3/1734

31.12.1734

«Kauppakaari»

1 LUKU

Kaupasta ja vaihdosta

- - - - - - - - - - - - - -

5 §

Joka myy saman tavaran kahdelle, korvatkoon vahingon ja [vetäköön sakkoa kymmenen talaria]; ja ensimmäinen ostaja pitäköön tavaran.

- - - - - - - - - - - - - -

9 §

[Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 Luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.]

10 §

[Tavaroita, jotka ovat kaupungin runsimiesten katsottavat ja tutkittavat, älköön ostaja luoksensa ottako, ennenkuin se on tehty, taikka vetäkööt ostaja ja myyjä sakkoa, kumpikin kymmenen talaria.]

11 §

[Joka merkitsee teoksensa toisen käsityöläisen merkillä, vetäköön sakkoa viisikymmentä talaria. Jos siinä on vilppiä tahi petosta, sakotettakoon lisäksi niinkuin on sanottu.]

2 LUKU (31.3.1879/12)

[Tapulikaupunkien ja maakaupunkien kaupasta]

3 LUKU (31.3.1879/12)

[Miten porvariksi päästään]

4 LUKU

[Tukku- ja rihkamatavarakaupasta]

1 § (31.3.1879/12)

1 § on kumottu A:lla elinkeinoista 31.3.1879/12.

2 § (31.3.1879/12)

2 § on kumottu A:lla elinkeinoista 31.3.1879/12.

3 § (31.3.1879/12)

3 § on kumottu A:lla elinkeinoista 31.3.1879/12.

4 § (21.3.1892/13)

4 § on kumottu A:lla 21.3.1892/13.

5 § (31.3.1879/12)

5 § on kumottu A:lla elinkeinoista 31.3.1879/12.

5 LUKU (31.3.1879/12)

[Miten ulkomaalainen saa kauppaa harjoittaa]

6 LUKU

Maakaupasta

1 § (27.9.1919/122)

1 § on kumottu L:lla elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 122/1919.

2 §

Sama laki olkoon niille, jotka maalla pitävät kauppatavaroita varastossa: Olkoon kuitenkin lupa panna omat ja vuokrana saamansa tuotteet varastoon ja myydä niitä missä tahansa.

3 §

Jos maalainen toimeentuloksensa ja tarpeeksensa vaihtaa tavaraa tavaran taikka selvällä rahalla ostaa mitä toiselta hänen tuotteistansa liikenee, älköön sitä maakaupaksi luettako.

4 §

Hevoskauppiailla olkoon lupa kulkea ympäri maata hevosia ostamassa ja myymässä. Kaupungin lihakauppiailla ja kalamiehillä olkoon myös lupa ostaa maalta teuraita ja tuoreita kaloja kaupungin tarpeeksi.

7 LUKU

Markkinoista

1 §

Markkinoita pidettäköön vuosittain, määrätyllä paikalla ja ajalla.

2 §

Markkinatavaraa älköön myytäkö, ennenkuin markkinat on alkaneiksi, eikä sittenkuin ne on päättyneiksi julistettu; muutoin olkoon kauppa mitätön, ja vetäkööt myyjä ja ostaja sakkoa [kymmenen talaria] kumpikin.

3 §

Kaikilla oman maan asukkailla olkoon lupa vapaamarkkinoilla myydä tahi vaihtaa tavaroitansa joko laivoista ja aluksista taikka torilla tahi muilla määrätyillä paikoilla; [mutta maakaupungin porvari älköön myykö tavaraansa ulkomaalaiselle älköönkä hänen kanssansa tavaraa tavaraan vaihtako, tavaran menettämisen ja kahdenkymmenen talarin sakon uhalla; vaan olkoon se ainoastaan tapulikaupungin porvareille luvallista.]

4 §

[Ulkomaalaisilla, jotka ulkoa tuovat tavaroita maahan, olkoon lupa myydä niitä vapaamarkkinoilla tapulikaupungeissa kaikille, sekä koti että ulkomaan asukkaille, laivoista tahi puodeista, tukuttain tai vähittäin, selvästä rahasta tahi velaksi. Heillä ei ole lupa tavaraa tavaraan vaihtaa eikä maakaupunkilaiselta tahi maalaiselta mitään ostaa tahi velaksi ottaa. Sen tapulikaupungin porvareilta, jossa markkinat ovat, saavat he vapaasti ostaa ja vaihtaa.]

5 §

[Maakaupunkien markkinoilla älkööt ulkomaalaiset kauppaa tehkö tahi tavaroita vaihtako. Joka sen tekee, menettäköön tavaran ja vetäköön lisäksi sakkoa sata talaria.]

6 §

[Jos rymäkkä, meteli ja tappelu tapahtuu, sittenkuin julkiset markkinat on alkaneiksi julistettu, rangaistakoon syypää lain mukaan ja vetäköön rauhan rikkomisesta sakkoa kymmenen talaria.]

- - - - - - - - - - - - - -

9 LUKU

Rahan tai tavaran velaksiannosta ja sen korosta

- - - - - - - - - - - - - -

5 §

Jos joku on samalta mieheltä saanut useamman kuin yhden lainan ja ottanut maksaaksensa toisesta enemmän korkoa, toisesta vähemmän tahi ei ollenkaan, niin on velallisen lupa lukea suorittamansa maksu minkä lainan lyhennykseksi tahansa; ei kuitenkaan ennen erääntymispäivää. Ennen koron maksamista älköön mitään pääoman maksuksi luettako.

- - - - - - - - - - - - - -

11 §

Joka vaatii velkaa, minkä tietää maksetuksi [vetäköön sakkoa puolen siitä, mitä vaatii, asianomistajalle yksinänsä].

- - - - - - - - - - - - - -

10 LUKU

Pantista ja takauksesta

1 §

Joka panee pantiksi kultaa, hopeata tahi mitä irtainta tavaraa tahansa, tehköön sen kahden todistajan läsnä ollessa taikka ottakoon pantinsaajalta todistuskirjan siitä.

- - - - - - - - - - - - - -

3 §

Pantti pitää hyvästi säilyttää ja hoitaa eikä sitä saa omistajan luvatta ja suostumuksetta käyttää tahi muille lainata, [kuuden talarin sakon] ja vahingon korvaamisen uhalla.

4 §

Jos pantti turmeltuu siitä, että sen haltija ei ole sitä oikein hoitanut, korvatkoon hän sen täysin; jos se turmeltuu tapaturmasta eikä huolimattomuudesta, olkoon vahinko omistajan, ja maksakoon hän kuitenkin sen, mistä pantti on annettu.

5 §

Joka tahallansa antaa vilpinalaisen pantin, korvatkoon vahingon ja [vetäköön petoksesta sakkoa kolmanneksen siitä, mitä on lainaksi saanut tahi pyytänyt].

6 §

Joka aikoo hallussansa olevan pantin toiselle pantiksi panna, ilmoittakoon asian ensin omistajalle taikka, jos tämä ei ole saapuvilla, Oikeudelle tahi [kuninkaan käskynhaltijalle], älköönkä panko sitä pantiksi suuremmasta arvosta tahi muilla ehdoilla, kuin se hänellä on, taikka vetäköön sakkoa [kuudenneksen pantin arvosta] ja korvatkoon vahingon. Joka vastoin parempaa tietoansa kieltää saaneensa pantin, [vetäköön sakkoa puolet pantin arvosta].

- - - - - - - - - - - - - -

8 §

Joka menee toisen velasta takaukseen, maksakoon mitä velallinen itse ei kykene maksamaan. Jos velallinen piilee maksuaikana taikka on mennyt ulkomaille, ja jos hänen tavaraansa ei löydetä, niin määrätköön [kuninkaan käskynhaltija], minä päivänä velka on takausmiehen maksettava.

9 §

Jos takausmies on ottanut vastataksensa toisen velasta niinkuin omastansa ja luvannut maksaa määrätyllä ajalla tahi paikalla taikka yhtäläisesti velallisen kanssa maksuun sitoutunut, niin on velkojan lupa hakea kummalta tahtoo.

10 §

Jos velallinen kuolee, vastatkoon perilliset sikäli kuin hänen tavaransa riittää, ja takausmies maksakoon mitä puuttuu. Jos takausmies takausaikanansa kuolee, niin velanantaja olkoon velvollinen heti vaatimaan velalliselta uutta takausta. Jos tämä voipi sen hankkia, olkoot entisen takausmiehen perilliset vastuusta vapaat; jos ei voi, hakekoon velkoja heti velalliselta saamisensa ja takausmiehen tavarasta mitä puuttuu.

- - - - - - - - - - - - - -

12 §

Joka on mennyt takaukseen itse velanottajasta, vaan ei hänen velastansa, toimittakoon hänet esille, ja olkoon vastuusta vapaa. Jollei toimita, maksakoon velan.

- - - - - - - - - - - - - -

11 LUKU

Lainasta

1 §

Joka lainaa toiselta jotakin, hengetöntä tahi elävätä, antakoon sen takaisin yhtä hyvänä kuin sai. Lainakalua älköön laskettako pahenemaan.

2 §

Jos joku kieltää lainan ja hänen sitten havaitaan tieten pitävän sitä hallussansa, niin antakoon sen takaisin ja korvatkoon vahingon; vetäköön lisäksi sakkoa [puolen sen arvosta].

3 §

Älköön kukaan omasta tahi toisen saamisesta pidättäkö sitä, minkä on lainaksi saanut, paitsi jos hänellä on siihen panttioikeus taikka hän on omistajan suostumuksella siihen pannut tarpeellisia kuluja. Joka sen tekee, vetäköön sakkoa [kymmenen talaria] ja antakoon lainakalun takaisin.

4 §

Joka omistajan luvatta ja suostumuksetta myy, panee pantiksi tahi antaa pois mitä on lainaksi saanut, maksakoon sen täysin lainanantajalle ja [vetäköön sakkoa puolen sen arvoa]. Lainanantajalla olkoon myös valta lunastaa se takaisin. Jos sen ostajassa taikka pantiksi tahi lahjaksi ottajassa havaitaan vilppiä, niin antakoon hän sen lunastuksetta omistajalle takaisin, ja [vetäköön lisäksi sakkoa niinkuin tässä on sanottu. Sama olkoon laki,] jos joku toisen nimeen ottaa lainan eikä sitten voi näyttää sen tapahtuneen hänen luvallansa ja suostumuksellansa.

12 LUKU

- - - - - - - - - - - - - -

1 §

Joka antaa toiselle talteen kultaa, hopeata, rahaa tahi muuta irtainta tvaraa, tehköön sen todistajan läsnä ollessa taikka ottakoon siitä kirjan.

2 §

Tallekalua ja uskottua tavaraa on hoidettava niinkuin omaa. Jos se hoitajan huolimattomuudesta tahi syystä pahenee tai hukkaantuu, maksakoon hän sen täysin takaisin; jos tapaturmasta, olkoon vastuusta vapaa.

3 §

Jos joku antaa toiselle talteen sinetillä tahi muutoin suljetuita arkkuja, kaappeja tahi tukkuja, ja talteenottaja ei tiedä, mitä niissä on, taikka jos tavara ei ole hänelle kappaleittain, punniten, mitaten tahi lukien talteen annettu, ja jos talteenpanija sitten sanoo panneensa enemmän kuin takaisin sai, niin olkoon ottaja vastuusta vapaa, jos hän antaa takaisin kaikki rikkomatonna ja vioittamatonna niinkuin ottikin. Jos se havaitaan rikotuksi ja omistaja kaipaa jotakin, näyttäköön todistajilla [tahi vannokoon], kuinka paljon talteen pani. Jos hän sen tekee, niin vastatkoon talteenottaja kaiken vahingon, taikka näyttäköön pätevillä perusteilla [tahi vannokoon], ettei se ole hänen huolimattomuudestansa ja syystänsä tapahtunut taikka ettei hänellä ole siitä tietoa eikä hyötyä ollut. Jos hänen näytetään tahallansa sen tavaran kavaltaneen, rangaistakoon [niinkuin varkaudesta].

4 §

Joka kuluttaa talteenuskottua tavaraa taikka käyttää sitä hyödyksensä ilman omistajan suostumusta vetäköön sakkoa [kymmenen talatia] ja korvatkoon vahingon. Jos se myydään, pantiksi pannaan tahi hukataan, käyköön sen niinkuin 11 Luvun 4 §:ssä lainasta on sanottu.

5 §

Jos useammat ovat toiselle antaneet talteen tavaraa, jossa heillä kaikilla on osa, älköön sitä yhden pyynnöstä annettako takaisin, ellei hänellä ole kaikilta valtakirjaa. Jos talteenottaja toisin antaa tavaran pois, vastatkoon kullekin hänen osastansa ja hakekoon siltä, jolle antoi.

6 §

Jos talteenottaja ei tahdo kauvemmin pitää tavaraa tallessaan, vaatikoon talteenpanijata hakemaan sen takaisin ja ottakoon siitä todistuksen. Jollei omistaja ota sitä takaisin, syyttäköön itseänsä kaikesta vahingosta.

7 §

Jos talteenottaja kuolee, vastatkoot hänen perillisensä tallekalusta ja antakoot täysin takaisin.

8 §

Jos talteenpannusta tavarasta on ollut tarpeellista kulua taikka sen säilytyshuoneesta maksettu vuokraa, niin korvatkoon omistaja sen, ennenkuin tavara annetaan takaisin.

9 §

Joka vastoin parempaa tietoansa kieltää tallekalun tahi uskotun tavaran, [vetäköön sakkoa niinkuin 11 Luvun 2 §:ssä lainasta on sanottu].

10 §

Jos joku toisen hoitoon uskoo tulen, veden tahi vihollisen vaarasta pelastettua tavaraansa, ja jos ottaja sen kieltää ja hänen näytetään sen petollisesti salanneen, rangaistakoon [kolminkertaisella sakolla niinkuin varkaudesta].

11 §

Tavaraa, joka sivullisen taakse tuomitaan, on hoidettava niinkuin muutakin tallekalua eikä sitä saa antaa pois ilman tuomarin tahi [käskynhaltijan] lupaa.

- - - - - - - - - - - - - -

13 LUKU

Vuokrasta

1 §

Jos joku vuokraa toiselle huoneen, talon, talonaseman tahi mitä tahansa, raha- tai tavaravuokrasta, määrätyillä ehdoilla tahi ilman niitä, niin se vuokra pysyköön lujana olkoonpa käsirahaa annettu tahi ei.

2 §

Jos joku vuokraa kahdelle saman, niin ensimäinen vuokraaja pitäköön sen, olipa jälkimmäinen luvannut enemmän tahi ei, ja vuokralle antaja vetäköön sakkoa kymmenen talaria sekä korvatkoon vahingon. Sama laki olkoon sille, joka vuokralle ottaa minkä tiesi toiselle vuokratuksi.

3 §

Joka antaa vuokralle toisen tavaraa, ilman omistajan tietoa ja tahtoa, maksakoon vuokran ja kaiken vahingon sekä vetäköön sakkoa [kuusi talaria].

4 §

Miten tiloja maalla sekä huoneita, taloja ja talonasemia kaupungissa on vuokrattava, säädetään Maakaressa. Miten majatalosta hevosia, vaunuja ja veneitä vuokrataan, ja mitä laki määrää niiden hukkaamisesta ja turmelemisesta, siitä säädetään Rakennuskaaressa.

14 LUKU

[Palkollisista]

- - - - - - - - - - - - - -

16 LUKU

Miten velallisen tulee kerrassaan luovuttaa tavaransa velkojilleen; niin myös velan tähden karanneista

1 §

1―4 § ks. konkurssisääntö 31/1868 sekä A uuden ulosottoL:n voimaanpanemisesta ja siitä mitä sen johdosta on vaarin otettava 37/1895.

5 §

Jos velallinen karkaa velan tähden, niin on häntä heti kuulutuksella kutsuttava. [Jos hän pääsee tästä valtakunnasta pois ja tahtoo hakea turvaa kuninkaalta, tehköön sen kuukauden kuluessa siitä, kuin ulkomaalle tuli. Jos hän saapi turvakirjan ja tahtoo sitä hyväksensä käyttää, niin ilmoittautukoon kahdeksan päivän kuluessa siitä, kuin kotiin tuli, kuninkaan käskynhaltijalle, taikka lähimmän kaupungin pormestarille ja raadille, ellei kuninkaan käskynhaltijaa siinä paikkakunnassa ole. Jos hän ei hae turvaa taikka vuoden kuluessa ilmoita laillista estettä, niin älköön hänellä ikänänsä olko rauhaa valtakunnan piirissä, ja tuomittakoon hänet poissa ollessaansa petturina, ja hänen nimensä pantakoon paaluun, joka petturien varalta on jokaiseen kaupunkiin pystytetty.]

6 §

Kun velallinen on karannut, otettakoon hänen irtain [ja kiinteä] omaisuutensa heti takavarikkoon, ja merkittäköön sitten kirjaan, [niinkuin 1 §:ssä on sanottu]. Velkojat selvityttäkööt myös hänen kirjansa ja tililaskunsa. Jos valkojat vaativat karanneen vaimoa, täysivaltaisia lapsia tahi palkollisia, jotka tuntevat pesän tilan, valallansa vahvistamaan kirjaanpanon, niin olkoot nämä siihen velvolliset, ja velkojilla olkoon kuitenkin valta vaatia velallinen valalle, hänen kotiin tultuansa. Velkojilla olkoon myös lupa kaikissa paikoissa, missä luulevat hänellä jotakin omaisuutta tahi saamista olevan, [kuninkaan käskynhaltijan] kautta julkisesti kuuluttamalla niitä tiedustaa. Joka tietää hallussansa olevan hänen tavaraansa taikka olevansa hänelle velkaa ja salaa sen eikä ilmoita sitä sen ajan kuluessa, mikä hänelle määrätään, [maksakoon sen kaksinkertaisesti].

7 §

Jos velallinen ei kahden kuukauden kuluessa karkaamisestansa tahi kätkeytymisestänsä tule saapuville, niin myyttäkööt velkojat hänen omaisuutensa joko julkisella huutokaupalla taikka miten omaksi ja hänen hyödyksensä katsovat parhaaksi. Jos on sellaista tavaraa jota ei käy niin kauvan säilyttäminen, myytäköön se, sittenkuin se on pantu kirjaan ja arvioitu.

8 §

Kaikki velallisen tavarasta kertyneet rahat pantakoon korkoa kasvamaan, kunnes itsekunkin oikeudesta on tuomio annettu. Jos niitä ei voida luotettavasti panna korkoa kasvamaan, niin säilytettäköön niitä yleisessä tallessa, semmoisessa paikassa, jonka useimmat velkojat taikka ne, joilla on enin saamista, varmimmaksi katsovat.

9 §

[Jos velallinen on turvakirjan nojassa kotiin tullut ja ilmoittautunut, niinkuin edellä on sanottu, niin olkoon velvollinen kuuden viikon kuluessa palaamisestansa lukien antamaan tuomarille tiedon, tahtooko hakea lupaa luovuttaa omaisuutensa kerrassaan velkojilleen, päästäksensä sitten heistä vapaaksi. Jos hän sen ajan laiminlyö, niin älköön saako tätä etua, eikä turvakirjan suojaa, ja tuomari tuomitkoon asian, niinkuin edellä on sanottu.]

17 LUKU

[Velkojain oikeudesta ja keskinäisestä etuudesta velallisen omaisuuteen]

1 §

1―4 § on kumottu Etuoikeusasetuksella 9.11.1868.

5 §

- - - - - - - - - - - - - -

7 §

[Jos jollakulla on sellainen piilukirja, kuin Merilaissa on selitetty, olkoon hänellä etuoikeus laivaan ja tavaraan, sittenkuin laivaväki on maksettu, niinkuin 5 §:ssä on sanottu. Sitä lähinnä on laivurille annettu merilaina maksettava; ja olkoon myös uudemmalla piilu- tahi merilainakirjalla parempi oikeus kuin vanhemmalla. Jos joku antaa teoslainan vuoriteollisuus- tahi muiden sellaisten laitosten käyttämiseen, olkoon hänellä etuoikeus siihen, mitä sillä on valmistettu.]

8 §

- - - - - - - - - - - - - -

18 LUKU

Toimitsijoista eli asiamiehistä

1 §

Jos joku toisen pyynnöstä suostuu asioitsemaan ja toimittamaan jotakin hänen puolestansa niin ottakoon siihen valtakirjan ja pitäköön sitten siitä huolen; tehköön myös tilin ja selvän siitä, mitä haltuunsa saapi.

2 §

[Mitä asiamies valtakirjan mukaan tekee ja päättää, se olkoon yhtä pätevä kuin jos päämies itse olisi sen tehnyt ja päättänyt. Jos asiamies tekee jotakin päälle sen, mitä hänelle on uskottu, niin korvatkoon itse kaiken vahingon ja vetäköön sakkoa [kaksikymmentä talaria]; ja päämies olkoon vastuusta vapaa.]

3 §

Jos asiamies menettelee vilpillisesti ja kavalasti valtakirjan antajaa kohtaan, käyttää hänen tavaraansa omaksi hyödyksensä, lainaa hänen rahaansa muille tahi ottaa hänen nimeensä rahaa velaksi, niin vastatkoon kaiken vahingon ja [vetäköön sakkoa asianhaarain mukaan]. Olkoon myös valtakirjan antaja vastuuton kaikesta, mitä asiamies hänen käskemättänsä ja tahtomattansa lainaksi otti tahi toisen kanssa päätti, ellei näytetä sen tulleen hänelle hyödyksi.

4 §

Jos joku on saanut valtakirjan toimia oman mielensä mukaan toisen puolesta, ja valtakirjan antaja joutuu siitä vahinkoon, niin syyttäköön itseänsä, kun ei paremmin katsonut eteensä. Jos asiamies huolimattomuudellansa tahi petollisuudellansa on vahingon aikaansaanut, [sakotettakoon häntä niinkuin on sanottu].

5 §

Asiamies saakoon kohtuullisen palkan vaivastansa sekä korvauksen toisen asioihin oikeutta myöten menneistä kuluistansa. Jos siitä ei ole sopimusta tehty, taikka he eivät siitä sovi, niin ratkaiskoon Oikeus.

6 §

Jos asiamies on antanut velaksi päämiehensä tavaraa ja omaisuutta sille, joka oli tunnettu kunnialliseksi ja oikeaksi mieheksi, mutta sitten havaitaan niin köyhäksi, ettei hän voi sitä takaisin maksaa, niin asiamies ei ole velvollinen sitä korvaamaan, ellei hän saa eri palkkiota siitä, että on ottanut sellaisen vahingon vastataksensa.

7 §

Jos joku on ottanut jotakin toisen puolesta määräajassa tehdäksensä ja toimittaaksensa taikka luvannut sen loppuun saattaa, ja jos hänelle siinä tulee esteeksi [kuninkaan] palvelus tahi sairaus, omat toimet tahi muu laillinen syy, niin ilmoittakoon sen päämiehellensä niin aikaiseen, että tämä ennättää panna sijaan toisen. Sitten olkoon asiamies vastuusta vapaa, tehtyänsä tilin siltä ajalta, kuin hän siinä toimessa oli.

8 §

Jos päämies kuolee, tehköön asiamies tilin hänen perillisillensä, ja saakoon sitten toimestansa eron, elleivät keskenänsä toisin sovi. Jos asiamies kuolee ja jäi velkaa jotakin, niin vastatkoon hänen perillisensä mikäli hänen tavaransa riittää.

9 §

Jos aikoo asiamiehen toimituksesta nostaa kanteen, tehköön sen laillisesti yön ja vuoden kuluessa siitä, kuin asiamies toimesta erosi ja hän itse taikka, jos hän on kuollut, hänen perillisensä ovat tilin tehneet. Jos ilmestyy laillinen este, luettakoon siitä eteenpäin yhtä pitkä aika.

10 §

Jos jonkun poissa ollessa tapahtuu jotakin, johon hän ei ole voinut asiamiestä määrätä, niin saa hänen sukulaisensa tahi ystävänsä kantaa ja vastata hänen puolestaan, pantuansa, jos vaaditaan, takauksen siitä, että poissa oleva tyytyy siihen, mitä hän on tehnyt. Jos poissa oleva ei siihen tyydy, korvatkoon se, joka valtakirjatta rupesi toisen asiamieheksi, tai hänen takausmiehensä kaiken siitä tulleen vahingon.



Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.