Seurattu SDK 1350/2018 saakka.

23.8.1991/1161

Asetus kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta (kumoutunut)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumoutunut. Ks. L kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005.

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun lain (610/91) nojalla:

1 §
Vajaakuntoisten ammatillinen kuntoutus

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/91) 2 §:ssä tarkoitettua vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta ovat:

1) kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävät tutkimukset;

2) työ- ja koulutuskokeilut;

3) työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus, jonka tavoitteena on mahdollistaa kuntoutujalle jatkaa työtään, jos työpaikalla suoritetut tai työterveyshuollon toimenpiteet eivät ole riittäviä;

4) työklinikassa tai muussa vastaavassa laitoksessa taikka erityisistä syistä henkilökohtaisena palveluna annettava työhön valmennus;

5) perus-, jatko- ja uudelleenkoulutus sairauden, vian tai vamman rajoitukset huomioon ottaen sopivaan ammattiin tai työhön sekä tällaisen koulutuksen suorittamiseksi välttämätön yleissivistävä koulutus ja valmennus;

6) muut 1–5 kohdassa lueteltuihin rinnastettavat, opiskelun ja työn kannalta välttämättömät toimenpiteet; ja

7) tarpeellisen ja kohtuullisen avustuksen myöntäminen kuntoutujalle hänen työllistymisensä turvaamiseksi hänelle soveltuvaan ja kohtuullisen toimeentulon tuottavaan ammattiin tai työhön, jolloin työvälineiden ja koneiden hankintaan myönnetään avustusta vain, jos laitteet tulevat kuntoutujan henkilökohtaiseen käyttöön ja niistä on hänen vajaakuntoisuutensa huomioon ottaen olennaista hyötyä hänen suoriutumiselleen työstä. Avustuksen määrä on enintään 80 prosenttia avustuksella rahoitettavan hankinnan hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista, kuitenkin enintään 17 000 euroa. (11.10.2001/846)

2 §
Vaikeavammaisten apuvälineet

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kalliita ja vaativia apuvälineitä ovat vaikeavammaisen ammatillista kuntoutusta järjestettäessä ja korvattaessa sellaiset apuvälineet, jotka ovat yksilöllisesti sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan vuoksi hankittavia ja erityistä teknistä tasoa edellyttäviä.

Järjestämiseen ja korvaamiseen kuuluu vaikeavammaisen työstä tai ammatillisesta koulutuksesta suoriutumiseksi tarvittavien tai työn suorittamisen kannalta välttämättömien apuvälineiden tarpeen määritteleminen, kokeileminen ja antaminen omiksi tai käytettäviksi sekä apuvälineiden käytön opetuksen, seurannan ja välineiden huollon järjestäminen.

Edellä tarkoitettuja apuvälineitä ovat myös ne lukiossa ja peruskoulun yläasteella opiskelevan vaikeavammaisen henkilön kalliit ja vaativat opiskelun suorittamisen kannalta välttämättömät apuvälineet, joiden tarve perustuu hänelle kuntoutussuunnitelman pohjalta hyväksyttyyn ammatillisen koulutuksen toteuttamissuunnitelmaan.

Edellä 1 momentissa mainittua lainkohtaa sovellettaessa vaikeavammaisella tarkoitetaan henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan vuoksi ei suoriudu opiskelusta tai työstä ilman edellä tarkoitettuja välineitä taikka jonka suoriutuminen muutoin olisi kohtuuttoman vaikeaa tai rasittavaa.

3 §
Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa vaikeavammaisella tarkoitetaan henkilöä, jonka sairaudesta, viasta tai vammasta hänelle aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta on niin suuri, että hänellä sen vuoksi on huomattavia vaikeuksia tai rasituksia selviytyä kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella, ja jonka selviytymistä tässä pykälässä tarkoitetuilla kuntoutustoimenpiteillä voidaan tukea. (24.3.1995/422)

Vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen tulee perustua kuntoutujan hoidosta vastaavassa yksikössä kuntoutujan kanssa vähintään yhdeksi vuodeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tehtyyn kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan.

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja pitkäaikaisia kuntoutusjaksoja ovat:

1) yli kahdeksantoista arkipäivää yhdenjaksoisesti jatkuvat laitoskuntoutusjaksot; ja

2) avohoidossa muuna kuin sopeutumisvalmennuksena toteutetut yksilölliset kuntoutusjaksot, joita annetaan koko kuntoutussuunnitelmassa mainitun ajan, kuitenkin vähintään vuoden ja enintään kolme vuotta.

Edellä 3 momentissa mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja vaativia kuntoutusjaksoja ovat yksilöllisesti suunnitellut avohoito- tai laitosjaksoina toteutettavat sopeutumisvalmennus- ja kuntoutusjaksot, jotka ovat tehostettuja, useamman kuin yhden toimintamuodon kokonaisuuksia sekä edellyttävät erityisasiantuntemusta ja -osaamista.

4 §
Kuntoutujan tietojenantovelvollisuus

Kuntoutujan on esitettävä kansaneläkelaitokselle selvitys kuntoutusta koskevan hakemuksensa ratkaisuun, kuntoutuksen sisältöön ja etuuden määrään vaikuttavista seikoista sekä ilmoitettava kuntoutuksen keskeytymisestä ja annettava etuuksien maksamista varten muut tarpeelliset tiedot.

5–6 §

5–6 § on kumottu L:lla 9.8.2002/697.

7 §
Toiminnan järjestäminen

Kansaneläkelaitos voi järjestää tässä asetuksessa tarkoitetun kuntoutuksen joko tuottamalla kuntoutuspalvelut itse tai hankkimalla niitä muilta palvelujen tuottajilta.

Kuntoutujalle tai hankitun kuntoutuspalvelun tuottajalle korvataan kuntoutuksesta aiheutuvat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Kuntoutuspalveluista ei kuitenkaan suoriteta korvausta, jos palvelun tuottajalle maksetaan valtionapua tai valtionosuutta kyseiseen toimintaan. (18.12.1995/1512)

Korvausta kuntoutuksesta aiheutuneista kustannuksista on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä lukien kun palvelu on annettu tai maksu, josta korvausta haetaan on suoritettu. Korvausta vuotuisen omavastuuosuuden ylittäneistä matkakustannuksista on haettava kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus matkakorvaukseen on syntynyt. (18.12.1995/1512)

Korvaus tai osa siitä voidaan myöntää, vaikka sitä ei olisi haettu määräajassa, jos sen epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta. (18.12.1995/1512)

8 §
Muu ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu kolmea seuraavaa kalenterivuotta koskeva suunnitelma varojen käytöstä on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriöön kunkin vuoden maaliskuun 15. päivään mennessä.

Suunnitelmasta on käytävä ilmi, mitä muuta kuin kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n mukaista ammatillista tai lääkinnällistä kuntoutusta kansaneläkelaitos korvaa ja järjestää sekä miten rahamäärää käytetään sairauksien ehkäisemiseen, kuntoutusta ja sairauksien ehkäisyä koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kansaneläkelaitoksen yhteistoimintasäätiöiden piiriin kuuluvien kuntoutuslaitosten ja muiden sellaisten laitosten, joita kansaneläkelaitos on avustanut, perusparannuksesta aiheutuviin menoihin ja näiden käyttöavustuksiin.

9 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

24.3.1995/422:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

18.12.1995/1512:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

11.10.2001/846:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

9.8.2002/697:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

Tällä lailla kumotaan kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta 23 päivänä elokuuta 1991 annetun asetuksen (1161/1991) 5 ja 6 §, sellaisena kuin niistä on 6 § osaksi asetuksessa 1512/1995.

HE 9/2002, StVM 16/2002, EV 96/2002

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.