Seurattu SDK 741/2019 saakka.

28.12.1990/1270

Säästöpankkilaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu SäästöpankkiL:lla 28.12.2001/1502.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 § (30.12.1993/1610)

Säästöpankki on luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/93) tarkoitettu talletuspankki. Sen erityistarkoituksena on säästämisen edistäminen.

2 § (30.12.1993/1610)

2 § on kumottu L:lla 30.12.1993/1610.

2 luku

Perustaminen

3 § (30.12.1993/1610)

Säästöpankin voi perustaa vähintään kymmenen yhteisöä tai säätiötä taikka vähintään kaksikymmentä täysivaltaista henkilöä. Konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon asetettu ei voi olla perustajana.

Vähintään puolella perustajista tulee olla asuinpaikka Euroopan talousalueella. Valtiovarainministeriö voi antaa luvan poiketa tästä vaatimuksesta.

4 §

Säästöpankin perustamiskirjassa on mainittava:

1) perustajan ammatti, kansalaisuus, kotipaikka ja postiosoite;

2) peruspääoma;

3) aika, jonka kuluessa peruspääoma on maksettava; sekä

4) milloin ja miten pankin perustamiskokous pidetään.

5 § (30.12.1993/1610)

5 § on kumottu L:lla 30.12.1993/1610.

6 §

Säästöpankilla on oltava säännöt, joissa on määrättävä: (30.12.1993/1610)

1) pankin toiminimi;

2) pankin kotipaikkana oleva Suomen kunta;

3) peruspääoman ja mahdollisen kantarahaston suuruus taikka, milloin peruspääomaa tai kantarahastoa voidaan sääntöjä muuttamatta alentaa tai korottaa, vähimmäissuuruus ja enimmäissuuruus, jolloin vähimmäissuuruuden on oltava vähintään yksi neljäsosa enimmäissuuruudesta, sekä kantarahasto-osuuden nimellisarvo; (30.12.1993/1610)

4) jos pankin isännät valitaan säästöpankkikokouksessa, säästöpankkikokouksen koollekutsumistapa ja kokouksessa käsiteltävät asiat;

5) isäntien lukumäärä, toimikausi ja eroamisikä, isäntien vaalissa noudatettava menettely ja ehdot, joilla tallettajat sekä kantarahasto-osuuksien omistajat saavat ottaa osaa vaaliin, isäntien toimivalta, isäntien varsinaisten kokousten aika sekä kokousten kokoonkutsuja ja kutsumistapa;

6) hallintoneuvoston tehtävät, kokoonpano, toimikausi ja jäsenten eroamisikä, jos pankilla on hallintoneuvosto;

7) hallituksen jäsenten ja varajäsenten lukumäärä, toimikausi ja eroamisikä, hallituksen päätösvaltaisuus sekä hallituksen ja toimitusjohtajan välinen tehtävänjako ja oikeus edustaa pankkia;

8) hallituksen jäsenen ja varajäsenen sekä toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan oikeudesta kuulua toisen liikeyrityksen hallintoon;

9) miten pankin hoidon ja hallinnon tarkastus on järjestettävä;

10) miten pankin toimipaikkojen hallinto on järjestettävä;

11) ketkä ovat oikeutetut kirjoittamaan pankin toiminimen;

12) määräaika, johon mennessä tilinpäätös on annettava tilintarkastajille;

13) tilintarkastajien ja varatilintarkastajien lukumäärä ja toimikausi; sekä

14) miten ylijäämä on pankkia purettaessa käytettävä, jos pankki puretaan 126 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

7 § (30.12.1993/1610)

Säästöpankin toimilupaa haettaessa on osoitettava, että peruspääoma on merkitty. Peruspääoman merkitseminen on tehtävä perustamiskirjaan tai merkintälistaan, joka sisältää jäljennöksen perustamiskirjasta. Merkinnän hyväksymisestä päättävät perustajat.

8 §

Säästöpankin perustamisesta päätetään perustamiskokouksessa.

Perustamiskokouksessa on:

1) perustajien esitettävä alkuperäinen perustamiskirja; sekä

2) päätettävä, milloin toimitetaan isäntien vaali, jollei asiaa koskevaa määräystä sisälly perustamiskirjaan.

(30.12.1993/1610)
9 §

Säästöpankin perustamisesta on kuuden kuukauden kuluessa perustamispäätöksen tekemisestä tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin merkittäväksi niin kuin siitä on erikseen säädetty.

Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä säästöpankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että säädetty peruspääoma on maksettu. (30.12.1993/1610)

Jollei säästöpankkia 1 momentissa mainitussa ajassa ole ilmoitettu rekisteröitäväksi, on perustaminen rauennut. Samoin raukeaa perustaminen, jos pankin rekisteröinti on evätty. Hallituksen jäsenet vastaavat yhteisvastuullisesti merkityn peruspääoman ja kantarahaston maksetun määrän ja siitä saadun tuoton palauttamisesta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty perustamisluvan hankkimisesta ja rekisteröimisestä aiheutuneet kustannukset.

10 § (30.12.1993/1610)

10 § on kumottu L:lla 30.12.1993/1610.

11 §

Ennen rekisteröimistä säästöpankki ei voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia eikä myöskään hakea, kantaa tai vastata tuomioistuimissa tai muiden viranomaisten luona. Hallitus voi kuitenkin käyttää puhevaltaa säästöpankin perustamista ja toimilupaa koskevissa asioissa ja muutoin ryhtyä toimenpiteisiin peruspääoman ja kantarahaston merkinnästä suoritettavan maksun saamiseksi.

Säästöpankin puolesta ennen sen rekisteröimistä tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet ja siitä päättäneet yhteisvastuullisesti. Perustamiskirjasta johtuvasta tai perustamiskokouksen jälkeen syntyneestä velvoitteesta siirtyy vastuu kuitenkin säästöpankille sen jälkeen, kun pankki on rekisteröity.

12 §

Säästöpankin sääntöjen muuttamisesta päättää isäntien kokous hallituksen ehdotuksesta. Jos kokouksessa on saapuvilla vähintään kaksi kolmannesta isännistä ja nämä yksimielisesti ehdotusta muuttamatta siihen yhtyvät, on ehdotus hyväksytty. Muussa tapauksessa on asia siirrettävä lopullisesti päätettäväksi uuteen, aikaisintaan kuukauden kuluttua pidettävään isäntien kokoukseen. Sääntöjen muutos, jota vähintään kaksi kolmannesta tässä kokouksessa saapuvilla olevista isännistä kannattaa, katsotaan isäntien hyväksymäksi.

Päätös sääntöjen muuttamisesta siten, että jo annettujen kantarahasto-osuuksien osalta rajoitetaan oikeutta säästöpankin voitonjakoon, vaatii kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumuksen.

Säästöpankin sääntöjen muutos tulee voimaan, kun muutos on merkitty kaupparekisteriin.

3 luku

Oman pääoman kartuttaminen, peruspääoma, kantarahasto ja vararahasto

13 §

Säästöpankki voi kartuttaa peruspääomaa isäntien päätöksellä siirtämällä siihen vararahastosta varoja enintään hallituksen ehdottaman määrän.

14 §

Säästöpankki voi isäntien päätöksellä muodostaa kantarahaston, mikäli siitä on määräys säästöpankin säännöissä ja pankin oma pääoma on vähintään viisi miljoonaa markkaa.

Sääntöjen määräys tai sen muuttaminen, joka edellyttää kantarahaston rekisteröimistä tai rekisteröidyn kantarahaston korottamista taikka alentamista, on ilmoitettava rekisteröitäväksi ja rekisteröitävä vasta samanaikaisesti kantarahaston rekisteröimisen, korottamisen tai alentamisen kanssa.

Kantarahasto jakaantuu kantarahasto-osuuksiin, joiden tulee olla samansuuruiset.

15 §

Säästöpankin kaikki kantarahasto-osuudet tuottavat pankissa yhtäläiset oikeudet. Säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia tai että sellaisia voidaan antaa. Samalla on mainittava eri kantarahasto-osuuslajien väliset eroavuudet ja kunkin lajisten kantarahasto-osuuksien lukumäärä.

Säännöissä voidaan määrätä, että tietynlajinen kantarahasto-osuus voidaan määrätyssä järjestyksessä muuntaa toisenlajiseksi kantarahasto-osuudeksi. Muuntamisesta on viivytyksettä tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin merkittäväksi. Kun rekisteröiminen on toimitettu, katsotaan muuntaminen täytäntöönpannuksi.

16 § (30.12.1993/1610)

16 § on kumottu L:lla 30.12.1993/1610.

17 §

Kantarahasto-osuuden omistajalla on oikeus:

1) rahastoantiin 36 §:ssä säädetyllä tavalla;

2) voitonjakoon 40 §:ssä säädetyllä tavalla;

3) osallistua isäntien vaaliin 48 §:n 3 momentin mukaan, jos säästöpankin säännöissä niin määrätään;

4) oikeus vaatia kantarahasto-osuuden lunastusta 80 §:ssä säädetyllä tavalla;

5) osuuteen kantarahastosta 119 §:n mukaisesti pankkia purettaessa;

6) yhdessä muiden kantarahasto-osuuden omistajien kanssa saada isäntien kokous koolle 49 §:n 3 momentin mukaisesti tai asia käsiteltäväksi isäntien kokouksessa 49 §:n 4 momentin mukaisesti, jos heillä on vähintään yksi kymmenesosa kaikista kantarahasto-osuuksista; sekä

7) moittia pankin isäntien päätöstä 64 §:ssä säädetyissä tapauksissa.

18 §

Kantarahasto-osuuden merkitsijälle on annettava nimetylle henkilölle asetettu kantarahastotodistus, joka voi koskea useita kantarahasto-osuuksia. Kantarahastotodistus voidaan antaa ainoastaan kantarahasto-osuusluetteloon merkitylle kantarahasto-osuuden omistajalle. Kantarahastotodistusta ei saa antaa ennen kuin kantarahasto tai sen korotus on rekisteröity ja täysi maksu kantarahasto-osuudesta on suoritettu.

Kantarahastotodistuksessa on mainittava säästöpankin toiminimi, kantarahastotodistuksen laji, järjestysnumero sekä kantarahasto-osuuden nimellisarvo. Kantarahastotodistuksen tulee olla päivätty ja hallituksen tai hallituksen siihen valtuuttaman henkilön allekirjoittama. Allekirjoitus saadaan suorittaa painamalla tai muulla siihen verrattavalla tavalla.

Kantarahasto-osuuden omistajan pyynnöstä hallituksen tulee kohtuullista maksua vastaan toimittaa kantarahastotodistuksen jakaminen taikka kantarahastotodistuksien yhdistäminen.

19 §

Ennen kantarahastotodistuksen antamista säästöpankki voi antaa nimetylle henkilölle asetetun väliaikaistodistuksen, joka koskee oikeutta yhteen tai useampaan kantarahasto-osuuteen ja joka sisältää ehdon kantarahastotodistuksen antamisesta ainoastaan väliaikaistodistuksen palauttamista vastaan. Todistukseen on pyynnöstä tehtävä merkintä kantarahasto-osuudesta suoritetuista maksuista.

20 §

Kantarahasto-osuus voidaan rajoituksitta luovuttaa ja hankkia. Sen jälkeen kun kantarahaston kartuttamisesta on tehty päätös, voidaan erikseen luovuttaa oikeus merkitä uusia kantarahasto-osuuksia.

Säästöpankki tai sen tytäryritys ei saa vastiketta vastaan hankkia toisen säästöpankin kantarahasto-osuuksia eikä omia tai emopankin kantarahasto-osuuksia. Tämän kiellon vastainen sopimus on pätemätön. (19.12.1997/1342)

3 momentti on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

Mitä 2 momentissa ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 24 a §:ssä säädetään, ei estä säästöpankkia sen vastaanottaessa osakeyhtiön 81 §:n mukaisesti sulautumisen nojalla hankkimasta tai ottamasta pantiksi osakeyhtiöön kuuluvaa kantarahasto-osuutta tai lunastamasta kantarahasto-osuutta 80 §:n 1 momentin mukaisesti taikka huutokaupasta ostamasta säästöpankin saamisesta ulosmitattua kantarahasto-osuutta. Säästöpankin hankkima kantarahasto-osuus on, jollei sitä ole mitätöity kantarahastoa alentamalla, myytävä niin pian kuin se voi tappiotta tapahtua. Osakeyhtiön vastaanottamisen yhteydessä tai 80 §:n mukaisesti hankittu kantarahasto-osuus on kuitenkin myytävä viimeistään kahden vuoden kuluessa saannosta. (19.12.1997/1342)

21 §

Milloin kantarahastotodistus tai väliaikaistodistus luovutetaan tai pantataan on vastaavasti sovellettava, mitä velkakirjalain (622/47) 13, 14 ja 22 §:ssä on säädetty juoksevista velkakirjoista. Mainittuja säännöksiä sovellettaessa on se, jolla kantarahastotodistus tai väliaikaistodistus on hallussaan ja joka asiakirjaan säästöpankin toimesta tehdyn merkinnän mukaan on omistajana merkitty kantarahasto-osuusluetteloon, rinnastettava siihen, jolla velkakirjalain 13 §:n 2 momentin mukaan edellytetään olevan velkakirjan osoittama oikeus.

22 §

Säästöpankin hallituksen on pidettävä luetteloa pankin kaikista kantarahasto-osuuksista (kantarahasto-osuusluettelo). Luetteloon merkitään kantarahasto-osuudet numerojärjestyksessä, niiden antamispäivä sekä omistajan täydellinen nimi, ammatti, kansalaisuus ja postiosoite.

Kantarahasto-osuuksien omistajista on pidettävä aakkosellista luetteloa (kantarahasto-osuusomistajaluettelo), jonka tulee sisältää 1 momentissa mainitut henkilötiedot sekä ilmoitus kunkin omistamien kantarahasto-osuuksien lukumäärästä.

Jos kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia, tulee kantarahasto-osuusluettelosta ja -osuusomistajaluettelosta ilmetä, mihin lajiin kukin kantarahasto-osuus kuuluu.

Kantarahasto-osuusluettelo ja -osuusomistajaluettelo voidaan pitää luotettavan irtolehti- tai korttijärjestelmän muodossa ja ne voidaan laatia automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muulla tähän verrattavalla tavalla.

Kantarahasto-osuusluettelo ja -osuusomistajaluettelo on pidettävä säästöpankin pääkonttorissa jokaisen nähtävänä. Jokaisella on, korvattuaan pankin kulut, oikeus saada jäljennös kantarahasto-osuusluettelosta ja -osuusomistajaluettelosta tai niiden osasta.

23 §

Kantarahastotodistuksen saajan säästöpankille ilmoittama saanto, josta on esitetty luotettava selvitys samoin kuin selvitys säädetyn leimaveron suorittamisesta, sekä muu kantarahasto-osuusluetteloon merkittyä seikkaa koskeva pankille ilmoitettu muutos on viivytyksettä merkittävä kantarahasto-osuusluetteloon ja -osuusomistajaluetteloon. Merkintä on päivättävä.

Jos kantarahastotodistuksen viimeinen luovutus on merkitty kantarahastotodistukseen tai väliaikaistodistukseen avoimella siirrolla, on kantarahastotodistukseen tai väliaikaistodistukseen pantava uuden omistajan nimi ennen kuin saanto merkitään luetteloihin. Pankille esitettyyn kantarahastotodistukseen tai väliaikaistodistukseen on pantava todistus merkitsemisestä ja sen päivämäärästä.

Säästöpankin suorittama voitto-osuuden maksu ja uuden kantarahastotodistuksen antaminen on pätevä, jos se on tehty kantarahasto-osuusluetteloon merkitylle omistajalle tai oikeudenhaltijalle paitsi, jos pankki tiesi tai sen olisi pitänyt tietää maksun tai kantarahastotodistuksen luovutuksen tapahtuvan väärälle henkilölle.

24 §

Kantarahastotodistuksen saajalla ei ole oikeutta käyttää sen omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia ennen kuin hänet on merkitty kantarahasto-osuusluetteloon tai hän on pankille ilmoittanut saantonsa ja esittänyt siitä selvityksen.

Säästöpankin on pyynnöstä merkittävä kantarahasto-osuusluetteloon jokainen, joka asiakirjalla osoittaa hänellä olevan panttauksen, toimeksiannon tai muun seikan nojalla oikeus säästöpankista jaettavaan voittoon taikka uusiin kantarahasto-osuuksiin kantarahastoa kartutettaessa. Merkintä on poistettava, kun oikeuden näytetään lakanneen.

Jos useat omistavat kantarahasto-osuuden, he voivat käyttää omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia vain yhteisen edustajan kautta.

25 §

Jos kantarahasto-osuuden omistajalle suoritetaan maksu säästöpankkia 8 luvun mukaan purettaessa, on kantarahastotodistukseen viivytyksettä tehtävä siitä merkintä. Samoin on kantarahastotodistukseen tehtävä merkintä, milloin kantarahastotodistus on mitätöity tai sen nimellisarvoa on korotettu tai alennettu maksua suorittamatta.

Jos kantarahastotodistus kuolettamisen yhteydessä on annettu toisen sijaan, on kantarahastotodistuksessa siitä mainittava.

26 §

Jos kantarahastotodistus tämän lain mukaan on varustettava merkinnällä tai jos se on isäntien kokouksen kantarahastotodistuksia koskevan päätöksen perusteella vaihdettava kahteen tai useampaan kantarahastotodistukseen, säästöpankki voi pidättää sille tulevan osuuden voitosta, kunnes kantarahastotodistus on sanottua tarkoitusta varten esitetty.

27 §

Kantarahastoa voidaan kartuttaa merkitsemällä maksullisia kantarahasto-osuuksia tai korottamalla niiden nimellisarvoa maksua vastaan (uusmerkintä) taikka antamalla kantarahasto-osuuksia tai korottamalla niiden nimellisarvoa maksutta (rahastoanti).

28 §

Säästöpankin hallituksen ehdotus kantarahaston kartuttamispäätökseksi on pidettävä pankin pääkonttorissa nähtävänä vähintään viikon ajan ennen isäntien kokousta sekä asetettava nähtäväksi isäntien kokouksessa. Ehdotukseen on liitettävä, jollei kokouksessa käsitellä tilinpäätöstä, seuraavat asiakirjat:

1) jäljennökset viimeistä tilinpäätöstä koskevista asiakirjoista varustettuna merkinnöin voittoa tai tappiota koskevasta säästöpankin isäntien kokouksen päätöksestä;

2) hallituksen selostus tilinpäätöksen antamisen jälkeen sattuneista pankin asemaan olennaisesti vaikuttavista tapahtumista; sekä

3) tilintarkastajien ja, jos pankilla on hallintoneuvosto, tämän lausunto selostuksesta.

Kokouskutsussa on mainittava, kenelle hallitus ehdottaa annettavaksi oikeuden merkitä uusia kantarahasto-osuuksia sekä miten oikeutetun on meneteltävä käyttäessään oikeutta.

29 §

Uusmerkintää koskevassa päätöksessä on mainittava:

1) määrä, jolla kantarahastoa kartutetaan, tai korotuksen vähimmäis- ja enimmäismäärä;

2) minkä lajisia uudet kantarahasto-osuudet ovat, jos pankissa on tai voi olla erilajisia kantarahasto-osuuksia;

3) kenellä on oikeus merkitä kantarahasto-osuuksia;

4) merkintäaika sekä se lyhyempi aika, vähintään kuukausi merkintäajan alkamisesta, jonka kuluessa kantarahasto-osuuksien merkintään oikeutettu voi käyttää oikeuttaan;

5) kantarahasto-osuuden nimellisarvo ja kantarahasto-osuudesta maksettava määrä;

6) aika, jonka kuluessa kantarahasto-osuudet on maksettava; sekä

7) peruste, jonka mukaan tarjotaan merkittäviksi ne kantarahasto-osuudet, joiden osalta oikeutta ei ole määräajassa käytetty, ja peruste, jonka mukaan kantarahasto-osuudet ylimerkinnän tapahtuessa annetaan, jollei säästöpankin hallitukselle anneta oikeutta päättää näistä seikoista.

Jos kartuttamispäätös sisällöltään poikkeaa siitä, mitä kokouskutsussa on mainittu, on niille, joilla päätöksen mukaan on oikeus kantarahasto-osuuksien merkintään, viivytyksettä ilmoitettava päätöksestä sillä tavoin kuin kutsu isäntien kokoukseen toimitetaan. Samalla on ilmoitettava, kuinka on meneteltävä, jos oikeutta halutaan käyttää. Merkintäaika ei ala ennen kuin ilmoittaminen on tapahtunut.

30 §

Kantarahasto-osuuksien merkintä on tehtävä merkintälistaan, joka sisältää kantarahaston kartuttamista koskevan päätöksen. Jäljennökset säästöpankin säännöistä sekä 28 §:n mukaan nähtäväksi asetetuista asiakirjoista on liitettävä merkintälistaan tai pidettävä merkitsijöiden nähtävänä listassa mainitussa paikassa.

31 §

Kantarahasto-osuuksista maksettava määrä ei saa olla kantarahasto-osuuden nimellisarvoa pienempi. Maksu on suoritettava rahana.

Kartutettaessa kantarahastoa uusmerkinnöin saadaan uudet kantarahasto-osuudet merkitä nimellisarvoa alempaan arvoon edellyttäen, että kantarahastoon siirretään vararahastosta tai muusta tätä tarkoitusta varten olevasta rahastosta uusien kantarahasto-osuuksien yhteenlasketun nimellisarvon ja kantarahasto-osuuksista maksettavan määrän erotus. Milloin erotus on enemmän kuin neljäsosa uusien kantarahasto-osuuksien nimellisarvosta, on päätös pätevä vain, jos se on tehty 12 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Kantarahasto-osuuksista saatu nimellisarvon ylittävä määrä on siirrettävä vararahastoon.

32 §

Jollei kantarahasto-osuudesta maksettavaa määrää suoriteta ajoissa ja viimeistään kuukauden kuluessa hallituksen antamasta maksukehotuksesta, hallitus voi julistaa kantarahasto-osuuden menetetyksi. Maksukehotus, josta on ilmettävä laiminlyönnin seuraamus, on lähetettävä maksuvelvolliselle, milloin tämän osoite on säästöpankin tiedossa. Muussa tapauksessa kehotus on julkaistava pankin kotipaikalla leviävässä sanomalehdessä.

Hallitus voi antaa menetetyksi julistetun kantarahasto-osuuden maksuvelvollisuuksineen jollekin toiselle tai, jos kantarahaston perustamista tai kartuttamista ei ole rekisteröity, mitätöidä sen.

Jos kantarahasto-osuus julistetaan menetetyksi taikka uudeltakaan merkitsijältä ei saada täyttä maksua, menetetyksi julistetun kantarahasto-osuuden merkitsijän on suoritettava säästöpankille korvaukseksi kymmenesosa kantarahasto-osuuden täydestä maksusta.

33 §

Jollei kantarahaston kartuttamispäätöksen mukaista vähimmäismäärää kantarahasto-osuuksia ole merkintäajan kuluessa merkitty, on kartuttamispäätös rauennut. Niin ikään raukeaa sellainen säästöpankin sääntöjen muutosta koskeva päätös, joka on tehty edellytyksin, että kantarahastoa kartutetaan. Merkityistä kantarahasto-osuuksista maksettu määrä on tällöin heti palautettava.

Kantarahaston kartuttaminen on ilmoitettava kaupparekisteriin merkittäväksi vuoden kuluessa sitä koskevasta päätöksestä. Rekisteröimisen edellytyksenä on, että kartutus on kartuttamispäätöksen mukainen ja että kartuttamismäärästä on maksettu vähintään puolet.

Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä pankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että rekisteröitävästä kartutuksesta maksettu määrä on pankin hallussa. Ilmoitukseen on liitettävä myös pankin tilintarkastajien todistus siitä, että maksua koskevia 2 momentin säännöksiä on noudatettu.

34 §

Peruspääoman kartuttaminen on viipymättä ilmoitettava kaupparekisteriin merkittäväksi. Rekisteröimisen edellytyksenä on, että 33 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä on soveltuvin osin noudatettu.

35 §

Jollei ilmoitusta kantarahaston kartuttamisesta ole tehty vuoden kuluessa kartuttamispäätöksestä tai jos rekisteröiminen on evätty, on noudatettava mitä 33 §:n 1 momentissa on säädetty.

Peruspääoma ja kantarahasto katsotaan kartutetuksi, kun rekisteröiminen on toimitettu.

Kantarahasto-osuudet tuottavat oikeuden voitonjakoon ja muun oikeuden säästöpankissa siitä päivästä, jona kartuttaminen rekisteröidään, jollei kartuttamispäätöksessä toisin määrätä. Tämä oikeus alkaa kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua rekisteröimisestä.

36 §

Rahastoanti voidaan suorittaa käyttämällä hyväksi 39 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla vararahastoa tai muita tätä tarkoitusta varten olevia rahastoja.

Rahastoantia koskevassa päätöksessä on mainittava määrä, joka 1 momentin mukaisesti siirretään kantarahastoon, uusien kantarahasto-osuuksien lukumäärä ja laji, sekä milloin kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa korotetaan, kantarahastotodistusten uusi nimellisarvo.

Rahastoantia koskeva päätös on viivytyksettä ilmoitettava rekisteröitäväksi. Mitä 33 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava.

37 §

Jos se, jolla rahastoannin perusteella on oikeus saada uusi kantarahastotodistus, ei ole viiden vuoden kuluessa kartuttamispäätöksen rekisteröimisestä vaatinut kantarahastotodistusta, säästöpankki voi kehottaa häntä ottamaan kantarahastotodistuksen vastaan uhalla, että hän muuten menettää sen. Kehotus on lähetettävä hänelle, jos hänen nimensä ja osoitteensa on pankin tiedossa, sekä julkaistava pankin kotipaikalla leviävässä sanomalehdessä. Jollei hän ilmoittaudu vuoden kuluessa kehotuksesta, voidaan uusi kantarahastotodistus myydä hänen lukuunsa julkisella huutokaupalla tai arvopaperipörssin välityksellä. Myynnin tapahduttua on hänellä vain oikeus siitä kertyneisiin varoihin sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kehotuksesta ja myymisestä aiheutuneet kulut. Varat, joita ei ole nostettu neljän vuoden kuluessa myynnistä, siirtyvät pankille.

38 §

Peruspääoman ja kantarahaston alentamisesta päättää hallituksen ehdotuksesta 12 §:ssä säädetyssä järjestyksessä isäntien kokous. Hallituksen ehdotukseen alentamispäätökseksi on soveltuvin osin noudatettava, mitä edellä 28 §:ssä on säädetty. Ehdotuksessa on mainittava se määrä, jolla peruspääomaa tai kantarahastoa alennetaan (alentamismäärä). Alentamispäätös on pätevä vain, mikäli alentamismäärä käytetään sellaisen vahvistetun taseen mukaisen tappion peittämiseksi, johon varaukset, vapaa oma pääoma ja vararahasto eivät riitä.

Kantarahaston alentaminen toteutetaan alentamalla kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa. Sääntöjä on vastaavasti muutettava.

Peruspääoman ja kantarahaston alentaminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi neljän kuukauden kuluessa alentamispäätöksestä. Peruspääoma ja kantarahasto katsotaan alennetuksi, kun rekisteröiminen on toimitettu. Jollei rekisteröimisilmoitusta ole tehty säädetyssä ajassa tai jos rekisteröiminen on evätty, päätös raukeaa. Niin ikään raukeaa sellainen sääntöjen muutosta koskeva päätös, joka on tehty edellytyksin, että peruspääomaa tai kantarahastoa alennetaan. (19.12.1997/1342)

39 §

Säästöpankilla on oltava vararahasto.

Vararahastoa saadaan käyttää pankin tappioiden peittämiseen siltä osin kuin vahvistetun taseen osoittama voitto ja tätä tarkoitusta varten olevat muut rahastot tai varaukset eivät siihen riitä.

Säästöpankin vararahastoa saa 2 momentin estämättä käyttää peruspääoman kartuttamiseen ja valtiovarainministeriön luvalla kantarahaston kartuttamiseen sekä 80 §:n 4 momentissa säädettyyn lunastukseen.

40 §

Säästöpankin voittoa ja muuta vapaata omaa pääomaa voidaan isäntien päätöksellä hallituksen esittämää määrää ylittämättä jakaa voitto-osuutena pankin kantarahasto-osuuksille, jollei luottolaitostoiminnasta annetun lain 81 §:stä muuta johdu. (30.12.1993/1610)

Voitto-osuutena voidaan jakaa vain voittoa ja muuta vapaata omaa pääomaa, joka on syntynyt kantarahaston muodostamisen jälkeen, vähennettynä taseeseen aktivoituja perustamismenoja vastaavalla määrällä ja pankilla olevien omien kantarahastotodistusten hankintamenoa vastaavalla määrällä. Pääomalainalle maksettavasta korosta tai muusta hyvityksestä johtuvasta voitonjaon rajoituksesta säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 38 §:ssä ja vakavaraisuussuhteesta johtuvasta voitonjaon rajoituksesta mainitun lain 81 §:ssä. (19.12.1997/1342)

Siitä osasta säästöpankin voittoa, jota ei käytetä vararahaston kartuttamiseen, voiton jakamiseen kantarahasto-osuuksille tai jätetä säästöpankin vapaaseen omaan pääomaan, voidaan varoja isäntien päätöksellä hallituksen esittämää määrää ylittämättä käyttää säästäväisyyden edistämiseen tai muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. (30.12.1993/1610)

Voittovaroja ei kuitenkaan ilman pankkitarkastusviraston suostumusta saa käyttää 3 momentissa mainittuihin säästäväisyyttä edistäviin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin ennen kuin säästöpankin vakuusrahastosta saama avustuslaina on korkoineen maksettu takaisin.

Säästöpankin, joka on konsernin emoyritys, voittona ei saa siitä huolimatta, että voitonjako olisi 1–3 momentin nojalla sallittu, jakaa määrää, joka ylittää viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun konsernitaseen mukaisen voiton ja konsernin muun vapaan oman pääoman yhteenlasketun määrän, vähennettynä konsernitaseen osoittamalla tappiolla, muilla 2 momentissa tarkoitetuilla jakokelvottomilla erillä, määrällä, jolla konserniin kuuluvien yritysten tilinpäätöksissä tehdyt, kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 15 §:ssä tarkoitetut varaukset sekä tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus on konserntilinpäätöksessä merkitty vapaaseen omaan pääomaan, sekä määrällä, joka lain tai sääntöjen mukaan on merkittävä vararahastoon tai muuten jätettävä jakamatta. (19.12.1997/1342)

41 §

Peruspääomaa ei makseta takaisin.

Kantarahastoa ei makseta takaisin, paitsi säästöpankin sulautumisessa 80 §:n mukaan tai pankkia 8 luvun mukaisesti purettaessa.

42 §

Isäntien kokous tai sen valtuuttamana hallintoneuvosto voi päättää velkakirjalainan ottamisesta ehdoin, että lainan antajilla on oikeus vaihtaa velkakirjansa kokonaan tai osittain säästöpankin kantarahasto-osuuksiin (vaihtovelkakirjat) taikka oikeus merkitä maksullisia uusia kantarahasto-osuuksia (optiolaina). Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan määrätä, että lainan antajat saavat 18 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla allekirjoitetun erityisen todistuksen, joka sisältää merkinnän ehdot sekä määräyksen siitä, että todistus on luovutettava säästöpankille kantarahasto- osuuksia merkittäessä (optiotodistus).

Mikäli laina lasketaan liikkeeseen obligaatio- ja debentuurilainoista sekä muista joukkovelkakirjalainoista annetussa laissa (553/69) tarkoitettuina joukkovelkakirjoina, on tämän lain säännösten lisäksi noudatettava, mitä sanotussa laissa on säädetty.

L 553/1969 on kumottu L:lla obligaatio- ja debentuurilainoista sekä muista joukkovelkakirjalainoista annetun lain kumoamisesta 742/1993, joka tuli voimaan A:n 1617/1993 mukaisesti 1.1.1994.

43 §

Lainan ottamista koskevassa päätöksessä on mainittava lainan määrä tai enimmäismäärä, velkakirjojen vaihdon tai kantarahasto-osuuksien merkinnän aika ja ehdot sekä velkakirjojen omistajien tai optiotodistusten haltijoiden oikeudet siinä tapauksessa, että kantarahaston pääomaa ennen velkakirjojen vaihtoa tai kantarahasto-osuuksien merkintää korotetaan tai alennetaan taikka uusi vaihtovelkakirja- tai optiolaina lasketaan liikkeeseen taikka säästöpankki puretaan tai lakkaa sulautumisen kautta. Muutkin lainaehdot on mainittava päätöksessä, jollei niistä määräämistä jätetä hallituksen tehtäväksi.

Mitä 28 ja 29 §:ssä on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava lainojen ottamista koskevan ehdotuksen esittämiseen ja isäntien kokouksen päätökseen.

Velkakirjojen vaihtamisen ehtoja ei saa määrätä sellaisiksi, että velkakirjoista maksettava määrä on pienempi kuin niiden kantarahasto-osuuksien yhteinen nimellisarvo, joihin velkakirjat voidaan vaihtaa, paitsi milloin erotus katetaan vaihdon yhteydessä suoritettavalla maksulla.

44 §

Optiolainan ehtojen mukainen uusien kantarahasto-osuuksien merkintä on tehtävä merkintälistaan, joka sisältää lainan ottamista koskevan isäntien kokouksen päätöksen. Jäljennökset säännöistä ja viimeistä tilinpäätöstä koskevista asiakirjoista varustettuna merkinnöin voittoa tai tappiota koskevasta isäntien kokouksen päätöksestä tulee olla liitettynä merkintälistaan tai on pidettävä merkitsijöiden nähtävänä listassa mainitussa paikassa.

Mitä edellä 31–33 §:ssä on säädetty, on vastaavasti sovellettava kantarahasto-osuuksien maksamiseen.

45 §

Lainan merkintäajan päätyttyä säästöpankin tulee viivytyksettä ilmoittaa rekisteröimistä varten merkityn lainan määrä sekä määrä, jolla kantarahastoa voidaan velkakirjoja vaihtamalla tai uusmerkinnällä korottaa, sekä aika, jonka kuluessa velkakirjojen vaihto tai kantarahasto-osuuksien merkintä voi tapahtua.

Vaihdolle tai kantarahasto-osuuksien merkinnälle määrätyn ajan päätyttyä on viivytyksettä ilmoitettava rekisteröimistä varten, kuinka monta kantarahasto-osuutta on annettu velkakirjoja vastaan tai merkitty optiolainan ehtojen mukaisesti. Milloin vaihtoaika tai kantarahasto-osuuksien merkintäaika on pitempi kuin yksi vuosi, on ilmoitus tehtävä viivytyksettä sellaisen tilikauden päättymisen jälkeen, jonka aikana velkakirjoja on vaihdettu tai kantarahasto-osuuksia on merkitty.

Rekisteröimisen edellytyksenä on velkakirjojen vaihtamisen osalta, että säästöpankki on saanut vähintään ilmoitettujen kantarahasto-osuuksien yhteenlaskettua nimellisarvoa vastaavan määrän, ja uusmerkinnän osalta, että uusista kantarahasto-osuuksista on maksettu täysi määrä. Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä säästöpankin hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että rekisteröitävästä korotuksesta maksettu määrä on säästöpankin hallussa. Ilmoitukseen on myös liitettävä säästöpankin tilintarkastajien todistus siitä, että edellä olevia maksuja koskevia säännöksiä on noudatettu.

Kantarahasto katsotaan kartutetuksi ilmoitettujen kantarahasto-osuuksien yhteenlasketulla nimellisarvolla, kun rekisteröiminen on toimitettu.

46 §

Kantarahastotodistusta ei saa antaa ennen kuin 45 §:n 4 momentin mukainen rekisteröiminen on toimitettu.

Uudet kantarahasto-osuudet tuottavat oikeuden voitonjakoon ja muun oikeuden säästöpankissa siitä päivästä, jona 45 §:n 4 momentin mukainen rekisteröiminen toimitetaan, jollei lainan ehdoissa ole muita määrätty. Sellainen oikeus alkaa kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua vaihdosta tai siitä, kun kantarahasto-osuudet on täysin maksettu.

4 luku

Hallinto

47 §

Säästöpankin hallintoa hoitavat isännät, jotka ovat tallettajien ja mahdollisten kantarahasto-osuuden omistajien edustajia, sekä hallitus ja toimitusjohtaja. Lisäksi pankissa voi olla hallintoneuvosto ja valtuutettuja.

Isännät valitsevat hallituksen ja hallitus toimitusjohtajan. Mikäli säästöpankilla on hallintoneuvosto, sen valitsevat isännät, hallintoneuvosto valitsee hallituksen sekä sen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja, jos säännöissä on niin määrätty, toimitusjohtajan.

Vähintään puolella hallituksen jäsenistä, valtuutetuista ja toimitusjohtajalla on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei valtiovarainministeriö myönnä poikkeusta. Vajaavaltainen taikka konkurssissa tai liiketoimintakiellossa oleva ei voi olla isäntänä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana eikä valtuutettuna. (30.12.1993/1610)

Mitä tässä laissa on säädetty hallituksen jäsenestä ja toimitusjohtajasta, on vastaavasti sovellettava hallituksen varajäseneen ja varatoimitusjohtajaan.

48 §

Säästöpankin isännät valitaan pankin säännöissä määrätyllä tavalla säästöpankkikokouksessa, isäntien kokouksessa tai postiäänestyksellä.

Tallettajilla, jotka täyttävät 6 §:n 5 kohdan mukaan säännöissä määrättävät ehdot, on aina äänioikeus isäntiä valittaessa. Tallettajalla on yksi ääni.

Kantarahasto-osuuden omistajille voidaan pankin säännöissä antaa oikeus osallistua isäntien vaaliin. Jos äänioikeus annetaan, on kantarahasto-osuuden omistajalla yksi ääni, jollei säännöissä ole annettu oikeutta käyttää enemmän ääniä. (30.12.1993/1610)

Säästöpankin isäntiä on oltava vähintään kaksitoista. Isännän toimikausi on määrättävä enintään kuudeksi vuodeksi ja se on järjestettävä niin, että samalla kertaa joutuu erovuoroon enintään puolet isännistä. Isäntä ei saa olla saman pankin hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai valtuutettu.

Enemmistön pankin isännistä on valittaessa oltava pankin äänivaltaisia tallettajia.

Säästöpankin erovuoroon joutunut isäntä pysyy toimessaan, kunnes hänen tilalleen on laillisesti valittu uusi. Jos isäntä ennen toimikautensa päättymistä eroaa tai kuolee taikka menettää kelpoisuutensa, on hänen tilalleen hänen toimikautensa loppuajaksi isäntien vaalia seuraavan kerran toimitettaessa valittava uusi isäntä.

49 §

Säästöpankin isäntien on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja vähintään yksi varapuheenjohtaja. Isäntien on kokoonnuttava varsinaiseen kokoukseen ainakin kerran vuodessa.

Kutsu isäntien kokoukseen on toimitettava aikaisintaan neljä viikkoa ja, jollei säännöissä ole määrätty pitempää aikaa, viimeistään viikkoa ennen kokousta. Jos päätöksen tekeminen isäntien kokouksessa käsiteltävässä asiassa siirretään jatkokokoukseen, on siihen toimitettava eri kutsu, jos kokous pidetään myöhemmin kuin neljän viikon kuluttua. Jos sääntöjen mukaan päätöksen pätevyyden edellytyksenä on, että päätös tehdään kahdessa isäntien kokouksessa, ei kutsua jälkimmäiseen kokoukseen saa toimittaa ennen kuin edellinen kokous on pidetty. Kutsussa on mainittava edellisessä kokouksessa tehty päätös.

Ylimääräinen isäntien kokous on pidettävä, kun isäntien puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, pankin hallintoneuvosto tai hallitus pitää sitä tarpeellisena taikka kun pankin tilintarkastaja tai kolmannes isännistä tai vähintään isäntien lukumäärän kolmannesta vastaava määrä isäntiä valittaessa äänioikeutettuja tallettajia taikka kantarahasto-osuuksien omistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista kantarahasto-osuuksista, kirjallisesti hallitukselta sitä vaativat ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Kokouskutsu on toimitettava 14 päivän kuluessa siitä, kun tallettajat tai kantarahasto osuuden omistajat ovat esittäneet vaatimuksen. Jollei kutsua ole sanotussa ajassa toimitettu, lääninhallituksen tulee tallettajan tai kantarahasto-osuuden omistajan hakemuksesta oikeuttaa hakija kutsumaan kokous koolle pankin kustannuksella. (30.12.1993/1610)

Edellä 3 momentissa tarkoitetuilla tallettajilla tai kantarahasto-osuuden omistajilla on oikeus saada haluamansa asia isäntien kokouksen käsiteltäväksi, jos sitä kirjallisesti vaaditaan hallitukselta niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

50 §

Säästöpankin isäntien kokous on päätösvaltainen, kun vähintään kolmannes isännistä ja ainakin kuusi isäntää on paikalla.

Isäntien kokouksen päätökseksi tulee, jollei tämän lain tai sääntöjen mukaan vaadita määräenemmistöä, se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnäolevista kannattaa tai, äänten mennessä tasan, johon puheenjohtaja yhtyy. Vaaleissa katsotaan valituksi se, joka saa eniten ääniä. Isäntien kokous voi kuitenkin ennen vaalia päättää, että valituksi tulee se, joka saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaistaan vaali arvalla.

Säästöpankin isäntä saa ainoastaan henkilökohtaisesti käyttää puhe- ja äänivaltaansa isäntien kokouksessa.

51 § (30.12.1993/1610)

Säästöpankin isäntien tehtävänä on valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti lain ja sääntöjen mukaisesti.

Säästöpankin isäntien on, jollei asia 53 §:n mukaan kuulu hallintoneuvostolle:

1) valittava ja vapautettava hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenet;

2) valittava vuosittain tilintarkastajat;

3) määrättävä isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien palkkiot;

4) vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä;

5) vahvistettava hallintoneuvoston, hallituksen ja valtuutettujen päätösten kirjaamista koskevat ohjeet;

6) päätettävä hallituksen esityksestä kantarahaston perustamisesta;

7) päätettävä hallituksen esityksestä voiton jakamisesta kantarahasto-osuuksille;

8) päätettävä hallituksen esityksestä kantarahastoannin toteuttamisesta;

9) käsiteltävä pankin toimintakertomus, vahvistettava pankin tuloslaskelma ja tase sekä mahdollinen konsernitilinpäätös samoin kuin päätettävä toimenpiteistä, joihin vahvistetun taseen tai emopankissa konsernitaseen mukainen voitto tai tappio antaa aiheen;

10) päätettävä vastuuvapaudesta hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenille, valtuutetuille ja toimitusjohtajalle; sekä

11) käsiteltävä muut hallituksen esittämät asiat.

52 §

Säästöpankin säännöissä voidaan määrätä asetettavaksi hallintoneuvosto. Hallintoneuvostossa on oltava vähintään viisi jäsentä. Hallintoneuvoston on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja vähintään yksi varapuheenjohtaja.

Isäntä, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja eivät saa kuulua hallintoneuvostoon. Muutoin on hallintoneuvostosta ja sen jäsenistä soveltuvin osin noudatettava, mitä hallituksesta ja sen jäsenistä säädetään. (30.12.1993/1610)

53 §

Säästöpankin hallintoneuvoston tehtävänä on valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti lain ja sääntöjen mukaisesti.

Hallintoneuvoston on erityisesti:

1) valittava ja vapautettava hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet ja toimitusjohtaja sekä määrättävä heidän palkkionsa ja palkkaetunsa;

2) vahvistettava hallituksen ja valtuutettujen päätösten kirjaamista koskevat ohjeet;

3) vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä;

4) toimitutettava valitsemillaan tarkastajilla vähintään kerran vuodessa pankin hoidon ja hallinnon tarkastus;

5) annettava varsinaiselle isäntien kokoukselle lausunto tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä sekä varmennettava ne; sekä

6) käsiteltävä muut hallituksen esittämät asiat.

Säännöissä voidaan lisäksi määrätä, että hallintoneuvosto päättää asioista, jotka koskevat toiminnan huomattavaa laajentamista tai supistamista, pankin organisaation olennaista muuttamista sekä, että hallintoneuvosto valitsee ja vapauttaa valtuutetut ja määrää heidän palkkionsa ja palkkaetunsa.

54 §

Säästöpankin hallituksessa on oltava vähintään kolme jäsentä. Hallituksen jäsenen toimikausi voidaan säännöissä määrätä enintään kolmeksi vuodeksi. Säännöissä voidaan määrätä, että toimitusjohtaja tai muu pankin toimihenkilö saadaan valita hallituksen jäseneksi määräämättömäksi ajaksi.

Säästöpankin hallituksen on valittava keskuudestaan vuodeksi kerrallaan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, ellei valintaa suorita 53 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla hallintoneuvosto. Säännöissä voidaan määrätä, että säästöpankin hallituksessa voi olla useita varapuheenjohtajia.

55 §

Säästöpankin hallituksen tehtävänä on pankin toiminnan johto lain ja pankin sääntöjen mukaan.

Hallitus on päätösvaltainen, kun saapuvilla on vähintään puolet sen jäsenistä, jollei säännöissä ole toisin määrätty.

Hallituksen päätökseksi tulee, jollei sääntöjen mukaan vaadita määräenemmistöä, se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnäolevista on kannattanut tai, äänten mennessä tasan, johon puheenjohtaja yhtyy.

Hallitus edustaa säästöpankkia.

56 §

Säästöpankin isäntä, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen, valtuutettu tai toimitusjohtaja ei saa osallistua hänen ja säästöpankin välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa ottaa osaa säästöpankin ja kolmannen henkilön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, mikäli hänellä on siitä odotettavissa olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa säästöpankin edun kanssa. Mitä tässä on sanottu sopimuksesta, on vastaavasti sovellettava oikeudenkäyntiin tai muuhun puhevallan käyttämiseen.

57 § (19.12.1997/1342)

57 § on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

58 §

Säästöpankin säännöissä määrättyjä hallituksen toimivaltaan kuuluvia tehtäviä voidaan sääntöjen määräyksellä tai pankin hallituksen päätöksellä siirtää pankin valtuutetuille. Valtuutetut valitsee hallintoneuvosto tai hallitus. Toimiin, jotka pankin toiminnan laajuus ja laatu huomioon otettuna ovat epätavallisia tai laajakantoisia, valtuutetut saavat ryhtyä vain, jos hallitus on heidät siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta pankin toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa on hallitukselle niin pian kuin mahdollista annettava toimenpiteestä tieto.

59 §

Isäntien, hallintoneuvoston, hallituksen tai valtuutettujen kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan kantarahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua pankin, tallettajan tai toisen kantarahasto-osuuden omistajan kustannuksella.

60 §

Säästöpankin toimitusjohtajan tehtävänä on hoitaa pankin juoksevaa hallintoa isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti. Toimiin, jotka pankin toiminnan laajuus ja laatu huomioon otettuna ovat epätavallisia tai laajakantoisia, toimitusjohtaja saa ryhtyä vain, mikäli hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta pankin toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa on hallitukselle niin pian kuin mahdollista annettava toimenpiteestä tieto.

Säästöpankin toimitusjohtaja voidaan valita pankin hallituksen jäseneksi ja pankin valtuutetuksi.

Toimitusjohtajalla on oikeus edustaa pankkia sellaisessa asiassa, joka 1 momentin mukaan kuuluu hänen tehtäviinsä.

61 §

Haaste katsotaan toimitetuksi säästöpankille, kun se on annettu tiedoksi hallituksen jäsenelle tai toimitusjohtajalle.

62 § (30.12.1993/1610)

Säästöpankin toiminimenkirjoittajaan ja prokuristiin sovelletaan, mitä 47 §:n 3 momentissa säädetään toimitusjohtajasta.

63 §

Säästöpankin on annettava pankkitarkastusvirastolle ennalta tieto pankin isäntien ja hallintoneuvoston kokouksesta sekä niissä käsiteltäväksi tulevista tärkeistä asioista.

64 §

Jos säästöpankin isäntien päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai jos se on muutoin tämän lain tai pankin sääntöjen vastainen, voi kantarahasto-osuuden omistaja, hallitus, hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja, nostaa kanteen pankkia vastaan päätöksen julistamiseksi pätemättömäksi tai sen muuttamiseksi.

Kanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jos 1 momentissa tarkoitetulla kantarahasto-osuuden omistajalla on ollut hyväksyttävä syy viivästymiseen ja päätöksen päteväksi jääminen olisi hänelle ilmeisen kohtuutonta, kanne saadaan panna vireille viimeistään vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jollei kannetta nosteta määräajassa, on päätöstä pidettävä pätevänä.

Mitä 2 momentissa on säädetty ei kuitenkaan ole voimassa:

1) jos päätös on sellainen, etteivät isännät lain mukaan voi tehdä sitä edes yksimielisesti;

2) jos päätökseen vaaditaan lain tai säästöpankin sääntöjen mukaan kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumus eikä sellaista suostumusta ole annettu; tai

3) ellei kokoukseen ole toimitettu kutsua tai jos kokouskutsusta voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä on olennaisesti rikottu.

Tuomioistuimen ratkaisu, jolla isäntien kokouksen päätös on julistettu pätemättömäksi tai muutettu, on voimassa myös niihin kantarahasto-osuuden omistajiin nähden, jotka eivät ole yhtyneet kanteeseen. Tuomioistuin voi muuttaa isäntien kokouksen päätöstä vain, jos voidaan todeta, minkä sisältöinen päätöksen olisi pitänyt olla.

5 luku (30.12.1993/1610)

(30.12.1993/1610)

5 luku on kumottu L:lla 30.12.1993/1610

6 luku

Sulautuminen ja kantarahastotodistuksen lunastaminen (13.6.1997/580)

77 §

Säästöpankki voi tehdä sopimuksen sulautumisesta toiseen säästöpankkiin siten, että sulautuvan säästöpankin varat ja velat siirtyvät selvitysmenettelyttä vastaanottavalle säästöpankille.

Jos kaksi tai useampia säästöpankkeja sulautuu perustamalla uuden säästöpankin, jolle niiden varat ja velat siirtyvät, on sulautuvien pankkien isäntien samalla hyväksyttävä vastaanottavan pankin säännöt sekä valittava vastaanottavalle pankille isännät, tilintarkastajat ja varatilintarkastajat. Samalla on myös päätettävä, miten vastaanottavan pankin mahdollinen hallintoneuvosto ja hallituksen jäsenet ja mahdolliset varajäsenet valitaan.

78 §

Päätös säästöpankkien sulautumisesta on tehtävä 12 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Säästöpankin sulautumiseen toiseen säästöpankkiin taikka kahden tai useamman säästöpankin sulautumiseen perustamalla uusi säästöpankki on haettava valtiovarainministeriön lupa. Lupa vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 §:ssä tarkoitettua toimilupaa. (30.12.1993/1610)

Valtiovarainministeriöllä on oikeus antaa kussakin yksittäistapauksessa määräykset siitä, miten on meneteltävä säästöpankkien sulautumisessa.

Pankkien on tehtävä valtiovarainministeriön luvasta ja uuden säästöpankin perustamisesta ilmoitus kaupparekisteriin neljän kuukauden kuluessa luvan myöntämisestä. Jollei ilmoitusta ole tehty määräajassa tai jos rekisteröiminen on evätty, sulautuminen on rauennut.

Säästöpankin saa sulauttaa ainoastaan toiseen säästöpankkiin.

79 §

Jos jossakin sulautuvissa säästöpankeista on kantarahasto, seuraavat asiakirjat on vähintään viikon ajan ennen sulautumista käsittelevää isäntien kokousta pidettävä säästöpankin pääkonttorissa kantarahasto-osuuden omistajien nähtävänä ja viivytyksettä lähetettävä kantarahasto-osuuden omistajalle, joka sitä pyytää, sekä asetettava nähtäväksi isäntien kokouksessa:

1) selostus sulautumisessa kantarahasto-osuuden omistajille suoritettavasta vastikkeesta ja perusteista, joiden mukaan se jaetaan sulautuvan pankin kantarahasto-osuuden omistajien kesken sekä muista seikoista, joilla voi olla merkitystä harkittaessa sulautumissopimuksen hyväksymistä;

2) kummankin pankin osalta 28 §:ssä mainitut asiakirjat;

3) vastaanottavan pankin säännöt ja sitä koskeva sulautumisesta johtuva muutosehdotus.

Jos vastaanottavan pankin on vastikkeena kantarahasto-osuuden omistajille annettava kantarahastotodistuksiaan, on, jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, soveltuvin osin noudatettava, mitä 3 luvussa on säädetty kantarahaston kartuttamisesta.

80 §

Sulautuvan säästöpankin kantarahasto-osuuden omistajan, joka on kirjallisesti ennen sulautumisesta päättänyttä isäntien kokousta ilmoittanut pankille vastustavansa sulautumispäätöstä, on oikeus kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä kirjallisesti vaatia hallitukselta pankkia lunastamaan hänen kantarahastotodistuksensa käypään hintaan. Lunastusoikeutta sekä lunastushinnan määrää koskevat erimielisyydet on siirrettävä välimiesten ratkaistavaksi välimiesmenettelystä annetun lain (46/28) mukaisessa järjestyksessä.

Säästöpankki vastaa välimiesmenettelyn kuluista. Välimiehet voivat kuitenkin erityisistä syistä velvoittaa kantarahasto-osuuden omistajan kokonaan tai osittain korvaamaan pankille sen kulut.

Välimiesten tulee antaa asianosaisille tieto välitystuomion julistamisen ajasta ja paikasta. Jos asianosainen jää saapumatta mainittuun tilaisuuteen, välitystuomio on viipymättä lähetettävä hänelle kirjatussa kirjeessä. Välitystuomioon tyytymätön asianosainen voi saattaa asian tuomioistuimen tutkittavaksi. Haaste on annettava vastapuolen tiedoksi kahden kuukauden kuluessa välitystuomion julistamisesta. Jollei välitystuomioon haeta muutosta, on sen täytäntöönpanosta noudatettava, mitä ulosottolain 3 luvun 16 §:ssä säädetään. Välimiesmenettelystä on muutoin voimassa, mitä välimiesmenettelystä annetussa laissa on säädetty.

Lunastuksen suorittamiseen voidaan käyttää pankin vararahastoa ja muita tätä tarkoitusta varten olevia rahastoja.

81 § (13.6.1997/580)

Jos säästöpankki omistaa osakeyhtiön kaikki osakkeet, pankin hallitus ja osakeyhtiön hallitus voivat sopia osakeyhtiön sulautumisesta säästöpankkiin. Sopimukselle on haettava valtiovarainministeriön lupa. Sulautumiseen sovelletaan osakeyhtiölain (734/1978) 14 luvun 4–7, 12–14, 16 ja 17 §:ää. Säästöpankkiin sovelletaan, mitä mainituissa pykälissä säädetään vastaanottavasta yhtiöstä. Osakeyhtiölain 14 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun ilmoitukseen on liitettävä jäljennös ministeriön luvasta.

82 § (13.6.1997/580)

82 § on kumottu L:lla 13.6.1997/580.

83 § (13.6.1997/580)

Lunastettavan kantarahasto-osuuden omistajan on luovutettava kantarahastotodistus lunastushintaa vastaan säästöpankille kuukauden kuluessa siitä, kun lunastushinnasta on sovittu tai kun lunastushintaa koskeva päätös on saanut lainvoiman. Jos tämä laiminlyödään, pankin tulee rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjan tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetun lain (281/1931) mukaisesti viivytyksettä tallettaa lunastushinta sulautuvan pankin kotipaikan lääninhallituksen huostaan pidättämättä itselleen oikeutta saada talletettua takaisin. Jollei lunastusoikeus ole riitainen tai kun sitä koskeva päätös on saanut lainvoiman ilman, että lunastushinnasta on samalla sovittu tai määrätty, vastaanottavalla pankilla on oikeus saada kantarahastotodistus antamalla lunastushinnan maksamisesta vakuus, jonka välimiehet ovat hyväksyneet. Kantarahasto-osuuden omistajalla on tällöin oikeus saada käypä korko lunastushinnalle vakuuden asettamisesta siihen asti, kun lunastushinta on lopullisesti vahvistettu.

Pankki katsotaan kantarahasto-osuuden omistajaksi, kun edellä tarkoitettu tallettaminen tai vakuuden asettaminen on tapahtunut. Kantarahastotodistuksen haltijalla on vain oikeus lunastushintaan korkoineen luovuttaessaan kantarahastotodistuksen pankille asianmukaisella siirtomerkinnällä varustettuna.

Jollei kantarahastotodistusta ole luovutettu vuoden kuluessa siitä, kun pankista 2 momentin mukaan on tullut kantarahasto-osuuden omistaja, pankille saadaan antaa kantarahasto-osuudesta uusi kantarahastotodistus. Kantarahastotodistukseen on tehtävä merkintä siitä, että se on annettu aikaisemman kantarahastotodistuksen sijaan. Jos aikaisemmin annettu kantarahastotodistus tämän jälkeen luovutetaan pankille, se on mitätöitävä.

7 luku

Säästöpankkitarkastus

84 §

Säästöpankkien ja niiden tytäryhtiöiden toiminnan tarkastusta varten asettaa säästöpankkien keskusjärjestö säästöpankkitarkastuksen.

Säästöpankkitarkastuksen toimintaa ohjaa ja valvoo pankkitarkastusvirasto.

Säästöpankkitarkastus on velvollinen antamaan pankkitarkastusvirastolle kaikki sen vaatimat tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen säästöpankkien valvontaa varten.

Säästöpankin on toimitettava säästöpankkitarkastukselle samat tiedot kuin sen on toimitettava rahoitustarkastukselle luottolaitostoiminnasta annetun lain 17 §:n mukaisesti. (30.12.1993/1610)

85 §

Säästöpankkitarkastuksessa on säästöpankkien tarkastusjohtaja ja niin monta säästöpankkien tarkastajaa kuin säästöpankkitarkastukselle määrättyjen tehtävien hoito vaatii.

Säästöpankkien tarkastusjohtajan, tarkastajat ja säästöpankkitarkastuksen muun henkilökunnan ottaa toimeensa säästöpankkien keskusjärjestö. Tarkastusjohtajan ja tarkastajan valintaa koskeva päätös on alistettava pankkitarkastusviraston vahvistettavaksi.

86 §

Säästöpankkitarkastuksen ja sen edustajan oikeuksista ja esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä pankkitarkastusvirastosta ja sen edustajasta on säädetty pankkitarkastusvirastosta annetussa laissa (1273/90).

87 §

Säästöpankista saamastaan luotosta ja pankin hänen puolestaan antamasta takauksesta säästöpankkitarkastuksen tarkastusjohtajan on ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle ja muun toimihenkilön säästöpankkitarkastukselle.

88 §

Säästöpankkitarkastuksen on saatettava päätöksensä viipymättä pankkitarkastusviraston käsiteltäväksi, jos säästöpankki, jota asia koskee, sitä vaatii.

89 §

Säästöpankkien tarkastusjohtaja, säästöpankkien tarkastaja ja muu säästöpankkitarkastuksen toimihenkilö on velvollinen pitämään salassa, mitä hän on työssään saanut tietää säästöpankin, sen tytäryhtiön, niiden asiakkaan tai jonkun muun taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja on oikeus antaa ainoastaan syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle. Säästöpankin ja sen tytäryhtiön liikeasioista ja taloudellisesta asemasta on oikeus antaa tietoja myös säästöpankkien vakuusrahastolle, säästöpankkien keskinäiselle vakuutusyhtiölle ja säästöpankkien keskusjärjestölle tai keskusrahalaitokselle.

Jos samalla velallisella on huomattavia velkoja tai vastuusitoumuksia eri säästöpankeissa tai niiden tytäryhtiöissä taikka jos muuten on syytä epäillä asiakkaan toiminnan aiheuttavan vahinkoa säästöpankeille tai niiden tytäryhtiöille, säästöpankkitarkastuksella on oikeus ilmoittaa siitä näille.

90 §

Säästöpankkitarkastuksen toiminnasta johtuvien kustannusten kattamiseksi on kunkin säästöpankin vuosittain suoritettava säästöpankkien keskusjärjestön määräämä maksu, jonka perusteet pankkitarkastusvirasto vahvistaa. Maksuperusteen soveltaminen on alistettava pankkitarkastusviraston ratkaistavaksi, jos säästöpankki, jota asia koskee, sitä vaatii.

91 §

Tarkemmat säännökset säästöpankkitarkastuksesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

8 luku

Toiminnan keskeyttäminen, selvitystila ja purkaminen

92 §

Jos säästöpankin hallitus havaitsee pankin oman pääoman tappioiden johdosta vähentyneen siten, että sidotusta omasta pääomasta ainakin puolet on menetetty eikä pankilla ole omia varoja luottolaitostoiminnasta annetun lain 78 §:ssä säädettyä määrää, tai jos pankki ei voi täyttää sitoumuksiaan, hallituksen on viipymättä tehtävä tilinpäätös ja annettava se tilintarkastajien ja rahoitustarkastuksen tutkittavaksi. Tilintarkastajien on viipymättä annettava hallitukselle kirjallinen lausunto tilinpäätöksen tarkastuksesta. (30.12.1993/1610)

Jollei hallitus ole 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa tehnyt tilinpäätöstä, pankkitarkastusviraston on kehotettava hallitusta viipymättä tekemään tilinpäätös. Jollei hallitus noudata kehotusta, pankkitarkastusviraston on teetettävä tilinpäätös ja annettava se tilintarkastajien tutkittavaksi.

Laskettaessa 1 momentissa tarkoitettua sidotun oman pääoman määrää, siihen lisätään taseen liitteessä tarkemmin selvitettävä erä, joka osoittaa omaisuuserien yhteenlasketun arvon nousun, jos näitä eriä arvostettaisiin todennäköiseen luovutushintaan luovutuksesta johtuvat erilliskulut vähennettynä. Käyttöomaisuus, jonka arvo jatkuvasti vähenee, on kuitenkin merkittävä tarpeellisin poistoin vähennettyyn hankintamenon mukaiseen määrään, jos tämä olisi luovutushintaa korkeampi.

93 §

Jos tilintarkastajat, säästöpankkitarkastus tai rahoitustarkastus toteavat, että vähintään puolet säästöpankin sidotusta omasta pääomasta on menetetty eikä pankilla ole omia varoja luottolaitostoiminnasta annetun lain 78 §:ssä säädettyä määrää eikä pankin toiminnan jatkamista saada pankin vakuusrahaston avustuksella tai avustuslainalla taikka rahoitustarkastuksen hyväksymällä muulla tavalla turvatuksi tai että pankki ei voi täyttää sitoumuksiaan, pankin hallituksen on viipymättä ilmoitettava siitä ministeriölle ja talletussuojarahastolle sekä, jos pankki kuuluu vakuusrahastoon, vakuusrahastolle. (19.12.1997/1232)

Valtiovarainministeriö voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa määrätä enintään neljän kuukauden ajaksi talletusten vastaanottamisen yleisölle tarjottaville tileille ja niillä olevien varojen sekä pankin muiden sitoumusten maksamisen kokonaan tai osittain keskeytettäväksi. Edellä sanottu ei koske palkkioita pankin hoidosta eikä saatavien ja muiden varojen turvaamisesta aiheutuvien välittömien menojen suorittamista.

Jos säästöpankin toiminnan jatkuminen on saatu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla turvatuksi, pankin on kiireellisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin sidotun oman pääoman kartuttamiseksi siten, että sidotun oman pääoman menetys on korvattu viiden vuoden kuluessa sen tilinpäätöksen tekemisestä, jossa menetys on todettu, jollei valtiovarainministeriö erityisestä syystä enintään kahdeksi vuodeksi myönnä määräaikaan pidennystä.

94 §

Kun säästöpankin toiminta on 93 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla keskeytetty, isännät on kutsuttava koolle viimeistään kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista päättämään pankin toiminnan jatkamisesta.

95 §

Jos säästöpankin toiminta on keskeytetty tappioiden johdosta ja pankin toimintaa aiotaan jatkaa, hallituksen on tehtävä isännille ehdotus sidotun oman pääoman lisäykseksi tai vakuuden hankkimiseksi sidotun oman pääoman puuttuvan osan kattamiseksi tai peruspääoman tai kantarahaston alentamisesta tai pankin sulautumisesta toiseen säästöpankkiin.

Jos säästöpankin toiminta on keskeytynyt maksuvaikeuksien johdosta, hallituksen on tehtävä isännille ehdotus pankin maksuvalmiuden turvaamisesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainitut hallituksen ehdotukset on alistettava rahoitustarkastuksen hyväksyttäviksi. Rahoitustarkastuksen on pyydettävä ehdotuksista talletussuojarahaston ja, jos pankki kuuluu vakuusrahastoon, vakuusrahaston lausunto. (19.12.1997/1232)

96 §

Säästöpankin hallituksen on haettava valtiovarainministeriöltä pankin toiminnan keskeyttämistä koskevan päätöksen peruuttamista, jos isäntien kokous sen jälkeen, kun toiminta on tappioiden johdosta keskeytetty:

1) hyväksyy ehdotuksen lisäyksen hankkimisesta sidotun oman pääoman puuttuvan osan kattamiseksi, ja lisäys sidottuun omaan pääomaan todetaan isäntien kokouksessa täysin merkityksi, sekä tekee päätöksen siitä, että lisäys sidottuun omaan pääomaan on suoritettava kolmen kuukauden kuluessa isäntien kokouksen päätöksestä lukien;

2) toteaa, että pankkitarkastusviraston hyväksymä vakuus sidotun oman pääoman puuttuvasta osasta on hankittu;

3) toteaa, että sidotun oman pääoman puuttuva osa on suoritettu; tai

4) päättää peruspääoman tai kantarahaston alentamisesta taseen osoittaman tappion välittömäksi peittämiseksi.

Edellä 1 momentissa mainitulla tavalla on meneteltävä myös, jos isäntien kokous siinä tapauksessa, että säästöpankin toiminta on keskeytetty maksuvaikeuksien johdosta, hyväksyy hallituksen ehdotuksen pankin maksuvalmiuden turvaamisesta.

97 §

Säästöpankki ei saa jakaa kantarahasto-osuuksille voittoa ennen kuin pankin sidottu oma pääoma on karttunut 96 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua lisäystä vastaavalla määrällä lisättynä pankkitarkastusviraston hyväksymällä korolla.

Jos säästöpankki joutuu selvitys- tai konkurssitilaan ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu lisäys sidottuun omaan pääomaan on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla katettu, lisäys omaan pääomaan on suoritettava pankin varoista ennen kantarahasto-osuuden omistajille kantarahastosta suoritettavia maksuja.

98 §

Säästöpankin hallituksen on kutsuttava viipymättä isäntien kokous päättämään pankin asettamisesta selvitystilaan, jollei 93 §:n 2 momentin nojalla asetetun määräajan kuluessa:

1) säästöpankin toimintaa ole voitu turvata 93 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla;

2) ole tehty päätöstä lisäyksen hankkimisesta sidotun oman pääoman puuttuvan osan kattamiseksi;

3) ole hankittu 95 §:ssä tarkoitettua vakuutta;

4) ole tehty päätöstä peruspääoman tai kantarahaston alentamisesta;

5) ole tehty päätöstä pankin sulautumisesta toiseen säästöpankkiin; tai

6) isäntien kokous ole hyväksynyt ehdotusta pankin maksuvalmiuden turvaamisesta.

Edellä 1 momentissa säädettyä menettelyä on noudatettava myös, jos 95 §:ssä tarkoitettua lisäystä sidottuun omaan pääomaan ei ole 96 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetetun määräajan kuluessa suoritettu.

99 §

Jos säästöpankin toimilupa on peruutettu, pankin hallituksen on viipymättä suljettava pankki sekä kutsuttava isäntien kokous päättämään pankin asettamisesta selvitystilaan tai pankin sulautumisesta toiseen säästöpankkiin.

100 §

Säästöpankin toiminnan ollessa keskeytettynä tai pankin ollessa suljettuna pankilta ei saa hakea velkaa tai muuta sitoumusta suoritettavaksi eikä sen omaisuutta ulosmitata eikä hakea pankin omaisuutta takavarikkoon tai myymis- ja hukkaamiskieltoon taikka asettaa pankkia konkurssi- tai selvitystilaan. Myöskään pankin antamaa panttia ei saa tänä aikana muuttaa rahaksi.

Jos velkojan on lain mukaan oikeutensa säilyttämiseksi määräajassa pantava vireille kanne tai ryhdyttävä muuhun toimenpiteeseen, josta säästöpankin toiminnan keskeyttäminen tai pankin sulkeminen hänet estää, oikeus on katsottava säilyneeksi, jos toimenpiteeseen on ryhdytty kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun päätös toiminnan keskeyttämisestä on peruutettu tai pankki on uudelleen aloittanut toimintansa.

101 §

Valtiovarainministeriöllä on oikeus antaa määräyksiä säästöpankin hoidosta sen toiminnan ollessa keskeytettynä tai pankin ollessa suljettuna.

102 §

Säästöpankin asettamisesta selvitystilaan päättää isäntien kokous.

Valtiovarainministeriön on rahoitustarkastuksen esityksestä määrättävä pankki suljettavaksi ja päätettävä pankin asettamisesta selvitystilaan, jos:

1) säästöpankin hallitus ei ole täyttänyt sitä, mitä sen velvollisuudeksi on 93, 94, 97 tai 98 §:ssä säädetty;

2) pankki on aloittanut toimintansa ennen luottolaitostoiminnasta annetun lain 13 §:ssä säädettyä perustamispääoman maksamista; tai

3) isäntien kokous ei ole 98 ja 99 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tehnyt niissä tarkoitettuja päätöksiä.

(30.12.1993/1610)
103 §

Kun isäntien kokous on päättänyt asettaa säästöpankin selvitystilaan, sen on valittava vähintään kaksi selvitysmiestä toimittamaan pankin selvitys. Selvitysmiehistä ainakin yhden on oltava pankin velkojien edustaja. Selvitysmiesten vaalista on viipymättä ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle, joka määrää lisäksi yhden selvitysmiehen säästöpankkitarkastuksen esityksestä.

Isäntien kokous voi erityisestä syystä päättää selvitysmiehen vaalin siirtämisestä kahden viikon kuluessa ilman eri kutsua pidettävään jatkokokoukseen.

Jollei selvitysmiehiä ole valittu kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös säästöpankin asettamisesta selvitystilaan on tehty, valtiovarainministeriön on määrättävä selvitysmiehet.

104 §

Päätös tai määräys, joka on annettu 92, 93 tai 101–103 §:n nojalla, on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

105 §

Säästöpankin isäntien on selvitysmiesten vaalin yhteydessä valittava yksi tai useampia tilintarkastajia tarkastamaan pankin hallintoa ja tilejä selvitystilan aikana. Jos valtiovarainministeriö on määrännyt selvitysmiehet, näiden on viipymättä kutsuttava kokoon isäntien kokous valitsemaan tilintarkastajia. Jollei tällaista kokousta voida pitää, selvitysmiesten on pyydettävä valtiovarainministeriötä määräämään tilintarkastajat.

Mitä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetään tilintarkastajista, on soveltuvin osin voimassa selvitystilan tilintarkastajista. (30.12.1993/1610)

106 §

Kun säästöpankki on asetettu selvitystilaan, hallituksen on viipymättä laadittava ja annettava selvitysmiehille tilinpäätös siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole ennen esitetty isäntien kokouksen vahvistettavaksi. Selvitysmiesten on toimitettava viipymättä tilinpäätös selvitystilan tilintarkastajille, joiden on kahden kuukauden kuluessa annettava kertomus hallinnon ja tilien tarkastuksesta. Tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus on kuukauden kuluessa tilintarkastuskertomuksen valmistumisesta esitettävä isäntien kokoukselle, jonka on otettava käsiteltäväksi kysymys vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja toimitusjohtajalle tilinpäätöksen tarkoittamalta ajalta.

Jos 1 momentissa tarkoitettu aika käsittää myös edellisen tilikauden, tältä tilikaudelta on laadittava erillinen tilinpäätös ja emoyhtiössä myös konsernitilinpäätös.

107 §

Säästöpankin asettamisesta selvitystilaan sekä selvitysmiesten valitsemisesta ja toiminimen kirjoittamisesta selvitystilan aikana selvitysmiesten on viipymättä ilmoitettava kaupparekisteriin.

Valtiovarainministeriön on ilmoitettava kaupparekisteriin päätöksestään, jolla se on määrännyt säästöpankin asetettavaksi selvitystilaan tai määrännyt selvitysmiehet.

108 §

Selvitystilassa olevan säästöpankin toiminimeen on lisättävä sana "selvitystilassa".

Jos joku yksin tai yhdessä toisen henkilön kanssa selvitystilan alkamisen jälkeen kirjoittaa säästöpankin toiminimen noudattamatta, mitä 1 momentissa on säädetty, hän vastaa syntyneen sitoumuksen aiheuttamasta vahingosta. Tällaista vastuuta ei kuitenkaan ole, jos asiakirjasta käy ilmi, että pankki on selvitystilassa, tai jos se, jolle sitoumus on annettu, tiesi pankin olevan selvitystilassa.

109 §

Selvitysmiesten tehtävänä on hoitaa säästöpankin asioita selvitystilan aikana. Selvitysmiesten kelpoisuudesta, oikeuksista, velvollisuuksista ja vahingonkorvausvelvollisuudesta on, jollei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä pankin hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenistä on säädetty.

Selvitysmiesten palkkiosta päättää isäntien kokous.

110 §

Selvitysmiesten on heti keskeytettävä säästöpankin talletusten vastaanottaminen yleisöltä sekä muiden paitsi pankin hoidosta aiheutuvien maksujen suorittaminen.

111 §

Selvitysmiesten on haettava julkinen haaste säästöpankin velkojille.

Selvitysmiehillä on oikeus tarvittaessa kutsua säästöpankin velkojat kokoon. Kutsumisjärjestyksestä on voimassa, mitä konkurssipesän velkojien kokoonkutsumisesta on säädetty.

112 §

Selvitysmiesten on muutettava säästöpankin omaisuus rahaksi niin pian kuin se voi tapahtua ilmeistä vahinkoa tuottamatta.

113 §

Selvitysmiesten on kolmen kuukauden kuluessa kunkin tilikauden päättymisestä annettava selvitystilan tilintarkastajille tilinpäätös. Tilinpäätöksen laatimisesta on voimassa, mitä 92 §:n 3 momentissa on säädetty. Tilinpäätös on kaikkien selvitysmiesten allekirjoitettava.

Jollei selvitysmenettelyä ole saatettu loppuun kolmen vuoden kuluessa selvitystilan alkamisesta, selvitysmiesten on 1 momentin tarkoitetun tilinpäätöksen antamisen yhteydessä ilmoitettava, mitkä syyt ovat aiheuttaneet viivytyksen.

Mitä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetään konsernitilinpäätöksestä ja voitonjaosta, ei sovelleta tässä laissa tarkoitetun selvitystilan tilinpäätökseen. (30.12.1993/1610)

114 §

Selvitystilan tilintarkastajien on kuukauden kuluessa siitä, kun tilinpäätös on heille jätetty, annettava selvitysmiehille kertomus hallinnon ja tilien tarkastuksesta.

Selvitysmiesten on viipymättä julkaistava tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus Virallisessa lehdessä, pidettävä ne kantarahasto-osuuden omistajien ja velkojien nähtävinä sekä esitettävä ne isäntien kokoukselle.

115 §

Säästöpankin isäntien kokous voi erottaa valitsemansa selvitysmiehen ja valita erotetun tilalle toisen. Sama oikeus on valtiovarainministeriöllä ja pankkitarkastusvirastolla, jos se on määrännyt selvitysmiehet.

116 §

Selvitysmenettelyn alkamisen jälkeen säästöpankin velkoja ei saa ryhtyä pakkotoimin perimään saatavaansa. Selvitysmenettely ei kuitenkaan estä sellaisen saatavan perimistä, johon velkojalla on pantti- tai muu vastaava etuoikeus.

Selvitysmenettelyn alkamisen jälkeen säästöpankin velallisella ei ole oikeutta käyttää kuittaukseen saamista, jonka velallinen on hankkinut sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö on määrännyt pankin toiminnan keskeytettäväksi tai peruuttanut pankin toimiluvan taikka määrännyt pankin suljettavaksi.

117 § (19.12.1997/1232)

Selvitysmiesten on kutsuttava isäntien kokous päättämään säästöpankin toiminnan jatkamisesta, jos se syy, jonka perusteella pankki on asetettu selvitystilaan, on poistunut tai jos pankin asema on selvitystilan kestäessä parantunut, ja jos rahoitustarkastus on todennut pankin täyttävän ne ehdot, jotka laissa pankin toiminnalle asetetaan. Jos isäntien kokous, tilintarkastajien ja, pankin kuuluessa vakuusrahastoon, vakuusrahaston annettua pankin asemasta lausuntonsa, puoltaa toiminnan jatkamista, selvitysmiesten on haettava ministeriöltä selvitystilan lakkauttamista.

118 §

Säästöpankkia ei saa asettaa konkurssiin ennen kuin selvitysmenettelyssä on todettu, että sen velat ovat varoja suuremmat.

Jos pankin velat ovat 1 momentin mukaisesti varoja suuremmat, selvitysmiesten on luovutettava pankin omaisuus konkurssiin.

119 §

Mikäli selvitystilassa olevan säästöpankin toimintaa ei ole 117 §:n mukaisesti päätetty jatkaa eikä pankin omaisuutta ole luovutettu konkurssiin, on sen jälkeen, kun pankin velat on maksettu tai niiden maksamiseen tarvittavat varat erotettu ja pankin muut sitoumukset täytetty, ensiksi kantarahasto ja sitten 143 §:ssä tarkoitettu takaisinmaksuehdoin kerätty peruspääoma maksettava takaisin.

Jos varoja jää tämän jälkeen jäljelle, ylijäämä on käytettävä säännöissä määrätyllä tavalla. (19.12.1997/1232)

120 §

Tehtävänsä suoritettuaan selvitysmiesten on annettava selvitystilan tilintarkastajille lopputilitys, johon on liitettävä kertomus heidän hallinnostaan selvitystilan alkamisesta lukien, selostus omaisuuden jaosta tai sen määrätarkoitukseen käyttämisestä sekä tiliaineisto koko selvitysajalta.

Selvitystilan tilintarkastajien on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lopputilitys on heille jätetty, annettava selvitysmiehille kertomus lopputilityksen johdosta. Selvitysmiesten on esitettävä lopputilitys ja tilintarkastuskertomus viipymättä isäntien kokoukselle ja meneteltävä muutenkin 114 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla.

121 §

Jollei säästöpankin toimintaa ole päätetty jatkaa, pankki katsotaan puretuksi, kun lopputilitys on esitetty isäntien kokoukselle. Selvitysmiesten on ilmoitettava asiasta valtiovarainministeriölle ja kaupparekisteriin.

122 §

Jos säästöpankin purkamisen jälkeen ilmaantuu uusia varoja tai pankkia vastaan nostetaan kanne taikka muutoin tarvitaan selvitystoimenpiteitä, on selvitystä jatkettava. Selvitysmiesten on viivytyksettä tehtävä tästä ilmoitus valtiovarainministeriölle ja kaupparekisteriin. Kutsu jatketun selvitystilan ensimmäiseen isäntien kokoukseen on toimitettava pankin sääntöjen mukaisesti.

123 §

Selvitysmiesten antamaa lopputilitystä saa siihen tyytymätön moittia säästöpankin kotipaikan alioikeudessa. Moitekanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 120 §:ssä tarkoitettu lopputilitys esitettiin isäntien kokoukselle.

124 §

Jos säästöpankin omaisuus on luovutettu konkurssiin, pankin tallettajalla on oikeus saada konkurssipesän varoista maksu talletustilillä olevasta saatavastaan siitä huolimatta, ettei saatavaa ole valvottu.

125 §

Jos säästöpankin varoja on konkurssimenettelyn päätyttyä vielä jäljellä, on meneteltävä kuten 119 §:ssä on säädetty.

126 §

Päätös säästöpankin purkamisesta muuten kuin 92 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tappioiden tai maksuvaikeuksien johdosta on tehtävä 12 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Asiasta on ilmoitettava ennalta valtiovarainministeriölle, jolla on oikeus antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten on meneteltävä säästöpankin toimintaa purettaessa.

9 luku

Vahingonkorvausvelvollisuus

127–130 §

127–130 § on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

131 §

Säästöpankin perustajan, isännän, hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan ja valtuutetun sekä hallintoneuvoston ja hallituksen määräämän tarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. Tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään tilintarkastuslaissa (936/1994). (19.12.1997/1342)

Vahingonkorvauskanteen nostamisesta säästöpankin lukuun luottolaitostoiminnasta annetun lain 97 c §:n nojalla päättää isäntien kokous. Hallituksella on lisäksi oikeus päättää rangaistavaan tekoon perustuvan korvauskanteen nostamisesta. (19.12.1997/1342)

Isäntien kokouksen päätös vastuuvapauden myöntämisestä tai kanteen nostamatta jättämisestä ei estä säästöpankkia nostamasta kannetta, milloin isäntien kokoukselle ei tilinpäätöksessä tai tilintarkastuskertomuksessa taikka muutoin ole annettu olennaisesti oikeita ja täydellisiä tietoja kanteen perusteena olevasta päätöksestä tai toimenpiteestä.

Jos säästöpankki asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun isäntien kokouksessa päätettiin myöntää vastuuvapaus tai olla nostamatta kannetta, saa konkurssipesä tämän päätöksen estämättä ajaa kannetta.

132 §

Jos isäntien kokouksessa on myönnetty vastuuvapaus tai muutoin päätetty olla nostamatta korvauskannetta, mutta vähintään kymmenesosa isännistä on äänestänyt päätöstä vastaan, voidaan kanne nostaa sen estämättä, mitä 131 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Kanteen voivat nostaa vähintään kolme isäntää, jotka ovat äänestäneet päätöstä vastaan taikka kantarahasto-osuuden omistajat, joilla on vähintään kymmenesosa kaikista kantarahasto-osuuksista. Jos isäntä tai kantarahasto-osuuden omistaja luopuu kanteesta sen nostamisen jälkeen, voivat muut kanteen nostaneet kuitenkin jatkaa sitä.

Kanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa isäntien 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä.

Kanteen nostaneet isännät tai kantarahasto-osuuden omistajat vastaavat oikeudenkäyntikuluista. He ovat kuitenkin oikeutettuja saamaan säästöpankilta korvauksen niistä siinä määrin, kuin säästöpankille oikeudenkäynnillä voitetut varat siihen riittävät.

133 § (19.12.1997/1342)

Säästöpankin lukuun luottolaitostoiminnasta annetun lain 97 c §:n nojalla ajettavaa kannetta ei voida nostaa, ellei kanne perustu rangaistavaan tekoon:

1) perustajaa vastaan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun perustamiskokouksessa tehtiin päätös säästöpankin perustamisesta;

2) hallintoneuvoston tai hallituksen jäsentä, toimitusjohtajaa, valtuutettua tai isäntää vastaan kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu; eikä

3) tilintarkastajaa taikka hallintoneuvoston tai hallituksen määräämää tarkastajaa vastaan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun se tilintarkastuskertomus, lausunto tai todistus, johon kanne perustuu, esitettiin.

Jos säästöpankin lukuun ajettavan kanteen määräaika on kulunut loppuun, ei 131 §:n 4 momentissa tarkoitettua kannetta voida nostaa sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut konkurssissa toimitetusta valvonnasta.

134 § (19.12.1997/1342)

Rahoitustarkastuksella ja säästöpankkitarkastuksella on oikeus, jos se katsoo tallettajien tai kantarahasto-osuuden omistajien edun sitä vaativan, nostaa vahingonkorvauskanne säästöpankin lukuun luottolaitostoiminnasta annetun lain 97 c §:ssä mainittua henkilöä tai yhteisöä vastaan.

10 luku

Rangaistusäännökset

135 § (21.4.1995/601)

1 momentti on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

Rangaistus 89 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

136 §

Joka

1) törkeästi laiminlyö täyttää, mitä 92–99 §:ssä on säädetty;

2 kohta on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

3) 18 §:n vastaisesti antaa kantarahastotodistuksen tai optiotodistuksen taikka kantarahastotodistusta, väliaikaistodistusta, kantarahastoantotodistusta tai optiotodistusta antaessaan menettelee tämän lain säännösten vastaisesti;

4) laiminlyö kantarahasto-osuus- tai kantarahasto-osuusomistajaluettelon pitämisen tai niiden nähtävänä pitämisen; tai

5 kohta on kumottu L:lla 19.12.1997/1342.

on tuomittava säästöpankkirikkomuksesta sakkoon, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.

11 luku

Erinäiset säännökset

137 §

Säästöpankki ei saa ottaa talletusta eikä luottoa toiselta säästöpankilta.

138 §

Jos säästöpankilla ei ole hallintoneuvostoa, saa pankki ainostaan säästöpankkitarkastuksen määräämissä rajoissa tai sen erityisellä luvalla antaa luottoja ja takauksia, joista pankin hallituksen jäsen, valtuutettu tai toimitusjohtaja vastaa taikka jonka antamisesta on olennaista taloudellista etua edellä mainituille henkilöille. Säännös ei koske lainoja, jotka pankki on myöntänyt valtion määrättyyn tarkoitukseen antamista varoista.

139 §

Säästöpankki voi siirtää välittömästi ennen lain voimaantuloa päättyneeltä tilikaudelta laaditussa tilinpäätöksessä luottotappiovarauksista vararahastoon määrän, joka on enintään 90 prosenttia edellä tarkoitetulta tilikaudelta tehtävän ja aikaisemmin tehtyjen luottotappiovarausten yhteismäärästä.

Edellä 1 momentin mukaisesti vararahastoon siirrettyä määrää, poiketen siitä, mitä muualla laissa on säädetty, saadaan käyttää ainoastaan pankin tappioiden kattamiseen siltä osin kuin vahvistetun taseen osoittama voitto ja muu vapaa oma pääoma eivät siihen riitä.

12 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

140 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja sillä kumotaan 29 päivänä elokuuta 1969 annettu säästöpankkilaki (541/69) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

141 §

Säästöpankin on kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, jollei valtiovarainministeriö hakemuksesta myönnä pitempää aikaa, haettava vahvistus tällä lailla kumotun Säästöpankkilain mukaisen kantarahaston muuttamiselle peruspääomaksi sekä muille sääntöjen muutoksille, jotka tämän lain mukaan ovat tarpeen.

142 §

Säästöpankki saa kartuttaa 13 §:n mukaista peruspääomaa vararahastosta suoritettavin siirroin kahden ensimmäisen vuoden kuluessa lain voimaantulosta enintään määrällä, joka on yksi neljäsosa vararahaston koko määrästä lain voimaantuloajankohtana.

143 §

Mitä 41 §:n 1 momentissa on peruspääoman takaisin maksamisesta säädetty, ei estä tällä lailla kumotun säästöpankkilain mukaisesti perustetun säästöpankin takaisinmaksuehdoin maksetun kantarahaston palauttamista perustajille pankin sääntöjen mukaisesti.

HE 242/89, pankkivk.miet. 8/90, svk.miet. 182/90, svk.miet. 182 a/90

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.12.1993/1610:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1610/1993 tuli A:n 1617/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

HE 295/92, TaVM 50/93, ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivit 73/183/ETY, 77/780/ETY, 86/524/ETY, 89/646/ETY, 89/299/ETY, 89/647/ETY, 91/31/ETY, 83/350/ETY, 86/635/ETY, 89/117/ETY ja 91/308/ETY

21.4.1995/601:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

22.12.1995/1685:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 176/95, TaVM 24/95, EV 156/95

13.6.1997/580:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

HE 41/1997, TaVM 8/1997, EV 58/1997

19.12.1997/1232:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

HE 223/1997, TaVM 35/1997, EV 220/1997, Parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY; EYVL N:o L 135, 31.5.1994, s. 5

19.12.1997/1342:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

HE 208/1997, TaVM 34/1997, EV 215/1997

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.