Seurattu SDK 680/2017 saakka.

18.1.1980/55

Eläintautilaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 16.6.2013/441.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yleisiä säännöksiä
1 §

Eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäisemiseksi on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään.

Helposti leviävien eläintautien vastustamisessa on lisäksi noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/60) on säädetty.

1 a § (5.6.1998/398)

Sen lisäksi, mitä 1 §:ssä säädetään, tätä lakia sovelletaan myös eläinperäisten rehujen hygieeniselle laadulle asetettaviin vaatimuksiin ja niiden noudattamisen valvontaan rehuja valmistettaessa, Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla Suomeen tuotaessa ja Suomesta vietäessä sekä Suomesta Euroopan yhteisön ulkopuolisiin maihin vietäessä. Mitä tässä laissa säädetään eläintautien vastustamiseksi, ennalta ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi sekä tautitilanteen selvittämiseksi suoritettavista toimenpiteistä ja lain nojalla annettavista säännöksistä ja määräyksistä, koskee myös eläinperäisten rehujen hygieenisen laadun turvaamista. Asianomainen ministeriö päättää tarkemmin tämän lain ja rehulain (396/1998) nojalla suoritettavan eläinperäisten rehujen valvonnan yhteensovittamisesta.

2 §

Eläintaudilla tarkoitetaan tässä laissa sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen.

Eläimellä tarkoitetaan tässä laissa eläinten lisäksi niiden sukusoluja. (21.8.1992/809)

3 §

Eläintaudit jaetaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, helposti leviäviin, vaarallisiin, valvottaviin ja muihin eläintauteihin.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto määrää, mitä eläintauteja, niiden laatu ja vaikutukset huomioon ottaen, on pidettävä helposti leviävinä, vaarallisina tai valvottavina.

4 §

Eläintautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään eläintä, jos siinä havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jos jostakin muusta syystä voidaan päätellä sen saaneen tartunnan. Sairastuneena pidetään eläintä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan.

5 § (28.4.2006/303)

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.

Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.

Aluehallintovirasto ja sen alaisena läänineläinlääkäri huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta toimialueellaan. (22.12.2009/1460)

Kunnaneläinlääkäri huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta kunnan alueella. Tarkastuseläinlääkäri huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta teurastamossa.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi määrätä läänineläinlääkärin ja aluehallintovirasto kunnaneläinlääkärin suorittamaan tietyn tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvan tehtävän myös tämän virka-alueen ulkopuolella. Elintarviketurvallisuusvirasto voi antaa tällaiseen tehtävään liittyvän toimeenpanevan tehtävän, kuten eläinten tappamisen, alueen eristämisen tai muun vastaavan tehtävän, muunkin eläinlääkärin suoritettavaksi. Elintarviketurvallisuusviraston antamaa tehtävää suorittavan muun eläinlääkärin on tehtävää suorittaessaan noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), kielilaissa (423/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Eläinlääkäriin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sekä, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta säädetään. Hallinnolliset päätökset tarpeellisista toimenpiteistä tekee viranomainen, joka huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta. Tässä pykälässä tarkoitetut eläinlääkärit ovat tämän lain täytäntöönpanoon liittyvissä tehtävissä velvollisia noudattamaan Elintarviketurvallisuusviraston antamia määräyksiä. (22.12.2009/1460)

6 §

Jokainen eläinlääkärin ammattia harjoittava eläinlääkäri on velvollinen tekemään maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämät ilmoitukset eläintautien esiintymisestä sekä toimenpiteistään niiden ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi.

7 §

Johtavana laitoksena tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvien tutkimustehtävien suorittamisessa toimii valtion eläinlääketieteellinen laitos.

Edellä 1 momentissa mainittuja tehtäviä voivat suorittaa muutkin laitokset. Nämä laitokset ovat tällöin velvollisia noudattamaan valtion eläinlääketieteellisen laitoksen antamia ohjeita.

Todetun tai epäillyn eläintaudin johdosta suoritettavat toimenpiteet
8 §

Jos 5 §:ssä tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, hänen on tarvittaessa tutkittava eläin. Mikäli se taudin toteamiseksi, hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi on tarpeen, hänen on annettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti rajoitettava taikka kiellettävä eläimen, eläimestä saatavien tuotteiden ja eläimestä peräisin olevien jätteiden luovuttaminen, huolehdittava eläimen ja alueen eristämisestä, eläimen kanssa kosketukseen joutuneiden esineiden ja tavaroiden desinfioinnista tai hävittämisestä sekä eläimen tappamisesta taikka ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin. (21.8.1992/809)

Milloin muu kuin 1 momentissa tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, hänen on ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille ja, jos kysymyksessä on helposti leviävä tai vaarallinen eläintauti, viipymättä suoritettava taudin leviämisen estämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kunnes 5 §:ssä tarkoitettu eläinlääkäri on ottanut asian hoitoonsa. (21.8.1992/809)

3 momentti on kumottu L:lla 21.8.1992/809.

Tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä antaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto.

9 §

Jos eläimen omistaja tai haltija epäilee eläimen kuolleen tai sairastuneen 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun eläintautiin taikka sellaiseen vakavaan tarttuvaan eläintautiin, jota ei esiinny Suomessa, hänen on mahdollisuuksien mukaan eristettävä eläin, ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille sekä ryhdyttävä tämän määräyksestä taudin leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. (21.8.1992/809)

Eläimen omistajan ja haltijan on annettava 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille taudin alkuperän, laadun ja levinneisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja avustettava tarvittavan aputyövoiman hankkimisessa. Niin ikään hänen on suoritettava ne toimenpiteet, jotka 8 §:n nojalla määrätään hänen tehtäväkseen, samoin kuin alistuttava eläinlääkärin sanotun pykälän nojalla suorittamiin toimenpiteisiin.

10 § (28.4.2006/303)

Edellä 5 §:ssä tarkoitetun eläinlääkärin on tiedotettava 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläintaudin tai sellaisen vakavan tarttuvan eläintaudin esiintymisestä, jota ei esiinny Suomessa, ja varotoimenpiteistä, jos se taudin leviämisen estämiseksi on tarpeellista. Tiedottaminen voi olla yleistä tai koskea vain tiettyä henkilöä tai ryhmää, kuten sellaisia eläimen omistajia, joiden eläimet ovat vaarassa sairastua samasta tartuntalähteestä.

Tarkempia säännöksiä tiedottamisesta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Eläintautien ennalta ehkäiseminen ja leviämisen estäminen sekä tautitilanteen selvittäminen (21.8.1992/809)
11 § (21.11.1997/1000)

11 § on kumottu L:lla 21.11.1997/1000.

12 § (28.4.2006/303)

Johdantokappale on kumottu L:lla 24.4.2015/521. (24.4.2015/521)

1) määrätä eläimet tutkittaviksi, rokotettaviksi tai muutoin käsiteltäviksi taikka välttämättömistä syistä tapettaviksi;

2) määrätä eläintenpitoa koskevia välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja;

3) määrätä eläinten kauppaa ja eläinten välitystä sekä niiden järjestämistä koskevia välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja;

4) määrätä eläinnäyttelyitä ja -kilpailuja tai muita vastaavia tilaisuuksia koskevia välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja;

5) määrätä eläinten lannan ja virtsan säilyttämistä, käsittelyä ja käyttöä koskevista välttämättömistä toimenpiteistä;

6) määrätä eläintenpitopaikoissa käytettävien varusteiden ja välineiden käytöstä sekä niiden välttämättömistä puhdistus- ja desinfiointitavoista;

7) määrätä välttämättömiä rajoituksia tai kieltoja henkilöiden käynneille eläintenpitopaikoissa;

8) määrätä välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja, joita eläinten teurastusta harjoittavien laitosten sekä rehuja, eläimistä saatavia tuotteita tai eläimistä peräisin olevia jätteitä käsittelevien laitosten on toiminnassaan noudatettava;

9 kohta on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

10) määrätä välttämättömiä ehtoja, rajoituksia tai kieltoja, joita on noudatettava luovutettaessa ja käytettäessä eläimistä peräisin olevaa ruokajätettä eläinten rehuksi.

2 mom. on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

3 mom. on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

4 mom. on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

12 a § (21.8.1992/809)

Tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa varten on 5 §:ssä tarkoitetulla eläinlääkärillä oikeus päästä tässä laissa tarkoitettuihin laitoksiin ja niihin tiloihin, joissa eläimiä pidetään, sekä ottaa tarvittavia näytteitä. (3.6.1994/424)

Eläimen omistaja ja haltija on velvollinen avustamaan eläinlääkäriä näytteiden ottamisessa sekä varaamaan asianmukaiset eläinten käsittelytilat näytteenottoa varten.

Mitä 1 momentissa säädetään Suomen viranomaisten oikeudesta päästä tarkastettaviin laitoksiin ja tiloihin, koskee myös Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettuja viranomaisia. (3.6.1994/424)

12 b § (9.4.2010/239)

12 b § on kumottu L:lla 9.4.2010/239.

12 c § (28.4.2006/303)

Eläintautien ennalta ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi sekä tautitilanteen selvittämiseksi eläimen omistaja ja haltija sekä eläinten kauppaan, välitykseen ja kuljetukseen osallistuvat henkilöt ovat velvollisia pitämään luetteloa omistamistaan, hallussaan olevista, kuljettamistaan, ostamistaan ja luovuttamistaan eläimistä. Luetteloon on merkittävä eläinten laji ja lukumäärä sekä eläinten ikää, syntymää, kuolemaa, merkitsemistä, alkuperää ja siirrettävien eläinten määränpäätä ja kuljetusta koskevat tiedot. Lisäksi eläimen omistaja ja haltija sekä eläinten kauppaan, välitykseen ja kuljetukseen osallistuvat henkilöt ovat velvollisia antamaan 5 §:ssä mainituille viranomaisille tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

Tarkempia säännöksiä siitä, mitkä eläimet on luetteloitava 1 momentin mukaisesti, luettelon sisällöstä, muodosta ja säilyttämisestä sekä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta viranomaisille annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

12 d § (28.4.2006/303)

Eläintautien vastustamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi voidaan järjestää ja toteuttaa eläinten terveysvalvontaohjelmia, joihin sisältyy eläintenpidossa noudatettavia menettelytapoja, kuten eläinten siirtoja, ruokintaa tai eläimille määräajoin tehtäviä tutkimuksia koskevia 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä, määräyksiä, ehtoja, rajoituksia tai kieltoja. Eläintenpitoyksikön kuuluminen terveysvalvontaohjelmaan on vapaaehtoista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella terveysvalvontaohjelmaan kuuluminen voidaan säätää pakolliseksi silloin, kun se on välttämätöntä 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläintaudin vastustamiseksi tai Euroopan yhteisön lainsäädännön panemiseksi täytäntöön.

Terveysvalvontaohjelma perustetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan myös tarkemmat säännökset perustettavaan ohjelmaan sisältyvistä 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, määräyksistä, ehdoista, rajoituksista ja kielloista sekä siitä, mitä eläintenpitoyksiköitä, eläimiä ja eläintauteja ohjelma koskee. Lisäksi terveysvalvontaohjelman perustamista koskevassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa voidaan säätää eläintenpitoyksikön tuotantomuotoa, eläinten lukumäärää, terveydentilaa ja terveydentilan selvittämiseksi tehtäviä tutkimuksia koskevia edellytyksiä eläintenpitoyksikön ohjelmaan kuulumiselle sekä 12 e §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja niiden tekemisessä noudatettavasta menettelystä.

12 e § (28.4.2006/303)

Eläintenpitoyksiköstä vastaava henkilö voi liittää eläintenpitoyksikön vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan toimittamalla sitä koskevan kirjallisen ilmoituksen kunnaneläinlääkärille. Jos vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan kuulumiselle on asetettu edellytyksiä, kunnaneläinlääkäri päättää ohjelmaan hyväksymisestä. Edellä 12 d §:n 1 momentissa tarkoitetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan pakolliseen terveysvalvontaohjelmaan kuuluvan eläintenpitoyksikön on ilmoittauduttava kunnaneläinlääkärille.

Jos eläintenpitoyksikön terveysvalvontaohjelmaan kuulumiselle on asetettu edellytyksiä, eläintenpitoyksikkö voidaan erottaa ohjelmasta, jos edellytykset eivät enää täyty ja edellytysten täyttymättä jääminen ei ole tilapäistä. Lisäksi eläintenpitoyksikkö voidaan erottaa vapaaehtoisesta terveysvalvontaohjelmasta, jos se ei noudata 12 d §:ssä tarkoitettuja terveysvalvontaohjelman mukaisia toimenpiteitä, määräyksiä, ehtoja, rajoituksia tai kieltoja. Terveysvalvontaohjelmasta erottamisesta päättää läänineläinlääkäri kunnaneläinlääkärin esityksestä. Eläintenpitoyksiköstä vastaava henkilö voi omasta aloitteestaan ilmoittaa, että eläintenpitoyksikkö eroaa vapaaehtoisesta terveysvalvontaohjelmasta. Ilmoitus eroamisesta on tehtävä kirjallisesti kunnaneläinlääkärille.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tulee sisältää vähintään tiedot eläintenpitoyksikössä pidettävistä eläimistä ja eläinten omistajasta, omistajan osoite- ja yhteystiedot sekä eläintenpitoyksikön osoite ja mahdollinen tilatunnus. Kunnaneläinlääkärin on toimitettava tiedot terveysvalvontaohjelmaan liittyneistä tai hyväksymistään, sille ilmoittautuneista pakolliseen terveysvalvontaohjelmaan kuuluvista sekä vapaaehtoisesta terveysvalvontaohjelmasta eronneista eläintenpitoyksiköistä läänineläinlääkärille ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Läänineläinlääkärin on toimitettava tiedot terveysvalvontaohjelmasta erotetuista eläintenpitoyksiköistä kunnaneläinlääkärille ja Elintarviketurvallisuusvirastolle.

12 f § (24.4.2015/521)

12 f on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

12 g § (28.4.2006/303)

Eläimiä ja eläimistä saatavia tuotteita, joista voi aiheutua 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläintaudin tai sellaisen vakavan tarttuvan eläintaudin leviämisen vaaraa, jota ei esiinny Suomessa, saa tuoda muista Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomeen tai viedä Suomesta muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin vain toimija, joka on rekisteröitynyt Elintarviketurvallisuusviraston pitämään rekisteriin.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyt tarkemmat säännökset niistä eläimistä ja eläimistä saatavista tuotteista, joiden tuontiin ja vientiin 1 momenttia sovelletaan.

Rekisteröinnin edellytykset täyttävällä toimijalla on oikeus tulla rekisteröidyksi. Toimijan merkitseminen rekisteriin eläinten tuojaksi edellyttää, että toimijalla on käytössään tilat, joissa eläimet voidaan tarvittaessa pitää eristyksessä. Toimijan merkitseminen rekisteriin tuotteiden viejäksi edellyttää, että toiminta on eläinlääkärin säännöllisessä valvonnassa ja että toimijalla on eläinlääkärin hyväksymä omavalvontaohjelma, jolla varmistetaan, että maasta vietävät tuotteet täyttävät niitä koskevat vaatimukset.

Rekisteröintiä haetaan kirjallisesti Elintarviketurvallisuusvirastolta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset rekisteröinnin edellytyksistä sekä rekisteröitymistä koskevasta hakemusmenettelystä.

Rekisteröinti on voimassa seuraavan vuoden tammikuun loppuun. Rekisteröinti uusitaan hakemuksesta, jos toimija edelleen täyttää rekisteröinnin edellytykset.

12 h § (28.4.2006/303)

Edellä 12 g §:ssä tarkoitettuun rekisteriin merkitään seuraavat tiedot:

1) toimijan nimi ja osoite;

2) eläinlaji tai tuote, jonka viejäksi tai tuojaksi toimija on rekisteröity;

3) valtio, josta eläimiä tai tuotteita aiotaan tuoda; sekä

4) vientiä valvova eläinlääkäri.

Tiedot on poistettava rekisteristä kolmen vuoden kuluessa rekisteröinnin voimassaoloajan päättymisestä.

Henkilötietojen keräämiseen ja tallettamiseen sekä rekisteriin merkittyjen tietojen käyttämiseen ja luovuttamiseen sovelletaan muutoin, mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

13 § (21.8.1992/809)

Asetuksella voidaan säätää eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden esineiden ja tavaroiden luovutuksesta, kuljetuksesta, maastaviennistä, maahantuonnista ja kauttakuljetuksesta.

Asetuksella voidaan lisäksi säätää, että maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista seikoista. (3.6.1994/424)

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan Euroopan yhteisön ulkopuolelta tuotavien eläinten sekä muiden 1 momentissa tarkoitettujen esineiden ja tavaroiden tuontiehtojen sekä rajatarkastusmenettelyn osalta kuitenkin eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain (1192/1996) säännöksiä. Norjan, Islannin ja Liechtensteinin osalta kyseisistä vaatimuksista säädetään kuitenkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämässä laajuudessa tämän lain nojalla. (16.7.1999/804)

13 a § (22.12.2009/1460)

Elintarviketurvallisuusvirasto tai aluehallintovirasto voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaista maahantuojan tuontitarkastuksessa hylättyihin tuotteisiin liittyvää määräystä ryhtyä toimenpiteisiin uhalla, että laiminlyötyihin toimenpiteisiin ryhdytään laiminlyöjän kustannuksella. Teettämisuhkaa koskevissa asioissa noudatetaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

14 § (28.4.2006/303)

Tämän lain täytäntöönpanossa tarvittavan karanteenin tulee olla Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä. Karanteenin hyväksymisen edellytyksenä on, että karanteenitila tai -asema huomioon ottaen karanteenissa kulloinkin pidettävien eläinten asettamat vaatimukset on siten suunniteltu, sijoitettu, rakennettu, varustettu ja hoidettu sekä sen toiminta ja valvonta siten järjestetty, että eläintaudit eivät pääse leviämään karanteenin ulkopuolelle.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaa karanteenin hyväksymistä koskevan päätöksensä kokonaan tai osittain, jos eläintaudin leviämisen vaaraa ei muulla tavoin voida estää. Hyväksyminen voidaan peruuttaa myös, jos karanteenin hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty eikä karanteenin omistaja Elintarviketurvallisuusviraston kehotuksesta huolimatta asetetussa määräajassa ole korjannut puutetta edellytyksissä. Hyväksyminen voidaan peruuttaa myös määräajaksi.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista karanteenin hyväksymisen edellytyksistä annetaan tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

14 a § (12.6.2008/408)

Kaloja, vedessä eläviä äyriäisiä ja nilviäisiä sekä näiden hedelmöitettyjä sukusoluja saa kasvattaa ihmisravinnoksi, myytäväksi tai muutoin luovutettavaksi jatkokasvatukseen taikka istutettavaksi mereen tai vesistöihin vain toiminnanharjoittaja, jolla on toimintaan Elintarviketurvallisuusviraston lupa. Lupaa ei kuitenkaan vaadita, jos toiminnan tarkoituksena on ainoastaan:

1) kalojen, äyriäisten tai nilviäisten kasvattaminen ihmisravinnoksi omaan käyttöön taikka toimitettavaksi pieninä määrinä suoraan kuluttajille tai paikallisille vähittäisliikkeille edelleen kuluttajille toimitettavaksi;

2) koristeeksi tarkoitettujen kalojen, äyriäisten tai nilviäisten kasvattaminen sellaisissa akvaarioissa tai akvaariotiloissa, tekolammikoissa tai altaissa, joista vesiä ei johdeta puhdistamattomina mereen tai vesistöihin;

3) kalojen tai äyriäisten kasvattaminen lammikoissa virkistyskalastusta varten ilman, että niitä siirretään lammikosta jatkokasvatukseen tai istutuksiin; tai

4) nilviäisten kasvattaminen veden puhdistusta varten.

Kasvatettuja kaloja saa perata elintarvikelain (23/2006) mukaisesti hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa vain toiminnanharjoittaja, jolla on toimintaan Elintarviketurvallisuusviraston lupa, jos perattavat kalat ovat peräisin alueelta, jolta niiden kuljettamista on rajoitettu helposti leviävän eläintaudin esiintymisen vuoksi.

14 b § (12.6.2008/408)

Edellä 14 a §:ssä tarkoitettua lupaa koskevasta hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan kotipaikka ja yhteystiedot sekä niiden eläintenpitoyksiköiden tai elintarvikehuoneistojen yhteystiedot, joissa harjoitettavaa toimintaa hakemus koskee. Lupahakemukseen on liitettävä kuvaus hakijan toiminnasta sekä jokaista eläintenpitoyksikköä ja elintarvikehuoneistoa koskeva kirjallinen kuvaus siitä, miten eläintenpitoyksikössä tai elintarvikehuoneistossa ennaltaehkäistään, seurataan ja torjutaan eläintauteja (omavalvonnan kuvaus). Elintarvikehuoneiston toimintaa koskevaan omavalvonnan kuvaukseen on liitettävä yksityiskohtainen kuvaus toiminnassa syntyvien jätteiden ja jätevesien käsittelystä.

Lupa myönnetään, jos omavalvonnan kuvauksessa esitetyt toimet ovat riittäviä eläintautien havaitsemiseksi ja seuraamiseksi ja niiden leviämisen vaaran estämiseksi tai vähentämiseksi, jos toiminta täyttää 12 c §:ssä säädetyt vaatimukset luettelon pitämisestä ja jos toiminnasta ei aiheudu vakavaa vaaraa eläintautien leviämisestä lähistöllä sijaitseviin eläintenpitoyksiköihin taikka luonnonvaraisiin kaloihin, äyriäisiin tai nilviäisiin. Jos osa hakemuksessa mainituista eläintenpitoyksiköistä tai elintarvikehuoneistoista ei täytä luvan myöntämisen edellytyksiä, lupa voidaan rajata koskemaan vain edellytykset täyttäviä eläintenpitoyksiköitä tai elintarvikehuoneistoja. Lupaan voidaan sisällyttää eläintautien vastustamisen kannalta välttämättömiä lupaehtoja.

Jos toiminnanharjoittaja rikkoo tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia tai rikkoo lupaehtoja taikka jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi antaa toiminnanharjoittajalle huomautuksen. Lupa voidaan peruuttaa, jos rikkomus on vakava tai jos olennaiset luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty eikä toiminnanharjoittajalle annettu huomautus ole johtanut toiminnassa esiintyvien epäkohtien korjaamiseen. Toiminnanharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan Elintarviketurvallisuusvirastolle toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista 30 vuorokauden kuluessa sekä pitämään omavalvonnan kuvauksen ajan tasalla. Edellä 5 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten on valvottava luvan saanutta toimintaa säännöllisin tarkastuksin, joiden tiheys päätetään riskinarvioinnin perusteella.

Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee luvan saaneista toiminnanharjoittajista luettelon, johon merkitään toiminnanharjoittajan nimi ja yhteystiedot sekä eläintenpitoyksikkö- tai elintarvikehuoneistokohtaisesti tiedot sijainnista, kasvatustiloista, sijaintialueen tautitilanteesta, tuotantosuunnasta sekä kasvatettavien tai perattavien eläinten lajeista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan edellytyksistä, omavalvonnan kuvauksen sisällöstä, luvan hakemismenettelystä, luvan saaneen toiminnan valvonnasta sekä 4 momentissa tarkoitetun luettelon julkaisemisesta.

Kustannukset ja korvaukset
15 §

Valtion varoista maksetaan tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvaa tehtävää viranomaisen määräyksestä suorittaneen eläinlääkärin tai muun henkilön palkkiot sekä korvaukset matkakustannuksista ja välineiden ja tarvikkeiden käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin palkkioiden ja korvausten perusteista ja määristä. Kunnaneläinlääkärin suorittamasta tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisesta tehtävästä kunnalle valtion varoista maksettavasta korvauksesta säädetään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 23 §:ssä. (16.10.2009/766)

Valtion varoista suoritetaan viranomaisen määräämän alueen eristämisestä ja vartioimisesta aiheutuneet kustannukset.

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä eläimen tai tavaran omistajan tai haltijan tulee kuitenkin maksaa tarkastuksen tai toimenpiteen suorittajalle korvaus tarkastuksesta tai toimenpiteestä, joka aiheutuu eläimen tai tavaran tuonnista, viennistä tai kuljetuksesta taikka vapaaehtoisesta eläinten terveysvalvontaohjelmasta. Eläimen omistajan tai haltijan on myös maksettava tarkastuksen tai toimenpiteen suorittajalle korvaus tarkastuksesta tai toimenpiteestä, joka aiheutuu tarhattujen sorkkaeläinten pakollisesta terveysvalvontaohjelmasta. Muiden pakollisten terveysvalvontaohjelmien osalta eläimen omistajan tai haltijan on maksettava tarkastuksen tai toimenpiteen suorittajalle edellä tarkoitettu korvaus silloin, kun Suomea sitova kansainvälinen sopimus tätä edellyttää. Maa- ja metsätalousministeriö määrää tarkemmin maksettavan korvauksen suuruuden noudattaen soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen eläinlääkäritaksassa vastaavan kaltaisista tarkastuksista tai toimenpiteistä määrättyä korvausta, jollei Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa toisin edellytetä. (30.5.1997/491)

Eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta perittävistä maksuista säädetään kuitenkin 1–3 momentin estämättä eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetussa laissa. (20.12.1996/1193)

5 mom. on kumottu L:lla 24.4.2015/521.

16 §

Valtion varoista maksetaan eläimen eristämisestä tai taudin torjumiseksi välttämättömistä puhdistus-, desinfioimis-, tappamis- ja raadon tai muun esineen hävittämistöistä sekä näihin töihin käytetyistä aineista ja tarvikkeista aiheutuneet kustannukset. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämien tautien osalta mainitut kustannukset suorittaa kuitenkin kokonaan tai osittain eläimen omistaja.

17 §

Eläimestä, jonka viranomainen on määrännyt tapettavaksi taikka joka viranomaisen määräämän toimenpiteen seurauksena on kuollut, on eläimen omistajalla oikeus saada korvaus valtion varoista. Korvausta voidaan suorittaa myös silloin, kun eläin on kuollut sellaiseen tautiin, jonka johdosta muut saman karjan tai eläinyksikön eläimet määrätään tapettaviksi. Korvausta voidaan niin ikään suorittaa eläimestä, joka eläimen omistajan hakemuksesta on tapettu 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun taudin hävittämiseksi.

18 §

Omistajalla on oikeus saada valtion varoista korvaus sellaisesta muusta kuin 17 §:ssä mainitusta omaisuudesta, joka vaarallisen tai helposti leviävän eläintaudin johdosta annetusta viranomaisen määräyksestä on otettu näytteeksi tutkimuksia varten, hävitetty tai käsitelty siten, että se on vahingoittunut tai pilaantunut.

19 §

Edellä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on eläimestä ja omaisuudesta suoritettava käyvän arvon mukainen täysi korvaus. Milloin eläintä ei ole tapettu viranomaisen määräyksestä, vaan omistajan hakemuksesta, suoritetaan korvauksena kuitenkin enintään kolme neljäsosaa eläimen käyvästä arvosta vähennettynä teurasarvolla tai jäännöskäyttöarvolla. (21.8.1992/809)

Eläimen käyväksi arvoksi katsotaan se arvo, joka sillä olisi ollut ilman kuoleman tai tappamisen aiheuttanutta tautia.

Milloin eläintä tai muuta omaisuutta voidaan käyttää kokonaan tai osaksi hyödyksi, vähennetään korvattavasta määrästä omaisuuden jäännöskäyttöarvo. Korvausta ei suoriteta eläimestä tai muusta omaisuudesta, jonka arvo on vähäinen, ellei korvauksen suorittamiseen ole erityisen painavia syitä. Korvausta ei suoriteta luonnonvaraisista eläimistä.

20 §

Milloin tämän lain perusteella annetut määräykset tai suoritetut toimenpiteet estävät tai vaikeuttavat karjatalouden harjoittamista, kalanviljelyä, mehiläishoitoa tai muuta eläintenpitoa, voidaan tästä syystä eläimen omistajalle aiheutunut, hänen toimeentuloaan merkittävästi vaikeuttava taloudellinen vahinko korvata valtion varoista.

21 §

Tässä laissa tarkoitettuja korvauksia on haettava Elintarviketurvallisuusvirastolta, joka päättää niiden myöntämisestä. Edellä 17 §:ssä tarkoitettua korvausta on haettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun eläin on tapettu. Muita tässä laissa tarkoitettuja korvauksia on haettava puolen vuoden kuluessa siitä, kun korvauksiin oikeuttaviin toimenpiteisiin on ryhdytty taikka ehtoja, rajoituksia tai kieltoja koskevan määräyksen voimassaolo on päättynyt. (12.6.2008/408)

Oikeus tässä laissa tarkoitettuihin korvauksiin menetetään kokonaan tai osittain, jos korvaukseen muutoin oikeutettu ei ole noudattanut tätä lakia tai eläintunnistusjärjestelmästä annettua lakia (238/2010) taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tahi jos hän hankkiessaan eläimen tai muun omaisuuden on tiennyt taikka hänen olosuhteet huomioon ottaen olisi pitänyt tietää eläimen sairastavan tässä laissa tarkoitettua tautia tahi omaisuudessa olevan tartuntaa. (9.4.2010/239)

Korvausta ei makseta, jos maahantuotu eläin on sairastunut tässä laissa tarkoitettuun tautiin ennen kuin eläimen maahantuonnista on kulunut kuusi kuukautta eikä eläimen voida todeta saaneen tartuntaa Suomessa.

21 a § (21.8.1992/809)

Jos korvauksen hakijan oikeus korvaukseen on ilmeinen, Elintarviketurvallisuusvirasto voi suorittaa hakijalle ennakkokorvausta. (28.4.2006/303)

Jos korvaukseen oikeutetulle havaitaan maksetun ennakkokorvauksena enemmän kuin mihin hänellä on oikeus, hän on velvollinen palauttamaan liikaa saamansa määrän kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon lopullisesta korvauksesta.

Liikaa maksetun ennakkokorvauksen perimisestä on voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

21 b § (21.8.1992/809)

Korvaus määrätään kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin, jos sen saaja on korvausta hakiessaan antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja menettelyllä on ollut vaikutusta korvauksen myöntämiseen.

Joka tahallaan tai tuottamuksellisesti on aiheuttanut tässä laissa tarkoitetun taudin leviämisen toisen henkilön omistamiin eläimiin, velvoitetaan kokonaan tai osaksi korvaamaan valtiolle valtion varoista edellä mainitun taudin vuoksi tämän lain perusteella maksetut kustannukset ja korvaukset.

Kustannusten ja korvausten perimisestä on voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään.

Erinäisiä säännöksiä
22 §

Asetuksella säädetään tarvittaessa, miltä osin eläintautien vastustamisessa ja ennakolta ehkäisemisessä puolustusvoimissa saadaan poiketa tämän lain säännöksistä.

23 §

Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, eläintautilain säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi.

24 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

25 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1980.

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä elokuuta 1937 annettu eläintautilaki (302/37) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Kumottavan lain nojalla 24 päivänä lokakuuta 1975 annettu asetus eläintautien leviämisen ehkäisemisestä maahantuonnin yhteydessä (884/75) jää kuitenkin edelleen voimaan.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

21.8.1992/809:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1992.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

HE 36/92, 6/92

3.6.1994/424:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1994.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

HE 51/94, MmVM 7/94

20.12.1996/1193:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 187/1996, MmVM 17/1996, EV 208/1996, Neuvoston direktiivi 90/675/ETY; EYVL N:o L 373, 31.12.1990, s. 1, neuvoston direktiivi 91/496/ETY; EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 56, neuvoston direktiivi 85/73/ETY; EYVL N:o L 32, 5.2.1985, s. 14, neuvoston direktiivi 93/118/ETY; EYVL N:o L 340, 31.12.1993, s. 15, neuvoston direktiivi 94/64/EY; EYVL N:o L 368, 31.12.1994, s. 8, neuvoston direktiivi 95/24/EY; EYVL N:o L 243, 11.10.1995, s. 14, neuvoston direktiivi 95/52/EY; EYVL N:o L 265, 8.11.1995, s. 16, neuvoston direktiivi 96/43/EY; EYVL N:o L 162, 1.7.1996, s. 30

30.5.1997/491:

Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä kesäkuuta 1997.

HE 23/1997, MmVM 3/1997, EV 53/1997

21.11.1997/1000:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1997.

HE 124/1997, StVM 15/1997, EV 129/1997

5.6.1998/398:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1998.

HE 5/1998, MmVM 4/1998, EV 31/1998, Neuvoston direktiivit 70/524/ETY; EYVL N:o L 270, 14.12.1970, s. 1, 73/103/ETY; EYVL N:o L 124, 10.5.1973, s. 17, 75/296/ETY; EYVL N:o L 124, 15.5.1975, s. 29, 84/587/ETY; EYVL N:o L 319, 8.12.1984, s. 13, 96/51/EY; EYVL N:o L 235, 17.9.1996, s. 39, 87/153/ETY; EYVL N:o L 64, 7.3.1987, s. 19, 93/113/EY; EYVL N:o L 334, 31.12.1993, s. 17, 97/40/EY; EYVL N:o L 180, 9.7.1997, s. 21, 70/373/ETY; EYVL N:o L 170, 3.8.1970, s. 2, 72/275/ETY; EYVL N:o L 171, 29.7.1972, s. 39, 74/63/ETY; EYVL N:o L 38, 11.2.1974, s. 31, 80/502/ETY; EYVL N:o L 124, 20.5.1980, s. 17, 86/354/ETY; EYVL N:o L 212, 2.8.1986, s. 27, 87/519/ETY; EYVL N:o L 304, 27.10.1987, s. 38, 91/132/ETY; EYVL N:o L 66, 13.3.1991, s. 16, 92/88/ETY; EYVL N:o L 321, 6.11.1992, s. 24, 96/25/EY; EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 35, 79/373/ETY; EYVL N:o L 86, 6.4.1979, s. 30, 90/44/ETY; EYVL N:o L 27, 31.1.1990, s. 35, 91/681/ETY; EYVL N:o L 376, 31.12.1991, s. 20, 95/69/EY; EYVL N:o L 332, 30.12.1995, s. 15, 96/24/EY; EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 33, 82/471/ETY; EYVL N:o L 213, 21.7.1982, s. 8, 83/228/ETY; EYVL N:o L 126, 13.5.1983, s. 23, 93/74/ETY; EYVL N:o L 237, 22.9.1993, s. 23, 95/53/EY; EYVL N:o L 265, 8.11.1995, s. 17, 95/69/EY; EYVL N:o L 332, 30.12.1995, s. 15, 90/167/ETY; EYVL N:o L 92, 7.4.1990, s. 42, 90/425/ETY; EYVL N:o L 224, 18.8.1990, s. 29, 90/667/ETY; EYVL N:o L 363, 27.12.1990, s. 51, 92/118/ETY; EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 49.

16.7.1999/804:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain (1192/1996) nojalla ennen tämän lain voimaantuloa maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä säädettyjä tuontivaatimuksia noudatetaan edelleen.

HE 10/1999, MmVM 2/1999, EV 9/1999, ETA:n sekakomitean päätös N:o 69/98, EYVL N:o L 158, 24.6.1999, s. 1

5.11.1999/1000:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.

Ennen lain voimaantuloa saadaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 49/1999, MmVM 4/1999, EV 53/1999

28.4.2006/303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.

HE 203/2005, MmVM 2/2006, EV 31/2006

12.6.2008/408:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2008.

Sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa toimintaa, johon 14 a §:n mukaan vaaditaan Elintarviketurvallisuusviraston lupa, tulee hakea lupaa kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

HE 31/2008, MmVM 9/2008, EV 52/2008, Neuvoston direktiivi 2006/88/EY (32006L0088); EYVL N:o L 328, 24.11.2006, s. 14, Neuvoston päätös 90/424/ETY (31990D0424); EYVL N:o L 224, 18.8.1990, s. 19, Komission asetus (EY) N:o 349/2005 (32005R0349); EYVL N:o L 55, 1.3.2005, s. 12, Komission päätös 2008/392/EY (32008D0392); EYVL N:o L 138, 28.5.2008, s. 12

16.10.2009/766:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

HE 81/2009, MmVM 7/2009, EV 116/2009

22.12.2009/1460:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009

9.4.2010/239:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2010.

Tällä lailla kumotun 12 b §:n nojalla annetut maa- ja metsätalousministeriön asetukset jäävät edelleen voimaan.

HE 188/2009, MmVM 1/2010, EV 16/2010

24.4.2015/521:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.

HE 235/2014, MmVM 32/2014, EV 344/2014

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.