Seurattu SDK 968/2018 saakka.

28.2.1975/151

Laki ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla ajoneuvojen siirtämisestä 5.12.2008/828, joka on voimassa 1.4.2009 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

ajoneuvolla jokaista pyörillä, telaketjuilla tai jalaksilla varustettua, maata kulkevaa laitetta, joka ei liiku kiskoilla; ja

romuajoneuvolla arvotonta tai arvoltaan vähäistä ajoneuvoa, joka 2 §:n 3 kohdan mukaan on katsottava hylätyksi.

Mitä tässä laissa on säädetty ajoneuvon omistajasta, koskee moottoriajoneuvorekisteriin merkittyä haltijaa sekä hylätyn ajoneuvon osalta sen entistä omistajaa.

2 §

Ajoneuvo voidaan siirtää:

1) jos se on pysäköity virheellisesti tai sijoitettu siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai että liikenne tarpeettomasti estyy tai häiriintyy;

2) jos se on sijoitettu siten, että se aiheuttaa ilmeistä haittaa tienpidolle tai kadun tahi rakennuskaavatien kunnossa- ja puhtaanapitämiselle; taikka

3) jos se, ottaen huomioon ajoneuvon kunto, sijoitusaika samalla paikalla tai muut niihin verrattavat seikat, on katsottava hylätyksi.

3 §

Ajoneuvon siirtämisestä päättää ja siirtämisen toimittaa:

1) edellä 2 §:n 1 kohdassa mainituissa tapauksissa poliisipiirin päällikkö tai hänen sijaansa pysäköinninvalvojaksi määrätty henkilö taikka kunnallinen pysäköinninvalvoja tahi, heidän antamiensa ohjeiden mukaisesti, muu poliisimies tai valvonta-apulainen;

2) edellä 2 §:n 2 kohdassa mainitussa tapauksessa yleisten teiden osalta valtio tienpitäjänä, katujen ja rakennuskaavateiden osalta kunta sekä yksityisten teiden osalta poliisipiirin päällikkö; sekä

3) edellä 2 §:n 3 kohdassa mainitussa tapauksessa kunnallishallitus tai sen määräämä kunnallinen lautakunta tahi viranhaltija.

Siirtopäätöksessä on todettava, onko kysymyksessä romuajoneuvo.

4 §

Siirrettävän romuajoneuvon esikäsittelystä, hyödyntämisestä tai käsittelystä ja muusta jätehuollosta on voimassa, mitä jätelaissa (1072/1993) ja sen nojalla säädetään. (4.6.2004/453)

Muu siirrettävä ajoneuvo on sijoitettava niin, että se voidaan helposti löytää (lähisiirto). Lähisiirto on suoritettava siten, että ajoneuvo sijoitetaan joko näköetäisyydelle alkuperäisestä sijaintipaikasta tai, jos se ei sopivasti käy päinsä, näköetäisyydelle alkuperäisen sijaintipaikan välittömässä läheisyydessä olevasta kadun- tai tienristeyksestä. Ajoneuvoa ei saa siirtää paikkaan, jossa on olemassa ilmeinen vaara, että sitä vahingoitetaan tai käytetään luvattomasti.

Jos ajoneuvoa ei voida siirtää 2 momentissa mainitulla tavalla tai jos se on katsottava hylätyksi, se on siirrettävä tarkoitusta varten varatulle varastoalueelle (varastosiirto).

5 §

Kunta on velvollinen varaamaan 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun varastoalueen ja huolehtimaan siitä. Alue on aidattava ja lukittava poliisin hyväksymällä tavalla. Varastoalue voi olla yhteinen kahta tai useampaa kuntaa varten.

6 §

Ajoneuvolle ei saa sitä siirrettäessä aiheuttaa enempää vahinkoa kuin siirron tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi on välttämätöntä.

7 §

Ajoneuvon siirtämisestä on, mikäli mahdollista, viipymättä ilmoitettava ajoneuvon omistajalle ja 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulle haltijalle. Lähisiirrosta on ilmoitettava vain, jos ajoneuvo on siirretty alkuperäiseltä sijoituspaikaltaan näköetäisyyden ulkopuolelle.

Varastoalueelle siirretyistä ajoneuvoista, joista ei ole voitu tehdä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, on kuulutettava siten kuin asetuksella säädetään.

8 §

Jos varastoalueelle siirrettyä ajoneuvoa ei noudeta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun omistaja sai tiedon siirtopäätöksestä, tai jos ajoneuvon omistaja ei ilmoittaudu saman ajan kuluessa kuuluttamisesta taikka jos omistajan on muuten katsottava luopuneen oikeudestaan ajoneuvoon, siirtyy ajoneuvon omistusoikeus kunnalle.

Romuajoneuvon omistusoikeuden saa kunta ottaessaan ajoneuvon haltuunsa.

9 §

Siirretyn ajoneuvon omistaja on velvollinen korvaamaan valtiolle tai kunnalle aiheutuneet kustannukset siirtämisestä, säilyttämisestä, hävittämisestä ja muusta toimenpiteestä, johon on ryhdytty tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten perusteella (siirtokustannukset). Siirtokustannuksiksi katsotaan myös hallintokustannukset, joiden enimmäismäärän sisäasiainministeriö vahvistaa. (6.11.1987/816)

Omistajalla on oikeus saada suorittamansa siirtokustannusten määrä takaisin ajoneuvon kuljettajalta, jonka virheestä tai laiminlyönnistä ajoneuvon siirtäminen on johtunut. Sellaista korvausta koskeva vaatimus voidaan tehdä myös maksamismääräysmenettelystä säädetyssä järjestyksessä.

10 §

Jos omistaja saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo on ollut luvattomasti kuljettajan käytössä taikka osoittaa, ettei hän muusta syystä ole velvollinen vastaamaan siirtokustannuksista, nämä peritään suoraan kuljettajalta.

Mikäli 2 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu vaara tai haitta on aiheutunut olosuhteista, joita ei ole voitu ennalta odottaa, ei omistaja eikä kuljettaja kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan siirtokustannuksia.

11 §

Kunta ei ole velvollinen luovuttamaan varastoalueella säilytettävää ajoneuvoa ennen kuin siirtokustannukset on korvattu.

12 §

Siirtopäätöksen tekijän, 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuitenkin poliisipiirin päällikön tai muun pysäköinninvalvojan, on päätöksellään vahvistettava siirtokustannusten määrä (korvauspäätös). Varastosiirrosta aiheutuneiden siirtokustannusten määrän vahvistaa kuitenkin aina kunta. Korvauspäätöksen tekijän on annettava korvausvelvolliselle omistajalle tai kuljettajalle tiedoksi kirjallinen määräys suorittaa korvaus kahden viikon kuluessa tiedoksisaamisesta uhalla, että korvaus muuten peritään ulosottoteitse (maksumääräys).

Siirtokustannusten määrää vahvistettaessa on vähennyksenä otettava huomioon ajoneuvon arvo, jos kunta 8 §:n säännösten nojalla on saanut ajoneuvon omistusoikeuden.

Sisäasiainministeriö vahvistaa ne yleiset perusteet, joita on noudatettava siirtokustannusten määräämisessä.

13 §

Joka on tyytymätön siirtokustannusten korvauspäätökseen, saa valittaa siitä sen läänin lääninoikeudelle, jonka alueella ajoneuvon siirtämiseen on ryhdytty. Muutoksenhaussa on noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta tämän lain nojalla annetusta hallintopäätöksestä ei saa valittaa.

L muutoksenhausta hallintoasioissa 154/1950 on kumottu HallintolainkäyttöL:lla 586/1996. Lääninoikeuksien tilalle ovat tulleet hallinto-oikeudet, ks. Hallinto-oikeusL 430/1999.

14 §

Korvauspäätös pannaan täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

15 §

Korvauspäätöksen tekijä voi, milloin siihen on pakottavia syitä, myöntää maksuajan pitennystä.

16 §

Milloin ajoneuvo on siirretty 2 §:n 1 kohdassa mainitulla perusteella ja samasta syystä nostettu syyte on lainvoimaisella päätöksellä hylätty tai sen johdosta tehty rangaistusvaatimus ei ole johtanut rangaistusmääräyksen antamiseen tahi mainitusta syystä määrätty pysäköintivirhemaksu on vastalauseen tai valituksen johdosta lainvoimaisesti poistettu, siirtokustannusten periminen raukeaa. Jos siirtokustannukset on suoritettu, maksumääräyksen antajan on hakemuksesta määrättävä suoritettu määrä palautettavaksi asianomaiselle.

17 §

Kunta on velvollinen alueellaan huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä.

Alueellinen ympäristökeskus valvoo romuajoneuvojen siirtämistä ja hävittämistä toimialueellaan. (24.1.1995/99)

18 § (21.4.1995/708)

Joka jättää ajoneuvon siten, että se voidaan 2 §:n 3 kohdan nojalla siirtää, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, ajoneuvon jättämisestä ympäristöön sakkoon.

Rangaistus vastoin tätä lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.

19 §

Tämän lain säännöksiä sovellettaessa käsitellään ajoneuvossa olevia esineitä ajoneuvoon kuuluvina. Romuajoneuvosta tavattuja esineitä käsitellään kuitenkin löytötavarana, jollei niitä ole tarkoitettu ajoneuvossa pysyvästi käytettäviksi.

20 §

Tiedoksiannossa on tätä lakia sovellettaessa, lukuunottamatta 7 §:ssä tarkoitettuja tapauksia, noudatettava, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty.

L tiedoksiannosta hallintoasioissa 232/1966 on kumottu HallintoL:lla 434/2003. Ks. tiedoksiannosta HallintoL 434/2003 9 ja 10 luku.

21 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

22 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1975. Sillä kumotaan pysäköintivirhemaksusta 3 päivänä huhtikuuta 1970 annetun lain (248/70) 18–21 § sekä 4 päivänä lokakuuta 1957 annetun tieliikenneasetuksen 18 §:n 9 momentti, sellaisena kuin se on 15 päivänä heinäkuuta 1970 annetussa asetuksessa (518/70).

Tätä lakia on soveltuvin osin noudatettava myös sellaisiin ajoneuvoihin, jotka ennen tämän lain voimaantuloa on siirretty ja varastoitu. Tämän lain nojalla ei kuitenkaan peritä korvausta ennen sen voimaantuloa syntyneistä siirtokustannuksista.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

6.11.1987/816:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1987.

Tätä lakia sovelletaan sellaisiin ajoneuvoihin, jotka on siirretty ja varastoitu tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 46/87, LiV.miet. 1/87, svk.miet. 41/87

24.1.1995/99:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.

HE 241/94, YmVM 14/94

21.4.1995/708:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

4.6.2004/453:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2004.

HE 152/2003, YmVM 4/2004, EV 39/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY (31994L0062); EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 10, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY (32000L0053); EYVL N:o L 269, 21.10.2000, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (32002L0096); EYVL N:o L 37, 13.2.2003, s. 24

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.