Seurattu SDK 1012/2019 saakka.

30.3.1973/272

Vuosilomalaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu VuosilomaL:lla 18.3.2005/162.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitettuihin työnantajaan ja työntekijään. (26.1.2001/65)

Lakia ei kuitenkaan sovelleta työnantajan perheen jäseniin liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä, ellei siinä ole vakituisesti työssä myös muita työntekijöitä, eikä maataloudessa työnantajan perheen jäseneen. Lakia ei myöskään sovelleta työntekijään, joka saa palkkansa yksinomaan voitto-osuutena.

Merimiesten vuosilomasta on säädetty erikseen.

Ks. Työsopimuslaki 55/2001.

2 § (15.11.1996/856)
Työneuvoston lausunto

Työneuvoston tulee antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta ja tulkinnasta siten kuin työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (608/46) säädetään.

3 §
Vuosiloman pituus

Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos loman pituutta laskettaessa lomapäivien luvuksi ei tule kokonaisluku, on päivän osa annettava täytenä lomapäivänä. (29.6.1984/510)

Arkipäiviksi ei tätä lakia sovellettaessa lueta itsenäisyyspäivää, joulu- eikä juhannusaattoa, pääsiäislauantaita eikä vapunpäivää.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan lomakautta edeltävän maaliskuun lopussa päättyvän lomanmääräytymisvuoden sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään neljänätoista päivänä. Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, ettei hänelle tästä syystä kerry ainoatakaan neljäätoista päivää sisältävää lomanmääräytymiskuukautta tai tästä syystä vain osa kalenterikuukausista sisältää neljätoista päivää, katsotaan edellä säädetystä poiketen täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään 35 työtuntia. (21.3.1986/227)

Työssäolopäivien veroisina pidetään vuosilomaa määrättäessä niitä päiviä, joina työntekijä on ollut vuosilomalla, sekä niitä päiviä, joina työntekijä on työaikajärjestelmän mukaan ollut työstä vapaa keskimääräisen viikkotyöajan tasaamiseksi laissa säädettyyn enimmäismäärään. Ellei viimeksi mainitussa tapauksessa ole annettu yli kuuden arkipäivän pituista yhtenäistä vapaa-aikaa, luetaan vapaapäivät työssäolopäivien veroisiksi päiviksi kuitenkin vain siltä osin kuin niiden määrä saman kuukauden aikana ylittää neljä päivää.

Työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt työtä suorittamasta:

1) työpaikan muiden työntekijäin vuosilomien takia;

2) reservin harjoituksen tai ylimääräisen palveluksen takia, jos hän on palannut työhön välittömästi tällaisen esteen lakattua;

3) sairauden tai tapaturman vuoksi, ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä 75 päivää lomanmääräytymisvuoden aikana, kuitenkin siten, että jos tällainen este keskeytyksittä jatkuu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, pidetään tämän sairauden tai tapaturman osalta työssäolopäivien veroisina yhteensä enintään 75 päivää;

3 a) lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi, kun sellaista annetaan lääkärin määräyksestä viranomaisen hyväksymässä kuntoutuslaitoksessa tai muussa fysikaalisessa tutkimus- tai hoitoyksikössä ammattitaudin tai työtapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi, ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä 75 päivää lomanmääräytymisvuoden aikana, kuitenkin siten, että jos tällainen este keskeytyksittä jatkuu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, pidetään kuntoutusajan osalta työssäolopäivien veroisina yhteensä enintään 75 päivää; (27.2.1987/233)

4) työterveyshuoltolaissa (743/78) tarkoitetun tai työnantajan määräämän tahi sairaudesta taikka tapaturmasta johtuvan lääkärintarkastuksen vuoksi; (27.2.1987/233)

5) työsopimuslaissa säädetyn erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan aikana; (26.1.2001/65)

6) sellaisen kunnallisen tai muun julkisen luottamustehtävän taikka todistajana kuulemisen takia, josta lain mukaan ei ole ollut oikeutta kieltäytyä tai josta kieltäytyminen olisi ollut sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella;

7) sairauden leviämisen estämiseksi annetun viranomaisen määräyksen takia;

8) työnsä edellyttämän matkustamisen takia, mikäli tällaisia matkustuspäiviä ei muuten luettaisi hänen työpäivikseen;

9) muusta syystä, mikäli työnantaja lain mukaan on ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan;

10) lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan;

11) lomauttamista vastaavan työviikkojen lyhentämisen tai muun siihen verrattavan työaikajärjestelyn takia, kuitenkin enintään kuusi kuukautta kerrallaan. Tällaisen työaikajärjestelyn jatkuessa keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen aloitetaan uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen lomanmääräytymisvuoden vaihtumisesta. (30.3.1978/233)

11 a) opintovapaalaissa (273/79) tarkoitetun opintovapaan johdosta, kuitenkin enintään 30 päivää lomanmääräytymisvuoden ajalta, jos työntekijä on välittömästi opintovapaan jälkeen palannut työnantajan hänelle osoittamaan työhön; (9.3.1979/276)

12) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) mukaiseen, voimassa olevan oppisopimuksen edellyttämään tietopuoliseen koulutukseen osallistumisen takia; sekä (26.1.2001/65)

13) työnantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistumisen vuoksi, kuitenkin siten, että työssäolopäivien veroisiksi voidaan sopia luettavaksi vain 30 päivää kerrallaan.

Sellaiseen työntekijään, jonka loman pituus määräytyy 3 momentin toisen virkkeen mukaisesti, ei sovelleta 5 momenttia lukuun ottamatta sen 5 kohtaa. Työntekijän kalenterikuukauden aikana tekemiksi työtunneiksi lasketaan työtunnit, joina työntekijä on estynyt suorittamasta työtään sopimuksen mukaisesti. (21.3.1986/227)

Ks. L ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 17–18 §:t.

4 §
Lomakausi

Lomakausi on toukokuun 2 päivän ja syyskuun 30 päivän välinen aika, nämä päivät mukaan luettuina. Vuosiloma annetaan kesälomana lomakautena työnantajan määräämänä aikana. Kuitenkin se osa vuosittain ansaitusta lomasta, joka ylittää 24 lomapäivää, annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakauden jälkeen ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua talvilomana. Ilman työntekijän suostumusta ei työnantaja saa kuitenkaan määrätä lomaa tai sen osaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, jos tämä johtaisi lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Ennen loman määräämistä on työnantajan varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. (15.3.1991/530)

Milloin kausiluontoisessa työssä loman antaminen 1 momentissa mainittuina kausina tuottaa vaikeuksia yrityksen toiminnalle, saadaan loma antaa sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy. (30.3.1978/233)

Työntekijän suostumuksella voidaan 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettu loma antaa muunakin aikana saman kalenterivuoden kuluessa tai siirtää annettavaksi seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Työntekijän suostumuksella voidaan 1 momentin kolmannessa virkkeessä tarkoitettu loma antaa muulloinkin sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy. (30.3.1978/233)

Vuosilomaa annettaessa lasketaan vuorokauden alkavan kello 00, jollei ole sovittu, että se alkaa samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

4 a § (15.3.1991/530)
Vuosiloman säästäminen

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä säädetään, työntekijällä on muutoin kuin talviloman osalta oikeus säästää 18 päivää ylittävä osa vuosittaisista lomapäivistään pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana, jos tähän ei ole painavaa estettä. Tällainen este voi olla vain säästämisestä työnantajalle tai liikkeen, laitoksen taikka viraston toiminnalle työpaikan koko ja käytetty tuotanto- ja palvelutekniikka huomioon ottaen aiheutuva merkittävä haitta.

Vuosiloman säästämisestä ja säästettävien lomapäivien lukumäärästä on neuvoteltava työnantajan kanssa viimeistään silloin, kun työnantaja 4 §:n mukaisesti varaa työntekijälle tilaisuuden esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Määrättäessä 1 momentin mukaista oikeutta säästövapaaseen on talvilomapäivät vähennettävä loman kokonaismäärästä.

Säästövapaa on annettava työntekijälle hänen määräämänään kalenterivuonna tai -vuosina työnantajan ja työntekijän tarkemmin sopimina ajankohtina. Jollei säästövapaan ajankohdasta voida sopia, on työntekijän ilmoitettava säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen sen alkamispäivää.

Jos palkka on sovittu viikkoa lyhyemmältä ajalta tai urakkapalkkana, säästövapaan ajalta tämä palkka määräytyy säästövapaan tai sen osan alkamisajankohtaa edeltäneen lomanmääräytymisvuoden palkan mukaan. Oikeudesta säästövapaan siirtämiseen ja lomapalkasta muutoin säästövapaan aikana on vastaavasti voimassa mitä 5 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 7 ja 8 §:ssä säädetään. Työsuhteen päättyessä on korvaus pitämättä jääneestä säästövapaasta maksettava sen mukaan kuin 10 §:ssä säädetään. Työsuhteen muuttuessa osa-aikaiseksi tai työntekijän joutuessa toistaiseksi lomautetuksi hänellä on oikeus saada korvaus pitämättä jääneestä säästövapaasta sen mukaan kuin 10 §:ssä säädetään. Korvausta laskettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä tässä on sanottu palkan määräytymisestä säästövapaan ajalta.

5 §
Vuosiloman jakaminen

Edellä 4 §:n 1 momentin toisessa ja kolmannessa virkkeessä tarkoitettujen lomien tulee olla yhdenjaksoiset. Työnantajalla on kuitenkin oikeus, milloin se työn käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä tai milloin työntekijä siihen suostuu, antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä se osa lomasta, joka ylittää kaksitoista arkipäivää. Se loman osa, joka ylittää 24 arkipäivää, voidaan jakaa ainoastaan työntekijän suostumuksella. Työntekijän suostumuksella työnantaja saa tämän lisäksi 4 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä sen osan lomasta, joka ylittää kuusi arkipäivää. Ilman työntekijän suostumusta ei kolmen arkipäivän pituista tai sitä lyhyempää lomanosaa saa antaa siten, että lomapäivä sattuisi työntekijän työaikajärjestelyn mukaiseksi vapaapäiväksi. (30.3.1978/233)

Milloin työntekijä vuosilomansa tai sen osan alkaessa on sairauden, synnytyksen tai tapaturman johdosta työkyvytön, on loma, jos työntekijä sitä pyytää, siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on vastaava oikeus loman tai sen osan siirtämiseen, mikäli loman tai sen osan alkaessa tiedetään että työntekijä loman aikana joutuu sellaiseen sairaan- tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.

Milloin sairaudesta, synnytyksestä tai tapaturmasta johtuva työntekijän työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana ja jatkuu yhdenjaksoisena yli seitsemän päivää, ei tämän ajan ylittävää osaa työkyvyttömyysajasta ole luettava vuosilomaksi, jos työntekijä ilman aiheetonta viivytystä tätä pyytää. Työnantajan vaatimuksesta työntekijä on velvollinen esittämään lääkärintodistuksen tai muun luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siirretty loma on, mikäli mahdollista, annettava ennen syyskuun 30 päivää ja, jollei toisin sovita, viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos siirto koskee 24 lomapäivää ylittävää loman osaa, on siirretty loma annettava viimeistään sen kalenterivuoden loppuun mennessä, joka lähinnä seuraa lomaan oikeuttavan lomanmääräytymisvuoden päättymistä. (30.3.1978/233)

Vuosiloman ajasta työnantajan on ilmoitettava työntekijälle mikäli mahdollista kuukautta ja kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista, paitsi 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vähintään kolme päivää ennen sitä.

6 §
Työsuhteen jatkuminen

Työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta. (15.3.1991/530)

Työsuhteen ei katsota myöskään keskeytyneen, jos työntekijä on välittömästi siirtynyt sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella on määräysvalta:

1) aikaisemmalla työnantajalla;

2) sellaisella henkilöllä, joka on tai sellaisilla henkilöillä, jotka ovat aikaisempaan työnantajaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/91) 3 §:ssä tarkoitetussa läheisyyssuhteessa; tai

3) edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla henkilöillä yhdessä.

(12.12.1996/1047)

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ei työsuhteen jatkumisaikaan lueta sitä aikaa, jolloin työ on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijä asevelvollisena on ollut suorittamassa vakinaista palvelusta. (15.3.1991/530)

6 a § (15.3.1991/530)
Työnantajan konkurssi

Jos työnantaja asetetaan konkurssiin, työntekijän asettamispäivään mennessä kertynyt lomapalkka tai lomakorvaus erääntyy asettamispäivänä maksettavaksi muussa kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

7 §
Vuosilomapalkka

Työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkkansa myös vuosiloman ajalta.

Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on maksettava vuosilomapalkka, joka saadaan kertomalla hänen keskimääräinen päiväpalkkansa 3 §:n mukaisten lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä seuraavasta taulukosta ilmenevällä kertoimella.

Lomapäivien lukumäärä Kerroin
2 1,8
3 2,7
4 3,6
5 4,5
6 5,4
7 6,3
8 7,2
9 8,1
10 9,0
11 9,9
12 10,8
13 11,8
14 12,7
15 13,6
16 14,5
17 15,5
18 16,4
19 17,4
20 18,3
21 19,3
22 20,3
23 21,3
24 22,2
25 23,2
26 24,1
27 25,0
28 25,9
29 26,9
30 27,8

jos lomapäivien lukumäärä on suurempi kuin 30, korotetaan kerrointa luvulla 0,9 lomapäivää kohden. (15.3.1991/530)

Keskimääräinen päiväpalkka lasketaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta, jaetaan työntekijän lomanmääräytymisvuoden aikana tekemien työpäivien lukumäärällä, johon on lisätty laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi tehtyjen ylityötuntien kahdeksasosa. Milloin työntekijän vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärä ei ole laissa rajoitettu, lisätään keskimääräistä päiväpalkkaa laskettaessa työssäolopäivien lukumäärään vastaavasti työntekijän sovitun vuorokautisen työajan lisäksi tekemien työtuntien kahdeksasosa.

Sellaisen työntekijän, jonka loman pituus määräytyy 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaan ja jonka palkkaa ei ole sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta, vuosilomapalkka on kahdeksan ja puoli prosenttia hänelle lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta. Sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, suoritetaan lomapalkkana yksitoista prosenttia tämän momentin mukaan määräytyvästä palkasta. (21.3.1986/227)

Palkkaan kuuluvat luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä. Jos työntekijä, joka on kokonaan tai osaksi työnantajan ruoassa, ei käytä tätä etua vuosilomansa aikana, on hänellä oikeus saada siitä rahakorvaus, myös sunnuntailta, kirkolliselta juhlapäivältä, itsenäisyyspäivältä, juhannusaatolta ja vapunpäivältä, jos hän työssä ollessaan olisi saanut ruoan näinäkin päivinä. Jollei suuremmasta rahakorvauksesta ole sovittu, lasketaan se ennakonpidätystä varten vahvistetun raha-arvon mukaan. (21.3.1986/227)

8 §
Vuosilomapalkan maksaminen

Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman alkamista. Jos loma on jaettu osiin, on ennen kunkin loman osan alkamista maksettava sitä vastaava osa, joka saadaan jakamalla koko vuosilomapalkka loman osien suhteessa.

Edellä 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on ennen loman tai sen osan alkamista maksettava kutakin lomapäivää kohti päiväpalkka, joka lasketaan jakamalla viikkopalkka kuudella tai kuukausipalkka kahdellakymmenelläviidellä. Jollei täten laskettu lomapalkka vastaa työntekijälle muutoin maksettavaa palkkaa, on lomapalkka seuraavan palkanmaksun yhteydessä tasattava työntekijän todellista palkkaa vastaavaksi.

Maksaessaan lomapalkan on työnantaja velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenevät lomapalkan suuruus ja sen määräytymisperusteet.

9 §
Lomakorvaus työsuhteen jatkuessa

Työntekijälle, joka sopimuksen mukaisesti on lomanmääräytymisvuoden aikana työssä niin harvoina päivinä, tai niin lyhyen ajan, että hänelle tästä syystä ei kerry ainoatakaan 3 §:n mukaista täyttä lomanmääräytymiskuukautta tai vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia, suoritetaan, mikäli hän lomanmääräytymisvuoden aikana on ollut työssä yhteensä vähintään kuusi tuntia, lomapalkan asemasta lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta. Sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, suoritetaan lomakorvausta yksitoista prosenttia tämän pykälän mukaan määräytyvästä palkasta. (23.5.1997/460)

Jos 1 momentissa tarkoitetulla työntekijällä on oikeus vuosilomaan, suoritetaan lomakorvaus siten kuin 8 §:n 1 momentissa on säädetty lomapalkan maksamisesta. Muussa tapauksessa suoritetaan lomakorvaus viimeistään lomakauden päättyessä.

10 §
Lomakorvaus työsuhteen päättyessä

Työsuhteen päättyessä on työntekijällä, joka sen aikana on ollut työssä vähintään neljänätoista päivänä tai vähintään 35 tuntia, oikeus vuosiloman sijasta saada vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hän 3 §:n mukaan saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai korvausta siitä. (21.3.1986/227)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lomakorvaus lasketaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:ssä ja 8 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on lomapalkasta säädetty.

Jos työntekijä niinä kalenterikuukausina, joina työsuhde alkoi ja päättyi, on ollut työssä yhteensä vähintään neljänätoista päivänä tai vähintään 35 tuntia eikä siltä ajalta ole saanut lomaa tai korvausta siitä, luetaan tämä aika lomakorvausta määrättäessä yhdeksi täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi. (21.3.1986/227)

Työntekijälle, jota tarkoitetaan 9 §:ssä, suoritetaan työsuhteen päättyessä, jos hän sen aikana on ollut työssä vähintään kuusi tuntia, lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia hänelle 9 §:n mukaan määräytyvästä palkasta siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomakorvausta. Sellaiselle 9 §:ssä tarkoitetulle työntekijälle, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, suoritetaan lomakorvausta yksitoista prosenttia hänelle 9 §:n mukaan määräytyvästä palkasta siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut korvausta. (23.5.1997/460)

Edellä tässä pykälässä tarkoitettu oikeus lomakorvaukseen on myös asevelvollisena vakinaista palvelusta suorittamaan ryhtyvällä työntekijällä, vaikka hänen työsuhteensa ei ole päättynyt.

Lomakorvauksesta työnantaja on velvollinen antamaan 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun laskelman.

10 a § (20.5.1996/320)
Lomakorvaus usean työsuhteen perusteella

Jos työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa useammassa kuin yhdessä työsuhteessa yhteensä vähintään kuusi tuntia saman kalenterikuukauden aikana eikä hänellä muutoin ole oikeutta vuosilomaan tai lomakorvaukseen, hänelle maksetaan lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia kalenterikuukauden aikana ansaitusta palkasta. (23.5.1997/460)

Määriteltäessä oikeutta tämän pykälän mukaiseen lomakorvaukseen huomioon ei oteta niitä työpäiviä eikä työtunteja, joiden perusteella on syntynyt oikeus 10 §:n mukaiseen lomakorvaukseen. Lomakorvausta laskettaessa ei oteta huomioon näiden työpäivien eikä työtuntien palkkaa.

Lomakorvaus lasketaan kalenterikuukauden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.

Tämän pykälän mukainen lomakorvaus erääntyy maksettavaksi viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana.

11 §
Palvelurahat ja lahjat

Jos työn vastike on sovittu tai on katsottava edellytetyn suoritettavaksi osaksi tai kokonaan yleisöltä saatavilla palvelurahoilla tai vapaaehtoisilla, työnsuorituksesta tavanomaisesti annettavilla lahjoilla, on työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälle 7 §:ssä säädetyn vuosilomapalkan tai 9 tahi 10 §:ssä tarkoitetun lomakorvauksen myös palvelurahoista taikka lahjoista kertyneen ansion perusteella, noudattaen soveltuvin osin mitä sanotuissa pykälissä on säädetty.

12 § (21.3.1986/227)
Lomakorvaus lyhytaikaisen työsuhteen päättyessä

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) soveltamispiiriin kuuluvalle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut niin lyhyen ajan, ettei hänellä ole oikeutta 3 §:n mukaiseen lomaan, on työnantaja velvollinen työsuhteen päättyessä suorittamaan lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia työntekijän ansaitsemasta rahapalkasta, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta. Kun työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, lomakorvaus on yksitoista prosenttia tämän pykälän mukaan määräytyvästä palkasta.

13 § (21.3.1986/227)
Kotityöntekijän lomakorvaus

Kotityöntekijälle on työnantaja velvollinen suorittamaan lomapalkan asemesta lomakorvauksena palkanmaksun yhteydessä kahdeksan ja puoli prosenttia ja työsuhteen kestettyä vähintään vuoden yksitoista prosenttia työntekijän ansaitsemasta rahapalkasta.

14 §
Työn teettäminen tai tekeminen loman aikana

Työnantaja ei saa pitää työntekijää työssä tälle kuuluvan vuosiloman aikana, eikä työntekijä saa vuosilomansa aikana tehdä ammattiinsa kuuluvaa vastikkeellista työtä.

15 §
Kanneaika

Työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava.

16 §
Säännösten ehdottomuus

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön.

Työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia talviloman sisällyttämisestä muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen samoin kuin lomakaudesta, vuosiloman pituudesta sen määräytyessä 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaisesti, säästövapaasta, vuosiloman jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisin kuin edellä tässä laissa säädetään. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen työehtosopimuslain (436/1946) nojalla sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Jos työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen edellä tarkoitettuja määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. (26.1.2001/65)

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen, kunnallisen työmarkkinalaitoksen taikka sen antamaan valtuutukseen perustuen kunnan tai kuntayhtymän taikka evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan tai sen antamaan valtuutukseen perustuen sanotun kirkon seurakunnan, seurakuntaliiton tai muun seurakuntain yhtymän ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn työehtosopimukseen. (17.12.1993/1184)

Milloin työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus tässä laissa säädettyä pitempään lomaan, on tämän lain vuosilomaa ja vuosilomapalkkaa koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava myös lakimääräistä pitempään lomaan, jollei sopimuksesta muuta ilmene. Jollei toisin ole sovittu, lakimääräisen vuosiloman ylittävä osa lomasta annetaan kuitenkin siten kuin 4 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta lomasta on säädetty. Jollei toisin ole sovittu, on työntekijällä työnantajan irtisanoessa työsopimuksen oikeus saada sopimuksen mukaista tässä laissa säädettyä pitempää vuosilomaa vastaava lomakorvaus, joka lasketaan noudattaen soveltuvin osin tämän lain lomakorvausta koskevia säännöksiä. (30.3.1978/233)

16 a § (26.1.2001/65)
Yleissitovan työehtosopimuksen laista poikkeavat määräykset

Työnantaja, jonka on noudatettava työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettua yleissitovaa työehtosopimusta, saa noudattaa sen soveltamisalalla myös työehtosopimuksen edellä 16 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä, jos määräyksen soveltaminen ei edellytä paikallista sopimista. Tällöin sovelletaan myös, mitä 16 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä säädetään.

17 §
Nähtävänäpito

Työnantajan on 18 §:ssä tarkoitetussa työpaikassa pidettävä sopivassa paikassa työntekijän nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut täytäntöönpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä myönnetyistä poikkeuksista.

18 §
Kirjanpitovelvollisuus

Jokaisessa työpaikassa, jossa työaikaa koskevien säännösten noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille, on työnantajan pidettävä työntekijäin vuosilomista, säästövapaista ja heille maksetuista vuosilomapalkoista sekä lomakorvauksista sellaista kirjanpitoa, josta voidaan todeta lomien ajankohdat ja palkkojen sekä korvausten suuruus samoin kuin ne perusteet, joiden nojalla loman pituudet sekä palkkojen ja korvausten suuruus on määrätty. (15.3.1991/530)

Pyydettäessä on työnantajan näytettävä valvontaviranomaiselle ne asiakirjat, joista 1 momentissa mainitut seikat käyvät ilmi.

Työntekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus saada tieto työntekijän lomaa koskevista merkinnöistä. Työnantajan on pyynnöstä annettava merkinnöistä kirjallinen selvitys.

Jollei työnantajalla ole työkunnan jäsenistä tarvittavia tietoja on näiden tai työkunnan etumiehen annettava työnantajalle luettelo, josta vuosiloman sekä vuosilomapalkan tai lomakorvauksen määräämiseksi tarvittavat tiedot käyvät selville.

19 § (21.4.1995/684)
Rangaistussäännökset

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) laiminlyö antaa työntekijälle vuosilomaa niin kuin tässä laissa säädetään taikka vastoin lain säännöksiä pitää työntekijää työssä vuosiloman ajaksi määräämänään aikana tai

2) laiminlyö 17 §:ssä säädetyn velvollisuutensa,

on tuomittava vuosilomalakirikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Rangaistus 18 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuosilomakirjanpitoa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta vuosilomalakirikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain 47 luvun 2 §:ssä.

20 § (21.4.1995/684)

20 § on kumottu L:lla 21.4.1995/684.

21 §
Valvonta

Tämän lain noudattamista 18 §:ssä tarkoitetuissa työpaikoissa valvovat työsuojeluviranomaiset.

22 § (19.5.2004/403)
Poikkeusluvat

Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi, milloin pakottavat syyt sitä vaativat, hakemuksesta myöntää poikkeuksia 4 §:n loman antamista ja 5 §:n 1 momentin loman jakamista koskevista säännöksistä.

23 §
Asetuksenanto-oikeus

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

24 §
Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1973, ja sillä kumotaan 30 päivänä huhtikuuta 1960 annettu laki työntekijäin vuosilomasta (199/60) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu työntekijäin vuosilomaa koskevaan aikaisempaan lakiin, on sen sijasta tätä lakia vastaavasti sovellettava.

Tämän lain säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta 31 päivänä maaliskuuta 1973 päättyvän lomanmääräytymisvuoden perusteella määrättävään vuosilomaan, lomapalkkaan tai lomakorvaukseen, ellei toisin sovita.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työsopimukseen sovelletaan, jollei toisin sovita, tätä ennen voimassa olutta lakia, ei kuitenkaan, jos sopimus on tehty toistaiseksi, kauemmin kuin jos työnantaja olisi sen irtisanonut tämän lain voimaantulopäivänä. Jos sopimus tämän lain voimassa ollessa lakkaisi tapahtuneen irtisanomisen, sovitun määräajan päättymisen tai muun syyn takia, mutta työ jatkuu työsopimuslain 39 §:ssä tarkoitetun sopimussuhteen hiljaisen pitennyksen vuoksi, on sopimussuhteeseen siitä lähtien sovellettava tätä lakia.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.3.1978/233:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1978.

Tätä lakia sovelletaan kuitenkin 1 päivänä huhtikuuta 1977 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta määrättävään vuosilomaan, lomapalkkaan ja lomakorvaukseen siten, että vuosiloman pitennys toteutetaan asteittain niin, että 1 päivänä huhtikuuta 1977 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta on työntekijällä, jonka työsuhde on 31 päivänä maaliskuuta 1978 mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään seitsemän vuotta, oikeus saada kahdeltatoista täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta vuosilomaa 28 arkipäivää. Milloin täysiä lomanmääräytymiskuukausia on vähemmän kuin kaksitoista, määräytyy vuosiloman pituus 3 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella.

Jos työntekijällä on ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn sopimuksen perusteella oikeus tässä laissa säädetyn pituiseen tai sitä pitempään vuosilomaan, määräytyy sen antamisajankohta, jakaminen ja siirto aikaisemman käytännön mukaisesti, jollei toisin sovita.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työsopimukseen sovelletaan, jollei toisin soviteta ennen voimassa ollutta lakia, ei kuitenkaan, jos sopimus on tehty toistaiseksi, kauemmin kuin jos työnantaja olisi sen irtisanonut tämän lain voimaantulopäivänä. Jos sopimus tämän lain voimassa ollessa lakkaisi tapahtuneen irtisanomisen, sovitun määräajan päättymisen tai muun syyn takia, mutta työ jatkuu työsopimuslain 39 §:ssä tarkoitetun sopimussuhteen hiljaisen pitennyksen vuoksi, on sopimussuhteeseen siitä lähtien sovellettava tätä lakia. Sitten kun sopimus tämän momentin mukaisesti on tullut tämän lain alaiseksi, on vuosiloma, lomapalkka tai lomakorvaus myös sitä ennen, mutta vuoden 1977 huhtikuun alun jälkeen kuluneilta lomanmääräytymiskuukausilta annettava niin kuin 1 momentissa ja muualla tässä laissa säädetään.

23.2.1979/243:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

9.3.1979/276:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

29.6.1984/510:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.

Tämän lain säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta 31 päivänä maaliskuuta 1984 päättyvän lomanmääräytymisvuoden perusteella ansaittuun vuosilomaan, lomapalkkaan tai lomakorvaukseen, ellei toisin sovita.

HE 40/84, sosvk.miet 4/84, svk.miet 56/84

11.1.1985/31:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kuuta 1985.

HE 203/84, sosvk.miet 27/84, svk.miet 220/84

21.3.1986/227:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986, kuitenkin siten, että niillä aloilla, joilla voimassa oleva, yleiseksi katsottava, valtakunnallinen työehtosopimus sisältää tämän lain 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen tarkoittamien työntekijöiden vuosilomaetuuksia koskevia määräyksiä, laki tulee voimaan sen lomanmääräytymisvuoden alusta, joka ensiksi alkaa työehtosopimuksen voimassaolokauden päätyttyä.

Tämän lain säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta 31 päivänä maaliskuuta 1986 päättyvän lomanmääräytymisvuoden perusteella määrättävään vuosilomaan, lomapalkkaan tai lomakorvaukseen, ellei toisin sovita.

HE 105/85, sosvk.miet 32/85, svk.miet 4/86

27.2.1987/233:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1987.

21.12.1990/1191:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

HE 207/90, sosvk.miet. 29/90, svk.miet. 122/90

15.3.1991/530:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1991.

Tämän lain 4 §:n 1 momenttia ja 4 a §:ää sovelletaan kuitenkin jo 31 päivänä maaliskuuta 1991 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaittuun vuosilomaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan tehdä 16 §:ssä tarkoitettuja sopimuksia säästövapaasta.

HE 314/90, sosvk.miet. 60/90, svk.miet. 296/90

17.12.1993/1184:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 255/93, HaVM 21/93

21.4.1995/684:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

20.5.1996/320:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1996.

HE 14/96, TyVM 2/96, EV 36/96

15.11.1996/856:

Tämä laki tulee voimaan 23 päivänä marraskuuta 1996.

HE 179/1996, TyVM 12/1996, EV 140/1996

12.12.1996/1047:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 191/1996, TyVM 16/1996, EV 195/1996

23.5.1997/460:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.

HE 25/1997, TyVM 4/1997, EV 39/1997

22.1.1999/34:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.

HE 253/1998, TyVM 16/1998, EV 244/1998

26.1.2001/65:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000

19.5.2004/403:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004.

HE 142/2003, TyVM 1/2004, EV 35/2004

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.