Seurattu SDK 1066/2019 saakka.

6.3.1970/179

Asetus ortodoksisesta kirkkokunnasta (kumoutunut)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumoutunut 1.1.2007 alkaen. Ks. L ortodoksisesta kirkosta 985/2006 118 §.

Opetusministerin esittelystä säädetään 8 päivänä elokuuta 1969 ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/69) 4, 28 ja 82 §:n nojalla:

1 luku

Kirkkokunnan jäsenet ja hallinnollinen jaoitus

1 §

Vanhempien ja huoltajien tulee kasvattaa kirkkokuntaan kuuluvat lapset ortodoksiseen uskoon. (20.2.1998/134)

2 momentti on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

Syntyneet on ilman tarpeetonta viivytystä kahden kuukauden kuluessa syntymästä pyhän kasteen ja voitelun sakramenttien kautta otettava kirkon yhteyteen. (31.8.1978/672)

2 §

Sen valvomiseksi, että lapsi saatetaan kasteelle, niin kuin 1 §:ssä on määrätty, on syntymiset viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa syntymisestä lukien ilmoitettava joko sen seurakunnan kirkkoherralle, johon lapsen äiti kuuluu tahi, jos vanhemmat ovat sopineet siitä, että lapsi seuraa isää, sen seurakunnan kirkkoherralle, johon isä kuuluu, tahi asianomaiselle matkapapille taikka sen kirkkokuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherralle, jonka alueella lapsi on syntynyt. Ilmoitusvelvollisuus kuuluu lapsen vanhemmille tahi, jos he ovat kuolleet tai laillisesti estyneitä, niille, jotka olivat läsnä lapsen syntyessä.

2 momentti on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

3–4 §

3–4 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

5 §

Kullakin seurakunnalla on määrätty opetusministeriön vahvistama alue.

6 § (7.9.1979/736)

Ortodoksinen kirkkokunta, joka muodostaa arkkipiispakunnan, jakaantuu seurakuntain kirkollista hallintoa varten kolmeen hiippakuntaan, Karjalan, Helsingin ja Oulun hiippakuntiin. Hiippakunnat ovat kirkolliselta asemaltaan metropoliittakuntia.

7 §

Karjalan hiippakunnan piispanistuin on Kuopion kaupungissa ja piispa on arvoltaan arkkipiispa, käyttäen arvonimessään hiippakuntansa nimeä lisäyksellä ""ja koko Suomen"".

Helsingin hiippakunnan piispanistuin on Helsingin kaupungissa ja käyttää piispa arvonimeä ""Helsingin metropoliitta"". (10.11.1972/745)

Oulun hiippakunnan piispanistuin on Oulun Kaupungissa ja piispa käyttää arvonimeä ""Oulun metropoliitta"". (7.9.1979/736)

8 § (7.9.1979/736)

Karjalan hiippakuntaan kuuluvat: Iisalmen, Ilomantsin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lieksan, Mikkelin, Nurmeksen, Rautalammin, Taipaleen ja Varkauden seurakunnat sekä Valamon ja Lintulan luostarit. (23.6.2004/595)

Helsingin hiippakuntaan kuuluvat:

Haminan, Helsingin, Hämeenlinnan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen ja Turun seurakunnat.

(14.12.1979/921)

Oulun hiippakuntaan kuuluvat:

Kajaanin, Kiuruveden, Lapin, Oulun ja Vaasan seurakunnat.

9 §

Hiippakuntajako voidaan muuttaa kirkolliskokouksen esityksestä.

10 §

Kun tehdään esitys seurakunnan jakamisesta, muuttamisesta tai lakkauttamisesta tahi uuden seurakunnan perustamisesta, alistakoon kirkollishallitus, jos se katsoo esityksen ansaitsevan huomiota ja sitten kun asianomaista seurakuntaa tai seurakuntia on siitä kuultu, asian opetusministeriön ratkaistavaksi. Tällaisen esityksen voi myös kirkollishallitus omasta aloitteestaan tehdä.

Valvontapiirien luvun ja alueet vahvistaa opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä.

11 §

Menettelyä, joka on säädetty 10 §:n 1 momentissa, on noudatettava myös, kun nostetaan kysymys hengellisen viran tai toimen perustamisesta, lakkauttamisesta tai muuttamisesta.

12 §

Seurakunnasta voidaan, mikäli erityisiä syitä on, osittain itsenäisesti hoidettavaksi erottaa kappeliseurakunta, jolla on tarkkaan määrätty alueensa. Tällainen kappeliseurakunta hoitaa asioitaan sen mukaan kuin sen perustamista koskevassa opetusministerin päätöksessä on tarkemmin määrätty sekä soveltuvilta kohdin noudattamalla tämän asetuksen säännöksiä.

2 luku

Kirkkokunnan pyhät toimitukset

13 §

Julkiset jumalanpalvelukset on toimitettava kirkollisten sääntöjen mukaan sunnuntai- ja juhlapäivinä sekä niinä muina päivinä ja niinä aikoina, joina ne on määrätty pidettäväksi.

Julkisten jumalanpalvelusten toimittamiseen ottakoot mahdollisuuden mukaan osaa kaikki seurakunnan papiston jäsenet.

14 §

Julkisia jumalanpalveluksia toimitettakoon, paitsi seurakunnan pääkirkossa, myöskin muissa seurakunnan alueella olevissa kirkoissa, rukoushuoneissa ja tarvittaessa muissakin sopivissa paikoissa.

15 §

Papin on annettava seurakuntalaisille kristillistä opetusta sekä kirkossa että muualla seurakunnassa. Saarna kuulukoon osana jumalanpalvelukseen ainakin sunnuntaipäivinä. Papiston on myös pidettävä seurakunnan eri osissa hartaushetkiä, raamatunselityksiä ja muita hengellisiä valistustilaisuuksia sekä tällöin olosuhteitten mukaan kuulusteltava seurakuntalaisten kristinopin taitoa.

16 §

Kaikissa seurakunnissa pidettäköön kristinoppikouluja, joihin kutsutaan kaikki viisitoista vuotta täyttäneet ja joissa heitä ohjataan uskonopin ja kirkollisen elämän tuntemiseen vahvistetun opetussuunnitelman mukaisesti.

Muuta seurakunnallista nuoriso- ja valistustoimintaa harjoitettakoon seurakunnissa, huomioon ottaen työn kasvatuksellisen tärkeyden, mahdollisuuksien mukaan ja yhteistyössä kirkkokunnan valistusjärjestöjen kanssa.

17 §

Avioliittoon vihkiminen toimitetaan kirkossa tai rukoushuoneessa. Jos vihittävät asuvat niistä kaukana, tahi jos siihen muutoin on erityistä syytä, voidaan vihkiminen toimittaa myöskin muussa sopivassa paikassa.

Avioliiton esteiden tutkinnassa ja avioliittoon vihkimisessä on noudatettava sen lisäksi, mitä niistä säädetään avioliittolaissa (234/1929), kirkkokunnassa voimassa olevia sääntöjä. (16.7.1999/809)

18 § (20.2.1998/134)

Jos puolisot, joista ainakin toinen kuuluu ortodoksiseen kirkkoon, on vihitty muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa tai siviilivihkimisellä, heidän avioliittonsa on pyhitettävä ortodoksisen kirkon sääntöjen mukaan, milloin he sitä pyytävät ja se kirkon sääntöjen mukaan on sallittu.

19 §

Kaikki papilliset toimitukset suorittaa omassa seurakunnassaan seurakunnan pappi. Jos erityinen tarve vaatii tai seurakunnan pappi on estynyt taikka seurakuntalainen tahi seurakunnassa oleskeleva vieraan seurakunnan jäsen nimenomaan sitä pyytää, saa papillisia toimituksia suorittaa vieraankin seurakunnan pappi, hankittuaan siihen mahdollisuuden mukaan asianomaisen seurakunnan kirkkoherran suostumuksen.

3 luku

Seurakunnan virat ja viranhaltijain tehtävät (27.11.1987/894)

20 § (27.11.1987/894)

Milloin tarve niin vaatii ja taloudelliset olosuhteet sen sallivat, tulee seurakunnan pitää esimiehenä toimivan kirkkoherran lisäksi palveluksessaan yksi tai useampi pappi ja diakoni.

21 §

Edellä 20 §:ssä mainituin edellytyksin tulee seurakunnan palveluksessa olla kaksi tai useampia kanttoreita.

22 §

Papiston avuksi voidaan kirkolliskokouksen tarkemmin määrittelemin edellytyksin ilman vakinaiseen virkaan vaadittavaa täyttä pätevyyttä vihkiä seurakuntiin diakoneja ja pappeja, jotka haluavat harrastuksesta osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan. Pappeudesta osallisina he kuuluvat seurakunnan papistoon myös 173 §:ssä mainituin oikeuksin ja rajoituksin, mutta eivät itseoikeutettuina seurakunnan hallinnollisiin elimiin. Papiston puutteen takia voidaan tällainen pappi tai diakoni omasta suostumuksestaan ja kirkollishallituksen harkinnan mukaan määrätä väliaikaisesti hoitamaan myös vakinaista papin tai diakonin virkaa.

Seurakunnalla on oikeus perustaa papiston avuksi opetus- ja valistustyöhön ylimääräisen papin, seurakuntalehtorin tai nuoriso-ohjaajan toimia, joiden ohjesäännöt seurakunta hyväksyy ja alistaa kirkollishallituksen vahvistettavaksi. Tällaisen toimen haltijan vaali on alistettava hiippakunnan piispan vahvistettavaksi. (31.8.1978/672)

23 §

Kirkkoherran tulee vastata siitä, että yhteinen jumalanpalvelus, sakramentit ja muut pyhät menot toimitetaan kirkollisten sääntöjen mukaan, huolehtia seurakuntansa uskonnollisesta kasvattamisesta, pitää huolta seurakunnan yksityisten jäsenten sielunhoidosta, valvoa uskonnonopetusta kouluissa sekä pitää yllä kristillistä järjestystä seurakunnassa.

24 §

Kirkkoherra valvokoon kirkolle kuuluvan kiinteän ja irtaimen omaisuuden hallintoa, käyttämistä ja hoitoa lain ja seurakunnan päätösten mukaan kuin myös että kirkon- tai rukoushuoneen isännöitsijä, seurakunnan rahastonhoitaja ja muu henkilö, joille seurakunta on uskonut rahavarojen hoidon, oikein täyttävät velvollisuutensa.

25 §

Seurakunnassa, jossa on enemmän kuin yksi papinvirka, tulee pappien jakaa työ keskenään kirkollishallituksen hyväksymällä tavalla, kuitenkin niin, ettei loukata seurakunnan jäsenen oikeutta käyttää kirkolliseen toimitukseen sitä pappia, jota hän haluaa, ja että työn johto jää kirkkoherralle.

Kirkkoherra tehköön joka vuosi seurakunnan toisten pappien kanssa työnjakokirjan. Jos ilmaantuu erimielisyyttä, ratkaiskoon kirkollishallitus asian. Jos joku on estynyt täyttämästä velvollisuuttaan jaon mukaan, määrätköön kirkkoherra, kuinka silloin on meneteltävä.

3 momentti on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

26 §

Pappi suorittakoon tehtävänsä asian vaatimalla huolella älköönkä kiireellisissä tapauksissa viivytelkö.

27 §

Seurakunnan pappien tulee osallistua seurakunnassa harjoitettavaan diakonityöhön, jonka tarkoituksena on hengellisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille. Sitä varten seurakunnanneuvosto hyväksyy ohjesäännön, joka on alistettava kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

28 § (24.8.1984/630)

Kirkkoherra laatii vuosittain seurakunnanvaltuustolle ehdotuksen kirkollishallitukselle annettavaksi kertomukseksi seurakunnan tilasta sekä seurakunnassa tehdystä sielunhoito-, kasvatus- ja opetustyöstä.

29 § (16.7.1999/809)

29 § on kumottu A:lla 16.7.1999/809.

30 §

Kirkkoherranvirastossa säilytetään sitä paitsi papiston virkataloja sekä kirkon tai seurakunnan kiinteää omaisuutta koskevat asiakirjat ja kartat, talojen piirustukset, seurakunnankokousten, seurakunnanvaltuuston ja seurakunnanneuvoston alkuperäiset pöytäkirjat ja muut seurakunnan yhteiset asiakirjat, joiden kaikkien pitää olla asianmukaisessa kunnossa.

31 § (16.7.1999/809)

31 § on kumottu A:lla 16.7.1999/809.

32 § (16.7.1999/809)

Jos kirkkoherra on esteellinen antamaan kirkonkirjoista todistuksen tai muun asiakirjan, hänen on allekirjoitettava asiakirja, minkä jälkeen esteettömän henkilön on todistettava se yhtäpitäväksi sen aineiston kanssa, jonka perusteella asiakirja annetaan.

Seurakuntaan virkasuhteessa olevalla papilla, diakonilla ja kanttorilla on myös oikeus kirkkoherran suostumuksella antaa todistuksia kirkonkirjoista ja niihin kuuluvista asiakirjoista. Todistuksia voi antaa myös kirkollishallituksen määräämä muu rekisteritehtäviin perehtynyt henkilö.

33 §

Diakoni on papin apuna jumalanpalvelusten ja sakramenttien toimittamisessa, saarnatoimessa, diakoniatyössä sekä kirkkoherranviraston hoidossa.

34 §

Kanttori toimittaa hänelle jumalanpalveluksissa kuuluvat tehtävät sekä johtaa ja opettaa kirkkolaulua seurakunnassa, osallistuu kirkkoherran antamien ohjeiden mukaisesti seurakunnan nuoriso- ja valistustyöhön mahdollisuuksien mukaan, osallistuu kirkkoherranviraston hoitoon ja suorittaa muutkin vahvistetun ohjesääntönsä määräämät tehtävät.

35 § (27.11.1987/894)

Diakoni opettaa papin apuna seurakuntalaisia kristinoppikouluissa, pitää varhaisnuoriso- ja muita nuorisokerhoja ja hartaustilaisuuksia sekä avustaa pappia muussakin seurakuntatyössä.

Diakonin ja kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin ohjesäännössä, jonka seurakunnanvaltuusto hyväksyy ja kirkollishallitus vahvistaa.

4 luku

Virkojen ja toimien täyttäminen (27.11.1987/894)

36 § (20.2.1998/134)

Kun papin, diakonin tai kanttorin virka on seurakunnassa tullut avoimeksi, julistaa hiippakunnan piispa sen haettavaksi. Hakuilmoitus on julkaistava kirkkoherranvirastoille lähetettävällä kiertokirjeellä ja tarvittaessa muulla sopivalla tavalla.

Hakuaika on 30 päivää. Ilmoituksessa on mainittava, milloin hakuaika päättyy.

37 §

Papin, diakonin ja kanttorin viran täyttämistä koskevaan hakemukseen on liitettävä: (27.11.1987/894)

1) ote nimikirjasta tai, jollei hakija ole nimikirjaan merkitty, todistus siitä, että hakija on suorittanut täydellisen oppikurssin asianomaisessa valmistuslaitoksessa tai muutoin saavuttanut virkaan vaadittavan pätevyyden;

2) todistus virkaan vaadittavasta kielitaidosta, mikäli se ei 1 kohdassa mainituista asiakirjoista ilmene ja selvitys sellaisesta erikoisesta pätevyydestä, jota haettavana olevaan virkaan ehkä vaaditaan;

3) muu selvitys, minkä hakija haluaa esittää pätevyydestään; sekä

4) ensimmäistä vakinaista virkaa haettaessa lääkärintodistus, joka osoittaa, ettei asianomaisella ole sellaista tautia taikka jäsenten, puheen tahi aistimien vikaa, joka haittaa virantoimitusta, ellei sellaista lääkärintodistusta ole papiksi vihkimisen yhteydessä esitetty.

Seurakuntalehtorin toimen hakemukseen on liitettävä:

1) hakijan virkatodistus, josta selviää, että hän on ortodoksisen kirkon jäsen;

2) todistus siitä, että hakija on suorittanut ortodoksisen pappisseminaarin loppututkinnon tai humanististen tieteiden kandidaatin tai sitä vastaavan tutkinnon sekä sen lisäksi pappisseminaarin loppututkinnon vaatimusten mukaiset oppimäärät seuraavissa aineissa: dogmatiikka, eksegetiikka, kirkkohistoria, liturgiikka ja etiikka sekä approbatur-arvosana ortodoksisessa uskontotiedossa Joensuun korkeakoulun vaatimusten mukaan, jollei viimeksi mainittu aine sisälly humanististen tieteiden kandidaatin aineyhdistelmään;

3) todistus siitä, että hakija on suorittanut kahden lukukauden opetusharjoittelun; sekä

4) todistus siitä, että hakija on suorittanut arvosanan approbatur kasvatustieteessä tai kasvatus- ja opetusopissa tai kasvatusopin virkatutkinnon, sekä kouluhallinnon tutkinnon ja tutkinnon koulun opetuskielessä.

(31.8.1978/672)
38 §

Hakuajan kuluttua asettaa hiippakunnan piispa ehdolle kolme ansiokkainta ja avoinna olevaan virkaan sopivinta ehdokasta sekä lähettää näiden hakemukset liitteineen asianomaiselle seurakunnanneuvostolle. Samalla ilmoitetaan seurakunnanneuvostolle muidenkin hakijoiden nimet. (20.2.1998/134)

Jollei hakijain joukossa ole riittävää määrää virkaan kelpoisia eikä viran menestykselliseen hoitoon kykeneviä henkilöitä, esitetään pienempi luku ehdokkaita kuin edellä on sanottu.

39 § (20.2.1998/134)

Kun seurakunnanneuvosto on saanut 38 §:ssä tarkoitetut hakemukset, seurakunnanvaltuuston on viipymättä kokoonnuttava päättämään, tahtooko seurakunta kuulla hakijoita koepalveluksissa. Päätöksestä on viipymättä ilmoitettava piispalle.

40 § (20.2.1998/134)

Jos seurakunnanvaltuusto on päättänyt kuulla hakijoita koepalveluksissa, määrää piispa kunkin ehdollepannun hakijan vuorollaan toimittamaan seurakunnassa yhden pyhäpäivän ja sen aaton jumalanpalvelustehtävät. Jos jollakin hakijoista ei ole virkaa vastaavaa papin tai diakonin arvoa, toimittaa hän sanotuissa jumalanpalveluksissa lukijan tai kanttorin tehtäviä ja pitää saarnan.

41 § (20.2.1998/134)

Piispa määrää vaalin paikan ja ajan sekä esteettömän pappismiehen toimittamaan vaalin, joka suoritetaan seurakunnankokouksessa.

Jos olosuhteet seurakunnassa pitkien ja vaikeiden kulkuyhteyksien tai seurakunnan väestön haja-asutuksen vuoksi vaativat, voi piispa seurakunnanvaltuustoa kuultuaan määrätä vaalin suoritettavaksi samana tai enintään kolmena perättäisenä päivänä ja enintään kolmessa paikassa.

42 §

Vaalintoimittaja saa kirkkokunnan varoista matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

43 §

Vaaliin ovat oikeutetut ottamaan osaa kaikki ne, joilla on äänioikeus seurakunnankokouksessa.

44 §

Vaalissa on jokaisella äänioikeutetulla yksi ääni. Valtakirjalla ei saa äänestää.

Vaalin toimittamista avustamaan valitaan tule toimituksen alkaessa kaksi seurakunnan edustajaa vaaliavustajiksi, jotka silloin kun vaali toimitetaan useassa paikassa, toimivat vaaliavustajina myös näissä paikoissa.

45 § (26.2.2004/165)

Vähintään kymmenen seurakunnan äänioikeutettua jäsentä saa esittää lisäehdokkaaksi virkaan vaalikelpoista henkilöä, jonka kirjallinen suostumus samalla esitetään. Esitys on tehtävä kirjallisesti hiippakunnan piispalle vähintään kymmenen päivää ennen vaalitoimitusta. Piispa ilmoittaa ehdokkaan hyväksymisestä vaalintoimittajalle ja seurakunnanneuvostolle viimeistään kaksi päivää ennen vaalitoimitusta. Jos lisäehdokasta ei hyväksytä, hyväksymättä jättämisen syy on samalla ilmoitettava.

Vaalintoimittajan on vaalitoimituksen alussa ilmoitettava hyväksytyn lisäehdokkaan nimi. Jos vaali toimitetaan 41 §:n 2 momentin mukaisesti useassa paikassa, vaalintoimittajan on ilmoitettava hyväksytyn lisäehdokkaan nimi jokaisessa vaalipaikassa. Vaalitoimituksessa ei saa sallia keskustelua.

46 § (27.11.1987/894)

Äänestys tapahtuu umpilipuin. Äänestäjän, joka kannattaa esitettyä lisäehdokasta, tulee kirjoittaa tämän nimi äänestyslippuun. Hän saa samalla äänestää jotakin ehdolle asetettua ehdokasta.

Jos lisäehdokasta kannattaa enemmän kuin puolet äänestäjistä, katsotaan tämä valituksi virkaan. Muuten katsotaan valituksi se ehdolle asetetuista, joka saa eniten ääniä. Jos äänet menevät tasan, pidetään se valittuna, jolla on ylempi vaalisija.

47 § (26.2.2004/165)

Hiippakunnan piispa nimittää tai määrää virkaan sen henkilön, joka 46 §:n 2 momentin mukaan on katsottava valituksi virkaan.

48 §

Vaalin tulos valitusosoituksineen on vaalitoimituksen päätyttyä julistettava.

Jos vaali suoritetaan 41 §:n 2 momentin nojalla usealla paikkakunnalla, aloitetaan ja päätetään vaalitoimitus seurakunnan pääkirkossa.

Vaalitoimituksessa tehty pöytäkirja on vaalintoimittajan ja 44 §:n 2 momentissa mainittujen vaaliavustajien allekirjoitettava ja vaalintoimittajan lähetettävä piispalle. (20.2.1998/134)

49 § (20.2.1998/134)

Jos avoimeen virkaan ei tule yhtään vaalikelpoista hakijaa tai jos vain yksi sellainen ilmaantuu, julistetaan uusi hakuaika. Jos tälläkään kertaa ei ilmaannu vaalikelpoisia hakijoita, asetetaan virkaan ensimmäisen hakuajan kuluessa ilmaantunut yksinään ehdolle. Jollei sellaista ole, määrää piispa viran väliaikaisesti hoidettavaksi. Tässä tapauksessa piispa päättää, milloin virka julistetaan uudelleen haettavaksi.

50 § (20.2.1998/134)

Jollei yksikään äänestä, merkitään sekin pöytäkirjaan, jonka vaalintoimittaja lähettää piispalle. Tällöin piispa määrää viran väliaikaisesti hoidettavaksi.

50 a § (20.2.1998/134)

Sivutoimiset papit, diakonit ja kanttorit nimittää piispa seurakunnanvaltuustoa kuultuaan ilman edellä tässä luvussa säädettyä haku- ja valintamenettelyä.

5 luku

Papiston ja kanttorien palkkaus (27.11.1987/894)

51 § (27.11.1987/894)

Seurakunnan papiston ja kanttorit palkkaa asianomainen seurakunta.

Kahden tai useamman seurakunnan yhteisen papin, diakonin tai kanttorin palkkaavat nämä seurakunnat yhteisesti perusteiden mukaan, jotka virkaa perustettaessa on määrätty tai joista on sovittu.

52 § (30.9.1988/836)

Seurakunnan papiston tai kanttorin virkaan nimitetyn tai koeajaksi määrätyn vakinaisen viranhaltijan ja ylimääräiseen toimeen otetun sekä tällaista virkaa tai tointa väliaikaisena taikka sijaisena hoitamaan määrätyn viran- ja toimenhaltijan palvelussuhteen ehdot määräytyvät siten, kuin tässä luvussa säädetään.

53 § (30.9.1988/836)

Papiston ja kanttorien rahapalkkana on peruspalkka tai sitä vastaava palkka ikä- ja kalliinpaikanlisineen sekä lomarahoineen.

54 § (25.1.2001/47)

Kirkkoherran peruspalkka on 2 146,12 euroa kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on vähintään kaksi kokoaikaista papin virkaa, kirkkoherran peruspalkka on 2 270,25 euroa kuukaudessa. Jos kirkkoherra on suorittanut viranhoitoa edistävän ylemmän korkeakoulututkinnon, kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä korottaa hänen peruspalkkansa enintään 2 209,93 euroon kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on vähintään kaksi kokoaikaista papin virkaa, kirkollishallitus voi mainitun tutkinnon perusteella korottaa kirkkoherran peruspalkan enintään 2 386,39 euroon kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on yli 10 000 jäsentä, kirkkoherran peruspalkkaa taikka yhdellä tai useammalla tässä momentissa mainitulla perusteella korotettua peruspalkkaa korotetaan 2,64 prosenttia. (20.7.2006/609)

Muun papin kuin kirkkoherran peruspalkka on 1 860,77 euroa kuukaudessa. Jos pappi on suorittanut viranhoitoa edistävän ylemmän korkeakoulututkinnon, kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä korottaa hänen peruspalkkansa enintään 1 990,56 euroon kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on yli 10 000 jäsentä, muun papin kuin kirkkoherran peruspalkkaa tai tutkinnon johdosta korotettua peruspalkkaa korotetaan 5,70 prosenttia. (20.7.2006/609)

Diakonin peruspalkka on 1 688,15 euroa kuukaudessa. Jos diakoni on suorittanut viranhoitoa edistävän ylemmän korkeakoulututkinnon, kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä korottaa hänen peruspalkkansa enintään 1 805,79 euroon kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on yli 10 000 jäsentä, diakonin peruspalkkaa tai tutkinnon johdosta korotettua peruspalkkaa korotetaan 5,69 prosenttia. (20.7.2006/609)

Kanttorin peruspalkka on 1 666,15 euroa kuukaudessa. Jos kanttori on suorittanut viranhoitoa edistävän ylemmän korkeakoulututkinnon, kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä korottaa hänen peruspalkkansa enintään 1 780,83 euroon kuukaudessa. Seurakunnassa, jossa on yli 10 000 jäsentä, kanttorin peruspalkkaa tai tutkinnon johdosta korotettua peruspalkkaa korotetaan 6,20 prosenttia. Seurakunnassa, jossa on vähintään kaksi kokoaikaista papin virkaa ja ainoastaan yksi kokoaikainen kanttorin virka, kanttorin peruspalkka on 1 771,22 euroa kuukaudessa ja mainitun tutkinnon johdosta korotettu peruspalkka on enintään 1 865,69 euroa kuukaudessa. (20.7.2006/609)

Jos ylimääräisen toimen haltijalla ei ole vastaavaan vakinaiseen virkaan tarvittavaa pätevyyttä tai hänen tehtävänsä koostuvat olennaisesti opetus- ja valistustyöstä, hänen peruspalkkansa on enintään 88,01 prosenttia 1–4 momentissa säädetystä peruspalkasta sen mukaan kuin kirkollishallitus seurakunnanvaltuuston esityksestä määrää.

Jos seurakunta antaa kokonaispalkkauksessa olevan papiston jäsenen tai kanttorin käyttöön asunnon, siitä perittävä vuokra on sovittava vähintään verotusarvon mukaiseksi.

54 a § (30.9.1988/836)

Jos papiston jäsen tai kanttori on ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä säilyttänyt aikaisemman lain mukaisen palkkausoikeutensa, johon kuuluu oikeus luontoisetuihin, hänen peruspalkkansa määräytyy valtion virkamiesten palkkausluokkien mukaan seuraavasti: kirkkoherran ja muun papin A 14 palkkausluokan mukaan, diakonin A 11 palkkausluokan mukaan ja kanttorin A 10 palkkausluokan mukaan. Kirkollishallitus voi määrätä kirkkoherran palkkausluokan enintään kahta palkkausluokkaa suuremmaksi, jos seurakunnassa on useampia vakinaisia papin virkoja. (24.5.1995/819)

Seurakunnanvaltuusto voi erityisistä syistä myöntää 1 momentissa tarkoitetulle viranhaltijalle henkilökohtaisena palkanlisänä enintään yhden palkkausluokan korotuksen. Lisäksi kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä myöntää 1 momentissa tarkoitetulle viranhaltijalle yhden palkkausluokan korotuksen seurakuntatyössä tarpeellisen vieraan kielen taidosta taikka viranhoitoa edistävästä yliopistossa tai korkeakoulussa suoritetusta loppututkinnosta.

3 momentti on kumottu A:lla 21.3.2002/210.

55 § (30.9.1988/836)

Seurakunnan palveluksessa olevat papit, diakonit ja kanttorit saavat ikälisät samojen periaatteiden mukaan kuin valtion virkamiehet. Näiden periaatteiden mukaisen harkinnanvaraisen ikälisän myöntää kirkollishallitus seurakunnanvaltuuston esityksestä. Kirkollishallituksella on oikeus seurakuntien papeille, diakoneille ja kanttoreille ikälisiä myöntäessään ottaa hakemuksesta huomioon sellainen palvelus, joka ei oikeuta valtion ikälisiin.

2 momentti on kumottu A:lla 29.3.2001/292.

56 §

Kalliinpaikanlisää maksetaan samojen perusteiden mukaan kuin valtion viran tai toimen haltijoille.

56 a § (29.3.2001/292)

Kirkollishallitus voi seurakunnanneuvoston esityksestä myöntää viranhaltijalle henkilökohtaisen palkanlisän sen palkkauksen lisäksi, joka muodostuu 54 §:n 1–5 momentin mukaisesta peruspalkasta ja siihen kuuluvista lisistä.

56 b § (20.7.2006/609)

Edellä 54 a §:ssä tarkoitettujen viranhaltijoiden peruspalkat määräytyvät 1 päivänä maaliskuuta 2005 voimaan tulleiden valtion virkamiesten A-palkkaustaulukoiden mukaan korotettuina 1,4 prosentilla.

Edellä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetut ikä- ja kalliinpaikanlisät maksetaan seurakuntien viranhaltijoille uusien palkkausjärjestelmien kattavasta toteutuksesta valtionhallinnossa 14 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen nojalla lakanneiden valtion virkamiesten palkkausperusteiden mukaisesti.

57 § (31.8.1978/672)

Edellä 54 a §:ssä tarkoitetun kirkkoherran tulee saada virka-asunnoksi neljä asuinhuonetta ja keittiö, yhteispinta-alaltaan vähintään 85 neliömetriä, sekä muun papin, diakonin ja kanttorin kolme huonetta ja keittiö, yhteispinta-alaltaan vähintään 65 neliömetriä. Lisäksi kirkkoherran käyttöön tulee varata luontoisetuun kuulumattomana työ- ja vastaanottohuone. (30.9.1988/836)

Opetusministeriö voi seurakunnan tekemästä anomuksesta myöntää sille huojennusta 1 momentissa tarkoitetuista velvollisuuksista.

58 §

Edellä 54 a §:ssä tarkoitetun viranhaltijan tulee saada seurakunnalta teknillisiin laskelmiin perustuva, normaaliin kulutukseen riittävä polttoaine tai sähkövoima, mikä tarvitaan virka-asunnon lämmitykseen ja talouskäyttöön, puut valmiiksi pilkottuina ja asianmukaisesti varastoituina halkosuojaan tai, milloin käytetään muuta polttoainetta kuin halkoja, asianmukaisesti varastoituna, sekä vesi. (30.9.1988/836)

Virka-asuntoon kuuluu 57 §:ssä mainittujen huonetilojen lisäksi kylmä ja lämmin ruokakomero, kellari- ja tarpeellinen polttoainevarastotila sekä käymälä. Virka- asuntoon kuuluu lisäksi kaivo tai vesi- ja viemärijohdot, sauna pukeutumishuoneineen ja pesutupineen tai kylpyhuone sekä milloin seurakunnanvaltuusto niin päättää ja se on tarpeen vaatima, autotalli viran haltijan autoa varten. Milloin viranhaltijan asunnot ovat samassa rakennuksessa tai lähellä toisiaan, älköön kuitenkaan vaadittako kullekin erikseen saunaa, vaan on heillä oikeus yhteisen saunan ja pesutuvan käyttöön vuorollaan.

Jos jokin edellä mainituista luontoiseduista puuttuu, on se korvattava rahalla niiden hintaperusteiden mukaan, mitkä opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Jos virka-asuntoon ennestään on kuulunut pienehkö maa-alue tahi jos sellaisen hankkiminen harkitaan tarpeelliseksi, saakoon viranhaltija nauttia senkin hyväkseen.

Mikäli viranhaltijalla aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla on edellä mainittua suuremmat asunto- tai muut luontoisedut, on hänellä oikeus pitää ne niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa, missä hän on tämän asetuksen tullessa voimaan.

59 §

Edellä 53 §:ssä mainituista luontoiseduista päättää seurakunnanvaltuusto.

59 a § (20.2.1998/134)

Osa-aikaisen ja sivutoimisen viran palkkaus määrätään virkaa perustettaessa tai muutettaessa niin suureksi osaksi tässä luvussa säädetystä palkkauksesta, mikä hänen keskimääräinen työmääränsä tarkoitetaan olevan kokoaikaisen viranhaltijan työmäärästä. Sivutoimisesta virasta voidaan myös määrätä maksettavaksi tuntipalkka, joka saadaan jakamalla kokoaikaisen viran kuukausipalkka sadallakuudellakymmenelläkolmella.

60 §

Viranhaltijalle kuuluu lainmukainen kotitarvekalastusoikeus seurakunnan omistamissa kalavesissä.

61 §

Vakinaiseen papin, diakonin tai kanttorin virkaan nimitetty, saa ryhtyä hoitamaan virkaa nimityksen lainvoimakseksi tuloa lähinnä seuraavan kuukauden alusta. (27.11.1987/894)

Jos vakinaisen papin, diakonin tai kanttorin virkaan valittu ei ole vielä ollut vastaavassa vakinaisessa virassa, hänet nimittämisen sijaan otetaan virkaan kahden vuoden koeajaksi. Saadakseen nimityksen virkaan tulee virkaan otetun koevuosien aikana osoittautua viranhoitoon kykeneväksi ja kirkon palvelukseen sopivaksi. (27.11.1987/894)

Koevuosien päätyttyä hiippakunnan piispa kirkollishallitusta ja seurakunnanvaltuustoa kuultuaan vahvistaa vaalin tai myöntää asianomaiselle koeajan pitennystä, mikäli hän on sellaista anonut, taikka virka julistetaan uudelleen haettavaksi.

62 §

Jos pappi, diakoni tai kanttori sairastuu tai tulee kykenemättomäksi hoitamaan virkatehtäviään, kirkollishallitus määrää asianomaisen pyynnöstä, piirin valvojan esityksestä tai omasta aloitteestaan hänelle sijaisen. (27.11.1987/894)

Papiston jäsenen sairaus-, isyys- ja vanhempainloma sekä kanttorin sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainloma samoin kuin niiden ajalta maksettava palkkaus määräytyvät samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiesten vastaavat edut. Papiston jäsenen oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan sekä kanttorin oikeus päivä- ja äitiysrahaan siirtyy sairaus- tai äitiysloman ajalta seurakunnalle siltä osin kuin päivä- tai äitiysrahan määrä ei ylitä hänen samalta ajalta saamansa palkkauksen määrää. (30.9.1988/836)

3 momentti on kumottu A:lla 30.9.1988/836.

Jos palkkauksesta 2 momentin nojalla pidätetty määrä, seurakunnalle suoritettava päivä- tai äitiysraha sekä seurakunnan mahdollisesti saama avustus eivät riitä viransijaisen palkkaamiseen, on seurakunnan suoritettava puuttuva osa. (30.9.1988/836)

63 §

Rahapalkat maksetaan seurakuntarahastosta kuukausittain kunkin kuukauden alussa.

Virkaa tai tointa väliaikaisena tai viransijaisena hoitamaan määrätyn palkkaus suoritetaan kuitenkin kuukausittain jälkikäteen kuukauden viimeisenä arkipäivänä taikka työjakson tai palvelussuhteen päättyessä. Jos kuukauden viimeinen arkipäivä on lauantai, suoritetaan palkkaus edellisenä arkipäivänä. (30.9.1988/836)

64 § (27.11.1987/894)

Pappien, diakonien ja kanttorien puutteen vuoksi voidaan vakinainen pappi, diakoni tai kanttori määrätä väliaikaisesti oman virkansa ohella hoitamaan virkaa omassa tai toisessa seurakunnassa, jolloin hän saa palkkansa päätoimesta ja toisesta virasta kirkollishallituksen määräämän palkkion, kuitenkin enintään puolet tähän virkaan kuuluvasta peruspalkasta. Vuosiloman ajaksi määrätystä viransijaisesta on voimassa mitä 67 §:ssä säädetään.

Milloin pappi, diakoni tai kanttori, jolla ei ole omaa virkaa tai tointa kirkkokunnassa, määrätään hoitamaan avointa virkaa tai viransijaisuutta, on hänellä oikeus saada kaikki tähän virkaan kuuluvat palkka- ja muut edut, jollei kirkollishallitus toisin määrää. Jos hänellä ei ole virkaan vaadittavaa täyttä pätevyyttä tai hän ei suorita kaikkia virkaan kuuluvia tehtäviä, hänen peruspalkkansa on määrättävä enintään 90,54 prosentiksi viran palkkauksesta. (24.5.1995/819)

Ylimääräistä papiston tointa väliaikaisena tai viransijaisena hoitamaan määrätyn palkkiosta määrää seurakunnanneuvosto 1 ja 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. (30.9.1988/836)

65 § (27.11.1987/894)

Jos kirkkoherra tarvitsee yksityisten asioittensa vuoksi virkavapautta, hänen on haettava sitä piirin valvojalta, joka saa, antaa virkavapautta korkeintaan neljäksi päiväksi. Seurakunnan muille papeille, diakoneille ja kanttoreille saa kirkkoherra antaa virkavapautta yhtä pitkäksi ajaksi. Piirin valvojan on haettava vastaavassa tapauksessa virkavapautta hiippakuntansa piispalta.

Jolleivät välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät sitä estä, on papilla, diakonilla ja kanttorilla oikeus saada yksi palkallinen vapaapäivä viikossa, ei kuitenkaan lauantaina, sunnuntaina eikä kirkollisina juhlapäivinä. (30.9.1988/836)

66 §

Jos pappi, diakoni tai kanttori tarvitsee yksityisten asioittensa vuoksi virkavapautta pitemmäksi ajaksi kuin neljäksi päiväksi, hänen on haettava sitä kirkollishallitukselta ja esitettävä samalla sijaisekseen sellainen henkilö, jonka kirkollishallitus voi hyväksyä ja joka on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän suostuu väliaikaisesti hoitamaan virkaa. (27.11.1987/894)

Jos papille, diakonille tai kanttorille on myönnetty virkavapautta opintoja varten, jotka ovat omiaan edistämään seurakunnan tehtävien suorittamista, hänelle voidaan kirkollishallituksen harkinnan mukaan maksaa palkkaus mainittujen opintojen ajalta joko osaksi tai kokonaan. Kirkollishallitus voi myös määrätä, että papille, diakonille ja kanttorille, jolle on myönnetty virkavapautta toisen viran tai toimen hoitamista varten, maksetaan enintään se osa palkasta, joka ylittää toisesta virasta tai toimesta maksettavan kiinteän palkkauksen. Viran- tai toimenhaltijalle, jolle on myönnetty virkavapautta hänen 50- tai 60-vuotispäiväkseen, omaksi avioliittoon vihkimispäiväkseen, lähiomaisen hautajaispäiväksi, perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta enintään yhdeksi päiväksi, muun perheenjäsenen kuin alle 10-vuotiaan tai vammaisen lapsen sairastumispäiväksi ja alle 10-vuotiaan tai vammaisen lapsen äkillisesti sairastuessa hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi enintään neljäksi päiväksi, maksetaan palkkaus samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiehille. Muuten ei virkavapausajalta makseta palkkausta, ellei 62 §:n 2 momentista muuta johdu. (30.9.1988/836)

Kirkollishallitus myöntää virkavapautta enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Papin, diakonin ja kanttorin virkavapaudesta sekä siitä, kuka on määrätty hoitamaan hänen virkaansa, tulee kirkkoherran tai hänen sijaisensa antaa seurakunnalle ilmoitus virkavapauden alkamista lähinnä edellisenä sunnuntaina taikka, jos virkavapauden saaneen on ollut pakko poistua jo aikaisemmin seurakunnasta, seuraavana sunnuntaina. (27.11.1987/894)

67 § (27.11.1987/894)

Seurakunnan palveluksessa olevalla papilla, diakonilla ja kanttorilla on oikeus saada lomanmääräytymisvuoden palveluksen perusteella kirkollishallituksen hyväksymänä aikana vuosilomaa samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiehillä. Oikeus kahden ja puolen arkipäivän vuosilomaan täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta on kuitenkin vain sellaisella papiston jäsenellä ja kanttorilla, joka on lomavuoden maaliskuun loppuun mennessä ollut välittömästi seurakunnan palveluksessa vähintään yhden vuoden tai jolla on päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta kaksitoista täyttä lomanmääräytymiskuukautta. Kirkollishallitus voi erityisistä syistä oikeuttaa papiston jäsenen ja kanttorin lukemaan hyväkseen vuosilomaa varten muunkin kuin valtion virkamiesten vuosilomaan oikeuttavan palvelusajan, enintään kuitenkin kahdeksan vuotta. (3.8.2000/725)

Lomaraha ja lomakorvaus maksetaan samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiehille. (30.9.1988/836)

Pappi, diakoni ja kanttori ovat velvollisia toimimaan oman virkansa ohella toisen papin, diakonin tai kanttorin viransijaisena tämän vuosiloman aikana. Jos pappi, diakoni tai kanttori joutuu toimimaan viransijaisena toisessa seurakunnassa, on tämä seurakunta velvollinen korvaamaan hänen matkakustannuksensa valtion virkamiesten matkakustannusten korvauksesta voimassa olevien säännösten mukaisesti. (30.9.1988/836)

68 § (26.5.1989/491)

Seurakunnan palveluksessa olevan muun kuin 67 §:ssä tarkoitetun henkilöstön vuosilomasta on soveltuvin osin voimassa, mitä valtion virkamiesten vuosilomasta on säädetty tai sovittu. Seurakunnanneuvosto päättää tämän henkilöstön vuosiloman ajankohdasta ja siitä, kuka hoitaa vuosilomalla olevan tehtäviä loman aikana.

69 § (27.11.1987/894)

Papin, diakonin ja kanttorin ei tule ottaa palkkiota yksityisten kirkollisten toimitusten suorittamisesta.

2 momentti on kumottu A:lla 30.9.1988/836.

69 a § (30.9.1988/836)

Papiston ja kanttorin virkamatkoista suoritetaan seurakunnan varoista matkakustannusten korvausta samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiehille.

Jos papiston jäsenelle tai kanttorille on hankittu puhelin seurakunnan varoilla tai hän on omilla varoillaan hankkinut puhelimen, voidaan sellaisesta puhelimesta ja sen käytöstä virantoimituksessa aiheutuvat hyväksyttävät maksut suorittaa seurakunnan varoista.

Matkamääräyksistä ja 2 momentissa tarkoitettujen puhelinten hankkimisesta ja käytöstä antaa yleiset määräykset kirkollishallitus.

70 § (16.7.1999/809)

Kirkonkirjoista ja niihin kuuluvista asiakirjoista luovutetuista tiedoista kertyneet maksut kuuluvat seurakunnalle.

6 luku

Papiston ja kanttorien eläke (27.11.1987/894)

71 §

Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain §:ssä tarkoitetun eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa luontoiseduista otetaan huomioon vain vapaa asunto lämpöineen kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan.

72 §

Eläkkeen myöntää kirkollishallitus, ja se suoritetaan kirkkokunnan keskusrahastosta kuukausittain kunkin kuukauden 15 päivänä.

73 §

Valitusoikeus kirkollishallituksen eläkettä koskevassa asiassa tekemästä päätöksestä on eläkkeen hakijalla tai saajalla.

74 §

Jos eläkkeen saaja määrätään viransijaisena tai toistaiseksi hoitamaan valtion, kirkon tai seurakunnan virkaa tai tointa ja hän saa tästä palkkaa, määrää kirkollishallitus, onko ja kuinka paljon hänen eläkkeestään tämän johdosta pidätettävä.

75 §

Kirkollishallitus voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää kirkolliskokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.

7 luku

Kiinteistöt ja virka-asunnot

76 § (27.11.1987/894)

Vakinaiselle papille, diakonille ja kanttorille luontoisetuna kuuluvan asunnon paikan määrää seurakunnanvaltuusto. Seurakunnanvaltuuston päätös on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi. Sama koskee myös kirkkoherranvirastoa, jos se sijoitetaan erilleen kirkkoherran asunnosta.

77 §

Seurakunnan maaomaisuuden käyttöä varten on seurakunnanvaltuuston hyväksyttävä suunnitelma, joka on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi.

Seurakunnan metsää seurakunnan on hoidettava ja seurakunnan omiin tarpeisiin sekä sen talouden tukemiseksi käytettävä vahvistetun metsätaloussuunnitelman ja metsätalouden tarkastuksissa annettujen määräysten mukaisesti. Kunnes metsätaloussuunnitelma on ehditty vahvistaa, saa seurakunta myydä metsää vain kirkollishallituksen luvalla. Lupaa ei tarvitse pyytää, jos vuotuinen hakkuu ei ylitä metsän verotusarvojen perusteella laskettua vuotuista puuntuottoa ja jos se suoritetaan metsänhoitolautakunnan hyväksymän leimauksen mukaisesti.

Maahan kaatuneita puita, kantoja, suoturvetta, hiekkaa, kiveä ja muuta sellaista vähempiarvoista luonnontuotetta seurakunnanneuvosto saa harkintansa mukaan myydä.

78 § (20.2.1998/134)

78 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

79 §

Seurakunnanvaltuusto päättää, miten seurakunnan kiinteistöjen ja virka-asuntojen hankkimisesta sekä kunnossapidosta aiheutuvat menot on suoritettava. Tässä tarkoituksessa se saa, jos katsoo tarpeelliseksi, perustaa virkatalorahaston, josta mainitut menot on maksettava.

80 §

Seurakunnanneuvoston tulee valvoa kiinteistöjen ja virka-asuntojen kuntoa ja hoitoa, apunaan kiinteistölautakunta.

81 §

Virkatalon kuntoa ja hoitoa tarkastetaan myös taloudellisessa katselmuksessa. Sellainen toimitetaan, milloin hiippakunnan piispa viranhaltijan tai seurakunnanneuvoston pyynnöstä tai muusta syystä määrää sen toimitettavaksi. Katselmuksessa tulee todeta omaisuuden kunto sekä, jos tarkastus antaa siihen aihetta, määrätä rappeutumisen estämiseksi ja kunnon säilyttämiseksi tarpeelliset korjaukset suoritettaviksi. (20.2.1998/134)

Viranhaltijan vaihtuessa on virkatalon tai virka-asunnon ja siihen liittyvien muiden luontoisetujen kunto seurakunnanneuvoston toimesta tarkastettava. Jos lähtijä on tehnyt seurakunnanneuvoston luvalla virkatalossa tai virka-asunnossa parannuksia taikka huolimattomuudesta aiheuttanut rappiota, tulee seurakunnan ensiksi mainitussa tapauksessa suorittaa lähtijälle ja, milloin rappiota on aiheutettu, lähtijän seurakunnalle kohtuullinen korvaus. Jos lähtijän ja seurakunnan välillä syntyy erimielisyyttä, on asia jätettävä taloudellisessa katselmuksessa ratkaistavaksi.

82 §

Taloudellisen katselmuksen toimittaa tuomarin vastuulla katselmuslautakunta. Katselmuslautakunnassa on hiippakunnan piispan määräämä puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä, joiden tulee asian laadun mukaan olla maanviljelykseen, metsänhoitoon tai rakennusasioihin perehtyneitä. Toisen jäsenen määrää piispa ja toisen, jonka tulee olla ulkoseurakuntalainen, kutsuu seurakunnanneuvosto. (20.2.1998/134)

Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee todistettavasti kutsua viranhaltija ja seurakunnanneuvosto ainakin yhden jäsenensä edustamana taloudelliseen katselmukseen vähintään neljätoista päivää ennen katselmusta. Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee katselmuksesta samassa ajassa antaa myös vuokramiehelle todisteellinen tieto.

Todistettavasti kutsutun asianomaisen poissaolo ei estä toimituksen pitämistä.

Katselmustoimituksesta on laadittava pöytäkirja. Jos lautakunta on määrännyt parannuksia tai korjauksia suoritettaviksi taikka korvauksia maksettaviksi, tulee lautakunnan antaa siitä päätös valitusosoituksineen.

83 §

Kustannukset taloudellisesta katselmuksesta suoritetaan seurakuntarahastosta, jollei viranhaltijan harkita aiheettomasti pyytäneen katselmusta, jolloin hänet voidaan velvoittaa kustannusten maksamiseen.

Katselmuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet saavat matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijoille sekä lisäksi palkkion kirkollishallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

84 §

Lähtö ja tulokatselmuksen vuokra-alueella toimittaa tuomarin vastuulla seurakunnanneuvoston määräämänä aikana lautakunta, johon kuuluu kolme maanviljelykseen perehtynyttä henkilöä. Näistä vuokra-alueelta lähtijä ja sille tulija valitsevat kumpikin yhden ja kirkollishallitus kolmannen, joka toimii puheenjohtajana. Seurakunnanneuvoston tulee katselmuksen ajasta antaa todistettavasti tieto lähtijälle ja tulijalle viimeistään neljätoista päivää ennen toimitusta.

Jos lautakunnan jäsen jää toimitukseen tulematta, tulee asianosaisen heti valita toinen jäsen hänen sijaansa. Jos asianomainen ei ole valinnut jäsentä, kutsuvat saapuville tulleet katselmusmiehet sopivan henkilön katselmusmieheksi. Asianosaisen tai viranhaltijan poissaolo ei ole esteenä katselmuksen toimittamiselle.

Katselmustoimituksen päätyttyä on lautakunnan julistettava päätös ja siinä tarpeen mukaan määrättävä tehtävistä parannuksista ja suoritettavista korvauksista sekä annettava valitusosoitus.

Lautakunnan puheenjohtajalle ja jäsenille tulevasta matkakustannusten korvauksesta, päivärahasta ja palkkiosta olkoon voimassa mitä 83 §:ssä on sanottu, mitkä kustannukset puheenjohtajan osalta suorittaa seurakunta sekä jäsenen osalta se asianosainen, joka on hänet valinnut.

Seurakunnanneuvosto ja muut asianosaiset voivat kirjallisesti sopia siitä, että katselmus jätetään pitämättä.

85 §

Joka ei tyydy 84 §:ssä mainitun lautakunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta paikkakunnan alioikeudessa, johon hänen on puhevaltansa menettämisen uhalla haastettava vastapuolensa kolmenkymmenen päivän kuluessa lautakunnan päätöksen julistamisesta, sitä päivää lukuunottamatta. Lautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin ulosottolaissa säädetään välitystuomiosta.

Jos valitus koskee sitä, että lautakunnan ja sen on ollut esteellinen tai että katselmustoimituksessa on menetelty virheellisesti, ja tuomioistuin sen johdosta kumoaa lautakunnan päätöksen, tulee tuomioistuimen määrätä uusi katselmus toimitettavaksi. Sellaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

8 luku

Matkapapit ja -kanttorit (27.11.1987/894)

86 §

Matkapappien ja heidän apunaan toimivien kanttorien luvun määrää valtioneuvosto heidän palkkaukseensa osoitettujen varojen rajoissa samalla vahvistaen heidän asuinpaikkansa ja toimipiirinsä.

Matkapapit ja -kanttorit nimittää kirkollishallitus viran oltua haettavana siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään. (20.2.1998/134)

87 § (20.2.1998/134)

Matkapapit ja -kanttorit ovat hiippakunnan piispan valvonnan alaisia. Piispa antaa myös tarkempia ohjeita heidän toiminnastaan, josta heidän on kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä annettava kertomus piispalle.

88 § (20.2.1998/134)

Matkapappien ja -kanttorien tulee piispan hyväksymän suunnitelman mukaan käydä kaikilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa ortodoksista uskontoa tunnustavat eivät muutoin saa uskonnonopetusta ja sielunhoitoa.

Edellä 1 momentissa mainitun suunnitelman toimittaa kukin matkapappi lokakuun kuluessa piispan hyväksyttäväksi seuraavaa kalenterivuotta varten. Ennen suunnitelman hyväksymistä piispa pyytää siitä lausunnon asianomaisten seurakuntien kirkkoherroilta.

Matkapapin ja matkakanttorin tulee piispan määräyksestä toimia erityisesti sisälähetystyössä muuallakin kuin 2 momentissa tarkoitetuilla paikkakunnilla. Silloin he saavat matkakustannusten korvausta kirkkokunnan keskusrahastosta.

89 §

Piirissään matkustaessaan on matkapapin merkittävä hallussaan oleviin kastettujen kirjaan, vihkimisluetteloon ja kuolleiden kirjaan kaikki suorittamansa toimitukset ja lähetettävä asianomaisille kirkkoherranvirastoille heti matkan päätyttyä kirkonkirjoihin merkitsemistä varten tarvittavat tiedot näistä toimituksista kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa toimituksen suorittamisesta.

9 luku

Seurakunnanvaltuusto

90 §

Seurakunnanvaltuuston asiana on:

1) kristinopintaidon ja kristillisen elämän edistäminen sekä valistus- ja nuorisotoiminnan ohjaus ja valvonta;

2) määrätä seurakunnan varojen ja omaisuuden hallinnasta ja käyttämisestä;

2 a) hyväksyä verontasausrahaston säännöt; (20.2.1998/134)

3) valita seurakunnanneuvoston, kiinteistölautakunnan ja vaalilautakunnan jäsenet sekä vahvistaa heidän lukumääränsä; (20.2.1998/134)

4) toimittaa kirkonisännöitsijöiden ja rukoushuoneiden isännöitsijöiden vaalit ja alistaa ne hiippakunnan piispan vahvistettavaksi; (20.2.1998/134)

5) hyväksyä seurakunnan henkilöstöä varten tarvittavat ohjesäännöt; (20.2.1998/134)

6) käsitellä asioita, jotka koskevat kirkon sekä papiston virkatalojen ja muiden kiinteistöjen sekä virka-asuntojen hankkimista ja kunnossapitämistä;

7) käsitellä asioita, jotka koskevat hautausmaan hankkimista ja kunnossapitämistä;

8) antaa lausuntoja seurakunnan jakamisesta, muuttamisesta tai lakkauttamisesta tahi uuden seurakunnan perustamisesta sekä tehdä esityksiä sellaisista kysymyksistä;,

9) päättää papiston ja kanttorin virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta; (20.2.1998/134)

10) hyväksyä seurakunnan vuosikertomus ja talousarvio; (24.8.1984/630)

10 a) hyväksyä seurakunnan tavoiteohjelma ja toimintasuunnitelma; (20.2.1998/134)

11) myöntää maksuja ja päättää lainan ottamisesta seurakunnan yhteisiin tarpeisiin;

12) hyväksyä noudatettavaksi äänivaltaisten luettelo;

13) määrätä tilikirjojen pitämisestä ja maksujäämien poistamisesta tileistä;

14) valita seurakunnan tilien tarkastajat sekä päättää, missä määrin tilejä vastaan tehdyt muistutukset antavat aihetta toimenpiteisiin ja vastuuvapaudesta seurakunnanneuvostolle;

15) valita valitsijat ja varamiehet valitsemaan maallikkoedustajia kirkolliskokoukseen;

16) päättää seurakunnankokouksen toimituspaikoista, seurakunnanvaltuuston jäsenten vaalien toimituspaikoista ja -ajoista sekä vaaleja koskevien ilmoitusten julkaisemisesta, sekä; (20.2.1998/134)

17) käsitellä muitakin seurakunnallisia asioita, mikäli niitä ei ole uskottu seurakunnankokouksen tai seurakunnanneuvoston käsiteltäviksi.

91 §

Seurakunnanvaltuuston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, kun hän on estynyt, valtuuston vuodeksi kerrallaan keskuudestaan valitsema varapuheenjohtaja.

Varapuheenjohtajan vaali on toimitettava kunkin vuoden ensimmäisessä varsinaisessa tai sitä ennen pidettävässä ensimmäisessä ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. (31.8.1978/672)

Milloin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat estyneet, määrää hiippakunnan piispa erityistä kokousta tai erityisen asian käsittelemistä varten puheenjohtajaksi jonkun läheisen seurakunnan papin tai muun sopivan henkilön. (20.2.1998/134)

Määrätty puheenjohtaja saa matkakustannusten korvausta ja päivärahaa seurakunnalta samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle. (31.8.1978/672)

92 §

Seurakunnanvaltuustoon valitaan jäseniä seurakunnassa, jonka jäsenmäärä on

1 500 tai vähemmän 9–12
yli 1 500 mutta ei yli 3 000 12–15
yli 3 000 mutta ei yli 5 000 15–13
yli 5 000 13–21

Jäsenten vaalit toimitetaan joka kolmas vuosi. Ne aloitetaan marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina ja päätetään viimeistään marraskuun kolmatta sunnuntaita edeltävänä lauantaina. (20.2.1998/134)

Seurakunnanvaltuusto päättää, missä paikoissa ja minä aikoina vaalitoimitus tapahtuu sekä milloin vaalien tulos julistetaan. Äänestäjä saa antaa äänensä siinä äänestyspaikassa, jossa haluaa. (20.2.1998/134)

93 § (20.2.1998/134)

Vaalien toimittamisesta huolehtii vaalilautakunta. Vaalilautakuntaan kuuluu seurakunnan kirkkoherra puheenjohtajana sekä kolme muuta jäsentä, joilla tulee olla sama kelpoisuus kuin seurakunnanvaltuuston jäsenillä. Lautakunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan.

Vaalilautakunnan jäsenet valitaan vaalivuoden ensimmäisessä varsinaisessa seurakunnanvaltuuston kokouksessa. Heidän toimikautensa kestää, kunnes uudet jäsenet on valittu.

Vaalilautakunta on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi jäsentä on saapuvilla.

93 a § (20.2.1998/134)

Jos seurakunta on jaettu vaalialueisiin, vaalilautakunta vahvistaa vaalivuoden tammikuun 1 päivän väestötilaston perusteella kultakin vaalialueelta valittavien lukumäärän. Lukumäärät julkaistaan seurakunnanvaltuuston määräämällä tavalla viimeistään 60 päivää ennen vaalitoimitusta.

93 b § (20.2.1998/134)

Kaksi seurakunnan äänioikeutettua jäsentä saa asettaa ehdokkaita seurakunnanvaltuustoon.

Ehdokasasettelu tapahtuu kirjallisesti. Asiakirjassa saadaan asettaa enintään niin monta ehdokasta kuin on valittavia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut asiakirjat on annettava kirkkoherranvirastoon vaalivuonna viimeistään 30 päivää ennen vaalitoimituksen alkamista.

93 c § (20.2.1998/134)

Vaalilautakunta laatii 93 b §:n mukaisesti laadittujen ja annettujen asiakirjojen perusteella ehdokasluettelon. Ehdokkaat numeroidaan arvan perusteella alkaen numerosta 2.

Ehdokasluettelo, ilmoitus äänestyspaikoista ja -ajoista sekä siitä, milloin vaalien tulos julistetaan, on viimeistään 14 päivää ennen vaalitoimituksen alkamista asetettava seurakunnan ilmoitustaululle nähtäväksi. Seurakunnanvaltuusto voi päättää, että asiakirjat julkaistaan muullakin tavalla.

93 d § (20.2.1998/134)

Vaalit toimittaa vähintään kaksi vaalilautakunnan valitsemaa vaalintoimittajaa. Heillä on oikeus varoituksen jälkeen poistaa äänestyspaikalta se, joka häiritsee vaalitoimitusta. Jos syntyy epäjärjestystä, jota he eivät saa lopetetuksi, vaalitoimitus on keskeytettävä.

93 e § (20.2.1998/134)

Äänestyspaikalla on oltava tilaisuus äänestää niin, että vaalisalaisuus säilyy. Äänestyspaikalle on asetettava nähtäväksi ainakin yksi kappale ehdokasluetteloa ja varattava riittävästi vaalilippuja.

Äänestys tapahtuu siten, että äänestäjä merkitsee vaalilippuun enintään niin monen ehdokkaan numeron, kuin on valittavia. Lippuun ei saa tehdä muita merkintöjä.

Tämän jälkeen äänestäjän tulee antaa vaalilippu kokoon taitettuna vaalintoimittajalle leimattavaksi seurakunnan leimalla ja panna se sitten vaaliuurnaan. Vaalintoimittajan on tarkastettava äänestäjän äänioikeus ja tehtävä äänivaltaisten luetteloon merkintä äänestämisestä.

93 f § (20.2.1998/134)

Äänestyksen päätyttyä vaalilautakunta laskee äänet ja vahvistaa vaalien tuloksen. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa.

Vaalien tulos valitusosoituksineen julkaistaan seurakunnanvaltuuston päättämällä tavalla ja asetetaan 30 päivän ajaksi nähtäväksi seurakunnan ilmoitustaululle.

Jos vaaleista valitetaan, valittu pysyy kuitenkin toimessaan kunnes valitus on ratkaistu ja, jos uudet vaalit määrätään toimitettavaksi, kunnes niiden tulos on julistettu.

93 g § (20.2.1998/134)

Jos seurakunnanvaltuuston jäsenten luku vaaleissa tai vaalikauden aikana jää 92 §:n 1 momentissa säädettyä pienemmäksi, hiippakunnan piispa voi määrätä toimitettavaksi täydennysvaalit.

Jos vaaleja tai niihin liittyviä toimenpiteitä ei ole toimitettu tässä luvussa säädettyinä aikoina, piispa voi määrätä uuden ajan niitä varten. Piispa voi myös määrätä toimitettavaksi uudet vaalit, jos seurakunnan aluetta olennaisesti muutetaan.

Jos perustetaan uusi seurakunta, seurakunnanvaltuuston jäsenten vaalit on toimitettava ennen seurakuntajaon muutoksen voimaantuloa piispan määrääminä päivinä niissä seurakunnissa, joiden jäseniä tulee muutoksen perusteella siirtymään uuden seurakunnan jäseniksi. Piispa määrää näitä vaaleja varten vaalilautakunnan jäsenet ja vahvistaa vaaleissa käytettävän leiman. Vaaleissa käytettävät äänivaltaisten luettelot vahvistetaan erikseen kussakin edellä mainitussa seurakunnassa.

Tämän pykälän perusteella valittujen toimikausi kestää vaalikauden loppuun.

94 §

Seurakunnanvaltuusto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet kaikista jäsenistä.

95 §

Seurakunnanvaltuusto voi harkintansa mukaan määrätä jäsenilleen kokouspalkkiota ja matkakustannusten korvausta päivärahoineen.

96 §

Seurakunnanvaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei valtuusto jonkin erityisen asiankohdalta toisin päätä.

97 §

Kutsun seurakunnanvaltuuston kokoukseen antaa kirkkoherra tai määrätty puheenjohtaja kirjallisesti; ja on kutsu, jossa on mainittava kokouksen aika ja paikka sekä käsiteltävät asiat, ilmoitettava seurakunnanvaltuuston jäsenten tiedoksi vähintään neljätoista päivää ennen kokousta seurakunnan ilmoitustaululla sekä muulla seurakunnanvaltuuston ehkä määräämällä tavalla.

Laillisesti kokoonkutsuttua valtuuston kokousta voidaan jatkaa kokouskutsussa mainittujen asioiden käsittelyä varten yhden viikon ajan. Kokouksen jatkamisesta on samana päivänä, jona päätös jatkamisesta tehtiin sopivalla tavalla ilmoitettava myös poissaoleville. (27.11.1987/894)

Kiireellistä käsittelyä vaativaa asiaa varten saatetaan kokous pitää, jos kutsu on julkaistu seitsemän päivää ennen kokousta. Älköön siinä kuitenkaan tehtäkö päätöstä verotuksesta tai muusta maksusta. (27.11.1987/894)

98 §

Älköön seurakunnanvaltuustossa otettako päätettäväksi asiaa, jollei valtuusto julista sitä kiireelliseksi kolmeneljäsosan äänten enemmistöllä läsnäolevista, ennenkuin sitä on tarpeen mukaisesti valmistellut seurakunnanneuvosto tai eri valiokunta, jolle seurakunnanvaltuusto on uskonut asian valmistavan käsittelyn.

99 §

Puheenjohtajan tulee esittää asiat keskusteltavaksi ja johtaa keskusteluja. Asiaa, jota ei ole kutsussa mainittu, älköön otettako päätettäväksi.

100 §

Kun keskustelu asiassa on lopetettu, esittäköön puheenjohtaja seurakunnanvaltuustolle kysymyksen tai kysymyksiä sen ratkaisua varten, muodostaen kunkin kysymyksensä niin, että siihen voidaan vastata joko myöntävästi tai kieltävästi. Vastauksen saatuaan ilmoittakoon puheenjohtaja, mikä hänen käsityksensä mukaan on tullut päätökseksi, ja ilmoittakoon, jollei äänestystä pyydetä, hyväksytyn mielipiteen seurakunnanvaltuuston päätöksenä.

Jos äänestystä pyydetään, on se toimitettava avoimena.

101 §

Äänestettäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Se mielipide, jota useimmat jäsenet kannattavat, olkoon valtuuston päätös. Jos kumpikin mielipide saa saman verran ääniä, tulee se mielipide, johon puheenjohtaja yhtyy, päätökseksi, paitsi vaaleissa, joissa arpa ratkaisee.

Vaali on, jos joku seurakunnanvaltuuston jäsen sitä vaatii, toimitettava umpilipuin.

102 §

Jokaisessa seurakunnassa pidetään kaksi varsinaista seurakunnanvaltuuston kokousta vuodessa, ensimmäinen ennen 1 päivää kesäkuuta ja toinen ennen 15 päivää marraskuuta. Valtuusto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta muulloinkin niin usein kuin hän katsoo sen tarpeelliseksi tai kun vähintään neljäsosa jäsenistä sitä pyytää. (20.2.1998/134)

Seurakunnanvaltuusto kokoontukoon myöskin hiippakunnan piispan tai kirkollishallituksen kehotuksesta.

Äänivaltainen seurakunnan jäsen voi niin ikään puheenjohtajalta anoa seurakunnanvaltuuston kokoonkutsumista erityistä ilmoittamaansa asiaa varten. Jos asia ei siedä viivytystä, älköön puheenjohtaja sitä kieltäkö. Jos pyyntö hylätään, olkoon tähän tyytymättömällä valta valittaa siitä kirkollishallitukseen kolmenkymmenen päivän kuluessa hylkäyspäätöksen antamisesta. Hylkäyspäätös on annettava kirjallisesti, jos sitä vaaditaan.

103 §

Edellä 102 §:ssä mainituissa kahdessa seurakunnanvaltuuston kokouksessa on käsiteltävä seuraavat asiat: (20.2.1998/134)

ensimmäisessä hyväksytään seurakunnan vuosikertomus, tarkastetaan tilit, hallinto ja tilintarkastajien kertomus sekä päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; (24.8.1984/630)

Toinen kohta on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

toisessa vahvistetaan äänivaltaisten luettelo seuraavaa kalenterivuotta varten, vahvistetaan seurakunnan talousarvio ja tuloveroprosentti ja hyväksytään seurakunnan toimintasuunnitelma seuraavaksi vuodeksi, tarkistetaan seurakunnan tavoiteohjelma sekä valitaan seuraavan vuoden tilintarkastajat ja muut luottamushenkilöt, joiden toimet vuoden lopussa tulevat avoimiksi. (20.12.2001/1438)

104 §

Seurakunnanvaltuuston kokouksessa pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään asiat, äänestykset eri mielipiteitten ilmaantuessa ja päätökset.

Sillä, joka on ollut valtuuston kokouksessa käsiteltyä asiaa päättämässä, olkoon oikeus heti ilmoittaa vastalause tehtyä päätöstä vastaan. Jos vastalauseen tekijä tahtoo saada vastalauseensa perusteltuna pöytäkirjaan liitetyksi, antakoon sen kirjallisesti laadittuna pöytäkirjanpitäjälle viimeistään kolmen päivän kuluessa kokouksen pitämisestä.

Pöytäkirjaa pitää seurakunnanvaltuuston valitsema pöytäkirjanpitäjä. (20.2.1998/134)

105 §

Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja pöytäkirjanpitäjä.

Pöytäkirjan tarkistaa kaksi valtuuston valitsemaa tarkistajaa viimeistään seitsemäntenä päivänä kokouksen päätyttyä. Tarkistustilaisuudessa he merkitsevät lausuntonsa pöytäkirjan loppuun ja varmentavat sen päiväyksellä ja nimikirjoituksillaan. Jos puheenjohtaja ja tarkistajat eivät ole samaa mieltä pöytäkirjan sanamuodosta, on se alistettava seurakunnanvaltuuston itsensä tarkistettavaksi. (24.8.1984/630)

Tehtyä päätöstä älköön muutettako tarkistuksessa.

Tarkistettu pöytäkirja on seitsemäntenä päivänä kokouksen päättymisestä asetettava kirkkoherranvirastossa nähtäväksi kolmenkymmenen päivän aikana, mistä on ilmoitettava kokouskutsussa sekä muulla seurakunnanvaltuuston ehkä määräämällä tavalla. Vastaavasti on ilmoitettava myös siitä, mitä sen, joka aikoo hakea muutosta kokouksen päätökseen, tulee noudattaa. Kirkkoherran tulee myös merkitä pöytäkirjaan todistus siitä, milloin se on pantu nähtäväksi. (24.8.1984/630)

106 §

Jokaisesta seurakunnanvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta on puheenjohtajan toimesta annettava tarpeellinen ote seurakunnanneuvostolle tahi niille muille elimille tai henkilöille, joille valtuusto on uskonut päätöksensä toimeenpanon.

2 momentti on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

10 luku

Seurakunnankokous

107 §

1–2 momentit on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

Seurakunnankokous, jossa käsitellään seurakunnanvaltuuston jäsenten lukumäärää, toimitetaan seurakunnan pääkirkossa tai muussa seurakunnanvaltuuston määräämässä paikassa. (20.2.1998/134)

Pappien, diakonien ja kanttorien valitsemista varten pidettävästä seurakunnankokouksesta säädetään 41 §:ssä. (27.11.1987/894)

108 § (31.8.1978/672)

Sen jälkeen kun äänivaltaisten luettelo on 103:ssä säädetyssä järjestyksessä hyväksytty, on siihen sen viranomaisen toimesta, joka vastaanottaa tai antaa muuttokirjan, lisättävä vain muista seurakunnista äänioikeutettuina muuttaneet ja siitä poistettava ne, jotka ovat seurakunnasta eronneet tai pois muuttaneet.

109 §

Kutsu seurakunnankokoukseen annetaan kuuluttamalla niin kuin 97 §:ssä säädetään kutsusta seurakunnanvaltuuston kokoukseen sekä julkilukemalla se vähintään neljätoista päivää ennen kokousta sunnuntaijumalanpalveluksen päätyttyä seurakunnan pääkirkossa; ja noudatettakoon soveltuvin kohdin seurakunnankokouksen puheenjohtajasta ja asioiden käsittelystä seurakunnankokouksessa, seurakunnankokouksen pöytäkirjan pidosta, pöytäkirjan tarkistuksesta, seurakunnankokouksen päätöksen toimeenpanosta ja valituksista, mitä seurakunnanvaltuustosta 91, 99, 100, 101, 105 ja 106 §:ssä on säädetty.

110 §

Järjestystä seurakunnankokouksessa valvoo puheenjohtaja. Hän voi varoituksen jälkeen käskeä pois jokaisen, joka väkivaltaisesti tai meluten häiritsee yleistä rauhaa ja järjestystä. Jos syntyy epäjärjestystä, jota puheenjohtaja ei kykene hillitsemään, on hänellä valta lopettaa kokous.

11 luku

Seurakunnanneuvosto

111 § (20.2.1998/134)

Seurakunnanneuvoston muut määräaikaiset jäsenet kuin pääkirkon isännöitsijän valitsee seurakunnanvaltuusto toimikautensa ensimmäisessä kokouksessa. He ryhtyvät valituksesta huolimatta heti toimeensa. Jos vaali kumotaan, he pysyvät kuitenkin toimessaan kunnes uusi vaali on toimitettu.

Seurakunnan vakinaisessa virassa olevilla diakoneilla ja kanttoreilla sekä ylimääräisessä toimessa olevilla papeilla on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa seurakunnanneuvoston kokouksessa.

112 §

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, jos hän on estynyt, seurakunnanneuvoston keskuudestaan vuodeksi kerrallaan valitsema varapuheenjohtaja.

113 §

Seurakunnanneuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin hän sen havaitsee tarpeelliseksi tahi vähintään puolet jäsenistä sitä anoo.

114 §

Älköön mitään asiaa otettako seurakunnanneuvostossa käsiteltäväksi, ellei enemmän kuin puolet sen jäsenten koko lukumäärästä ole saapuvilla sekä näiden joukossa useampia valittuja kuin itseoikeutettuja.

115 §

Päätöstä tehtäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Jos äänet jakaantuvat tasan, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa.

116 §

Seurakunnanneuvoston asiana on:

1) pitää huolta kristillisestä siveydestä ja uskonmukaisesta elämästä seurakunnassa sekä suunnitella seurakunnan valistus- ja nuorisotoimintaa;

2) huolehtia kirkon ja seurakunnan omaisuuden hoidosta ja tarpeellisten tilikirjain pidosta;

3) valmistaa ehdotus seurakunnan äänivaltaisten luetteloksi;

4) vahvistaa ehdotus seurakunnan talousarvioksi ja vahvistaa tuloveroprosentti; (20.12.2001/1438)

5) ottaa vastaan lahjoja ja avustuksia;

6) tarvittaessa valita ja valtuuttaa asiamies edustamaan seurakuntaa tuomioistuimissa sekä muun viranomaisen luona seurakunnan asioissa;

7) tehdä tarpeelliset esitykset ja ehdotukset seurakunnankokoukselle ja seurakunnanvaltuustolle;

8) valmistaa lausunto kaikista seurakunnankokoukselle tahi- valtuustolle käsiteltäviksi jätetyistä asioista, jollei niitten valmistelu kuulu tai sitä ole jätetty muille elimille;

9) huolehtia seurakunnankokousten ja seurakunnanvaltuuston päätösten täytäntöönpanosta, jollei asian laadusta muuta johdu tahi asiasta ole toisin päätetty;

10) ottaa ja vapauttaa toimistaan seurakunnan toimen haltijat, joiden valitsemisesta ei ole ohjesäännöissä tai tässä asetuksessa toisin määrätty; sekä

11) huolehtia sellaisten virkojen ja tointen väliaikaisesta hoitamisesta, joiden täyttäminen on seurakunnanvaltuuston asiana.

117 § (20.2.1998/134)

Seurakunnanneuvoston jäsenten on pyrittävä olemaan esikuvana seurakunnalle ja edistämään seurakunnan kristillissiveellistä elämää yhdessä seurakunnan papiston kanssa.

118 §

Seurakunnanneuvosto hoitaa seurakunnan omaisuutta ja rahavaroja seurakunnanvaltuuston antamien ohjeiden mukaan.

Rahavarat, joita ei välittömästi tarvita, on talletettava pankkiin tai muuhun seurakunnanvaltuuston hyväksymään rahalaitokseen taikka sijoitettava varmoihin arvopapereihin tai arvo-osuuksiin. Kirkollishallitus voi valtuuston esityksestä sallia varojen sijoittamisen muullakin kuin edellä mainituin tavoin. (20.2.1998/134)

119 §

Seurakunnanneuvoston apuna seurakunnan omistaman tai hallitseman kiinteän omaisuuden hoitoa ja kunnossapitoa varten tulee kussakin seurakunnassa olla kiinteistölautakunta.

Huolenpito kirkon omaisuudesta kuuluu lähinnä sitä varten valitulle kirkonisännöitsijälle, jonka toimintaa seurakunnanneuvosto valvoo.

Kirkonisännöitsijä tekee tilin kirkon rahavarojen ja muun omaisuuden hoidosta seurakunnanneuvostolle toimitettavaksi seurakunnanvaltuustolle.

Kiinteistölautakunta ja kirkonisännöitsijä toimivat ohjesääntöjensä mukaan, jotka seurakunnanvaltuusto laatii ja alistaa kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

Mitä edellä on säädetty kirkonisännöitsijän tehtävistä, koskee soveltuvin osin myös rukoushuoneen isännöitsijöitä. (31.8.1978/672)

120 §

Seurakunnan omaisuuden ja rahavarojen lähintä hoitoa varten voi seurakunnanvaltuusto ottaa erityisen taloudenhoitajan tai rahastonhoitajan, joka toimii valtuuston hyväksymän ohjesäännön ja seurakunnanneuvoston antamien tarkempien ohjeiden mukaan.

121 § (20.2.1998/134)

Ehdotus äänivaltaisten luetteloksi on laadittava vuosittain hyvissä ajoin ennen sitä seurakunnanvaltuuston kokousta, jossa luettelo 103 §:n mukaan on vahvistettava. Ehdotus on pidettävä kirkkoherranvirastossa nähtävänä ainakin 14 päivää ennen luettelon vahvistamista.

122 §

Seurakunnanneuvoston kokouksissa kirjoittaa pöytäkirjan seurakunnanneuvoston valitsema pöytäkirjanpitäjä ja allekirjoittaa sen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

123 §

Seurakunnanneuvoston pöytäkirja on tarkistettava joka kokoukselta joko sen lopussa tai seuraavassa kokouksessa.

Seurakunnanneuvosto voi kuitenkin, joka kerraksi erikseen, uskoa tarkistamisen kahdelle tai useammalle jäsenelleen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

124 §

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajan asiana on ottaa vastaan kaikki seurakunnanneuvostolle saapuneet kirjeet ja muut "kirjalliset esitykset sekä hoitaa seurakunnanneuvoston asiakirjat.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra on yksin oikeutettu kirjoittamaan seurakunnan nimen paitsi milloin seurakunnanneuvosto katsoo tarpeelliseksi valtuuttaa siihen jonkun muun henkilön erityistä asiaa varten.

125 §

Työjärjestyksen laatiminen seurakunnanneuvostoa varten, kun sellainen katsotaan tarpeelliseksi, ja tehtäväin jakaminen jäsenten kesken on seurakunnanneuvoston omana asiana.

126 §

Seurakunnanneuvoston jäsen samoin kuin jokainen muu seurakunnan tai kirkon omaisuuden jatkuvaa hoitoa varten tai tietyn tehtävän suorittamiseksi asetettu toimihenkilö vastaa siitä vahingosta, jonka hän tehtävässään on tahallisesti tahi huolimattomuudesta aiheuttanut. Jos vahinko on useampien tuottama, vastatkoon he siitä yhteisvastuullisesti.

12 luku

Seurakunnan talousarvio ja tilit

127 §

Jokaista seurakuntaa varten on kalenterivuosittain hyväksyttävä talousarvio.

Talousarvioon otetaan ne menot, jotka jo tehtyjen päätösten mukaan on seuraavan vuoden kuluessa suoritettava sekä ne, jotka niiden lisäksi katsotaan tarpeellisiksi samana vuonna.

Talousarviossa on lueteltava sekä ne tulot, jotka ovat tahi joiden katsotaan olevan samaksi vuodeksi odotettavissa että erikseen ne rahaerät, jotka on koottava verotuksella.

Talousarvion laatii seurakunnanneuvosto, jolle seurakunnan talouden tai varojen hoitoa varten asetetut elimet ovat velvolliset toimittamaan ehdotuksensa, niin aikaisin, että se voidaan käsitellä 103 §:ssä mainitussa seurakunnanvaltuuston kokouksessa.

128 §

Seurakunta voi erityistä tarkoitusta varten, milloin se harkitaan välttämättömäksi, myöntää maksuja useammaksi vuodeksi kerrallaan.

129 § (17.12.1982/972)

Milloin talousarvioon otettuja menoja ei voida kohtuuden mukaan suorittaa kunnallisverotuksen perusteella koottavalla verolla ja muilla seurakuntarahaston vuosituloilla eikä verontasausrahastosta käytettävissä olevilla varoilla, voi seurakunta ottaa lainaksi varoja, jos se muutoin harkitaan tarkoituksenmukaiseksi.

130 §

Seurakunnan varojen hoidosta ja käyttämisestä pitää seurakunnanneuvosto seurakunnanvaltuuston antamien ja kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaan tilikirjoja, jotka päätetään kalenterivuosittain ja kolmen kuukauden kuluessa vuoden loputtua jätetään tarkastettavaksi.

Tarkastuksen toimittaa vähintään kaksi seurakunnanvaltuuston valitsemaa tilintarkastajaa, jotka tehtävänsä suoritettuaan antavat siitä kertomuksen seurakunnanvaltuustolle.

131 §

Jos tilintarkastajat tekevät tileistä jonkin muistutuksen, tulee seurakunnanneuvoston viivyttelemättä antaa selitys muistutuksen johdosta, niin että se voidaan yhdessä tilintarkastajain kertomuksen kanssa esittää siinä seurakunnanvaltuuston kokouksessa, jossa 103 §:n mukaan on päätettävä vastuuvapaudesta.

Ote tileistä on kehotuksesta lähetettävä kirkollishallitukselle sen määräämässä laajuudessa.

13 luku

Piirien valvojat

132 §

Piirien valvojaksi määrää hiippakunnan piispa enintään vuodeksi vuodeksi kerrallaan luottamusta ja kunnioitusta nauttivan sekä muutoinkin tehtävään sopivan piirin papin.

133 § (27.11.1987/894)

Piirin valvoja on hiippakunnan piispan välittömän määräysvallan alainen ja hänen tulee toimia piispainkokouksen vahvistaman ohjesäännön mukaan. Hänen tulee ahkerasti valvoa seurakuntien uskonnollissiveellistä ja hengellistä elämää ja olla pappien, diakonien ja kanttorien ohjaajana ja neuvonantajana heidän seurakunnallisessa toiminnassaan sekä käydä hiippakunnan piispan määräyksestä tai muulloinkin hänen luvallaan tarkastuksella piirinsä seurakunnissa. Valvojan tulee antaa toiminnastaan vuosittain kertomus piispalle. Matkakustannusten korvausta valvoja saa kirkkokunnan varoista samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

14 luku

Piispanvirka

134 §

Piispan virkakelpoisuudesta on voimassa, mitä siitä on määrätty kirkon kanoneissa ja muissa kirkollisissa säännöissä.

135 §

Hiippakunnan piispa on hiippakuntaan kuuluvien seurakuntien, papiston ja kanttorien ylin kaitsija ja esipaimen. Hän on velvollinen valvomaan, että ortodoksisen kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä, Kristuksen asettamia sakramentteja toimitetaan oikein, jumalanpalveluksia ja muita pyhiä menoja toimitetaan säännöllisesti, kristillistä kasvatusta ja opetusta seurakunnissa ja oppilaitoksissa hoidetaan hyvin, hyviä tapoja ja siveyttä noudatetaan, köyhiä ja sairaita holhotaan, kirkon ja seurakunnan taloutta hoidetaan asianmukaisesti sekä kirkollisessa ja seurakunnallisessa hallinnossa muutoinkin noudatetaan lakia ja että seurakunnan palvelijat elämässään käyttäytyvät arvokkaasti ja kristillisesti sekä tunnollisesti toimittavat virkatehtävänsä. (27.11.1987/894)

Piispa vihkii virkoihinsa tämän asetuksen mukaisesti valitut papiston jäsenet.

136 § (27.11.1987/894)

Piispoilla on oikeus hiippakunnissaan osoittaa julkista tunnustusta papiston jäsenille, kanttoreille ja kirkon toimihenkilöille. Julkisen tunnustuksen osoittaminen kirkkokunnan ulkopuolella oleville kirkkokunnalle palveluksia tehneille henkilöille kuuluu arkkipiispalle. Näissä asioissa tulee kirkollishallituksen lausua mielipiteensä.

137 §

Joka vuosi toimittaa piispa virallisen tarkastuksen niin monessa seurakunnassa, että viiden vuoden kuluessa kaikki hiippakunnan seurakunnat tulevat tarkastetuiksi. Jos erityiset asianhaarat sitä vaativat, voi piispa pitää virallisen tarkastuksen jossakin seurakunnassa lyhyemmänkin ajan kuluttua.

Jos piispalla on este, määrätköön hän piirinvalvojan puolestaan toimittamaan tarkastuksen.

138 §

Tarkastusmatkalla seuraa piispaa asianomaisen piirin valvoja ja kirkkokunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni, joka pitää pöytäkirjaa tarkastustilaisuuksissa. Sellaiseen seurakuntaan tehtävällä tarkastusmatkalla, jonka kirkkoherra on piirin valvoja, seuraa piispaa valvojan sijasta kirkollishallituksen pappisjäsen tai muu piispan määräämä pappi. Muut valvontapiirin papit ovat velvolliset kukin vuorollaan ottamaan osaa piispan tarkastusmatkoihin, jos piispa sitä vaatii.

Jos arkkipiispan sihteeri on estynyt seuraamasta piispaa tarkastustilaisuuteen, määrätköön piispa sopivan papin tai diakonin hänen sijaisekseen. (23.8.1971/647)

139 § (27.11.1987/894)

Piispan tarkastuksesta ja sen ajasta on ilmoitettava vähintään kuukautta aikaisemmin asianomaisen seurakunnan kirkkoherralle, piirin valvojalle ja niille papiston jäsenille ja kanttoreille, jotka piispa määrää olemaan läsnä tarkastustilaisuudessa. Tarkastuksesta on kuulutettava vähintään neljätoista päivää ennen tarkastusta.

140 §

Kirkkoherran on annettava piispalle hyvissä ajoin ennen tarkastusta kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti laadittu kirjallinen kertomus seurakunnastaan, sen uskonnollissiveellisestä elämästä ynnä siitä, miten on pantu täytäntöön edellisessä piispantarkastuksessa tai muutoin asianmukaisesti annetut määräykset. Jos kirkkoherra tämän lisäksi tahtoo saattaa jonkin erityisen asian piispan tietoon ja tarkastuksessa käsiteltäväksi, tehköön siitä erikseen kirjallisen ilmoituksen.

Tarkastuksessa esitetään piispan tai hänen määräämänsä henkilön tarkastettavaksi seurakunnan kirkonkirjat ja niihin kuuluvat asiakirjat. Tilaisuudessa esitetään myös tarkastettavaksi kirkon ja seurakunnan sekä kirkollisia tarkoituksia varten määrättyjen erityisten rahastojen tilit samoin kuin seurakunnanneuvoston ja seurakunnanvaltuuston kokouksien sekä seurakunnankokousten pöytäkirjat. (16.7.1999/809)

Kirkon ja seurakunnan omaisuus on myös tarkastettava seurakunnanneuvoston edustajain ja kirkonisännöitsijän läsnä ollessa.

Tarvittaessa voi piispa toimittaa tai toimituttaa 2 ja 3 momentissa mainitun tarkastuksen erillään varsinaisesta piispantarkastuksesta.

141 §

Seurakunnan yleisen tarkastuksen toimittaa piispa sitä varten määrättynä aikana seurakunnan kirkossa. Tähän tilaisuuteen kutsutaan kaikki seurakuntalaiset. Tarkastuksen edellä toimittaa piispa jumalanpalveluksen.

142 §

Tarkastuksessa ottaa piispa seurakunnan kanssa keskusteltavaksi kirkkoherran kertomuksessa esitetyt asiat sekä myös ne, jotka seurakunnan puolelta mahdollisesti esitetään. Sen ohessa piispa ottaa selvää niistä toimenpiteistä, joihin seurakunnan uskonollissiveellisen kasvatuksen edistämiseksi on ryhdytty ja tiedustelee, onko seurakuntaan ilmaantunut harhaoppia, riitaisuutta tai epäjärjestystä kirkollisissa asioissa, miten köyhäin ja sairaiden hoidosta seurakunnan taholta huolehditaan, mikä saattaa olla syynä uskonnosta luopumiseen, jos semmoista yleisesti on tapahtunut, onko muistuttamista kirkon ja seurakunnan talouden hoitamista vastaan sekä mitä piispa seurakunnallisen hoidon kannalta muuten katsoo tarpeelliseksi.

Tarkastuksen yhteydessä toimitetaan, missä olosuhteet niin sallivat, saapuvilla olevien pappien avulla seurakunnan, varsinkin lasten ja nuorten kanssa keskustelu kristinopin kysymyksistä. Muutoinkin on tarkastuksessa kiinnitettävä erityistä huomiota kristilliseen kasvatukseen ja opetukseen seurakunnan alueella.

143 §

Kussakin asiassa, mikä tarkastuksessa tulee esiin, menetelköön piispa asian laadun mukaan ja kehottakoon panemaan täytäntöön kaikki, mitä seurakunnan hallinnosta ja hoidosta on säädetty noudatettavaksi tai siitä johtuu.

Asia, josta voi seurata syyte, ilmoitettakoon asianhaarain mukaan joko kirkollishallitukselle tai lääninhallitukselle.

144 §

Tarkastustilaisuudessa pidetään pöytäkirjaa ja siihen merkitään kaikki se, mikä tarkastuksessa tulee esille. Kun piispa, piirin valvoja, kirkko kunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kirkkoherra ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan, jätetään siitä piispan oikeaksi todistama jäljennös seurakunnan arkistoon ja alkuperäinen lähetetään kuukauden kuluessa tarkastuksen päättymisestä kirkollishallitukselle.

145 § (27.11.1987/894)

Ennen tarkastuksen päättymistä piispan tulee pitää seurakunnan papiston ja kanttorien kanssa kokous, johon piirin valvoja, arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kaikki saapuvilla olevat valvontapiirin papit ottavat osaa. Tässä kokouksessa piispa tekee papistolle ja kanttoreille seurakunnan uskonnollissiveellisestä tilasta ja seurakunnan hoidosta ne huomautukset, joihin hän katsoo tarkastuksen antaneen aihetta, vaikkei niistä seurakunnan jäsenten taholta olisikaan tehty muistutusta. Tästä kokouksesta tehdään eri pöytäkirja.

146 §

Paitsi tässä asetuksessa mainittuja virallisia tarkastuksia tehköön piispa eri seurakuntiin paimenmatkoja, milloin hän harkitsee sen tarpeelliseksi. Tällaiselle matkalle ottaa piispa tarvittaessa avukseen arkkipiispan sihteerin tai muun diakonin.

147 §

Sen lisäksi, mitä laissa tai tässä asetuksessa muutoin on arkkipiispan tehtäväksi säädetty, tulee hänen pitää silmällä, että kirkollista hallintoa johdetaan lainmukaisesti sekä myös valvoa uskonnollista kasvatusta ja jumaluusopillista opetusta pappisseminaarissa.

Arkkipiispan asiana on niissä rajoissa, jotka voimassa oleva lainsäädäntö asettaa ja mikäli siihen tarvittavia varoja on käytettävissä, määrätä kirkkokunnan edustamisesta, milloin on kysymys sen suhteista muihin kirkkokuntiin.

148 § (26.10.2000/880)

148 § on kumottu A:lla 26.10.2000/880.

149 § (26.10.2000/880)

Ennen piispan vaalia kirkolliskokouksen jäsenet kokoontuvat valmistavaan neuvotteluun, jossa nimetään ehdokkaat, laaditaan ehdokasluettelo ja valitaan ääntenlaskijat. Maan hallituksen edustaja saa osallistua tähän neuvotteluun.

150 §

Vaalitoimituksen edellä pidetään liturgiapalvelus, minkä jälkeen vaali toimitetaan kirkossa.

151 §

Vaalissa äänestää kukin yhtä 149 §:ssä tarkoitettua ehdokasta, ja valituksi tulee se, joka on saanut enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei yksikään ehdokkaista saa sellaista enemmistöä, toimitetaan toinen äänestys kolmesta ehdokkaasta, jotka ensimmäisessä äänestyksessä saivat enimmän ääniä. Jos toisessakaan äänestyksessä ei kukaan saa yli puolta äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys niiden kahden ehdokkaan kesken, jotka toisessa äänestyksessä saivat enimmät äänet. Jos äänimäärä jakaantuu tasan, ratkaisee vaalin arpa.

152 §

Vaalitoimituksen pöytäkirjan allekirjoittaa puheenjohtaja sekä iältään vanhin pappis- ja maallikkoedustaja ja sen varmentaa kirkolliskokouksen sihteeri.

153 § (26.10.2000/880)

Piispan vaalin kanonien mukainen vahvistaminen kuuluu arkkipiispalle ja arkkipiispan vaalin kanonien mukainen vahvistaminen ekumeeniselle patriarkalle. Kirkollishallitus ilmoittaa vaalin tuloksen vahvistamista varten.

Kanonisen virkaanasettamisen toimittaa vihkimisen edellä vähintään kolmijäseninen piispainkokous.

154 §

Piispa, joka virka on lakkautettu tahi joka pyynnöstä on saanut eron virastaan, kuuluu jäsenenä piispainkokoukseen ja voidaan valita jäseneksi kirkolliseen ylioikeuteen sekä määrätä väliaikaisesti hoitamaan piispan tehtäviä.

155 § (7.9.1979/736)

Arkkipiispan estyneenä ollessa toimii hänen sijaisenaan virkaiältään vanhin hiippakuntapiispa. Helsingin ja Oulun hiippakuntien piispat toimivat toistensa sijaisina jommankumman estyneenä ollessa.

15 luku

Kirkollishallitus

156 §

Kirkkokunnan toimeenpanevana hallinnollisena elimenä on kirkollishallitus.

Kirkollishallitus edustaa kirkkokuntaa muissa kuin 147 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa, mikäli kirkollisista säännöistä ei muuta johdu.

157 § (20.2.1998/134)

157 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

158 § (21.11.2002/961)

Kirkollishallituksen lainoppineelta kirkkoneuvokselta vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto.

Lainoppineen kirkkoneuvoksen nimittää kirkollishallitus sen jälkeen kun virka on kolmenkymmenen päivän kuluessa ollut haettavaksi julistettuna.

159 § (20.2.1998/134)

Arkkipiispan ollessa estynyt toimii kirkollishallituksen istunnon puheenjohtajana virkaiältään vanhin muu kirkollishallitukseen kuuluva piispa. Jos he kaikki ovat estyneet, toimii puheenjohtajana pappisjäsen.

Istunto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on puheenjohtaja ja vähintään kolme muuta jäsentä.

Jaostojen kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta määrätään työjärjestyksessä.

160 § (20.2.1998/134)

160 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

161 §

Kirkollishallituksen dogmaattisista ja kanonisista asioista tekemät päätökset alistetaan piispainkokouksen tutkittaviksi ja vahvistettaviksi.

162 § (20.2.1998/134)

Kirkollishallitus voi pitää kirkkokunnan jäsenistä rekisteriä, johon merkitään 29 §:n 1 momentissa mainittuja tietoja.

Kirkkokunnan jäsenrekisteristä voidaan antaa todistuksia.

163 § (21.11.2002/961)

Kirkollishallituksessa on myös museonjohtajan, arkkipiispan sihteerin ja tutkijan virat.

Kelpoisuusehtona museonjohtajan virkaan on ylempi korkeakoulututkinto, jossa tai erillisenä on suoritettu arvosana laudatur tai syventävät opinnot taidehistoriassa, kulttuurihistoriassa tai historiassa, riittävä museoalan kokemus, ortodoksisen liturgisen ja historiallisen perinteen tuntemus ja perehtyneisyyttä hallintotehtäviin.

Arkkipiispan sihteerillä tulee olla pappiskoulutus.

Kelpoisuusehtona tutkijan virkaan on ylempi korkeakoulututkinto, jossa tai erillisenä on suoritettu arvosana laudatur tai syventävät opinnot taidehistoriassa, kulttuurihistoriassa tai historiassa.

Museonjohtajan, arkkipiispan sihteerin ja tutkijan nimittää virkaan kirkollishallitus samassa järjestyksessä kuin lainoppineen kirkkoneuvoksen.

164 § (26.10.2000/880)

Kirkollishallitus nimittää myös muut kuin tässä asetuksessa mainitut virkamiehensä.

165 § (20.2.1998/134)

Kirkollishallitus laatii työjärjestyksensä.

165 a § (16.7.1999/809)

Jos kirkkoherra ja seurakunta eivät voi sopia virastotyön hoidosta, ratkaisee kirkollishallitus asian molempia asianosaisia kuultuaan.

166 § (20.2.1998/134)

Kirkollishallituksen on vuosittain laadittava kertomus toiminnastaan ja rahavarojen hoidosta ja toimitettava se kirkolliskokouksen valmisteluvaliokunnalle, joka jättää kertomuksen omine lausuntoineen kirkolliskokoukselle.

16 luku

Piispainkokous

167 §

Piispainkokouksen tehtävänä on:

1) kanonisesti asettaa virkaan ja vihkiä piispat;

2) vahvistaa kirkolliskokousten dogmaattisista ja kanonisista asioista tekemät päätökset;

3) hyväksyä kirkollisissa toimituksissa käytettävät kirjat ja raamatunkäännös sekä uskonnon oppikirjat;

4) käsitellä syyte piispaa vastaan dogmaattisesta tai kanonisesta rikkomuksesta;

5) päättää pappeuden palauttamisesta; sekä

6) päättää niistä muista asioista, jotka kirkon kanonien sekä lain ja tämän asetuksen mukaan kuuluvat sen toimivaltaan.

168 § (20.2.1998/134)

Piispainkokous kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa ja lisäksi kun ainakin kaksi jäsentä sitä pyytää. Piispainkokouksen kutsuu kokoon arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, virkaiältään vanhin muu hiippakunnan piispa. Kokouksen ajan ja paikan määrää kokoonkutsuja.

Piispainkokous on päätösvaltainen, kun saapuvilla on puheenjohtaja ja ainakin kaksi muuta jäsentä. Lisäjäsenten määräämistä pyytää tarvittaessa puheenjohtaja. Jos puheenjohtajaa ei ole, lisäjäsenten määräämistä pyytää kirkollishallitus.

Äänestettäessä noudatetaan samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa.

169 §

Piispainkokouksessa johtaa puhetta arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, virkaiältään vanhin hiippakuntapiispa. (7.9.1979/736)

Pöytäkirjaa pitää arkkipiispan sihteeri.

170 §

Jollei piispainkokous katso voivansa vahvistaa kirkolliskokouksen 167 §:n 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä, on asia palautettava kirkolliskokouksen uudelleen käsiteltäväksi. Jollei piispainkokous senkään jälkeen voi vahvistaa kirkolliskokouksen päätöstä, katsotaan se rauenneeksi.

17 luku

Kirkolliskokous

171 §

Kirkolliskokouksella on seuraavat tehtävät:

1) lausunnon antaminen kirkkokunnan kirkollisissa menoissa käytettävistä kirjoista ja raamatunkäännöksestä;

2) kanonisten suhteiden järjestäminen;

3) esitysten tekeminen maan hallitukselle kirkkokuntaa koskevien lakien ja asetusten antamisesta;

4) lausuntojen antaminen asioista, jotka maan hallitus kirkolliskokoukselle sitä varten lähettää;

5) piispojen valitseminen;

6) kirkollishallituksen, ojennuslautakunnan ja kirkollisen ylioikeuden määräaikaisten jäsenten sekä näiden varajäsenten valitseminen; (20.2.1998/134)

7) pappien, diakonien, kanttorien ja uskonnon opettajain valmistuslaitosten, kirkollisten hyväntekeväisyyslaitosten sekä jumalanpalveluksen toimittamisen, kouluissa annettavan uskonnonopetuksen, kristinoppikoulujen ja pyhäkoulujen pitämisen yleinen valvonta kirkollishallituksen antamien kertomusten ja esitysten pohjalla;

8) kirkkokunnan piirissä toimivien ja sen jäsenten muodostamien uskonnollissiveellistä sisälähetys-, nuoriso-, valistus- ja kasvatustyötä suorittavien veljeskuntien ja yhdistysten toiminnan yleinen valvonta ja niiden toiminnan avustaminen;

9) kirkkokunnan hallinnon ja sille alistettujen laitosten rahavarojen ja muun omaisuuden käyttämisen yleinen valvonta kirkollishallituksen antaman kertomuksen pohjalla;

10) kirkkokunnan keskusrahastoon suoritettavien maksujen määrääminen sen mukaan kuin siitä on laissa säädetty;

11) kannettavista kolehdeista määrääminen;

12) kirkkokunnan talousarvion valmistaminen seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi; sekä (31.8.1978/672)

13) kirkolliskokoukselle lain tai tämän asetuksen mukaan muutoin kuuluvien asioiden käsitteleminen.

172 §

Kirkkokunnan varsinaisia kirkolliskokouksia pidetään joka kolmas vuosi. (31.8.1978/672)

Ylimääräisiä kirkolliskokouksia pidetään piispojen valitsemista varten ja muulloinkin, milloin maan hallitus tai kirkollishallitus katsoo sen tarpeelliseksi taikka kaksi kolmasosaa kirkolliskokouksen varsinaisista jäsenistä pyytää sitä kirkollishallitukselta.

173 §

Kirkolliskokouksen kutsuu koolle arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, toisen hiippakunnan piispa. Jollei piispaa ole, olkoon koollekutsuminen kirkollishallituksen asiana.

174 §

Kirkolliskokouksen ajan ja paikan määrääkirkollishallitus, jollei edellinen kirkolliskokous ole tehnyt päätöstä siitä.

175 §

Kirkolliskokous kestää enintään viisitoista arkipäivää.

176 §

Kirkolliskokoukseen valitaan neljätoista papiston ja kanttorien edustajaa sekä kahdeksantoista maallikkojen edustajaa. (20.2.1998/134)

Maan hallituksen edustajan määräämistä varten kirkollishallitus ilmoittaa opetusministeriölle hyvissä ajoin kirkolliskokouksen ajan ja paikan.

177 § (27.11.1987/894)

Papiston ja kanttorien edustajat valitaan valvontapiireittäin siten, että kustakin hiippakunnasta tulee siihen kuuluvia edustajia samassa suhteessa kuin hiippakunnassa on vaalioikeutettuja pappeja, diakoneja ja kanttoreita. Jokaisesta hiippakunnasta valitaan kuitenkin vähintään yksi papiston ja yksi kanttorien edustaja. Pappismunkki ja munkkidiakoni luetaan kuuluvaksi siihen valvontapiiriin, jonka alueella luostari sijaitsee.

178 § (20.2.1998/134)

Oikeus ottaa osaa papiston ja kanttorien edustajien vaaliin on vaalikelpoisilla papeilla, diakoneilla, kanttoreilla, pappismunkeilla ja munkkidiakoneilla.

179 § (27.11.1987/894)

Viimeistään 15 päivänä maaliskuuta sinä vuonna, jona varsinainen kirkolliskokous on pidettävä, ilmoittaa kirkollishallitus kiertokirjeellä ja tarvittaessa muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kunkin valvontapiirin vaalikelpoisille papiston jäsenille ja kanttoreille asianomaisen hiippakunnan edustajien luvun ja kehottaa heitä toimittamaan edustajien vaalit. Kirkollishallitus määrää vaalien ajan ja paikan. Vaalipäivää ei saa määrätä mainitun vuoden toukokuun 15 päivää myöhemmäksi.

180 §

Vaalitoimituksen avaa piirin valvoja tai, hänen ollessaan estynyt, iältään vanhin läsnä oleva vaalioikeutettu. Vaalitoimituksessa toimivat puheenjohtajana ja pöytäkirjan pitäjänä kokouksen keskuudestaan valitsemat henkilöt. (27.11.1987/894)

Poissa olevalla valvontapiirin vaalioikeutetulla jäsenellä on oikeus ennen määrättyä vaalien aikaa toimittaa umpinaiseen kuoreen suljettu vaalilippunsa sen seurakunnan kirkkoherranvirastolle, jossa vaalit pidetään. Kirkkoherranviraston on toimitettava tällainen vaalilippu vaalipaikalle vaalitoimituksen alkaessa. Läsnä olevan on annettava lippunsa kokoon taitettuna puheenjohtajalle. (27.11.1987/894)

Jokaisessa vaaleja varten annettavassa lipussa on oleva niin monta nimeä kuin hiippakunnasta on valittava edustajia. Jos vaalilipussa on vähemmän nimiä kuin edustajia on valittava, luettakoon äänet niiden hyväksi, joille ne on annettu. Jos vaalilipussa on sellaisen henkilön nimi, joka ei ole vaalikelpoinen, pidettäköön vaalilippua ainoastaan siltä osalta kelpaamattomana. Jos vaalilipussa on useampia vaalikelpoisten nimiä kuin edustajia on valittava, tulee vaalien toimitusmiesten, ennen kuin lippu otetaan lukuun äänten laskemisessa, siitä poistaa järjestyksessä viimeisinä olevista nimistä niin monta kuin on tarpeen oikean lukumäärän saavuttamiseksi. Ennen äänten laskemista on lähetettyjen vaalilippujen kuoret avattava ja liput pantava kokouksessa annettujen lippujen joukkoon.

Pöytäkirjaan on merkittävä kunkin saama äänimäärä, ja on pöytäkirja toimitusmiesten allekirjoitettava.

Jos vaalitoimituksen puheenjohtaja katsoo, että joku, joka on tahtonut antaa tahi on lähettänyt vaalilipun, ei ole vaalioikeutettu, otettakoon kuitenkin vaalilippu vastaan, ja se on sitten avaamatta lähetettävä kirkollishallitukselle.

181 § (27.11.1987/894)

Vaalitoimitusten puheenjohtajien tulee lähettää viipymättä kirkollishallitukselle vaalipöytäkirjat ja kaikki vaalissa kertyneet muut asiakirjat.

Asianomaisen valvontapiirin vaalioikeutetulla papiston jäsenellä ja kanttorilla, joka tahtoo tehdä muistutuksen 180 §:ssä mainitun vaalitoimituksen laillisuutta tai siinä ääniä saaneen henkilön kelpoisuutta vastaan, on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä lukien esittää muistutuksensa kirkollishallitukselle.

182 §

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava suoritettujen vaalien laillisuus ja niissä ääniä saaneiden vaalikelpoisuus sekä ratkaistava tehdyt muistutukset. Jos vaalilippu on vastaanotettu 180 §:n 5 momentin mukaisesti, tutkikoon kirkollishallitus lipun antaneen tahi lähettäneen henkilön vaalioikeuden, ja ottakoon, jos vaalioikeus on häneltä laittomasti kielletty, lipussa olevat nimet lukuun.

Tutkittuaan vaalien laillisuuden ja niissä. ääniä saaneiden vaalikelpoisuuden sekä ratkaistuaan muistutukset kirkollishallitus voi määrätä asianomaisessa valvontapiirissä toimitettavaksi uuden vaalin tai täytevaalin tai oikaista vaalin tuloksen.

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset kirkollishallitus vahvistaa hiippakunnittain kirkolliskokouksen papiston ja kanttorien edustajien vaalin tuloksen. Vaalien vahvistamista koskevaan pöytäkirjaan on merkittävä kaikkien ääniä saaneiden nimet. Jos kirkollishallitus on määrännyt uudet vaalit tai täytevaalit, on niistä soveltuvin osin voimassa, mitä papiston ja kanttorien edustajien vaalista on tässä asetuksessa säädetty. (27.11.1987/894)

Eniten ääniä saaneille kirkollishallitus antaa valtakirjan toimia hiippakunnan papiston ja kanttorien edustajina kirkolliskokouksessa. (27.11.1987/894)

Jos kirkollishallituksessa vaalien tulosta laskettaessa havaitaan, että useat ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaisee arpa, kenelle heistä etusija on annettava.

Jos valtakirjan saanut on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, kirkolliskokouksen puheenjohtajan on kutsuttava hänen sijaansa valtakirjan saaneiden jälkeen eniten ääniä saanut. Sijaisen toimikausi jatkuu, kunnes se, jonka sijaan hänet on kutsuttu, voi ryhtyä edustajan tehtäväänsä. Jollei sellaista ole, joka voitaisiin kutsua estyneen sijaan, valitsevat kirkolliskokouksessa olevat asianomaisesta hiippakunnasta valitut papiston jäsenet ja kanttorit tehtävään sopivan papiston tai kanttorien edustajan, jonka puheenjohtaja kutsuu saapuville. (27.11.1987/894)

Sen estämättä, mitä edellä 4–6 momentissa on säädetty, on noudatettava 177 §:n 1 momentin säännöstä papiston ja kanttorien edustajien vähimmäismäärästä. (27.11.1987/894)

183 § (27.11.1987/894)

Viimeistään 15 päivänä heinäkuuta kirkollishallitus ilmoittaa kiertokirjeellä tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille, keille papiston ja kanttorien edustajille kussakin hiippakunnassa on annettu valtakirja ja ketkä muut ovat saaneet ääniä.

184 § (7.9.1979/736)

Maallikkojen edustajat valitaan vaalipiireittäin ja valitsemisen toimittavat sitä varten seurakunnittain valitut valitsijat.

Vaalipiirit ovat seuraavat:

Karjalan hiippakunnan keskinen vaalipiiri, johon kuuluvat Iisalmen, Jyväskylän, Kuopion, Mikkelin, Rautalammin ja Varkauden seurakunnat, toimituspaikkana Kuopion kaupunki, ja itäinen vaalipiiri, johon kuuluvat Ilomantsin, Joensuun, Lieksan, Nurmeksen ja Taipaleen seurakunnat, toimituspaikkana Joensuun kaupunki;

Helsingin hiippakunnassa Helsingin vaalipiiri, jonka muodostaa Helsingin seurakunta, toimituspaikkana Helsingin kaupunki, ja eteläinen vaalipiiri, johon kuuluvat Haminan, Hämeenlinnan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen ja Turun seurakunnat, toimituspaikkana Lahden kaupunki; sekä

Oulun hiippakunnassa Lapin vaalipiiri, johon kuuluvat Kajaanin, Kiuruveden, Lapin, Oulun ja Vaasan seurakunnat, toimituspaikkana Oulun kaupunki.

(23.6.2004/595)

Edustajat valitaan vaalipiireittäin siten, että kustakin vaalipiiristä tulee siihen kuuluvia edustajia samassa suhteessa kuin vaalipiirissä on seurakunnan jäseniä. Kussakin vaalipiirissä valitaan yhtä monta varajäsentä kuin varsinaista.

185 § (20.2.1998/134)

Vaalikelpoisia valitsijoiksi ovat seurakuntien maallikkojäsenet, jotka ovat kelpoisia seurakunnanvaltuuston jäseniksi.

186 §

Valitsijat ja heidän varamiehensä valitaan seurakunnittain myös kappeliseurakunnissa.

Kukin seurakunta, jonka jäsenluku on enintään 1 000, on oikeutettu valitsemaan yhden valitsijan, seurakunta, jonka jäsenluku on 1 001 –3 000, kaksi valitsijaa ja seurakunta, jonka jäsenluku on 3 001–5 000, kolme valitsijaa, sekä sitä suurempi seurakunta ,tämän lisäksi yhden valitsijan kutakin alkavaa 3 000 hengen jäsenlukumäärää kohti.

Valitsijan vaalia suoritettaessa valitkoon kukin seurakunta saman määrän varamiehiä kuin varsinaisia on valittu.

187 §

Viimeistään 15 päivänä tammikuuta sinä vuonna, jona varsinainen kirkolliskokous on pidettävä, ilmoittaa kirkollishallitus kiertokirjeellä ja tarvittaessa muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille eri vaalipiireistä valittavien edustajien lukumäärän sekä kustakin seurakunnasta valittavien valitsijain luvun sekä jäljempänä 2, 3 ja 4 momentissa mainitut päätöksensä. (23.8.1971/647)

Valitsijain ja varamiesten vaalit on kirkollishallituksen määräämänä aikana, viimeistään sanotun vuoden helmikuun 15 päivänä, toimitettava seurakunnissa. (23.8.1971/647)

Kirkollishallitus määrää niin ikään tarkemmin, milloin ja minne valitsijain on saavuttava toimittamaan edustajain vaalit. Aikaa älköön määrättäkö sanotun vuoden maaliskuun 31 päivää myöhemmäksi. (23.8.1971/647)

Jos välimatkojen hankaluuden tai muiden pätevien syiden takia näyttää tarpeelliselta oikeuttaa jonkin seurakunnan valitsijat, henkilökohtaisen saapumisen sijasta, toimittamaan kokoukseen vaaliliput, tehköön kirkollishallitus, joko asianomaisen seurakunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asiasta päätöksen.

188 §

Valitsijain ja varamiesten vaalit toimittaa seurakunnanvaltuusto.

Valitukset valitsijan vaaleista tehdään kirkollishallitukselle samassa järjestyksessä kuin seurakunnanvaltuuston päätöksistä. Jos kirkollishallitus kumoaa vaalit joko kokonaan tahi vain yhden tai useamman valitsijan osalta, määrätköön kirkollishallitus samalla kokonaan uuden tai täytevaalin toimitettavaksi, josta noudatettakoon mitä kiireellisten asiain käsittelystä seurakunnanvaltuustossa on säädetty.

189 §

Niin pian kuin valitsijain vaalit ovat saaneet lainvoiman, toimittaa kirkkoherra seurakunnan valitsemille valitsijoille ja varamiehille tiedon vaaleista ja edustajainvaalien ajasta sekä antaa heille valtakirjaksi seurakunnanvaltuuston pöytäkirjasta otteen, mikä valitsijain on esitettävä 187 §:n 3 momentissa mainitussa vaalitoimituksessa.

190 §

Vaalikokouksen avaa iältään vanhin valitsija, minkä jälkeen valitsijat valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan ja pöytäkirjanpitäjän yhdessä toimittamaan valin. Jos valitsijat tahtovat esittää ehdokkaita, olkoon se sallittu. Yhden tai useamman valitsijan poissaolo älköön estäkö vaalintoimittamista.

Jos jonkin seurakunnan valitsijat ovat saaneet oikeuden 187 §:n mukaisesti toimittaa vaalilippunsa kokoukseen, on ne toimitettava viimeistään vaalia edeltävänä päivänä sen paikkakunnan kirkkoherranvirastolle, jossa vaalit pidetään, ja kirkkoherranviraston on ne toimitettava vaalipaikalle vaalitoimituksen alkuun.

Vaalilipun pätevyydestä ja kokoukseen tulleitten vapaalippujen käsittelystä on voimassa, mitä 180 §:n 3, 4 ja 5 momentissa sanotaan. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa.

Valitsijain matkakustannukset suorittavat asianomaiset seurakunnat.

191 §

Valitsijain toimittaman vaalin pöytäkirja on tarkistettava vaalitoimituksessa. Valitsijain puheenjohtaja lähettäköön vaalipöytäkirjan yhdessä kaikkien valitsijain valtakirjain ynnä muiden asiassa kertyneiden asiakirjain kanssa kirkollishallitukselle.

Vaalioikeutetulla henkilöllä on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä tehdä kirkollishallitukselle muistutus asianomaisessa vaalipiirissä valitun edustajan vaalikelpoisuutta tai vaalitoimituksen laillisuutta vastaan.

192 §

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava vaalien laillisuus ja valittujen vaalikelpoisuus sekä, ratkaistuaan tehdyt muistutukset, ryhdyttävä tarvittaessa 182 §:n 2 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset ja sitten kun kirkollishallituksen ehkä määräämät uudet vaalit tai täytevaalit, joista on soveltuvasti voimassa 190 ja 191 §:ssä olevat määräykset, on toimitettu, antaa kirkollishallitus maallikkoedustajille valtakirjat.

Viimeistään 15 päivänä toukokuuta sinä vuonna, jolloin kirkolliskokous on pidettävä, kirkollishallitus ilmoittaa kiertokirjeellä tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille, keille edustajille kussakin vaalipiirissä valtakirja on annettu sekä ketkä muut ovat saaneet ääniä. (23.8.1971/647)

Siitä, miten on meneteltävä, jos joku valituista on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, noudatettakoon vastaavasti, mitä papiston edustajista 182 §:n 6 momentissa on säädetty.

193 §

Kirkolliskokouksen valittujen edustajien valtuudet kestävät, kunnes uudet edustajat on valittu ja valtakirjat annettu heille.

194 §

Kirkolliskokouksen jäsenet saavat osanotostaan kokoukseen kirkkokunnan keskusrahastosta kokouspalkkiota, matkakustannusten korvausta ja päivärahaa sen mukaan kuin kirkolliskokous määrää.

195 §

Älköön varsinaista kirkolliskokousta määrättäkö alkamaan ennen 1 päivää kesäkuuta. Kutsu siihen on annettava viimeistään neljäkuukautta ennen kirkolliskokouksen alkua.

Ylimääräisen kirkolliskokouksen kokoonkutsumisesta annettakoon tieto edustajille viimeistään kuukautta ennen ylimääräisen kirkolliskokouksen alkua.

196 §

Kirkolliskokouksen käsiteltäväksi voivat esittää asioita maan hallitus, kirkkokunnan piispat, kirkollishallitus, kirkkokunnan papisto ja kanttorit, seurakunnat, luostarit sekä kirkkokunnan piirissä toimivat veljeskunnat ja yhdistykset. (27.11.1987/894)

Ylimääräisessä kirkolliskokouksessa älköön otettako käsiteltäväksi muita asioita kuin niitä, joita varten ylimääräinen kirkolliskokous on kutsuttu koolle tai jotka maan hallitus tai kirkollishallitus esittää käsiteltäväksi.

197 §

Kirkolliskokous asettaa valmisteluvaliokunnan, jonka jäsenmäärän se vahvistaa ja jonka toimiaika kestää seuraavan varsinaisen kirkolliskokouksen loppuun saakka. Valiokunnan tehtävänä on ennen seuraavaa varsinaista tai ylimääräistä kirkolliskokousta valmistaa ne asiat, jotka kirkollishallitus sitä varten lähettää valiokunnalle, ryhmittää kokouksen käsiteltäväksi annetut asiat, ehdottaa kokoukselle valiokuntia sekä mihin niistä asia olisi valmistelua varten lähetettävä, niin myös antaa kustakin tällaisesta asiasta lausuntonsa, milloin valmistusvaliokunnalla on tilaisuutta siihen.

198 §

Samalla kun kirkollishallitus ilmoittaa seurakuntien tietoon kirkolliskokouksen ajan ja paikan, määrää se myös ajan, mihin asti kirkollishallitukselle saadaan lähettää kirkolliskokouksen käsiteltäväksi esitettäviä asioita, sekä antaa tiedoksi ne asiat, jotka kirkollishallitus itse katsoo tarpeelliseksi esittää.

199 §

Ne asiat, joita seurakunnat ehdottavat kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, esittää seurakunnanvaltuusto.

200 §

Kaikissa kirkolliskokouksen käsiteltäviksi tarkoitetuissa asioissa on asian esittäjän toimitettava kustakin asiasta erikseen kirkollishallitukselle kirjallinen esitys, joka sisältää perustelut ja ehdotuksen.

201 §

Edellä 200 §:ssä mainitut esitykset toimittaa kirkollishallitus lausunnollaan varustettuna yhdessä muiden kokouksessa käsiteltäväksi tämän asetuksen mukaan kuuluvien asiakirjojen kanssa 197 §:ssä mainitulle valmisteluvaliokunnalle viimeistään kaksi kuukautta ennen varsinaisen kirkolliskokouksen ilmoitettua alkamista, kuitenkin 222 §:n määräykset huomioon ottaen. Samalla kirkollishallitus ilmoittaa ne asiat, jotka se tahtoo omasta puolestaan esittää kirkolliskokoukselle. (20.2.1998/134)

Niitä esityksiä, joita ei ole perusteltu tai jotka eivät sisällä ehdotusta, sekä niitä, jotka ovat kirkollishallitukselle saapuneet 198 §:ssä mainitun määräajan jälkeen, älköön kirkollishallitus saattako kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, jollei siihen ole erityisiä syitä.

Kirkollishallitukselta saamastaan aineistosta laatii valmisteluvaliokunta luettelon merkiten jokaisen asian kohdalle, kuka tahi kutka ovat sen esittäneet. Valiokunta julkaisee luettelon viimeistään kuukautta ennen kirkolliskokousta kirkollishallituksen välityksellä seurakunnille lähetettävällä kiertokirjeellä, ja, jos on tarpeen, muulla sopivaksi katsomallaan tavalla.

Maan hallitus voi vielä 198 §:ssä ja 1 momentissa asioiden valmisteluvaliokuntaan lähettämisestä määrätyn ajan jälkeenkin esittää uusia asioita, niin myös kirkollishallitus, jos ilmaantuu painavia syitä. Jos kirkolliskokouksen ollessa koolla ilmenee peruste tehdä tällainen esitys, annetaan se kokoukselle. Muussa tapauksessa esitys tulee viivytyksettä toimittaa 197 §:ssä mainitulle valmisteluvaliokunnalle. (20.2.1998/134)

202 §

Jos joku kirkolliskokouksen jäsen haluaa tehdä uusia esityksiä kirkolliskokoukselle, on hänellä siihen oikeus. Tällainen esitys, josta on voimassa 200 §:ssä mainitut määräykset, on viimeistään kolmantena päivänä kirkolliskokouksen avaamisen jälkeen annettava kirkolliskokoukselle puhemiehistön välityksellä. Älköön esitystä kuitenkaan otettako päätettäväksi samassa kirkolliskokouksessa, jossa se esitetään, ellei sitä vaadi kolme neljäsosaa kirkolliskokouksen jäsenistä, vaan lykättäköön se valmisteltavaksi seuraavan kirkolliskokouksen valmisteluvaliokuntaan.

203 §

Luettelo, josta mainitaan 201 §:ssä, esitetään seurakunnanvaltuuston kokouksessa ja voi seurakunnanvaltuusto, keskusteltuaan luettelossa mainituista asioista, antaa ohjeita edustajille. Ohjeet, jotka toimitetaan vaalipiirin edustajille pöytäkirjanottein, eivät ole heitä sitovia.

204 §

Kirkolliskokous aloitetaan ja päätetään jumalanpalveluksella.

Kirkolliskokouksen avaa kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneinä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

205 §

Kirkollishallitus ottaa valmisteluvaliokunnan ehdotuksesta ennen kirkolliskokousta kokoukseen yhden tai useamman sihteerin.

206 §

Edustajien valtakirjat tarkastaa ennen kokouksen alkua kirkollishallituksen lainoppinut kirkkoneuvos. (21.11.2002/961)

Aakkosellinen luettelo niistä kirkolliskokouksen edustajista, joiden valtakirjat on tarkastettu, annetaan kirkolliskokoukselle sen alkamispäivänä.

Edustaja, joka saapuu kirkolliskokoukseen sen alettua, saa ottaa osaa kirkolliskokouksen työhön sen jälkeen, kun hän on esittänyt puheenjohtajalle hyväksytyn valtakirjansa.

Jos edustaja ei saavu ajoissa kirkolliskokoukseen, tai jos hän kirkolliskokouksen luvatta jää pois istunnosta eikä hänellä ole hyväksyttävää estettä, voi kirkolliskokous tuomita hänet menettämään koko palkkionsa tai osan siitä. Jos edustaja ei ole ottanut ojentuakseen tästä, voi kirkolliskokous julistaa hänet tehtävänsä menettäneeksi.

207 §

Kirkolliskokouksen esimiehenä on kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneenä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

Kirkolliskokouksen esimies on samalla sen puheenjohtaja. Muut piispat ovat kokouksen varapuheenjohtajia. Mikäli kirkolliskokous katsoo useampia varapuheenjohtajia tarvittavan, valitsee nämä kirkolliskokous keskuudestaan kunkin varsinaisen tai ylimääräisen kirkolliskokouksen ajaksi.

Kirkolliskokous on päätösvaltainen, kun kaksi kolmannesta sen jäsenistä on saapuvilla.

208 §

Kirkolliskokouksen edustaja on velvollinen toiminnassaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä maan lakeja ja asetuksia, niin myös kirkkokunnassa voimassa olevia muita säännöksiä.

Milloin kirkolliskokouksen aikana tehdään muistutus edustajan kelpoisuutta vastaan, on se kirkolliskokouksen tutkittava, jollei sama asia ole vaalista valittamalla saatettu tai vielä saatettavissa kirkollishallituksen ratkaistavaksi.

Se, jonka edustajanoikeutta vastaan on tehty muistutus, pysyy edustajantehtävässään, kunnes hänet ehkä on julistettu edustajankelpoisuutta vailla olevaksi.

209 §

Kirkolliskokouksen istunnot ovat julkisia, jollei kirkolliskokous jonkin tapauksen varalta toisin määrää.

210 § (20.2.1998/134)

210 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

211 §

Kirkolliskokouksen ja sen valiokuntien työjärjestyksen sekä muutokset siihen, vahvistaa kirkolliskokous, sitten kun valmisteluvaliokunta on antanut asiasta lausunnon.

212 §

Älköön mitään asiaa otettako käsiteltäväksi, ennen kuin asianomainen valiokunta on valmistanut sen, älköönkä valiokunnan lausuntoa otettako käsiteltäväksi samassa istunnossa, jossa se esitetään, vaan pantakoon se pöydälle johonkin seuraavaan istuntoon.

Hallituksen edustajalla on oikeus kirkolliskokouksessa osallistua keskusteluihin, mutta ei päätösten tekoon, ellei hän samalla ole kirkolliskokouksen jäsen.

Äänestyksessä on kullakin kokouksen jäsenellä yksi ääni.

Niissä tapauksissa, joissa päätökseen vaaditaan määräenemmistö samoin kuin vaaleissa, on äänestys toimitettava umpilipuin, jollei kirkolliskokous ole yksimielinen päätöksestä tai vaalista. Muissa tapauksissa, milloin ilmaantuu erimielisyyttä, käytetään avointa äänestystä, paitsi milloin pyydetään lippuäänestystä.

213 §

Äänestyksessä tulee jäljempänä mainituin poikkeuksin kokouksen päätökseksi se mielipide, jota useimmat kannattavat. Äänten mennessä tasan, tulee päätökseksi se mielipide, johon kirkolliskokouksen esimies yhtyy, paitsi lippuäänestyksessä, jolloin arpa ratkaisee.

Jos asia tarkoittaa kirkkokuntaa koskevan lain tai asetuksen muuttamista, älköön siitä tehtäkö kirkolliskokouksen päätöstä, ellei kaksi kolmasosaa saapuvilla olevista edustajista julista sitä kiireelliseksi ja ellei samanlainen enemmistö hyväksy muutosta. Muussa tapauksessa katsotaan asia rauenneeksi.

Jos kirkolliskokous kirkollishallituksen tai asiaa valmistaneen valiokunnan ehdotuksesta kahdella kolmasosalla annetuista äänistä julistaa jonkin muun kuin 2 momentissa mainitun asian peruskysymykseksi sekä samalla enemmistöllä hyväksyy säännöksen siitä, älköön tästä asiasta myöhemmin uutta tai muutettua säännöstä katsottako hyväksytyksi kirkolliskokouksessa, ellei päätöstä kannata vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Mitä 2 momentissa on säädetty päätöksen kiireelliseksi julistamiseen vaadittavasta määräenemmistöstä, älköön sovellettako, milloin hallitus on pyytänyt lausuntoa sanotussa momentissa mainitusta asiasta, mutta on kirkolliskokouksen katsottava antaneen puoltavan lausunnon hallituksen ehdotuksesta vain siinä tapauksessa, että ehdotusta on kannattanut sellainen enemmistö kuin edellä on sanottu.

214 §

Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten vaalissa tulee valituksi se, joka ensimmäisessä äänestyksessä saa vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei kukaan saa sanottua äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys. Jos toisellakaan kerralla kukaan ei saa mainittua äänimäärää, toimitetaan kolmas äänestys niiden kahden ehdokkaan välillä, jotka toisessa äänestyksessä ovat saaneet enimmät äänet, ja valituksi tulee se, joka kolmannessa äänestyksessä saa enimmät äänet.

215 §

Kirkolliskokouksen päätösten tarkistaminen on tarkistusvaliokunnan asiana. Jollei tarkistusvaliokunta ole jostakin päätöksen sanamuodosta yksimielinen, palautuu päätös tarkistamista varten täysistuntoon. Päätökset ja muut toimituskirjat allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies ja varapuheenjohtaja sekä varmentaa sihteeri.

Kirkolliskokouksen pöytäkirjan allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies, varapuheenjohtajat, tarkistusvaliokunta ja sihteeri. Kirkollishallitus lähettää valmisteluvaliokunnalle yhden allekirjoitetun kirkolliskokouksen pöytäkirjan.

216 §

Maan hallituksen ratkaistavissa asioissa tehdyt päätökset toimitetaan kirkollishallitukselle, joka omine lausuntoineen lähettää ne opetusministeriölle kuuden kuukauden kuluessa kirkolliskokouksen päättymisestä. (24.8.1984/630)

Muut kirkolliskokouksen päätökset lähetetään kirkollishallitukselle asian aiheuttamia toimenpiteitä varten.

18 luku

Kirkkokunnan keskusrahasto

217 §

Kirkkokunnan keskusrahastoa hoitaa kirkollishallitus, jonka asiana on pitää huolta rahastoon tulevien maksujen perimisestä, siitä maksettavien menojen suorittamisesta sekä rahojen tallettamisesta ja tilittämisestä.

218 § (27.11.1987/894)

Maksut, jotka seurakuntien on ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 41 §:n 1 momentin nojalla suoritettava keskusrahastolle, on toimitettava kirkollishallitukselle vuosittain neljänä eränä siten, että ensimmäinen erä maksetaan tammikuussa, toinen huhtikuussa, kolmas heinäkuussa ja neljäs lokakuussa.

Kirkollishallituksen antamien ohjeiden mukaan laadittu ilmoitus niistä seikoista, joiden nojalla maksujen suuruus määräytyy, on toimitettava kirkollishallitukselle kultakin vuodelta seuraavan vuoden huhtikuun 15 päivään mennessä. Kirkollishallitus ilmoittaa maksuerien suuruudet seurakunnille toukokuun 10 päivään mennessä.

Vuoden kaksi ensimmäistä maksuerää suoritetaan edellisen vuoden neljännen erän suuruisina. Vuoden neljäs maksuerä vastaa neljäsosaa seurakunnan sen vuoden maksuista. Kolmanteen erään lisätään, mitä seurakunta on maksanut liian vähän, tai siitä vähennetään, mitä seurakunta on maksanut liikaa.

Jos maksun suorittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä poistettu ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua verotettavaa tuloa tai seurakunnan maksettavaksi on pantu saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua veroa, seurakunnalla on oikeus saada keskusrahastolta takaisin liikaa suorittamansa määrä. (20.12.2001/1438)

219 §

Keskusrahaston tuloista siirretään vuosittain kirkolliskokouksen määräämä osa pohjarahastoon, jonka varat on talletettava pankkiin tai muuhun vakavaraiseen rahalaitokseen, sijoitettava varmoihin arvopapereihin, arvo-osuuksiin tai kiinteistöihin taikka annettava kirkkokunnalle lainoina. Pohjarahastoa on kartutettava, kunnes sen tuotto riittää kirkkokunnan vuotuisiin yleisiin menoihin. (20.2.1998/134)

Jos keskusrahastoon kertyy varoja melkoisesti enemmän kuin kirkkokunnan yleisiin menoihin tarvitaan, siirretään osa ylijäämästä kirkolliskokouksen päätöksen mukaan pohjarahastoon.

220 §

Keskusrahaston muut varat säilytetään kuten 219 §:ssä pohjarahastosta on sanottu. Kuitenkin voidaan rahastosta myöskin myöntää lainoja seurakunnille, kunnille, yhdistyksille ja yksityisillekin varmaa kiinteistökiinnitystä tahi täysin vakavaraisia takuita vastaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman rahaston lainausohjesäännön mukaan.

221 §

Maksuja suoritetaan keskusrahastosta ainoastaan kirkollishallituksen päätöksen mukaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman talousarvion rahoissa.

222 §

Kunkin kalenterivuoden päätyttyä ennen huhtikuun 1 päivää kirkollishallitus valmistaa tilit ja kertomuksen rahaston hoidosta kirkolliskokouksen asettamille tilintarkastajille. Tarkastettuaan tilit jättävät tilintarkastajat ne ennen 1 päivää kesäkuuta tilintarkastuskertomuksineen kirkollishallitukselle, joka toimittaa ne ennen vuoden loppua valmisteluvaliokunnan kautta varsinaiselle kirkolliskokoukselle.

223 § (20.2.1998/134)

Kirkolliskokous voi hyväksyä keskusrahastolle taloussäännön ja tilintarkastussäännön.

19 luku

Ojennuslautakunta ja kirkollinen ylioikeus (20.2.1998/134)

224 § (20.2.1998/134)

224 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

225 § (20.2.1998/134)

Ojennuslautakunnan ja kirkollisen ylioikeuden istunnot pidetään kirkollishallituksessa tai muussa puheenjohtajan määräämässä paikassa.

Ojennuslautakunnan, ojennusasiamiehen ja kirkollisen ylioikeuden asiakirjojen vastaanottamisesta ja antamisesta sekä näiden elinten muista toimistotöistä huolehtii kirkollishallitus.

226 § (20.2.1998/134)

Ojennuslautakunnan ja kirkollisen ylioikeuden jäsenet sekä ojennusasiamies saavat kirkkokunnan keskusrahastosta palkkiota ja kustannusten korvausta kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan.

20 luku

Erinäisiä säännöksiä

227–228 §

227–228 § on kumottu A:lla 20.2.1998/134.

229 §

Piispojen, kirkollishallituksen, ojennuslautakunnan ja kirkollisen ylioikeuden jäsenten sekä pappien, diakonien ja niiden kirkkokunnan viran ja toimen haltijoiden, joiden kelpoisuusehtoihin kuuluu korkeakoulututkinto, tulee täydellisesti hallita suomea. (20.2.1998/134)

Muihin kuin 1 momentissa mainittuihin kirkkokunnan virkoihin ja toimiin vaaditaan niiden edellyttämä kielitaito. (23.8.1971/647)

Kirkollishallituksen lainoppineen kirkkoneuvoksen tulee ymmärtää ruotsia. (21.11.2002/961)

Helsingin, Turun ja Vaasan seurakuntien kirkkoherroilla olkoon ruotsin kielessä tyydyttävä suullinen taito, jollei opetusministeriö siitä toisin määrää.

Mitä tässä pykälässä on sanottu, ei koske tämän asetuksen voimaan tullessa olevaa viran tai toimen haltijaa, niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa tai toimessa.

230 §

Tutkinnot tämän asetuksen mukaan vaadittavasta kielitaidosta on suoritettava suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamiseksi suoritettavista tutkinnoista annetussa asetuksessa (313/22) mainitussa järjestyksessä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkintoa suomen kielen taidon osoittamiseksi ei vaadita siltä, joka on suorittanut loppututkinnon ortodoksisessa pappisseminaarissa. (23.8.1971/647)

231 §

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen papiston palkkausta ja eläkettä koskevien säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa opetusministeriö.

232 §

Papiston palkkausta koskevia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kussakin seurakunnassa vasta seurakunnan luokan vahvistamisesta lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

Tällä asetuksella kumotaan

1) Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan hiippakunnista 30 päivänä marraskuuta 1951 annettu asetus (587/51);

2) ortodoksisten seurakuntien papiston palkkauksesta 18 päivänä toukokuuta 1929 annettu asetus (191/29), jonka nimike on sellaiseksi muutettu 3 päivänä helmikuuta 1956 annetulla asetuksella (82/56);

3) ortodoksisten seurakuntien papiston virkataloista 3 päivänä helmikuuta 1963 annettu asetus (69/63);

4) ortodoksisen kirkkokunnan yleisestä rahastosta 23 päivänä huhtikuuta 1926 annettu asetus (124/26), jonka nimike on sellaiseksi muutettu 1 päivänä kesäkuuta 1956 annetulla asetuksella (334/56);

5) Suomen ortodoksisen kirkkokunnan vaalisäännöstä 30 päivänä joulukuuta 1954 annettu asetus (539/54); sekä

6) ortodoksisen kirkkokunnan virkakielestä 3 päivänä helmikuuta 1956 annettu asetus (83/56).

Lainoppineen asessorin virka voidaan täyttää ensimmäisellä kerralla sitä haettavaksi julistamatta.

Papiston jäsen, joka on nimitetty tai koeajaksi määrätty ennen tämän asetuksen voimaantuloa, säilyttää siihen saakka voimassa olleiden säännösten mukaisen palkkausoikeutensa, jos hän kolmen kuukauden kuluessa seurakuntaluokan vahvistamisesta kirjallisesti ilmoittaa seurakunnanneuvostolle sitä haluavansa, Jos entiseen palkkausjärjestelmään jäänyt viranhaltija haluaa siirtyä myöhemmin tässä asetuksessa tarkoitettuun uuteen palkkausjärjestelmään, on hänellä siihen oikeus kalenterivuoden alusta lukien, mikäli hän on tehnyt siitä kirjallisen ilmoituksen seurakunnanneuvostolle viimeistään kolme kuukautta ennen sanottua ajankohtaa.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

23.8.1971/647:
10.11.1972/745:
31.8.1978/672:
7.9.1979/736:
14.12.1979/921:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

17.12.1982/972:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

24.2.1984/207:

Tämä asetus tule voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1984.

24.8.1984/630:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.

14.2.1986/141:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1986.

3.4.1987/373:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

27.11.1987/894:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Tämän asetuksen 176 ja 177 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran niissä edustajien vaaleissa, jotka ensiksi toimitetaan tämän asetuksen tultua voimaan.

Kaksi ensimmäistä tämän asetuksen 218 §:ssä tarkoitettua maksuerää vastaavat vuonna 1988 kumpikin yhtä neljäsosaa seurakunnan edellisen vuoden maksuista.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

30.9.1988/836:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Jos ennen tämän asetuksen voimaantuloa ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun asetuksen 59 a §:n nojalla omaan asuntoon muuttaneella papiston jäsenellä tai kanttorilla asetuksen voimaan tullessa olisi aikaisempien säännösten mukaan oikeus suurempaan palkkaan kuin tässä asetuksessa säädetään, hänelle maksetaan erotus henkilökohtaisena erillisenä markkamääräisenä palkanlisänä niin kauan kuin hän on siinä virassa tai toimessa, jossa hän on asetuksen voimaan tullessa. Palkanlisän suuruutta vähentävät hänelle asetuksen voimaantulon jälkeen myönnettävät ikälisät sekä mahdolliset viran tai toimen palkkausluokkiin sijoittelun tarkistukset. Tällaisen palkanlisän myöntää ja sen määrän vahvistaa kirkollishallitus.

26.5.1989/491:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1989 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran 31 päivänä maaliskuuta 1989 päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta annettavaan vuosilomaan.

24.8.1990/737:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1990.

24.5.1995/819:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1995. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Tämän asetuksen tullessa voimaan maksetaan kokonaispalkkauksessa oleville papeille tämän asetuksen mukaisen palkkauksen ja heille 1 päivästä maaliskuuta 31 päivään toukokuuta 1995 maksetun palkkauksen erotus siltä ajalta, jolta heillä on oikeus saada seurakunnalta palkkaa.

Tämän asetuksen 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuja peruspalkkoja tarkistetaan samojen perusteiden mukaisesti kuin valtion virkamiesten palkkausluokkien peruspalkkoja tarkistetaan.

22.12.1995/1694:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

20.2.1998/134:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998.

Tämän asetuksen 54 §:n 2 momentin mukaiset palkkaukset maksetaan 1 päivästä tammikuuta 1998 lukien.

Tämän asetuksen voimaan tullessa työsopimussuhteisessa papin tai kanttorin tehtävässä oleva henkilö voidaan ottaa vastaavaan ylimääräiseen toimeen ja hänelle voidaan 54 §:n 3 momentin estämättä maksaa enintään sama palkkaus, joka hänelle maksettiin työsopimussuhteisesta tehtävästä. Jos tähän palkkaukseen kuuluu luontoisetuja, hän voi siirtyä kokonaispalkkaukseen ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain muuttamisesta annetun lain (596/1988) voimaantulosäännöksessä säädetyin tavoin.

Lunastuksesta, joka suoritetaan ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjoista ja muista asiakirjoista annettavista virkatodistuksista, todistuksista ja otteista, 22 päivänä joulukuuta 1993 annettu valtioneuvoston päätös (1396/1993) jää kuitenkin toistaiseksi voimaan.

Tämän asetuksen 176 §:n 1 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran niissä vaaleissa, jotka toimitetaan asetuksen tultua voimaan.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa valittuihin kirkollishallituksen jäseniin sovelletaan kumottua 157 §:ää.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa valittujen seurakunnanvaltuustojen toimikausi lakkaa asetuksen voimaantuloa seuraavan kalenterivuoden alusta ja seurakunnanneuvostojen toimikausi sen jälkeen, kun uudet jäsenet on tämän asetuksen mukaan valittu.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

16.7.1999/809:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Viranhaltija, jolla ortodoksisesta kirkkokunnsta annetun asetuksen mukaan, sellaisena kuin se on asetuksessa 836/1988, oli oikeus kansliatuloihin tai erilliseen palkkioon kanslian hoidosta, saa edelleen näitä tuloja ja palkkioita niin kauan kuin hän pysyy luontoisetupalkkauksessa ja suorittaa kanslian hoitoon liittyvät tehtävät. Kanslian hoidosta tällaiselle viranhaltijalle maksettavan palkkion myöntää ja sen määrän vahvistaa kirkollishallitus.

3.8.2000/725:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2000.

Tämän asetuksen mukaiset palkkaukset maksetaan 1 päivästä helmikuuta 2000 alkaen.

26.10.2000/880:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000.

25.1.2001/47:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2001.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan 1 päivästä tammikuuta 2001 lukien.

29.3.2001/292:

Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä huhtikuuta 2001.

Tämän asetuksen 54 §:n 1–5 momentin mukaiset palkat maksetaan 1 päivästä helmikuuta 2001. 54 a §:n 3 momenttia ja 55 §:n 2 momenttia ei sovelleta 31 päivän tammikuuta 2001 jälkeiseltä ajalta maksettavaan palkkaukseen.

5.12.2001/1176:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2002 alkavalla palkanmaksukaudella.

20.12.2001/1438:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

21.3.2002/210:

Tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä maaliskuuta 2002.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti 1 päivästä maaliskuuta 2002 alkaen viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2002 alkavalla palkanmaksukaudella.

21.11.2002/961:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2002.

20.2.2003/149:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2003.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti 1 päivästä maaliskuuta 2003 alkaen viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2003 alkavalla palkanmaksukaudella.

22.1.2004/45:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2004.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti 1 päivästä maaliskuuta 2004 alkaen viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2004 alkavalla palkanmaksukaudella.

26.2.2004/165:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2004.

Jos virka on julistettu haettavaksi ennen tämän asetuksen voimaantuloa, noudatetaan lisäehdokkaan esittämisessä niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa silloin, kun virka julistettiin haettavaksi.

23.6.2004/595:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

27.1.2005/34:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2005.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti 1 päivästä maaliskuuta 2005 alkaen viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2005 alkavalla palkanmaksukaudella.

20.7.2006/609:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006.

Tämän asetuksen mukaiset palkat maksetaan takautuvasti 1 päivästä kesäkuuta 2006 viimeistään 1 päivänä elokuuta 2006 alkavalla palkanmaksukaudella.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.