Seurattu SDK 848/2018 saakka.

14.7.1969/467

Maatalousyrittäjien eläkelaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla maatalousyrittäjien eläkelain voimaanpanosta 22.12.2006/1281.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään.

1 § (23.12.1970/830)

Suomessa asuva maatalousyrittäjä on vakuutettava vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin tässä laissa säädetään.

Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan

1) maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maatilataloutta vähintään viisi hehtaaria maatalousmaata käsittävällä viljelmällä; (19.11.1993/976)

2) kalastajaa, joka olematta työsuhteessa harjoittaa ammattimaista kalastusta;

3) poronomistajaa, joka omaan, perheenjäsenensä tai paliskunnan lukuun tekee poronhoitotyötä; (23.1.1987/37)

4) henkilöä, joka tekee 1, 2 tai 3 kohdassa mainittua työtä perheyrityksen jäsenenä; (13.12.2001/1282)

5) henkilöä, joka tekee 1, 2 tai 3 kohdassa mainittua työtä ja jatkuvasti elää niissä tarkoitetun yrittäjän kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa; sekä (13.12.2001/1282)

6) henkilöä, joka harjoittaa 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa osakeyhtiön lukuun edellyttäen, ettei häntä ole pidettävä työntekijäin eläkelain (395/1961) 1 d §:n mukaisesti työsuhteessa olevana. (22.2.2002/148)

Tämä laki ei kuitenkaan koske:

1) maatalousyrittäjän toimintaa ennen 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkua, eikä toimintaa, joka ei ole sanotun ajankohdan jälkeen yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään neljää kuukautta;

2) maatalousyrittäjää, jonka 8 ja 8 a– 8 h §:ssä tarkoitettu vuotuinen työtulo sanottujen pykälien mukaan arvioituna on pienempi kuin 252,05 euroa; (1.10.2004/893)

3) maatalousyrittäjän toimintaa, joka on alkanut tai jatkunut sen jälkeen, kun hän on siirtynyt tämän lain mukaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai vanhuuseläkkeelle; eikä

4) maatalousyrittäjän toimintaa sen kalenterikuukauden jälkeen, jona yrittäjä täyttää 68 vuotta.

(27.6.2003/637)

Tätä lakia ei myöskään sovelleta maatilatalouden, kalastuksen tai poronhoidon yhteydessä harjoitettuun toimintaan, jota on pidettävä eri yrityksenä.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko tätä lakia sovellettava määrättyyn henkilöön tai määrättyyn toimintaan, ratkaisee asian asianomaisen tai 16 §:ssä mainitun maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus.

1 a § (11.12.1987/1009)

Perheyrityksen jäsenellä tarkoitetaan henkilöä:

1) joka elää vakinaisesti 1 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun maatalousyrittäjän taloudessa ja on tälle tai tämän puolisolle sukua suoraan takenevassa tai etenevässä polvessa taikka on tässä tarkoitetun henkilön puoliso;

2) joka asuu viljelmällä, jolla maatilatalouden harjoittaja itsekin asuu, ja on 1 kohdassa tarkoitettu sukulainen tai puoliso taikka maatilatalouden harjoittajan tai tämän vanhemman veli tai sisar taikka maatilatalouden harjoittajan veljen tai sisaren lapsi; tai

3) joka asuu viljelmällä tai sen läheisyydessä ja tekee viljelmällä maatilatalouden työtä säännöllisesti ja pääasiallisesti ja on maatilatalouden harjoittajan lapsi tai vanhempi taikka tällaisen henkilön puoliso.

Ottolapsi ja ottovanhempi katsotaan 1 momenttia sovellettaessa lapseksi ja vanhemmaksi myös niissä tapauksissa, kun ottolapsisuhde on perustettu ennen 1 päivää tammikuuta 1980.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan viljelmällä sellaista yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena.

Tätä lakia sovellettaessa pidetään maatalousmaana viljelmään sisältyvän tilan tai tilanosan viljeltyä maatalousmaata lisättynä, jos tila tai tilanosa sijaitsee Etelä-Suomessa, 1/10 sen kasvullisesta metsämaasta tai, jos se sijaitsee Keski-Suomessa, 1/15 tahi, jos se sijaitsee Pohjois-Suomessa, 1/20 siitä. Tässä tarkoitettujen alueiden rajoista sekä siitä, mitä on pidettävä viljeltynä maatalousmaana ja kasvullisena metsämaana, säädetään asetuksella.

3 §

Maatalousyrittäjä on velvollinen ottamaan 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun vakuutuksen tämän lain mukaista eläketurvaa varten maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vakuutus voidaan ottaa takautuvasti kulumassa olevalta ja sitä välittömästi edeltäneeltä kolmelta kalenterivuodelta. Vakuutusta ei saa ottaa yrittäjän kuoleman jälkeen, ellei maatalousyrittäjien eläkelaitos kuolinpesän osakkaan hakemuksesta erityisestä syystä toisin päätä. (30.12.1999/1335)

Edellä 1 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettu henkilö vakuutetaan hakemusta seuraavasta päivästä. (23.1.1987/37)

4 § (27.6.2003/637)

4 § on kumottu L:lla 27.6.2003/637.

5 § (1.10.2004/893)

5 § on kumottu L:lla 1.10.2004/893.

6 § (27.6.2003/637)

Tämän lain mukaan myönnettävät eläkkeet ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, joka voi olla myös kuntoutustuki, sekä työttömyyseläke, osa-aikaeläke ja perhe-eläke. Maatalousyrittäjällä on oikeus kuntoutukseen ja hänelle voidaan myöntää kuntoutusrahaa, kuntoutuskorotus tai harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Näiden etuuksien saamisen edellytykset ja suuruus määräytyvät siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään, jollei tästä laista muuta seuraa. Maatalousyrittäjällä on kuitenkin oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua toimintaansa.

Tässä laissa tarkoitettuun työtuloon ja eläkkeeseen oikeuttavaan aikaan sovelletaan vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelaissa säädetään työansiosta ja eläkkeeseen oikeuttavasta ajasta. (1.10.2004/893)

Jos vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä oleva maatalousyrittäjä on vakuutettu 11 §:n 2 momentin mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, tältä ajalta eläkettä karttuu työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun karttuman mukaan.

6 a § (27.6.2003/637)

6 a § on kumottu L:lla 27.6.2003/637.

6 b § (18.12.1995/1486)

Osa-aikaeläkkeen saaminen edellyttää,

1) että maatalousyrittäjä vähentää tämän lain piiriin kuuluvan toimintansa puoleen tai lopettaa sen kokonaan;

2) että hänen jäljellä oleva ansiotyönsä täyttää työntekijäin eläkelain 4 f §:n 1 momentin 5 ja 7 kohdassa säädetyt edellytykset; ja

3) että hän esittää eläkelaitokselle riittävän selvityksen työaikansa vähentymisestä.

2 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/637.

6 c–6 g §

6 c–6 g § on kumottu L:lla 28.12.1990/1318.

7 § (1.10.2004/893)

Eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan aika, jonka maatalousyrittäjän toiminta on jatkunut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkuun noudattaen kuitenkin soveltuvin osin vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelain 7 c–7 e §:ssä säädetään.

8 § (29.12.1989/1312)

Eläkkeen perusteena olevan työtulon määräämistä varten maatalousyrittäjälle vahvistetaan se työtulo, jonka hänen voidaan kohtuudella arvioida jatkuvasti saavan tämän lain piiriin kuuluvasta toiminnastaan.

8 a § (29.12.1989/1312)

Maatilataloudessa viljelmän vuotuinen työtulo on viljellyn maatalousmaan ja kasvullisen metsämaan perusteella määriteltyjen vuotuisten työtulojen yhteismäärä.

8 b § (29.12.1989/1312)

Viljellyn maatalousmaan vuotuista työtuloa määriteltäessä pidetään perustyötulona hehtaarilta:

euroa
ensimmäisiltä 12 hehtaarilta 107,64
seuraavilta 10 hehtaarilta 43,73
seuraavilta 10 hehtaarilta 29,43
seuraavilta 30 hehtaarilta 9,25
lopuilta hehtaareilta 1,68
(27.6.2003/637)

Työtulon normaalialue on enintään 130 prosenttia ja vähintään 85 prosenttia perustyötulosta. Jos maatilatalouden harjoittajia, joille työtuloa määritellään, on yksi, ovat sanotut prosenttiluvut 115 ja 70.

Viljellyn maatalousmaan vuotuinen työtulo on maatilatalouden harjoittajien hakemuksessaan 2 momentissa tarkoitetulta normaalialueelta esittämä rahamäärä. Jos sanottua rahamäärää ei esitetä tai esitetty määrä on ilmeisessä ristiriidassa viljelmän tosiasiallisten olosuhteiden kanssa, työtulo on perustyötulon suuruinen. (27.6.2003/637)

4 momentti on kumottu L:lla 17.3.1995/376.

Viljellyn maatalousmaan vuotuinen työtulo voidaan vahvistaa 1–4 momentin säännöksistä poiketen, jos viljely- tai muu tuotantotapa, viljelmällä työskentelevien maatilatalouden harjoittajien poikkeuksellinen määrä, viljelmän tuottavuus tai muu näihin verrattava syy niin edellyttää.

8 c § (29.12.1989/1312)

Kasvullisen metsämaan vuotuista työtuloa määriteltäessä pidetään perustyötulona hehtaarilta:

Etelä-Suomessa euroa
ensimmäisiltä 120 hehtaarilta 4,20
seuraavilta 280 hehtaarilta 2,10
Keski-Suomessa euroa
ensimmäisiltä 150 hehtaarilta 3,36
seuraavilta 350 hehtaarilta 1,68
Pohjois-Suomessa euroa
ensimmäisiltä 200 hehtaarilta 2,52
seuraavilta 500 hehtaarilta 1,26
(27.6.2003/637)

Kasvullisen metsämaan työtulo määritellään 1 momentin mukaista perustyötuloa suuremmaksi, jos maatilatalouden harjoittajat osallistuvat metsän hakkuutöihin tai jos heidän työpanoksensa viljelmän metsätaloudessa muutoin on tavanomaista suurempi.

Työtulo määritellään 1 momentin mukaista perustyötuloa pienemmäksi, jos metsä sijaintinsa vuoksi on erittäin huonotuottoinen tai jos metsän hoitotyöt on sopimuksella tai muutoin annettu muiden tehtäviksi.

8 d § (29.12.1989/1312)

Viljelmän työtulo jaetaan maatilatalouden harjoittajien kesken siinä suhteessa kuin he ottavat osaa työhön viljelmällä. Tällöin aviopuolisoiden yhteisestä työtulosta katsotaan kummallekin puolisolle kuuluvan yksi kolmasosa ja loput jaetaan heidän keskensä siten kuin he ovat yhteisessä hakemuksessaan esittäneet tai, jollei tällaista hakemusta ole tehty, kummallekin tasan. Erityisestä syystä työtulon jakautuminen puolisoiden kesken voidaan kuitenkin vahvistaa edellä sanotusta poiketen.

8 e § (29.12.1989/1312)

Maatilatalouden työhön osallistuvan perheyrityksen jäsenen työtulona pidetään hänelle maksettavaa palkkaa ottaen kuitenkin huomioon, mitä 8 §:ssä on säädetty.

8 f § (27.6.2003/637)

Poronomistajan vuotuinen työtulo on 2,02 euroa hänen omistamaltaan lukuporolta lisättynä 4,04 eurolla jokaiselta hänen työpäivältään tämän lain piiriin kuuluvassa poronhoitotyössä. Poronomistajan työtuloon lisätään palkkiot hänen paliskunnan poroisäntänä tai rahastonhoitajana tekemästään työstä.

8 g § (29.12.1989/1312)

Vakuutuksen alkaessa maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa maatalousyrittäjän työtulon. Jos työtuloon vaikuttavat seikat myöhemmin olennaisesti muuttuvat, tarkistetaan se hakemuksesta. Eläkelaitos voi myös omasta aloitteestaan tarkistaa työtulon. Työtuloa ei saa kuitenkaan muuttaa takautuvasti.

2 momentti on kumottu L:lla 17.3.1995/376.

Jos viljelmän käyttöä rajoitetaan valtion toimenpiteillä tarkoituksena tasapainottaa maataloustuotantoa, työtuloa ei tämän johdosta tarkisteta maatalousyrittäjien eläkelaitoksen aloitteesta. (20.12.1991/1599)

4 momentti on kumottu L:lla 28.6.1993/563.

8 h § (1.10.2004/893)

Sen estämättä, mitä 8 ja 8 a–8 g §:ssä säädetään, osa-aikaeläkettä saavan maatalousyrittäjän työtuloksi vahvistetaan puolet työntekijäin eläkelain 7 d §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla lasketusta mainitun lain 4 f §:n 3 momentissa tarkoitetusta tämän lain mukaisesta vakiintuneesta ansiotulosta ja työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle maatalousyrittäjälle se työtulo, joka vastaa maatalousyrittäjän tämän lain alaista työskentelyä hänen työkykynsä alentumisen jälkeen.

8 i § (1.10.2004/893)

Eläkkeen perusteena oleva työtulo lasketaan kullekin kalenterivuodelle erikseen. Kunkin kalenterivuoden eläkkeen perusteena oleva työtulo on kyseisenä vuonna voimassa olleiden 8 ja 8 a–8 h §:n mukaisesti vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisesti tarkistettujen maatalousyrittäjän vuotuisten työtulojen vakuutusajoilla painotettu keskimäärä kyseisenä vuotena.

Eläkkeen perusteena oleva työtulo työkyvyttömyyden alkamisvuoden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden päättymisen väliselle ajalle (tuleva aika) määrätään siten kuin työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ssä säädetään. Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2–4 ja 6 momentissa sekä mainitun lain 7 d §:n 1 ja 2 momentissa määritellystä tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin mikä tämän lain alaisten työansioiden osuus on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2 momentin sekä 7 d §:n 2 momentin mukaisena tarkasteluaikana.

Jos eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun saamiseen on menetetty 12 §:n 5 momentin mukaisesti, vähennetään siltä kalenterivuodelta, jolta vakuutusmaksu on vanhentunut, 1 momentin mukaan laskettavaa eläkkeen perusteena olevaa työtuloa ottaen huomioon saamatta jääneet vakuutusmaksut siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

Eläkkeeseen oikeuttavat myös työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä tarkoitetut etuudet siten kuin mainitussa säännöksessä tarkemmin säädetään. Tällöin katsotaan maatalousyrittäjän saaman aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena olevaksi ansioksi työntekijäin eläkelain 6 a §:n 2 momentissa mainittu rahamäärä.

Jos maatalousyrittäjällä on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaan, otetaan 4 momentissa tarkoitettujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot huomioon vain kertaalleen. Niistä karttuneen eläkkeen osan maksaa työntekijäin eläkelain 10 d §:ssä tarkoitettu eläkelaitos. Kustannukset näiden etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeestä jaetaan eläkelaitosten kesken siten kuin työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään.

8 j § (29.12.1989/1312)

Eläketurvakeskus voi antaa eläkelaitokselle yleisiä ohjeita 8 ja 8 a–8 g §:n soveltamisesta.

8 k § (27.6.2003/637)

8 k § on kumottu L:lla 27.6.2003/637.

9 § (27.6.2003/637)

Vanhuuseläke myönnetään 63 vuotta täyttäneelle maatalousyrittäjälle sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa eläkkeen hakemista, jollei eläkkeen lykkäämisestä tai varhentamisesta muuta johdu. Vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen aikana 11 §:n 2 momentin nojalla vakuutetusta maatalousyrittäjätoiminnasta kertynyt eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

9 a § (23.12.1988/1222)

Maatalousyrittäjä, joka on 1 §:n säännösten mukaisesti ottanut tässä laissa säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen, liitetään myös maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutukseen. Hänen kuoltuaan edunsaajilla on oikeus saada ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumma tämän lain mukaisesti. Edunsaajat ja vakuutussumman saamisen muut edellytykset sekä vakuutussumman suuruus ja sen suorittaminen määräytyvät maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen ehtojen mukaisesti. Ehdot vahvistaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esityksestä sosiaali- ja terveysministeriö ja niiden tulee olla kulloinkin voimassa olevien työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen ehtojen mukaiset. Ministeriö voi kuitenkin ehtoja vahvistaessaan poiketa työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen ehdoista, jos poikkeama on vähäinen ja johtuu maatalousyrittäjätoiminnan erityisestä luonteesta. Jos syntyy epäselvyyttä siitä, mikä on edellä tarkoitettu työntekijäin ryhmähenkivakuutus, sosiaali- ja terveysministeriö ratkaisee asian.

9 b § (23.12.1988/1222)

Jos maatalousyrittäjien eläkelaitos on maksanut tämän lain mukaisen vakuutussumman ja sittemmin ilmenee, että edunsaajalla on oikeus suoritukseen muusta ryhmähenkivakuutuksesta, siirtyy edunsaajan oikeus suoritukseen maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tämän lain nojalla suoritettua korvausta vastaavalta osalta.

10 § (20.12.1991/1599)

Maatalousyrittäjä on velvollinen suorittamaan tämän lain mukaista eläketurvaa varten vakuutusmaksun, joka lasketaan hänen työtulostaan. Vakuutusmaksu on alennetun prosentin mukainen siltä osin kuin työtulo on enintään 1 765,97 euroa, väliprosentin mukainen siltä osin kuin työtulo ylittää 1 765,97 euroa, mutta on enintään 2 775,10 euroa, ja perusprosentin mukainen työtulon 2 775,10 euroa ylittävältä osalta. Vakuutusmaksun eräpäivistä säädetään valtioneuvoston asetuksella. (27.6.2003/637)

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa perusprosentin vuosittain samaksi kuin se prosenttimäärä, jonka voidaan arvioida vastaavan työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräistä vakuutusmaksua prosentteina palkoista, kun työntekijäin eläkelain 12 b §:n mukaista 53 vuotta täyttäneiden työntekijöiden korotetun vakuutusmaksun osuutta ei oteta huomioon. Maatalousyrittäjän 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien perusprosentiksi vahvistetaan kuitenkin edellä mainittu perusprosentti lisättynä yhtä monella prosenttiyksiköllä kuin työntekijäin eläkelain 12 b §:ssä tarkoitettu 53 vuotta täyttäneiden työntekijäin eläkemaksu ylittää sitä nuorempien maksun. Alennettu prosentti on 49 prosenttia perusprosentista. Väliprosentti on alennettu prosentti kerrottuna luvulla, joka saadaan, kun 0,51-kertaisen työtulon ja 88,30 euron summa jaetaan 988,95 eurolla. Väliprosenttia laskettaessa työtulo otetaan huomioon enintään 2 775,10 euroon saakka. (27.6.2003/637)

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esityksestä vakuutusmaksun perusteet.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on kirjattava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti vastuuvelkana tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen tarvittavat varat siihen määrään asti, johon eläkelaitoksen ne tulot, joita ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, riittävät mainittujen menojen peittämiseen. (17.3.1995/394)

Edellä 1 §:n 2 momentin 1–3 tai 6 kohdassa tarkoitettu maatalousyrittäjä on vastuussa samassa yrityksessä työskentelevän aviopuolisonsa ja perheyrityksen jäsenen sekä 1 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetun henkilön vakuutusmaksuista niin kuin omasta velastaan. Tässä tarkoitettua vastuuta toisen henkilön vakuutusmaksuista ei kuitenkaan ole sellaisella 1 §:n 2 momentin 1–3 tai 5 kohdassa tarkoitetulla maatalousyrittäjällä, joka ei harjoita maatalousyrittäjätoimintaa omistus- tai vuokraoikeuden perusteella hallitsemassaan yrityksessä. Jos tämän lain mukaista yrittäjätoimintaa harjoitetaan yhtymänä tai yhteisönä, myös se vastaa tähän toimintaan perustuvista osakkaittensa vakuutusmaksuista niin kuin omasta velastaan. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on pyydettäessä annettava tässä momentissa tarkoitetulle henkilölle, yhtymälle ja yhteisölle tämän momentin mukaiseen vastuuseen vaikuttavat tiedot. (19.12.2003/1178)

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei oteta huomioon työntekijäin eläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisten kulujen rahoittamista varten perittäviä vakuutusmaksun osia, kun vakuutusmaksun perusprosenttia vahvistetaan. (1.10.2004/893)

10 a § (23.12.1988/1222)

Maatalousyrittäjä, jota tarkoitetaan 9 a §:ssä, on velvollinen ryhmähenkivakuutusta varten suorittamaan vakuutusmaksun, jonka perusteet sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esityksestä. Maksu lasketaan vuotuisena tasamaksuna siten, että maksujen yhteismäärän tulee kattaa kaksi kolmannesta ryhmähenkivakuutuksen korvausmenoista. Tässä pykälässä tarkoitetuista vakuutusmaksuista on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä 10 §:n mukaisista vakuutusmaksuista on säädetty.

11 §

1 momentti on kumottu L:lla 30.6.2000/655.

Vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevalle maatalousyrittäjälle tai sellaiselle maatalousyrittäjälle, jonka viljelmä on 1 §:n 2 momentissa tai työtulo sanotun pykälän 3 momentin 2 kohdassa edellytettyä pienempi, mutta joka muutoin täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, voidaan sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin myöntää tämän lain mukainen vakuutus. Vakuutusta ei kuitenkaan myönnetä takautuvasti. (27.6.2003/637)

Mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan myös maatilatalouden työhön osallistuvaan 8 e §:ssä tarkoitettuun sellaiseen perheyrityksen jäseneen, jolle ei makseta palkkaa. (29.12.1989/1312)

12 § (30.12.1999/1335)

Jos maatalousyrittäjä on laiminlyönyt tämän lain mukaisen vakuutuksen ottamisen eikä kehotuksen saatuaan korjaa laiminlyöntiään maatalousyrittäjien eläkelaitoksen määräämässä kohtuullisessa ajassa, maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella työtulon ja perii vakuutusmaksun (pakkovakuuttaminen).

Edellä 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin sattuessa työtulo vahvistetaan tämän lain mukaisen maatalousyrittäjätoiminnan alkamisesta lukien. Työtuloa ei kuitenkaan vahvisteta takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja sitä välittömästi edeltäneeltä kolmelta kalenterivuodelta. Jos vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty tätä aikaisemmalta ajalta, oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen on tältä osin menetetty.

Eläkelaitos voi korottaa vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen maatalousyrittäjän vakuutusmaksun laiminlyönnin ajalta enintään kaksinkertaiseksi.

Jos maatalousyrittäjä on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen, eläkelaitoksella on oikeus periä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko. (19.12.2003/1178)

Vakuutusmaksu on perittävä maksuvelvolliselta viimeistään maksuunpanovuotta välittömästi seuraavan viiden kalenterivuoden kuluessa. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Eläkkeensaajan maksamatta jääneet tämän lain ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiset vakuutusmaksut voidaan vähentää eläkkeestä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Maatalousyrittäjän hakiessa 15 §:n 1 momentissa tarkoitettua muutosta eläkelaitos voi keskeyttää vakuutusmaksun perinnän, kunnes muutoksenhaku on käsitelty. Kun maatalousyrittäjä hakee työkyvyttömyyseläkettä, eläkelaitos voi niin ikään keskeyttää perinnän, kunnes hakemus on ratkaistu. (27.6.2003/637)

13 § (18.12.1981/913)

Tämän lain mukaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien kustannuksista vastaavat maatalousyrittäjien eläkelaitos ja valtio. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kustannettava osuus muodostuu eläkelaitoksen saamista vakuutusmaksuista, joista on vähennetty eläkelaitoksen kohtuulliset hoitokulut, ja sijoitusten tuotoista. Valtio vastaa eläkkeiden ja muiden etuuksien kustannuksista muilta osin. Ryhmähenkivakuutuksen korvausmenoista valtion vastuulla on kuitenkin yksi kolmannes. Vakuutusmaksuina ei oteta huomioon niitä maksamatta jääneitä vakuutusmaksuja, jotka on jätetty ulosottotoimin perittäviksi tai valvottu konkurssissa. Vakuutusmaksuina ei myöskään oteta huomioon sellaisia maksamatta olevia vakuutusmaksuja, jotka sisältyvät yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/93) tarkoitettuun saneerausohjelmaan tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/93) tarkoitettuun maksuohjelmaan taikka sellaiseen vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, joka sisällöltään vastaa mainituissa laeissa säädettyjä periaatteita. (30.12.1993/1656)

Tätä pykälää sovellettaessa ei oteta huomioon eläketurvaa, joka perustuu ennen 1 päivää tammikuuta 2001 voimassa olleeseen 11 §:n 1 momenttiin. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin eläkkeisiin luetaan kuitenkin mainitun lainkohdan mukaisiin eläkkeisiin työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tulevat korotukset siltä osin kuin vastaavien sijoitusten tuotto ei niihin riitä. (27.6.2003/637)

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena ennakkona määrä, joka vastaa valtion 1 momentin mukaisena osuutena suoritettavaksi arvioitua määrää.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esityksestä ne perusteet, joiden mukaan lasketaan 1 momentissa tarkoitetut kohtuulliset hoitokulut sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu sijoitusten tuotto. Ministeriö antaa myös tarkemmat ohjeet tämän pykälän soveltamisesta.

Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään valtion osuudesta tämän lain mukaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien kustannuksista, valtion tulee suorittaa maatalousyrittäjien eläkelaitokselle sellainen määrä varoja, että maatalousyrittäjien eläkelaitoksen maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu (maksuvalmiussuoritus). (10.11.2000/935)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kustannettavaa osuutta määrättäessä otetaan vuosina 2001–2004 huomioon puolet 4 momentissa tarkoitettujen perusteiden mukaan lasketusta sijoitusten tuotosta, ja toinen puoli sijoitusten tuotosta kirjataan eläkelaitoksen maksuvalmiuden parantamiseen 10 §:n 4 momentissa tarkoitettuna vastuuvelkana. (10.11.2000/935)

14 § (27.6.2003/637)

Vahvistetut työtulot ja tässä laissa säädetyt ansiorajat ja rahamäärät tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä säädetään.

15 § (27.6.2003/637)

Edellä 1 §:n 5 momentissa tarkoitettuun eläketurvakeskuksen päätökseen, 8 g §:ssä tarkoitettuun eläkelaitoksen päätökseen sekä 9 a §:n soveltamista koskevaan eläkelaitoksen päätökseen saa hakea muutosta ja päätöksen poistamista siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.

16 §

Maatalousyrittäjien eläkelaitos huolehtii:

1) tässä laissa säädetystä eläketurvasta ja ryhmähenkivakuutuksesta;

2) sukupolvenvaihdoseläketurvasta siten kuin maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetussa laissa (1317/90) säädetään;

3) luopumiseläketurvasta siten kuin luopumiseläkelaissa (16/74) säädetään;

4) luopumiskorvauksista siten kuin maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetussa laissa (1330/92) säädetään; (16.12.1994/1298)

5) luopumistuista siten kuin maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa laissa (1293/94) säädetään; (16.12.1994/1298)

6) lopettamistukiasioista siten kuin kasvihuonetuotannon ja omenanviljelyn lopettamistuesta annetussa laissa (1297/1994) ja maataloustuotannon lopettamistuesta annetussa laissa (1340/1996) säädetään; (12.11.1999/1045)

7) maatalousyrittäjien toimeentuloturvasta siten kuin sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annetussa laissa (118/1991) säädetään; (12.11.1999/1045)

8) maatalousyrittäjien lomituspalveluista siten kuin maatalousyrittäjien lomituspalvelulaissa (1231/1996) säädetään; (26.11.2004/1028)

9) työterveyshuoltolaissa (1383/2001) tarkoitettuun maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyvistä tehtävistä siten kuin tässä laissa säädetään. (26.11.2004/1028)

(18.12.1992/1331)

Asetuksella voidaan säätää, että maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa myös maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaissa (1026/81) tarkoitetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen tehtävät. (18.12.1992/1331)

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on Vakuutusvalvontaviraston valvonnan alainen ja sen ohjesääntö annetaan asetuksella. (12.11.1999/1045)

16 a § (26.11.2004/1028)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen 16 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetut tehtävät ovat:

1) ylläpitää maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriä tilakäyntien toteutumisen tehostamista ja seurantaa varten;

2) edistää työterveyshuoltolaissa tarkoitettujen maatalouden asiantuntijoiden osallistumista työterveyshuollon toimintasuunnitelmien mukaisille tilakäynneille;

3) pitää ja julkaista tilakäyntirekisterin tietojen perusteella tilastoja;

4) laatia tilakäyntirekisterin tietojen perusteella selvityksiä maatalousyrittäjien työolojen terveysvaaroista ja toimenpiteistä, joilla terveysvaaroja voidaan ennaltaehkäistä;

5) edistää maatalousyrittäjien työterveyshuoltotoiminnan tehokasta toteutumista.

Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 1 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvien kustannusten rahoittamisesta säädetään maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 13 §:ssä.

16 b § (12.11.1999/1045)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätösvaltaa käyttävät valtuuskunta ja sen asettama hallitus, joissa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ohella on kummassakin yksi maa- ja metsätalousministeriön, yksi sosiaali- ja terveysministeriön ja yksi valtiovarainministeriön nimeämä henkilö sekä tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden taloudellisia etuja valvovien edustavimpien järjestöjen edustus. Valtuuskunnan asettaa eläketurvakeskus, joka myös valitsee hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa lukuun ottamatta on kullekin valtuuskunnan ja hallituksen jäsenelle nimettävä henkilökohtainen varajäsen. Mitä tässä laissa tai asetuksessa, joka sisältää maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännön (501/1969), säädetään valtuuskunnan tai hallituksen jäsenestä, sovelletaan vastaavasti varajäseneen.

Sekä valtuuskunnan että hallituksen puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla tulee olla riittävä työeläkevakuutustoiminnan tuntemus. Hallituksen jäsenen on oltava hyvämaineinen.

Hallituksessa on oltava riittävä eläkelaitoksen 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun toiminnan tuntemus ja sijoitustoiminnan asiantuntemus.

Hallituksen jäseneltä on ennen nimeämistä tai valintaa saatava päivätty ja allekirjoitettu suostumus tehtävään.

Hallitus valitsee eläkelaitoksen toimitusjohtajan. Toimitusjohtajan on oltava hyvämaineinen ja hänellä on oltava riittävä työeläkevakuutustoiminnan, eläkelaitoksen 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun muun toiminnan, sijoitustoiminnan ja liikkeenjohdon tuntemus. Jos eläkelaitoksella on toimitusjohtajan sijainen, häneen sovelletaan, mitä tässä laissa tai asetuksessa, joka sisältää maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännön, säädetään toimitusjohtajasta. Toimitusjohtajalta on ennen nimitystä saatava päivätty ja allekirjoitettu suostumus tehtävään.

Valtuuskunnan tai hallituksen jäsenenä taikka toimitusjohtajana ei voi olla vajaavaltainen eikä konkurssissa oleva eikä henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon.

Valtuuskunnan ja hallituksen kokoonpanosta säädetään tarkemmin asetuksessa, joka sisältää maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännön.

16 c § (12.11.1999/1045)

Valtuuskunta päättää eläkelaitoksen toiminnan yleisistä suuntaviivoista ja valvoo eläkelaitoksen hallituksen toimintaa.

Hallitus huolehtii eläkelaitoksen hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä eläkelaitoksen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävästä sisäisestä valvonnasta ja riittävistä riskienhallintajärjestelmistä. (14.6.2002/484)

Hallitus voi asettaa 16 §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen lakien toimeenpanoon kuuluvien asioiden ja sijoitusasioiden käsittelyä varten jaostoja. Hallituksella on oikeus siirtää edellä tarkoitetut asiat tai osa niistä jaoston, toimitusjohtajan tai muun toimihenkilön ratkaistavaksi. (14.6.2002/484)

Toimitusjohtajan tulee hoitaa eläkelaitoksen juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.

Valtuuskunnan, hallituksen, jaostojen ja toimitusjohtajan tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksessa, joka sisältää maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännön.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. (14.6.2002/484)

17 § (14.6.2002/484)

Eläkelaitoksen sijoitustoiminnan on oltava itsenäistä ja sitä varten on oltava riittävä henkilöstö toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen. (8.12.2006/1117)

Eläkelaitoksen hallituksen on laadittava sijoitussuunnitelma noudattaen soveltuvin osin, mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 28 §:n 1 momentissa säädetään. Sijoitussuunnitelmasta on käytävä ilmi, missä määrin eläkelaitos ostaa varainhoitopalveluja, sijoitustoiminnan asiantuntijapalveluja, aputoimintoja tai niihin rinnastettavia muita palveluja.

Eläkelaitoksen on 10 §:n 4 momentissa tarkoitettua vastuuvelkaa sekä muita vastuuvelkaan rinnastettavia eriä katettaessa noudatettava soveltuvin osin vakuutusyhtiölain (1062/1979) 10 luvun 3 §:n 3 momentin 2, 3 ja 7 kohtaa. Tarkemmat säännökset vastuuvelkaan rinnastettavista eristä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (8.12.2006/1117)

Eläkelaitoksen varoja ei saa käyttää sen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen. Eläkelaitos ei saa ilman Vakuutusvalvontaviraston lupaa hankkia osakeyhtiölain (734/1978) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua määräämisvaltaa muuta liikettä kuin vakuutusliikettä harjoittavassa yhteisössä, jollei yhteisön toimintaa voida pitää eläkelaitoksen toimintaan liittyvänä ja tämän kannalta tarkoituksenmukaisena tai jollei kysymyksessä ole asunto- tai kiinteistöyhteisö.

Eläkelaitos ei saa yksin eikä yhdessä tytäryhteisönsä kanssa ilman Vakuutusvalvontaviraston lupaa omistaa yli kymmentä prosenttia osakkeista, jäsenosuuksista tai yhtiöosuuksista eikä yli kymmentä prosenttia kaikkien osakkeiden, jäsenosuuksien tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä julkisen valvonnan alaisessa luotto- tai rahoituslaitoksessa rahastoyhtiötä lukuun ottamatta.

Edellä 4 ja 5 momentissa tarkoitettuun omistukseen lasketaan myös sellaiset osakkeet ja niiden tuottama äänimäärä, jotka eläkelaitos voi optio-oikeuden tai vaihtovelkakirjan nojalla merkitä.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa määräykset 1 momentissa tarkoitetusta sijoitustoiminnan itsenäisyydestä, 2 momentissa tarkoitetusta sijoitussuunnitelmasta sekä sijoitustoimintaa täydentävien varojenhoitopalvelujen, sijoitustoiminnan asiantuntijapalvelujen, aputoimintojen ja näihin rinnastettavien palvelujen käytöstä.

17 a § (17.3.1995/394)

Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oltava vakuutusmatemaatikko.

Vakuutusmatemaatikon tehtävistä ja kelpoisuusehdoista on vastaavasti voimassa, mitä vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:ssä säädetään.

Vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta on eläkelaitoksen tehtävä ilmoitus Vakuutusvalvontavirastolle. (29.1.1999/99)

17 b § (30.12.2004/1326)

Eläkelaitoksen kirjanpidossa, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sekä konsernitilinpäätöksen laadinnassa on noudatettava kirjanpitolakia (1336/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä kirjanpitoasetusta (1339/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevista säännöksistä tai 17 g §:ssä tarkoitetusta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksistä muuta johdu.

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, eläkelaitoksen tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen sovelletaan myös soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 §:n 5 ja 6 momenttia, 1 a–1 c, 4 ja 4 a §:ää, 4 b §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtaa sekä 2 momenttia sekä 4 c §:ää.

Kirjanpitolain 1 luvun 4 §:n 1 momenttia, 2 luvun 4 §:n 2 momenttia, 3 luvun 1 §:ää, 2 §:n 2 momenttia sekä 6, 9 ja 11 §:ää, 4 luvun 1, 3 ja 4 §:ää, 5 §:n 5 momenttia ja 7 §:ää, 5 luvun 2, 2 a, 13, 16 ja 17 §:ää, 7 a luvun 2–5 §:ää sekä 8 luvun 6 §:ää ei sovelleta eläkelaitoksen tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseen.

Eläkelaitos on velvollinen laatimaan ja sisällyttämään tilinpäätökseensä konsernitilinpäätöksen noudattaen soveltuvin osin, mitä säädetään vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 §:n 4 momentissa, 1 c §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa, 4 ja 4 a §:ssä, 4 b §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa, 4 c §:ssä, 11 §:n 1 momentin 2–4 virkkeessä sekä 3–5 ja 8 momentissa sekä 11 a ja 11 b §:ssä.

Kirjanpitolain 6 luvun 1 ja 2 §:ää, 7 §:n 6 momenttia, 7 a luvun 2–5 §:ää ja 8 luvun 6 §:ää ei sovelleta eläkelaitoksen konsernitilinpäätöksen ja emoyrityksenä olevan eläkelaitoksen toimintakertomuksen laatimiseen.

Tilinpäätös ja toimintakertomus on viimeistään tilikautta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä annettava tilintarkastajille, joiden tulee seuraavan huhtikuun 15 päivään mennessä antaa hallitukselle tilintarkastuskertomuksensa.

17 c § (14.6.2002/484)

Eläkelaitoksen tilintarkastuksesta on voimassa, mitä tässä laissa ja tilintarkastuslaissa (936/1994) säädetään. Tässä laissa hyväksytyllä tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastuslain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettua henkilöä tai yhteisöä.

Eläkelaitoksen kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja toimintakertomusta sekä hallintoa tarkastamaan valtuuskunnan on tilikaudeksi kerrallaan valittava vähintään kaksi hyväksyttyä tilintarkastajaa ja heille vastaavat kelpoisuusehdot täyttävät varatilintarkastajat. Vähintään yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja. Tilintarkastajan tehtävä päättyy tilikauden päätyttyä pidettävässä eläkelaitoksen valtuuskunnan varsinaisessa kokouksessa tai milloin uusi tilintarkastaja on valittu tämän tilalle. (30.12.2004/1326)

Valtuuskunnan on nimettävä yksi tilintarkastaja valvontatilintarkastajana huolehtimaan eläkelaitoksen kirjanpidon ja hallinnon tehokkaasta valvonnasta tilikauden aikana. Lisäksi on nimettävä yksi tilintarkastaja tai varatilintarkastaja valvontatilintarkastajan sijaiseksi. Valvontatilintarkastajan ja tämän sijaisen on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja.

Tilintarkastajalta ja varatilintarkastajalta sekä valvontatilintarkastajalta ja tämän sijaiselta on ennen valintaa saatava päivätty ja allekirjoitettu suostumus tehtävään.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa ohjeita eläkelaitoksen tilintarkastuksen suorittamisesta.

17 d § (14.6.2002/484)

Vakuutusvalvontaviraston on ilmoituksesta määrättävä eläkelaitokselle kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos hyväksyttyä tilintarkastajaa ei ole valittu tämän lain tai tilintarkastuslain mukaisesti tai tilintarkastajalla ei ole tilintarkastuslain 10 §:ssä tarkoitettua kelpoisuutta tai milloin tilintarkastaja ei ole tilintarkastuslain 23 ja 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla riippumaton.

Ilmoituksen saa edellä tarkoitetuissa tapauksissa tehdä kuka tahansa. Eläkelaitoksen hallitus on velvollinen tekemään ilmoituksen, jollei valtuuskunta viivytyksettä valitse kelpoisuusehdot täyttävää tilintarkastajaa.

Ennen kuin tässä pykälässä mainittu määräys annetaan, on eläkelaitoksen hallitusta kuultava. Määräys on voimassa siihen asti, kun eläkelaitokselle on säädetyssä järjestyksessä valittu tilintarkastaja Vakuutusvalvontaviraston määräämän tilintarkastajan tilalle.

17 e § (14.6.2002/484)

Eläkelaitoksen tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle eläkelaitosta koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja joiden voidaan katsoa:

1) olennaisesti rikkovan eläkelaitoksen toiminnan harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä;

2) vaarantavan eläkelaitoksen toiminnan jatkumisen; tai

3) johtavan tilintarkastuskertomuksessa muistutukseen tai tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistamista koskevan kielteisen lausunnon esittämiseen.

(30.12.2004/1326)

Eläkelaitoksen tilintarkastaja on myös velvollinen ilmoittamaan Vakuutusvalvontavirastolle 1 momentissa mainituista seikoista ja päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan tehtäväänsä yhteisössä, jossa eläkelaitoksella on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.

Vilpittömässä mielessä toimineelle tilintarkastajalle ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

17 f § (14.6.2002/484)

Eläkelaitoksen tulee vuosittain kahden viikon kuluessa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistamisesta toimittaa jäljennös tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja tilintarkastajien lausunnosta Vakuutusvalvontavirastolle sekä kertomus toiminnastaan ja tilastaan:

1) maatalousyrittäjien eläkelain alaisen muun toimintansa kuin ryhmähenkivakuutuksen osalta eläketurvakeskukselle;

2) maatalousyrittäjien luopumisetuuksia koskevien lakien alaisen toimintansa osalta maa- ja metsätalousministeriölle; sekä

3) koko toimintansa osalta Vakuutusvalvontavirastolle.

(30.12.2004/1326)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kertomus on toimitettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä, Vakuutusvalvontavirastolla sekä valtiovarainministeriöllä on oikeus määräämässään kohtuullisessa ajassa saada muutakin kirjallista selvitystä eläkelaitoksen toiminnasta, ja ne voivat muullakin tavalla tarkastaa eläkelaitoksen toimintaa. Sama oikeus on eläketurvakeskuksella 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen eläkkeiden ja muiden etuuksien sekä niiden perusteena olevien tietojen osalta sekä maa- ja metsätalousministeriöllä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta.

17 g § (14.6.2002/484)

Eläkelaitoksen harjoittaman vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat säännökset tase-, ja tuloslaskelmakaavoista, rahoituslaskelmasta, taseen, tuloslaskelman ja rahoituslaskelman liitetiedoista ja toimintakertomuksessa annettavista tiedoista, konsernitaseesta, konsernituloslaskelmasta ja konsernin rahoituslaskelmasta, konsernitaseen, konsernituloslaskelman ja konsernin rahoituslaskelman liitetiedoissa annettavista tiedoista sekä tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (30.12.2004/1326)

Vakuutusvalvontavirasto antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat määräykset eläkelaitoksen ja sen konsernin tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta. (30.12.2004/1326)

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita ja lausuntoja tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä sekä toimintakertomusta koskevien säännösten, sosiaali- ja terveysministeriön 1 momentissa tarkoitetun asetuksen sekä kirjanpitolain ja kirjanpitoasetuksen soveltamisesta eläkelaitokseen. (30.12.2004/1326)

Eläkelaitoksen tuloslaskelma ja tase on laadittava 1 momentissa tarkoitettuja kaavoja yksityiskohtaisempina, jos se on tarpeen tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi tai, jos se on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi eläkelaitoksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu asetus, määräys, ohje, lupa tai lausunto on kirjanpitolain tai kirjanpitoasetuksen yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston on ennen asetuksen, määräyksen, ohjeen, lausunnon tai luvan antamista pyydettävä siitä kirjanpitolautakunnan lausunto.

Vakuutusvalvontavirasto voi erityisestä syystä määräajaksi myöntää yksittäistapauksissa poikkeuksia 17 b §:n 4 momentista sekä vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 c §:n 5 momentista ja 11 a §:n 2 momentista, tuloslaskelman ja taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista, liitetiedoista, toimintakertomuksen tarkemmasta sisällöstä, tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä sekä konsernituloslaskelman ja -taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista ja liitetiedoista. (30.12.2004/1326)

17 h § (13.6.2003/492)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa osallistumalla vakuutusalan valmiussuunnitteluun ja valmistelemalla etukäteen poikkeusoloissa tapahtuvaa toimintaa sekä muin toimenpitein.

Jos 1 momentista aiheutuvat tehtävät edellyttävät sellaisia toimenpiteitä, jotka selvästi poikkeavat tavanomaisena pidettävästä eläkelaitoksen toiminnasta ja joista aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia, tällaiset kustannukset voidaan korvata huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita 1 momentin soveltamisesta.

18 § (26.8.2005/679)

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005) tarkoitettuun työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan valtioneuvosto määrää sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan kaksi työelämän olosuhteita tuntevaa jäsentä, jotka ovat perehtyneet maatalousyrittäjätoimintaan ja joista 16 b §:n 1 momentissa mainitut järjestöt tekevät ehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriölle.

19 §

Jollei tästä laista muuta johdu, soveltuvin osin on lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 a, 4, 4 a–4 d, 4 f–4 n, 5, 5 a– 5 c, 6, 6 a, 7 b, 7 e, 7 g–7 i, 8, 8 a–8 g, 9 ja 10 b–10 d §:ssä, 11 §:n 2 ja 11 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa sekä 12 d, 14 ja 16 §:ssä, 17 §:n 2 ja 3 momentissa, 17 a §:n 1 momentissa, 17 b–17 d §:ssä, 17 e §:n 1 momentissa, 17 f §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 17 h §:ssä, 17 i §:n 1 ja 3–5 momentissa, 17 j §:ssä, 17 k §:n 2–4 momentissa, 18 §:ssä, 19 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä sekä 2 ja 3 momentissa, 19 b–19 f, 20, 21, 21 a–21 e ja 22 §:ssä säädetään. (1.10.2004/893)

2–3 momentit on kumottu L:lla 27.6.2003/637.

Työntekijäin eläkelain 17 §:n 2 ja 3 momentin, 17 d §:n 3 momentin, 17 f §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdan sekä 17 k §:n 2–4 momentin säännöksiä sovellettaessa maatalousyrittäjä rinnastetaan mainitussa laissa tarkoitettuun työnantajaan ja 17 e §:n 1 momenttia sovellettaessa mainitussa laissa tarkoitettuun työntekijään. (19.12.2003/1178)

Siltä osin kuin eläkelaitoksen toiminnassa ei ole kysymys eläketurvan toimeenpanosta, eläkelaitoksen toimintaan sovelletaan soveltuvin osin vakuutuskassalain (1164/1992) 165 ja 165 a–165 c §:ää. (19.12.2003/1178)

6 momentti on kumottu L:lla 19.12.2003/1178. (19.12.2003/1178)

7 momentti on kumottu L:lla 19.12.2003/1178. (19.12.2003/1178)

19 a § (19.12.2003/1178)

Maatalousyrittäjä on velvollinen viipymättä antamaan maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tiedot tämän lain mukaisen maatalousyrittäjätoimintansa alkamisesta sekä yrittäjätoimintansa laadussa, laajuudessa tai muodossa taikka maatalousyrittäjän työpanoksessa tapahtuvista olennaisista muutoksista. Niin ikään maatalousyrittäjä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan eläkelaitokselle tämän lain mukaisen yrittäjätoimintansa päättymisestä.

Maatalousyrittäjän 1 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta eläkelaitos voi vaatia maatalousyrittäjältä selvityksen 1 momentissa mainituista sekä muista vastaavista seikoista, jotka voivat vaikuttaa tämän lain mukaiseen vakuuttamisvelvollisuuteen, vakuutusmaksuun, vakuutuksen hoitoon, työtuloon ja eläkeoikeuteen.

19 b § (19.12.2003/1178)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista asiaa käsitellessään muiden sille 16 §:ssä mainituissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että nämä tiedot vaikuttavat tämän lain mukaiseen etuuteen ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksella olisi oikeus saada nämä tiedot muutoinkin erikseen. Etuuden hakijalle tulee ilmoittaa etukäteen mahdollisesta tietojen käytöstä.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ja eläketurvakeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä veroviranomaiselta ja maaseutuelinkeinorekisteristä annetussa laissa (1515/1994) tarkoitetulta rekisteriviranomaiselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ja eläketurvakeskuksella on lisäksi oikeus saada Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetussa laissa (1139/1994) tarkoitetulta viranomaiselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen kalastusta koskevien tehtävien toimeenpanossa. Eläketurvakeskuksella ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus saada mainitut tiedot maksutta, jos ne on tarkoitettu käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Muussa tapauksessa tietojen pyytäjän on veroviranomaisen vaatimuksesta maksettava tietojen antamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä paliskunnilta ja paliskuntain yhdistykseltä tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa. Nämä tiedot on annettava eläkelaitokselle vuosittain poronhoitovuoden päätyttyä siten kuin maatalousyrittäjien eläkelaitos tarkemmin määrää. Eläketurvakeskuksella ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus tarvittaessa muulloinkin saada näitä tietoja paliskunnilta ja paliskuntain yhdistykseltä.

19 c § (19.12.2003/1178)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään eläkelaitoksen velvollisuudesta antaa tietoja, annettava tiedot:

1) liikennevakuutuslain (279/1959) 19 §:ssä mainituille vakuutusyhtiöille sekä Liikennevakuutuskeskukselle ja Valtiokonttorille sen vuosityöansion määräämistä varten, jota tarvitaan liikennevahingon korvausta laskettaessa;

2) Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslaissa (364/1963) tarkoitettujen etuuksien laskemista varten;

3) verohallinnolle sairausvakuutuslaissa tarkoitetun sairausvakuutusmaksun määrittämistä varten.

Jos maatalousyrittäjien eläkelaitos suorittaa vajaavaltaiselle 9 a §:ssä tarkoitetun maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman, eläkelaitoksen tulee viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä ilmoittaa vakuutussummasta sille holhousviranomaiselle, jonka toimialueella vajaavaltaisella on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta.

19 d § (26.11.2004/1028)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus kerätä ja tallettaa 2 ja 3 momentissa mainitut tiedot tilakäyntirekisteriin 16 a §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Tilakäyntirekisteriin sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), jollei tässä laissa toisin säädetä. Tilakäyntirekisterin henkilötietolaissa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä toimii maatalousyrittäjien eläkelaitos. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ei ole oikeutta kerätä ja tallettaa tilakäyntirekisteriin henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitetuilta työterveyshuollon palvelujen tuottajilta 16 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamista varten seuraavat tiedot:

1) maatalousyrittäjän nimi ja henkilötunnus;

2) maatilan tuotantosuunta;

3) liittymispäivä työterveyshuoltoon;

4) tieto suunnitellun tilakäynnin ajankohdasta ja tilakäynnille osallistujista;

5) tieto tilakäynnin toteutumisesta ja tilakäynnille osallistujista.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus 16 a §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitun tehtävän hoitamiseksi saada työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitetuilta työterveyshuollon palvelujen tuottajilta tieto tilakäynnillä havaituista keskeisistä työolojen terveysvaaroista ja toimenpide-ehdotuksista sekä niiden toteuttamisesta, jos maatalousyrittäjä, jonka tiedoista on kysymys, on antanut edellä mainittuun tietojen luovuttamiseen suostumuksensa. Edellä mainittuja tietoja voidaan maatalousyrittäjän suostumuksella käyttää myös selvitettäessä maatalousyrittäjän tämän lain mukaista ammatillista kuntoutusta koskevaa asiaa.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus saada 2 ja 3 momentissa mainitut tiedot maksutta. Tietojen luovuttamista varten työterveyshuollon palvelujen tuottajille voidaan avata tekninen käyttöyhteys maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa olevaan tilakäyntirekisteriin.

19 e § (26.11.2004/1028)

Tilakäyntirekisteriin talletetut tiedot on hävitettävä kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun tilakäynti on toteutettu.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ei ole oikeutta luovuttaa 16 a §:ssä tarkoitettuun tilakäyntirekisteriin talletettuja tietoja, ellei siitä ole erikseen muualla laissa säädetty tai asianomainen, jonka tiedoista on kysymys, anna siihen suostumustaan. Edellä tarkoitettuja tietoja voidaan luovuttaa tieteellistä tutkimusta varten siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 28 §:ssä säädetään.

20 § (29.12.1989/1312)

Tätä lakia sovellettaessa viljellyn maatalousmaan pinta-ala lasketaan hehtaarin kymmenesosan ja kasvullisen metsämaan pinta-ala hehtaarin tarkkuudella. Jos pyöristys on mahdollinen molempiin suuntiin, suoritetaan se ylöspäin.

20 a § (12.11.1999/1045)

Hallituksen ja valtuuskunnan jäsen, eläkelaitoksen toimitusjohtaja ja 16 c §:n 2 momentissa mainittu hallitukseen kuulumaton henkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut eläkelaitokselle. Sama koskee vahinkoa, joka tätä lakia, eläkelaitoksen ohjesääntöä, sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksiä tai vakuutusta koskevia perusteita rikkomalla on aiheutettu eläkelaitoksen toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle tai muulle henkilölle. Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.

Työntekijän asemassa olevan vahingonkorvausvastuuseen on kuitenkin sovellettava vahingonkorvauslain 4 luvun ja työsopimuslain (55/2001) 12 luvun 1 §:n 3 momentin säännöksiä työntekijän korvausvastuusta. (26.1.2001/82)

21 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

21 a § (12.2.1999/169)

Maatalousyrittäjällä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään. Siltä osin kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa on tämän lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä, Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan ensin mainitun lain säännöksiä.

22 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1970.

Tämä laki ei koske, ellei jäljempänä toisin säädetä, maatalousyrittäjää, joka on täyttänyt 65 vuotta ennen lain voimaantuloa.

Oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa.

Vakuutus on otettava vuoden kuluessa lain voimaantulosta, jos vakuuttamisvelvollisuus on alkanut sanotun vuoden aikana. Jos oikeus eläkkeen saamiseen alkaa tänä aikana ennen vakuutuksen ottamista, eläke maksetaan niin kuin vakuutus olisi ollut voimassa jo vakuuttamisvelvollisuuden alkaessa, mutta eläkkeestä pidätetään, mitä vakuutusmaksuna olisi ollut suoritettava.

Sen estämättä, mitä 6 §:n 1 momentissa on säädetty, ennen 1 päivää syyskuuta 1929 syntyneen maatalousyrittäjän vanhuuseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on, jos eläkkeeseen oikeuttavaksi on luettava aika 1 päivästä tammikuuta 1970 siihen saakka, kun maatalousyrittäjä täyttää 65 vuotta, 33 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta työtulosta, jollei eläkkeen määrä 6 §:n 1 momentin mukaan laskettuna muodostu suuremmaksi. Sanottua prosenttilukua muutetaan jäljempänä olevan taulukon mukaisesti. Maatalousyrittäjien eläkelain muuttamisesta 20 päivänä syyskuuta 1974 annetun lain (751/74) voimaantulosäännöksen 3 momentissa mainitun syntymäaikarajan 1 päivän tammikuuta 1930 asemesta käytetään syntymäaikarajana 1 päivää tammikuuta 1934 ja prosenttilukua 25 muutetaan, jollei eläkkeen määrä 6 §:n 1 momentin mukaan laskettuna muodostu suuremmaksi, seuraavasti:

33 %:n25 %:n
asemestaasemesta
Vuonna%%
1977–19783527
1979–l98l3628
1982 ja sen jälkeen3729

Sen estämättä, mitä 6 §:n 1 momentissa ja tämän pykälän 5 momentissa on säädetty, ennen 1 päivää toukokuuta 1930 syntyneen maatalousyrittäjän vanhuuseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on, jos eläkkeeseen oikeuttavaksi on luettava aika 1 päivästä tammikuuta 1970 siihen saakka, kun maatalousyrittäjä täyttää 65 vuotta, 38 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta työtulosta, mikäli eläketapahtuma on sattunut 1 päivänä tammikuuta 1983 tai sen jälkeen. (17.12.1982/983)

Jollei eläkkeeseen oikeuttavaksi ole luettava koko edellä mainittua aikaa, eläkkeen määrä on sama suhteellinen osa sanotusta eläkkeestä kuin eläkkeeseen oikeuttavien kuukausien luku on koko edellä mainittuun aikaan sisältyvien täysien kuukausien luvusta. Jos maatalousyrittäjä on syntynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1935, osaeläkkeenä myönnettävä työkyvyttömyyseläke lasketaan siten, että osaeläke on seuraavien prosenttilukujen mukainen osa täydestä eläkkeestä:

SyntymävuosiOsaeläke prosenttia täy-
destä eläkkeestä
1927 tai aikaisempi66
192864
192962
193060
193158
193256
193354
193452

Mitä 5 ja 6 momentissa on säädetty, koskee myös henkilöä, jolle on myönnetty 11 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu vapaaehtoinen vakuutus. (17.12.1982/983)

Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu vapaaehtoinen vakuutus voidaan myöntää myös sellaiselle maatalousyrittäjälle, joka on täyttänyt 65 vuotta jo ennen tämän lain voimaantuloa. Sen estämättä, mitä 11 §:n 2 momentissa on säädetty, voidaan siinä tarkoitettu vakuutus, jos sitä on haettu vuoden 1970 aikana, myöntää takautuvasti sanotun vuoden alusta lukien. (7.7.1970/469)

Maatalousyrittäjien eläkelaitos voidaan perustaa jo ennen tämän lain voimaantuloa. Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä ennen lain voimaantuloa eläkelaitokselle aiheutuneet kulut korvataan valtion varoista.

Lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu valtion avustuksen ennakko suoritetaan kahdelta ensimmäiseltä kalenterivuodelta kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

7.7.1970/469:
23.12.1970/830:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971.

Tämä laki ei koske sellaista poronomistajaa tai hänen perheenjäsentään, joka on täyttänyt 65 vuotta ennen lain voimaantuloa. Oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei myöskään ole sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa.

Jos poronomistaja tai hänen perheenjäsenensä tekee tässä laissa tarkoitettua poronhoitotyötä lain voimaantullessa, eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös aika, jonka hänen sanottu toimintansa on jatkunut vuoden 1969 jälkeen, sikäli kuin hänellä tämän toiminnan perusteella ei ole voimassa vakuutusta yrittäjien eläkelain (468/69) mukaan.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 6 momentissa on säädetty, saadaan poronomistajalle tai hänen perheenjäsenelleen maatalousyrittäjänä jo vahvistettu työtulo muuttaa takautuvasti tämän lain voimaantulon johdosta.

Tämän lain mukainen vakuutus on otettava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, jos vakuuttamisvelvollisuus on alkanut sanottuna aikana. Jos oikeus eläkkeen saamiseen alkaa tänä aikana ennen vakuutuksen ottamista, eläke maksetaan niin kuin vakuutus olisi ollut voimassa jo vakuuttamisvelvollisuuden alkaessa, mutta eläkkeestä pidätetään, mitä vakuutusmaksuna olisi ollut suoritettava.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

18.6.1971/511:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971, kuitenkin siten että 8 §:n 2 momentin ja 10 §:n 1 momentin säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1972 lukien.

Maatalousyrittäjälle on annettava päätös työtulon muuttamisesta tämän lain säännösten mukaiseksi, jos hän pyytää sitä kirjallisesti eläkelaitokselta ennen 1 päivää heinäkuuta 1972.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

20.9.1974/751:

Tämän lain 10 § ja 11 §:n 3 momentti tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1975. Muilta osin tämä laki tulee voimaan asetuksella määrättävänä päivänä.

Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, joka perustuu 30 päivän kesäkuuta 1975 jälkeen sattuneeseen eläketapahtumaan.

Jos ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 sattuneeseen eläketapahtumaan perustuvan vanhuuseläkkeen, täyden työkyvyttömyyseläkkeen, työttömyyseläkkeen tai sukupolvenvaihdoseläkkeen saaja taikka perhe-eläkkeen edunjättäjä on syntynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1930 hänen eläkettään taikka hänen jälkeensä maksettavaa perhe-eläkettä määrättäessä sovelletaan maatalousyrittäjien eläkelain 22 §:n 5 momenttia, sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuta 1972 annetussa laissa (936/72), siten muunnettuna, että syntymävuosirajana pidetään vuoden 1927 asemesta vuotta 1930 ja että prosenttiluvun 22 asemesta käytetään prosenttilukua 25. Vastaavasti ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 sattuneeseen eläketapahtumaan perustuvaa osaeläkkeenä myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sovelletaan, jos eläkkeensaaja on syntynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1947, sanottua 22 §:n 5 momenttia siten muunnettuna, että syntymävuosirajana pidetään vuoden 1943 asemesta vuotta 1947 ja että prosenttiluvun 38 asemesta käytetään prosenttilukua 42. Edellä tarkoitettu eläkkeen tarkistus tehdään 1 päivästä heinäkuuta 1975 lukien, jos eläkettä muutoinkin olisi silloin maksettava, Tarkistusta toimitettaessa eläkkeiden yhteensovitus on tehtävä uudelleen, kuitenkin siten, ettei maksettavan eläkkeen määrä alene.

Sovellettaessa 2 ja 3 momenttia eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun maatalousyrittäjä on täyttänyt eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, kun maatalousyrittäjä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, kun maatalousyrittäjää koskeva työttömyyseläkkeeseen oikeuttava työvoimaviranomaisen ensimmäinen todistus on annettu kun viljelmän luovutus sukupolvenvaihdoseläkkeen saamiseksi on tapahtunut tai kun maatalousyrittäjien eläkelain 6 g §:ssä tarkoitettu ehdollinen päätös sukupolvenvaihdoseläkkeen myöntämisestä on annettu taikka kun perheeläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetätyöttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi työkyvyttömyyseläkkeen muuttumista sukupolvenvaihdoseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.

Tämän lain 10 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

14.5.1976/391:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976.

Tätä lakia sovelletaan myös määrättäessä eläkettä ajalta ennen tämän lain voimaantuloa. Niin ikään sovelletaan 12 §:n 3 ja 4 momenttia erääntyneeseen tämän lain voimaan tullessa vielä perimiskelpoiseen vakuutusmaksuun.

29.7.1976/661:

Tämän lain 22 §:n 5 momenttia sovelletaan myös aikaisemmin myönnettyyn eläkkeeseen, mikäli eläkettä korotushetkellä muutoinkin olisi maksettava. Korotuksen johdosta ei toimiteta eläkkeiden yhteensovitusta uudelleen.

10.4.1981/259:

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1980.

HE 180/80, sosvk.miet. 2/81, svk.miet. 12/81

13.11.1981/747:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1981.

HE 75/81, sosvk.miet. 13/81, svk.miet. 85/81

18.12.1981/913:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.

Tämän lain 13 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vahvistettaessa valtion osuus vuodelta 1981.

HE 181/81, sosvk.miet. 25/81, svk.miet. 133/81

17.12.1982/983:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivää tammikuuta 1983.

Eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun maatalousyrittäjä on saavuttanut eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, kun maatalousyrittäjä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, kun maatalousyrittäjää koskeva työttömyyseläkkeeseen oikeuttava työvoimaviranomaisen ensimmäinen todistus on annettu, kun viljelmän luovutus sukupolvenvaihdoseläkkeen saamiseksi on tapahtunut tai kun maatalousyrittäjien eläkelain 6 g §:ssä tarkoitettu ehdollinen päätös sukupolvenvaihdoseläkkeen perustuessa mainittuun pykälään on annettu taikka kun perhe-eläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista sukupolvenvaihdoseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.

HE 213/82, sosvk.miet. 27/82, svk.miet. 188/82

19.4.1985/331:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1985.

HE 91/84, sosvk.miet. 4/85, svk.miet. 15/85

26.7.1985/668:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

HE 85/85, sosvk.miet. 17/85, svk.miet. 101/85

31.12.1985/1089:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

HE 218/85, mmvk.miet. 13/85, svk.miet. 220/85

31.12.1985/1123:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

HE 231/85, sosvk.miet. 24/85, svk.miet. 215/85

14.3.1986/210:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986.

HE 97/85, sosvk.miet. 30/85, svk.miet. 3/86

23.1.1987/37:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1987.

HE 68/86, sosvk.miet. 22/86, svk.miet. 177/86

11.12.1987/1009:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta.

Jos maatalousyrittäjä on tämän lain voimaan tullessa vakuutettu maatalousyrittäjien eläkelain 1 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla perheenjäsenenä, hänen vakuutuksensa jatkuu niin kauan kuin vakuuttamisen perusteena olevat olosuhteet säilyvät ennallaan.

HE 76/87, sosvk.miet. 21/87, svk.miet. 94/87

23.12.1988/1222:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Oikeutta ryhmähenkivakuutuksen vakuutussummaan ei ole, jos maatalousyrittäjä on kuollut tai hänen 9 a §:ssä tarkoitettu vähimmäiseläketurvaa koskeva vakuutuksensa on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 178/88, sosvk.miet. 21/88, svk.miet. 141/88

29.12.1989/1312:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan, jos työtulo tulee vahvistettavaksi tai tarkistettavaksi lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta.

Maatalousyrittäjäin hakemuksesta työtulo tarkistetaan tämän lain säännösten mukaiseksi, vaikka työtuloon vaikuttavissa seikoissa ei olisi tapahtunut 8 g §:n 1 momentissa tarkoitettua olennaista muutosta. Jos tällaista hakemusta ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 1993 mennessä, maatalousyrittäjien eläkelaitos tarkistaa omasta aloitteestaan työtulon. Mikäli tässä momentissa tarkoitettu tarkistus aiheuttaisi sen, että voimassa oleva työtulo alenee, tehdään tarkistus vain, jos maatalousyrittäjä antaa siihen suostumuksensa.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 179/89, sosvk.miet. 25/89, svk.miet. 160/89

29.6.1990/602:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan, jos työtulo tulee vahvistettavaksi tai tarkistettavaksi lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta.

HE 69/90, sosvk.miet. 16/90, svk.miet. 62/90

28.12.1990/1318:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 209/90, sosvk.miet. 45/90, svk.miet. 228/90

28.12.1990/1349:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 255/90, sosvk.miet. 46/90, svk.miet. 243/90

27.3.1991/614:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

Lakia sovelletaan kuntoutukseen, joka alkaa lain tultua voimaan.

HE 259/90, sosvk.miet. 49/90, svk.miet. 253/90

20.12.1991/1599:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Tämän lain 8 g §:n 3 momenttia sovelletaan, jos työtulo muutoin tulisi tarkistettavaksi tämän lain voimassa ollessa. Jos maatalousyrittäjän työtuloa on tarkistettu 30 päivän kesäkuuta 1990 jälkeen, voidaan sen estämättä, mitä 8 g §:n 1 momentissa säädetään, maatalousyrittäjälle jo tarkistettu työtulo muuttaa takautuvasti tämän lain mukaiseksi, jos maatalousyrittäjä tekee sitä koskevan hakemuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992.

Sen estämättä, mitä tämän lain 10 §:n 2 momentissa säädetään, maatalousyrittäjien eläkelain mukainen perusprosentti on 16,9 vuonna 1992.

Tämän lain 10 §:n 1 ja 2 momentissa esitetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 108/91, StVm 11/91

26.6.1992/565:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1992 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.

HE 55/92, StVM 5/92

13.11.1992/1007:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 175/92, StVM 29/92

18.12.1992/1324:

Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä joulukuuta 1992.

HE 304/92, StVM 41/92

18.12.1992/1331:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

HE 194/92, MmVM 22/92

28.6.1993/563:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan sellaisiin eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan.

Tämän lain 1 §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Sovellettaessa 8 k §:n säännöksiä ei tämän lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta maksettuja sanotun pykälän 1 momentissa tarkoitettuja etuuksia oteta huomioon.

HE 26/93, StVM 14/93

19.11.1993/976:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Maatalousyrittäjien eläkelain 1 §:ssä tarkoitettua vähimmäiseläketurvaa koskeva vakuutus, joka päättyy tämän lain voimaan tullessa, jatkuu sanotun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vakuutuksena tämän lain voimaantulopäivästä. Vakuutuksen katsotaan kuitenkin päättyneen lain voimaan tullessa, jos maatalousyrittäjä tekee sitä koskevan ilmoituksen maatalousyrittäjien eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1994.

HE 183/93, StVM 23/93

19.11.1993/983:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan maatalousyrittäjien eläkelain 10 §:n väliaikaisesta muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1992 annettu laki (565/92) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 117/93, StVM 28/93

30.12.1993/1536:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 296/93, StVM 52/93

30.12.1993/1656:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan myös silloin, kun yrityksen saneerausmenettely tai yksityishenkilön velkajärjestely taikka niitä vastaava vapaaehtoinen velkajärjestely on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 308/93, StVM 55/93

14.10.1994/882:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tämän lain muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan päätökseen, joka annetaan tämän lain voimaan tultua. Tämän lain ylimääräistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin niihin ylimääräistä muutoksenhakua koskeviin asioihin, jotka tulevat vireille tämän lain voimaan tultua.

HE 117/94, StVM 21/94

2.11.1994/965:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

16.12.1994/1298:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1298/1994 tuli A:n 1580/1994 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)

HE 163/94, MmVM 14/94

3.3.1995/318:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tätä lakia voidaan kuitenkin soveltaa, jos se johtaa lievempään viivästysseuraamukseen kuin aiempi laki.

HE 292/94, TaVM 58/94

17.3.1995/376:

HE 365/94, StVM 54/94

17.3.1995/394:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on valittava tämän lain mukainen vakuutusmatemaatikko vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

HE 330/94, TaVM 60/94

24.11.1995/1319:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja sitä sovelletaan vakuutusmaksuun, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 92/95, StVM 11/95, EV 64/95

18.12.1995/1486:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 118/95, StVM 17/95, EV 115/95

20.12.1995/1714:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

29.12.1995/1748:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 202/95, StVM 27/95, EV 176/95

8.11.1996/842:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1996.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vahvistettaessa maatalousyrittäjien eläkelain 10 §:n mukainen vakuutusmaksun perusprosentti vuodelle 1997.

HE 143/1996, StVM 18/1996, EV 131/1996

20.12.1996/1173:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 1997 ja sen jälkeen maksettuihin etuuspäiviin.

HE 232/1996, StVM 41/1996, EV 247/1996

30.12.1996/1318:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

30.12.1996/1341:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 221/1996, MmVM 24/1996, EV 238/1996

25.4.1997/359:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.

HE 255/1996, StVM 6/1997, EV 29/1997

21.11.1997/1003:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lain 8 i §:n 1 momenttia sovellettaessa työtuloa ei vähennetä vuodelta 1992 eikä sitä edeltävältä ajalta.

Lain 12 §:n 3 momenttia sovelletaan maatalousyrittäjään, jolle maatalousyrittäjien eläkelaitos ottaa 12 §:n 1 momentin nojalla pakkovakuutuksen.

HE 156/1997, StVM 17/1997, EV 136/1997

28.11.1997/1059:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

HE 202/1997, StVM 22/1997, EV 180/1997

27.3.1998/224:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.

HE 13/1998, StVM 5/1998, EV 26/1998

29.1.1999/99:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Ne asianomaisen ministeriön antamat luvat, määräykset, ohjeet ja päätökset, joiden antaminen tämän lain voimaan tullessa siirtyy Vakuutusvalvontavirastolle, jäävät edelleen voimaan, kunnes Vakuutusvalvontavirasto toisin päättää.

HE 163/1998, TaVM 29/1998, EV 202/1998

12.2.1999/169:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.

HE 258/1998, StVM 36/1998, EV 247/1998

5.3.1999/287:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998

12.11.1999/1045:

Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1999.

Valtuuskunnan ja hallituksen kokoonpanon on täytettävä 16 b §:n 1 momentin vaatimukset ensimmäisen kerran valittaessa valtuuskunnan ja hallituksen jäseniä 1 päivänä tammikuuta 2002 alkavalle toimikaudelle. Muutoin maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on järjestettävä toimintansa tämän lain mukaiseksi vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

HE 44/1999, StVM 10/1999, EV 33/1999

23.12.1999/1266:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, joka alkaa lain tullessa voimaan tai sen jälkeen.

HE 93/1999, StVM 23/1999, EV 126/1999

30.12.1999/1335:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Lain 3 §:n 2 momenttia sovelletaan vakuutukseen, jota koskeva hakemus tulee vireille lain tultua voimaan.

Lain 12 §:n 2 momenttia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen annettuun pakkovakuuttamispäätökseen.

Lain 19 §:n 3 momenttia sovelletaan sellaiseen eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan.

HE 165/1999, StVM 28/1999, EV 139/1999

30.6.2000/655:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Ennen lain voimaantuloa maatalousyrittäjien eläkelain 11 §:n 1 momentin nojalla järjestetty eläketurva voidaan pitää voimassa tämän lain estämättä.

HE 52/2000, StVM 11/2000, EV 63/2000

10.11.2000/935:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 153/2000, StVM 25/2000, EV 123/2000

26.1.2001/82:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000

4.5.2001/377:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Lakia sovelletaan eläkehakemuksiin, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Jos kuitenkin eläkkeenhakija saa tai hänellä on oikeus saada ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella omaan työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–4, 7, 8 tai 10–13 kohdassa mainitun lain mukaista eläkettä ja hän hakee lain voimaantulon jälkeen vireille tulleella hakemuksella uutta eläkettä tai hänelle aikaisemmin myönnetyn eläkkeen jatkamista, lakia ei sovelleta. Lakia ei sovelleta myöskään silloin, kun ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella myönnettyä ja sittemmin keskeytettyä eläkettä ryhdytään lain voimaantulon jälkeen maksamaan uudelleen. Jos edunjättäjä sai kuollessaan sellaista eläkettä, johon ei ole sovellettu tätä lakia, sitä ei sovelleta myöskään hänen jälkeensä myönnettävään perhe-eläkkeeseen. (19.12.2003/1179)

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 19/2001, StVM 5/2001, EV 30/2001

13.12.2001/1282:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lain 1 §:n 2 momentin 6 kohtaa sovelletaan lain voimaantulon jälkeen myös ennen lain voimaantuloa alkaneeseen osakeyhtiömuotoiseen maatalousyrittäjätoimintaan. Jos tällaista toimintaa harjoittava maatalousyrittäjä on jo vakuutettu maatalousyrittäjien eläkelain nojalla tämän lain voimaan tullessa, vakuutus jatkuu, jos vakuuttamisen edellytykset edelleen täyttyvät.

Ennen lain voimaantuloa vireille tulleeseen vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevaan hakemukseen sovelletaan maatalousyrittäjien eläkelain 4 §:ää sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaan tullessa.

Jos maatalousyrittäjä on vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta tämän lain voimaan tullessa tai hänelle myönnetään vapautus tämän lain voimaantulosäännöksen 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, vapautus jatkuu niin kauan kuin sen edellytykset ovat olemassa, jollei maatalousyrittäjien eläkelaitos tätä aikaisemmin hyväksy maatalousyrittäjää hänen hakemuksestaan eläketurvan piiriin.

Yrittäjien eläkelain 3 §:n muuttamisesta annetulla lailla (1281/2001) kumottua sosiaali- ja terveysministeriön päätöstä yrittäjien eläkelain 3 §:n ja maatalousyrittäjien eläkelain 4 §:n soveltamisesta (494/1994) sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeenkin maatalousyrittäjään, joka on vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettuna tämän lain voimaan tullessa tai jonka vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskeva hakemus on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa.

Tällä lailla kumotaan maatalousyrittäjien eläkelain 4 §:ssä mainittujen eräiden tehtävien siirtämisestä maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 17 päivänä joulukuuta 1981 annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös (1034/1981). Päätöstä sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaantulon jälkeenkin tapauksiin, joihin sovelletaan maatalousyrittäjien eläkelain 4 §:ää sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaan tullessa.

HE 157/2001, StVM 32/2001, EV 150/2001

22.2.2002/148:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.

HE 251/2001, StVM 1/2002, EV 2/2002

22.2.2002/149:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2003.

HE 251/2001, StVM 1/2002, EV 2/2002

14.6.2002/484:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.

Tällä lailla kumotaan maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännön sisältävän 25 päivänä heinäkuuta 1969 annetun asetuksen (501/1969) 17–20 §, sellaisina kuin ne ovat, 17–19 § asetuksessa 949/1995 ja 20 § asetuksessa 1120/1999.

HE 41/2002, TaVM 6/2002, EV 54/2002

9.8.2002/650:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2003.

Tämän lain voimassa ollessa ei sovelleta 19 §:n 6 ja 7 momenttia, sellaisina kuin ne ovat, 6 momentti laissa 830/1970 ja 7 momentti laissa 37/1987.

Lailla kumotaan maatalousyrittäjien eläkelain 19 §:n väliaikaisesta muuttamisesta 22 päivänä helmikuuta 2002 annettu laki (149/2002) sekä 7 päivänä marraskuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkeasetuksen (667/1969) 2, 3, 3 a, 4, 12 ja 13 a §, sellaisina kuin niistä ovat 3 a § asetuksessa 1661/1993, 4 § asetuksessa 941/1972, 12 § asetuksessa 544/1990 ja 13 a § mainituissa asetuksissa 941/1972, 544/1990 ja 1661/1993 sekä asetuksessa 1509/1995.

HE 8/2002, StVM 10/2002, EV 86/2002

30.12.2002/1320:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tällä lailla kumotaan maatalousyrittäjien eläkelain väliaikaisesta muuttamisesta 9 päivänä elokuuta 2002 annetun lain (650/2002) 18 §.

Eläkelautakunnan jäsenet määrätään tämän lain mukaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2004 alkavaksi toimikaudeksi.

HE 246/2002, StVM 46/2002, EV 235/2002

13.6.2003/492:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2003.

Tämän lain 17 h §:ssä säädetty velvollisuus on täytettävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

HE 200/2002, PuVM 2/2002, EV 267/2002

27.6.2003/637:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- tai perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevia säännöksiä. Jos kuitenkin maatalousyrittäjä on täyttänyt 63 vuotta ennen työkyvyttömyyden alkamista, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä. Jos maatalousyrittäjä täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 27 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan täyttämistä, työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta myös vuonna 2005. Jos maatalousyrittäjä on 62-vuotias täyttäessään työntekijäin eläkelain 4 c §:ssä tarkoitetut työttömyyseläkkeen edellytykset vuonna 2005, hänelle myönnetään työttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke vähentämättömänä siten kuin työntekijäin eläkelain 5 a §:n 3 momentissa säädetään, jollei työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (634/2003) voimaantulosäännöksen 8 momentista muuta johdu. Tämän lain voimaantulon jälkeiseen aikaan kohdistuvat maatalousyrittäjien eläkelain 8 ja 8 a– 8 h §:n mukaisesti määräytyvät vahvistetut työtulot otetaan eläkkeen perusteena olevaa työtuloa laskettaessa huomioon sen määräisinä kuin ne ovat olleet maatalousyrittäjälle maksuunpantujen vakuutusmaksujen perusteena, ellei maatalousyrittäjien eläkelain 8 i §:n 3 momentista muuta aiheudu.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.