Seurattu SDK 1066/2019 saakka.

20.5.1966/298

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu Evankelis-luterilaisen kirkon eläkeL:lla 18.4.2008/261.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § (30.12.2004/1296)

Virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan, seurakuntayhtymään tai muuhun seurakuntien yhteenliittymään olevalla on, jollei tästä laista muuta johdu, oikeus vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen sekä kuntoutusetuuksiin soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- ja työsuhteessa valtioon olevalla.

Yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos voi Kirkon keskusrahaston kanssa sopia, että sen palveluksessa olevaan pappiin tai lehtoriin, jolle tuomiokapituli on antanut oikeuden toimia pappina tai lehtorina sen palveluksessa, tai diakonissaan, joka hoitaa opetustehtävää päätoimenaan diakonissalaitoksessa, sovelletaan tämän lain säännöksiä. Samoin voidaan Kirkon keskusrahaston kanssa sopia, millä ehdoilla tätä lakia sovelletaan henkilöön, joka on kirkkojenvälisen tai vastaavan järjestön palveluksessa tai työssä ulkosuomalaisten keskuudessa muun evankelis-luterilaisen kirkon tai sen seurakunnan palveluksessa taikka toimii tai on vähintään kahdeksan vuotta toiminut lähetystyössä ulkomailla.

Tämä laki ei koske palvelussuhdetta ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 18 vuotta, eikä palvelussuhdetta sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta, eikä työntekijää, jonka palvelussuhteeseen perustuvasta eläketurvasta säädetään erikseen.

Eläketurvan piiriin kuuluu myös se, joka toimimatta yrittäjänä on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun työnantajan kanssa toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai vastaavan muun järjestelyn ja jonka toimintaa ei harjoiteta yhtiön tai muun yhteisön nimissä. Eläketurvan piiriin kuuluu myös 1 momentissa tarkoitetun työnantajan luottamushenkilö.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, sovelletaanko edunsaajaan tätä lakia, asian ratkaisee työnantajan tai edunsaajan hakemuksesta Kirkon keskusrahasto. Kirkon keskusrahasto ratkaisee asian myös tilanteessa, jossa voidaan epäillä, että kysymyksessä on eläketurvan syntymisen tai eläkemaksujen maksuvelvollisuuden kiertäminen. Päätökseen saa hakea muutosta niin kuin 7 §:ssä säädetään.

1 a § (30.12.2004/1296)

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) virka- tai työsuhteella tämän lain soveltamisalaan kuuluvaa palvelusta ja luottamustointa sekä toimeksianto- tai konsulttisopimussuhdetta ja vastaavaa muuta järjestelyä;

2) työntekijällä ja edunsaajalla niitä, joihin tätä lakia sovelletaan; ja

3) työnantajalla 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua työnantajaa ja sellaisia mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat tehneet mainitussa momentissa tarkoitetun sopimuksen Kirkon keskusrahaston kanssa.

2 § (30.12.2004/1296)

Jos edunsaaja on saanut valtion eläkelain (280/1966) 8 §:n 6 momentissa (679/2004) tarkoitetun lainsäädännön tai eläkesäännön nojalla myönnetyn vanhuuseläkkeen, joka ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995 on määrätty tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen valtion eläkelain 10 §:n 2 momentin nojalla tai sitä vastaavan valtion eläkelain 8 §:n 6 momentissa tarkoitetun muun lain säännöksiä tai eläkesäännön määräyksiä soveltaen, hänellä on palveluksen päätyttyä oikeus myös tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen riippumatta siitä, onko hän saavuttanut eläkeikänsä.

3 § (30.12.2004/1296)

Virka- tai työsuhteen katsotaan jatkuvan yhdenjaksoisena silloinkin, kun edunsaaja siirtyy 1 §:ssä tarkoitetusta palveluksesta toiseen mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun palvelukseen, jos siirtyminen on tapahtunut välittömästi.

Jos työntekijä on samanaikaisesti kahdessa tai useammassa saman työnantajan palveluksessa, hänen katsotaan eläkettä määrättäessä olevan vain yhdessä palveluksessa. Samaksi työnantajaksi katsotaan samassa seurakuntayhtymässä tai muussa seurakuntien yhteenliittymässä olevat seurakunnat.

Jos työntekijä on kahdessa tai useammassa palveluksessa ja hän päättää niistä jonkin tai jotkin jäädäkseen vanhuuseläkkeelle, hänelle myönnetään valtion eläkelain 8 §:n 1 momentin estämättä vanhuuseläkkeenä myös vanhuuseläkkeen alkamiseen mennessä jatkuvasta palveluksesta maksetuista työansioista karttunut eläke. Vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksetuista työansioista on oikeus eläkkeeseen aikaisintaan 68 vuoden täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

4 § (30.12.2004/1296)

Kirkon keskusrahasto saa erityisistä syistä määrätä, että eläkeajaksi luetaan kokonaan tai osaksi aika 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen muussakin kuin 1 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa. Tämä ei kuitenkaan koske palvelusta 31 päivän joulukuuta 2004 jälkeiseltä ajalta.

4 a–4 b §

4 a–4 b § on kumottu L:lla 30.12.2004/1296.

5 § (30.12.2004/1296)

Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa työansioina ei pidetä kokouspalkkioita. Luontoisedut otetaan huomioon työntekijän ennakonpidätyksessä määrätyn arvon mukaan, mutta enintään Verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan. Asunnon pinta-alasta otetaan huomioon enintään 150 neliömetriä.

Luottamushenkilölle karttuu eläkettä jokaiselta kalenterivuodelta niistä ansionmenetyksen korvauksista ja määräajalta maksetuista erillisistä palkkioista, joita 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työnantaja on hänelle kunakin kalenterivuonna maksanut.

5 a–5 b §

5 a–5 b § on kumottu L:lla 30.12.2004/1296.

5 c § (30.12.2004/1296)

Jos edunsaajalla on oikeus saada tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännöksiin perustuvaa päivärahaa tai tapaturmaeläkettä, liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnettyä omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta taikka sotilasvammalakiin (404/1948) perustuvaa elinkorkoa, tämän lain mukainen eläke voidaan sen estämättä, mitä valtion eläkelain 12 §:ssä säädetään, suorittaa täysimääräisenä, kunnes päivärahan, tapaturmaeläkkeen, korvauksen tai elinkoron määrä on lopullisesti ratkaistu. Edunsaajan oikeus päivärahaan, tapaturmaeläkkeeseen, korvaukseen ja elinkorkoon siirtyy Kirkon keskusrahastolle eläkkeestä edellä tarkoitettujen suoritusten johdosta vähennettävää määrää vastaavalta osalta.

5 d § (30.12.2004/1296)

Jos edunsaaja on alaikäinen taikka jos hän sairauden tai muun syyn takia ei pysty itse hakemaan eläkettä ja jollei hänellä ole huoltajaa tai tätä tarkoitusta varten määrättyä edunvalvojaa, Kirkon keskusrahaston hyväksymä edunsaajan lähiomainen tai muu edunsaajasta pääasiallisesti huolehtiva henkilö voi käyttää edunsaajan puhevaltaa tämän lain mukaista eläkettä koskevassa asiassa.

5 e § (19.12.2003/1190)

Jos edunsaajalle on myönnetty työkyvyttömyyseläke takautuvasti ja työnantaja on maksanut edunsaajalle samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle, kuitenkin enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä. Työkyvyttömyyseläkettä ei makseta työnantajalle siltä osin kuin se on valtion eläkelain 15 a §:n 4 momentin perusteella suoritettava sairausvakuutusrahastolle eikä sitä makseta työnantajalle myöskään silloin, kun työnantaja on saanut korvauksen sairausajalta maksamastaan palkasta muun lain nojalla. Jos edunsaajalle on myönnetty kuntoutusraha tai työkyvyttömyyseläke ja siihen liittyvä kuntoutuskorotus ja työnantaja on maksanut tai maksaa edunsaajalle samalta ajalta palkkaa, menetellään kuntoutusrahan tai työkyvyttömyyseläkkeen ja siihen liittyvän kuntoutuskorotuksen maksamisessa samoin kuin edellä työkyvyttömyyseläkkeen maksamisesta säädetään.

Jos edunsaaja on saanut työttömyysturvalain (1290/2002) mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai koulutuspäivärahaa taikka julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista koulutustukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään eläkettä takautuvasti, Kirkon keskusrahaston on työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen, koulutustuen tai koulutuspäivärahan määrää. (30.12.2004/1296)

Jos edunsaaja on väliaikaisesti saanut Kansaneläkelaitoksen maksamaa eläkettä kansaneläkelain (347/1956) 45 §:n 2 momentin mukaan samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään tämän lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun valituksen johdosta eläkettä takautuvasti, Kirkon keskusrahaston on suoritettava takautuva eläke Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa Kansaneläkelaitoksen samalta ajalta liikaa maksaman eläkkeen määrää. Samoin voidaan menetellä, jos Kirkon keskusrahasto jatkaa 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun valituksen johdosta myönnettyä kuntoutustukea takautuvasti taikka jos edunsaaja on saanut kansaneläkelain mukaista eläkettä samalta ajalta, jolta Kirkon keskusrahasto 7 b §:n 3 momentin mukaisesti oikaisee aikaisemman päätöksen tai muutoin tarkistaa myönnetyn eläkkeen määrän tai oikaisupäätöksen jälkeen myöntää kuntoutustuelle jatkoa takautuvasti. (30.12.2004/1296)

Jos edunsaaja on saanut toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 23 §:ssä tarkoitettua toimeentulotukea ennakkona, samalta ajalta takautuvasti myönnettävä eläke tai osa siitä maksetaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen hakemuksesta sille jo annetun toimeentulotuen korvaamiseksi.

Jos kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt edunsaajalle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, kirkon keskusrahaston on kunnan tai kuntayhtymän vaatimuksesta maksettava hänelle tuleva eläke laitoshoidon tai -huollon taikka perhehoidon ajalta kunnalle tai kuntayhtymälle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jos edunsaaja on saanut opintotukilain (65/1994) mukaista opintorahaa, aikuisopintorahaa tai asumislisää samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti muuta kuin osatyökyvyttömyyseläkettä, kirkon keskusrahaston on Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun opintotuen määrää.

Jos edunsaajalle myönnetään vanhuuseläke takautuvasti samalle ajalle, jolta hän on saanut sairausvakuutuslain (364/1963) mukaista päivärahaa, eläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun päivärahan määrää. (30.12.2004/1296)

Eläke maksetaan 1–7 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työnantajalle, työttömyyskassalle, Kansaneläkelaitokselle, 4 momentissa tarkoitetulle toimielimelle, kunnalle, kuntayhtymälle tai sairausvakuutusrahastolle, jos eläkkeen maksamista koskeva ilmoitus on tehty Kirkon keskusrahastolle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää. (30.12.2004/1296)

6 § (30.12.2004/1296)

Eläketurvasta huolehtii Kirkon keskusrahasto. Kirkkohallitus keskusrahaston hallituksena voi kuitenkin sopia valtion eläkelain tai kunnallisen eläkelain (549/2003) mukaisesta eläketurvasta huolehtivan viranomaisen tai laitoksen taikka Eläketurvakeskuksen kanssa siitä, että tämä korvausta vastaan ottaa huolehtiakseen tässä laissa tarkoitettujen eläkkeiden maksamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sekä virka- ja työsuhteiden rekisteröinnistä eläketurvan toimeenpanoa varten.

Kirkon keskusrahastossa toimii työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden neuvottelukunta, jonka kirkkohallitus nimittää. Neuvottelukunnan tehtävänä on työkyvyn arvioinnin ja kuntoutuskysymysten soveltamiskäytännön ohjaus ja seuranta. Neuvottelukunnasta annetaan tarkemmat määräykset kirkkohallituksen vahvistamassa ohjesäännössä.

6 a § (19.12.2003/1190)

Jos edunsaaja on ollut sekä tämän lain että valtion eläkelain, kunnallisen eläkelain, Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) (julkisten alojen eläkelait) tai työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai 10–13 kohdassa mainitun lain (yksityisten alojen eläkelait) mukaisen eläketurvan piirissä ja jos hän eläketapahtumahetkellä tai viimeksi ennen eläketapahtumaa oli tämän lain piiriin kuuluvassa palveluksessa, Kirkon keskusrahasto viimeisenä eläkelaitoksena:

1) antaa Kirkon keskusrahaston omasta päätöksestä ja muiden julkisten alojen eläkelakien mukaisesta eläketurvasta ja vastaavasta perhe-eläketurvasta huolehtivien eläkelaitosten (julkisten alojen eläkelaitos) päätöksistä sekä yksityisten alojen eläkelakien mukaisesta eläketurvasta ja vastaavasta perhe-eläketurvasta huolehtivien työntekijäin eläkelain 10 d §:n 1 momentissa tarkoitetun eläkelaitoksen (yksityisten alojen eläkelaitos) päätöksistä päätösyhdistelmän;

2) hoitaa päätösyhdistelmän mukaisten eläkkeiden maksamisen ja eläkkeisiin liittyvät eläkelaitoksen muut tehtävät; sekä

3) käsittelee ja ratkaisee valtion eläkelain 6 §:n 1 momentissa mainitun etuuden perusteella karttuneen eläkkeen.

(30.12.2004/1296)

Jos edunsaajan eläketurva oli eläketapahtumahetkellä tai viimeksi ennen eläketapahtumaa järjestetty valtiokonttorissa, kunnallisessa eläkelaitoksessa, Kansaneläkelaitoksessa tai yksityisten alojen eläkelaitoksessa, tämä eläkelaitos hoitaa viimeisenä eläkelaitoksena 1 momentissa tarkoitetut tehtävät myös tämän lain mukaisen eläketurvan osalta.

Jos kuitenkin eläkkeen määrää laskettaessa eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luettava eläketapahtuman ja eläkeiän täyttämisen välinen aika (tuleva aika) tai sitä vastaava ansio otetaan huomioon muun kuin viimeisen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella, viimeinen eläkelaitos on sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, se julkisten alojen tai yksityisten alojen eläkelaitos, missä tulevaa aikaa koskeva tai sitä vastaava eläketurva on järjestetty.

Jos kirkon keskusrahasto 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena ratkaisee oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen valtion eläkelain 9 §:n 1 momentin a tai b kohdan nojalla tai kysymys on oikeudesta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen ja jos yksityisten alojen eläkelaitoksen eläkkeen määrä kuukaudessa ylittää työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rahamäärän kolminkertaisena, kirkon keskusrahaston on ennen päätöstään pyydettävä yksityisten alojen eläkelaitoksen arvio eläkkeenhakijan työkyvystä. Jos kirkon keskusrahasto ja yksityisten alojen eläkelaitos ovat tällöin eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnista eri mieltä, yksityisten alojen eläkelakien mukaiseen eläketurvaan ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Eläkettä tai luopumistukea maksavaa julkisten tai yksityisten alojen eläkelaitosta pidetään viimeisenä eläkelaitoksena silloinkin, kun eläkkeensaajalle myönnetään muu uusi eläke kuin työkyvyttömyyseläke. Kuitenkin työttömyys- tai osa-aikaeläkettä maksavaa eläkelaitosta pidetään viimeisenä eläkelaitoksena, kun eläkkeensaajalle myönnetään työkyvyttömyyseläke, jollei 6 momentista muuta johdu.

Jos eläkkeen määrää laskettaessa on tai olisi otettava huomioon tuleva aika tai sitä vastaava ansio sekä tämän lain että muiden julkisten alojen tai yksityisten alojen eläkelakien mukaisissa eläkkeissä tai tällaisen eläkkeen jälkeen myönnetään uusi eläke, eläkettä käsiteltäessä ei sovelleta, mitä viimeisestä eläkelaitoksesta 1–4 momentissa säädetään. Näin menetellään myös, kun osa-aikaeläke myönnetään samanaikaisesti sekä tämän lain että muiden julkisten alojen tai yksityisten alojen eläkelain mukaisena. Kuitenkin perhe-eläkkeen käsittelyyn sovelletaan mitä 1–4 momentissa säädetään viimeisestä eläkelaitoksesta, vaikka perhe-eläkkeen määrää laskettaessa olisi otettava huomioon tuleva aika tai sitä vastaava ansio sekä yksityisten alojen että julkisten alojen eläkelakien mukaisissa eläkkeissä.

Viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn piiriin kuuluvat eläkelaitokset voivat sopia, että viimeisen eläkelaitoksen periaatetta sovelletaan niissäkin tilanteissa, joista 5 ja 6 momentissa säädetään. Tällöin eläkkeenhakijalle on ilmoitettava, missä eläkelaitoksessa hänen eläkeasiansa hoidetaan.

Viimeisestä eläkelaitoksesta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, mikä eläkelaitos on tämän pykälän ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, asian ratkaisee eläkelaitoksen pyynnöstä eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

6 b § (30.12.2004/1296)

Jos Kirkon keskusrahasto on 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut yksityisten alojen eläkelain, valtion eläkelain, kunnallisen eläkelain tai Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n mukaista eläkettä tai perhe-eläkettä taikka jos tämän lain 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettu eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaista eläkettä, Kirkon keskusrahasto selvittää eläkelaitosten väliset kustannukset sekä perii eläkelaitokselta tai hyvittää eläkelaitokselle nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Tätä varten voidaan suorittaa myös ennakkoa. Eläkekustannukset peritään ja hyvitetään siten kuin Eläketurvakeskus, Valtiokonttori, kunnallinen eläkelaitos, Kansaneläkelaitos ja Kirkon keskusrahasto asiasta erikseen tarkemmin sopivat.

7 § (29.11.1996/938)

Kirkon keskusrahaston eläkeasiassa tai ammatillista kuntoutusta koskevassa asiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan. Päätökseen, jolla on kieltäydytty antamasta valtion eläkelain 22 §:ssä tarkoitettu ennakkotieto taikka joka koskee valtion eläkelain 18 b §:n 4 momentissa tarkoitetun kuntoutuksen sisältöä tai 18 e §:ssä tarkoitettua kuntoutusavustusta, ei saa hakea muutosta valittamalla. Eläkelautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Valitusoikeus on etuuden hakijalla ja saajalla. Valitusoikeus valtion eläkelautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen on myös Kirkon keskusrahastolla. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (30.12.2004/1296)

Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Kirkon keskusrahaston ja valtion eläkelautakunnan päätös saadaan antaa tiedoksi asianomaiselle lähettämällä se hänelle postitse. Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna annettu postin kuljetettavaksi. (30.12.2004/1296)

Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

Päätös saadaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin, jollei muutoksen hakeminen täytäntöönpanon vuoksi käy hyödyttömäksi tai valitusviranomainen kiellä täytäntöönpanoa.

Kirkon keskusrahaston 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin tässä pykälässä ja 7 a §:n 5–8 momentissa säädetään. Silloin kun kirkon keskusrahaston päätös sisältyy muun eläkelaitoksen 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään, siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin valtion eläkelaissa, kunnallisessa eläkelaissa, Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä tai yksityisten alojen eläkelaissa säädetään. Tällöin valtiokonttorin, kunnallisen eläkelaitoksen, Kansaneläkelaitoksen tai yksityisten alojen eläkelaitoksen on, siltä osin kuin valitus koskee tämän lain mukaista eläketurvaa, pyydettävä valituksesta kirkon keskusrahaston lausunto. Lausuntoa ei pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia. (19.12.2003/1190)

7 a § (29.11.1996/938)

Asianosaisen on toimitettava valituskirjelmänsä 7 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa 7 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa kirkon keskusrahastolle. (19.12.2003/1190)

Jos kirkon keskusrahasto hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 7 §:ssä säädetään. (19.12.2003/1190)

Jos kirkon keskusrahasto ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 2 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa valtion eläkelautakunnan tai, jos valitus koskee valtion eläkelautakunnan päätöstä, vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Kirkon keskusrahasto voi tässäkin tapauksessa väliaikaisella päätöksellä oikaista valituksenalaisen päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, kirkon keskusrahaston on heti ilmoitettava sille väliaikaisesta päätöksestä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (19.12.2003/1190)

Edellä 3 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittava lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluttua valitusajan päättymisestä. (23.12.1999/1233)

Kirkon keskusrahaston 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää koskeva valituskirjelmä on toimitettava kirkon keskusrahastolle 7 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Sen on pyydettävä valituksesta lausunto yksityisten alojen eläkelaitokselta tai valtiokonttorilta, kunnalliselta eläkelaitokselta tai Kansaneläkelaitokselta siltä osin kuin valitus koskee näiden hoitamaa eläketurvaa. Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia, lausunto pyydetään vain, jos kysymyksessä on 6 a §:n 4 momentissa tarkoitettu tilanne. (19.12.2003/1190)

Jos kaikki ne eläkelaitokset, joiden päätöksiä valitus koskee, hyväksyvät muutoksenhakijan vaatimukset omaa päätöstään koskevalta osin, kirkon keskusrahasto antaa viimeisenä eläkelaitoksena uuden, oikaistun päätösyhdistelmän. Näin oikaistuun päätösyhdistelmään saa hakea muutosta siten kuin tässä laissa säädetään. Jos jokin edellä tarkoitetuista eläkelaitoksista ei oikaise päätöstään muutoksenhakijan vaatimalla tavalla, kirkon keskusrahaston on 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja sen johdosta annetut lausunnot 3 momentissa tarkoitetulle muutoksenhakuelimelle. Tällöin päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään muutenkin siten kuin 3 ja 4 momentissa säädetään. (19.12.2003/1190)

Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia ja jos kirkon keskusrahasto viimeisenä eläkelaitoksena hyväksyy sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta uusi, oikaistu päätösyhdistelmä. Jos se ei oikaise päätösyhdistelmää, menetellään siten kuin 3 ja 4 momentissa säädetään. Jos kysymyksessä on 6 a §:n 4 momentissa tarkoitettu tilanne ja yksityisten alojen eläkelaitos ei hyväksy valittajan vaatimuksia, kirkon keskusrahaston on siirrettävä valitus yksityisten alojen eläkelaitoksen päätöstä koskevalta osin työntekijäin eläkelain 20 §:ssä tarkoitettuun eläkelautakuntaan, ja valituksen osalta menetellään siten kuin työntekijäin eläkelain 21 ja 21 a §:ssä säädetään. (19.12.2003/1190)

Kun päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään valtion eläkelautakunnassa tai vakuutusoikeudessa tai kun on kysymys lainvoimaisen päätösyhdistelmän poistamisesta tai oikaisemisesta eläkkeensaajan eduksi taikka kun päätösyhdistelmässä on hallintolain (434/2003) 50 tai 51 §:ssä tarkoitettu virhe, sovelletaan tämän lain ja hallintolain säännöksiä, jollei vakuutusoikeuslaissa (132/2003) toisin säädetä. (19.12.2003/1190)

7 b § (29.11.1996/938)

Jos eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, vakuutusoikeus voi kirkon keskusrahaston esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, kuultuaan muita asianosaisia poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä mainitun esityksen kirkon keskusrahasto voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksen mukaisena. (19.12.2003/1190)

Vakuutusoikeus ja valtion eläkelautakunta voivat tutkia valitusajan jälkeen saapuneen valituksen, jos muutosta ei ole painavan syyn vuoksi haettu määräajassa. (23.12.1999/1233)

Jos kysymys on evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, kirkon keskusrahasto voi aikaisemman päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen. (19.12.2003/1190)

7 c § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahaston ja valtion eläkelautakunnan lainvoimainen etuuden takaisinperintää koskeva päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, koskee myös kirkon keskusrahaston 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää.

7 d § (29.11.1996/938)

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä ei kuitenkaan saa edunsaajan suostumuksetta vähentää enempää kuin kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero.

Aiheettomasti maksettu etuuden määrä voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ole katsottava johtuneen edunsaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun kirkon keskusrahasto on 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaisia etuuksia aiheettomasti. Siltä osin kuin kirkon keskusrahasto on maksanut aiheettomasti valtion eläkelain, kunnallisen eläkelain, Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n tai yksityisten alojen eläkelakien mukaista etuutta, takaisinperinnästä päättävät näistä etuuksista huolehtivat eläkelaitokset siten kuin näissä laeissa säädetään. Kirkon keskusrahasto antaa kuitenkin viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan takaisinperittävistä etuuksista päätösyhdistelmän ja perii takaisinperittävän määrän. Jos kirkon keskusrahasto perii takaisinperittävän määrän kuittaamalla, sovelletaan 1 momenttia ja siinä tarkoitettuna eläke-eränä pidetään kirkon keskusrahaston viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää. (19.12.2003/1190)

7 e § (23.12.1999/1233)

Valtion eläkelautakunnassa osallistuvat tämän lain soveltamista koskevien asioiden käsittelyyn valtion eläkelain 23 a §:n nojalla määrätyt jäsenet.

8 § (19.12.2003/1190)

Tämän lain mukaista eläketurvaa varten jokaisen työnantajan on maksettava Kirkon keskusrahastolle kirkkolain (1054/1993) 22 luvun 8 §:n 2 kohdassa säädetty eläkemaksu. Lisäksi työnantajan on maksettava kirkkolain 22 luvun 8 §:n 4 kohdassa säädetyt työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuudet. (30.12.2004/1296)

Kirkolliskokous vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos on velvollinen osallistumaan tämän lain mukaisesta eläketurvasta aiheutuviin kustannuksiin. Kirkon keskusrahastolla on valta päättää, onko kirkkojenvälisen tai vastaavan järjestön tahi siirtolaistyössä muun evankelis-luterilaisen kirkon tai sen seurakunnan palveluksessa olevan henkilön eläketurvasta suoritettava kirkon keskusrahastolle korvausta, sekä korvauksen määrästä.

8 a § (30.12.1993/1675)

Työntekijän on maksettava Kirkon keskusrahastolle työntekijän eläkemaksu, joka on työntekijäin eläkelain 12 b §:n 1 momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin suuruinen osa mainitun pykälän 2 momentissa säädetystä työntekijän ansiosta. (30.12.2004/1296)

Työnantaja pidättää palkanmaksun yhteydessä työntekijän eläkemaksun palveluksessaan olevan palkasta tai muusta tälle suoritettavasta vastikkeesta ja tilittää sen Kirkon keskusrahastolle Kirkon keskusrahaston määräämällä tavalla. (30.12.2004/1296)

Lain soveltamispiiriin kuuluva henkilö voi vaatia oikaisua työntekijän eläkemaksuun kirkon keskusrahastolta. Haettaessa muutosta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen noudatetaan mitä tässä laissa säädetään. (19.12.2003/1190)

8 b § (30.12.1993/1675)

Eläkemaksusta, joka muodostuu 8 §:ssä tarkoitetusta työnantajan eläkemaksusta ja 8 a §:ssä mainitusta työntekijän eläkemaksusta, vastaa kirkon keskusrahastolle työnantaja niin kuin työnantajan eläkemaksusta on säädetty.

Työntekijäin eläkemaksusta koostuvista varoista siirretään eläkerahastoon vähintään sama suhteellinen osuus kuin työnantajien eläkemaksusta.

9 § (30.12.2004/1296)

9 § on kumottu L:lla 30.12.2004/1296.

10 § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahastolla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada:

1) lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sovelletaan, sekä yksityiseltä työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämistä ja käsiteltävänä olevan eläke- tai etuusasian ratkaisemista varten tai jotka muuten ovat välttämättömiä tässä laissa taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanossa;

2) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä kuntoutusta toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, sosiaalipalvelujen tuottajalta tai hoitolaitokselta pyynnöstä lausunto ja muut välttämättömät tiedot eläkkeen- tai etuudenhakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä, jollei hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.

Kirkon keskusrahastolla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä lisäksi oikeus saada eläkkeen laskemista varten tiedot edunsaajille myönnetyistä valtion eläkelain 5 a §:n 4 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuista etuuksista näiden etuuksien myöntäjiltä. Tiedot on annettava Kirkon keskusrahastolle sen määräämällä tavalla kultakin kalenterivuodelta seuraavan vuoden toukokuun loppuun tai muuhun Kirkon keskusrahaston kanssa sovittuun ajankohtaan mennessä. (30.12.2004/1296)

Kirkon keskusrahastolla ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot maksutta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä on kuitenkin oikeus saada 1 momentin 2 kohdassa säädetyn tietojenantovelvollisuuden perusteella antamastaan lausunnosta kohtuullinen palkkio. (30.12.2004/1296)

10 a § (19.12.2003/1190)

Eläkkeenhakijan on annettava kirkon keskusrahastolle eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan Kirkon keskusrahastolle työkykynsä palautumisesta, ryhtymisestään ansiotyöhön ja kuntoutuksen keskeytymisestä. (30.12.2004/1296)

Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kirkon keskusrahastolle:

1) oleskelustaan ulkomailla tai muusta vastaavasta syystä, jonka johdosta hän ei voi ottaa vastaan työtä;

2) ryhtymisestään ansiotyöhön, josta saatava ansiotulo on vähintään valtion eläkelain 18 a §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitun rahamäärän suuruinen; sekä

3) kieltäytymisestään vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa valtion eläkelain 9 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vähintään kuukauden jatkuvaa työtä.

Osa-aikaeläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kirkon keskusrahastolle:

1) työaikajärjestelyjen muutoksista, jos niillä on vaikutusta hänen ansioihinsa;

2) muista kuin yleisistä palkankorotuksista;

3) virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan päättymisestä tai uuden alkamisesta;

4) yli kuuden viikon yhdenjaksoisesta työstä poissaolosta;

5) muutoksista yrittäjätoiminnassa; sekä

6) uuden työeläkkeen alkamisesta.

Evankelis-luterilaisen kirkon perhe-eläkelaissa (258/1970) tarkoitetun leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan kirkon keskusrahastolle solmimastaan avioliitosta. Jos evankelis-luterilaisen kirkon perhe-eläkelaissa tarkoitettua lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta kirkon keskusrahastolle.

Eläkkeensaajan 2–5 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta kirkon keskusrahasto voi vaatia eläkkeensaajalta selvityksen 2–5 momentissa mainituista sekä muista vastaavista eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia. Jollei eläkkeensaaja ole toimittanut edellä tarkoitettuja kirkon keskusrahaston vaatimia selvityksiä kirkon keskusrahastolle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa, asia voidaan ratkaista käytettävissä olevilla tiedoilla.

10 b § (19.12.2003/1190)

Työnantaja on velvollinen ilmoittamaan kirkon keskusrahastolle vähintään kolmannesvuosittain tämän lain piiriin kuuluvien edunsaajien nimet, henkilötunnukset, palvelusten alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi työnantaja on velvollinen antamaan kirkon keskusrahastolle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palveluksista sekä muut edunsaajien eläkeoikeuteen ja työnantajan maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos työnantaja jättää ilmoittamatta kirkon keskusrahastolle edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin kirkon keskusrahaston 5 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, voidaan 8 §:ssä tarkoitettu eläkemaksu määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, työnantaja on velvollinen pyydettäessä antamaan kirkon keskusrahastolle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle sellaiset tämän lain piiriin kuuluvan edunsaajan työskentelyä ja työolosuhteita koskevat ja muut vastaavat työnantajalta saatavissa olevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämiseksi ja käsiteltävänä olevan eläke- tai etuusasian ratkaisemista varten tai jotka muuten ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa.

Pyydettäessä työnantajalta eläkkeenhakijan eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten tarvittavia tietoja työnantajalle saadaan ilman edunsaajan suostumusta ilmoittaa vain ne häntä koskevat salassapidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainittujen asioiden päätöksenteossa tarvittavien tietojen yksilöimiseksi.

Kirkon keskusrahastolla on oikeus tarkastaa työnantajan asiakirjoista 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.

Kirkon keskusrahasto pitää rekisteriä tämän lain piiriin kuuluvien edunsaajien eläkeoikeuteen vaikuttavista tämän pykälän ja 10 §:n perusteella saamistaan tiedoista. Kirkon keskusrahastolla on oikeus antaa määräyksiä työnantajille siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan kirkon keskusrahastolle.

10 c § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahastolla on oikeus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa työnantajan kirjanpitoa varten ja tämän lain nojalla myönnetyistä etuuksista aiheutuvan kirkkolain 22 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetun maksun määrittämistä varten tiedot eläkkeensaajalle myönnetystä tämän lain mukaisesta etuudesta ja sen määrästä sekä edellä mainittuja tarkoituksia varten myös muut välttämättömät tiedot sille työnantajalle, jonka palveluksessa etuuden saanut on tai jonka palveluksen perusteella työnantajan maksu määräytyy. Kirkon keskusrahastolla on myös oikeus ilmoittaa sille työnantajalle, jonka palveluksesta edunsaaja siirtyy eläkkeelle, myönnetyn eläkkeen laji ja alkamis- ja päättymisajankohta työnantajan palveluksen päättämistä varten.

10 d § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahastolla on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä antaa tämän lain toimeenpanoon perustuvia tietoja:

1) asianomaiselle viranomaiselle ja toimielimelle ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen taikka sosiaaliturvaa koskevan kansainvälisen säädöksen mukaisten tehtävien toimeenpanossa;

2) 10 ja 10 b §:n nojalla saamansa tiedot eläketurvakeskukselle ja työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–5, 7 ja 9–13 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtiville eläkelaitoksille, joilla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella työnantajalta, 10 §:ssä mainitulta taholta tai eläketurvakeskukselta;

3) eläketurvakeskukselta ja työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–5, 7 ja 9–13 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella;

4) ministeriöille, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle ja yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen etuus vaikuttaa, tämän lain mukaista etuutta saaneen edunsaajan henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista, tiedot työnantajasta ja muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten; tässä lainkohdassa tarkoitetuissa tilanteissa terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei kuitenkaan saa luovuttaa;

5) verohallinnolle tiedot, jotka ovat välttämättömiä ennakkoperintälaissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi silloin, kun on aihetta epäillä, että työnantaja ei ole täyttänyt ennakonpidätysvelvollisuuttaan;

6) työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen korvaustoimintaa henkivakuutus- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden valtuuttamana hoitavalle työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille ja maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tämän lain mukaisessa palveluksessa olleiden, alle 65-vuotiaina kuolleiden edunsaajien nimet, henkilötunnukset, kuolinpäivät ja palveluksiin liittyvät tiedot, heidän edunsaajiensa nimet ja henkilötunnukset sekä muut vastaavanlaiset tiedot, joita tarvitaan ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman myöntöedellytysten täyttymistä ratkaistaessa, sekä vastaavat tiedot valtiokonttorille ja kunnalliselle eläkelaitokselle ryhmähenkivakuutusta vastaavan taloudellisen tuen käsittelemiseksi.

Kirkon keskusrahaston on 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisen toteuttamiseksi sovittava eläketurvakeskuksen ja asianomaisten eläkelaitosten kanssa siitä, mitä edellä tarkoitetuista tiedoista voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan edelleen luovuttaa.

Kirkon keskusrahaston on ennen tietojen luovuttamista tämän pykälän nojalla eteenpäin varmistettava, että tietojen saajalla on lain mukaan oikeus saada luovutettavat tiedot niiden alkuperäiseltä luovuttajalta. Kirkon keskusrahasto on vastuussa siitä, että luovutettavien tietojen sisältö vastaa niitä tietoja, jotka se sai alkuperäiseltä luovuttajalta.

10 e § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahastolla on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus avata tekninen käyttöyhteys:

1) lakisääteistä sosiaalivakuutusta toimeenpanevalle yhteisölle tai laitokselle henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka sillä on tämän tai muun lain perusteella oikeus saada tehtäviensä toimeenpanoa varten;

2) 10 d §:n 1 momentin 1–3 ja 6 kohdassa mainitulle viranomaiselle tai toimielimelle mainituissa kohdissa tarkoitettujen tietojen antamista varten;

3) tuloverolain (1535/1992) 96 §:ssä tarkoitettua vapaaehtoista eläkevakuutusta harjoittavalle vakuutusyhtiölle rekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä vapaaehtoisen eläkevakuutusmaksun perusteella verotuksessa tehtävän vähennyksen selvittämiseksi.

Kirkon keskusrahastolla on oikeus avata tekninen käyttöyhteys työnantajalle 10 b §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi. Kirkon keskusrahastolla on oikeus avata tekninen käyttöyhteys myös eläketurvakeskukselle ja muille eläkelaitoksille tietojen antamista varten edun saajalle itselleen hänen tämän lain mukaisesta eläketurvasta.

Tekninen käyttöyhteys on kuitenkin oikeus avata 10 d §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten vain, jos tästä on 10 d §:n 2 momentin mukaisesti sovittu.

Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Jos kuitenkin on kysymys 1 momentin 3 kohdan nojalla avatusta teknisestä käyttöyhteydestä, sen avulla saa hakea salassapidettäviä henkilötietoja vain asianomaisen henkilön suostumuksella.

Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

10 f § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahaston on annettava eläkkeenhakijalle etukäteen sopivin tavoin tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.

11 § (19.12.2003/1190)

Kirkon keskusrahasto voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää kirkolliskokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.

12 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967 ja sillä kumotaan 8 päivänä joulukuuta 1949 annettu evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa kulunut aika, jonka edunsaaja 21 vuotta täytettyään on ollut 1 §:ssä mainitussa palveluksessa taikka valon, kunnan tai muussa päätoimisessa palveluksessa, luetaan eläkeajaksi sikäli kuin asetuksella säädetään ja siltä osin kuin palvelusta ei ole luettava hyväksi muuta kuin tässä laissa tarkoitettua eläkettä varten.

Henkilö, joka tämän lain voimaan tullessa on virassa tai työssä, johon liittyy oikeus eläkkeeseen kirkon keskusrahastosta aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla tai seurakunnalta sen eläkesäännön mukaisesti, säilyttää tämän oikeutensa, jos hän yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta kirjallisesti ilmoittaa kirkkohallitukselle tai seurakunnalle niin haluavansa. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei sovelleta tätä lakia.

Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä sovelletaan edellä tarkoitetun ilmoitun tehneeseen henkilöön ja, jollei 5 momentista muuta johdu, myös ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn eläkkeeseen.

Tätä lakia sovelletaan myös, jos palvelus on päättynyt tai eläketapahtuma sattunut kesäkuun 30 päivän 1962 jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa ja jos edunsaaja heinäkuun 8 päivänä 1961 tai sen jälkeen on ollut palveluksessa, joka yhdenjaksoisena on jatkunut vähintään 4 kuukautta, ja johon, jos se olisi tämän lain voimaantulonjälkeistä palvelusta, liittyisi oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen. Jos edunsaajalla tuona aikana sattuneen eläketapahtuman johdosta on oikeus eläkkeeseen aikaisempienkin säännösten nojalla, hänellä on oikeus saada se eläke, joka on suurempi. Eläkeasian, joka ennen tämän lain voimaantuloa on ratkaisu lainvoimaisella päätöksellä ja koskee edellä tässä momentissa tarkoitettua eläketapahtumaa, käsittelee kirkkohallitus hakemuksesta uudelleen.

Jos seurakunta on kesäkuun 30 päivän 1962 jälkeen sattuneen eläketapahtuman johdosta maksanut eläkesääntönsä mukaisesti edunsaajalle eläkettä, palautetaan seurakunnalle kirkon keskusrahastosta seurakunnan maksama eläke, enintään kuitenkin tämän lain mukaan suoritettavaa eläkettä vastaava määrä. Jos seurakunta on tällöin maksanut eläkettä henkilölle, joka eläkesäännön mukaan on siirtynyt eläkkeelle ennen tässä laissa tarkoitettua eläkeikää. Jollei seurakunta ole hakenut palautusta vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta seurakunta on maksanut palautettavaksi tarkoitettua eläkettä, on oikeus palautuksen saamiseen siltä vuodelta menetetty. Vuodelta 1967 suoritetun eläkkeen palauttamista voidaan kuitenkin hakea viimeistään vuoden 1969 loppuun mennessä.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

24.1.1969/47:
29.12.1973/1042:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974.

23.4.1976/337:
28.1.1983/112:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

HE 220/82, l-tvk.miet. 22/82, svk.miet. 210/82

11.12.1987/1004:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 145/87, l-tvk.miet. 9/87, svk.miet. 99/87

16.6.1989/564:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.

Tämän lain voimaan tullessa jatkuneessa eläkkeeseen oikeuttavassa palveluksessa olevalla edunsaajalla,

1) joka lain voimaan tullessa on sellaisessa virassa tai tehtävässä, jossa oli ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan evankelis-luterilaisen kirkon eläkeasetuksen 1 §:ssä tarkoitettu erityinen eläkeikä, tai

2) joka vuoden 1999 kesäkuun loppuun mennessä tulee 1 kohdassa tarkoitettuun virkaan tai tehtävään, taikka

3) joka valtion eläkelain kumotun 8 a §:n mukaisesti on ennen lain voimaantuloa ollut 40 ikävuoden täyttämisen jälkeen yhteensä vähintään 12 vuotta 1 kohdassa tarkoitetussa virassa tai tehtävässä,

on oikeus eläkkeeseen tällä lailla tai valtion eläkelain muuttamisesta annetulla lailla (103/89) muutettujen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan, jos hän viimeistään vuoden 1999 kesäkuun loppuun mennessä joko eläkettä hakiessaan tai muutoin kirjallisesti ilmoittaa kirkkohallitukselle niin haluavansa.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tehneeseen edunsaajaan ei sovelleta tällä lailla tai mainitulla valtion eläkelain muuttamisesta annetulla lailla muutettuja 1 päivänä heinäkuuta 1989 voimaan tulevia säännöksiä. Mitä 2 momentissa ja tässä momentissa on säädetty, on voimassa sillä edellytyksellä, että edunsaajalla on oikeus eläkkeeseen valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia soveltaen.

Edunsaajalla, jolla olisi ennen lain voimaantuloa ollut palveluksesta erotessaan oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen 1 päivänä heinäkuuta 1989 alkaen kumotun valtion eläkelain 8 §:n 6 momentin tai 8 a §:n taikka ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 8 §:n 3 momentin mukaisesti, on kuitenkin, sen estämättä, mitä edellä on säädetty, oikeus eläkkeen saamiseen mainittujen säännösten mukaisesti.

Edunsaajalla, joka on ennen tämän lain voimaantuloa saanut kirkon palvelusta myöhempään virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvan työntekijän eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen säännösten mukaisen yksilöllisen varhaiseläkkeen, on oikeus valtion eläkelain 9 §:n 1 momentin d kohdan nojalla myönnettävään yksilölliseen varhaiseläkkeeseen 1 päivästä heinäkuuta 1989 lukien.

Määrättäessä oikeutta valtion eläkelain 9 c §:ssä säädettyyn yksilölliseen varhaiseläkkeeseen otetaan huomioon myös sellainen työstä luopuminen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.

Määrättäessä oikeutta osa-aikaeläkkeeseen otetaan huomioon myös sellainen osa-aikatyöhön siirtyminen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tällä lailla kumotaan 9 päivänä joulukuuta 1966 annetun evankelis-luterilaisen kirkon eläkeasetuksen (618/66) 1 § siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

HE 43/89, sosvk.miet. 10/89, svk.miet. 67/89

4.5.1990/419:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.

HE 27/90, sosvk.miet. 8/90, svk.miet. 27/90

30.12.1992/1601:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Lain 2 §:ää sovelletaan vuoden 1939 jälkeen syntyneeseen viranhaltijaan ja työntekijään, jonka evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluva palvelus on alkanut vuoden 1992 jälkeen. Lain 2 §:ää ei sovelleta viranhaltijaan ja työntekijään, jonka palvelus on ollut voimassa ennen lain voimaantuloa ja jatkuu yhdenjaksoisesti. Lain 3 §:n 2 momenttia sovelletaan eläketapahtumaan, joka on sattunut lain voimaantulon jälkeen. (30.12.1993/1676)

Palveluksen katsotaan jatkuvan yhdenjaksoisesti, jos palvelusta edeltävän palveluksen päättymisestä on kulunut enintään yksi kuukausi.

Lain voimaantulosäännöksen 3 momenttia ei sovelleta palvelukseen, joka alkaa 31 päivänä joulukuuta 1998 jälkeen.

HE 316/92, StVM 56/92

19.11.1993/997:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 123/93, StVM 18/93

30.12.1993/1675:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Sen estämättä, mitä evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta 6 päivänä kesäkuuta 1989 annetun lain (564/89) voimaantulosäännöksessä säädetään, valintaoikeutta ja mainitussa voimaantulosäännöksessä tarkoitettujen eläkeikää koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä ei ole, että edunsaajalla on oikeus eläkkeeseen valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia soveltaen. Mainittuja valintaoikeutta ja eläkeikää koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta vuoden 1939 jälkeen syntyneeseen 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulevan valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1528/93) 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun uuteen edunsaajaan eikä edunsaajaan, joka on saanut evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaista osa-aikaeläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä. Tässä momentissa tarkoitetun eläkeiän valintaan oikeutetun edunsaajan eläkekarttuma on vähintään 60 prosenttia, jos hänellä on evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaan eläkeajaksi luettavaa palvelusaikaa vähintään 30 vuotta. Puuttuva karttuma lisätään edunsaajan viimeiseen palvelukseen. Tätä momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1995.

Tämän lain 7 c §:ää sovelletaan päätökseen, joka on annettu lain voimaantulon jälkeen ja 8 a ja 8 b §:iä palkkaan, joka on maksettu lain voimassa ollessa.

Valtion eläkelain 1 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1528/93), tarkoitetulle vanhalle edunsaajalle myönnettävää eläkettä pidetään evankelis-luterilaisen kirkon eläkeasetuksen 2 §:ää, sellaisena kuin se on muutettuna 23 päivänä tammikuuta 1981 annetussa asetuksessa (68/81), sovellettaessa valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia soveltaen myönnettävänä eläkkeenä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 292/93, StVM 59/93

30.12.1993/1676:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan eläketapahtumaan, joka on sattunut 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen.

HE 292/93, StVM 59/93

24.11.1995/1316:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 116/95, StVM 14/95, EV 70/95

29.11.1996/938:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1996.

Tätä lakia sovelletaan haettaessa muutosta sen voimaantulon jälkeen annettuun päätökseen. Lain 7 b §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin, kun kirkkohallituksen tai vakuutusoikeuden päätöksen poistamista koskeva hakemus tai esitys tehdään lain voimaantulon jälkeen.

HE 194/1996, HaVM 23/1996, EV 186/1996

30.12.1997/1372:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lain 1 a §:ää sovelletaan kuukautta lyhyempään palvelukseen, joka on alkanut lain voimaantulon jälkeen. Jos palvelus on alkanut ennen lain voimaantuloa, mutta siitä saatu ansio on vähemmän kuin valtion eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetty markkamäärä, sovelletaan palvelukseen tätä lakia sen voimaantulosta lukien. Lain 5 §:n 2 momenttia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 1998 tai sen jälkeen alkaneeseen palvelukseen. Lainkohtaa sovelletaan lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta myös ennen lain voimaantuloa alkaneeseen palvelukseen, joka jatkuu lain voimaan tullessa.

HE 229/1997, StVM 34/1997, EV 239/1997

5.3.1999/296:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998

23.12.1999/1233:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Tätä lakia sovelletaan haettaessa muutosta sen voimaantulon jälkeen annettuun kirkkohallituksen päätökseen.

Lain 1 §:n 4 momenttia, 1 a §:n 3 momenttia ja 4 b §:ää sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on sattunut vuoden 1997 jälkeen.

HE 96/1999, StVM 30/1999, EV 142/1999

19.12.2003/1190:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tämän lain 5 e, 6 a ja 6 b §:ää, 7 §:n 5 momenttia, 7 a §:n 5–8 momenttia, 7 c §:n 2 momenttia ja 7 d §:n 3 momenttia sovelletaan eläkehakemuksiin, jotka tulevat vireille lain voimaantulon jälkeen. Mainittuja säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta lain voimaantulon jälkeen vireille tuleviin hakemuksiin, jos eläkkeenhakija saa tai hänellä on oikeus saada ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella omaan työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–4, 7, 8 tai 10–13 kohdassa mainitun lain mukaista eläkettä ja hän hakee uutta eläkettä tai hänelle aikaisemmin myönnetyn eläkkeen jatkamista. Ensimmäisessä virkkeessä mainittuja säännöksiä ei sovelleta myöskään silloin, kun ennen lain voimaantuloa vireille tulleen hakemuksen perusteella myönnettyä ja sittemmin keskeytettyä eläkettä ryhdytään lain voimaantulon jälkeen maksamaan uudelleen.

HE 85/2003, StVM 26/2003, EV 105/2003

12.3.2004/181:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2004.

Tätä lakia sovelletaan päätökseen, joka on annettu lain tultua voimaan.

HE 4/2004, StVM 2/2004, EV 3/2004

30.12.2004/1296:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, jos eläketapahtuma on sattunut lain tultua voimaan. Eläkkeen määräytymiseen ajalta ennen tämän lain voimaantuloa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Sen estämättä, mitä 6 a §:ssä säädetään, viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei sovelleta, jos toinen viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn piiriin kuuluvista eläkelaitoksista soveltaa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita ja toinen vuoden 2005 alusta voimaan tulleita säännöksiä eivätkä eläkelaitokset sovi viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn soveltamisesta.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 214/2004, StVM 36/2004, EV 195/2004

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.