Seurattu SDK 320/2019 saakka.

4.7.1963/364

Sairausvakuutuslaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu SairausvakuutusL:lla 21.12.2004/1224.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 § (9.7.2004/639)

Suomessa asuva henkilö on vakuutettu tämän lain mukaisesti. Suomessa asuminen ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a, 4, 9 ja 10 §:n mukaan.

Työntekijä tai yrittäjä on vakuutettu työskentelyn tai yritystoiminnan aloittamisesta lukien, jos hän työskentelee yhtäjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan, tai kun hän on yhtäjaksoisesti harjoittanut yritystoimintaa vähintään neljän kuukauden ajan.

Vakuutettu on myös henkilö, johon sovelletaan sosiaaliturvalainsäädäntöä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 5–8 §:n mukaan.

Vakuutettu ei ole ulkomaan kansalainen, joka Suomessa palvelee vieraan valtion diplomaattisena edustajana, lähetettynä konsuliedustajana, valtioiden välisessä järjestössä tai kuuluu vieraan valtion ulkomaanedustuston hallinnolliseen tai tekniseen henkilökuntaan, palveluskuntaan taikka on edellä tarkoitetun henkilön yksityispalvelija.

Oikeus tämän lain mukaisiin etuuksiin on henkilöllä, joka täyttää jäljempänä tässä laissa säädetyt etuuden saamisen edellytykset.

1 a § (30.12.1993/1576)

1 a § on kumottu L:lla 30.12.1993/1576.

2 § (9.7.2004/639)

Tässä laissa tarkoitetaan työntekijällä työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa olevaa henkilöä sekä työntekijäin eläkelain (395/1961) 1 d §:ssä tarkoitettua henkilöä, jonka työaika ja ansiot täyttävät työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset ja yrittäjällä henkilöä, joka on yrittäjien eläkelain (468/1969) tai maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen.

Perheenjäsenellä tarkoitetaan vakuutetun aviopuolisoa ja vakuutetun tai hänen puolisonsa alle 18-vuotiasta lasta. Puolisoihin rinnastetaan nainen ja mies, jotka jatkuvasti elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa.

3 § (6.6.1974/452)

Tämän lain mukaista vakuutusta hoitaa kansaneläkelaitos. Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimii sairausvakuutusasiain neuvottelukunta.

Sosiaalivakuutuslautakunnista ja tarkastuslautakunnasta säädetään 5 luvussa.

Työpaikkakassoista säädetään 7 luvussa.

2 luku

Etuudet

4 § (18.12.1995/1500)

Vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista ja sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen perusteella korvausta niistä johtuvista tarpeellisista kustannuksista. Vakuutetulla on myös oikeus saada raskauden ja synnytyksen perusteella äitiysrahaa ja, siten kuin jäljempänä säädetään, lapsen tai ottolapsen hoidon perusteella vanhempainrahaa ja isyysrahaa sekä sairaan lapsen hoitoon ja kuntoutukseen osallistumisen johdosta erityishoitorahaa. Vakuutetulla on lisäksi oikeus saada sikiön kehitykselle tai raskaudelle aiheutuvan vaaran johdosta erityisäitiysrahaa.

4 a § (25.7.1986/584)

Mitä tässä laissa säädetään sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä suoritettavasta päivärahasta, noudatetaan soveltuvin osin myös tartuntatautilain (583/1986) 27 §:n 1 momentissa ja ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun päivärahan osalta. (28.12.2001/1479)

Henkilöllä on 1 momentissa tarkoitetun päivärahan lisäksi oikeus saada tartuntatautilain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvausta hänelle aiheutuneesta ansion menetyksestä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Korvausta määrättäessä 1 momentissa tarkoitettu päiväraha otetaan vähennyksenä huomioon.

Mikäli 1 momentissa tarkoitettu päiväraha on 28 §:n 1 tai 2 momentin säännösten nojalla suoritettu työnantajalle, eikä päiväraha peitä työnantajan siltä ajalta, jonka poissaolo työstä tai eristäminen on kestänyt, suorittamaa palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, on työnantajalla oikeus saada korvaus myös puuttuvalta osalta.

Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä päivärahasta on säädetty.

Sairaanhoito- sekä raskaus- ja synnytyskustannukset
5 §

Sairaanhoitona korvataan sen mukaan kuin jäljempänä säädetään:

1) lääkärin antama hoito, johon luetaan kuuluvaksi myös lääkärin suorittama mahdollisen sairauden toteamiseksi tai hoidon määrittelemiseksi tarpeellinen tutkimus sekä tämän lain mukaisen etuuden hakemista varten tarvittava lääkärintodistus;

2) lääkärin määräämä asetuksella tarkemmin säädetyssä laitoksessa suoritettu tutkimus tai annettu hoito sekä avohoitona annettu keinomunuaishoito; (17.1.1991/91)

3) lääkärin määräämät lääkkeet sekä vaikean sairauden hoitoon tarpeelliset, lääkärin määräämät ja apteekista tai sairaalasta hankitut kliiniset ravintovalmisteet ja niitä vastaavat tuotteet; (14.6.1985/479)

3 a) lääkärin määräämät, lääketehtaan tai apteekin valmistamat ja apteekista hankitut pitkäaikaisen ihotaudin hoitoon käytettävät perusvoiteet; sekä (31.12.1987/1286)

4) vakuutetun, lääkärin, hammaslääkärin tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön tämän lain mukaan korvattavan sairauden hoidosta aiheutuvat matkakustannukset. (21.12.2000/1202)

2 momentti on kumottu L:lla 30.12.1991/1714.

Sairaanhoitoon liittyvien tai vakuutetun muutoin tarvitsemien siteiden, sidosten, tukisidosten, tekojäsenten tai muiden apuvälineiden hankkimista ei korvata tämän lain mukaan.

Sairaanhoitoon kuuluvien apuvälineiden ja muiden laitteiden hankkimisesta tai ylläpitämisestä aiheutuneiden tarpeellisten matkakustannusten korvaamiseen sovelletaan kuitenkin, mitä 1 momentin 4 kohdassa on säädetty. (5.8.1983/676)

5 a § (11.12.1997/1133)

Edellä 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korvattavalla lääkkeellä tarkoitetaan lääkelain (395/1987) mukaista lääkemääräystä edellyttävää lääkettä, joka on tarkoitettu joko sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantamaan tai helpottamaan sairautta tai sen oireita ja jolle on vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta, ei kuitenkaan rohdosvalmisteita eikä homeopaattisia ja antroposofisia valmisteita.

Korvattavalla lääkkeellä tarkoitetaan lisäksi niitä asianomaisen ministeriön päätöksessä mainittuja lääkkeitä, joita saadaan myydä ilman lääkemääräystä ja joille on vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta. Jos lääkkeelle ei ole vahvistettu korvausperusteeksi hyväksyttävää tukkuhintaa, sitä ei korvata tämän lain nojalla.

Kliinisellä ravintovalmisteella tarkoitetaan valmistetta, jota käytetään sairauden hoidossa korvaamaan tai täydentämään ruokavaliota tai sen osaa ja jolle on vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta. Edellä 5 §:n 1 momentin 3 a kohdan mukaisen perusvoiteen korvattavuuden edellytyksenä on myös, että sille on vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta.

Asetuksella säädetään apteekissa valmistettujen lääkkeiden sekä hapen ja veren korvattavuudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta vahvistaa lääkkeen, kliinisen ravintovalmisteen ja perusvoiteen kohtuullisen, korvausperusteeksi hyväksyttävän tukkuhinnan sekä päättää lääkkeen erityiskorvattavuudesta. Lääkkeen tukkuhinnan vahvistamista ja vahvistetun hinnan korottamista sekä erityiskorvattavuutta koskeva hakemus tehdään lääkkeiden hintalautakunnalle, joka hankkii asiasta Kansaneläkelaitoksen lausunnon, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Lääkkeiden hintalautakunnan päätös on voimassa enintään viisi vuotta ja uutta vaikuttavaa lääkeainetta sisältävän valmisteen päätös on voimassa enintään kolme vuotta. (19.12.2003/1151)

Jos vahvistetun hinnan voimassa ollessa lääkkeen patentti lakkaa olemasta voimassa, käyttöalue merkittävästi laajenee tai myynti kasvaa hinnanvahvistuspäätöksen perusteeksi otettua arviota merkittävästi suuremmaksi, lääkkeiden hintalautakunta voi päättää, että vahvistettu hinta lakkaa olemasta voimassa. Ennen lakkautuspäätöksen antamista lautakunnan on kuultava myyntiluvan haltijaa ja kansaneläkelaitosta. Lääkelaitoksen on ilmoitettava lääkkeiden hintalautakunnalle lääkkeen käyttöaihetta koskevat muutokset. Myyntiluvan haltijan on ilmoitettava lääkkeiden hintalautakunnalle lääkkeen myynnissä tapahtunut ennakkoarvion ylittävä kasvu. Lääkkeiden hintalautakunnan tämän momentin nojalla antama päätös tulee voimaan sen antamista seuraavan kuudennen kalenterikuukauden alusta, jollei päätöksessä toisin mainita.

Lääkkeiden hintalautakunnassa on kaksi jäsentä sosiaali- ja terveysministeriöstä, yksi valtiovarainministeriöstä, kaksi Kansaneläkelaitoksesta, yksi lääkelaitoksesta ja yksi sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta. Lääkkeiden hintalautakunnan yhteydessä toimii asiantuntijaryhmä, jossa on enintään seitsemän jäsentä. Asiantuntijaryhmässä tulee olla edustettuna lääketieteen, farmakologian, terveystalouden ja sairausvakuutuksen asiantuntemusta. Lääkkeiden hintalautakunta hankkii asiantuntijaryhmän lausunnon ennen lääkkeen erityiskorvattavuutta koskevan päätöksen tekemistä, kun erityiskorvattavuutta on haettu uutta vaikuttavaa lääkeainetta sisältävälle valmisteelle. Muissa erityiskorvattavuutta koskevissa asioissa lausunto pyydetään tarvittaessa. Sosiaali- ja terveysministeriö määrää lääkkeiden hintalautakunnan ja asiantuntijaryhmän puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja muut jäsenet ja kullekin jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. (19.12.2003/1151)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään lääkkeiden hintalautakunnasta ja sille toimitettavasta hakemuksesta, noudatettavasta hakemusmenettelystä, asioiden käsittelystä asiantuntijaryhmässä, lääkkeiden hintalautakunnalle annettavista lausunnoista, siitä ajasta jonka kuluessa hakemus on ratkaistava, asian käsittelystä lääkkeiden hintalautakunnassa sekä menettelystä silloin kun myyntiluvan haltija irtisanoo lääkevalmisteen korvausjärjestelmästä. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä, minkälaisella selvityksellä vakuutetun on osoitettava sairaus ja lääkkeen tarve erityiskorvausoikeuden saamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tukkuhinnan ja erityiskorvattavuuden hakemisesta sekä hakemukseen liitettävistä selvityksistä. (19.12.2003/1151)

Lääkkeiden hintalautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Lääkkeiden hintalautakunnan 5 a §:n nojalla antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Lääkkeiden hintalautakunta voi siirtää pääsihteerin ratkaistavaksi tässä laissa tarkoitetun lääkevalmisteen kohtuullisen tukkuhinnan vahvistamisen, kun kysymyksessä on valmisteen määräaikaisesti voimassa olevan tukkuhinnan vahvistaminen, korvattavaksi hyväksytyn valmisteen uusi pakkauskoko, vahvuus tai lääkemuoto taikka tällaista lääkevalmistetta vastaavan rinnakkaisvalmisteen taikka rinnakkaistuontivalmisteen kohtuullisen tukkuhinnan vahvistaminen. Lisäksi lääkkeiden hintalautakunta voi siirtää tarvittaessa lääkkeiden erityiskorvattavuutta koskevan ratkaisun tekemisen pääsihteerille silloin, kun samaa lääkeainetta sisältävä valmiste on hyväksytty erityiskorvattavaksi. Lääkkeiden hintalautakunta voi siirtää pääsihteerin ratkaistavaksi myös lääkelain 21 §:n 4 momentin mukaisen erityisluvalla toimitettavan lääkevalmisteen kohtuullisen tukkuhinnan vahvistamisen sekä lääkkeiden hintalautakunnasta annetun asetuksen (1280/1997) 9 §:ssä tarkoitetun todistuksen antamisen. (19.12.2003/1151)

5 b § (21.12.2000/1202)

Sairaanhoitona korvataan sen lisäksi mitä 5 §:ssä säädetään:

1) hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden tutkimus enintään kerran kalenterivuodessa siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään;

2) hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden hoito, lukuun ottamatta proteettisia toimenpiteitä ja hammasteknisiä kustannuksia;

3) hammaslääkärin suorittama oikomishoito, kun kysymyksessä on muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi välttämätön hoito;

4) hammaslääkärin määräämät 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa laitoksessa suoritetut laboratorio- ja röntgentutkimukset; ja

5) hammaslääkärin määräämät lääkkeet.

Mitä tässä laissa muuten säädetään sairaanhoidon korvaamisesta, noudatetaan soveltuvin osin, jollei jäljempänä toisin säädetä, myös 1 momentissa tarkoitettuun hammashoitoon.

5 c § (31.1.2003/81)

Edellä 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu lääkärin ja 5 b §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu hammaslääkärin määräämä lääke on myös se Lääkelaitoksen luettelon mukainen vaihtokelpoinen lääke, johon potilaalle määrätty lääke on lääkelain 57 b §:n nojalla apteekissa vaihdettu.

5 d § (19.12.2003/1151)

Lääkkeiden hintalautakunta voi ottaa käsiteltäväkseen sosiaali- ja terveysministeriön tekemän esityksen perusteella lääkkeen erityiskorvattavuutta koskevan asian, jos lääkkeen erityiskorvattavuudelle on erityisiä hoidollisia perusteita.

Lääkkeiden hintalautakunta voi ottaa omasta aloitteesta käsiteltäväkseen lääkkeen erityiskorvattavuutta koskevan asian, jos:

1) lääkkeen erityiskorvattavuudelle ei ole laissa säädettyjä edellytyksiä;

2) lääkkeestä saadun uuden käyttökokemuksen ja tutkimustiedon perusteella erityiskorvattavuuden jatkamiselle ei ole enää sairaanhoidollisia perusteita; taikka

3) lääkkeen erityiskorvattavuudelle on erityisiä hoidollisia perusteita.

Ennen asian ratkaisemista on myyntiluvan haltijalle ja Kansaneläkelaitokselle varattava mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa.

6 § (15.6.1973/496)

Sairaanhoidon kustannuksista suoritetaan korvausta siltä osin, minkä hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut vakuutetulle maksamaan.

7 § (21.12.2000/1202)

Lääkärin tai hammaslääkärin perimästä palkkiosta korvataan 60 prosenttia tai, jos peritty palkkio on suurempi kuin noudatettavaksi vahvistettu taksa edellyttää, 60 prosenttia taksan mukaisesta määrästä. Palkkiosta, jonka lääkäri tai hammaslääkäri on perinyt suorittamastaan laboratorio- ja röntgentutkimuksesta, suoritetaan korvaus kuitenkin 8 §:n 1 momentin mukaisesti.

8 §

Edellä 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta lääkärin tai 5 b §:ssä tarkoitetusta hammaslääkärin samalla kertaa määräämästä tutkimuksesta tai hoidosta johtuvista kustannuksista taikka, jos ne ylittävät noudatettavaksi vahvistetun taksan, tämän mukaisista määristä korvataan kolme neljännestä siltä osin kuin kustannukset tai taksan mukaiset määrät yhteensä ylittävät 13,46 euroa. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös silloin, kun lääkärin tai hammaslääkärin määräämän tutkimuksen on suorittanut tai hoidon antanut asianmukaisen ammattikoulutuksen saanut henkilö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, missä laajuudessa samalla kertaa määrätyt tutkimus- ja hoitotoimenpiteet korvataan saman määräyksen perusteella sekä mitkä tutkimus- ja hoitotoimenpiteet katsotaan korvausta laskettaessa samalla kertaa määrätyiksi. (13.7.2001/640)

Jos lääkärin määräämää fysikaalista hoitoa on annettu lääketieteellisessä laboratoriossa tai jos sitä on antanut asianmukaisen ammattikoulutuksen saanut henkilö, korvataan se vain siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään.

9 § (11.12.1997/1133)

Lääkkeiden peruskorvaus on 50 prosenttia 10 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta. Lääkkeiden erityiskorvaus on 75 prosenttia viisi euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava välttämätön lääke ja 100 prosenttia viisi euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava välttämätön lääke. (30.12.2002/1303)

Asianomainen ministeriö päättää, mitä 1 momentissa ostokerralla yleensä tarkoitetaan sekä tästä poikkeamisesta eräissä sairauksissa.

Lääkkeen erityiskorvattavuudesta päätettäessä otetaan huomioon sairauden laatu, lääkkeen tarpeellisuus ja taloudellisuus sekä käytössä ja tutkimuksissa osoitettu lääkkeen hoidollinen arvo sekä lääkkeiden erityiskorvauksiin käytettävissä olevat varat. Lääkkeen erityiskorvattavuutta koskeva päätös voidaan rajoittaa koskemaan vain tiettyä valtioneuvoston asetuksessa määritellyn sairauden muotoa tai vaikeusastetta. Lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi sen oltua peruskorvattuna kaksi vuotta. Lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi tätä aikaisemmin, jos lääkkeen välttämättömyydestä, korvaavasta tai korjaavasta vaikutustavasta, tarpeellisuudesta ja taloudellisuudesta on riittävästi käyttökokemusta ja tutkimustietoa. (19.12.2003/1151)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään merkittävistä ja kalliista lääkkeistä ja sairauksista, joiden hoidossa ne korvataan. Merkittävien ja kalliiden lääkkeiden korvaaminen peruskorvattuna edellyttää erillisselvityksellä osoitettua riittävää hoidollista perustetta. Kansaneläkelaitos päättää, mitkä ovat ne erityiset käyttöaiheet, joilla näiden lääkkeiden korvattavuus on lääketieteellisesti perusteltu ottaen huomioon lääkkeen hoidollisen arvon, ja millaisella erillisselvityksellä vakuutettu voi saada nämä lääkkeet perus- tai erityiskorvattuina. (18.5.2001/394)

Vaikean sairauden hoitoon tarpeellisista kliinisistä ravintovalmisteista korvataan 50 prosenttia 10 euroa tai 75 prosenttia viisi euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Korvauksen tasoa määrättäessä otetaan huomioon valmisteen tarpeellisuus ja taloudellisuus. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitä on pidettävä tässä momentissa tarkoitettuna vaikeana sairautena ja korvattavana valmisteena. Edellä 5 §:n 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitetuista perusvoiteista korvataan 50 prosenttia 10 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin myös siitä, minkälaisella selvityksellä kliinisen ravintovalmisteen tarve on osoitettava. (30.12.2002/1303)

Kun vakuutetun tämän pykälän mukaan saman kalenterivuoden aikana korvatuista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista korvaamatta jääneiden kustannusten yhteismäärä ylittää 580,21 euroa (vuotuinen omavastuuosuus), on hänellä oikeus yli menevältä määrältä lisäkorvaukseen. Lisäkorvaus maksetaan, jos se on kalenterivuodelta enemmän kuin 16,82 euroa. Lisäkorvaus voidaan evätä kokonaan tai osittain, jos vakuutettu on menetellyt vilpillisesti korvausta haettaessa tai korvauksen epäämiseen on muu vakuutetusta johtuva erityinen syy. (13.7.2001/640)

Mitä 5 momentissa säädetään kliinisistä ravintovalmisteista, sovelletaan myös niitä vastaaviin tuotteisiin.

Edellä 5 §:n 1 momentin 3 ja 3 a kohdassa sekä 5 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen valmisteiden korvaus määräytyy enintään vahvistettujen tukkuhintojen mukaisesta määrästä, johon on lisätty enintään valtioneuvoston päätöksessä annetun lääketaksan mukainen määrä ja arvonlisävero.

9 a § (19.12.2003/1151)

Lääke tulee sisällyttää erityiskorvattavien lääkkeiden luetteloon, kun lääkkeiden hintalautakunta on hyväksynyt lääkkeen erityiskorvattavaksi valmisteeksi laissa säädetyn sairauden hoidossa. Lääkkeiden hintalautakunnan tulee kunkin kuukauden viimeiseen päivään mennessä ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle lääkkeiden erityiskorvattavuuksissa tapahtuneista muutoksista. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on ylläpitää luetteloa sairauksittain erityiskorvattavista lääkeaineista ja lääkevalmisteista.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista, joiden hoidossa tarvittavasta, vaikutustavaltaan korvaavasta tai korjaavasta välttämättömästä lääkkeestä korvataan 100 prosenttia sekä niistä vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista, joiden hoidossa tarvittavasta välttämättömästä lääkkeestä korvataan 75 prosenttia edellä 9 §:n 1 momentissa säädetyn kiinteän omavastuun ylittävältä osalta.

10 §

Vakuutetulle korvataan lääkäriin, hammaslääkäriin, sairaanhoitolaitokseen, laboratorioon, röntgenlaitokseen tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön luokse tehdyistä matkoista johtuvat matkakustannukset kokonaan siltä osin kuin ne yhdensuuntaiselta matkalta ylittävät 9,25 euroa (omavastuuosuus), kuitenkin enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka. Tämä koskee myös lääkärin, hammaslääkärin tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön potilaan luokse tekemistä matkoista johtuneiden matkakustannusten korvaamista. Jos vakuutetun tämän lain mukaan maksettavaksi jäävät enintään taksan mukaiset matkakustannukset saman kalenterivuoden aikana ylittävät 157,26 euroa (vuotuinen omavastuuosuus), vuotuisen omavastuuosuuden ylittävä osa matkakustannuksista korvataan kokonaan, kuitenkin enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka. (13.7.2001/640)

Jos vakuutetun perheenjäsen, holhooja tai muu tähän verrattava henkilö on vakuutettua hoitavan lääkärin erityisestä syystä antamasta määräyksestä erikseen tehnyt 1 momentissa mainitun matkan, korvataan tästä matkasta aiheutuneet kustannukset vakuutetun kustannuksina. (22.12.1989/1255)

3 momentti on kumottu L:lla 26.6.1985/661.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, korvataan sairaanhoitoon kuuluvien apuvälineiden ja muiden laitteiden hankkimiseen ja ylläpitämiseen liittyvät tarpeelliset matkat apuvälineiden ja muiden laitteiden valmistus- ja välityspaikkoihin. (17.1.1991/91)

11 § (15.6.1973/496)

Vakuutetun matkakustannuksista suoritetaan korvausta sen mukaan, minkä matka olisi tullut maksamaan käyttäen halvinta matkustustapaa. Jos vakuutettu ei ole käyttänyt halvinta matkustustapaa ja jos käytetyn matkustustavan katsotaan olleen sairauden tai liikenneolosuhteiden vuoksi perusteltu, myönnetään korvaus todellisten kustannusten mukaan, kuitenkin enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka. Saaristo-oloissa vesitse tehty matka otetaan lisäkustannuksena huomioon sen mukaan kuin asetuksella säädetään. (26.11.1993/1052)

Jos vakuutettu tutkimuksen tai hoidon vuoksi taikka liikenneolosuhteista johtuvista syistä on joutunut yöpymään matkalla, suoritetaan hänelle yöpymisrahaa sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Mikäli vakuutettu välttämättä on tarvinnut saattajan matkan aikana, katsotaan saattajan matkasta aiheutuneet kustannukset vakuutetun kustannuksiksi.

11 a § (26.11.1993/1052)

Sairausvakuutuslain nojalla ei suoriteta vakuutetulle korvausta tämän terveyskeskukselle sairaanhoidosta maksamasta määrästä.

Sairausvakuutuslain mukaista korvausta ei suoriteta sairaanhoidon kustannuksista, jos terveydenhuollon palvelut on järjestetty sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai jos tosiasiassa kysymys on mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta järjestelystä.

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 3 kohdassa (1051/93) kunnan järjestämisvelvollisuudeksi säädetyn sairaankuljetuksen vakuutetulle aiheuttamista tarpeellisista kustannuksista suoritetaan sairausvakuutuslain mukaista korvausta enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka.

12 §

Raskauden ja synnytyksen aiheuttamat tarpeelliset kustannukset korvataan noudattaen soveltuvin osin, mitä 5–11 §:ssä on säädetty sairaanhoidosta johtuvien kustannusten korvaamisesta.

13 § (30.12.1992/1653)

Edellä 7 §:n 1 momentissa, ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettujen taksojen perusteet määrää sosiaali- ja terveysministeriö ja taksat vahvistaa kansaneläkelaitos.

Päiväraha, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä osittainen vanhempainraha, erityisäitiysraha sekä erityishoitoraha (11.12.2002/1075)
14 §

Sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi suoritetaan päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen johdosta äitiysrahaa ja lapsen tai ottolapsen hoidon johdosta isyys- ja vanhempainrahaa sekä osittaista vanhempainrahaa, sikiön kehitykselle tai raskaudelle aiheutuvan vaaran johdosta erityisäitiysrahaa sekä sairaan lapsen hoitoon ja kuntoutukseen osallistumisen johdosta erityishoitorahaa. (11.12.2002/1075)

Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

15 §

Jokaisella sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkaessa vähintään 16 vuotta täyttäneellä vakuutetulla on oikeus saada päivärahaa, jollei hän ole ollut työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltänyttä kolmen kuukauden aikaa omasta syystään vailla omaa tai toisen työtä.

Omana työnä pidetään vakuutetun omassa tai perheenjäsenensä yrityksessä, liikkeessä, ammatissa tahi maa-, metsä-, koti- tai muussa taloudessa suorittamaa työtä, itsenäistä tieteellistä työtä sekä päätointa vastaavaa opiskelua oppilaitoksessa tai ammattikursseilla. (4.7.1969/464)

Jos vakuutettu sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkaessa oli täyttänyt 15 vuotta ja sairaus jatkuu edelleen hänen täytettyään 16 vuotta, on hänellä oikeus saada päivärahaa viimeksi mainitun ikärajan ylittävältä sairausajalta enintään kuitenkin sen kalenterikuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana työkyvyttömyys tulee jatkuneeksi yhden vuoden.

Päivärahaa suoritetaan enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää 68 vuotta taikka jota seuraavan kuukauden alusta lukien vakuutettu alkaa saada työttömyyseläkettä. (27.6.2003/643)

Päivärahaa ei ole oikeutta saada siltä ajalta, jolta vakuutettu saa opintotukilain (65/94) mukaista opintorahaa tai aikuisopintorahaa, kuntoutusrahalain (611/91) tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen, liikennevakuutuksen, sotilasvammalain (404/48) tai sotilastapaturmalain (1211/90) kuntoutusta koskevien säännösten perusteella. (18.12.1995/1500)

15 a § (18.12.1995/1500)

Päivärahaan ei ole oikeutta vakuutetulla, joka saa vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, kansaneläke- tai työeläkelakien mukaista yksilöllistä varhaiseläkettä taikka työntekijäin eläkelain 4 f §:ssä tarkoitettua osa-aikaeläkettä.

Edellä sanottua eläkettä saavalla vakuutetulla on kuitenkin ottaen huomioon, mitä 15 §:n 4 momentissa säädetään, oikeus päivärahaan, jos hän tulee työkyvyttömäksi työhön, jota hän eläkkeellä ollessaan välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista on tehnyt. Päivärahan määrä lasketaan tällöin sanotusta työstä saatujen työtulojen perusteella siten kuin 16 ja 17 §:ssä säädetään.

16 § (14.6.2001/511)

Päivärahan määrä päivältä on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa valtioneuvoston asetuksella säädettävänä kalenterivuotena todettujen työtulojen kolmassadasosasta siltä osin kuin työtulot eivät ylitä 24 609 euroa. Jos työtulot ylittävät 24 609 euroa, mutta eivät ylitä 37 861 euroa, päivärahan määrä on 24 609 euroa ylittävältä osalta 40 prosenttia 24 609 euroa ylittävän osan kolmassadasosasta. Jos työtulot ylittävät 37 861 euroa, päivärahan määrä on 37 861 euroa ylittävältä osalta 25 prosenttia 37 861 euroa ylittävän osan kolmassadasosasta. Päivärahaa ei makseta, jos työtulot ovat alle 946 euroa. (13.7.2001/640)

Työtulolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta saatua palkkatuloa ja siihen verrattavaa henkilökohtaista tuloa, yrittäjien eläkelain (468/1969) 7 §:n 2 momentin mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa sekä maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaista kunkin vuoden työtuloa sekä työntekijäin eläkelain 7 §:n 2 momentissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962) 6 §:ssä ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (662/1985) 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkevakuutusmaksujen perusteena. Työtuloksi ei kuitenkaan katsota rojalteja, suorituksia henkilöstörahastoon, käteistä voittopalkkiota, voitonjakoa eikä tuloverolain (1535/1992) 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. (8.8.2003/718)

Sellaisen vakuutetun työtulona, joka on vapautettu maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta taikka joka ei mainittujen lakien mukaan ole velvollinen ottamaan vakuutusta, otetaan huomioon tuloverolaissa tarkoitettu ansiotulo-osuus elinkeinotoiminnasta, maataloudesta ja yhtymästä, omasta yrityksestä tai maataloudesta saatu palkkatulo sekä yritystoimintaan liittyvä työkorvaus ja porotalouden ansiotulo.

Työtulona ei oteta huomioon tuloja, jotka on verotuksessa arvioitu verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27 §:n 1 momentin mukaan sen vuoksi, ettei veroilmoitusta ole annettu.

Työtuloa määritettäessä työ- tai virkasuhteessa saadusta palkkatulosta ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta tulosta vähennetään tuloverolain 93–95 §:ssä tarkoitetut tulonhankkimismenot. Työntekijäin eläkelain 7 e §:n 2 momentin, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 6 §:n ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työtekijäin eläkelain 7 §:n 1 momentin mukaisesta palkasta vähennetään vain tuloverolain 95 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tulonhankkimisvähennys. (18.7.2003/703)

Kansaneläkelaitoksella on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada verohallinnolta vuosittain ja viimeistään kunkin kalenterivuoden lopussa tiedot kunkin verovelvollisen edelliseltä kalenterivuodelta toimitetussa verotuksessa todetusta 2 momentissa tarkoitetusta palkkatulosta ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta tulosta sekä maatalousyrittäjien eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaisen työtulon määrästä, 3 momentissa tarkoitetuista ansiotuloista, arvioverotuksesta sekä tulonhankkimismenoista samoin kuin muut verohallinnon hallussa olevat työtulon määrittämiseksi välttämättömät tiedot.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä työtulolla tarkoitetaan.

17 §

Jos vakuutetun työtulot ovat välittömästi ennen hänen sairastumistaan jatkuvasti olleet olennaisesti suuremmat kuin mitä ne 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuna aikana ovat olleet, on vakuutetun työtulot hakemuksesta arvioitava asetuksella säädettävällä tavalla.

Milloin vakuutetun työtulot ovat sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi olleet olennaisesti pienemmät kuin ne muutoin olisivat olleet, on vakuutetun työtulot hakemuksesta arvioitava asetuksella säädettävällä tavalla. (4.7.1969/464)

18 § (10.12.1993/1129)

18 § on kumottu L:lla 10.12.1993/1129.

18 a § (28.12.2001/1479)

Jos vakuutettu on työkyvyttömyyden alkamista edeltävän neljän kuukauden aikana saanut työttömyysturvalain (1290/2002) mukaista työttömyysetuutta tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista koulutustukea tai työllistämistukea työelämävalmennukseen, hänelle työkyvyttömyyden johdosta suoritettava päiväraha on vähintään 86 prosenttia hänelle suoritetun etuuden määrästä. Tällöin ei työttömyysetuuden ja koulutustuen määrää laskettaessa oteta huomioon:

1) työttömyysturvalain 4 luvun 4 §:n mukaista sovittelussa huomioon otettavaa tuloa;

2) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 9 luvun 5 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja muuta työtuloa;

3) sellaista työttömyysturvalain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettua etuutta, joka tämän lain 27 §:n mukaan on vähennettävä päivärahasta;

4) työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräytyvästä korotetusta ansio-osasta sitä osaa, jolla se ylittää 6 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän ansio-osan; eikä

5) lisäpäiviltä työttömyysturvalain 6 luvun 10 §:n mukaan maksettavan ansiopäivärahan korotetun määrän ansio-osasta sitä osaa, jolla se ylittää 6 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän ansio-osan.

(30.12.2002/1303)

Jos vakuutettu on päivärahan alkamista edeltävän neljän kuukauden aikana saanut opintotukilain mukaista opintorahaa tai aikuisopintorahaa, hänelle työkyvyttömyyden johdosta suoritettava päiväraha on vähintään hänelle suoritetun opintorahan tai aikuisopintorahan kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa.

Jos vakuutettu on päivärahan alkamista edeltävän kuuden kuukauden aikana saanut kuntoutusrahalain mukaista kuntoutusrahaa, päiväraha on vähintään tämän kuntoutusrahan suuruinen. Jos vakuutettu on saanut vastaavana aikana työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkeohjesäännön tai eläkesäännön mukaista kuntoutusrahaa, päiväraha on vähintään vakuutetulle suoritetun kuntoutusrahan kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon kuntoutusrahalain 15 §:ssä tarkoitettua 10 prosentin korotusta eikä työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkeohjesäännön tai eläkesäännön mukaista 33 prosentin korotusta.

18 b § (28.12.2001/1479)

Kun sairaudesta johtuva työkyvyttömyys on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 55 päivää, maksetaan päivärahaa vähintään 11,45 euroa. (30.12.2002/1303)

Vakuutetulla, joka on työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneen kolmen kuukauden ajan ollut omasta syystään vailla omaa tai toisen työtä, on 15 §:n 1 momentin estämättä oikeus 11,45 euron suuruiseen päivärahaan, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 55 päivää. (30.12.2002/1303)

Jos työkyvyttömyyden alkaessa päivärahaoikeutta ensimmäistä kertaa ratkaistaessa on ilmeistä, että työkyvyttömyys tulee jatkumaan vähintään tämän lain 19 §:n 3 momentissa mainitun enimmäisajan, vakuutetulla on oikeus päivärahaan 1 ja 2 momentin mukaisesti välittömästi 19 §:n 1 tai 2 momentin tarkoittaman omavastuuajan jälkeen. Jos kuitenkin työkyvyttömyys alkaa uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta viimeksi suoritettiin päivärahaa siten, että päivärahaa suoritetaan työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavasta arkipäivästä, päivärahaa maksetaan 1 ja 2 momentin mukaisesti, jos yhdenjaksoinen 55 päivän työkyvyttömyys sisältyy edeltävään työkyvyttömyysjaksoon.

19 § (26.6.1981/471)

Päivärahaa suoritetaan jokaiselta arkipäivältä, ei kuitenkaan työkyvyttömyyden alkamispäivältä eikä yhdeksältä sitä lähinnä seuraavalta arkipäivältä. (29.12.1994/1501)

Jos työkyvyttömyys on alkanut uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta viimeksi suoritettiin päivärahaa, suoritetaan päiväraha työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavasta arkipäivästä, ei kuitenkaan silloin, kun kysymys on uudesta sairaudesta, jonka ei voida katsoa liittyvän aikaisempaan työkyvyttömyyteen.

Päivärahaa suoritetaan enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana päivärahan suorituspäivien luku nousisi 300 päivään. Mainittua enimmäisaikaa laskettaessa otetaan myös aikaisemmat suorituspäivät huomioon kahden viimeisen vuoden ajalta välittömästi ennen viimeisen sellaisen työkyvyttömyyden alkamista, jonka perusteella suoritettavaan päivärahaan sovelletaan 1 momentissa tarkoitettua omavastuuaikaa.

Jos vakuutettu saatuaan päivärahaa on tämän jälkeen ollut kykenevä tekemään työtä 12 kuukauden ajan, lukuun ottamatta sellaisia työkyvyttömyysjaksoja, joilta hänellä 1 momentin mukaisesti ei ole ollut oikeutta päivärahaan, hänellä on oikeus saada 3 momentin mukaisesti päivärahaa ottamatta huomioon sanottua 12 kuukauden ajanjaksoa edeltäneeltä ajalta saatua päivärahaa. Aika, jolta vakuutettu on saanut kuntoutusrahalain tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen, liikennevakuutuksen tai sotilasvammalain kuntoutusta koskevien säännösten nojalla rinnastetaan edellä tarkoitettuun työkykyisyysaikaan. Vakuutettua, jolle on myönnetty kansaneläkelain 22 §:n 1 momentin nojalla työkyvyttömyyseläke tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, ei pidetä tänä aikana työhön kykenevänä. (27.3.1991/621)

Jos vakuutettu, joka on saanut enimmäisajalta päivärahaa, tulee työkyvyttömäksi uuden sairauden takia, jonka ei voida katsoa liittyvän edellä tarkoitettuun aikaisempaan työkyvyttömyyteen, hänellä on oikeus saada tämän uuden sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella päivärahaa aikaisemmin saadusta päivärahan enimmäismäärästä huolimatta siten kuin edellä tässä pykälässä on säädetty.

Vakuutetulla, joka saa työttömyyseläkettä tai jolla on oikeus kansaneläkelain (347/1956) 22 §:n 1 momentin nojalla myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, ei ole oikeutta saada päivärahaa siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus eläkkeeseen. Vakuutetulla on kuitenkin oikeus päivärahaan, jos vakuutettu tulee työkyvyttömäksi siihen työhön, jota hän eläkkeellä ollessaan välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista on tehnyt. Päivärahan määrä lasketaan tällöin sanotusta työstä saatujen työtulojen perusteella siten kuin 16 ja 17 §:ssä säädetään. (1.2.2002/73)

Tätä pykälää sovellettaessa päivärahan suorituspäiviin luetaan myös päivät, joilta vakuutetulla 14 ja 15 §:n sekä tämän pykälän 1 ja 2 momentin nojalla on oikeus saada päivärahaa, vaikka sitä ei ole hänelle suoritettu tässä laissa olevien maksamista koskevien rajoitusten vuoksi, sekä päivät, joilta päivärahaa ei makseta sen vuoksi, että työtulojen määrä on jäänyt alle 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän. Päivärahan suorituspäiviin luetaan myös päivät, joilta päivärahaan ei ole oikeutta sen vuoksi, että vakuutettu on ollut työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneen kolmen kuukauden ajan omasta syystään vailla omaa tai toisen työtä. (28.12.2001/1479)

20 § (18.12.1995/1500)

20 § on kumottu L:lla 18.12.1995/1500.

21 § (28.12.1990/1324)

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan sekä osittaiseen vanhempainrahaan on oikeus vakuutetulla, joka on asunut Suomessa vähintään 180 päivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa tai 5 momentissa tarkoitetun lapsen hoitoon ottamista. (11.12.2002/1075)

Oikeus saada äitiys- ja vanhempainrahaa on naisella, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää. Vanhempainrahan edellytyksenä on lisäksi, että lasta ei ole lastensuojelulain (683/83) mukaisesti otettu huostaan siten, että äiti ei osallistu lapsen hoitoon. (29.12.1994/1501)

Oikeus saada isyys- ja vanhempainrahaa on lapsen isällä, joka osallistuu lapsen hoitoon eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Osittaiseen vanhempainrahaan lapsen isällä on kuitenkin oikeus 4 momentin mukaisesti osa-aikatyötä tehdessään. Tätä lakia sovelletaan lapsen isään, joka on avioliitossa lapsen äidin kanssa eikä asu välien rikkoutumisen vuoksi hänestä erillään, sekä vakuutettuun, joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää lapsen äidin kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Jos äiti ei osallistu lapsen hoitoon, isällä on lapsen hoidosta vastatessaan oikeus vanhempainrahaan, vaikka äiti ja isä eivät enää elä yhteisessä taloudessa. (11.12.2002/1075)

Tämän pykälän 2, 3 ja 5 momentissa tarkoitetut vakuutetut voivat keskenään sopimallaan tavalla jakaa vanhempainrahaoikeuden siten, että heillä molemmilla on samanaikaisesti oikeus osittaiseen vanhempainrahaan. Osittaiseen vanhempainrahaan on oikeus, jos lapsen äiti ja isä ovat kumpikin sopineet työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä vanhempainrahakaudella siten, että kummankin työaika ja palkka on 40–60 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta ja kokoaikatyön palkasta. Sopimus osa-aikatyöstä on tehtävä vähintään kahden kuukauden jaksoksi kerrallaan. Yrittäjän oikeus osittaiseen vanhempainrahaan edellyttää, että omassa yrityksessä tehty työ vähenee 40–60 prosenttiin aiemmasta vähintään kahden kuukauden ajaksi. Osittaisen vanhempainrahan saamisen edellytyksenä on, että vanhemmat hoitavat lastaan itse. (11.12.2002/1075)

Oikeus saada vanhempainrahaa ja osittaista vanhempainrahaa 4 momentin mukaisesti osa-aikatyötä tehtäessä on myös sellaisella vakuutetulla, joka on ottanut hoitoonsa seitsemää vuotta nuoremman lapsen tarkoituksenaan ottaa hänet ottolapsekseen edellyttäen, että vakuutettu osallistuu lapsen hoitoon eikä ole vanhempainrahakauden aikana ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Tätä oikeutta ei ole kuitenkaan sellaisella vakuutetulla, joka on ottanut ottolapsekseen vuotta vanhemman lapsen ja on avioliitossa tai avioliittoa solmimatta elää ottolapseksi otettavan lapsen vanhemman tai ottovanhemman kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Vanhempainrahaan tai osittaiseen vanhempainrahaan oikeutetulla isällä on vastaavasti oikeus isyysrahaan. (11.12.2002/1075)

22 § (18.12.1995/1500)

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määrä päivältä on yhtä suuri kuin 16, 17 sekä 18 a §:ssä tarkoitettu päiväraha. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määrä on kuitenkin vähintään 11,45 euroa päivältä. (30.12.2002/1303)

Jos lapsen äiti on ansiotyössä tai kodin ulkopuolella suoritettavassa muussa työssä äitiys- ja vanhempainrahan suorittamisaikana, hänelle suoritettavan äitiys- ja vanhempainrahan määrä tältä ajalta on 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän suuruinen.

Jos molemmat vanhemmat ovat isyysrahan suorittamisaikaa lukuun ottamatta ansiotyössä vanhempainrahan suorittamisaikana, vanhemmat voivat sopia siitä, kummalle heistä vanhempainraha suoritetaan 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän suuruisena.

Yksin lapsen huollosta vastaavalle vanhemmalle suoritetaan vanhempainraha ansiotyössäoloajalta 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän suuruisena.

Lain 21 §:n 4 momentissa tarkoitetun osittaisen vanhempainrahan määrä on puolet 1 momentissa säädetystä määrästä. (11.12.2002/1075)

Vakuutetulle, joka saa vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, työttömyyseläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain 22 §:n 1 momentin, työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen säännösten tai määräysten, liikennevakuutuslain (279/1959) tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) perusteella, suoritetaan äitiys-, isyys- ja vanhempainraha 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän suuruisena. (11.12.2002/1075)

23 § (28.12.1990/1324)

Oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa, jos vakuutettu ei ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Tällöin äitiysrahakausi päättyy, kun etuutta on suoritettu 105 arkipäivältä. Muutoin oikeus äitiysrahaan alkaa viimeistään 30 arkipäivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa ja päättyy, kun lasketusta synnytysajasta on tämä päivä mukaan lukien kulunut 75 arkipäivää. Jos raskaus on päättynyt aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, oikeus äitiysrahaan alkaa ensimmäisestä virkkeestä poiketen raskauden päättymisestä lukien ja päättyy, kun etuutta on suoritettu 105 arkipäivältä. (20.12.1996/1210)

Vanhempainrahaa suoritetaan äitiysrahakauden päättymisestä lukien lapsen äidille tai isälle, kunnes äitiysrahakauden alkamisesta on ensimmäinen suorituspäivä mukaan lukien kulunut 263 arkipäivää. Kun lapsia on syntynyt samalla kertaa useampia kuin yksi, vanhempainrahan suorittamisaikaa pidennetään 60 arkipäivällä kutakin yhtä useampaa lasta kohti. Pidennys voidaan suorittaa myös äitiys- tai vanhempainrahakauden aikana. Jos äitiysrahakausi on 1 momentin mukaisesti alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, vanhempainrahan suorittamisaikaa pidennetään niin monella arkipäivällä kuin äitiysrahakausi on alkanut 30 arkipäivää aikaisemmalta ajalta. (11.12.2002/1075)

Edellä 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla vakuutetulla on oikeus yhteensä 18 arkipäivältä suoritettavaan isyysrahaan joko äitiys- tai vanhempainrahakaudella siten, että isyysrahaa voidaan suorittaa enintään neljältä yhdenjaksoiselta kaudelta. Mikäli isälle on suoritettu 21 §:n 3 momentissa tarkoitettua vanhempainrahaa tai 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua osittaista vanhempainrahaa vähintään viimeiset vanhempainrahakauden 12 arkipäivää yhdenjaksoisesti, hänellä on lisäksi oikeus yhteen enintään 12 arkipäivältä suoritettavaan yhdenjaksoiseen isyysrahakauteen välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä. Asevelvollisena vakinaisessa palveluksessa, aseettomana, reserviläisenä tai nostoväkeen kuuluvana puolustusvoimien palveluksessa taikka siviilipalvelusmiehenä olevalle isälle suoritetaan samoin edellytyksin isyysrahaa loman tai isyysvapaan ajalta. Isyysraha on tällöin 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäispäivärahan suuruinen. (11.12.2002/1075)

Ottolapsen hoidon johdosta suoritetaan vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa 21 §:n 5 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle tai hänen puolisolleen jokaiselta arkipäivältä, jonka hoito jatkuu, kunnes lapsen syntymästä on kulunut 234 arkipäivää, kuitenkin vähintään 180 arkipäivältä. Kun ottolapseksi on samanaikaisesti otettu yhtä useampi lapsi, vanhempainrahan suorittamisaikaa pidennetään 60 arkipäivällä kutakin yhtä useampaa lasta kohti. Pidennys voidaan suorittaa myös vanhempainrahakauden aikana. Edellä 21 §:n 5 momentissa tarkoitetulla vakuutetulla on oikeus yhteensä 18 arkipäivältä suoritettavaan isyysrahaan vanhempainrahakaudella siten, että isyysrahaa voidaan suorittaa enintään neljältä yhdenjaksoiselta kaudelta. Mikäli vakuutetulle on suoritettu 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua osittaista vanhempainrahaa tai 21 §:n 5 momentissa tarkoitettua vanhempainrahaa vähintään viimeiset 12 arkipäivää yhdenjaksoisesti, hänellä on lisäksi oikeus enintään 12 arkipäivältä suoritettavaan isyysrahaan välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä. (11.12.2002/1075)

Jos äitiys- tai vanhempainrahan suorittamisaikana alkaa oikeus uuteen äitiys- tai vanhempainrahaan, edellisen äitiys- tai vanhempainrahan suorittaminen päättyy uuden äitiys- tai vanhempainrahakauden alkaessa.

Äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa ja päivärahaa ei makseta vakuutetulle samalta ajalta. Jos vakuutetun äitiysrahakausi on alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, hänellä ei ole oikeutta työkyvyttömyyden perusteella päivärahaan sanotulta ajalta.

Ilmoitus vanhempainrahakauden jakamisesta vanhempien tai 21 §:n 4 momentissa tarkoitettujen vakuutettujen kesken, ilmoitus vanhempainrahan saajasta ja ilmoitus äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan suorittamiseen vaikuttavista muutoksista on tehtävä siten kuin asetuksella säädetään. (30.12.1992/1653)

23 a § (11.12.2002/1075)

Jos lapsen äiti tulee äitiysrahan suorittamisaikana sairauden johdosta kykenemättömäksi hoitamaan lastaan siten, että hänen sairautensa jatkuu 19 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeenkin, maksetaan isälle, joka hoitaa lasta ja vastaa lapsen huollosta eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä, 23 §:stä poiketen vanhempainrahaa. Vanhempainrahaa voidaan maksaa isälle äitiysrahakaudella enintään niin monelta arkipäivältä kuin äitiysrahaa on jäänyt äidille suorittamatta sellaisen sairauden vuoksi, jonka johdosta äiti on kykenemätön hoitamaan lastaan.

Jos lapsen äiti kuolee äitiys- ja vanhempainrahan suorittamisaikana, maksetaan isälle, joka hoitaa lasta ja vastaa lapsen huollosta, 23 §:stä poiketen vanhempainrahaa. Vanhempainrahaa maksetaan enintään niin monelta arkipäivältä kuin äitiys- ja vanhempainrahaa on jäänyt äidin kuoleman johdosta suorittamatta.

Jos isä on ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä, hänelle suoritettavan vanhempainrahan määrä on 2 momentissa tarkoitetulta ajalta vähimmäispäivärahan suuruinen. Jos lapsen isä 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ei hoida lasta eikä vastaa lapsen huollosta, vanhempainraha suoritetaan muulle lapsen huollosta vastaavalle vakuutetulle, johon tällöin sovelletaan, mitä edellä säädetään lapsen isästä.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainittua vanhempainrahaa ja päivärahaa ei makseta vakuutetulle samalta ajalta.

Mitä tässä pykälässä säädetään äidistä ja isästä, sovelletaan myös ottoäitiin ja ottoisään.

23 b § (13.6.1986/458)

Jos lapsi syntyy kuolleena tai jos lapsi tai ottolapsi kuolee äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan suorittamisaikana:

1) äitiys- ja isyysrahaa suoritetaan suorittamiskauden loppuun; ja

2) vanhempainrahaa suoritetaan 12 arkipäivältä lapsen kuolinpäivän jälkeen, enintään kuitenkin vanhempainrahakauden loppuun; vanhempainrahaa suoritetaan pidennetyn vanhempainrahakauden loppuun, jos samalla kertaa syntyneistä lapsista elää vanhempainrahakauden alkaessa vähintään kaksi.

(23.12.1987/1109)

Vanhempainrahaa ei 1 momentin 2 kohdan nojalla kuitenkaan suoriteta niiltä päiviltä, joilta 1 kohdan mukaan suoritetaan äitiys- tai isyysrahaa.

Jos lapsi luovutetaan pois äitiysrahan suorittamisaikana tarkoituksella antaa hänet ottolapseksi, äitiysrahaa suoritetaan äitiysrahakauden loppuun. Jos luovutus tapahtuu isyys- tai vanhempainrahan suorittamisaikana, oikeus isyys- tai vanhempainrahaan päättyy luovuttamispäivää seuraavasta päivästä lukien.

23 c § (22.12.1989/1255)

Vakuutetulle voidaan suorittaa erityishoitorahaa ajalta, jolta hän on alle 16-vuotiaan sairaan lapsensa sairaanhoidon tai kuntoutuksen vuoksi estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä.

Tässä pykälässä tarkoitetaan lapsella hakijan tai hänen aviopuolisonsa lasta, ottolasta tai muuta lasta, jota vakuutettu vanhemman tavoin tosiasiallisesti hoitaa. Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa vakuutettu avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

23 d § (22.12.1989/1255)

Erityishoitorahaa suoritetaan, jos vakuutettu

1) osallistuu sairaalassa tai sairaalan poliklinikalla lapsensa sairauden tai vamman vuoksi annettavaan hoitoon tai kuntoutukseen ja lasta hoitava lääkäri katsoo osallistumisen tarpeelliseksi. Seitsemän vuotta täyttäneen lapsen osalta edellytetään lisäksi, että sairaus tai vamma on vaikea;

2) osallistuu lapsensa vaikean sairauden tai vaikean vamman vuoksi sairaalassa tai sairaalan poliklinikalla annettavaan hoitoon tai kuntoutukseen liittyvään kotihoitoon ja lasta hoitava lääkäri katsoo osallistumisen tarpeelliseksi;

3) osallistuu lakiin perustuvalle lapsensa sairauden tai vamman vuoksi järjestetylle sopeutumisvalmennus- tai kuntoutuskurssille tai muuhun niihin rinnastettavaan lakiin perustuvaan kuntoutustoimintaan.

Valtioneuvoston päätöksellä määrätään, mitä on pidettävä tässä pykälässä tarkoitettuna vaikeana sairautena tai vammana.

Erityishoitorahaa voidaan suorittaa samalta ajalta molemmille vanhemmille vain 23 d §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellyttäen, että lääkäri on katsonut molempien vanhempien hoitoon tai kuntoutukseen osallistumisen tarpeelliseksi.

23 e § (22.12.1989/1255)

Erityishoitorahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin 16, 17 sekä 18 a §:ssä tarkoitettu päiväraha, kuitenkin vähintään 11,45 euroa. (30.12.2002/1303)

Erityishoitorahaa suoritetaan lasta kohden kalenterivuodessa

1) sairaala- ja poliklinikkahoidon sekä kuntoutuskurssien ajalta yhteensä enintään 60 arkipäivältä, ellei erityinen hoidollinen syy edellytä sen maksamista pitemmältä ajalta sekä

2) kotihoidon ajalta enintään 60 arkipäivältä ja erityisestä hoidollisesta syystä lisäksi enintään 30 arkipäivältä sekä tätä pitemmältä ajalta, jos erityishoitorahan suorittamisen lopettaminen huomioon ottaen lapsen sairauden kehittyminen olisi kohtuutonta.

23 f § (22.12.1989/1255)

Vakuutetulle suoritetaan erityishoitorahaa, jos hänellä ei ole tältä ajalta tässä laissa tarkoitettua työtuloa. Vähäinen työtulo ei kuitenkaan estä erityishoitorahan suorittamista. Työtulona ei oteta huomioon vanhuksen, vammaisen ja pitkäaikaissairaan kotihoidon tukea eikä myöskään perhehoidosta maksettavaa hoitopalkkiota.

Erityishoitorahaa ei myöskään suoriteta siltä osin kuin vakuutetulla on lakiin perustuva oikeus saada samalla perusteella erityishoitorahaa vastaavaa korvausta.

Erityishoitorahaa ei suoriteta samalta ajalta, jolta vakuutetulla on oikeus äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaan taikka päivärahaan.

23 g § (21.12.1990/1192)

Raskaana olevalle vakuutetulle suoritetaan erityisäitiysrahaa, jos hänen työtehtävänsä tai työolonsa vaarantavat hänen tai sikiön terveyden. Edellytyksenä on, että vakuutetulle ei voida järjestää muuta työtä siten kuin työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 3 §:n 2 momentissa tai merimieslain (423/1978) 29 §:n 2 momentissa tarkoitetaan ja vakuutettu joutuu tämän vuoksi olemaan poissa työstä. Edellytyksenä on myös, että vakuutettu ei ole muussakaan ansiotyössä eikä 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa omassa työssä lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa suoritettavaa työtä. Erityisäitiysrahaa suoritetaan vastaavin edellytyksin myös 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä olevalle. Erityisäitiysrahaa suoritetaan enintään 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuun äitiysrahaoikeuden alkamiseen saakka. Jos raskaus keskeytyy ennen äitiysrahakauden alkamista, erityisäitiysrahaa suoritetaan raskauden keskeytymiseen saakka. (26.1.2001/63)

Mitä 22 §:n 1 momentissa, 23 §:n 7 momentissa ja 28 §:ssä säädetään äitiysrahasta, sovelletaan myös erityisäitiysrahaan. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä äitiysrahasta säädetään. (10.12.1993/1129)

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat määräykset siitä, milloin vakuutetun työtehtäviin tai työpaikan olosuhteisiin liittyvän kemiallisen aineen, säteilyn tai tarttuvan taudin tai muun vastaavan seikan voidaan arvioida vaarantavan vakuutetun tai sikiön terveyden sekä siitä, mitä selvityksiä on esitettävä haettaessa erityisäitiysrahaa. (28.12.2001/1479)

Etuuksia koskevia yleisiä säännöksiä
24 § (31.1.1995/120)

Korvausta sairaanhoidosta johtuvista kustannuksista tai raskaus- ja synnytyskustannuksista ei suoriteta ajalta, jonka vakuutettu on julkisessa laitoshoidossa tai sitä vastaavassa hoidossa (laitoshoito).

Laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä.

Laitoshoito on julkista, jos hoitoa annetaan:

1) valtion, kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä sosiaali- tai terveydenhuollon laitoksessa;

2) muussa laitoksessa, jossa annettavan hoidon valtio kustantaa;

3) muussa toimintayksikössä, jos valtio, kunta tai kuntayhtymä jatkuvasti osallistuu hoidon kustantamiseen antamalla toimintayksikölle taikka sen ylläpitäjälle tukea, avustusta tai korvausta, jonka määrä ylittää puolet hoidon kokonaiskustannuksista;

4) sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:n 1 tai 4 momentin mukaisesti kunnan järjestämänä, tai jos tosiasiassa on kysymys näiden lainkohtien mukaisesta järjestelystä; tai

5) yksityisen palvelujen tuottajan toimintayksikössä, jos kunta jatkuvasti osallistuu hoidon kustantamiseen antamalla hoidettavalle toimeentulotukea vähintään puolet hoitomaksusta.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin 1–3 momentissa tarkoitettu hoito on laitoshoitoa sekä milloin hoito on julkista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö antaa määräykset kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä sekä siihen liittyvästä lausuntomenettelystä.

Päivärahaa, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa ei suoriteta siltä ajalta, jonka vakuutettu on suorittamassa välittömästi tuomittua vankeusrangaistusta, eikä päivärahaa ajalta, jonka vakuutettu on asevelvollisena vakinaisessa palveluksessa, aseettomana, reserviläisenä tai nostoväkeen kuuluvana puolustusvoimien palveluksessa taikka siviilipalvelusmiehenä siviilipalvelulaitoksessa. (18.12.1995/1500)

Korvausta sairaanhoidosta johtuvista kustannuksista sekä raskaus- ja synnytyskustannuksista tai päivärahaa taikka äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa ei suoriteta siltä ajalta, jonka vakuutettu on vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain (317/1953) 1 §:n nojalla pakkolaitoksessa. (9.8.2002/696)

25 § (21.11.1994/986)

Ulkomailla annettu hoito korvataan, jos ulkomailla oleskeleva vakuutettu on sairastunut tai joutunut raskauden tai synnytyksen vuoksi hoidon tarpeeseen eikä hänellä ole oikeutta hoitoon siinä maassa, jossa hoitoa on annettu. Samoin korvataan hoito, jonka tarve on syntynyt valtakunnan rajan läheisyydessä ja hoitoa on annettu naapurivaltion alueella.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hoito korvataan enintään siihen määrään saakka, joka olisi korvattu, jos hoitoa olisi annettu Suomessa. Ulkomaille tehdyn matkan kustannuksista ei suoriteta korvausta muussa kuin 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa.

Tämän lain mukaista etuutta määrättäessä voidaan ottaa huomioon samaa etuutta tai muuta tämän lain mukaan huomioon otettavaa etuutta vastaava ulkomailta maksettava etuus. Etuuteen voidaan rinnastaa myös ulkomaiselta työnantajalta tai kansainväliseltä järjestöltä saatu etuutta vastaava palkka.

26 § (18.4.1997/329)

26 § on kumottu L:lla 18.4.1997/329.

27 §

Jos vakuutetulla on oikeus saada korvausta sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi muunkin kuin tämän lain nojalla, on hänelle saman työkyvyttömyyden johdosta suoritettava tämän lain mukaista päivärahaa vain sikäli ja siltä osin kuin se ylittää samalta ajalta muun lain nojalla suoritettavan korvauksen. Muun lain nojalla suoritettavaan korvaukseen voidaan kokonaan tai osittain rinnastaa tällaista korvausta vastaava vieraasta valtiosta maksettava etuus. (12.7.1985/595)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan tämän lain mukainen korvaus suorittaa täysimääräisenä, jos sanotussa momentissa tarkoitetun muun korvauksen saaminen viivästyy vakuutetusta riippumattomasta syystä. Vakuutetun oikeus viimeksi mainittuun korvaukseen siirtyy kansaneläkelaitokselle tämän lain nojalla suoritettua korvausta vastaavalta osalta.

Jos vakuutettu on 2 momentin perusteella nostanut tämän lain mukaista korvausta ja sen jälkeen saa vastaavan korvauksen muulta korvausvelvolliselta, on kansaneläkelaitoksella oikeus periä suorittamansa määrä takaisin vakuutetulta tämän saaman edellä tarkoitetun muun korvauksen määrään asti.

Jos vakuutetulla on oikeus saada 1 momentissa tarkoitettua korvausta täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen säännösten tai määräysten nojalla, kansanedustajain eläkelain (329/67), merimieseläkelain (72/56), valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/77) tai kunnallisten luottamushenkilöiden eläkelain (578/77) nojalla taikka valtion, kunnan, seurakunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön palveluksessa olevia koskevan aikaisemman lain tai muun säännöksen taikka määräyksen nojalla, suoritetaan päiväraha sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, täysimääräisenä ajalta, joka käsittää päivärahan 19 §:n 3 momentissa tarkoitetun enimmäissuoritusajan 150 ensimmäistä suorituspäivää sekä tämän jälkeisen ajan viidennen seuraavan täyden kalenterikuukauden loppuun (päivärahan ensisijaisuusaika). Jos kuitenkin päivärahan 19 §:n 3 momentin mukaisen suoritusajan arvioidaan edellä mainitun 150 päivän jälkeen päivärahaa keskeytyksettä suoritettaessa päättyvän ennen ensisijaisuusajan päättymistä, ensisijaisuusaika päättyy jo neljännen täyden kalenterikuukauden lopussa. Edellä mainittuihin muun lain nojalla suoritettaviin korvauksiin ei päivärahan ensisijaisuusaikana sovelleta, mitä 1–3 momentissa säädetään. Kansaneläkelaitoksen tulee vahvistaa sanottu ensisijaisuusaika ja ilmoittaa välittömästi 150 suorituspäivän täyttyessä ensisijaisuusajan päättymisestä edellä tarkoitetun muun korvauksen myöntäjälle. Vakuutetulle tulee lisäksi tiedottaa kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta. Uusi ensisijaisuusaika voidaan vahvistaa vain, jos aikaisemman päättymisestä on kulunut kuusi kuukautta. Edellä sanotuista ilmoituksesta ja tiedottamisesta säädetään tarkemmin asetuksella. (8.11.1996/832)

Jos päiväraha myönnetään vakuutetulle, joka saa 4 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä, suoritetaan päivärahaa vain siltä osin kuin se samalta ajalta ylittää eläkkeen määrän. (26.6.1981/471)

Päivärahaa suoritetaan riippumatta työntekijäin eläkelain 5 b §:ssä tarkoitetusta osaeläkkeestä tai sitä vastaavasta muusta kuin täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä, jos vakuutetun oikeus saada mainittua eläkettä on alkanut ennen sen kalenterivuoden alkua, jota koskevat työtulot ovat päivärahan määräämisen perusteena. (18.12.1995/1500)

Edellä 4 momentissa tarkoitettua päivärahan ensisijaisuusaikaa ei vahvisteta, jos vakuutettu on täyttänyt 63 vuotta 19 §:n 3 momentissa tarkoitetun enimmäissuoritusajan 150 suorituspäivän täyttyessä. (27.6.2003/643)

27 a § (4.7.1969/464)

Jos vakuutetulle on suoritettu korvausta 5–11 §:ssä tarkoitetuista sairaanhoitokustannuksista muun lain kuin tämän lain nojalla, on hänellä oikeus saada tämän lain mukaista korvausta vain sikäli ja siltä osin kuin se ylittää muun lain nojalla maksetun korvauksen. Sama olkoon laki muun lain nojalla maksettavasta vastaavasta korvauksesta, jos vakuutetulle on suoritettu sairaanhoitokustannusten korvausta tämän lain nojalla.

Jos vakuutettu on saanut korvauksen sairaanhoitokustannuksista tämän lain nojalla ja hän sen jälkeen hakee samoista kustannuksista korvausta tapaturmavakuutusta tai liikennevakuutusta koskevien lakien nojalla, tulee tapaturma- tai liikennevakuutusyhtiön, tapaturmaviraston tai liikennevakuutusyhdistyksen, mikäli se on velvollinen suorittamaan vahingon johdosta korvausta mainittujen lakien nojalla, maksaa näistä kustannuksista myöntämästään korvauksesta sairausvakuutusrahastoon sairausvakuutuksesta maksettua korvausta vastaava määrä. Sama on laki korvauksesta, joka määräytyy tapaturmavakuutusta koskevissa laeissa olevien perusteiden mukaisesti.

27 b § (25.7.1986/586)

Jos vakuutetun oikeus saada korvausta sairaanhoitokustannuksista tai työkyvyttömyyden johdosta perustuu potilasvahinkolakiin (585/86), suoritetaan tämän lain mukaista korvausta 27 ja 27 a §:n estämättä.

Jos vakuutettu on saanut 1 momentissa tarkoitettua korvausta, maksetaan tämän lain mukaan samoista sairaanhoitokustannuksista suoritettava korvaus tai samalta ajalta suoritettava päiväraha korvauksen tai päivärahan määrään saakka potilasvakuutusyhdistykselle.

27 c § (14.12.1990/1111)

Jos työkyvyttömyys on aiheutettu rikoksella ja vakuutetulla on oikeus saada korvausta työkyvyttömyyden aiheuttamasta tulojen tai elatuksen vähentymisestä vahingonkorvauslain (412/74) tai rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain (935/73) perusteella, suoritetaan tämän lain mukaista päivärahaa 27 §:n estämättä.

Vakuutetun oikeus 1 momentissa tarkoitettuun vahingonkorvauslain mukaiseen korvaukseen siirtyy kansaneläkelaitokselle suoritetun päivärahan määrään saakka. Kansaneläkelaitos voi kuitenkin luopua vaatimasta korvausta korvausvelvolliselta, jos periminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Jos vakuutettu on saanut 1 momentissa mainittua korvausta korvausvelvolliselta, kansaneläkelaitoksella on oikeus periä suorittamansa päivärahan määrä vakuutetulta korvauksen määrään saakka.

28 § (4.1.1968/10)

Jos vakuutetulla on lain nojalla oikeus saada työnantajalta työ- tai oppisopimussuhteen taikka virka- tai muun julkisoikeudellisen toimisuhteen perusteella sairausloman tai äitiys-, isyys- tai vanhempainloman ajalta palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, ei hänellä ole oikeutta saada tältä ajalta tämän lain mukaista päivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa enempää kuin se määrä, jolla päiväraha tai äitiys-, isyys- tai vanhempainraha ylittää hänen saamansa palkan tai muun korvauksen. Se osa päivärahasta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahasta, jota ei ole maksettava vakuutetulle, suoritetaan työnantajalle. (11.1.1985/32)

Milloin vakuutetun oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen sairaus- taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainloman ajalta perustuu asetukseen, virkasääntöön tai muuhun sellaiseen säädökseen taikka työehto- tai muuhun sopimukseen, suoritetaan päiväraha tai äitiys-, isyys- tai vanhempainraha vakuutetulle itselleen, jollei asianomaisella säädöksellä tai sopimuksella säädetä tai määrätä päivärahan tai äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan taikka sen osan suorittamisesta vakuutetun sijasta työnantajalle niin kuin 1 momentissa on säädetty. Työehtosopimuksessa olevaa tällaista määräystä saa noudattaa siinä laajuudessa, kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan. Maksu, joka on suoritettu vakuutetulle ennen kuin työnantaja on ilmoittanut kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle mainituissa säädöksissä tai sopimuksissa olevasta edellä tarkoitetusta säännöksestä tai määräyksestä, on kuitenkin pätevä. (11.1.1985/32)

Kansaneläkelaitoksen on vaadittaessa annettava vakuutetulle tilitys 1 ja 2 momentin mukaan työnantajalle suoritetusta määrästä. (18.4.1997/329)

Jos työnantaja maksaa vakuutetulle palkkaa siltä ajalta, jolta tällä olisi oikeus saada päivärahaa, erityisäitiysrahaa tai äitiys-, isyys- taikka vanhempainrahaa, työnantajan tulee viipymättä palkan maksettuaan ilmoittaa siitä Kansaneläkelaitoksen toimistoon. (9.8.2002/696)

Toimiston on pyynnöstä ilmoitettava vakuutetun työnantajalle, miltä ajalta toiselle vanhemmalle on maksettu äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. (9.8.2002/696)

28 a § (30.12.2002/1303)

Jos vakuutettu on saanut työkyvyttömyysajalta työttömyysturvalain mukaista työttömyysetuutta tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaista koulutustukea, pidätetään samalta ajalta tämän lain mukaisesti suoritettava päiväraha kansaneläkelaitoksen maksaman etuuden määrään saakka tai se suoritetaan asianomaiselle työttömyyskassalle tämän maksamaa etuutta vastaavalta osalta. Näin pidätetystä tai suoritetusta päivärahan määrästä on vastaavasti voimassa, mitä 28 §:n 3 momentissa on säädetty.

28 b § (8.11.1996/832)

Jos sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitettu toimielin on antanut vakuutetulle toimeentulotukea lääkärin tai lääketieteellisen laboratorion palkkion suorittamista, lääkkeiden hankkimista tai matkakustannuksia varten, on sillä oikeus saada kansaneläkelaitokselta sille annettavaa tilitystä vastaan se osa suorittamastaan toimeentulotuesta, jonka kansaneläkelaitos olisi velvollinen suorittamaan vastaavana korvauksena vakuutetulle.

Jos päivärahan maksamista sen saajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa vuoksi, kansaneläkelaitos voi vakuutetun asuinkunnan sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen esityksestä päättää, että päiväraha maksetaan mainitulle toimielimelle käytettäväksi vakuutetun ja hänen perheensä huoltoon.

29 § (25.8.1994/782)

Työnantajalla on sen estämättä, mitä muualla tässä laissa säädetään, oikeus saada korvausta työterveyshuoltolaissa työnantajan velvollisuudeksi säädetyn tai määrätyn työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista. Sama oikeus on myös yrittäjällä tai muulla omaa työtään tekevällä, joka on järjestänyt itselleen työterveyshuoltolain mukaista työterveyshuoltoa (korvausluokka I).

Jos terveyskeskus on antanut kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetulle yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja työterveyshuoltopalveluksia, on terveyskeskusta ylläpitävällä kunnalla oikeus saada kansaneläkelaitokselta korvausta 30 b §:ssä tarkoitettua menettelyä käyttäen se osa antamiensa työterveyshuoltopalveluksien kustannuksista, jonka kansaneläkelaitos olisi velvollinen suorittamaan vastaavana korvauksena edellä tarkoitetulle yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle.

Jos työnantaja on järjestänyt työntekijöilleen 1 momentissa tarkoitetun työterveyshuollon lisäksi valtioneuvoston päätöksessä määrätyllä tavalla sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa, on työnantajalla oikeus saada korvausta tästä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka II). Korvausta ei kuitenkaan suoriteta 5 b §:ssä tarkoitetusta hammashuollosta.

Jos 1 ja 3 momentissa tarkoitetut terveydenhuoltopalvelut on järjestetty työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, voi kansaneläkelaitos työnantajan suostumuksella sopia korvauksen suorittamisesta palvelujen tuottajalle.

Kansaneläkelaitos voi suorittaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle kohtuullisen korvauksen tämän järjestämän hoidon aiheuttamista kustannuksista.

29 a § (29.9.1978/745)

Edellä 29 §:n 1–3 momentissa tarkoitetuista kustannuksista korvataan 50 prosenttia valtioneuvoston korvausluokittain vahvistamien perusteiden mukaan siten kuin kansaneläkelaitos tarkemmin määrää. Maksettava korvaus määräytyy työntekijäkohtaisen laskennallisen enimmäismäärän mukaan. Työterveyshuoltolain 22 §:ssä tarkoitetulle neuvottelukunnalle on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen asiasta ennen kuin valtioneuvosto vahvistaa perusteet. Enimmäismääriä tarkistetaan vuosittain yleistä kustannuskehitystä vastaavasti. (21.12.2001/1386)

Korvauksen enimmäismäärässä voidaan ottaa huomioon työpaikan kokoon sekä työterveyshuoltotoiminnan aloittamiseen, työterveysaseman perustamiseen tai työterveyshuollon sisällön muuttamiseen liittyvä erityinen syy sekä työn terveysvaaroista aiheutuva työterveyshuollon tarpeeseen vaikuttava muu syy. (25.8.1994/782)

Työnantajalle maksettavan korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että hän on varannut työsuojelutoimikunnalle tai, jollei tätä ole, työsuojeluvaltuutetulle tilaisuuden lausunnon antamiseen hakemuksesta. (25.8.1994/782)

30 §

Tämän lain mukaista etuutta haetaan kansaneläkelaitokselta. (8.11.1996/832)

2 momentti on kumottu L:lla 22.12.1989/1255.

Tämän lain mukaisia etuuksia on haettava:

1) päivärahaa neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen sitä halutaan saada; jos päiväraha on myönnetty määräajaksi, mutta työkyvyttömyys jatkuu sen jälkeenkin, työkyvyttömyyden jatkumisesta on toimitettava selvitys paikallistoimistoon neljän kuukauden kuluessa päivärahaoikeuden päättymisestä; (18.12.1995/1500)

2) äitiysrahaa viimeistään kahta kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa; (28.12.1990/1324)

2 a) isyysrahaa viimeistään kahden kuukauden kuluessa vanhempainrahakauden päättymisestä; (11.12.2002/1075)

2 b) vanhempainrahaa ja osittaista vanhempainrahaa viimeistään kuukautta ennen sitä päivää, josta alkaen sitä halutaan saada; (11.12.2002/1075)

2 c) erityisäitiysrahaa kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen sitä halutaan saada; (28.12.1990/1324)

3) vanhempainrahaa ottolapsen hoidon johdosta kahden kuukauden kuluessa lapsen hoitoon ottamisesta;

4) erityishoitorahaa kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen sitä halutaan saada;

5) korvausta sairauden tai raskauden ja synnytyksen aiheuttamista kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun maksu, josta korvausta haetaan, on suoritettu;

6) lisäkorvausta 9 §:n 6 momentin perusteella lääkkeistä, perusvoiteista, kliinisistä ravintovalmisteista ja niitä vastaavista tuotteista sekä korvausta 10 §:n 1 momentin mukaisista vuotuisen omavastuun ylittävistä matkakustannuksista kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus lisäkorvaukseen tai matkakorvaukseen on syntynyt; sekä (11.12.1997/1133)

7) oikeutta saada vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoitoon käytettävät lääkkeet erityiskorvattuina sekä kliiniset ravintovalmisteet ja niitä vastaavat tuotteet osittain korvattuina viimeistään 30 päivän kuluessa niiden kustannusten syntymisestä, jotka halutaan saada korvattuina. (11.12.1997/1133)

Etuus tai osa siitä voidaan myöntää, vaikka sitä ei olisi haettu 3 momentissa säädetyssä määräajassa, jos sen epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta. (22.12.1989/1255)

Jollei synnyttäjä ole käynyt lääkärin suorittamassa jälkitarkastuksessa aikaisintaan viisi ja viimeistään kaksitoista viikkoa synnytyksen jälkeen, oikeutta vanhempainrahaan tai osittaiseen vanhempainrahaan ei ole, ellei kansaneläkelaitos erityisistä syistä toisin päätä. Tarkemmat säännökset jälkitarkastuksesta annetaan valtioneuvoston asetuksella. (11.12.2002/1075)

Jollei myönnettyä päivärahaa tai äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa taikka osittaista vanhempainrahaa, erityisäitiysrahaa taikka erityishoitorahaa ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on ollut vakuutetun nostettavissa, taikka maksettavaksi myönnettyä korvausta sairauden tai raskauden tai synnytyksen aiheuttamista kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa sen myöntämisestä, on oikeus etuuteen menetetty, jollei erityisestä syystä katsota kohtuulliseksi toisin päättää. (11.12.2002/1075)

30 a § (11.12.1997/1133)

Jos apteekki on perinyt vakuutetulta hänelle tämän lain mukaan tulevan korvauksen määrällä alennetun hinnan, voidaan korvaus maksaa hakemuksetta apteekille sen antamaa tilitystä vastaan.

30 b § (8.11.1996/832)

Edellä 29 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kustannuksista on kunnan annettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun työterveyshuoltopalvelus on annettu, kansaneläkelaitokselle tilitys siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Myöhästymisestä huolimatta korvaus voidaan myöntää kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana.

30 c § (25.8.1994/782)

Edellä 29 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettua korvausta haetaan kansaneläkelaitokselta kuuden kuukauden kuluessa työnantajan osalta tilikauden päättymisestä sekä yrittäjän ja muun omaa työtään tekevän osalta kustannusten syntymisestä tai muutoin etuus on menetetty. Myöhästymisestä huolimatta korvaus voidaan myöntää kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana. (8.11.1996/832)

Työnantajan hakemukseen on liitettävä selvitys työterveyshuollon palvelujen toimeenpanemisesta ja toteutumisesta hakemusta koskevana kautena, suunnitelma työterveyshuollon järjestämisestä seuraavana tilikautena sekä työsuojelutoimikunnan tai -valtuutetun antama 29 a §:n 3 momentissa tarkoitettu lausunto tai selvitys siitä, että tämän lausunnon antamiseen on ollut mahdollisuus.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus tarkastaa työnantajan järjestämään työterveyshuoltoon liittyvä kirjanpito sekä saada työnantajalta tietoja korvaushakemuksen ratkaisemiseksi ja työterveyshuollon toteutumisen seuraamiseksi. Lisäksi kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa ohjeita korvauksen hakemisesta.

31 § (14.1.1966/5)

Terveydentilan selvittämistä ja työkyvyn arvioimista varten vakuutettu on velvollinen kansaneläkelaitoksen määräyksestä käymään sairausvakuutusrahaston kustannuksella tutkittavana määrätyn lääkärin luona tai määrätyssä sairaanhoito- tai tutkimuslaitoksessa. (8.11.1996/832)

Jos vakuutettu ei noudata 1 momentin nojalla annettua määräystä, voidaan korvaus evätä joko kokonaan tai osaksi.

3 luku

Vakuutusmaksut

32 §

Vakuutetun on suoritettava sairausvakuutusmaksu sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Työnantajan on suoritettava työnantajan sairausvakuutus- ja työterveyshuoltomaksu niin kuin siitä säädetään työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa (366/63). (29.9.1978/745)

Valtion suoritettavasta osuudesta säädetään tämän lain 59 §:ssä.

32 a § (18.7.2003/703)

Eläkkeensaajan, joka on muuttanut toiseen Euroopan talousalueen maahan ja jonka sairaanhoidon kustannusten korvaamisesta Suomi sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 27, 28 tai 28 a artiklan perusteella vastaa, on suoritettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu senkin jälkeen, kun hän ei enää kuulu Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.

Eläkkeensaaja ei ole kuitenkaan velvollinen suorittamaan sairausvakuutusmaksua sellaisen eläketulon perusteella, josta Suomessa peritään lähdevero sen suuruisena kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) 7 §:ssä säädetään.

33 § (14.6.2001/511)

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella jäljempänä säädetyin poikkeuksin. Maksun suuruudesta säädetään erikseen lailla.

Tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettava osa otetaan huomioon vakuutusmaksun perusteeksi pantavaa verotettavan tulon yhteismäärää vahvistettaessa. Ulkomaantyötulosta rahana maksettavaan osaan ei lueta työnantajan maksamia työstä johtuvia kustannusten korvauksia siltä osin kuin ne tuloverolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan ovat verovapaita.

Jos vakuutettu on maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain nojalla vakuutettu, sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään maatalousyrittäjien eläkelain mukaista kunkin vuoden työtuloa ja yrittäjien eläkelain 7 §:n 2 momentin mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa siltä osin kuin työtulo korvaa: (8.8.2003/718)

1) maataloudesta tai elinkeinotoiminnasta saadun ansiotulo-osuuden;

2) tuloverolain 39 tai 40 §:ssä tarkoitetun yhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden tai hänen tahi hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan;

3) hankintatyön arvon;

4) metsätalouden puhtaan tulon;

5) porotalouden ansiotulon;

6) perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan maataloudesta tai yritystoiminnasta saaman palkkatulon;

7) omasta yrityksestä saadun työkorvauksen;

8) osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana; sekä

9) osakkaan yhtiöstä saaman osingon ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana.

Jos vakuutettu on maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain nojalla vakuutettu, sairausvakuutusmaksua määrättäessä ei vähennetä maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain nojalla maksettua vakuutusmaksua.

Määrättäessä sairausvakuutusmaksua 3 ja 4 momentin mukaan noudatetaan soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksen verotettavan tulon laskemisesta säädetään.

33 a § (18.7.2003/703)

Kun vakuutettu työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla ja hän saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa, hänen sairausvakuutusmaksunsa määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään mainitun ulkomaantyötulon sijasta sitä työntekijäin eläkelain 7 e §:n 2 momentissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 6 §:ssä tai taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työtekijäin eläkelain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena, edellyttäen, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti jonkin edellä mainitun eläkelain perusteella.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua palkkaa käytetään myös ulkomailla työskentelevän rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena, jos vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti jonkin 1 momentissa mainitun eläkelain perusteella.

Jos vakuutettu työskentelee Suomessa rajoitetusti verovelvollisena, hänen sairausvakuutusmaksunsa määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa tai esiintyvän taiteilijan osalta kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista korvausta.

34 § (18.7.2003/703)

Jos ulkomailla asuva eläkkeensaaja on rajoitetusti verovelvollinen, vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään eläketulon osalta Suomesta ulkomaille maksettavaa eläkettä.

Eläkelaitos perii rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan sairausvakuutusmaksun. Maksun perimisessä noudatetaan vastaavasti, mitä rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa säädetään lähdeveron perimisestä.

Verohallitus tilittää Kansaneläkelaitokselle lähdeveron tuotosta osuuden, joka vastaa 32 a §:n 2 momentin perusteella suorittamatta jäävien sairausvakuutusmaksujen yhteismäärää. Tilitysmenettelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

35 §

Sairausvakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle, joka verovuonna on kuollut. (30.12.1977/1088)

2 momentti on kumottu L:lla 14.6.1985/462.

36 § (5.12.1996/995)

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun kannosta, perinnästä, palauttamisesta, tilittämisestä, muutoksenhausta ja verotusmenettelystä on voimassa, mitä niistä säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/95) ja veronkantolaissa (611/78).

37 § (18.7.2003/703)

Salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä on:

1) Kansaneläkelaitoksella oikeus antaa eläkelaitoksille ja verohallinnolle vakuutetun sairausvakuutusmaksun perimistä varten tiedot niiden ulkomailla asuvien eläkkeensaajien nimistä, henkilötunnuksista ja muista yksilöintitiedoista, joihin sovelletaan 32 a §:n 1 momentin mukaista maksuvelvollisuutta;

2) Kansaneläkelaitoksella, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Eläketurvakeskuksella oikeus antaa verohallinnolle vakuutetun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun perimistä varten tiedot niiden ulkomailla työskentelevien henkilöiden nimistä ja henkilötunnuksista, joille Kansaneläkelaitos on antanut päätöksen Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta tai joille sosiaali- ja terveysministeriö tai Eläketurvakeskus on antanut Euroopan yhteisöjen sosiaaliturvaa koskevien säännösten tai sosiaaliturvasopimuksen määräyksen perusteella päätöksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta;

3) eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella oikeus antaa verohallinnolle vakuutetun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun perimistä varten tiedot työntekijäin eläkelain 7 e §:n 2 momentissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 6 §:ssä ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta palkasta, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot verohallinnolle asianosaisen suostumuksetta myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen saajan on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Suomalaisen työnantajan, joka lähettää työntekijän ulkomaille ja joka maksaa työntekijän palkan tai joka lähettää työntekijän ulkomaille samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan ulkomaisen emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen taikka sellaisen ulkomaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella työnantajalla on määräämisvaltaa, on vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräämistä ja työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittamisen valvontaa varten annettava verohallinnolle Verohallituksen vahvistaman kaavan mukainen vuosi-ilmoitus maksun perusteena olevasta palkasta ja palkansaajasta. (19.12.2003/1148)

38 § (18.12.1995/1576)

Kunnalla on oikeus myöntää vapautus ja lääninverovirastolla lykkäys vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuun noudattaen soveltuvin osin, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa on säädetty kunnallisveron huojennuksesta ja lykkäyksestä.

39 § (18.12.1995/1576)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus valvoa sairausvakuutusmaksujen määräämistä, maksuunpanoa, kantoa ja tilitystä sekä tarkastaa näiltä osin verotusta koskevia asiakirjoja. (5.12.1996/995)

Kansaneläkelaitoksella ja kunnan määräämällä veroasiamiehellä on oikeus hakea muutosta vakuutetun sairausvakuutusmaksuun siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

40 §

Jos sairausvakuutusmaksu on jäänyt vakuutetulle määräämättä tai se on määrätty liian pieneksi, on vakuutetun suoritettavaksi määrättävä se vakuutusmaksu tahi mainitun maksun se osa, joka on jäänyt hänelle määräämättä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin viideltä lähinnä edelliseltä vuodelta.

41 § (18.7.2003/703)

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakonpidätyksestä on voimassa, mitä ennakkoperintälaissa (1118/1996) säädetään.

Kun ulkomailla työskentelevä vakuutettu saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa ja hänen sairausvakuutusmaksunsa määräytyy 33 a §:n 1 momentin mukaisesti, suomalainen työnantaja, joka on lähettänyt työntekijän ulkomaille ja joka maksaa työntekijän palkan, on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen vakuutetun sairausvakuutusmaksun suorittamiseksi.

Kun ulkomailla työskentelevä vakuutettu on rajoitetusti verovelvollinen ja hänen sairausvakuutusmaksunsa määräytyy 33 a §:n 2 momentin mukaisesti, suomalainen työnantaja, joka on lähettänyt työntekijän ulkomaille ja joka maksaa työntekijän palkan, on velvollinen perimään vakuutetun sairausvakuutusmaksun siten kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa säädetään lähdeveron perimisestä.

Jos sairausvakuutusmaksua ei ole perittävä rajoitetusti verovelvolliselta ulkomailla työskentelevältä vakuutetulta 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, vakuutetun sairausvakuutusmaksu määrätään noudattaen rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 3 luvussa tarkoitettua menettelyä. Maksua määrättäessä ei kuitenkaan tehdä tuloverolaissa tarkoitettuja vähennyksiä. (19.12.2003/1148)

Edellä 33 a §:n 3 momentissa tarkoitetun Suomessa työskentelevän vakuutetun sairausvakuutusmaksun perii palkan tai korvauksen maksaja siten kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa säädetään lähdeveron perimisestä.

41 a § (19.12.2003/1148)

Rajoitetusti verovelvolliselta perittyjen sairausvakuutusmaksujen tilittämisestä Kansaneläkelaitokselle säädetään valtioneuvoston asetuksella.

4 luku

Hallinto

42 § (17.8.2001/733)

42 § on kumottu L:lla 17.8.2001/733.

43–45 §

43–45 § on kumottu L:lla 30.12.1992/1659.

46–47 §

46–47 § on kumottu L:lla 8.11.1996/832.

48 § (30.12.2003/1325)

Jos lääkekorvaus maksetaan apteekille tilityksenä 30 a §:n nojalla, korvauksen maksamisesta ei anneta vakuutetulle kirjallista päätöstä. Päätös on kuitenkin annettava, jos vakuutettu sitä vaatii seitsemän päivän kuluessa siitä, kun hän on maksanut apteekille omavastuuosuuden lääkkeen hinnasta.

49 §

Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on:

1) johtaa ja valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen päätösten ja määräysten noudattamista ja toteuttamista;

2) antaa ohjeet korvausten hakemisesta ja asioiden käsittelemisestä paikallistoimistoissa; (8.11.1996/832)

3) huolehtia sairausvakuutuksen maksuliikkeestä;

4) hoitaa sairausvakuutusrahastoa;

5 kohta on kumottu L:lla 17.8.2001/733.

6) toimittaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle tarpeelliset tiedot sairausvakuutuksesta; sekä (8.11.1996/832)

7) suorittaa muut tämän lain täytäntöönpanosta sille kuuluvat tehtävät.

2–3 momentit on kumottu L:lla 17.8.2001/733.

50 §

Sairausvakuutusta koskevissa asioissa toimii kansaneläkelaitoksen apuna valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama sairausvakuutusasiain neuvottelukunta, johon kuuluu yhdeksän jäsentä ja tarpeellinen määrä varajäseniä.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja ja yksi jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, määrätään kansaneläkelaitoksen esityksestä sekä muut jäsenet ja varajäsenet siten, että sosiaali- ja terveysministeriö, lääkäreitä edustava järjestö, työnantajat ja vakuutettujen olosuhteiden tuntemus tulevat neuvottelukunnassa edustetuiksi. (27.11.1992/1098)

Puheenjohtajalle ja jäsenille tulevat palkkiot määrää valtioneuvosto.

Tarkemmat määräykset neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä annetaan asetuksella.

5 luku

Muutoksenhaku

51 § (8.11.1996/832)

Sairausvakuutusasioissa toimivat muutoksenhakueliminä sosiaalivakuutuslautakunnat ja tarkastuslautakunta.

Sosiaalivakuutuslautakunnan toimialueena on vakuutusalue. Tarkastuslautakunnan toimialueena on koko maa.

52 §

Sosiaalivakuutuslautakunnan asettaa valtioneuvosto neljäksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yksi lääkärijäsen ja kaksi vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavaa jäsentä. Heidän paikkansa vapautuessa kesken toimikauden määrätään seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Heidän oikeudestaan pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista säädetään. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osalta on kansaneläkelaitokselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Vastaavasti on lääkärijäsenen osalta varattava terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tilaisuus lausunnon antamiseen. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Lautakunnan puheenjohtajalla tulee olla tuomarin virkaan oikeuttava kelpoisuus. (5.3.1999/279)

Lautakunta on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja kahden muun jäsenen saapuvilla ollessa. Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, tulee yhden jäsenen olla lääkäri.

Asian käsittelyssä sosiaalivakuutuslautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei erikseen toisin säädetä. Sosiaalivakuutuslautakunnassa toimitetaan tarvittaessa asian selvittämiseksi suullinen käsittely siten kuin hallintolainkäyttölain 37 §:ssä säädetään. (5.3.1999/279)

Suulliseen käsittelyyn sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia (945/1984). Suullinen käsittely on toimitettava suljetuin ovin asioissa, joissa on säädetty salassapitovelvollisuus tai jotka sosiaalivakuutuslautakunta määrää käsiteltäväksi suljetuin ovin sillä perusteella, että julkisesta käsittelystä aiheutuisi asianosaiselle erityistä haittaa. (9.8.2002/696)

53 § (18.4.1997/329)

Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta sosiaalivakuutuslautakunnalta ja sosiaalivakuutuslautakunnan päätökseen tyytymätön tarkastuslautakunnalta. Tarkastuslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kansaneläkelaitoksen keskushallinnon 29 §:n 1–3 momentissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta tarkastuslautakunnalta.

Valituskirjelmä on toimitettava kansaneläkelaitokselle 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon.

Kansaneläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

53 a § (18.4.1997/329)

Jos kansaneläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 53 §:ssä säädetään.

Jos kansaneläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, on väliaikaisesta päätöksestä ilmoitettava sille viipymättä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

54 §

1 momentti on kumottu L:lla 18.4.1997/329.

Tarkastuslautakunnan asettaa valtioneuvosto. Siihen kuuluu puheenjohtaja sekä tarpeellinen määrä varapuheenjohtajia ja muita jäseniä, joiden tulee olla sosiaalivakuutukseen perehtyneitä. Puheenjohtajalla, varapuheenjohtajalla ja vähintään kahdella muulla jäsenellä tulee olla tuomarin virkaan vaadittava kelpoisuus. Muista jäsenistä ainakin kahden tulee olla lääkäri. Muille jäsenille kuin puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajille määrätään henkilökohtaiset varajäsenet. Lautakunta voi toimia jaostoihin jakautuneena. Jaosto on päätösvaltainen nelijäsenisenä. Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, yhden saapuvilla olevan jäsenen tulee olla lääkäri. (17.6.1988/566)

Lautakunnassa on lisäksi esittelijöitä ja tarpeellinen toimistohenkilökunta. Lautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja muut jäsenet määrätään enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Heidän paikkansa vapautuessa kesken toimikauden määrätään seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Heidän oikeudestaan pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista säädetään. Tarkemmat säännökset tarkastuslautakunnasta annetaan asetuksella. Lautakunnan kustannukset suoritetaan valtion varoista. (5.3.1999/279)

Asian käsittelyssä tarkastuslautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei erikseen toisin säädetä. Tarkastuslautakunnassa toimitetaan tarvittaessa asian selvittämiseksi suullinen käsittely siten kuin hallintolainkäyttölain 37 §:ssä säädetään. Asiassa, jossa tarkastuslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta, tarkastuslautakunnan on toimitettava suullinen käsittely yksityisen asianosaisen pyynnöstä siten kuin hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään. (5.3.1999/279)

Suulliseen käsittelyyn sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia. Suullinen käsittely on toimitettava suljetuin ovin asioissa, joissa on säädetty salassapitovelvollisuus tai jotka tarkastuslautakunta määrää käsiteltäväksi suljetuin ovin sillä perusteella, että julkisesta käsittelystä aiheutuisi asianosaiselle erityistä haittaa. (9.8.2002/696)

Tarkastuslautakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta. Tarkastuslautakunta voi poistaa lainvoimaisen päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi siten kuin siitä erikseen säädetään. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä voidaan päätös poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. (5.3.1999/279)

54 a § (18.4.1997/329)

Jos sosiaalivakuutuslautakunnalle tai tarkastuslautakunnalle annettava valitus on saapunut 53 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, asianomainen muutoksenhakuelin voi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

55 § (30.12.2003/1325)

Sosiaalivakuutuslautakunnan ja tarkastuslautakunnan päätös annetaan tiedoksi lähettämällä se postitse kirjeellä vastaanottajalle hänen ilmoittamaansa postiosoitteeseen. Jollei muuta näytetä, valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu valittajan ilmoittamaan osoitteeseen.

56 § (18.4.1997/329)

Jos tässä laissa tarkoitettua etuutta koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, tarkastuslautakunta voi kansaneläkelaitoksen esityksestä tai asianosaisen hakemuksesta, varattuaan muille asianosaisille tilaisuuden tulla kuulluiksi, poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen kansaneläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisena.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaalivakuutuslautakunta ja tarkastuslautakunta voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 53 §:ssä säädetään.

56 a § (30.12.2003/1325)

Jos Kansaneläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, Kansaneläkelaitos voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen.

57 § (18.4.1997/329)

Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.

Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset. (7.5.2004/351)

Takaisin perittävä määrä voidaan kuitata kansaneläkelaitoksen myöhemmin maksamasta etuudesta. Ilman suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen.

Takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan vastaavasti 29 ja 30 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, jos kunta, työnantaja, yrittäjä tai muu omaa työtään tekevä taikka vakuutettu on saanut perusteettoman edun.

57 a § (7.5.2004/351)

Päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

6 luku

Sairausvakuutusrahasto

58 §

Vakuutusmaksuista kertyvät varat peritään ja työnantajan sairausvakuutusmaksuista kertyvät varat siirretään kansaneläkelaitokselle erityiseen sairausvakuutusrahastoon.

59 § (4.12.1998/909)

Sairausvakuutuksen menot suoritetaan sairausvakuutusrahastosta. Sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista (rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä). Jos sairausvakuutusrahaston tuotot eivät riitä rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseen, puuttuva osa suoritetaan valtion varoista (takuusuoritus). Valtion on suoritettava kuukausittain takuusuorituksen ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvat vähimmäispäivärahakustannukset rahoitetaan valtion varoista. Valtion on suoritettava kuukausittain valtion osuuden ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään valtion osuudesta sairausvakuutuksen menoihin, valtion tulee suorittaa kansaneläkelaitokselle sellainen määrä varoja, että sairausvakuutusrahaston maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu (maksuvalmiussuoritus).

Sairausvakuutuksen menoiksi luetaan tämän lain mukaisten menojen lisäksi 60 prosenttia kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksista.

60 § (17.8.2001/733)

Sairausvakuutusrahastolla sekä kansaneläkelaissa tarkoitetuilla kansaneläkerahastolla ja eläkevastuurahastolla on oikeus erityisestä syystä rahastojen luotonannossa noudatetuin ehdoin lainata varoja toisilleen vakuutta vaatimatta.

7 luku

Työpaikkakassat

61 §

Vakuutuskassalain (1164/1992) mukaisella vakuutuskassalla, jonka toimintapiiriin kuuluvat saman työnantajan palveluksessa olevat työntekijät ja jonka toimintapiiriin lisäksi voivat kuulua lisäetuuksien saajina saman työnantajan palveluksesta eläkkeelle siirtyneet työntekijät, on oikeus toimia tässä laissa säädettyjen etuuksien antajana jäsenilleen tai heille ja heidän perheenjäsenilleen. Järjestelylle on hankittava kansaneläkelaitoksen suostumus, joka on annettava, jos kassankokous kahden kolmasosan äänten enemmistöllä on hyväksynyt järjestelyä vastaavat kassan säännöt ja sääntöjen mukaan annettavat etuudet ovat vähintään tämän lain mukaiset sekä kassan toimintapiiriin kuuluu vähintään 300 työntekijäjäsentä. Mitä edellä säädetään, sovelletaan vastaavasti vakuutuskassaan, jonka toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ovat sellaisten työnantajien palveluksessa, jotka kuuluvat osakeyhtiölain (734/1978) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun samaan konserniin. Vaikka edellä tarkoitettu konserniedellytys ei täyttyisi, suostumus työpaikkakassana toimimiseen voidaan kuitenkin antaa, jos työnantajilla on sellainen taloudellinen tai toiminnallinen yhteys keskenään, että järjestelyä voidaan pitää kassan hoitamisen ja kassassa vakuutettujen kannalta tarkoituksenmukaisena. Mikäli suostumuksen saamisen perusteena olevissa olosuhteissa tapahtuu muutos, kassan on välittömästi ilmoitettava muutoksesta kansaneläkelaitokselle. Tässä momentissa tarkoitettua vakuutuskassaa sanotaan tässä laissa työpaikkakassaksi. (29.1.1999/101)

Työpaikkakassasta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään kansaneläkelaitoksesta tai sen paikallistoimistosta. Muutoin siitä on voimassa vakuutuskassalaki. (8.11.1996/832)

Työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ja työntekijä vakuutetun sairausvakuutusmaksun tämän lain mukaisesti. Kansaneläkelaitoksen on annettava sairausvakuutusrahaston varoista työpaikkakassan käytettäväksi ennakkoina määrä, jonka kassan arvioidaan tarvitsevan tämän lain mukaisten etuuksien suorittamiseen lisättynä sillä hallintokulujen määrällä, mitä kansaneläkelaitokselle arvioidaan vastaavasti näitä kuluja aiheutuvan. Etuuksien suorittamista varten käytettävikseen saamistaan varoista on kassan vuosittain tehtävä tilitys siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Hallintokulujen korvaamisperusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö kansaneläkelaitoksen esityksestä. Menettelystä, jota noudatetaan kassalle varoja siirrettäessä, säädetään asetuksella. (8.11.1996/832)

4 momentti on kumottu L:lla 16.12.1966/646.

Jos työpaikkakassan sääntöjen mukaiset etuudet ovat tämän lain mukaisia etuuksia paremmat, näiden lisäetujen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset peitetään kassan säännöissä määrättävällä tavalla.

62 § (13.5.1988/448)

Edellä 61 §:n 1 momentissa tarkoitetun työntekijän tämän lain mukainen vakuutus siirtyy työpaikkakassan vastuulle työsuhteen alkamista seuraavan kuukauden alusta lukien ja lakkaa työsuhteen päättymistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Lainkohdassa tarkoitetun eläkkeelle siirtyneen henkilön tämän lain mukainen vakuutus lakkaa lisäetuuksia koskevan vakuutuksen päättymistä seuraavan kuukauden alusta lukien.

Henkilön tultua vakuutetuksi työpaikkakassassa tai hänen vakuutuksensa siinä päätyttyä tulee kassan viivytyksettä ilmoittaa siitä vakuutetun kotikunnan kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon. (8.11.1996/832)

63 § (16.12.1966/646)

Jos työpaikkakassa puretaan, lakkaa kassan tämän lain mukainen toiminta suoritustilan alkamisesta lukien.

Kassan on kuukauden kuluessa suoritustilan alkamisesta tehtävä kansaneläkelaitokselle tilitys siltä etuuksien suorittamista varten käytettävikseen saamista varoista ja palautettava liikaa saamansa määrä. Kassan purkamisesta aiheutuvat, kansaneläkelaitoksen hyväksymät kustannukset korvataan, jolleivät kassan varat riitä niiden suorittamiseen, kassalle sairausvakuutusrahaston varoista.

64 § (16.12.1966/646)

Jos työpaikkakassan toiminta erityisesti vakuutettujen edut huomioon ottaen ei ole tarkoituksenmukaista, kansaneläkelaitoksen tulee esittää kassalle asian johdosta huomautus ja antaa ohjeet epäkohtien poistamiseksi. Jos ohjeita ei noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voi kansaneläkelaitoksen esityksestä kieltää kassalta oikeuden tämän lain mukaisten vakuutusten myöntämiseen ja määrätä ajankohta, josta lukien kassan tämän lain mukainen toiminta lakkaa. (29.1.1999/101)

Jos työpaikkakassa päättää muuttaa sääntöjään siten, että sen suorittamat etuudet eivät enää vastaa vähintään tämän lain mukaisia etuuksia, on kansaneläkelaitoksen peruutettava 61 §:n 1 momentin nojalla antamansa suostumus. Muutetut säännöt tulevat voimaan muutosta seuraavan tammikuun 1 päivänä, jollei muulle voimaantuloajankohdalle ole erityistä syytä. Kansaneläkelaitoksen on peruutettava suostumuksensa myös silloin, kun työpaikkakassa ei enää täytä sanotun lainkohdan mukaisia suostumuksen edellytyksiä. (8.5.1992/405)

Edellä 1 ja 2 momentissa mainituissa tapauksissa on tilityksen tekemisestä ja varojen palauttamisesta soveltuvin osin voimassa, mitä 63 §:ssä on säädetty.

65 §

Jos työpaikkakassa on tyytymätön kansaneläkelaitoksen tämän luvun mukaisessa asiassa tekemään päätökseen, sillä on oikeus valittaa siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa 24 päivänä maaliskuuta 1950 annetussa laissa (154/50) on säädetty.

8 luku

Erinäisiä säännöksiä

66 §

Tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisesta verotoimistoille aiheutuvat kustannukset otetaan verotuslain 135 ja 136 §:ssä säädettyyn kustannusten jakoon.

67 § (21.5.1999/623)

67 § on kumottu L:lla 21.5.1999/623.

67 a § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä:

1) vakuutetun lääkeostoja koskevia tietoja lääkkeen määränneelle lääkärille, jos asianomainen vakuutettu on Kansaneläkelaitoksen antamasta huomautuksesta huolimatta toistuvasti hankkinut lääkkeitä hänen ja muiden lääkäreiden määräyksillä enemmän kuin sairauden hoito edellyttää;

2) apteekeille niiden vakuutettujen nimet ja henkilötunnukset, joille lääkekorvausta ei suoriteta 30 a §:ssä tarkoitettua tilitysmenettelyä soveltavien apteekkien välityksellä;

3) terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle sille kuuluvien tehtävien suorittamista varten tiedon lääkäristä, joka toistuvasti on määrännyt lääkkeitä huomattavasti enemmän kuin tässä laissa tarkoitettuun sairauden hoitoon nähden on tarpeellista;

4) 30 a §:ssä tarkoitettua tilitysmenettelyä soveltavalle apteekille teknisen käyttöyhteyden avulla lääkkeen ostotilanteessa henkilön etu- ja sukunimitiedot, tiedon siitä, onko henkilö työpaikkakassan jäsen ja onko hän vakuutettu; jos henkilö on vakuutettu, Kansaneläkelaitos voi lisäksi antaa apteekille tiedon siitä, voiko apteekki luovuttaa lääkkeet vakuutetulle sairausvakuutuskorvauksen määrällä vähennettyyn hintaan sekä tiedot vakuutetulle myönnetyistä lääkkeiden erityiskorvausoikeuksista, kliinisten ravintovalmisteiden korvausoikeuksista sekä merkittävien ja kalliiden lääkkeiden peruskorvausoikeuksista.

Ennen tietojen luovuttamista Kansaneläkelaitoksen on ilmoitettava vakuutetulle 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisesta tietojen antamisesta.

68 § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan etuuden ratkaisemista varten välttämättömät tiedot tai sellaiset välttämättömät tiedot, jotka on muuten otettava huomioon tässä laissa taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi:

1) valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;

2) eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä tai maksajalta;

3) potilasvakuutus- ja liikennevakuutuskeskukselta sekä lääkevahinkovakuutuspoolilta;

4) työnantajalta, työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada pyynnöstä etuuden ratkaisemista varten lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä tai sosiaalipalvelun tuottajalta tai muulta hoitolaitokselta lausunto ja välttämättömät tiedot etuuden hakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta ja työkyvystä, jollei etuuden hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja, sekä apteekilta selvitykset vakuutetun korvauksen piiriin kuuluvista lääkeostoista tämän lain 30 a §:ssä tarkoitetun suorakorvausmenettelyn toteuttamiseksi.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada pyynnöstä maksutta 24 §:ssä tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot toimintayksikön toiminnasta, tiloista, henkilökunnan määrästä, annetun hoidon sisällöstä, laadusta ja määrästä, hoidosta tehdystä sopimuksesta ja hoidosta maksettavasta korvauksesta. Kansaneläkelaitoksella on lisäksi oikeus sanotussa neuvottelumenettelyssä saada pyynnöstä käsiteltävän asian ratkaisemiseksi välttämättömiä salassapidettäviä tietoja potilasasiakirjoista, hoidettavan henkilön terveydentilasta, lääkkeistä ja tuloista kunnan sosiaali- ja terveystoimen viranomaisilta tai laitoksilta taikka asianomaiselta valtion tai yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköltä. Mitä edellä säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja, koskee myös sosiaali- ja terveysministeriötä.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa tämän lain 31 §:ssä tarkoitettuihin tutkimuksiin lähetettävän vakuutetun terveydentilaa, sairautta, hoitotoimenpiteitä, ammattia, työolosuhteita ja työn laatua koskevia tietoja 31 §:ssä tarkoitetulle lääkärille ja sairaanhoito- tai tutkimuslaitokselle.

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada tässä pykälässä mainitut tiedot maksutta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä tai sosiaalipalvelun tuottajalla on kuitenkin oikeus saada 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella antamistaan lausunnoista kohtuullinen palkkio.

68 a § (9.8.2002/696)

Sairausvakuutuslain 24 §:ssä tarkoitetulla laitoksella ja sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulla toimielimellä on velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä tämän lain mukaisten etuuksien täytäntöönpanoa varten tiedot vakuutetun joutumisesta laitoshoitoon ja hoidon päättymisestä.

Rangaistuslaitoksella ja vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla pakkolaitoksella on velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä tämän lain mukaisten etuuksien täytäntöönpanoa varten tiedot rangaistuksen alkamisesta ja päättymisestä.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksella on velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä tämän lain mukaisten etuuksien täytäntöönpanoa varten terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 a §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdissa mainitut terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin merkityt tiedot sekä niissä tapahtuneet muutokset lääkäreistä, hammaslääkäreistä, psykologeista, puhe-, toiminta- ja psykoterapeuteista sekä sairausvakuutusasetuksen 5 §:n 1 momentissa mainituista ammattihenkilöistä.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada tässä pykälässä mainitut tiedot maksutta. Jos 3 momentissa tarkoitetut tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle olennaisia lisäkustannuksia, on kustannukset kuitenkin korvattava.

68 b § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista etuutta käsitellessään muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että ne vaikuttavat tämän lain mukaiseen etuuteen ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada tiedot muutoinkin erikseen.

68 c § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus mainitussa momentissa säädetyin edellytyksin avata tekninen käyttöyhteys henkilörekisteriensä sellaisiin tietoihin, jotka sillä on oikeus antaa 67 a §:n 1 momentin 2, 3 ja 4 kohdan, 68 §:n 4 momentin ja 69 §:n perusteella mainituissa pykälissä tarkoitetuille tiedon saajille.

Mitä 1 momentissa säädetään teknisen käyttöyhteyden avaamisesta ja tietojen luovuttamisesta, koskee myös Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada teknisen käyttöyhteyden avulla 68 §:n 1–3 momentissa sekä 68 a §:ssä tarkoitettuja salassapidettäviä tietoja.

Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassapidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

68 d § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa ministeriöille, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen etuus vaikuttaa, tämän lain mukaista etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista sekä muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei saa kuitenkaan luovuttaa.

68 e § (9.8.2002/696)

Kansaneläkelaitoksen on annettava etuuden hakijalle etukäteen sopivin tavoin tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.

69 § (18.4.1997/329)

Sairaanhoito-, raskaus- ja synnytyskustannuksista suoritettavaa korvausta ei saa ulosmitata. Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä asianomaisen viranomaisen pyynnöstä luovuttaa ulosottoa varten tiedot tämän lain mukaisten etuuksien määristä, ei kuitenkaan niistä etuuksista, joita ei oteta huomioon ulosottolain (37/1895) 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettua suojaosuutta laskettaessa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksella on oikeus ilmoittaa tiedossaan olevat muut eläkkeitä ja muita sosiaalietuuksia maksavat laitokset. (9.8.2002/696)

Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön.

70 § (8.11.1996/832)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada virka-apua viranomaiselta.

71 § (5.3.1999/279)

71 § on kumottu L:lla 5.3.1999/279.

72 §

Tässä laissa säädetyt maksut, joiden suoritus on laiminlyöty, peritään ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä, kuin verojen ja yleisten maksujen ulosotosta on erikseen säädetty.

73 §

Tämän lain mukaan annettavia tiedonantoja, todistuksia ja ilmoituksia varten tarvittavat kaavat ja lomakkeet vahvistaa kansaneläkelaitos.

74 § (8.11.1996/832)

Kansaneläkelaitoksen, sosiaalivakuutuslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan on annettava toimituskirjat maksutta.

75 §

Sen lisäksi, mitä 38 §:ssä on säädetty, kansaneläkelaitos voi päättää, että tämän lain mukaan eläkelaitokselle suoritettavaa maksua ei peritä tai sellaisessa maksussa taikka sen tilityksessä olevaa virhettä ei oikaista jos maksu tai virhe on niin vähäinen, että sen perimisen tai oikaisemisen on katsottava aiheuttavan suhteettoman paljon työtä tai kustannuksia.

Tämän lain mukaiset etuudet maksetaan hakijan ilmoittamalle tilille Suomessa sijaitsevaan rahalaitokseen, jollei kansaneläkelaitos toisin määrää. (18.12.1995/1500)

Jos 16 §:ssä tarkoitettu työtulo nousee yli täysien eurojen, jätetään ylimenevä osa lukuun ottamatta. (28.12.2001/1479)

76 § (18.12.1995/1500)

Edellä 16 §:ssä tarkoitettujen työtulojen määrät tarkistetaan siinä suhteessa kuin päivärahan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamisajankohdalle vahvistettu työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu indeksiluku poikkeaa edelliselle kalenterivuodelle vahvistetusta indeksiluvusta. (24.5.1996/350)

Tämän lain 9 §:n 6 momentissa säädetty vuotuisen omavastuuosuuden rahamäärä sidotaan elinkustannusindeksiin siten, että sitä muutetaan samanaikaisesti ja samassa suhteessa kuin kansaneläkkeitä muutetaan kansaneläkeindeksistä annetun lain (456/2001) nojalla. Tämän lain 16 §:n 1 momentissa säädettyjä tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain sen indeksin mukaan, joka vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen soveltamista varten. Jos tulorajat nousevat tarkistuksen yhteydessä yli täysien eurojen, jätetään ylimenevä osa lukuun ottamatta. (13.7.2001/640)

76 a § (4.7.1969/464)

Asetuksella voidaan säätää sellaisia poikkeuksia tämän lain säännöksistä, jotka johtuvat vieraan valtion kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta.

Kansaneläkelaitos huolehtii sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään niistä sairaanhoidon kustannusten korvaamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka johtuvat vieraan valtion kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta. Vieraalle valtiolle suoritettavat kustannusten korvaukset maksetaan valtion varoista. Vastaavasti vieraan valtion suorittamat kustannusten korvaukset tilitetään valtiolle. Terveyskeskusten ja sairaaloiden on annettava tässä momentissa tarkoitetun tehtävän hoitamista varten tarpeelliset tiedot kansaneläkelaitokselle sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. (19.12.1986/982)

76 b § (22.12.1989/1255)

76 b § on kumottu L:lla 22.12.1989/1255.

77 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.


Tämä laki tulee voimaan niin kuin siitä lailla erikseen säädetään.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

14.1.1966/5:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1966.

16.12.1966/646:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.

Sen estämättä, mitä 59 §:n 1 momentissa on säädetty valtion osuudesta sairausvakuutuksen kustannuksiin, valtion tulee vuonna 1967 suorittaa sairausvakuutusrahastoon valtion osuuden lisäksi sellainen määrä varoja, että rahaston maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu. Tämä määrä on otettava huomioon sairausvakuutusrahaston vuoden 1967 tilinpäätöksessä.

22.12.1967/591:
4.1.1968/10:

Tämän lain 28 §:ää sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 1968 lukien suoritettavaan palkkaan tai sitä vastaavaan korvaukseen sekä päivä- ja äitiysrahaan.

Mitä 28 §:n 1 momentissa säädetään lakiin perustuvasta oikeudesta palkan tai muun korvauksen saamiseen, on myös voimassa samanlaisesta oikeudesta, joka perustuu ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työehto tai muuhun sopimukseen tahi tätä ennen annettuun asetukseen, virkasääntöön tai muuhun sellaiseen säännökseen.

Tämän lain 29 §:ää sovelletaan 1 päivänä helmikuuta 1968 ja sen jälkeen annetun sairaanhoidon kustannuksiin.

4.7.1969/464:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1969.

Lain voimaan tullessa sairausvakuutustoimikunnan jäseninä toimivien kunnallisvaltuustojen valitsemien henkilöiden toimikausi jatkuu, kunnes kunnallisvaltuusto on vuoden 1969 aikana valinnut uudet jäsenet heidän sijaansa. Näiden jäsenten toimikausi jatkuu siihen saakka, kunnes vuonna 1972 toimitetuissa kunnallisvaaleissa valittu valtuusto on tammikuussa 1973 pidettävässä kokouksessa valinnut uudet jäsenet.

19.12.1969/811:
15.7.1970/499:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1970, kuitenkin siten, että 13 §:n nojalla aikaisemmin vahvistettuja taksoja on sellaisenaan noudatettava, kunnes kansaneläkelaitos on sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaan vahvistanut uudet taksat.

4.12.1970/742:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä vakuutetun sairausvakuutusmaksua vuodelta 1971 toimitettavassa kunnallisverotuksessa määrättyjen veroäyrien perusteella.

18.6.1971/505:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.

28.1.1972/75:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1972.

15.6.1973/496:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1973.

6.6.1974/452:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1975.

Sairausvakuutustoimikunnissa ja sairausvakuutuslautakunnissa ennen tämän lain voimaantuloa vireillä olevat asiat siirtyvät lain voimaantultua vastaavasti sosiaalivakuutustoimikuntien ja sosiaalivakuutuslautakuntien käsiteltäviksi.

Mitä sairausvakuutuslaissa tai muualla on säädetty tai määrätty sairausvakuutuspiiristä, sairausvakuutustoimikunnasta, sairausvakuutustoimistosta, sairausvakuutusalueesta, sairausvakuutuksen aluetoimistosta tai sairausvakuutuslautakunnasta, koskee tämän lain voimaan tultua vastaavasti tässä laissa tarkoitettua vakuutuspiiriä, sosiaalivakuutustoimikuntaa, kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoa, vakuutusaluetta, kansaneläkelaitoksen aluetoimistoa ja sosiaalivakuutuslautakuntaa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

17.6.1976/507:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1975 toimitettavassa verotuksessa.

30.12.1977/1086:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1978.

Lain 23 §:n 1 momenttia sovelletaan niihin vakuutettuihin, joiden laskettu synnytysaika tai synnytyspäivä on 1 päivänä maaliskuuta 1978 tai sen jälkeen. Laki ei kuitenkaan koske vakuutettua, jonka raskaus on keskeytynyt ennen 1 päivää helmikuuta 1978.

Lain säännöksiä äitiysrahan maksamisesta ottolapsen hoidon perusteella sovelletaan, kun lapsen hoitoon ottaminen on tapahtunut lain voimaantulon jälkeen.

30.12.1977/1088:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978.

Lain 35 §:n 1 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran sairausvakuutusmaksua vakuutetulle määrättäessä vuodelta 1978 toimitettavan kunnallisverotuksen yhteydessä.

11.8.1978/614:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.

Ennen lain voimaantuloa maksuunpannut vakuutetun sairausvakuutusmaksut tilitetään maksuunpanoaikana voimassa olleiden säännösten mukaan.

Lääninhallitus suorittaa vuoden 1978 vakuutetun sairausvakuutusmaksun etumaksuista myös tammikuussa 1979 maksettavan erän.

29.9.1978/745:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämin toimenpiteisiin.

19.12.1980/832:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981.

26.6.1981/471:

1 momentti on kumottu L:lla SairausvakuutusL:n muuttamisesta 30.12.1982/1089.

Tätä lakia sovellettaessa pidetaan 16 §:n 1 momentissa ja 18 §:n 2 momentissa säädettyjä markkamääriä vuoden 1982 yleistä palkkatasoa vastaavina.

Laskettaessa 27 §:n 4 momentissa tarkoitettua päivärahan ensisijaisuusalkaa otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa suoritetut päivärahat.

Jos vakuutettu tämän lain voimaan tullessa saa 27 §:n 4 momentissa tarkoitettujen säännösten tai määräysten mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, vakuutetulle tai hänen työnantajalleen vuodelta 1982 muutoin maksettava, lain voimaantulosta keskeytyksettä jatkunutta eläkettä vastaava päiväraha suoritetaan sanottua työkyvyttömyyseläkettä maksavalle eläkelaitokselle.

5 momentti on kumottu L:lla SairausvakuutusL:n muuttamisesta 30.12.1982/1089.

6 momentti on kumottu L:lla SairausvakuutusL:n muuttamisesta 30.12.1982/1089.

HE 54/81, sosvk.miet. 12/81, svk.miet. 68/81

26.6.1981/495:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1981.

HE 23/81, vvvk.miet. 9/81, svk.miet. 15/81

4.12.1981/833:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.

HE 184/81, sosvk.miet. 23/81, svk.miet. 131/81

7.1.1982/19:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1982.

HE 195/81, LA 180 ja 181/81, sosvk.miet. 32/81, svk.miet. 192/81

30.12.1982/1089:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983 kuitenkin niin, että lain 16 §:n 1 momentin säännöstä sovelletaan vasta 1 päivästä maaliskuuta 1983 lukien.

Tätä lakia sovelletaan niihin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulon jälkeen, sekä päivä ja äitiysrahaan, joka kohdistuu aikaan lain voimaantulosta alkaen.

Poiketen siitä, mitä 22 §:n 1 momentissa on säädetty, äitiysrahan määrä 100 ensimmäisen arkipäivän jälkeen lasketaan vuoden 1983 loppuun saakka siten, että 16 §:ssä mainitun 80 prosentin sijasta käytetään prosenttilukua 70. Vastaavasti lasketaan myös isälle ja ottoisälle suoritettavan äitiysrahan määrä vuoden 1983 loppuun saakka siten, että 16 §:ssä mainitun 80 prosentin sijasta käytetään prosenttilukua 70. Poiketen siitä, mitä 23 §:n 4 momentissa on säädetty, äidillä on vuoden 1983 loppuun saakka oikeus 100 ensimmäisen äitiysrahan suorituspäivän jälkeen saada äitiysrahan sijasta päivärahaa, jos hän tulee työkyvyttömäksi.

Tämän lain 16 §:n 1 momentissa säädetyt määrät 27,50 markkaa vastaa vuodelle 1982 ja 72 000 markkaa vuodelle 1983 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Kunnalla on oikeus saada korvaus terveyskeskuksen toimesta annetun sairaanhoidon kustannuksista aikaisemmin voimassa oileiden säännösten mukaisesti, jos hoito on annettu ennen 1 päivää tammikuuta 1983.

Tällä lailla kumotaan sairausvakuutuslain muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1981 annetun lain (471/81) voimaantulosäännöksen 1, 5 ja 6 momentti.

HE 178/82, sosvk.miet. 33/82, svk.miet. 227/82

5.8.1983/676:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984. Sitä sovelletaan kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulon jälkeen.

HE 12/83, tvk.miet. 3/83, svk.miet. 20/83

29.12.1983/1119:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

Tätä lakia sovelletaan niihin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulon jälkeen, sekä päivä- ja äitiysrahaan, joka kohdistuu aikaan lain voimaantulosta alkaen.

Poiketen siitä, mitä 16 §:ssä on säädetty, äitiysrahan määrä 100 ensimmäisen arkipäivän jälkeen lasketaan vuoden 1984 loppuun saakka siten, että 16 §:ssä mainitun 80 prosentin sijasta käytetään prosenttilukua 70 ei kuitenkaan, jos vakuutettu on sanottuna aikana sairausvakuutuslain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Vastaavasti lasketaan myös isälle ja ottoisälle suoritettavan äitiysrahan määrä vuoden 1984 loppuun saakka siten, että 16 §:ssä mainitun 80 prosentin sijasta käytetään prosenttilukua 70.

Tätä lakia sovellettaessa pidetään 16 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääriä vuoden 1984 yleistä palkkatasoa vastaavina.

11.1.1985/32:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1985.

Jos vakuutetun oikeus äitiysrahaan on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, lapsen isällä on oikeus saada vanhempainrahaa yhteensä enintään 158 arkipäivältä ottaen huomioon myös ne arkipäivät, joilta hänelle on suoritettu äitiysrahaa ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 203/84, sosvk.miet. 27/84, svk.miet. 220/84

14.6.1985/462:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa.

HE 5/85, vvvk.miet. 16/85, svk.miet. 46/85

14.6.1985/479:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Kustannuksiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain 9 §:n 3 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1983 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 19/84, sosvk.miet. 6/85, svk.miet. 39/85

12.7.1985/595:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1985.

HE 35/85, sosvk.miet. 10/85, svk.miet. 65/85

26.7.1985/661:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan kustannuksiin, jotka ovat syntyneet sanottuna päivänä tai sen jälkeen.

HE 86/85, sosvk.miet. 16/85, svk.miet. 99/85

26.7.1985/674:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

HE 85/85, sosvk.miet. 17/85, svk.miet. 101/85

20.12.1985/1058:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1986.

Tätä lakia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu aikaan lain voimaantulosta alkaen.

Tätä lakia sovellettaessa pidetään 16 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääriä vuoden 1984 yleistä palkkatasoa vastaavina.

HE 181/85, sosvk.miet. 20/85, svk.miet. 194/85

13.6.1986/458:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1986.

HE 45/86, sosvk.miet. 8/86, svk.miet. 48/86

25.7.1986/584:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

HE 44/86, tvk.miet. 4/86, svk.miet. 72/86

25.7.1986/586:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

HE 54/86, tvk.miet. 5/86, svk.miet. 73/86

8.8.1986/607:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

HE 61/86, sosvk.miet. 10/86, svk.miet. 75/86

19.12.1986/981:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987 ja sitä sovelletaan vakuutettuun, jonka oikeus äitiysrahaan alkaa sanotun päivän jälkeen.

HE 179/86, sosvk.miet. 21/86, svk.miet. 157/86

19.12.1986/982:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

HE 142/86, sosvk.miet. 19/86, svk.miet. 132/86

31.12.1986/1037:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

HE 211/86, sosvk.miet. 31/86, svk.miet. 200/86

23.12.1987/1109:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988 ja sitä sovelletaan 2 momentissa säädetyin poikkeuksin niihin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Tämän lain 5 §:n 2 momentti ja 5 b §:n 1 momentin johdantokappale tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988.

Lain 29 §:n mukaisiin kustannuksiin sovelletaan aikaisemmin voimassa ollutta lakia, milloin työnantajan tilikausi on alkanut vuonna 1987 tai sitä ennen ja päättyy vuonna 1988. Lain 23 §:n 2 momenttia sekä 23 b §:n 1 momenttia sovelletaan raskauksiin, joissa synnytyksen on laskettu tapahtuvan 1 päivänä huhtikuuta 1988 tai sen jälkeen.

HE 129/87, sosvk.miet. 23/87, svk.miet. 119/87

31.12.1987/1286:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 152/87, tvk.miet. 7/87, svk.miet. 139/87

13.5.1988/448:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988.

Mitä 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 2 momentissa on säädetty työpaikkakassan jäsenmäärästä, ei koske niitä työpaikkakassoja, jotka ovat saaneet luvan toimia työpaikkakassana ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 9/88, sosvk.miet. 2/88, svk.miet. 27/88

17.6.1988/566:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988.

HE 63/88, sosvk.miet. 10/88, svk.miet. 78/88

11.11.1988/944:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

HE 4/88, toisen lvk.miet. 5/88, svk.miet. 97/88

23.12.1988/1215:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.

HE 131/88, sosvk.miet. 29/88, svk.miet. 181/88

22.12.1989/1254:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

HE 231/89, sosvk.miet. 38/89, svk.miet. 217/89

22.12.1989/1255:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990 ja sitä sovelletaan kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Tämän lain 5 §:n 2 momentti ja 5 b §:n 1 momentin johdantokappale sekä 18 a § tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990 siten, että 18 a §:ää sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu aikaan lain voimaantulosta alkaen.

Tämän lain 4 §:n 1 momentti, 14 §:n edellä oleva alaotsikko, 14 §:n 1 momentti, 23 c–23 f §, 30 §:n 3 momentin 4 kohta ja 6 momentti, 47 §:n 1 momentti, 54 §:n 1 momentti sekä 59 §:n 2 momentti tulevat voimaan 1 päivänä lokakuuta 1990 ja kumotun 76 b §:n säännöstä sovelletaan 30 päivään syyskuuta 1990.

HE 178/89, sosvk.miet. 35/89, svk.miet. 206/89

9.11.1990/959:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

HE 65/90, vvk.miet. 28/90, svk.miet. 90/90

30.11.1990/1025:
14.12.1990/1111:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tämän lain mukaisesti suoritetaan päivärahaa työkyvyttömyydestä, joka on alkanut lain voimaantulon jälkeen.

HE 178/90, lvk.miet. 10/90, svk.miet. 151/90

21.12.1990/1192:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 207/90, sosvk.miet. 29/90, svk.miet. 122/90

28.12.1990/1324:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Lakia sovelletaan raskauksiin, joissa synnytyksen laskettu aika on 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen. Oikeus äitiysrahaan aikaisintaan 50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa alkaa kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen.

Lain 21 §:n 1 momentissa olevaa 180 päivän määräaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös aika, jonka vakuutettu on asunut Suomessa 1 päivästä heinäkuuta 1990 lukien.

Lain 21 §:n 4 momenttia ja 23 §:n 4 momenttia sovelletaan, jos lapsen hoitoon ottaminen tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen.

Oikeus korvaukseen sädehoidon tai sytostaattihoidon vuoksi tarpeellisesta hammashoidosta koskee toimenpiteitä, jotka suoritetaan 1 päivänä heinäkuuta 1991 tai sen jälkeen.

Lain 30 §:n 3 momentin 2 c kohta tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

HE 208/90, sosvk.miet. 38/90, svk.miet. 192/90

17.1.1991/91:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

HE 233/90, sosvk.miet. 44/90, svk.miet. 227/90

27.3.1991/621:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

HE 259/90, sosvk.miet. 49/90, svk.miet. 253/90

20.12.1991/1596:

Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1991.

HE 170/91, StV.miet. 14/91

30.12.1991/1708:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

HE 119/91, LiV.miet. 5/91

30.12.1991/1714:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Lain 5 b §:n 1 momentin johdantokappaletta ja 1 kohtaa sekä 7 §:ää sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1992 alkaen. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1992 sovelletaan 5 §:n 2 momenttia sellaisena kuin se on ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisena.

Kunnan on kuitenkin maksettava sairausvakuutuslain 59 §:n 6 momentin mukainen osuutensa vuonna 1991 aiheutuneista hammashoidon korvauksista kansaneläkelaitokselle vuonna 1992 ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti ja muutoinkin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain 9 §:n 3 momentissa säädetty markkamäärä vastaa virallisen elinkustannusindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tammikuussa 1992 maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Tämän lain 16 §:n 1 momenttia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Lain 16 §:ssä tarkoitettuja markkamääriä pidetään vuoden 1991 yleistä palkkatasoa vastaavina.

Tämän lain 29 a §:n mukaisiin kustannuksiin sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, jos työnantajan tilikausi on alkanut vuonna 1991 tai sitä ennen ja päättyy vuonna 1992.

HE 145/91, StV.miet. 21/91

8.5.1992/405:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1992.

Mitä tässä laissa säädetään työpaikkakassan jäsenmäärästä, ei koske niitä avustuskassalain mukaisia avustuskassoja, jotka ennen tämän lain voimaantuloa ovat saaneet luvan toimia työpaikkakassana.

HE 12/92, StV.miet. 1/92

26.6.1992/557:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992.

Laki sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.

HE 49/92, VaVM 18/92

8.7.1992/626:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992. Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 1992 saakka.

Tämän lain 16 §:n 1 momenttia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Lain 16 §:ssä tarkoitettuja markkamääriä pidetään vuoden 1992 yleistä palkkatasoa vastaavina.

HE 85/92, StVM 18/92

3.8.1992/735:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 216/91, HaVM 7/92

27.11.1992/1098:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1992.

HE 264/92, StVM 38/92

27.11.1992/1163:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

Lain voimaan tullessa kaupan olevien lääkevalmisteiden korvausperusteeksi hyväksyttäväksi hinnaksi katsotaan enintään lääkelain 21 §:ssä tarkoitetun myyntiluvan myöntämisen yhteydessä vahvistettu tai sanotun lain 26 §:n mukaisesti muutettu lääkevalmisteen hinta.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 118/92, StVM 30/92, SuVM 5/92

27.11.1992/1165:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

HE 93/92, StVM 35/92

18.12.1992/1442:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1993.

HE 232/92, TyVM 10/92

30.12.1992/1653:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tämän lain 9 §:n 3 momentissa säädetty markkamäärä vastaa virallisen elinkustannusindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tammikuussa 1993 maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Tämän lain 16 §:n 1 momenttia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan ja 19 §:n 1 momentin säännöstä omavastuuaikaan, joka alkaa lain voimaantulon jälkeen. Lain 16 §:ssä tarkoitettuja markkamääriä pidetään vuoden 1992 yleistä palkkatasoa vastaavina. Lain 23 §:n säännöksiä sovelletaan, kun laskettu synnytysaika on 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen, kuitenkin siten, että jos raskaus on päättynyt aikaisemmin kuin 25 päivänä marraskuuta 1992, sovelletaan 23 §:n säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat aikaisemmin voimassa olleessa laissa.

HE 313/92, StVM 50/92

30.12.1992/1659:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Ahvenanmaan maakunnan osalta lakia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1996 lukien.

HE 322/92, StVM 45/92

30.12.1992/1661:

HE 288/92, VaVM 85/92

28.6.1993/552:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 552/1993 tuli A:n 1645/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

Tämän lain voimaan tullessa ulkomailla oleskeleviin, Suomessa vakuutetun henkilön lapsiin sovelletaan edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olevaa lakia kahden vuoden ajan.

HE 227/92, StVM 10/93

26.11.1993/1047:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä. (L 1047/1993 tuli A:n 1447/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

Tällä lailla kumotaan sairausvakuutuslain 5 a ja 9 §:n muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 1992 annettu laki (1163/92).

Lain voimaan tullessa kaupan olevien lääkevalmisteiden korvausperusteeksi hyväksyttäväksi hinnaksi katsotaan enintään lääkelain 21 §:ssä tarkoitetun myyntiluvan myöntämisen yhteydessä vahvistettu tai sanotun lain 26 §:n mukaisesti muutettu lääkevalmisteen hinta.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 101/93, StVM 29/93, ETA-sopimuksen liite II: neuvoston direktiivi (89/105/ETY)

26.11.1993/1052:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 186/93, StVM 33/93

10.12.1993/1129:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Lakia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan.

HE 314/92 ja HE 251/93, StVM 37/93

10.12.1993/1131:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1994.

Lakia sovelletaan niihin tilikausiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen.

HE 265/93, StVM 36/93

30.12.1993/1576:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan lain mukaan lain voimaan tullessa ulkomailla oleskelevalle henkilölle maksettavan etuuden maksamista jatketaan tämän lain voimaantulosta riippumatta kansaneläkelaitoksen päätöksessä mainitun ajan.

HE 287/93, StVM 57/93

30.12.1993/1620:

HE 208/93, StVM 30/93, SuVM 4/93

30.12.1993/1621:

LA 60/93, StVM 53/93

30.12.1993/1644:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1994.

Tämän lain 9 §:n 4 momentissa säädetty markkamäärä (vuotuinen omavastuu) vastaa virallisen elinkustannusindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tammikuussa 1993 maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Mitä edellä 9 §:ssä säädetään liikevaihtoverosta noudatetaan soveltuvin osin myös arvonlisäveroon.

Sen estämättä, mitä sairausvakuutuslain 5 a §:ssä säädetään, suoritetaan 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta 1994 välisenä aikana ostetusta lääkelain 21 §:n 4 momentissa tarkoitetusta erityislupavalmisteesta sairausvakuutuslain mukainen korvaus sen käytännön mukaan, joka oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 1993.

HE 250/93, StVM 51/93, SuVM 6/93

30.12.1993/1667:
25.8.1994/781:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1994.

HE 65/94, StVM 8/94

25.8.1994/782:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Lakia sovelletaan niihin tilikausiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.

HE 107/94, StVM 16/94

21.11.1994/986:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Lakia sovelletaan etuuteen, jota maksetaan sen voimaantulon jälkeiseltä ajalta, ja kustannuksiin, jotka syntyvät lain voimaantulon jälkeen.

HE 206/94, StVM 27/94

28.11.1994/1066:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tätä lakia sovelletaan, jos oikeus päivärahaan alkaa 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.

HE 207/94, StVM 28/94

29.12.1994/1401:
29.12.1994/1404:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1995.

HE 208/94, StVM 40/94

29.12.1994/1501:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Lakia sovelletaan vanhempainrahaan, joka kohdistuu aikaan lain voimaantulosta alkaen, kuitenkin siten, että 22 §:n 2 momenttia sovelletaan raskauksiin, joissa synnytyksen on laskettu tapahtuvan 1 päivänä heinäkuuta 1995 tai myöhemmin.

Tämän lain 22 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1994 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaista palkkaindeksilukua ja sitä tarkistetaan siinä suhteessa kuin sanottu palkkaindeksiluku poikkeaa edelliselle vuodelle vahvistetusta palkkaindeksiluvusta.

HE 209/94, StVM 41/94

31.1.1995/120:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995. Lakia sovelletaan kustannuksiin, jotka ovat syntyneet lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 317/94, StVM 46/94

21.4.1995/664:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

1.12.1995/1361:

HE 103/95, StVM 15/95, EV 98/95

1.12.1995/1363:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1996.

HE 103/95, StVM 15/95, EV 98/95

8.12.1995/1409:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Sovellettaessa tämän lain 7 §:ää hammaslääkärin 5 b §:n 1 momentissa tarkoitetusta hoidosta perimään palkkioon noudatetaan 31 päivään joulukuuta 1996 5 b §:n 1 momentin johdantokappaletta ja 1 kohtaa sellaisina kuin ne ovat sairausvakuutuslain muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 1991 annetun lain (1714/91) voimaan tullessa.

HE 104/95, StVM 16/95, EV 103/95

8.12.1995/1410:

HE 104/95, StVM 16/95, EV 103/95

18.12.1995/1500:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja sitä sovelletaan etuuteen, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, etuus maksetaan kuitenkin entisen suuruisena niin kauan kuin työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen jatkuu yhdenjaksoisesti.

Tämän lain 16 §:n 1 momentissa, 18 b §:ssä, 22 §:n 1 momentissa ja 23 e §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1996 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua indeksilukua.

HE 124/95, StVM 25/95, EV 137/95

18.12.1995/1576:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 131/95, VaVM 37/95, EV 124/95

19.12.1995/1610:
26.4.1996/281:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1996 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1996.

HE 13/96, StVM 5/96, EV 35/96

24.5.1996/350:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1996. Lain 23 e §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1996.

Lain 75 §:n 3 momenttia sovelletaan päivärahaan, jota on haettu 1 päivänä kesäkuuta 1996 tai sen jälkeen.

HE 23/96, StVM 7/96, EV 45/96

8.11.1996/832:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 168/1996, StVM 24/1996, EV 137/1996

22.11.1996/897:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1997.

HE 167/1996, StVM 25/1996, EV 143/1996

5.12.1996/995:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 170/1996, StVM 28/1996, EV 175/1996

5.12.1996/1000:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1997.

HE 170/1996, StVM 28/1996, EV 175/1996

20.12.1996/1210:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997 ja sitä sovelletaan, jos raskaus on keskeytynyt tai lapsi on otettu hoitoon lain voimaantulon jälkeen.

HE 172/1996, StVM 33/1996, EV 212/1996

20.12.1996/1213:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1999. Lain 5 b §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997. Asetuksella voidaan säätää tarkemmin oikeudesta saada 5 b §:n 2 momentin nojalla korvausta vuonna 1997.

HE 173/1996, StVM 34/1996, EV 213/1996

18.4.1997/329:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.

Tämän lain muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan päätökseen, joka annetaan tämän lain voimaan tultua. Tämän lain ylimääräistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin niihin ylimääräistä muutoksenhakua koskeviin asioihin, jotka tulevat vireille tämän lain voimaan tultua.

HE 7/1997, StVM 5/1997, EV 24/1997

21.11.1997/1025:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

Voimaantulosäännöksen 3 momentti on kumottu L:lla 18.7.2003/704.

HE 161/1997, VaVM 24/1997, EV 152/1997

11.12.1997/1133:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998. Lain 9 §:n 4 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 1999.

Lain 5 a §:n 1 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998 31 päivään joulukuuta 1998 siten täydennettynä, että valtioneuvosto päättää sellaisista hoitokustannuksiltaan merkittävistä ja käyttötarkoitukseltaan vakiintumattomista lääkkeistä, joita ei kuitenkaan korvata.

Lain voimaan tullessa toistaiseksi voimassa oleviksi vahvistetut tukkuhinnat ovat voimassa enintään 5 a §:n 5 momentissa tarkoitetun viiden vuoden ajan lain voimaantulosta. Lääkkeiden hintalautakunta kuitenkin päättää myyntiluvan haltijaa ja kansaneläkelaitosta kuultuaan lääkkeiden voimassa olevien tukkuhintojen alentamisesta. Tukkuhintojen alentaminen edellyttää, että lääkkeen käyttöalue on tukkuhinnan vahvistamisajankohtaan nähden merkittävästi laajentunut tai, että saatavissa on samaa vaikuttavaa lääkeainetta tai lääkeaineyhdistelmää sisältävää valmistetta merkittävästi alemmalla hinnalla taikka että lääkkeen hinta on muissa pohjoismaissa tai Euroopan unionin maissa merkittävästi alempi. Asianomainen ministeriö päättää, missä lääkeryhmäjärjestyksessä kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta tukkuhintojen alentaminen tapahtuu. Lääkkeiden hintalautakunnan tämän momentin nojalla antama päätös tulee voimaan sen antamista seuraavan kuudennen kalenterikuukauden alusta. Lääkkeiden hintalautakunnan edellä mainittua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Lain 9 §:n 6 momentissa säädetyn vuotuisen omavastuuosuuden markkamäärä vastaa virallisen elinkustannusindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tammikuussa 1993 maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

HE 175/1997, StVM 25/1997, EV 198/1997

19.12.1997/1279:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1998.

HE 165/1997, StVM 29/1997, EV 211/1997

4.12.1998/909:

Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1998. Sen 59 §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 1999.

Sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseksi siirretään vuosina 1998–2003 tarvittaessa kansaneläkerahastosta kansaneläkelain 59 §:n 2 momentissa säädetyn rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän ylittävästä rahoitusomaisuudesta varoja sairausvakuutusrahastoon. (13.12.2001/1210)

HE 179/1998, StVM 24/1998, EV 173/1998

29.1.1999/101:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

HE 163/1998, TaVM 29/1998, EV 202/1998

5.3.1999/279:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999. Lakia sovelletaan valitusasiaan, joka on tullut vireille lain tultua voimaan.

HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998

21.5.1999/623:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998

5.11.1999/1020:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2000 saakka.

HE 82/1999, StVM 12/1999, EV 43/1999

27.10.2000/892:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2001.

Lakia sovelletaan isiin, joiden ensimmäinen kyseisestä isyysrahaan oikeuttavasta lapsesta johtuva isyysrahakausi alkaa lain voimassa ollessa.

HE 131/2000, StVM 22/2000, EV 111/2000

21.12.2000/1202:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Sairausvakuutuslain 5 b §:ssä tarkoitettuun hammashoidon korvaukseen ei kuitenkaan ole oikeutta vuosina 1946–1955 syntyneillä henkilöillä ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 annetusta hoidosta eikä ennen vuotta 1946 syntyneillä ennen 1 päivää joulukuuta 2002 annetusta hoidosta, ellei kyse ole muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi välttämättömästä hoidosta tai säde- tai sytostaattihoidon takia tarpeellisesta hammashoidosta.

HE 155/2000, StVM 34/2000, EV 195/2000

26.1.2001/63:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000

18.5.2001/394:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 37/2001, StVM 8/2001, EV 41/2001

14.6.2001/511:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.

Lain 33 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 määrättävään vakuutetun sairausvakuutusmaksuun. Lain 33 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä sairausvakuutusmaksua vuodelta 2003 kuitenkin siten, että ennakkoperinnässä näitä säännöksiä noudatetaan ensimmäisen kerran vuonna 2004.

Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisenä aikana, 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläkelakien mukaista työtuloa sovelletaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan perusteena arvioitaessa työtuloja sairausvakuutuslain 17 §:ssä ja sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 10 §:ssä säädetyllä tavalla.

Tällä lailla kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen 8 § ja 9 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 8 § asetuksissa 630/1973, 1067/1975 ja 650/1994 sekä 9 §:n 2 momentti asetuksessa 1215/1996.

Tämän lain 16 §:ssä säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1996 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua indeksilukua.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 55/2001, StVM 11/2001, EV 48/2001

13.7.2001/640:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Tämän lain 16 §:n 1 momentissa säädetyt rahamäärät vastaavat vuodelle 2001 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua indeksilukua ja 9 §:n 6 momentissa säädetty rahamäärä samalle vuodelle vahvistettua kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) tarkoitettua indeksilukua.

Päätös tämän lain mukaisen etuuden määrästä voidaan antaa euromääräisenä jo ennen lain voimaantuloa, jos päätös kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan.

Lain 16 §:n 1 momentissa säädettyjä tulorajoja käytetään niissä päivärahoissa, joissa työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa lain voimaantulon jälkeisenä aikana.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 60/2001, StVM 14/2001, EV 52/2001

17.8.2001/733:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 10/2001, StVM 20/2001, EV 88/2001

30.11.2001/1123:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

HE 158/2001, StVM 33/2001, EV 155/2001

13.12.2001/1210:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 150/2001, StVM 31/2001, EV 151/2001

21.12.2001/1386:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 114/2001, StVM 36/2001, EV 167/2001

28.12.2001/1479:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002.

Tämän lain 23 g § tulee kuitenkin voimaan jo 1 päivänä tammikuuta 2002.

Jos vakuutettu on ollut työkyvytön lain voimaan tullessa, otetaan huomioon myös välittömästi lain voimaan tuloa edeltävä työkyvyttömyys, kun lasketaan 18 b §:n 1 ja 2 momentin tarkoittamaa työkyvyttömyysaikaa ja 19 §:n 7 momentin viimeisen virkkeen mukaisia suorituspäiviä.

Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, 18 a §:ää sovelletaan sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 171/2001, StVM 45/2001, EV 199/2001

1.2.2002/73:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002.

HE 169/2001, StVM 38/2001, EV 171/2001

9.8.2002/696:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 13 a §, 18 §:n 6 momentti, 19 §:n 2 ja 3 momentti sekä 24, 45 ja 48 §, sellaisina kuin niistä ovat 13 a § asetuksessa 30/1966, 18 §:n 6 momentti ja 48 § asetuksessa 717/1991, 19 §:n 2 momentti asetuksessa 420/1995 ja 3 momentti asetuksessa 1314/1989 sekä 24 § asetuksessa 1325/1990.

HE 9/2002, StVM 16/2002, EV 96/2002

11.12.2002/1075:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Lakia sovelletaan äitiys- ja vanhempainrahaan sekä osittaiseen vanhempainrahaan, jos oikeus äitiysrahaan alkaa lain tultua voimaan.

Lakia sovelletaan isyysrahaan, jos ensimmäinen kyseisestä lapsesta johtuva isyysrahakausi alkaa lain tultua voimaan.

Lakia sovelletaan kuitenkin lain 23 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun vanhempainrahakauden jälkeen välittömästi suoritettavaan isyysrahaan, jos vanhempainrahakausi päättyy lain tultua voimaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 147/2002, StVM 34/2002, EV 173/2002

30.12.2002/1303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Lain 18 a §:n 1 momenttia sovelletaan sellaiseen äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan, osittaiseen vanhempainrahaan sekä erityishoitorahaan, jos vakuutetun oikeus mainittuihin etuuksiin alkaa tämän lain tultua voimaan.

Lain 18 b §:n 1 ja 2 momentissa, 22 §:n 1 momentissa ja 23 e §:n 1 momentissa säädettyjä määriä sovelletaan etuuteen, joka kohdistuu lain voimassaoloaikaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 148/2002, StVM 42/2002, EV 225/2002

31.1.2003/81:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2003.

HE 165/2002, StVM 39/2002, EV 209/2002

27.6.2003/643:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Lain 15 §:n 4 momenttia sovelletaan työkyvyttömyyteen, joka kohdistuu lain voimassaoloaikaan. Jos vakuutettu oli työkyvytön lain voimaan tullessa, lain voimaantuloa välittömästi edeltänyt yhdenjaksoinen työkyvyttömyys otetaan huomioon määrättäessä lain 19 §:n 1 ja 2 momentin mukaista omavastuuaikaa ja laskettaessa 19 §:n 7 momentin mukaisia suorituspäiviä.

HE 242/2002, StVM 58/2002, EV 298/2002

18.7.2003/703:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 suoritettaviin vakuutetun sairausvakuutusmaksuihin.

Tämän lain 16 §:n 2 ja 5 momenttia sovelletaan, kun työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 244/2002, StVM 55/2002, EV 268/2002

18.7.2003/704:

HE 244/2002, StVM 55/2002, EV 268/2002

8.8.2003/718:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 261/2002, StVM 57/2002, EV 282/2002

19.12.2003/1148:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 150/2003, StVM 25/2003, EV 104/2003

19.12.2003/1151:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Lain voimaan tullessa erityiskorvattaviksi säädetyt lääkkeet ovat erityiskorvattavia voimaantuloajankohdan mukaisessa laajuudessa viisi vuotta lain voimaantulosta, kuitenkin enintään niin kauan kuin erityiskorvattavalle lääkkeelle vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta on voimassa.

Sen estämättä mitä edellä säädetään, lääkkeiden hintalautakunta voi ottaa käsiteltäväkseen 2 momentissa säädettyä voimassaoloaikaa aikaisemmin lääkkeen erityiskorvattavuutta koskevan asian 5 d §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisissa tilanteissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulee asettaa lääkkeiden hintalautakunta sekä lääkkeiden hintalautakunnan yhteydessä toimiva asiantuntijaryhmä kolmeksi vuodeksi 1 päivänä tammikuuta 2004 lähtien.

Tällä lailla kumotaan valtioneuvoston päätös vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista ja niiden hoitoon käytettävistä lääkkeistä, joista sairausvakuutuslain mukaan korvataan 100 tai 75 prosenttia säädetyn kiinteän omavastuun ylittävältä osalta (34/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen voimaantulon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 62/2003, StVM 19/2003, EV 75/2003

30.12.2003/1325:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 20 §:n 1 momentti.

HE 160/2003, StVM 29/2003, EV 125/2003

7.5.2004/351:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004. Sen 57 §:n 2 momentin toista virkettä sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä syyskuuta 2004.

Lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa aiheettomasti maksettuun etuuteen ja syntyneeseen saatavaan. Tällaisen saatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika. Kysymyksessä oleva saatava vanhentuu kuitenkin tämän lain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei se vanhentuisi myös 31 päivänä joulukuuta 2003 voimassa olleiden säännösten mukaan tätä ennen.

HE 158/2003, StVM 4/2004, EV 20/2004

9.7.2004/639:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 76/2004, StVM 17/2004, EV 115/2004

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.