Seurattu SDK 1117/2019 saakka.

30.12.1957/482

Asetus yleisistä teistä (kumoutunut)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumoutunut. Ks. MaantieL 503/2005.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/54) 117 §:n 1 momentin nojalla:

1 luku

Yleisiä määräyksiä

1 §

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö määrää liikenteelliseltä merkitykseltään tärkeät maantiet valtateiksi tai kantateiksi.

Valtateiksi voidaan määrätä sellaiset maantiet, jotka palvelevat tärkeiden asutus- ja liikennekeskuksien välistä kaukoliikennettä ja toimivat liikenteen pääasiallisina kokoojateinä, muodostaen maantieverkon rungon.

Kantateiksi voidaan määrätä sellaiset maantiet, jotka täydentävät valtatieverkkoa ja joilla on tärkeä merkitys liikenteen kokoojateinä.

Valtatiet ja kantatiet on osoitettava erityisillä tiemerkeillä.

2 §

Yleinen tie voidaan tehdä moottoritieksi tai moottoriliikennetieksi liikenteen niin vaatiessa. Moottoritiellä tulee olla erilliset, keskikaistan erottamat ajoradat, joilla ei ole avattavia siltoja, ja tulee sitä risteävän liikenteen kulkea eri tasossa. Moottoritiehen liittyvä liikenne on johdettava tiesuunnitelmassa erityisesti järjestettyjen liittymiskohtien kautta, eikä moottoritien ja siihen rajoittuvan kiinteistön välillä saa olla muuta kulkuyhteyttä. Mitä tässä on säädetty moottoritiestä, on voimassa myös moottoriliikennetiestä kuitenkin siten, että sillä voi olla vain yksi ajorata ja että sillä voidaan erityisestä syystä sallia sekä avattavia siltoja, että risteävän liikenteen kulkeminen samassa tasossa tiesuunnitelman osoittamalla tavalla. Liikenteestä moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä säädetään erikseen. (16.4.1971/284)

Polku on lähinnä jalkaisin, ratsain tai polkupyörällä tapahtuvaa liikennettä varten tarkoitettu tie.

Erityisellä talvitiellä tarkoitetaan tietä, jota myöten tarpeellinen liikenneyhteys järjestetään talvisin lähinnä vesistöjen ja vesiperäisten maiden yli sellaisten paikkojen välille, missä muuna vuodenaikana ei ole tieyhteyttä tai missä se on suhteettoman pitkä tai vaikeakulkuinen tahi vaikeasti pidettävissä vapaana lumi- ja jääesteistä.

Jos tie tai sen osa on muulloin kuin tien tekemisen yhteydessä tarpeen määrätä moottoritieksi, moottoriliikennetieksi, muuksi vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitetuksi ajotieksi, poluksi tai erityiseksi talvitieksi taikka jokin tässä mainittu tie toisentyyppiseksi tieksi, päättää tästä liikenneministeriö tielaitoksen keskushallinnon esityksestä. Ennen esityksen tekemistä on niille, joiden oikeutta tai etua asia koskee, varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi samassa järjestyksessä kuin tiesuunnitelmasta säädetään sekä hankittava alueellisen ympäristökeskuksen, maakunnan liiton ja kunnan lausunnot. Asiassa annettava päätös on saatettava yleisesti tiedoksi samassa järjestyksessä kuin tiesuunnitelman tiedoksi antamisesta säädetään. (17.2.1995/199)

3 §

Tiehen välittömästi liittyvällä vähäisellä varastoalueella tarkoitetaan vain sellaista aluetta, jota käytetään tienpitoaineiden tai tietarkoituksiin tarvittavien välineiden säilyttämiseen taikka varastoimiseen.

4 § (16.4.1971/284)

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee pitää luetteloa yleisistä teistä. Luetteloon on merkittävä erikseen maantiet ja paikallistiet ja kunkin tien osalta, milloin se on luovutettu yleiseen liikenteeseen. Luettelosta tulee myös käydä ilmi, onko tie valtatie, kantatie, moottoritie, moottoriliikennetie, muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie, polku tai erityinen talvitie. Luetteloon on erityisten talviteiden kohdalle merkittävä ne tiet, joita yleisistä teistä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan erityisen talvitien järjestämisen takia ei tarvita yleiseen liikenteeseen. Luettelossa, joka voidaan laatia tieosittain, on lisäksi mainittava tienpitäjä, tien tai tieosan pituus ja, mikäli tie ei ole vain yhden kunnan alueella, sen pituus eri kunnissa.

Tie- ja vesirakennushallituksessa on myös pidettävä luetteloa tien liitännäisalueista ja tienpitoa varten perustetuista oikeuksista ottaa tienpitoainetta ja käyttää yksityistä tietä.

2 luku

Tien tekeminen

A. Alustava käsittely
5 § (9.8.1963/405)

Aloite uuden yleisen tien rakentamisesta on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle. Aloitekirjelmään on liitettävä vähintään mittakaavaan 1:400 000 laadittu kartta, jolle ehdotettu tie ja sen ympäristössä oleva tieverkko on havainnollisesti merkitty.

Milloin aloitteentekijä on muu kuin kunta tai valtion viranomainen ja aloite koskee vain yhden kunnan aluetta, aloite on jätettävä kunnalle, jonka tulee lausuntonsa ohella lähettää se edelleen tie- ja vesirakennushallitukselle.

6 § (9.8.1963/405)

Tielaitoksen tulee aloitteen johdosta hankkia lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja maakunnan liitolta. Mikäli kunta ei ole aloitteentekijä tai antanut asiasta lausuntoaan, on kuntaa kuultava. Tarvittaessa tielaitoksen tulee hankkia aloitteesta lausuntoja muiltakin viranomaisilta ja järjestöiltä, joita aloite koskee. (17.2.1995/199)

Jos 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu kunnan lausunto on kielteinen, tie- ja vesirakennushallitus voi päättää, hankkimatta 1 momentissa mainittua selvitystä, ettei aloitteen johdosta ryhdytä enempiin toimenpiteisiin.

7 § (3.11.1995/1255)

Jos kunta yleisistä teistä annetun lain 95 §:n 1 momentin nojalla on päättänyt ottaa osaksi tai kokonaan vastatakseen tietyn yleisen tien tienpidon kustannuksista, siitä on ilmoitettava kunnan antamassa lausunnossa tai, jos kunta on aloitteen tekijä, aloitekirjelmässä.

8 § (3.11.1995/1255)

Jos aloite ei ole 6 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla rauennut, tielaitoksen keskushallinto voi, saatuaan alueellisen ympäristökeskuksen, maakunnan liiton ja kunnan lausunnon sekä mahdollisen muun selvityksen, määrätä laadittavaksi tiesuunnitelman aloitteessa tarkoitettua tietä varten.

Jos tielaitoksen keskushallinto katsoo, ettei aloitteessa tarkoitetulla tiellä tulisi olemaan yleisistä teistä annetun lain 7 tai 8 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai ettei tiehankkeen toteuttamiseen ajankohdan vuoksi tai muuten ilmeisesti ole taloudellisia mahdollisuuksia, tielaitoksen keskushallinto voi määrätä, että aloitetta koskeva tutkimus siirretään myöhäisempään ajankohtaan, tai päättää, että aloitteen annetaan raueta. Jos sekä kunta että maakunnan liitto ovat puoltaneet aloitetta, tielaitoksen keskushallinnon on alistettava aloitteen raukeamista koskeva päätöksensä liikenneministeriön ratkaistavaksi.

9 §

Tien parantamista koskeva aloite on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle, jonka asiana on päättää aloitteen johdosta suoritettavista tutkimuksista ja, milloin tiesuunnitelma on tarpeen, sen laatimisesta.

Jos aloite koskee yleistä tietä, jonka tienpitäjänä on kunta, on kuntaa kuultava. (3.11.1995/1255)

Tie- ja vesirakennushallitus voi, milloin aloitteelta ilmeisesti puuttuvat toteuttamismahdollisuudet, menettelemättä niinkuin 2 momentissa on säädetty, määrätä, että aloitteen johdosta ei ryhdytä enempiin toimenpiteisiin.

10 §

Edellä olevien säännösten estämättä tie- ja vesirakennushallitus voi omasta aloitteestaan määrätä tiesuunnitelman laadittavaksi.

B. Yleis- ja tiesuunnitelma (23.10.1998/764)
11 § (23.10.1998/764)

Yleis- ja tiesuunnitelmaa varten tarpeelliset tutkimukset suoritetaan ja suunnitelmat laaditaan tielaitoksen toimesta. Tielaitos voi antaa tässä momentissa mainitut tehtävät sekä niihin liittyvät 12 ja 13 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet muun viranomaisen tai yksityisen asiantuntijan suoritettaviksi valvontansa alaisena.

Yleis- ja tiesuunnitelmaan liitettävässä kustannusarviossa on erikseen mainittava tietyöstä ja yleisistä teistä annetun lain 9 luvussa säädetyistä korvauksista johtuviksi arvioidut kustannukset.

12 § (17.2.1995/199)

Tien suunnittelu on suoritettava tarpeen mukaan yhteistyössä kunnan, muiden liikenneviranomaisten sekä ympäristö- ja kaavoitusviranomaisten kanssa. Tien suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä on tarvittaessa neuvoteltava sellaisten muidenkin viranomaisten kanssa, joiden toimialaa tien tekeminen koskee.

13 § (23.10.1998/764)

Yleissuunnittelun ja tiesuunnittelun sekä niihin liittyvien tutkimusten aloittamisesta on ilmoitettava kunnalle sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla yleisistä teistä annetun lain 26 a §:n 1 momentissa mainituille henkilöille ja näillä on oikeus olla tutkimuksissa saapuvilla ja lausua mielipiteensä asiasta.

Edellä 1 momentissa mainittujen toimenpiteiden jälkeen katsotaan yleisistä teistä annetun lain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun tiesuunnitelman laatimisen alkaneen.

13 a § (23.10.1998/764)

Yleisistä teistä annetun lain 26 a §:n 1 momentissa tarkoitettu tilaisuus mielipiteen lausumiseen voidaan varata ilmoittamalla valmistelutyöstä henkilökohtaisesti, erityisessä tiedotustilaisuudessa, asettamalla valmisteluaineisto nähtäville sen jälkeen kun nähtäville asettamisesta on ilmoitettu niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan taikka muulla sopivaksi katsotulla tavalla.

14 § (23.10.1998/764)

Yleis- ja tiesuunnitelmasta on hankittava alueellisten ympäristökeskusten, maakunnan liittojen ja kuntien lausunnot. Lisäksi voidaan tarpeen mukaan pyytää lausuntoja muilta viranomaisilta. Niille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, on varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Tielaitoksen tulee lähettää kirjallinen ilmoitus suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sellaisille suunnitelma-alueen maanomistajille tai haltijoille, joiden asuinpaikka on toisessa kunnassa ja on asiakirjoissa mainittu tai muutoin tunnettu.

Kunnan on ennen lausunnon antamista 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa pidettävä suunnitelma yleisesti nähtävänä 30 päivän ajan. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on tielaitokselle osoitettuina toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta kuulutettava samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa saatetaan tiedoksi.

Kunnan on toimitettava lausuntonsa suunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista sekä jätetyt muistutuskirjelmät tielaitokselle.

15 § (3.11.1995/1255)

Jos kunnassa yleisesti nähtävänä olleesta tiesuunnitelmasta on tarpeen tehdä vaihtoehtoinen tai muutettu suunnitelma, joka tien suuntaukselta poikkeaa aikaisemmasta suunnitelmasta, vaihtoehtoisen tai muutetun suunnitelman osalta on noudatettava, mitä 14 §:ssä säädetään.

16 § (3.11.1995/1255)

Jos tiesuunnitelma koskee lyhyehkön tien rakentamista tai muuten sellaisen tien tekemistä, joka ei sanottavasti muuta paikallisia liikenneoloja, voidaan noudattaa yksinkertaisempaa menettelyä kuin 13 ja 14 §:ssä säädetään. Jollei tiesuunnitelmaa 14 §:n mukaisesti panna kunnassa yleisesti nähtäväksi, kiinteistön omistajalle tai haltijalle on kuitenkin muulla tavoin varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen.

17 § (23.10.1998/764)

Liikenneministeriö hyväksyy moottori- ja moottoriliikenneteiden rakentamista ja niiden merkittävää parantamista koskevat yleissuunnitelmat.

Muut yleissuunnitelmat sekä tiesuunnitelmat hyväksyy tielaitoksen keskushallinto. Jos kunta, maakunnan liitto tai alueellinen ympäristökeskus on olennaisessa kohdin eri mieltä tällaisesta suunnitelmasta tielaitoksen kanssa, on tielaitoksen siirrettävä asia liikenneministeriön ratkaistavaksi. Tielaitoksen keskushallinto voi erityisistä syistä muissakin tapauksissa siirtää suunnitelman liikenneministeriön hyväksyttäväksi.

18 § (23.10.1998/764)

Tiepiirin tulee antaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä tieto maakunnan liitolle, alueelliselle ympäristökeskukselle, kunnalle sekä, jos asian laatu sitä vaatii, muillekin viranomaisille. Tarpeen mukaan tulee tiedonantoon liittää jäljennös suunnitelmasta.

Tiepiirin tulee antaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä tieto niille suunnitelman johdosta muistutuksen tehneille, joiden osoite on tiedossa, samanaikaisesti kun päätös yleisistä teistä annetun lain 106 §:n mukaisesti annetaan yleisesti tiedoksi.

Yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymiseen liittyvät asiakirjat säilytetään tielaitoksen keskushallinnossa.

19 § (23.10.1998/764)

Hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan voidaan tehdä sellaisia tiehankkeeseen nähden pienehköjä muutoksia, jotka suunnitelman toteuttamisen yhteydessä harkitaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

C. Tiepäätös
20 § (29.12.1967/648)

Tien tekemisestä päättää, mikäli 25–32 §:stä ei muuta johdu, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Milloin tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi tulo- ja menoarviossa on tällaiseen tarkoitukseen osoitettu varoja, päättää tien tekemisestä sanottu viranomainen. Jos kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö on asettanut yleisten teiden tekemiseen tulo- ja menoarviossa osoitettuja varoja tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi, päättää tien tekemisestä tältä osin niin ikään tie- ja vesirakennushallitus, jollei ole erityistä syytä saattaa asiaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ratkaistavaksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tiepäätöstä älköön niissä tapauksissa, joissa tiesuunnitelman laatiminen on tarpeen, tehtäkö ennen kuin suunnitelman vahvistamista koskeva päätös on saanut lainvoiman paitsi, jos työ on kiireellisesti aloitettava ja, milloin suunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, mainittu ministeriö on yleisistä teistä annetun lain 107 §:n 3 momentin mukaisesti määrännyt vahvistamansa suunnitelman täytäntöönpantavaksi.

Tieviranomaisille annetut maanomistajien tai kunnan sitoumukset osallistumisesta tienpidon kustannuksiin on liitettävä tiepäätöksen antamista koskevaan tie- ja vesirakennushallituksen esitykseen. Tien tekemisestä johtuvien kustannusten korvausperusteiden selvittämisestä eräissä tapauksissa ennenkuin tiepäätös tehdään, säädetään 49 §:ssä.

21 § (3.11.1995/1255)

21 § on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

22 §

Kun uusi tie rakennetaan tai tietä siten parannetaan, että sitä varten tarvitaan lisäaluetta, on tietyön alkaessa tien suunta sekä lisä- ja liitännäisalueen sijainti merkittävä maastoon työn alaiseksi otettavalla alueella.

Siitä, millä tiellä tai tieosalla ja milloin työ on alkanut, on viimeistään 30 päivän kuluessa julkisesti kuulutettava 71 §:ssä säädetyllä tavalla tai annettava maanomistajalla todisteellinen tieto.

23 §

Tieviranomainen voi yleisellä tiellä suoritettavan tietyön vuoksi kieltää liikenteen tai sitä rajoittaa, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi ja liikenne voidaan sopivasti järjestää toiselle tielle.

Niin ikään voi tieviranomainen määrääminsä ehdoin sallia tien käyttämisen liikenteeseen ennen tietyön päättymistä, mikäli se voi tapahtua sanottavasti tietyötä vaikeuttamatta ja tietä vahingoittamatta.

24 § (8.11.1985/844)

Kun rakennus- tai parannustyön alaisena ollut tie tai sen sellainen osa, joka tarkoituksenmukaisesti voidaan luovuttaa yleiseen liikenteeseen, on valmistunut, tie- ja vesirakennuspiirin on, toimitettuaan tarvittaessa tarkastuksen, määrättävä, mistä päivästä tie on luovutettava yleiseen liikenteeseen ja ilmoitettava tästä aiheutuvat muutokset yleisten teiden luetteloon. Jollei tien kunnossapito kuulu tie- ja vesirakennuspiirille, tämän on ilmoitettava luovuttamisesta sille, joka tienpitäjänä tulee huolehtimaan tien kunnossapidosta.

Milloin tienpitäjänä on ollut muu kuin tie- ja vesirakennuspiiri, on sen, jonka toimesta rakennustyö on tehty, ilmoitettava valmistumisesta tie- ja vesirakennuspiirille, jonka tulee ryhtyä 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

D. Tien suunnittelua ja tekemistä koskevia erityismääräyksiä (29.12.1967/648)
25 § (29.12.1967/648)

Kunta voi, sovittuaan asiasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa, kustannuksellaan laadituttaa ehdotuksen kokonaan tai osaksi alueellaan olevan tien tekemistä koskevaksi tiesuunnitelmaksi, joka on kustannusarvioineen ja muine tarpeellisine asiakirjoineen toimitettava tie- ja vesirakennushallitukselle. Sitten kun tie- ja vesirakennushallitus on tarkastanut ehdotuksen ja tehnyt siihen ehkä tarpeellisiksi katsomansa muutokset, on suunnitelma edelleen, käsiteltävä siten kuin tässä luvussa tiesuunnitelmasta on säädetty.

26 §

Valtion rautatien rakennustyöstä välittömästi johtuva rautatien ja yleisen tien risteyskohdan järjestely, yleisen tien siirtäminen ja rautatien liikennepaikan liittäminen sen läheisyydessä olevaan yleiseen tieverkkoon on rautatien rakennustyön yhteydessä suunniteltava ja suoritettava rautatielaitoksen toimesta ja sille osoitetuilla varoilla.

Jos valtioneuvosto on vahvistanut rakennettavan rautatien suunnan ja rautatien rakentamispäätökseen sisältyy lunastuslupa 1 momentissa tarkoitettuun uuden tien rakentamiseen tai tien parantamiseen, Ratahallintokeskus vahvistaa, sovittuaan asiasta tielaitoksen keskushallinnon kanssa, mainittua tietyötä koskevan tiesuunnitelman sen estämättä, mitä tässä luvussa säädetään tiesuunnitelmasta. (3.11.1995/1255)

Jos rautatiehallitus ja tie- ja vesirakennushallitus ovat eri mieltä tiesuunnitelmasta, se on rautatiehallituksen toimesta alistettava kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön vahvistettavaksi.

Edellä tarkoitetun tien tekemisestä päättää rautatiehallitus.

27 §

Rautatiehallituksen esityksestä tie- ja vesirakennushallitus voi, milloin tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, ottaa 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun tien suunnitelman laatimisen ja tien tekemisen tai osan näistä tehtävistä suorittaakseen rautatien rakentamiseen osoitetuilla varoilla. Mainitut tehtävät on suoritettava, mikäli mahdollista, sen mukaan kuin rautatien rakennustyö edistyy.

Erimielisyyden sattuessa menetellään kuten 26 §:n 3 momentissa on säädetty.

28 §

Jos rautatien rakennustyön katsotaan aiheuttavan liikenneolosuhteissa sellaisia muutoksia, että on tarpeen täydentää yleistä tieverkkoa muulla tavoin kuin mitä 26 §:n 1 momentissa edellytetään, rautatiehallituksen on toimitettava sen käytettävissä oleva selvitys tie- ja vesirakennushallitukselle tieverkon täydentämisen tutkimista ja suunnittelua varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tehtävät on suoritettava noudattamalla, mitä 11–19 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että rautatiehallitusta on kuultava ennen tiesuunnitelman vahvistamista ja että alustavat arviot tieverkon täydentämisen kustannuksista on, mikäli mahdollista, laadittava niin hyvissä ajoin, että ne ovat tiedossa rautatien rakennustyön rahoittamisesta päätettäessä.

29 §

Jos yleisen tien tekemiseen sisältyy tien rakentaminen tai parantaminen rautatien kohdalla muissa kuin 26 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa, työ suoritetaan tältäkin osin tien tekemiseen osoitetuilla varoilla ja, ellei tie- ja vesirakennushallituksen ja rautatiehallituksen välillä toisin sovita, rautatielaitoksen toimesta.

30 §

Milloin kysymyksessä on yleisen tien ja rautatien tasoristeyksen muuttaminen eritasoiseksi erillisenä rakennustyönä siihen erikseen osoitetuilla varoilla, rautatielaitoksen tai tie- ja vesirakennushallituksen tulee yhteistoiminnassa suunnitella ja tarkoitukseen erikseen osoitetuilla varoilla suorittaa työ sen mukaan kuin asiasta sovitaan.

Suunnitelman vahvistamisesta on voimassa, mitä tässä luvussa on tiesuunnitelmasta säädetty.

31 §

Mitä 26–30 §:ssä on säädetty tien tekemisestä eräissä tapauksissa, on soveltuvin osin noudatettava, milloin kysymyksessä on valtion lentokenttä tai kanava taikka yksityinen rautatie, mikäli näistä ei ole laissa toisin säädetty.

32 §

Milloin muu kuin yleisistä teistä annetun lain edellyttämä tienpitäjä haluaa suorittaa yleisen tien tekemisen, voidaan siihen erityisistä syistä suostua.

Hakemus on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle ja asian ratkaisee, jos tarkoitukseen ei tarvita valtion varoja, se viranomainen, joka 17 §:n mukaan vahvistaa tiesuunnitelman työtä varten, sekä muutoin se viranomainen, joka 20 §: n 1 momentin mukaan antaa tiepäätöksen.

Tehtävän suorittamista koskevassa päätöksessä on määrättävä, mihin mennessä työ on loppuunsaatettava, sekä työn valvonnassa, tehdyn tien vastaanottamisessa ja muutoin työn suorittamisessa noudatettavat, tarpeellisiksi katsottavat ehdot. Lisäksi on määrättävä, korvataanko, missä laajuudessa ja missä järjestyksessä tientekokustannukset hakijalle.

Muutoin on 1 momentissa tarkoitetussa tien tekemisessä noudatettava, mitä tämän luvun 5–24 §:ssä on säädetty.

3 luku

Liitännäisalueiden ja eräiden oikeuksien perustaminen (30.1.1981/115)

32 a § (16.4.1971/284)

Pysähdyspaikalle sekä yleisistä teistä annetun lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle pysäköimisalueelle saadaan sijoittaa vähäisiä laitteita ja rakennelmia. Tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista taikka ajoneuvojen huoltoa varten varatulle liitännäisalueelle saadaan lisäksi sijoittaa laitteita, rakennelmia ja rakennuksia

1) moottorihotellia, motellia ja moottorimajaa varten;

2) ravintolaa, kahvilaa ja kioskimyymälää varten;

3) polttoaineen jakelua ja moottoriajoneuvojen huoltoa varten;

4) liikennevalvontaa ja ensiaputoimintaa varten; sekä

5) edellä lueteltujen toimintojen edellyttämän henkilökunnan asumista varten, milloin se osoittautuu välttämättömäksi.

Edellä tarkoitetut laitteet, rakennelmat ja rakennukset pystytetään tai rakennetaan joko tienpitäjän toimesta tahi tienpitoviranomaisen myöntämän luvan nojalla. Lupaan voidaan liittää tarpeellisiksi katsottavia ehtoja. Rakennusten rakentamisesta tienpitäjän toimesta päättää liikenneministeriö.

Ennen kuin 2 momentissa mainittu lupa myönnetään tai, milloin edellä mainitut laitteet, rakennelmat tai rakennukset on rakennettu tai rakennetaan tienpitäjän toimesta, on tienpitoviranomaisen tarpeen vaatiessa tehtävä asianomaisen kanssa sopimus alueen käyttämisestä, rakentamisesta, liiketoiminnan harjoittamisesta ja valtiolle mahdollisesti maksettavasta korvauksesta. Sopimuksen tekemistä varten on pyydettävä tarjouksia luotettavilta, vakavaraisilta ja ammattitaitoisilta yrittäjiltä ja on sopimus tehtävä sen yrittäjän kanssa, joka asetetussa määräajassa on antanut liikenteen ja matkailun vaatimukset sekä käyttötarkoituksen edellyttämän palvelutason huomioon ottaen yleisen edun kannalta sopivimman tarjouksen. Sopimuksesta päättää tienpitäjän puolesta tie- ja vesirakennushallitus, jonka asiana on valvoa, että tehtyä sopimusta ja lupaehtoja noudatetaan. Sopimusta ei saa siirtää toiselle ilman tienpitäjän suostumusta.

Tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa, jollei muualla ole asiasta erikseen säädetty, on huolehdittava siitä, että pysäköimistiloja varataan tarvetta vastaavasti ja että rakentamisessa ja muutoinkin noudatetaan mitä yleisistä teistä annetussa laissa ja muualla on erikseen säädetty.

32 b § (23.10.1998/764)

Kun tiesuunnitelmassa on yleisistä teistä annetun lain 26 §:n 3 momentin nojalla määrätty oikeudesta tietyön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen tai alueen käyttämiseen majoitus-, varasto- tai muuna sellaisena alueena, on tienpitäjän tietyön päätyttyä ja edellä mainittuihin tarkoituksiin varattujen alueiden käytön loputtua siistittävä ja maa-ainesten läjittämiseen käytettyjen alueiden osalta tarvittaessa myös tasattava alueet niin, että maanomistaja voi ilman kohtuutonta haittaa käyttää aluetta asianmukaisella tavalla hyväkseen.

33–34 §

33–34 § on kumottu A:lla 23.10.1998/764.

4 luku

Yleisen tien lakkauttaminen (3.11.1995/1255)

35 § (3.11.1995/1255)

Kysymyksen yleisen tien lakkauttamisesta voi panna vireille tielaitoksen keskushallinto tai asianomainen kunta. Kunnan on toimitettava aloitteensa tielaitoksen keskushallinnolle. Tielaitoksen keskushallinnon on ennen liikenneministeriölle tehtävää esitystään hankittava asiasta maakunnan liiton lausunto sekä kuultava kuntaa, jollei tämä ole tehnyt aloitetta tai yhtynyt siihen.

36 § (3.11.1995/1255)

Tien lakkauttamisesta yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa päättää liikenneministeriö. Tie lakkaa olemasta yleinen tie päätöksessä määrätyn kalenterivuoden alusta, jollei päätöksestä muuta johdu. Päätöksestä, joka koskee yleisen tien lakkauttamista, tulee käydä ilmi, määrätäänkö lakkautettavan tien aluetta käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen. Päätöksestä on annettava erikseen tieto kunnalle ja maakunnan liitolle.

5 luku

Yksityisen tien muuttaminen yleiseksi ja laivalaiturin liittäminen yleiseen tiehen

37 § (12.6.1964/324)

Aloite yksityisen tien muuttamisesta paikallistieksi tai maantieksi on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle ja on siihen liitettävä sellainen kartta kuin 5 §:ssä on sanottu, luettelo yksityisen tien osakkaista sekä tiealueen ja tietä varten tarvittavien tienpitoaineen ottopaikkojen omistajista ja haltijoista, ilmoitus yksityisen tien tienpitoa varten mahdollisesti valitusta toimielimestä ja saatavissa oleva selvitys tien perustamisesta sekä tietä ja tiealuetta koskevista muista seikoista.

Milloin aloitteen tekijä on muu kuin kunta tai valtion viranomainen ja aloite koskee vain yhden kunnan aluetta, aloite on annettava kunnalle, jonka tulee lausuntonsa ohella lähettää se edelleen tie- ja vesirakennushallitukselle.

38 §

Käsiteltäessä kysymystä yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi on, ottamalla lisäksi huomioon jäljempänä olevat määräykset, soveltuvin osin noudatettava, mitä 6 ja 7 §:ssä sekä 8 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty uuden tien rakentamista koskevan aloitteen käsittelemisestä.

Jos tie- ja vesirakennushallitus katsoo, että yksityistä tietä, ennenkuin se voidaan luovuttaa yleiseksi tieksi, on siinä määrin parannettava, että työ on verrattava uuden tien rakentamiseen, on aloitetta sitä edelleen käsiteltäessä pidettävä uuden tien rakentamista koskevana aloitteena.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo, että yleisistä teistä annetun lain säätämät edellytykset yksityisen tien muuttamiseksi yleiseksi ovat olemassa, on, sittenkun tarvittaessa on hankittu selvitys tien kunnosta ja kuntoonpanon aiheuttamista kustannuksista, toimitettava tien katselmus maan sulana ollessa. Katselmuksen toimittaa tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö, ja on siihen kutsuttava 37 §:ssä mainitut henkilöt sekä asianomaisen tielautakunnan edustaja. Katselmuksessa on muun muassa tehtävä ehdotus tien kuntoonpanokustannusten suorittamisesta sekä merkittävä katselmuspöytäkirjaan ilmoitus siitä, suostuvatko asianomaiset ehdotetulla tai muulla tavalla osallistumaan sanottuihin kustannuksiin ja, mikäli ei ole kysymyksessä yleisistä teistä annetun lain 114 §:ssä tarkoitettu tie, hankittava selvitys siitä, suostuvatko ne, joilla on oikeus yksityisen tien alueeseen tai muu sanotun lain 110 §:ssä mainittu oikeus, korvauksetta luopumaan oikeudestaan.

39 §

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee toimittaa 37 §:ssä mainitut asiakirjat ja hankkimansa selvitykset omine lausuntoineen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi päättää kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, ja on päätöksessä määrättävä, muuttuuko tie maantieksi vai paikallistieksi sekä tien kuntoonpanoa koskevista toimenpiteistä ja niistä aiheutuvista kustannuksista.

Yksityinen tie muuttuu yleiseksi päätöksessä määrättävänä ajankohtana. Jos tien yleiseksi muuttamisen ehdoksi asetetaan, että sen kuntoonpaneminen on kokonaan tai osaksi suoritettava luovuttajan toimesta, muuttuu tie yleiseksi sitä seuraavan kuukauden alusta, jona kuntoonpano on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin tai hänen määräämänsä henkilön toimituttamassa katselmuksessa todettu hyväksyttävällä tavalla suoritetuksi. Katselmukseen, joka on pidettävä maan sulana ollessa, on kutsuttava tien luovuttajan ja tielautakunnan edustajat.

Tienpitoviranomaisen on, sittenkun yksityinen tie on muuttunut yleiseksi, tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tietoimituksen pitämiseksi.

40 §

Aloite laivalaiturin liittämisestä yleiseen tiehen on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle.

Aloitteen käsittelyssä ja sen ratkaisemisessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 37–39 §:ssä on säädetty yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi.

6 luku

Yksityisten teiden järjestely

41–45 §

41–45 § on kumottu A:lla 23.10.1998/764.

7 luku

Maan käytön tietarkoitukseen ja liitännäisalueen lakkauttaminen

46 § (3.11.1995/1255)

Yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin perusteella lakkaavan tien alue tai sen osa voidaan tiesuunnitelmassa määrätä käytettäväksi muihin tietarkoituksiin. Jollei tiesuunnitelmassa ole tällaista määräystä, tienpitoviranomainen voi päätöksellään määrätä alueen käyttämisestä muihin tietarkoituksiin. Päätös on tehtävä ennen kuin parannettu tie luovutetaan yleiseen liikenteeseen 24 §:n mukaisesti, jolloin alueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaavat yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin mukaisesti.

47 § (3.11.1995/1255)

Liitännäisalueen lakkauttamisesta päättää tienpitoviranomainen. Päätöksessä on määrättävä, mistä ajankohdasta tieoikeus liitännäisalueeseen lakkaa.

8 luku

Tienpitäjä ja tienpidon kustannukset

48 §

Yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentissa ja 21 §:ssä mainittu tienpitomääräys voidaan antaa kunnalle joko sen omasta hakemuksesta tai tie- ja vesirakennushallituksen esityksestä. Viimeksi mainitussa tapauksessa on esitykseen liitettävä kunnan antama suostumus tienpitäjäksi ryhtymiseen.

Milloin kunta haluaa kokonaan tai osaksi vapautua sille annetusta tienpitomääräyksestä, jättäköön sitä koskevan, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle osoitetun anomuksen tie- ja vesirakennushallitukselle niin hyvissä ajoin, että tienpitovelvollisuuden alaisella tiellä voidaan maan sulana ollessa pitää katselmus ja asia ratkaista ennen seuraavan kalenterivuoden alkua.

Edellä 2 momentissa mainitun katselmuksen, jossa kunnan edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, pitää tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö. Katselmuksessa laadittu pöytäkirja tarpeellisine selvityksineen on anomuksen ohella toimitettava kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Kunnalle annettu tienpitomääräys voidaan muulloinkin, kun siihen on aihetta, kokonaan tai osaksi peruuttaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätöksellä. Ennen tätä tarkoittavan esityksen tekemistä on tie- ja vesirakennushallituksen kuultava kuntaa.

49 §

Jos kunta on yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentin tai 21 §:n mukaisesti määrätty maantien tekemisen osalta tienpitäjäksi tai jos muutoin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi antaa työ kunnan suoritettavaksi, tulee tie- ja vesirakennushallituksen neuvotella kunnan kanssa sopimuksen aikaansaamiseksi työn suorittamisesta kunnan toimesta ja kunnalle tulevan korvauksen maksamisesta joko tie- ja vesirakennushallituksen ja kunnan hyväksyttävän kustannusarvion mukaisesti tai siten, että joidenkin kustannuserien tahi koko työn osalta korvaus maksetaan tarpeellisina pidettävien todellisten kustannusten mukaan. (30.1.1981/115)

Jos 1 momentissa mainittu sopimus aikaansaadaan, tulee tie- ja vesirakennushallituksen, jollei tiepäätöksen tekeminen kuulu sille, tiepäätöksen antamista koskevan esityksen yhteydessä ilmoittaa siitä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle ja, jollei kuntaa ennestään ole määrätty tienpitäjäksi, samalla tehdä tätä tarkoittava esitys.

Jollei edellä tarkoitettua sopimusta saada aikaan, tulee tie- ja vesirakennushallituksen, milloin se katsoo, ettei työtä tarkoituksenmukaisuussyistä olisi annettava tienpitäjäksi määrätyn kunnan suoritettavaksi tehdä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle esitys tienpitoa koskevan määräyksen peruuttamisesta kysymyksessä olevan tien tekemisen osalta.

4 momentti on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

50 §

Milloin kunta on tienpitäjänä velvollinen huolehtimaan maantien kunnossapidosta, tulee sen tie- ja vesirakennushallituksen määräämässä ajassa toimittaa tie- ja vesirakennuspiirille ehdotus seuraavan vuoden kunnossapitotöistä ja niiden kustannuksista. Tie- ja vesirakennuspiirin tulee tarpeen mukaan neuvoteltuaan asiasta kunnan kanssa laatia oma ehdotuksensa ja toimittaa se menoarvioehdotuksensa ohella tie- ja vesirakennushallitukselle. (30.1.1981/115)

Valtion tulo- ja menoarvion tultua vahvistetuksi tie- ja vesirakennushallituksen on yleisistä teistä annetun lain 83 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan ja menoarviossa yleisten teiden kunnossapitoon osoitettujen määrärahojen rajoissa vahvistettava se määrä, mikä kunnalle on sen kunnossapidettävien maanteiden kunnossapidon korvauksena sinä vuonna suoritettava. Samoja perusteita noudattaen voidaan vahvistettua määrää asianomaisen vuoden kuluessa korottaa käytettävissä olevien kunnossapitomäärärahojen rajoissa, milloin tämä poikkeuksellisten olosuhteiden tai kunnossapidon kustannuksiin vaikuttavien tekijöiden muuttumisen takia osoittautuu välttämättömäksi.

3 momentti on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

51 §

Kunnan ollessa tienpitäjänä otetaan yleisen tien kunnossapidosta laadittavassa arviossa kustannukset huomioon samojen perusteiden mukaan kuin mitä vastaavanlaisen soratien kunnossapidosta valtiolle aiheutuisi kustannuksia vuokrattuja tiekoneita käytettäessä tai kunnossapitoon liittyviä töitä yksikköhintaurakalla teetettäessä.

52 §

Yleisistä teistä annetun lain 83 §:n 2 momentissa mainittua kuoletusta laskettaessa katsotaan kuoletusajaksi nupu- ja piennupukiveyksien osalta 40 vuotta, sementtibetonipäällysteen osalta 30 vuotta, korkealuokkaisten asfalttipäällysteiden osalta 20 vuotta sekä keskiluokkaisten asfalttipäällysteiden osalta 10 vuotta. Milloin päällysteen kuoletusajan ja laissa säädetyn koron mukaan laskettu vuotuismaksu yhdessä muiden varsinaisten kunnossapitomenojen kanssa nousee suuremmaksi kuin vastaavanlaisen tien kunnossapidon soratienä arvioidaan nousevan, ei tämän enimmäismäärän ylittävää osaa vuotuismaksusta lueta korvaukseen oikeuttavaksi kunnossapidon kustannukseksi.

Ennenkuin kunta ryhtyy kustannuksellaan päällystämään kunnossapidettävänään olevaa maantietä, on sen hankittava päällystämissuunnitelmalle tie- ja vesirakennushallituksen hyväksyminen. (30.1.1981/115)

Ennen yleisistä teistä annetun lain voimaantulemista valmistuneiden kestopäällysteiden osalta kunta ei ole oikeutettu lukemaan kuoletusta ja korkoa korvauksiin oikeuttaviksi kustannuksiksi.

Milloin kunnan kielteisestä kannasta huolimatta sille annettu tienpitomääräys ennen kuoletusajan päättymistä peruutetaan sellaisen maantien osalta, jonka kunta on kustannuksellaan kestopäällystänyt, maksetaan kunnalle kertakaikkisena korvauksena määrä, joka vastaa sitä osaa 1 momentissa mainitusta vuotuismaksusta, mikä kunnalla olisi oikeus saada, jos sen tienpitomääräys olisi jatkunut päällysteen kuoletusajan loppuun saakka.

53 § (3.11.1995/1255)

53 § on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

54 § (3.11.1995/1255)

Jos kunta tienpitäjänä huolehtii yleisen tien tekemisestä, sen tulee, kun tiepäätös on annettu ja tielaitos on ilmoittanut siitä kunnalle, laatia tietyön suoritusohjelma ja toimittaa se tiepiirin hyväksyttäväksi. Samalla kunnan on haettava tiepiiriltä yleisistä teistä annetun lain 94 §:n 3 momentissa tarkoitettua ennakkokorvausta tien tekemisen kustannuksista.

55 § (3.11.1995/1255)

55 § on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

9 luku

Erityisiä säännöksiä

56 §

Määrättäessä tiealueen ulkorajaa tai tien vierialueen rajaa yleisistä teistä annetun lain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan ojan ulkoreunan, milloin oja ei ole valtioneuvoston antamien, teiden tekemistä ja kunnossapitoa koskevien teknillisten ohjeiden mukainen, olevan siinä, mihin se sanottujen ohjeiden mukaisesti tehtynä ulottuisi.

57 §

Yleisen tien varrella olevan rakennuksen etäisyys tiestä luetaan vaakasuoraan tietä lähinnä olevan rakenneosan kautta kulkevasta pystyviivasta.

58 §

Ennenkuin yleisistä teistä annetun lain 47 §:ssä tarkoitettu alue otetaan tienpitäjän käyttöön tai järjestetään sanotun lain 48 §:ssä tarkoitettu tilapäinen kulkutie, on kiinteistön omistajalle tai haltijalle, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

59 § (29.12.1967/648)

Yleisen tien ja valtion rautatien tasoristeys sorastuksen leveydeltä sekä yhteinen silta kunnossapidetään rautatielaitoksen toimesta sen käytettävissä olevilla varoilla. Mikäli rautatie ja yleisen tien ajorata yhteisellä sillalla ovat eri tasossa, voivat rautatiehallitus ja tienpitäjä kuitenkin sopia, että sillan osien puhtaanapito tiekannen alueella sekä tiekannen kunnossapito ja uusiminen suoritetaan tienpitäjän toimesta ja kustannuksella.

Rautatielaitoksen varoilla suoritetusta yhteisen sillan vartioimisesta ja kunnossapidosta, maksetaan siltä osin kuin nämä aiheutuvat tieliikenteestä rautatielaitokselle korvausta tienpitovaroista todellisten kustannusten mukaan, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

60 §

Yleisellä tiellä rautatien tasoristeyksen kohdalla oleva veräjä tai puomi on tehtävä tie- ja rautatieliikenteen turvallisuuden vaatimuksia vastaavaksi sen mukaan kuin asianomaiset tie- ja rautatieviranomaiset sopivat.

61–62 §

61–62 § on kumottu A:lla 17.2.1995/199.

63 §

Yleisen tien katsotaan asemakaava-alueella päättyvän siinä, missä liikenneväylä on rakennettu tai rakennuslainsäädännön mukaan olisi ollut rakennettava ja luovutettava yleisesti käytettäväksi katuna tahi missä tori, puisto tai muu vastaavanlainen alue alkaa. (30.1.1981/115)

Kun kunnassa asemakaavan toteuttaminen edistyy niin, että yleisen tien päätekohta 1 momentissa olevien säännösten mukaan on muutettava, on siitä kunnan viranomaisen toimesta viipymättä ilmoitettava tie- ja vesirakennuspiirille. Tie- ja vesirakennuspiirin tulee ilmoituksen saatuaan tai, milloin ilmoituksen tekeminen viivästyy, omasta aloitteestaankin toimittaa yleisen tien uuden päätekohdan määräämistä varten tarpeellinen katselmus. (30.1.1981/115)

Kunnan edustajalle on varattava tilaisuus olla katselmuksessa saapuvilla, ja katselmuksen toimittajan on tehtävä ehdotus yleisen tien uudeksi päätekohdaksi. Sen jälkeen kun tiepiiri on hankkinut lausunnon kunnalta, alueellinen ympäristökeskus vahvistaa yleisen tien uuden päätekohdan noudatettavaksi seuraavan kalenterivuoden alusta. (17.2.1995/199)

64 § (30.1.1981/115)

64 § on kumottu A:lla 30.1.1981/115.

65 § (3.11.1995/1255)

65 § on kumottu A:lla 3.11.1995/1255.

66 §

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo tarkoituksenmukaiseksi ottaa huolehtiakseen yleiseen tiehen kuuluvan, tienkäyttäjien tarpeeseen varatun yleisen kuormausalueen kunnossapidosta, voi se määrätä perittäväksi alueen käyttäjältä kunnossapitokustannuksia vastaavan korvauksen.

67 § (23.10.1998/764)

Jos yleisistä teistä annetun lain 62 §:n mukaisesti haltuunotetulla alueella olevan omaisuuden poistamisesta ei päästä sopimukseen, on tiepiirin asetettava omaisuuden omistajalle ja haltijalle kohtuullinen ja tietyön suorittamisen kannalta sopiva määräaika, jonka päätyttyä omaisuus poistetaan tienpitäjän toimesta. Tällöin tiepiirin on ennen omaisuuden poistamista, mikäli mahdollista, ilmoitettava siitä poistettavan omaisuuden omistajalle ja haltijalle.

68 § (3.11.1995/1255)

Yksityisen tien muuttamista yleiseksi ja yleisen tien lakkauttamista koskevista hakemuksista ja esityksistä tielaitoksen keskushallinnon on vuosittain laadittava yhdistelmä ja toimitettava se oman esityksensä ja kertyneiden asiakirjojen ohella liikenneministeriölle.

Erityisistä syistä tielaitoksen keskushallinto voi tehdä 1 momentissa mainitun esityksensä myös erillisenä.

69 §

Vahvistetun tiesuunnitelman tarkoittama maantietyö katsotaan yleisistä teistä annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaisesti aloitetuksi, kun työtä varten on myönnetty varoja ja työhön tieviranomaisen toimesta ryhdytty. Milloin kuitenkin myönnetyt varat on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan määrätyllä tieosalla, katsotaan tietyö aloitetuksi vain tiesuunnitelman tältä osalta.

70 § (30.1.1981/115)

70 § on kumottu A:lla 30.1.1981/115.

71 §

Milloin yleisistä teistä annetun lain tai tämän asetuksen mukaan on julkaistava kuulutus tai muutoin saatettava määräys, kielto tai muu asia yleisesti tiedoksi, eikä ole erikseen määrätty tai asianomaisen viranomaisen harkittavaksi annettu, miten tiedoksi saattaminen on tapahtuva, on noudatettava, mitä julkisista kuulutuksista erikseen on säädetty.

72 §

Määräykset lauttojen varusteista ja niiden liikenteen valvomisesta, kulkuyhteyden järjestämisestä talvilaivaliikennettä varten avattujen väylien yli sekä muusta tämän asetuksen toimeenpanosta antaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

Tarkemmat määräykset tietoimituksista antaa maanmittaushallitus.

73 §

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1958 lukien.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

9.8.1963/405:
12.6.1964/324:
29.12.1967/648:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Mikäli vireillä olevaa yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 4 momentissa tarkoitettua kiinteistön omistajien ja muiden asianosaisten kuulemismenettelyä ei ole saatettu loppuun ennen 1 päivää tammikuuta 1968, on asiassa sanotun menettelyn osalta ja muutoinkin noudatettava mainitun lain 50 §:n, sellaisena kuin se on 30 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa laissa (310/67), ja tämän asetuksen säännöksiä.

16.4.1971/284:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.

30.1.1981/115:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.

8.11.1985/844:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

28.10.1988/910:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

31.5.1991/871:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

17.2.1995/199:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.

3.11.1995/1255:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

23.10.1998/764:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.