Seurattu SDK 514/2017 saakka.

21.5.1954/243

Laki yleisistä teistä (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu MaantieL:lla 23.6.2005/503, joka on voimassa 1.1.2006 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Tämä laki koskee sellaisia teitä, jotka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja joiden pitämisestä huolehditaan julkisena tehtävänä sillä tavoin, kuin jäljempänä säädetään. Nämä tiet ovat yleisiä teitä.

Yleinen tie voi olla moottoritie tai moottoriliikennetie, joista säädetään tarkemmin asetuksella, tahi muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie tai polku taikka tie, jota käytetään ainoastaan talven aikana (erityinen talvitie). Näistä ovat soveltuvin osin voimassa tämän lain säännökset. (22.1.1971/44)

Kadun pitämisestä on voimassa, mitä siitä erikseen on säädetty.

2 §

Yleiset tiet ovat maanteitä tai paikallisteitä.

3 § (12.6.1964/323)

Tiehen kuuluvat ajorata ja muut liikenneradat, kuten jalkakäytävä ja polkupyörätie, sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luiska, pengermä, oja, keski-, väli- ja rajakaista, kohtaamis-, kääntymis- ja pysähdyspaikka, tiehen välittömästi liittyvä vähäinen varasto- tai pysäköimisalue sekä valaistuslaitteet ja liikennevalot, kaide, rumpu, silta, melueste, riista-aita, lautta laitureineen ja väylineen, laivalaituri ja varalaskupaikka, joka on määrätty tiehen liitettäväksi, sekä tiemerkki. Tiehen kuuluu myös alue, joka tarvitaan valtakunnan rajan ylittävästä tieliikenteestä aiheutuvaa tulli- ja passintarkastusta varten. (15.5.1998/342)

Teihin kuuluviksi luetaan niiden liitännäisalueina pysyvästi tarvittavat:

1) tienpitoaineen ottopaikat;

2) tienpitoa varten tarpeelliset erityiset rakennus- tai varastoalueet;

3) tien käyttäjien tarpeeseen varatut yleiset pysäköimis- ja kuormausalueet;

4) alueet, jotka ovat tarpeen tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista tai ajoneuvojen huoltoa varten (levähdysalueet); sekä

5) muut tienpitoa tai liikennettä varten tarpeelliset alueet, kuten tien tai liikenteen ympäristölle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi tai riista-aitojen rakentamiseksi tarvittavat alueet, sekä tien käyttäjien jätehuoltoon tarvittavat alueet.

(15.5.1998/342)

Alue, jota tarkoitetaan 1 momentissa, muodostaa tiealueen. Tiealue, jonka rajoja ei ole maanmittaustoimituksessa määrätty, ulottuu metrin etäisyydelle ojan tahi, missä ojaa ei ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkosyrjästä.

4 §

Tienpito käsittää tien tekemisen ja kunnossapidon.

Tienpitäjä huolehtii tienpidosta ja siihen kuuluvista asioista, vastaa ensisijaisesti tienpidosta aiheutuvista kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia.

Tienpitäjänä on valtio tai kunta.

5 § (16.12.1994/1196)

Yleisten teiden pitämisen kustannuksista vastaa valtio 10 luvussa olevien säännösten mukaan ja siinä säädetyin poikkeuksin.

6 §

Tien tekemisellä tarkoitetaan uuden tien rakentamista sekä tien parantamista.

Mitä tien parantamisesta on säädetty, on soveltuvin kohdin voimassa myös sen siirtämisestä.

7 §

Uusi maantie voidaan rakentaa:

1) jos tien harkitaan olevan tarpeen kauttakulkevaa kaukoliikennettä taikka sellaista muuta yleistä liikennettä varten, jolla ei ole pääasiallisesti vain paikallinen merkitys; tai

2) jos tietä on pidettävä muun yleisen tarpeen vaatimana.

8 §

Uusi paikallistie voidaan rakentaa, jos tie pääasiallisesti on tarpeen kunnan sisäistä tai muuta sellaista yleistä liikennettä varten, jolla on vain paikallinen merkitys.

9 §

Tien liitännäisalue voidaan perustaa ja tie parantaa yleisen tarpeen sitä vaatiessa.

10 § (23.1.1981/51)

Tieverkkoa kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota asutuksen sekä teollisuuden, kaupan, maa- ja metsätalouden sekä muiden elinkeinoalojen oleviin ja odotettavissa oleviin liikennetarpeisiin. Huomioon on otettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemuodot sekä niitä koskevat suunnitelmat. Tie on suunnaltaan, tasaukseltaan, leveydeltään ja muutoinkin tehtävä siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Liikenneturvallisuuden sekä liikenne- ja tieteknisten seikkojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota ympäristönsuojelunäkökohtiin. Tie on sijoitettava ja tehtävä siten, että tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Tien suunnittelun tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiseen kaavaan, jossa tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. (5.2.1999/133)

Tietä ei saa tehdä vastoin asemakaavaa. (5.2.1999/133)

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on tien suunnittelussa ja rakentamisessa otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. (5.2.1999/133)

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, voidaan tie suunnitella, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. (5.2.1999/133)

11 §

Tie on pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Tien kunnossapitoon kuuluvat:

1) tienpitoaineen toimittaminen tielle, tien tasaisena pitäminen, tiepölyn sitominen, milloin se katsotaan tarpeelliseksi, tien puhtaanapito, jätehuolto siten kuin siitä on erikseen säädetty, toimenpiteet tien kuivana pitämiseksi, rummun korjaaminen ja uusiminen sekä sillan, laiturin, varalaskupaikan ja lautan pitäminen käyttökunnossa; (31.8.1978/676)

2) kaiteen, tiemerkin tai muun sellaisen laitteen asettaminen; (23.1.1981/51)

3) rakennusten, varastojen ja laitteiden, luonnonesteiden sekä puiden, pensaiden ja tarvittaessa muunkin kasvillisuuden poistaminen tiealueelta ja tien varrelta, jollei toimenpidettä sen vaatimien kustannusten suuruuden vuoksi ole pidettävä tien parantamisena;

4) lautan kuljettaminen, jäätien järjestäminen lauttayhteyden sijaan, sillan vartioiminen sekä liikkuvan sillan avaaminen ja sulkeminen;

5) lumi- ja jääesteiden poistamiseksi sekä tulvan sattuessa tien liikennekelpoisena pitämiseksi tarvittavat toimenpiteet, näihin luettuna myös tien viitoittaminen;

6) tilapäisen kulkutien järjestäminen lumentulon tai muun luonnonesteen taikka tien vaurioitumisen johdosta; sekä

7) muut toimenpiteet, jotka tarkoittavat tien pysyttämistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa tai tien varrella olevien esteiden poistamista.

Jos 2 momentissa mainittu toimenpide suoritetaan tien tekemisen yhteydessä, se luetaan tien tekemiseksi.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, ei koske tien käyttäjien tarpeeseen varatun kuormausalueen kunnossapitoa. Niihin alueisiin, jotka on varattu tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista tai ajoneuvojen huoltoa varten, sovelletaan 1 ja 2 momentin säännöksiä, jollei alueen kunnossapidosta ole sopimuksella tai muutoin toisin määrätty. (9.8.1963/404)

12 § (9.8.1963/404)

Yleinen tie on talvella pidettävä moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti lumi- ja jääesteistä vapaana, jollei tie- ja vesirakennushallitus liikenteen vähäisyyden vuoksi tai muusta erityisestä syystä, määrää, että tie pidetään kunnossa ainoastaan hevosajoneuvoilla tapahtuvaa liikennettä varten tai ettei toimenpiteitä mainittujen esteiden poistamiseksi lainkaan suoriteta.

13 §

Tietä, jota erityisen talvitien järjestämisen takia ei tarvita liikenteeseen, ei ole tarpeen pitää liikennöitävässä kunnossa sinä aikana, jona talvitietä voidaan käyttää.

Milloin lumentulon vuoksi tai muusta syystä tien viereen on järjestetty tilapäinen kulkutie, tie saa olla liikennöitävään kuntoon laittamatta sinä aikana, kun este on olemassa ja tilapäinen tie pidetään liikennekelpoisena.

14 §

Paikallistie on muutettava maantieksi, jos se olojen muuttumisen johdosta tai muusta syystä ilmeisesti on saanut sellaisen merkityksen, kuin 7 §:n 1 kohdassa on sanottu.

Paikallistie voidaan muuttaa maantieksi samoin edellytyksin, kuin 7 §:n 2 kohdan mukaan voidaan rakentaa uusi maantie.

15 §

Maantie voidaan muuttaa paikallistieksi, jos se olojen muuttumisen johdosta tai muusta syystä ilmeisesti ei enää täytä niitä edellytyksiä, joilla tie 7 §:n mukaan voidaan rakentaa maantieksi, mutta on kuitenkin tarpeen sellaista yleistä liikennettä varten, jolla on paikallinen merkitys.

16 § (15.5.1998/342)

Yksityinen tie, katu tai rakennuskaavatie voidaan muuttaa yleiseksi tieksi 7 ja 8 §:ssä säädetyin edellytyksin. Niiden alueisiin tienpitäjälle syntyy 61 §:n 1 momentissa mainittu tieoikeus siitä ajankohdasta lukien, kun ne muuttuvat yleiseksi tieksi.

Yksityisellä tiellä tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista yksityiseen tiehen verrattavaa tietä tai liittymää, johon yksityisistä teistä annettua lakia (358/1962) ei sovelleta.

17 §

Yleinen tie tai maan käyttö tien liitännäisalueena voidaan lakkauttaa, jollei tietä tai liitännäisaluetta uuden tien rakentamisen johdosta tai muusta syystä enää pidetä yleisen edun kannalta tarpeellisena.

18 § (16.12.1994/1196)

Yleiseen tiehen kuuluvan, vapaasti ohjailtavan lautan (lautta-aluksen) käyttämisestä voidaan asetuksella erityisistä syistä säätää perittäväksi kohtuullinen käypä maksu. Köyden varassa liikkuvan lautan (lossin) käyttämisestä ei maksua kuitenkaan peritä.

19 § (20.12.1996/1100)

Tiesuunnitelmaa laadittaessa ja vahvistettaessa sekä muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään. Tienpidossa on otettava huomioon, mitä erikseen säädetään muinaismuistojen suojelusta sekä pyykkien ja muiden pysyvien rajamerkkien muuttamisesta.

2 luku

Tienpitäjä

20 §

Mikäli tämän pykälän jäljempänä olevista säännöksistä ei muuta johdu, on valtio sekä maanteiden että paikallisteiden pitäjä. Liikenneministeriö voi kuitenkin asianomaisen kunnan suostumuksella määrätä kunnan tienpitäjäksi. (23.1.1981/51)

Milloin tässä laissa olevan tai muun erityisen säännöksen tahi siihen perustuvan määräyksen mukaan joku muu kuin tienpitäjä on velvollinen vastaamaan tienpitoon kuuluvasta tehtävästä, noudatettakoon sitä. Valtioneuvosto voi toistaiseksi tai pysyvästi siirtää tehtävän hoitamisen tapahtuvaksi asianomaisen tienpitoviranomaisen toimesta. Erityisestä syystä valtioneuvosto voi osaksi tai kokonaan vapauttaa vastuuvelvollisen tehtävän hoitamisen kustannuksista.

21 §

Milloin tienpitäjänä on kunta, voi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö asianomaisten kuntien suostumuksella määrätä kunnan toimimaan erityisten paikallisten olojen vaatimassa laajuudessa tienpitäjänä toisenkin kunnan alueella.

22 §

Tienpitoviranomaisena, joka huolehtii tienpitäjälle kuuluvista tehtävistä ja käyttää puhevaltaa tienpitoa koskevissa asioissa, toimii valtion ollessa tienpitäjänä tie- ja vesirakennushallitus sekä sen alainen piirihallinto, mikäli erityisistä syistä asetuksella ei ole toisin määrätty.

Kun tienpitäjänä on kunta, tienpitoviranomaisena toimii tie- ja vesirakennushallinnon valvonnan alaisena tielautakunta tai se kunnan viranomainen, joka hoitaa tielautakunnalle tämän lain mukaan kuuluvat tehtävät.

23 §

Jos kunta, joka on tienpitäjänä, lyö laimin maantien tai paikallistien tekemisen tai kunnossapidon eikä oikaisua tapahdu tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin kehoituksesta huolimatta, tie- ja vesirakennushallituksella on valta asettaa kunnalle määräaika, jonka kuluessa sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin uhalla, että ne muutoin suoritetaan kunnan kustannuksella.

Milloin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa liikennettä välittömästi uhkaavan vaaran tai esteen tahi tien kunnossapidossa havaitun puutteellisuuden poistamiseksi kiireellinen toimenpide on tarpeen, piiri-insinööri voi sen estämättä, mitä sanotussa momentissa on säädetty, huolehtia siitä, että sellaiseen toimenpiteeseen viivytyksettä ryhdytään kunnan kustannuksella.

Mitä tässä pykälässä on sanottu kunnasta, on vastaavasti sovellettava siihen, jonka on 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen velvoituksen perusteella huolehdittava tienpitoon kuuluvasta tehtävästä.

3 luku

Tieasiain käsittely ja tiensuunnittelu (15.5.1998/342)

24 § (15.5.1998/342)

Yleisen tien suunnitelmat hyväksyy ja yleisen tien tekemisestä, yksityisen tien, kadun tai rakennuskaavatien muuttamisesta yleiseksi sekä yleisen tien ja liitännäisalueen lakkauttamisesta tai liitännäisalueen käyttötarkoituksen muuttamisesta päättää valtioneuvosto tai tielaitos sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Yleisen tien päätekohdasta asema-, rakennus- tai rantakaava-alueella päättää alueellinen ympäristökeskus sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Paikallistien muuttamisesta maantieksi ja maantien muuttamisesta paikallistieksi päättää tielaitos.

24 a § (15.5.1998/342)

Ennen tiesuunnitelman tekemistä on laadittava yleissuunnitelma, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset tai tien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu lainvoimaisessa asema-, rakennus- tai rantakaavassa tai vahvistetussa yleiskaavassa. Yleissuunnitelma on laadittava aina, kun kysymys on moottori- tai moottoriliikennetien rakentamisesta tai niiden merkittävästä parantamisesta.

24 b § (15.5.1998/342)

Yleissuunnitelmassa on esitettävä tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti, sen vaikutukset ja alustava kustannusarvio.

24 c § (15.5.1998/342)

Yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa. Kun yleissuunnitelma on lainvoimainen ja sitä koskeva päätös on annettu tiedoksi, on käsiteltäessä lupahakemusta uudisrakennuksen rakentamiseksi katsottava, ettei luvan myöntämisellä vaikeuteta yleissuunnitelman toteuttamista (rakentamisrajoitus). Jos rakennusluvan myöntämisedellytykset muutoin ovat olemassa, on lupa myönnettävä, jos sen epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä tielaitos lunasta aluetta tai suorita haitasta korvausta.

Rakentamisrajoitus on voimassa siihen saakka, kunnes yleissuunnitelman hyväksymispäätös on rauennut 28 §:n 1 tai 2 momentin mukaisesti.

25 § (15.5.1998/342)

Ennen tien tekemistä on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma. Kun on kysymys vähäisestä tien parantamisesta, tiesuunnitelman tekeminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanketta varten ei oteta lisäaluetta tai jos kiinteistön omistaja tai omistajaan verrattava haltija, jonka maata lisäalueeksi otetaan, on antanut tähän kirjallisen suostumuksensa.

Tiesuunnitelma voidaan laatia myös vain tiealueen määrittämiseksi, liitännäisalueen perustamiseksi tai yleiseen tiehen liittyviä yksityisiä teitä ja liittymiä koskevaksi.

25 a § (15.5.1998/342)

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua tiehanketta koskevaan yleissuunnitelmaan tai, jos sitä ei laadita, tiesuunnitelmaan on liitettävä kyseisen lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.

Yleis- ja tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten 1 momentissa tarkoitettu arviointi on otettu suunnitelmassa huomioon.

Jos yleissuunnitelmaan on sovellettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä, ei sitä enää sovelleta yleissuunnitelman mukaisen tiesuunnitelman laatimiseen.

26 § (15.5.1998/342)

Uuden tien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien suunta ja poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan tarvittaessa merkitä maastoon. Jos tie on tarkoitettu moottoritieksi, moottoriliikennetieksi tai muuksi sellaiseksi tieksi, jolla vain tietynlainen liikenne on sallittu, on siitä määrättävä tiesuunnitelmassa. Suunnitelmasta tulee myös käydä ilmi, varataanko ja miten maata tien vastaista leventämistä varten.

Mitä 1 momentissa säädetään, on soveltuvin osin noudatettava, kun kysymys on tiesuunnitelman laatimisesta sellaista tien parantamista varten, josta aiheutuu tiealueen muutos. Milloin tie sen suuntaa muutettaessa vanhan suunnan osalta jää edelleen yleiseksi tieksi, tästä on määrättävä tiesuunnitelmassa.

Tiesuunnitelmasta tulee käydä ilmi myös liitännäisalueet, joihin perustetaan tieoikeus. Jos tien tekemisen yhteydessä on tietyön ajaksi tarpeen perustaa oikeus tienpitoaineen ottamiseen rajoitettuun määrään, tietyön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen, alueen käyttämiseen majoitus-, varasto- tai muuna sellaisena alueena taikka oikeus tienpitoa varten tarvittavan yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, voidaan tästä määrätä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava tarkoitukseen tarvittava alue tai tie. Mitä tässä on sanottu oikeudesta yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen tietyön aikana, koskee myös liitännäisalueen käyttöä varten pysyvästi tarvittavia yksityisiä teitä.

Tien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi tiesuunnitelmassa voidaan asema-, rakennus- ja rantakaava-alueen ulkopuolella antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä yleiseen tiehen tai sen osaan ja sille johtavien liittymien käyttämisestä. Jos tiesuunnitelmassa kielletään käyttämästä ennestään olevaa yksityisen tien liittymää, on uuden kulkuyhteyden järjestämisestä määrättävä tiesuunnitelmassa, jolloin voidaan tarpeen mukaan määrätä tehtäväksi yksityinen tie tai liittymä taikka perustettavaksi oikeus ennestään olevaan yksityiseen tiehen tai 33 §:n mukaan yleisenä tienä lakkautettuun tai lakkaavaan tiehen tai tieosaan.

Jos tie- tai liitännäisalueen kuivattamiseksi on tarpeen perustaa oikeus laskuojan pitämiseen toisen maalla tai oikeus johtaa vettä toisen ojaan tai puroon, on tästä määrättävä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava laskuojaksi tarvittava alue.

Tiesuunnitelmaan on liitettävä arvio tien tekemisestä aiheutuvista kustannuksista.

26 a § (15.5.1998/342)

Yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on maanomistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava tilaisuus joko kirjallisesti tai suullisesti lausua mielipiteensä asiasta siten kuin asetuksella säädetään.

Yleis- ja tiesuunnitelman hyväksyy 24 §:ssä mainittu viranomainen, sitten kun kiinteistön omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma voi koskea, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelmasta siten kuin asetuksella säädetään. Jos yleis- tai tiesuunnitelma aiheuttaa tarpeen muuttaa lainvoimaista asema-, rakennus- tai rantakaavaa taikka vahvistettua seutu- tai yleiskaavaa, ei suunnitelmaa saa hyväksyä ennen kuin kaavan muutos on hyväksytty tai vahvistettu, ellei kaavan muutos ole vähäinen.

27 § (15.5.1998/342)

Tiesuunnitelma on laadittava siten, että sitä voidaan tietä tehtäessä noudattaa tekemättä siihen olennaisia muutoksia. Pienehköjen muutosten tekemisestä tiesuunnitelmaan sitä toteutettaessa säädetään asetuksella.

27 a § (15.5.1998/342)

Jos hyväksyttyä yleis- tai tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa eikä kysymys ole 27 §:ssä tarkoitetusta pienehköstä tiesuunnitelman muutoksesta, on soveltuvin osin noudatettava, mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä uudesta yleis- ja tiesuunnitelmasta säädetään.

28 § (15.5.1998/342)

Tiesuunnitelman laatiminen on aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona hankkeesta laadittu yleissuunnitelma on hyväksytty. Muuten yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa. Tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta säädetään asetuksella.

Yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa myös, kun sen perusteella laadittu tiesuunnitelma on hyväksytty ja hyväksymispäätös on saanut lainvoiman.

Päätös tiesuunnitelman hyväksymisestä raukeaa, jos tietyötä ei ole aloitettu ennen kuin neljä vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tiesuunnitelma on hyväksytty. Erityisistä syistä valtioneuvosto voi pidentää määräaikaa enintään neljällä vuodella. Tietyö katsotaan alkaneeksi, kun tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu tienpitäjän haltuun 62 §:n mukaisesti.

4 luku

Tieoikeuden lakkaaminen (15.5.1998/342)

29–32 §

29–32 § on kumottu L:lla 15.5.1998/342.

33 § (9.8.1963/404)

Kun yleinen tie lakkautetaan muussa kuin jäljempänä 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, tieoikeus tiealueeseen lakkaa, mikäli tätä ei määrätä käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen.

Milloin tie sitä parannettaessa on muutettu kulkemaan uutta suuntaa eikä tiesuunnitelmassa ole määrätty, että tie vanhan suunnan osalta edelleen jää yleiseksi, se tältä osalta lakkaa olemasta yleinen tie. Tämän estämättä tienpitäjä saa käyttää tiealuetta muihin tietarkoituksiin sen mukaan, kuin siitä on tiesuunnitelmassa määrätty tai tienpitoviranomainen ennen tieoikeuden lakkaamista määrää. Jollei tällaista määräystä ole annettu, alueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaa uuden tien tultua luovutetuksi yleiseen liikenteeseen sen mukaan kuin siitä erikseen asetuksella säädetään. (26.4.1991/774)

Kun maan käyttö tien liitännäisalueena lakkautetaan, lakkaa tieoikeus alueeseen.

Tieoikeuden lakattua on noudatettava, mitä oikeudesta entiseen tiealueeseen annetussa laissa on säädetty.

34 § (31.1.1995/137)

Tienpitäjä saa vuoden kuluessa tieoikeuden lakkaamisesta kuljettaa entiseltä tiealueelta pois, mitä sille on tienpitoa varten rakennettu tai laitettu. Alue on kuitenkin, jos sitä tarvitaan kaduksi, rakennuskaavatieksi tai yksityistä tietä varten, jätettävä sellaiseksi, ettei sen käyttäminen sanottuun tarkoitukseen käy vaikeaksi. Jollei sitä, mikä saadaan kuljettaa pois, ole edellä sanotussa ajassa viety alueelta, se jää alueen omistajalle.

5 luku

35–39 §

35–39 § on kumottu L:lla 15.5.1998/342.

6 luku

Tienvarsia koskevat maankäyttörajoitukset (15.5.1998/342)

40 §

Tiealueen ulkopuolella, missä tämä ei ulotu kahden metrin etäisyydelle ojan tai, jollei ojaa ole, kolmen metrin etäisyydelle tieluiskan tai leikkauksen ulkoreunasta, tienpitoviranomaisella on oikeus sanottuun etäisyyteen asti kaataa puut ja pensaat sekä poistaa alueelle ulottuvat oksat. Tältä alueelta (vierialueelta) saadaan tarvittaessa poistaa muukin, luonnonvarainen kasvullisuus sekä näkemäalaa rajoittavat luonnonesteet.

Vierialueella on tienpitäjällä oikeus pitää tarpeen vaatimia tiemerkkejä.

Jos tiealueen ulkopuolella 41 §:n 2 momentissa tarkoitetulla alueella on sellaisia puita, pensaita tai muuta, luonnonvaraista kasvillisuutta, taikka sellaisia luonnonesteitä, jotka tarpeellista näkemäalaa rajoittamalla tuottavat vaaraa liikenteelle, tienpitoviranomaisella on oikeus ryhtyä 1 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.

41 §

Rakennusta ei saa pitää tien vierialueella. Tämän alueen ulkopuolellakin on rakennusten pitäminen kielletty alueella, joka ulottuu 20 metrin etäisyydelle maantien tai 12 metrin etäisyydelle paikallistien ajoradan tai, jos ajoratoja on kaksi tai useampia, lähimpänä olevan ajoradan keskiviivasta (suoja-alue). Erityisistä syistä voidaan tiesuunnitelmassa tai alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä pidentää sanottua etäisyyttä määrätyllä tiellä tai sen osalla enintään 50 metriksi. Yleisen tarpeen vaatiessa etäisyyttä voidaan pidentää enintään 300 metriksi tiehen kuuluvan varalaskupaikan kohdalla sekä pituussuunnassa sen kummastakin päästä 750 metrin etäisyydelle ulottuvalla jatkeella. (31.1.1995/137)

Tien kaarrekohdassa taikka missä tiehen liittyy toinen yleinen tie tai yleisesti liikennöity yksityinen tie tahi sen poikki kulkee rautatie, raitiotie tai vesireitti, älköön rakennusta pidettäkö, suoja-alueen ulkopuolellakaan, sellaisella alueella, jolla näkemäalan vapaana pitäminen sitä rajoittavista esteistä on tarpeen liikenneturvallisuuden vuoksi (näkemäalue).

Tien vieri-, suoja- tai näkemäalueella on kielletty pitämästä sellaista varastoa, aitaa tai muuta laitetta, josta tai jonka käytöstä aiheutuu vaaraa liikenteelle tai josta on haittaa tienpidolle.

Eräistä lievennyksistä tämän pykälän säännöksiin säädetään 42 §:ssä. Näiden lievennysten lisäksi voidaan, milloin harkitaan syytä siihen olevan, antaa lupa poikkeusten tekemiseen 1 ja 2 momentissa mainitusta kiellosta alueellisen ympäristökeskuksen ja 3 momentissa olevasta kiellosta tiepiirin päätöksellä. (31.1.1995/137)

Johtopylväiden asettamisesta tien viereen on säädetty erikseen.

42 §

Kun kysymys on tien varrella olevasta hedelmä tai koristepuusta tai -pensaasta, pensasaidasta taikka puusta tai pensaasta, joka on otettu erityiseen hoitoon, rakennuksesta, varastosta, aidasta tai muusta laitteesta, ei 40 ja 41 §:ssä olevia säännöksiä ole sovellettava, jos puu tai pensas on istutettu tai otettu erityiseen hoitoon taikka rakennus, varasto tai laite tehty ennen, kuin alueen käyttöoikeus oli joutunut sanotuissa pykälissä säädetyn tai vastaavan aikaisemmassa laissa tarkoitetun rajoituksen alaiseksi.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu puu, pensas, pensasaita, varasto tai laite aiheuttaa 40 tai 41 §:ssä tarkoitettua vaaraa tai haittaa tai, jos samassa momentissa tarkoitetusta rakennuksesta aiheutuu vaaraa liikenteelle, voi alueellinen ympäristökeskus taikka, jos ei ole kysymys rakennuksesta, myös poliisi määrätä sen poistettavaksi tai siirrettäväksi taikka siihen tehtäväksi tarvittavan muutoksen. Jollei omistaja suorita toimenpidettä sitä varten määrätyssä ajassa, tienpitoviranomaisella on oikeus suorittaa se tienpitäjän kustannuksella. (31.1.1995/137)

Sellaisenkin rakennuksen, varaston tai laitteen poistamiseen, siirtämiseen tai muuttamiseen, jonka rakentamiseen tai pitämiseen on saatu lupa 41 §:n 4 momentin nojalla, voidaan tämän pykälän 2 momentin säännöksiä vastaavasti soveltaa, mikäli liikenteen turvallisuus välttämättä sitä vaatii. Luvan antanut viranomainen voi kuitenkin edellä sanotun estämättä peruuttaa luvan, jos siihen on liitetty peruuttamista koskeva ehto, sekä määrätä omistajan ryhtymään tästä aiheutuviin toimenpiteisiin uhalla, että ne muutoin suoritetaan hänen kustannuksellaan tienpitoviranomaisen toimesta.

43 § (15.5.1998/342)

Kun tiesuunnitelma on hyväksytty ja hyväksymispäätös on saatettu tiedoksi 106 §:n mukaisesti, on rakennuksia rakennettaessa tietarkoituksiin tarvittavalla alueella sekä 41 §:ssä mainituilla alueilla vastaavasti noudatettava, mitä sanotussa pykälässä säädetään rakennuksen pitämisestä tien vieri-, suoja- ja näkemäalueella.

44 § (31.1.1995/137)

Jos on tehty aloite tien tekemisestä, alueellinen ympäristökeskus voi kieltää rakentamasta rakennuksia ilman sen lupaa määrätylle alueelle, jonka voidaan olettaa tulevan käytettäväksi tietä varten tai olemaan sen välittömässä läheisyydessä. Tällainen kielto, joka on kuulutuksella annettava yleisesti tiedoksi, saadaan antaa enintään kahden vuoden ajaksi. Alueellinen ympäristökeskus voi, milloin siihen on pakottavaa syytä, määrätä kieltoa pidennettäväksi enintään neljällä vuodella.

45 §

Mitä 41, 42, 43 ja 44 §:ssä on säädetty, ei koske rakentamista sellaisilla alueilla, joilla on voimassa asemakaava tai rakennussuunnitelma.

7 luku

Oikeus maan tilapäiseen käyttöön

46 § (12.6.1964/323)

Kun on tehty aloite tien tekemisestä tai liitännäisalueen perustamisesta, kiinteistöllä on sallittava viranomaisen toimesta tai toimeksiannosta suorittaa seivästys, mittaus, paalutus, kartoitus tai maaperän tutkimus taikka muu valmistava toimenpide ja sitä varten ottaa seipäiksi ja paaluiksi tarvittavat puut kiinteistöltä. Toimituksessa on huolehdittava siitä, ettei kasvavaa satoa tai metsää tarpeettomasti vahingoiteta. Puutarhassa olevaa tai muutoin erityiseen hoitoon otettua puuta tai pensasta älköön omistajan suostumuksetta vioitettako tai kaadettako.

47 § (9.8.1963/404)

Jos tietyötä suoritettaessa on tarpeen voima- tai puhelinjohtojen vetämistä, majoituspaikan perustamista, liikenteen väliaikaista järjestämistä, aineiden varastoimista tai kuljettamista varten tahi muuhun sellaiseen tarkoitukseen käyttää tietarkoitukseen otetun maan ulkopuolella olevaa toiselle kuuluvaa aluetta, tienpitäjällä on oikeus ottaa alue käyttöönsä enintään tietyön ajaksi, mikäli siitä ei aiheudu kiinteistölle sanottavaa haittaa.

48 §

Jos tietyön, sillansortuman, maanvieremän, tulvan tai muun sellaisen syyn takia liikennettä ei voida esteettä harjoittaa tiellä, tienpitäjällä on oikeus järjestää toisen maalle tilapäinen kulkutie siksi ajaksi, kun tällaista tietä esteen takia tarvitaan.

Samainen oikeus tienpitäjällä on silloin, kun tien kulkukelpoisena pitäminen lumi- ja jääesteiden vuoksi tuottaa erityisiä vaikeuksia tai suhteettoman suuria kustannuksia.

Tilapäinen kulkutie on järjestettävä niin, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.

49 §

Tiealueen ulkopuolelle saadaan pystyttää tilapäinen tai kiinteä lumiaita, milloin se lumen tielle kerääntymisen estämiseksi on tarpeen. Kiinteä lumiaita saadaan asutulla alueella kuitenkin pystyttää vain kiinteistön haltijan suostumuksella tai, jollei hänen kanssaan saada aikaan sopimusta, alueellisen ympäristökeskuksen luvalla. (31.1.1995/137)

Tienpitäjällä on oikeus tarvittaessa poistaa tiealueelta lunta alueen ulkopuolellekin.

8 luku

Järjestystä ja liikenneturvallisuutta koskevia säännöksiä (15.5.1998/342)

50–51 §

50–51 § on kumottu L:lla 15.5.1998/342.

52 § (15.5.1998/342)

Edellä 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon estämättä tiepiiri voi, milloin muuttuneet olosuhteet tai muu erityinen syy antaa siihen aihetta, sallia yksityisen tien liittämisen kiellon alaiseen tiehen tai kielletyn liittymän käyttämisen, jos kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö sitä vaatii ja liittymästä ei aiheudu vaaraa liikenneturvallisuudelle tai vaara harkitaan vähäiseksi.

Yksityisen tien liittämiseen sellaiseen yleiseen tiehen, jolle ei ole annettu 26 §:n 4 momentin mukaista kieltoa, tarvitaan tiepiirin lupa. Lupa, johon voidaan liittää tarpeellisia ehtoja, on myönnettävä, jos liittymä on tarpeen kiinteistön käyttämiseksi ja liittymä sekä sen sijainti on sellainen, ettei liikenneturvallisuus sen takia vaarannu.

Ne rakenteet ja laitteet yleisen tien tiealueella, jotka ovat tarpeen yksityisen tien liittämiseksi yleiseen tiehen, on yksityisen tien pitäjä velvollinen tekemään ja pitämään kunnossa tiepiirin ohjeiden mukaan sillä tavoin, ettei niistä ole vaaraa yleisen tien liikenteelle tai sen kunnossapidolle. Jos ennestään olevasta yksityisen tien liittymästä aiheutuu vaaraa liikenteelle, yksityisen tien pitäjä on velvollinen tiepiirin ohjeiden mukaan muuttamaan liittymän sellaiseksi, että siitä aiheutuva vaara poistuu tai vähenee. Jos yksityisen tien pitäjä laiminlyö tässä mainitun velvollisuutensa, voi tiepiiri tehdä mainitut työt yksityisen tien pitäjän kustannuksella.

Jos yleinen tie tehdään siten, että se katkaisee ennestään olevan yksityisen tien tai jos yleistä tietä levennetään, korotetaan tai alennetaan niin, että pääsy sille ennestään olevalta yksityiseltä tieltä huomattavasti vaikeutuu, on yleisen tien pitäjän tehtävä kustannuksellaan yksityisen tien johtamiseksi yleisen tien poikki tai sen liittämiseksi yleiseen tiehen tarvittavat työt tarvittavine laitteineen. Mitä tässä momentissa säädetään yksityisestä tiestä, koskee myös rakennuskaavatietä ja katua, jollei tielaitoksen ja kunnan kesken toisin sovita.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske moottori- eikä moottoriliikenneteitä, joille pääsystä yleiseltä tai yksityiseltä tieltä voidaan määrätä vain tiesuunnitelmassa.

Mitä tässä laissa säädetään yksityisen tien liittämisestä yleiseen tiehen tai sille johtavan yksityisen tien käyttämisestä, koskee soveltuvin osin myös yksityisen tien tekemistä hyväksytyn tiesuunnitelman mukaiselle tiealueelle. Kuitenkin saa 26 §:n 4 momentin ja tämän pykälän 2 momentin säännösten estämättä tiepiirin ohjeiden mukaan tehdä muuhun yleiseen tiehen kuin moottori- tai moottoriliikennetiehen sellaisen liittymän, jota käytetään yksinomaan maa- tai metsätalousajoon (maatalousliittymä), jollei siitä aiheudu huomattavaa vaaraa liikenneturvallisuudelle.

52 a § (15.5.1998/342)

Tiesuunnitelman toteuttamisen jälkeen ja tien tekemisen yhteydessä väliaikaisena järjestelynä sitä ennenkin, jos tienpitoviranomainen katsoo sen välttämättömäksi ja hyväksyttävä korvaava kulkuyhteys on järjestetty, voidaan tiesuunnitelmassa kielletty liittymä poistaa tai sen käyttö estää tienpitoviranomaisen toimesta.

53 § (24.11.1961/518)

Tiealueeseen kohdistuvaa työtä, kuten viemärin kaivamista tien alitse, maitolaituritasanteen ja sen laiturirakennelman sekä muiden laitteiden tekemistä tiealueelle tai johtojen asettamista tien yli, älköön kukaan, jollei erityisestä säännöksestä muuta johdu, suorittako ilman tienpitoviranomaisen lupaa. Milloin sellainen lupa ei ole tarpeen, on ennen työhön ryhtymistä tehtävä asiasta ilmoitus sanotulle viranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen rakenteiden ja laitteiden tekemisen ja kunnossapidon osalta on muutoin soveltuvin osin noudatettava, mitä 52 §:n 3 momentissa on säädetty. Tienpitäjän tulee kuitenkin huolehtia lupaehtojen mukaisesti rakennetun, ajorataan välittömästi liittyvän, käytössä olevan maitolaituritasanteen koneellisesta talviaurauksesta, mikäli ajorata pidetään koneellisesti vapaana lumi- ja jääesteistä.

54 §

Veräjän tai puomin pitäminen yleisellä tiellä on kielletty. (31.1.1995/137)

Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä ei ole sovellettava veräjään tai puomiin, joka on tarpeen liikenteen turvallisuuden tai poroaidan vuoksi taikka tulli- tai rajavartioinnin takia. (31.1.1995/137)

Veräjä ja puomi on tehtävä liikenteen ja turvallisuuden vaatimuksia vastaavaksi ja asianmukaisesti pidettävä kunnossa laitteen pitäjän toimesta.

55 §

Tien viereen älköön tehtäkö sellaista kuoppaa tai syvännettä, josta voi olla vaara liikenteelle tai tien säilymiselle.

56 §

Missä tie kulkee jäätä myöten tahi vesistön ylitse tai ohitse taikka tien viereistä maastoa siinä määrin ylempänä tai alempana, että siitä saattaa olla erityistä vaaraa tiellä kulkeville, on asetettava sopivia turvalaitteita tai ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin liikenteen turvaamiseksi. Railon ylitse on tarvittaessa asetettava ylikulkulaite.

57 §

Liikenteen ohjaamiseksi ja turvaamiseksi sekä ohjeeksi teillä kulkeville tulee tien varrella olla tarpeellisia tiemerkkejä.

58 §

Jos laivaliikennettä talven aikana harjoitettaessa yleisessä kulkuväylässä jään avaamisen johdosta katkaistaan väylän poikki kulkeva erityinen talvitie tai muu yleinen tie, on tienpitoviranomaisen toimesta mahdollisuuksien mukaan asetettava paikalle silta tai lautta taikka muulla tavoin huolehdittava niistä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen liikenteen turvaamiseksi ja sen johtamiseksi väylän ylitse.

Muussa kuin 1 momentissa mainitussa tapauksessa älköön ilman tienpitoviranomaisen lupaa avattako jäähän laivain kulkuväylää, joka katkaisee yleisen tien. Tarvittavan ylikulkulaitteen asettaminen ja kunnossa pitäminen on tällöin, mikäli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö ei toisin määrää, sen velvollisuutena, jonka toimesta väylä avataan tai sitä käytetään.

Milloin laiva luvattomasti on murtanut auki jäällä kulkevan yleisen tien, on tienpitoviranomaisen, saatuaan siitä tiedon, viivytyksettä järjestettävä väylään tarvittava ylikulkulaite sen kustannuksella, jonka toimesta tie on katkaistu.

59 § (23.1.1981/51)

Jos ajoneuvoliikenne saattaa vaurioittaa tietä, joka roudan sulamisen tai sateen vuoksi tahi muusta tällaisesta syystä on rakenteeltaan heikentynyt, voi tienpitoviranomainen toistaiseksi tai määräajaksi kieltää tiellä tai sen osalla liikenteen tai rajoittaa sitä.

60 §

Asetettaessa liikeilmoituksia tien varrelle kaupungin tai muun tiheään asutun, yhdyskunnan ulkopuolella noudatettakoon, mitä siitä on säädetty luonnonsuojelulaissa. Tien varrella älköön missään pidettäkö näkyvissä ilmoitus- tai mainostaulua tahi muuta laitetta, joka muodoltaan, väriltään tai muutoin on sellainen, että se saatetaan käsittää tiemerkiksi, eikä myöskään yksityisen tien viittaa, joka ei ole vahvistettujen ohjeiden mukainen.

9 luku

Alueiden hankkiminen ja korvaukset (15.5.1998/342)

61 § (15.5.1998/342)
Alueiden lunastaminen ja tieoikeus

Tietarkoituksiin tarvittavien alueiden käyttöoikeuden ja tiesuunnitelmassa osoitettujen erityisten oikeuksien lunastamisessa on noudatettava, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei tästä laista muuta johdu. Tienpitäjälle tulevaa pysyvää käyttöoikeutta kutsutaan tieoikeudeksi. Hyväksytty tiesuunnitelma, joka on saanut lainvoiman tai on pantavissa täytäntöön valituksesta huolimatta, taikka edellä 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu kirjallinen suostumus tuottaa oikeuden lunastuksen toimeenpanoon.

Lunastuslain mukaista lunastustoimitusta kutsutaan tässä laissa yleistietoimitukseksi. Sen kustantaa tienpitäjä.

Toimitusinsinööri voi suorittaa yleistietoimituksen ilman uskottuja miehiä, jos kukaan asianosaisista ei sitä vaadi eikä toimituksessa ole kysymys korvauksista.

62 § (15.5.1998/342)
Haltuunotto

Tietarkoituksiin tarvittavat alueet otetaan tienpitäjän haltuun yleistietoimituksessa pidettävässä haltuunottokatselmuksessa. Haltuun otettaessa tienpitäjälle syntyy 61 §:n 1 momentissa mainittu tieoikeus ja alueita saadaan käyttää tiesuunnitelmassa osoitettuihin tarkoituksiin toisella kiinteistöön olevan oikeuden estämättä. Tiesuunnitelmassa osoitettu yksityisen tien tai liittymän tekemistä varten tarvittava alue otetaan tienpitäjän haltuun siksi ajaksi kunnes sanottu tie tai liittymä on tehty.

63 § (15.5.1998/342)
Yleistietoimituksen pitäminen erinäisissä tapauksissa

Yleistietoimitus on pidettävä myös, kun yksityinen tie, katu tai rakennuskaavatie on muutettu yleiseksi tieksi.

Ennestään olevaan tiehen kuuluvan tie- tai liitännäisalueen rajan määräämiseksi voidaan tienpitäjän tai maanomistajan hakemuksesta pitää yleistietoimitus. Tällaisessa toimituksessa voidaan määrätä korvaus tien tai liitännäisalueen leventymisen aiheuttamista menetyksistä.

Milloin yleinen tie tehdään tai maata otetaan tien liitännäisalueeksi sillä tavoin, että katkaistaan ennestään oleva yksityinen tie ja tämä sen johdosta on johdettava toisen kiinteistön alueen kautta, taikka kun 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon johdosta tiesuunnitelmassa osoitetaan uudet kulkuyhteydet, on niiden toteuttamiseksi tarvittaessa pidettävä yleistietoimitus. Tällaisessa toimituksessa voidaan sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, tarpeen mukaan käsitellä ja ratkaista yksityisistä teistä annetussa laissa tietoimituksessa käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi säädetyt asiat.

64 § (15.5.1998/342)
Lunastuskohteen vahvistaminen

Yleistietoimituksessa on lunastuksen kohde vahvistettava tiesuunnitelman tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetun maanomistajan kirjallisen suostumuksen perusteella, tarvittaessa tienpitoviranomaisen osoituksen mukaan.

65 § (15.5.1998/342)
Tilusjärjestely

Jos tie tehdään tai maata otetaan tien liitännäisalueeksi siten, että tilusten pirstoutumisen vuoksi tai muusta sellaisesta syystä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle, voidaan, jos haitta voidaan poistaa tai sitä olennaisesti vähentää, kiinteistöjen kesken toimittaa tilusten vaihtoa tai, jos siihen on erityistä syytä, rahana suoritettavaa täyttä vastiketta vastaan siirtää kiinteistöön vastikemaaksi tiluksia muusta kiinteistöstä. Jos vaihdettavien alueiden arvot eivät vastaa toisiaan, korvataan niiden ero rahalla. Tällainen tilusjärjestely voidaan suorittaa myös, jos edellä mainittua haittaa aiheutuu 41 §:ssä säädetyn kiellon johdosta tai yksityisten teiden liittymien tai niitä koskevien kulkuyhteyksien järjestelyn toteuttamisen vuoksi. Tilusjärjestely ei saa aiheuttaa muille asianosaisille huomattavaa vahinkoa tai haittaa eikä vaikeuttaa asema-, rakennus- tai rantakaavan tai niiden nojalla annettujen määräysten toteuttamista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun tilusjärjestelyyn ei vaadita omistajan eikä sen suostumusta, jolla on kiinteistöön panttioikeus, vuokraoikeus tai muu sellainen erityinen oikeus. Asianosaisten suostumuksella yleistietoimituksessa voidaan tien tekemisen vuoksi tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen tilusjärjestelyn aikaansaamiseksi suorittaa muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja tilusvaihtoja ja alueen siirtämisiä. Järjestelyn alainen alue vapautuu siihen kohdistuneesta panttioikeudesta ja, jos järjestelyssä niin määrätään, myös muusta sitä rasittaneesta oikeudesta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään kiinteistöstä, koskee myös yhteistä aluetta ja 33 §:n mukaisesti yleisenä tienä lakkautettua tai lakkaavaa tietä tai tienosaa samoin kuin tien liitännäisalueena lakkautettua aluetta.

Yleistietoimituksessa voidaan ennestään olevan tien varrella suorittaa tilusjärjestely, milloin 41 §:ssä säädetyistä sellaiseen alueeseen kohdistuvista kielloista, jonka alueen käyttö aikaisemmin ei ollut vastaavasti rajoitettu, tai 26 §:n 4 momentissa säädetyistä kielloista aiheutuu edellä 1 momentissa tarkoitettua haittaa.

66 § (15.5.1998/342)
Lunastuksen laajentaminen

Jos 65 §:n 1 momentissa mainittua haittaa ei voida poistaa tai olennaisesti vähentää tilusjärjestelyllä eikä tien tekemisen vuoksi suoriteta kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 68 §:n 2 momentissa tarkoitettua uusjakoa, omistajalla on oikeus vaatia, mikäli hän ei halua saada korvausta haitastaan, että tienpitäjä lunastaa kiinteistön tai sen osan. Sama oikeus on tienpitäjällä, jos kiinteistön tai sen osan kulkuyhteyksien rakentamisen tai muiden tällaisten toimenpiteiden kustannukset tai haitankorvaus olisivat huomattavan suuret kiinteistön tai sen osan arvoon verrattuna.

Kiinteistöstä tai sen osasta, joka lunastetaan 1 momentin nojalla, ja kiinteistöstä tietarkoituksiin otetusta alueesta muodostetaan yleistietoimituksessa lunastusyksikkö. Siihen kohdistunut oikeus voidaan kuitenkin yleistietoimituksessa jättää voimaan.

67 § (15.5.1998/342)
Lunastuksen laajentaminen kaava-alueella

Kun yleistä tietä tehdään asemakaavassa liikennealueeksi tai rakennuskaavassa yleistä liikenneväylää varten osoitetulla alueella, tienpitäjä on velvollinen, jos maanomistaja yleistietoimituksessa niin vaatii, lunastamaan kiinteistön tai sen osan sanotun alueen rajaan saakka. Tienpitäjällä on myös oikeus lunastaa mainitunlainen kiinteistö tai sen osa alueen rajaan saakka.

Jos kaavan muutos, joka voi vaikuttaa 1 momentissa mainittuun lunastusoikeuteen tai velvollisuuteen, on hyväksytty tai alueen lunastaminen on rakennuslain (370/1958) nojalla vireillä, ei lunastamisesta saa yleistietoimituksessa päättää ennen kuin kaavan muutos on lainvoimaisesti ratkaistu tai alueen lunastamista koskeva asia on lakannut olemasta rakennuslain nojalla vireillä. Tarvittaessa voidaan asia erottaa eri toimituksessa käsiteltäväksi. Lunastusyksikön muodostamisesta on voimassa, mitä edellä 66 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos tie- tai liitännäisalueeksi otetaan asemakaava-alueella osa kiinteistörekisterissä olevasta tontista, on tonttijako muutettava muuttuneiden olosuhteiden mukaiseksi ja suoritettava tontinmittaus muutetun tonttijaon mukaisten tonttien erottamiseksi. Tontinmittauksen toimituskustannuksista vastaa tienpitäjä.

68 § (15.5.1998/342)
Asianosaiset ja korvaukset erinäisissä tapauksissa

Yleistietoimituksen asianosaisia ja korvaukseen oikeutettuja ovat myös ne kiinteän omaisuuden omistajat ja käyttöoikeuden haltijat, joilta ei lunasteta omaisuutta, mutta joihin tiehankkeen tai tien käyttämisen haitallisten vaikutusten voidaan katsoa ulottuvan. Tällaisten vaikutusten aiheuttama haitta tai vahinko voidaan vaadittaessa korvata lunastuslain 38 §:n estämättä.

Jos tietarkoituksiin luovutettavalta tai luovutetulta alueelta joudutaan poistamaan tai siirtämään rakennuksia, varastoja tai laitteita taikka puita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, on siitä aiheutuvan vahingon tai haitan lisäksi korvattava asianomaiselle aiheutuneet poistamis- tai siirtämiskustannukset.

69 § (15.5.1998/342)
Korvaussopimus

Jos asianosaiset ovat sopineet korvauksista, ei sopimusta alisteta lunastustoimikunnan vahvistettavaksi lunastuslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Mitä korvauksesta on sovittu tienpitäjän ja kiinteistön omistajan tai muun asianosaisen välillä, on voimassa myös sitä vastaan, jolle asianosaisen oikeus kiinteistöön on siirtynyt.

Jos lunastettava alue on sopimuksella siirtynyt tienpitäjän omistukseen, siitä erotetaan tiealueeksi tarvittava alue yleistietoimituksessa.

70 § (15.5.1998/342)
Korvaus tiealueen ulkopuolisten alueiden käytön rajoittamisesta

Jos kiinteistölle aiheutuu vahinkoa siitä, että omistajan oikeutta kiinteistön käyttämiseen on 40 §:n perusteella rajoitettu alueella, jonka käyttöä aikaisemmin ei ole vastaavasti rajoitettu, tienpitäjä on velvollinen korvaamaan vahingon.

Jos 41 §:n 1, 2 tai 3 momentissa säädetyistä kielloista aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle alueella, jonka käyttöä ei aikaisemmin ollut vastaavasti rajoitettu, on kiinteistön omistajalla oikeus saada tienpitäjältä korvaus haitasta.

71 § (15.5.1998/342)
Korvaus omaisuuden poistamisesta erityistapauksissa

Edellä 42 §:n 2 momentissa tai 115 §:ssä mainitun omaisuuden poistamisesta, siirtämisestä tai muuttamisesta aiheutuvasta vahingosta tai kustannuksesta on omistaja oikeutettu saamaan korvauksen samoin kuin 42 §:n 3 momentin toimenpiteestä, jollei siinä mainitun luvan ehdoista muuta johdu.

72 § (15.5.1998/342)
Korvaus liittymäkiellosta

Jos 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon johdosta aiheutuu huomattavaa haittaa sellaisen kiinteistön käyttämiselle, jolla aikaisemmin on ollut liittymä yleiselle tielle, on kiinteistön omistajalla oikeus saada siitä korvaus tienpitäjältä.

73 § (15.5.1998/342)
Korvaus tutkimustyön ja eräiden muiden toimenpiteiden aiheuttamasta vahingosta

Jos 46 §:n nojalla suoritetusta toimenpiteestä, tilapäisen kulkutien järjestämisestä tai sellaisen käyttämisestä 48 §:n mukaan, 49 §:ssä tarkoitetusta lumiaidan pitämisestä taikka lumen poistamisesta aiheutuu kiinteistölle vahinkoa, kiinteistön omistajalla on oikeus saada siitä korvausta tienpitäjältä.

74 § (15.5.1998/342)
Korvausten maksaminen

Yleistietoimituksessa määrättävät ennakko- ja lopulliset korvaukset niille maksettavine kuuden prosentin korkoineen tulee suorittaa kolmen kuukauden kuluessa niiden määräämisestä. Korvauksen maksamisen viivästyessä sille maksetaan vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Edellä 1 momentissa mainittu kuuden prosentin korko lasketaan alkavaksi 62 §:ssä mainitusta haltuunotosta ja jäljempänä 77 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa korvausvaatimuksen esittämisestä.

75 § (15.5.1998/342)
Korvauksen tallettaminen ja maksaminen erinäisissä tapauksissa

Tienpitäjän valittaessa yleistietoimituksessa määrätyistä korvauksista ei riidanalaista osaa korvauksista tarvitse tallettaa. Korvauksensaajalla on oikeus saada riidanalainen osa lainvoimaisen korvauksen yli menevän osan ja sille varojen nostopäivästä laskettavan kuuden prosentin koron takaisin maksamisesta annettua vakuutta vastaan.

76 § (15.5.1998/342)
Laskuojat

Tiesuunnitelmassa osoitettuun laskuoja-alueeseen perustetaan yleistietoimituksessa rasiteoikeus tienpitäjälle. Tällainen alue otetaan haltuun tie- tai liitännäisalueen haltuunoton yhteydessä. Ojituksen luvanvaraisuudesta säädetään vesilain (264/1961) 6 luvun 2 §:ssä.

Jos yleistietoimituksessa ei yhteisestä ojituksesta sovita tai siihen muutoin on erityisiä syitä, voidaan ojitusta koskeva asia siirtää käsiteltäväksi vesilain 6 luvussa tarkoitetussa ojitustoimituksessa, jossa voidaan tarvittaessa vähäisessä määrin poiketa tiesuunnitelmassa osoitetusta laskuojan paikasta.

Jos laskuojasta aiheutuu sen tekemisen jälkeen vahinkoa tai haittaa eikä korvauksista sovita, tulee asiassa menetellä vesilain mukaan. Laskuojan kunnossapidosta on voimassa, mitä vesilaissa ojan kunnossapidosta säädetään.

77 § (15.5.1998/342)
Korvauksia koskeva yleistietoimitus

Jos tästä laista johtuva korvaus- tai lunastuskysymys tulee esille muutoin kuin 61 §:ssä mainitun yleistietoimituksen yhteydessä tai jos korvaus voidaan määrätä vasta yleistietoimituksen päätyttyä eikä korvauksista sovita, se on ratkaistava tienpitäjän tai korvausta vaativan hakemuksesta pidettävässä yleistietoimituksessa. Tällaisen toimituksen kustannukset on määrättävä vaatimuksen esittäjän maksettaviksi, jos vaatimus on esitetty ilmeisen aiheettomasti.

78 § (15.5.1998/342)
Valtion oikeus korvaukseen

Valtiolla, valtion liikelaitoksista annetun lain (627/1987) mukaisia liikelaitoksia lukuun ottamatta, ei ole oikeutta tässä laissa edellytetystä lunastuksesta johtuvaan korvaukseen, ellei valtioneuvosto erityisestä syystä toisin määrää.

79 § (15.5.1998/342)
Panttioikeuden haltijan oikeus korvaukseen

Jos panttioikeuden haltija on kokonaan tai osaksi menettänyt saamisensa sen vuoksi, että korvausta ei ole talletettu tai korvaukseen oikeutettu on luopunut korvauksesta tai korvaus on sovittu ilmeisesti liian pieneksi, hänellä on oikeus saamistodistukseen merkittävää lyhennystä vastaan saada tienpitäjältä korvaus vahingostaan.

80–81 §

80–81 § on kumottu L:lla 15.5.1998/342.

10 luku

Tienpidon kustannukset

82 § (16.12.1994/1196)

Yleisten teiden tekemisestä ja kunnossapidosta johtuvat kustannukset suoritetaan valtion ollessa tienpitäjänä valtion varoista, jollei jäljempänä toisin säädetä.

83 § (16.12.1994/1196)

Jos kunta 20 §:n 1 momentin tai 21 §:n nojalla annetun määräyksen johdosta on velvollinen huolehtimaan yleisen tien tekemisestä, maksetaan tienpitäjälle valtion varoista korvaus tielaitoksen ja kunnan hyväksymän kustannusarvion mukaisesti, mikäli joidenkin kustannusten osalta ei ole sovittu, että korvaus suoritetaan todellisten kustannusten mukaan. Mikäli kustannusarviota ei ole siten hyväksytty, korvaus maksetaan tarpeellisina pidettävien todellisten kustannusten mukaan, niihin luettuna rakenteilla olevan tien kunnossapidosta johtuneet kustannukset.

Milloin kunta 20 §:n 1 momentin tai 21 §:n nojalla annetun määräyksen johdosta on velvollinen huolehtimaan yleisen tien kunnossapidosta, suoritetaan sille valtion varoista korvausta se määrä, mihin tarpeellisen kunnossapidon kustannusten arvioidaan nousevan. Tässä tarkoitettu määrä vahvistetaan sitten, kun kunnalla on ollut tilaisuus tehdä asiasta ehdotuksensa. Määrää vahvistettaessa on pidettävä vertauskohtana valtiolle vastaavanlaisten teiden kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia. Jos tie on kunnan varoilla kestopäällystetty, luetaan kunnossapidon kustannuksiin varsinaisten kunnossapitomenojen lisäksi myös päällystämisestä aiheutuneiden kustannusten kohtuullinen kuoletus sekä korkoa kuusi prosenttia, yhteensä kuitenkin enintään niin paljon kuin vastaavanlaisen tien kunnossapidon soratienä arvioidaan maksavan.

84–89 §

84–89 § on kumottu L:lla 16.12.1994/1196.

90 § (23.1.1981/51)

90 § on kumottu L:lla 23.1.1981/51.

Yleisiä säännöksiä
91 § (22.12.1960/500)

Jollei valtioneuvosto toisin määrää, kunnalla ei ole oikeutta saada valtion varoista korvausta asemakaava-alueella olevan tien osalta niistä menoista, jotka kunnalle aiheutuvat 9 luvun säännösten mukaan tai tässä laissa edellytetyn pakkolunastuksen johdosta suoritetuista korvauksista. Kunnan on silloinkin, kun valtio on tienpitäjä, valtioon nähden vastattava sanottujen korvausten suorittamisesta, mikäli valtioneuvosto ei päätä toisin.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske rakennuslain (370/58) 36 §:n 1 momentin 5) kohdassa tarkoitettua kauttakulku- tai sisääntuloliikennettä palvelevaa tietä.

Jos valtiolle sen ollessa tienpitäjänä aiheutuu lisäkustannuksia sen johdosta, että tie kunnan päätöksen mukaisesti tehdään korkeampiluokkaiseksi, kuin liikenteen tarve vaatii, on kunnan suoritettava nämä kustannukset.

92 §

Tienpidon kustannuksia määrättäessä ei oteta lukuun yleisiä hallintokustannuksia, tietutkimuksista ja suunnittelusta johtuvia kustannuksia, tien ja rautatien tasoristeyksen turvalaitteiden asentamis- ja kunnossapitokustannuksia eikä tienpitoa varten tarvittavien rakennusten, autojen ja työkoneiden hankinnasta ja kunnossapidosta eikä lautan hankkimisesta, siirtämisestä ja käyttökunnossa pitämisestä aiheutuvia menoja. (23.1.1981/51)

Milloin 9 luvun säännösten nojalla joudutaan suorittamaan sellaisia korvauksia, jotka eivät johdu tien kunnossapitoon välittömästi liittyvästä toimenpiteestä, nämä korvaukset luetaan tien tekemisen kustannuksiin. Mainittujen säännösten mukaan suoritettavien korvausten vahvistamisesta, tietoimituksen pitämisestä sekä tässä laissa edellytetyn pakkolunastuksen toimeenpanemisesta johtuvat menot otetaan vastaavasti huomioon joko tien tekemisen tai kunnossapidon kustannuksina.

Kun kunta 20 §:n 1 momentin tai 21 §:n nojalla annetun määräyksen johdosta on velvollinen huolehtimaan yleisen tien pidosta, sen maksuina lautan käyttämisestä 18 §:n mukaan taikka korvauksena alueen luovuttamisesta tai muuna sellaisena hyvityksenä kantamat varat otetaan huomioon 83 §:n mukaisia korvauksia määrättäessä. (16.12.1994/1196)

93 § (23.1.1981/51)

93 § on kumottu L:lla 23.1.1981/51.

94 § (8.7.1961/390)

1 momentti on kumottu L:lla 16.12.1994/1196.

Tielaitos vahvistaa tässä luvussa tarkoitetut valtion kunnille maksettavat korvaukset ja maksaa ne kunnille 60 päivän kuluessa korvauksien vahvistamispäivästä. (16.12.1994/1196)

Milloin kunta on tienpitäjänä, valtion on asetettava tien tekemisestä johtuvien menojen suorittamista varten kunnan käytettäväksi varoja ennakkokorvauksena sitä mukaa, kuin työ tie- ja vesirakennushallituksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti edistyy. Kunnossapidosta kunnalle valtion varoista tuleva korvaus maksetaan kunnalle asianomaisen kunnossapitovuoden aikana.

Päätös, jolla tie- ja vesirakennushallitus on vahvistanut tässä pykälässä mainitun korvauksen, on annettava tiedoksi kunnalle. (15.4.1988/334)

5 momentti on kumottu L:lla 16.12.1994/1196.

95 § (16.12.1994/1196)

Edellä olevien säännösten estämättä kunta voi erityisessä tapauksessa ottaa osaksi tai kokonaan vastatakseen tienpidon kustannuksista tietyn yleisen tien osalta.

Milloin syytä on, tielaitos voi vapauttaa kunnan sen 1 momentin mukaan antamasta sitoumuksesta.

96 § (16.12.1994/1196)

96 § on kumottu L:lla 16.12.1994/1196.

11 luku (15.12.2000/1080)

(15.12.2000/1080)

11 LUKU on kumottu L:lla 15.12.2000/1080.

12 luku

Rangaistuksia, teettämisvelvoitteita, muutoksenhakua ja päätösten tiedoksiantamista koskevat säännökset (15.5.1998/342)

100 § (31.1.1995/137)

Jos joku

1) rikkoo 26 §:n 4 momentin nojalla annetun kiellon liittymän tekemisestä tai käyttämisestä tai 52 §:ssä, 53 §:ssä, 54 §:n 1 momentissa, 58 §:n 2 momentissa tai 59 §:ssä olevan tai niiden nojalla annetun kiellon tai määräyksen taikka toimii niiden nojalla annetun luvan ja siinä olevien ehtojen vastaisesti; (15.5.1998/342)

2) vastoin parempaa tietoa tai törkeästä huolimattomuudesta menettelee 41, 43 tai 44 §:ssä olevan tai niiden nojalla annetun kiellon vastaisesti;

3) luvatta vie sillalle tai lautalle raskaamman ajoneuvon tai kuorman, kuin on ilmoitettu sallituksi; taikka

4) luvatta kuljettaa tiellä työkonetta tai muuta sellaista laitetta, joka painonsa tai rakenteensa vuoksi on omiaan vaurioittamaan tietä,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, yleisistä teistä annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

101 §

Jos ei ole noudatettu tässä laissa olevaa tai sen nojalla annettua kieltoa tai määräystä, voi lääninhallitus, käyttämällä uhkasakkoa tai oikeuttamalla tienpitoviranomaisen tai muun, jota asia koskee, suorittamaan tarvittavan tehtävän, ryhtyä toimenpiteeseen sen oikaisemiseksi, mitä on oikeudettomasti tehty tai laiminlyöty. Tehtävä suoritetaan siihen velvollisen kustannuksella, mikäli lääninhallitus erityisestä syystä ei toisin määrää.

Jos 1 momentissa tarkoitettu tienpitoviranomaisen vaatima oikaisu on asianmukainen ja ilmeisesti tarpeellinen, voi poliisi oikeuttaa tienpitoviranomaisen suorittamaan tarvittavan toimenpiteen, ei kuitenkaan rakennuksen poistamista, siirtämistä tai toisenlaiseksi muuttamista. (31.1.1995/137)

Mikäli sellaisessa tapauksessa, josta 2 momentissa on säädetty, liikennettä välittömästi uhkaavan vaaran poistamiseksi kiireellinen toimenpide on tarpeen taikka jos kysymys on tiealueeseen kohdistuvan luvattoman toimenpiteen oikaisemisesta, tienpitoviranomainen saa pitää huolta sen suorittamisesta.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettu oikaisutoimenpide suoritetaan tienpitäjän kustannuksella. Lääninhallitus voi kuitenkin tienpitoviranomaisen esityksestä määrät oikaisuun velvollisen osaksi tai kokonaan korvaamaan toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset tienpitäjälle.

Niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 23 ja 42 §:ssä, on noudatettava sanottujen pykälien säännöksiä.

102 §

Kun tienpitoviranomaisella on oikeus tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen suorittamiseen toisen kustannuksella, saadaan kustannukset periä pakkoteitse siinä järjestyksessä, kuin julkisten saatavain ulosotosta on säädetty.

103–103 a §

103–103 a § on kumottu L:lla 15.5.1998/342.

104 § (31.1.1995/137)

104 § on kumottu L:lla 31.1.1995/137.

105 § (15.5.1998/342)

Tämän lain nojalla tehdystä päätöksestä saa valittaa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tiepiirin päätöksestä 41 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valitetaan siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä se kiinteistö, jota tiepiirin päätös koskee, sijaitsee ja 52 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä liittymä sijaitsee.

Kunnalla ja alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä.

105 a § (15.5.1998/342)

Yleissuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta siltä osin kuin tien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisessa asema-, rakennus- tai rantakaavassa tai vahvistetussa yleiskaavassa.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä. Tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta myöskään siltä osin kuin tien sijainti ja tekniset ratkaisut on hyväksytty lainvoimaisessa 24 a ja 24 b §:n mukaisessa yleissuunnitelmassa.

106 § (15.5.1998/342)

Yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymistä, tien lakkauttamista ja kadun tai rakennuskaavatien muuttamista yleiseksi tieksi koskeva päätös on tiepiirin annettava yleisesti tiedoksi. Tiepiirin on toimitettava päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat asianomaiseen kuntaan, jonka on ilmoitettava niiden nähtäväksi asettamisesta samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset saatetaan kunnassa tiedoksi. Päätös ja asiakirjat on pidettävä kunnassa nähtävinä niitä koskevan kuulutuksen julkipanoajan. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jona kuulutus on pantu kunnan ilmoitustaululle.

Jos tiesuunnitelma on merkitykseltään vähäinen, voi tiepiiri noudattamatta, mitä 1 momentissa säädetään, antaa tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen tiedoksi erityistiedoksiantona siten kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) säädetään.

Päätöksestä, joka koskee yksityisen tien muuttamista yleiseksi tieksi, on annettava tieto kunnalle ja 2 momentissa mainittuna erityistiedoksiantona aloitteen tekijälle tai, jos aloitteen allekirjoittajia on useita, jollekin allekirjoittajista.

107 § (15.5.1998/342)

Valitus päätöksestä, jonka valtioneuvosto on antanut tässä laissa tarkoitetussa asiassa lukuun ottamatta päätöstä, jolla yleinen tie on lakkautettu tai yksityinen tie määrätty paikallistieksi, ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muun viranomaisen päätöstä, joka perustuu 23 §:ään, 41 §:n 1 momentin säännökseen siinä mainitun etäisyyden pidentämisestä, 44 §:ään, 49 §:n 1 momenttiin tai 59 §:ään tai joka koskee yleis- tai tiesuunnitelman hyväksymistä tai tien tekemistä.

Päätöksessä, joka annetaan 42 §:n 2 ja 3 momentin tai 101 §:n 1 momentin nojalla, voidaan määrätä, että päätös on täytäntöönpantavissa valituksesta huolimatta.

13 luku

Erinäisiä säännöksiä

108 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1958, sikäli kuin jäljempänä ei toisin säädetä.

Ne säännökset, jotka koskevat rakennuksen, varaston taikka aidan tai muun laitteen pitämistä maantien varrella sekä näiden säännösten rikkomisesta johtuvia rangaistusseuraamuksia ja pakkotoimenpiteitä, tulevat 1 päivänä tammikuuta 1957 noudatettaviksi silloin maanteinä kunnossa pidettävien teiden osalta. Niitä ei kuitenkaan ole sovellettava rakennuksen tekemiseen, joka on aloitettu ennen vuoden 1956 päättymistä ja johon ryhtymiseen ei ollut estettä silloin voimassa olevien säännösten mukaan.

Jo ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin valmistaviin toimenpiteisiin lain täytäntöönpanemiseksi.

109 §

Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulosta lukien silloin maanteinä kunnossa pidettäviin teihin, niihin luettuina myös 3 päivänä toukokuuta 1927 annetun tielain (165/27) 91 §:n 1 momentissa tarkoitetut, ennen 1 päivää tammikuuta 1958 kaupunkien ja kauppalain kunnossa pidettäviksi siirretyt maanteiden jatkot, kuitenkin niin, että maanteiden jatkojen kunnossa pitämisestä ja sen korvaamisesta on edelleen noudatettava sanotun momentin säännöksiä, kunnes valtio yleisistä teistä annetun lain voimaanpanosta annetun lain mukaan ottaa nämä tiet hoitoonsa. Tänä välikautena älköön asetettako maanteiden jatkojen kunnossa pitämiselle ankarampia vaatimuksia kuin yleensä tähän asti. Maanteitä ja niiden jatkoja varten 3 §:n 2 momentissa mainittuihin tarkoituksiin käytetyt alueet luetaan tämän lain voimaantulosta alkaen teiden liitännäisalueeksi. (12.12.1957/406)

Siitä, millä edellytyksellä ja missä järjestyksessä aikaisemman lain mukaan kunnan- tai kyläteinä kunnossa pidettävät tiet sekä eräät muut yleisiksi katsottavat tiet on uuden lain voimaantulon johdosta määrättävä paikallisteiksi, säädetään tämän lain voimaanpanosta annetussa laissa.

110 §

Kun ennestään oleva yleinen tai yleiseksi katsottu tie tämän lain voimaanpanosta annetun lain nojalla muuttuu paikallistieksi, saa uusi tienpitäjä lunastuksetta ottaa haltuunsa tiealueen ja tämän lain 3 §:n 2 momentissa mainittuja tarkoituksia varten varatut tien liitännäisalueiksi luettavat alueet. Uudelle tienpitäjälle on tällöin sen vaatimuksesta luovutettava tienpitoaineen ottamista varten tarvittava alue, jos sellainen on tarkoitukseen varattu. Aikaisemmalle tienpitäjälle kuulunut oikeus alueilla tietä varten oleviin rakennuksiin, laitteisiin ja muihin rakenteisiin siirtyy uudelle tienpitäjälle niin ikään lunastuksetta.

Jos entiselle tienpitäjälle on kuulunut määräaikainen tai muutoin rajoitettu oikeus tienpitoaineen ottamiseen taikka oikeus yksityiseen tiehen, tällainenkin oikeus siirtyy ilman lunastusta uudelle tienpitäjälle.

Paikallistieksi muuttunut tie siirtyy uudelle tienpitäjälle aikaisemman tielain 8 §:ssä säädetyin oikeuksin tien vieressä olevien alueiden raivaamiseen.

111 §

Jos maantien rakentamista taikka sen siirtämistä tai muuta parantamista tarkoittava hanke on tämän lain tullessa voimaan keskeneräisenä eikä tietä varten tarvittavan alueen lunastamista ja korvausten määräämistä ole toimitettu, on uutta lakia sovellettava suoritettaessa niitä toimia, jotka ovat tarpeen tiehankkeen toteuttamiseksi. Kun on kysymys maantiestä tai sen osasta, jolla tietyö on aloitettu ennen, kuin uusi laki tuli voimaan, ei kuitenkaan ole sovellettava lain 67 §:n 1 momenttia eikä kunnan osalta myöskään sen 2 momenttia; sitä vastoin kuntaan nähden noudatetaan aikaisemman tielain 93 §:ää.

Milloin 1 momentissa mainittua tiehanketta varten on ennen tämän lain voimaantuloa valtioneuvoston päätöksellä vahvistettu suunnitelma, siitä on voimassa, mitä tässä laissa on säädetty lainvoimaisesta tiesuunnitelmasta; sanottu päätös on kuitenkin asianomaisessa kunnassa saatettava kuulutuksella yleisesti tiedoksi. Jos tietyötä suunnitellaan toteuttamiseksi ei ole aloitettu, luetaan 28 §:ssä säädetty määräaika lain voimaantulosta. Tiealueeseen, jolla tietyöhön on ryhdytty, katsotaan 29 §:ssä tarkoitetun tieoikeuden syntyvän tämän lain tullessa voimaan, mutta alueen luovuttamisesta suoritettavalle korvausmäärälle lasketaan korko sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana tietyö on aloitettu.

Mitä tässä on säädetty maantiestä, koskee soveltuvin osin myös kaupungissa tai kauppalakunnassa olevia maanteiden jatkoja.

112 §

Kun aikaisemman tielain 71 §:n nojalla on tehty päätös kunnan- tai kylätien muuttamisesta maantieksi, mutta tietä ei ennen uuden lain voimaantuloa ole ensiksi mainitun lain 19 §:n mukaisesti hyväksytty, päätös raukeaa, jollei tietä kahden vuoden kuluessa uuden lain voimaan tulemisesta ole saatettu sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun kuntoon.

Päätös kunnan- tai kylätien rakentamisesta tai parantamisesta raukeaa, jollei tietyöhön ole ryhdytty ennen 1 päivää tammikuuta 1965. Milloin tietyöhön on ryhdytty, on aikaisempaa lakia noudatettava, mikäli tämän lain voimaanpanosta annetun lain 3 §:stä ei muuta johdu. (30.12.1963/648)

113 §

Niiden kunnan- ja kyläteiden osalta, jotka eivät ole muuttuneet paikallisteiksi tämän lain voimaanpanosta annetun lain mukaan ja joita ei myöskään ole lakkautettu yleisinä teinä, on noudatettava aikaisemman lain säännöksiä, kunnes toisin määrätään.

Senkin jälkeen, kun päätös kunnan- tai kylätien muuttamisesta paikallistieksi on tullut voimaan, on aikaisempaa lakia sovellettava, kun kysymys on korvauksesta, joka johtuu tielain 12 §:ssä mainitusta alueen luovutuksesta tai käyttöoikeuden supistuksesta tai johon muutoin on syntynyt oikeus ennen päätöksen voimaantuloa, taikka kun tielain 59 §:ssä tarkoitetuissa katselmuksissa havaittujen vikojen korjaamisesta aiheutuneita kustannuksia ja muita kylätien pitämisestä johtuneita maksuja maksuunpannaan, kannetaan tai tilitetään. Sama olkoon laki, kun paikallistieksi määrättyä kunnan- tai kylätietä lailliseen luovutuskuntoon saatettaessa tiehen on käytetty aluetta ilman lääninhallituksen päätöstä tai sellaisesta poiketen, ja on tällaisen alueen, johon on sovellettava, mitä tämän lain 31 §:ssä säädetään, katsottava kuuluvan paikallistiehen hyväksyvää vastaanottokatselmusta seuraavan kuukauden alusta. Samasta ajankohdasta lukien on vastaavan kunnan- tai kylätien osan katsottava lakanneen yleisenä tienä, mikäli ei muuta ole määrätty. (30.6.1967/310)

Mitä edellä 59 §:ssä säädetään liikenteen kieltämisestä ja rajoittamisesta eräissä tapauksissa tiellä tai sen osalla, on vastaavasti sovellettava kunnan- ja kyläteihin. (5.11.1959/403)

114 §

Jos kunnan- tai kylätie tai muu ennestään oleva, yleiseksi katsottava tie, jota tämän lain voimaanpanosta annetun lain mukaisesti ei ole otettu paikallistieksi, sittemmin otetaan maantieksi tai paikallistieksi, on noudatettava niitä säännöksiä, jotka ovat voimassa yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi, kuitenkin niin, että 110 §:ssä tarkoitetut oikeudet ja edut on luovutettava tienpitäjälle korvauksetta.

115 §

Jos 31 §:ssä tarkoitetulla tie- tai liitännäisalueella tämän lain tullessa voimaan on rakennus, se saa jäädä ennalleen. Milloin rakennus tuottaa vaaraa tai haittaa yleiselle liikenteelle tai liitännäisalueen käyttämiselle, on noudatettava, mitä 42 §:n 2 momentissa on säädetty.

116 §

Lupa veräjän pitämiseen paikallistiellä tai maantienluontoisella polkutiellä taikka muu sellainen erityinen lupa, jonka asianomainen viranomainen on aikaisemmin antanut, ei raukea tämän lain voimaan tulemisen johdosta.

117 §

Tarkemmat määräykset tieasiain käsittelystä sekä muut määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Liikenneministeriö antaa tarkemmat ohjeet 41 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen määräämisestä. Tie- ja vesirakennushallitus antaa teknilliset ohjeet teiden tekemisestä ja kunnossapidosta. (23.1.1981/51)

118 §

Tämä laki kumoaa, mikäli edellä ei ole toisin säädetty, 3 päivänä toukokuuta 1927 annetun tielain, lukuun ottamatta sen 20 §:n toista lausetta ja 33 §:n 1 momenttia, rakennuskaaren 25 luvun 8 §:n, sikäli kuin se vielä on voimassa, rakentamisesta maaseudulla 6 päivänä heinäkuuta 1945 annetun lain (683/45) 6 §:n 2 momentin ja 15 §:n 2 momentin, mikäli ne koskevat rakentamista maantien varalle, sekä muut uuden lain kanssa ristiriidassa olevat säännökset. Rakentamisesta maaseudulla annetun lain 6 §:n 2 momentin ja 15 §:n 2 momentin soveltaminen on lakkaava kunnan- ja kyläteiden osalta, sikäli kuin nämä muuttuvat uuden tielain alaisiksi paikallisteiksi.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.12.1957/406:
5.11.1959/403:
22.12.1960/500:
8.7.1961/390:
24.11.1961/518:
9.8.1963/404:
30.12.1963/648:
12.6.1964/323:
30.6.1967/310:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Aikaisemmin voimassa olleen 50 §:n 1 momentin nojalla annettua määräystä on, jollei tästä laista muuta johdu, edelleen noudatettava. Määräyksestä poikkeamisesta päättää kuitenkin tienpitoviranomainen 52 §:n 1 momentin mukaisesti ja voidaan määräys muuttaa tai kumota tie- ja vesirakennushallituksen päätöksellä noudattaen 50 §:ssä säädettyä järjestystä.

16.1.1970/32:
22.1.1971/44:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.

31.8.1978/676:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1979.

2.2.1979/110:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun maaoikeuden tai maaoikeustuomarin päätökseen on kuitenkin sovellettava aikaisempaa lakia.

23.1.1981/51:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981. Sillä kumotaan 7 päivänä kesäkuuta 1962 annettu valtioneuvoston päätös, joka sisältää teknilliset ohjeet yleisten teiden tekemisestä ja kunnossapidosta sekä ohjeet näkemäalueen määräämisestä (356/62).

HE 79/80, LiV.miet. 6/80, svk.miet. 211/80

21.5.1982/382:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1982.

HE 246/81, l-tvk.miet. 3/82, svk.miet. 40/82

15.4.1988/334:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Lain 62 §:n 2 momenttia ei sovelleta sellaisiin edunvalvontakustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 138/87, LiV.miet. 1/88, svk.miet. 15/88

26.4.1991/774:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

HE 36/90, l-tvk.miet. 40/90, svk.miet. 321/90

18.12.1992/1430:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

HE 131/92, LaVM 10/92

25.1.1993/71:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 171/92, LiVM 8/92

12.11.1993/959:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 181/93, LiVM 8/93

26.11.1993/1022:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

HE 189/93, LaVM 16/93

10.6.1994/476:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

Lain soveltamisesta on voimassa, mitä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) 27 §:ssä säädetään.

HE 319/93, YmVM 4/94

16.12.1994/1196:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Tämän lain aiheuttama muutos valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon otetaan huomioon vahvistettaessa kuntien valtionosuuslain (688/92) mukaista yleisen valtionosuuden keskimääräistä markkamäärää.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 200/94, LiVM 15/94

31.1.1995/137:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.

Tämän lain voimaan tullessa siirtyvät ne lääninhallituksessa vireillä olevat asiat, jotka tämän lain mukaan kuuluvat alueellisten ympäristökeskusten, maanmittaustoimistojen ja tielaitoksen keskushallinnon tehtäviin, asianomaisten viranomaisten käsiteltäviksi.

HE 262/94, LiVM 19/94

20.12.1996/1100:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 79/1996, YmVM 8/1996, EV 214/1996

15.5.1998/342:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Lain yleissuunnitelmia koskevia säännöksiä sovelletaan suunnitelmiin, joiden laatiminen on aloitettu lain voimaantulon jälkeen.

Lain voimaan tullessa keskeneräisinä olevat liittymäsuunnitelmat laaditaan loppuun, käsitellään ja vahvistetaan lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Vaikka tiesuunnitelmien voimassaoloaikaa on vuosina 1997–2000 jatkettu, voimassaoloaikaa voidaan lain 28 §:n 3 momentin estämättä jatkaa valtioneuvoston päätöksellä erityisistä syistä vielä yhden kerran enintään neljällä vuodella, jos tiesuunnitelmat muutoin ovat ajantasaisia sekä ympäristöllisesti hyväksyttäviä ja teknisesti toteuttamiskelpoisia. (23.11.2001/1059)

Lain voimaan tullessa vireillä olevat tietoimitukset saatetaan loppuun ja niissä tehdään päätökset lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

HE 240/1997, LiVM 1/1998, EV 25/1998

5.2.1999/133:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

HE 101/1998, YmVM 6/1998, EV 248/1998

15.12.2000/1080:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

HE 166/2000, LiVM 11/2000, EV 170/2000

23.11.2001/1059:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2001.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 145/2001, LiVM 10/2001, EV 135/2001

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.