Seurattu SDK 161/2017 saakka.

1.6.1922/148

Kielilaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 6.6.2003/423, joka on voimassa 1.1.2004 alkaen.

Samalla kuin kumotaan 28 päivänä huhtikuuta 1921 annettu laki suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, säädetään Eduskunnan päätöksen mukaisesti seuraavaa:

I. Yleisiä säännöksiä
1 § (10.1.1975/10)

Tuomioistuimissa ja muissa valtion viranomaisissa samoin kuin kuntien ja muiden itsehallintoalueiden sekä kuntainliittojen viranomaisissa on käytettävä kunkin virka- tai itsehallintoalueen ja vastaavan yhdyskunnan tai kuntainliiton alueen sekä asiallisten kielen mukaan maan kansalliskieltä, joko suomea tai ruotsia taikka suomea ja ruotsia niin kuin tässä laissa säädetään.

Oikeudesta käyttää viranomaisissa saamen kieltä säädetään erikseen. (8.3.1991/517)

2 § (10.1.1975/10)

Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää yhden kunnan, katsotaan yksikieliseksi, jos kunnassa on ainoastaan samankielisiä asukkaita tai jos siinä asuvien toiskielisten luku on pienempi kuin kahdeksan prosenttia asukkaiden koko määrästä, mutta kaksikieliseksi jos toiskielisten luku nousee sanottuun prosenttimäärään tai on vähintään kolmetuhatta. Samaa säännöstä on sovellettava virka-alueeseen, joka on kuntaa pienempi.

Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää useampia kuntia, sekä kuntainliitto katsotaan yksikieliseksi, jos siihen kuuluu ainoastaan samankielisiä kuntia. Alue, johon kuuluu erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia katsotaan kunkin kunnan osalta samankieliseksi kuin asianomainen kunta.

Valtioneuvosto määrää virallisen tilaston pohjalta joka kymmenes vuosi, mitkä virka- tai itsehallintoalueet edellä mainituilla perusteilla on katsottava suomen- tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi. Kaksikielistä kuntaa ei saa määrätä yksikieliseksi, ellei toiskielisten luku kunnassa ole alentunut kuuteen prosenttiin tai sitä pienemmäksi.

Valtioneuvosto voi erityisistä syistä kunnallisvaltuuston esityksestä tai kuntaa kuultuaan muutenkin määrätä, että kunta on seuraavan kymmenvuotiskauden ajan kaksikielinen, vaikka se sen mukaan kuin edellä tässä pykälässä on säädetty olisi yksikielinen.

Milloin virka- tai itsehallintoalueiden rajoja muutetaan, on samalla 1–4 momentissa mainittujen perusteiden mukaan määrättävä, minkä kielisiä uudelleen järjestetyt alueet ovat. Valtioneuvostolla on tällöinkin 4 momentissa tarkoitettu oikeus.

Ks. myös VNp virka- ja itsehallintoalueiden sekä eräiden liikennepaikkojen nimistä 23.12.1982/1052 ja VNp virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1993–2002 17.12.1992/1364.

Kuntainliitot ovat nykyään kuntayhtymiä.

II. Asiallisten käytettävä kieli ja toimituskirjakieli
3 §

Tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa on käytettävä alueen kieltä ja kaksikielisellä alueella jompaakumpaa alueen kielistä. Suomen kansalaisella on kuitenkin oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää omaa kieltänsä, suomea tai ruotsia, sekä kunnalla ja muulla itsehallintoyhdyskunnalla, kuntainliitolla, uskonnollisella yhdyskunnalla, kotimaisella yhdistyksellä, osuuskunnalla, osakeyhtiöllä, kommandiittiyhtiöllä, avoimella yhtiöllä, säätiöllä ja laitoksella pöytäkirjakieltään sekä opetus- ja kasvatuslaitoksella laitoksen opetuskieltä. (10.1.1975/10)

Jos tuomioistuimelle tai muulle valtion viranomaiselle toimitettu asiakirja on vastoin 1 momentin säännöksiä laadittu toisella kotimaisella kielellä, on viranomaisen hankittava asianosaisen kustannuksella asiakirjasta laillisesti pätevä käännös. Käännös on kuitenkin viranomaisen kustannettava, jos viranomainen huolehtii tulkitsemisesta hallintomenettelylain (598/82) 22 §:n nojalla. (6.8.1982/599)

4 §

Asiassa, jota valtion asiamies, virallinen syyttäjä tai muu valtion virkamies virkansa puolesta ajaa, tulee hänen käyttää vastaajan kieltä, jos hän on velvollinen sitä taitamaan.

Asioita suullisesti käsiteltäessä tuomioistuimessa tai poliisiviranomaisen edessä käytettäköön, milloin tarve vaatii, tulkitsemista.

5 § (5.4.1935/141)

Yksikielisellä virka-alueella on tuomioistuimen ja muun viranomaisen annettava toimituskirja virka-alueen kielellä.

Valtioneuvosto, ministeriö, keskusvirasto, tuomioistuin tai lääninhallitus olkoon kuitenkin velvollinen niissä tapauksissa, joissa 6 §:n mukaan alkuperäinen toimituskirja olisi annettava toisella kielellä, liittämään toimituskirjaan laillisesti pätevän käännöksen, kun asiallinen, jolla 3 §:n mukaan on oikeus käyttää toista kuin virka-alueen kieltä, on sitä pyytänyt.

6 § (5.4.1935/141)

Kaksikielisellä virka-alueella on tuomioistuimen ja muun viranomaisen annettava toimituskirja sillä kielellä, jota asiallinen tai, milloin heitä on useampia, asialliset ovat käyttäneet tai jonka käyttämisestä toimituskirjassa he yhtyvät.

Jos asialliset ovat käyttäneet eri kieliä eivätkä yhdy saman kielen käyttämisestä toimituskirjassa, on seuraavia säännöksiä noudatettava:

1. Rikosasiassa on käytettävä vastaajan kieltä.

2. Muussa asiassa sekä myös rikosasiassa, jossa on erikielisiä vastaajia, on käytettävä virka-alueen väestön enemmistön kieltä, ellei viranomainen asiallisten oikeutta ja etua silmälläpitäen toisin määrää.

7 §

Kunnan tai muun itsehallintoalueen viranomaiseen käännyttäessä on käytettävä alueen kieltä tai, kaksikielisellä alueella, jompaakumpaa alueen kielistä. Muuten noudatettakoon näihinkin viranomaisiin nähden, mitä 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:ssä on säädetty.

2 momentti on kumottu L:lla 10.1.1975/10.

8 §

Ylemmän oikeuden ja muun ylemmän viranomaisen on itsekussakin tapauksessa annettava toimituskirja sillä kielellä, jota alempi viranomainen on tämän lain mukaan käyttänyt.

Asiallisella, jolla 5 §:n 2 momentin mukaan on oikeus vaatia laillisesti pätevän käännöksen liittämistä toimituskirjaan, on samanlainen oikeus ylemmän oikeuden ja viranomaisen toimituskirjaan nähden.

9 § (5.4.1935/141)

Jos yksikieliseltä kunnalta tai muulta itsehallintoyhdyskunnalta virkateitse vaaditaan lausuntoa tai selitystä asiassa, jossa on käytetty toista kuin kunnan tai yhdyskunnan kieltä, on asiakirjat asianomaisen viranomaisen toimenpiteestä virallisesti oikeaksi todistettuna käännöksenä sille toimitettava. Sama olkoon laki tällaisessa asiassa annettavaan toimituskirjaan nähden.

10 § (5.4.1935/141)

Julkipanot, ilmoitukset ja kuulutukset tai muut sellaiset asiakirjat, jotka tuomioistuin tai muu valtion viranomainen taikka kunnan tahi muun itsehallintoalueen viranomainen antaa väestölle, on yksikielisellä virka- tai itsehallintoalueella kirjoitettava tämän alueen kielellä ja kaksikielisellä virka- tai itsehallintoalueella maan molemmilla kielillä.

Käräjäoikeuden sekä tuomarin, lääninhallituksen, kihlakunnanviraston tai sen osaston tai kihlakunnan erillisen viraston taikka niiden virkamiehen kaksikielisellä virka-alueella viran puolesta antamat kuulutukset ja tiedonannot yksityisen oikeutta koskevissa asioissa voidaan harkinnan mukaan kirjoittaa ainoastaan väestön enemmistön kielellä, jollei hakija toisin vaadi. (22.3.1996/201)

III. Viranomaisten sisäinen virkakieli
11 §

Tuomioistuimen ja muun valtion viranomaisen, jonka virka-alue on yksikielinen, on sisäisenä virkakielenään käytettävä virka-alueensa kieltä.

Sisäisellä virkakielellä tarkoitetaan tässä laissa sitä kieltä, jota käytetään sellaisissa pöytäkirjoissa ja muissa asiakirjoissa, joita ei ole annettava yksityiselle asialliselle, niin myös viranomaisten välisessä kirjeenvaihdossa ja virkakirjanpidossa.

12 § (10.1.1975/10)

Tuomioistuimen ja muun valtion viranomaisen, jonka virka-alue on kaksikielinen tai jonka virka-alueeseen kuuluu kaksi- tai erikielisiä kuntia, sisäinen virkakieli on virka-alueen enemmistön kieli. Asiassa, jossa toimituskirja on annettava vähemmistön kielellä, on kuitenkin käytettävä toimituskirjan kieltä, jollei enemmistön kielen käyttämiseen ole erityisiä syitä. Milloin muuta kuin toimituskirjan kieltä on käytetty, on asian käsittelyssä syntyneisiin asiakirjoihin asiallisen pyynnöstä viipymättä liitettävä laillisesti pätevä käännös, paitsi jos kysymyksessä on asian ratkaisuun ilmeisesti vaikuttamaton asiakirja.

13 § (5.4.1935/141)

Asiassa, jossa on annettava toimituskirja, on ylemmän viranomaisen kirjoitettava alemmalle viranomaiselle sillä kielellä, jota viimeksi mainittu viranomainen 12 §:n mukaan asiassa käyttää, ja yksikieliselle kunnalle tai muulle itsehallintoyhdyskunnalle sekä niiden viranomaisille näiden kielellä. (10.1.1975/10)

Ensimmäisessä momentissa mainitusta määräyksestä huolimatta ei alempi viranomainen saa olla noudattamatta määräystä, joka on annettu toisella kielellä, jos viranomainen on velvollinen sitä ymmärtämään.

14 §

Viranomaisen, jonka toiminta kohdistuu ainoastaan väestön toiseen kieliryhmään, on käytettävä tämän ryhmän kieltä.

Valtion ja kunnan yksikielisten opetus- ja kasvatuslaitosten hallintoelimien ja toimihenkilöiden tulee niinikään käyttää asianomaisen laitoksen kieltä, vaikka se sijaitseekin toiskielisessä kunnassa.

15 §

Mitä 11, 12 ja 14 §:ssä on säädetty, on voimassa myös kunnan tai muun itsehallintoalueen viranomaiseen nähden, ja olkoon myöskin tällainen viranomainen, jos alue on kaksikielinen, velvollinen kirjeenvaihdossaan alaisensa viranomaisen kanssa noudattamaan 13 §:n 1 momentin säännöstä.

Asiassa, jossa toimituskirja on annettava kunnan väestön vähemmistön kielellä, on kunnan viranomaisen pöytäkirjaan kuitenkin asiallisen tai kunnan jäsenen pyynnöstä viipymättä liitettävä laillisesti pätevä käännös. (10.1.1975/10)

Ensimmäisessä momentissa oleva säännös ei myöskään estä itsehallintoalueen edustajistoa päättämästä, että pöytäkirjoissa on käytettävä molempia kieliä rinnan.

16 § (5.4.1935/141)

Sellaisen kollegisen viraston jäsenellä, jonka virka-alue on kaksikielinen tai jonka virka-alueeseen kuuluu kaksi- tai erikielisiä kuntia, on oikeus viraston keskusteluissa sekä pöytäkirjaan kirjallisesti antamassaan lausunnossa käyttää sitä kieltä, suomea tai ruotsia, jonka hän katsoo soveliaammaksi.

Sama oikeus olkoon myös itsehallintoalueen edustajiston sekä yleisten komiteain ja lautakuntain jäsenillä. Jos edustajiston jäsen ei ymmärrä toisella kielellä annettua lausuntoa, on se hänelle lyhyesti tulkittava, jos hän sitä vaatii.

IV. Erinäisiä säännöksiä
17 § (5.4.1935/141)

Mitä tässä laissa on säädetty valtion viranomaisten kielestä, sovelletaan myös asiallisten käytettävään ja toimituskirjakieleen sekä sisäiseen virkakieleen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapituleissa, kirkkoherranvirastoissa ja muissa viranomaisissa, ellei asia ole senlaatuinen, että se kirkkolain mukaan on katsottava olevan kirkon omia asioita. Samoin sovelletaan, mitä on säädetty kunnista ja muista itsehallintoyhdyskunnista, mainitun kirkon seurakuntiin, ja on kielellisellä perusteella muodostetut seurakunnat alueen väestön kielestä riippumatta pidettävä yksikielisinä.

Kreikkalais-katolisen kirkon virkakielestä säädetään asetuksella.

17 a § (10.1.1975/10)

Tämän lain säännöksiä kuntien viranomaisten kielestä sovelletaan myös asiallisen käytettävään ja toimituskirjakieleen sekä sisäiseen virkakieleen kuntainliittojen viranomaisissa.

17 b § (17.3.1995/368)

Valtion liikelaitoksen ja palveluja tuottavan yhtiön, jossa valtiolla taikka yhdellä tai useammalla kaksikielisellä kunnalla taikka erikielisillä kunnilla on määräämisvalta, on palveltava yleisöä ja tiedotettava yleisölle suomeksi ja ruotsiksi, jollei se ole tarpeetonta tai yhtiön kannalta kokonaisuudessaan arvioituna kohtuutonta.

18 § (5.4.1935/141)

Valtion yliopiston ja korkeakoulun sekä muiden sellaisten laitosten viranomaisten virkakielestä, samoinkuin myös niiden opetus- ja tutkintokielestä säädetään erikseen.

19 §

Sotilasviranomaiset ovat tämän lain määräysten alaisia. Niiden virka-alueet katsotaan yksikielisiksi, jos niiden alaisten joukko-osastojen miehistö on koottu yhteen yksikielisen joukko-osaston muodostamiseksi, kaksikieliseksi taas, jos miehistö on koottu katsomatta sen äidinkieleen tahi viranomaisten toiminta kohdistuu useampiin erikielisiin joukko-osastoihin.

Sotaväen komennuskieli on suomen kieli.

20 § (5.4.1935/141)

Valtionrautateiden virka-alueet, poiketen siitä, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään, katsotaan kunkin liikennepaikan osalta samankielisiksi kuin asianomainen liikennepaikka.

Liikennepaikat ovat yksikielisiä, jos niitä lähinnä ympäröivät kunnat ovat samankielisiä, mutta kaksikielisiä, jos lähinnä ympäröivät kunnat ovat kaksi- tai erikielisiä.

21 § (10.1.1975/10)

Ministeriössä taikka valtion komiteassa, toimikunnassa tai niihin rinnastettavassa toimielimessä valmistellut ja julkistettavat lakiehdotukset ja mietinnöt julkaistaan suomen kielellä sekä, jollei erityisen painavia syitä muuhun ole, kokonaisuudessaan, osittain tai tiivistelmänä myös ruotsin kielellä sen mukaan kuin asianomainen ministeriö asian merkityksen ruotsinkieliselle väestölle ja muut tekijät huomioon ottaen päättää.

22 §

Ulkomailla olevista lähetystöistä on voimassa, mitä kaksikielisten virka-alueiden viranomaisista on säädetty. Sama olkoon laki konsulinvirastoista, joiden päällikkönä on lähetetty konsuli.

Muun kielen kuin suomen tai ruotsin käyttämisestä lähetystöissä ja konsulinvirastoissa säädetään asetuksella.

23 §

Laillisesti pätevänä käännöksenä tämän lain mukaan annettu toimituskirja on katsottava alkuperäisen veroiseksi.

Milloin valtion viranomaisen on annettava tai toimitettava asianomaiselle toimitus- tai asiakirja käännöksenä taikka milloin valtion viranomaisen sisäiseen virkakieleen kuuluvia asiakirjoja 12 §:n mukaan on käännettävä, suorittaa valtio kääntämisestä aiheutuneet kustannukset. Kustannukset, jotka aiheutuvat 15 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta kääntämisestä ja 16 §:n 2 momentissa määrätystä tulkitsemisesta, on itsehallintoyhdyskunnan tai kuntainliiton suoritettava. (10.1.1975/10)

24 §

Tämä laki ei koske ulkomaille tai ulkomaalaisille osoitettua virallista kirjeenvaihtoa eikä maan ulkopuolella käytettäväksi aiottuja toimituskirjoja; kuitenkin noudatettakoon 5 ja 6 §:n säännöksiä tällaisiinkin toimituskirjoihin nähden, milloin niitä ei anneta jollakin ulkomaisella kielellä tai maan molemmilla kielillä rinnan.

25 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.


26 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1923.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

5.4.1935/141:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1936. Valtioneuvoston tulee antaa määräykset, mitkä virka- ja itsehallintoalueet tämän lain mukaan on katsottava suomen- tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi, olemaan voimassa 1942 vuoden loppuun.

10.1.1975/10:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1975.

6.8.1982/599:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

HE 88/81, toisen lvk.miet. 3/82, svk.miet. 79/82

8.3.1991/517:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

HE 180/90, plvk.miet. 13/90, svk.miet. 238/90

18.12.1992/1424:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

HE 131/92, LaVM 10/92

17.3.1995/368:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

HE 233/94, LaVM 25/94

22.3.1996/201:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996.

HE 106/95, LaVM 15/95, EV 4/96

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.