Seurattu SDK 741/2019 saakka.

10.6.1921/171

Laki Suomen ja ulkomaan viranomaisten yhteistoiminnasta oikeudenkäynnissä sekä ulkomaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 10.4.2015/426, joka on voimassa 1.10.2015 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 luku

Ulkomaan viranomaiselle annettava virka-apu

1 §

Jos ulkomaan oikeusviranomainen on riitajutussa tai hakemusasiassa Suomen tuomioistuimelle tehnyt esityksen, jossa pyydetään asian selvittämistä tarkoittavaan tai muuten sen käsittelyyn kuuluvaan toimeen ryhtymistä, ja jos toimeen ryhtyminen on Suomessa tuomioistuimen asia eikä toimi ole Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, annettakoon virka-apua, niin kuin jäljempänä sanotaan.

Mitä tässä on säädetty virka-avun antamisesta riitajutussa, olkoon myös voimassa jutusta, jossa rikoksen perusteella ajetaan itsenäistä yksityisoikeudellista kannetta.

2 §

Virka-apu, josta 1 §:ssä puhutaan, on yleisen alioikeuden annettava.

Jos on pyydetty valaa otettavaksi, kuulustelua toimitettavaksi, asiakirjaa tarkastettavaksi taikka muuta vaikeudetta oikeuteen tuotavissa olevaa esinettä katsastettavaksi, olkoon virka-avun antaminen sen oikeuden asiana, joka tuomiopiirissä sillä, jonka on vala tehtävä, tai kuulusteltavalla tai puheenalaisen esineen haltijalla on kotinsa ja asuinpaikkansa taikka väliaikainen olopaikkansa. Jos hän on suostunut muussa oikeudessa täyttämään, mitä häneltä vaaditaan, saakoon se oikeus ryhtyä toimeen. Kun pyydetään katsastettavaksi esinettä, jota vaikeudetta tai kohtuuttomitta kustannuksitta ei voida oikeuteen tuoda, taikka kiinteää omaisuutta, ryhtyköön toimeen sen paikkakunnan oikeus, missä esine tai kiinteistö on. Muun toimen suorittakoon se oikeus, jolle esitys tehdään.

3 §

Jos oikeuden puheenjohtaja harkitsee, että virka-apua ei voida antaa, niin antakoon ulkomaan viranomaiselle siitä tiedon; ilmoittakoon myöskin päätöksensä syyt.

Jos puheenjohtaja havaitsee, että 2 §:n mukaan toisen oikeuden on suoritettava pyydetty toimi, lähettäköön esityksen sille oikeudelle ja antakoon siitä ulkomaan viranomaiselle tiedon.

4 §

Jos pyydetylle toimelle ei tule estettä, määrätköön oikeuden puheenjohtaja, missä ja minä päivänä asia käsitellään, sekä kutsuttakoon saapuville sen tai ne henkilöt, joiden läsnäoloa toimi edellyttää; velvoittakoon myös, kun on pyydetty asiakirjaa tarkastettavaksi tai muuta vaikeudetta oikeuteen tuotavissa olevaa esinettä katsastettavaksi, sen, jonka hallussa esine on, tuomaan sen nähtäväksi. Asianosaista ei tarvitse oikeuteen kutsua, ellei häntä itseään ole kuulustettava tai hänen ole jotakin siellä tehtävä.

Jos ulkomaan viranomainen on pyytänyt tietoa, missä ja minä päivänä asia käsitellään, antakoon oikeuden puheenjohtaja hyvissä ajoin siitä tiedon.

5 §

Oikeuteen saapumaan tai vaadittua tekoa täyttämään voidaan pakottaa ainoastaan sikäli kuin pakkokeinoja Suomen lain mukaan saa siihen tarkoitukseen käyttää; ja noudatettakoon asian käsittelyssä muutenkin, mikäli tämän lain säännökset eivät muuta aiheuta, mitä oikeudenkäynnistä Suomen tuomioistuimessa on säädetty.

6 § (4.7.1975/519)

Todistaja saa kieltäytyä todistamasta, jos hänellä on siihen oikeus tai velvollisuus Suomen tai todistelua koskevan pyynnön tehneen valtion lain mukaan. Todistajana ei myöskään kuulla henkilöä, joka jommankumman valtion lain mukaan ei saa todistaa asiassa. Pyynnön tehneen valtion laki otetaan huomioon, jos oikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta on pyynnössä todettu tai pyynnön tehnyt viranomainen vahvistaa sen tuomioistuimen pyynnöstä, taikka kieltäytymisperuste muuten on tuomioistuimen tiedossa.

7 §

Jos ulkomaan viranomainen on pyytänyt valaa tehtäessä käytettäväksi toista sanamuotoa kuin Suomen laissa on säädetty taikka siinä muuten meneteltäväksi toisin kuin Suomen laki määrää, ja jos se, jolta valaa vaaditaan, suostuu sillä tavoin valan tekemään, tutkikoon oikeus, onko pyyntöön suostuttava.

Jos ulkomaan viranomainen muuten on pyytänyt tointa tapahtuvaksi jotakin erityistä menettelyä käyttäen, noudatettakoon pyyntöä, ellei menettely ole Suomen lainsäädännön vastainen.

8 §

Oikeus harkitkoon, mikä korvaus on tuleva 4 §:n 1 momentissa mainitun tiedonannon toimittaneelle; määrätköön myös, kun muu kuin asianosainen on saapunut oikeuteen tai jotakin täyttänyt, hänelle siitä korvauksen. Korvaus maksettakoon yleisistä varoista.

Päätös, jolla 1 momentin mukaan jollekulle on määrätty korvausta, menköön heti täytäntöön. Todistus päätöksestä annettakoon samana päivänä maksutta sille, jolle korvausta on määrätty.

9 §

Ote asiassa pidetystä oikeuden pöytäkirjasta ja tieto pyydetyn toimen aiheuttamista kuluista on toimitettava ulkomaan viranomaiselle.

Jos tasavallan presidentti, vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen johdosta, on määrännyt, ettei määrätynlaisia kuluja ole perittävä, älköön sellaisia kuluja ulkomaan viranomaiselle ilmoitettako, jollei toisin ole sovittu. (22.4.1988/737)

10 §

Mitä edellä on säädetty virka-avun antamisesta ulkomaan viranomaiselle, älköön sovellettako, ellei esitystä siitä ole lähetetty, Suomen tuomioistuimelle ulkoasiainministeriön kautta.

Tasavallan presidentti on, vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen johdosta, oikeutettu määräämään, että esityksen virka-avun antamisesta voi Suomen tuomioistuimelle lähettää vieraan valtion täällä oleva konsuli tai suoraan ulkomaan viranomainen.

11 §

Ilmoitus, joka oikeuden tai sen puheenjohtaja on tämän luvun mukaan annettava ulkomaan viranomaiselle, on lähetettävä ulkoasiainministeriölle; kuitenkin on, jos esitys on tullut konsulilta tai suoraan ulkomaan viranomaiselta, ilmoitus lähetettävä samalle konsulille tahi viranomaiselle.

2 luku

Todistelu ulkomaan viranomaisen edessä

12 §

Suomen tuomioistuin voi riitajutussa tai hakemusasiassa taikka jutussa, jossa rikoksen perusteella ajetaan itsenäistä yksityisoikeudellista kannetta, eri välipäätöksessä asianosaisen pyynnöstä sallia tahi, jos asian laatu sen myöntää, omasta aloitteestaan määrätä, että määrätty todistelu tapahtuu ulkomaan viranomaisen edessä.

13 §

Joka on pyytänyt todistelua tapahtuvaksi ulkomaan viranomaisen edessä, olkoon velvollinen oikeuden määräämässä ajassa oikeudelle tai sen puheenjohtajalle antamaan joko takauskirjan jossa kaksi vastuuvaraista Suomessa asuvaa henkilöä omasta ja toistensa puolesta takaavat pyydetystä toimesta johtuvista kuluista niinkuin omasta velastaan, taikka todistuksen siitä, että hän sanottujen kulujen vakuudeksi on lääninrahastoon tallettanut määrän, johon oikeus katsoo kulut voitavan kohtuudella arvioida.

Mitä 1 momentissa on sanottu, älköön sovellettako, kun todistelua on pyytänyt se, joka puhuu valtion puolesta, tahi kun todistelu on tuomioistuimen aloitteesta päätetty.

14 §

Jos se, mitä 13 §:ssä on määrätty, täytetään, tehköön oikeus ulkomaan viranomaiselle esityksen todistelun vastaanottamisesta. Esitys on lähetettävä ulkoasiainministeriön kautta, ellei tasavallan presidentti jonkin tapauksen varalta ole toisin määrännyt.

Esityksessä on lyhyesti selostettava itse asia sekä tarkoin ilmoitettava, mitä tointa pyydetään. Jos oikeus pitää erityisen tärkeänä, että Suomen oikeuden tointa varten säätämiä muotoja noudatetaan, pyydettäköön tätäkin. Milloin asianosainen vaatii, pyytäköön oikeus myöskin että oikeudelle hyvissä ajoin annetaan tieto todistelun paikasta ja ajasta.

15 §

Sittenkun oikeuteen on tullut tieto esityksen aiheuttamista kuluista, lähettäköön oikeus tai sen puheenjohtaja sen tiedon ynnä 13 §:ssä mainitun takauskirjan tai talletustodistuksen maaherralle, jonka on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin kulujen määrän perimiseksi ja ulkomaan viranomaiselle toimittamiseksi.

3 luku

Ulkomaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano eräissä tapauksissa

16 §

Tasavallan presidentti on, vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen johdosta ja vastavuoroisuuden ehdolla, oikeutettu määräämään, että ulkomaan tuomioistuimen päätös, jolla kantaja tai väliintullut asianosainen on määrätty maksamaan oikeudenkäyntikuluja, on pantava Suomessa täytäntöön.

17 § (22.4.1988/737)

Edellä 16 §:ssä tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanoa pyydetään, jollei vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu, käräjäoikeudelta joko diplomaattista tietä tai siten, että asianosainen jättää suoraan käräjäoikeudelle hakemuksen. (1.11.1996/799)

Hakemukseen on liitettävä:

1) oikeaksi todistettu jäljennös päätöksen niistä osista, joista käy ilmi asianosaisten nimi ja asema oikeudenkäynnissä sekä oikeudenkäyntikulujen suoritusvelvollisuus; sekä

2) todistus siitä, että päätös on lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu.

Jos asiakirja on laadittu muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi, on hakemukseen liitettävä oikeaksi todistettu käännös siitä jommalle kummalle näistä kielistä, jollei käräjäoikeus myönnä tästä poikkeusta. (1.11.1996/799)

18 § (18.2.1927/49)

Käräjäoikeuden on ratkaistava pyyntö asianosaisia kuulematta. Jos hakemus on tehty 17 §:ssä säädetyllä tavalla, käräjäoikeuden on määrättävä päätös pantavaksi täytäntöön. Päätös pannaan tällöin täytäntöön niin kuin Suomen tuomioistuimen lainvoiman saanut tuomio, jollei ylempi viranomainen toisin määrää. (1.11.1996/799)

Asianosaisen pyynnöstä käräjäoikeuden tulee myös vahvistaa päätöksen kääntämisestä ja käännöksen oikeaksi todistamisesta aiheutuneiden kustannusten määrä sekä määrätä kustannukset perittäviksi ulosottotoimin samalla tavoin kuin 1 momentissa oikeudenkäyntikuluista säädetään. (1.11.1996/799)

Asian käsittelystä tai asiassa annettavasta toimituskirjasta ei peritä maksua. (22.4.1988/737)

Täytäntöönpanopyyntöä koskevan hakemuksen käsittelee sen paikkakunnan käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä täytäntöönpano voi tapahtua. Asian käsittelyssä on soveltuvin osin noudatettava, mitä hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetussa laissa (307/86) säädetään, jollei tässä laissa tai vieraan valtion kanssa tehdyssä sopimuksessa toisin säädetä tai määrätä. Jollei päätöksen antamisesta ole ilmoitettu hakijan vastapuolelle mainitun lain 16 §:n mukaisesti, hänellä on oikeus hakea päätökseen muutosta tyytymättömyyttä ilmoittamatta 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun hän oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisesti on saanut tiedon päätöksestä. (1.11.1996/799)

Ks. Ulosottokaari 705/2007. L hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa 307/1986 on kumottu L:lla 768/2002. Ks. hakemusasioiden käsittelystä Oikeudenkäymiskaari 4/1734 8 luku.

4 luku (22.4.1988/737)

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen eräissä tapauksissa

19 § (22.4.1988/737)

Asiassa, joka koskee Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyyn kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamista koskevaan yleissopimukseen osallisessa valtiossa annetun tuomioistuimen päätöksen saattamista Suomessa tunnustetuksi tai täytäntöönpanokelpoiseksi, on hakijalle pyynnöstä myönnettävä maksuton oikeudenkäynti korvausvelvollisuudetta valtiolle, jos hakijalla on kokonaan tai osittain ollut maksuton oikeudenkäynti siinä menettelyssä, jossa päätös on annettu.

20 § (22.4.1988/737)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden ehdolla säätää, että maksuton oikeudenkäynti myönnetään asetuksessa säädettävissä asioissa pyynnöstä henkilölle, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa ja jolle maksutonta oikeudenkäyntiä ei muutoin voida myöntää.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

18.2.1927/49:
4.7.1975/519:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1975.

22.4.1988/737:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 106/87, lvk.miet. 1/88, svk.miet. 6/88

1.11.1996/799:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996. Siirtymäsäännökset annetaan erikseen lailla.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.