Seurattu SDK 611/2016 saakka.

21.8.2008/539

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Valtioneuvosto on työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä päättänyt huoltovarmuuden turvaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1390/1992) 2 §:n 2 momentin ja 12 §:n 2 momentin nojalla:

1 Yleiset lähtökohdat

Yleistavoitteena on kansainvälisiin markkinoihin sekä kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus. Varautumistoimenpiteillä turvataan yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön infrastruktuuri ja kriittisen tuotannon jatkuminen kaikissa tilanteissa.

Kansallisen varautumisen rinnalla Euroopan unionissa toteutetut varautumistoimenpiteet, kansainvälisestä energiaohjelmasta tehty sopimus (Sopimussarja 115/1991) sekä eri maiden kanssa tehdyt kahden- ja monenväliset sopimukset taloudellisesta yhteistyöstä kriisitilanteissa täydentävät huoltovarmuutta. Vakavimpiin kriiseihin varaudutaan kansallisin toimenpitein.

Varautumisessa vakavimpana uhkana huoltovarmuudelle pidetään kriisitilannetta, jossa kyky tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä tavaroita ja palveluja on väliaikaisesti vaikeutunut. Muita keskeisiä yhteiskunnan taloudellista toimintakykyä vaarantavia uhkia ovat sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien häiriintyminen, energiansaannin keskeytyminen, väestön terveyden ja toimintakyvyn vakava häiriintyminen sekä luonnononnettomuudet ja ympäristökatastrofit.

Huoltovarmuuden taso mitoitetaan niin, että väestön elinmahdollisuudet ja toimintakyky sekä yhteiskunnan toimivuus voidaan pitää yllä normaaliolojen vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa mukaan luettuna puolustustila.

2 Yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaaminen

2.1 Energian siirto- ja jakeluverkot

Sähkön, maakaasun ja kaukolämmön siirto- ja jakeluverkot varaudutaan ylläpitämään nykyisellä toimitusvarmuustasolla pitkittyvänkin kriisin aikana.

Verkkojen rakentamiseen, käyttöön ja kunnossapitoon liittyvän osaamisen säilymisestä on huolehdittava.

2.2 Sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät

Tietoverkot ja -järjestelmät

Kriittisimmät ja keskeisimmät tietotekniikan varassa olevat yhteiskunnan toiminnot tulee tunnistaa ja niihin liittyvät tietojärjestelmäratkaisut ja -palvelut tulee varmistaa erilaisia vakavia häiriöitä ja poikkeusoloja kestävillä järjestelyillä. Tietojärjestelmäratkaisut ja -palvelut koostuvat sovelluksista, tietovarannoista, tietoverkoista, muusta IT-infrastruktuurista ja niiden oheisjärjestelmistä, tietoturvallisuudesta sekä niihin liittyvästä ylläpidosta, järjestelmähallinnasta ja teknisestä tuesta. On kehitettävä menetelmiä ja toimintamuotoja tietojärjestelmien, organisaatioverkostojen ja toimitusketjujen muodostaman kokonaisuuden ymmärtämiseen, hallintaan ja varmistamiseen. Erityistä huomiota tulee kohdistaa yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuviin tietoturvauhkiin.

Keskeisissä valtakunnallisissa tieto- ja viestintäjärjestelmissä yksittäisen kohteen lamautuminen tai vaurio ei saa lamauttaa koko järjestelmää. Yhteiskunnan keskeisimmät tietojärjestelmät ja tietovarannot on hajautettava maantieteellisesti vähintään kahteen paikkaan. Yhteiskunnan toimivuudelle kriittisiä tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on varmistettava, että niihin liittyvän ohjauksen, ylläpidon, järjestelmähallinnan ja teknisen tuen osaaminen säilyy Suomessa tai ohjaus- ja hallintakyky on oltava mahdollista palauttaa Suomeen. Keskeisten sovellusten tietovarantojen tulee olla Suomessa. Tietojärjestelmät ja niiden muodostamat kokonaisuudet tulee dokumentoida.

Sähköisen joukkoviestinnän maanpäällisen ja kaapeleilla toteutetun ohjelmasiirto- ja jakeluverkon ylläpitoa ja varmistamista on edelleen kehitettävä.

Tietoyhteiskunnan huoltovarmuutta tulee kehittää entistä enemmän kriittisten toimijoiden keskinäisten sopimuksenvaraisten järjestelyjen avulla sekä kansainvälisin järjestelyin.

Normaali- ja poikkeusolojen ohjauksella on pyrittävä verkostojen toimintakyvyn varmistamiseen. Toimenpiteet on kohdistettava toimijoiden ohella verkostoissa tuotettuihin toimintoihin ja palveluihin.

Joukkoviestintä

Kansallinen kyky omaan sähköiseen ja painettuun joukkoviestintään on turvattava alueellisesti kattavasti kaikissa oloissa ylläpitämällä varajärjestelmiä ja valmiutta hajautettuun toimintaan.

Viranomaisten tiedotus-, varoitus- ja hälytysjärjestelmien on toimittava kaikissa olosuhteissa ja korkealla toimintavarmuuden tasolla. Viranomaistiedottamisen kattavuudesta on huolehdittava ylläpitämällä ja edistämällä kaupallisten radioiden ja televisioiden varautumista.

Finanssialan järjestelmät

Finanssialan keskeisimmät turvattavat toiminnot ovat pankkien sisäiset ja keskinäiset maksuliikennejärjestelmät, korttimaksaminen ja pankkiautomaattijärjestelmä, ulkomaanmaksuliikenne, rahahuollon laskentakeskus- ja kuljetuspalvelut, eläkejärjestelmät sekä arvo-osuusjärjestelmä.

Varautumiseen liittyvää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on kehitettävä rahoitusmarkkinoiden toimijoiden välillä. Kriisitilanteiden johtamiseen liittyvän eri toimijoiden yhteisen tilannekuvan laatimista on kehitettävä.

Päätuotanto- ja maksuliikennejärjestelmien toimivuus sekä ajantasaisten tietojen saaminen ja säilyminen on varmistettava myös tilanteissa, joissa järjestelmät siirtyvät kansallisten rajojen yli. Pankkien välisen maksuliikenteen hoitamiseksi on oltava riittävät varajärjestelyt erityisesti yhtenäiseen euromaksualueeseen siirtymisen jälkeen.

Finanssialan varautuminen normaaliolojen vakaviin häiriöihin ja poikkeusoloihin on kytkettävä tehokkaasti alan valvontaan siten, että edistetään toimijoiden riskienhallintaa, vakavaraisuutta ja sisäistä valvontaa.

Finanssialan varautumiseen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä on lisättävä EU-tasolla sekä eri valtioiden viranomaisten kesken.

2.3 Kuljetuslogistiset järjestelmät

Turvattavat kuljetusinfrastruktuurit ovat logistiikan tietojärjestelmät, kuljetusväylät, merkittävät satamat, lentoasemat ja terminaalit sekä rautatieliikenteen tärkeimmät solmukohdat. Näiden kohteiden käytettävyys ja palautumiskyky vakavista häiriötilanteista turvataan kaikissa tilanteissa.

Kuljetusalan varautumisessa pääpaino on merikuljetusten sekä peruselintarvike- ja energiahuollon vaatimien kuljetusten turvaamisessa. Muita kuljetuksia turvataan käytettävissä olevien voimavarojen ja kuljetusten tärkeyden mukaan kohdennettuina.

Ulkomaankaupan kuljetusten turvaamiseksi ylläpidetään riittävää jäävahvisteista aluskalustoa sekä ilmakuljetuskalustoa. Lisäksi talvimerenkulun turvaamiseksi Suomella tulee olla riittävä jäänmurtajakalusto Suomen lipun alla käytettävissä meriliikenteen avustustoimintaan jääolosuhteissa. Merenkulkuelinkeinon kilpailukykyä parannetaan elinkeinopoliittisin toimenpitein. Yhteiskunnan kuljetusten kotimainen omavaraisuus turvataan kaikissa tilanteissa. Polttoainekuljetusten ja muiden kriittisten erikoiskalustoa ja henkilöstön erikoisosaamista vaativien kuljetusten toimivuus turvataan.

Postin yleispalvelut turvataan ja lehtien jakeluverkko säilytetään koko maan kattavana nykyisellä toimintavarmuustasolla.

Kuljetuslogistista järjestelmää varaudutaan ohjaamaan ja sääntelemään siten, että tärkeimmät kuljetukset turvataan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Ahvenanmaan, kuten muidenkin maantieteellisesti haasteellisten seutujen huoltovarmuuden turvaamisessa kohdistetaan erityistä huomiota kriittisten kuljetusten varmistamiseen. Ahvenanmaan huoltovarmuus kuuluu maakunnan itsehallintoon, mutta sopimusasetuksen 900/2000 mukaan Ahvenanmaan huoltovarmuuskysymykset hoidetaan valtion ja maakunnan viranomaisten yhteistyönä.

2.4 Vesihuolto ja muu yhdyskuntatekniikka

Riittävä puhtaan veden saanti turvataan kotitalouksille, yhdyskunnille, sairaanhoitolaitoksille ja väestön toimeentulon kannalta välttämättömälle tuotannolle. Vesi- ja viemärilaitosten toimintaan sekä muuhun keskeiseen yhdyskuntatekniikkaan liittyvää varautumista kehitetään sekä vastuuviranomaisten lakisääteisenä toimintana että osana huoltovarmuustyötä.

2.5 Infrastruktuurin rakentaminen ja kunnossapito

Rakentamisessa ja kunnossapidossa varaudutaan liikenneinfrastruktuurin, kunnallisen infrastruktuurin ja siirtoverkkojen tarvitseman rakennuskapasiteetin nopeaan saatavuuteen normaaliolojen vakavissa häiriöissä ja erityistilanteissa. Pelastusviranomaisten tarvitseman nosto-, raivaus- ja maansiirtokaluston nopea saatavuus onnettomuustilanteissa varmistetaan.

Rakentamisessa ja rakennustuoteteollisuudessa varaudutaan tukemaan puolustusvoimia valmiutta kohotettaessa ja poikkeusoloissa. Toimintaan varaudutaan puolustus-, pelastus-, tie-, rata- ja ilmailuhallinnon sekä rakentamisen toimialan yritysten välisin aie- ja valmiussopimuksin.

3 Kriittisen tuotannon turvaaminen

3.1 Elintarvikehuolto

Energiasisällöltään normaali ravinnon saanti turvataan normaaliolojen vakavien häiriöiden ja poikkeusolojen varalta.

Huoltovarmuuden perustana on kotimaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden toiminnan jatkuvuus. Euroopan unionin maatalouspolitiikkaan pyritään vaikuttamaan siten, että kotimaisella elintarviketeollisuudella on riittävä kotimainen raaka-aineperusta. Elintarviketeollisuuden toimintaedellytysten turvaamista ja kansainvälistymistä edistetään alan kilpailukyvyn säilymiseksi.

Maataloustuotteiden saatavuus turvataan yhden heikon kotimaisen satokauden varalta. Leipäviljaa pidetään varmuusvarastoissa eri puolilla maata vuoden normaalikulutusta vastaava määrä. Kasvipohjaista valkuaista varmuusvarastoidaan määrä, jolla voidaan turvata kotieläintuotannon rehuhuollon sopeuttamista valkuaisen saantihäiriöiden varalta. Siemenviljaa tai laatuominaisuuksiltaan siemeneksi soveltuvaa viljaa varastoidaan 80 000 tonnia ja nurmikasvien siemeniä määrä, jolla voidaan kattaa yhden epäonnistuneen siementuotantovuoden vajausta. Muista elintarvikkeiden huoltoketjun edellyttämistä materiaalisista tuotantopanoksista pidetään maataloustuotannon ja elintarvikkeiden jalostuksen ja jakelun huoltovarmuutta täydentävät varmuusvarastot. Elintarvikehuollon varmuusvarastojen tasoa arvioidaan ja tarvittaessa tarkistetaan tämän päätöksen voimassaolon aikana.

Alkutuotannon, elintarviketeollisuuden sekä kaupan logistiset ketjut varmistetaan.

Hallinnon toimenpitein varaudutaan ohjaamaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa voimavarojen käyttöä, elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa huoltovarmuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

3.2 Energiantuotanto

Energian saatavuuden turvaamiseksi edistetään useisiin polttoaineisiin ja hankintalähteisiin perustuvaa energiantuotantoa. Kotimaista sähköntuotantoa ja kotimaisten polttoaineiden käyttöä sekä yhdyskuntajätteen hyödyntämistä kehitetään. Maamme erikoisolojen vuoksi pidetään energian huoltovarmuustaso Euroopan unionin velvoitteet sekä kansainvälisestä energiaohjelmasta tehtyyn sopimukseen sisältyvät velvoitteet ylittävällä tasolla.

Kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin suhteellinen osuus huippukulutuksesta pidetään vähintään nykyisellä tasolla.

Tuontiin perustuvan energian saantihäiriön varalta ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi pidetään varmuusvarastoissa tuontipolttoaineita siten, että käytössä on keskimäärin viiden kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolttoainevarastot. Varastojen mitoituksessa otetaan huomioon öljytuotteiden käyttö maakaasun varapolttoaineena. Tuontipolttoaineiden velvoitevarastoista enintään viidesosa voi sijaita Suomen ulkopuolella.

Energian tuotantoa ja kulutusta varaudutaan ohjaamaan sääntelytoimin huoltovarmuuden kannalta tarkoituksenmukaisesti sekä kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi.

3.3 Terveydenhuolto

Väestön terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn kannalta keskeinen terveydenhoitopalvelujen saatavuus varaudutaan säilyttämään myös vakavissa häiriötilanteissa normaaliolojen tasolla. Terveydenhuollon toimintaperiaatteet ja palvelujen taso sopeutetaan käytettävissä oleviin voimavaroihin ja vallitsevaan turvallisuustilanteeseen. Palvelutuotannon mitoituksessa otetaan huomioon puolustustilasta aiheutuvat erityistarpeet, sekä biologiset, kemialliset ja radiologiset uhkat.

Lääkkeiden, rokotteiden ja lääkintämateriaalien merkittävän tuontiriippuvuuden vuoksi Euroopan unionin toimia ja sisämarkkinoiden kehitystä terveydenhuollon huoltovarmuuden edistämiseksi seurataan ja tuetaan. Pohjoismaista ja muuta valtioidenvälistä yhteistyötä terveydenhuollon huoltovarmuuden turvaamiseksi tiivistetään.

Lääkkeiden velvoitevarastointi turvataan lainsäädännöllä. Varmuusvarastointi pidetään kattavana. Sen tuotesisältöä ja mitoitusta kehitetään vastaamaan ennakoituja häiriötilanne- ja poikkeusolotarpeita mukaan luettuna puolustustila. Erityistä huomiota kohdistetaan lääkkeiden ja lääkintämateriaalin logististen ketjujen toimivuuden varmistamiseen.

Taudinmäärityksen ja hoidon kannalta keskeisten terveydenhuollon laitteiden saatavuus ja huolto turvataan palvelutuotannon tavoitteiden edellyttämällä tavalla.

Terveydenhuollossa varaudutaan siihen, että vanhustenhuollossa ja muissa sosiaalihuollon palveluissa terveydenhuollon voimavaratarpeet lisääntyvät.

Terveydenhuollon ja puolustusvoimien yhteistyötä tiivistetään voimavarojen käytön tehostamiseksi väestön terveyttä vaarantavissa vakavissa terveysuhkatilanteissa.

3.4 Maanpuolustusta tukeva tuotanto

Puolustusvoimien suorituskyky edellyttää riittävää ja muun yhteiskunnan mahdollisuudet kattavaa palvelujen ja tuotteiden saatavuutta elinkeinoelämältä kaikissa turvallisuustilanteissa. Keskeisintä on turvata kotimainen integraatio- ja ylläpitokyky sekä kriisiajan vauriokorjauskyky.

Kriittisen puolustusmateriaalin ja järjestelmien elinjakson hallinta toteutetaan kotimaisin tai kansainvälisin kumppanuus- ja käyttäjäyhteisöjärjestelyin tai sitovin sopimuksin järjestelmätoimittajien kanssa. Kotimaassa toimivan teollisuuden osallistumisella ulkomaisiin hankintoihin kehitetään huolto- ja korjauskykyä, ylläpidetään yhteensopivuutta ja teollisuuden teknologista tasoa. Teknologia- ja tuotekehityshankkeilla edistetään kotimaista osaamista.

Tärkeimpien kulutusmateriaalien tuotantokapasiteettia ja varmuus- ja turvavarastoja ylläpidetään. Varmuus- ja turvavarastointitoimia toteutetaan tarvittaessa myös muun kuin perinteisen kulutusmateriaalin osalta.

Ylläpidon lisäksi on keskeistä suorituskykyjen vahvistaminen ja varmentaminen tiedustelun, valvonnan ja johtamisen, hallitun vaikutuksen sekä liikkuvuuden, logistiikan, erikoisrakenteiden ja suojan osalta. Ruuti- ja ampumatarviketuotantokykyä ja siihen liittyvää tietotaitoa on edelleen ylläpidettävä. Samalla jatketaan pohjoismaisen työnjaon kehittämistä ampumatarvikealalla.

Maanpuolustukselle tärkeän teollisuuden ja palvelutuotannon säilyminen kotimaassa on turvattava.

Yhteistyöhankkeisiin osallistutaan erityisesti Euroopan puolustusviraston, pohjoismaisen yhteistyöjärjestelyn NORDAC:in ja NATO:n materiaalihuoltojärjestön NAMSA:n puitteissa. Huoltovarmuuden kansainvälisiä mekanismeja, säädöspuitteita sekä käyttäjäyhteisöjä pyritään kehittämään.

3.5 Vientiteollisuuden yleisten toimintaedellytysten edistäminen

Vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä edistetään huolehtimalla yhteiskunnan perustoimintojen jatkuvuudesta sekä tukemalla yritys- ja toimialakohtaista varautumista.

Kriittisten tuontimateriaalien saannin turvaamiseksi edistetään kahden- ja useamman välisiä kansainvälisiä huoltovarmuussopimuksia.

4 Huoltovarmuuden keskinäiset riippuvuudet ja yhteistyö

Kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa yhä suurempi merkitys on eri toimintojen välisillä riippuvuuksilla. Samoin kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle kasvaa. Tämän vuoksi huoltovarmuustyössä on yhä voimakkaammin panostettava kansallisesti verkottuneeseen yhteistyöhön sekä kansainvälisten riippuvuuksien ymmärtämiseen ja tähän perustuvaan varautumiskeinojen kehittämiseen.

Kukin ministeriö ohjaa ja seuraa toimialallaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaan liittyvien tehtävien toteuttamista ja näiden edellyttämän toimintakyvyn kehittämistä. Kukin ministeriö kehittää huoltovarmuutta omalla toimialallaan.

5 Lainsäädännön kehittäminen

Eri hallinnonaloilla kehitetään edelleen lainsäädäntöä, jonka perusteella viranomaiset voivat luoda huoltovarmuutta tukevia rakenteita niitä tilanteita varten, joissa ei tarvita valmiuslaissa tarkoitettuja erityistoimivaltuuksia, mutta joissa markkinat eivät tuota riittävää huoltovarmuutta.

6 Sektorikohtainen ohjeistus

Tarkemmat ohjeet tämän päätöksen soveltamisesta antaa kukin ministeriö hallinnonalallaan. Maksuliikkeen ja rahahuollon varautumista ohjaa Suomen Pankki.


Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2008.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.