Seurattu SDK 1027/2016 saakka.

4.4.2007/366

Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista 29 päivänä joulukuuta 2006 annetun lain (1440/2006) sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1336/1992) 13 §:n nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan EY:n maaseutuasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen toimeenpanoon, jotka ovat osa Euroopan yhteisöjen komission hyväksymää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2007–2013.

Viljelijälle ja muille tuen saajille voidaan myöntää ja maksaa 1 momentissa tarkoitetun ohjelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa luonnonhaittakorvauksia ja maatalouden ympäristötukia siten kuin tässä asetuksessa tarkemmin säädetään.

2 § (21.1.2010/46)
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) A–C4-tukialueilla vuodelta 2007 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (32/2007) ja vuodelta 2007 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (27/2007) tarkoitettuja vastaavia tukialueita;

2) digitoinnilla kartalle piirrettyjen peruslohkojen siirtämistä digitaalisen ilmakuvakartan päälle;

3) erityistuella tämän asetuksen mukaisen maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevan sopimuksen perusteella maksettavaa tukea;

4) hoidetulla viljelemättömällä pellolla sellaisia luonnonhoitopeltoja ja kesantopeltoja, joille maksetaan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009, jäljempänä tilatukiasetus, mukaista tilatukea ja joilla noudatetaan täydentävien ehtojen vaatimuksia;

5) kasvihuoneella puutarhakasvien viljelyyn tarkoitettua pysyväisluonteista rakennusta, joka on katettu valoa läpäisevällä materiaalilla ja jossa on lämmityslaitteisto;

6) kasvulohkolla yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jolla viljellään yhtä kasvilajia tiettyä tarkoitusta varten, pidetään hoidettuna viljelemättömänä tai jota käytetään muihin tarkoituksiin;

7) kesantopellolla hoidettua viljelemätöntä peltoa, joka on avo- tai sänkikesantoa, taikka yksi- tai monivuotista nurmipeltoa;

8) luonnonhoitopellolla hoidettua viljelemätöntä peltoa, joka on monivuotista nurmipeltoa tai riista-, maisema- taikka niittykasveilla kylvettyä monimuotoisuuspeltoa;

9) perheenjäsenellä viljelijän puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta;

10) perinnebiotoopilla ketoa, niittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon;

11) peruslohkolla hakijan viljelemää ja hänen hallinnassaan olevaa maantieteellisesti yhtenäistä viljelyaluetta tai muuta aluetta, jota rajoittaa esimerkiksi kunnan raja, omistusoikeuden raja, tuki- tai sopimusalueen raja, vesistö, piiri- tai valtaoja, tie tai metsä;

12) pinta-alatukea koskevalla hakemuksella neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 2 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettua yhtenäishakemusta;

13) puutarhatilalla maatilaa, jolla viljellään vuosittain liitteessä 1 tarkoitettuja puutarhakasveja vähintään 0,5 hehtaarin peltoalalla;

14) sitoumuksella tämän asetuksen mukaista luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevaa sitoumusta;

15) sopimuksella tämän asetuksen mukaista maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevaa sopimusta;

16) tilapäisesti viljelemättömällä pellolla sellaista peltoa, joka on lantapatterin tai muun vastaavan tilapäisen syyn perusteella viljelemättä; tilapäisesti viljelemättömällä alueella ei tarkoiteta alueita, jotka on pysyvästi poistettu viljelystä tai jotka ovat muutoin pysyvästi viljelemättömiä tai jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä; (9.2.2012/63)

17) toimintalinjan 2 lailla luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annettua lakia (1440/2006);

18) transaktiokustannuksilla Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1974/2006 27 artiklan 10 kohdan mukaisesti kustannuksia, jotka liittyvät itse transaktion toteutumiseen eivätkä liity suoraan itse sitoumuksen toteuttamiseen;

19) valtaojalla kaivettua avouomaa, jonka tarkoituksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sarka- ja salaojista tulevat vedet sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kuivatusalueelta;

20) vertailualalla pellolla olevien vähintään yhden aarin suuruisten tukikelpoisten sekä tukikelpoisiksi haettujen ja sellaisiksi hyväksyttyjen peruslohkojen pinta-alojen yhteenlaskettua alaa; yhteenlaskettu ala todetaan toimintalinjan 2 lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sitouduttaessa kyseiseen tukeen;

21) vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksella luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annettua valtioneuvoston asetusta (644/2000);

22) vuoden 2003 tilatukiasetuksella yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1782/2003;

23) ympäristötuella maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteiden ja mahdollisten lisätoimenpiteiden muodostamaa kokonaisuutta;

24) ympäristötukipäätöksellä maatalouden ympäristötuesta annettua valtioneuvoston päätöstä (760/1995).

3 §
Tukikelpoinen peltoala

Tukikelpoista peltoalaa luonnonhaittakorvauksissa ja ympäristötuessa on näissä tuissa vuonna 2005 tai sen jälkeen tukikelpoisena ollut peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on pysynyt tukikelpoisena. Jos pelto on vuonna 2006 hyväksytty tukikelpoiseksi vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 46 tai 46 a §:n mukaisesti yli 65-vuotiaalta viljelijältä tulleena peltoalana tai uusjakotilanteeseen liittyvänä peltoalana, kyseinen peltoala on tukikelpoista edellyttäen, että kyseinen ala on pysynyt tukikelpoisena myös mainitun vuoden jälkeen. (22.4.2010/273)

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelun takia jonain sitoumusvuotena toisen, sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän toimintalinjan 2 lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun pinta-alaan. Tässä tapauksessa viljelijän on haettava lohkojen vaihtoa erikseen kirjallisesti toimivaltaiselta viranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle.

Jos pinta-alaa koskeva ehto muussa kuin tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa viljelijälle velvoitteen maksettujen tukien takaisinmaksuun koko sitoumusajalta. Viljelijän on maksettava tuet takaisin viljelijän hallintaan jääneeltä alalta ja alalta, joka siirtyy tämän asetuksen mukaiseen tukeen tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettuun tukeen vastaavasti sitoutumattomalle tai muutoin kyseessä olevien tukijärjestelmien ulkopuolelle.

4 §
Peltoalan harkinnanvarainen tukikelpoisuus

Tukikelpoiseksi peltoalaksi luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa voidaan sitoumusta annettaessa hakea ja hyväksyä peltoala, joka on siirtynyt sitoumuksen antavalle viljelijälle toiselta viljelijältä:

1) joka ei ole sitoutunut kyseiseen tukeen;

2) joka tai jonka puoliso on yli 65-vuotias; jos kyseessä on useamman viljelijän yhdessä harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maa- tai puutarhatalous, edellytetään, että kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat yli 65-vuotiaita;

3) joka on harjoittanut ennen sitoumuksen antavalle viljelijälle tapahtunutta hallinnansiirtoa hallinnassaan olevalla maatilalla maa- tai puutarhataloutta; kotitarveviljelyä ei katsota maa- tai puutarhatalouden harjoittamiseksi;

4) joka on itse viljellyt siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena;

5) jolta siirtyvät peltoalat ovat yhteensä enemmän kuin kaksi hehtaaria; ja

6) jonka kanssa mahdollisesti tehtävä vuokrasopimus siirtyvistä peltoaloista kattaa vähintään koko sitoumusajan.

Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoumuksen antavalle viljelijälle, voidaan pellon katsoa tulleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos hallinnansiirto on tapahtunut vuoden aikana viljelijän kuolemasta. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena.

Tukikelpoiseksi peltoalaksi luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa voidaan sitoumusta annettaessa hakea ja hyväksyä tukikelvoton peltoala, joka on tullut sitoumuksen antavan viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti. Mitä edellä säädetään omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, jos vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita tukikelvottomia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoisiksi ja tätä kautta sitoumukseen vain, jos viljelijän hallinnasta on lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan poistunut 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tukikelpoisia peltoaloja. (16.4.2009/240)

5 §
Tukikelpoisuuden rajoitukset

Tukikelpoiseksi ei hyväksytä alaa, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus.

Tukikelpoiseksi peltoalaksi ei hyväksytä viljelemätöntä alaa, luonnonlaidunta ja -niittyä eikä avointa hakamaata. Viljelemättömäksi alaksi katsotaan ne viljelemättömät peltolohkot, jotka eivät ole hoidettua viljelemätöntä peltoa tai tilapäisesti viljelemättömiä. Jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, se katsotaan 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi poistetuksi pinta-alaksi. (16.4.2009/240)

6 §
Tukikelpoisuuden vaihtaminen

Viljelijä voi vaihtaa tukikelpoisuuden 3 §:ssä tarkoitetun tukikelpoisen peltoalan ja tukikelvottoman peltoalan välillä. Edellytyksenä on, että vaihdettava tukikelpoinen peltoala on ilmoitettu peruslohkona vaihtoa edeltävänä vuonna ja tukikelpoisuus vaihdetaan pois koko peruslohkolta. Jos vaihdettava ympäristötuessa tukikelpoinen peltoala sijaitsee C1–C4-tukialueella, tukikelpoisuutta ei saa vaihtaa A- tai B-tukialueella sijaitsevalle peltoalalle. Luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista peltoalaa ei saa vaihtaa eri tukialueiden välillä, jos maksettava tukimäärä hehtaarilta kasvaisi tukialueen vaihdon vuoksi. Tukikelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihdettava peltoala on tilakohtaisesti alle yksi hehtaari. Tukikelpoisuutta ympäristötuessa ei saa vaihtaa peruslohkolta, jota koskee voimassa oleva erityistukisopimus lukuun ottamatta 54 b §:ssä tarkoitettua sopimusta. Tukikelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihto johtaa tukikelpoisen peltoalan kasvamiseen. Tukikelpoisuuden saa vaihtaa vain pysyvästi. Tukikelpoisuutta saa vaihtaa vain viljelijän omistuksessa olevien, tukikelpoisuuden vaihtamista edeltävänä tukivuonna pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitettujen peltoalojen välillä. (17.2.2011/137)

Tukikelpoisuuden vaihtamisen hakumenettelyyn sovelletaan maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 3 lukua. (28.3.2013/238)

2 luku

Sitoumusta ja sen tekemistä koskevat yleiset edellytykset ja ehdot

7 §
Ympäristötuen sitoumuskauden alkaminen ja sitoumuksen voimassaolo

Ympäristötuen sitoumuskausi on viisi vuotta ja se alkaa sitoutumisvuoden toukokuun 1 päivänä.

Viljelijän antama sitoumus pysyy voimassa, vaikka viljelijä ei hae tuen vuosittaista maksua, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

8 § (9.2.2012/63)
Tukikelpoisen peltoalan poistaminen sitoumuksesta

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi hyväksyttyjä lohkoja tukikelvottomiksi, pysyvästi viljelyksestä tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, jolla ei ole voimassa olevaa sitoumusta, tai muuhun kuin viljelykäyttöön seuraavilla ehdoilla:

1) poistettujen lohkojen pinta-ala voi yhteensä olla sitoumuskauden aikana enintään 10 prosenttia vertailualasta ja

2) vähimmäispinta-ala on täytettävä koko sitoumuskauden ajan.

Tukikelpoisen peltoalan poistamisena ei pidetä tilannetta, jossa tukikelpoisia lohkoja siirtyy kyseiseen tukeen tämän asetuksen mukaan sitoutuneelle tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle.

9 §
Peltoalan liittäminen sitoumukseen

Sitoumukseen voi liittää peltoalan, jonka toinen sitoumuksen antanut viljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa ja joka on hyväksytty vastaavasti tukikelpoiseksi. Sitoumukseen voi liittää myös peltoalan, joka on ollut vastaavasti vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä.

Jos peltoala tulee sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan kyseessä olevan sitoumusvuoden aikana sellaiselta yli 65-vuotiaalta viljelijältä, joka täyttää 4 §:n 1 momentissa säädetyn, peltoalat voidaan liittää sitoumukseen. Jos peltoala tulee kuolinpesän tekemällä hallinnansiirrolla sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan, voidaan peltoala liittää sitoumukseen, jos 4 §:n 1 momentin edellytykset täyttänyt yli 65-vuotias viljelijä on kuollut sen sitoumus- tai kalenterivuoden aikana, jona hallinnansiirto on tapahtunut. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena. Sitoumukseen voidaan liittää myös peltoaloja, jotka ovat tulleet sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan sitoumuksen alkamisen jälkeen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

10 §
Tukikelvottoman peltoalan liittäminen sitoumukseen

Sitoumukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen rajoissa hakemuksesta liittää ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen toisena, kolmantena, neljäntenä ja kuudentena sitoumusvuotena tukikelvottomia peltoaloja, joita ei ole edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitettu ja hyväksytty tukikelpoisiksi toisen sitoumuksen antaneen viljelijän tukihakemuksessa ja jotka eivät ole 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja peltoaloja. Näiden liitettävien alueiden pinta-alan on oltava vähemmän kuin 50 prosenttia viljelijän vertailualasta tai enintään kaksi hehtaaria. (15.3.2012/131)

Jos pinta-alan lisäys on 1 momentissa tarkoitettua suurempi, viljelijä voi antaa uuden kyseistä tukea koskevan sitoumuksen sitoumuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. Jos uutta sitoumusta ei voida antaa, tukikelvottomia peltoaloja on viljeltävä sitoumuksen ehtojen mukaisesti ilman tukea.

11 §
Sitoumuksen siirtäminen

Kun sitoumus on siirretty, jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa tukea koskevaa sitoumusta aiemman viljelijän antaman sitoumuksen jäljellä olevan sitoumusajan. Sitoumuksesta luopuva viljelijä voi jättää kotitarveviljelyä varten alle 0,5 hehtaarin suuruisen peltoalan.

3 luku

Sopimusten yleiset edellytykset ja ehdot

12 §
Sopimus ja sen voimassaolo

Jos viljelijällä on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu ympäristötukea koskeva sitoumus, hänen kanssaan voidaan tehdä sopimus edellyttäen, että viljelijä tekee tässä asetuksessa tarkoitetun ympäristötukea koskevan sitoumuksen sen jälkeen kun aiemman sitoumuksen voimassaolo päättyy.

Sopimus voidaan tehdä ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta. Muusta kuin peltoalasta voidaan tehdä 40, 41, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

Sopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Sopimus on tehty, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus pysyy voimassa, vaikka erityistuen vuosittaista maksua ei haeta, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä. (21.1.2010/46)

13 §
Sopimuksen kohde

Sopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Sopimusalueen osaksi voidaan hyväksyä vähintään 0,05 hehtaarin suuruinen ympäristötuessa tukikelpoinen peltoala tai muu kuin peltoala. Sopimusalueen on oltava koko sopimuskauden sopimuksen tekijän hallinnassa, jollei kyseessä ole 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne. Sopimuksen voimassaoloaikana sopimuksen tekijä voi kuitenkin poistaa 21 §:ssä säädetyn mukaisesti aloja sopimuksesta. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vuokrattua peltoaluetta tai muuta kuin peltoa edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa koko sopimuskauden. (8.11.2007/995)

Jos sopimusta on haettu peltoa koskevan peruslohkon osalle, sopimusalasta on muodostettava oma peruslohkonsa sopimuksen hyväksymisen yhteydessä, jollei kyseessä ole 43, 54 tai 54 a–54 c §:ssä tarkoitettu sopimus. Pellon ulkopuolisesta sopimusalasta on myös muodostettava uusi peruslohko, jollei alaa ole jo aiemmin ilmoitettu omana peruslohkonaan. (17.2.2011/137)

14 §
Sopimuskaudet ja -vuodet

Jäljempänä 40, 41 ja 51 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskaudeksi voidaan hakea viisi tai kymmenen vuotta. Jäljempänä 54 a ja 54 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi on viisi vuotta ja 54 c §:ssä tarkoitetun sopimuksen kymmenen vuotta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa sopimuksen hyväksymistä koskevassa päätöksessä sopimuskauden pituuden. Muiden sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta. (21.1.2010/46)

Sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Sopimuskausi ja -vuosi päättyvät huhtikuun 30 päivänä, jos ne alkavat 1 päivänä toukokuuta, ja syyskuun 30 päivänä, jos ne alkavat 1 päivänä lokakuuta. Sopimuskausi on vahvistettava tehtävässä sopimuksessa.

Jäljempänä 45, 46 ja 52 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä toukokuuta. Jäljempänä 40, 54 ja 54 a– 54 c §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi voi alkaa joko 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Jos sopimukseen haettu alue sisältyy suojavyöhykkeiden yleissuunnittelualueelle tai haetulla alalla on edellisenä vuonna tai aiemmin perustettu nurmi, 40 §:ssä tarkoitettu sopimus voi alkaa 1 päivänä toukokuuta. Jos kyse on 41, 49 tai 50 §:ssä tarkoitetusta sopimuksesta ja sopimusalueella on toteutettu toimintalinjan 2 lain 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu ei-tuotannollinen investointi, sopimus voi alkaa 1 päivänä toukokuuta. Jos sopimukseen haetulle alalle kylvetään syksyllä alkuperäiskasvi, 54 §:ssä tarkoitettu sopimus voi alkaa 1 päivänä lokakuuta. Muiden sopimusten sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta. (22.4.2010/273)

Jos kyseessä on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu sopimus, jonka sopimuskausi päättyy 31 päivänä toukokuuta, vastaava tämän asetuksen mukainen sopimus voidaan tehdä alkavaksi 1 päivänä toukokuuta samana vuonna. Kun tämän asetuksen mukaisen sopimuksen sopimuskausi päättyy, uusi vastaava sopimus voidaan 3 momentista poiketen tehdä alkavaksi 1 päivänä toukokuuta. (8.11.2012/604)

15 §
Suunnitelmaan perustuvat sopimukset

Jäljempänä 40–43, 49, 51 ja 54 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen on perustuttava kirjalliseen suunnitelmaan, jossa on esitettävä toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle. (22.5.2008/335)

Suunnitelmaan perustuvien sopimusten, lukuun ottamatta 43 ja 54 a §:ssä tarkoitettuja sopimuksia, tekemisen sekä 21 ja 25 §:ssä tarkoitetun muuttamisen edellytyksenä on, että se on toimintalinjan 2 lain 14 §:n 2 momentin mukaisesti tarkoituksenmukaista luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. (21.1.2010/46)

16 § (22.5.2008/335)
Suunnitelman sisältö

Edellä 15 §:ssä tarkoitetussa suunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot ja asiakirjat:

1) suunnitellun hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet;

2) suunnitelma-alueen kartta, johon on merkittävä ne peruslohkot, joita hakemus koskee;

a) jos peruslohkot, joille sopimusta haetaan, ovat olemassa olevia peruslohkoja, suunnitelma-alueen karttana käytetään digitoituja peruslohkokarttoja;

b) jos kyseessä on 42 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimukseen haetun pellon sijainti pohjavesialueella on merkittävä karttaan;

c) jos kyseessä on 49 ja 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, suunnitelmassa on oltava sijaintikartta, suunnitelmakartta ja suunnitelmaselostus; sijaintikarttana voidaan käyttää esimerkiksi peruskarttaa, jonka jäljennökseen on merkittävä sopimuskohteen tarkka sijainti;

3) yksilöidyt perustamis-, hoito- ja muut toimenpiteet sekä niiden toteutusaikataulu vuosittain; suunnitelman on sisällettävä selostus siitä, miten toimenpiteet edistävät sopimukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista;

4) jos kyseessä on 42 §:ssä tarkoitettu sopimus, suunnitelmassa on muun muassa yksilöitävä vuosittaiset viljelytoimenpiteet sekä ne 42 §:ssä tarkoitetut mahdolliset rajoitukset, joihin viljelijä hakemuksellaan sitoutuu sekä näistä rajoituksista aiheutuvat yksilöidyt kustannukset;

5) laskelma toimenpiteiden kustannuksista, tulonmenetyksistä sekä alueen käytöstä mahdollisesti saatavasta taloudellisesta hyödystä; kustannuslaskelmaa ei edellytetä 50 §:ssä tarkoitettujen pienten perinnebiotooppien osalta esitetyistä toimenpiteistä;

6) arvio hankkeen vaikutuksista ympäristöön tai maisemaan;

7) jäljennös hoitopäiväkirjasta aiemmalta sopimuskaudelta, jos haettu alue tai sen osa on kuulunut aiemmin suunnitelmaa vaativaan sopimukseen ja jonka sopimusehtona on ollut hoitopäiväkirjan pitäminen;

8) jos kyseessä on 43 §:ssä tarkoitettu sopimus, suunnitelmaan on liitettävä ojastokartat, joihin on merkitty säätökaivot, pohjavesiputket ja ojat.

17 § (21.1.2010/46)
Hyväksyttävät kustannukset ja tulonmenetykset suunnitelmaan perustuvassa sopimuksessa

Sopimukseen hyväksyttävä toteutettava toimenpide ja siitä aiheutuva kustannus voidaan hyväksyä, jos toimenpide on perusteltu sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kustannuksena voidaan hyväksyä edullisimman toteutustavan mukainen kustannus. Vain ohjelma- tai sopimuskauden aikana muodostuneet sopimuksen toteuttamiseen liittyvät kustannukset voidaan hyväksyä suunnitelmaan perustuvan sopimuksen kustannuksiksi.

Alueen käytöstä sadonkorjuuna tai muutoin saatu taloudellinen hyöty otetaan huomioon sopimuksen perusteella maksettavan erityistuen suuruudessa. Metsätaloudesta saatavaa hyötyä ei kuitenkaan oteta huomioon.

Tulonmenetys lasketaan täydentävien ehtojen mukaisen käytön perusteella. Tulonmenetyksiä laskettaessa ei oteta huomioon metsätalouden tulonmenetyksiä sopimusalueella.

Kohtuulliset suunnittelukustannukset ja hoitopäiväkirjan pitämisestä aiheutuvat kustannukset voidaan sisällyttää suunnitelmaan perustuvan sopimuksen kokonaiskustannuksiin.

Sopimusalueen vuokrakuluja ei hyväksytä erityistukeen hyväksyttäviksi kustannuksiksi. Kustannuksiksi voidaan hyväksyä laiduneläinten valvonnasta ja juomaveden järjestämisestä aiheutuvat lisäkustannukset. Kustannuksiksi ei hyväksytä puunkorjuun tai kuljetuksen kustannuksia eikä muita metsätalouden kustannuksia.

Sopimusehtojen toteuttamiseen liittyvä tuen saajan tekemä työ sekä omien koneiden ja laitteiden käytöstä aiheutuneet kustannukset voidaan hyväksyä korvattaviksi kustannuksiksi, jos työstä pidetään hoitopäiväkirjaa. (17.2.2011/137)

Ilman transaktiokustannusta esitettyjä kustannuksia voidaan hyväksyä enintään tämän asetuksen liitteen 2 mukaisina, jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa suunnitelmaan perustuvan sopimuksen perusteella maksettavaa erityistukea ja arvioi viljelijän hakemuksessa esitettyjä kustannuksia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on lisättävä transaktiokustannus suunnitelmaan perustuvasta sopimuksesta maksettavaan erityistukeen. Jos 42 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sopimusehdoksi vahvistetaan sopimusalueen pitäminen kasvipeitteisenä talvikauden ajan, tästä aiheutuvaa kustannusta ei voida ottaa huomioon, jos viljelijä on valinnut 32 §:n 3, 4 tai 5 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen. Liitteen 2 mukaisista kustannuksista voidaan kuitenkin tapauskohtaisesti poiketa, jos siihen on olemassa poikkeamista tukevat perustellut yksittäistapausta koskevat todelliset kohtuulliset kustannukset.

18 §
Muun tuen tai korvauksen vaikutus suunnitelmaan perustuvan erityistuen määrään

Erityistuen määrää hyväksyttäessä on otettava huomioon tilanteet, joissa suunnitelluista toimenpiteistä, joille haetaan erityistukea, jo maksetaan muuta Euroopan yhteisön tai kansallisen tukijärjestelmän tukea. Niille toimenpiteille, joista maksetaan jo muuta tukea, ei voida maksaa erityistukea.

Sopimukseen ei voida sisällyttää sellaisia toimenpiteitä, jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella. Sopimukseen ei voida sisällyttää myöskään toimenpiteitä, joista viljelijä on saanut korvauksen vesioikeuden, ympäristölupaviraston tai aluehallintoviraston päätöksen perusteella. Jos toimenpiteestä on maksettu korvaus vesilain (264/1961) nojalla, toimenpidettä ei voida kymmenen vuoden aikana korvauksen saamisesta sisällyttää sopimukseen. (21.1.2010/46)

19 § (17.2.2011/137)
Hoitopäiväkirjan pitäminen

Jos kyseessä on 40, 41, 43, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Hoitopäiväkirjaan on kirjattava vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä vuosittaiset toimenpiteet, niiden toteuttamisaika, kesto ja toimenpiteiden vaikutus ympäristöön. Jäljempänä 43 §:ssä tarkoitetun sopimuksen hoitopäiväkirjaan on kirjattava myös sopimusalueen säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet.

20 § (16.4.2009/240)
Toteuttamisaikataulu eräissä sopimuksissa

Jos kyseessä on 40–43, 49, 51, 54 a tai 54 c §:ssä tarkoitettu sopimus, toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena, jollei hyväksytyssä suunnitelmassa muuta edellytetä.

21 § (8.11.2007/995)
Sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-alan väheneminen

Sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-alaa voidaan vähentää sopimuskauden aikana 15, 45, 46 ja 54 c §:ssä tarkoitetun sopimuksen osalta enintään 10 prosenttia edellyttäen, että sopimuksen tekijä palauttaa sopimuksesta poistetulle alalle maksetut erityistuet. Kuitenkin 15 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaista pinta-alaa voidaan vähentää vain, jos sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarannu. Edellä säädetystä poiketen 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-ala saa vähentyä, jos sopimuksesta poistuva ala sisällytetään toiseen 45 tai 46 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen. Jäljempänä 54 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen kohteena oleva pinta-ala saa koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 10 prosenttia. Maksettuja erityistukia ei tarvitse palauttaa. (9.2.2012/63)

2 momentti on kumottu A:lla 21.1.2010/46.

Sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-ala voi vähentyä 1 momentissa säädettyä enemmän, jos vähenemiseen on toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste.

22 § (8.11.2007/995)
Sopimusalan kasvaminen eräissä sopimuksissa

Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen rajoissa hakemuksesta liittää ensimmäisen sopimusvuoden jälkeen toisena ja kolmantena sopimusvuotena peltoaloja, jotka eivät ole alkuperäisessä sopimusalassa. Liitettävien alojen pinta-alan on oltava enintään 50 prosenttia viljelijän alkuperäisestä sopimusalasta tai enintään kaksi hehtaaria.

Jos pinta-alan lisäys on toisena ja kolmantena sopimusvuotena 1 momentissa tarkoitettua suurempi tai neljäntenä, viidentenä, kuudentena tai seitsemäntenä sopimusvuotena vähintään kaksi hehtaaria, viljelijä voi hakea uutta, maatilaa koskevaa sopimusta 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. Jos uutta sopimusta ei tehdä, sopimukseen sisältymättömiä peltoaloja on viljeltävä sopimuksen ehtojen mukaisesti ilman erityistukea. (20.3.2014/237)

Uusilla peltoaloilla ei tarkoiteta lohkoja, jotka ovat tulleet 45, 46, 54 ja 54 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneen viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti edellä mainitun sopimuksen sopimuskauden alkamisen jälkeen. Mitä edellä on säädetty omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, milloin vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita uusia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoiseksi ja tätä kautta 45, 46, 54 ja 54 b §:ssä tarkoitettuun sopimukseen vain, jos viljelijän hallinnasta on lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan poistunut 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tukikelpoisia peltoaloja. (28.3.2013/238)

23 §
Sopimusalan muuttaminen digitoinnin perusteella

Jos sopimukseen hyväksytyn lohkon digitoitu pinta-ala poikkeaa sopimuksessa määritellyn sopimuslohkon pinta-alasta, sopimusta koskevaa päätöstä on muutettava siten, että sopimusala vastaa digitoitua alaa. Jos lohkon pinta-ala vähenee digitoinnin perusteella, sopimusta ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, jos digitoidun pinta-alan ja sopimusalan välillä on vähäinen ero. Digitoinnin perusteella sopimuspinta-alaa muutetaan vasta sen jälkeen, kun tuen saaja on hyväksynyt digitoidun pinta-alan.

Jos tuen saaja on sopimusta koskevassa hakemuksessaan ilmoittanut sopimukseen hakemansa lohkon pinta-alan selvästi digitoitua pinta-alaa suuremmaksi, tuen saajan on palautettava liian suurena maksettu erityistuki.

24 §
Sopimuksen tai sen osan vaihtaminen toiseksi sopimukseksi

Sopimus tai sen osa voidaan vaihtaa toiseksi erityyppiseksi sopimukseksi sen voimassaoloaikana edellyttäen, että tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta ja voimassa oleva sopimus tehostuu merkittävästi. Jos kyseessä on kymmenvuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan viisivuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi viisivuotinen sopimus. Jos kyseessä on viisivuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan kymmenvuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi kymmenvuotinen sopimus. Sopimuskausi jatkuu normaalisti mahdollisesti voimaan jäävän alkuperäisen sopimuksen osalta, jonka pinta-ala vaihtamisen jälkeen pienenee.

Sopimuksen osan vaihtaminen toiseksi ei aiheuta 21 §:ssä tarkoitettua sopimusalan vähenemistä. Jos tuen saaja kuitenkin luopuu uudesta vaihtamisen jälkeen tehdystä sopimuksesta kokonaisuudessaan ja alkuperäinen sopimus jää voimaan, lasketaan poistuvat alueet vähenemiseksi aiempaan alkuperäiseen sopimukseen.

Sopimuksen vaihtamista voidaan hakea uusien sopimusten vuosittaisena hakuaikana. Sopimuksen vaihtamisen perusteella tehtävää uutta sopimusta voidaan voimassa olevan sopimuksen sopimuskauden mukaisesti hakea alkavaksi 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Erityistuki maksetaan vaihtamisen jälkeen uuden sopimuksen mukaisena. Ennen sopimuksen vaihtamista maksettua erityistukea ei tarvitse maksaa takaisin. (17.2.2011/137)

25 §
Sopimuksen tarkentaminen, tarkistaminen ja muuttaminen

Jos kyseessä on 40–43, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä tuen saajan hakemuksesta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. Ennen tarkentamista tuen saajaa on kuultava asiasta. (28.3.2013/238)

Jäljempänä 52 §:ssä tarkoitettua sopimusta voidaan tarkistaa eläinmäärän osalta kunkin sopimusvuoden alkaessa. Eläinmäärän lisäystä on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. (28.3.2013/238)

Jos viljelijän maatilalla, jolla on 46 §:ssä tarkoitettu sopimus, erityistukeen oikeuttavien eläinten eläinyksikkömäärä vähenee alle yhden eläinyksikön ja hänen kanssaan tehty sopimus on muutettu jäljellä olevaksi sopimuskaudeksi 45 §:ssä tarkoitetuksi sopimukseksi, viljelijä ei voi hakea uudelleen luonnonmukaisen kotieläintuotannon sopimusta jäljellä olevan sopimuskauden aikana. Vastaavaa on sovellettava, jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon edellä tarkoitettuun tukeen oikeuttavien eläinten osalta muusta kuin toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

26 § (21.1.2010/46)
Sopimuksen siirtäminen

Jos kyseessä on 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi hakemuksesta siirtää sopimuksen maatilan osan uudelle omistajalle tai haltijalle vain, jos siirtohakemuksen syynä on sopimusalueen jakaminen perinnönjaon, osituksen tai yhtymän purkamisen vuoksi. Ympäristöllisistä syistä voidaan kuitenkin sopimusalueen osan siirto tai koko sopimuksen siirto osina hyväksyä myös muissa kuin edellä tarkoitetuissa tapauksissa ja sopimuksissa. Siirtotapauksessa jatkavan tuen saajan on noudatettava kyseessä olevaa sopimusta sen jäljellä oleva sopimusaika. Jos kysymyksessä on 52 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimukseen sisältyneet eläimet voidaan siirtää eläinten uusille omistajille tai haltijoille, jos eläinten lukumäärä ei vähene.

4 luku

Luonnonhaittakorvausten edellytykset ja ehdot

27 §
Siirtyminen ohjelmakauden 2007–2013 luonnonhaittakorvausjärjestelmään

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu luonnonhaittakorvausta koskeva sitoumus, voi vuonna 2007 antaa aiemman sitoumuksen tilalle uuden sitoumuksen ohjelmakauden 2007–2013 mukaisessa luonnonhaittakorvausjärjestelmässä. Viljelijän on tällöin sitouduttava toimintalinjan 2 lain 5 §:n mukaisesti.

Ohjelmakauden 2007–2013 mukaiseen luonnonhaittakorvausjärjestelmään sitoutumisessa on noudatettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä.

5 luku

Ympäristötuen edellytykset ja ehdot

28 §
Ympäristötuen maksamisen edellytyksenä olevat vähimmäisvaatimukset

Ympäristötukeen sitoutunut viljelijä saa käyttää vuodessa enintään 80 kilogrammaa fosforia peltohehtaaria kohden. Puutarhakasvien lannoituksessa fosforia saa käyttää enintään 120 kilogrammaa peltohehtaaria kohden vuodessa. Edellä mainittuihin määriin saa soveltaa fosforin tasausta. Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään viiden vuoden tasausjaksoa. Fosforin tasausjakso on aloitettava, kun sallittu vuotuinen fosforitaso ylitetään. Tasausjakso voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Ympäristötukeen sitoutunut viljelijä saa käyttää vuodessa typpeä peltohehtaarille enintään maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti.

Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen hankittavan uuden kasvinsuojeluruiskun on täytettävä eurooppalaisen standardisarjan SFS-EN 12761 vaatimukset. Lisäksi tällaisella ruiskulla on oltava Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tai ruiskun valmistajan myöntämä kirjallinen todistus ja hyväksymismerkintä ruiskun testauksesta. Käytössä olevat ruiskut on lisäksi testattava joka viides vuosi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valtuuttamalla testaajalla ja kyseisen viraston antamien ohjeiden mukaan. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku on testattava ennen seuraavan kasvukauden alkua. Kasvinsuojeluruiskulla tarkoitetaan itse kulkevia ja traktorikäyttöisiä kasvinsuojeluruiskuja. (17.2.2011/137)

Maatilalla kasvinsuojeluaineita saa levittää vain se, joka osallistuu joka viides vuosi ajankohtaisten kasvinsuojeluasioiden vähintään neljä tuntia kestävään koulutukseen. Koulutukseksi hyväksytään koulutus, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on etukäteen hyväksynyt, ja kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) 10 §:ssä tarkoitetun tutkinnon suorittaminen. Koulutukseksi hyväksytään myös Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämä erityistä vaaraa terveydelle tai ympäristölle aiheuttavan kasvinsuojeluaineen käyttöä koskevan tutkinnon suorittaminen tai tätä vastaavan aiemman erityistutkinnon suorittaminen. Viimeistään tällaisen tutkinnon kuudentena voimassaolovuonna on käytävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymä koulutus tai suoritettava kasvinsuojeluaineista annetun lain 10 §:ssä tarkoitettu tutkinto. Tässä momentissa tarkoitettuun koulutukseen rinnastetaan myös Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antama päätös kasvinsuojeluaineista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestäjäksi hyväksymisestä ja päätös mainitun lain 11 §:ssä tarkoitetun tutkinnon järjestäjäksi hyväksymisestä. Koulutukseen osallistumisesta tai tutkinnon suorittamisesta on oltava kirjallinen todistus. Koulutuksessa on käytävä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, koulutuksessa on käytävä ennen seuraavan kasvukauden alkua. (20.3.2014/237)

29 §
Maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteet

Viljelijän, joka sitoutuu noudattamaan perustoimenpiteitä, on noudatettava kokonaisuutta, joka muodostuu seuraavista toimista: viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, peltokasvien lannoitus, puutarhakasvien lannoitus, pientareet ja suojakaistat sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Viljelijä voi perustoimenpiteiden osana perustaa luonnonhoitopellon. (16.4.2009/240)

Viljelijän, jolla on voimassa tässä asetuksessa tarkoitettu sopimus, on sitouduttava noudattamaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä pientareita ja suojakaistoja sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitoa koskevia vaatimuksia sen jälkeen kun hänellä päättyy tämän asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus, jos hän ei sitoumuksen päättymisen jälkeen täytä toimintalinjan 2 lain 7 §:ssä tarkoitettua ikävaatimusta.

Viljelijän, joka ei täytä toimintalinjan 2 lain 7 §:ssä tarkoitettua ikävaatimusta ja jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai 28–30 §:ssä tarkoitettu sopimus tai ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, on sitouduttava noudattamaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä pientareita ja suojakaistoja sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitoa koskevia vaatimuksia sen jälkeen kun hänellä päättyy vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus tai sitoutuminen vastaavien ehtojen noudattamiseen.

30 § (7.6.2007/658)
Perustoimenpiteen tuen määräytyminen kotieläintiloilla

Viljelijälle maksetaan kotieläintilan mukainen perustoimenpiteen tuki peltokasveista edellyttäen, että viljelijän maatilalla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään 25 eläinyksikköä ja että viljelijä on ilmoittanut sitoutuessaan ympäristötukeen täyttävänsä tämän ehdon. Vuonna 2007 tämän ehdon täyttämisestä voi ilmoittaa myös viimeistään 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuna määräpäivänä. Viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa eläinyksikkömäärää. Tuotantoeläinten kasvatukseen käytettävien tuotantotilojen on oltava viljelijän hallinnassa. Tuotantoeläimet muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Eläinlaji Eläinyksikköä (ey)
sonnit, lehmät ja muut yli 2-vuotiaat nautaeläimet, yli 6 kuukauden ikäiset hevoseläimet 1
- yli 6 kuukauden ikäiset ponit 0,4
nautaeläimet (6 kk–2 v) 0,6
nautaeläimet alle 6 kk 0,15
lampaat ja vuohet (yli 1 v) 0,15
emakot (porsaineen tai joutilaana) 0,4
muut siat 0,11
munivat kanat 0,011
muu siipikarja
- emolinnut 0,01
- kalkkunat, hanhet, ankat (tilalla teuraaksi kasvatettavat) 0,005
- broilerit (broilereiksi kasvatettavat) 0,002

Muiden eläinlajien kohdalla on käytettävä 1 momentin taulukon sitä kerrointa, mikä lähinnä vastaa niiden lannan vuotuista fosforituotantoa. Jos kyse on satelliittisikalasta, vuosittainen emakkomäärä saadaan kertomalla sikalan emakkopaikat kertoimella 1,3.

31 §
Perustoimenpiteen sisällön muuttaminen

Jos maatilalla luovutaan kotieläintuotannosta tai tuotantoeläinten määrä ei täytä 30 §:n 1 momentissa säädettyä vähimmäismäärää, perustoimenpiteen tuki peltokasveista maksetaan seuraavasta ympäristötuen maksatuksesta lähtien kasvinviljelytilan mukaisesti.

Edellä 1 momentin mukaista muutosta ei tehdä, jos kyseessä on tilapäinen eläinmäärän väheneminen. Tilapäinen eläinmäärän väheneminen on kyseessä tilanteissa, jotka aiheutuvat tietyn tuotantosuunnan edellyttämästä tuotantotauosta, kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajentamisesta, tuotantosuunnan muuttamisesta tai toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Jos maatilalla aloitetaan kotieläintuotanto tai sitä lisätään siten, että tuotantoeläinten määrä täyttää 30 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän jäljellä olevan sitoumuskauden ajan, voidaan viljelijälle maksaa perustoimenpiteiden tuki peltokasveista kotieläintilan mukaisena jäljellä olevan sitoumuskauden ajan. Tämä muutos voidaan tehdä myös, jos kesken sitoumuskauden tehdään sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään. Tuotantosuunnan muutos voidaan tehdä enintään kaksi kertaa sitoumusaikana. Annetun sitoumuksen ja tukihakemuksella annettuihin tietoihin perustuvan tuen maksamista voidaan muuttaa edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa muutoksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Myöhemmin ilmoitettavien muutosten osalta tuki maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen muutoksen mukaisena. (16.4.2009/240)

32 § (7.6.2007/658)
Maatalouden ympäristötuen lisätoimenpiteet

Viljelijä voi valita sitoumuskauden ajaksi 33–36 §:ssä säädetyin rajoituksin seuraavia lisätoimenpiteitä:

1) vähennetty lannoitus;

2) typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla;

3) peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus;

4) peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys;

5) peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys;

6) viljelyn monipuolistaminen;

7) laajaperäinen nurmituotanto;

8) lannan levitys kasvukaudella;

9) ravinnetaseet;

10) kerääjäkasvien viljely;

11) typpilannoituksen tarkentaminen puutarhakasveilla (puutarhatila);

12) katteen käyttö monivuotisilla puutarhakasveilla (puutarhatila);

13) tuhoeläinten tarkkailumenetelmien käyttö (puutarhatila).

33 § (17.2.2011/137)
Lisätoimenpiteiden valinta

Lisätoimenpiteitä voi valita sekä tavanomaisille peltoviljelykasveille että puutarhakasveille. Puutarhakasvien ryhmittely ryhmän 1 ja 2 puutarhakasveihin sekä eräisiin siemenmaustekasveihin on liitteessä 1. Viljelijän on ilmoitettava sitoutuessaan sitoumuskaudeksi valitsemansa lisätoimenpiteet. Viljelijä voi kuitenkin vuonna 2007 vaihtaa jo valitsemansa lisätoimenpiteet tai ilmoittaa ne viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2007. Viljelijä voi vastaavasti myös luopua kokonaan jo valitsemastaan lisätoimenpiteestä. Viljelijä voi sitoutuessaan ympäristötukeen olla valitsematta lisätoimenpidettä, jos maatila on puutarhatila tai viljelijän peltoja sijaitsee vain C-tukialueella. Viljelijä ei voi valita C-tukialueella sijaitseville pelloilleen 32 §:n 4–6 ja 10 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä.

Jos viljelijän pellot sijaitsevat kokonaan A- ja B-tukialueilla, hän voi valita niille enintään neljä lisätoimenpidettä. Jos viljelijän pellot sijaitsevat kokonaan C-tukialueella, hän voi valita niille enintään kaksi lisätoimenpidettä. Jos viljelijän pellot sijaitsevat sekä A- ja B-tukialueilla että C-tukialueella, hän voi valita enintään neljä lisätoimenpidettä. Näistä viljelijä voi valita enintään kaksi lisätoimenpidettä C-tukialueelle. Viljelijä voi valita C-tukialueella sijaitseville pelloilleen vain 32 §:n 1–3 sekä 7–9 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen. Puutarhatilalla lisätoimenpiteitä voi valita edellä mainitut määrät, mutta valituista lisätoimenpiteistä puutarhatilan lisätoimenpiteitä voi olla A- ja B-tukialueilla enintään kaksi ja C-tukialueella enintään yksi. Jos puutarhatilan peltoja sijaitsee kaikilla tukialueilla, lisätoimenpiteitä voi olla enintään kaksi.

34 §
Rajaukset useita lisätoimenpiteitä valittaessa

Edellä 32 §:n 3 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 5 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3, 4 tai 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 7 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 1, 2 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 9 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 2 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide. (7.6.2007/658)

35 §
Muut rajaukset lisätoimenpiteitä valittaessa

Edellä 32 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita maatilalla, jolle on haettu tai jolla on voimassa 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus. Kyseisen lisätoimenpiteen tukea ei makseta lohkosta, jolla on voimassa 42 §:ssä tarkoitettu sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 27 §:ssä tarkoitettu sopimus. Lisätoimenpide ei koske puutarhakasvien aloja.

Edellä 32 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla kasvatetaan nautoja, hevosia, lampaita tai vuohia yhteensä enemmän kuin 2 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

Edellä 32 §:n 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla on nautoja, lampaita, vuohia tai hevosia vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai jolla on mainittuja eläimiä vähintään 25 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

Edellä 32 §:n 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla tuotantoeläinten määrä täyttää 30 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti. Lisätoimenpidettä ei voida valita maatilalla, jolle on haettu tai jolla on voimassa 54 b §:ssä tarkoitettu sopimus. (9.2.2012/63)

36 § (7.6.2007/658)
Rajaukset puutarhatilan lisätoimenpiteitä valittaessa

Edellä 32 §:n 11 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 1 puutarhakasvialoilla.

Edellä 32 §:n 12 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 2 puutarhakasvialoilla.

Edellä 32 §:n 13 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa puutarhakasvialoilla.

37 §
Lisätoimenpiteen muuttaminen ja siitä luopuminen

Lisätoimenpide voidaan muuttaa, jos:

1) viljelijä lopettaa puutarhakasvien viljelyn tai aloittaa tai lisää niiden vuosittaisen viljelyn vähintään 0,5 hehtaarin tasolle; aloittaessaan tai lisätessään puutarhakasvien viljelyalan viljelijä voi valita puutarhatilan lisätoimenpiteen;

2) viljelijä lopettaa kotieläintuotannon tai vähentää eläinmäärää siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt, eläinmäärää koskevat edellytykset eivät enää täyty; tällöin viljelijä voi valita muun kuin kotieläintilalle tarkoitetun lisätoimenpiteen;

3) viljelijä aloittaa maatilalla kotieläintuotannon tai lisää sitä siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt eläinmäärää koskevat edellytykset täyttyvät jäljellä olevan sitoumuskauden ajan; tällöin viljelijä voi valita kotieläintilalle tarkoitetun lisätoimenpiteen;

4) kesken sitoumuskauden tapahtuu sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään 11 §:n mukaisesti;

5) maatilalla harjoitettu kasvinviljely muuttuu pääasiallisesti peltoenergiatuotantoon suuntautuvaksi ja lisätoimenpiteen muuttamiseen on erityisen perusteltuja syitä;

6) viljelijä aloittaa 45 tai 46 §:ssä tarkoitetun tuotannon harjoittamisen ja tekee sitä koskevan sopimuksen tai lopettaa kyseisen tuotannon harjoittamisen;

7) viljelijällä on ollut tukihaun viimeisenä hakupäivänä vuonna 2007 tai 2008 vuoden 2003 tilatukiasetuksen 53 artiklan mukaisia kesannointioikeuksia ja hän on valinnut jonkin 32 §:n 3–6 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen vuonna 2007 tai 2008.

(16.4.2009/240)

Lisätoimenpide voidaan muuttaa jäljellä olevaksi sitoumuskaudeksi kerran sitoumuskauden aikana. Muuttamisen edellytyksenä on, että lisätoimenpiteen valinnalle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos maatilan kotieläintuotannosta luovutaan tai eläinmäärä vähenee muutoin kuin tilapäisesti siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt, eläinmäärää koskevat edellytykset eivät täyty, ja lisätoimenpiteeksi on valittu 32 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide. Valitusta 32 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä hakee 45 tai 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Edellä 32 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla nautojen, hevosten, lampaiden tai vuohien määrä ylittää kaksi eläinyksikköä. Puutarhatilan lisätoimenpiteestä voi luopua, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle 0,5 hehtaarin. A- ja B-tukialueille kohdistuvista 32 §:n 4–6 ja 10 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä luopuu kaikista kyseisillä alueilla sijaitsevista peltoaloistaan. Viljelijä voi luopua yhdestä vuonna 2007 tai 2008 valitsemastaan 32 §:n 3–6 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä, jos hänellä on ollut vuoden 2003 tilatukiasetuksen 53 artiklan mukaisia kesannointioikeuksia ja hän on valinnut A- tai B-tukialueella kolme tai neljä lisätoimenpidettä tai C-tukialueella kaksi lisätoimenpidettä. Luopuessaan edellä mainitusta lisätoimenpiteestä viljelijän on palautettava siitä maksettu tuki. Valitusta 32 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava ja palautettava siitä maksettu tuki, jos viljelijä tekee 54 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen. Tästä lisätoimenpiteestä ei kuitenkaan voi luopua, jos se on viljelijän valitsema ainoa lisätoimenpide A- tai B-tukialueella. (17.2.2011/137)

Muutos annetun sitoumuksen ja tukihakemuksen tietoihin perustuvan tuen maksamisessa voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa muutoksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Myöhemmin ilmoitettavien muutosten osalta tuki maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen muutoksen mukaisena.

37 a § (20.3.2014/237)
Lisätoimenpiteen muuttaminen ja siitä luopuminen sitoumusta jatkettaessa

Vuonna 2007, 2008 tai 2009 ympäristötukeen sitoutunut viljelijä, joka jatkaa ympäristötukisitoumustaan 30 päivään huhtikuuta 2015, voi luopua valitsemistaan 32 §:n 6, 8 ja 13 kohdassa tarkoitetuista lisätoimenpiteistä tai vaihtaa ne toisiksi lisätoimenpiteiksi. Vaihtaessaan lisätoimenpidettä C-tukialueella viljelijä voi valita myös 32 §:n 7 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen. Lisätoimenpiteestä ei kuitenkaan voi luopua, jos se on viljelijän valitsema ainoa lisätoimenpide A- tai B-tukialueella. Jos kyseessä on puutarhatila, ainoasta valitusta lisätoimenpiteestä voi luopua. Lisätoimenpiteestä maksettua tukea ei tarvitse palauttaa lisätoimenpiteestä luovuttaessa tai sitä vaihdettaessa.

Vuonna 2007, 2008 tai 2009 ympäristötukeen sitoutunut viljelijä, joka jatkaa ympäristötukisitoumustaan 30 päivään huhtikuuta 2015, voi A- ja B-tukialueella vaihtaa valitsemansa 32 §:n 3 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen edellä mainitun pykälän 4 tai 5 kohdassa tarkoitettuun lisätoimenpiteeseen. Vastaavasti 32 §:n 4 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen voi vaihtaa edellä mainitun pykälän 5 kohdassa tarkoitettuun lisätoimenpiteeseen. Vaihdettavasta lisätoimenpiteestä maksettua tukea ei tarvitse palauttaa.

38 §
Siirtyminen ohjelmakauden 2007–2013 ympäristötukijärjestelmään

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu ympäristötukea koskeva sitoumus, voi vuonna 2007 antaa aiemman sitoumuksen tilalle uuden sitoumuksen ohjelmakauden 2007–2013 mukaisessa ympäristötukijärjestelmässä. Viljelijän on tällöin sitouduttava toimintalinjan 2 lain 5 §:n mukaisesti.

Ohjelmakauden 2007–2013 mukaiseen ympäristötukijärjestelmään sitoutumista haetaan siten kuin toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädetään.

6 luku

Sopimusten yksityiskohtaiset edellytykset ja ehdot

39 § (21.1.2010/46)
Sopimustyypit

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tehdä viljelijän kanssa seuraavia sopimuksia:

1) suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito;

2) monivaikutteisen kosteikon hoito;

3) pohjavesialueiden peltoviljely;

4) seuraavat valumavesien käsittelymenetelmät:

a) säätösalaojitus

b) säätökastelu

c) kuivatusvesien kierrätys;

5) luonnonmukainen tuotanto;

6) luonnonmukainen kotieläintuotanto;

7) perinnebiotooppien hoito;

8) luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen;

9) alkuperäisrotujen kasvattaminen;

10) alkuperäiskasvien viljely;

11) ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen;

12) lietelannan sijoittaminen peltoon;

13) turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely.

40 §
Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito

Sopimuksessa suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen nurmikasvuston ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti.

Suojavyöhykkeen on oltava vähintään keskimäärin 15 metriä leveä. Leveys määräytyy maaston ja tulvarajojen mukaan. Sopimukseen voidaan sisällyttää myös rajoitetusti suojavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä oleva, suojavyöhykkeen ja valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman taikka lammen, järven tai meren väliin jäävä luonnontilainen ranta-alue edellyttäen, että sitä hoidetaan sopimusehtojen mukaisesti.

Sopimus voidaan A- ja B-tukialueilla tehdä valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman varrella sijaitsevalle pellolle, lammen, järven tai meren rannalla sijaitsevalle pellolle tai luokitellulla pohjavesialueella sijaitsevalle pellolle perustettavasta suojavyöhykkeestä.

C-tukialueella sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, jolla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai jolla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen vastaava erityistukisopimus taikka jolla suojavyöhykkeen perustamisen tarve on todettu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa tai vastaavassa useita viljelijöitä koskevien yhtenäisten suojavyöhykkeiden toteuttamiseen tähtäävässä selvityksessä tai pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa. Lisäksi sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, joka sijaitsee kaltevalla rantapellolla, tulva-alueella taikka yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisessa hoitosuunnitelmassa esitetylle kohteelle. Viljelijä, jolla on 54 c §:ssä tarkoitettu sopimus tai joka on hakenut kyseistä sopimusta, ei voi tehdä samasta alasta tässä pykälässä tarkoitettua sopimusta. (21.1.2010/46)

41 §
Monivaikutteisen kosteikon hoito

Sopimuksessa monivaikutteisen kosteikon hoidosta tuen saaja sitoutuu hoitamaan ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti perustettua tai vesiensuojelullisesti muutoin hyväksytysti perustettua kosteikkoa suunnitelman mukaisesti.

Sopimus voidaan tehdä vain sellaisilla alueilla, joilla peltoja on yli 20 prosenttia vesistön tai valtaojan valuma-alueesta. Sopimus voidaan tehdä vain Suomenlahteen, Saaristomereen, Selkämereen, Merenkurkkuun tai Perämereen laskevien jokivesistöjen sekä sellaisten järvien valuma-alueilla, joilla sopimuksella voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Sopimus voidaan tehdä myös kohteista, jotka on perustettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella sekä kohteista, joilla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai joilla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus. (21.1.2010/46)

42 §
Pohjavesialueiden peltoviljely

Sopimuksessa pohjavesialueiden peltoviljelystä viljelijä sitoutuu toteuttamaan pohjavesialueella sijaitsevan peltoalueen viljelyksessä sopimukseen sisällytettävää suunnitelmaa, jossa määritellään toteutettavat toimenpiteet. Viljelyä koskevat rajoitukset ja tehtävät toimenpiteet määritellään erikseen sopimuksessa pohjavesialueen ja sopimukseen haetun alueen olosuhteiden mukaisesti. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen.

Sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tai rajoitukset voivat koskea:

1) pellon muokkauksen vähentämistä tai lopettamista;

2) lannoituksen tai karjanlannan käytön vähentämistä tai lopettamista;

3) kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämistä tai lopettamista;

4) luonnonhoitopeltojen perustamista ja sijoittamista vesiensuojelu huomioon ottaen;

5) laiduntamisen lopettamista tai vähentämistä; tai

6) heinäkasvien viljelyä aluskasveina.

(16.4.2009/240)

Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain I- ja II -luokan pohjavesialueilla sijaitsevia peltoaloja. Etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava sopimus tai joilla on vedenottamoita tai muu erityinen pohjaveden suojelun tarve.

Ravinteiden käytöstä ja muista viljelytoimenpiteistä sopimusalalla on sopimuslohkoittain tehtävä maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteen mukaisia muistiinpanoja.

43 §
Valumavesien käsittelymenetelmät

Sopimuksessa valumavesien käsittelymenetelmästä viljelijä sitoutuu toteuttamaan viljelyksessä olevalla peltoalueellaan suunnitelman mukaisesti säätösalaojituksen, säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen.

Säätösalaojitus voidaan tehdä hyvin vettä läpäisevillä hiekka- ja hietapitoisilla peltomailla sekä liejusavimailla, joiden pellon pinnan kaltevuus on enintään 2 prosenttia. Säätökastelussa ja kuivatusvesien kierrätyksessä maalajin on oltava hyvin vettä läpäisevää hienoa tai karkeaa hietaa, hienoa tai karkeaa hiekkaa taikka liejusavea ja pellon pinnan kaltevuuden on oltava alle 1 prosentti. (16.4.2009/240)

Samalla sopimusalalla voidaan toteuttaa vain yksi 1 momentissa tarkoitettu toimenpide ja erityistukea voidaan maksaa vain tästä toimenpiteestä.

44 §
Luonnonmukainen tuotantotapa ja viljelijää koskevat edellytykset

Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on hyväksytty luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (846/2008) tarkoitettuun valvontajärjestelmään. Hakemus valvontajärjestelmään liittymisestä on sopimuksen hakuvuonna tehtävä viimeistään pinta-alatukien viimeisenä hakupäivänä. Viljelijän maatilalla tulee olla valvontajärjestelmän mukainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alkutarkastus tehty ja viljelijällä on oltava valvontajärjestelmään kuulumisesta hyväksyntä ensimmäisenä sopimusvuonna viimeistään 15 päivänä syyskuuta. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään peltokasvi- ja kasvihuonetuotannon osalta. Jos kysymys on 46 §:ssä tarkoitetusta sopimuksesta, sopimuksen tekemisen edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä on hyväksytty valvontajärjestelmään 46 §:n 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta. Tuotantosuunnan voi vaihtaa sopimuskaudella eläintuotantosuunnasta toiseen tai eläintuotantosuunnasta kasvinviljelytuotantoon siten kuin 47 §:ssä säädetään. Myös tuotantosuunnan vaihtamistilanteissa valvontajärjestelmän on koskettava toteutettavaa tuotantosuuntaa. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään koko sopimuskauden ajan. (21.1.2010/46)

Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä tai tilanhoidosta vastaava henkilö on suorittanut vähintään viiden päivän pituisen luonnonmukaisen viljelyn peruskurssin tai hänellä on muu vastaava koulutus luonnonmukaisen maataloustuotannon harjoittamisesta. Jos kyseessä on yhteisömuodossa harjoitettava maatalous, maatilan hoidosta vastaavan henkilön on täytettävä kyseinen koulutusvaatimus. Todistus koulutusvaatimuksen täyttämisestä on toimitettava sopimuksen hakuvuonna viimeistään pinta-alatukien viimeisenä hakupäivänä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, todistusta ei edellytetä. (21.1.2010/46)

Maatilalla, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sitouduttu siirtämään pellot luonnonmukaiseen tuotantoon, on neljäntenä, viidentenä, kuudentena ja seitsemäntenä sopimusvuotena oltava viljelyksessä viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan lukien yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta. Poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin hyväksyä neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen sopimusvuoden vuosittaiseksi edellä mainittujen kasvien viljelyalaksi keskimäärin 30 prosenttia sopimusalasta, jos se maatilan yksittäisten lohkojen pinta-alojen ja viljelykierron tarkoituksenmukaisuuden kannalta on perusteltavissa. Maatilalla, jolla pellot jo ovat luonnonmukaisessa tuotannossa, on oltava viljelykierrossa sopimuskauden aikana viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan luettuna yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta. (20.3.2014/237)

Koko sopimusala voi olla nurmea vain maatilalla, jolla sato käytetään pääosin oman karjan rehuksi tai sopimuksen tehneen maatilan kanssa säännöllistä yhteistyötä tekevien 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneiden maatilojen karjan rehuksi. Viherlannoitusalana ja hoidettuna viljelemättömänä peltoalana ilmoitettuja lohkoja voidaan hyväksyä pinta-alaltaan vuosittain yhteensä enintään puolet sopimusalasta. Viherlannoitusalan perustamisesta ja hoidosta säädetään 59 §:n 2 momentissa. (17.2.2011/137)

45 §
Luonnonmukainen tuotanto

Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja.

Sopimuksen ulkopuolelle voidaan jättää maatilan peltoaloja, joilla 44 §:n 3 momentissa edellytettyjen kasvien tuotanto on vaikeaa lohkojen laadun tai sijainnin vuoksi. Tällaisina peltoalueina voidaan pitää muun muassa talouskeskuksesta kaukana sijaitsevia suopeltoja tai kivisyyden vuoksi vaikeasti uudistettavia peltoja. Lohkot, joilla ensimmäisen sopimusvuoden alussa aloitetaan ruokohelven viljely tai sen viljelyä jatketaan, on sopimusta tehtäessä jätettävä luonnonmukaisesta viljelystä tehtävän sopimuksen ulkopuolelle. Jos sopimuskauden aikana sopimusalalla aloitetaan ruokohelven viljely, sopimusalalle ei makseta erityistukea. Kyseinen muutos ei vaikuta maksettuihin erityistukiin.

Maatilan peltoalan viljeleminen luonnonmukaisesti on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta vähintään kolmen hehtaarin alalla tai, jos on kyse luonnonmukaisesta puutarhaviljelystä, vähintään 0,5 hehtaarin alalla siten, että kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään kolmannesta sopimusvuodesta alkaen. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla tarkoitetaan sellaisia maatiloja, joilla kasvatetaan kyseisiä eläimiä vähintään yhtä eläinyksikköä vastaava määrä. (16.4.2009/240)

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen maatilalla voi olla muuta kuin luonnonmukaista tuotantoa kasvihuonetuotannossa, jos kasvihuoneissa viljellään eri kasvilajeja tai -lajikkeita kuin avomaalla, ja ruokohelven viljelyssä silloin, kun tuotanto on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti eikä ala kuulu sopimukseen. Kasvihuonetuotannolle ja ruokohelpialoille ei makseta luonnonmukaisen tuotannon erityistukea, vaikka tuotanto on luonnonmukaista.

46 §
Luonnonmukainen kotieläintuotanto

Sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa sekä eläintuotannossa valitsemansa vähintään yhden 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja.

Luomuasetuksen ehtoja on noudatettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta koko maatilalla lukuun ottamatta puutarhakasvien monivuotisia viljelyaloja ja monivuotisten nurmikasvien siemensopimusaloja, jotka voidaan siirtää luonnonmukaiseen tuotantoon kahden ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Sopimuksessa ja sopimuksen teossa on lisäksi noudatettava 45 §:n 2 ja 4 momentissa säädettyä.

Viljelijän on sitouduttava pitämään omalla maatilallaan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa ensimmäisen sopimusvuoden alusta vähintään yhtä eläinyksikköä vastaavan määrän 5 momentissa tarkoitettuja tuotantoeläimiä koko sopimuskauden ajan siten, että maatilan kyseinen eläintuotanto on jatkuvaa. Viljelijän maatilalla luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat, viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa eläinyksikkömäärää. Tuotantorakennusten on oltava viljelijän hallinnassa.

Viljelijällä voi olla myös muuta kuin luonnonmukaista eläintuotantoa, jos eläimet ovat eri eläinlajia kuin luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat eläimet ja kun niiden hoito on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti.

Erityistukeen oikeuttavia eläinlajeja ovat lypsylehmät, emolehmät, muut naudat, lampaat, vuohet, emakot, lihasiat, karjut, kanat, broilerit, kalkkunat, hanhet, ankat ja siipikarjan emolinnut. Mainitut eläinlajit voivat vaihdella sopimuskaudella. Eläinlajit muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Eläinlaji Eläinyksikköä (ey)
Sonnit, lehmät ja muut yli 2-vuotiaat nautaeläimet 1,0
Vähintään 6 kuukauden ja enintään 2 vuoden ikäiset nautaeläimet 0,6
Alle 6 kuukauden ikäiset nautaeläimet 0,4
Lampaat ja vuohet (yli 1 v) 0,15
Emakot (porsaineen tai joutilaana) 0,5
Muut siat 0,3
Munivat kanat 0,014
Muu siipikarja 0,003

Jos viljelijällä on voimassa oleva vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 §:ssä tarkoitettu sopimus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tehtävä päätös sen voimassaolon päättymisestä ennen luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tekemistä. Kyseisen sopimuksen voimassaolon päättyminen ei vaikuta maksettuihin erityistukiin. (21.1.2010/46)

47 §
Luonnonmukainen tuotanto sekä kotieläintuotanto ja muutokset olosuhteissa

Jos maatilan keskimääräinen luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinlajien eläinyksikkömäärä vähenee alle yhden eläinyksikön tai jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinten osalta, 46 §:ssä tarkoitettu sopimus on muutettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä 45 §:ssä tarkoitetuksi sopimukseksi. Muuttamista koskevassa päätöksessä sopimuskausi säilyy aiemman sopimuksen mukaisena. Sopimuksen muuttamisen johdosta erityistukea maksetaan vain kasvintuotannosta sopimuksen jäljellä olevana sopimuskautena. Viljelijän on palautettava luonnonmukaisen kotieläintuotannon perusteella maksettu erityistuki. Jos luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta luopuminen johtuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä, erityistukea ei tarvitse palauttaa. (21.1.2010/46)

Kaksi viljelijää, joilla kummallakin on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, voivat vaihtaa sopimuskauden aikana keskenään sopimuksiin sisältyviä lohkoja. Vaihtaminen edellyttää sopimuksen muuttamista. Vaihtamista on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. (28.3.2013/238)

48 § (8.11.2007/995)

48 § on kumottu A:lla 8.11.2007/995.

49 §
Perinnebiotooppien hoito

Perinnebiotooppien hoitoa koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että tuensaaja on laatinut perinnebiotooppien hoitoa koskevan suunnitelman ja sitoutuu hoitamaan perinnebiotooppeja suunnitelman ja sopimusehtojen mukaisesti sopimusalueella.

Metsälaitumelle voidaan tehdä sopimus, jos sopimukseen haetulla metsälaitumella on lehti- ja havupuulajien eri-ikäisiä puita sekä laho- ja kolopuita ja lisäksi metsälaidun täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

1) metsälaitumella on valoisia aukkokohtia ja niittyaukkoja;

2) metsälaitumella on ruohoja ja heiniä enemmän kuin vastaavalla metsätyypillä on yleensä; tai

3) laidunnuksen loppumisesta on kulunut enintään 20 vuotta.

Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, arvokkaiksi luokitelluille perinnebiotoopeille ja niille perinnebiotoopeille, jotka kuuluvat luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuun Natura 2000 -verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa sekä kohteille, jotka on kunnostettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella. Sopimuksen tekeminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle perinnebiotoopille, luonnonsuojelualueelle tai muun lain perusteella suojellulle alueelle edellyttää, että sopimuksen perusteella tehtävät toimenpiteet ylittävät muualla laissa edellytetyt hoitotoimet ja että sopimukseen kuuluvista toimenpiteistä ei makseta eikä ole maksettu korvausta muun lain perusteella.

50 § (21.1.2010/46)
Pienet perinnebiotoopit

Jos 49 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimusalueeksi haetaan pientä 5–30 aarin suuruista perinnebiotooppia, se voidaan hyväksyä sopimusalueeksi vain, jos se on alueellisten ympäristökeskusten vuosina 1996–2001 julkaisemissa perinnemaisemaraporteissa määritelty valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on arvioinut sen arvoltaan näitä vastaavaksi tai jos se on Natura 2000-verkostoon kuuluva perinnebiotooppi.

51 §
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen

Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on laatinut luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan suunnitelman ja sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti.

Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta pellon välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta. Tämän lisäksi viljely- ja laidunkäytön ulkopuolelle jääneet alueet voivat sisältyä sopimusalueeseen, jos viljelyn tai laidunnuksen loppumisesta on kulunut enintään 20 vuotta tai niillä on aikaisempaan asutukseen ja maanviljelyyn liittyviä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Jos sopimus koskee pellon ja metsän, pellon ja tien tai pellon ja vesiuoman välisen reunavyöhykkeen hoitoa, tällainen alue voi olla enintään 20 metriä leveä. Peltoalueilla sijaitsevat metsäsaarekkeet saavat olla enintään hehtaarin kokoisia. Maiseman monipuolistamiseksi tukea ei voida maksaa tavanomaisten peltoviljelykasvien viljelystä.

Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, niille alueille, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti arvokkaiksi todettuja maatalousmaisemia tai niille maatalousalueiden luontokohteille, jotka kuuluvat Natura-verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa.

52 §
Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytykset

Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa alkuperäisrotua maatilallaan ja käyttämään alkuperäisrodun lisäämisessä vain samaan rotuun kuuluvaa puhdasrotuista eläinainesta. Sopimus voidaan tehdä vain puhdasrotuisista eläimistä. Sopimus voidaan tehdä sekä uros- että naaraspuolisista eläimistä. Niiden on oltava identifioituja ja niiden on kuuluttava luotettavaan tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään, josta ilmenee eläinten polveutuminen.

Sopimus voidaan tehdä seuraavista roduista siten, että eri alkuperäisroduista tehdään aina erilliset sopimukset:

1) itä-, länsi- tai pohjoissuomenkarja;

2) suomenlampaat;

3) kainuunharmaslampaat tai ahvenanmaanlampaat;

4) suomenvuohet;

5) suomenhevoset; tai

6) maatiaiskanat.

Sopimukseen hyväksyttävien kanojen on oltava sopimuskauden alkaessa vähintään puolen vuoden ikäisiä. Nautojen, lampaiden ja vuohien on oltava vähintään yhden vuoden ikäisiä sopimuskauden alkaessa. Sopimukseen hyväksyttävän suomenhevosen on oltava sopimuskauden alkaessa suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma, joka on sopimuksen hakuvuotta edeltävänä vuonna varsonut, astutettu tai keinosiemennetty, tai kantakirjattu ori. Eläimet muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Eläinlaji Eläinyksikköä (ey)
Sonnit, lehmät ja muut yli 2-vuotiaat nautaeläimet, hevoseläimet 1,0
Vähintään 1-vuotiaat ja enintään 2 vuoden ikäiset nautaeläimet 0,6
Lampaat ja vuohet (yli 1 v) 0,15

Sopimus voidaan tehdä hakijan tai hänen perheenjäsenensä omistamista tai hallinnassa olevista alkuperäisrodun eläimistä.

53 §
Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen yleiset ehdot

Viljelijän on sitouduttava pitämään maatilallaan vähintään sopimuksessa määritetty eläinmäärä koko sopimuskauden. Sopimukseen sisältyvien eläinten on kuuluttava koko sopimuskauden 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään. Sopimukseen sisältyvät eläimet voivat olla myös toisen hallinnassa olevalla alalla, kun ne ovat laidunkäytössä taikka lyhytaikaisesti astutuksessa tai kilpailussa ja viljelijä voi tarvittaessa osoittaa nautojen, lampaiden ja vuohien pitopaikan sekä hevosten olinpaikan. Sopimukseen sisältyviä eläimiä on sopimuskaudella käytettävä siitokseen sekä kanoja poikasten tuottamiseen.

Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty kyseisen rodun lisäämiseen. Jos eläin kuolee tai se poistetaan sopimuskauden aikana, se on korvattava viivytyksettä toisella tukiehdot täyttävällä eläimellä. Eläin on korvattava myös, jos se ei pysty tuottamaan jälkeläisiä. Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana vain, jos:

1) siihen on toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu syy; tai

2) lukumäärän pitäminen ennallaan on mahdotonta tai tuotannon kannalta kohtuutonta; lukumäärä ei voi kuitenkaan vähentyä säädettyä vähimmäiseläinmäärää pienemmäksi.

(21.1.2010/46)

Sopimusta voidaan viljelijän hakemuksen perusteella tarkistaa eläinmäärän osalta sopimusvuoden alusta lukien, jona ajankohtana sopimukseen lisättävien eläinten on täytettävä sopimukseen sisällytettävälle eläimelle säädetyt edellytykset.

54 § (17.2.2011/137)
Alkuperäiskasvien viljely

Alkuperäiskasvien viljelyä koskeva sopimus voidaan tehdä, jos viljelijä sitoutuu tutkittujen, rekisteröityjen palkoviljojen, viljojen ja nurmikasvien maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpitoviljelyyn. Lisäksi edellytyksenä on, että lajike on rekisteröity ja Elintarviketurvallisuusvirasto on tehnyt sitä koskevan ylläpitopäätöksen. Ylläpitopäätös tehdään lajikkeen alkuperäiselle viljelyalueelle. Sopimus tehdään ja erityistukea maksetaan yhden peltohehtaarin alalle tietyn lajikkeen ylläpitoviljelystä.

Viljelijällä saa yhden hehtaarin sopimusalan lisäksi olla saman lajikkeen markkinointikelpoisen siemenen tuotantoa sopimustilalla vuosittain enintään maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä vahvistettava enimmäismäärä.

54 a § (22.5.2008/335)
Ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen

Sopimus voidaan tehdä viljelyksessä olevalle lohkolle, jonka fosforin viljavuusluokka on korkea tai arveluttavan korkea. Sopimus voidaan tehdä myös viljelyksessä olevalle lohkolle, jonka fosforin viljavuusluokka on vähintään hyvä, jos lohko sijaitsee valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman varrella tai lammen, järven tai meren rannalla ja on kyseisiin vesialueisiin päin kalteva. Sopimus voidaan tehdä lohkolle, joka sijaitsee A- tai B-tukialueella. Sopimus voidaan tehdä koskemaan koko peruslohkoa tai osaa siitä. (16.4.2009/240)

Sopimuksen voi tehdä myös viljelijä, joka on valinnut 32 §:n 6 kohdan mukaisen lisätoimenpiteen. Sopimuslohkolla voi täyttää peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ehtoja, mutta lohkolle ei makseta 32 §:n 3, 4 ja 5 kohtien mukaisten lisätoimenpiteiden tukea. Sopimuksen voi tehdä myös viljelijä, jolla on voimassa 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus. Sopimusalalle ei kuitenkaan tässä tapauksessa makseta 45 tai 46 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen perustuvaa tukea.

Sopimusta ei voida tehdä pellolle, joka on ollut vähintään kaksi edeltävää vuotta pysyvästi tai tilapäisesti viljelemättä tai hoidettuna viljelemättömänä peltona.

Voimassa oleva 40 §:ssä tarkoitettu sopimus voidaan vaihtaa tässä pykälässä tarkoitettuun sopimukseen.

54 b § (9.2.2012/63)
Lietelannan sijoittaminen peltoon

Sopimus voidaan tehdä ja tuki maksaa peruslohkolle tai sen osalle, jolle on tilalla voimassa olevan ympäristötukisitoumuksen sekä mahdollisten muiden 39 §:ssä tarkoitettujen sopimusten ehtojen mukaisesti levitetty lietelantaa tai virtsaa vähintään 20 m³ hehtaarille vuodessa. Lietelanta tai virtsa on levitettävä lohkolle sijoittavilla tai multaavilla laitteilla, jotka sijoittavat lannan suoraan maahan levittämisen yhteydessä. Jos sopimuslohkolle on kyseisenä vuonna levitetty naudan tai sian lietelantaa, lohkolle ei saa tämän lisäksi levittää fosforilannoitteita pintalevityksenä.

54 c § (16.4.2009/240)
Turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely

Sopimus voidaan tehdä peruslohkolle tai sen osalle, jonka maalaji on turvetta tai multamaata. Maalaji todetaan voimassa olevan viljavuustutkimuksen perusteella. Viljavuustutkimus on tehtävä jokaiselta peruslohkolta, jota sopimus koskee. Sopimus voidaan tehdä koskemaan koko peruslohkoa tai osaa siitä. (17.2.2011/137)

Sopimuksen voi tehdä myös viljelijä, joka on valinnut 32 §:n 6 kohdan mukaisen lisätoimenpiteen. Sopimuslohkolla voi täyttää peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ehtoja, mutta lohkolle ei makseta 32 §:n 3–5 kohdan mukaista lisätoimenpiteen tukea. Jos viljelijä aloittaa maatilalla nautojen, hevosten, lampaiden tai vuohien kasvatuksen taikka lisää kyseisten tuotantoeläinten määrää siten, että eläinten määrä ylittää kaksi eläinyksikköä, tuki maksetaan jäljellä olevan sopimuskauden ajan kotieläintilan tukena. Jos sopimuksen tehneellä maatilalla luovutaan nautojen, hevosten, lampaiden tai vuohien kasvatuksesta taikka kyseisten tuotantoeläinten määrä ei täytä vähimmäismäärää, tuki maksetaan jäljellä olevan sopimuskauden ajan kasvinviljelytilan tukena.

Sopimusta ei voida tehdä, jos sitä on haettu alkavaksi 1 päivänä toukokuuta ja sopimukseen haetulla alalla on viljelty ruokohelpiä sopimuksen tekoa edeltävänä vuonna. Jos sopimusta on haettu alkavaksi 1 päivänä lokakuuta, sitä ei voida tehdä, jos sopimukseen haetulla alalla on viljelty ruokohelpiä kyseisenä vuonna. Viljelijä, jolla on 40 §:ssä tarkoitettu sopimus tai joka on hakenut kyseistä sopimusta, ei voi tehdä samasta alasta tässä pykälässä tarkoitettu sopimusta. (21.1.2010/46)

55 § (7.6.2007/658)
Rajoitukset sopimuksia tehtäessä

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta, jos lisätoimenpiteen voimassaolo jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 45, 46 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta lisätoimenpiteen toteuttamisalueella, jos lisätoimenpidettä koskeva ehto jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. Viljelijä, joka on valinnut 32 §:n 8 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 54 b §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, joka on valinnut 32 §:n 1 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 45 eikä 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. (28.3.2013/238)

Viljelijä, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai joka on hakenut kyseistä sopimusta, ei voi tehdä samoista peltoaloista 40–42 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on jokin viimeksi mainituissa pykälissä tarkoitetuista sopimuksista tai joka on hakenut jotakin näistä sopimuksista, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on voimassa ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22, 23, 27, 29 taikka 30 §:ssä tarkoitettu sopimus, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, joka on valinnut eläinten hyvinvoinnin tuesta vuosina 2008–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (130/2008) 13 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tai 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun lisäehdon, ei voi tehdä 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. (24.5.2012/254)

56 § (17.2.2011/137)
Pinta-alojen, eläinyksikköjen ja eläinten vähimmäismäärät

Sopimus voidaan tehdä jos sopimuksen pinta-ala, eläinyksikkömäärä tai eläinmäärä on vähintään:

Sopimus Vähimmäismäärät
Pinta-ala(ha)/eläinyksikkö(ey)- tai eläinmäärä (kpl)
Pohjavesialueiden peltoviljely 1,00 (ha)
Valumavesien käsittelymenetelmät
- säätösalaojitus 2,00 (ha)
- säätökastelu 1,00 (ha)
- kuivatusvesien kierrätys 1,00 (ha)
Luonnonmukainen tuotanto 3,00 (ha)
Luonnonmukainen kotieläintuotanto, peltoala 3,00 (ha)
Luonnonmukainen puutarhaviljely 0,80 (ha)
Alkuperäisrotujen kasvattaminen
- lampaat/vuohet 0,45 (ey)
- naudat 0,6 (ey)
- hevoset 1 (ey)
- maatiaiskanat ja -kukot 20 (kpl)
Alkuperäiskasvien viljely 1,00 (ha)
Ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen 0,30 (ha)
Lietelannan sijoittaminen peltoon 2,00 (ha)
Turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely 1,50 (ha)
57 § (21.1.2010/46)
Ympäristötukeen sitoutumaton hakija

Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen kanssa voidaan tehdä 41, 49 ja 51 §:ssä tarkoitettu sopimus. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tukevat sen maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista annetun lain (532/2006) 6 §:ssä tarkoitetun paikallisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteita, jonka soveltamisalueella sopimusalue sijaitsee. Lisäksi edellytyksenä on, että sopimuksen tekeminen on tarkoituksenmukaista suunnitelman kannalta. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ympäristötukea koskevan sitoumuksen voimassaolo.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pyydettävä toimintalinjan 2 lain 3 §:ssä tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän lausunto sopimuksen tekemisestä.

7 luku

Tukien maksaminen

58 §
Luonnonhaittakorvausten ja ympäristötuen maksamisen yleiset edellytykset

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa kyseiseen tukeen sitoutuneelle viljelijälle tukikelpoiseksi hyväksytyistä peltoaloista, jotka on ilmoitettu vuosittain pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Ympäristötukea ei makseta 29 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle.

Luonnonhaittakorvausten ja ympäristötuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen kohteena olevalta peltoalalta sato on korjattu tai peltoala on hoidettu 59—61 §:ssä säädetyllä tavalla. Peltoalan viljelyn ja hoidon on täytettävä täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (226/2013) säädetyt vaatimukset. (20.3.2014/237)

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta peltoalasta. Viljelyksessä olevaksi peltoalaksi katsotaan myös peltoala, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa, mutta muodostavat maanpäällisen kasvuston.

Mansikoita, mesimarjoja ja jalomaaraimia viljeltäessä edellytetään, että hehtaarilla on vähintään 15 000 kasvia. Jos mainittuja kasveja viljellään siten, että maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheys voi ensimmäisenä kasvukautena olla pienempi kuin edellä säädetty, mutta kuitenkin vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla. Viljeltäessä herukoita ja karviaisia edellytetään 2 200 ja vadelmia 2 800, marjatuomipihlajia ja tyrniä 800, pensasmustikoita 2 250 sekä hedelmäpuita 400 kasvia hehtaarilla.

Vuosittainen tukeen oikeuttava pinta-ala todetaan pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa vähintään 0,05 hehtaarin kokoisista kasvulohkoista. (22.4.2010/273)

Viljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin pellon osalta tuen maksua ei haeta, jos toimintalinjan 2 lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy.

59 §
Hoidetut peltoalat

Hoidettuja peltoaloja, joista luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa, ovat viherlannoitusalat, hunajantuotantoon käytettävät alat, satovahinko- ja talvituhoalat, suojakaistat, pientareet, luonnonhoitopellot sekä viljelytekniset päistealat. Luonnonhaittakorvauksia voidaan lisäksi maksaa 60 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista ja ympäristötukea 61 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista. (16.4.2009/240)

Viherlannoitusalana voidaan ilmoittaa viherlannoitusta varten perustettava tai edellisenä vuonna suojaviljaan perustettu nurmilohko, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään kyseisenä vuonna korjaamatta ja hyödynnetään viljelykasvin lannoitteena seuraavana kasvukautena. Kyseisenä vuonna sadon voi myös korjata lohkolta. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava viherlannoitusalaksi ilmoitetun lohkon viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Viherlannoitusalana voidaan ilmoittaa myös öljyretikka- ja valkosinappilajikealat. Viherlannoitusalaksi vuosittaisella tukihakemuksella ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Saman alan voi ilmoittaa tukihakemuksessa viherlannoitusalaksi korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuonna. (9.2.2012/63)

Hunajantuotantoon käytettävien, siihen soveltuvien kasvien aloista, kuten hunajakukka tai puna-apila, voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava, että hän käyttää peltoalaa maatilalla harjoittamaansa hunajantuotantoon.

Jos peltoalalta on jäänyt sato korjaamatta satovahingon tai vastaavan syyn vuoksi, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset. Satovahingosta on tehtävä kirjallinen ilmoitus välittömästi vahingon ilmaannuttua maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on yksilöitävä satovahinko tai vastaava syy.

Jos kasvulohkon osalla on talvehtimistuhoja, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole mahdollista talvehtimistuhojen vuoksi tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa tukea, ellei talvehtimistuho-aluetta kylvetä keväällä uudelleen.

Ympäristötuen ehtojen mukaisen pientareen ja suojakaistan ala voidaan laskea mukaan viljelyalaan. Jos suojakaista on yli kolme metriä leveä ja keskimäärin enintään 10 metriä leveä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Omaksi kasvulohkokseen erotetusta suojakaistasta voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea.

Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos viljelyksellisistä syistä perustettu päistealue on leveämpi kuin kolme metriä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päistealueella on nurmikasvusto, joka on erotettu omaksi kasvulohkokseen ja joka niitetään tai pidetään hoidettuna esimerkiksi laiduntamalla, siitä voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea.

60 §
Luonnonhaittakorvaukset ja hoidetut peltoalat

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa sellaisesta hoidetusta viljelemättömästä peltoalasta, josta maksetaan tilatukiasetuksen mukaista tilatukea ja jota on hoidettu täydentävien ehtojen mukaisesti. Pinta-alaltaan hoidettu viljelemätön peltoala voi olla enintään 50 prosenttia koko maatilan luonnonhaittakorvauksessa vuosittain tukikelpoisesta alasta. Tämä ala ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin ala, joka on pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä tai hoidettuna 59 §:ssä tai tämän pykälän 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. (16.4.2009/240)

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, joka on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpidekohde. Tässä tarkoitettuja monimuotoisuuspeltoja, joiden sato käytetään riistan ruokintaan tai joiden satoa ei korjata, voi kuitenkin olla enintään viisi prosenttia ensimmäisenä ympäristötuen sitoumusvuonna tukikelpoiseksi hyväksyttyjen peruslohkojen pinta-alasta, jotta niistä voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus. (16.4.2009/240)

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa suojavyöhykenurmina ilmoitetuista peltoaloista silloin, kun kyseessä on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitettu viisi- tai kymmenvuotinen sopimus ja sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan.

61 §
Ympäristötuki ja hoidetut peltoalat

Luonnonhoitopellolle, joka on perustettu hoidetulle viljelemättömälle peltoalalle, maksetaan ympäristötuen perustoimenpiteen tuki 69 §:n mukaisesti. Tukea maksetaan enintään 15 prosentille tilan tukikelpoisen peltoalan vuosittaisesta kokonaismäärästä. Peltoala, joka on ilmoitettu luonnonhoitopelloksi, mutta joka ylittää 15 prosentin alan, katsotaan viherkesannoksi. Luonnonhoitopeltojen tukea ei makseta tavanomaisessa nurmi-, heinä- tai energiakasvien viljelyssä olevalle pellolle taikka pysyvälle laitumelle. Tukea ei makseta myöskään muulle erityistukisopimusalalle kuin 45 ja 46 §:ssä tarkoitetulle peltoalalle. (21.1.2010/46)

Ympäristötukea voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan.

62 §
Peltoalat, joista luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta kasvimaasta, kasvihuonealoista, tilapäisesti viljelemättömästä peltoalasta eikä viljelemättömästä peltoalasta. Luonnonhaittakorvauksia voidaan kuitenkin maksaa, jos kyseessä on 60 §:n 1 momentissa tarkoitettu hoidettu viljelemätön peltoala. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta ympäristötukipäätöksessä tarkoitetusta 20-vuotisesta sopimusalasta.

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tai tämän asetuksen 41 §:ssä tarkoitettu sopimus. Ympäristötukea ei makseta vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitetusta sopimusalasta.

Metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta, puuvartisten energiakasvien alasta, joulupuiden kasvatuksesta ja muun hampun kuin EU:n kokonaan rahoittamaan tilatukeen oikeuttavan hampun alasta ei makseta luonnonhaittakorvauksia eikä ympäristötukea. Tukikelpoisista hamppulajikkeista säädetään tilatukiasetuksen 39 artiklassa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 10 artiklassa. (17.2.2011/137)

63 §
Erityistukien maksamisen yleiset edellytykset

Erityistukea voidaan maksaa kasvulohkosta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Erityistukea voidaan maksaa sopimukseen sisältyvästä tukikelpoisesta kasvulohkosta, jolle on sopimuksittain ilmoitettu kasvi liitteen 3 mukaisesti.

Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhdistyksen on haettava erityistuen maksua mainitun lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.

Erityistuki voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen, sopimuksen maksua haettaessa mahdollisesti edellytettävässä ilmoituksessa annettavien tietojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella todetaan vuosittainen erityistukeen oikeutettu pinta-ala. Erityistuki voidaan maksaa vuosittain aikaisintaan 31 päivänä elokuuta sen jälkeen, kun maatilan mahdollinen valvonta on saatettu päätökseen ja sopimuksen ehtoja on noudatettu. (21.1.2010/46)

Jos viljelijä on pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ottanut uuden digitoidun pinta-alan käyttöönsä, viljelijän katsotaan samalla hyväksyneen uuden pinta-alan käyttämisen myös sopimuksen mukaisen erityistuen maksatuksessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi maksaa kyseisen vuoden erityistuen hyväksytyn digitoidun pinta-alan perusteella ottaen kuitenkin huomioon 23 §:ssä säädetyn. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tällöin vahvistettava ja toimitettava viljelijälle erityistuen maksatuksen yhteydessä sopimus digitoinnin johdosta korjattuna. (21.1.2010/46)

Jos sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, erityistuki maksetaan ensimmäisen kerran aikaisintaan seuraavan vuoden syyskuussa.

64 § (8.11.2007/995)

64 § on kumottu A:lla 8.11.2007/995.

65 §
Luonnonmukaista tuotantoa ja kotieläintuotantoa koskevan erityistuen maksaminen

1 momentti on kumottu A:lla 20.3.2014/237.

Jos maatilalla on tehty 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu lohkojen vaihtaminen, erityistuki maksetaan uuden sopimusalan mukaisena.

Edellä 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain 71 §:n mukaisesti erityistukea peltohehtaarilta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta 45 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta maksettavan erityistuen lisäksi, jos maatilalla on vähintään 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden. Viljelijälle, jonka maatilalla on vähemmän kuin 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden, luonnonmukaisen kotieläintuotannon erityistuki maksetaan maatilan niiltä sopimukseen sisältyviltä peltohehtaareilta, jotka saadaan, kun maatilan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa oleva eläinyksikkömäärä kerrotaan kahdella.

66 §
Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan erityistuen maksaminen

Muiden eläinten kuin nautojen perusteella maksettavan erityistuen maksamisen perusteena oleva eläinyksikkömäärä on sopimuksen hakuvuonna ilmoituspäivien toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on marraskuun 1 päivän, helmikuun 1 päivän, toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo.

Nautojen määrä lasketaan nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 tarkoitetun nautarekisterin tietojen perusteella. Eläinyksikkömäärä on nautojen osalta sopimuksen hakuvuonna toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän välisen ajanjakson, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on edellisen vuoden elokuun 2 päivän ja kuluvan vuoden elokuun 1 päivän välisten päivien, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo. (13.3.2008/155)

Viljelijän esittämän selvityksen perusteella keskiarvoa laskettaessa voidaan jättää ottamatta huomioon tiettyjen kotieläintuotantomuotojen edellyttämä taikka kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajennuksesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta taikka ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikaisen tuotantotauon aikainen lukuarvo.

Jos viljelijällä on useampi kuin yksi luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskeva sopimus ja hän toimittaa vain yhden eläinmääräilmoituksen, hänen ilmoittamansa eläinyksikkömäärä sekä nautarekisteristä saatu nautojen määrä on jaettava kullekin sopimukselle sopimuspinta-alojen suhteessa ottaen huomioon, mitä toimintalinjan 2 lain 6 §:n 3 momentissa säädetään eläinten vähimmäismäärästä.

67 § (21.1.2010/46)
Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan erityistuen maksaminen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen kirjallisesti ilmoitettavien eläinten osalta erityistuki voidaan maksaa, jos ilmoitettujen eläinten eläintunnukset ovat samat kuin sopimuksessa vahvistetut sopimukseen sisältyvien eläinten eläintunnukset.

8 luku

Tukien yksikkökohtaiset euromäärät ja enimmäismäärät

68 §
Luonnonhaittakorvausten tukimäärät

Luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain luonnonhaittakorvausta tukikelpoiseksi ilmoitetulta ja sellaiseksi hyväksytyltä peltohehtaarilta A–C4-tukialueilla A-alueella 150 euroa, B–C1-alueella 200 euroa ja C2–C4-alueella 210 euroa.

69 § (16.4.2009/240)
Perustoimenpiteiden tukimäärät

Perustoimenpiteiden tukea maksetaan vuosittain ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle tukikelpoista peltohehtaaria kohden seuraavasti:

Euroa
Peltokasvit
- kasvinviljelytilat 93
- kotieläintilat 107
Luonnonhoitopelto
-monivuotiset nurmipellot 170
-monimuotoisuuspellot 300
Puutarhakasvit
- ryhmä 1 450
- ryhmä 2 438
- eräät siemenmaustekasvit 181
70 §
Lisätoimenpiteiden tukimäärät

Lisätoimenpiteiden tukea maksetaan ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle ja kyseisen lisätoimenpiteen valinneelle tukikelpoista peltohehtaaria kohden:

Euroa/ Euroa/
A- ja B-tukialue C-tukialue
Vähennetty lannoitus 10 10
Typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla 23 23
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus 11 11
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys 30 -
Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys 45 -
Viljelyn monipuolistaminen 24 -
Laajaperäinen nurmituotanto 55 49
Lannan levitys kasvukaudella 27 27
Ravinnetaseet 18 18
Kerääjäkasvien viljely 13 -
Puutarhatilan lisätoimenpiteet
Typpilannoituksen tarkentaminen puutarhakasveilla 90 90
Katteen käyttö monivuotisilla puutarhakasveilla 256 256
Tuhoeläinten tarkkailumenetelmien käyttö 144 144
(17.2.2011/137)

Lisätoimenpiteen tukea maksetaan niistä tukikelpoisista peltoaloista, joista maksetaan perustoimenpiteen tukea. Niistä peltoaloista, joista maksetaan luonnonhoitopellon tukea, ei lisätoimenpiteen tukea kuitenkaan makseta. Lisätoimenpiteen tuki maksetaan pelto-alan sijainnin perusteella. Edellä 32 §:n 1, 2, 7 ja 9 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ei makseta liitteessä 1 tarkoitetuista puutarhakasvien kasvattamiseen käytetyistä kasvilohkoista. Liitteen 1 ryhmässä 2 tarkoitetuista kasvilohkoista ei makseta 32 §:n 3–5 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea. Edellä 32 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpiteen tukea ei makseta peltoalasta, jolle on tehty 54 a §:ssä tarkoitettu sopimus. (17.2.2011/137)

Edellä 32 §:n 11 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan liitteen 1 puutarhakasvien ryhmän 1 kasvialoista ja 12 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ryhmän 2 kasvialoista. Edellä 32 §:n 13 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan kaikista liitteen 1 puutarhakasviryhmien kasvialoista. (7.6.2007/658)

71 § (21.1.2010/46)
Erityistukien tukimäärät

Sopimuksen tehneelle viljelijälle tai muulle tuen saajalle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria, muun alueen hehtaaria, eläinyksikköä tai kanoista maatilaa kohti enintään:

Sopimus Euroa
Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito
enintään 450/ha A- ja B-tuki- alueella
enintään 350/ha C-tukialueella
Monivaikutteisen kosteikon hoito enintään 450/ha
Pohjavesialueiden peltoviljely enintään 156/ha
Valumavesien käsittelymenetelmät
- säätösalaojitus enintään 54/ha
- säätökastelu enintään 108/ha
- kuivatusvesien kierrätys enintään 140/ha
Luonnonmukainen tuotanto 141/ha
Luonnonmukainen kotieläintuotanto 126/ha
Perinnebiotooppien hoito enintään 450/ha
- arvokkaat pienialaiset kohteet 5–30 aaria 200/kohde
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen enintään 450/ha
Alkuperäisrotujen kasvattaminen
- suomenlammas, ahvenanmaanlammas ja kainuunharmas 270/ey
- itäsuomen- ja pohjoissuomenkarja 500/ey
- länsisuomenkarja 270/ey
- suomenhevonen 270/ey
- suomenvuohi 270/ey
- maatiaiskanat ja -kukot
- 20–39 kanaa ja kukkoa 100/maatila
- 40–59 kanaa ja kukkoa 150/maatila
- vähintään 60 kanaa ja kukkoa 250/maatila
Alkuperäiskasvien viljely 450/ha
Ravinnekuormituksen tehostettu
vähentäminen enintään 347/ha
Lietelannan sijoittaminen peltoon 56/ha
Turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely
- kotieläintilat, joilla kasvatetaan nautoja, hevosia, lampaita tai vuohia yhteensä enemmän kuin 2 eläinyksikköä 68/ha
- muut kotieläintilat ja kasvinviljelytilat 114/ha

9 luku

Erinäiset säännökset

72 §
Sallittu sitoumuksesta ja sopimuksesta luopuminen

Viljelijä voi luopua eläkkeelle jäädessään sitoumuksesta ja sopimuksesta ylivoimaisena esteenä, silloin kun kyseessä on siirtyminen täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

Jos viljelijän sitoumus tai viisivuotinen sopimus on ollut voimassa vähintään kolme vuotta ja kymmenvuotinen sopimus vähintään kuusi vuotta, viljelijä voi luopua sitoumuksesta ja sopimuksesta myydessään koko maatilan tai lopettaessaan muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisen.

Jos sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko maatilansa sitoumuskauden aikana sellaiselle viljelijälle tai sellaisille viljelijöille, jotka ovat antaneet hallinnansiirtohetkellä voimassa olevan vastaavan sitoumuksen, viljelijä voi luopua sitoumuksesta.

Jos viljelijä on toteuttanut 1 päivänä toukokuuta alkavan sopimuksen sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä ensimmäisenä sopimusvuotena alkavan kasvukauden alusta ja viljelijä luopuu sopimuksesta sopimuskauden viimeisen kasvukauden alusta lukien, tapaus katsotaan sallituksi sopimuksesta luopumiseksi, koska sopimuksen mukaisia toimenpiteitä on näissä tapauksissa toteutettu viiden vuoden ajan.

Sitoumuksen antanut viljelijä voi jättää 1–3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kotitarveviljelyä varten 0,5 hehtaaria pienemmän peltoalan. Sama koskee tilannetta, jossa viljelijä luopuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä sitoumuksesta tai sopimuksesta.

72 a § (28.3.2013/238)

72 a § on kumottu A:lla 28.3.2013/238.

73 §
Tuen epääminen tietyissä tapauksissa

Jos vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu sitoumus on peruttu, taikka mainitussa asetuksessa tarkoitetusta sopimuksesta on luovuttu tai se on purettu, viljelijän antamaa tämän asetuksen mukaista uutta sitoumusta ei voida hyväksyä eikä viljelijän kanssa voida tehdä uutta sopimusta, jos mainitun asetuksen mukainen sitoumuksesta tai sopimuksesta luopuminen tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemisen kautta on vielä voimassa.

Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta, jona maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti.

74 §
Valvonta

Luonnonhaittakorvauksien, ympäristötuen ja sopimusten valvonnasta säädetään erikseen.

75 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 11 päivänä huhtikuuta 2007.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja luonnonhaittakorvauksia ja maatalouden ympäristötukia voidaan hyväksyä ja maksaa sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosille 2007–2013 ja siihen sisältyvät tämän asetuksen mukaiset toimenpiteet EY:n maaseutuasetuksen mukaisesti.

76 §
Siirtymäsäännökset

Tukikelpoisuuden vaihtamista koskevaa 6 §:ää sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen. Vuonna 2007 sitoutunut viljelijä voi hakea peltoalan tukikelpoisuuden vaihtamista vuoden 2008 pinta-alatukea koskevalla hakemuksella. Vuonna 2008 tai sen jälkeen sitoutuva viljelijä voi hakea edellä mainittua tukikelpoisuuden vaihtamista tukijärjestelmään sitoutumisen yhteydessä. Vuodesta 2011 tukikelpoisuuden vaihtamista voi hakea myös viljelijä, jolla on voimassa oleva sitoumus. (17.2.2011/137)

Jos maatilalla on vuonna 2006 ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus, kasvulohkojen lannoitus vuonna 2007 voidaan suunnitella ja toteuttaa vuonna 2006 voimassa olleen ympäristötukea koskevan sitoumuksen lannoitusehtojen mukaisesti. Ohjelmakauden 2007–2013 ympäristötuen lannoitukseen liittyviä ehtoja on noudatettava vuonna 2007 syysviljoja kylvettäessä tai perustettaessa nurmia tai istutettaessa puutarhakasveja 1 päivän elokuuta 2007 jälkeen.

Jos fosforilannoituksessa on käytetty ennen tässä asetuksessa tarkoitetun ympäristötukea koskevan sitoumuksen antamista fosforintasausta ja lohkon tasausjakso kyseistä sitoumusta annettaessa on kesken, on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukaisen sitoumuksen sitoumuskaudelta siirtyvät fosforilannoituksen ylitykset otettava lannoituksessa huomioon. Myös fosforilannoituksen alitukset voidaan viljelijän niin halutessa ottaa huomioon.

Jos enintään neljän vuoden pituinen fosforintasaus on lohkolla kesken tämän asetuksen mukaista ympäristötukea koskevaa sitoumusta annettaessa, lohkolla voidaan aloittaa uusi fosforintasaus vasta edellisen fosforintasauksen loputtua.

Vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä tarkoitettu kasvinsuojelukoulutus voidaan korvata vähimmäisvaatimuksena olevalla tämän asetuksen 28 §:ssä tarkoitetulla kasvinsuojeluasioiden koulutuksella 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen.

Liite 1

Maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden puutarhakasviryhmät

Puutarhakasvien ryhmä 1

Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja, vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja. Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, korianteri, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunokkonen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun viljelystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa.

Puutarhakasvien ryhmä 2

Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan marja- ja hedelmäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuotiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikkovihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa.

Eräät siemenmaustekasvit

Eräiden siemenmaustekasvien ryhmään luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan kuminaa tai sinappia.

Liite 2

Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa
Kustannukset eivät sisällä arvonlisäveroa alv 0 %
Suunnitelman laatiminen 320 €/suunnitelma
- vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 €/suunnitelma
Alueen koko ja monimuotoisuudesta aiheutuva suunnittelutarve on otettava huomioon suunnittelukustannuksen arvioinnissa. Korkeampi suunnittelukustannus voidaan hyväksyä esimerkiksi alueen koon ja monimuotoisuuden sekä vaativan laidunkierron perusteella.
Hoitopäiväkirjan pitäminen 4–8 h/v 24,6 €/h
Rehun arvo otetaan huomioon kustannuksia vähentävänä hyötynä.
Transaktiokustannus on 20 % hyväksyttävistä kustannuksista ja tulon
- sekä tukienmenetyksistä, joista on vähennetty kohteelta saatava hyöty.
Transaktiokustannus = 20 x (kustannukset + tulonmenetykset + tukimenetykset - hyöty): 100
1. Sopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta
Perustaminen yhteensä 136€/ha/sopimuskausi
- Nurmisiemenkustannus 51 €/ha
- Muokkaus 37 €/ha
- Kylvö 48 €/ha
Hoito
- Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella 45 €/ha
- Heinän korjuu (pöyhintä, paalaus ja kuljetus) 198 €/ha
- Rikkaruohojen leviämisen estäminen 32 €/ha
Jos suojavyöhyke hoidetaan laiduntamalla, laiduntamiseen liittyvät kustannukset katsotaan kohdasta
7. Perinnebiotoopin hoito.
Kustannuksina voidaan ottaa huomioon myös pensas- tai puuryhmien istuttamisesta ja hoidosta aiheutuvat kustannukset.
Tulonmenetys viljan- ja öljykasvien viljelyssä
- A- ja B-tukialueet 122 €/ha
- C-tukialue 107 €/ha
Jos suojavyöhyke perustetaan erikoiskasviviljelyssä (esimerkiksi peruna, sokerijuurikas, avomaan vihannekset, muut puutarhakasvit) olleelle pellolle, voidaan hyväksyä korkeammat tulonmenetykset.
Tulonmenetyksenä voidaan ottaa huomioon myös mahdolliset tukien menetykset.
Rehun arvon ohjeellisia lukuja on esitetty kohdassa 7.
2. Sopimus monivaikutteisen kosteikon hoidosta
Rakenteiden kunnon ja kertyneen lietteen määrän valvontakustannukset 65 €/ha
Kosteikon ja sitä ympäröivän suoja-alueen kasvillisuuden niitto
- Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella 45 €/ha /42 €/h
Niittojätteen hyöty 0–40 €/ha
Niittojätteen kuljetus 70 €/ha /70€/h
Lietteen poisto kosteikosta ja ojien suista
- Traktorikaivurin tai kevyen maansiirtokoneen työveloitus 233 €/ha /38,9 €/h
- Maa-aineksen kuormaus, ajo ja levitys 137 €/ha/126 €/h
Kasvillisuuden poisto kosteikon vesialueelta ja pohjalta (kerran 10 vuodessa)
- Telakaivurin työveloitus 600 €/ha/53 €/h
- Kasvuston poiskuljetus 98 €/ha/ 46 €/h
Kustannuksina voidaan lisäksi ottaa huomioon sopimusalueelle istutettujen pensas- tai puuryhmien tai vesikasvien hoitokustannukset ja patorakenteiden kunnostaminen.
Ihmistyö 16 €/h
Tulonmenetys
- A- ja B-tukialueet 122 €/ha
- C-tukialue 107 €/ha
Tulonmenetyksenä voidaan ottaa huomioon myös mahdolliset tukien menetykset.
3. Sopimus pohjavesialueiden peltoviljelystä
Typen käyttömäärä enintään 60 % perustoimenpiteen määrästä (ohranviljelyssä) 54 €/ha
Typen käyttömäärä enintään 60 % perustoimenpiteen määrästä (säilörehunviljelyssä) 96 €/ha
Painotettu tulonmenetys (ohra 60 %, säilörehu 40 %) 71 €/ha
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisestä aiheutuva tulonmenetys (ohranviljelyssä) 22 €/ha
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisestä aiheutuva tulonmenetys (säilörehun viljelyssä) 65 €/ha
Painotettu tulonmenetys (ohra 60 %, säilörehu 40 %) 39 €/ha
Jos sopimusalue perustetaan erikoiskasviviljelyssä (esimerkiksi peruna, sokerijuurikas, avomaan vihannekset, muut puutarhakasvit) olleelle pellolle, voidaan hyväksyä korkeammat tulonmenetykset.
Sopimusalueella sallitaan vain kevennetty syysmuokkaus 20 €/ha
Sopimusalue pidetään kasvipeitteisenä talvikauden ajan 20 €/ha
4. Sopimus säätösalaojituksesta
Suunnittelu 20 €/ha
Säätökaivon hoito 10 h vuodessa ja pohjavesiputken säädön hoito 107 €/ha
Sadonlisäyksenä saatu hyöty (5 %:n sadonlisä)
- Rehuohran viljelyssä 21 €/ha
- Perunan viljelyssä 170 €/ha
- Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 81 €/ha
5. Sopimus säätökastelusta
Suunnittelu 20 €/ha
Pumppaus 50 €/ha
Säädön seuranta- ja hoito 107 €/ha
Kastelun seuranta ja hoito 80 €/ha
Sadonlisäyksenä saatu hyöty (10 %:n sadonlisä)
- Rehuohran viljelyssä 41 €/ha
- Perunan viljelyssä 341 €/ha
- Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 161 €/ha
6. Sopimus kuivatusvesien kierrätyksestä
Suunnittelu 20 €/ha
Pumppaus 50 €/ha
Sadonlisäyksenä saatu hyöty (10 %:n sadonlisä)
- Rehuohran viljelyssä 41 €/ha
- Perunan viljelyssä 341 €/ha
- Keskimääräinen hyöty (ohraa 3 vuotta, perunaa 2 vuotta) 161 €/ha
Säädön seuranta ja hoito 202 €/ha
7. Sopimus perinnebiotooppien hoidosta sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä
Traktorityö kuljettajineen 41 €/h
Ihmistyö 16 €/h
Kasvuston niitto ja korjuu
Niitto traktorikäyttöisellä niittokoneella
- pellot 45 €/ha
- perinnebiotoopit ja muut sopimusalueet, jotka eivät ole peltoa 90 €/ha
Niitto pienniittokoneella 295 €/ha
Niitto raivaussahalla 21,2 €/h
Pienniittokoneen tai raivaussahan kustannus niitossa hyväksytään, mikäli edullisempi menetelmä ei ole kohteella mahdollinen.
Niittojätteen korjuu (paalaus, pöyhintä ja kuljetus) 198 €/ha
Raivaus
Hehtaarikohtaiset kustannukset:
Peruskunnostusraivaus kohteen hoidon aloitusvuonna 421 €/ha
- voidaan perustellusta syystä hyväksyä tämän jälkeen joka viides vuosi
Hoitoraivaus muina vuosina hoitokertaa kohden 98 €/ha
Harvennus-/raivausjätteen korjuu/kasaus 211 €/ha
Harvennus-/raivausjätteen poltto 226 €/ha
Raivaustähteiden kuljetus 130 €/ha
Tuntiperusteiset:
Raivaus (raivaussahalla tehtävä raivaus tai niitto) 21,2 €/h
Harvennus-/raivausjätteen kasaus käsityönä ja poltto 16 €/h
Koneellinen kasaus 38,9 €/h
Raivaustähteiden ajo traktoriperävaunulla 40 €/h
Raivaus ja raivausjätteen poiskorjuun kustannukset voidaan hyväksyä kustannuksina vain niiltä osin kohdetta, joilta ei saada myyntikelpoista puuta. Kustannusperusteeksi voidaan hyväksyä hehtaari- tai tuntiperusteinen kustannus hoidettavan kohteen koon ja hoidon vaativuuden mukaan.
Aitaaminen
- Naudoille sähköpaimenaita (2 lankaa, pylväät ym., ei työ) 1,50 €/m
- Paimenlaite 220–480 €/laite
- Vaativissa kohteissa (esim. kiviset, kallioiset tai kosteat/upottavat kohteet) + 20 % aitakustannuksista
- Lampaille lammasverkko 3 €/m
- Riukuaita 17–25 €/m
Riukuaita voidaan hyväksyä vain maisemallisesti tärkeissä kohteissa.
Aidan tarkastus ja korjaus 20 % rakentamiskustannuksesta/v
Eläinten kuljetus
Oma auto/traktori ja kuljetusvaunu (työaika 4hx2hlöä, lastaus, purku, kuljetus) 130 €/kerta
Eläinkuljetusauto (lastaus, purku ym. lähtötaksa) 200 €/kerta
Edelliseen lisäksi km-korvaus
- oma auto/traktori ja kuljetusvaunu 0,54 €/km
- eläinkuljetusauto 1–1,5 €/km
Vesitse tapahtuvissa kuljetuksissa voidaan hyväksyä korkeampi kustannus.
Eläinten valvonnan lisäkustannus 75 €/ha
- tätä korkeampi lisäkustannus voidaan hyväksyä perustellusta syystä kaukana maatilan talouskeskuksesta tai vaikeakulkuisessa maastossa tai saaressa sijaitsevassa kohteessa
Eläinten juoton lisäkustannus 50 €/ha
- tätä korkeampi lisäkustannus voidaan hyväksyä perustellusta syystä kaukana maatilan talouskeskuksesta tai vaikeakulkuisessa maastossa tai saaressa sijaitsevassa kohteessa
Niittyseosten siemenkustannuksia päivänkakkara, kaunokit, valkoailakki, keltamatara ja kannusruoho (200–400 g/ha) 60–120 €/ha
+ rölli tai lampaannata (5–10 kg/ha) 6 €/kg
Rehun arvo, kun rehu korjataan tai aluetta laidunnetaan. Ei huomioida, jos rehusta ei saada hyötyä eli, jos kyseessä on vuokratut sopimusalueet, vuokratut eläimet tai rehua ei myydä.
- Rehevä niitty (Etelä- tai Keski-Suomi) 160–300 €/ha/v
- Heikkotuottoinen niitty (Keski- tai Pohjois-Suomi) 80–160 €/ha/v
- Kuiva niitty tai keto 15–50 €/ha/v
- Rantaniitty 100–200 €/ha/v
- Hyvätuottoinen metsälaidun (400 - 600 ry/ha/v) 60–90 €/ha/v
- Heikkotuottoinen metsälaidun (0-200 ry/ha/v) 0–10 €/ha/v
Rehun arvosta vähennetään eläinten heikommasta kasvusta perinnebiotoopilla ja monimuotoisuus kohteilla aiheutuva tulonmenetys laidunkaudelta nautakarjalla 40 €/ha
Vastikkeetta tehty työ
- ihmistyö 10 €/h
- traktori/muu vastaava työkonetyö 30 €/h
8. Sopimus ravinnekuormituksen tehostetusta vähentämisestä
Viljelysuunnitelman laatiminen 125 €/kpl
Viljavuustutkimuksen kustannus
- Työn lisäkustannus perustoimenpiteisiin verrattuna 0,5 €/ha/v
- Tutkimuksen lisäkustannus perustoimenpiteisiinverrattuna 5,3 €/ha/v
tai tutkimuksen kustannus 57 €/kpl
Katetuoton menetykset- kuivaheinä 522 €/ha/v
- säilörehunurmi 817 €/ha/v
- ohra 706 €/ha/v
- kaura 695 €/ha/v
- vehnä 551 €/ha/v
- rypsi 408 €/ha/v
Sadosta saatava hyöty (vähennettävä tuesta)
- kuivaheinä 365 €/ha/v
- säilörehunurmi 283 €/ha/v
Tulonmenetyksenä voidaan ottaa huomioon myös mahdolliset tukien menetykset.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

7.6.2007/658:

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2007.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän asetuksen 59 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi viherlannoitusalaksi voidaan vuoden 2007 kasvukaudella ilmoittaa nurmiala, jonka perustamiseen käytetty siemen täyttää edellytetyn vaatimuksen typensitojakasvien määrästä, mutta jota ei alkujaan ole perustettu viherlannoitusnurmeksi.

8.11.2007/995:

Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä marraskuuta 2007. Sitä sovelletaan kuitenkin 11 päivästä huhtikuuta 2007.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

13.3.2008/155:

Tämä asetus tulee voimaan 19 päivänä maaliskuuta 2008.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

22.5.2008/335:

Tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä toukokuuta 2008.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

16.4.2009/240:

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä huhtikuuta 2009.

Vuodesta 2009 alkaen tehtävien sitoumusten perusteella maksettava 69 §:n mukainen luonnonhoitopeltojen tuki voidaan maksaa vain, jos viljelijän ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta joka vuosi vähintään 0,5 hehtaaria ja 5 prosenttia on luonnonhoitopeltoa.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

21.1.2010/46:

Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa jätettyihin sopimushakemuksiin sovelletaan tämän asetuksen voimaantullessa voimassa ollutta 71 §:ää.

22.4.2010/273:

Tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä huhtikuuta 2010.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

17.2.2011/137:

Tämä asetus tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 2011.

Mitä 33 §:ssä ja 37 §:n 3 momentissa säädetään laajaperäistä nurmituotantoa koskevasta lisätoimenpiteestä, koskee vain vuonna 2011 tai sen jälkeen ympäristötukeen sitoutuvaa viljelijää.

Edellä 17, 19, 54 ja 54 c §:n sijasta sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos sitoumus tai sopimus on tehty ennen vuotta 2011.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

9.2.2012/63:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2012.

Tämän asetuksen 8 §:n ja 21 §:n 1 momentin sijasta sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos sitoumus tai sopimus on tehty ennen vuotta 2012.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

15.3.2012/131:

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä maaliskuuta 2012.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

24.5.2012/254:

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä toukokuuta 2012.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

8.11.2012/604:

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä marraskuuta 2012.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

28.3.2013/238:

Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä huhtikuuta 2013.

20.3.2014/237:

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä maaliskuuta 2014.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.