Seurattu SDK 1054/2019 saakka.

22.12.2006/1209

Laki eräiden ennakkoratkaisujen maksuperusteista

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § (23.11.2018/956)
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan Verohallinnon käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat keskusverolautakunnalta haettua ennakkoratkaisua ja muuta Verohallinnolta haettua ennakkoratkaisua.

Tätä lakia sovelletaan myös Tullin ja Liikenne- ja viestintäviraston käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat Tullin tai Liikenne- ja viestintäviraston antamaa ennakkoratkaisua.

L:lla 956/2018 muutettu 1 § tuli voimaan 1.1.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan Verohallinnon käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat keskusverolautakunnalta haettua ennakkoratkaisua ja muuta Verohallinnolta haettua ennakkoratkaisua. (21.12.2012/892)

Tätä lakia sovelletaan myös Tullin ja Liikenteen turvallisuusviraston käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat Tullin tai Liikenteen turvallisuusviraston antamaa ennakkoratkaisua. (21.12.2012/974)

2 § (21.12.2012/892)
Päätösmaksu ja käsittelymaksu

Päätösmaksu peritään hakijalta asian ratkaisemiseksi annetusta päätöksestä.

Käsittelymaksu peritään korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä. Käsittelymaksu voidaan periä myös silloin, kun hakemukseen päätetään olla antamatta ennakkoratkaisua, hakemus jätetään tutkimatta taikka kun se jätetään sillensä. Maksuperusteita koskevassa ministeriön asetuksessa voidaan säätää, että käsittelymaksua ei peritä.

3 §
Maksun peruste

Päätösmaksun perusteena ovat päätöksen tuottamisesta valtiolle keskimäärin aiheutuvat kokonaiskustannukset eli omakustannusarvo.

Päätösmaksu voidaan säätää suoritteen keskimääräistä omakustannusarvoa alemmaksi silloin, kun päätös:

1) on lain soveltamisen kannalta merkittävä tai on tärkeä verotuskäytännön yhtenäistämisen vuoksi;

2) koskee veron suorittamista toisen puolesta esimerkiksi työnantajana;

3) koskee asiaa, jossa veroviranomaisella on lain nojalla erityinen ohjausvelvollisuus; tai

4) on tarpeen lain tulkinnan ja soveltamisen selkiinnyttämiseksi laissa säädetyn etuuden tai muun perusteen osalta.

Käsittelymaksu voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvoa alemmaksi, jos omakustannusarvoa vastaavan maksun perimistä hakijan saama erityispalvelu huomioon ottaen voidaan pitää kohtuuttomana. Maksun suuruutta määrättäessä otetaan tällöin huomioon hakemuksen käsittelystä aiheutuvat keskimääräiset kustannukset, joiden voi katsoa kohdistuvan yksittäisen asiakirjan käsittelystä hakijan saamaan erityispalveluun.

4 §
Päätösmaksun porrastaminen

Omakustannusarvoa alemmaksi säädettyä päätösmaksua voidaan porrastaa asian valmisteluun tarvittavan keskimääräisen työmäärän ja hakijaryhmän verotuksellisen aseman perusteella.

5 § (23.11.2018/956)
Kiinteiden maksujen vahvistaminen

Verohallinnon ja Tullin päätösmaksuista sekä käsittelymaksuista säädetään valtiovarainministeriön asetuksella. Liikenne- ja viestintäviraston maksuista säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

L:lla 956/2018 muutettu 5 § tuli voimaan 1.1.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

5 § (21.12.2012/974)
Kiinteiden maksujen vahvistaminen

Verohallinnon ja Tullin päätösmaksuista sekä käsittelymaksuista säädetään valtiovarainministeriön asetuksella. Liikenteen turvallisuusviraston maksuista säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

6 §
Päätösmaksun huojentaminen yksittäisessä tapauksessa

Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun päätösmaksua voidaan yksittäisessä tapauksessa alentaa tai siitä voidaan vapauttaa, jos siihen on erityinen syy hakijan maksukykyyn nähden ja jos verolainsäädännön tulkintaa koskevaan hakemukseen annettavalla päätöksellä on verotuskäytäntöä yhtenäistävä merkitys linjaratkaisuna.

Maksun huojentamista on pyydettävä Keskusverolautakunnalta hakemusta tehtäessä, ja huojentamisesta päätetään hakemuksen käsittelyn yhteydessä. Maksun huojentamista koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

7 §
Maksujen perintä

Tässä laissa tarkoitetut maksut saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

8 § (23.11.2018/956)
Maksua koskeva muutoksenhaku

Maksuvelvollinen, joka katsoo, että Verohallinnon tai Liikenne- ja viestintäviraston määräämässä maksussa on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä maksun määrännyt viranomainen sijaitsee. Valitusaika on 30 päivää luettuna siitä, kun valittaja on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Muutoksenhausta Tullin määräämiin maksuihin säädetään tullilaissa (304/2016).

L:lla 956/2018 muutettu 8 § tuli voimaan 1.1.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

8 §
Maksua koskeva muutoksenhaku

Maksuvelvollinen, joka katsoo, että Verohallinnon tai Liikenteen turvallisuusviraston määräämässä maksussa on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä maksun määrännyt viranomainen sijaitsee. Valitusaika on 30 päivää luettuna siitä, kun valittaja on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. (22.12.2009/1328)

Muutoksenhausta Tullin määräämiin maksuihin säädetään tullilaissa (1466/1994). (21.12.2012/974)

9 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 27 päivänä joulukuuta 2006.

HE 246/2006, VaVM 38/2006, EV 206/2006

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

22.12.2009/1328:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 208/2009, LiVM 23/2009, EV 203/2009

11.6.2010/534:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010

21.12.2012/892:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012

21.12.2012/974:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 145/2012, HaVM 21/2012, EV 150/2012

23.11.2018/956:

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

L 956/2018 tuli voimaan L:n 937/2018 mukaisesti 1.1.2019.

HE 61/2018, HE 104/2018, LiVM 21/2018, EV 102/2018

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.