Seurattu SDK 43/2020 saakka.

21.6.2000/609

Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) nojalla:

1 luku

Yleistä

1 §
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), jäljempänä rahoituslaki,

1) 8 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimiseen sekä ohjelmien toteuttamiseen;

2) 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin investointeihin ja 2 kohdassa tarkoitettuun nuorten viljelijöiden aloitustukeen;

3) 10 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien toteuttamiseen;

4) 10 §:n 3 momentissa tarkoitettujen yhteisöaloiteohjelman mukaisten yrityshankkeiden toteuttamiseen;

5) 13 §:ssä tarkoitettujen yleisten kehittämishankkeiden toteuttamiseen;

6) 16 §:ssä tarkoitettujen kansallisesti rahoitettavien tukien toteuttamiseen;

6 a) 17 §:ssä tarkoitettuun korotettuun rahoitustukeen; (19.5.2004/388)

7) 21 §:ssä tarkoitettuun kiinteistön hankintaan ja 22 §:ssä tarkoitettuun asuntorahoitukseen; sekä

8) 32 §:ssä tarkoitettuun valtiontakaukseen.

(8.5.2002/356)

Vesivarahankkeisiin tätä asetusta sovelletaan siltä osin kuin tukea ei voida myöntää vesihuollon tukemisesta annetun lain (686/2004) tai vesistötoimenpiteiden tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2001) nojalla. Tätä asetusta sovelletaan kuitenkin, jos kysymys on maaseutualueella toteutettavasta kiinteistökohtaisesta, kahden tai useamman kiinteistön yhteisestä vesihuoltohankkeesta, vähäisestä yhdyskunnan vesihuoltohankkeesta taikka INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmaa toteutettaessa rajan ylittävää yhteistoimintaa hyödyttävästä vesihuoltohankkeesta. (14.12.2006/1154)

Tätä asetusta sovelletaan porotaloutta ja luontaiselinkeinoja koskeviin kehittämishankkeisiin, jos kehittämishanke koskee myös muuta rahoituslain mukaista toimintaa harjoittavia yrityksiä. Yksinomaan porotaloutta tai luontaiselinkeinoja harjoittavalle elinkeinonharjoittajalle tuki porotaloutta tai luontaiselinkeinoja koskevaan hankkeeseen tai toimenpiteeseen myönnetään porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) nojalla.

Tätä asetusta sovelletaan rahoituslain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettuihin sisävesikalastuksen harjoittajiin siltä osin, kuin siitä erikseen säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Sen lisäksi, mitä rahoituslaissa ja tässä asetuksessa säädetään, tukea myönnettäessä ja maksettaessa sekä sen käyttöä valvottaessa noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä valtionavustuslain (688/2001) 7 §:ssä, 9 §:n 2 momentissa, 10 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa ja 22 §:n 2 momentissa säädetään. (19.5.2004/388)

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) tavoite 1 -ohjelmalla rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999, jäljempänä rakennerahastojen yleisasetus, 9 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa mainitun asetuksen 1 artiklan mukaisen tavoitteen 1 toteuttamiseksi;

2) maaseutuohjelmalla Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999, jäljempänä EY:n maaseudun kehittämisasetus, 44 artiklassa tarkoitettua ohjelma-asiakirjaa;

2 a) kansallisella maaseutuohjelmalla 2 kohdassa tarkoitettua maaseutuohjelmaa vastaavaa kokonaan kansallisista varoista rahoitettua ohjelma-asiakirjaa; (16.6.2005/428)

3) maaseudun yhteisöaloiteohjelmalla rakennerahastojen yleisasetuksen 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yhteisöaloiteohjelmaa; (16.6.2005/428)

3 a) INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmalla rakennerahastojen yleisasetuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteisöaloiteohjelmaa; (8.5.2002/356)

4) maaseutujaostolla rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain (1353/1999) 17 §:n 7–9 momentissa tarkoitettua jaostoa; (16.6.2005/428)

5) valtionrahoituksella maa- ja metsätalousministeriön sekä muiden valtion hallinnonalojen käytettävissä olevia valtion talousarviossa osoitettuja varoja ja maatilatalouden kehittämisrahaston varoja; (16.6.2005/428)

6) yhteisön rahoituksella EMOTR:n tukiosaston ja Euroopan yhteisön (EY) rakennerahastojen varoja; (16.6.2005/428)

7) julkisella rahoituksella 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua rahoitusta sekä kunnan, muiden julkisyhteisöjen ja julkisten yhtiöiden myöntämää rahoitusta; julkiseksi yhtiöksi katsotaan yhtiö, jossa valtiolla, kunnalla tai muulla julkisyhteisöllä yksin tai yhdessä on määräysvalta; (8.5.2002/356)

8) yksityisellä rahoituksella ohjelman tai toimenpiteen toteuttamiseen osallistuvan tai siitä vastaavan henkilön tai yksityisen yhteisön suoritusta, joka voi olla rahaa, työtä, tavaraa, käyttöoikeuksia tai muita oikeuksia, joiden arvo on rahana määritettävissä; (16.6.2005/428)

9) kokonaisrahoituksella ohjelman, toimenpiteen tai hankkeen rahoitukseen osallistuvien tahojen 7 ja 8 kohdassa tarkoitettua rahoitusta yhteensä; (16.6.2005/428)

10) investoinnilla muun käyttöomaisuuden hankintaa kuin maanhankintaa sekä yritystoimintaan nähden laajan vaihto-omaisuusvaraston tai vastaavan erän hankintaa; (16.6.2005/428)

11) kehittämishankkeella määräaikaista ohjelman mukaista kehittämistoimintaa, josta on laadittu suunnitelma ja johon osallistuu yksi tai useampi tämän asetuksen mukaan tukikelpoista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä. (16.6.2005/428)

12) maaseutuyritykseen rinnastettavalla yrityksellä sellaista rahoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yritystä, joka työllistää enintään viittä vuosityöpaikkaa vastaavasti; ketjuun kuuluvista yrityksistä vähintään puolet tulee olla rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä; (8.1.2004/1)

13) monivaikutteisella maataloudella maataloutta, jonka tavoitteena on tuotantotoiminnan ohella toteuttaa ympäristöön ja maisemanhoitoon liittyviä yhteiskunnallisia tehtäviä ja muita yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä. (19.5.2004/388)

14) hevostaloudella hevosten kasvatusta ja jalostusta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on eläinten myynti. (7.2.2002/93)

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se mitä maaseutuyrityksestä säädetään, koskee myös 1 momentin 12 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

3 §
Tavoite 1 -ohjelmaa koskevan suunnitelman laatiminen ja ohjelman tarkistaminen

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tehtävänä on rahoituslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa ohjelmatyössä huolehtia siitä, että maakunnan liitolla ja maakunnan yhteistyöryhmällä, joka yhteensovittaa tavoite 1 -ohjelmaa koskevan suunnitelman laatimista alueella, on suunnitelman laatimiseksi ja ohjelman tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot alueen maa- ja metsätalouden ja maaseutuelinkeinojen tilanteesta ja kehityksestä.

4 §
Tavoite 1 -ohjelman toteuttaminen

Jollei rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain 21 §:stä muuta johdu, varojen osoittamiseksi varainhoitovuodelle tavoite 1 -ohjelmaan sisältyvien rahoituslain 10 §:ssä tarkoitettujen tukijärjestelmien toteuttamiseksi maakuntien yhteistyöryhmän on ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriölle 15 päivään marraskuuta varainhoitovuotta edeltävänä vuonna mennessä seuraavat tiedot:

1) arvio tuettavien kotieläinrakennusten lukumäärästä ja kokonaisinvestointien määrästä;

2) arvio tuettavien tilanpidon aloittamisten lukumäärästä ja kokonaiskustannuksesta;

3) arvio muiden tuettavien maatilainvestointien lukumäärästä ja kokonaisinvestointien määrästä.

Maa- ja metsätalousministeriö osoittaa rahoituslain 7 §:n mukaisesti varainhoitovuotta varten 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin tarvittavat varat ottaen huomioon maakuntien yhteistyöryhmien arviot tuettavista toimenpiteistä ja niihin tarvittavista varoista siten, että varoilla edistetään parhaalla tavalla asianomaisen tavoite 1 -ohjelman toteuttamista. Varoja osoitettaessa on huolehdittava siitä, että ne ovat työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen käytettävissä 15 työpäivän kuluessa varainhoitovuoden alkamisesta ja, jos talousarvio hyväksytään varainhoitovuonna, viimeistään 15 työpäivän kuluessa talousarvion hyväksymisestä.

5 §
Tavoite 1 -ohjelman toteuttaminen tukea myönnettäessä

Tuki tulee myöntää tavoite 1 -ohjelmassa sovituin ja seurantakomitean tarkentamien menettelytapojen mukaisesti. Tukea myönnettäessä on otettava huomioon myös ohjelman seurantakomitean hyväksymät muutokset.

Toimintaryhmiä hyväksyttäessä ja tukea myönnettäessä on 1 momentissa tarkoitetun ohjelman lisäksi otettava huomioon maakunnan yhteistyöryhmässä sovitut periaatteet sen mukaan, kuin ohjelmassa on edellytetty sekä noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:n 3 momentin 5 kohdassa säädetään yhteistyöryhmän maaseutujaostosta ja 98 §:n 1–3 momentissa paikallisista toimintaryhmistä. (11.4.2001/336)

6 §
Maaseutusuunnitelman laatiminen ja maaseutuohjelman tarkistaminen

Maaseutuohjelmaksi tarkoitetun maaseutusuunnitelman, joka koskee muita kuin rahoituslain 2 §:n 2 momentissa taikka 11 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä, laatii maa- ja metsätalousministeriö niiden alueellisten suunnitelmien perusteella, joita työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat laatineet yhteistyössä alueella toimivien toimielimien ja yhteistyötahojen kanssa. Työvoima- ja elinkeinokeskusten asiana on huolehtia, että yhteistyössä ovat mukana ainakin:

1) asianomaiset muut aluehallintoviranomaiset;

2) alueella toimivat maakuntien liitot tai niiden yhteistyöryhmät taikka vastaavat toimielimet;

3) riittävä määrä alueen tai sen jonkin osa-alueen kehittämisen asiantuntijoita;

4) ne, joiden myötävaikutus on olennainen edellytys ohjelman toteutumiselle;

5) alueen tuottajien ja tarvittaessa muiden etujärjestöjen edustajia.

Maa- ja metsätalousministeriön tulee suunnitelmaa laatiessaan kuulla muita ministeriöitä, joita asia koskee, ja maaseutuohjelman toimeenpanoon osallistuvia.

7 §
Maaseutuohjelman toimeenpano

Työvoima- ja elinkeinokeskus toteuttaa maaseutuohjelmaa yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Keskus valitsee alueelle soveliaimman yhteistyömuodon. Lisäksi maaseutuohjelman toteuttaminen on sovitettava yhteen aluetta koskevien muiden alueellisten ohjelmien kanssa maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaostossa.

Maaseutujaostossa tulee olla edustettuina 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimielimet ja asiantuntijat.

Maaseutujaoston tehtävänä on

1) seurata maaseutuohjelman toteuttamista;

2) hyväksyä maaseutuohjelman tarkistus alueensa osalta ja, jos kysymys on merkittävistä tarkistuksista, esittää ne maa- ja metsätalousministeriön hyväksyttäviksi;

3) sovittaa yhteen maaseutuohjelmiin sisältyviä toimenpiteitä muiden kyseistä aluetta koskevien alueellisten ohjelmien kanssa;

4) täsmentää hankkeiden valintaperiaatteet; sekä

5) hyväksyä rahoituslain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettu paikallinen toimintaryhmä ja sen esitys kehittämissuunnitelmaksi siten, että hyväksymisessä otetaan huomioon toimintaryhmän laajuus ja edustavuus paikallisen yritystoiminnan ja hallintoelinten sekä asukkaiden osalta, toimintaryhmän hallintorakenne, toimintaryhmän aikaisemmasta toiminnasta saadut tulokset sekä toimintaryhmän edellytykset taloudellisilla ja muilla käytettävissä olevilla voimavaroillaan toteuttaa esittämäänsä ohjelmaa.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on vuosittain esitettävä maa- ja metsätalousministeriölle selvitys ohjelman toimeenpanosta.

Työvoima- ja elinkeinokeskus toteuttaa maaseutuohjelmaa myöntämällä rahoitusta ohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin. Etusija rahoituksessa annetaan sellaisille hankkeille ja toimenpiteille, joiden avulla tehokkaimmin voidaan saavuttaa ohjelmassa asetetut tavoitteet.

8 §
Maaseutuohjelman seuranta

Maa- ja metsätalousministeriö seuraa maaseutuohjelmassa sovittujen indikaattoreiden avulla ohjelman toteutumista. Maa- ja metsätalousministeriössä toimii neuvoa antavana maaseutuohjelman seurantaryhmä, johon maa- ja metsätalousministeriö voi kutsua edustajat valtiovarainministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, työministeriöstä, opetusministeriöstä, ympäristöministeriöstä sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lisäksi seurantaryhmään kutsutaan tarpeellinen määrä ohjelman toimeenpanoon osallistuvien edustajia.

Maa- ja metsätalousministeriö laatii selvityksiä eri maaseutuohjelmien ja tavoiteohjelmien yhteisvaikutuksesta valtakunnallisesti ja niiden merkityksestä maaseudun kehitykselle.

8 a § (16.6.2005/428)
Kansallisen maaseutuohjelman laatiminen, toimeenpano ja seuranta

Tällä asetuksella otetaan käyttöön kansallinen tukijärjestelmä, jonka toteuttamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä tässä asetuksessa maaseutuohjelman toimeenpanosta säädetään. Tukijärjestelmä toteutetaan kansallisena maaseutuohjelmana. Mitä 6–8 §:ssä sekä 58 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään alueellisen maaseutuohjelman laatimisesta, tarkistamisesta, toimeenpanosta ja seurannasta sekä teknisen avun hyväksyttävistä kustannuksista ohjelmaa toteutettaessa, noudatetaan soveltuvin osin vastaaviin kansallista maaseutuohjelmaa koskeviin toimenpiteisiin. Kansallisen maaseutuohjelman ohjelma-ajan tulee päättyä viimeistään vuoden 2006 lopussa eikä tukea ohjelman toteuttamiseen osoitetuista varoista voida myöntää vuoden 2006 jälkeen.

2 luku

Rahoitus

9 §
Julkinen rahoitus

Julkisen rahoituksen osuus ei saa tukea myönnettäessä tai maksettaessa ylittää yhteisön lainsäädännön ja yhteisön toimielinten asettamien tukijärjestelmäkohtaisten tai valtiontukea koskevien säännösten ja määräysten enimmäismääriä.

Julkisen rahoituksen osuus ohjelmien toteuttamisessa ei saa ylittää ohjelmassa sovittuja enimmäismääriä.

10 §
Käytettävissä olevat varat ja myöntövaltuus

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että maa- ja metsätalousministeriö on osoittanut tuesta päättävän elimen käyttöön tarkoitusta varten myöntövaltuuden valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai myöntämisvaltuudesta taikka maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa osoitetusta määrärahasta.

3 luku

Yritystuen myöntämisen edellytykset

11 §
Tuen saajat

Tukea voidaan myöntää:

1) yhdelle tai useammalle luonnolliselle henkilölle (yrittäjä);

2) avoimelle yhtiölle;

3) kommandiittiyhtiölle;

4) osakeyhtiölle;

5) osuuskunnalle.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että 1 momentissa tarkoitettu yrittäjä taikka 11 b tai 12 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttävä yhteisö harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan rahoituslain 3 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa taikka 2 momentissa tarkoitettua yritystoimintaa tai täyttää rahoituslain 10 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Muilta osin se, mitä tässä asetuksessa säädetään maaseutuyrityksestä, koskee myös maaseutuyritykseen rinnastettavaa yritystä ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua yritystä, jollei jäljempänä toisin säädetä. (8.1.2004/1)

Tukea voidaan lisäksi myöntää:

1) yhteismetsän osakaskunnalle pääasiassa metsämaata käsittävän tilan, tilanosan tai yhteismetsäosuuden hankkimiseen;

2) tunnustetun tuottajaryhmän, tuottajien muodostaman tunnustetun markkinointiorganisaation tai niiden tunnustettujen liittojen maatalouteen liittyvään investointiin;

3) pääosin luonnollisten henkilöiden muodostaman, alueellisesti tai paikallisesti toimivan yhteisön sellaiseen investointiin, jonka tarkoituksena on tuotantokustannusten alentaminen, yhteistoiminnan lisääminen taikka ympäristönsuojelun tai maisemanhoidon edistäminen yhteisön osakkaiden tai jäsenten maatiloilla taikka yhteisön omalla maatilalla taikka maatiloilla; (8.1.2004/1)

3 a) kaupallisen yrityksen tavoin toimivalle 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävälle yhteisölle, joka harjoittaa muuta toimintaa kuin maataloustuotteiden tuotantoa, jalostusta tai markkinointia omaan taikka jäsentensä tai osakkaidensa lukuun. (8.1.2004/1)

4 kohta on kumottu A:lla 19.5.2004/388.

4 momentti on kumottu A:lla 8.1.2004/1.

11 a § (8.1.2004/1)
Metsätalouden harjoittaja

Edellä 11 §:ssä tarkoitetulle yrittäjälle tai yritykselle, joka ei harjoita maataloutta, voidaan myöntää tukea metsätaloutta koskevaan hankkeeseen tai toimenpiteeseen. Tukea ei kuitenkaan saa myöntää kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaiseen toimintaan. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan omistaman metsän kestävä hakkuumäärä on vähintään 300 kuutiometriä vuodessa, yrittäjä tai hakijana olevan yhteisön määräysvaltaiset osakkaat tai jäsenet osallistuvat itse puunkorjuutyöhön ja metsätalouden tulot muodostavat vähintään puolet yrittäjän tai määräysvaltaisten jäsenten tai osakkaiden vuotuisista kokonaistuloista.

Edellä 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävälle yrittäjälle tai yritykselle, joka harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan metsätaloutta ja sen yhteydessä muuta yritystoimintaa, voidaan myöntää tukea muuta yritystoimintaa varten, jos metsän kestävä hakkuumäärä on vähintään 150 kuutiometriä vuodessa ja metsätaloudesta ja muusta yritystoiminnasta saatavat yrittäjän tai määräysvaltaisten osakkaiden tai jäsenten tulot muodostavat vähintään puolet heidän vuotuisista kokonaistuloistaan.

11 b § (8.1.2004/1)
Maaseutuyritykseen rinnastettava yritys

Tuen myöntämisen edellytyksenä maaseutuyritykseen rinnastettavalle yritykselle on, että

1) yritys osallistuu kehittämishankkeeseen siten, että kehittämishankkeen päätyttyä yritys toimii osana rahoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua ketjua; tai

2) yrityksellä on tuotanto-, osto-, myynti- tai muu sopimus tuotanto- tai palvelutoimintaansa oleellisesti liittyvien maaseutuyritysten tai maaseutuyritysten ja muiden tämä asetuksen 2 §:n 1 momentin 12 kohdassa tarkoitettujen yritysten kanssa.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tulee olla kestoltaan ja laajuudeltaan yrityksen toimintaan nähden tarkoituksenmukaisella tavalla pitkäjänteinen.

Niitä edellytyksiä ja ehtoja, jotka koskevat maaseutuyritykseen rinnastettavaa yritystä, sovelletaan myös myönnettäessä tukea maatilan ulkopuolella toteutettavaan maaseutuyrityksen hankkeeseen tai toimenpiteeseen.

12 §
Yhteisömuotoinen maaseutuyritys tuensaajana

Tuen myöntämisen edellytyksenä yhteisömuotoiselle maaseutuyritykselle on, että:

1) määräysvalta avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä on yhtiösopimuksen mukaan yhdellä tai useammalla sellaisella yhtiömiehellä, joka harjoittaa rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja täyttää yrittäjälle asetetut tuen myöntämisen edellytykset;

2) määräysvalta osakeyhtiössä on yhdellä tai useammalla sellaisella osakkaalla joka harjoittaa rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja täyttää yrittäjälle asetetut tuen myöntämisen edellytykset;

3) osuuskunnan jäsenistä yli puolet harjoittaa rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja täyttää yrittäjälle asetetut tuen myöntämisen edellytykset.

Määräysvallalla osakeyhtiössä tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusosuutta, joka yrittäjän tai yhdessä hänen perheenjäsentensä osuuksien kanssa tuottaa joko suoraan tai heidän hallitsemiensa yhtiöiden kautta yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Perheenjäsenillä tarkoitetaan 2 momentissa yrittäjän aviopuolisoa, yrittäjän tai hänen aviopuolisonsa lasta sekä yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa vanhempia.

Myönnettäessä tukea 11 §:n 3 momentissa tarkoitetulle yhteisölle yhteisön tukikelpoisuutta sekä tuettavia hankkeita ja toimenpiteitä koskee soveltuvin osin, mitä 16–18, 24 ja 25 §:ssä sekä 4 ja 6 luvussa säädetään. Yhteisön on osoitettava, että se toimii taloudellisesti kestävällä tavalla. Jos yhteisö ei harjoita maataloutta omalla maatilallaan tai muuta yritystoimintaa omaan lukuunsa, tuen myöntämisen edellytyksenä 11 §:n 3 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle on lisäksi, että se osoittaa jäsentensä tai osakkaidensa täyttävän 22 §:ssä säädetyt edellytykset sekä heidän maatilojensa 15, 24 ja 25 §:ssä säädetyt edellytykset. (10.2.2005/81)

13 §
Yritystoiminnan harjoittaminen

Tuen myöntämisen edellytyksenä on tuettavan toiminnan harjoittaminen siten, että sillä on olennaista merkitystä yrittäjän toimeentulolle. Muusta kuin rahoituslain mukaisesta elinkeinotoiminnasta saatujen tulojen määrä ei yksin estä tuen myöntämistä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö saa pääasiallisen toimeentulonsa maatilataloudesta, tuettavan muun yritystoiminnan osuus toimeentulosta voi olla pienempi, jos kysymyksessä olevan muun yritystoiminnan avulla maatilatalouden jatkaminen on mahdollista.

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi yrittäjäksi katsotaan yhtiö- tai osuuskuntamuotoisessa yrityksessä se, joka täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja jolla on suurin osuus yhtiön tai osuuskunnan äänimäärästä.

14 § (12.10.2000/855)
Yrityskoko ja toimiala eräissä tapauksissa

Jos kysymys on rakennerahastojen yleisasetuksen 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista maaseudun yhteisöaloitetta koskevaan ohjelmaan sisältyvästä toimenpiteestä, rahoituslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu yritys voi työllistää enintään viittä henkilötyövuotta vastaavasti. Yrityksen tulee lisäksi täyttää rahoituslain 3 §:n 1 momentissa säädettyä toimialaa sekä tämän asetuksen 11 §:n 2 momentissa ja 12 §:ssä säädettyjä edellytyksiä lukuun ottamatta muut tuettavalle maaseutuyritykselle rahoituslaissa ja tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Jos yritys täyttää yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1200/2000) 2 §:n 2 momentissa, työntekijämäärältään rahoituslain 3 §:n 2 momentissa ja muutoin tämän asetuksen 15–18, 24 ja 25 §:ssä säädetyt edellytykset, tukea voidaan myöntää myös sellaiselle yhtiölle tai osuuskunnalle, jossa määräysvalta on muulla kuin tässä asetuksessa tarkoitetulla yrittäjällä. (17.1.2002/29)

Jos kysymys on muuhun yhteisöaloiteohjelmaan sisältyvästä toimenpiteestä, yrityksen tulee täyttää rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset. Jos yhteisön rahoitusosuuden myöntävä viranomainen ei kuulu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viranomaisiin, kansallisen rahoitusosuuden saa myöntää ainoastaan ehdoin, että yhteisön rahoitusosuus myönnetään samoin edellytyksin ja tukiehdoin.

15 §
Taloudellinen elinkelpoisuus

Rahoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua maaseutuyrityksen taloudellista elinkelpoisuutta arvioitaessa tulee ottaa erityisesti huomioon tuettavan toiminnan kannattavuus ja jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet.

Elinkelpoisuuden osoittamiseksi tuen hakijan on esitettävä laskelma 1 momentissa tarkoitetuista seikoista sekä kuvaus tuettavasta toiminnasta, tukikohteesta ja tuen vaikutuksesta toimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä esitettävien laskelmien laajuudesta tukikohteittain.

Jos tukimuotona käytetään valtionlainan vakuudettomuutta tai valtiontakausta, tuettavan toiminnan tulee olla toiminnallisesti vakaata ja päätöstä tehtäessä käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioiden ilman merkittäviä rahoitukseen liittyviä riskejä.

Vakuudettomuutta tai valtiontakausta tukimuotona käytettäessä 2 momentissa tarkoitettujen laskelmien tulee olla perusteellisia.

16 §
Kirjanpitovelvollisuus

Tuki myönnetään ehdolla, että tuen saaja pitää tämän asetuksen mukaisesta tuettavasta hankkeesta tai, jos kysymys on toimintaan myönnetystä tuesta, toiminnastaan erillistä kirjanpitoa. Erillistä kirjanpitovelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tuettava hanke tai toiminta liittyy tuen saajan liiketoimintaan tai muuhun toimintaan ja toiminta tai hankkeen toteuttaminen sekä niiden rahoitus on mahdollista esittää kyseisen elinkeinonharjoittajan, yrityksen tai muun yhteisön kirjanpidossa omalla tilillään siten, että tilinpidon valvominen on vaikeudetta mahdollista. Tuen saajan on säilytettävä kaikki tuettavan toiminnan toteuttamiseen liittyvät tositteet niin, että niiden tutkiminen on vaikeudetta mahdollista. Kirjanpito on pidettävä siten, kuin kirjanpitolaissa (1336/1997) säädetään. Jos elinkeinonharjoittaja tai yhtiö ei kirjanpitolain mukaan ole kirjanpitovelvollinen eikä muualla laissa säädetä erikseen siitä, miten asianomaisessa tapauksessa kirjanpito on pidettävä, kirjanpidossa on soveltuvin osin noudatettava kirjanpitolain mukaisia periaatteita. (12.10.2000/855)

Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä siten, kuin kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 9 ja 10 §:ssä säädetään. Jos tuki myönnetään henkilölle, jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain ((543/1967) mukaisesti, riittävänä kirjanpitona pidetään, että tuen saaja pitää liiketoiminnastaan sellaisia muistiinpanoja ja säilyttää tositteet siten, kuin siitä verotuksen suorittamista varten erikseen säädetään. Edellytyksenä tällöin on, että tilinpidon valvonta on vaikeudetta mahdollista tukimuoto ja tuen kohde huomioon ottaen.

Jos tuen perusteena on laskennallinen työ- tai muu kustannus, tuensaajan on pidettävä työhön käytetystä ajasta tuntikirjanpitoa tai muusta kustannuksesta tukipäätöksessä määrättävää muuta kirjanpitoa siten, kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään myös, miten automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidetyn kirjanpidon tositteet ja kirjanpito pidetään ja tositteet esitetään niin, että kirjanpito on valvottavissa.

EY:n kokonaan tai osaksi rahoittamasta tuesta kirjanpito, muistiinpanot ja tositteet on kuitenkin säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan Euroopan yhteisöjen komission suorittamasta ohjelmakauden loppuerän maksusta.

17 §
Yrityksen sijainti- ja kotipaikka

Maatilataloudessa maatilan tai muussa yritystoiminnassa yrityksen toimipaikan tulee sijaita Suomessa ja, jos tukea myönnetään 2 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun ohjelman tai muun kehittämisohjelman perusteella, kyseisellä ohjelma-alueella.

Yrityksen katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa maatilan talouskeskus on tai, jos muussa yritystoiminnassa yrityksen kotipaikka ei ole Suomessa, siellä missä sen pääasiallinen toimipaikka on.

Yhteisömuotoisen yrityksen kotipaikan tulee sijaita Euroopan unionin alueella.

18 §
Kaava-alue

Sellaiseen toimenpiteeseen tai hankkeeseen, joka ei ole voimassa olevan yleiskaava-, asemakaava- tai ranta-asemakaavamääräysten tai niitä vastaavien aikaisempien kaavamääräysten mukainen, tukea voidaan myöntää vain, jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tuettavan toimenpiteen tai hankkeen toteuttamisen. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla alueella toteutettavissa toimenpiteissä ja hankkeissa on otettava huomioon ne tavoitteet, joita suunnittelualuetta nimettäessä maankäytölle on asetettu.

19 §
Maatila

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla maatilataloudellisella kokonaisuudella tarkoitetaan yhden tai useamman rekisteritilan tai sen osan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella. Maatilataloudelliseen kokonaisuuteen katsotaan kuitenkin kuuluvan vain sellaisten tuotantoon käytettävissä olevien alueiden, joiden vuokra-aikaa on tukihakemuksen vireille tullessa jäljellä vähintään viisi vuotta. Tuotantoon käytettyä rakennusta tai rakennettua aluetta koskevan vuokrasopimuksen jäljellä olevan vuokraajan tulee kuitenkin olla vähintään kymmenen vuotta. Mainittu kymmenen vuoden vuokra-aika koskee myös aluetta, jolle tukihakemuksessa tarkoitettu investointi tehdään, jos kysymys on yli 34 000 euron suuruisesta investoinnista. Rakennettua tai rakennettavaa tilaa tai tilanosaa koskevan vuokrasopimuksen tai kiinteisön hallinnan jakamista koskevan sopimuksen tulee olla kiinnitetty tai rekisteröity.

Maatilaksi voidaan katsoa myös asuntotilaan verrattava tila ja sillä olevat irtaimet tuotantovälineet, jos niiden avulla muodostuu merkittäviltä osin maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettu yksikkö ja kysymys on toiminnasta, joka ei edellytä peltoviljelyä.

Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuna talouskeskuksena pidetään kotieläintuotannossa tuotantorakennuksia ja muussa tuotannossa talousrakennuksia tai suojia, joissa yritystoiminnassa tarpeellisia tuotantovälineitä säilytetään.

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se mitä tässä asetuksessa säädetään omistuksesta ja omistajasta, koskee myös 1 momentin mukaista vuokrasopimusta ja vuokraajaa.

20 §
Maatilan omistus

Tuki maatilaa varten myönnetään sen omistajalle, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Jos maatilan omistaa kaksi tai useampi henkilö yhdessä, tulee kaikkien yhdessä hakea tukea ja jokaisen hakijan täyttää 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ja vähintään yhden kolmasosan maatilasta olla yhden tai useamman sellaisen hakijan omistuksessa, joka täyttää 13, 22 ja 23 §:ssä säädetyt yrittäjää koskevat tuen myöntämisen edellytykset ja, jos kysymys on metsätalouden harjoittamisesta, lisäksi 11 a §:ssä säädetyt edellytykset. (8.1.2004/1)

Tukea maatilaa varten voidaan myöntää yhteisesti myös aviopuolisoille, joista vain toinen omistaa maatilan, jos molemmat puolisot muutoin täyttävät tuen saamisen edellytykset. Puolisoiden tulee tällöin hakea tukea yhteisesti. Tuki voidaan kuitenkin myöntää yksin sille aviopuolisolle, joka ei omista maatilaa, vain jos hän lisäksi osoittaa pystyvänsä täyttämään maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa säädetyt tuen valvontaa koskevat velvollisuudet (8.1.2004/1)

Haettaessa tukea rakennusinvestointiin sellaisella maatilalla, jonka hakijan aviopuoliso yksin omistaa, tuki voidaan myöntää, jos hakijalle yksin voidaan myöntää hankkeeseen rakennuslupa ja jos;

1) hakija omistaa tuetun rakennuksen tai, jos kysymys on sellaisen rakennuksen laajentamisesta tai peruskorjauksesta, jota hän ei omista, hakijan omistusosuus rakennuksesta hankkeen valmistumisen jälkeen vastaa vähintään hänen rahoitusosuuttaan rakennuksen arvosta;

2) hakijalla on vähintään 10 vuotta tuen myöntämisestä voimassa oleva 1 kohtaa vastaava rekisteröity vuokrasopimus, joka voidaan tuen saajaa kuulematta siirtää kolmannelle; tai

3) hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden tuen mahdollista takaisinperintää varten.

(8.1.2004/1)

Ellei jäljempänä toisin säädetä, maatilan omistusta tai omistusosuutta arvioitaessa aviopuolisot katsotaan yhdeksi henkilöksi. Aviopuolisoon rinnastetaan myös henkilö, joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää hakijan kanssa yhteisessä taloudessa. (8.1.2004/1)

21 §
Maatilaa rasittavat velat ja muut velvoitteet

Tukea ei myönnetä, jos maatilaa tai sen osaa hankittaessa luovuttajan taikka, vuokrattaessa maatila tai sen osa, omistajan vastattavaksi on jäänyt tai jää niin huomattava määrä maatilaa rasittavia velkoja tai muita velvoitteita, että mahdollisessa pakkotäytäntöönpanossa hakijan mahdollisuus jatkaa tilanpitoa olisi ilmeisessä vaarassa eikä hakijan asemaa ole vakuusjärjestelyinkään mahdollista parantaa.

22 §
Ammattitaito

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä on tuettavaa yritystoimintaa koskeva riittävä ammattitaito.

Riittävänä pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa sen yritystoiminnan harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta, johon tukihakemus liittyy. Tukea voidaan kuitenkin myöntää myös yrittäjälle, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus kyseiseltä alalta sekä sen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään 10 opintoviikon koulutus. Myönnettäessä tukea yritystoiminnan käynnistämiseen tai 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maatilalla toteutettavaan investointiin riittävänä pidetään kuitenkin vähintään 20 opintoviikon koulutusta, josta vähintään 10 opintoviikon tulee olla taloudellista koulutusta. Koulutusvaatimuksen täyttyminen voidaan osoittaa myös oppisopimuskoulutuksella tai näyttötutkinnolla. (16.6.2005/428)

Jos tuotantosuunta ei tuettavan hankkeen tai muun toimenpiteen kuin tilanpidon aloittamisen tai yritystoiminnan käynnistämisen vuoksi muutu, pidetään 2 momentissa säädetyn estämättä kolmen vuoden työkokemusta riittävänä.

Jos aviopuolisot yhdessä hakevat tukea, ainakin toisen heistä tulee täyttää 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset. (8.1.2004/1)

Jos yritystoiminta liittyy muuhun kuin maatilatalouteen, edellä 2 ja 3 momentissa säädetyistä vaatimuksista voidaan perustellusta syystä poiketa.

23 §
Ikä

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 3 momentissa säädetään, yrittäjälle, joka on täyttänyt 65 vuotta, voidaan myöntää kansallisista varoista tukea ympäristönsuojelua koskevaan investointiin ja kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen kuntoonpanoa varten.

Alle 18-vuotiaalle voidaan myöntää tukea vain, jos hän on solminut avioliiton, jos hän on yrityksen yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos tuen myöntämiseen on muita erityisiä syitä.

24 §
Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat edellytykset

Tukea ei saa myöntää sellaiselle maaseutuyritykselle tai sellaiseen toimintaan, joka ei täytä kyseisen tuotannonalan markkinajärjestelyä koskevia yhteisön lainsäädännön ja sen toimeenpanemiseksi annettujen kansallisten lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten ehtoja.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset eivät täyty. Hakijalle on tällöin ennen hakemuksen ratkaisemista varattava tilaisuus osoittaa, miten vaatimukset täyttyvät viimeistään tukea myönnettäessä.

Tukea ei saa myöntää muissakaan tapauksissa, jos sille tuotteelle, jota tukihakemus koskee, ei ole tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisia markkinoita tarkastellaan tällöin yhteisön alueella, kansallisesti ja alueellisesti. Tukea yksinomaan alueellisen markkinatilanteen perusteella voidaan myöntää vain, jos hakija osoittaa tai muutoin voidaan todeta, että tuotteella tai palvelulla on kysyntää alueella eikä tuen arvioida vaarantavan olemassa olevien kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytyksiä.

Sen lisäksi, mitä Euroopan unionin neuvoston tai Euroopan yhteisöjen komission oikeudesta keskeyttää investointituen myöntäminen yhteisön alueella säädetään, maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus keskeyttää tuen myöntäminen alueellisesti tai koko maassa määräajaksi tai toistaiseksi, jos siihen olemassa oleva tuotantokapasiteetti ja markkinatilanne huomioon ottaen on aihetta. Ennen keskeytystä asiasta on neuvoteltava niiden tuottajajärjestöjen kanssa, joita asia koskee. Keskeytyksestä on tiedotettava asianmukaisesti ja ilmoitus siitä julkaistava Virallisessa lehdessä.

25 §
Ympäristö, hygienia ja eläinten hyvinvointi (12.10.2000/855)

Yrityksen tulee täyttää, mitä ympäristöstä, hygieniasta ja eläinten hyvinvoinnista yhteisön lainsäädännössä säädetään. Lisäksi tuen saajan on noudatettava, mitä kansallisesti edellä mainituista seikoista on säädetty tai maa- ja metsätalousministeriö on ympäristöön liittyvistä seikoista ympäristöministeriötä kuultuaan hakemuksen kohteena olevasta tuotannosta tai toimenpiteestä erikseen säätänyt tai asianomaisten lakien nojalla määrännyt. Maa- ja metsätalousministeriön on pidettävä tuen hakijoiden saatavilla luetteloa niistä säädöksistä ja asianomaisten lakien nojalla annetuista määräyksistä, joiden noudattamista tässä edellytetään.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että 1 momentissa tarkoitettut vaatimukset eivät täyty. Hakijalle on tällöin ennen hakemuksen ratkaisemista varattava tilaisuus osoittaa, miten vaatimukset aiotaan täyttää kolmen vuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Jos kysymys kuitenkin on eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisesta, määräaikaa asetettaessa ei saa ylittää sanottuun lainsäädäntöön perustuvia määräaikoja.

4 luku

Yritysten investointituki

26 § (19.5.2004/388)
Investointituen enimmäismäärä maatilalla toteutettavissa investoinneissa

Tukea maatilalla toteutettavaan investointiin voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos hakija ja investointi täyttävät 29 §:ssä tarkoitetut tuen myöntämisen edellytykset.

Sellaiselle yrittäjälle, joka täyttää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa sekä tämän asetuksen 35–38 §:ssä, 39 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 41 §:ssä säädetyt nuoren viljelijän aloitustuen myöntämisen edellytykset, tuki voidaan myöntää enintään kymmenellä prosenttiyksiköllä korotettuna, jos tilanpidon aloittamisesta ei ole kulunut viittä vuotta. Jos samaan investointiin hakee tukea kaksi tai useampi yrittäjä yhdessä tai erikseen, tuki voidaan myöntää korotettuna vain, jos kaikki hakijat täyttävät edellä mainitut edellytykset. (16.6.2005/428)

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös myönnettäessä tukea 11 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetuille yhteisöille metsämaan hankintaan ja sanotun momentin 2–4 kohdassa tarkoitetuille yhteisöille maatalouteen liittyviin investointeihin. Maatilainvestoinniksi katsotaan myös 11 §:n 3 momentissa tarkoitettu sellaisen koneen tai laitteen hankinta, jota lainataan tai vuokrataan käytettäväksi yhdellä tai useammalla maatilalla tai jota käytetään urakointiin yhden tai useamman osakkaan tai jäsenen maatilalla.

Tukea maa- ja metsätaloustuotteiden jalostukseen ja markkinointiin liittyvään investointiin voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Jos tuen määrä ylittää 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, tuki myönnetään ehdolla, että tuen saaja noudattaa, mitä julkisista hankinnoista annetussa laissa (1505/1992) säädetään.

26 a § (30.12.2004/1393)
Maatilainvestointien tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä

Edellä 26 §:ssä tarkoitettujen investointien hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan myöntää tukea vain siltä osin, kuin kustannukset eivät ylitä 840 000 euron määrää.

Tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä voidaan korottaa kaksinkertaiseksi, jos investointi koskee muuta tuotantoa kuin puutarhataloutta ja investoinnin toteuttaa:

1) vähintään kolme maaseutuyritystä yhdessä;

2) 11 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettu, vähintään kolme jäsentä käsittävä ryhmä tai liitto;

3) sellainen maaseutuyritys, jossa on vähintään kolme osakasta tai jäsentä ja jonka kaikki osakkaat tai jäsenet täyttävät 3 luvussa säädetyt yrittäjää koskevat edellytykset.

26 b § (30.12.2004/1393)

26 b § on kumottu A:lla 30.12.2004/1393.

26 c § (19.5.2004/388)
Kasvihuonetuotannon lisärajoitukset

Tomaatin tai kurkun viljelyalaa lisäävien kasvihuoneiden rakentamiseen voidaan myöntää tukea 15 päivästä huhtikuuta 2003 31 päivään joulukuuta 2007 siltä osin, kuin hyväksyttävät kustannukset koskevat yhteensä enintään yhden hehtaarin kasvihuonealaa yrittäjää kohden. Yrittäjä ja hänen aviopuolisonsa katsotaan tällöin yhdeksi henkilöksi. (28.12.2006/1445)

Enimmäisalaan luetaan myös ala, joka vastaa yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa taikka yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa alaikäisten lasten omistusosuutta tuettavassa maaseutuyrityksessä. Lisäksi tukikelpoiseen enimmäisalaan luetaan kasvihuoneala, jonka rakentamiseen on kysymyksessä olevana aikana myönnetty rahoituslain nojalla tukea ja joka vastaa yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa taikka yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa alaikäisten lasten välittömästi tai välillisesti omistamia osuuksia samassa tai muissa kasvihuonetuotantoa harjoittavissa yrityksissä.

Mitä 35 §:n 3 momentissa säädetään aviopuolisosta, sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettua tukikelpoista enimmäisalaa laskettaessa.

27 §
Investointituen enimmäismäärä muussa yritystoiminnassa

Muuhun yritystoimintaan kuin 26 ja 29 §:ssä tarkoitettuun toimintaan liittyvään investointiin tukea voidaan myöntää alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/1993) 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun kehitysalueen I tukialueella enintään 30 prosenttia, II tukialueella enintään 24 prosenttia, III tukialueella enintään 15 prosenttia ja muualla maassa enintään 10 prosenttia käyttöomaisuuden hyväksyttävistä kustannuksista. Tuki voidaan myöntää kehitysalueella kymmenen prosenttiyksikköä ja muualla maassa viisi prosenttiyksikköä suurempana, jos se investoinnin luonteen ja merkittävyyden kannalta on perusteltua. Investointitukea ei saa myöntää enimmäismääräisenä, jos investoinnin suuruus tai luonne huomioon ottaen enimmäismäärän käyttäminen ei ole perusteltua. (19.5.2004/388)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää maataloustuotteiden jalostusta tai markkinointia koskevaan investointiin. Tukea ei kuitenkaan myönnetä investointiin, jonka hyväksyttävät kustannukset ylittävät 25 miljoonaa euroa, eikä tuen enimmäismäärä voi ylittää 12 miljoonaa euroa. (12.10.2000/855)

Jos investointi koskee puun tai siitä peräisin olevan valmisteen polttoaineeksi muokkaamisessa tai käyttämisessä välttämättömän koneen tai laitteen hankintaa taikka edellä tarkoitettua polttoainetta käyttävän lämpökeskuksen ja siihen tarvittavien rakennelmien rakentamista tai peruskorjausta, tukea voidaan 1 momentista poiketen myöntää enintään 25 prosenttia myös I tukialueen ulkopuolella. (17.1.2002/29)

Jos tuki myönnetään kansallisista varoista tai osarahoitettavana myönnettävä tuki koskee muita investointeja kuin 3 momentissa tarkoitettuja investointeja, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetystä valtiontuesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (2001/L 10/06) mukaiset ehdot täyttyvät. (17.1.2002/29)

28 §
Vähämerkityksinen tuki

Tukea voidaan myöntää enintään 100 000 euroa ja enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä, jos muualla kuin maatilalla toteutettava investointi liittyy maaseutuyrityksen (12.10.2000/855)

1) maa- tai metsätaloustuotteiden toisen asteen jalostukseen, jolla tarkoitetaan muuta kuin perustamissopimuksen liitteen I mukaista jalostusta, taikka toisen asteen jalostustuotteiden markkinointiin; (12.10.2000/855)

2) matkailuun liittyvään elinkeinoon;

3) palvelu- tai tuotantotoimintaan maatilatalouden yhteydessä tai, jos kysymys on rahoituslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yrityksestä, ilman sanottua yhteyttä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun enimmäismäärään lasketaan mukaan myös tuki, joka tuen myöntämistä edeltäneenä kolmena vuonna on myönnetty samalle yritykselle EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 tarkoitettuna niin sanottuna de minimis -tukena (EYVL 10 L 13.1.2001 s. 30–32). (7.2.2002/93)

Jos 26 §:n 1 tai 2 momentin nojalla myönnetään kansallisista varoista tukea maatilalla toteutettavaan investointiin, joka liittyy 1 momentin mukaiseen toimintaan, tukea voidaan myöntää enintään 100 000 euroa noudattaen, mitä 2 momentissa säädetään. (16.11.2000/945)

29 § (19.5.2004/388)
Kiinteämääräinen tuki

Edellä 11 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävälle yrittäjälle ja yhteisölle myönnetään tukea maatilalla toteutettavaan liitteessä 2 tarkoitettuun investointiin 50, 60, 65, 70 tai 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista siten, kuin rahoituslain 7 §:n 2 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että 12–25 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät, maaseutuyritys sijaitsee vuodelta 2004 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (39/2004) liitteessä 2 tarkoitetulla alueella ja että hakija on oikeutettu maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää myös sellaista maaseutuyritystä varten, joka sijaitsee Suomen pohjoisten alueiden maataloutta koskevasta pitkäaikaisesta kansallisten tukien järjestelmästä annetun komission päätöksen (2002/404/EY) liitteessä I tarkoitetulla C-tukialueella.

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tukeen sovelletaan, mitä 26 §:n 2 ja 5 momentissa sekä 26 a ja 26 c §:ssä säädetään, kuitenkin siten, että 26 §:n 2 momentissa tarkoitettu korotus otetaan huomioon kymmenen prosenttiyksikön määräisenä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävissä 1 ja 3 momentissa säädettävissä tukikohteissa. (10.2.2005/81)

30 § (19.5.2004/388)
Investointihanke

Arvioitaessa investoinnin hyväksyttävyyttä ja investoinnin kustannusten määrää samaan investointiin katsotaan kuuluviksi ne toimenpiteet, jotka yhdessä muodostavat tuotantotoiminnassa tarpeellisen toiminnallisen kokonaisuuden. Tuotannollisesti olennaisesti yhteen kuuluvat toimenpiteet luetaan saman investoinnin osiksi huolimatta siitä, että toimenpiteet toteutetaan eri aikoina. Jos samaan investointiin sisältyy vähäisiä osia, joilla on eri käyttötarkoitus, tukitaso määräytyy investoinnin pääasiallisen käyttötarkoituksen perusteella.

30 a § (19.5.2004/388)
Investoinnin rahoitus

Tukea myönnettäessä otetaan tuen enimmäismäärässä huomioon samaan investointiin kohdistuva aikaisemmin myönnetty rahoituslain tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetty tuki ja muun viranomaisen myöntämä tuki.

Jos investointia varten on myönnetty korkotukilainaa taikka muuta rahoitusta kuin tässä asetuksessa tarkoitettua julkista rahoitusta, tämän asetuksen nojalla myönnettävä tuettu rahoitus yhdessä muun julkisen rahoituksen ja korkotukilainan kanssa ei saa ylittää investoinnin hyväksyttyjä kokonaiskustannuksia.

Avustuksen ja korkotukilainan määrä yhteensä eivät saa ylittää investoinnin hyväksyttäviä kustannuksia. Rahoituslain 7 §:n 2 momentin nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, missä tapauksissa voi rahoituslain nojalla myönnetty lainan ja avustuksen määrä yhteensä vastata koko investoinnin hyväksyttäviä kustannuksia.

Myönnettäessä tukea 29 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin korkotukilainan ja avustuksen määrä yhteensä voi ylittää investoinnin hyväksyttävien kustannusten määrän. Siltä osin, kuin tuen määrä yhteensä ylittää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 7 artiklassa säädetyn tuen enimmäismäärän, ylittävä osa myönnetään erillisenä lisäavustuksena. Lisäavustuksena myönnetään 50 prosenttiyksikköä ja nuorilla viljelijöillä 60 prosenttiyksikköä ylittävä osuus koko tuen määrästä. Tukea ei kuitenkaan myönnetä lisäavustuksena niihin investoinnin kustannuksiin, joihin myönnetään tukea 75 prosenttia.

Julkinen rahoitus yhteensä ei saa ylittää hankkeen hyväksyttäviä kustannuksia vähennettynä kustannusarvion mukaisen oman työn ja muiden omien tuotantopanosten ja voimavarojen osuudella lukuun ottamatta 4 momentissa tarkoitettua tukea.

31 § (19.5.2004/388)
Maatilojen tuettavat investoinnit

Tukikelpoisia ovat sellaiset maatilan tuotantoa, työsuojelua, ympäristönsuojelua, maisemanhoitoa ja perinneympäristön säilyttämistä palvelevat investoinnit, joiden avulla pyritään johonkin EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 4 artiklan mukaisista tavoitteista. Asetettaessa investointeja etusijajärjestykseen 26 §:ssä tarkoitettua tukea myönnettäessä on myös otettava huomioon, edistääkö investointi merkittävästi monivaikutteista maataloutta.

Myönnettäessä tukea 26 §:n nojalla tukikelpoisia ovat sellaisten investointien hyväksyttävät kustannukset, jotka koskevat

1) kotieläintuotannossa ja kasvintuotannossa tarvittavia rakennuksia;

2) perustamissopimuksen liitteen I mukaisessa maataloustuotteiden ensiasteen jalostuksessa tai maatilalla toteutettavassa muussa yritystoiminnassa tarvittavia rakennuksia;

3) maatilan tuotantorakennusten vesihuoltotöitä ja sähköistystä;

4) maatilan muita kiinteitä investointeja kuten ojitusta, tientekoa ja muita vesihuoltotöitä sekä muuta sähköistystä mukaan lukien sähköliittymien hankinta;

5) irtaimiston hankintaa, kuten koneiden, laitteiden, merkittävien atk-järjestelmien ja -ohjelmien hankintaa; sekä

6) puuvartisten, yleensä yli kymmenen vuotta kestävien kasvustojen perustamista.

Kansallisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että investointi täyttää EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) 1/2004 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Tuen myöntämisen edellytyksistä osarahoitettavana käytettyjen koneiden ja laitteiden hankkimiseen on voimassa, mitä Euroopan yhteisön komission asetuksella tukikelpoisuudesta säädetään.

32 §
Muun yritystoiminnan tuettavat investoinnit

Tukea rahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa, 3 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitetussa yritystoiminnassa tarvittaviin investointeihin voidaan myöntää, jos tuettavan investoinnin katsotaan merkittävästi edistävän:

1) tuotteiden ja tuotannon teknisen tason tai yrityksen muun kilpailukyvyn parantamista;

2) työn tuottavuuden tason korottamista paikallisesti tai alueellisesti;

3) elinkeinorakenteen monipuolistamista ja vahvistamista tuotantorakenteeltaan ongelmallisella alueella;

4) työllisyyden parantamista työllisyystilanteen kannalta vaikeilla alueilla; taikka

5) yrityksen kansainvälistymistä.

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi investointituen myöntäminen edellyttää, että tuki edistää elinkeinorakenteen monipuolistumista ja uudistumista, jos investointi toteutetaan kehitysalueen ja Euroopan yhteisöjen komission hyväksymien tavoiteohjelma-alueiden ulkopuolisilla alueilla.

33 §
Muun yritystoiminnan investointien hyväksyttävät kustannukset

Tukea muuta yritystoimintaa varten voidaan myöntää myös yritystoiminnassa tarpeellisiin käyttöomaisuuden hankintoihin sekä käyttöomaisuuden muutos- ja parannustöihin, jos kustannukset kohdistuvat:

1) tuotanto-, palvelu- tai myyntirakennusten rakentamiseen, laajentamiseen tai perusparantamiseen;

2) varastorakennusten laajentamiseen, rakentamiseen tai perusparantamiseen;

3) 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun rakennuksen asianmukaiseen varusteluun liittyviin irtaimistohankintoihin, kuten tuotanto-, majoitus- tai myymälätilojen kalusteiden tai muiden varusteiden hankintaan; taikka

4) tuotannossa tai valmistuksessa käytettävien koneiden tai laitteiden hankintaan taikka muun irtaimiston hankintaan tai merkittäviin muutos- tai parannustöihin.

Siltä osin, kuin kysymys on käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintaa koskevista rajoituksista, sovelletaan myös 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin investointeihin vastaavia rajoituksia kuin 31 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa Euroopan yhteisön säännöksissä. (19.5.2004/388)

34 §
Investointitukea koskevat rajoitukset

Tukea ei saa myöntää sellaiselle maaseutuyritykselle tai sellaiseen maatilalla toteutettavaan investointiin, joka edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:ssä tarkoitettua ympäristölupaa ja johon ympäristölupaa ei voitaisi myöntää. Tuen saajan on ennen tuen myöntämistä toimitettava tuen myöntäjälle selvitys ympäristöluvan myöntämisestä tai siitä, ettei sitä tarvita.

Myönnettäessä tukea rakentamiseen hyväksyttävinä kustannuksina pidetään maa- ja metsätalousministeriön rahoituslain 7 §:n 3 momentin nojalla hyväksymiä yksikkökustannuksia. Jos hyväksytyn kustannusarvion mukaiset kustannukset kuitenkin ovat pienemmät kuin edellä tarkoitetut kustannukset, kyseiseen tarkoitukseen ei ole vahvistettu yksikkökustannuksia tai kysymyksessä on vähäinen hanke, tuki myönnetään kustannusarvion mukaisten kustannusten perusteella.

Päätettäessä investointituen myöntämisestä tuotantorenkaan osakkaan navettahankkeeseen voidaan osaksi myöntämisen edellytyksenä olevaa maitokiintiötä hyväksyä tuotantorenkaan yhdistetty viitemäärä, joka voi koostua tuotantorenkaan osakastilan tai -tilojen viitemääristä. Yhdistetyn viitemäärän tai sen osan perusteella voi investointitukea hakea vain yksi tuotantorenkaan osakkaista.

Tuotantorenkaasta ja sen toimintaehdoista tulee olla kirjallinen sopimus, ja sopimuksen keston tulee olla vähintään kuusi vuotta. Tuotantorengasta ei saa ennen määräajan umpeen kulumista purkaa, ellei tuotantorenkaan viitemäärän perusteella investoinnin suorittaneen tuen saajan tilalle vahvisteta viitemäärää, joka vastaa tuotantorenkaan osakastilojen viitemääriä.

Käytettäessä erityisviitemäärää osana tuotantorenkaan viitemäärää investointitukea voidaan 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää vasta, kun erityisviitemäärä on vahvistettu viitemääräksi.

5 luku

Nuorten viljelijöiden aloitustuki

35 §
Nuoren viljelijän aloitustuki

EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea voidaan myöntää alle 40-vuotiaalle yrittäjälle, joka on ryhtynyt tai ryhtyy omaan lukuunsa harjoittamaan maataloutta 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta.

Maatilaa kohden voidaan myöntää yksi aloitustuki. Lukuun ottamatta aviopuolisoita tuki voidaan myöntää yhteisesti useammalle kuin yhdelle yrittäjälle vain, jos kunkin hakijan osuutta vastaava osa maatilasta yksinään täyttäisi 36 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti elinkelpoisen maatilan edellytykset. Myönnettäessä tukea yhteisesti aviopuolisoille ei osuuksien elinkelpoisuutta tarkastella erikseen. Tukea voidaan lisäksi myöntää sellaiselle henkilölle, jonka aviopuolisolle jo on myönnetty tukea, jos hän ryhtyy harjoittamaan maatilataloutta puolisonsa maatilalle perustamassaan maaseutuyrityksessä, jota verotetaan erillisenä tulolähteenä ja jos yrittäjää ja maaseutuyritystä koskevat tuen myöntämisen edellytykset 36–39 §:ssä säädettyjä edellytyksiä lukuun ottamatta täyttyvät. (12.10.2000/855)

Tässä luvussa sekä 22 §:n 4 momenttia sovellettaessa aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa yrittäjä avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. (12.10.2000/855)

Tukea ei myönnetä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle tai jonka osakkuuden tai jäsenyyden perusteella on jo aikaisemmin myönnetty vastaavaa tukea tilanpidon aloittamiseen.

36 §
Tilanpidon aloittaminen

Tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun 35 §:ssä tarkoitettu yrittäjä on luovutuskirjan tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella saanut hallintaansa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän taloudellisesti elinkelpoisen maatilan tai sen osan 2 momentissa säädetyin tavoin.

Aloittamisajankohta ratkaistaan sen luovutuskirjan tai vuokrasopimuksen allekirjoitushetken perusteella, jolla yrittäjä on saanut hallintaansa: (8.1.2004/1)

1) koko elinkelpoisen maatilan;

2) maatilaan kuuluvasta jokaisesta rekisteritilasta vähintään puolet käsittävän määräosan siten, että

a) luovutettu osuus maatilasta yksin täyttää elinkelpoisuuden edellytykset taikka osuus yhdessä luovutusta seuraavan kolmen vuoden kuluessa luovutettavan maatilan loppuosan kanssa täyttää elinkelpoisuuden edellytykset; ja

b) loppuosan luovuttamisesta on annettu sitoumus yrittäjälle;

(12.10.2000/855)

3) kotieläintaloutta harjoitettaessa tarvittavat tuotantorakennukset ja niin paljon maatalousmaata aikaisemmin samasta tai muusta maatilasta hallintaan saadun maatalousmaan lisäksi kuin tuotantosuunta huomioon ottaen elinkelpoisuuden täyttämiseksi on tarpeen; taikka

4) niin paljon maatalousmaata yhdestä tai useasta maatilasta, että se yhdessä yrittäjän ennestään hallitseminen alueiden kanssa muodostaa taloudellisesti elinkelpoisen maatilan.

Maatilan vaiheittaisessa sukupolvenvaihdoksessa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua osuutta laskettaessa maatilakokonaisuuteen ei lueta niitä yhdysviljelyetäisyydellä olevia alueita, joiden hallinnan yrittäjä on saanut omiin nimiinsä tilanpidon jatkajana ja joita on viljelty tai joita siirrytään viljelemään osana hankitun maatilan muodostamaa maaseutuyritystä. Alueet voidaan kuitenkin ottaa huomioon maatilan elinkelpoisuutta arvioitaessa.

Aloitettaessa tilanpito 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin siten, että vaiheittain omaan hallintaan saaduista alueista muodostetaan rakennettu maatila, tilanpidon aloittamisen ajankohta ratkaistaan sen luovutuksen tai hallinnan siirron perusteella, jolla tilanpidon aloittajalle muodostuva maatilataloudellinen kokonaisuus täyttää 15 ja 19 §:ssä säädetyt edellytykset.

Edellä 35 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun aviopuoliso on saanut hallintaansa maatilasta tilan, alueen tai rakennuksen taikka niiden osan, jossa itsenäistä yritystoimintaa ryhdytään harjoittamaan.

37 §
Yhteisö tilanpidon aloittajana

Jos maatilataloutta yhdellä maatilalla harjoittaa 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteisö, sille voidaan myöntää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea, jos tuen hakija täyttää 3 luvussa sekä soveltuvin osin 35 ja 36 §:ssä säädetyt edellytykset ja yrittäjää koskevat aloitustuen myöntämisen edellytykset täyttyvät niiden 12 §:n 1 momentissa tarkoitettujen osakkaiden tai jäsenten osalta, joiden perusteella yhteisön tukikelpoisuus arvioidaan.

38 §
Tilanpidon aloittaminen yhteisön osakkaana tai jäsenenä

Luonnolliselle henkilölle, joka saatuaan maatilan tai sen osan hallintaansa 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla liittyy samaan aikaan sellaisen avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön osakkaaksi tai osuuskunnan jäseneksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on harjoittaa maataloutta yhteisön yhden tai useamman osakkaan tai jäsenen maatilalla tai maatiloilla, voidaan myöntää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea, jos:

1) maatilat sijaitsevat sellaisella etäisyydellä toisistaan ja maatila on sellainen tai maatilat ovat sellaisia, että maatalouden harjoittaminen yhteisesti on tarkoituksenmukaista;

2) yhteisön osakkaat tai jäsenet ovat myös henkilökohtaisessa vastuussa sellaisista yhteisön sitoumuksista ja velvoitteista, joilla on merkitystä aloitustukea myönnettäessä ja maksettaessa;

3) yhteisön jäsen vastaa kukin sillä tavalla itsenäisesti jostakin tuotantoon tai taloudenpitoon liittyvästä olennaisesta toiminnasta tai toimenpiteestä, että sen perusteella jäsentä voidaan pitää yrittäjänä; sekä

4) yhteisöön kuuluvien osakkaiden tai jäsenten maatilan tai maatilojen katsotaan täyttävän 15 §:ssä säädetyt taloudellisesti elinkelpoisen maatilan edellytykset.

Aloitustuki voidaan myöntää myös sellaiselle 13 ja 22 §:ssä, 23 §:n 2 momentissa ja 35 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttävälle luonnolliselle henkilölle, joka osuuksia 11 §:n 1 momentin 2–5 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä hankkimalla on saanut määräysvallan sellaisessa yhteisössä, jonka omistama maatila täyttää 3 luvussa säädetyt maatilaa ja maaseutuyritystä koskevat edellytykset.

39 §
Tukiehtojen täyttyminen

Jos maatila, jonka perusteella tukikelpoisuus arvioidaan, ei täytä taloudellisen elinkelpoisuuden edellytyksiä taikka ympäristöön, hygieniaan tai eläinten hyvinvointiin liittyviä 25 §:ssä tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, hakijan on osoitettava ne toimenpiteet, joiden avulla taloudellinen elinkelpoisuus saavutetaan tai edellä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset täyttyvät kolmen vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläinsuojelulain tai sen nojalla säädettyjä määräaikoja koskeva poikkeus. Toimenpiteiden riittävyys arvioidaan hakemusta ratkaistaessa ja niiden toteuttaminen on tuen myöntämisen ehto.

Jos hakijan ammattitaito ei täytä 22 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä, hakijalle voidaan tukipäätöksessä antaa tilanpidon aloittamisesta laskettava enintään kahden kalenterivuoden määräaika riittävän ammattitaidon hankkimiseksi.

Muutoin tuen myöntämisen edellytysten tulee ikä mukaan lukien täyttyä päätöstä annettaessa.

40 §
Metsätalousmaa

Sen estämättä, mitä maatilasta ja sen hankkimisesta tai muusta hallinnan saamisesta 36 ja 37 §:ssä säädetään, EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitetun aloitustuen myöntämisen esteenä ei ole maatilan metsätalousmaan jättäminen luovutuksen tai vuokrauksen ulkopuolelle. Tukea ei kuitenkaan myönnetä, jos on todennäköistä, että metsätalousmaan jättäminen luovutuksen tai vuorkauksen ulkopuolelle haittaa olennaisesti maatilan kehittämistä tilanpidon aloittamisen jälkeen.

41 §
Hallintaa koskevat erityisedellytykset

Jos maatilaa hallitaan kokonaan vuokra-sopimuksen perusteella, vuokraoikeuden pysyvyys on vahvistettava maakaaren (540/1995) 10 luvun 2 §:n mukaisella kirjaamisella tai muulla riittäväksi katsottavalla tavalla.

Jos vuokrasopimus koskee rakennuksia tai sellaisia alueita, joilla hakija taloudellisen elinkelpoisuuden saavuttamiseksi taikka ympäristöä, hygieniaa tai eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi on ilmoittanut suorittavansa investointeja, eikä investointeja voida pitää vähäisinä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vuokrasopimuksen ehtojen mukaan tuen saajalla on oikeus korvaukseen siltä osin, kuin investointi on korottanut hallinnan kohteena olevan alueen arvoa, ja että korvausperusteista on sovittu.

42 § (1.4.2004/213)
Aloitustuen määrä

Avustuksena myönnettävän aloitustuen määrä on 25 000 euroa.

Korkotukilainaa maatilan tai maatalousirtaimiston tai niiden molempien hankintaan voidaan myöntää yhteensä enintään 150 000 euroa. Korkotukilainan korkotuen tukiekvivalentti, jolla tarkoitetaan 75 §:n 2 momentin mukaisesti diskontattua määrää, voi olla yhteensä enintään 25 000 euroa.

Asetuksen liitteessä 1 tarkoitetulle kotieläin- tai kasvihuonetilalle voidaan aloitustukea kuitenkin myöntää 30 000 euroa avustuksena ja enintään 30 000 euroa korkotukilainan korkotukena, mikäli viimeistään kolmen vuoden kuluttua tilanpidon aloittamisesta tilalla harjoitetaan kotieläintaloutta tai kasvihuonetuotantoa vähintään 20 kokoyksikköä vastaavassa laajuudessa. Kokoyksiköt määritellään asetuksen liitteessä 1. Eri eläinlajeista koostuvat kokoyksiköt voidaan laskea yhteen. Eläinmäärä lasketaan viimeksi päättyneen kalenterivuoden aikana tilalla keskimäärin olleiden eläinten perusteella.

Edellä 3 momentissa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on myös, että tuen saaja käyttää tilanpidon aloittamiseen liittyviä neuvontapalveluja kolmen ensimmäisen täyden kalenterivuoden aikana tilanpidon aloittamisesta. Neuvontapalveluihin tulee sisältyä sekä vuotuisten tulos- ja taselaskelmien laatiminen että maksuvalmiuteen, kannattavuuteen ja vakavaraisuuteen liittyvien tunnuslukujen laskeminen.

Asetuksen liitteessä 1 tarkoitetulle ja edellä 3 momentissa säädetyn kokoyksikkövaatimuksen täyttävälle kotieläin- tai kasvihuonetilalle voidaan myöntää 25 000 euron suuruinen lisätuki. Lisätuki myönnetään avustuksena. Lisätuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukea on haettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007. (30.12.2004/1393)

Lainamuotoisen tuen määrässä otetaan huomioon vähennyksenä samaan maatilan tai maatalousirtaimiston hankintaan myönnetty tai saatu muu tuki. Lainamuotoista tukea myönnettäessä otetaan huomioon tukea vähentävänä tekijänä myös lainaan liittyvän varainsiirtoverovapauden arvo.

43 §
Tilanpidon aloittamisen kustannukset

Lainaan liittyvää tukea voidaan myöntää:

1) maatilan tai sen osan hankintahinnan maksamiseen mukaan lukien hankintahintaan sisältyvä elollinen ja eloton maatalousirtaimisto;

2) elollisen ja elottoman maatalousirtaimiston hankintaan vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta.

Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintaan tukea voidaan myöntää kuitenkin vain siinä tapauksessa, että niiden hankkiminen käytettyinä on huomattavasti tarkoituksenmukaisempaa kuin vastaavan irtaimiston hankinta uutena.

6 luku

Yritysten kiinteistönhankinta

44 §
Maatilojen maanostolainoitus

Maanostolainaa pelto- tai metsälisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos pelto on yli 20 kilometrin etäisyydellä tai metsä yli 50 kilometrin etäisyydellä ostajan maatilan talouskeskuksesta kulkukelpoista tietä pitkin mitattuna. Erityisistä syistä lainaa voidaan myöntää, vaikka etäisyys on edellä sanottua jonkin verran pitempi.

Edellä 20 §:n estämättä maanostolainaa voidaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle sellaisen maatilan tai alueen hankkimista varten, joka soveltuu lisäalueeksi hakijan vanhempien tai toisen heistä omistamaan maatilaan tai sellaiseen maatilaan, jonka hakija omistaa yhdessä vanhempiensa tai heistä toisen kanssa. (8.1.2004/1)

Lainan myöntämisen edellytyksenä 2 momentissa tarkoitetulle tulevalle tilanpidon jatkajalle on, että sen maatilan tai sen osan omistaja tai omistajat, jonka lisäalueeksi maatila tai alue hankintaan, antavat sitoumuksen siitä, etteivät he luovuta maatilaa tai sen osaa muulle kuin lainan saajalle. (8.1.2004/1)

Jollei kysymys ole maatilan vaiheittaisesta sukupolvenvaihdoksesta, lainaa maatilan osuuden hankintaan voidaan myöntää vain sille, joka jo ennestään omistaa maatilasta osan.

Tukea rahoituslain 21 §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdan mukaiseen tarkoitukseen voidaan myöntää, jos maatila jää hakijan tai hakijan ja hänen aviopuolisonsa yksinomaiseen omistukseen. Jos kysymys on perintökaaren 25 luvun 1 b §:n mukaisesta tilanteesta, omistajaksi voi jäädä myös toinen hakijan vanhemmista.

Rahoituslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lainoitettavaan hankintahintaan voidaan sisällyttää käytetyn irtaimiston hyväksyttävät hankintakustannukset vain, jos tämän asetuksen 31 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät ja elollisen irtaimiston hankinnassa kysymys on ensimmäisten eläinten tai laadukkaiden siitoseläinten hankinnasta.

Maanostolainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään viisi prosenttia hyväksyttävistä hankintakustannuksista. Tuesta ei vähennetä varainsiirtoverovapauden arvoa. Hyväksyttävien hankintakustannuksien määrä vuosina 2004–2007 haetun tuen osalta on yhteensä enintään 550 000 euroa yhtä maatilaa kohti. (28.12.2006/1445)

45 § (12.10.2000/855)
Muiden yritysten kiinteistön hankinta

Tukea ei myönnetä rakentamattoman maan hankintaan muuhun tarkoitukseen kuin tavanomaiseen maatilatalouteen. Tukea kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan kuitenkin erityisen painavista syistä myöntää, jos hankitulla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja se on tarpeen tämän asetuksen mukaisessa yritystoiminnassa. (8.1.2004/1)

Tukitasoon ja tuen enimmäismäärään sovelletaan, mitä 27 §:ssä säädetään, tai, jos tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena, mitä 28 §:ssä säädetään.

46 §
Maanhankinnan tukemisen erityisedellytykset

Edellä 44 ja 45 §:ssä tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kiinteistön omistus- ja hallintaoikeus siirtyy viimeistään lainan viimeisen erän nostamisen yhteydessä.

Sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, noudatetaan maanhankinnan tukemiseen 26 §:ssä säädettyjä tukitasoja lukuun ottamatta soveltuvin osin, mitä 3 luvussa investointien tukemisesta säädetään. (12.10.2000/855)

7 luku

Yritysten kehittämistuki

47 §
Maaseutuyritysten ja muiden yritysten kehittämistuki

Kehittämistukea voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalveluiden osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Yritysten yhteishankkeen merkittävyyttä voidaan kuitenkin tarkastella sen kokonaismerkityksen kannalta. Tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteuttaminen.

Kehittämishankkeeseen liittyvään yksittäisen yrityksen kehittämiseen voidaan myöntää tukea sellaista suunnittelu- ja selvitystyötä, koulutusta tai asiantuntija-apua varten, jonka avulla parannetaan tuotteiden tai tuotantomenetelmien tasoa, liikkeenjohto- tai markkinointitaitoa, kansainvälistymistä taikka perustamis- tai toimintaedellytyksiä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä tai yrityksellä katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Myönnettäessä tukea yksinomaan kansallisista varoista on lisäksi otettava huomioon, mitä kysymyksessä olevaa valtiontukea koskevassa yhteisön lainsäädännössä tai vastaavissa yhteisön suuntaviivoissa tai muissa määräyksissä tuen myöntämisestä säädetään tai määrätään. (12.10.2000/855)

48 §
Yrityksen pienimuotoisen kehittämishankkeen hyväksyttävät kustannukset ja tukitaso (12.10.2000/855)

Tukea voidaan myöntää:

1) enintään 90 prosenttia yritysneuvonnan hankkimisesta yrityksen toimintaedellytysten selvittämiseksi tai yrityksen käynnistämiseksi, enintään 1 000 euron määräisen hankkeen kustannuksista;

2) enintään 35 prosenttia sellaisista tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämisen hyväksyttävistä kustannuksista, jotka johtuvat asiantuntijoiden tai muiden ulkopuolisten palveluiden ja käytöstä, kehittämishankkeen toteuttamiseen kohdistuvien muiden kuin tuotannolliseen toimintaan tarvittavien koneiden tai laitteiden hankinnoista enintään 24 kuukauden ajalta, raaka-aine- ja puolivalmistehankinnoista, käyttö- tai valmistusoikeusmaksuista ja palkka- ja matkakustannuksista, siten kuin tutkimus- ja kehitysttyöhön myönnettävälle valtiontuelle annetuissa yhteisön puitteissa (96/C 45/06) määrätään;

3) enintään 50 prosenttia liikkeenjohto- tai markkinointitaitojen kehittämisen hyväksyttävistä kustannuksista, jotka johtuvat ulkopuolisten asiantuntijoiden tai muiden ulkopuolisten palveluiden käytöstä sekä vähämerkityksisenä tukena enintään 50 prosenttia yritykseen vastaavaan tarkoitukseen palkattavan uuden avainhenkilön palkka- ja matkakustannuksista;

4) enintään 50 prosenttia yrityksen menekinedistämisen hyväksyttävistä kustannuksista, jotka johtuvat ensimmäisestä osallistumisesta ulkomailla pidettäviin messuihin, näyttelyyn tai vastaavaan markkinointitilaisuuteen taikka, jos kysymys on maatalouteen liittyvästä menekinedistämisestä, konsulttien palkkioista, osallistumisesta messuille tai näyttelyihin tai näyttelyiden järjestämisestä;

5) enintään 50 prosenttia perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämisen hyväksyttävistä kustannuksista, jotka johtuvat ulkopuolisten asiantuntijoiden tai muiden ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä, sekä vähämerkityksisenä tukena enintään 50 prosenttia yritykseen vastaavaan tarkoitukseen palkattavan uuden avainhenkilön palkka- ja matkakustannuksista.

Jos tuettava toimenpide koskee maataloutta tai jos tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena, voidaan tukea 1 momentin prosentuaalisten enimmäismäärien estämättä myöntää 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin enintään 75 prosenttia kehittämissuunnitelman mukaisista hyväksyttävistä kustannuksista. Jos tuettava toimenpide koskee maatalouden alkutuotantoon liittyvää investointia tai maatilojen kehittämissuunnitelmien taikka kannattavuus- ja maksuvalmiuslaskelmien laatimista, tukea myönnetään 90 prosenttia investointia koskevan neuvontapalvelun sekä kehittämissuunnitelman ja kannattavuus- ja maksuvalmiuslaskelman hyväksyttävistä kustannuksista. (19.5.2004/388)

Edellä 1 momentissa tarkoitetuiksi hyväksyttäviksi kustannuksiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden tai muiden käytöstä katsotaan asiantuntijan kohtuulliset palkka- ja palkkiokustannukset. Edellä 1 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin ulkopuolisiin palveluihin voivat sisältyä yrityksen henkilökunnan tai yrittäjän koulutukseen osallistumisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Kehittämishankkeen hyväksyttäviin kustannuksiin ei voi sisältyä rakennusten tai kiinteistön hankkimisesta johtuvia kustannuksia.

Jos kehittämissuunnitelma koskee muita kuin perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena noudattaen 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun komission asetuksen vähämerkityksistä tukea koskevia määräyksiä. (7.2.2002/93)

Jos suunnitelma koskee kysymyksessä olevassa liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, tukea enintään 2 vuoden hankkeeseen, joka täyttää maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (2000/C 28/0002) 14 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää yritystä kohden kolmen vuoden aikana enintään 100 000 euroa. (12.10.2000/855)

48 a § (12.10.2000/855)
Yrityksen laajan kehittämishankkeen hyväksyttävät kustannukset ja tukitaso

Yhden tai useamman yrityksen toteuttamaan tai yrityksiä hyödyttävään laajaan maataloutta koskevaan kehittämishankkeeseen, jota varten myönnettävän tuen määrä ylittää 48 §:n 5 momentissa säädetyn enimmäismäärän, voidaan myöntää tukea enintään 90 prosenttia 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saaja ja tuettava toimenpide täyttävät tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle annettujen yhteisön puitteiden, sellaisina kuin ne ovat yhteisön tiedonannon (98/C 48/02) kohdassa 5.14 tarkoitetut edellytykset.

8 luku

Yritystoiminnan käynnistystuki

49 §
Yritystoiminnan käynnistystuki

Muun yritystoiminnan kuin maatilatalouden käynnistämiseksi tai olennaiseksi laajentamiseksi voidaan vähämerkityksisenä tukena myöntää tukea enintään 45 prosenttia yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamista ennakonpidätyksenalaisista palkka- ja välillisistä työvoimakustannuksista. Jollei hakija muuta osoita, välillisten työvoimakustannusten määräksi katsotaan 25 prosenttia palkkakustannuksista

Tukea myönnetään enintään kahdelle tai erityisestä syystä enintään kolmelle 12 kalenterikuukauden pituiselle käynnistysvuodelle.

Yrittäjän omaan palkkaan tukea voidaan myöntää aloitettavaa tai sellaiseen verrattavaa yritystoimintaa varten vain, jos yrittäjän palkka on toiminnan käynnistymisen kannalta tärkeä. Tukea voidaan myöntää kuitenkin enintään täysiaikaisesti työllistetyn 11 800 euron suuruisen vuosipalkan perusteella. Täysiaikaisuutta arvioitaessa ja tukimäärää laskettaessa otetaan huomioon yrittäjän työpanos kysymyksessä olevassa yritystoiminnassa. Tuki voidaan myöntää myös laskennallisen palkan perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa mainitun vuositulon vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti. (7.2.2002/93)

Tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena noudattaen 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun komission asetuksen vähämerkityksistä tukea koskevia määräyksiä. (7.2.2002/93)

9 luku

Tuki kehittämishankkeisiin

50 §
Kehittämishanke

Tukea voidaan myöntää rahoituslain 10 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohdassa sekä 13, 15 ja 16 §:ssä tarkoitetun kehittämishankkeen suunnittelu- ja selvitystyöhön sekä asiantuntija-apuun, koulutukseen, investointeihin ja muuhun hankkeen toteuttamiseen liittyvään työhön. Tuettavat investoinnit on sisällytettävä kehittämishanketta koskevaan suunnitelmaan. Tukea voidaan myöntää myös rahoituslain 14 §:ssä tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän vastaavaan toimintaan. (16.11.2000/945)

Yritystoimintaa koskevissa kehittämishankkeissa toiminnan tavoitteen tulee olla maataloutta hyödyttävä ja hyödyn hankkeen toteutumisesta kohdistua usealle rahoituslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle. Tuki voi kohdistua myös paliskunnalle. Lisäksi tukea voidaan myöntää sellaiseen yritystoimintaa yleisesti hyödyttävään kehittämishankkeeseen, johon myönnetty tuki ei täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielletyn valtiontuen edellytyksiä. (12.10.2000/855)

Kehittämishankkeeseen osallistuvalle yrittäjälle tai yritykselle voidaan yrityskohtaiseen toimenpiteeseen myöntää tukea siten, kuin edellä 3 ja 4 sekä 6–8 luvussa säädetään.

Tukea voidaan myöntää kerrallaan enintään kolmen vuoden toimintaa varten. Laajoihin toimialakohtaisiin kehittämishankkeisiin voidaan tukea kuitenkin myöntää enintään viiden vuoden toimintaa varten.

51 §
Tuen saajat

Tukea voidaan myöntää kehittämishankkeen toteuttamiseen luonnolliselle henkilölle, useammalle luonnolliselle henkilölle yhdessä taikka yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle tai säätiölle, jos: (12.10.2000/855)

1) tuettava kehittämistoiminta liittyy olennaisesti tuen saajan tehtäviin tai toiminta-ajatukseen; sekä

2) yhteisöllä katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä yksityisoikeudelliselle yhteisölle on, että:

1) kehittämishankkeeseen osallistuvien työntekijöiden tehtävät ja niistä aiheutuvat työvoimakustannukset samoin kuin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuvat muut kustannukset on määritelty ja niitä seurataan säännöllisesti erillään yhteisön muusta toiminnasta;

2) yhteisöllä on asianmukainen organisaatio kehittämishankkeen toteuttamista varten siten, että:

a) yhteisö vastaa kehittämishankkeen toteuttamisesta ja vastuullisen toteuttajan toimista; sekä

b) yhteisö vastaa kehittämisen kustannuksista;

c) yhteisön organisaatiossa kehittämishanketta toteutettaessa siihen liittyvien maksujen hyväksyjänä on eri henkilö kuin se, joka on tilannut tavaran tai palvelun tai hyväksynyt toimenpiteen;

3) yhteisön tai yhteisön osakkaiden tai jäsenten kokonaan tai osaksi omistamien muiden yhteisöjen tai heidän yrittäjinä harjoittamansa yritystoiminnan välisestä yhteisestä toiminnasta ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta on kirjallinen sopimus, joka sisältää sekä hyöty- ja kustannuserittelyn että menettelytavat, joilla sopimuksen ehtojen toteutuminen tukea valvottaessa voidaan varmistaa.

Mitä 2 momentin 3 kohdassa säädetään, sovelletaan myös luonnollisiin henkilöihin tuen saajina.

Myönnettäessä tukea julkisoikeudelliselle yhteisölle hakijana olevalla yksiköllä tai laitoksella tulee olla toimivalta toteuttaa kehittämishanke ja edustaa julkisoikeudellista yhteisöä. Jos julkisoikeudellinen yhteisö hakee tukea sellaiseen kehittämishankkeeseen, jossa vastuullinen toteuttaja ei kuulu julkisyhteisön organisaatioon, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että julkisyhteisön ja vastuullisen toteuttajan välisin sopimuksin riittävällä tavalla varmistetaan hankkeen toteuttaminen ja toteuttamisen julkisuus hanketta valvottaessa. Mitä 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin myönnettäessä tukea julkisoikeudelliselle yhteisölle.

52 § (12.10.2000/855)
Tuettavat kehittämistoimenpiteet

Kehittämishankkeen tulee liittyä vähintään yhteen EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 9, 30 ja 33 artiklan mukaisista toimenpiteistä. (16.11.2000/945)

Tukea voidaan myöntää:

1) asuin- ja elinympäristöä sekä paikkakunnan asumisviihtyvyyttä sekä ympäristönsuojelua edistäviin rahoituslain 13 ja 15 §:ssä tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin, jotka eivät ole tuloa tuottavia;

2) sellaisiin maataloutta koskeviin kehittämishankkeisiin, joita rahoitetaan 2 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuista ohjelmista tai jotka täyttävät tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön puitteissa (96/C 45/06), sellaisina kuin ne ovat tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden muuttamisesta annetussa komission tiedonannossa (98/C 48/02), tarkoitetut edellytykset;

3) muuta kuin 2 kohdassa tarkoitettua maaseudun elinkeinotoimintaa koskeviin, erityisesti pieniä yrityksiä hyödyttäviin sellaisiin kehittämishankkeisiin, joihin myönnettävää tukea tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (96/C 45/06) 2 kohdan perusteella ei pidetä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena;

4) sellaisiin osarahoitettaviin koulutushankkeisiin, jotka täyttävät EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 9 artiklassa tarkoitetut edellytykset;

4 a) kansalliseen maaseutuohjelmaan sisältyviin sellaisiin koulutushankkeisiin, jotka täyttävät EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 1/2004 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, noudattaen mitä sanotussa asetuksessa valtiontuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksistä säädetään; (16.6.2005/428)

5) elinkeinotoimintaa koskeviin sellaisiin erityisesti pieniä yrityksiä tai kehittämishankkeen toteutusalueen asukkaita hyödyttäviin kehittämishankkeisiin, joihin myönnettävää tukea Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdantokappaleen 6 kohdan perusteella ei pidetä tämän momentin 3 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena; (17.1.2002/29)

6) sellaisiin tietylle yrittäjäryhmälle kohdistuviin kehittämishankkeisiin, jotka koskevat muuta yritystoimintaa kuin maataloutta ja jotka hyödyttävät pääasiassa hankkeeseen osallistuvia rahoituslaissa tarkoitetuttuja yrityksiä. (17.1.2002/29)

(17.10.2001/852)

Edellä 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kehittämishankkeen toteuttamisen on kokonaisuutena edistettävä yritystoimintaa alueella tai parannettava kehittämishankkeeseen osallistuvien yrittäjien ja yritysten toimintaedellytyksiä, vaikka yksittäinen tuensaaja toimisikin voittoa tuottamatta.

Kehittämishankkeella tulee olla luonnollinen henkilö johtamassa hankkeen toteuttamista ja vastaamassa yhteydenpidosta tuen myöntävään viranomaiseen.

Tukea ei saa myöntää toimintatukena.

53 §
Valtakunnallisia hankkeita koskevan tuen myöntämisen edellytykset

Pelkästään kansallisin varoin voidaan tukea myös sellaisia kehittämishankkeita, joilla on valtakunnallista merkitystä ja jotka muutoin täydentävät Euroopan unionin osaksi rahoittamia toimenpiteitä. Tällaiseen hankkeeseen sisältyvillä toimenpiteillä tulee edistää rahoituslain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumista. Tukea voidaan myöntää myös 65 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tutkimuksiin 52 §:n 2 momentin mukaisin edellytyksin. (12.10.2000/855)

Mitä tässä luvussa muutoin säädetään, koskee soveltuvin osin 1 momentissa tarkoitettuja hankkeita. Tuen maksamiseen sovelletaan kuitenkin, mitä 91 §:ssä säädetään.

54 §
Vakuusvelvollisuus

Muun tuen saajan kuin julkisoikeudellisen yhteisön tulee tarvittaessa antaa riittävä vakuus siltä varalta, että tuen saajalta takaisin perittävä tuki voidaan palauttaa EY:lle hankkeen toteuttamatta jäämisen, virheellisen toteuttamisen tai rahoituslain 46 §:n 1–3 momentissa tarkoitetun muun syyn vuoksi. Vakuus tulee antaa tuen myöntäneen viranomaisen haltuun.

55 §
Kehittämishankkeen hyväksyttävät kustannukset

Kehittämishankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä:

1) selvitys- ja suunnittelutyötä varten palkatun työntekijän tai asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset;

2) sellaiset ylimääräiset toimintamenot, jotka ovat aiheutuneet yhteisön käyttö- tai vaihto-omaisuuden käyttämisestä taikka vastaavan palvelun hankkimisesta selvitys- ja suunnittelutyön tekemiseen tai kehittämishankkeen toteuttamiseen taikka kehittämishanketta varten tehdyistä matkoista; (16.11.2000/945)

3) koulutuksen järjestämisestä ja kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuneet materiaalikustannukset sekä tilavuokrat;

4) koulutuksen järjestäjän kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset;

5) asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset;

6) kehittämishankkeen toteuttamista varten palkatun henkilöstön kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset.

Hankkeen kustannusten tulee olla todennettavissa. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista on esitettävä tositteet sekä hyväksyttävä selvitys niistä jakoperusteista, joiden mukaan kustannukset jaetaan tuetun hankkeen kustannuksiksi ja muun toiminnan kustannuksiksi. Jos samaan tositteeseen perustuva kustannus jaetaan useamman kuin yhden tuetun hankkeen kustannukseksi, tuetut osuudet yhteensä eivät saa ylittää koko kustannusta.

56 § (12.10.2000/855)
Kehittämishankkeeseen sisältyvien investointien hyväksyttävät kustannukset

Sen lisäksi, mitä 55 §:ssä säädetään, tukea voidaan myöntää sellaisiin kehittämishankkeeseen liittyviin ja sen toteuttamiseksi tarpeellisiin käyttöomaisuushankintoihin ja niiden muutos- ja parannustöihin, jotka eivät liity yritystoimintaan ja joissa kysymyksessä on:

1) rakennusten rakentaminen, laajentaminen tai perusparantaminen;

2) laitteiden ja koneiden hankinta; taikka

3) rakennelmat ja reitistöt.

Tukea ei myönnetä rakentamattoman maan hankintaan.

Tukea kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan kuitenkin myöntää, jos hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja rakennus on tarpeen tämän asetuksen mukaisen kehittämishankkeen toteuttamiseksi ja tuen hakija esittää siihen erityisen päteviä perusteita.

Edellä 53 §:ssä tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin ei saa myöntää 4 luvussa tarkoitettua investointitukea.

57 § (9.8.2001/712)
Tuen enimmäismäärä

Tukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, jotka liittyvät: (14.12.2006/1154)

1) kehittämishankkeeseen liittyvien esiselvitysten toteuttamiseen;

2) teknisenä apuna tavoite 1 -ohjelman, alueellisen maaseutuohjelman ja maaseudun yhteisöaloiteohjelman toteuttamiseen;

3) sellaisiin yleiskustannuksiin, jotka yhteisölle aiheutuu paikallisena toimintaryhmänä toimimisesta;

4) sellaisiin kehittämishankkeisiin, joihin kuuluu useiden saman alan hankkeiden yhteensovitus;

4 a) Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman alueella toteutettavaan vesivarahankkeeseen; (14.12.2006/1154)

5) perustellusta syystä 53 §:ssä tarkoitettuihin kehittämis- tai tutkimushankkeisiin.

Tukea 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin voidaan myöntää muissa kuin 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa enintään 90 prosenttia kehittämishankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Tuen määrä ei voi kuitenkaan ylittää sen asianomaisen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun ohjelman mukaista tuen enimmäismäärää, jota koskevista varoista kehittämishanke rahoitetaan. (16.6.2005/428)

Edellä 52 §:n 2 momentin 1–4 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin sisältyviin 56 §:n mukaisiin investointeihin sekä 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin tukea voidaan myöntää enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. (14.12.2006/1154)

Tukea 1 momentin 4 a kohdassa tarkoitettuun vesivarahankkeeseen voidaan myöntää 100 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista vain, jos asianomainen kunta tai kuntayhtymä tai, jos hanke toteutetaan Kainuun hallintokokeilusta annetun lain (343/2003) 2 §:ssä tarkoitetulla kokeilualueella, maakuntavaltuusto on antanut sitoumuksen maksaa se osuus hankkeen kustannuksista, jota ei voida rahoittaa Euroopan yhteisön varoin, ja että se noudattaa, mitä kyseisten varojen käyttämisestä Euroopan yhteisön lainsäädännössä, rahoituslaissa ja sen nojalla säädetään tuen myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta ja seurannasta. Jos hanke toteutetaan Kainuun hallintokokeilusta annetun lain (343/2003) 2 §:ssä tarkoitetulla kokeilualueella, on lisäksi otettava huomioon maakuntavaltuuston lain 11 §:n 3 momentin nojalla asettamat ehdot ja ohjeet. (14.12.2006/1154)

57 a § (17.1.2002/29)
Yritysryhmän kehittämishankkeet

Tuki 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin myönnetään vähämerkityksisestä tuesta annetussa komission asetuksessa (EY) 69/2001 tarkoitettuna vähämerkityksisenä tukena siten, että tuen määrä jaetaan laskennallisesti yrityskohtaiseksi vähämerkityksiseksi tueksi samassa suhteessa, kuin kehittämishankkeesta aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset kohdistuvat kehittämishankkeeseen osallistuviin yrityksiin. Sellaisen yrityksen kustannusosuuteen, joka on aikaisemmin saanut vähämerkityksistä tukea, voidaan tukea myöntää kuitenkin enintään määrä, joka vastaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän ja yritykselle päätöstä edeltäneenä kolmena vuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen erotusta. Tukea ei myönnetä muiden kuin rahoituslaissa tarkoitettujen yrityksen kustannusosuuteen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että ne yritykset, joita koskeviin kustannuksiin tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena, ovat suostuneet sanottuun menettelyyn ja sitoutuneet noudattamaan vähämerkityksisen tuen ehtoja.

Poiketen siitä, mitä 55 §:n 1 momentissa ja 56 §:ssä säädetään, hyväksyttäviin kustannuksiin sovelletaan, mitä 48 §:n 1-3 momentissa tukitasoja lukuun ottamatta säädetään. Tukea voidaan lisäksi myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat hankkeeseen osallistuvien yritysten esiintymisestä messuilla ja vastaavissa tilaisuuksissa, yritysten esitteiden laatimisesta, yritysten yhteisen markkinapaikan kehittämisestä tietoverkkoon ja niihin verrattavasta toiminnasta, sekä kehittämishankkeen vastuullisen toteuttajan 55 §:n 1 momentin 1, 2 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin siltä osin, kuin ne eivät jo sisälly edellä lueteltuihin kustannuksiin. (7.2.2002/93)

58 § (16.11.2000/945)
Teknisen avun hyväksyttävät kustannukset

Tukea tekniseen apuun voidaan myöntää ohjelmien toteuttamisen kannalta tarpeellisiin kustannuksiin siten, kuin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 1685/2000 11. säännössä säädetään.

2 momentti on kumottu A:lla 17.10.2001/852.

Kansallisista varoista voidaan teknistä apua käyttää alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa ja tavoite 1 -ohjelmaa toteutettaessa ohjelmien toimeenpanoon osallistuvien muiden henkilöiden kuin vakinaisten virkamiesten palkoihin ja matkakustannuksiin.

Sen lisäksi, mitä 3 momentissa säädetään, alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa toteutettaessa sanottua teknistä apua voidaan käyttää muihin 1 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Teknistä apua voidaan käyttää määräaikaisten, enintään kolmen vuoden pituisten työ- tai virkasuhteiden palkkakustannuksiin.

59 § (3.4.2003/279)
Muut tuen myöntämisen edellytykset

Edellytyksenä tuen myöntämiselle kehittämishankkeeseen on lisäksi, että:

1) kehittämishanke toteutetaan asetetussa määräajassa hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen;

2) tuen saaja harjoittaa tuettavaa toimintaa ilman toiminnan olennaista supistamista tukipäätöksessä asetettavan vähimmäisajan;

3) tuen saaja ei luovuta tuen kohteena ollutta käyttöomaisuutta viiteen vuoteen ilman työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumusta;

4) tuen saaja pitää kirjanpitoa ja säilyttää tositteet vähintään 16 §:ssä säädetyn tavoin;

5) tuen saaja ja sellainen alihankkija tai palvelun antaja, joka sopimuksen nojalla toteuttaa osan kehittämishankkeesta, sopivat kirjallisesti siitä, että tuen saaja voi tuen käyttöä tarkastavan viranomaisen yksilöidystä pyynnöstä antaa kyseiselle viranomaiselle kumpaakin osapuolta koskevat tarvittavat tiedot alihankinta- tai palvelutoiminnasta kaikkien tuettujen toimintojen osalta.

10 luku

Asumisen tukeminen

60 §
Asuntolaina

Asuinrakennusta varten voidaan myöntää vain lainaan liittyvää tukea. Asuntolainaa voidaan myöntää rahoituslain 22 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin asuntotilan hankintaa lukuun ottamatta tämän asetuksen 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun maataloutta harjoittavan yrittäjän lisäksi sille, jonka määräysvallan perusteella yhteisön katsotaan täyttävän 12 §:ssä säädetyt edellytykset. Tuen saajan ja tuettavan maatilan tulee muilta osin täyttää 13, 16–21 ja 25 §:ssä säädetyt edellytykset ottaen huomioon, mitä 62 §:ssä säädetään. Edellä 15 §:ssä tarkoitetun taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamiseksi riittää maksuvalmiuden selvittäminen. (12.10.2000/855)

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös myönnettäessä tukea asuinrakennuksen peruskorjaamiseen tai laajennukseen taikka asuinympäristön parantamiseen.

Lainaa voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Lainaa myönnettäessä on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että toimenpiteillä edistetään hyvää ympäristön laatua.

Asuntolainoitettavassa uudisrakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa uudisrakennuksessa olevan asunnon huoneistoala yhteensä enintään 200 neliömetriä. Laajennustapauksissa huoneistoala voi olla edellä mainittua suurempi, jos se asunnon toiminnallisuuden tai muun perustellun syyn takia on tarkoituksenmukaista. Peruskorjattavassa asuinrakennuksessa lainoitettava huoneistoalaosuus voi olla enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

61 §
Asuntotilan lainoitus

Lainaa asuntotilan hankintaan voidaan myöntää 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen tuen saajien lisäksi yhdelle tai useammalle luonnolliselle henkilölle, joka saa toimeentulonsa muusta kuin rahoituslain mukaisesta elinkeinotoiminnasta.

Lainaa asuntotilan hankintaan voidaan myöntää enintään kahden hehtaarin suuruisen, taaja-asutuksen ulkopuolella sijaitsevan asuntotilan tai sen määräosan hankkimiseen, jos tilalla on vähintään tyydyttävässä kunnossa oleva ja kooltaan riittäväksi katsottava asuinrakennus. Jos asuntotilan vaatimukset täyttävä alue on suurempi kuin kaksi hehtaaria, sen hankintahinnasta voidaan lainoittaa ainoastaan rakennuksen sekä edellä sanotun suuruisen rakennuspaikan osuutta vastaava kauppahinnanosa.

Asuntotilan hankintaan myönnettävään lainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 30 prosenttia asuntotilan hankintahinnasta.

Asuntotilan hankintaan myönnettävään lainaan sovelletaan, mitä maanostolainasta säädetään.

62 §
Enimmäistulot (8.1.2004/1)

Lainaan liittyvää tukea tai valtionlainaa rahoituslain 22 §:n 1 ja 2 momentissa mainittuihin tarkoituksiin ei saa myöntää sille, jonka kokonaistulot ylittävät yhteensä 31 600 euroa vuodessa. Jos hakijoina ovat aviopuolisot tai 20 §:n 5 momentissa tarkoitetut henkilöt taikka toinen heistä, vastaavat kokonaistulot eivät saa ylittää 45 200 euroa vuodessa. Jos hakijana muutoin on useampi kuin yksi henkilö, otetaan huomioon eniten ansaitsevan tulot. (8.1.2004/1)

Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti. Tarkistuksesta on ilmoitettava Suomen säädöskokoelmassa. (10.2.2005/81)

63 §
Kokonaistulo

Kokonaistulolla tarkoitetaan 62 §:ssä asian vireilletuloajankohtaa edeltävässä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettuja tulon hankkimisesta johtuneilla kustannuksilla vähennettyjä tuloja. Kokonaistuloissa otetaan kuitenkin huomioon todettavissa olevat tai arvioidut muutokset. (12.10.2000/855)

Edellä 12 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon sen yhteisön osakkaan tai jäsenen ja hänen aviopuolisonsa tai 62 §:n 1 momentin mukaan aviopuolisoon rinnastettavan henkilön tulot, jolla tulot ovat suurimmat. (19.10.2000/878)

64 §
Ikärajasta ja kannattavuusvaatimuksesta poikkeaminen

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 3 momentissa säädetään, tämän asetuksen 60 §:ssä tarkoitettua asuntolainaa asuinrakennuksen peruskorjaamiseen voidaan myöntää maatilan omistajalle, joka on täyttänyt 65 vuotta.

Mitä 23 §:n 2 momentissa säädetään alle 18-vuotiaalle myönnettävästä tuesta, sovelletaan myös 60 ja 61 §:ssä tarkoitettuihin lainoihin.

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 2 momentissa säädetään, tämän asetuksen 60 ja 61 §:ssä tarkoitettua tukea myönnettäessä riittää, että hakija esittää hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävän maksuvalmiuslaskelman.

11 luku

Tutkimusten rahoittaminen

65 § (12.10.2000/855)
Tutkimusvarojen myöntäminen

Maatilatalouden kehittämisrahaston maataloudelliseen tutkimustoimintaan vuosittain osoitetuista varoista voidaan myöntää tukea taloudellisiin, ympäristöön ja teknisiin kysymyksiin liittyviin, sosiaalisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin tutkimuksiin ja selvityksiin, jotka koskevat maatilatalouden ja maaseudun pienyritystoiminnan kehittämistä sekä maatilatalouteen liittyvää rakentamista. Tukea saadaan myöntää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan. Lisäksi tukea voidaan myöntää maatilatalouden tai maatalousoikeuden tutkimukseen liittyvien kongressien järjestelykustannusten kattamiseen, jos kongressin vastuullinen järjestäjä on julkisyhteisö, aatteellinen yhdistys tai niitä vastaava yhteisö.

Valtion talousarviossa maaseudun tutkimustoimintaan varatuista varoista voidaan tukea myöntää sellaisille tutkimushankkeille, joissa selvitetään maaseudun väestön, toimintatapojen, elinkeinojen ja maaseutuympäristön kehittämisen sosiaalisia, taloudellisia, hallinnollisia, alue- ja yhteiskunnallisia tai maatalousoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Tukikelpoisiin kustannuksiin luetaan myös edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemisesta ja kääntämisestä aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset, jollei tutkimuksen julkaiseminen muutoin ole mahdollista 4 momentissa tarkoitetussa tiedonannossa tarkoitetulla tavalla.

Tutkimusvarojen myöntämisen edellytyksenä on, että tutkimustulokset julkaistaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla siten, kuin tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (96/C 45/06), sellaisena kuin se on tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden muuttamisesta annetussa komission tiedonannossa (98/C 48/02), 5 kohdan 1 alakohdan 3 luetelmakohdassa edellytetään ja että tutkimus muutenkin täyttää sanotun tiedonannon 5.14 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun tutkimushankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä sellaiset kohtuulliset kustannukset, jotka johtuvat tutkimusta varten palkatun henkilöstön palkoista, palkkioista ja matkoista, ostopalveluista, tarvikehankinnoista sekä sellaisista ylimääräisistä toimintamenoista, jotka ovat aiheutuneet tutkimukseen tarvitun yhteisön käyttö- tai vaihto-omaisuuden käyttämisestä. Tutkimukseen myönnettyä tukea ei saa käyttää perusinvestointeihin eikä tavanomaisiin kone- tai laitehankintoihin.

Maatilatalouden kehittämisrahastosta tutkimusvaroja voidaan myöntää myös osaamiskeskusten toimintaa varten.

Tutkimukseen voidaan myöntää tukea enintään 100 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista ja enintään määrä, joka hakemuksen kohteena olevaan tutkimushankkeeseen tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (96/C 45/06), sellaisena kuin se on tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle annettujen yhteisön puitteiden muuttamisesta annetussa komission tiedonannossa (98/C 48/02, mukaan enintään voidaan myöntää.

66 §
Tutkimustuen saajat

Tukea tutkimukseen saadaan myöntää sellaiselle virastolle ja laitokselle sekä yhdistykselle, yhtiölle ja muulle yhteisölle, säätiölle ja luonnolliselle henkilölle, jonka voidaan katsoa olevan pätevä tehtävän suorittamiseen.

Sellaisen tehtävän suorittamiseen, jonka tarkoituksena on patentilla suojattavan rakennusaineen, laitteen, koneen tai valmistusmenetelmän keksiminen tai kehittäminen, tutkimusvaroja saa myöntää siten, kuin 65 §:n 7 momentissa mainituissa valtion tukea koskevissa yhteisön puitteissa määrätään.

12 luku

Lainaehdot

67 §
Lainan enimmäismäärä ja laina-aika

Lukuun ottamatta rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettuja lainoja lainaa voidaan myöntää enintään 90 prosenttia tukikelpoisen hankkeen tai toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista. Edellä 60 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen lainaa voidaan kuitenkin myöntää enintään 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista ja, jos kysymys on kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta, enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, ja muuten sekä 61 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Laina-aika on vähintään kolme vuotta.

68 §
Valtionlainan kokonaiskorko

Valtionlainan viitekorko voi olla 6 tai 12 kuukauden euribor -korko.

Viitekorkoon lisätään kahden prosenttiyksikön kiinteä osuus.

Rahoituslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu tämän pykälän 2 momentin mukainen lainan kokonaiskorko vaihtuu laina-aikana viitekoron vaihtelun mukaisesti.

Ehto, joka koskee valtionlainan koron muuttumista 3 momentissa säädetyllä tavalla, on mainittava työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä.

69 §
Korkoetuus

Korkoetuudella tarkoitetaan 68 §:n 3 momentin mukaisen koron ja rahoituslain 25 §:ssä tarkoitetun lainansaajan maksaman koron erotusta.

70 §
Valtionlainojen koroton aika

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomat. Korkovapautena myönnettävä tuki lasketaan 68 §:n 3 momentissa tarkoitetun kokonaiskoron perusteella.

71 §
Vapaavuodet

Päätettäessä valtionlainaa koskevasta tuesta voidaan päättää, ettei yhden, kahden tai kolmen vuoden lyhennyksiä peritä, vaan ne kuitataan maksetuiksi ennen sitä eräpäivää, jona ensimmäinen lyhennys olisi tullut maksaa. Perimättä jäävät lyhennykset lasketaan mukaan tukeen lainaan liittyvää kokonaistukea laskettaessa. Vapaavuosien lyhennyserät otetaan tukea laskettaessa huomioon myönnetyn kokonaislainamäärän mukaan laskettuina.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään erikseen menettelystä siinä tapauksessa, että 1 momentissa tarkoitettuna ensimmäisenä eräpäivänä kuitattavien lyhennysten määrä on suurempi kuin nostettu lainamäärä.

72 §
Vakuudettomuuteen sisältyvän tuen määrä

Jos valtionlaina hyväksytään myönnettäväksi osaksi ilman turvaavaa vakuutta, rahoituslain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu tuen arvo on 0,45 prosenttia lainan määrästä. Jos laina hyväksytään myönnettäväksi kokonaan ilman vakuutta, tuen arvo on 1,0 prosenttia lainan määrästä.

73 §
Korkotukilainan korkotuki

Mitä 69 §:ssä säädetään valtionlainan korkoetuudesta, koskee soveltuvin osin rahoituslain 29 §:n mukaista korkotukilainan korkoa ja korkotukea.

74 §
Lainoihin sisältyvän tuen määrä

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää siitä enimmäiseuromäärästä, joka laina-aikana voidaan enintään käyttää valtionlainan korkoetuutena, vapaavuosien lyhennyksinä, korkovapautena ja vakuudettomuuteen liittyvänä tukena tai korkotukilainan korkotukena.

Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden ja korkotuki neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä.

Valtionlainan korkovapaus lasketaan kokonaiskoron perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä 2 momentissa säädetään. Valtionlainan vapaavuosien lyhennykset lasketaan mukaan hyväksytyn kokonaislainamäärän mukaisina lyhennyksinä.

75 §
Lainamuotoisen tuen tukitaso

Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tukitasolla tarkoitetaan valtionlainan korkoetuuden, vapaavuosien lyhennysten, korkovapauden ja vakuudettomuuden arvon sekä korkotukilainan korkotuen kokonaismäärän osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitasoa laskettaessa diskontataan puolivuosittain maksettava korkoetuus, korkovapaus ja vapaavuosien lyhennykset sekä korkotukilainan korkotuki tuen myöntämisvuoden arvoon.

Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (97/C 273/03) tarkoitettua viitekorkoa.

76 §
Muut lainaehdot

Valtionlainan ja korkotukilainan myöntämisestä, nostamisesta, pääoman ja koron maksamisesta, maksuhelpotuksista ja luottolaitokselle suoritettavasta valtionlainan ja pääomalainan hoitopalkkion sekä korkotukilainan korkotuen maksamisesta, valtionlainojen valtionvastuun toteutumisesta samoin kuin muista lainan hoitoon liittyvistä seikoista säädetään eräistä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä lainoista annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Samoin valtionlainan ja korkotukilainan siirtämisestä ja lainansaajan vastuusta vapauttamisesta sekä valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

13 luku

Valtiontakaus

77 §
Valtiontakauksen ehdot

Valtiontakausta voidaan myöntää pääsääntöisesti sellaisten maaseutuyritysten lainojen vakuudeksi, joiden maatilalla tai yrityksellä ei ole vuokrauksen, maatilan sijainnin, rakennuskannan tai muun vastaavan syyn vuoksi lainan saamiseksi riittäviä vakuuksia eikä hakijan käytettävissä ole muitakaan pankkitoiminnassa yleisesti käytettäviä vakuuksia.

Valtiontakauksia myönnetään ensisijaisesti sellaiseen toimintaan, jolla luodaan uusia työpaikkoja maatiloille tai jonka avulla laajennetaan maatilan tuotantotoimintaa. Valtiontakausta ei myönnetä maanhankintaan.

Valtiontakaus voi ainoastaan erityisestä syystä olla suurempi kuin 50 prosenttia hankkeen tai toimenpiteen kokonaisrahoituksesta. Se ei kuitenkaan saa olla yli 80 prosenttia. Kokonaisrahoituksella tarkoitetaan hankkeen tai toimenpiteen tarkastetun kustannusarvion tai hyväksyttävän tarjouksen sellaista rahoitussuunnitelmaa, johon haetun takauksen kohteena olevan lainan lisäksi sisältyvät mahdollisen avustuksen, muun tuetun rahoituksen ja omarahoituksella rahoitettavat erät. Jos hyväksytty kustannusarvio tai tarjous ylittää 26 a §:ssä säädetyn tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärän, valtiontakaus voidaan myöntää hyväksytyt tukikelpoiset kustannukset ylittävää lainan osaa varten vain, jos takaukseen sisältyvä tuki yhdessä avustuksen ja lainaan liittyvän tuen kanssa ei ylitä hyväksyttyihin tukikelpoisiin enimmäiskustannuksiin perustuvaa tuen enimmäismäärää. (10.2.2005/81)

Rahoituslain 32 §:n mukaisen tuen arvo on 0,45 prosenttia takauksen määrästä. Jos takauksen määrä vastaa koko lainan määrää, tuen arvo on kuitenkin 1,0 prosenttia takauksen määrästä.

Valtiontakausta myönnettäessä peritään lainan saajalta luottolaitoksen välityksellä valtiolle kertamaksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takauksen määrästä, kuitenkin enintään 200 euroa. Lisäksi takauksesta peritään lainan saajalta puolivuosittain jälkikäteen puolivuotismaksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takausluoton kulloinkin jäljellä olevasta määrästä. Takauksesta perittävät maksut on maksettava vuosittain kahdessa erässä rahoituslain nojalla myönnettyjen valtionlainojen eräpäivinä. (10.2.2005/81)

Valtio ja rahoituslain 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu keskusrahalaitos voivat sopia puolivuotismaksujen perimisen jättämisestä luottolaitoksen tehtäväksi niin, että 0,2 prosenttia takausluoton kulloinkin jäljellä olevasta määrästä saadaan jättää tulouttamatta korvauksena sanotusta tehtävästä. Muilta osin maksut tuloutetaan maatilatalouden kehittämisrahastoon.

14 luku

Tuen hakeminen ja myöntäminen

78 §
Tuen hakeminen

Yrityksille myönnettävää tukea ja asuntolainaan liittyvää tukea koskeva hakemus on toimitettava sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella yritys sijaitsee. Asuntotilalainaa koskeva tukihakemus jätetään sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella asuntotilan asuinrakennus sijaitsee. Kehittämishanketta koskeva hakemus on jätettävä sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella kehittämishanke on tarkoitus pääosin toteuttaa. Valtakunnallista kehittämishanketta, tutkimushanketta ja eräitä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella määrättäviä INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmaa koskevia kehittämishankkeita koskeva hakemus on jätettävä maa- ja metsätalousministeriölle. (8.5.2002/356)

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävissä tapauksissa työvoima- ja elinkeinokeskus saa siirtää sille jätettävän INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmaa koskevan hakemuksen toisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen ratkaistavaksi tai hakemuksen saa jättää muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Jos yhteisön rahoitusosuuden myöntää maakunnan liitto, hakemuksen jättämiseen on lisäksi sovellettava, mitä rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetussa laissa (1353/1999) tai sen nojalla säädetään. (8.5.2002/356)

Ympäristönsuojelu- ja vesivarahankkeista työvoima- ja elinkeinokeskuksen on tarvittaessa pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto ennen avustuksen myöntämistä.

Tukea tilanpidon aloittamiseen haetaan luovutuskirjan tai vuokrasopimuksen luonnoksen tai luovutuskirjan esisopimuksen perusteella ja muuhun maan hankintaan asuntotilan hankinta mukaan lukien, luovutussopimuksen luonnoksen tai luovutuskirjan esisopimuksen perusteella. Tukea voidaan kuitenkin hakea saannon tapahtumista osoittavan lopullisen asiakirjan perusteella, jos saannon perusteena on pakkohuutokauppa, testamentti tai perintö ainoana perillisenä taikka jos luovutuksen ajankohta on johtunut luovuttajan äkillisestä vakavasta sairastumisesta tai muusta edellä mainittuihin seikkoihin verrattavasta syystä, johon luovutuksensaaja ei ole voinut vaikuttaa. Tukea irtaimiston hankintaan haetaan tarjouksen perusteella. Tukea siitoslampaiden hankintaan huutokaupasta voidaan hakea lopullisen kauppakirjan perusteella, jos alustava suunnitelma aikatauluineen on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukseen ennen huutokauppaa. Luonnoksen, esisopimuksen tai tarjouksen perusteella ennen hakemuksen vireille tuloa maksettu käsi- tai varausraha voi olla enintään hyväksyttävän hankintahinnan omarahoitusosuuden suuruinen. (8.1.2004/1)

5 momentti on kumottu A:lla 15.4.2004/266.

79 §
Hakuaika

Tukea on haettava ennen työn, kehittämishankkeen tai muun hankkeen aloittamista, maan tai irtaimiston hankkimista taikka tilanpitoon tai toimenpiteeseen ryhtymistä. Jos tukea 78 §:n 4 momentin nojalla voi hakea lopullisen asiakirjan perusteella, tukea on haettava kolmen kuukauden kuluessa asiakirjan allekirjoitusajankohdasta lukien. (8.1.2004/1)

Edellä 65 §:ssä tarkoitettua maataloudellista tutkimushanketta tai 53 §:ssä tarkoitettua valtakunnallista kehittämis- ja tutkimushanketta koskeva hakemus on jätettävä rahoitusvuotta edeltävän lokakuun loppuun mennessä maa- ja metsätalousministeriölle. Erityisestä syystä hakemuksen saa jättää määräajan jälkeenkin, kuitenkin ennen tutkimuksen aloittamista. (12.10.2000/855)

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi ottaa rakentamista koskevan myöhemminkin tehdyn hakemuksen käsiteltäväkseen, jos rakennussuunnitelma tai sen luonnos on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja rakentamisen aloittaminen on johtunut tuen hakijasta itsestä riippumattomasta pakottavasta syystä kuten tulipalosta, eläinten hyvinvointia koskevista välittömiä toimenpiteitä vaativista viranomaisten vaatimuksista tai muusta vastaavasta syystä.

4 momentti on kumottu A:lla 8.1.2004/1.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin tarkoituksiin myönnettäviä tukia lukuun ottamatta tässä asetuksessa tarkoitettuja tukia saa hakea jatkuvasti.

Sen estämättä, mitä 5 momentissa säädetään, markkinatilanteen sitä edellyttäessä tai tukivarojen riittävyyden turvaamiseksi maa- ja metsätalousministeriö voi kuitenkin asetuksella säätää määräajan, jonka kuluessa tukea ei saa hakea asetuksessa säädettyyn tarkoitukseen.

80 §
Lainaa koskeva tukihakemus

Sen lisäksi, mitä 78 §:ssä säädetään, valtionlainaa tai korkotukea koskevaan tukihakemukseen on ennen hakemuksen jättämistä liitettävä luottolaitoksen luottolupaus.

Maksuhelpotuksia koskeva hakemus jätetään luottoa hoitavalle luottolaitokselle.

81 §
Valtiontakauksen hakeminen

Valtiontakausta koskeva hakemus jätetään sille luottolaitokselle, jolta takauksen kohteena olevaa lainaa haetaan tai joka on sen myöntänyt tai jolle se on siirtynyt. Luottolaitoksen on toimitettava hakemus ja sitä koskeva lausuntonsa sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella maaseutuyritys sijaitsee.

82 §
Tuen myöntäminen

Työvoima- ja elinkeinokeskus myöntää tuen. Jos hankkeen kustannukset kuitenkin ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyn enimmäismäärän, hakemuksesta on pyydettävä maa- ja metsätalousministeriön lausunto. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi tarvittaessa hakemuksesta päättää myös myöntämänsä tuen ehtojen muuttamisesta tai lisätuen myöntämisestä hankkeeseen, jos tuen myöntämisen edellytykset edelleen täyttyvät ja hankkeen tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää tuen ehtojen muuttamista tai lisätuen myöntämistä. Lisätuen tarpeen tulee johtua sellaisesta syystä, joka tukea haettaessa ja myönnettäessä ei ollut kohtuudella ennakoitavissa. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi siirtää myöntämänsä tuen maatilan tai maaseutuyrityksen uudelle omistajalle, jos myös uusi omistaja täyttää tuen myöntämisen edellytyksenä olleet ehdot.

Maa- ja metsätalousministeriö myöntää tuen 53 §:ssä tarkoitettuihin valtakunnallisiin kehittämishankkeisiin, 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tutkimuksiin ja 65 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin valtakunnallisiin maaseudun tutkimushankkeisiin sekä tuen, joka sisältyy 77 §:ssä tarkoitettuihin valtiontakauksiin maa- ja metsätalousministeriön antaessa takauksen. Tukea valtakunnallisiin hankkeisiin ei saa myöntää ennen kuin 100 §:ssä tarkoitetulta maaseutupolitiikan yhteistyöryhmältä on saatu asiasta lausunto. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö myöntää INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmasta rahoitettavan tuen, jota haetaan ministeriöltä. Sekä työvoima- ja elinkeinokeskus että maa- ja metsätalousministeriö voivat myöntää tukea 58 §:ssä tarkoitettuihin kustannuksiin. (3.4.2003/279)

Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin tuen kokonaismäärä sekä erikseen mahdollinen EY:n osuus ja kansallinen osuus sekä prosentteina että markkoina ja euroina, hyväksyttävät kustannukset, tarvittaessa niiden jakautuminen, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, ehdot ja menettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot.

Päätös tuen myöntämisestä lakkaa olemasta voimassa vuoden kuluttua päätöksen antamisesta tai, jos tuki on myönnetty rakentamista tai muuta työn suorittamista koskevaan investointiin, viimeistään kahden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei avustusta tai sen ensimmäistä erää ole maksettu tai lainaa tai sen ensimmäistä erää ole nostettu mainituissa määräajoissa taikka avustuksen maksamista tai lainan nostolupaa haettu avustuksen tai sen ensimmäisen erän maksamiselle taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostoluvan hakemiselle säädetyssä määräajassa. Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on kuitenkin asetettava edellä säädettyä lyhyempi voimassaoloaika, jos tuen maksaminen 85 §:n 3 momentissa säädetyissä määräajoissa muuten voisi vaarantua. Valtiontakauksen myöntämistä sekä tuen, valtionlainan ja valtiontakauksen siirtämistä koskeva päätös lakkaa olemasta voimassa vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei takauksen kohteena olevaa lainaa ole myönnettytai siirtämisen perusteena olevaa toimenpidettä toteutettu sanotussa ajassa. Voimassaoloaikaa voidaan pidentää ennen määräajan päättymisestä tehdystä hakemuksesta, jos pidentämiseen on erityisen painavia syitä. Voimassaoloaikaa ei kuitenkaan saa pidentää yli kahden vuoden. Edellä 53 ja 65 §:ssä tarkoitettuja tutkimus- ja kehittämishankkeita koskevan päätöksen voimassaoloaika päättyy kuitenkin sen vuoden lokakuun viimeisenä päivänä, jona päätös on annettu. (16.6.2005/428)

Hylkäävä päätös on perusteltava selkeästi.

82 a § (19.5.2004/388)
Valtiontakauksen vaikutus tukeen

Jos samaan tarkoitukseen haetaan korkotukilainaa ja valtiontakausta, päätökseen valtiontakauksen myöntämisestä on lisättävä ehto, että valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä vähennetään korkotuen määrästä, jos myönnettävä tuki muuten ylittäisi tuen enimmäismäärän.

Jos samaan tarkoitukseen haetaan valtiontakausta ja avustusta, päätökseen valtiontakauksen myöntämisestä on lisättävä ehto, että 1 momenttia vastaava vähennys tehdään avustuksen määrästä.

Siinä tapauksessa, että samaan tarkoitukseen valtiontakauksen lisäksi haetaan sekä korkotukilainaa että avustusta, valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä vähennetään korkotuesta.

15 luku

Tuen maksaminen

83 §
Avustuksen maksava viranomainen

Avustuksen myöntänyt viranomainen maksaa hakemuksesta avustuksen kiinteän tai irtaimen omaisuuden hankinnasta, hankkeen kustannuksista taikka työn tai toimenpiteen suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustuksen maksun teknisestä välittämisestä huolehtii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus saatuaan avustuksen maksavalta viranomaiselta maksumääräyksen.

Maataloudelliseen tutkimukseen myönnettyä tukea koskevat maa- ja metsätalousministeriön maksamat varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion maksuliiketilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan. Tehtävän suorittamiseen voidaan maksaa myös ennakkoa. Ennakkoon sovelletaan, mitä 89 §:n 1 momentissa säädetään.

Yritystoiminnan investointeihin liittyvän tuen maksamisen edellytyksenä on, että investointi on toteutettu myös muiden viranomaisten kuin tuen myöntäjän asettamien rajoitusten ja lupaehtojen mukaisesti ja niiden täyttämisestä on annettu riittävä selvitys.

Avustuksen saa maksaa, vaikka tuen myöntäneen viranomaisen päätös ei olisikaan vielä lainvoimainen. Jos valituksen johdosta annetun lainvoimaisen tuki- tai maksatuspäätöksen mukaan avustuksesta maksettavissa oleva määrä poikkeaa jo maksetusta määrästä, on puuttuva avustus tai sen osa maksettava tuen saajalle mahdollisimman pian. (12.10.2000/855)

84 §
Maksajavirasto

Sellaisen tuen maksamisessa, ennakoiden hakemisessa, tilityksissä ja selvityksissä, jonka kustannuksia rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta, on otettava huomioon, mitä maksajavirastosta yhteisö lainsäädännössä tai laissa säädetään taikka yhteisön lainsäädännön tai lain nojalla säädetään tai määrätään.

85 §
Maksatuksen hakuaika

Edellä 42 §:ssä tarkoitettua nuorten viljelijöiden aloitustukena myönnettyä avustusta lukuun ottamatta avustuksen maksamista on haettava maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyssä tukipäätöksessä asetetussa ajassa.

Avustusta ei makseta viivästyneen hakemuksen perusteella, jollei työvoima- ja elinkeinokeskus ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta ole myöntänyt maksatuksen hakemiselle jatkoaikaa erityisen painavasta syystä. Maksatuksen hakemiselle voidaan kuitenkin myöntää jatkoaikaa enintään kolme kuukautta.

Jos avustus myönnetään ohjelman toimeenpanoon osoitetuista varoista 7–9 luvussa tarkoitettuun toimenpiteeseen tai hankkeeseen taikka sellaiseen 26 §:ssä tai 27 §:ssä tarkoitettuun investointiin, joka koskee maatalouden ensiasteen jalostusta tai muuta yritystoimintaa kuin maataloutta, avustusta tai sen osaa ei saa maksaa seuraavien määräpäivien jälkeen: (14.12.2006/1154)

1) 31 päivä joulukuuta 2008, jos tuki myönnetään 2 §:n 1 momentin 1, 3 tai 3 a kohdassa tarkoitettuun ohjelmaan osoitetuista varoista;

2) 15 päivä lokakuuta 2006, jos tuki myönnetään 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ohjelmaan osoitetuista varoista;

3) 15 päivä joulukuuta 2008, jos tuki myönnetään 2 §:n 2 momentin 2 a kohdassa tarkoitettuun ohjelmaan osoitetuista varoista.

(16.6.2005/428)

Sen lisäksi, mitä rahoituslain 64 §:n 2 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella avustuksen maksamisen hakemisesta säädetään, 3 momentissa tarkoitetun avustuksen maksamista koskeva hakemus on toimitettava avustuksen maksajalle siten, että se saapuu maksavalle viranomaiselle myös asianomaisen ohjelman mukaisessa määräajassa. (14.12.2006/1154)

Edellä 3 momentista poiketen osarahoitettuna tavoite 1 -ohjelmasta myönnetty 26 §:ssä tarkoitettu maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetty investointituki maksetaan kokonaan kansallisista varoista, jos tuen maksamista koskeva hakemus tulee vireille 1 päivänä heinäkuuta 2008 tai sen jälkeen. Osarahoitettuna myönnetty nuorten viljelijöiden aloitustuki maksetaan kokonaan kansallisista varoista 1 päivästä syyskuuta 2008. (14.12.2006/1154)

86 §
Irtaimiston hankintaan myönnetyn avustuksen maksaminen

Irtaimisto katsotaan hankituksi, kun koko kauppahinta on maksettu ja omistusoikeus siirtynyt. Avustusta ei makseta osamaksu kaupalla tai muulla vastaavalla tavalla rahoitettuun hankintaan. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin määrätään.

87 § (14.12.2006/1154)
Nuoren viljelijän aloitustuen maksaminen

Nuorten viljelijöiden aloitustuen 42 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettu avustusosuus maksetaan ilman erillistä hakemusta kolmena vuotuisena eränä. Ensimmäinen avustuserä maksetaan tuen myöntämistä ensiksi seuraavan maaliskuun tai lokakuun viimeisenä päivänä. Toinen erä maksetaan vuoden kuluttua ensimmäisen erän maksamisesta ja kolmas erä vuoden kuluttua toisen erän maksamisesta.

Jos avustusta on 42 §:n 1 momentin nojalla myönnetty 25 000 euroa, avustus maksetaan kolmena vuotuisena eränä, joista ensimmäinen on 10 000 euroa ja kaksi seuraavaa 7 500 euroa. Ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset ovat koulutusvaatimusta lukuun ottamatta täyttyneet. Kolmannen erän maksamisen edellytyksenä on, että koulutusvaatimuksen täyttymisestä on esitetty selvitys.

Jos avustusta on 42 §:n 3 momentin nojalla myönnetty 30 000 euroa, avustuksen ensimmäinen erä on 12 000 euroa ja kaksi seuraavaa 9 000 euroa. Ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset ovat koulutusta ja kokoyksikköjä koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta täyttyneet. Kolmannen erän maksamisen edellytyksenä on, että myös koulutuksesta ja kokoyksikköjen täyttymisestä on esitetty hyväksyttävät selvitykset. Jos tuen saaja on määräajassa esittänyt hyväksyttävän selvityksen koulutusvaatimuksen, mutta ei kokoyksikköjä koskevien vaatimusten täyttymisestä, kolmas avustuserä on 4 000 euroa ja myönnetyn lainan korkotukena saa käyttää enintään 25 000 euroa.

Jos tukea on myönnetty 42 §:n 1 momentissa tarkoitettu 25 000 euroa ja 42 §:n 5 momentissa tarkoitettu lisätuki 25 000 euroa, ensiksi mainittu avustusosuus maksetaan 2 momentissa säädetyn mukaisesti ja lisätuki kolmena eränä. Lisätuen ensimmäinen erä 8 500 euroa maksetaan vuoden kuluttua, toinen erä 8 500 euroa kahden vuoden kuluttua ja kolmas erä 8 000 euroa kolmen vuoden kuluttua siitä, kun 42 §:n 1 momentissa tarkoitetun aloitustuen viimeinen erä on maksettu. Lisätuen ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja on esittänyt selvityksen kokoyksikkövaatimuksen täyttymisestä.

Jos aloitustukena on myönnetty 42 §:n 3 momentissa tarkoitettu 30 000 euroa ja 42 §:n 5 momentissa tarkoitettu lisätuki 25 000 euroa, ensiksi mainittu avustusosuus maksetaan 3 momentissa säädetyn mukaisesti ja lisätuki kolmena eränä. Lisätuen ensimmäinen erä 8 500 euroa maksetaan vuoden kuluttua, toinen erä 8 500 kahden vuoden kuluttua ja kolmas erä 8 000 kolmen vuoden kuluttua siitä, kun 42 §:n 3 momentissa tarkoitetun aloitustuen viimeinen erä on maksettu. Jollei hyväksyttävää selvitystä neuvontapalvelujen käytöstä ole esitetty määräajassa, lisätuen kolmas erä on kuitenkin 3 000 euroa.

Tuen maksaminen aloitetaan 1 momentin mukaisesti ainoastaan, jos tuen maksamisen edellytykset ovat 2–5 momentissa säädetyin poikkeuksin täyttyneet. Edellytysten täyttymistä koskeva selvitys on toimitettava tuen myöntäjälle kahden kuukauden kuluessa ennen avustuksen maksamiselle säädetyn määräajan päättymistä. Kokoyksikkövaatimuksen täyttymistä koskeva selvitys on kuitenkin toimitettava kahden kuukauden kuluessa mainittujen edellytysten täyttymiselle 42 §:n 3 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä. Mitä 85 §:n 2 momentissa säädetään tuen maksamisen hakuajan pidentämisestä, sovelletaan edellä mainittujen ja 7 momentissa tarkoitettujen selvitysten toimittamiseen. Hyväksyttyjen selvitysten perusteella maksetaan kolmas erä sinä säännönmukaisena maksuajankohtana, joka ensiksi seuraa hyväksyttävien selvitysten toimittamista määräaikana.

Edellä 42 §:n 4 momentissa tarkoitettujen neuvontapalvelujen käyttämisestä on toimitettava selvitys tuen myöntäneelle työvoima- ja elinkeinokeskukselle kerran vuodessa tilanpidon aloittamisesta lukien kolmen täyden kalenterivuoden ajan viimeistään kutakin kalenterivuotta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

87 a § (14.12.2006/1154)
Nuoren viljelijän aloitustuen korkotuen määrän varmistaminen

Jollei nuori viljelijä, jolle on myönnetty 42 §:n 3 momentissa tarkoitettua korkotukea 30 000 euroa, ole kahden kuukauden kuluessa mainitussa 3 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä osoittanut momentissa säädetyn edellytyksen täyttyneen määräajassa ja samoin kahden kuukauden kuluessa osoittanut 42 §:n 4 momentissa tarkoitetun edellytyksen täyttyneen momentissa säädetyssä määräajassa, korkotukea maksetaan ainoastaan 25 000 euroa.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on ilmoitettava luottolaitokselle ja tuen saajalle kolmen kuukauden kuluessa 42 §:n 4 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä korkotuen lopullinen määrä.

88 § (8.5.2002/356)
Yritystoimintaan myönnetyn rakentamisavustuksen maksaminen

Rakennusinvestointiin myönnetty tuki maksetaan enintään viidessä erässä. Kansallisista varoista myönnetyn avustuksen erän maksamisen edellytyksenä on, että rakennuksen valmiusaste vastaa maksettavan erän ja aikaisemmin maksettujen erien yhteenlaskettua osuutta avustuksesta. Yhteisön osarahoittamasta avustuksesta maksetaan enintään avustusprosentin mukainen osuus toteutuneista hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustuksen ensimmäisen ja viimeisen erän suuruus on vähintään 20 prosenttia avustuksesta. Viimeinen erä maksetaan vasta, kun hakija on osoittanut rakennuksen valmistuneen hyväksytyn suunnitelman mukaisesti kokonaan.

Maksatuksen hakijan on esitettävä todistus valmiudesta tai valmiusasteesta, jos sen osoittaminen on avustuksen maksamisen edellytyksenä tai jos työvoima- ja elinkeinokeskus sitä edellyttää. Todistuksen antaa viranomainen, josta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, tai muu työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä hyväksytty tarkastaja.

Osarahoitettuna myönnetyn avustuksen maksamista haettaessa on esitettävä tositteet toteutuneiden rakentamiskustannusten määrästä.

Turkistarhan siirtoon pohjavesialueelta myönnetyn avustuksen ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja esittää hyväksyttävän suunnitelman siirrettävän turkistarhan maanpäällisten rakenteiden poistamisen ajankohdasta. Viimeisen erän maksamiseksi tuen saajan on esitettävä hyväksyttävä selvitys siitä, että kaikki tarhan maanpäälliset rakenteet on poistettu, tarha-alue siivottu ja turkiseläinten lanta poistettu. (30.12.2004/1393)

88 a § (19.5.2004/388)
Maatilainvestoinnin lisäavustuksen maksaminen

Edellä 30 a §:n 4 momentissa tarkoitettu lisäavustus, maksetaan viitenä yhtä suurena eränä vuosittain. Erillisen avustuksen ensimmäinen erä maksetaan investoinnin valmistumista tai hankkeen toteuttamista ensiksi seuraavan helmi- tai syyskuun viimeisenä päivänä. Erillisen avustuksen ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja viimeistään kuukautta ennen lisäavustuksen maksupäivää toimittaa työvoima- ja elinkeinokeskukselle hyväksyttävän selvityksen rakennushankkeen valmistumisesta ja tai investoinnin toteuttamisesta investointiavustuksen viimeisen erän maksamiseksi.

Tuki maksetaan viran puolesta. Maksamisen edellytyksenä on, että tuensaaja kirjallisesti vastaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen tuen maksamisen edellytysten täyttymistä koskevaan tiedusteluun hyvissä ajoin ennen maksupäivää. Lisäavustusta ei makseta, ennen kuin työvoima- ja elinkeinokeskus on saanut vastauksen. Lisäavustusta tai sen osaa ei makseta lainkaan, jos tuen saaja ilmoittaa, etteivät lisäavustuksen myöntämisen edellytykset enää täyty.

89 §
Kehittämishankkeeseen myönnetyn tuen maksatus

Kehittämishankkeeseen myönnetty tuki maksetaan osoitettujen kustannusten mukaan vuosittain enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien. Jos kehittämishanke sisältyy maaseudun yhteisöaloiteohjelmaan, maksatuskertoja voi kuitenkin mahdollinen ennakko mukaan lukien olla enintään neljä. Ennakkona voidaan maksaa enintään 30 prosenttia vuotuisesta avustuserästä. Toinen erä voidaan maksaa vasta, kun ensimmäistä ja toista erää vastaava osuus hankkeesta on toteutettu ja selonteko varojen käytöstä on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja valtakunnallisista hankkeista maa- ja metsätalousministeriölle. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja toimittaa määräajassa toiminnastaan, varojen käytöstä ja hankkeen toteuttamisesta selvityksen tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. (8.1.2004/1)

Osarahoitetusta tuesta voidaan maksaa ennakkoa vain, jos tuen saaja on yksityisoikeudellinen yleishyödyllinen yhteisö ja ennakon maksamiseksi esitetään erityisiä perusteita. (12.10.2000/855)

Ennakkoa ei katsota EY:n rahoitusta haettaessa tukikelpoiseksi menoksi. Vuotuista toista ja kolmatta erää maksettaessa on huolehdittava siitä, että viimeistään kolmannen maksuerän jälkeen EY:n varoista ja kansallisista varoista myönnetyn tuen maksetut osuudet ovat tukipäätöksen mukaisessa suhteessa keskenään. Ennakosta mahdollisesti aiheutuva menetys jää kansalliseksi vahingoksi.

Tuki, joka on myönnetty 57 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen investointiin, maksetaan hyväksyttävien tositteiden perusteella enintään kahdessa erässä sen jälkeen, kun investointi on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä tukipäätöksen ehtojen mukaisesti on määräajassa toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

90 § (8.5.2002/356)
Kehittämishankkeeseen sisältyvän rakentamisavustuksen maksaminen

Rakennusinvestointiin myönnetty avustus maksetaan 89 §:stä poiketen mahdollinen ennakko mukaan lukien enintään viidessä erässä. Ennakkona voidaan maksaa enintään 20 prosenttia avustuksesta. Muuten avustuksesta maksetaan enintään avustusprosentin mukainen osuus toteutuneista hyväksyttävistä kustannuksista. Tarvittaessa valmiusaste on osoitettava. Ennakkoa seuraavaa erää maksettaessa on vastaavalla tavalla osoitettava hyväksyttävien kustannusten syntyminen myös ennakon osalta. Viimeinen erä, joka on vähintään 20 prosenttia myönnetystä avustuksesta, maksetaan kuitenkin vasta, kun hakija on osoittanut rakennuksen valmistuneen hyväksytyn suunnitelman mukaisesti kokonaan.

Mitä 88 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitetun avustuksen maksamiseen.

Tukea ei saa maksaa siten, että ohjelmassa kyseiseen toimintalinjaan ohjattavaksi sovittu EY:n tukiosuus ylittyy ohjelmakaudella.

91 §
Tutkimukseen myönnetyn tuen maksaminen

Tutkimukseen myönnetty tuki maksetaan maksettujen kustannusten mukaan vuosittain enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien.

Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Yleensä ennakkona maksetaan kuitenkin enintään puolen vuoden tarvetta vastaava määrä. Seuraava ennakkona maksettava erä voidaan maksaa vasta, kun edellistä erää vastaava osuus tutkimuksesta on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä ja työn edistymisestä on toimitettu maa- ja metsätalousministeriölle. Selvityksen tulee sisältää tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista.

Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja toimittaa määräajassa selvityksen toiminnastaan ja varojen käytöstä sekä siitä, että tutkimus on toteutettu tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. Viimeinen erä on vähintään 15 prosenttia tuesta.

92 §
Ohjausryhmä

Kehittämishankkeen ja tarvittaessa muun hankkeen ohjausta ja seurantaa varten voidaan valita ohjausryhmä, jonka työvoima- ja elinkeinokeskus hyväksyy ja johon kuuluu työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustajan lisäksi hankkeen muiden rahoittajien edustajia sekä hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävä määrä asiantuntijoita. Ohjausryhmä jätetään kuitenkin pääsääntöisesti valitsematta, jos kehittämishankkeen kustannukset ovat enintään 17 000 euroa. Mitä edellä säädetään työvoima- ja elinkeinokeskuksesta, sovelletaan vastaavasti maa- ja metsätalousministeriöön, jos se myöntää tuen. (12.10.2000/855)

Ohjausryhmästä huolimatta hakija vastaa hankkeen asianmukaisesta toteuttamisesta ja tukivarojen käytöstä säädösten mukaisesti. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustaja ei voi ohjausryhmässä antaa lupaa sellaisiin hankkeen sisältöä, toteuttamista tai rahoitusta koskeviin muutoksiin, joista päättäminen säädösten tai tukipäätöksen mukaan kuuluu työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

Kustannukset, jotka aiheutuvat ohjausryhmään kuuluvien viranomaisten osallistumisesta ryhmän toimintaan, eivät ole hankkeen kustannuksia, jos osallistuminen liittyy viranhoitoon.

93 § (17.1.2002/29)
Tositteiden esittäminen

Jos tuen maksamisen edellytyksenä on tositteiden esittäminen maksavalle viranomaiselle taikka lainaan liittyvässä tuessa luottolaitokselle tai työvoima- ja elinkeinokeskukselle, tälle on toimitettava jäljennökset niistä tositteista, jotka tuen saaja on liittänyt kirjanpitoonsa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperäiset tositteet on säilytettävä siten, että ne ovat viranomaisten saatavilla.

94 § (12.10.2000/855)
Vaikuttavuuden arviointi

Edellä 27, 28 ja 45 §:ssä sekä 7 ja 8 luvussa tarkoitettu tuki myönnetään ehdolla, että tuen saaja esittää tuetun toimenpiteen tai hankkeen toteuttamisesta selvityksen. Selvityksestä on käytävä ilmi, miten toimenpide tai hanke on toteutettu ja mitkä sen vaikutukset ovat. Selvitys on esitettävä kahden vuoden kuluessa tuen viimeisen erän maksamisesta tai lainan nostamisesta. Muista kehittämishankkeista tai tutkimuksista selvitys on toimitettava siten, kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin säädetään.

Edellä 26, 29, 35, 44, 60 ja 61 §:ssä tarkoitettujen tukien sekä 27, 28 ja 45 §:ssä ja sekä 7 ja 8 luvussa tarkoitettujen alle 15 000 euron määräisten tukien vaikuttavuutta seurataan tukijärjestelmäkohtaisilla otantaan perustuvilla arvioinneilla. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että otantaan valittu tuen saaja vastaa niihin kysymyksiin, joita arvioinnin tekijä tai hänen edustajansa tuen saajalle esittää. (19.10.2000/878)

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on arvioitava myöntämiensä tukien vaikuttavuutta ja tuille asetettujen tavoitteiden toteutumista. Koko tukijärjestelmän vaikuttavuuden arvioinnista vastaa maa- ja metsätalousministeriö.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin seurannan ja seurantaa varten suoritettavan otannan toteuttamistavasta ja seurattavista tiedoista.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, maa- ja metsätalousministeriön on määräajoin sopivimmaksi katsomallaan tavalla ja sopivimmaksi katsomassaan laajuudessa tehtävä tai teetettävä arviointeja tässä asetuksessa tarkoitettujen tukijärjestelmien vaikuttavuudesta ja toimivuudesta.

15 a luku (12.10.2000/855)

Valvonnan suorittaminen

94 a § (12.10.2000/855)
Tarkastettavien kohteiden valinta

Maa- ja metsätalousministeriö valitsee vuosittain keskitetysti ne tuensaajat, joiden luona valvonta suoritetaan. Valinta tehdään pääsääntöisesti riskianalyysiin perustuvalla satunnaisotannalla.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa muun syyn perusteella suorittaa tai määrätä suoritettavaksi lisätarkastuksia. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myös omasta aloitteestaan tarvittaessa suorittaa tarkastuksia lisävalvontana. Lisäksi suoritetaan ne lisätarkastukset, joiden tekemistä yhteisöjen toimielimet edellyttävät.

94 b § (12.10.2000/855)
Valvonnan suorittaja

Valvontaa ei saa suorittaa henkilö, joka on päättänyt tuen myöntämisestä tai hyväksynyt maksamisen tai muuten olennaisella tavalla vaikuttanut tarkastettavien kustannusten hyväksymiseen.

Valvontaa suorittavalla henkilöllä tulee olla joko maa- ja metsätalousministeriön antama valtuutuksen sisältävä valvontapassi tai rahoituslain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen tai toimielimen antama valtakirja. Valvontapassi tai valtakirja on pyydettäessä esitettävä tuen saajalle tai tämän edustajalle ennen tarkastuksen aloittamista.

Valvonnassa voidaan tarvittaessa käyttää apuna asiantuntijoita. Asiantuntijalla tulee olla valtuutus 2 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta tai toimielimeltä.

94 c § (12.10.2000/855)
Tarkastuksesta ilmoittaminen

Kansallisesti rahoitettuja tukia valvontaotannan perusteella valvottaessa tarkastuksen ajankohdasta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa tuen saajalle. Lisävalvonta voidaan suorittaa siitä etukäteen ilmoittamatta.

Osarahoitettavia tukia valvottaessa noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään, ellei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

94 d § (12.10.2000/855)
Tarkastuksen suorittaminen

Tarkastus tulee pääsääntöisesti toteuttaa siten, että tuen saajalle tai hänen edustajalleen varataan tilaisuus olla läsnä tarkastusta suoritettaessa.

Tarkastus on suoritettava sillä tavoin, että tarkastuksen perusteella voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset olleet olemassa sekä onko tukipäätöksen ehtoja noudatettu.

Tarkastuksen tulee lisäksi käsittää sekä tuen saajan kirjanpidon, muiden asiakirjojen että tarvittaessa tuensaajan tietojärjestelmien tarkastuksen sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin tuen asianmukaisen käytön varmistaminen edellyttää.

Osarahoitettua tukea valvottaessa on tarkastettava ne seikat, jotka yhteisön lainsäädännössä ja valvontaa koskevissa määräyksissä edellytetään yhteisön tuen osalta tarkastettavaksi. Kansallista tukea valvottaessa on noudatettava soveltuvin osin samoja periaatteita.

94 e § (12.10.2000/855)
Valvontapöytäkirja

Tarkastuksen suorittamisesta on laadittava viipymättä pöytäkirja.

Valvontapöytäkirjasta tulee riittävästi yksilöidä tarkastus, tarkastetut kohteet, tarkastustapa ja tarkastuksen keskeiset havainnot.

Tarkastuksen suorittajan on allekirjoitettava valvontapöytäkirja. Tuen saajalle tai hänen edustajalleen on varattava mahdollisuus lausua käsityksensä tarkastuksesta ja saada se merkityksi pöytäkirjaan tai liitettäväksi siihen. Tuen saajalle on annettava jäljennös pöytäkirjasta, jonka saa lähettää postitse tavallisena kirjeenä.

94 f § (12.10.2000/855)
Toimenpiteet valvonnan johdosta

Valvontapöytäkirja on viipymättä toimitettava tukijärjestelmästä vastaavalle viranomaiselle sekä asianomaisen tuen myöntämistä ja maksamisesta vastanneelle viranomaiselle tai toimielimelle.

Asianomaisen viranomaisen tai toimielimen on tarkastettava, antavatko valvontapöytäkirjassa esitetyt havainnot aihetta jatkotoimenpiteisiin, ja tarvittaessa ryhdyttävä asian edellyttämiin toimenpiteisiin.

16 luku

Tuen irtisanominen ja takaisinperiminen

95 §
Takaisin maksettavat laina- ja avustuserät

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa ja tukea takaisin perittäessä on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuaika, joka ei saa olla avustukselle yhtä vuotta ja valtionlainalle kahta vuotta pitempi.

96 §
Takaisin maksettava korkotuki

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, korkotuki maksetaan omistusoikeuden siirtymispäivään taikka toiminnan lakkaamiseen tai olennaiseen supistumiseen saakka, jollei korkotuen lakkauttamista koskevasta päätöksestä muuta johdu. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka, jollei korkotuen lakkauttamista koskevasta päätöksestä muuta johdu.

17 luku

Erinäiset säännökset

97 § (12.10.2000/855)
Tuen hakemiseen liittyvä neuvonta

Tukea myöntävien viranomaisten on annettava tarvittaessa sellaista yleistä tukijärjestelmiin liittyvää neuvontaa, jonka perusteella tuki- tai maksatushakemuksen tekeminen on mahdollista.

Tukien myöntämisestä ja maksamisesta vastaavien henkilöiden tulee pääsääntöisesti välttää yksityiskohtaisten neuvojen antamista vireillä olevassa asiassa.

98 §
Paikalliset toimintaryhmät (11.4.2001/336)

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myöntää tukea sellaisen paikallisen toimintaryhmän toimintaan, jonka toiminta-ohjelma on 7 §:n 3 momentin 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin hyväksytty. Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää samalla siitä enimmäiseuromäärästä, jonka rajoissa toimintaryhmän puoltamia hankkeita tuetaan.

Tavoite 1 -ohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiseen osallistuvan paikallisen toimintaryhmän päätehtävänä on vastata oman alueensa kehittämissuunnitelman laadinnasta ja täytäntöönpanosta sekä siitä tiedottamisesta. Paikallisen toimintaryhmän tulee avustaa avustuksen hakijoita ja hankkeiden toteuttajia hankkeiden valmistelussa ja toteuttamisessa sekä asioinnissa viranomaisten kanssa.

Paikallinen toimintaryhmä käsittelee sille esitetyt hanke-esitykset ja antaa niistä lausunnon työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka tekee niistä päätökset. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myöntää avustuksen ryhmälle varatusta rahoituskehyksestä vain sellaiselle avustuksen hakijalle, jota paikallinen toimintaryhmä on puoltanut. Tuen saajan on pyydettävä tuen maksamista koskevasta hakemuksesta paikallisen toimintaryhmän lausunto.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy sellaisen rahoituslain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän, jonka tarkoituksena on toteuttaa LEADER+ -yhteisöaloiteohjelmaa tai rahoituslain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua kansallista ohjelmaa. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy samalla myös toimintaryhmän esityksen sen kehittämissuunnitelmaksi. Toimintaryhmää ja sen kehittämissuunnitelmaa hyväksyttäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 7 §:n 3 momentin 5 kohdassa säädetään. (11.4.2001/336)

99 §
Yritys- ja hanketukien yhteensovitus

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen myöntäessä tukea muuhun kuin maatilatalouteen, asuntorakentamiseen tai asuntotilan hankintaan, hakemus on ennen hakemuksen ratkaisemista käsiteltävä työvoima- ja elinkeinokeskuksessa siten, että sekä yritystoiminnan tukemista koskevan lainsäädännön mukaiset yritystuen myöntämisen periaatteet että työvoima- ja elinkeinokeskuksessa noudatetut tuen painopisteet ja EMOTR:n varoilla osarahoitettavien tukien osalta tavoite-, maaseutu- tai yhteisöaloite-ohjelmassa sovitut periaatteet tulevat huomioon otetuiksi. Yhteensovituksessa tulee ottaa huomioon myös edellä sanotun lainsäädännön mukaiset tukitasot jollei EY:n maaseudun kehittämisasetuksessa, rahoituslaissa ja ohjelmissa asetetuista tavoitteista muuta johdu. Hakemuksen käsittelyyn osallistuvat ne työvoima- ja elinkeinokeskuksen osastoilla toimivat yritystukia käsittelevät henkilöt siten, kuin asiasta työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetussa asetuksessa (93/1997) säädetään sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen työjärjestyksessä määrätään. Hakemusasiakirjoihin on liitettävä muistio tai pöytäkirjanote käsittelystä. Muistioon tai pöytäkirjaan tulee sisältyä ehdotus tuettaviksi kustannuksiksi ja tuen määräksi.

100 §
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimii maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, jonka puheenjohtajan ja muut jäsenet valtioneuvosto määrää. Yhteistyöryhmässä tulee olla edustettuina ne ministeriöt, joiden toimialaan kuuluu maaseudun kehittämiseen liittyviä asioita, sekä sellaisia muita organisaatioita, joiden toiminnalla on olennaista vaikutusta maaseudun kehittämisessä. Yhteistyöryhmällä voi olla teemaryhmiä, joista kukin keskittyy johonkin maaseudun kehittämiseen liittyvään osa-alueeseen.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän työ tehdään virkatyönä siltä osin, kuin työ tehdään ministeriössä tai sen tekee muu yhteistyöryhmän jäsenenä toimiva virkamies. Yhteistyöryhmän käyttöön voidaan osoittaa ministeriön vuotuisista toimintamenomäärärahoista vuosittain enintään määrä, joka vastaa kahta prosenttia valtakunnallisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin osoitetusta määrärahasta. Yhteistyöryhmä voi käyttää varoja yhteistyöryhmän kokouspalkkioihin, matkakustannuksiin, muihin palkkioihin ja toimintamenoihin sekä sellaisten yhteistyöryhmän tarvitsemien osa- tai kokopäiväisten toimihenkilöiden määräaikaisiin palkkakustannuksiin, jotka toimivat yhteistyöryhmän tai jonkun sen teemaryhmän sihteerinä tai vastaavassa tehtävässä. Työnantajana on tällöin maa- ja metsätalousministeriö. Palkkiota tai palkkaa voidaan vain poikkeustapauksissa maksaa henkilölle, joka on virkasuhteessa tai muussa työsuhteessa valtioon. (12.10.2000/855)

Toimintaansa varten yhteistyöryhmän on laadittava ohjesääntö, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy. Yhteistyöryhmän on vuosittain annettava selvitys varainkäytöstään ja kertomus toiminnastaan maa- ja metsätalousministeriölle.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tehtävänä on, siten kuin yhteistyöryhmää asetettaessa tarkemmin määrätään:

1) seurata maaseudun valtakunnallista kehitystä;

2) yhteensovittaa maaseudun kehittämistoimia sekä edistää maaseutuun kohdistuvien voimavarojen tehokasta käyttöä;

3) edistää valtakunnallista, alueellista ja paikallista maaseudun kehitystyötä;

4) lisätä valmiuksia hyödyntää EU-osarahoitteisia ohjelmia ja muita maaseudun kehittämisvälineitä;

5) laatia toimintaohjelmia maaseudun kehityksen edistämiseksi;

6) antaa maa- ja metsätalousministeriölle lausunto mukaan lukien ehdotus jakopäätökseksi valtakunnallisista maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeista.

Muilta osin yhteistyöryhmän toimintaan sovelletaan, mitä komiteoista säädetään tai määrätään.

101 §
Muu toimivalta

Jollei rahoituslaissa tai valtioneuvoston asetuksessa toisin säädetä, viranomainen, joka on myöntänyt tuen, päättää myös tukiehtojen muuttamisesta, tuen siirtämisestä sekä muusta yksittäistä tuen saajaa tai samaa kehittämissuunnitelmaa koskevasta asiasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu tuen myöntänyt viranomainen antaa myös rahoituslain 49 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon.

102 §
EU-rahoitus

EMOTR:n varoja voidaan käyttää 26–28, 35, 45, 47, 49 ja 50 §:ssä tarkoitettuihin tukiin sekä siihen osaan 29 §:ssä tarkoitetuista tuista, joka ei ylitä EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 7 artiklassa tarkoitetun tuen enimmäismäärää. (19.5.2004/388)

Ministeriön, jolle maa- ja metsätalousministeriö on rahoituslain 8 §:n 1 momentin nojalla antanut EMOTR:n varoja rahaston rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanoa varten, on annettava maa- ja metsätalousministeriölle yhteisön lainsäädännössä edellytetyt rahaston varojen hallinnointia koskevat tiedot.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus antaa Euroopan yhteisöjen komissiolle todistukset EMOTR:sta myönnettyjen tukienmaksamisesta valtiolle aiheutuneista kustannuksista ja hakee komissiolta sekä ennakkoa että kustannusten korvaamiseen perustuvaa maksatusta saatuaan maa- ja metsätalousministeriön luvan.

103 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000. Asetuksen 11–14 §, 15 §:n 1 ja 2 momentti, 16–25 §, 4–11 luku, 67–71 §, 73–76 §, 14, 15, 15 a ja 16 luku, 97–102 § ja 103 §:n 2 ja 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000. Asetuksen 13 luku tulee voimaan 20 päivänä syyskuuta 2001. Asetuksen 15 §:n 3 ja 4 momentti sekä 72 § tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana. (13.9.2001/795)

Tätä asetusta sovelletaan rahoituslain nojalla tehtyihin hakemuksiin, jotka tämän asetuksen voimaan tullessa ovat vireillä.

Tämän päätöksen 102 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan kuitenkin selvityksiin, todistuksiin ja maksatushakemuksiin, jotka koskevat maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994) nojalla myönnettyä tukea.

Sen estämättä, mitä 39 §:n 3 momentissa säädetään, sovelletaan vuonna 2000 vireille tulleisiin hakemuksiin, mitä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1750/1999 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2075/2000 1 artiklan 2 kohdassa säädetään. (17.10.2001/852)

103 a § (17.10.2001/852)
Tilanpidon aloittamisen ja maan hankinnan tuen siirtymäsäännös

Sen estämättä, mitä 78 §:ssä tuen hakemisesta asiakirjan luonnoksen perusteella ja 79 §:ssä tuen hakemisen ajankohdasta säädetään, nuorten viljelijöiden aloitustukea ja rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettua tukea maanhankintaan voidaan myöntää, jos tukea ei ole voinut hallinnollisista syistä hakea tässä asetuksessa tarkoitetuin tavoin määräajassa ja jos

1) tilanpidon aloittamista koskeva luovutuskirja tai vuokrasopimus on allekirjoitettu 1 päivän marraskuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana, molemmat päivät mukaan lukien, tukea ei ole haettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja hakemus tulee vireille viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2001;

2) tilanpidon aloittamista koskeva luovutuskirja tai vuokrasopimus on allekirjoitettu ja hakemus on tullut vireille 1 päivän marraskuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana, molemmat päivät mukaan lukien;

3) muuta maan hankintaa koskeva luovutuskirja on allekirjoitettu ja hakemus on tullut vireille 29 päivän joulukuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana, molemmat päivät mukaan lukien;

4) muuta maan hankintaa koskeva luovutuskirja on äkillisen kuoleman, vakavan sairauden, pakkohuutokaupan tai pakkohuutokaupan peruuttamiseksi tai niihin verrattavan muun painavan syyn takia allekirjoitettu 29 päivän joulukuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä aikana, tukea ei ole haettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja hakemus tulee vireille viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2001.

Tilanpidon aloittamista koskevaan luovutuskirjaan tai vuokrasopimukseen sovelletaan, mitä 36 §:n 2 momentissa säädetään.

Tukea ei saa myöntää, jos päätös hakemukseen annetaan 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen eikä kysymys ole valituksen johdosta annetusta uudesta päätöksestä. (17.1.2002/29)

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.10.2000/855:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000.

19.10.2000/878:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000.

16.11.2000/945:

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä marraskuuta 2000.

Tätä asetusta sovelletaan hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille 3 päivänä huhtikuuta 2000 tai sen jälkeen.

11.4.2001/336:

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä huhtikuuta 2001.

Tätä asetusta sovelletaan hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille 3 päivänä huhtikuuta 2000 tai sen jälkeen.

9.8.2001/712:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2001.

13.9.2001/795:

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä syyskuuta 2001.

17.10.2001/852:

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä lokakuuta 2001.

Tätä asetusta sovelletaan myös hakemuksiin, jotka tämän asetuksen voimaan tullessa ovat vireillä.

17.1.2002/29:

Tämä asetus tulee voimaan 23 päivänä tammikuuta 2002.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevien 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen kehittämishankkeiden kustannukset eivät ole tukikelpoisia, jos kustannus on syntynyt

1) maaseudun alueellisesta kehittämisohjelmasta rahoitettavissa kehittämishankkeissa ennen 28 päivää syyskuuta 2001;

2) tavoite 1 -ohjelmista rahoitettavissa kehittämishankkeissa ennen 15 päivää elokuuta 2001;

3) LEADER+ -yhteisöaloiteohjelmasta rahoitettavissa kehittämishankkeissa ennen 14 päivää huhtikuuta 2001;

4) POMO+ -ohjelmasta rahoitettavissa kehittämishankkeissa ennen 15 päivää elokuuta 2001, tai

5) INTERREG III -yhteisöaloiteohjelmissa ennen 15 päivää elokuuta 2001, ei kuitenkaan ennen sen yhteisöaloiteohjelman hyväksymistä, josta tuki rahoitetaan.

Tämän asetuksen 93 §:n 2 momenttia sovelletaan myös ennen tämän asetuksen voimaan tuloa tehtyihin sellaisiin tukipäätöksiin, joissa tuen maksamista ei ole aloitettu tai se on kesken. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on ilmoitettava tuen saajalle tuen maksamisen ehtojen muutoksesta.

7.2.2002/93:

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä helmikuuta 2002.

8.5.2002/356:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

Tämän asetuksen 88 ja 90 §:ää sovelletaan tukihakemuksiin, jotka tulevat vireille 1 päivänä kesäkuuta 2002 tai sen jälkeen.

3.4.2003/279:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2003.

Asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Asetuksen 82 §:n 2 ja 4 momenttia sovelletaan kuitenkin myös asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin.

8.1.2004/1:

Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä tammikuuta 2004.

Asetusta sovelletaan myös asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin sekä 89 §:n 1 momentin osalta asetuksen voimaantulon jälkeen vireille tuleviin maksatushakemuksiin.

1.4.2004/213:

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2004.

Asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tässä asetuksessa tarkoitettuja tukia voidaan myöntää ja maksaa vasta sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt niitä koskevat ehdot. (23.6.2004/555)

Ennen hyväksymistä nuoren viljelijän aloitustuki voidaan myöntää, jos tukea on haettu tämän asetuksen tultua voimaan, mutta viimeistään 30 päivänä elokuuta 2004. Aloitustukea ei kuitenkaan makseta eikä tukeen liittyvää korkotukilainaa saa nostaa ennen komission hyväksymistä. Tukea ei saa maksaa eikä, poiketen siitä, mitä eräistä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä lainoista annetun valtioneuvoston asetuksen (808/2000) 6 §:ssä säädetään, lainaa nostaa vastoin komission päätöksen ehtoja. (23.6.2004/555)

Niille tuen hakijoille, joille on myönnetty nuorten viljelijöiden aloitustukea tai käynnistystukea 1 päivän tammikuuta 1995 jälkeen, mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 vireille tulleen hakemuksen perusteella, voidaan 44 §:n 7 momentissa tarkoitettua tukea kuitenkin myöntää ja maksaa tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan sen maatilan tai maatilan osan hankkimiseen, jolla tilanpito on aloitettu tai aloitetaan. (23.6.2004/555)

15.4.2004/266:

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä huhtikuuta 2004. Tämän asetuksen 26 §:n 1 ja 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana. Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

19.5.2004/388:

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä toukokuuta 2004. Tämän asetuksen 26 a, 26 b ja 26 c §, 29 §:n 3 momentti, 30, 30 a ja 31 §, 48 §:n 2 momentti, 82 a ja 88 a § sekä 102 §:n 1 momentti tulevat kuitenkin voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2004.

Asetuksen toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen 15 päivää heinäkuuta 2004. Tukea tämän asetuksen nojalla ei kuitenkaan myönnetä eikä makseta, ellei Euroopan yhteisöjen komissio hyväksy tässä asetuksessa säädettyjä tuen myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja.

Asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Mitä 26 b §:n 1 ja 3 momentissa säädetään aikaisemmin myönnetyn tuen vaikutuksesta hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärään, sovelletaan myös sellaiseen tukihakemukseen, jonka perusteella hakemusta koskeneen muutoksenhaun johdosta tuki myönnetään vasta vuoden 2007 jälkeen ja aikaisempi tukikin samasta syystä on myönnetty vuoden 2007 jälkeen.

30.12.2004/1393:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tätä asetusta sovelletaan tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille 24 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007. Asetuksen 88 §:n 5 momenttia sovelletaan kuitenkin hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille tämän asetuksen tultua voimaan.

Asetuksen 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää ja maksaa vasta sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt tuen enimmäismäärää koskevan muutoksen.

Tuen maksamista ja lainan nostolupaa koskeviin hakemuksiin sovelletaan niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä.

10.2.2005/81:

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä helmikuuta 2005.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tämän asetuksen 87 ja 87 a §:ää sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin. Tämän asetuksen liitettä 1 sovelletaan 7 päivänä huhtikuuta 2004 tai sen jälkeen mutta viimeistään 16 päivänä helmikuuta 2005 vireille tulleisiin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin siltä osin, kuin liitteessä säädetään kananuorikoiden vähimmäismäärästä ja kananuorikon muuntokertoimesta. (16.6.2005/427)

Tuen maksamista ja lainan nostolupaa koskeviin hakemuksiin sovelletaan niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä.

Tämän asetuksen 87 §:n 3 momenttia sovelletaan aloitustukeen kuuluvaan avustukseen, joka on myönnetty 7 päivänä huhtikuuta 2004 tai sen jälkeen vireille tulleen hakemuksen perusteella. (16.6.2005/427)

16.6.2005/428:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Asetuksen 82 §:n 4 momenttia ja 85 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin.

Tukea tämän asetuksen 2 §:n 1 momentin 2 a kohdassa tarkoitetusta ohjelmasta voidaan hakea rahoituslain 64 §:n 1 momentin nojalla annettavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävästä ajankohdasta lukien.

Tukea tämän asetuksen 52 §:n 2 momentin 4 a kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin voidaan myöntää ja maksaa vasta sen jälkeen, kun on todettu, ettei Euroopan yhteisöjen komissio vastusta tuen myöntämisen edellytysten muuttamista säädetyllä tavalla.

14.12.2006/1154:

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä joulukuuta 2006.

Tämän asetuksen 57 §:n 1 momentin 4 a kohtaa ja 4 momenttia sovelletaan tuen myöntämistä koskeviin hakemuksiin, jotka tulevat vireille tämän asetuksen tultua voimaan.

Tämän asetuksen 85 §:n 3 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia sovelletaan sellaisiin maksatushakemuksiin, jotka koskevat 1 päivänä tammikuuta 2001 tai sen jälkeen myönnettyä tukea.

Tämän asetuksen 87 ja 87 a §:ää sovelletaan myös tuen myöntämistä koskevaan hakemukseen, joka on vireillä tämän asetuksen tullessa voimaan, sekä sellaiseen tuen myöntämistä koskevaan päätökseen, joka on annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004 tai sen jälkeen vireille tulleeseen hakemukseen ja jolla myönnetyn avustuksen tai korkotuen maksaminen on kesken.

28.12.2006/1445:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Tätä asetusta sovelletaan tämän asetuksen voimaantultua vireille tuleviin hakemuksiin.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.