Seurattu SDK 717/2014 saakka.

8.11.1991/1055 v. 1993

Kirkkojärjestys

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Kirkolliskokous on kirkkolain (1054/93) 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla hyväksynyt kirkkojärjestyksen seuraavasti:

I Osa

Yleisiä määräyksiä

1 luku

Kirkon tunnustus ja jäsenet

1 §

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

2 §

Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.

3 §

Kirkon jäseneksi otetaan

1) lapsi pyhässä kasteessa;

2) rippikoulun käynyt evankelis-luterilaiseen kirkkoon aikaisemmin kuulunut henkilö, joka ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa; sekä

3) muu säädetyn iän täyttänyt henkilö, joka ei kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, siten, että hän tarpeellisen opetuksen jälkeen saa kasteen tai, jos hänet on oikein kastettu, tunnustaa kirkon uskon.

Kirkon jäseneksi tulee oikein kastettu lapsi sekä asianomaisen ilmoituksen perusteella toiseen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja myös muuhun kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva säädetyn iän täyttänyt henkilö, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa tehdyn sopimuksen kirkon jäseneksi tulemisesta. (10.11.2005/589 v. 2006)

Jos kirkkoherra ei suostu kirkkoon liittymistä koskevaan pyyntöön, hänen on saatettava asia kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ratkaistavaksi.

Henkilö, joka on otettu kirkon jäseneksi edellä 1 momentin 2 tai 3 kohdan mukaisesti, katsotaan rippikoulun käyneeksi ja konfirmoiduksi.

4 §

Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.

Muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan muusta toiminnasta, toimia kummina sekä saarnata jumalanpalveluksessa ja avustaa ehtoollisen jakamisessa samoin perustein kuin kirkon jäsenellä, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa asiasta tehdyn sopimuksen. (11.5.2001/1558)

5 §

Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista.

Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.

II Osa

Jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset ja seurakunnan muu toiminta

2 luku

Kirkon pyhät toimitukset

A. Jumalanpalvelus
1 §

Jumalanpalvelus on kaikille avoin.

Jumalanpalvelukset on pidettävä ja kirkolliset toimitukset suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti.

2 §

Päiväjumalanpalvelus pidetään seurakunnan kirkossa sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Jos kirkkoja on useita, kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto päättää, missä kirkossa tai kirkoissa jumalanpalvelus kulloinkin pidetään. Jumalanpalvelus voidaan pitää myös muualla kuin kirkossa.

Jumalanpalvelus pidetään itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä niin kuin siitä on säädetty tai erityisiä tilaisuuksia varten määrätty.

Muita jumalanpalveluksia pidetään tarpeen mukaan.

3 §

Päiväjumalanpalvelus aloitetaan yleensä kello 10. Jos on perusteltu syy aloittaa jumalanpalvelus jatkuvasti muuhun aikaan, asiasta päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

Jos kahdella samaan seurakuntayhtymään kuuluvalla seurakunnalla on yhteinen kirkko, päättää jumalanpalveluksen aloittamisajasta yhteinen kirkkovaltuusto. Päätös on alistettava sen tuomiokapitulin ratkaistavaksi, jonka alainen seurakuntayhtymä on.

4 §

Saarna on pidettävä kirkkokäsikirjan määräämistä teksteistä ja sen on oltava kirkon tunnustuksen mukainen. Saarna ei saa sisältää sopimatonta viittausta henkilöön tai kiihotusta.

5 §

Päiväjumalanpalveluksessa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa ja messusävelmistöä. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja ja messusävelmiä.

6 §

Päiväjumalanpalvelus on niiden toimitettava, joille papinvirka seurakunnassa on uskottu. Kirkkoherran suostumuksella tai lääninrovastin määräyksestä sen voi toimittaa myös muu pappi.

Henkilö, joka on saanut oikeuden toimia lehtorina, voi saarnata jumalanpalveluksessa kirkkoherran luvalla.

Kirkkoherra voi yksittäistapauksessa kutsua evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidun, kristillisestä vakaumuksesta tunnetun jäsenen saarnaamaan jumalanpalveluksessa. (8.5.1999/1234)

4 momentti on kumottu P:llä 8.5.1999/1234.

7 §

Jos sairauden tai muun esteen vuoksi ei ole pappia jumalanpalvelusta pitämään, tulee jonkun paikalla olevista seurakunnan viranhaltijoista tai kirkkoneuvoston jäsenistä menetellä, niin kuin siitä kirkkokäsikirjassa määrätään.

8 §

Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto vahvistaa suunnitelman niistä päiväjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista, joista ei ole määrätty kirkkolain 22 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti.

B. Ehtoollinen
9 §

Herran pyhää ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa.

Ehtoollista saadaan viettää, paitsi kirkossa, seurakunnan siunauskappelissa ja kappelissa, myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä tähän tarkoitukseen hyväksynyt. (16.5.2002/1202)

Ehtoollista saadaan tilapäisesti viettää kirkkoherran valvonnassa myös muualla kuin kirkossa tai 2 momentin mukaisesti hyväksytyssä paikassa. Puolustusvoimien kirkollisessa työssä saadaan viettää ehtoollista kirkon tai 2 momentin mukaisesti hyväksytyn paikan ulkopuolella kenttäpiispan valvonnassa. (7.5.2010/666)

10 §

Tarvittaessa voidaan yksittäiselle henkilölle jakaa ehtoollista kirkkokäsikirjan osoittamalla tavalla myös muualla kuin jumalanpalveluksessa.

11 §

Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.

Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan kirkon konfirmoidun jäsenen kanssa. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. (9.11.2001/1163)

Ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen.

12 §

Ehtoollisen jakaa pappi. Lehtorilla on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa ja jakaa ehtoollista 10 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa.

Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. Puolustusvoimien kirkollisessa työssä oikeudesta avustaa ehtoollisen jakamisessa päättää kenttäpiispa. (7.5.2010/666)

Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa.

C. Kaste
13 §

Pyhän kasteen toimittaa pappi.

Oikein kastettua ei saa kastaa uudelleen.

14 §

Jos pelätään lapsen kuolevan eikä pappia ole heti saatavissa toimittamaan kaste, tulee jonkun kirkon jäsenen kastaa lapsi vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Hätäkasteesta on ohjeet kirkkokäsikirjassa. Sen voi toimittaa myös muu kristitty.

Hätäkasteesta on viipymättä ilmoitettava asianomaiseen kirkkoherranvirastoon. Hätäkaste vahvistetaan kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.

15 §

Kirkon jäsenten tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa siitä lapsen vanhempia tai huoltajia.

Milloin toinen tai kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon tai milloin lapsi ei ole vanhempiensa kasvatettavana, hänet voidaan kastaa ottaen huomioon, mitä lapsen kuulumisesta kirkkoon erikseen säädetään.

16 § (7.5.2010/666)

Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö.

Erityisestä syystä kaste voidaan toimittaa, vaikka kastettavalla on vain yksi kummi, joka on konfirmoitu evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen. Päätöksen kasteen toimittamisesta tekee sen seurakunnan kirkkoherra, jonka jäseneksi kastettava liittyy.

Lapselle voidaan erityisestä syystä kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia. Päätöksen kummin lisäämisestä voi tehdä lapsen huoltajien esityksestä lapsen seurakunnan kirkkoherra. Kummin lisääminen merkitään kirkonkirjoihin siinä seurakunnassa, jossa lapsi on kastettu tai liitetty kirkon jäseneksi.

17 § (7.5.2010/666)

Kaste toimitetaan kirkossa, kappelissa, kotona tai muualla sen mukaan kuin pappi ja asianosaiset siitä sopivat. Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa.

Kun kaste on toimitettu, kastetun puolesta rukoillaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa.

D. Avioliittoon vihkiminen
18 §

Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi.

Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

19 §

Sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa rukoillaan niiden puolesta, joiden avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle.

Vihkiminen toimitetaan kirkossa, kappelissa tai muualla, sen mukaan kuin vihittävät siitä sopivat papin kanssa. (16.5.2002/1202)

20 §

Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.

E. Hautaan siunaaminen
21 §

Seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään.

22 §

Hautaan siunaamisen toimittaa pappi kirkossa tai siunauskappelissa, kappelissa, haudalla taikka vainajan kotona sen mukaan kuin asianomaiset siitä papin kanssa sopivat. (16.5.2002/1202)

Poikkeustapauksessa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

23 §

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

F. Erinäisiä määräyksiä
24 §

Seurakunnan jäsenellä on oikeus saada kirkolliseen toimitukseen toivomansa oman seurakunnan pappi, jollei pakottava syy sitä estä.

Pappi on velvollinen seurakuntansa alueella suorittamaan kirkollisen toimituksen myös toisen seurakunnan jäsenelle. Pappi saa pyynnöstä suorittaa kirkollisen toimituksen myös toisessa seurakunnassa.

25 §

Suorittamastaan kirkollisesta toimituksesta papin on viivytyksettä annettava kirjallinen ilmoitus asianomaisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Avioliittoon vihkimisestä tehtävästä ilmoituksesta on säädetty erikseen.

Papin on annettava asianomaisen pyynnöstä todistus suorittamastaan toimituksesta.

26 §

Kirkollisen toimituksen suorittamisesta ei saa ottaa palkkiota. Seurakunnan puolesta toimitusta suorittamaan kutsutulle papille, lehtorille ja kanttorille voi seurakunta kuitenkin suorittaa palkkiota.

27 §

Piispainkokous määrää, millä edellytyksillä toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön pappi voi yksittäistapauksissa suorittaa kirkollisia toimituksia.

3 luku

Kristillinen kasvatus ja opetus sekä konfirmaatio

1 §

Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä.

2 §

Seurakunnan tulee huolehtia eri ikäisten seurakunnan jäsenten kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta.

3 §

Seurakunnan tulee pitää rippikoulua, jossa nuoria perehdytetään kirkon yhteiseen uskoon ja ohjataan elämään seurakunnan yhteydessä.

Rippikoulua johtaa pappi tai lehtori. Opettajina toimivat heidän lisäkseen kanttorit, nuorisotyönohjaajat ja muut seurakunnan viranhaltijat siten kuin seurakunnan rippikoulun ohjesäännössä määrätään. Tarvittaessa pidetään rippikoulu yksityisesti.

Seurakunnan rippikoulun ohjesäännön hyväksyy kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

3 a § (8.11.2003/1046)

Tuomiokapituli voi määräajaksi myöntää kristilliselle yhdistykselle, säätiölle tai laitokselle luvan pitää rippikoulua. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset luvan myöntämisen edellytyksistä sekä rippikoulujen valvonnasta.

Tuomiokapituli voi peruuttaa rippikoulun pitämistä koskevan luvan, jos järjestelyt tai annettu opetus eivät täytä luvan myöntämiselle määrättyjä edellytyksiä.

4 §

Rippikoulussa annetaan opetusta kirkolliskokouksessa hyväksytyn kristinopin mukaisesti. Käytettävät oppikirjat hyväksyy piispainkokous.

Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta opetuksesta.

5 §

Konfirmaatioon voivat osallistua ne, jotka rippikoulun perusteella siihen oikeutetaan.

Konfirmaatiossa tunnustaudutaan kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydä itsenäisesti ehtoollisella. Konfirmaation toimittaa pappi tai lehtori.

4 luku

Sielunhoito ja rippi; kirkkokuri; diakonia ja lähetystyö

1 §

Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille.

2 §

Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan.

Kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä kirkkoherran tulee oikaista.

3 §

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä diakoniatyön johtosäännössä.

4 §

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä lähetystyön johtosäännössä.

III Osa

Pappisvirka, viranhaltijat ja työntekijät

5 luku

Pappisvirka

1 §

Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.

Pappisvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Piispan viran ollessa avoinna tai piispan ollessa estyneenä tuomiokapituli voi kutsua toisen piispan toimittamaan pappisvihkimyksen. (11.5.2001/439)

Arkkihiippakunnassa kirkkolain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun, pappisvirkaan vihittäväksi hyväksymistä koskevan päätöksen tekemiseen osallistuu ja vihkimisen toimittaa arkkipiispa tai piispa ottaen huomioon, mitä 18 luvun 1 a §:ssä on määrätty tehtävien jaosta. (7.11.1996/678 v. 1997)

2 §

Papiksi vihittävän tulee olla

1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen;

2) suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi; sekä (12.11.2010/1009 v. 2012)

3 kohta on kumottu P:llä 12.11.2010/1009 v. 2012.

4) muutoinkin pappisvirkaan soveltuva.

(9.11.2002/50 v. 2003)

Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset vihkimistä hakevalta vaadittavista todistuksista.

3 § (11.5.2006/590)

3 § on kumottu P:llä 11.5.2006/590.

4 §

Papiksi vihkimistä pyytävän tulee piispalle ja muille tuomiokapitulin jäsenille osoittaa kykenevänsä hoitamaan pappisvirkaa ja sitä varten annettava tuomiokapitulin määräämät näytteet.

5 §

Papiksi voidaan vihkiä henkilö, joka

1) on kutsuttu toimittamaan papinvirkaa;

2) toimii viranhaltijana kirkkohallituksessa tai tuomiokapitulissa; (9.11.2002/1275 v. 2003)

3) on kutsuttu kirkon lähetysjärjestön tai 6 luvun 38 §:ssä mainituin edellytyksin muun kristillisen yhteisön palvelukseen; tai (12.11.2010/1009 v. 2012)

4) toimii teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai muussa korkeakoulussa taikka uskonnonopettajana oppilaitoksessa ja sitoutuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoitamaan myös papinvirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii.

6 §

Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus:

Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

7 §

Papiksi vihkimisen tapahduttua vihitylle annetaan vihkijän allekirjoittama pappeuskirja todistukseksi siitä, että hänet on kutsuttu ja vihitty pappisvirkaan.

8 § (11.5.2001/1558)

Toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskonnollisen yhdyskunnan papin oikeuttamisesta toimittamaan pappisvirkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa päättävät piispa ja tuomiokapituli. Hakijan on annettava tämän luvun 4 §:ssä mainitut näytteet ja 6 §:ssä oleva lupaus. Lisäksi on noudatettava, mitä papiksi vihkimisen edellytyksistä on edellä määrätty. Jos häntä ei aikaisemmin ole vihitty papiksi evankelis-luterilaisessa tai sellaisessa kirkossa, jolla on ehtoollisyhteys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, hänet on vihittävä pappisvirkaan.

Jos kirkolliskokous on hyväksynyt muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa tehdyn sopimuksen pappisviran vastavuoroisesta hyväksymisestä, tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan papin on saadakseen toimittaa pappisvirkaa annettava vain tämän luvun 4 §:ssä tarkoitetut näytteet.

9 §

Jos pappia pyydetään tekemään papillista palvelusta muulle kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvalle kristitylle, hän ei saa siitä kieltäytyä, ellei sellaisen palveluksen tekeminen ole ristiriidassa lain, kirkkojärjestyksen tai kirkon tunnustuksen kanssa. Toimitus on suoritettava kirkkokäsikirjan mukaan.

10 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Pappi kuuluu siihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty pappisvirkaan tai johon hän on tuomiokapitulin suostumuksella siirtynyt. Jos pappi nimitetään papin virkaan toisessa hiippakunnassa, hän siirtyy tähän hiippakuntaan. Papin virasta taikka muusta seurakunnan, seurakuntayhtymän, tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen virasta eronnut pappi kuuluu siihen hiippakuntaan, johon hän erotessaan kuului tai johon hän on tuomiokapitulin suostumuksella siirtynyt.

Seurakuntayhtymän palveluksessa oleva pappi voi kuulua siihen hiippakuntaan, johon seurakuntien läsnä olevien jäsenten kielellinen vähemmistö kuuluu.

11 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Seurakunnan palveluksessa oleva pappi kuuluu samaan rovastikuntaan kuin seurakunta. Seurakuntayhtymän palveluksessa oleva pappi kuuluu samaan rovastikuntaan kuin seurakuntayhtymä.

Jos seurakuntayhtymän alueella on useita samankielisiä rovastikuntia, tuomiokapituli määrää, mihin rovastikuntaan seurakuntayhtymän pappi kuuluu.

Seurakuntayhtymän palveluksessa oleva, kielen perusteella toiseen hiippakuntaan kuuluva pappi kuuluu sen hiippakunnan asianomaiseen rovastikuntaan.

Jollei pappi ole seurakunnan tai seurakuntayhtymän palveluksessa, hän kuuluu samaan rovastikuntaan kuin se seurakunta, jonka jäsen hän on.

Hiippakunnan pappi, joka ei asu hiippakunnan alueella, kuuluu tuomiorovastikuntaan.

6 luku (12.11.2010/1009 v. 2012)

Henkilöstö

A. Virkoja koskevat yleiset säännökset (12.11.2010/1009 v. 2012)
1 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka. Kanttorin ja diakonian virka voidaan kirkkolain 6 luvun 52 §:ssä sanotuilla perusteilla tuomiokapitulin suostumuksella perustaa tai muuttaa osa-aikaiseksi taikka tuomiokapitulin päättämäksi määräajaksi jättää täyttämättä tai täyttää määräajaksi osa-aikaisena.

Seurakunnassa voi olla kirkkoherran viran lisäksi papin virkoina kappalaisen ja seurakuntapastorin virkoja. Muita virkoja seurakunnassa on sen mukaan kuin kirkkovaltuusto päättää.

Seurakuntayhtymässä voi papin virkoina olla seurakuntapastorin virkoja. Muita virkoja seurakuntayhtymän seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä on sen mukaan kuin yhteinen kirkkovaltuusto päättää, jollei toisin säädetä tai seurakuntayhtymän perussäännössä kirkkolain 11 luvun 2 §:n 4 momentin mukaisesti toisin määrätä.

Kahdella tai useammalla samaan hiippakuntaan kuuluvalla seurakunnalla voi olla yhteinen kirkkoherran virka. Tuomiokapituli päättää yhteisen kirkkoherran viran perustamisesta ja lakkauttamisesta. Kahdella tai useammalla samaan hiippakuntaan kuuluvalla seurakunnalla voi olla myös yhteinen kanttorin, diakonian tai seurakunnan taloushallinnon johtotehtäviä koskeva virka, joiden osalta asianomaiset seurakunnat tekevät vastaavat päätökset.

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän lehtorin viroista on säädetty tämän luvun 30–34 §:ssä.

2 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Tuomiokapitulissa on virkoja sen mukaan kuin hiippakuntavaltuusto päättää, jollei toisin säädetä.

Kirkkohallituksessa on virkoja sen mukaan kuin kirkkohallitus päättää, jollei toisin säädetä.

Kirkkolain 6 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuja määräaikaisia virkasuhteita ovat:

1) kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan virkasuhteet, joissa toimikausi on enintään viisi vuotta ja joissa virkasuhteeseen voidaan valita yhteensä enintään 10 vuodeksi. Erityisestä syystä tutkijan toimikautta voidaan jatkaa korkeintaan yhdellä vuodella;

2) kirkkohallituksen palveluksessa ulkomailla palvelevan siirtolaispapin tai turistipapin virkasuhteet, joissa toimikausi kyseisessä virassa on enintään neljä vuotta ja joissa virkasuhteeseen voidaan valita yhteensä enintään 12 vuodeksi.

3 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito.

Ilmoituksessa, joka koskee viran tai muun palvelussuhteen haettavana tai avoimena olemista, on mainittava mahdollisista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä työtehtävien edellyttämästä taikka palvelukseen otettaessa eduksi luettavasta kielitaidosta.

4 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Seurakunnan kirkkoherralta vaaditaan yksikielisessä seurakunnassa sen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kaksikielisessä seurakunnassa vaaditaan seurakunnan enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa.

Muun kuin suomenkielisen tai ruotsinkielisen taikka kaksikielisen seurakunnan kirkkoherran kielitaitovaatimuksista määrää tuomiokapituli.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli päättää saamelaisten kotiseutualueeseen kokonaan tai osittain kuuluvan kaksikielisen seurakunnan kirkkoherran kielitaitovaatimuksista. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli päättää Ahvenanmaan maakunnan alueella toimivan seurakunnan kirkkoherran kielitaitovaatimuksista.

4 a § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kirkollishallinnon muulta henkilöstöltä, jolta edellytetään määrättynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, edellytetään yksikielisessä viranomaisessa viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kaksikielisessä viranomaisessa vaaditaan viranomaisen virka-alueen enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Näistä kelpoisuusvaatimuksista voidaan poiketa johto- tai kielisäännöllä, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai jos eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako viranomaisessa sen sallii taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muita erityisiä syitä.

Kirkollishallinnon muulta kuin 1momentissa tarkoitetulta henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta määrätään johtosäännössä tai kielisäännössä.

4 b § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kielisääntö hyväksytään samassa järjestyksessä kuin johtosääntö. Kaksikielisessä seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä määräykset 4 a §:ssä tarkoitetuista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista on otettava kielisääntöön.

4 c § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Täytettäessä virkaa tai muuta palvelussuhdetta seurakunnassa, joka kuuluu kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, saamen kielen taito katsotaan erityiseksi ansioksi.

5 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Suomen ja ruotsin kielen taito osoitetaan siten kuin suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetussa valtioneuvoston asetuksessa (481/2003) säädetään.

6 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kanttorinvirka voidaan perustaa piispainkokouksen määrittelemää laajaa yliopistotutkintoa, ylempää korkeakoulututkintoa tai muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttäväksi viraksi. Tuomiokirkkoseurakunnassa tulee olla laajaa yliopistotutkintoa edellyttävä kanttorinvirka.

Piispainkokous päättää kanttorin ja diakonian viran kelpoisuusvaatimuksena olevasta tutkinnosta. Se voi tarvittaessa antaa määräyksiä seurakunnan muuhun kristilliseen kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyöhön otettavalta viranhaltijalta vaadittavasta tutkinnosta.

7 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen viran kelpoisuusvaatimuksista ja viranhaltijan tehtävistä määrätään tarvittaessa tuomiokapitulin virkojen osalta tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen virkojen osalta kirkkohallituksen antamissa johtosäännöissä.

8 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Jollei ohje- tai johtosäännöllä toisin määrätä, myöntää:

1) kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto virkavapauden ja vuosiloman seurakunnan muun kuin papin viran haltijalle;

2) yhteinen kirkkoneuvosto virkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan kaikille seurakuntayhtymän viranhaltijoille;

3) kirkkoherra vuosiloman ja vapaa-ajan sekä enintään kahden kuukauden pituisen virkavapauden seurakunnan papin viran haltijalle;

4) tuomiokapituli:

a) vuosiloman, virkavapauden ja vapaa-ajan kirkkoherralle;

b) yli kahden kuukauden virkavapauden seurakunnan muulle papin viran haltijalle;

c) virkavapauden ja vuosiloman tuomiokapitulin viranhaltijalle;

5) kirkkohallitus virkavapauden ja vuosiloman kirkkohallituksen viranhaltijalle.

9 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Jos seurakunnan papin viran haltija pyytää virkavapautta kahta kuukautta pitemmäksi ajaksi muun kuin sairauden tai perhevapaan vuoksi, hänen on liitettävä hakemukseensa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston lausunto.

Papin viran haltijan virkavapautta ja vuosilomaa koskevasta kirkkoherran päätöksestä on ilmoitettava kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle sekä lääninrovastille ja tuomiokapitulille.

Seurakuntayhtymän papin viran haltijan nimikirjaan merkittävästä virkavapaudesta on ilmoitettava tuomiokapitulille.

B. Virkoja koskevat erityiset säännökset (12.11.2010/1009 v. 2012)
10 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kirkkoherran tai kappalaisen virkaa hakevan tulee olla pastoraalitutkinnon suorittanut pappi. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherranvirkaa hakevalta vaaditaan ylempi pastoraalitutkinto. Kirkkoherran virkaan vaaditaan lisäksi seurakuntatyön johtamisen tutkinto.

11 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Pastoraalitutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että pappi on sitä ennen vähintään kaksi vuotta hoitanut papin tai lehtorin virkaa, toiminut teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai uskonnonopettajana oppilaitoksessa tai ollut tuomiokapitulin oikeuttamana pappina tai lehtorina yhdistyksen, yhteisön, säätiön tai laitoksen palveluksessa sekä käyttäytynyt moitteettomasti.

12 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Pastoraalitutkinto, ylempi pastoraalitutkinto ja seurakuntatyön johtamisen tutkinto suoritetaan tuomiokapitulissa. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset näistä tutkinnoista.

13 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.

Kirkkoherra vastaa kirkkoherranviraston toiminnasta ja seurakunnan arkistosta.

Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ylin esimies. Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi päättää, että kirkkoherran alainen viranhaltija tai työntekijä toimii päätöksessä mainittujen kirkkoherran alaisten muiden viranhaltijoiden tai työntekijöiden esimiehenä.

Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa.

Mitä kirkkoherran tehtävistä säädetään tai määrätään, koskee myös sitä, joka määrätään virkaa hoitamaan.

C. Kirkkoherran vaali ja kappalaisen vaali (8.11.2013/415 v. 2014)
14 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Kun kirkkoherran tai kappalaisen virka on tullut avoimeksi, tuomiokapitulin on julistettava virka haettavaksi vähintään 14 päivän hakuajalla julkaisemalla hakuilmoitus asianmukaisella tavalla.

Tuomiokapituli voi päättää enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, ettei kirkkoherran tai kappalaisen virkaa julisteta haettavaksi, jos:

1) on vireillä hanke seurakunnan liittämiseksi toiseen seurakuntaan;

2) tuomiokapituli katsoo seurakuntaa koskevien järjestelyjen voivan aiheuttaa sen, että virka tulee tarpeettomaksi;

3) siihen on muu erityinen syy.

15 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Hakuajan päätyttyä tuomiokapituli tutkii hakijoiden kelpoisuuden virkaan.

Kirkkoherran tai kappalaisen virkaan kelpoinen ei ole hakija:

1) joka ei täytä 10 §:ssä säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia;

2) joka on pidätetty pappisviran toimittamisesta;

3) joka on hakijana välittömällä vaalilla valittavaan kirkkoherran virkaan paitsi 18 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;

4) jolta ilmeisesti puuttuvat viran hoitoon tarvittavat edellytykset.

Tuomiokapituli voi perustellusta syystä päättää viran hakuajan jatkamisesta, uudesta hakumenettelystä tai viran täyttämättä jättämisestä.

16 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Kirkkoherran välitöntä vaalia varten tuomiokapituli tekee vaaliehdotuksen. Tuomiokapituli voi ennen vaaliehdotuksen tekemistä pyytää kirkkoneuvostolta tai seurakuntaneuvostolta lausunnon virkaan kelpoisista hakijoista. Vaaliehdotuksessa tuomiokapituli asettaa vaaliehdokkaiksi kolme kelpoisuusvaatimukset täyttävää hakijaa vaalisijoille siinä järjestyksessä kuin heidät katsotaan taitaviksi ja kykeneviksi virkaan ottaen huomioon viran erityiset tarpeet.

Kun kirkkoherra valitaan välittömällä vaalilla, hakija saa peruuttaa hakemuksensa ennen kuin vaaliehdotus on tehty. Tuomiokapituli voi erityisestä syystä hyväksyä myöhemmin tehdyn peruutuksen.

Kirkkoherran välillistä vaalia ja kappalaisen vaalia varten tuomiokapituli antaa hakijoista lausunnon seurakunnalle. Lausunnossa todetaan hakijoiden kelpoisuus ja arvioidaan heidän taitonsa ja kykynsä haettavana olevaan virkaan.

17 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Tuomiokapituli voi julistaa kirkkoherran tai kappalaisen viran uudelleen haettavaksi kirkkovaltuuston, seurakuntaneuvoston tai kappelineuvoston pyynnöstä, jos virkaa on hakenut vain yksi kelpoinen hakija tai jos seurakunnan etu sitä vaatii.

Jos kirkkoherran tai kappalaisen virkaan ei uutena hakuaikana tule uutta kelpoisuusvaatimukset täyttävää hakijaa, tuomiokapituli antaa kirkkovaltuuston, seurakuntaneuvoston tai kappelineuvoston pyynnöstä kelpoiselle hakijalle viranhoitomääräyksen virkaan. Muussa tapauksessa tuomiokapituli voi perustellusta syystä päättää, että viran täyttämismenettely raukeaa.

Viran täyttämismenettelyn rauettua virka on julistettava haettavaksi vuoden kuluessa hakuajan päättymisestä lukien.

18 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Kun kirkkoherran välitön vaali on saanut lainvoiman, tuomiokapituli antaa viranhoitomääräyksen kirkkoherran virkaan sille, joka on saanut vaalissa enimmät äänet.

Vaaliehdokkaalla, joka vaalin tuloksen mukaan on saamassa viranhoitomääräyksen kirkkoherran virkaan, on oikeus hakea toista kirkkoherran tai kappalaisen virkaa, jos viranhoitomääräystä ei ole annettu kolmen kuukauden kuluessa vaalin toimittamisesta. Jos hän on saamassa viranhoitomääräyksen useampaan virkaan, hänen on viivytyksettä ilmoitettava tuomiokapitulille, minkä viran hän ottaa vastaan.

Muulla vaaliehdokkaalla on oikeus hakea toista kirkkoherran tai kappalaisen virkaa, kun vaali on toimitettu. Hän pysyy kuitenkin ehdolla ensiksi hakemaansa virkaan, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Jos hän on saamassa viranhoitomääräyksen useampaan virkaan, asiassa menetellään siten kuin 2 momentissa säädetään.

Otsikko on kumottu P:llä 8.11.2013/415 v. 2014. (8.11.2013/415 v. 2014)
19 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Kirkkoherran välillistä vaalia ja kappalaisen vaalia varten tuomiokapituli lähettää seurakunnalle hakijoiden hakemukset ja lausuntonsa hakijoista. Tuomiokapituli määrää henkilön, jonka tehtävänä on kirkkoherran välillisen vaalin valmisteleminen seurakunnassa.

Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee virkaan jonkun niistä hakijoista, jotka tuomiokapituli on todennut kelpoisiksi virkaan. Kappeliseurakunnan kappalaisen valitsee kuitenkin kappelineuvosto.

Jollei kirkkoherran välillisessä vaalissa kukaan ole saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan samassa kokouksessa uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen välillä. Tässä vaalissa eniten ääniä saanut tulee valituksi.

Jos äänet kappalaisen vaalissa tai kirkkoherran välillisen vaalin ratkaisevassa äänestyksessä ovat menneet tasan, tuomiokapituli antaa viranhoitomääräyksen jollekin eniten ääniä saaneista hakijoista ottaen huomioon 16 §:n 3 momentissa mainitut seikat.

20 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Kun kirkkovaltuusto, seurakuntaneuvosto tai kappelineuvosto on toimittanut kirkkoherran välillisen vaalin tai kappalaisen vaalin, sen on lähetettävä kirkkoherran tai kappalaisen viran hakemusasiakirjat ja ote pöytäkirjasta tuomiokapitulille. Pöytäkirjan otteeseen on liitettävä ilmoitus siitä, milloin päätös valitusosoituksineen on annettu tiedoksi hakijoille.

Jos virkaan valittu on saamassa viranhoitomääräyksen useampaan virkaan, hänen on viivytyksettä ilmoitettava tuomiokapitulille, minkä viran hän ottaa vastaan. Jos hän peruuttaa hakemuksensa, virka on julistettava uudelleen haettavaksi, jollei kirkkovaltuusto, seurakuntaneuvosto tai kappelineuvosto menettele kirkkolain 6 luvun 11 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti.

Tuomiokapituli antaa virkaan valitulle viranhoitomääräyksen kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston taikka kappelineuvoston päätöksen tultua lainvoimaiseksi.

21-27 §

21-27 § on kumottu P:llä 8.11.2013/415 v. 2014.

E. Kanttorin virka (12.11.2010/1009 v. 2012)
28 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan toiminnassa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta.

29 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kirkkohallitus voi antaa kelpoisuuden kanttorin virkoihin henkilölle, jolla on virkaan vaadittavaa tutkintoa vastaavat tiedot ja taidot.

F. Lehtorin virka (12.11.2010/1009 v. 2012)
30 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Tuomiokapituli voi hakemuksesta myöntää oikeuden toimia lehtorina henkilölle, joka on yliopistossa suorittanut sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt lehtorin viran kelpoisuusvaatimukseksi. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.

Tuomiokapitulin tulee tutkia hänen sopivuutensa seurakunnan palvelukseen noudattaen soveltuvin osin, mitä papiksi vihittävästä on määrätty.

Lehtorina pidetään henkilöä, joka tuomiokapitulin antaman viranhoitomääräyksen perusteella on seurakunnan tai seurakuntayhtymän taikka kirkkolain 6 luvun 8 §:ssä tarkoitetun lehtorin viran haltija tai tuomiokapitulin oikeuttamana on tämän luvun 38 §:ssä tarkoitetun yhteisön palveluksessa.

31 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Lehtorin tehtävänä on hoitaa seurakunnassa kristillistä kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyötä sekä osallistua muuhun seurakuntatyöhön. Lehtorin oikeudesta saarnata jumalanpalveluksessa, jakaa ehtoollista ja toimittaa konfirmaatio määrätään 2 luvun 6 ja 12 §:ssä sekä 3 luvun 5 §:ssä.

32 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Seurakunnassa voi olla vakinaisia ja ylimääräisiä lehtorin virkoja. Ylimääräisiä lehtorin virkoja voi olla myös seurakuntayhtymässä.

Vakinaisen lehtorin viran hakijalta vaaditaan, että hän on suorittanut tämän luvun 10 §:ssä mainitun tutkinnon. Tutkinnon suorittamisen edellytyksistä on soveltuvin osin voimassa mitä tämän luvun 11 §:ssä säädetään.

33 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Vakinaisen lehtorin viran täyttämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kappalaisen viran täyttämisestä 14–17, 19 ja 20 §:ssä säädetään. (8.11.2013/415 v. 2014)

Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto täyttää ylimääräisen lehtorin viran ja pyytää valitulle tuomiokapitulilta viranhoitomääräyksen.

34 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Lehtori kuuluu hiippakuntaan, jonka tuomiokapitulilta hän on saanut nimityksen tai viranhoitomääräyksen taikka oikeuden toimia kristillisen yhdistyksen tai muun yhteisön palveluksessa. Seurakuntayhtymän palveluksessa olevan lehtorin kuulumisesta hiippakuntaan sekä lehtorin kuulumisesta rovastikuntaan on voimassa, mitä 5 luvun 10 §:n 2 ja 3 momentissa on papista säädetty.

G. Seurakuntien yhteiset virat (12.11.2010/1009 v. 2012)
35 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Aloitteen yhteisen kirkkoherran, kanttorin, diakonian tai seurakunnan taloushallinnon johtotehtäviä koskevan viran perustamisesta voi tehdä kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkovaltuusto, seurakuntaneuvosto tai tuomiokapituli.

Kustannusten jakoperusteet vahvistetaan viran perustamisesta päätettäessä.

36 § (8.11.2013/415 v. 2014)

Yhteisen kirkkoherran välillinen vaali toimitetaan seurakuntien kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen yhteisessä kokouksessa noudattaen soveltuvin osin mitä 19 ja 20 §:ssä säädetään.

37 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Seurakuntien kirkkoneuvostot tai seurakuntaneuvostot päättävät yhteisessä kokouksessa yhteistä kirkkoherran, kanttorin, diakonian tai seurakunnan taloushallinnon johtotehtäviä koskevan viran täyttöä ja virkaa koskevista asioista, jollei erikseen toisin säädetä tai määrätä. Jos seurakuntien kirkkoherran virka ei ole yhteinen, puheenjohtajana toimii väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkoherra.

H. Muissa yhteisöissä toimivat papit ja lehtorit (12.11.2010/1009 v. 2012)
38 § (12.11.2010/1009 v. 2012)

Tuomiokapituli voi hakemuksesta antaa papille tai lehtorille oikeuden toimia pappina tai lehtorina kristillisen yhdistyksen, yhteisön, säätiön tai laitoksen palveluksessa. Papille annettavan oikeuden edellytyksenä on lisäksi, että hän on pappina palvellut seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä vähintään kaksi vuotta, jollei hakemuksessa ole kysymys palvelusta kirkon lähetysjärjestössä tai jollei muutoin ole olemassa painavia syitä.

IV Osa

Seurakunnan hallinto

7 luku

Yleisiä määräyksiä

1 §

Kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä säädettyjen alistettavien ohjesääntöjen lisäksi voi seurakunta ja seurakuntayhtymä hyväksyä johtosääntöjä toimielimien, viranhaltijoiden ja työntekijöiden toiminnan sekä seurakunnan muun hallinnon järjestämiseksi.

Ohjesäännössä tai johtosäännössä voidaan määrätä, että toimielimen tai viranhaltijan päätös on tehtävä esittelystä. Kirkkoherra esittelee kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle taikka muulle toimielimelle toimialaansa koskevat asiat, jollei hän ole määrännyt esittelyä muulle viranhaltijalle. (9.5.2003/822 v. 2004)

2 § (8.11.2013/415 v. 2014)

2 § on kumottu P:llä 8.11.2013/415 v. 2014.

3 §

Milloin seurakuntavaaleilla valitun toimielimen jäsen on tilapäisesti estynyt saapumasta kokoukseen, hänen on viivytyksettä ilmoitettava siitä toimielimen puheenjohtajalle. Saatuaan jäseneltä tai muuten luotettavan tiedon esteestä, puheenjohtajan tulee kutsua varajäsen hänen sijaansa.

Jos muu kuin 1 momentissa mainittu luottamushenkilö on tilapäisesti estynyt saapumasta kokoukseen, hänen on, jos hänellä on varajäsen, kutsuttava tämä sijaansa. Myös puheenjohtaja voi toimittaa kutsun varajäsenelle.

Milloin sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja ovat poissa tai esteellisiä jossakin asiassa, valitaan kokousta tai sanotun asian käsittelyä varten tilapäinen puheenjohtaja.

4 §

Toimielimen kokouksessa käsiteltävän asian esittelyn jälkeen on varattava tilaisuus keskustella asiasta. Kun pyydetyt puheenvuorot on käytetty, puheenjohtajan on julistettava keskustelu päättyneeksi.

Milloin päätös on yksimielinen tai tehtyä vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtajan on todettava päätös. Muussa tapauksessa puheenjohtajan on todettava ehdotukset, joita ei kannatuksen puuttuessa oteta äänestettäviksi, ja ehdotukset, joista on äänestettävä. Tämän jälkeen hänen on saatettava toimielimen hyväksyttäväksi äänestystapa ja, jos äänestyksiä on toimitettava useampia, äänestysjärjestys sekä tehtävä äänestysesitys siten, että vastaus ""jaa"" tai ""ei"" ilmaisee kannanoton ehdotukseen.

Äänestys on toimitettava julkisesti joko nimenhuutoäänestyksellä tai puheenjohtajan määräämällä tavalla. Milloin äänestys on toimitettu muulla tavalla kuin nimenhuudon mukaan, on vaadittaessa tai, jos äänestys puheenjohtajan mielestä ei ole antanut selvää vastausta, toimitettava nimenhuutoäänestys.

Äänestyksen perusteella puheenjohtajan on kirkkolain 7 luvun 4 §:n 2 momentin ja 25 luvun 10 §:n mukaan todettava päätökseksi tullut mielipide.

Jos puheenjohtaja katsoo, että päätöksen tekemiseen vaaditaan määräenemmistön kannatus, hänen on ilmoitettava siitä ennen äänestyksen toimittamista ja otettava se huomioon äänestyksen tuloksen todetessaan.

5 §

Kirkkolain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua suhteellista vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin seurakuntavaalien suhteellista vaalitapaa koskevia säännöksiä.

Suhteellinen vaali ja vaadittaessa myös enemmistövaali on toimitettava suljetuin lipuin.

6 §

Toimielimen kokouksesta on pidettävä pöytäkirjaa, jonka puheenjohtaja allekirjoittaa ja sihteeri varmentaa.

Pöytäkirja tarkastetaan toimielimen päättämällä tavalla, jollei tarkastamisesta ole määrätty ohje- tai johtosäännössä.

Sillä, joka on ollut kokouksessa asiaa päättämässä tai esitellyt asian, on oikeus esittää päätöksestä eriävä mielipiteensä. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty. Jos eriävän mielipiteen esittäjä tahtoo saada perustelunsa pöytäkirjaan liitetyiksi, hänen on annettava ne kirjallisina sihteerille viimeistään pöytäkirjaa tarkastettaessa.

7 §

Toimielimen toimituskirjan allekirjoittaa puheenjohtaja ja varmentaa sihteeri, jollei ohje- tai johtosäännössä ole määrätty toisin.

Pöytäkirjanotteen todistaa oikeaksi puheenjohtaja tai sihteeri taikka muu ohje- tai johtosäännössä määrätty henkilö.

8 § (9.5.2003/1276)

8 § on kumottu P:llä 9.5.2003/1276.

9 §

Seurakunnan jäsenellä on oikeus tehdä aloitteita seurakunnan ja seurakuntayhtymän toimintaa ja hallintoa koskevissa asioissa.

Seurakunnan jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleistä mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista. Kirkkoneuvoston tehtävänä on johtaa ja valvoa tätä seurakunnan tiedotustoimintaa.

8 luku

Kirkkovaltuusto

1 §

Kirkkovaltuustoon valitaan jäseniä seurakunnan väkiluvun ollessa

1 000 tai vähemmän 11,
1 001 - 4 000 15,
4 001 - 7 000 19,
7 001 - 10 000 23,
10 001 - 20 000 27,
20 001 - 50 000 33 ja
yli 50 000 39.
2 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Kirkkovaltuusto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikautensa ensimmäisen ja kolmannen vuoden ensimmäisessä kokouksessa.

3 §

Kirkkovaltuusto kokoontuu, kun kokoontuminen määräaikana käsiteltäväksi säädettyjen asioiden takia on tarpeen tai kun valtuuston puheenjohtaja muutoin katsoo sen tarpeelliseksi.

Valtuusto on kutsuttava koolle, jos kirkkohallitus, piispa, tuomiokapituli tai kirkkoneuvosto sitä vaatii taikka jos vähintään neljännes valtuutetuista on ilmoittamansa asian käsittelemistä varten sitä kirjallisesti esittänyt.

4 §

Jos kirkkovaltuuston jäsen haluaa saattaa jonkin asian valtuuston käsiteltäväksi, on hänen tehtävä siitä kirjallinen esitys valtuuston puheenjohtajalle, jonka on viivytyksettä toimitettava se kirkkoneuvoston valmisteltavaksi.

5 §

Kirkkovaltuuston kutsuu koolle puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtaja. Jos varapuheenjohtajallakin on este, kutsun antaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Kutsun valtuuston ensimmäiseen kokoukseen antaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja kokouksen avaa iältään vanhin valtuutettu, joka johtaa puhetta, kunnes valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja on valittu.

Kokouskutsussa on ilmoitettava kokouksen aika ja paikka ja siihen on liitettävä luettelo käsiteltävistä asioista. Kutsu asialuetteloineen on lähetettävä kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenille viimeistään viikkoa ennen kokousta sekä pidettävä seurakunnan ilmoitustaululla viikon ajan ennen kokousta.

Jos asia on kiireellinen eikä tarkoita uutta määrärahaa tai entisen korottamista, kirkkovaltuusto voi päättää ottaa sen käsiteltäväksi, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa.

Jos jotakin asiaa ei ole saatu käsitellyksi kokouksessa ja se on päätetty siirtää käsiteltäväksi jatkokokouksessa, ei tähän tarvitse antaa eri kutsua.

6 §

Asiaa, joka on kirkkoneuvoston valmisteltava, ei saa ottaa päätettäväksi, ellei kirkkoneuvostolla ole ollut tilaisuutta sitä käsitellä.

7 §

Kirkkoneuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tai heidän molempien ollessa estyneenä kirkkoneuvoston määräämän jäsenen on oltava saapuvilla kirkkovaltuuston kokouksessa. Heidän poissaolonsa ei kuitenkaan estä asioiden päättämistä. Kirkkoneuvoston jäsenillä on oikeus olla kokouksessa läsnä.

Edellä 1 momentissa mainittu henkilö saa valtuuston kokouksessa ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei hän ole valtuutettu.

Valtuuston määräämien viranhaltijoiden tulee olla saapuvilla valtuuston kokouksissa antamassa tarvittavia tietoja.

8 §

Kirkkovaltuusto vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

9 luku

Kirkkoneuvosto

1 §

Kirkkoneuvosto päättää kokoontumisensa ajan ja paikan. Kirkkoneuvosto kokoontuu myös, milloin puheenjohtaja katsoo kokouksen tarpeelliseksi tai vähintään neljäsosa jäsenistä sitä kirjallisesti pyytää ilmoittamansa asian käsittelemistä varten.

Kokouksen kutsuu koolle puheenjohtaja kirkkoneuvoston päättämällä tavalla. Samalla on kokouksesta ilmoitettava myös kirkkovaltuuston puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle.

Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajana kirkkoneuvoston kokouksessa

1) kirkkoherran ollessa estynyt tai esteellinen; sekä

2) muutoinkin kirkkoherran ja kirkkoneuvoston yhteisellä päätöksellä varapuheenjohtajan annettua siihen suostumuksensa. Päätös voidaan tehdä myös määräajaksi, kuitenkin enintään kirkkoneuvoston toimikaudeksi tai siihen saakka, kun kirkkoherra taikka varapuheenjohtaja vaihtuu.

(8.11.2002/843 v. 2003)
2 §

Jos kirkkoneuvoston jäsen haluaa saattaa jonkin asian neuvoston käsiteltäväksi, hänen on annettava asiasta kirjallinen esitys puheenjohtajalle, jonka tulee ottaa asia esille neuvoston seuraavassa kokouksessa. Kirkkoneuvoston kokouksessa voi aloitteen tehdä suullisestikin.

3 §

Oikeus olla kokouksessa läsnä ja ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekemiseen on

1) kirkkovaltuuston puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla sekä kappeliseurakunnan kappalaisella tai muulla kappeliseurakunnan papilla kirkkoneuvostossa; (9.5.2003/822 v. 2004)

2) kirkkoneuvoston puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla kirkkoneuvoston jaostoissa; ja

3) kirkkoneuvoston puheenjohtajalla ja kirkkoneuvoston siihen tehtävään valitsemalla jäsenellä johtokunnissa.

Viranhaltijalle voidaan kirkkoneuvoston ohjesäännössä antaa 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet.

4 §

Tilapäisiä tehtäviä varten kirkkoneuvosto voi asettaa toimikuntia, joiden tehtävän ja toiminta-ajan se määrää. Toimikunnassa käsiteltävä asia ja päätös voidaan siirtää kirkkoneuvoston ratkaistavaksi.

5 §

Johtokuntien, toimikuntien sekä kirkkolain 10 luvun 4 §:n 2 momentissa mainittujen luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden päätökset on lähetettävä kirkkoneuvostolle sen ohjesäännössä määrätyllä tavalla.

6 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

6 § on kumottu P:llä 6.5.2011/1014 v. 2012.

7 § (16.5.2002/1202)

Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, kirkon, siunauskappelin tai kappelin käyttöä taikka seurakunnan päätettävissä olevia kolehteja koskevasta kysymyksestä, asia on saatettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

10 luku

Seurakuntayhtymä

A. Seurakuntayhtymän perustaminen
1 §

Kun seurakuntien on kirkkolain 11 luvun 1 §:n mukaan muodostettava seurakuntayhtymä, on kirkkoneuvostojen, väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkoneuvoston aloitteesta, valmistettava ehdotus yhtymän perussäännöksi. Yhteinen ehdotus tai tuomiokapitulin asettaman selvitysmiehen ehdotus on lähetettävä seurakunnissa käsiteltäväksi.

2 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Perussäännössä on mainittava seurakuntayhtymän nimi, kotipaikka ja siihen kuuluvat seurakunnat. Nimen tulee sisältää sana seurakuntayhtymä.

Perussäännössä on määrättävä

1) mitkä hallintoon ja talouteen liittyvät asiat on yhtymän hoidettava;

2) niistä seurakunnalliseen toimintaan kuuluvista tehtävistä ja työmuodoista, jotka kirkkolain 11 luvun 2 §:n 5 momentin mukaan annetaan yhtymän hoidettavaksi; sekä

3) niistä muista asioista, jotka ovat tarpeen seurakuntayhtymän ja siihen kuuluvien seurakuntien välisten asioiden hoitamiseksi.

3 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Jos perussääntöä ei ehditä vahvistaa tai seurakuntavaaleja toimittaa, ennen kuin seurakuntayhtymän on kuntajaossa tapahtuvien muutosten takia aloitettava toimintansa, seurakuntien on kuntajaon muutoksen voimaantulosta lukien väliaikaisesti seurakuntayhtymänä huolehdittava kirkkolain 11 luvun 2 §:ssä mainituista välttämättä hoidettavista asioista.

4 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Seurakuntien kirkkovaltuustot ja kirkkoneuvostot sekä seurakuntaneuvostot jatkavat edelleen toimintaansa 3 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, kunnes uudet toimielimet on muodostettu tai valittu.

Tuomiokapituli vahvistaa väliaikaisen yhteisen kirkkovaltuuston paikkojen jakautumisen seurakuntien kesken kirkkolain 11 luvun 7 §:n mukaisesti ja kirkkovaltuustot tai seurakuntaneuvostot valitsevat sen jäsenet ja henkilökohtaiset varajäsenet. Väliaikainen yhteinen kirkkovaltuusto valitsee jäsenet ja henkilökohtaiset varajäsenet väliaikaiseen yhteiseen kirkkoneuvostoon, johon kuuluu tämän luvun 10 §:n mukaan määrätyn puheenjohtajan lisäksi kahdeksan muuta jäsentä.

5 §

Tuomiokapituli voi määrätä, että seurakuntayhtymän väliaikaiset toimielimet on valittava ja niiden on ryhdyttävä hoitamaan välttämättömiä tehtäviä jo ennen kuin seurakuntayhtymän on kuntajaon muutoksen takia aloitettava toimintansa. Tuomiokapitulin asiana on antaa muutenkin määräykset seurakuntayhtymän muodostamisen yhteydessä tarvittavista väliaikaisista toimenpiteistä.

Seurakuntayhtymän perustamisen tai muuttamisen yhteydessä muodostetuista väliaikaisista toimielimistä on voimassa, mitä vastaavista seurakuntayhtymän toimielimistä on säädetty tai määrätty.

6 § (9.5.2003/822 v. 2004)

6 § on kumottu kirkolliskokouksen päätöksellä 9.5.2003/822 v. 2004.

7 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Väliaikaisen yhteisen kirkkovaltuuston on vahvistettava ensimmäistä vuotta varten tuloveroprosentti sekä hyväksyttävä yhtymän talousarvio.

Väliaikaisesta yhteisestä kirkkovaltuustosta ja väliaikaisesta yhteisestä kirkkoneuvostosta on soveltuvin osin voimassa, mitä yhteisestä kirkkovaltuustosta ja yhteisestä kirkkoneuvostosta säädetään.

8 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa yhtymän seurakuntien tilinpäätökset liittymistä edeltäneeltä vuodelta sekä päättää vastuuvapaudesta.

B. Yhteinen kirkkovaltuusto
9 §

Yhteiseen kirkkovaltuustoon valitaan jäseniä seurakuntien väkiluvun ollessa

10 000 tai vähemmän 21,
10 001 - 20 000 31,
20 001 - 40 000 41,
40 001 - 150 000 51,
150 001 - 300 000 61 ja
yli 300 000 91.

Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa viimeistään vaalivuoden kesäkuussa kirkkolain 11 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsenten paikkojen jaon yhtymään kuuluvien seurakuntien lukumäärän sekä seurakunnissa vuoden alussa olleiden väkilukujen perusteella. (9.5.2003/822 v. 2004)

C. Yhteinen kirkkoneuvosto
10 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Yhteisen kirkkoneuvoston jäseninä ovat tuomiokapitulin seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista määräämä puheenjohtaja ja yhteisen kirkkovaltuuston valitsemat varapuheenjohtaja sekä vähintään 5 ja enintään 15 muuta jäsentä sen mukaan kuin ohjesäännössä määrätään. Kirkkoherraa lukuun ottamatta kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Jäseneksi ja varajäseneksi ei saa valita saman seurakuntayhtymän tai siihen kuuluvan seurakunnan viranhaltijaa eikä työsopimussuhteessa olevaa työntekijää.

Yhteisen kirkkoneuvoston päätöksen noudattamista ja laillisuutta valvoo sen puheenjohtaja, jollei ohje- tai johtosäännössä ole toisin määrätty.

11 §

Seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkkoherroilla sekä, sen mukaan kuin ohjesäännössä määrätään, seurakuntayhtymän johtavilla viranhaltijoilla on oikeus olla läsnä yhteisen kirkkoneuvoston kokouksissa ja ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekemiseen.

D. Seurakuntaneuvosto
12 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Seurakuntaneuvoston puheenjohtajana on seurakunnan kirkkoherra ja varapuheenjohtajana neuvoston toimikauden ensimmäisen ja kolmannen vuoden ensimmäisessä kokouksessa keskuudestaan valitsema jäsen. Jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla seurakunnan väkiluvun mukaan seuraavasti:

2 000 tai vähemmän 8,
2 001– 4 000 10,
4 001–10 000 12,
10 001–20 000 14 ja
yli 20 000 16
13 §

1 momentti on kumottu P:llä 12.5.1995/864.

Seurakuntaneuvosto voi asettaa alaisiaan pysyviä johtokuntia, joiden tehtävät määritellään seurakuntaneuvoston antamissa johtosäännöissä. Johtokunnista on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä kirkkoneuvoston avuksi asetetuista johtokunnista on säädetty tai määrätty.

Tilapäisiä tehtäviä varten seurakuntaneuvosto voi asettaa toimikuntia sekä määrätä niiden tehtävät ja toiminta-ajan.

Seurakuntaneuvostoon sovelletaan myös mitä kirkkoneuvostosta säädetään 9 luvun 2, 5 ja 7 §:ssä. (12.5.2005/237 v. 2006)

14 § (9.5.2003/822 v. 2004)

Seurakuntaneuvostolle on varattava tilaisuus antaa lausunto ennen kuin yhteinen kirkkovaltuusto tekee päätöksen asiassa, joka koskee

1) perussäännön muuttamista;

2) seurakuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelmaa;

3) seurakuntayhtymän talousarviota;

4) yhteisten työmuotojen johtosääntöjä;

5) seurakunnan perustamista, lakkauttamista tai muuta seurakuntajaon muuttamista;

6) asianomaisen seurakunnan virkojen perustamista, lakkauttamista tai muuttamista; sekä

7) asianomaisen seurakunnan toimintaa varten rakennettavia rakennuksia tai niiden peruskorjauksia tai käyttötarkoituksen muuttamista.

E. Erinäisiä määräyksiä
15 §

Jos seurakuntien väkiluvussa tapahtuu vuoden vaihteessa toimitettavan laskennan mukaan sellaisia muutoksia, että ne kirkkolain 3 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan aiheuttavat seurakuntayhtymän siirtymisen toisen tuomiokapitulin alaiseksi, on yhteisen kirkkovaltuuston todettava tämä, minkä jälkeen siirtyminen tapahtuu seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.

16 §

Kirkkohallitus voi antaa ohjeita seurakuntayhtymän perustamismenettelystä sekä sen hallinnosta ja taloudenhoidosta.

11 luku

Muut yhteistoiminnan muodot

1 §

Kirkkolain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa on määrättävä

1) tehtävää hoitava seurakunta tai seurakuntayhtymä;

2) tehtävää johtavan johtokunnan jäsenten lukumäärä ja kuinka monta jäsentä kukin sopimuskumppani saa valita sekä miten jäseniä valittaessa ehkä on vuoroteltava;

3) perusteet, joiden mukaan tehtävän hoidosta aiheutuvat kustannukset jaetaan sopimuskumppanien kesken; sekä

4) oikeudesta luopua yhteistoiminnasta ja sopimuksen rauetessa toimitettavasta taloudellisesta selvityksestä.

2 §

Ennen kuin kirkkovaltuusto hyväksyy yhteistoimintaa johtavan johtokunnan johtosäännön, siitä on hankittava sopimuskumppanien päättävien toimielinten lausunnot.

Tehtävää hoitavan seurakunnan tai seurakuntayhtymän asiana on perustaa tarvittavat virat.

3 §

Kirkkohallitus voi antaa ohjeita tässä luvussa tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämisestä ja hallinnosta.

12 luku

Kappeliseurakunta ja seurakuntapiiri

1 §

Kappeliseurakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä sen ohjesäännöstä päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Yhteiselle kirkkovaltuustolle on varattava mahdollisuus antaa asiasta lausuntonsa. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Kappeliseurakunnassa on sen asioiden hoitamista varten kappelineuvosto, jonka jäsenet kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee toimikaudekseen kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Kappeliseurakunnan kappalainen tai muu kappeliseurakunnan pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa puolesta. (9.5.2003/822 v. 2004)

2 §

Kappeliseurakunnan ohjesääntöön on otettava määräykset kappeliseurakunnan nimestä ja rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta.

Seurakunnan kirkkoherralla ja kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston keskuudestaan valitsemalla jäsenellä on oikeus olla saapuvilla kappelineuvoston kokouksessa ja ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekoon.

3 § (10.11.1994/1692 v. 1995)

3 § on kumottu P:llä 10.11.1994/1692 (v. 1995).

4 §

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän talousarviossa tulee myöntää kappelineuvoston käytettäväksi varoja kappeliseurakunnassa tapahtuvaa toimintaa varten.

Ohjesäännössä voidaan määrätä, että kappelineuvosto päättää seurakunnalle kappeliseurakuntaa varten lahjoitetun tai testamentilla annetun taikka lahjoitusvaroin hankitun sekä sellaisen omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden ja sen tuoton käytöstä.

5 §

Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi muodostaa seurakunnan osasta seurakuntapiirin, valita sen toimintaa johtamaan piirineuvoston ja hyväksyä sille johtosäännön.

Piirineuvostoon sovelletaan, mitä johtokunnasta on säädetty tai määrätty. Piirineuvoston johtosäännössä määrätään sen kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta sekä asioiden käsittelystä ja muista seurakuntapiirin toimintaan liittyvistä asioista.

Piirineuvostolle voidaan myöntää varoja käytettäväksi seurakuntapiirin alueella tehtävässä työssä.

13 luku

Seurakuntajaon muuttaminen

1 §

Seurakuntajaon muuttamista koskeva aloite lähetetään tuomiokapitulille. Seurakuntaneuvoston aloite lähetetään yhteiselle kirkkovaltuustolle, jonka on lähetettävä se tuomiokapitulille oman lausuntonsa ohessa.

Tuomiokapitulin on kuultava aloitteesta niiden seurakuntien ja seurakuntayhtymien kirkkovaltuustoja, seurakuntaneuvostoja ja yhteisiä kirkkovaltuustoja, joita ehdotettu seurakuntajaon muutos koskee. Jos tuomiokapituli pitää aloitetta ilmeisesti epätarkoituksenmukaisena, se voi palauttaa aloitteen sen tekijälle. Jollei tuomiokapituli palauta aloitetta tai jos palautettu aloite saatetaan uudelleen vireille, tuomiokapituli hankkii aloitteesta 2 §:ssä tarkoitetut selvitykset ja kuultuaan tarvittaessa uudelleen edellä mainittuja toimielimiä lähettää asiakirjat oman lausuntonsa ohella kirkkohallitukselle.

Jos seurakuntajakoon on kuntajaon muutoksen johdosta tehtävä vain vähäinen muutos, kirkkohallitus voi ratkaista asian ilman 2 momentissa tarkoitettuja lausuntoja. Jos kirkkohallitus on pannut vireille seurakuntajakoa koskevan asian muulla perusteella, se huolehtii sanottujen lausuntojen hankkimisesta. (9.5.2003/822 v. 2004)

2 §

Tuomiokapituli voi määrätä yhden tai useamman selvitysmiehen tutkimaan aloitteessa tarkoitettua seurakuntajaon muutosta ja tekemään siitä ehdotuksen. Tuomiokapituli voi hankkia aloitteen käsittelyä varten tarpeellisen selvityksen myös muulla tavalla.

Selvitysmiehellä on oikeus tutkia seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimintaa, hallintoa ja taloutta koskevia asiakirjoja sekä saada niiden viranomaisilta tietoja ja muuta apua tehtävänsä suorittamista varten. Selvitysmiehen on lähetettävä tuomiokapitulille ehdotuksensa, johon on liitettävä selvityksessä kertyneet asiakirjat sekä seurakuntien ehkä seurakuntajaon varalta tekemät viranhaltijoiden tai työntekijöiden sijoittamista taikka omaisuuden jakamista koskevat sopimukset.

3 §

Jos viranhaltijoiden ja työntekijöiden siirroista on tehty tai jakoaloitteen vireillä ollessa tehdään 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu sopimus, kirkkohallitus voi vahvistaa sen. Jollei sopimusta ole tehty tai jollei kirkkohallitus voi sitä hyväksyä, siirroista päätetään seurakuntajaon muuttamista koskevassa päätöksessä tai, jos jaossa on muodostettu uusi seurakunta, myöhemmin tehtävässä eri päätöksessä.

Tuomiokapituli antaa siirretylle papille ja lehtorille viranhoitomääräyksen. Kirkkoneuvosto tai 7 §:ssä mainittu järjestelytoimikunta ottaa muut siirretyt viranhaltijat ja sijoittaa siirretyt työntekijät tehtäviinsä. (12.11.2010/1009 v. 2012)

4 §

Jos seurakuntajaon muutoksen johdosta toimitetaan ylimääräiset seurakuntavaalit, päättyy muidenkin kuin seurakuntavaaleilla valittavien luottamushenkilöiden toimikausi.

5 §

Vahvistaessaan seurakuntajaon muutoksen johdosta tapahtuvan omaisuuden jaon kirkkohallitus voi, jolleivat seurakuntien osuudet varoista ja veloista muuten muodostu jakopäätöksen mukaisiksi, velvoittaa seurakunnan suorittamaan toiselle rahakorvauksen sekä määrätä maksuajat ja mahdollisen koron.

6 §

Jos seurakunta on saanut lahjana tai testamentilla omaisuutta määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi, seurakuntajaon muutoksen johdosta tapahtuvasta omaisuuden jaosta päätettäessä on annettava määräykset, joilla omaisuuden käyttö tuohon tarkoitukseen turvataan.

7 §

Kun kirkkohallitus on päättänyt perustaa uuden seurakunnan, tuomiokapitulin on viipymättä asetettava järjestelytoimikunta seurakunnan alueella asuvista luottamustoimiin vaalikelpoisista jäsenistä.

Järjestelytoimikunnan jäsenten ja varajäsenten lukumäärän ja kokoonkutsujan määrää tuomiokapituli. Niiden seurakuntien kirkkoneuvostojen tai seurakuntaneuvostojen, joista uusi seurakunta on muodostettu, on tehtävä tuomiokapitulille ehdotukset järjestelytoimikunnan jäsenistä ja varajäsenistä.

Järjestelytoimikunnasta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä kirkkoneuvostosta tai seurakuntaneuvostosta on säädetty. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

8 §

Järjestelytoimikunnan tulee siihen saakka, kun seurakunnalla on kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto, edustaa seurakuntaa ja huolehtia hallinnon järjestämisestä uudessa seurakunnassa.

Järjestelytoimikunnan asiana on

1) valita kirkon vaalijärjestyksen 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vaalilautakunta ja sen puheenjohtaja huolehtimaan seurakuntavaalien valmistelemisesta ja toimittamisesta, sekä päättää äänestyspaikoista;

2) valmistella kirkkovaltuuston ensimmäisessä kokouksessa esille tulevat asiat;

3) hoitaa muut valmistelu- ja täytäntöönpanotehtävät;

4) tehdä sopimukset viranhaltijoiden siirroista ja työntekijöiden sijoittamisesta; sekä

5) päättää seurakunnan tuloveroprosentista ja muista seurakunnan toiminnasta aiheutuvista välittömistä ja kiireellisistä toimenpiteistä. (9.5.2003/822 v. 2004)

Kirkon vaalijärjestys 1056/1993 on kumottu Kirkon vaalijärjestyksellä 416/2014. Ks. Kirkon vaalijärjestys 416/2014 2 luku 4 §.

9 §

Kun seurakuntavaalien tulos on vahvistettu, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja kutsuu kirkkovaltuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Kirkkovaltuuston on viipymättä ryhdyttävä toimiin, jotka ovat tarpeen seurakunnan hallinnon järjestämiseksi. Valtuuston on tehtävä päätökset kirkkoneuvoston ohjesäännön hyväksymisestä, jäsenten valitsemisesta kirkkoneuvostoon, tarpeellisten toimielimien asettamisesta ja virkojen perustamisesta. Valtuuston on hyväksyttävä myös talousarvio ensimmäiseksi varainhoitovuodeksi.

Kirkkovaltuuston hyväksymää kirkkoneuvoston ohjesääntöä noudatetaan väliaikaisesti, kunnes ohjesääntö on vahvistettu.

Jos uusi seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, sen seurakuntaneuvostosta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä tässä pykälässä säädetään kirkkovaltuustosta. (9.5.2003/822 v. 2004)

10 §

Järjestelytoimikunnan ja selvitysmiehen toiminnasta aiheutuneet kustannukset jaetaan tuomiokapitulin päättämällä tavalla niiden seurakuntien kesken, joita selvitys koskee.

11 §

Seurakunnan nimestä päätetään seurakuntajakoa muutettaessa. Jos nimeä tahdotaan muuttaa muussa yhteydessä, sitä koskevan aloitteen tekemisestä ja käsittelemisestä sekä nimestä päättämisestä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä seurakuntajaon muutoksesta on säädetty tai määrätty.

14 luku

Kirkko ja kappeli sekä niiden käyttö (16.5.2002/1202)

1 §

Jos samalla alueella toimii kaksi seurakuntaa kielellisen jaon perusteella, näillä voi olla yhteinen kirkko.

Tuomiokapitulin luvalla seurakunta voi muussakin tapauksessa käyttää kirkkonaan toisen seurakunnan tai muun yhteisön kirkkoa.

2 §

Uusi kirkko on vihittävä Jumalalle pyhitetyksi huoneeksi. Kun kirkko on vihitty, sitä saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Kirkkoherra valvoo kirkon käyttöä. (16.5.2002/1202)

Seurakunnan hallinnassa oleva paikka, jossa on ollut kirkko, on seurakunnan toimesta merkittävä muistotaululla tai muulla muistomerkillä.

3 § (16.5.2002/1202)

Seurakunnalla voi olla jumalanpalvelusten pitämistä, muuta hartauselämää ja kirkollisia toimituksia varten kappeleita. Kappelista on soveltuvin kohdin voimassa, mitä 2 §:n 1 momentissa säädetään kirkosta.

15 luku (6.5.2011/1014 v. 2012)

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän talous

1 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän toiminnassa ja talouden hoidossa on noudatettava talousarviota ja hyvän talouden hoidon periaatteita. Omaisuutta on hoidettava tuottavasti ja riskit halliten.

2 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Talousarviossa sekä siihen liittyvässä toiminta- ja taloussuunnitelmassa hyväksytään toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet kolmeksi vuodeksi. Talousarvio on toiminta- ja taloussuunnitelman ensimmäinen vuosi. Talousarviovuosi (tilikausi) on kalenterivuosi. Talousarvio sekä toiminta- ja taloussuunnitelma on laadittava siten, että edellytykset tehtävien hoitamiseen turvataan.

Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa kolmen vuoden suunnittelukauden tai perustellusta syystä tätä pidemmän, kuitenkin enintään viiden vuoden ajanjakson aikana. Talousarvion hyväksymisen yhteydessä on päätettävä toimenpiteistä, joilla taseen osoittama alijäämä katetaan ottaen huomioon myös talousarvion laatimisvuonna kertyväksi arvioitu yli- tai alijäämä.

Talousarvioon otetaan tehtävien hoitamisen ja toiminnallisten tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot. Talousarviossa on osoitettava, miten rahoitustarve katetaan. Määrärahat ja tuloarviot otetaan talousarvioon bruttomääräisinä. Talousarviossa on käyttötalous- ja tuloslaskelmaosa sekä investointi- ja rahoitusosa.

3 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Kirkkovaltuuston on hyväksyttävä seurakunnan ja yhteisen kirkkovaltuuston seurakuntayhtymän talousarvio sekä toiminta- ja taloussuunnitelma viimeistään edellisen vuoden joulukuussa.

4 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Jollei kirkkovaltuusto tai yhteinen kirkkovaltuusto hyväksy talousarvioehdotusta ilman muutoksia, se on palautettava kirkkoneuvostolle tai yhteiselle kirkkoneuvostolle, jos vähintään kolmasosa läsnä olevista jäsenistä vaatii palauttamista. Kirkkoneuvoston tai yhteisen kirkkoneuvoston on annettava asiasta lausunto ja tehtävä ehdotukseen ne muutokset, joihin kirkkovaltuuston päätös antaa aihetta. Kun ehdotusta käsitellään kirkkovaltuustossa uudelleen, käsiteltäväksi otetaan vain aikaisemmin päätetyt muutokset sekä kirkkoneuvoston tai yhteisen kirkkoneuvoston niiden johdosta tekemät uudet ehdotukset. Talousarvio on tällöin lopullisesti hyväksyttävä.

Talousarvion muutoksesta päättää sen hyväksynyt viranomainen. Seurakuntaneuvoston lausuntoa ei tarvitse hankkia talousarvion muutosehdotuksesta, jos muutos ei vaikuta oleellisesti seurakunnan toimintaan.

5 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Talousarviovuodelta on laadittava tilinpäätös tilikautta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Samassa yhteydessä on tehtävä esitys tilikauden tuloksen käsittelystä ja toimenpiteistä talouden tasapainottamiseksi.

Tilinpäätökseen kuuluvat tuloslaskelma, tase, rahoituslaskelma ja niiden liitteenä olevat tiedot sekä talousarvion toteutumisvertailu ja toimintakertomus. Konsernitase liitteineen on laadittava ja sisällytettävä tilinpäätökseen, jos seurakunnalla, seurakuntayhtymällä tai kirkolla on kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla määräämisvalta jossakin kirjanpitovelvollisessa. Konsernitaseen laadinnassa noudatetaan soveltuvin osin kirjanpitolakia (1336/1997).

Tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot toiminnasta, tilikauden tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tätä varten tarpeelliset lisätiedot on ilmoitettava liitetiedoissa.

Tilinpäätöksen allekirjoittavat päätösvaltainen kirkkoneuvosto tai yhteinen kirkkoneuvosto ja taloudesta vastaava viranhaltija. Allekirjoitettu tilinpäätös on annettava viipymättä tilintarkastajien tarkastettavaksi. Tilintarkastuksen jälkeen se saatetaan kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkovaltuuston käsiteltäväksi. Kirkkovaltuusto hyväksyy tilinpäätöksen viimeistään tilikautta seuraavan kesäkuun loppuun mennessä.

6 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Toimintakertomuksessa on esitettävä selvitys hallinnosta, toiminnasta, taloudesta, sisäisestä valvonnasta sekä toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta. Toimintakertomuksessa on annettava myös tietoja sellaisista toimintaan ja talouteen liittyvistä olennaisista asioista, joista ei tehdä selkoa tuloslaskelmassa, taseessa ja tilinpäätöksen liitetiedoissa. Toimintakertomuksessa selostetaan oleelliset asiat konsernin toiminnasta ja taloudesta sekä niiden kehityksestä tilikauden aikana.

Jos taseessa on kattamatonta alijäämää, toimintakertomuksessa on tehtävä selkoa talouden tasapainotuksen toteutumisesta tilikaudella sekä voimassa olevan toiminta- ja taloussuunnitelman riittävyydestä talouden tasapainottamiseksi.

Toimintakertomuksessa on myös annettava luettelo tehdyistä aloitteista ja toimenpiteistä niiden johdosta.

7 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Kirkkovaltuusto tai yhteinen kirkkovaltuusto valitsee toimikauttaan vastaavien vuosien hallinnon ja talouden tarkastamista varten joko vähintään yhden varsinaisen ja yhden varatilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön.

Tilintarkastajan ja varatilintarkastajan tulee olla Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan hyväksymä KHT-tilintarkastaja, kauppakamarin tilintarkastusvaliokunnan hyväksymä HTM-tilintarkastaja tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuslautakunnan hyväksymä JHTT-tilintarkastaja. Tilintarkastusyhteisön tulee olla KHT-, HTM- tai JHTT-yhteisö. Tilintarkastusyhteisön on määrättävä päävastuulliseksi tilintarkastajaksi KHT-, HTM- tai JHTT-tilintarkastaja.

Tilintarkastajalla on oltava edellytykset riippumattoman tilintarkastuksen toimittamiseen. Jos edellytykset siihen puuttuvat, tilintarkastajan on kieltäydyttävä vastaanottamasta tehtävää tai luovuttava siitä.

Kirkkovaltuusto tai yhteinen kirkkovaltuusto voi erottaa tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön tehtävästään kesken toimintakauden. Tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö voi erota tehtävästään kesken toimintakauden ilmoittamalla siitä kirkkovaltuustolle, yhteiselle kirkkovaltuustolle tai kirkolliskokoukselle.

8 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän tilintarkastajan on tarkastettava viimeistään toukokuun loppuun mennessä hyvän tilintarkastustavan mukaisesti kunkin tilikauden hallinto, kirjanpito ja tilinpäätös.

Tilintarkastajan on tarkastettava:

1) onko hallintoa hoidettu laillisesti ja asianomaisten toimielinten ja viranhaltijoiden päätösten mukaisesti;

2) onko tilinpäätös laadittu tilinpäätöksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti sekä antaako se oikeat ja riittävät tiedot tilikauden toiminnasta, taloudesta, taloudellisesta kehityksestä ja taloudellisista vastuista;

3) onko sisäinen valvonta järjestetty asianmukaisesti.

Havaitsemistaan epäkohdista tilintarkastajan on ilmoitettava viipymättä kirkkoneuvostolle, yhteiselle kirkkoneuvostolle, tuomiokapitulille tai kirkkohallitukselle.

9 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Tilintarkastuksesta on annettava kirkkovaltuustolle tai yhteiselle kirkkovaltuustolle kultakin tilikaudelta tarkastuskertomus, jossa esitetään tarkastuksen tulokset. Tarkastuskertomuksessa on myös esitettävä, voidaanko tilinpäätös hyväksyä ja myöntää tilivelvollisille vastuuvapaus.

Jos tilintarkastuksessa havaitaan, että hallintoa ja taloutta on hoidettu vastoin säännöksiä tai asianomaisen toimielimen tai viranhaltijan päätöksiä eikä virhe tai aiheutunut vahinko ole vähäinen, on tarkastuskertomuksessa tehtävä asiasta tilivelvolliseen kohdistuva muistutus. Muistutusta ei voida kohdistaa kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäseniin.

Kirkkoneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston on esitettävä tilinpäätös sekä tilintarkastuskertomus ja siihen liittyvät asianomaisilta muistutuksen johdosta pyydetyt vastineet ja oma lausuntonsa kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkovaltuuston käsiteltäväksi.

Kirkkovaltuusto tai yhteinen kirkkovaltuusto päättää toimenpiteistä, joihin tarkastuskertomus ja siitä tehdyt muistutukset antavat aihetta. Tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä päätetään myös vastuuvapaudesta tilivelvollisille.

10 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän metsiä tulee metsälain (1093/1996) tavoitteiden toteuttamiseksi hoitaa kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkovaltuuston hyväksymän metsäsuunnitelman mukaisesti. Metsäsuunnitelman tulee olla metsänhoidon ammattiasiantuntemusta edustavan yhteisön tai henkilön laatima.

11 § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Kirkkohallituksella on oikeus saada seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä tietoja niiden toiminnasta ja taloudesta.

16 luku (7.11.2008/792 v. 2010)

Kirkonkirjat ja seurakunnan arkisto

1 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Kastetta, vihkimistä ja hautaamista koskevien tietojen lisäksi uskontokuntien jäsenrekistereistä annetun lain (614/1998) 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettuina muina vastaavina toimituksina jäsenrekisteriin talletetaan tieto jäsenen rippikoulun suorittamisesta, konfirmaatiosta, avioliiton siunaamisesta ja hautaan siunaamisesta.

Uskontokuntien jäsenrekistereistä annetun lain 5 §:n 7 kohdassa tarkoitettuina uskontokuntaan liittyvää luottamustehtävää tai siihen verrattavaa tehtävää koskevina tietoina jäsenrekisteriin talletetaan tieto jäsenen jäsenyydestä kirkkovaltuustossa, yhteisessä kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa, seurakuntaneuvostossa, yhteisessä kirkkoneuvostossa, tuomiokapitulissa, hiippakuntavaltuustossa, kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksessa.

2 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Jos seurakunnat haluavat järjestää kirkonkirjojen pitämisen kokonaan tai osaksi yhteiseen keskusrekisteriin, seurakuntien kirkkovaltuustojen on tehtävä siitä sopimus.

Seurakuntayhtymässä yhteinen kirkkovaltuusto päättää keskusrekisterin perustamisesta seurakuntayhtymään kuuluville seurakunnille ja 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemisestä seurakuntayhtymään kuulumattomien seurakuntien kanssa. Asiasta on pyydettävä seurakuntaneuvostojen lausunto.

Ennen keskusrekisterin perustamista on asiasta pyydettävä kirkkohallituksen lausunto.

3 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Kirkonkirjoihin perustuvat todistukset, otteet ja jäljennökset antaa kirkkoherra ja keskusrekisterissä sen johtaja tai heidän määräämänsä muu kirkonkirjojen pitämiseen perehtynyt viranhaltija.

4 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Tehtyään kirkkolain 16 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen jäsenrekisteritietojen luovuttamisesta kirkkohallitus voi joko itse antaa tiedot tai sopia seurakunnan tai keskusrekisterin kanssa tietojen luovuttamisesta.

5 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Manuaalisten kirkonkirjojen lisäksi seurakunnan arkistoon kuuluvat arkisto- ja kirjastoluettelot ja ne muut asiakirjat, jotka seurakunnan tehtävien johdosta ovat sille saapuneet tai sen toiminnan tuloksena syntyneet. Asiakirjan käsite on määritelty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

6 § (7.11.2008/792 v. 2010)

Manuaaliset kirkonkirjat ja seurakunnan arkisto on säilytettävä asianmukaisessa arkistotilassa siten, että ne ovat turvassa tuhoutumiselta, vahingoittumiselta ja asiattomalta käytöltä. Ennen kuin arkistotilan piirustukset hyväksytään, niistä on pyydettävä kirkkohallituksen lausunto.

Sataa vuotta vanhempia manuaalisia kirkonkirjoja ja seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja sekä sataa vuotta nuorempia manuaalisia kirkonkirjoja, jotka on digitoitu osaksi kirkon yhteistä jäsenrekisteriä, voidaan kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston suostumuksella tallettaa arkistolaitokseen.

17 luku

Hautaustoimi

1 §

Seurakunnalla tulee olla oma tai toisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän kanssa yhteinen hautausmaa taikka oikeus käyttää muuta vihittyä hautausmaata.

2 §

Hautausmaalla tai muualla sopivassa paikassa tulee olla säilytystila vainajia varten.

Seurakunnalla voi olla krematorio. Sen perustamisesta ja käytöstä säädetään erikseen.

3 §

Hautausmaa ja siunauskappeli on vihittävä ennen kuin niitä ryhdytään käyttämään. Hautaustoimilaissa (457/2003) tarkoitettua tunnuksetonta hauta-aluetta ei kuitenkaan vihitä. (9.5.2003/1277)

Seurakunnan on pidettävä hautausmaa sen arvoa vastaavasti hoidettuna. Hautausmaan ja 1 momentissa tarkoitetun tunnuksettoman hauta-alueen tulee olla aidattu tai muuten selvästi erottuvalla tavalla rajattu. (9.5.2003/1277)

Seurakunnan hallinnassa oleva paikka, jossa on ollut hautausmaa tai siunauskappeli, on seurakunnan toimesta merkittävä muistotaululla tai muulla muistomerkillä.

4 § (9.5.2003/1277)

4 § on kumottu P:llä 9.5.2003/1277.

5 §

1 momentti on kumottu P:llä 9.5.2003/1277.

Hautausmaasta on laadittava hautakartta. Hautaan voi kuulua yksi tai useampi hautapaikka ja samassa hautapaikassa voi olla useita hautasijoja. Hautausmaa tai sen osa voi olla muistolehtona, johon vainajan tuhka sirotellaan tai kätketään hautasijaa merkitsemättä. (9.5.2003/1277)

3 momentti on kumottu P:llä 6.5.2011/1015 v. 2012.

6 § (9.5.2003/1277)

Hautausmaakaava on yleiskartta, joka osoittaa hautausmaan rajat, sen liikenteen järjestelyt, eri toimintojen sijoitukset sekä jakaa hauta-alueet sopiviin yksikköihin. Hautausmaakaava laaditaan siten, että hautausmaaksi varattu alue tulee maaston luonne, kauneusnäkökohdat ja seurakunnan taloudellinen kantokyky huomioon ottaen käytetyksi tarkoituksenmukaisesti. Kaavaan sisältyy myös hautausmaa-alueen kuivatus- ja vesihuoltosuunnitelma, jätehuollon järjestäminen sekä käytävien, hauta-alueiden ja rakennusten sijainti.

Hautausmaan käyttösuunnitelma sisältää hautausmaakaavan sanallisen selityksen, joka selventää ne hautausmaakaavan yksityiskohdat, jotka eivät ilmene piirustuksista. Suunnitelmasta ilmenee lisäksi, onko hautausmaalla tai sen osalla käytössä syvähautaus ja missä järjestyksessä hautaosastot otetaan käyttöön. Käyttösuunnitelmassa otetaan huomioon myös eri aikoina perustettujen hautausmaan osien ominaispiirteet sekä esitetään hautausmaan käytön erityiset rajoitukset.

7-11 §

7-11 § on kumottu P:llä 9.5.2003/1277.

12 §

Jos hautaoikeus on lakannut ja haudalla on taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaita rakennelmia tai muistomerkkejä, joita ei voida pitää paikallaan, ne on asetettava sopivaan paikkaan hautausmaalla tai muulla tavoin huolehdittava niiden säilyttämisestä.

13 §

Kirkkohallitus antaa tarvittaessa ohjeita hautaustoimen hoitamisesta.

V Osa

HIIPPAKUNNAN HALLINTO (9.11.2002/1275 v. 2003)

18 luku

Piispa

1 §

Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.

Piispan tehtävänä on

1) vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa;

2) valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan;

3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet;

4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja valvoa, että papit ja seurakuntien muut viranhaltijat ja työntekijät ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti;

5) edistää seurakuntien yhteistyötä ja talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säädöksiä;

6) suorittaa hiippakunnassa vihkitoimitukset ja virkaan asettamiset tai määrätä muun papin suorittamaan tällaiset toimitukset, jollei 5 luvun 1 §:n 2 momentista muuta johdu; sekä

7) suorittaa muut tehtävät ja päättää ne asiat, jotka kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan hänelle kuuluvat.

(9.11.2002/1275 v. 2003)

3 momentti on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

4 momentti on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

1 a § (7.11.1996/678 v. 1997)

Arkkihiippakunnassa piispallinen vastuu ja piispan tehtävät jakautuvat arkkipiispan ja piispan kesken. Kirkolliskokous päättää, mitkä seurakunnat kuuluvat arkkipiispan ja mitkä seurakunnat piispan ensisijaiseen vastuualueeseen.

Kirkkohallituksen palveluksessa olevat papit, jotka kuuluvat arkkihiippakuntaan, ovat arkkipiispan alaisia. (9.11.2002/1275 v. 2003)

1 b § (8.11.2013/415)

Piispan viran tultua avoimeksi tuomiokapitulin on määrättävä toimitettavaksi piispan vaali.

1 c § (8.11.2013/415)

Jos piispan vaalissa on asetettu vain yksi ehdokas, hän tulee valituksi piispaksi ilman vaalia. Jos ehdokkaita on asetettu useampia, valituksi tulee ehdokas, joka saa vaalissa yli puolet annetuista äänistä.

Jollei kukaan ehdokkaista ole saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä tuomiokapitulin määräämänä päivänä. Uudessa vaalissa enemmän ääniä saanut tulee valituksi piispaksi.

Tuomiokapituli antaa valitulle viranhoitomääräyksen piispan virkaan.

1 d § (8.11.2013/415)

Jos ehdokkaaksi asetettu kuolee tai tulee pysyvästi estyneeksi ennen ensimmäisen vaalin vaalitoimituksen päättymistä, piispan valitsemiseen on ryhdyttävä uudelleen niin pian kuin mahdollista. Samoin on meneteltävä, jos uudessa vaalissa oleva ehdokas tai piispaksi valittu kuolee tai tulee pysyvästi estyneeksi ennen kuin vaalitoimitus on päättynyt tai viranhoitomääräys annettu.

2 §

Piispan vihkii tai asettaa virkaan arkkipiispa tai hänen estyneenä ollessaan virassa vanhin piispa. (11.5.2001/439)

Piispan vihkiminen tai virkaan asettaminen toimitetaan nimitetyn piispan hiippakunnan tuomiokirkossa.

3 §

Vihittävä piispa antaa näin kuuluvan lupauksen: Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä, toimittaessani N:n hiippakunnassa piispan virkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät. Niin tehdessäni tahdon asettaa itselleni ohjeeksi Pyhän Raamatun opetukset oikean seurakunnan kaitsijan virasta ja velvollisuuksista. Tahdon huolehtia siitä, että minulle uskotussa hiippakunnassa Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan ja sakramentteja oikein Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan. Tahdon vihkiä ja asettaa virkaan pappeja, jotka havaitaan siihen kelvollisiksi. Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään. Kaiken tämän minä tahdon rehellisesti tehdä, niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala.

4 §

Piispan tulee säännöllisin väliajoin toimittaa tarkastuksia hiippakuntansa seurakunnissa. Tarkastuksen ajan, laajuuden ja ohjelman määrää piispa neuvoteltuaan seurakunnan kirkkoherran kanssa. Piispaa avustavat tarkastuksessa hänen kutsumansa tuomiokapitulin jäsen sekä lääninrovasti. Piispa voi määrätä tuomiorovastin, pappisasessorin tai lääninrovastin toimittamaan tarkastuksen.

5 §

Piispantarkastuksen yhteydessä toimitettavassa hallinnon ja talouden tarkastuksessa tarkastetaan seurakunnan kirkonkirjat, arkisto, hallinto, omaisuus ja taloudenhoito sekä seurakunnan hallussa olevat rahastot. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa erikseen ja piispa voi määrätä sen toimittajaksi myös lakimiesasessorin sekä käyttää tarkastuksessa apuna asiantuntijoita. Se voidaan pitää myös seurakunnan toimielimen, viranhaltijan tai luottamushenkilön toiminnan osalta erikseen.

6 §

Piispainkokous antaa piispantarkastusta koskevia tarkempia ohjeita.

7 §

Kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston on ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, joihin tarkastuspöytäkirja antaa aihetta.

8 §

Seurakuntayhtymässä pidettävässä piispantarkastuksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä seurakunnan tarkastuksesta on määrätty.

9 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Piispa, arkkihiippakunnassa arkkipiispa, kutsuu hiippakuntansa papit ja lehtorit vähintään joka kuudes vuosi synodaalikokoukseen, jonka tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.

Piispa, arkkihiippakunnassa arkkipiispa tai piispa, kutsuu tarvittaessa koolle seurakuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja työntekijöitä sekä yhdistysten, säätiöiden ja laitosten edustajia hiippakuntapäivään, jossa käsitellään kirkon ja hiippakunnan kannalta ajankohtaisia asioita.

19 luku

Hiippakunnan muu hallinto

A. Tuomiokapituli
1 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Kirkon tehtävän edistämiseksi hiippakunnassa tuomiokapitulin tulee, jollei kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä

1) hoitaa hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta;

2) tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa;

3) hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää;

4) hoitaa yhteyksiä koko kirkon yhteiseen toimintaan ja hallintoon, toisiin hiippakuntiin, kristillisiin järjestöihin ja muihin yhteiskunnan tahoihin;

5) valmistella asioita hiippakuntavaltuustolle;

6) huolehtia hiippakuntavaltuuston päätösten täytäntöönpanosta;

7) hoitaa hallussaan olevat lahjavarat ja säätiöluontoiset rahastot noudattaen, mitä kirkkolain 15 luvun 4 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään;

8) ottaa ja irtisanoa tuomiokapitulin viranhaltijat ja työntekijät;

9) hoitaa ne hiippakunnalliset tehtävät, jotka eivät kuulu muulle hiippakunnan viranomaiselle; sekä

10) suorittaa muut kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkon vaalijärjestyksessä sille annetut tehtävät.

Tuomiokapituli vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

2 § (8.11.2013/415)

Pappisasessoriksi on kelpoinen hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet valitsevat tuomiokapitulin maallikkojäsenen ja varajäsenet neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Lakimiesasessoriksi ja hänen varajäsenekseen on kelpoinen oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on perehtynyt hallintoon.

Hiippakuntadekaaniksi on kelpoinen pappi, joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon ja joka on perehtynyt kirkolliseen elämään ja koulutustehtäviin.

3 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Sama henkilö voidaan valita pappisasessoriksi tai maallikkojäseneksi enintään kahdeksi toimikaudeksi.

Jos maallikkojäsen on muuttanut hiippakunnasta, menettänyt vaalikelpoisuutensa tai kuollut, toimitetaan uuden jäsenen valitsemiseksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi vaali.

Jos pappisasessori on muuttanut hiippakunnasta, menettänyt vaalikelpoisuutensa tai kuollut, toimitetaan uuden jäsenen valitsemiseksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi uusi vaali.

4 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Piispa johtaa ja valvoo tuomiokapitulin toimintaa ja on tuomiokapitulin viranhaltijoiden esimies.

Arkkihiippakunnassa piispa johtaa ja valvoo tuomiokapitulin toimintaa ja on tuomiokapitulin viranhaltijoiden esimies.

Arkkihiippakunnassa piispa toimii ensisijaisesti tuomiokapitulin puheenjohtajana. Arkkipiispa toimii puheenjohtajana tuomiokapitulin käsitellessä asioita, jotka yksinomaan koskevat hänen vastuualueellaan olevia seurakuntia ja näiden palveluksessa olevia pappeja ja muita viranhaltijoita tai joiden käsitteleminen arkkipiispan puheenjohdolla muuten perustuu 18 luvun 1 a §:n mukaiseen työnjakoon. Jos asia koskee sekä arkkipiispan että piispan vastuualueita, puheenjohtajana toimii piispa. Myös tuomiokapitulin esitykset ja lausunnot kirkolliskokoukselle, piispainkokoukselle, hiippakuntavaltuustolle tai kirkkohallitukselle käsitellään piispan puheenjohdolla.

4 a § (9.11.2002/1275 v. 2003)

4 a § on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

5 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Asiat ratkaistaan tuomiokapitulin viranhaltijan esittelystä siten kuin tuomiokapitulin työjärjestyksessä määrätään. Kirkkolain 19 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja asioita sekä vähäisiä hallintoasioita voidaan ratkaista ilman esittelyä.

Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla ja hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajalla on tuomiokapitulin istunnossa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei oikeutta ottaa osaa päätöksen tekemiseen. (11.5.2007/796)

5 a § (9.11.2002/1275)

5 a § on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

6 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

Tuomiokapitulin viranhaltijan kirkkolain 19 luvun 5 §:n mukaan ratkaistavaksi ei voida antaa asioita, jotka koskevat

1) pappisvirkaan hyväksymistä;

2) virkaan nimittämistä, virkamääräyksen antamista yli kuuden kuukauden ajaksi tai virkamääräyksen lakkauttamista taikka muuta viran tai työsopimussuhteen täyttöön tai päättämiseen liittyvää asiaa;

3) tuomiokapitulille alistettua asiaa;

4) talousarvioesityksen laadintaa ja tilinpäätöstä;

5) oikaisuvaatimusta; sekä

6) asiaa, joka on käsiteltävä täysilukuisessa tuomiokapitulissa.

Tuomiokapitulin puheenjohtaja tai jäsen voi työjärjestyksessä määrätyn ajan kuluessa siirtää viranhaltijan päättämän asian tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

Viranhaltijan päätökset, jotka voidaan siirtää tuomiokapitulin ratkaistavaksi, päivätään ja annetaan ensimmäisenä arkipäivänä, jona päätöstä ei voida siirtää tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

7 § (12.5.2005/238 v. 2006)

Piispainkokous voi antaa tarkempia ohjeita kirkkolain 25 luvun 16 §:n 3 momentissa tarkoitetusta menettelystä.

B. Lääninrovasti
8 §

Lääninrovastin tehtävänä on rovastikunnassa

1) edistää kirkon tehtävän toteutumista;

2) valvoa, että tähän tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti sekä kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan;

3) asettaa rovastikunnallisia yhteistyöelimiä ja muutoinkin edistää seurakuntien yhteistyötä sekä johtaa rovastikunnallista toimintaa; sekä

4) huolehtia niistä muista tehtävistä, jotka lääninrovastille on säädetty tai määrätty taikka jotka piispa tai tuomiokapituli on hänelle antanut.

(9.11.2002/1275 v. 2003)

Lääninrovasti pitää luetteloa päätöksistään ja muista virkatoimistaan.

9 §

Lääninrovastin tulee piispan tai tuomiokapitulin määräyksestä suorittaa toimituksia ja pitää tarkastuksia rovastikuntansa seurakunnissa.

Lääninrovastin pitämästä tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja, joka lähetetään tuomiokapitulille ja seurakunnalle.

10 §

Lääninrovasti kutsuu tarvittaessa rovastikunnan papit ja lehtorit kokoukseen ja toimii siinä puheenjohtajana. Kokouksessa käsitellään teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien toimintaa koskevia asioita.

11 §

Jos lääninrovastin virka on avoinna tai lääninrovasti on virkavapaa, tuomiokapituli määrää jonkun rovastikunnan kirkkoherroista hoitamaan virkaa.

12-22 §

12-22 § on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

VI Osa

Kirkon yhteinen hallinto

20 luku

Kirkolliskokous

1 §

Kirkolliskokouksen edustajien paikkojen jaosta hiippakuntien kesken päättää kirkkohallitus.

Jos edustaja siirtyy pois hiippakunnasta, josta hänet on valittu edustajaksi, tai jos hän muutoin menettää vaalikelpoisuutensa, lakkaa hänen edustajantoimensa.

Hiippakunnassa, johon Ahvenanmaan seurakunnat kuuluvat, säännöksiä ehdokkaiden vaalikelpoisuudesta sovelletaan maallikkoedustajien vaalissa erikseen Ahvenanmaahan ja erikseen hiippakunnan muuhun osaan.

2 §

Kirkolliskokous on koolla yhteensä enintään neljätoista päivää vuodessa. Jos tärkeät syyt vaativat, kokous voi jatkaa kokoontumisaikaa. Kirkolliskokous vahvistaa edustajille maksettavat palkkiot ja korvaukset.

Jos edustaja on estynyt saapumasta kirkolliskokoukseen, hänen on ilmoitettava siitä tuomiokapitulille, joka kutsuu varaedustajan ja antaa hänelle valtakirjan.

Kirkolliskokouksen istuntokausi aloitetaan jumalanpalveluksella.

3 §

Äänestyksessä ja vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä äänestämisestä seurakunnan toimielimessä on säädetty. Päätös tehdään yksinkertaisella enemmistöllä, jollei kirkkolain 20 luvun 10 §:stä muuta johdu.

Edustajien aloitteista ja niiden tekemisjärjestyksestä, esitysten ja aloitteiden käsittelemisestä täysistunnossa ja valiokunnissa sekä äänestämisestä ja vaalin toimittamisesta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.

Esitys tai aloite lähetetään valiokuntaan, ellei niitä pöydällepanon jälkeen täysistunnossa hylätä.

4 §

Piispainkokoukselle on varattava tilaisuus antaa lausunto kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä kirkkohallitukselle mainitun momentin 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa asioissa.

Kun valiokunnan mietinnössä, joka koskee 1 momentissa tarkoitettua asiaa, on tehty ehdotus päätökseksi, valiokunnan mietintö on otettava täysistunnossa kahteen käsittelyyn. Ensimmäisessä käsittelyssä päätetään ehdotuksen kunkin kohdan sisällöstä ja toisessa käsittelyssä näin päätetyn ehdotuksen hyväksymisestä.

5 § (10.11.1995/1693)

Kirkkoneuvoksella ja kirkolliskokouksen toimikaudekseen valitsemalla lainoppineella asiantuntijalla on oikeus olla saapuvilla täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen.

Kirkolliskokouksen työjärjestyksessä voidaan määrätä kirkkohallituksen jäsenen läsnäolo- ja puheoikeudesta täysistunnossa. (16.5.2002/525)

6 §

Kirkon laintarkastustoimikunta tarkastaa lakiteknisesti ja kielellisesti kirkolliskokouksen käsiteltäväksi tulevat sekä piispainkokouksen tai kirkkohallituksen kirkkolain, kirkkojärjestyksen tai kirkon vaalijärjestyksen nojalla antamat säädökset.

Laintarkastustoimikunnan ohjesäännön vahvistaa kirkolliskokous ja jäsenet valitsee kirkkohallitus.

7 §

1 momentti on kumottu P:llä 11.11.1993/64 (v. 1994).

Kirkolliskokous asettaa kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen asioiden valmistelua ja hoitoa varten arkkipiispan puheenjohdolla toimivan kirkon ulkoasiain neuvoston. Kirkon edustamisesta näissä asioissa päättää arkkipiispa yhdessä neuvoston kanssa.

Kirkon työmarkkinalaitoksesta sekä sen tehtävistä ja asemasta on säädetty erikseen. (12.11.2004/851 v. 2005)

8 §

Kirkolliskokous valvoo kirkkohallituksen toimintaa, vahvistaa sille ohjesäännön ja antaa sille toimintaohjeita.

21 luku

Piispainkokous

1 §

Piispainkokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, virassa vanhin läsnäolevista piispoista.

Piispainkokous kokoontuu puheenjohtajan kutsusta.

2 §

Aloiteoikeus piispainkokouksessa on piispainkokouksen jäsenillä, kirkolliskokouksella, tuomiokapituleilla, kirkkohallituksella ja kirkolliskokouksen sen yhteyteen perustamilla toimielimillä sekä kirkon työmarkkinalaitoksella. (12.11.2004/851 v. 2005)

Piispainkokous vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

22 luku

Kirkkohallitus ja kirkon keskusrahasto

1 §

Kirkolliskokous toimittaa kirkkohallituksen jäsenten vaalin toimikautensa ensimmäisen vuoden toukokuussa ja piispainkokous samana vuonna viimeistään toukokuussa.

Kustakin hiippakunnasta valitaan yksi maallikkojäsen hiippakuntavaltuuston tekemän ehdollepanon perusteella. Maallikkojäsenen vaalia varten hiippakuntavaltuusto asettaa ehdolle kolme maallikkoa. (9.11.2002/1275 v. 2003)

Valittujen toimikausi alkaa seuraavan kesäkuun 1 päivänä. Jäsenen muuttaminen toisessa hiippakunnassa olevaan seurakuntaan ei vaikuta hänen jäsenyyteensä. Jos jäsen kuolee tai eroaa, valitaan hänen sijaansa jäljellä olevaksi ajaksi uusi jäsen.

Kirkkohallitus valitsee keskuudestaan neljäksi vuodeksi kerrallaan varapuheenjohtajan. Jos puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat poissa tai jossakin asiassa esteellisiä, puhetta johtaa virassa vanhin saapuvilla oleva kirkkohallituksen jäsen.

Kirkkoneuvoksella on kirkkohallituksen istunnossa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei oikeutta ottaa osaa päätöksen tekemiseen.

2 §

Kirkkohallituksessa asiat käsitellään täysistunnossa, jaoston istunnossa tai virastokollegiossa. Jaostolle tai virastokollegiolle voidaan antaa valta ratkaista kirkkohallituksen puolesta sen ohjesäännössä mainittuja asioita, joiden merkitys ei ole sellainen, että asian käsittelemistä kirkkohallituksessa on pidettävä tarpeellisena, ei kuitenkaan asioita, jotka koskevat

1) esityksen tekemistä kirkolliskokoukselle;

2) valtioneuvostolle annettavia lausuntoja;

3) taloudellisesti heikossa asemassa oleville seurakunnille myönnettäviä avustuksia; tai

4) virkojen perustamista tai lakkauttamista.

Kirkkoneuvokselle tai kirkkohallituksen muulle viranhaltijalle voidaan ohjesäännössä antaa oikeus ratkaista asioita, jotka 1 momentin mukaan voidaan siirtää jaostolle tai virastokollegiolle.

3 §

Äänestettäessä ja vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä niistä on seurakunnan toimielimiä varten säädetty. Menettelystä ja asioiden käsittelemisestä määrätään tarkemmin kirkkohallituksen ohjesäännössä.

3 a § (8.5.1998/1012)

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston varojen sijoittamista varten on kirkkohallituksen toimikaudekseen asettama kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunta, johon kuuluu puheenjohtaja ja vähintään neljä ja enintään kahdeksan muuta jäsentä. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Johtokunnan jäsenten tulee olla sijoitustoimintaan perehtyneitä kirkon jäseniä. Jäsenistä kolmannes tulee nimittää kirkon merkittävimpien henkilöstöjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Kirkkohallitus vahvistaa johtokunnan johtosäännön.

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunnan tehtävänä on

1) päättää sijoitustoiminnassa käytettävistä sijoitusmuodoista ja niissä sovellettavista periaatteista;

2) päättää sijoitusten jakautumisesta eri sijoitusmuotoihin ja niiden tuottotavoitteista;

3) päättää sijoitusten riskienhallinnassa noudatettavista periaatteista;

4) hyväksyä vuosittain kirkon eläkerahaston varojen sijoitussuunnitelma;

5) päättää omaisuudenhoitajista ja näiden kanssa laadittavista sopimuksista;

6) päättää niistä sijoitussuunnitelmassa määritellyistä yksittäisistä sijoituksista, jotka on määrätty johtokunnan tehtäväksi; sekä

7) huolehtia sijoitustoiminnan kokonaisuuden valvonnasta.

Kirkkohallitus voi siirtää johtokunnalle myös muita toimivaltaansa kuuluvia eläkevarojen sijoittamiseen liittyviä tehtäviä.

3 b § (7.5.2010/1326 v. 2011)

Kirkkohallituksen yhteydessä toimii kirkon kirjanpidon ja palkanlaskennan palvelukeskus, joka hoitaa seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja kirkon keskusrahaston kirjanpidon, ostolaskut, ostoreskontran, myyntilaskut, myyntireskontran, käyttöomaisuuskirjanpidon, palkanlaskennan, matka- ja kululaskut sekä niihin liittyvän maksuliikenteen.

Tehtävien hoitamisesta sovitaan tarkemmin palvelusopimuksessa.

3 c § (7.5.2010/1326 v. 2011)

Kirkkohallitus asettaa toimikaudekseen kirkon kirjanpidon ja palkanlaskennan palvelukeskuksen johtamista varten johtokunnan.

Johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja ja vähintään kuusi ja enintään kymmenen muuta jäsentä. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Johtokunnan jäsenten tulee olla taloudenhoitoon perehtyneitä kirkon jäseniä. Jäsenistä vähintään kolmannes tulee nimittää erikokoisten seurakuntatalouksien talousjohdosta.

Johtokunnan tehtävänä on:

1) johtaa, kehittää ja valvoa palvelukeskuksen toimintaa;

2) valmistella vuosittain palvelukeskuksen toimintasuunnitelma ja toimintakertomus;

3) valmistella ehdotus palvelumaksun perusteista;

4) hyväksyä palvelusopimukset.

Johtokunnan tehtävistä määrätään tarkemmin kirkkohallituksen hyväksymässä johtosäännössä.

3 d § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän on maksettava kirkon keskusrahastolle kultakin vuodelta kirkkolain 22 luvun 8 §:n mukainen perusmaksu ja lisämaksu seuraavan kalenterivuoden aikana kuutena samansuuruisena eränä joka toinen kuukausi siten, että ensimmäinen erä maksetaan helmikuussa. Eläkemaksu on suoritettava keskusrahastolle kuukausittain, jollei kirkkohallitus ole määrännyt maksua suoritettavaksi joka toinen kuukausi.

Jos lainvoimaisella päätöksellä on poistettu kirkollisveroa tai yhteisöveroa, josta seurakunta on suorittanut kirkon keskusrahastolle perusmaksua tai lisämaksua, seurakunnalla on oikeus saada takaisin maksamansa määrä.

3 e § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Kirkkohallitus myöntää kirkon keskusrahastosta verotulojen täydennystä seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, kun tämän laskennallinen kirkollisvero ja maksuunpantu yhteisövero yhteensä läsnä olevaa jäsentä kohden alittaa kunnan asukastiheyden ja seurakunnan tai seurakuntayhtymän jäsenmäärän mukaan määräytyvän tasoitusrajan. Tasoitusraja on sen mukaan kuin kirkkohallitus tarkemmin päättää 65–80 prosenttia kaikkien seurakuntien läsnä olevaa jäsentä kohden laskettujen laskennallisten kirkollisverojen ja maksuun pantujen yhteisöverojen summan keskiarvosta.

Verotulojen täydennys on tasoitusrajan ja seurakunnan tai seurakuntayhtymän läsnä olevaa jäsentä kohden lasketun laskennallisen kirkollisveron ja maksuun pannun yhteisöveron erotus kerrottuna seurakuntien keskimääräisellä painotetulla tuloveroprosentilla ja seurakunnan tai seurakuntayhtymän läsnä olevien jäsenten määrällä sen vuoden lopussa, jonka tuloihin verotus kohdistuu. Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän tuloveroprosentti alittaa kaikkien seurakuntien keskimääräisen painotetun tuloveroprosentin, seurakunnan tai seurakuntayhtymän laskennallisena kirkollisverona käytetään kuitenkin maksuun pantua kirkollisveroa.

Kirkkohallitus voi alentaa edellä mainituin tavoin laskettua verotulojen täydennyksen määrää sellaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta, jonka omaisuuden tuotto on huomattava tai tuloveroprosentti avustusta saavien muiden seurakuntien tai seurakuntayhtymien tuloveroprosentteihin verrattuna alhainen ja jolle verotulojen täydennys muodostuisi kohtuuttoman suureksi, kun otetaan huomioon myös seurakunnan tai seurakuntayhtymän hyväksyttävät tarpeet ja toisten seurakuntien ja seurakuntayhtymien saamat avustukset.

3 f § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Kirkkohallitus voi myöntää kirkon keskusrahastosta harkinnanvaraista avustusta seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, jos tämä syrjäisen sijainnin, pitkien välimatkojen, saaristo-olojen, jäsenmäärän pienuuden, rakennushankkeiden, seurakuntien yhteistoiminnan ja seurakuntatalouden kehittämisen tai muiden erityisten syiden johdosta on taloudellisen tuen tarpeessa.

Kirkkohallitus voi myöntää harkinnanvaraista avustusta määräajaksi myös tarkoituksenmukaisen ja kustannuksiltaan edullisen seurakuntien välisen yhteistyön ja seurakuntarakenteen aikaansaamiseksi.

Avustuksiin käytettävissä olevista varoista voidaan myöntää myös lainaa, joka voi olla korollista tai korotonta.

3 g § (6.5.2011/1014 v. 2012)

Verotulojen täydennystä myönnetään seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle hakemuksetta. Harkinnanvaraista avustusta myönnetään hakemuksesta.

Laskettaessa tämän luvun 3 e §:ssä tarkoitettuja tasoitusrajoja ja verotulojen täydennyksen määrää käytetään perusteena myöntämisvuotta edeltäneenä vuonna toimitetun verotuksen laskennallista kirkollisveroa ja maksuunpantua yhteisöveroa.

Kirkkohallitus voi tarvittaessa toimittaa talouden tarkastuksia niissä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, jotka ovat saaneet keskusrahastoavustuksia.

4 §

Kirkkohallituksen jaoston, virastokollegion, muun kirkkohallituksen alaisen toimielimen tai viranhaltijan päätös voidaan, ellei sellaista asiaa koskevan päätöksen siirtämistä kirkkohallituksen ohjesäännössä kielletä, ohjesäännössä määrätyn ajan kuluessa siirtää kirkkohallituksen täysistunnossa ratkaistavaksi. Kirkkohallitus voi tällöin kumota päätöksen tai muuttaa sitä tai palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. (11.11.1993/64 v. 1994)

Oikeus päättää 1 momentissa tarkoitetun päätöksen siirtämisestä on, jos kysymyksessä on

1) kirkon ulkoasiain neuvoston päätös, kirkkohallituksella tai arkkipiispalla;

2) jaoston tai virastokollegion päätös, 1 kohdassa mainittujen lisäksi kirkkohallituksen viraston päälliköllä; ja

3) muun toimielimen tai viranhaltijan päätös, 1 ja 2 kohdassa mainittujen lisäksi virastokollegiolla tai asianomaisen osaston päälliköllä.

5 §

Asioiden valmistelusta ja esittelystä määrätään kirkkohallituksen ohjesäännössä.

2 momentti on kumottu P:llä 12.11.2010/1009 v. 2012.

6 §

Kirkkohallituksen on annettava vuosittain kirkolliskokoukselle kertomus toiminnastaan ja keskusrahaston hoidosta. Kertomukseen on liitettävä kirkolliskokouksen kirkkohallituksen yhteyteen perustamien toimielinten kertomukset omasta toiminnastaan.

VII Osa

Erinäisiä määräyksiä

23 luku

Täydentäviä määräyksiä

1 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

1 § on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

2 §

Jollei seurakunnan jäsenten tietoon saatettavasta hallinnollisesta kuulutuksesta ole edellä tai kirkon vaalijärjestyksessä muuta määrätty, se pannaan julki seurakunnan ilmoitustaululle vähintään 7 päivän ajaksi.

Kuulutuksesta, josta on ilmoitettava lehdessä, otetaan lehteen sen aihe ja pääsisältö. Julkaistavaksi määrätty kuulutus on painettava kokonaisuudessaan. Kuulutuksen julkaisemisen tai siitä ilmoittamisen on tapahduttava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanoma-, paikallis- tai seurakuntalehdessä.

Jos kuulutus koskee useita seurakuntia, se on julkistettava jokaisessa seurakunnassa. Kaksikielisessä seurakunnassa kuulutus on saatettava tietoon kummallakin kielellä.

Viranhakuilmoituksen julkaisemisesta säädetään kirkkolain 6 luvun 10 §:ssä. (12.11.2010/1009 v. 2012)

3 § (9.5.2014/417)

Lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arvioinnin tekee se viranomainen, joka käsittelee asiaa ensimmäisenä.

Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta.

P:llä 417/2014 lisätty 3 § tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3 § (9.11.2002/1275 v. 2003)

3 § on kumottu P:llä 9.11.2002/1275 v. 2003.

4 § (8.5.1998/854 v. 1999)

4 § on kumottu P:llä 8.5.1998/854 v. 1999.

5 §

Sen, jonka kirkkolain 25 luvun 12 §:ssä tarkoitettu seurakunta on kutsunut vakinaiseksi papikseen, on lähetettävä tuomiokapitulille selvitys siitä, että hänet on vihitty papiksi, sekä ansioluettelonsa tai muu oikeaksi todistettu kertomus aikaisemmasta toiminnastaan. Jos tuomiokapituli pitää häntä virkaan sopivana, hänelle on annettava siihen viranhoitomääräys. (12.11.2010/1009 v. 2012)

Kirkkolain 25 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetulla papilla, joka hoitaa kirkkoherran papilliset tehtävät, on velvollisuus olla läsnä kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston kokouksessa. Hänellä on oikeus niissä sekä kirkkoneuvoston jaostossa ja johtokunnassa ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen. Hänen toimikautensa aikana tuomiokapituli huolehtii 6 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla kirkkoherralle kuuluvista tehtävistä. (11.5.2001/1558)

6 § (16.5.1997/1305)

Seurakunnan on erityisellä huolella hoidettava seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja tai omistamiaan muinaisesineitä taikka kirkkoon tai hautausmaahan liittyviä arvoesineitä.

Edellä 1 momentissa mainittua irtaimistoa ei saa ilman painavaa syytä muuttaen korjata, siirtää perinteisiltä paikoiltaan tai poistaa.

7 § (12.11.2008/251 v. 2012)

Vaakunaa tai sen tunnuskuvaa irrotettuna kilvestä on käytettävä heraldisten periaatteiden mukaan.

8 § (12.11.2008/251 v. 2012)

Piispainkokous ja tuomiokapituli käyttävät sinetissään ja leimassaan omia tunnuskuviaan.

Lääninrovasti käyttää sinetissään ja leimassaan kreikkalaista ristiä.

Seurakunta tai keskusrekisteri voi käyttää sinetissään ja leimassaan tunnuskuvana seurakunnan kirkkoa tai sen osaa, ristiä tai jotain muuta kirkollista tunnusta.

9 § (12.11.2008/251 v. 2012)

Sinetit ja leimat ovat muodoltaan suippopäisiä soikioita, joita on kahta eri kokoa. Niitä käytetään seuraavasti:

1) piispainkokous ja tuomiokapitulit käyttävät sinettejä sekä leimoja, joiden rajoina on kaksi ympyrän kaarta, joiden säteet ovat 34 mm ja keskusjana 25 mm;

2) lääninrovastit, seurakunnat ja keskusrekisterit käyttävät sinettejä ja leimoja, joiden rajoina on kaksi ympyrän kaarta, joiden säteet ovat 25 mm ja keskusjana 25 mm.

10 § (12.11.2008/251 v. 2012)

Ulkomittojen sisäpuolelle sovitetaan sinetin ja leiman tekstiä varten reunus, jossa käytetään goottilaistyylisiä kirjaimia.

Kaksikielisissä sineteissä ja leimoissa suomenkielinen reunateksti kulkee sinetin yläkulmasta myötäpäivään ja jatkuu alakulmasta ruotsinkielisenä. Yksikielisissä sineteissä ja leimoissa teksti alkaa sinetin yläkulmasta.

Sinettien ja leimojen teksti voi olla suomen ja ruotsin kielen sijasta latinaa. Saamelaisten kotiseutualueella kokonaan tai osittain sijaitsevissa seurakunnissa voidaan käyttää saamen kieltä.

11 § (12.11.2008/251 v. 2012)

Ennen päätöstä sinetin tai leiman hävittämisestä asiasta voidaan pyytää asiantuntijalausunto.


Kirkkojärjestys tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 8 päivänä marraskuuta 1991 hyväksymä kirkkolaki.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

11.11.1993/64 v. 1994:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1994.

12.5.1995/864:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1995.

10.11.1994/1692 v. 1995:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja sitä sovelletaan niiden kirkkoherran ja kappalaisen sekä vakinaisen lehtorin ja kanttorin virkojen täyttämiseen, jotka on julistettu haettavaksi päätöksen voimaantulon jälkeen. Seurakuntatyön johtamisen tutkinto vaaditaan ensimmäisen kerran täytettäessä niitä kirkkoherran virkoja, jotka julistetaan haettavaksi 1.1.2002 jälkeen. Papilta, joka on vakinaisessa kirkkoherran virassa, ei kuitenkaan vaadita seurakuntatyön johtamisen tutkintoa hänen hakiessaan muuta kirkkoherran virkaa. (6.11.1998/1014 )

10.11.1995/1693:

Tämä kirkkojärjestyksen muutos tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

12.5.1995/114 v. 1996:

Tämä kirkkojärjestyksen muutos on tullut voimaan 1 päivänä helmikuuta 1996.

8.11.1995/1248 v. 1996:

Tämä kirkkojärjestyksen muutos tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

7.11.1996/678 v. 1997:

Tämä kirkkojärjestyksen muutos tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

7.11.1996/1304 v. 1997:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1998.

16.5.1997/898:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Päätöksen 15 luvun 9 §:n 3 momentissa mainittu konsernitase on ensimmäisen kerran laadittava vuodelta 2001.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. (12.5.2000/548)

16.5.1997/1305:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1998.

7.11.1997/1307:

Tämä päätös on tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

7.11.1997/350 v. 1998:

Tämä kirkkojärjestyksen muutos on tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

8.5.1998/1012:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

6.11.1998/1013:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

6.11.1998/1014:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

7.11.1997/853 v. 1999:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

8.5.1998/854 v. 1999 :

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

7.5.1999/855 v. 1999:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

7.5.1999/1165:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

8.5.1999/1234:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

7.5.1999/296 v. 2000:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.

12.5.2000/548:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000.

13.11.1999/736 v. 2000:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2000.

11.5.2001/439:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.

11.5.2001/440:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

9.11.2001/1161:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

9.11.2001/1163:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

11.5.2001/1250:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

11.5.2001/1558:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

8.5.2001/524 v. 2002:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

16.5.2002/525:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.

16.5.2002/526:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.

16.5.2002/1202:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

9.11.2002/50 v. 2003:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2003.

9.11.2002/51 v. 2003:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2003. Päätöksen tullessa voimaan ylintä tutkintoa edellyttävä kanttorinvirka muuttuu laajaa yliopistotutkintoa edellyttäväksi kanttorinviraksi, keskimmäistä tutkintoa edellyttävä kanttorinvirka muuttuu ylempää korkeakoulututkintoa edellyttäväksi kanttorinviraksi ja alinta tutkintoa edellyttävä kanttorinvirka muuttuu piispainkokouksen hyväksymää muuta tutkintoa edellyttäväksi kanttorinviraksi.

8.11.2002/843 v. 2003:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

8.11.2003/1044:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tätä päätöstä ei sovelleta viranhakuihin, joissa virka on julistettu haettavaksi ennen tämän päätöksen voimaantuloa.

8.11.2003/1045:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

8.11.2003/1046:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2004.

9.11.2002/1275 v. 2003:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

9.5.2003/1276:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

9.5.2003/1277:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

9.5.2003/822 v. 2004:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

12.11.2004/1114:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

12.11.2004/851:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

10.11.2005/948:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

12.5.2005/237 v. 2006:

Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä huhtikuuta 2006.

12.5.2005/238 v. 2006:

Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä huhtikuuta 2006.

12.11.2004/588 v. 2006:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006.

Kirkkojärjestyksessä, sen nojalla annetussa määräyksessä tai muussa määräyksessä suomen tai ruotsin kielen taitoa koskevaksi kelpoisuusvaatimukseksi säädetty tai määrätty kielen täydellinen hallitseminen, täydellinen hallinta tai täydellinen taito vastaa asianomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa.

Viranhaltija tai muussa palvelussuhteessa oleva, joka on nimitetty tai valittu tehtäväänsä ennen tämän päätöksen voimaantuloa, säilyttää virkaan vaadittavaa kielitaitoa koskevista uusista kelpoisuusvaatimuksista huolimatta kelpoisuuden tehtäväänsä sekä kelpoisuuden myös toiseen virkaan tai palvelussuhteeseen, jonka kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset ovat vastaavat kuin sen tehtävän, johon hänet oli nimitetty ennen tämän päätöksen voimaantuloa.

Jos virka tai muu palvelussuhde on julistettu haettavaksi ennen tämän päätöksen voimaantuloa, kielitaitoa koskeviin kelpoisuusvaatimuksiin sovelletaan haettavaksi julistamisen ajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

10.11.2005/589 v. 2006:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006.

11.5.2006/590:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006.

9.11.2006/1129:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

11.5.2007/796:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2007.

7.5.2010/666:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2010.

Päätöstä sovelletaan 15 luvun 10 §:n 1 ja 4 momentin osalta ensimmäisen kerran, kun seurakuntavaaleilla 2010 valittavat kirkkovaltuustot valitsevat tilintarkastajat toimikauttaan varten.

7.11.2008/792 v. 2010:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 7 päivänä marraskuuta 2008 hyväksymä kirkkolain 16 luvun ja 25 luvun 12 §:n 2 momentin muutos.

7.5.2010/1326 v. 2011:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 7 päivänä toukokuuta 2010 hyväksymä kirkkolain muutos, jolla muutetaan lain 15, 22 ja 24 lukua.

12.11.2010/251 v. 2012:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 12 päivänä marraskuuta 2010 hyväksymä kirkkolain muutos, jolla muutetaan lain 25 lukua.

12.11.2010/1009 v. 2012:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 5 päivänä marraskuuta 2009 hyväksymä kirkkolain muutos.

6.5.2011/1014 v. 2012:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 12 päivänä marraskuuta 2010 hyväksymä kirkkolain muutos, jolla muutetaan lain 15, 17 a, 17 b ja 22 lukua.

6.5.2011/1015 v. 2012:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 6 päivänä toukokuuta 2011 hyväksymä kirkkolain 17 luvun muutos.

9.11.2011/798 v. 2013:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 9 päivänä marraskuuta 2011 hyväksymä kirkkolain muutos, jolla muutetaan lain 8, 19, 24 ja 25 lukua.

8.11.2013/415 v. 2014:

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 8 päivänä marraskuuta 2013 hyväksymä kirkkolain muutos, jolla muutetaan lain 5, 7–9, 17 a, 17 b, 18–20 ja 23–25 lukua.

9.5.2014/417:

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.