Seurattu SDK 510/2019 saakka.

8.1.1993/91

Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään, minkä valtion lakia sovelletaan vakuutussopimukseen, kun vahinkovakuutuksen kattama riski sijaitsee jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) tai kun henkivakuutuksen ottajan vakinainen asuinpaikka tai, jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, sen toimipaikka, johon sopimus liittyy, on ETA-valtiossa. (18.12.1998/410 v. 1999)

Laki ei koske jälleenvakuutusta eikä lakisääteistä potilas-, tapaturma- tai eläkevakuutusta.

2 §
Määritelmät

Henkivakuutuksella tarkoitetaan tässä laissa myös tapaturmavakuutusta ja sairausvakuutusta, jos ne on myönnetty henkivakuutuksen lisävakuutuksena.

Vahinkovakuutuksella tarkoitetaan tässä laissa muuta vakuutusta kuin henkivakuutusta.

Lakiviittauksella tarkoitetaan sopimusehtoa sopimukseen sovellettavasta laista.

Vahinkovakuutus
3 §
Riskin sijaintipaikka

Vakuutetun riskin katsotaan sijaitsevan:

1) siinä valtiossa, missä omaisuus sijaitsee, kun vakuutuksen kohteena on kiinteistö tai rakennus taikka rakennus irtaimistoineen, mikäli irtaimisto on vakuutettu samalla vakuutuksella kuin rakennus;

2) siinä valtiossa, missä kulkuneuvo on rekisteröity, kun vakuutuksen kohteena on kulkuneuvo;

3) siinä valtiossa, missä vakuutuksenottaja on tehnyt vakuutussopimuksen, kun kysymyksessä on enintään neljäksi kuukaudeksi otettu matkaan tai lomaan liittyviä riskejä koskeva vakuutus; sekä

4) muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa siinä valtiossa, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka tai, jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, missä sillä on toimipaikka, johon sopimus liittyy.

4 §
Suurta riskiä koskeva vakuutus

Suurta riskiä koskevalla vakuutuksella tarkoitetaan:

1) vakuutusta, joka koskee rautateiden liikkuvaa kalustoa, ilma-alusta, alusta tai kuljetettavaa tavaraa, ilma-aluksen tai aluksen rahdinkuljettajan vastuuta taikka muuta ilma-aluksen tai aluksen käytöstä aiheutuvaa vastuuta;

2) luotto- tai takausvakuutusta, joka liittyy vakuutuksenottajan ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen; tai

3) muuta omaisuusvahingon, varallisuusvahingon tai vahingonkorvausvastuun varalle otettua vakuutusta, oikeusturvavakuutusta ja matkailijalle annettavaa apua koskevaa vakuutusta lukuun ottamatta, jos vakuutuksenottaja täyttää ainakin kaksi seuraavasta kolmesta tunnusmerkistä:

a) vakuutuksenottajan taseen loppusumma on yli 37,2 miljoonaa markkaa;

b) vakuutuksenottajan liikevaihto on yli 76,8 miljoonaa markkaa;

c) vakuutuksenottajan palveluksessa olevien työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä tilikauden aikana on yli 250.

Jos vakuutuksenottaja kuuluu konserniin, jonka on laadittava konsernitilinpäätös, käytetään 1 momentin 3 kohtaa sovellettaessa konsernitilinpäätöksen mukaisia lukuja.

5 §
Lakiviittaus vahinkovakuutussopimuksessa

Sopijapuolet voivat sopia lakiviittauksesta rajoituksitta 4 §:ssä tarkoitetuissa vakuutussopimuksissa. Niin ikään voidaan aina sopia lakiviittauksesta vakuutuksenottajan vakinaisen asuinpaikan lakiin.

Jos riski ei sijaitse siinä valtiossa, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka, voidaan sopia lakiviittauksesta sen valtion lakiin, missä riski sijaitsee.

Jos vakuutuksenottaja harjoittaa kaupallista tai teollista toimintaa taikka vapaata ammattia ja jos sopimus kattaa useita näitä toimintoja koskevia eri valtioissa sijaitsevia riskejä, voidaan sopia lakiviittauksesta näistä valtioista jonkin lakiin.

Kun vakuutuksenottajana on oikeushenkilö, pidetään 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vakuutuksenottajan vakinaisen asuinpaikan sijasta liittymänä vakuutuksenottajan päähallinnon sijaintipaikkaa.

6 §
Lakiviittausmahdollisuuden täsmennys

Sopijapuolet voivat rajoituksitta sopia lakiviittauksesta silloin, kun se jonkin 5 §:ssä tarkoitetun valtion lain mukaan on sallittua.

Jos vakuutuksesta korvataan vain sellaisia vakuutustapahtumia, jotka sattuvat muussa valtiossa kuin siinä, missä riski sijaitsee, sopijapuolet voivat aina sopia lakiviittauksesta ensiksi mainitun valtion lakiin.

7 §
Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa

Jos lakiviittauksesta ei ole sovittu 5 tai 6 §:n mukaisesti, sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka tai 5 §:n 4 momentissa tarkoitettu päähallinnon sijaintipaikka, jos myös riski sijaitsee tässä valtiossa. Muussa tapauksessa sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy.

Sopimuksen katsotaan liittyvän läheisimmin siihen valtioon, jossa riski sijaitsee, jollei muuta näytetä.

8 §
Pakollinen vakuutus

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, pakolliseen vakuutukseen sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksen ottaminen on säädetty pakolliseksi.

Henkivakuutus
9 §
Henkivakuutussopimusta koskeva yleinen lainvalintasäännös

Henkivakuutussopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka. Jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksenottajalla on toimipaikka, johon sopimus liittyy.

10 §
Lakiviittaus henkivakuutussopimuksessa

Henkivakuutussopimuksen osapuolet voivat sopia lakiviittauksesta, jos se on 9 §:ssä mainitun valtion lain mukaan sallittua.

Jos vakuutuksenottaja on luonnollinen henkilö ja hänellä on vakinainen asuinpaikka muussa kuin siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on, sopijapuolet voivat sopia lakiviittauksesta jälkimmäisen valtion lakiin.

Erityiset säännökset
11 §
Suomen lain pakottavien säännösten soveltaminen

Sen estämättä, että vakuutussopimusta on arvosteltava vieraan valtion lain mukaan, siihen voidaan soveltaa sellaisia Suomen lain säännöksiä, jotka ovat pakottavia sopimukseen muuten sovellettavasta laista riippumatta.

12 §
Suomen kuluttajansuojasäännösten soveltaminen

Jos vakuutussopimuksen osapuolena on kuluttaja, jolla on vakinainen asuinpaikka Suomessa, ja sopimus on syntynyt sen tuloksena, että vakuutuksenantaja tai sen edustaja on markkinoinut vakuutusta Suomessa, sovelletaan Suomen lain kuluttajaa suojaavia pakottavia säännöksiä. Lakiviittauksella ei saa vähentää näiden säännösten mukaan kuluttajalle kuuluvia oikeuksia.

13 § (18.12.1998/410 v. 1999)
Sopimuksiin sovellettavaa lakia yleisesti koskevat säännökset

Muutoin tässä laissa tarkoitettuihin vakuutussopimuksiin sovelletaan Roomassa 19 päivänä kesäkuuta 1980 tehdyn sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan yleissopimuksen määräyksiä.

Voimaantulo
14 §
Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Lakia sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen.

HE 235/92, TaVM 44/92, ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivit (73/239/ETY, 79/267/ETY, 88/357/ETY ja 90/619/ETY)

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

18.12.1998/410 v. 1999:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 410/1999 tuli A:n 411/1999 mukaisesti voimaan 1.4.1999.)

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin vakuutussopimuksiin sovelletaan aikaisempaa lakia.

HE 103/1998, LaVM 14/1998, EV 174/1998

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.