Seurattu SDK 355/2016 saakka.

20.7.1992/654

Kiinteistöverolaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Veron kohde ja veronsaaja

1 §
Kiinteistövero

Kiinteistön arvon perusteella kunnalle vuosittain suoritettavasta kiinteistöverosta säädetään tässä laissa.

Kiinteistövero menee kiinteistön sijaintikunnalle.

2 §
Kiinteistö

Kiinteistöllä tarkoitetaan tässä laissa tonttia, tilaa ja muuta Suomessa olevaa itsenäistä maanomistuksen yksikköä, joka on merkitty tai olisi merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisterilaissa (392/1985) tarkoitettuun kiinteistörekisteriin. (22.12.2005/1152)

Tämän lain säännöksiä kiinteistöstä sovelletaan myös:

1) muulle kuin maanomistajalle kuuluvaan sellaiseen rakennukseen ja rakennelmaan, joka arvostetaan 15 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan;

2) kiinteistöön kuuluvaan erottamattomaan määräalaan; (3.12.1993/1084)

3) rakennusmaahan, joka kuuluu yhteisaluelaissa (758/89) tarkoitettuun yhteisalueeseen tai yhteismetsälaissa (37/91) tarkoitettuun yhteismetsään. (3.12.1993/1084)

Rakennuksen ja muiden kiinteistön ainesosien katsotaan kuuluvan kiinteistöön siltä osin kuin ne otetaan huomioon 15 §:ssä mainittuja arvostamisperusteita sovellettaessa.

YhteismetsäL 37/1991 on kumottu L:lla 109/2003. Ks. L verotusmenettelystä 1558/1995 10 § ja VeroHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 1581/2015 16 §.

3 §
Verosta kokonaan tai osittain vapaat kiinteistöt

Kiinteistöveroa ei ole suoritettava:

1) metsästä eikä maatalousmaasta;

2) autiokirkosta, linnasta, linnoituksesta eikä luostarista;

3) Suomen aluevalvontaan käytettävästä rakennuksesta tai rakennelmasta eikä muusta kiinteistöstä siltä osin kuin sitä käytetään puolustusvoimien tarpeisiin linnakkeena, sotilas-, lento- tai laivastotukikohtana, tutkimus- tai koelaitoksena, varastona tai varikkona;

4) vesialueista.

(21.12.2004/1164)

Kiinteistöveroa ei ole myöskään suoritettava kiinteistöstä siltä osin kuin sitä käytetään:

1) torina, katuaukiona, katuna, rakennuskaavatienä, yleisenä tienä, yleisen raideliikenteen väylänä tai yleisen lentokentän kiitotienä; (3.12.1993/1084)

2) evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan tai muutoin asianomaisella luvalla perustettuna hautausmaana, jollaisena ei kuitenkaan pidetä yksityistä hautasijaa.

Kunnan ei ole suoritettava veroa omalla alueellaan omistamastaan kiinteistöstä.

4 § (3.12.1993/1084)
Kansainväliseen sopimukseen perustuva verovapaus

Kiinteistöstä ei ole suoritettava veroa, jos verotus olisi vastoin Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä.

2 LUKU

Verovelvollisuus

5 §
Omistaja ja omistajan veroinen haltija

Kiinteistön omistajalla tarkoitetaan sitä, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa.

Omistajan veroisella haltijalla tarkoitetaan sitä, jolla on kalenterivuoden alkaessa:

1) pysyvä hallintaoikeus kiinteistöön; tai

2) vastikkeeton hallintaoikeus kiinteistöön perintökaaren (40/1965) 3 luvun 1 a §:n 2 momentin, testamentin tai muun sellaisen perusteen nojalla, jonka voimassaolo ei perustu kiinteistön omistajan tai aikaisemman omistajan tekemään sopimukseen.

(22.12.2005/1152)

Tämän lain säännöksiä omistajasta sovelletaan myös omistajan veroiseen haltijaan.

6 §
Omistajan verovelvollisuus

Kiinteistöstä menevän veron on velvollinen suorittamaan kiinteistön omistaja, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kuolinpesän kiinteistöstä menevän veron on velvollinen suorittamaan kuolinpesä.

Rakennuksesta tai rakennelmasta menevän veron on velvollinen suorittamaan rakennuksen tai rakennelman omistaja riippumatta hänen oikeudestaan maapohjaan, jolla rakennus tai rakennelma on.

Erottamattomasta määräalasta menevän veron on velvollinen suorittamaan määräalan omistaja.

Edellä 2 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta rakennusmaasta veron on velvollinen suorittamaan samassa lainkohdassa tarkoitettu yhteisetuus. (3.12.1993/1084)

7 §
Omistajan veroisen haltijan verovelvollisuus

Omistajan veroinen haltija on velvollinen suorittamaan kiinteistöstä menevästä verosta määrän, joka vastaa hänen hallintaansa kuuluvaa osaa kiinteistöstä.

8 §
Omistajan osittainen verovelvollisuus

Jos muu kuin kiinteistön omistaja on velvollinen suorittamaan veron osasta kiinteistöä, omistaja on velvollinen suorittamaan veron vain muusta osasta kiinteistöä.

9 §
Määräosin yhteisomistuksessa olevat kiinteistöt

Jos useat omistavat kiinteistön määräosin, kukin on velvollinen suorittamaan veron omasta osuudestaan kiinteistöön.

10 §
Rekisteröimättömän yhteisön lukuun hankitut kiinteistöt

Jos kiinteistö on hankittu perustettavan yhtiön tai muun rekisteröimättömän yhteisön lukuun, verovelvollinen on se, joka on kiinteistön hankkinut, kunnes omistusoikeus siirtyy asianomaiselle yhteisölle taikka muulle luovutuksensaajalle.

10 a § (29.12.2009/1739)
Helsingin yliopiston verovelvollisuus

Helsingin yliopisto on sen estämättä, mitä yliopistolain (558/2009) 75 §:n 3 momentissa säädetään, velvollinen suorittamaan kiinteistöveroa siten kuin jäljempänä tässä laissa säädetään.

3 LUKU

Veron määrä ja kiinteistön arvostaminen

11 §
Yleinen kiinteistöveroprosentti

Kiinteistövero on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta.

Kunnanvaltuusto määrää kunnan kiinteistöveroprosenttien suuruuden vuosittain etukäteen samalla, kun se vahvistaa varainhoitovuoden tuloveroprosentin. Kiinteistöveroprosentit määrätään prosentin sadasosan tarkkuudella. (13.12.2001/1266)

Kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei 12, 12 a, 12 b, 13, 13 a tai 14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,86 ja enintään 1,80. (30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 3 momentti tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei 12–14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,80 ja enintään 1,55. (7.11.2014/861)

Kunnan tulee ilmoittaa kiinteistöveroprosentit Verohallinnolle viimeistään verovuotta edeltävän vuoden marraskuun 17 päivänä. Verohallinto voi myöhentää ilmoituksen antamisen määräaikaa. Jos ilmoitusta ei ole annettu määräajassa, verotuksessa voidaan noudattaa edellisen vuoden kiinteistöveroprosentteja, kuitenkin vähintään alinta lain mukaista prosenttia. (11.6.2010/527)

12 §
Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti

Kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,39 ja enintään 0,90. (30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,37 ja enintään 0,80. (7.11.2014/861)

Rakennusta katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos sen huoneistojen pinta-alasta vähintään puolta käytetään tähän tarkoitukseen. Huoneistoa katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä.

Pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettäväksi katsotaan myös rakennus, jota on alettu rakentaa pääasiassa tähän käyttöön.

Tässä pykälässä tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

12 a § (12.11.1999/1026)
Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti

Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen 2 momentissa tarkoitetun rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin, joka on vähintään 1,00 ja enintään 4,00. (30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 3.11.2015 . Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen 2 momentissa tarkoitetun rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin, joka on vähintään 1,00 ja enintään 3,00.

Erillistä veroprosenttia sovelletaan rakentamattomaan rakennuspaikkaan, jos:

1) asemakaava on ollut voimassa vähintään vuoden ennen kalenterivuoden alkua;

2) asemakaavan mukaan rakennuspaikan rakennusoikeudesta yli puolet on kaavoitettu asuntotarkoitukseen;

3) rakennuspaikalla ei ole asuinkäytössä olevaa asuinrakennusta eikä sille ole maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 149 c §:ssä tarkoitetulla tavalla ryhdytty rakentamaan sellaista ennen kalenterivuoden alkua;

4) rakennuspaikalle on maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:ssä tarkoitettu käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen;

5) rakennuspaikka on liitettävissä yleiseen vesijohtoon ja viemäriin vesihuoltolain (119/2001) 10 §:n mukaisesti;

6) rakennuspaikalla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 38 tai 53 §:ssä taikka 58 §:n 5 momentissa tarkoitettua rakennuskieltoa; ja

7) rakennuspaikka on saman omistajan omistuksessa.

(30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 2 momentti tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Erillistä veroprosenttia sovelletaan rakentamattomaan rakennuspaikkaan, jos

1) asemakaava on ollut voimassa vähintään vuoden ennen kalenterivuoden alkua;

2) asemakaavan mukaan rakennuspaikan rakennusoikeudesta yli puolet on kaavoitettu asuntotarkoitukseen;

3) rakennuspaikalla ei ole asuinkäytössä olevaa asuinrakennusta eikä sille ole maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 72 §:ssä tarkoitetulla tavalla ryhdytty rakentamaan sellaista ennen kalenterivuoden alkua;

4) rakennuspaikalle on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 135 §:ssä tarkoitettu käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen;

5) rakennuspaikka on liitettävissä yleiseen vesijohtoon ja viemäriin terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla;

6) rakennuspaikalla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:ssä tai 58 §:n 4 momentissa tarkoitettua rakennuskieltoa; ja

7) rakennuspaikka on saman omistajan omistuksessa.

Rakennuspaikan katsotaan olevan saman omistajan omistuksessa silloin, kun puolisot yhdessä omistavat rakennuspaikan tai rakennuspaikka on muutoin määräosaisessa yhteisomistuksessa. Niin ikään rakennuspaikan katsotaan olevan saman omistajan omistuksessa silloin, kun osa siitä on verovelvollisen pääasiallisesti omistaman yhtiön tai muun yhteisön omistuksessa taikka kun rakennuspaikka on samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden omistuksessa.

Asemakaavan mukaisella asuinrakennuksen rakennuspaikalla tarkoitetaan:

1) asemakaavan mukaista kiinteistörekisteriin merkittyä tonttia tai muuta rakennuspaikkaa;

2) asemakaavan mukaista sitovan tai ohjeellisen tonttijaon mukaista rakennuspaikkaa; ja

3) asemakaavaan merkittyä korttelia, jolla ei ole sitovaa tai ohjeellista tonttijakoa.

Tämä pykälä ei koske loma-asutusta varten kaavoitettuja rakennuspaikkoja.

TerveydensuojeluA 1280/1994 10 § on kumottu A:lla 207/2006 ja Maankäyttö- ja rakennusA 895/1999 72 § on kumottu A:lla 215/2015. Ks. kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon VesihuoltoL 119/2001 10 ja 12 §.

12 b § (30.10.2015/1291)
Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti eräissä kunnissa

Poiketen siitä, mitä 12 a §:n 1 momentissa säädetään, Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin kunnanvaltuustojen on määrättävä rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään 1,5 prosenttiyksikköä kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi. Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentiksi voidaan määrätä kuitenkin enintään 4,00.

L:lla 1291/2015 muutettu 12 b § tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

12 b § (18.11.2013/811)
Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti eräissä kunnissa

Poiketen siitä, mitä 12 a §:ssä säädetään, Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin kunnanvaltuustojen on määrättävä rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään 1,5 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,0 prosenttia.

13 §
Muiden asuinrakennusten veroprosentti

Kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:n 3 momentissa säädetyn vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Tämä veroprosentti voidaan määrätä enintään 1,00 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti tai, jos näin laskettu veroprosentti on kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia alempi, enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi. (30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:ssä mainitun vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Tämä veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti tai, jos näin laskettu veroprosentti on kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia alempi, enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi. (7.11.2014/862)

Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi käytöksi katsotaan myös huoneiston pitäminen varattuna käytettäväksi pääasiassa muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen. Myös rakennukseen, jota on alettu rakentaa 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön, sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua veroprosenttia ei sovelleta elinkeinotoimintana harjoitettavaan majoitusliikkeeseen kuuluvaan rakennukseen eikä rakennukseen, jota käytetään yksinomaan maatalouden yhteydessä harjoitettavassa majoitustoiminnassa. (3.12.1993/1084)

13 a § (26.6.1998/476)
Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöveroprosentti

Poiketen siitä, mitä 11 §:ssä kiinteistöveroprosentin alarajasta säädetään, kunnanvaltuusto voi määrätä tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin edellä säädettyä alhaisemmaksi, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tässä pykälässä tarkoitetun kiinteistön kiinteistöveroprosentiksi voidaan määrätä myös 0,00.

14 § (22.12.2005/1131)
Eräiden laitosten veroprosentti

Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin. Täksi veroprosentiksi voidaan määrätä enintään 3,10. (30.10.2015/1291)

L:lla 1291/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 3.11.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin. Täksi veroprosentiksi voidaan määrätä enintään 2,85. (27.11.2009/969)

Vesi- ja tuulivoimalaitokseen, jonka nimellisteho on enintään 10 megavolttiampeeria, sovelletaan kuitenkin yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Voimalaitoksen omistajan on esitettävä selvitys voimalaitoksen nimellistehosta. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta. (11.6.2010/527)

15 § (18.11.2013/811)
Kiinteistön arvostaminen

Tätä lakia sovellettaessa kiinteistön arvona pidetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 5 luvun ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten mukaisesti laskettavaa arvoa kiinteistöveron määräämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta. Yritysvarallisuuteen kuuluvan kiinteistön arvo määrätään samojen perusteiden mukaan.

4 LUKU

Ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuus (25.5.2012/253)

16 § (25.5.2012/253)
Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Verohallinto lähettää verovelvolliselle, jolle maksuunpannaan kiinteistöveroa, selvityksen kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä kiinteistötiedoista. Verovelvollisen on tarkistettava selvitykseen merkityt maapohjan pinta-alaa, rakennusoikeutta, kaavatilannetta, rantaoikeutta, käyttötarkoitusta sekä omistus- ja hallintaoikeutta koskevat tiedot samoin kuin rakennuksen jälleenhankinta-arvon laskennan perusteena käytetyt tiedot ja käyttötarkoitus. Verovelvollisen on ilmoitettava Verohallinnolle tiedoissa ilmenevät virheet. Lisäksi on ilmoitettava selvitykseltä puuttuvat kiinteistöt ja rakennukset samoin kuin perusparannukset ja huomattavat korjaustoimenpiteet sekä tieto rakennuksen purkamisesta tai käytöstä poistamisesta. Selvitys kiinteistötiedoista voidaan tarvittaessa lähettää myös silloin, kun verovelvolliselle ei tule määrättäväksi kiinteistöveroa. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajasta sekä muusta menettelystä tietojen antamiseksi.

Jos verovelvollinen ei korjaa kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja, hänen katsotaan antaneen tiedot kiinteistöverotusta varten hänelle lähetetyn selvityksen mukaisena.

Verovelvollisen velvollisuudesta antaa tietoja kiinteistöverotuksen toimittamista varten sovelletaan tämän lain lisäksi, mitä verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuudesta verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 2 luvussa säädetään.

17 § (11.6.2010/527)

17 § on kumottu L:lla 11.6.2010/527.

18 § (11.6.2010/527)
Verohallinnon tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus

Verohallinnon oikeudesta saada kiinteistöverotuksen toimittamista varten tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeudesta tarkastaa niitä on soveltuvin osin voimassa, mitä sivullisen ja viranomaisen tiedonantovelvollisuudesta verotusmenettelystä annetun lain 3 luvussa säädetään.

19 §
Kiinteistötietojen tarkastuttaminen

Verohallinnolla on oikeus tarvittaessa toimittaa kiinteistörekisterin pitäjän, kiinteistön sijaintikunnan rakennusviranomaisen tai kunnan muun viranomaisen tarkastettavaksi kiinteistöä koskevia tietoja mukaan lukien sen omistajan tunnistetiedot.

Asianomainen viranomainen on velvollinen tarkastamaan tietojen paikkansapitävyyden sikäli kuin se ilmenee viranomaisen hallussa olevista tiedoista.

5 LUKU

Verotus ja muutoksenhaku

20 § (11.6.2010/527)

20 § on kumottu L:lla 11.6.2010/527.

20 a § (22.12.2005/1131)
Kunnan tiedonantovelvollisuus

Kunta, joka määrää 12 a tai 12 b §:ssä tarkoitetun veroprosentin, selvittää samalla vuosittain 12 a tai 12 b §:ssä tarkoitetut rakennuspaikat ja ilmoittaa ne samoin kuin muut tarpeelliset tiedot ja asiakirjat Verohallinnolle verotuksen toimittamista ja muutoksenhakua varten. (11.6.2010/527)

2 momentti on kumottu L:lla 18.11.2013/811.

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta. (11.6.2010/527)

21 § (26.7.1996/541)
Ennakkoratkaisu

Verohallinto voi verovelvollisen kirjallisesta hakemuksesta antaa kiinteistöveroa koskevan ennakkoratkaisun. (11.6.2010/527)

Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, johon ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta sitovana noudatettava siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. (11.6.2010/527)

22 § (11.6.2010/527)
Verotuksen toimittaminen

Verohallinto toimittaa kiinteistöverotuksen.

Kiinteistöveroa ei määrätä, jos verovelvollisen veron määrä olisi pienempi kuin 17 euroa. Kiinteistöverotus päättyy Verohallinnon määräämänä aikana, kuitenkin viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä.

Verohallinto toimittaa kiinteistöverotuksen Verohallinnon rekistereissä olevien, verovelvollisen antamien ja sivullisilta tiedonantovelvollisilta verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun säännösten nojalla saatujen tietojen sekä asiassa saadun muun selvityksen perusteella. (25.5.2012/253)

Verovelvollisen kuulemiseen ja päätöksen perustelemiseen sovelletaan, mitä niistä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. (25.5.2012/253)

23 § (30.12.1999/1348)

23 § on kumottu L:lla 30.12.1999/1348.

24 § (22.12.2005/1087)
Verotuspäätös

Verovelvolliselle, jolle on maksuunpantu kiinteistöveroa, on lähetettävä verotuspäätös ja valitusosoitus.

Verotuspäätökseen merkitään verovelvollisen yksilöintitiedot ja verotuksen toimittanut viranomainen yhteystietoineen, kiinteistöt, joista verovelvollisen on suoritettava veroa, näiden kiinteistöjen arvot sekä suoritettavan veron määrä. Jos rakennus sijoittuu 12–14 §:ssä tarkoitettuihin luokkiin, myös tämä merkitään verotuspäätökseen.

25 § (25.5.2012/253)
Veronkorotus, verotuksen oikaisu ja seurannaismuutos

Veronkorotukseen, verotuksen oikaisuun ja seurannaismuutokseen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa niistä säädetään. Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä, jos verovelvollisen kiinteistöverotusta varten antamissa tiedoissa on virhe, josta verovelvollisen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen.

Veronkorotuksen ja verotuksen oikaisun edellytyksiä arvioitaessa otetaan verovelvollisen antamina tietoina huomioon 16 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi ne tiedot ja asiakirjat, jotka verovelvollinen on antanut tuloverotuksensa toimittamista varten tai verotusmenettelystä annetun lain nojalla varallisuudestaan.

Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi voidaan jättää toimittamatta, jos määräämättä jäänyt vero on vähäinen, eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy edellytä verotuksen oikaisemista.

26 § (18.12.1995/1560)
Muutoksenhaku Verohallinnon ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökseen (11.6.2010/527)

Tämän lain mukaan verovelvollinen tai se, joka on veron suorittamisesta vastuussa, samoin kuin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö tai kiinteistön sijaintikunta saa hakea muutosta verotukseen kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haetaan valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen kotikunta on. Jos henkilöillä, joihin sovelletaan puolisoita koskevia tuloverolain säännöksiä, on kotikunta eri hallinto-oikeuksien tuomiopiirissä, oikaisulautakunnan päätökseen haetaan muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiiriin kuuluu henkilöistä vanhemman kotikunta. Jos henkilöt ovat samanikäisiä, toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy sen mukaan, kumman henkilötunnuksen yksilönumero on pienempi. Jollei mainittuja perusteita voida käyttää, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle. (11.6.2010/527)

Oikaisuvaatimuksesta, valituksesta ja ennakkopäätösvalituksesta sekä niiden käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. (21.12.2012/885)

Edellä 21 §:ssä tarkoitettuun ennakkoratkaisuun haetaan valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen kotikunta on. Jos henkilöillä, joihin sovelletaan puolisoita koskevia tuloverolain säännöksiä, on kotikunta eri hallinto-oikeuksien tuomiopiirissä, ennakkoratkaisuun haetaan muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiiriin kuuluu puolisoista vanhemman kotikunta. Jos henkilöt ovat samanikäisiä, toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy sen mukaan, kumman henkilötunnuksen yksilönumero on pienempi. Jollei mainittuja perusteita voida käyttää, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle. Valitusoikeus on ennakkoratkaisun hakijalla, Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä ja kiinteistön sijaintikunnalla. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa hallinto-oikeudelle tai Verohallinnolle. Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa ennakkoratkaisun tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ja kunnan määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä. (11.6.2010/527)

Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla. (26.7.1996/541)

27 § (18.4.2008/245)
Muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätökseen

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää tiedoksisaannista. Valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä ja kiinteistön sijaintikunnalla.

27 a § (15.12.2003/1069)
Tiedoksianto

Päätöksen ja muun asiakirjan tiedoksiannosta on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

6 LUKU

Veronkanto ja tilittäminen

28 § (11.6.2010/527)
Veronkanto

Kiinteistöveron kanto, perintä ja palauttaminen toimitetaan siten kuin veronkantolaissa (609/2005) tai sen nojalla säädetään.

29 § (18.12.1995/1560)
Viivästysseuraamukset

Kiinteistöveron määräaikana maksamisen laiminlyönnin seuraamuksista on voimassa, mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/95) säädetään.

29 a § (18.12.1995/1560)
Palautettavalle määrälle maksettava korko

Jos veroa palautetaan veronoikaisun tai muutoksenhaun johdosta, palautettavalle määrälle maksetaan säädetty korko veron maksupäivästä takaisinmaksupäivään.

30 § (10.7.1998/532)

30 § on kumottu VerontilitysL:lla 10.7.1998/532.

31 §
Veronkantolain tilityssäännösten soveltaminen

Kiinteistöveron tilittämisessä noudatetaan sen lisäksi, mitä 30 §:ssä säädetään, veronkantolain säännöksiä siten että:

1) tilittämisessä kulloinkin käytettävät maksuunpanosuhteet määräytyvät veronkantolain 17 §:n 1 momentin, 18 §:n 2 momentin, 18 a §:n 4 momentin ja 22 §:n mukaisesti;

2) kiinteistöveron oikaisu-, loppu- ja jälkitilitykset tehdään ja tilityksiin liittyvät korotukset maksetaan ja peritään siten kuin veronkantolain 18 §:n 1 momentissa, 18 § a:n 1, 2 ja 4 momentissa sekä 18 b §:ssä säädetään;

3) kiinteistöveron palautusten käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin veronkantolain 18 §:n 3 momentin ja 18 a §:n 5 momentin säännöksiä;

4) kiinteistöveron kertymisajankohta ratkaistaan veronkantolain 23 §:n 3 momentissa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti; sekä

5) tilitettyjen määrien takaisin perimisessä, tilitysten korjaamisessa ja lykkäyksen myöntämisessä takaisin perittävälle määrälle sekä näihin toimenpiteisiin liittyvässä koron perimisessä veronsaajalta noudatetaan, mitä veronkantolain 20 ja 21 §:ssä säädetään.

32 § (10.7.1998/532)

32 § on kumottu VerontilitysL:lla 10.7.1998/532.

33 §
Veron vanhentuminen

Kiinteistöveron vanhentumiseen sovelletaan verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettua lakia (367/61) lukuun ottamatta sen perustevalituksia koskevia säännöksiä.

L verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin 367/1961 on kumottu L:lla verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 706/2007.

7 LUKU

Erityisiä säännöksiä

34 § (30.12.1999/1348)

34 § on kumottu L:lla 30.12.1999/1348.

35 § (18.12.1995/1560)
Rangaistussäännökset

Rangaistusseuraamuksista on voimassa, mitä verotusmenettelystä annetun lain 9 luvussa säädetään.

36 §
Vastuu verosta

Verovastuusta on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa ja veronkantolaissa (611/78) säädetään. (18.12.1995/1560)

Jos kiinteistön omistusoikeus 5 §:ssä tarkoitetun kalenterivuoden aikana sopimuksen perusteella siirtyy toiselle, vastaa myös uusi omistaja ja omistajan veroinen haltija kyseisenä vuonna maksuunpannusta ja suorittamatta olevasta kiinteistöverosta. (30.12.1992/1589)

VeronkantoL 611/1978 on kumottu VeronkantoL:lla 609/2005.

37 § (21.12.2012/885)

37 § on kumottu L:lla 21.12.2012/885.

38 § (30.12.1992/1589)

38 § on kumottu L:lla 30.12.1992/1589.

39 § (18.12.1995/1560)
Verotusmenettelystä annetun lain soveltaminen

Sovellettaessa tähän lakiin sisältyvän viittauksen nojalla verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä niitä sovelletaan myös sellaisiin verovelvollisiin, joihin verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä ei muutoin sovelleta.

40 §
Veron vähennyskelpoisuus

Kiinteistöveron vähennyskelpoisuudesta tuloverotuksessa säädetään erikseen.

41 §
Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

8 LUKU

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

42 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992.

Kiinteistövero määrätään ensimmäisen kerran vuonna 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

43 §
Siirtymäsäännös

Edellä 16 §:ssä tarkoitettu kehotus voidaan antaa jo ennen lain voimaantuloa.

Kunta on velvollinen verohallinnon pyynnöstä antamaan maksutta kunnan hallussa olevia katumaksun määräämistä ja maksuunpanoa varten olevia tietoja sen veropiirin verotoimiston käyttöön, jonka alueella kunta on. Vuonna 1992 määrättävän katumaksun perusteena olevat tiedot on luovutettava verotoimistolle viimeistään 31 päivänä elokuuta 1992.

HE 50/92, VaVM 28/92

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.12.1992/1589:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

HE 181/92, LaVM 13/92

3.12.1993/1084:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1993.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Lain 3 §:n 2 momentin 1 kohtaa, 4 §:ää, 25 §:n 1 momenttia, 26 ja 29 a §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo vuodelta 1993 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Lain 3 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohtaa sovelletaan vain vuodelta 1993 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 159/93, VaVM 56/93

2.8.1994/698:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.

Lakia sovelletaan haettaessa muutosta tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun lääninoikeuden päätökseen.

HE 143/93, LaVM 11/94

3.3.1995/280:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 1996 kiinteistöverotuksessa.

LA 64/93, VaVM 95/94

18.12.1995/1560:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 131/95, VaVM 37/95, EV 124/95

26.7.1996/541:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 46/96, VaVM 20/96, EV 105/96

26.6.1998/476:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. 13 a §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran muutetussa muodossaan vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.

HE 29/1998, VaVM 17/1998, EV 74/1998

10.7.1998/506:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

HE 15/1998, VaVM 11/1998, EV 64/1998

10.7.1998/532:

HE 54/1998, VaVM 18/1998, EV 75/1998

12.11.1999/1026:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1999.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

Kunnanvaltuusto voi määrätä 12 a §:ssä tarkoitetun rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin ensimmäisen kerran vuodelle 2001.

HE 100/1999, VaVM 14/1999, EV 61/1999

30.12.1999/1348:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

HE 149/1999, VaVM 30/1999, HaVL 10/1999, EV 131/1999

26.10.2001/912:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001

13.12.2001/1266:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 182/2001, VaVM 34/2001, EV 184/2001

15.12.2003/1069:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 117/2003, VaVM 27/2003, EV 67/2003

21.12.2004/1164:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 213/2004, VaVM 30/2004, EV 189/2004

22.12.2005/1087:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

Lain 26 §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeen tehtyyn valitukseen silloin, kun valittajana on rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö.

HE 91/2005, VaVM 22/2005, EV 141/2005

22.12.2005/1131:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

Vuoden 2006 alun jälkeen käyttöön otettavan vesivoimalaitoksen, jonka nimellisteho on enemmän kuin 10 megavolttiampeeria, kiinteistöveroprosentti on vuosilta 2006–2017 toimitettavissa kiinteistöverotuksissa 14 §:stä poiketen enintään 1,40.

HE 145/2005, VaVM 39/2005, EV 189/2005

22.12.2005/1152:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä kiinteistöveroa vuodelta 2007.

HE 144/2005, VaVM 44/2005, EV 218/2005

18.4.2008/245:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.

HE 148/2007, VaVM 5/2008, EV 25/2008

27.11.2009/969:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 119/2009, VaVM 20/2009, EV 152/2009

29.12.2009/1739:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

Helsingin yliopiston sekä eräistä yliopistouudistukseen liittyvistä tulo- ja varainsiirtoverotusta koskevista säännöksistä annetun lain (1738/2009) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhtiöiden on annettava veroviranomaiselle selvitys 1 päivänä tammikuuta 2010 omistamistaan kiinteistöistä vuoden 2010 kiinteistöverotusta varten 31 päivään maaliskuuta 2010 mennessä.

HE 244/2009, VaVM 43/2009, EV 252/2009

11.6.2010/527:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010

25.5.2012/253:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2012.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä kiinteistöveroa vuodelta 2013.

HE 6/2012, VaVM 6/2012, EV 22/2012

21.12.2012/885:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan verosta vapauttamista tai veron maksun lykkäystä koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn veron maksun lykkäyksen perusteella kertyneeseen korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012

18.11.2013/811:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2013.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 76/2013, HE 102/2013, VaVM 18/2013, EV 123/2013

7.11.2014/861:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 158/2014, VaVM 13/2014, EV 111/2014

7.11.2014/862:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

HE 188/2014, VaVM 16/2014, EV 127/2014

30.10.2015/1291:

Tämä laki tulee voimaan 3 päivänä marraskuuta 2015.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2016 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.

Lain 11 §:n 3 momenttia ja 12 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuodelta 2017 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Vuodelta 2016 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita 11 §:n 3 momenttia ja 12 §:n 1 momenttia.

HE 26/2015, VaVM 3/2015, EV 16/2015

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.