Seurattu SDK 591/2014 saakka.

9.8.1985/694

Nimilaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 § (8.2.1991/253)
Nimivelvoite

Jokaisella tulee olla sukunimi ja etunimi.

Henkilö, jolla ei ole sukunimeä, on velvollinen sen ottamaan. Sukunimen ottamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 4 luvussa säädetään sukunimen muuttamisesta uudeksi sukunimeksi.

Henkilö, jolla ei ole etunimeä, on velvollinen sen ottamaan siten kuin 6 a luvussa säädetään.

2 LUKU

Lapsen sukunimi

2 §
Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.

Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on.

Lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää, kumman vanhemman nimen lapsi saa. (21.8.1998/617)

Lapsen sukunimi ilmoitetaan sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Ilmoituksen voi tehdä myös sille evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Seurakunnan on selvitettävä nimen lainmukaisuus ja toimitettava tieto nimestä viipymättä väestötietojärjestelmään rekisteröitäväksi. (21.8.1998/617)

Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestötietojärjestelmään niin kuin 2 ja 3 momentissa säädetään, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsen tiedot ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. (21.8.1998/617)

3 §
Lapseksiottaminen ja sukunimi

Kun tuomioistuin vahvistaa alaikäisen lapsen lapseksiottamisen, lapsi saa ottovanhempansa sukunimen tai ottovanhempiensa yhteisen sukunimen. Jos ottovanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka ottovanhemmat ilmoittavat tuomioistuimelle lapsen sukunimeksi. Jos ottovanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, ottolapsi saa kuitenkin sen sukunimen, joka tällä lapsella on.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että lapsi säilyttää oman sukunimensä, jos tätä on lapsen iän, ottovanhempien esittämän toivomuksen tai muiden seikkojen perusteella pidettävä lapsen edun mukaisena. Sukunimi, jonka lapsi on säilyttänyt, ei siirry hänen sisarukselleen 1 momentin tai 2 §:n 2 momentin nojalla.

Jos vieraassa valtiossa tapahtuneen lapseksiottamisen johdosta alaikäisen lapsen sukunimeksi on kyseisessä valtiossa vahvistettu tai merkitty muu sukunimi kuin minkä hän olisi 1 momentin mukaan saanut, ottovanhemmat voivat sopia lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa ottovanhempien yhteisen sukunimen, tai, jos ottovanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, siten että lapsi saa jommankumman ottovanhemman sukunimen. Jos ottovanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, ottolapsi voi kuitenkin saada vain sen sukunimen, joka tällä lapsella on. Ottolapsen sukunimi voidaan tämän momentin perusteella muuttaa ainoastaan kerran. (11.6.1993/485)

4 §
Lapsen sukunimen muuttaminen isän sukunimeksi

Vanhemmat voivat sopia alaikäisen lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa isänsä sukunimen, jos vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu ja merkitty väestötietojärjestelmään silloin, kun lapsen sukunimi ilmoitettiin väestötietojärjestelmään. (21.8.1998/617)

Lapsen nimi voidaan isyyden vahvistamisen perusteella kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa isän sukunimeksi.

Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää lapsen sukunimen muuttamisesta isän sukunimeksi.

4 a § (8.2.1991/253)
Lapsen sukunimen muuttaminen vanhempien yhteiseksi sukunimeksi

Jos alaikäisen lapsen vanhemmat menevät avioliittoon keskenään ja he ottavat yhteisen sukunimen, voivat vanhemmat, jotka yhdessä ovat lapsen huoltajia, sopia lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa vanhempiensa yhteisen sukunimen.

5 §
Yhteisen sukunimen antaminen toisen puolison lapselle

Jos alaikäisen lapsen vanhempi menee avioliittoon muun henkilön kuin lapsen toisen vanhemman kanssa ja he ottavat yhteisen sukunimen, puolisot voivat avioliiton aikana sopia lapsen nimen muuttamisesta siten, että lapsi saa puolisoiden sukunimen, jos vanhempi on yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa lapsen huoltaja. Jos lapsen molemmat vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, edellyttää lapsen sukunimen muuttaminen edellä tarkoitetulla tavalla, että vanhemmat ovat siitä yksimieliset. (8.2.1991/253)

Lapsen nimi voidaan kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa saman avioliiton perusteella otetuksi puolisoiden yhteiseksi sukunimeksi.

6 § (21.8.1998/617)
Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta

Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta 3 §:n 3 momentin, 4, 4 a ja 5 §:n nojalla on tehtävä kirjallisesti sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta.

3 LUKU

Puolison sukunimi

7 §
Puolisoiden yhteinen sukunimi

Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle.

Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen.

Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.

8 §
Puolison sukunimen säilyttäminen avioliittoa solmittaessa

Jos puolisot avioliittoon mennessään eivät ole ottaneet yhteistä sukunimeä, kumpikin puoliso säilyttää sen sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään.

8 a § (21.8.1998/617)
Aikaisemman sukunimen ottaminen henkilökohtaiseen käyttöön tai siitä luopuminen avioliiton aikana

Jos puoliso, jonka sukunimi on muuttunut sen johdosta, että puolisot ovat avioliittoon mennessään ottaneet yhteisen sukunimen, ei ole ennen vihkimistä ilmoittanut vihkijälle ottavansa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua sukunimeä, hän voi avioliiton aikana tehdä tätä koskevan ilmoituksen sille maistraatille, jonka toimialueella hänellä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta.

Puoliso, joka avioliittoon mennessään on ilmoittanut vihkijälle ottavansa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun sukunimen, voi avioliiton aikana luopua henkilökohtaisessa käytössään olevasta nimestä ilmoittamalla siitä 1 momentissa tarkoitetulle maistraatille.

Puoliso voi kuitenkin ainoastaan kerran saman avioliiton aikana tehdä joko 1 momentissa tai 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti 1 momentissa tarkoitetulle maistraatille.

9 §
Puolison sukunimen muuttaminen avioliiton purkautumisen jälkeen

Puoliso voi avioliiton purkautumisen jälkeen muuttaa sukunimensä, jonka hän on saanut toiselta puolisolta avioliittonsa perusteella, ottamalla sen nimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan.

Jos puoliso on 7 §:n 3 momentissa tai 8 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla ilmoittanut käyttävänsä yhteisen sukunimen edellä sitä sukunimeä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, hän voi avioliiton purkautumisen jälkeen ottaa sukunimekseen myös tämän nimen. (8.2.1991/253)

Ilmoitus puolison sukunimen muuttamisesta on tehtävä kirjallisesti sille maistraatille, jonka toimialueella puolisolla on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. (21.8.1998/617)

4 LUKU

Sukunimen muuttaminen uudeksi sukunimeksi

10 §
Sukunimen muuttamisen edellytykset

Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,

1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa;

2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai

3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.

11 §
Uuden sukunimen hyväksymisen yleiset esteet

Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä:

1) joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;

2) jota yleisesti käytetään etunimenä; tai

3) joka on muodostettu yhdistämällä kaksi sukunimeä.

(8.2.1991/253)
12 §
Suojatut nimet ja tunnukset

Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietojärjestelmään, eikä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi, ellei tähän ole olemassa erityistä syytä. (21.8.1998/617)

Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on samaistettavissa

1) säätiön, yhdistyksen tai muun yhteisön nimeen;

2) rekisteröityyn toiminimeen tai tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnukseen; tai

3) yleisesti tunnettuun taiteilijanimeen tai nimimerkkiin.

13 §
Erityiset syyt uuden sukunimen hyväksymiselle

Uusi sukunimi, joka ei täytä 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetettua vaatimusta, voidaan hyväksyä, jos hakijalla on vierasperäinen sukunimi ja uuden nimen käyttöönottoa on esitettyyn selvitykseen nähden pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Uusi sukunimi, joka ei vastaa 11 §:n 2 momentissa tai 12 §:ssä asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä,

1) jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä;

2) jos hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnastettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna; tai

3) jos hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja hakijan esittämä uusi sukunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä.

14 §
Sukunimiviranomaiset

Maistraatti käsittelee sukunimen muuttamista koskevat asiat. Jos maistraattien toiminnan tehostamiseksi tai tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämiseksi on tarpeen keskittää sukunimen muuttamista koskevien asioiden käsitteleminen yhdelle tai useammalle maistraatille, valtiovarainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset siitä, mitkä maistraatit ovat toimivaltaisia antamaan päätöksen sukunimen muuttamista koskevassa asiassa, sekä toimivallan jakautumisen perusteista niiden kesken. (9.11.2007/1010)

Nimilautakunta toimii erityisenä asiantuntijaviranomaisena lain soveltamista koskevissa kysymyksissä. Sen kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

15 §
Hakemus sukunimen muuttamisesta

Sukunimen muuttamista koskeva hakemus voidaan toimittaa mille tahansa maistraatille. Jos hakemus on otettu vastaan muussa kuin 14 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaisessa maistraatissa, hakemus on siirrettävä viipymättä toimivaltaiselle maistraatille. Siirrosta on ilmoitettava hakijalle. (10.11.2006/958)

Hakemus on tehtävä kirjallisesti. Hakemuksessa on mainittava ne seikat, joiden perusteella sukunimen muuttamista haetaan, sekä hakijan esittämä uusi sukunimi.

16 §
Hakemuksen täydentäminen

Jos sukunimen muuttamista koskeva hakemus on puutteellinen, hakijalle on varattava tilaisuus kohtuullisessa määräajassa täydentää hakemustaan.

16 a § (13.4.2007/421)
Huostaanotetun lapsen sukunimen muuttaminen

Jos hakemus sukunimen muuttamisesta koskee lasta, joka on lastensuojelulain 40 §:n nojalla otettu huostaan, sukunimen muuttamisen edellytyksistä on pyydettävä lausunto sen kunnan sosiaalihuollon toimielimeltä, jonka huostassa lapsi on.

17 § (22.1.1999/69)
Nimilautakunnan lausunto ja hakijan kuuleminen

Jollei hakemusta ole siirrettävä toiselle viranomaiselle, jätettävä tutkimatta tai heti hylättävä, maistraatin on pyydettävä nimilautakunnan lausunto sukunimen muuttamisesta ja hakijan esittämästä uudesta sukunimestä. Asetuksella voidaan kuitenkin säätää, ettei nimilautakunnan lausuntoa pyydetä asetuksessa tarkemmin mainituista hakemuksista.

Jos nimilautakunta on katsonut, ettei sukunimen muuttamista voida 10 §:n mukaan pitää aiheellisena tai ettei hakijan esittämää uutta sukunimeä voida 11–13 §:n mukaan hyväksyä, maistraatin on varattava hakijalle tilaisuus kohtuullisessa määräajassa antaa kirjallinen vastaus lausunnon johdosta.

18 §
Hakemuksesta tiedottaminen

Jos maistraatti, nimilautakunnan annettua lausuntonsa, katsoo, ettei sukunimen muuttamiselle 10–13 §:n säännökset huomioon ottaen ole estettä, maistraatin on hakijan kustannuksella tiedotettava hakemuksesta virallisessa lehdessä. (22.1.1999/69)

Hakemuksesta ei kuitenkaan tiedoteta virallisessa lehdessä, jos asetuksella on säädetty, ettei hakemuksesta pyydetä nimilautakunnan lausuntoa. (8.2.1991/253)

19 §
Muistutuksen tekeminen

Sillä, joka katsoo, että hakija tulisi saamaan uuden sukunimen vastoin 12 §:n säännöksiä ja että hakemuksen hyväksyminen loukkaisi hänen oikeuttaan, on oikeus tehdä muistutuksensa hakemuksen johdosta.

Muistutus on tehtävä maistraatille kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä, kun hakemuksesta on tiedotettu julkaisemalla se virallisessa lehdessä. Muistutus, joka tehdään määräajan päättymisen jälkeen, voidaan kuitenkin ottaa huomioon, jollei asiaa ole vielä ratkaistu. (22.1.1999/69)

20 §
Hakemuksen ratkaiseminen ja päätöksen perusteleminen

Hakemus sukunimen muuttamisesta on 19 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttua otettava viipymättä ratkaistavaksi.

Jos hakemus hylätään, päätöksessä on mainittava ne perusteet, joiden johdosta sukunimen muuttamista tai hakijan esittämää uutta sukunimeä ei ole voitu hyväksyä.

21 § (22.1.1999/69)
Päätöksen tiedoksianto

Maistraatin päätös sukunimen muuttamista koskevassa asiassa on annettava tiedoksi hakijalle sekä sille, joka hakemuksen johdosta on tehnyt 19 §:ssä tarkoitetun muistutuksen.

22 § (22.1.1999/69)
Muutoksenhaku

Hakijalla on oikeus hakea muutosta maistraatin päätökseen siltä osin kuin hakemus on hylätty. Sillä, joka hakemuksen johdosta on tehnyt 19 §:ssä tarkoitetun muistutuksen, on oikeus hakea muutosta maistraatin päätökseen, jolla hakemus on hyväksytty. Muutosta haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

5 LUKU

Sukunimen menettäminen

23 §
Isyyden kumoamisen vaikutus lapsen sukunimeen

Jos isyys on kumottu, tuomioistuin voi miehen vaatimuksesta päättää, että lapsi on velvollinen ottamaan sen sukunimen, joka äidillä oli lapsen syntymän hetkellä, jollei lapsen edun kannalta ole pidettävä tärkeänä, että hän säilyttää sukunimensä. Lapsen sukunimen muuttamista tarkoittava kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun isyys on kumottu.

24 §
Sukunimen menetetyksi julistaminen

Jos joku on hakemuksesta saanut uuden sukunimen ja nimen käyttäminen olennaisessa määrin loukkaa 12 §:ssä tarkoitettua oikeutta suojattuun nimeen tai tunnukseen, voi nimen tai tunnuksen haltija ajaa käräjäoikeudessa kannetta sukunimen julistamisesta menetetyksi. (13.3.2009/153)

Sukunimen menetetyksi julistamista tarkoittava kanne on nostettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun uusi sukunimi on merkitty väestötietojärjestelmään. Se, joka on 1 momentin nojalla julistettu menettäneeksi oikeutensa sukunimeen, on velvollinen ottamaan takaisin aikaisemman sukunimensä. (21.8.1998/617)

6 LUKU

Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset

25 §
Sukunimen määräytyminen

Sukunimen määräytymisellä tarkoitetaan tässä luvussa sukunimen saamista tai sukunimen muuttumista syntymän, avioliiton solmimisen tai purkamisen taikka isyyden vahvistamisen tai kumoamisen taikka lapseksiottamisen taikka muutoin perhesuhteiden perusteella, kun nimen saaminen tai muuttuminen perustuu välittömästi lain säännökseen taikka toimivaltaiselle viranomaiselle tehtyyn ilmoitukseen.

26 §
Sukunimen määräytymiseen sovellettava laki

Jos henkilöllä, jonka sukunimen määräytymisestä on kysymys, on Suomessa kotipaikka sukunimen määräytymisen perusteen syntyessä taikka sukunimeä koskevaa ilmoitusta tehtäessä, määräytyy sukunimi Suomen lain mukaan. Islannin kansalaisella, jolla on kotipaikka Suomessa, on kuitenkin oikeus vaatia, että hänen nimensä määräytyy Islannin nimijärjestelmän mukaan siten kuin Islannin laissa säädetään. (8.2.1991/253)

Jos henkilöllä, jonka sukunimen määräytymisestä on kysymys, ei ole kotipaikkaa Suomessa 1 momentissa tarkoitettuna ajankohtana, määräytyy sukunimi sen valtion sukunimeä koskevan lain mukaan, jota toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava siinä valtiossa, missä henkilöllä sanottuna ajankohtana on kotipaikka.

Suomen kansalaisella, jolla on kotipaikka muussa valtiossa kuin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, on 2 momentin säännöksen estämättä oikeus vaatia, että sukunimen määräytymiseen on sovellettava Suomen lakia. Tämän oikeuden käyttämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Kun Suomen tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen, määräytyy alaikäisen lapsen sukunimi Suomen lain mukaisesti.

27 §
Suomen viranomaisen toimivalta sukunimeä koskevassa asiassa

Sukunimi voidaan Suomessa muuttaa hakemuksesta uudeksi sukunimeksi maistraatin päätöksellä, jos hakijalla on Suomessa kotipaikka. (22.1.1999/69)

Jos Suomen kansalaisella on kotipaikka muussa valtiossa kuin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, voidaan hakemus sukunimen muuttamisesta tutkia Suomessa, jos Suomessa annettu päätös tunnustetaan päteväksi siinä valtiossa, missä hakijalla on kotipaikka. (10.11.2006/958)

Sukunimen menettämistä koskeva vaatimus voidaan tutkia Suomen tuomioistuimessa, jos vastaajalla on täällä kotipaikka.

Kun Suomen tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen, tuomioistuin voi antaa päätöksen alaikäisen lapsen sukunimestä

28 §
Sovellettava laki sukunimeä koskevassa asiassa

Asiassa, joka koskee sukunimen muuttamista hakemuksesta uudeksi sukunimeksi tai sukunimen julistamista menetetyksi taikka sukunimeä Suomessa vahvistettavan lapseksiottamisen yhteydessä, on sovellettava Suomen lakia.

29 §
Uuden sukunimen käyttöönoton pätevyys Suomessa

Uuden sukunimen käyttöönotto vieraassa valtiossa ilman viranomaisen antamaa päätöstä voidaan tunnustaa päteväksi Suomessa, jos nimen käyttöönotto oli sallittua siinä valtiossa, jossa asianomaisella henkilöllä käyttöönoton hetkellä oli kotipaikka.

30 §
Sukunimen muuttamisesta tai menettämisestä vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen

Vieraassa valtiossa annettu lainvoimainen päätös, jolla sukunimi on muutettu uudeksi sukunimeksi tai julistettu menetetyksi, tunnustetaan ilman eri vahvistusta päteväksi Suomessa, jos päätöksen on antanut sen valtion viranomainen, missä henkilöllä päätöksen antamisen hetkellä oli kotipaikka, tai jos päätös tunnustetaan päteväksi siinä valtiossa.

Päätös tunnustetaan Suomessa päteväksi myös silloin, kun päätöksen on antanut sen valtion viranomainen, jonka kansalainen henkilö oli päätöksen antamisen hetkellä.

31 §
Vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamatta jättäminen

Vieraassa valtiossa annettua sukunimeä koskevaa päätöstä ei tunnusteta päteväksi Suomessa:

1) jos saman asian käsittely samojen asianosaisten välillä on vireillä Suomessa ja asia oli Suomessa pantu vireille ennen kuin päätös vieraassa valtiossa oli annettu;

2) jos päätös on ristiriidassa samasta asiasta samojen asianosaisten välillä Suomessa annetun tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksen kanssa ja asia oli Suomessa pantu vireille ennen kuin päätös vieraassa valtiossa oli annettu;

3) jos päätös on ristiriidassa samasta asiasta samojen asianosaisten välillä jossakin muussa valtiossa annetun päätöksen kanssa, joka oli annettu aikaisemmin vireille pannussa menettelyssä ja joka tunnustetaan päteväksi Suomessa; taikka

4) jos päätös on annettu menettelyssä, joka on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita tai jos päätöksen tunnustaminen johtaisi tulokseen, joka on Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

32 §
Vieraan valtion lain soveltamatta jättäminen

Vieraan valtion lakia, joka koskee sukunimen määräytymistä tai uuden sukunimen käyttöönottoa ilman viranomaisen antamaa päätöstä, ei sovelleta, jos lain soveltaminen johtaisi tulokseen, joka on Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

6 a LUKU (8.2.1991/253)

Etunimi

32 a § (21.8.1998/617)
Etunimen ilmoittaminen ja ottaminen

Lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. Etunimiä saa antaa enintään kolme. Annetut etunimet on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Lapsen etunimi ilmoitetaan sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Ilmoituksen voi tehdä myös sille evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Seurakunnan on selvitettävä nimen lainmukaisuus ja toimitettava tieto nimestä viipymättä väestötietojärjestelmään rekisteröitäväksi.

Jos henkilöllä, jonka syntymää ei ole merkitty väestötietojärjestelmään, ei ole etunimeä silloin, kun hänet Suomessa merkitään väestötietojärjestelmään, hänen on ilmoitettava sille maistraatille, jonka toimialueella hänellä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta, minkä etunimen hän ottaa. Etunimiä saa ottaa enintään kolme.

Väestötietojärjestelmään merkitty etunimi saadaan muuttaa ainoastaan siten kuin jäljempänä säädetään.

32 b § (8.2.1991/253)
Etunimen hyväksymisen yleiset esteet

Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman 3 momentissa mainittua syytä ei etunimeksi voida hyväksyä:

1) nimeä, joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;

2) pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä;

3) sukunimeä, ellei kysymyksessä ole isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä; eikä

4) nimeä, joka ennestään on sisaruksella tai puolisisaruksella, muutoin kuin toisen etunimen ohella.

Etunimi, joka ei vastaa 2 momentissa asetettuja vaatimuksia, voidaan kuitenkin hyväksyä:

1) uskonnollisen tavan vuoksi;

2) jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä; tai

3) jos siihen harkitaan olevan muu pätevä syy.

32 c § (11.6.1993/485)
Ilmoitus etunimen muuttamisesta

Jos etunimiä ei ole aikaisemmin muutettu, etunimi voidaan muuttaa sille maistraatille tehtävällä kirjallisella ilmoituksella, jonka toimialueella etunimeä muuttavalla on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Muutos tämän pykälän perusteella on sallittu ainoastaan kerran. (21.8.1998/617)

Etunimeä muutettaessa on voimassa, mitä 32 a ja 32 b §:ssä säädetään etunimien lukumäärästä ja hyväksyttävyydestä.

32 d § (8.2.1991/253)
Hakemus etunimen muuttamisesta

Etunimi voidaan muuttaa uudeksi etunimeksi, jos nimi on 32 b §:n säännösten vastainen tai jos hakija esittää muun pätevän syyn nimen muuttamiseen eikä hakijan esittämän uuden etunimen hyväksymiselle ole estettä.

Etunimen muuttamista koskevasta hakemuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 14–16, 16 a ja 20–22 §:ssä säädetään. (13.4.2007/421)

Jollei hakemusta ole siirrettävä toiselle viranomaiselle, jätettävä tutkimatta tai heti hylättävä, maistraatin on pyydettävä nimilautakunnan lausunto hakijan esittämästä uudesta etunimestä. Asetuksella voidaan kuitenkin säätää, missä tapauksissa nimilautakunnan lausuntoa ei pyydetä. Jos nimilautakunta ei ole pitänyt esitettyä etunimeä hyväksyttävänä, maistraatin on varattava hakijalle tilaisuus antaa kirjallinen vastaus lausunnon johdosta. (22.1.1999/69)

32 e § (11.6.1993/485)
Sovellettava laki ja Suomen viranomaisen toimivalta etunimeä koskevassa asiassa

Jos henkilöllä, jonka etunimestä on kysymys, on Suomessa kotipaikka tai jos hän on Suomen kansalainen, on etunimen ilmoittamiseen ja ottamiseen sekä etunimen muuttamiseen sovellettava vastaavasti, mitä 25–28 §:ssä säädetään.

32 f § (8.2.1991/253)
Etunimen käyttöönoton pätevyys Suomessa ja etunimen muuttamisesta vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen

Jos henkilö on vieraassa valtiossa ottanut käyttöönsä uuden etunimen tai etunimi on muutettu ilman viranomaisen tekemää päätöstä taikka etunimi on muutettu viranomaisen päätöksellä, etunimeen on sovellettava vastaavasti, mitä 29–31 §:ssä säädetään.

7 LUKU

Erinäiset säännökset

33 §
Alaikäisen oikeus päättää nimestään ja vajaavaltaisen puhevalta (8.2.1991/253)

Alaikäisen lapsen sukunimeä ei voida muuttaa tämän lain 2 tai 4 luvun mukaisesti eikä etunimeä 6 a luvun mukaisesti ilman lapsen suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan. Lapsen sukunimeä ei myöskään voida muuttaa 4 luvun eikä etunimeä 6 a luvun mukaisesti vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. (8.2.1991/253)

Alaikäisellä, joka aikoo mennä avioliittoon, on oikeus itse päättää sukunimestään avioliittoon mennessään.

Vajaavaltaisen puhevallan käyttämisestä tämän lain 4 ja 6 a luvussa tarkoitetuissa asioissa on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1, 3, 4 ja 5 §:ssä on säädetty. (8.2.1991/253)

33 a § (22.12.2009/1396)
Ahvenanmaan maakunnassa toimivaltainen viranomainen

Mitä tässä laissa säädetään maistraatista, koskee Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastoa.

34 §
Valtuutus asetuksen ja määräysten antamiseen (8.2.1991/253)

Tarkempia säännöksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

Oikeusministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä vieraan valtion lainsäädännön ja nimikäytännön huomioon ottamisesta tätä lakia sovellettaessa. (8.2.1991/253)

8 LUKU

Lain voimaantulo ja siirtymäsäännökset

35 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Tällä lailla kumotaan sukunimestä 23 päivänä joulukuuta 1920 annettu laki (328/20) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/29) 32 ja 84 §, näistä viimeksi mainittu pykälä sellaisena kuin se on 23 päivänä syyskuuta 1948 annetussa laissa (681/48), sekä isyyslain voimaanpanosta 5 päivänä syyskuuta 1975 annetun lain (701/75) 3 §:n 2 momentti.

36 §
Aikaisemmin saadun sukunimen säilyttäminen

Tämän lain säännökset eivät aiheuta muutosta sukunimeen, joka on merkitty väestörekisteriin ennen lain voimaantuloa.

Jos sukunimeä ei ole ennen tämän lain voimaantuloa merkitty väestörekisteriin ja jäljempänä mainittu lainvoiman saanut päätös on annettu ennen lain voimaantuloa, aikaisempaa lakia on sovellettava,

1) kun uusi sukunimi on hyväksytty sukunimestä annetun lain nojalla,

2) kun tuomioistuin on avioliittolain 84 §:n nojalla määrännyt, ettei vaimolla ole oikeutta käyttää miehensä sukunimeä, tai

3) kun tuomioistuin on ottolapsista annetun lain (208/25) nojalla antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen tai purkanut ottolapsisuhteen taikka lapseksiottamisesta annettujen lakien (32/79 ja 153/85) nojalla vahvistanut lapseksiottamisen.

AvioliittoL 234/1929 84 § on kumottu L:lla 411/1987. L ottolapsista 208/1925 on kumottu L:lla 32/1979. L lapseksiottamisesta 32/1979 on kumottu L:lla 153/1985. L lapseksiottamisesta 153/1985 on kumottu Adoptiolailla 22/2012.

37 §
Aikaisemmin saadun sukunimen muuttaminen

Sukunimeä muutettaessa on lain 2, 3, 4 ja 5 luvun säännöksiä sovellettava myös silloin, kun sukunimi on merkitty väestörekisteriin ennen tämän lain voimaantuloa sekä silloin, kun 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu sukunimi on merkitty väestörekisteriin tämän lain tultua voimaan.

38 § (21.8.1998/617)
Vaimon oikeus ottaa takaisin sukunimensä

Jos puolisot on vihitty avioliittoon ennen tämän lain voimaantuloa, vaimolla on oikeus avioliiton aikana ottaa sukunimekseen se nimi, joka hänellä oli naimattomana ollessaan, ilmoittamalla siitä kirjallisesti sille maistraatille, jonka toimialueella hänellä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta.

39 §
Lain 6 luvun siirtymäsäännökset

Tämän lain 6 luvun säännöksiä sukunimen määräytymisestä ja vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamisesta on sovellettava myös silloin, kun sukunimen määräytymisen peruste on syntynyt, ilmoitus tehty taikka päätös annettu ennen tämän lain voimaantuloa ja asianomaisella henkilöllä ei nimen määräytymisen perusteen syntyessä tai päätöksen antamisen hetkellä eikä myöskään sen jälkeen ennen tämän lain voimaantuloa ole ollut kotipaikkaa Suomessa.

Tämän lain 6 luvun säännöksiä tuomioistuimen ja lääninhallituksen toimivallasta on sovellettava myös asiassa, joka on pantu vireille ennen tämän lain voimaantuloa ja josta lain voimaantullessa ei ollut annettu päätöstä.

HE 236/84, lvk.miet 3/85, svk.miet 49/85

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

8.2.1991/253:

1. Voimaantulo. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1991.

2. Kumottavat säännökset. Tällä lailla kumotaan 20 päivänä joulukuuta 1945 annettu etunimilaki (1265/45).

3. Etunimilain soveltaminen. Jos etunimeä ei ole ennen tämän lain voimaantuloa merkitty väestörekisteriin ja lainvoiman saanut päätös, jolla uusi etunimi on hyväksytty etunimilain nojalla, on annettu ennen tämän lain voimaantuloa, on sovellettava etunimilakia.

4. Aikaisemmin saadun etunimen muuttaminen. Etunimeä muutettaessa on tämän lain 6 a luvun säännöksiä sovellettava myös silloin, kun etunimi on merkitty väestörekisteriin ennen tämän lain voimaantuloa sekä silloin, kun edellä 3 momentissa tarkoitettu etunimi on merkitty väestörekisteriin tämän lain tultua voimaan.

5. Tämän lain 6 a luvun siirtymäsäännökset. Tämän lain 32 e §:n säännöksiä Suomen viranomaisen toimivallasta on sovellettava myös asiassa, joka on pantu vireille ennen tämän lain voimaantuloa ja josta lain voimaan tullessa ei ole annettu päätöstä. Tämän lain 32 f §:n säännösten soveltamisesta vieraassa valtiossa käyttöön otettuun etunimeen ja etunimen muuttamista koskevan päätöksen tunnustamiseen on soveltuvin osin voimassa, mitä 39 §:n 1 momentissa säädetään.

HE 140/90, lvk.miet. 13/90, svk.miet. 226/90

11.6.1993/485:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 1993.

Lain 3 §:n 3 momenttia sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneeseen lapseksiottamiseen, jos lapsen sukunimeä ei ole aikaisemmin muutettu Suomessa.

HE 21/93, LaVM 7/93

21.8.1998/617:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 14/1998, HaVM 4/1998, EV 48/1998

22.1.1999/69:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1999.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Jos sukunimen tai etunimen muuttamista koskeva hakemus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan kuitenkin edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 193/1998, HaVM 15/1998, EV 211/1998

10.11.2006/958:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 229/2005, HaVM 16/2006, EV 118/2006

13.4.2007/421:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

HE 252/2006, StVM 59/2006, EV 309/2006

9.11.2007/1010:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 56/2007, HaVM 5/2007, EV 51/2007

13.3.2009/153:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin asioihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 70/2008, LaVM 16/2008, EV 5/2009

22.12.2009/1396:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.