Seurattu SDK 835/2014 saakka.

30.12.1982/1116

Kalastusasetus

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään 16 päivänä huhtikuuta 1982 annetun kalastuslain (286/82) nojalla:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 §

Ammattimaisesti harjoitettuna pidetään kalastusta, milloin saaliit tai osa niistä ansiotarkoituksessa myydään. Kalastusta ammattimaisesti harjoittavista henkilöistä pidettävästä luettelosta säädetään erikseen.

2 momentti on kumottu A:lla 10.1.1997/1.

Kotitarvekalastuksena pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä on toimeentulon kannalta merkitystä.

Virkistyskalastuksena pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä ei ole toimeentulon kannalta merkitystä.

2 §

Kalastuslaissa tarkoitetaan kunnassa tai kylässä tilapäisesti asuvalla henkilöä, joka ei omista siellä käytössään olevaa asuntoa tai ei ole asunut siellä yhtäjaksoisesti vähintään neljän viikon aikaa.

2 LUKU

Pyydykset ja pyynnin harjoittaminen

3-4 §

3-4 § on kumottu A:lla 10.1.1997/1.

5 §

Kiinteällä pyydyksellä tai kalastuslaitteella tarkoitetaan patoa tai muuta kalastukseen tarkoitettua pysyväisluonteista rakennelmaa.

Kalastuslain 39 §:ssä mainitulla kiinteällä pyydyksellä tarkoitetaan myös isoarysää ja verkkopyydyksellä verkkoa.

6 §

Seisovalla pyydyksellä tarkoitetaan paikalleen pyyntiin laskettua kalanpyydystä, kuten verkkoa, pitkääsiimaa ja muuta koukkupyydystä, rysää, katiskaa ja muuta sulkupyydystä, joka ei ole kiinteä.

Pohjaverkolla ja pohjaverkkopyydyksellä tarkoitetaan pohjaan asetettua verkkoa, joka ei ulotu kolmea metriä lähemmäksi veden pintaa. Pintaverkolla ja pintaverkkopyydyksellä tarkoitetaan pintaan tai lähemmäksi kuin kolme metriä pinnasta asetettua verkkoa. (28.3.2008/191)

7 §

Liikkuvalla rihmapyydyksellä tarkoitetaan nuottaa, troolia tai verkkoa, jota vedetään tai jota virta kuljettaa.

8 §

Isollarysällä tarkoitetaan sellaista rysää, paunettia tai muuta samantapaista pohjalla varustettua sulkupyydystä, joka johtolaitteineen on joltakin osaltaan puoltatoista metriä korkeampi.

8 a § (28.3.2008/191)

Kalastuslain 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuja ammattimaiseen kalastukseen käytettäviä pyydyksiä ovat:

1) yli 1,5 metriä korkea isorysä;

2) nuotta ja trooli;

3) koukkupyydys tai koukkupyydykset, joissa on enemmän kuin yhteensä 250 koukkua pyyntikuntaa kohden;

4) pintaverkot tai pintaverkkopyydykset, joiden yhteispituus on enemmän kuin 180 metriä pyyntikuntaa kohden.

Edellä 1 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettua kotitarvekalastusta ja virkistyskalastusta saadaan yleisellä vesialueella meressä sekä Suomen talousvyöhykkeellä harjoittaa pohjaverkoilla tai pohjaverkkopyydyksillä, joiden yhteispituus on enintään 600 metriä pyyntikuntaa kohden.

9 §

Kalastuslain 39 §:ssä tarkoitettu jäätie on jäälle aurattu tai muutoin selvästi merkitty moottoriliikenteelle tarkoitettu jäällä oleva väylä.

Ilman jäätienpitäjän lupaa avannon tekeminen viittäkymmentä metriä lähemmäksi 1 momentissa tarkoitettua jäätietä on kielletty.

Meressä kylänrajan ulkopuolella ei toisen kalastusta häiritsevää pyydystä ilman asianomaisen lupaa saa panna pyyntiin sataa metriä lähemmäksi toisen käytössä olevaa nuotta apajaa eikä troolia vedettäessä saa mennä sataa metriä lähemmäksi toisen pyynnissä olevaa nuottaa eikä isorysää. (12.2.1993/179)

Sen lisäksi, mitä 3 momentissa säädetään häiritsevästä pyynnistä, ei kalastusta ankkuroiduilla pintaverkoilla tai isorysällä saa ilman asianomaisen lupaa harjoittaa kahtasataa metriä lähempänä toisen isorysää sen sivulta lukien eikä sataa metriä lähempänä sen perää. (12.2.1993/179)

10 §

Lohi- tai siikapitoisessa joessa sekä meressä viittä kilometriä lähempänä tällaisen joen suuta on kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä kielletty lukuunottamatta lippoamista rannalta tai rantaan liittyvältä kiinteältä alustalta.

Mitä edellä 1 momentissa on säädetty kalastamisesta lohi- tai siikapitoisen joen edustan merialueella, koskee sellaista muunkin joen edustalla olevaa merialuetta, johon lohta tai siikaa on merkittävässä määrin istutettu.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle merialueelle ei myöskään ilman aiemmin saavutettua oikeutta saa panna isoarysää kolmea kilometriä lähemmäksi joen suuta.

Maaseutuelinkeinopiiri voi kalastusalueen esityksestä myöntää poikkeuksia edellä tässä pykälässä säädetystä kiellosta. (22.12.1993/1356)

11 §

Tarvittaessa voidaan 10 §:ssä tarkoitetun alueen raja selvittää ja merkitä kartalle jakoasetuksen 230 §:ssä mainitussa toimituksessa, jonka kustannukset kalastuspiirin hakiessa toimitusta suoritetaan valtion varoista.

12 §

Kalastus atraimella, harppuunalla tai niihin verrattavalla terällä, koukulla tai kärjellä varustetulla välineellä samoin kuin tulta tai valoa käyttäen haavilla on kielletty lohi- tai siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa sekä, jollei kalastusalue toisin määrää, huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun muissakin vesissä. (22.12.1993/1356)

Lohi- tai siikapitoisessa joessa on kielletty koukkukalastus, jonka tarkoituksena on kalan tartuttaminen ulkopuolelta. Lohipitoisen vesistön koskessa ja virtapaikassa on koukkukalastus matosyöttiä tai harrilautaa käyttäen kielletty. (15.8.1997/774)

13 §

Katiskaa, rysää tai muuta kalanpyydystä ei saa asettaa veteen niin, että sen nielu on avoinna veden pinnan yläpuolella eikä myöskään säilyttää siten, että riista- tai muut eläimet voivat siihen joutua.

Ajoverkkojen pitäminen aluksella ja käyttö kalastukseen merialueella on kielletty. (28.3.2008/191)

14 §

Langasta kudotun pyydyksen pienimmän sallitun silmäkoon tulee olla:

1) silakkaa, kilohailia, muikkua ja kuoretta pyydettäessä meressä 16 millimetriä;

2) merilohta ja meritaimenta pyydettäessä ajoverkossa sekä pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvassa ankkuroidussa verkossa 157 millimetriä, lohipaunetissa sen silmällä ottavassa osassa 127 millimetriä ja sen muussa osassa sekä muussa pyydyksessä 100 millimetriä.

Merilohen ja meritaimenen kalastusta saa kuitenkin harjoittaa isorysällä, jonka

1) kalapesä on nielua lukuun ottamatta umpinainen ja tehty hylkeen kestävästä, silmäkooltaan enintään 80 millimetriä olevasta hapaasta, jolloin tarvittaessa voidaan osa saaliista hyväkuntoisena päästää takaisin mereen;

2) kalapesän tarkoituksenmukaisilla rakenteilla pyritään estämään hylkeen pääsy kalapesään; sekä

3) muiden osien hapaan silmäkoko on enintään 80 millimetriä tai vähintään 300 millimetriä, taikka ne on tehty hapaasta, joka ei pyydä silmällä.

(28.3.2008/191)

Jos kalastusalue on kalastuslain 32 §:n nojalla määrännyt, että pyydysten pienin sallittu silmäkoko on 1 momentissa säädettyä suurempi tai pienempi, on päätöksestä välittömästi ilmoitettava maaseutuelinkeinopiirille. (22.12.1993/1356)

14 a § (19.6.2013/451)

Verkon solmuvälin tulee siikaa meressä pyydettäessä olla:

1) leveysasteen 64°00′N pohjoispuolella vähintään 27 millimetriä ja enintään 30 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;

2) leveysasteiden 64°00′N ja 63°30′N välisellä merialueella vähintään 30 millimetriä ja enintään 35 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;

3) leveysasteiden 63°30′N ja 62°30′N välisellä merialueella vähintään 40 millimetriä;

4) leveysasteen 62°30′N eteläpuolella vähintään 43 millimetriä.

Siian verkkopyyntinä pidetään kalastusta, jossa saaliin painosta vähintään puolet on siikaa.

15 §

Edellä 14 §:ssä tarkoitettujen pyydysten silmäkokoa mitattaessa tulee silmäkoon useiden perättäisten silmien kohdalta olla sellainen, että pyydyksen silmän ollessa vedettynä hapaan pituussuuntaan leveydeltään kysymyksessä olevaa vähimmäismittaa osoittava mittatikku, jonka paksuus on kaksi millimetriä, helposti menee silmän läpi hapaan ollessa märkänä.

Silmäkoko voidaan havaspyydysten osalta määrittää myös siten, että märästä hapaasta mitatun yhdentoista perättäisen solmun välinen etäisyys jaetaan kymmenellä. Edellä 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa pyynnissä käytettävien pyydysten 16 millimetrin silmäkokoa vastaava solmuväli on tällöin 10 millimetriä. (12.2.1993/179)

16 § (4.4.2012/158)

Kalastuslain 33 §:ssä tarkoitetut kiinteät ja seisovat pyydykset tulee varustaa:

1) vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä vähintään 20 senttimetriä korkealla ja leveällä neliön muotoisella lipulla;

2) vesialueilla, joilla vesiliikennettä ei pääsääntöisesti harjoiteta tai muuten on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesistön muuta käyttöä, vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla taikka vähintään 40 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä lipulla, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 senttimetriä.

Jäältä kalastettaessa pyydys ja kalastamista varten tehdyt, halkaisijaltaan yli 40 senttimetrin avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen.

Jos pyydys on asetettu pyyntiin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle vesialueelle siten, että pyydys tai jokin sen osa ulottuu 1,5 metriä lähemmäksi veden pintaa (pinnan läheisyyteen asetettu pyydys), lippusalkoon on kiinnitettävä kaksi päällekkäistä 1 momentin 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävää lippua. Jos pinnan läheisyyteen asetetun pyydyksen pituus ylittää 120 metriä, sen suunta on osoitettava käyttämällä vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvaa kohoa jokaista alkavaa 120 metriä kohden. Rapumerta voidaan 1 momentissa säädetyn estämättä merkitä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla vesialueella vähintään 5 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla.

Pyydysten merkintään käytettävät kohot ja lippusalot pyydykseen yhdistävien köysien on oltava uppoavia tai varustettu painoin. Edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetut lippu- ja merkkisalot on varustettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvällä vähintään 2 senttimetriä korkealla heijastimella. Pyydysten merkintään käytettävät kohot eivät saa olla läpinäkyvää materiaalia.

16 a § (4.4.2012/158)

Jos 16 §:ssä tarkoitettu pyydys tai usean yhteen liitetyn pyydyksen muodostama kokonaisuus on pituudeltaan yli 10 metriä, on 16 §:ssä säädettyä merkintätapaa käytettävä pyydyksen molemmissa päissä ja tarvittaessa pyydyksen haarojen päissä.

16 b § (4.4.2012/158)

Pyydyksen asettajan nimi- ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki tulee kiinnittää pyydyksen uloimman pään kohon, lippusalon tai merkkisalon yhteyteen. Nimi- ja yhteystietoihin tulee merkitä pyydyksen asettajan etu- ja sukunimi sekä puhelinnumero tai postiosoite.

16 c § (4.4.2012/158)

Kalastuslain 39 §:ssä tarkoitettuna selvänä merkkinä pidetään 16 §:n 3 momentissa tarkoitettua pinnan läheisyyteen asetetun pyydyksen merkintää.

16 d § (4.4.2012/158)

Edellä 16, 16 a ja 16 b §:ssä säädetyn estämättä ammattikalastajat voivat, harjoittaessaan kalastusta merialueella 12 merimailin ulkopuolella peruslinjasta mitattuna, merkitä pyydyksensä yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 13–17 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä.

17 §

Seuraavat kalat ovat rauhoitettuja ja niiden pyynti on kielletty jäljempänä mainittuina aikoina: (14.11.2013/806)

1) merilohi, järvilohi, meritaimen, järvitaimen ja purotaimen joessa ja purossa sekä siika mereen laskevassa joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuun ajan, kuitenkin siten, että niiden pyynti vavalla ja uistelemalla sekä lipolla on näissäkin vesissä sallittu syyskuun kymmenenä ensimmäisenä päivänä ja marraskuun 15 päivän jälkeen; (19.6.2013/451)

2) nieriä Vuoksen vesistöalueella tammikuun 1 päivän alusta joulukuun 31 päivän loppuun; (14.11.2013/806)

3) harjus, lukuun ottamatta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia, huhti- ja toukokuun ajan, kuitenkin siten, että sen pyynti vavalla ja uistelemalla on sallittu; sekä (30.12.1997/1364)

4) kohta on kumottu A:lla 12.2.1993/179.

5) nahkiainen huhtikuun alusta elokuun 15 päivän loppuun.

18 § (12.2.1993/179)

Rapu ja täplärapu on rauhoitettu ja niiden pyydystäminen kielletty marraskuun alusta heinäkuun 21 päivään kello 12.

19 § (14.11.2013/806)

Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat alimmat mitat leuan kärjestä (suu suljettuna) pyrstöevän kärkeen mitattuna:

merilohi 60 senttimetriä, paitsi leveysasteen 63°30’N pohjoispuolella Perämerellä 50 senttimetriä;

meritaimen 60 senttimetriä;

järvilohi 60 senttimetriä;

järvitaimen 60 senttimetriä, paitsi leveysasteen 67°00’N pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä;

nieriä Inarinjärvessä 40 senttimetriä;

kuha 37 senttimetriä;

harjus 35 senttimetriä, paitsi leveysasteen 67°00’N pohjoispuolisissa vesissä 30 senttimetriä.

20 § (12.2.1993/179)

20 § on kumottu A:lla 12.2.1993/179.

21 §

Kalastuksen päätyttyä on pyydykset sekä niihin kuuluvat merkit ja muut kalastukseen käytetyt tarvikkeet, jotka eivät kuulu vesistössä laillisesti olevaan kiinteään kalastuslaitteeseen, viipymättä poistettava vedestä. Samoin on poistettava tarpeettomaksi käynyt turo tai muu kalaveden hoidossa, kalanviljelyssä tai saaliin säilytyksessä käytetty laite tai rakennelma.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös talvikalastuksessa käytettävää 16 §:ssä tarkoitettua merkkiä.

3 LUKU (21.12.2000/1174)

(21.12.2000/1174)

3 luku on kumottu A:lla 21.12.2000/1174.

4 LUKU

Kalastusalue

29 § (22.12.1993/1356)

29 § on kumottu A:lla 22.12.1993/1356.

30 § (4.4.2012/158)

30 § on kumottu A:lla 4.4.2012/158.

31 § (22.12.1993/1356)

Kalastusalueen on toimitettava maaseutuelinkeinopiirille jäljennös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. Kalastusalueen tulee lisäksi ilmoittaa maaseutuelinkeinopiirille hallituksensa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä isännöitsijän nimet ja postiosoitteet.

32 §

Asianomainen kalastuspiiri on oikeutettu pyynnöstä saamaan kalastusalueilta tietoja niiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien toteutumisesta.

5 LUKU

Valtion kalavedet ja kalastukset

33 §

Valtion yksityisten kalastusten ja valtiolle kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä sekä kalastuksen harjoittamisesta valtion omistamilla kylänrajain sisäpuolella meressä ja sisävesissä olevilla sekä valtion metsämaihin rajoittuvilla vesialueilla päättää se valtion viranomainen, jonka hallinnassa kyseinen kalastus tai vesialue on.

Milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, on sen osalta jäljempänä ja kalastuslain 18 §:n 2 momentissa mainituin poikkeuksin voimassa, mitä kalastuslaissa on säädetty kalastuskunnan osakkaasta ja yhteisen vesialueen osakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista.

34 §

Paikalliseen väestöön kuuluvalla henkilöllä, jolla ei ole omistusoikeuteen tai muuhun erityiseen oikeussuhteeseen perustuvaa kalastusoikeutta, on oikeus saada lupa kalastuksen harjoittamiseen 33 §:n 1 momentissa tarkoitetulla valtiolle kuuluvalla vesialueella. (22.12.1993/1356)

Milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, se voi myöntää edellä tarkoitetun luvan, joka kohdistuu sen osuutta vastaavaan kalastusoikeuteen. Luvan myöntämisestä on viranomaisen toimesta ilmoitettava asianomaiselle kalastuskunnalle. Luvasta on suoritettava kalastuskunnan vahvistamien perusteiden mukaisesti määrätty maksu.

Milloin edellä tässä pykälässä tarkoitettuja lupia ei voida myöntää kaikille niitä haluaville, on etusija annettava kalastusta ammattimaisesti tai kotitarpeekseen harjoittaville henkilöille.

Lupia myönnettäessä sekä niiden käyttöä valvottaessa on otettava huomioon mitä kalastuslain 1 §:ssä on säädetty. Lupien myöntäminen voidaan evätä tai lupaan perustuvan pyynnin harjoittaminen määrätyksi ajaksi kieltää tai sitä rajoittaa, milloin se on tarpeen siirtoistutuksen, kalanviljelyn, tieteellisen tutkimuksen tai kalaveden käyttöön tai hoitoon liittyvän muun tarkoituksen vuoksi. Edellä 1 momentissa mainittua oikeutta ei kuitenkaan ole ilman puolustusministeriön lupaa sellaisella mainitun ministeriön hallinnassa olevalla vesialueella, jolla liikkuminen ei ole turvallista tai puolustusnäkökohdat huomioon ottaen suotavaa.

34 a § (30.12.1997/1364)

Lupatodistuksen, joka oikeuttaa Enontekiön, Inarin tai Utsjoen kunnassa vakinaisesti asuvan harjoittamaan kalastuslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua kalastusta, antaa 33 §:n 1 momentissa mainittu viranomainen tai sen ohjeiden mukaisesti sen alainen alueellinen viranomainen tai muu sanotun viranomaisen hyväksymä luvan antaja. Todistus annetaan enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lupaan perustuvaa oikeutta ei saa luovuttaa toiselle.

Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa voidaan myöntää 34 §:n 1 momentissa tarkoitettuja lupia, jos se ei heikennä kalastuslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan nojalla kalastavien kalastusmahdollisuuksia.

35 §

Lupatodistuksen, joka oikeuttaa harjoittamaan 34 §:ssä tarkoitettua kalastusta, antaa 33 §:n 1 momentissa mainittu viranomainen tai sen ohjeiden mukaisesti sen alainen alueellinen tai paikallinen viranomainen tai muu sanotun viranomaisen hyväksymä luvan antaja. Todistus annetaan määräajaksi ja siihen otetaan tarpeelliset kalastuksen harjoittamista koskevat määräykset sekä maininta siitä, että lupa voidaan peruuttaa mikäli määräyksiä ei noudateta.

36 §

Lupatodistus voidaan antaa yksityiselle henkilölle tai ruokakunnan päämiehelle ja hänen kotiväelleen taikka, milloin pyynnin harjoittaminen 34 §:n 3 momentissa mainitussa tarkoituksessa sitä edellyttää, useamman henkilön muodostamalle pyyntikunnalle. Lupatodistus voidaan 34 §:ssä säädetyin edellytyksin antaa myös yhdistykselle, yhtiölle tai muulle yhteisölle sellaista lyhyehkönä aikana harjoitettavaa kalastusta varten, jota suorittavat yhteisön jäsenet, osakkaat tai henkilökunta kilpailu- tai muussa siihen verrattavassa tarkoituksessa. Lupaan perustuvaa oikeutta ei saa luovuttaa toiselle eikä pyyntiin ottaa osakkaaksi toista henkilöä, joka ei kuulu edellä tarkoitettuun kotiväkeen tai pyyntikuntaan taikka ei ole edellä tarkoitetun yhteisön jäsen tai osakas tahi kuulu sen henkilökuntaan.

37 §

Edellä 34 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luvasta on suoritettava maksu. Maksun määrää asianomaisen ministeriön vahvistamien ohjeiden mukaisesti se viranomainen, jonka hallinnon alaisena kalavesi on. Maksun suuruutta määrättäessä on paikallisten olosuhteiden ohella otettava huomioon alueella suoritetut, lupaan perustuvan kalastuksen edellyttämät kalakannan hoitotoimenpiteet sekä kysymyksessä olevan kalastuksen laajuus ja laatu. Maksu peritään, jollei erityisistä syistä siitä jollekin myönnetä alennusta, saman suuruisena kaikilta, jotka luvan nojalla harjoittavat samanlaatuista kalastusta samoilla vesialueilla.

38 §

Kalastuksen harjoittamiseen 34 §:n mukaan myönnetty lupa voidaan peruuttaa, jos luvan haltija on ylittänyt oikeutensa, harjoittanut kalastusta kalastuslaissa kielletyllä tavalla taikka muutoin rikkonut lupatodistuksessa mainittuja tai muita kysymyksessä olevaa kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Luvan peruuttamista koskevan päätöksen tekee 33 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomainen.

Muutoksen hakemisesta 1 momentissa tarkoittuun päätökseen säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996). (30.12.1997/1364)

39 §

Kalastusoikeus, joka kohdistuu 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kalavesiin ja kalastuksiin, voidaan, mikäli paikallisen väestön kalastusmahdollisuudet ja vesistön tuottokyky eivät siitä olennaisesti kärsi, antaa vuokralle vastaavasti noudattamalla mitä kalastuslain 16, 17, 19 ja 20 §:ssä on säädetty. Vuokra-aika on enintään kaksikymmentä vuotta. Vuokranmaksun suuruus määrätään ottamalla huomioon kalaveden laajuus ja sen tuottokyky, käytettävien pyydysten laatu ja lukumäärä, paikkakunta, jolla kalavesi sijaitsee, ja muut seikat, jotka vaikuttavat pyynnin laajuuteen ja tuottoon.

Vuokramies on velvollinen huolehtimaan kalaveden hoidosta ja valvonnasta sen mukaan kuin siitä vuokrasopimuksessa määrätään.

Vuokramies ei saa asianomaisen viranomaisen luvatta edelleen vuokrata tai muulla tavoin luovuttaa kalastusoikeutta toiselle.

40 §

Oikeus harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä muuta koukkukalastusta voidaan 39 §:n säännöksiä noudattaen antaa vuokralle matkailun tai muun yleishyödyllisen tarkoituksen hyväksi toimivalle yhteisölle. Yhteisö on velvollinen vuokrasopimuksessa määrätyin ehdoin sallimaan sitä haluavien harjoittaa tällaista kalastusta ja sen asiana on valvoa, ettei vuokran kohteena olevaa kalastusoikeutta ylitetä ja että sanottua oikeutta käytettäessä noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

41 §

Edellä 33 §:ssä tarkoitettu viranomainen voi myöntää niille palveluksessaan oleville viran ja toimen haltijoille sekä vakinaisessa työsuhteessa oleville työntekijöille, jotka huolehtivat edellä tarkoitettujen kalavesien hoidosta tai valvonnasta, luvan sijoitus- ja toimialueillaan maksutta harjoittaa kalastusta omaksi tarpeekseen sanotuissa kalavesissä. Vastaavanlainen lupa voidaan myöntää myös toisen viranomaisen palveluksessa oleville viran ja toimen haltijoille, jotka suorittavat kalastuslain 96 ja 99 §:ssä tarkoitettua valvontaa.

Myöntäessään 1 momentissa tarkoitettuja lupia viranomaisen tulee lupatodistukseen ottaa määräykset niistä ehdoista ja rajoituksista, jotka katsotaan tarpeellisiksi kalakannan suojelemiseksi sekä paikallisen väestön kalastusmahdollisuuksien ja erityisesti vuokramiesten ammattimaisesti harjoittaman kalastuksen etujen turvaamiseksi.

Mitä 38 §:ssä on säädetty, koskee vastaavasti edellä tässä pykälässä tarkoitettua kalastuslupaa.

41 a § (30.12.1997/1364)

Edellä 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen on Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa varattava kalastuslain 14 a §:ssä tarkoitetulle neuvottelukunnalle mahdollisuus lausunnon antamiseen ennen 37, 39, 40 tai 41 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä.

42 §

Kalastuslain 12 §:n nojalla valtiolle kuuluva erityinen oikeus merilohen ja meritaimenen pyyntiin ei ole muun kalastusoikeuden käyttämisen esteenä silloinkaan, kun valtio on vuokrannut mainittujen kalojen pyyntiä varten soveltuvan pyyntipaikan tai antanut luvan sen käyttöön, mutta paikka on mainittuun tarkoitukseen käyttämätön.

43 §

Kalastusoikeus, joka erityisten säännösten nojalla kuuluu valtion mailla asuville henkilöille, säilyy edelleen voimassa. Kolttien oikeudesta harjoittaa kalastusta Näätämön ja Nellimön vesialueilla on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. (30.12.1997/1364)

Kalastuksen rajoittamisesta kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sekä ulkoilulain (606/73) tarkoittamilla valtion retkeilyalueilla olevissa vesissä on voimassa, mitä siitä kussakin tapauksessa erikseen on määrätty.

44 §

Tässä luvussa tarkoitettu lupatodistus on kalastettaessa pidettävä mukana ja vaadittaessa esitettävä sille, jonka tehtävänä on valvoa kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista.

45 § (22.12.1993/1356)

Maaseutuelinkeinopiirillä on oikeus, milloin siihen on erityistä syytä, sallia yksittäistapauksissa poikettavaksi tämän luvun säännöksistä.

6 LUKU

Kalastuksen valvonta

46 §

Sen, joka varastoi, lähettää, kuljettaa tai pitää kaupan kaloja tai rapuja niiden rauhoitusaikana tai alamittaisina, on vaadittaessa esitettävä lupansa tai osoitettava oikeutensa muulla tavalla.

Kalastuslain 93 §:ssä tarkoitetun merkitsemisen suorittaa sillä paikkakunnalla, missä saalis myydään tai mistä se lähetetään, poliisipäällikkö tai hänen määräämänsä henkilö noudattaen maa- ja metsätalousministeriön antamia ohjeita sekä käyttäen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimittamia merkitsemisvälineitä. Merkintä tehdään kuljetus tai myyntilaatikkoon. Merkitsemisestä on sitä pyytäneen suoritettava maa- ja metsätalousministeriön määräämä maksu, joka on enintään 30 euroa laatikolta. (27.9.2001/819)

47 § (4.4.2012/158)

Kalastuksenvalvojan koulutuksen tarkoituksena on antaa koulutettavalle valmiudet osoittaa kalastuksenvalvojan kokeen suorittamisella omaksuneensa tiedot ja taidot, jotka edellytetään kalastuksenvalvojan tehtävässä toimimiseksi. Kalastuksenvalvojan koulutuksessa on perehdyttävä seuraaviin opintoaiheisiin:

1) kalastusta ja kalastuksenvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön ja käytäntöön;

2) hallintolain (434/2003) mukaisiin hyvää hallintoa koskeviin perussäännöksiin, jotka asettavat viranomaisten toiminnalle laadulliset vähimmäisvaatimukset, sekä muuhun kalastuksenvalvojan työhön kuuluvien hallintotehtävien hoitamista koskevaan lainsäädäntöön;

3) viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999);

4) kielilakiin (423/2003) sekä saamen kielilakiin (1086/2003) siellä, missä kyseistä kieltä tarvitaan;

5) asiakaspalvelutaitoihin;

6) turvalliseen vesillä ja jäällä liikkumiseen; sekä

7) yhteistoimintaan muiden kalastuksenvalvontaa suorittavien viranomaisten kanssa.

Koulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastuksenvalvojan oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

48 § (4.4.2012/158)

Kalastuksenvalvojan koe on kirjallinen ja sen on sisällettävä kysymyksiä kaikista kalastuksenvalvojan koulutuksen opintoaiheista. Kalastusviranomainen määrittelee suoritettavan kokeen sisällön.

49 § (4.4.2012/158)

Poliisin on tehtävä kalastuslain 102 §:n 2 tai 4 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta merkintä pitämäänsä luetteloon.

Kalastuslain 103 §:ssä tarkoitettu pyydys tai kalastusväline on myytävä julkisella huutokaupalla. Jos tavaran arvo on vähäinen, se voidaan myydä julkista huutokauppaa toimittamatta tai päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä hävittää.

50 § (4.4.2012/158)

50 § on kumottu A:lla 4.4.2012/158.

7 LUKU

Erinäiset säännökset

51 §

Rauhoituspiiri osoitetaan rannalle sopiviin paikkoihin sijoitettavin suorakaiteen muotoisin laatoin, joihin valkoiselle pohjalle on mustin kirjaimin merkitty sana: Rauhoituspiiri. Rauhoituspiirin rajaa vedessä osoittamaan käytetään merkkinä mustaa, jäykkää, suorakulmaisen kolmion muotoista lippua, joka on kiinnitetty toisesta suoran kulman viereisestä, 40 senttimetrin pituisesta sivustaan vähintään puolitoista metriä vedestä nousevaan salkoon ja jonka toinen, 30 senttimetrin mittainen, suoran kulman viereinen sivu on lipun alalaitana. Tarvittaessa voidaan rauhoituspiirin rajat kalastuslain 45 §:ssä tarkoitetun selvityksen perusteella merkitä karttapiirrokseen, jota kalastusalueen hallituksen toimesta pidetään sitä tarvitsevien saatavilla.

Kalaväylän ja kalastuslain 26 §:ssä tarkoitetun alueen rajat voidaan tarvittaessa selvittää ja merkitä kartalle jakoasetuksen 230 §:ssä mainitussa toimituksessa, jonka kustannukset kalastuspiirin hakiessa toimitusta maksetaan valtion varoista. Merkintä maalle tehdään tarvittaessa rajaviittoja käyttämällä ja muutoin soveltuvin osin noudattamalla, mitä jakoasetuksen 128 §:ssä on säädetty. Vedessä käytetään tällaisten alueiden rajan merkkinä mustaa, jäykkää, tasakylkisen kolmion muotoista lippua, jonka kanta on 30 senttimetrin ja sivut 40 senttimetrin pituiset ja joka kannastaan on kiinnitetty sellaiseen salkoon kuin 1 momentissa on säädetty.

51 a § (10.1.1997/1)

Kalastuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua viehekalastuskieltoa haetaan kirjallisesti maaseutuelinkeinopiiriltä. Hakemukseen on liitettävä selvitys kiellon hakemisen perusteista ja viehekalastuskieltoalueen rajoista karttaliitteineen.

51 b § (10.1.1997/1)

Kalastuslain 8 §:ssä tarkoitetulta viehekalastukselta kalastuslain 11 §:n 2 momentin nojalla kielletyt alueet merkitään kaupunkimaisten taajamien välittömässä läheisyydessä rannalle tai rantaveteen sijoitettavin, selvästi näkyvin kyltein, joissa on keltaiselle pohjalle mustin kirjaimin merkitty sanat: kalastuslain 8 §:ssä säädetty viehekalastus kielletty. Kieltoalueen merkinnän suorittaa maaseutuelinkeinopiiri. Kaikkien viehekalastuskieltoalueiden rajat merkitään karttapiirrokseen, joka pidetään saatavilla maaseutuelinkeinopiirissä.

Maaseutuelinkeinopiiri määrittää kalastuslain 8 §:ssä tarkoitetut lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat ja merkitsee ne maaseutuelinkeinopiirissä nähtävillä oleviin karttoihin. Vilkkaasti liikennöityjen yleisten teiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat merkitään maastoon näkyville paikoille sijoitettavin kyltein.

52 § (15.5.1998/336)

Kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu suoritetaan maa- ja metsätalousministeriön erillisille postisiirtotileille. Todistukseksi kalastuksenhoitomaksun ja viehekalastusmaksun suorittamisesta katsotaan sellainen maksukuitti tai maa- ja metsätalousministeriön taikka työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän asiamiehen varmentama tosite, josta ilmenee, kenen puolesta maksu on suoritettu. Lyhytaikainen kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu ovat voimassa seitsemän vuorokautta maksupäivästä tai muusta maksuhetkellä maksukuittiin erikseen merkitystä päivästä alkaen.

Maa- ja metsätalousministeriön ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän 1 momentissa tarkoitetun asiamiehen on tilitettävä keräämänsä kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksut valtiolle kalenterikuukausittain jälkikäteen siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tai työvoima- ja elinkeinokeskus määrää.

53 § (10.1.1997/1)

Kalastuslain 88 §:n 1 momentissa säädetty velvollisuus kalastuksenhoitomaksun suorittamiseen koskee jokaista 18–64-vuotiasta, joka on välittömästi osallisena pyyntitapahtumaan. Kalastuksenhoitomaksua ei peritä niiltä, jotka ovat pyynnissä mukana ainoastaan apuhenkilöinä osallistumatta pyyntivälineiden käsittelyyn pyyntitapahtuman yhteydessä.

Alle 18-vuotiaan tai 65 vuotta täyttäneen, joka kalastuslain 88 §:n 1 momentin nojalla on oikeutettu harjoittamaan kalan ja ravunpyyntiä kalastuksenhoitomaksua suorittamatta tai kalastuslain 88 §:n 2 momentin nojalla viehekalastusta viehekalastusmaksua suorittamatta, tulee tarvittaessa luotettavasti osoittaa ikänsä.

54 §

Kalastuslain 9 §:n 1 momentin mukaista maksua määrättäessä on huomioitava paikalliset olot, kalaveden kalakanta, kalakannan hyväksi suoritetut tai suoritettavat hoitotoimenpiteet, kalastusrasitus ja kalastuksen laatu.

55 § (22.12.1993/1356)

Kalastusalueen on ilmoitettava kalastuslain 26 §:n 2 ja 4 momentin, 32 §:n 2 ja 3 momentin, 35 §:n 2 momentin, 37 §:n 2 momentin, 43 §:n 1 momentin ja 46 §:n 2 momentin nojalla tekemistään päätöksistä asianomaiselle maaseutuelinkeinopiirille ja poliisiviranomaiselle. Maaseutuelinkeinopiirin on ilmoitettava kalastuslain 37 §:n 1 momentin ja 38 §:n nojalla tekemistään päätöksistä asianomaisille kalastusalueille ja poliisiviranomaisille.

56 §

Kalastuspiirin ja kalastusalueen kalastuslain mukaisesti antamat päätökset ja niiden muut yleisesti tiedoksi saatettavat ilmoitukset on asianomaisissa kunnissa pantava näkyviin niin kuin julkisista kuulutuksista on säädetty sekä tarpeen mukaan julkaistava alueella yleisesti ilmestyvässä sanomalehdessä ja annettava tiedoksi kalastuslain 96 §:ssä tarkoitetuille viranomaisille.

Niin kauan kuin 1 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa, on sitä koskeva ilmoitus vuosittain uudistettava.

57 § (22.12.1993/1356)

57 § on kumottu A:lla 22.12.1993/1356.

58 §

Milloin kalastuslain 3 §:ssä tarkoitetun useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden rajoista on epätietoisuutta, kalastuskunta tai sen osakas voi hakea jakolain mukaista rajankäyntiä.

JakoL 604/1951 on kumottu KiinteistönmuodostamisL:lla 554/1995.

59 §

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.

60 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.2.1993/179:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

22.12.1993/1356:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

25.3.1994/232:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1994.

10.1.1997/1:

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä tammikuuta 1997.

15.8.1997/774:

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä elokuuta 1997.

30.12.1997/1364:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

15.5.1998/336:

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä toukokuuta 1998.

21.12.2000/1174:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

27.9.2001/819:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

5.2.2004/83:

Tämä asetus tulee voimaan 11 päivänä helmikuuta 2004.

28.3.2008/191:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2008

4.4.2012/158:

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä huhtikuuta 2012.

19.6.2013/451:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2013.

14.11.2013/806:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.