Seurattu SDK 822/2018 saakka.

11.8.1978/627

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Rajoitetusti verovelvollisen on suoritettava tuloveroa valtiolle sekä kunnalle tämän lain mukaan. (22.12.2005/1149)

Rajoitetusta verovelvollisuudesta säädetään tuloverolaissa (1535/1992). (22.12.2005/1149)

Milloin vieraan valtion kanssa tehdyssä sopimuksessa tai muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon Suomi on liittynyt, on tulon tai varallisuuden verottamista koskevia määräyksiä, noudatetaan tätä lakia vain sikäli kuin mainituista määräyksistä ei muuta johdu.

2 §

Rajoitetusti verovelvollisen valtion- ja kunnallisvero peritään lopullisena verona toimittamalla pidätys tulon lähteellä (lähdevero) tai määrätään verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) mukaisessa järjestyksessä noudattaen, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Rajoitetusti verovelvollisen valtion- ja kunnallisvero peritään lopullisena verona toimittamalla pidätys tulon lähteellä (lähdevero) tai määrätään verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) mukaisessa järjestyksessä noudattaen, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään. (18.12.1995/1563)

Jos tässä laissa ei toisin säädetä, noudatetaan vastaavasti, mitä muualla verolainsäädännössä säädetään rajoitetusti verovelvollisen tulojen veronalaisuudesta sekä niistä tehtävistä vähennyksistä. Lähdeveroa perittäessä tulosta tehdään ainoastaan 6 §:ssä tarkoitettu vähennys. (22.12.2005/1149)

2 a § (9.9.2016/778)

Tässä laissa tarkoitettuun veron perimiseen velvolliseen sovellettavasta verotusmenettelystä ja muutoksenhausta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016).

Tässä laissa tarkoitetun veron veronkannosta säädetään veronkantolaissa (11/2018). (12.1.2018/32)

L:lla 32/2018 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.11.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Tässä laissa tarkoitetun veron veronkannosta säädetään veronkantolaissa (769/2016).

L:lla 778/2016 muutettu 2 a § tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

2 a § (18.4.2008/253)

Mikäli tässä tai ennakkoperintälaissa (1118/1996) ei toisin säädetä, lähdeverotusta koskevassa menettelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä asioiden yhdessä käsittelemisestä, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kuulemisesta sekä päätösten ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995) säädetään.

2 luku

Lähdevero

3 § (5.12.2008/814)

Lähdevero on suoritettava, jollei muualla toisin säädetä, osingosta, korosta ja rojaltista, palkasta, henkilöstörahaston maksamasta rahasto-osuudesta ja jäsenilleen jakamasta ylijäämästä sekä muusta suorituksesta, josta ennakkoperintälain mukaan on toimitettava ennakonpidätys. Lähdevero on suoritettava myös taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuvasta korvauksesta riippumatta siitä, onko korvausta pidettävä palkkana, sekä siitä, maksetaanko se taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vai jollekulle toiselle. Lähdevero suoritetaan osingon kokonaismäärästä sen estämättä, mitä muualla verolainsäädännössä säädetään osingon veronalaisuudesta, jollei jäljempänä tässä laissa muuta säädetä. (28.11.2014/975)

Osuuskunnasta saadusta tuloverolain 33 e §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 d §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä, sijoitusrahaston voitto-osuudesta, tuloverolain 31 §:n 5 momentissa tarkoitetusta sijaisosingosta sekä mainitun lain 33 a, 33 b ja 33 f §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a ja 6 d §:ssä tarkoitetusta vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona tai ylijäämänä pidettävästä varojenjaosta sekä verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta ja mainitun lain 31 §:n nojalla lisätyn tulon määräisestä edusta, jonka osakas saa hyväkseen, on vastaavasti voimassa, mitä tässä laissa säädetään osingosta. (30.12.2014/1402)

Rojaltilla tarkoitetaan korvausta kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden taikka patentin, tavaramerkin, mallin, muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistustavan käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

Eläkkeellä tarkoitetaan myös elinkorkoa.

Lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle tuloverolain 33 d §:n 4 momentissa tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä tarkoitettua yhteisöä vastaavalle yhteisölle ja joka olisi verovapaa kyseisten säännösten mukaan, jos osinko maksettaisiin kotimaiselle yhteisölle. Lähdeveroa ei ole suoritettava myöskään yhteisön saamasta osuuskunnan maksamasta tuloverolain 33 e §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 d §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä eikä tuloverolain 33 a, 33 b ja 33 f §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a ja 6 d §:ssä tarkoitetusta vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona tai ylijäämänä pidettävästä varojenjaosta, kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamasta voitto-osuudesta ja korosta eikä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamasta takuupääoman korosta. Verovapauden edellytyksenä on, että yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota. Lisäksi edellytyksenä on, että lähdeveroa ei osingonsaajan selvityksen mukaan tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen perusteella. (29.12.2016/1490)

L:lla 1490/2016 muutettu 5 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle tuloverolain 33 d §:n 4 momentissa tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä tarkoitettua yhteisöä vastaavalle yhteisölle ja joka olisi verovapaa kyseisten säännösten mukaan, jos osinko maksettaisiin kotimaiselle yhteisölle. Lähdeveroa ei ole suoritettava myöskään yhteisön saamasta osuuskunnan maksamasta tuloverolain 33 e §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 d §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä, eikä tuloverolain 33 a, 33 b ja 33 f §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a ja 6 d §:ssä tarkoitetusta vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona tai ylijäämänä pidettävästä varojenjaosta, kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamasta voitto-osuudesta ja korosta eikä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamasta takuupääoman korosta. Verovapauden edellytyksenä on, että yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2014/107/EU direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla, tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota. Lisäksi edellytyksenä on, että lähdeveroa ei osingonsaajan selvityksen mukaan tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen perusteella. (30.12.2015/1705)

Lähdeveroa ei ole suoritettava eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, jäljempänä emo- ja tytäryhtiödirektiivi, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiiveillä 2013/13/EU ja 2014/86/EU, 2 artiklassa tarkoitetulle yhtiölle maksettavasta osingosta, jos yhtiö omistaa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. (29.6.2016/532)

Lähdeveroa perittäessä sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista saadun osingon kokonaismäärästä vähennetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa mainitusta menosta osuus, joka vastaa Suomesta saadun osingon osuutta osingon saajan liikevaihdosta, kun osinko maksetaan kotimaista eläkelaitosta vastaavalle ulkomaiselle yhteisölle. Vähennyksen edellytyksenä on, että osingon saajan kotipaikka on Euroopan talousalueella taikka että osingon saaja omistaa välittömästi alle kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta, Suomella on osingon saajan kotivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa, ja osingon saajan kotivaltiosta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että osingon saaja esittää Verohallinnolle selvityksen vähennyksen määrästä ja perusteista. (28.11.2014/975)

Jos taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuva korvaus maksetaan ulkomaiselle yhteisölle tai henkilölle, joka ei asu Suomessa, verovelvollisena pidetään lähdeveroa perittäessä ainoastaan tätä yhteisöä tai henkilöä.

Lähdeveroa ei ole suoritettava säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY soveltamisalaan kuuluvasta korosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle, direktiivin 2 artiklassa tarkoitetulle tosiasialliselle edunsaajalle.

L:lla 532/2016 muutettua 6 momenttia sovelletaan 1.1.2016 tai sen jälkeen saatuun tuloon.

3 a § (30.12.2003/1282)

Jäljempänä 3 b–3 e §:ssä:

1) korolla tarkoitetaan tuloa velkasaatavista, riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinnitys ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta, ja erityisesti arvopaperien tuottoa ja joukkovelkakirjojen tai obligaatioiden tuottoa mukaan lukien tällaisiin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin tai obligaatioihin liittyvät emissiovoitot ja palkkiot; maksun viivästymisen johdosta maksettavia sakkomaksuja ei pidetä korkoina;

2) rojaltilla tarkoitetaan maksuja, jotka saadaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnitelman, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta; myös maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojalteiksi.

3 b § (30.12.2003/1282)

Lähdeveroa tai lopullisessa verotuksessa kannettavaa veroa ei ole suoritettava korosta ja rojaltista edellyttäen, että:

1) koron ja rojaltin tosiasiallinen edunsaaja on toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta oleva yhtiö tai jostakin jäsenvaltiosta olevan yhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka; ja

2) yhtiö, joka on koron tai rojaltin maksaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan maksaja, on etuyhteydessä yhtiöön, joka on kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja.

3 c § (9.8.2013/577)

Edellä 3 b §:ssä mainitulla toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta olevalla yhtiöllä tarkoitetaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2003/49/EY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2013/13/EU, liitteessä mainittua yhtiötä, jota koskee, ilman oikeutta verovapauteen, direktiivin 3 artiklan a kohdan iii alakohdassa tarkoitettu vero ja jonka kotipaikka kyseessä olevan jäsenvaltion verolainsäädännön mukaan on tässä jäsenvaltiossa ja jonka verotuksellisen kotipaikan ei katsota tämän jäsenvaltion kolmannen valtion kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tekemän sopimuksen mukaan olevan yhteisön ulkopuolella.

3 d § (30.12.2003/1282)

Kahden edellä 3 b §:ssä mainitun yhtiön katsotaan olevan keskenään etuyhteydessä, jos toinen yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia toisen yhtiön pääomasta, tai kolmas yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia kummankin yhtiön pääomasta.

Omistus voi koskea vain yhtiöitä, joiden kotipaikka on yhteisön alueella.

3 e § (30.12.2003/1282)

Edellä 3 b §:ssä mainitulla kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää liikepaikkaa, josta toisesta jäsenvaltiosta olevan yhtiön liiketoimintaa osaksi tai kokonaan harjoitetaan.

Kiinteää toimipaikkaa pidetään koron tai rojaltin tosiasiallisena edunsaajana:

1) jos se velkasaatava, oikeus tai tiedon käyttö, josta korko- tai rojaltimaksut syntyvät, tosiasiassa liittyy kyseiseen kiinteään toimipaikkaan; ja

2) jos korko- tai rojaltimaksut kiinteälle toimipaikalle ovat 3 c §:ssä mainitun direktiivin 1 artiklan 5 b kohdassa tarkoitettujen tai mainittujen verojen alaista tuloa siinä jäsenvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, tai sellaisen veron alaista tuloa, joka on samanlainen tai olennaisesti samanluonteinen ja jota kannetaan tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen tällä hetkellä suoritettavien verojen lisäksi tai niiden asemesta.

Jos jäsenvaltiosta olevan yhtiön kiinteän toimipaikan katsotaan olevan koron tai rojaltin maksaja tai tosiasiallinen edunsaaja, sellaiseksi ei katsota mitään muuta kyseisen yhtiön osaa 3 b §:ää sovellettaessa.

Lain 3 b §:ää ei sovelleta, jos korot tai rojaltit maksaa jäsenvaltiosta olevan yhtiön kolmannessa valtiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka tai ne maksetaan sille ja jos yhtiön liiketoimintaa kokonaan tai osittain harjoitetaan tämän kiinteän toimipaikan kautta.

3 f § (12.1.2018/32)

Edellä 3 b §:ssä tarkoitettu lähdevero tai lopullinen vero on palautettava vuoden kuluessa sen jälkeen, kun hakemus ja asiaa koskevat kohtuudella vaadittavissa olevat vahvistustiedot on saatu. Jos veroa ei ole palautettu tämän ajan kuluessa, saajayhtiöllä tai kiinteällä toimipaikalla on oikeus saada palautetulle verolle veronkantolain 37 §:ssä tarkoitetun palautukselle laskettavan koron suuruista hyvityskorkoa.

L:lla 32/2018 muutettu 3 f § tulee voimaan 1.11.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3 f § (27.1.2017/54)

Edellä 3 b §:ssä tarkoitettu lähdevero tai lopullinen vero on palautettava vuoden kuluessa sen jälkeen, kun hakemus ja asiaa koskevat kohtuudella vaadittavissa olevat vahvistustiedot on saatu. Jos veroa ei ole palautettu tämän ajan kuluessa, saajayhtiöllä tai kiinteällä toimipaikalla on oikeus saada palautetulle verolle veronkantolain 32 §:ssä tarkoitetun palautukselle laskettavan koron suuruista korkoa.

L:lla 54/2017 muutettu 3 f § tuli voimaan 1.11.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3 f § (30.12.2003/1282)

Edellä 3 b §:ssä tarkoitettu lähdevero tai lopullinen vero on palautettava vuoden kuluessa sen jälkeen, kun hakemus ja asiaa koskevat kohtuudella vaadittavissa olevat vahvistustiedot on saatu. Mikäli veroa ei ole palautettu tämän ajan kuluessa, saajayhtiöllä tai kiinteällä toimipaikalla on oikeus saada palautetulle verolle verotusmenettelystä annetun lain 40 §:ssä tarkoitetun yhteisökoron suuruista korkoa.

3 g § (15.7.2005/565)

Tuloverolain 9 §:n 5 momentissa tarkoitettu kommandiittiyhtiö on velvollinen perimään lähdeveroa samassa lainkohdassa tarkoitetun rajoitetusti verovelvollisen osuuteen yhtymän tuloon sisältyvästä 3 §:ssä tarkoitetusta tulosta.

4 § (13.12.2013/887)

Palkkana pidetään ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa tai palkkiota. Palkkaan luetaan myös oleskelukustannusten korvaus sekä muiden työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvauksena maksetut hyvitykset. Palkkaan ei lueta tuloverolain mukaisia verovapaita matkakustannusten korvauksia eikä merityötuloa saavan verovapaita korvauksia. Palkkaan kuuluvat luontoisedut arvioidaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

5 § (11.6.2010/510)

Verohallinto antaa rajoitetusti verovelvolliselle lähdeveroa koskevien säännösten soveltamista varten hakemuksesta lähdeverokortin.

Verohallinto määrää hakemuksen tekemisessä noudatettavasta menettelystä sekä tiedoista, jotka hakemuksesta on ilmettävä.

6 § (4.11.2005/856)

Lähdeveroa perittäessä vähennetään 510 euroa kuukaudelta sellaisen tulon yhteismäärästä, josta perittävä lähdevero on 35 prosenttia. Alle kuukauden ajalta kertyneen tulon yhteismäärästä vähennetään 17 euroa päivältä. Vähennyksen määrä on kuitenkin enintään tulon määrä.

Vähennystä ei myönnetä henkilöstörahaston maksamasta rahasto-osuudesta tai jäsenilleen jakamasta ylijäämästä eikä tuloverolain 10 §:n 4 a kohdassa tarkoitetusta palkkiosta.

Vähennyksen saaminen edellyttää, että verovelvollinen esittää suorituksen maksajalle lähdeverokortin.

7 § (29.12.2011/1516)

Lähdevero tilitetään kokonaisuudessaan valtiolle. Lähdevero on:

1) 35 prosenttia palkasta, henkilöstörahasto-osuudesta ja ylijäämästä sekä luonnollisen henkilön saamasta ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetusta työkorvauksesta ja peitellystä osingosta samoin kuin muusta suorituksesta, jota tuloverolain mukaan verotetaan ansiotulona;

2) 20 prosenttia rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettavasta osingosta, korosta ja rojaltista sekä muusta 3 §:ssä tarkoitetusta suorituksesta, jonka osalta ei muualla toisin säädetä; (30.12.2013/1240)

3) 15 prosenttia osingosta, kun osinkoa jakavan yhteisön osakkeet kuuluvat osingon saajan sijoitusomaisuuteen, jos:

a) osingon saaja on 3 §:n 5 momentissa tarkoitettu rajoitetusti verovelvollinen yhteisö eikä osingon saaja ole emo- ja tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettu yhtiö, joka omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta;

b) osingon saaja on kotimaista eläkelaitosta vastaava ulkomainen yhteisö, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueella, eikä osingon saaja ole emo- ja tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettu yhtiö, joka omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta; tai

c) osingon saaja on kotimaista eläkelaitosta vastaava ulkomainen yhteisö, joka omistaa välittömästi alle kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta, Suomella on osingon saajan kotivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa, ja osingon saajan kotivaltiosta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi;

(28.11.2014/975)

4) 30 prosenttia muulle kuin edellä 2 kohdassa tarkoitetulle rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettavasta osingosta, korosta ja rojaltista sekä vakuutussuorituksesta ja muusta suorituksesta, jota tuloverolain mukaan verotetaan pääomatulona;

5) 15 prosenttia 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta taiteilijan tai urheilijan toimintaan perustuvasta korvauksesta;

6) 13 prosenttia yhteisölle, yhteisetuudelle ja yhtymälle maksettavasta muusta kuin 5 kohdassa tarkoitetusta työkorvauksesta.

7 a § (13.11.2009/874)

Edellä 5 §:ssä tarkoitettua lähdeverokorttia annettaessa vähennetään korvauksesta, joka perustuu 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan, kulut, jotka ovat välittömässä taloudellisessa yhteydessä korvaukseen, jos Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuva rajoitetusti verovelvollinen niin vaatii. Jos välittömiä kuluja ei ole vähennetty lähdeveroa perittäessä, verovelvollinen voi 11 §:n 2 momentissa tarkoitetulla palautushakemuksella pyytää liikaa maksetun lähdeveron maksamista takaisin. Lähdevero on 15 §:ssä säädetyn suuruinen. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Edellä 5 §:ssä tarkoitettua lähdeverokorttia annettaessa vähennetään korvauksesta, joka perustuu 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan, kulut, jotka ovat välittömässä taloudellisessa yhteydessä korvaukseen, jos Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuva rajoitetusti verovelvollinen niin vaatii. Jos välittömiä kuluja ei ole vähennetty lähdeveroa perittäessä, verovelvollinen voi 11 §:n 2 momentissa tarkoitetulla oikaisuvaatimuksella pyytää liikaa maksetun lähdeveron maksamista takaisin. Lähdevero on 15 §:ssä säädetyn suuruinen.

Jos verovelvollinen on vaatinut välittömien kulujen vähentämistä, 1 momenttia sovelletaan kaikkiin verovuoden aikana taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta Suomesta saamiin korvauksiin. Niitä verovelvolliselle korvattuja kuluja, joita 4 §:n 2 momentin mukaan ei lueta palkkaan, ei vähennetä.

8 § (9.9.2016/778)

Ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain säännöksiä noudatetaan asioissa, jotka koskevat lähdeveron perimiseen velvollista ja veron perimistä koskevaa menettelyä.

L:lla 778/2016 muutettu 8 § tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

8 § (17.10.2014/826)

Ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä noudatetaan asioissa, jotka koskevat lähdeveron perimiseen velvollista, veron perimistä koskevaa menettelyä, perimis- ja tilitysvelvollisuuden laiminlyömisestä johtuvia korko- ja muita seuraamuksia, lähdeveron maksamista ja valvontaa, suorituksen maksajan ilmoittamisvelvollisuutta sekä veron perimisvelvollisen liikaa maksaman lähdeveron vähentämistä.

8 a § (9.9.2016/778)

Vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana se on peritty.

L:lla 778/2016 lisätty 8 a § tuli voimaan 1.1.2017.

9 §

Lähdevero on perittävä, kun lähdeveron alainen määrä maksetaan asianomaiselle tai merkitään tilille hänen hyväkseen. (30.11.1990/1022)

2 momentti on kumottu L:lla 26.10.2001/902.

Jos tulon saajalle kalenterikuukauden aikana samalta maksajalta tulevasta lähdeveron alaisesta tulosta perittävän veron määrä on enintään kymmenen euroa, veroa ei peritä. (4.11.2005/856)

10 § (9.12.2005/970)

Lähdeveroa perittäessä noudatetaan 1 §:ssä tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen määräyksiä, jos tulon saaja ennen suorituksen maksamista esittää maksajalle selvityksen kotipaikastaan ja muista sopimuksen soveltamisen edellytyksistä. Selvityksenä tulon saaja voi esittää lähdeverokortin taikka ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja mahdollisen muun virallisen tunnistetietonsa sekä osoitteensa kotivaltiossaan.

Jos selvitys esitetään sen jälkeen, kun suoritus on maksettu, mutta ennen liikaa perityn veron tilittämistä valtiolle, on veron perintä oikaistava. Samoin on meneteltävä, jos veroa on peritty muutoin liikaa.

10 a § (9.9.2016/778)

Lähdevero siirretään vieraalle valtiolle veronkantolaissa säädetyllä tavalla.

L:lla 778/2016 muutettu 10 a § tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

10 a § (20.12.1996/1120)

Lähdevero siirretään vieraalle valtiolle veronkantolaissa (611/1978) säädetyllä tavalla.

10 b § (9.12.2005/970)

Poiketen siitä, mitä 10 §:ssä säädetään, hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettavasta osingosta peritään lähdeveroa 15 prosenttia, jos maksaja on 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla riittävän huolellisesti varmistanut, että osingon saajaan sovelletaan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen osinkoa koskevia määräyksiä. Jos sopimuksen mukaan Suomella on kuitenkin oikeus periä osingosta veroa enemmän kuin 15 prosenttia, vero peritään sopimuksen mukaisesti.

Selvityksenä osinkoa koskevien määräyksien soveltumisen riittävän huolellisesta varmistamisesta pidetään sopimusta, jossa joko tilinhoitajayhteisö tai tilinhoitajayhteisön asiamies ja ulkomainen omaisuudenhoitaja sopivat hallintarekisteröidyn osakkeen säilyttämisestä. Sopimuksen mukaan omaisuudenhoitajan tulee:

1) ilmoittaa osingonmaksua varten valtio, jossa lopullisen osingon saajan kotipaikka on, ja vakuuttaa, että Suomen ja kyseisen valtion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen osinkoa koskevia määräyksiä sovelletaan osingon saajaan;

2) sitoutua ilmoittamaan välittömästi tilinhoitajayhteisölle tai tämän asiamiehelle 1 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevista muutoksista; ja

3) sitoutua pyydettäessä ilmoittamaan osingon saajan nimi, syntymäaika, mahdollinen muu virallinen tunnistetieto ja osoite kotivaltiossa sekä toimittamaan asianomaisen valtion veroviranomaisen antama todistus osingon saajan verotuksellisesta asuinvaltiosta.

Lisäksi edellytetään, että ulkomaisen omaisuudenhoitajan kotipaikka on sellaisessa valtiossa, jonka kanssa Suomella on kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus. Omaisuudenhoitajasta on myös oltava osingonjakohetkellä merkintä Verohallinnon ylläpitämässä ulkomaisten omaisuudenhoitajien rekisterissä. (11.6.2010/510)

Tilinhoitajayhteisön tai tämän asiamiehen on pyynnöstä toimitettava hallintarekisteröidyn osakkeen liikkeeseenlaskijalle 2 momentissa tarkoitettu sopimus tai siitä kopio siltä osin kuin sopimus sisältää 2 momentissa tarkoitettuja tietoja.

10 c § (9.12.2005/970)

Merkintä ulkomaisesta omaisuudenhoitajasta ulkomaisten omaisuudenhoitajien rekisteriin tehdään omaisuudenhoitajan hakemuksesta. Hakemuksessa on ilmoitettava hakijan yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ja yhteystiedot. Lisäksi hakijan on vakuutettava, että sen tekemät hallintarekisteröityjen osakkeiden säilyttämistä koskevat sopimukset täyttävät 10 b §:n 2 momentin edellytykset.

Rekisteristä voidaan poistaa se, joka jättää olennaisella tavalla noudattamatta 10 b §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen ehtoja tai tiedonantovelvollisuuksia koskevia säännöksiä, sekä se, joka sitä pyytää. Rekisteriin voidaan jättää merkitsemättä hakija, jonka voidaan olettaa aiempien laiminlyöntien perusteella olennaisesti laiminlyövän edellä tarkoitetut velvollisuutensa.

Rekisteriin sovelletaan soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa säädetään ennakkoperintärekisteristä.

10 d § (9.12.2005/970)

Jos maksajalla ei ole vuosi-ilmoitusta antaessaan käytettävissään tietoja osingon saajasta, vuosi-ilmoituksella annetaan ulkomaisen omaisuudenhoitajan tiedot. Kotivaltioksi ilmoitetaan kuitenkin osingon saajan kotivaltio. Lisäksi on annettava tieto siitä, onko osingonmaksun perusteena olevan osakkeen omistusoikeus hallintarekisteröity ja hallitaanko osaketta omaan vai toisen lukuun.

10 e § (22.12.2006/1226)

Ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetusta työkorvauksesta ei peritä lähdeveroa, jos saaja:

1) esittää maksajalle lähdeverokortin, jonka mukaan veroa ei peritä;

2) esittää maksajalle 10 §:ssä tarkoitetun muun selvityksen sellaisen kansainvälisen sopimuksen soveltumisesta, joka estää veron perimisen; tai

3) on merkitty ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa säädettyä ei sovelleta työkorvaukseen, joka maksetaan yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa tehdystä:

1) talonrakennus-, maanrakennus-, vesirakennus- tai muusta rakennustyöstä;

2) asennus- tai kokoonpanotyöstä;

3) laivanrakennustyöstä;

4) kuljetustyöstä;

5) siivous-, hoiva- tai hoitotyöstä.

11 §

1 momentti on kumottu L:lla 9.9.2016/778, joka tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos lähdevero on jäänyt perimättä, mutta tulosta on pidätetty ennakkoperintälaissa tarkoitettua ennakkoa, veron perimiseen velvollisen suoritettavaksi 8 §:n mukaan määrätystä veron määrästä on vähennettävä pidätetyn ennakon määrä.

Jos lähdeveroa on peritty enemmän kuin kansainvälinen sopimus edellyttää tai veron periminen muutoin on ollut virheellinen eikä veron perimiseen velvollinen ole perintää oikaissut, verovelvollinen voi vaatia Verohallinnolta lähdeveron palauttamista. Palautushakemus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero on peritty. Verohallinto voi saman määräajan kuluessa suorittaa palautuksen myös viran puolesta. Palautushakemukseen annetun päätöksen oikaisuun sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 4 luvun säännöksiä verotuksen oikaisusta verovelvollisen hyväksi ja vahingoksi. Määräajat lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero on peritty. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos verovelvollinen katsoo, että lähdeveroa on peritty enemmän kuin kansainvälinen sopimus edellyttää tai että veron periminen muutoin on ollut virheellinen eikä veron perimiseen velvollinen ole perintää oikaissut, verovelvollinen voi saattaa kysymyksen Verohallinnon ratkaistavaksi. Jos Verohallinto havaitsee lähdeveroa perityn liikaa, sen on määrättävä liikaa peritty määrä maksettavaksi takaisin verovelvolliselle. Oikaisuvaatimus tulee tehdä viimeistään veron perimistä lähinnä seuraavien viiden kalenterivuoden aikana. (11.6.2010/510)

Lähdeveroa, joka siirretään vieraalle valtiolle, ei palauteta verovelvolliselle. (20.12.1996/1120)

Edellä 2 momentissa tarkoitetulle takaisin maksettavalle lähdeverolle (lähdeveronpalautus) maksetaan korkoa. Korkoon sovelletaan veronkantolain 37 §:n säännöksiä palautukselle laskettavasta hyvityskorosta. Edellä 3 f §:ssä tarkoitetun palautuksen osalta korko on maksettava verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä tai päivästä, jolloin on kulunut vuosi 3 f §:ssä tarkoitetun lähdeverohakemuksen ja vahvistustietojen saannista, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on ensimmäinen. (12.1.2018/32)

L:lla 32/2018 muutettu 4 momentti tulee voimaan 1.11.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Edellä 2 momentissa tarkoitetulle takaisin maksettavalle lähdeverolle (lähdeveron palautus) maksetaan korkoa. Korkoon sovelletaan veronkantolain 32 §:n säännöksiä palautukselle laskettavasta korosta. Edellä 3 f §:ssä tarkoitetun palautuksen osalta korko on maksettava verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä tai päivästä, jolloin on kulunut vuosi 3 f §:ssä tarkoitetun lähdeverohakemuksen ja vahvistustietojen saannista, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on ensimmäinen. (27.1.2017/54)

L:lla 54/2017 muutettu 4 momentti tuli voimaan 1.11.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Edellä 2 momentissa tarkoitetulle takaisin maksettavalle lähdeverolle (lähdeveron palautus) maksetaan korkoa. Korkoon sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 40–46 ja 77 §:n säännöksiä palautettavasta yhteisökorosta sekä palautuskorosta. Edellä 3 f §:ssä tarkoitetun palautuksen osalta korko on maksettava veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä tai päivästä, jolloin on kulunut vuosi 3 f §:ssä tarkoitetun lähdeverohakemuksen ja vahvistustietojen saannista, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on ensimmäinen. (17.10.2014/826)

Palautushakemus 2 momentissa tarkoitetun veron palauttamisesta on tehtävä Verohallinnon vahvistamalla lomakkeella. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 lisätty 5 momentti tuli voimaan 1.1.2017.

11 a § (30.7.2004/719)

11 a § on kumottu L:lla 30.7.2004/719.

12 § (11.6.2010/510)

Keskusverolautakunta voi verovelvollisen tai veron perimiseen velvollisen hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun lähdeveron perimisvelvollisuudesta ja suuruudesta siten kuin Verohallinnosta annetussa laissa (503/2010) säädetään.

12 a § (26.7.1996/538)

Verohallinto antaa verovelvollisen tai veron perimiseen velvollisen kirjallisesta hakemuksesta ennakkoratkaisun 1 §:n 3 momentin kansainvälistä sopimusta koskevien säännösten soveltamisesta lähdeveron perimisessä sekä siitä, onko lähdevero perittävä tai mitä lähdeveron perimisessä muutoin on noudatettava. Ennakkoratkaisua ei anneta, jos asia on keskusverolautakunnan päätöksellä ratkaistu tai sitä koskeva hakemus on vireillä keskusverolautakunnassa. (11.6.2010/510)

2 momentti on kumottu L:lla 11.6.2010/510.

Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Veron perimiseen velvollisen pyynnöstä annettua ratkaisua samoin kuin, verovelvollisen vaatiessa sitä perimiseen velvolliselta, hänen pyynnöstään annettua ratkaisua on noudatettava siinä veron perinnässä, jota varten se on annettu. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa kiireellisenä. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 4 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. (11.6.2010/510)

Ennakkoratkaisusta tehtyyn valitukseen annettua päätöstä sovelletaan siitä lukien, kun lähdeveron perimiseen velvollinen on saanut päätöksestä tiedon. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 lisätty 5 momentti tuli voimaan 1.1.2017.

3 luku

Verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä toimitettava verotus (18.12.1995/1563)

13 § (13.12.2013/887)

Verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotetaan:

1) muut kuin 3 §:ssä mainitut lähdeverotuksen piiriin kuluvat tulot;

2) eläke ja muu vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen perusteella maksettu suoritus;

3) Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvan rajoitetusti verovelvollisen luonnollisen henkilön vaatimuksesta osinko, jos:

a) hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376, tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota; ja (29.12.2016/1490)

L:lla 1490/2016 muutettu a alakohta tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

a) hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2014/107/EU direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla, tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota; ja (30.12.2015/1705)

b) osingosta perittävää lähdeveroa ei tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja asuinvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen perusteella;

4) elokuvafilmin käyttämisestä tai käyttöoikeudesta saatu korvaus;

5) metsätaloudesta saatu tulo;

6) 3 ja 4 momentissa tarkemmin säädetyin edellytyksin osinkoa lukuun ottamatta ansiotulo, jota ei veroteta 1–5 kohdan nojalla, jos saaja asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai jos saaja on kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten annetussa neuvoston direktiivissä 2005/71/EY, jäljempänä tutkijadirektiivi, tarkoitetun oleskeluluvan haltija.

Sovellettaessa 1 momentin 3 kohtaa vain kotimaisista yhteisöistä saadut osingot otetaan huomioon, kun lasketaan muualla verolainsäädännössä säädettyjä osingon verovapaita euromääriä. Verovelvollisen on esitettävä Verohallinnolle asuinvaltionsa veroviranomaisen antama todistus siitä, että 1 momentin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua lähdeveroa ei hyvitetä asuinvaltiossa.

Edellä 1 momentin 6 kohdan soveltaminen ennakkoperinnässä edellyttää, että rajoitetusti verovelvollinen hakee:

1) 16 §:n 4 momentissa tarkoitetun verokortin ja toimittaa sen suorituksen maksajalle; tai

2) ennakonkannossa maksuunpantavan määrän laskemista verotusmenettelystä annetuin lain mukaisessa järjestyksessä.

Edellä 1 momentin 6 kohtaa sovelletaan verotusta toimitettaessa, jos sitä on sovellettu ennakkoperinnässä tai jos rajoitetusti verovelvollinen niin vaatii. Vaatimus voidaan esittää myös verotuksen päättymisen jälkeen, jolloin sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 5 luvun säännöksiä. Jos 1 momentin 6 kohtaa on sovellettu verovuonna johonkin kohdassa tarkoitettuun tuloon, kohtaa sovelletaan kyseisenä verovuonna kaikkiin 6 kohdassa tarkoitettuihin tuloihin.

Jos rajoitetusti verovelvollinen on harjoittanut liikettä tai ammattia Suomessa olevasta kiinteästä toimipaikasta, määrätään vero myös 3 §:ssä tarkoitetusta tulosta tämän pykälän 1 momentin mukaan, jos tulo on luettava kiinteän toimipaikan tuloksi.

13 a § (4.11.2005/856)

Edellä 13 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa verotus toimitetaan yleisesti verovelvollisen tuloverotusta koskevia säännöksiä soveltaen.

Veronalaiseen tuloon luetaan tulo, joka on saatu Suomesta tai joka on tuloverolain 13 §:ssä tarkoitettua tuloa. Lisäksi tulon on oltava sellaista, jota Suomi voi kansainvälisen sopimuksen nojalla verottaa ja jota verotetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti.

14 § (13.12.2013/887)

Kun verovelvollisella on 13 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua tuloa, ansiotulosta menevän veron määrittämiseksi huomioon otetaan myös sellainen palkka, eläke ja sosiaaliturvaan perustuva suoritus, jota Suomessa verotettaisiin ansiotulona ja joka on saatu:

1) muualta kuin Suomesta ja joka on verovelvollisen asuinvaltiossa veronalaista tuloa; tai

2) Suomesta ja jonka verottamisen verosopimus estää.

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista tuloista vähennetään niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ja korot. Menot ja korot eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 1 momentissa tarkoitetun tulon määrän.

Verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotettavaan tuloon lisätään veron laskemiseksi 1 ja 2 momentissa tarkoitettu tulo. Suomessa verotettavasta tulosta meneväksi veroksi katsotaan se osa verosta, joka vastaa Suomessa verotettavan puhtaan ansiotulon suhdetta sen ja 1 ja 2 momentissa tarkoitetun tulon yhteismäärään.

Verovelvollisen on esitettävä Verohallinnolle asuinvaltionsa veroviranomaisen antama todistus tai muu luotettava selvitys 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista tuloista ja niistä tehtävistä vähennyksistä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tuloa ei oteta huomioon, jos henkilö asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija ja jos verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotettava Suomesta saatu puhdas ansiotulo on vähintään 75 prosenttia tämän tulon ja 1 ja 2 momentissa tarkoitetun tulon yhteismäärästä. Tämän momentin soveltamiseksi rajoitetusti verovelvollisen on esitettävä Verohallinnolle asuinvaltionsa veroviranomaisen antama todistus 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista tuloista.

15 § (4.11.2005/856)

Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosentin mukaan. Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 34 prosentin mukaan. (17.12.2015/1551)

L:lla 1551/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosentin mukaan. Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 33 prosentin mukaan. (24.4.2015/458)

Valtionverotuksen verotettavasta ansiotulosta suoritetaan veroa progressiivisen tuloveroasteikon mukaan. Koko verovuodelta rajoitetusti verovelvollinen suorittaa lisäksi kunnallisverotuksen verotettavasta tulosta veroa kuntien keskimääräisen tuloveroprosentin mukaan. Kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti on kuntien viimeksi vahvistettujen tuloveroprosenttien viimeksi toimitetun verotuksen kunkin kunnan kunnallisverotuksen verotettavalla tulolla painotettu keskiarvo neljännesprosenttiyksikön tarkkuudella ilmoitettuna. Vero tilitetään kokonaisuudessaan valtiolle. Tuloveroprosentti julkaistaan säädöskokoelmassa kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuosittain annettavassa Verohallinnon luettelossa. Osan verovuotta Suomessa asunut verovelvollinen suorittaa kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta veroa koko verovuodelta tuloverolain 130 §:n mukaisesti, ja vero tilitetään verovelvollisen kotikunnalle. (11.6.2010/510)

Rajoitetusti verovelvollisen yhteisön on suoritettava Suomesta saadusta muusta kuin 3 §:ssä tarkoitetusta tulosta yhteisön tuloveroa 20 prosenttia. Jos rajoitetusti verovelvollinen yhteisö on harjoittanut liikettä tai ammattia Suomessa olevasta kiinteästä toimipaikasta, on myös 3 §:ssä tarkoitetusta tulosta suoritettava yhteisön tuloveroa 20 prosenttia. (30.12.2013/1240)

16 §

Edellä 13 §:ssä ja jäljempänä 16 a §:ssä tarkoitetusta tulosta suoritettava vero on määrättävä verovelvolliselle verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Ennakon käyttämisestä ja rangaistussäännöksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään tai sen nojalla määrätään. Veronkannosta ja verojen tilittämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä veronkantolaissa säädetään tai sen nojalla määrätään. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Edellä 13 §:ssä ja jäljempänä 16 a §:ssä tarkoitetusta tulosta suoritettava vero on määrättävä verovelvolliselle verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Ennakon käyttämisestä ja rangaistussäännöksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään tai sen nojalla määrätään. Veronkannosta ja verojen tilittämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä veronkantolaissa (609/2005) säädetään tai sen nojalla määrätään. (22.12.2006/1226)

Jos lähdevero muutoin kuin veron perimiseen velvollisen laiminlyönnin johdosta tai muussa kuin 9 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on jäänyt perimättä, sovelletaan vastaavasti, mitä tämän pykälän 1 momentissa säädetään, kuitenkin niin, että Verohallinto vahvistaa viipymättä verovelvollisen verotettavan tulon sekä määrää siitä menevän veron. (9.9.2016/778)

L:lla 778/2016 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos lähdevero muutoin kuin veron perimiseen velvollisen laiminlyönnin johdosta tai muussa kuin 9 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on jäänyt perimättä, sovelletaan vastaavasti, mitä tämän pykälän 1 momentissa säädetään, kuitenkin niin, että Verohallinto vahvistaa viipymättä verovelvollisen verotettavan tulon sekä maksuunpanee siitä menevän veron. (11.6.2010/510)

3 momentti on kumottu L:lla 27.1.2017/54, joka tuli voimaan 1.11.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Valtion- tai kunnallisveroa, jonka määrä on enintään 17 euroa, ei määrätä verovelvolliselle, paitsi milloin ennakkoa voidaan käyttää veron maksamiseksi. Perimättä jäänyttä lähdeveroa, jonka määrä on enintään 17 euroa, ei määrätä verovelvolliselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen verojen suorittamiseksi toimitetaan ennakkoperintä siten kuin ennakkoperintälaissa säädetään. Ennakonpidätyksen toimittamista varten rajoitetusti verovelvolliselle annetaan ennakkoperintälain säännösten nojalla verokortti (rajoitetusti verovelvollisen verokortti). (13.12.2013/887)

16 a § (22.12.2006/1226)

Rajoitetusti verovelvollisen työntekijän saaman tuloverolain 10 §:n 4 c kohdassa tarkoitetun palkan osalta toimitetaan ennakonkanto, jos palkan maksaja ei ole velvollinen perimään palkasta lähdeveroa ja kansainvälinen sopimus ei estä veron perimistä palkasta. Työntekijän on haettava ennakonkantoa Suomessa työskentelyn aloittamista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä.

Jos ennakonkantoa ei ole haettu määräajassa, laiminlyönnistä voidaan määrätä enintään 2 000 euron veronkorotus, joka tilitetään valtiolle. Veronkorotuksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut niihin rinnastettavat seikat.

17 § (4.11.2005/856)

Vastuusta veron ja ennakon suorittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä siitä säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa ja ennakkoperintälaissa. Rajoitetusti verovelvollisen palkasta 16 §:n 2 momentin mukaisesti määrätystä verosta ovat vastuussa rajoitetusti verovelvollinen, hänen työnantajansa ja ulkomaisen työnantajan Suomessa oleva edustaja.

Verohallinto tekee päätöksen työnantajan tai 1 momentissa tarkoitetun edustajan määräämisestä vastuuseen verosta. Päätös voidaan tehdä, jos verovelvollinen ei ole kehotuksesta huolimatta maksanut veroa eikä sen perimiseen voida käyttää keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annettuun neuvoston direktiiviin (76/308/ETY) tai Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen perustuvaa virka-apua. (11.6.2010/510)

Työnantaja ja 1 momentissa tarkoitettu edustaja eivät kuitenkaan ole vastuussa lähdeverosta, jos työnantaja tai edustaja on noudattanut verovelvolliselle myönnettyyn, ennakkoperintälaissa tarkoitettuun verokorttiin merkittyä ennakonpidätystä koskevaa määräystä eikä tämä ole tiennyt eikä tämän olisi pitänyt tietää, että palkansaaja on rajoitetusti verovelvollinen.

18 §

Milloin lähdevero on peritty tulosta, josta tulon saajaa on verotettava muulla tavoin kuin lähdeveroa koskevien säännösten mukaan, on peritystä määrästä voimassa, mitä pidätetystä ennakosta on säädetty.

Jos ennakonpidätys on pidätetty tulosta, josta tulonsaajaa tulee verottaa lähdeveroa koskevien säännösten mukaan, ennakonpidätykseen sovelletaan perittyä lähdeveroa koskevia säännöksiä. (17.10.2014/826)

19 § (20.12.1996/1120)

19 § on kumottu L:lla 20.12.1996/1120.

4 luku

Erinäiset säännökset

20 § (20.12.1996/1120)

20 § on kumottu L:lla 20.12.1996/1120.

21 § (9.9.2016/778)

Ennakkoratkaisun hakija ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta tämän lain veron perimiseen velvollista koskevaan päätökseen siten kuin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. Muutoksen hakemiseen 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Verohallinnon päätökseen sovelletaan, mitä veronkantolain 60 §:ssä säädetään. (12.1.2018/32)

L:lla 32/2018 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.11.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Ennakkoratkaisun hakija ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta tämän lain veron perimiseen velvollista koskevaan päätökseen siten kuin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. Muutoksen hakemiseen 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Verohallinnon päätökseen sovelletaan, mitä veronkantolain 63 §:ssä säädetään.

Verovelvollinen ja jokainen muu, jonka oman veron määrään päätös välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on verosta vastuussa sekä ennakkoratkaisun hakija ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta tämän lain verovelvollista koskevaan päätökseen siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

Tämän lain nojalla tehtyä Verohallinnon päätöstä on noudatettava oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta huolimatta kunnes vaatimukseen tai valitukseen annetusta päätöksestä on saatu tieto.

L:lla 778/2016 muutettu 21 § tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

21 § (4.11.2005/856)

Verohallinnon 12 a §:n nojalla antamaan ennakkoratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen, jolla Verohallinto on päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Verohallintoon tai Helsingin hallinto-oikeuteen. Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Yksikön valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä. (11.6.2010/510)

Muutoksen hakemiseen 13 ja 16 a §:ssä tarkoitetun tulon osalta toimitettuun verotukseen samoin kuin 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun osuuden määrittämiseen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. (22.12.2006/1226)

Muutoksen hakemiseen Verohallinnon 11 §:n 2 momentin mukaiseen päätökseen ja ratkaisuun, joka koskee perimättä jääneen lähdeveron määräämistä sen perimiseen velvollisen maksettavaksi, samoin kuin Verohallinnon lähdeverokorttia koskevaan päätökseen sovelletaan, mitä ennakkoperintälaissa säädetään muutoksen hakemisesta vastaavissa asioissa. (11.6.2010/510)

Muutoksen hakemiseen Verohallinnon 16 §:n 2 momentin ja 17 §:n mukaiseen päätökseen sovelletaan, mitä ennakkoperintälaissa säädetään muutoksen hakemisesta mainitun lain 38 §:ssä tarkoitettuun päätökseen. Verohallinnon oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. (11.6.2010/510)

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää päätöksen tiedoksisaamisesta. Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. (18.4.2008/253)

Valituksesta huolimatta Verohallinnon 12 a §:n nojalla antamaa ratkaisua on noudatettava. Veron perimiseen velvollisen on noudatettava ratkaisusta tehdyn valituksen johdosta annettua päätöstä siitä lukien, kun hän sai päätöksestä tiedon. (11.6.2010/510)

22 § (9.9.2016/778)

Mitä veronkantolaissa ja verotusmenettelystä annetun lain 10 luvussa säädetään verosta vapauttamisesta, on vastaavasti sovellettava tässä laissa tarkoitettuun veroon.

L:lla 778/2016 muutettu 22 § tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

22 § (21.12.2012/887)

Mitä verotusmenettelystä annetun lain 10 luvussa säädetään tai sen nojalla määrätään veronhuojennuksesta, on vastaavasti sovellettava tässä laissa tarkoitettuun veroon.

22 a § (9.9.2016/778)

22 a § on kumottu L:lla 9.9.2016/778, joka tuli voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

22 a § (24.8.1990/776)

Rangaistus tämän lain mukaan määrättävän veron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.

Rangaistus lähdeveroon kohdistuvasta verorikkomuksesta on säädetty rikoslain 29 luvun 4 §:ssä.

23 §

Tämän lain kunnallisverotusta koskevia säännöksiä ei sovelleta kunnallisveroon, jota on suoritettava Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle.

Jos rajoitetusti verovelvollinen on suorittanut tulosta lähdeveron lisäksi kunnallisveroa Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle, maksetaan hänelle hakemuksesta valtion varoista takaisin 40 prosenttia sanotun kunnallisveron perusteena olevasta tulosta peritystä lähdeverosta. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset takaisin maksettavasta lähdeverosta. (11.6.2010/510)

Sen jälkeen kun Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä on annettu tämän lain mukaisen lähdeveron kantamista tarkoittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että maakuntaan kuuluvat kunnat saavat jäljempänä tässä momentissa mainitun kunnallisvero-osuuden siitä lähdeverosta, joka on peritty maakuntaan kuuluvasta kunnasta saadusta tulosta, jolloin myös 2 momentin säännökset lakkaavat olemasta voimassa. Jollei muuta näytetä, lähdevero katsotaan perityksi Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvasta kunnasta saadusta tulosta, milloin vero on tuloutettu Ahvenanmaan maakunnan lähdeverojen tilille. Mainitun lähdeveron tuotosta menee 40 prosenttia maakuntaan kuuluville kunnille sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Asetuksella annetaan tällöin myös tarpeelliset siirtymäsäännökset.

24 §

Asetuksella voidaan rajoitetusti verovelvollisen osalta säätää poikkeuksia siitä, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa tai sen nojalla on voimassa ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisajasta, verotuksen toimittamisessa noudatettavista määräajoista ja menettelystä sekä veron perimisestä. (18.12.1995/1563)

Muut tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan niin ikään asetuksella.

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä rajoitetusti verovelvollisesta annettavien tietojen sisällöstä. Lisäksi Verohallinto määrää Suomesta tämän lain 13 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa ja 16 a §:ssä tarkoitettua tuloa saavan rajoitetusti verovelvollisen ennakonpidätysprosenttien ja ennakonkannon laskentaperusteet sen mukaan kuin ennakkoperintälaissa säädetään. (11.6.2010/510)

25 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979 ja sitä sovelletaan lähdeveroa koskevien säännösten osalta tuloon, joka saadaan tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, sekä muulta osalta ensimmäisen kerran verovuodelta 1979. Sillä kumotaan rajoitetusti verovelvollisen valtion- ja kunnallisverosta 29 päivänä joulukuuta 1972 annettu laki (917/72) siihen tehtyine muutoksineen.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

9.7.1982/530:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

HE 57/82, lvk.miet 7/82, svk.miet 72/82

22.7.1983/639:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1983.

HE 35/83, vvvk.miet 11/83, svk.miet 17/83

14.6.1985/459:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa.

HE 5/85, vvvk.miet 16/85, svk.miet 46/85

20.2.1987/164:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987.

HE 240/86, vvvk.miet 97/86, svk.miet 220/86, 3

29.12.1988/1242:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

HE 109/88, svk.miet 203/88, vvvk.miet 81/88, vvvk.miet.81a/88

30.6.1989/616:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1989. Lakia sovelletaan lähdeveroa koskevien säännösten osalta tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen, sekä muulta osalta ensimmäisen kerran verovuodelta 1990. Yhtiöveron hyvitystä koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta ennen 1 päivänä tammikuuta 1990 päättyneeltä tilikaudelta jaettuun osinkoon.

HE 56/89, vvvk.miet. 36/89, svk.miet. 88/89

24.8.1990/776:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 66/88, lvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90

30.11.1990/1022:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Lakia sovelletaan tulon verottamista koskevien säännösten osalta tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen, sekä varallisuuden verottamista koskevien säännösten osalta ensimmäisen kerran verovuodelta 1991.

HE 99/90, VaVM 32/90, svk.miet. 3/90

30.12.1992/1544:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Lain lähdeveroa koskevia säännöksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, ja muita säännöksiä ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.

HE 206/92, VaVM 79/92

2.8.1994/696:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.

Lakia sovelletaan haettaessa muutosta tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun lääninoikeuden päätökseen.

8.12.1994/1106:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1106/1994 tuli A:n 1542/1994 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)

Lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen maksettaviin osinkoihin.

HE 158/94, VaVM 51/94

22.12.1994/1322:

HE 268/94, StVM 34/94

18.12.1995/1550:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Lakia sovelletaan lähdeveroa koskeviensäännösten osalta tuloon, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, sekä muulta osalta ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.

HE 76/95, VaVM 45/95, EV 142/95

18.12.1995/1563:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 131/95, VaVM 37/95, EV 124/95

18.12.1995/1585:

HE 183/95, VaVM 20/95, EV 114/95

26.7.1996/538:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 46/96, VaVM 20/96, EV 105/96

20.12.1996/1120:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 202/1996, VaVM 42/1996, EV 205/1996

30.12.1997/1384:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen saatuun sijaisosinkoon.

HE 218/1997, VaVM 43/1997, EV 240/1997

23.12.1999/1225:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Lain 7 §:ää sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen saatuun tuloon. Lain 13 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.

HE 158/1999, VaVM 27/1999, EV 117/1999

26.10.2001/902:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lain 6 §:n 1 momenttia sovelletaan lain voimaan tultua saatuun tuloon. Lain 14 §:n 1 momenttia ja 15 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.

HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001

15.12.2003/1076:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 117/2003, VaVM 27/2003, EV 67/2003

30.12.2003/1282:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 137/2003, VaVM 32/2003, EV 83/2003

24.6.2004/563:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 annettaviin tietoihin.

HE 57/2004, VaVM 4/2004, EV 63/2004

30.7.2004/719:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2004.

Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2005 ja sen jälkeen saatuun tuloon.

HE 92/2004, VaVM 12/2004, EV 117/2004

21.12.2004/1179:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2005 ja sen jälkeen saatuun tuloon.

HE 210/2004, VaVM 34/2004, EV 199/2004

15.7.2005/565:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2005.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.

HE 64/2005, VaVM 17/2005, EV 88/2005

4.11.2005/856:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 2005. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sovelletaan kuitenkin verotuksen toimittamiseen koko vuodelta 2005.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa. Lähdeveron perimistä koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen.

Lain 16 §:n 4 momentin mukainen ennakonpidätys toimitetaan ensimmäisen kerran 1 päivänä helmikuuta 2006 maksetusta eläkkeestä. Ennen 1 päivää helmikuuta 2006 maksetusta eläkkeestä lähdeveron perimiseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

HE 104/2005, VaVM 20/2005, EV 122/2005

9.12.2005/970:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 2005. Lain 10 b–10 d §:ää sovelletaan osinkoon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen.

HE 118/2005, VaVM 23/2005, EV 142/2005

22.12.2005/1149:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.

HE 144/2005, VaVM 44/2005, EV 218/2005

1.12.2006/1042:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

HE 107/2006, VaVM 22/2006, EV 148/2006

22.12.2006/1226:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen saatuun suoritukseen. Lain 15 §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 16 a §:ää sovelletaan myös työskentelyyn, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa ja jatkuu lain voimaan tullessa. Työntekijän on tällöin haettava ennakonkantoa 28 päivään helmikuuta 2007 mennessä.

HE 158/2006, VaVM 31/2006, EV 179/2006

2.3.2007/225:

Tämä laki tulee voimaan 9 päivänä maaliskuuta 2007.

Lakia sovelletaan osinkoon, joka maksetaan 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen.

HE 280/2006, VaVM 48/2006, EV 307/2006

7.12.2007/1143:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

HE 57/2007, VaVM 15/2007, EV 84/2007

18.4.2008/253:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.

HE 148/2007, VaVM 5/2008, EV 25/2008

5.12.2008/814:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Lakia sovelletaan osinkoon, joka maksetaan 1 päivänä tammikuuta 2009 tai sen jälkeen.

HE 113/2008, VaVM 16/2008, EV 129/2008

30.12.2008/1086:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Lain 7 §:n 2 momentti on voimassa 31 päivään joulukuuta 2009 ja 3 momentti 31 päivään joulukuuta 2011.

HE 206/2008, VaVM 32/2008, EV 205/2008

7.8.2009/611:

Tämä laki tulee voimaan 14 päivänä elokuuta 2009.

Lain voimaan tullessa voimassa ollutta 11 §:n 1 momenttia sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2009. (16.10.2009/756)

HE 221/2008, VaVM 7/2009, EV 66/2009

16.10.2009/756:

Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä lokakuuta 2009.

Lakia sovelletaan jo 14 päivästä elokuuta 2009.

HE 129/2009, VaVM 12/2009, EV 115/2009

13.11.2009/874:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Lakia sovelletaan tuloon, joka maksetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 173/2009, VaVM 19/2009, EV 140/2009

29.12.2009/1742:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

HE 158/2009, VaVM 40/2009, EV 222/2009

11.6.2010/510:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010

29.12.2011/1516:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

Lakia sovelletaan tuloon, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 50/2011, HE 130/2011, VaVM 23/2011, EV 104/2011

29.6.2012/381:

Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 2012.

HE 58/2012, VaVM 17/2012, EV 68/2012

21.12.2012/887:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan verosta vapauttamista tai veron maksun lykkäystä koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn veron maksun lykkäyksen perusteella kertyneeseen korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012

15.3.2013/186:

Tämä laki tulee voimaan 18 päivänä maaliskuuta 2013. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2013.

HE 190/2012, VaVM 4/2013, EV 16/2013, Neuvoston direktiivi 2011/16/EU; EUVL N:o L 64, 11.3.2011, s. 1

9.8.2013/577:

Tämä laki tulee voimaan 12 päivänä elokuuta 2013. Lakia sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä heinäkuuta 2013.

HE 65/2013, VaVM 11/2013, EV 92/2013

13.12.2013/887:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran tuloon, joka maksetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 80/2013, VaVM 20/2013, EV 140/2013

30.12.2013/1240:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan tuloon, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Siltä osin kuin varojenjako sisältää pääomansijoituksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa, 3 §:n 2 ja 5 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön varojenjakoon, joka on saatu 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 185/2013, VaVM 32/2013, EV 221/2013

17.10.2014/826:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lain 11 §:n 4 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 palautettaviin lähdeveroihin.

HE 95/2014, VaVM 9/2014, EV 96/2014

28.11.2014/975:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.

HE 157/2014, VaVM 19/2014, EV 147/2014

30.12.2014/1402:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan tuloon, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 130/2014, VaVM 32/2014, EV 209/2014

24.4.2015/458:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa.

HE 365/2014, VaVM 47/2014, EV 349/2014

17.12.2015/1551:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 31/2015, VaVM 8/2015, EV 49/2015

30.12.2015/1705:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 129/2015, VaVM 15/2015, EV 105/2015

29.6.2016/532:

Tämä laki tulee voimaan 4 päivänä heinäkuuta 2016.

Lakia sovelletaan 1 tammikuuta 2016 tai sen jälkeen saatuun tuloon.

HE 91/2016, VaVM 8/2016, EV 95/2016, Neuvoston direktiivi 2014/86/EU (32014L0086); EUVL N:o L 219, 25.7.2014, s. 40

9.9.2016/778:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavan verokauden sekä verovuoden 2017 ja siltä perittävän veron verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun.

Ennen lain voimaantuloa edeltävältä ajalta perittävän veron sekä ennen lain voimaantuloa päättyneen verokauden ja verovuoden verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun sekä muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun muuhun Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Muutoksenhaussa lain voimaantulon jälkeen annettuun ennen lain voimaantuloa päättynyttä verokautta tai verovuotta sekä perittävää veroa koskevaan sekä tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun muuhun Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain säännöksiä.

HE 29/2016, VaVM 9/2016, EV 104/2016

29.12.2016/1490:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 142/2016, HE 203/2016, VaVM 18/2016, EV 179/2016

27.1.2017/54:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran yhteisön ja yhteisetuuden vuodelta 2017 palautettaviin lähdeveroihin ja muun verovelvollisen vuodelta 2018 palautettaviin lähdeveroihin. Aiemmilta vuosilta palautettaviin lähdeveroihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Yhteisön ja yhteisetuuden, jonka verovuosi 2017 päättyy viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2017, palautukselle lasketaan kuitenkin korkoa veroilmoituksen viimeistä antopäivää tai päivää, jolloin yhteisön olisi yleisesti verovelvollisena tullut antaa veroilmoitus, seuraavasta päivästä, kuitenkin viimeistään lain voimaantulopäivästä.

Lain 16 §:n 3 momenttia sovelletaan viimeisen kerran korosta, osingosta tai rojaltista vuodelta 2016 perityn lähdeveron liikaa palautettuun määrään. Muilta osin säännöstä sovelletaan viimeisen kerran yhteisölle ja yhteisetuudelle vuodelta 2016 määrättävään veroon ja muulle verovelvolliselle vuodelta 2017 määrättävään veroon.

HE 237/2016, VaVM 34/2016, EV 255/2016

12.1.2018/32:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2019.

HE 97/2017, VaVM 26/2017, EV 182/2017

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.