Seurattu SDK 786/2018 saakka.

9.4.1976/296

Merityöaikalaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota suomalaisessa, ulkomaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa toimessa oleva henkilö tekee aluksen lukuun taikka muutoin esimiehen määräyksestä aluksessa tai muualla.

Lain säännöksiä on noudatettava silloinkin, kun ulkomaanliikenteeseen käytettävä alus tekee matkoja Suomen satamien välillä.

Tätä lakia sovelletaan 2 §:ssä säädetyin rajoituksin myös työhön merikalastusaluksessa, joka liikennöi työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain (248/1982) soveltamisalan ulkopuolisilla vesialueilla. (29.10.2004/941)

Mitä tässä laissa säädetään työntekijästä, sovelletaan myös virkamieheen. Samoin mitä tässä laissa säädetään työehtosopimuksesta, sovelletaan myös virkaehtosopimukseen. (23.2.2001/151)

2 § (17.10.1997/942)
Poikkeukset soveltamisalasta

Tätä lakia ei sovelleta työhön, jota tekee:

1) sellaisen aluksen päällikkö, jossa päällikön lisäksi on toimessa vähintään kaksi henkilöä, paitsi mitä 9 a, 10 ja 19 a §:ssä säädetään;

2) konepäällikkö ja ylin perämies, milloin heidän työtään ei ole jaettu vahtivuoroihin, paitsi mitä 9 a, 10 ja 19 a §:ssä säädetään;

3) matkustaja-aluksen sellaisen talousosaston ylin esimies, jossa edellä mainitun esimiehen lisäksi on toimessa vähintään 15 henkilöä;

4) työnantajan perheenjäsen, ellei aluksessa ole vakituisesti työssä myös muita henkilöitä;

5) henkilö, joka saa palkkansa yksinomaan voitto-osuutena;

6) henkilö, joka tekee työtä aluksella vain sen ollessa satamassa;

7) henkilö, joka tekee vain tilapäistä työtä aluksen lukuun;

8) lääkäri, joka on otettu toimeen yksinomaan sairaanhoitoa varten; tai

9) henkilö, joka on toimessa:

a) valtion aluksessa, jota käytetään puolustus- tai vartiointitehtäviin; taikka

b) kalastusaluksessa, jos alus on pyyntialueella; tällöinkin työhön sovelletaan kuitenkin 9 a §:n säännöksiä vähimmäislepoajasta.

(29.10.2004/941)
3 § (23.2.2001/151)
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) vuorotyöntekijällä työntekijää, jonka työ on jaettu vahtivuoroihin;

2) päivätyöntekijällä työntekijää, jonka työtä ei ole jaettu vahtivuoroihin ja joka ei ole taloustyöntekijä;

3) taloustyöntekijällä työntekijää, joka on otettu toimeen laivaväen tai matkustajien muonitusta tai palvelua tai muita tällaiseen työhön liittyviä tehtäviä varten taikka toimistotyöhön tai muuhun sen kaltaiseen tehtävään, joka ei ole kansi-, kone- tai radiopalvelua;

4) matkustaja-aluksella alusta, joka voimassa olevien säännösten tai määräysten mukaan on katsastettava matkustaja-alukseksi;

5) vuorokaudella kello 00:n ja kello 24:n välistä aikaa;

6) satamavuorokaudella vuorokautta, jonka ajan alus on satamassa;

7) merivuorokaudella vuorokautta, jonka ajan alus on matkalla;

8) tulo- ja lähtövuorokaudella vuorokautta, jonka aikana alus tulee satamaan tai lähtee satamasta;

9) viikolla aikaa maanantaista kello 00 sunnuntaihin kello 24;

10) pyhäpäivällä sunnuntaita tai muuta kirkollista juhlapäivää sekä itsenäisyyspäivää ja vapunpäivää;

11) ulkomaanliikenteellä liikennettä Suomen ja ulkomaan sataman tai ulkomaan satamien välillä; sekä

12) työajan tasoittumisjärjestelmällä järjestelmää, joka laaditaan ennakolta työtä varten ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

2 luku

Säännöllinen työaika ja työajan sijoittaminen

4 §
Säännöllinen työaika

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa.

Taloustyöntekijän säännöllinen työaika pyhäpäiväksi tai lauantaiksi sattuvana satamavuorokautena on kuitenkin enintään 5 tuntia:

1) muussa kuin matkustaja-aluksessa; ja

2) matkustaja-aluksessa, kun matkustajat eivät ole aluksessa.

5 §
Työajan sijoittaminen

Säännöllinen työaika on sijoitettava siten:

1) ettei vuorotyöntekijä joudu satamavuorokautena olemaan työssä muuna kuin kello 6:n ja kello 18:n välisenä aikana;

2) ettei päivätyöntekijä joudu meri- tai satamavuorokautena olemaan työssä muuna kuin kello 6:n ja kello 18:n välisenä aikana;

3) ettei matkustaja-aluksen taloustyöntekijä joudu olemaan työssä 14 tuntia pitemmän jakson aikana vuorokaudessa;

4) ettei muun kuin matkustaja-aluksen taloustyöntekijä joudu olemaan työssä muuna kuin kello 6:n ja kello 19:n välisenä aikana eikä pyhäpäivänä tai lauantaiksi sattuvana satamavuorokautena muuna kuin kello 6:n ja kello 15:n välisenä aikana.

Milloin matkustaja-aluksessa ei satamavuorokautena ole matkustajia, saa 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu jakso kuitenkin olla enintään 12 tunnin pituinen ja sen tulee päättyä muuna arkipäivänä kuin lauantaina ennen kello 19:ää sekä pyhäpäivänä ja lauantaina ennen kello 15:ttä.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä työajan sijoittamisesta on säädetty, säännöllinen työaika voidaan satamavahdin järjestämistä varten sijoittaa muuna arkipäivänä kuin lauantaina myös kello 18:n ja kello 6:n väliselle ajalle.

5 a § (29.1.2016/105)
Lyhennetty työaika

Jos työntekijä siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle haluaa tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

3 luku

Pyhäpäivinä ja lauantaina tehtävä työ

6 §
Pyhä- ja lauantaityötä koskevien rajoitusten soveltamisala

Ellei tämän lain ylityötä koskevista säännöksistä muuta johdu, ei pyhäpäivänä ja lauantaina saa teettää työtä muutoin kuin tässä luvussa mainituissa tapauksissa.

7 §
Vuorotyöntekijän työntekovelvollisuus pyhäpäivänä ja lauantaina

Vuorotyöntekijää saa pitää työssä sellaisena pyhäpäivänä ja lauantaina, joka ei ole satamavuorokausi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna pyhäpäivänä vuorotyöntekijä voidaan kuitenkin velvoittaa suorittamaan ainoastaan:

1) työtä, joka on tarpeen aluksen kulussa pitämiseksi, ohjailemiseksi tai navigoimiseksi sekä näihin liittyvää työtä, joka ei siedä viivytystä;

2) radiolennätin- ja radiopuhelinpalvelua;

3) välttämätöntä, helppoa puhdistustyötä ja kannen huuhtelua yhteensä enintään 1 tunnin ajan;

4) laivaväen muonituksen vaatimaa työtä;

5) aluksen lähdöstä ja saapumisesta aiheutuvaa työtä, joka on tarpeen aluksen irroittamiseksi tai kiinnittämiseksi, ankkurin nostamiseksi tahi laskemiseksi, laskuportaiden tai köysitikkaiden nostamiseksi tahi laskemiseksi, taikka muuta vastaavaa työtä, joka kiinteästi liittyy aluksen lähtöön tai tuloon, sekä aluksen lähtiessä satamasta nostolaitteiden kiinnittämisestä ja luukkujen ja porttien sulkemisesta aiheutuvaa työtä;

6) matkustajien ja heidän tavaroittensa alukseen ottamisen ja maihin viemisen vaatimaa työtä; sekä

7) muonan ja laivatarvikkeiden alukseen ottamisen vaatimaa työtä.

Pyhäpäivänä tai lauantaina, joka on satamavuorokausi, vuorotyöntekijää ei saa pitää työssä.

8 §
Taloustyöntekijän työntekovelvollisuus pyhäpäivänä ja lauantaina

Taloustyöntekijää saa pyhäpäivänä ja lauantaina pitää työssä 2 momentissa säädetyin rajoituksin.

Muun kuin matkustaja-aluksen taloustyöntekijä sekä matkustaja-aluksen taloustyöntekijä, jos matkustajat eivät ole aluksessa, voidaan pyhäpäiväksi sattuvana satamavuorokautena velvoittaa tekemään ainoastaan laivaväen ja matkustajien muonituksen vaatimaa työtä, tarpeellista tarjoilua sekä helppoa puhdistustyötä.

4 luku

Ylityö ja lepoajat (17.10.1997/942)

9 §
Ylityön teettäminen

Sen estämättä, mitä säännöllisestä työajasta, työajan sijoittamisesta ja työn teettämisestä pyhäpäivänä ja lauantaina edellä on säädetty, voidaan työntekijä korvausta vastaan velvoittaa tekemään ylityötä.

Työntekijää saa säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi pitää ylityössä enintään 16 tuntia viikossa. (23.3.2012/140)

Ylityötä, joka korvataan 12 §:n 2 momentissa ja 14 §:ssä tarkoitetulla vastikkeella, ei oteta huomioon 2 momentin mukaista viikoittaista ylityön enimmäismäärää laskettaessa. (17.10.1997/942)

9 a § (23.3.2012/140)
Vähimmäislepoaika

Työntekijälle on annettava jokaisen 24 tunnin aikana vähintään 10 tunnin lepoaika (vuorokausilepo) ja jokaisen seitsemän päivän jakson aikana yhteensä vähintään 77 tunnin lepoaika.

Vuorokautinen lepoaika voidaan jakaa enintään kahteen jaksoon siten, että toisen jaksoista on kestettävä yhtäjaksoisesti vähintään kuusi tuntia. Peräkkäisten lepoaikojen väli ei saa olla 14 tuntia pidempi.

Jos työntekijän lepoaika häiriintyy työkutsujen vuoksi, hänelle on annettava riittävä korvaava lepoaika.

Alle 30 minuutin taukoa ei lueta 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun lepoaikaan.

9 b § (23.2.2001/151)
Nuoria työntekijöitä koskeva erityissäännös

Alle 18-vuotiaalle työntekijälle on annettava vähintään yhdeksän tunnin yhtäjaksoinen vuorokautinen lepoaika. Nuorta työntekijää ei saa pitää työssä kello 24:n ja 05:n välisenä aikana, ellei kysymys ole nuoren koulutukseen liittyvän harjoitusohjelman suorittamisesta.

10 § (17.10.1997/942)
Poikkeukset ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskeviin rajoituksiin

Edellä 9 §:n 2 momentissa ja 9 a §:ssä säädettyjä rajoituksia ei sovelleta ylityöhön, jota vaaditaan:

1) työn tekemiseksi, joka ehdottomasti on tarpeen ihmishenkeä, alusta tai tavaraa uhkaavan vaaran johdosta;

2) työn tekemiseksi, joka on tarpeen merilaissa (674/1994) säädetyn avun antamiseksi;

3) osallistumiseksi pelastus- ja palonsammutus- sekä muilla turvallisuusvälineillä pidettäviin harjoituksiin, joita toimeenpannaan sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään;

4) tarpeellisen vahtipalvelun suorittamiseksi satamassa;

5) satamaviranomaisten määräämän toimenpiteen suorittamiseksi;

6) sellaisen työn tekemiseksi, joka aiheutuu matkan kestäessä tapahtuneesta laivaväen vähenemisestä; tai

7) sellaisen työn suorittamiseksi, joka ei siedä viivytystä ja jota ei ole voitu suunnitella suoritettavaksi muuna ajankohtana.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut harjoitukset on toteutettava tavalla, joka häiritsee mahdollisimman vähän työntekijän lepoaikoja ja joka ei aiheuta väsymystä. (23.2.2001/151)

11 § (23.2.2001/151)

11 § on kumottu L:lla 23.2.2001/151.

12 §
Ylityön korvausperusteen määräytyminen

Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävä työ sekä työ, jota muutoin suoritetaan 2 ja 3 luvun säännöksistä poiketen, korvataan varsinaisella ylityökorvauksella siten kuin 13 §:ssä säädetään.

Jos muuta kuin sunnuntaina tehtävää työtä on vuorokautista säännöllistä työaikaa ylittämättä viikon aikana tehty yli 40 tuntia, on ylimenevältä ajalta suoritettava korvaus erityisellä vastikkeella siten kuin 14 §:ssä säädetään. Vastikkeella on korvattava myös se työ, jota tehdään pyhäpäivänä säännöllisenä työaikana. Vastiketta laskettaessa ei oteta lukuun työtä, joka on korvattava varsinaisella ylityökorvauksella.

13 §
Varsinainen ylityökorvaus

Varsinainen ylityökorvaus suoritetaan rahana tai työntekijän suostumuksella vapaa-aikana siten kuin siitä työehtosopimuksella sovitaan.

Rahana suoritettava ylityökorvaus on tunnilta arkipäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/102 ja pyhäpäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/63 työntekijän kuukautisesta rahapalkasta. Ruokarahaa tai sitä vastaavaa korvausta ei tällöin lueta rahapalkkaan.

14 §
Vastikkeena suoritettava ylityökorvaus

Edellä 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastike on suoritettava:

1) arkipäivänä annettavana vapaa-aikana siten, että jokaista vastikkeeseen oikeuttavaa 6,7 tuntia kohden annetaan vähintään yksi vapaapäivä;

2) vapaa-aikana kotimaan satamassa tai sopimuksesta ulkomaan satamassa, jolloin vapaa-ajan on oltava vähintään vastikkeeseen oikeuttavan työajan pituinen;

3) sopimuksesta rahakorvauksena siten, että yhden tunnin vastikkeena maksetaan vähintään 1/172 työntekijän kuukautisesta rahapalkasta.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vapaa-aikaa annettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä merimiesten vuosilomalaissa (433/1984) on säädetty vuosilomapalkan maksamisesta, loman antamissatamasta sekä loman ajankohdan ilmoittamisesta. (9.9.2011/1026)

3 momentti on kumottu MerimiesL:lla 7.6.1978/423, joka tuli voimaan 1.7.1978.

15 §
Kanneaika

Työntekijän oikeus tässä luvussa tarkoitettuun rahana tai vapaa-aikana suoritettavaan varsinaiseen ylityökorvaukseen tai vastikkeeseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi. (1.6.1984/435)

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske saamista, joka on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

5 luku

Täydentäviä säännöksiä

16–16 b §

16–16 b § on kumottu L:lla 9.9.2011/1026.

16 c § (18.12.1998/406)

16 c § on kumottu L:lla 18.12.1998/406 v. 1999.

17 § (18.4.1986/282)
Kaksivuorotyö

Tämän lain säännösten estämättä voidaan työ aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähemmän kuin 500 rekisteritonnia, järjestää kaksivuorotyöksi, jolloin korvauksesta säännöllisen 8 tunnin vuorokautisen työajan ylittävältä osalta voidaan sopia työehtosopimuksessa tämän lain säännöksistä poiketen.

Aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500 rekisteritonnia mutta alle 1 600 rekisteritonnia, voidaan työehtosopimuksessa sopia työn järjestämisestä kaksivuorotyöksi. Myös korvaus säännöllisen 8 tunnin vuorokautisen työajan ylimenevältä osalta on tällöin sovittava työehtosopimuksessa.

18 §
Työajan keskeytykset ja vuoron vaihtuminen

Työaikaa laskettaessa siihen ei lueta vähintään 30 minuutin ruokailuaikaa eikä muutakaan laivatyön keskeytystä, mikäli työntekijä tällöin esimiehensä luvalla saa poistua työpaikalta ja keskeytys kestää vähintään 1 tunnin.

Työaikaan ei myöskään lueta työtä, joka on aluksen turvalliselle kululle tarpeellista yksinomaan vartiovuoron vaihtumisen johdosta.

19 § (23.2.2001/151)
Työajan tasoittumisjärjestelmä

Jos säännöllinen työaika on 20 b §:n nojalla sovittu keskimääräiseksi, työtä varten on ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

Valmistellessaan tai aikoessaan muuttaa työajan tasoittumisjärjestelmää työnantajan on varattava työntekijöiden luottamusmiehelle tai jos tällaista ei ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle, tai jos tällaistakaan ei ole valittu, työntekijöille tilaisuus esittää mielipiteensä. Luonnokseen perehtymiseen on varattava riittävä aika.

Työajan tasoittumisjärjestelmän muutoksesta on ilmoitettava työntekijöille hyvissä ajoin.

19 a § (23.2.2001/151)
Työ- ja vahtivuoroluettelo

Jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 9 a §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on laadittava aluksen työkielellä sekä englannin kielellä.

Vahtihenkilöstölle on laadittava vahtivuoroluettelo, josta käyvät ilmi henkilön nimi ja toimi aluksella sekä vahdin alkamis- ja päättymisajat.

Työ- ja vahtivuoroluettelo on laadittava työjaksoksi tai vähintään kahdeksi viikoksi kerrallaan. Mahdolliset muutokset on tehtävä viivyttelemättä. Työ- ja vahtivuoroluettelo on pidettävä nähtävänä näkyvällä paikalla aluksella.

19 b § (20.12.2013/1070)

19 b § on kumottu L:lla 20.12.2013/1070.

20 § (23.2.2001/151)
Työaikakirjanpito

Työnantajan on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijäkohtaisesti. Kirjanpitoon on merkittävä kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Tällöin aloitettu puolitunti lasketaan ylityötä korvattaessa täydeksi puoleksi tunniksi. Työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito vähintään 15 §:ssä säädetyn kanneajan päättymiseen asti.

Työaikakirjanpito on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle sekä työntekijöiden luottamusmiehelle tai, jollei tällaista ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan on oikeus saada kirjallinen selvitys työ- ja vahtivuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä.

Työsuojeluviranomaiselle on pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta, työajan tasoittumisjärjestelmästä ja 19 a §:ssä tarkoitetusta työvuoroluettelosta.

20 a § (23.2.2001/151)
Säännösten pakottavuus ja poikkeaminen työsopimuksella

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia etuja, on mitätön, jollei tästä laista muuta johdu.

20 b § (23.2.2001/151)
Säännösten pakottavuus ja poikkeaminen valtakunnallisella työehtosopimuksella

Työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, oikeus sopia toisin siitä, mitä 3–9, 12, 14, 19 ja 19 a §:ssä säädetään. Säännöllinen viikoittainen työaika ei kuitenkaan saa keskimäärin ylittää 40 tuntia enintään 52 viikon ajanjakson aikana. (9.9.2011/1026)

Tällaisia työehtosopimuksen määräyksiä työnantaja saa soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Edellä tarkoitettuja määräyksiä saadaan noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Jos uutta työehtosopimusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa edellisen lakkaamisesta, molemmilla sopijapuolilla on oikeus ilmoittaa, että työehtosopimuksen edellä tarkoitettujen määräysten soveltaminen on lopetettava kahden viikon kuluttua ilmoituksesta, tai jos se säännöllisen työajan tasoittumisen vuoksi on tarpeen, tuolloin kuluvan tasoittumisjakson päättyessä.

Mitä tässä pykälässä säädetään työnantajien yhdistyksestä, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sovelletaan vastaavasti valtion neuvotteluviranomaiseen tai muuhun valtion sopimusviranomaiseen, kuntaan, kuntayhtymään, kunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan sekä Ahvenanmaan maakunnan maakuntahallitukseen ja Ahvenanmaan maakunnan kunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan.

Työehtosopimuksen määräys, jolla heikennetään Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjä tai Euroopan unionin säädösten mukaisia työntekijöiden etuja vastaavia etuja, on mitätön. Tällaisen määräyksen sijasta on noudatettava kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tai Euroopan unionin säädöksiä tai, jos se ei ole mahdollista, säännöksiä, joilla on saatettu voimaan kansainvälisen sopimuksen määräykset tai täytäntöönpantu Euroopan unionin säädökset. (9.9.2011/1026)

21 § (9.9.2011/1026)
Nähtävänäpito

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset työntekijöiden vapaasti saatavilla työpaikalla.

Asiakirjojen on oltava nähtävillä myös englanninkielisinä.

22 § (23.2.2001/151)
Valvonta

Työsuojeluviranomaiset valvovat tämän lain sekä 20 b §:n nojalla säännöllisestä työajasta tehtyjen sopimusten noudattamista.

6 luku

Rangaistussäännökset ja syytteeseenpano-oikeus

23 § (21.4.1995/681)
Merityöaikarikkomus

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta, työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava merityöaikarikkomuksesta sakkoon.

Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

24 § (23.2.2001/151)
Työaikasuojelurikos

Rangaistus 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua työaikakirjanpitoa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta merityöaikarikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaisen kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 2 §:ssä.

25–27 §

25–27 § on kumottu L:lla 21.4.1995/681.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä

28 § (20.5.1996/335)
Tuomioistuin

Tämän lain mukaan ratkaistavissa jutuissa ensimmäinen tuomioistuin määräytyy merilain (674/94) 21 luvun 1 ja 7 §:n mukaan. Muutoin oikeudenkäynnissä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

29 §
Asetuksenanto-oikeus

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

30 §
Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976. Sillä kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1961 annettu merityöaikalaki (409/61) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

7.6.1978/423:
1.6.1984/435:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1984.

HE 180/83, sosvk.miet. 2/84, svk.miet. 10/84

18.4.1986/282:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1986.

HE 179/85, sosvk.miet. 1/86, svk.miet. 10/86

6.3.1987/251:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1987.

HE 212/86, sosvk.miet. 35/86, svk.miet. 236/86

13.12.1991/1510:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Ennen lain voimaantuloa vireille pantu hakemus poikkeuksen saamiseksi käsitellään kuitenkin tämän lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

HE 122/91, TyV.miet. 4/91

8.1.1993/26:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleet työsuojeluhallituksen työaikapäiväkirjan kaavaa koskevat päätökset jäävät edelleen voimaan, jollei toisin määrätä.

HE 328/92, TyVM 14/92

21.4.1995/681:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

20.5.1996/335:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1996.

HE 199/95, TyVM 1/96, EV 31/96

10.1.1997/17:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

HE 178/1996, TyVM 15/1996, EV 176/1996

17.10.1997/942:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1997.

HE 96/1997, TyVM 11/1997, EV 111/1997

18.12.1998/406 v. 1999:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 103/1998, LaVM 14/1998, EV 174/1998

23.2.2001/151:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2001.

HE 6/2001, TyVM 2/2001, EV 5/2001, 1) Neuvoston direktiivi 1999/63/EY (31999L0063); EYVL N:o L 167, 2.7.1999, s. 33, 2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/95/EY (31999L0095); EYVL N:o L 14, 20.1.2000, s. 29

8.11.2002/934:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

HE 166/2002, TyVM 6/2002, EV 137/2002

29.10.2004/941:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2004.

HE 136/2004, TyVM 10/2004, EV 124/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (32003L0088); EYVL N:o L 299, 18.11.2003, s. 9

19.12.2008/969:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2009 ja sen jälkeen aiheutuneista kustannuksista maksettavaan korvaukseen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

L 969/2008 tuli voimaan 15.12.2009 A:n 1001/2009 mukaisesti.

HE 148/2008, LiVM 13/2008, EV 123/2008

9.9.2011/1026:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2011.

HE 264/2010, TyVM 16/2010, EV 305/2010, Neuvoston direktiivi 2009/13/EY; EUVL N:o L 124, 20.5.2009, s. 30

23.3.2012/140:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2012.

HE 125/2011, TyVM 1/2012, EV 4/2012, Neuvoston direktiivi 2009/13/EY; EUVL N:o L 124, 20.5.2009, s. 30

20.12.2013/1070:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 146/2013, TyVM 9/2013, EV 180/2013

29.1.2016/105:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 16/2015, StVM 5/2015, EV 37/2015

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.