Seurattu SDK 1141/2017 saakka.

21.12.1973/948

Asetus kuolemansyyn selvittämisestä

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Sosiaali-, ja terveysministerin esittelystä säädetään kuolemansyyn selvittämisestä 1 päivänä kesäkuuta 1973 annetun lain (459/73) 17 §:n nojalla:

1 luku

Kuolemasta ilmoittaminen

1 §

Kuolemasta on viipymättä ilmoitettava ensisijaisesti sille lääkärille, jonka hoidossa kuollut henkilö viimeisen sairautensa aikana oli, tai kuolinpaikan terveyskeskuksen lääkärille taikka poliisille.

2 §

Mikäli poliisi päättää ettei kuolemansyyn selvittämiseksi ole suoritettava kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettua tutkintaa, on sen ilmoitettava kuolemasta 1 §:ssä tarkoitetulle lääkärille.

2 luku

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

3 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun lääkärin on saatuaan ilmoituksen kuolemasta viivytyksettä suoritettava ulkonainen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi ja sen syiden sekä muiden olosuhteiden selvittämiseksi.

4 §

Mikäli kuolemansyy ei selviä ulkonaisen ruumiintarkastuksen ja niiden tietojen perusteella, jotka lääkärillä on kuolleen henkilön viimeisestä sairaudesta ja sen hoidosta, eikä oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen kuitenkaan ole aihetta, lääkärin on,

1) kun on kysymys sairaanhoitolaitoksessa tai terveyskeskuksessa kuolleesta taikka sinne kuolleena tuodusta henkilöstä, ilmoitettava asiasta sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomaiselle ylilääkärille tai vastaavalle lääkärille; tai

2) kun on kysymys muusta kuin 1) kohdassa tarkoitetusta henkilöstä, ilmoitettava asiasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. (29.12.2009/1642)

5 § (29.12.2009/1642)

Jos sairaanhoitolaitosta tai terveyskeskusta ei ole hyväksytty lääketieteellisen ruumiinavauksen suorituspaikaksi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä tällaisen sairaanhoitolaitoksen asianomaisen ylilääkärin ja terveyskeskuksen vastaavan lääkärin tulee määrätä avauspaikaksi sellainen sairaanhoitolaitos, terveyskeskus tai yliopisto, joka on hyväksytty lääketieteellisen ruumiinavauksen suorituspaikaksi ja jonka ylläpitäjän kanssa kysymyksessä olevia sairaanhoitolaitosta tai terveyskeskusta ylläpitävä kuntayhtymä taikka kunta on tehnyt sopimuksen tarvitsemiensa lääketieteellisten ruumiinavausten suorittamisesta.

Sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen lääkärin velvollisuudesta suorittaa lääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen kuuluvia toimenpiteitä määrätään ohje- tai johtosäännössä.

6 §

Mikäli lääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä ilmenee kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuja seikkoja, on suorittajalääkärin välittömästi saatettava asia poliisin tietoon ja keskeytettävä lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen.

3 luku

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

7 §

Mikäli poliisi 1 tai 6 §:ssä tarkoitetulla tahi muulla tavalla tietoonsa tulleen kuoleman osalta katsoo, että siinä om ilmennyt kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuja seikkoja, on poliisin ryhdyttävä oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen siten, kuin siitä kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa ja tässä asetuksessa säädetään tai muutoin määrätään.

8 §

Poliisin tarvitessa oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen kuuluvassa tutkinnassa lääkärin apua, on sen käännyttävä ensisijaisesti asianomaisen terveyskeskuksen puoleen. Terveyskeskuksen lääkärin velvollisuudesta virka-avun antamiseen on määrätty erikseen.

Oikeuslääkäri tai muu oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia suorittamaan hyväksytty lääkäri on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, keskusrikospoliisin tahi tuomioistuimen määräyksestä velvollinen antamaan virka-apua tutkinnassa. Määräys on annettava vain, mikäli siihen on erityisiä syitä. (29.12.2009/1642)

Poliisi on oikeutettu käyttämään tutkinnassa apuna muutakin kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitettua lääkäriä, joka tehtävään suostuu.

9 §

Määräys oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta annetaan kirjallisesti. Kiireellisessä tapauksessa määräys voidaan kuitenkin antaa myös muulla tavalla, mutta se on mahdollisimman pikaisesti kirjallisesti vahvistettava.

10 §

Poliisin velvollisuutena on huolehtia oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta suoranaisesti aiheutuvista ruumiinkuljetuksista sisäasiainministeriön antamien yleisten ohjeiden mukaisesti.

Ruumiin mukana olleesta omaisuudesta huolehtii poliisi.

11 § (29.12.2009/1642)

Oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset suorittaa ensisijaisesti oikeuslääkäri. Oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia voi suorittaa myös lääkäri, jolla on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymä koulutus tehtävään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja lääkärikoulutusta antavan yliopiston kesken voidaan sopia siitä, että yliopisto tekee oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia.

12 §

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamista koskevan määräyksen antajalla tai sen määräämällä edustajalla on oikeus olla läsnä avauksessa. Suoritusajankohdasta on hyvissä ajoin ilmoitettava määräyksen antajalle.

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittajan pyynnöstä määräyksen antajan tai hänen edustajansa tulee olla saapuvilla avauksessa tai toimittaa suorittajan käytettäväksi tämän pyytämät tiedot.

13 §

Milloin kuolemansyyn selvittämiseksi on tarpeen suorittaa ruumiinosan erikoistutkimus, lääkärin tulee ottaa tarpeelliset näytteet ja toimituttaa ne edelleen tutkittaviksi.

14 § (6.2.1998/99)

Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta on pidettävä pöytäkirjaa toimivaltaisen ministeriön määräämällä tavalla.

15 §

Avauksen suorittajan on annettava kuolemansyystä ja kuolemanluokasta perusteltu lausunto, jossa kunkin johtopäätöksen osalta viitataan avauspöytäkirjan asianomaisiin kohtiin. Perusteluista tulee selvästi käydä ilmi, miltä osin johtopäätökset nojautuvat yksinomaan avauksessa tehtyihin havaintoihin, miltä osin mahdollisesti suoritetun erikoistutkimuksen tuloksiin ja miltä osin muussa tutkinnassa saatuihin tietoihin.

Lausunnossa on verrattava havaintoja ja johtopäätöksiä muussa tutkinnassa saatuihin tietoihin sekä osoitettava niiden välinen yhdenmukaisuus tai ristiriitaisuus.

Jos avauksen suorittaja ei voi varmasti todeta kuolemansyytä eikä esittää käsitystään kuolemanluokasta, on sekin selvästi ilmoitettava ja perusteltava.

16 § (29.12.2009/1642)

Alkuperäinen avauspöytäkirja ja -lausunto sekä tutkimustodistus on säilytettävä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tai yliopiston arkistossa.

Avauksen suorittajan on ensi tilassa tutkimusten valmistuttua lähetettävä oikeaksi todistamansa jäljennös avauspöytäkirjasta ja -lausunnosta avausmääräyksen antajalle.

17–18 §

17–18 § on kumottu A:lla 22.2.1991/415.

4 luku

Kuolemasta ilmoittaminen ja hautauslupa (6.2.1998/99)

19 § (6.2.1998/99)

Selvitettyään kuolemansyyn lääkärin on laadittava kuolintodistus ja annettava lupa hautaamiseen sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta. (27.8.1999/874)

Jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy erikoistutkimuksen johdosta tai muusta vastaavasta syystä, lääkärin on suoritettuaan välittömästi ruumiiseen liittyvät tutkimukset annettava lupa hautaamiseen. Kuolemansyyn tultua selvitetyksi on lääkärin viipymättä laadittava kuolintodistus.

Terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on viipymättä hautausluvan antamisen jälkeen ilmoitettava tieto henkilön kuolemasta sille maistraatille, jonka toimialueella henkilöllä oli kuollessaan kotikunta tai jos kotikunta ei ole tiedossa, kuolinpaikan maistraatille. Tieto voidaan ilmoittaa talletettavaksi väestötietojärjestelmään myös tietoliikenneyhteyksin tai muutoin konekielisesti.

Terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on viipymättä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuoleman toteamisesta, lähetettävä kuolintodistus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. (29.12.2009/1642)

20 § (29.12.2009/1642)

Jos oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä kuolemansyy katsotaan todetuksi ilman oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta, asiasta tulee ilmoittaa tutkinnassa avustaneelle lääkärille tai, jos tutkinnassa ei ole käytetty lääkärin apua, 6 §:ssä tarkoitetulle lääkärille taikka henkilöä hänen viimeisen sairautensa aikana hoitaneelle lääkärille, jonka tulee antaa lupa hautaamiseen sekä kuolintodistus. Jos lääkäri kuitenkin katsoo, ettei kuolemansyy ole tullut todetuksi ja että oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on tarpeen sekä tällä perusteella kieltäytyy antamasta asiakirjoja, on asia saatettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ratkaistavaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi antaa 19 §:ssä tarkoitettuja asiakirjoja vastaavan kuolinselvityksen.

21 § (29.12.2009/1642)

Jos lääkärin antamaa lupaa hautaamiseen tai kuolintodistusta ei saada ilman kohtuutonta vaikeutta tai viivästystä, poliisi voi antaa, neuvoteltuaan oikeuslääkärin tai 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun lääkärin kanssa, suorittamansa tutkinnan perusteella 19 §:ssä tarkoitettuja asiakirjoja vastaavan kuolinselvityksen.

Poliisin on viipymättä lähetettävä kuolinselvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

21 a § (29.12.2009/1642)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on 20 ja 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viipymättä kuolinselvityksen laatimisen tai poliisin laatiman kuolinselvityksen vastaanottamisen jälkeen ilmoitettava tieto henkilön kuolemasta sille maistraatille, jonka toimialueella henkilöllä oli kuollessaan kotikunta tai, jos kotikunta ei ole tiedossa, kuolinpaikan maistraatille.

22 § (29.12.2009/1642)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkärin on tarkastettava kuolintodistus tai kuolinselvitys sekä epäselvissä tapauksissa hankittava tarpeellinen lisäselvitys ja pyrittävä saamaan selville todellinen kuolinsyy ja tehtävä tästä tarpeellinen merkintä kuolintodistukseen tai kuolinselvitykseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on lähetettävä kuolintodistukset ja kuolinselvitykset kuukausittain Tilastokeskukselle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on valvottava, että kuolintodistukset ja kuolinselvitykset annetaan ja lähetetään 19–21 §:n mukaisesti.

22 a § (27.8.1999/874)

Hautaus saadaan toimittaa, kun lupa hautaamiseen tai kuolinselvitys on annettu sen hautausmaan omistajalle, jonka hautausmaahan vainaja haudataan, taikka kun kuolintieto on merkitty väestötietojärjestelmään. Hautausmaan omistajan on viipymättä hautauksen jälkeen ilmoitettava hautauksen ajasta ja hautausmaasta, johon vainaja on haudattu, maistraatille. Jos vainaja on tuhkattu, on kuitenkin krematorion omistajan ilmoitettava, milloin ja missä tuhkaus on tapahtunut. Ilmoitus on tehtävä sille maistraatille, jonka toimialueella henkilöllä oli kuollessaan kotikunta tai, jos tämä ei ole tiedossa, kuolinpaikan maistraatille. Jos henkilö oli kuollessaan evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan jäsen, tässä pykälässä tarkoitetut ilmoitukset on kuitenkin tehtävä asianomaiselle seurakunnalle.

5 luku

Erinäiset säännökset

23 § (6.2.1998/99)

Tämän asetuksen säännöksiä on soveltuvin osin noudatettava myös kuolleena syntyneen ja ulkomailla kuolleen osalta. Poiketen siitä, mitä 19 §:n 3 momentissa säädetään, terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on kuitenkin ilmoitettava tieto kuolleena syntyneestä kansaneläkelaitokselle.

24 § (6.2.1998/99)

Toimivaltainen ministeriö antaa ohjeet ulkonaisen ruumiintarkastuksen ja ruumiinavauksen suorittamisesta sekä niihin liittyvästä näytteiden ottamisesta.

25 § (29.12.2009/1642)

25 § on kumottu A:lla 29.12.2009/1642.

26 § (27.11.1992/1131)

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa poliisin toimesta suoritettavien tehtävien osalta sisäasiainministeriö sosiaali- ja terveysministeriötä kuultuaan ja muilta osin sosiaali- ja terveysministeriö sisäasiainministeriötä kuultuaan.

26 a § (6.2.1998/99)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen lomakkeiden kaavat vahvistaa toimivaltainen ministeriö tilastokeskusta ja väestörekisterikeskusta kuultuaan.

27 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974, ja sillä kumotaan oikeuslääkeopillisista ruumiintarkastuksista ja ruumiinavauksista 28 päivänä helmikuuta 1947 annettu asetus (172/37) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, syntymän ja kuoleman rekisteröinnistä 28 päivänä joulukuuta 1970 annetun asetuksen (824/70). 8, 9, 10 ja 11 § sekä polttohautauksesta 7 päivänä kesäkuuta 1945 annetun asetuksen (549/45) 4 §:n 1 momentin c kohta, 7, 8 ja 11 §.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

22.2.1991/415:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

27.11.1992/1131:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1992.

Sosiaali- ja terveyshallituksen tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla antamat määräykset ja ohjeet jäävät edelleen voimaan, kunnes sosiaali- ja terveysministeriö kumoaa ne.

6.2.1998/99:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

27.8.1999/874:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

29.12.2009/1642:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.