Seurattu SDK 30/2019 saakka.

7.7.1970/456

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yleinen säännös
1 §

Tämän lain mukaan voidaan henkilö, joka vieraassa valtiossa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu siellä rangaistavaksi säädetystä teosta, luovuttaa Suomesta tuohon valtioon sekä henkilö, joka Suomessa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen.

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden sekä Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä on säädetty erikseen. (30.12.2003/1287)

Luovuttaminen Suomesta. Edellytykset ja ehdot
2 §

Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.

2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2003/1287.

3 § (30.12.2003/1287)

Suomessa taikka suomalaisessa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä rikoksesta saadaan luovuttaa vain, jos rikoksen oikeudellinen selvittäminen luovuttamista pyytävässä valtiossa on katsottava tarkoituksenmukaiseksi eikä rangaistus, joka tuon valtion lain mukaan voisi seurata rikoksesta, olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta Suomen oikeuden mukaan saattaisi seurata. Jos luovuttamista pyydetään rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, voidaan pyyntöön suostua ainoastaan, jollei rangaistusseuraamus olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta olisi täällä voinut seurata.

4 § (30.12.2003/1287)

Luovuttaa ei saa, ellei pyynnössä tarkoitettu teko ole sellainen rikos tai ellei sitä Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.

Joka vieraassa valtiossa on tuomittu 1 momentissa tarkoitetusta teosta, saadaan luovuttaa vain, jos määrätty seuraamus käsittää vähintään neljän kuukauden vapaudenmenetyksen.

Jos luovuttamispyyntö käsittää useita tekoja ja edellä mainitut edellytykset ovat olemassa jonkin teon osalta, pyyntöön voidaan suostua myös niiden muiden tekojen osalta, jotka tai joita vastaavat teot ovat Suomen oikeuden mukaan rangaistavia.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, voidaan luovuttaa teosta, jota Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä rahanväärennysrikoksena, rahanväärennyksen valmisteluna tai väärän rahan käyttönä.

5 §

Sotilasrikoksena pidettävästä teosta ei saa luovuttaa. Jos teko samalla käsittää rikoksen, josta luovuttaminen muuten on sallittu, saa luovuttaminen kuitenkin tapahtua tästä rikoksesta.

6 §

Poliittisesta rikoksesta ei saa luovuttaa. Jos poliittiseen rikokseen samalla sisältyy tai liittyy rikos, joka ei ole luonteeltaan poliittinen, eikä tekoa kokonaisuudessaan voida pitää pääasialliselta luonteeltaan poliittisena rikoksena, luovuttaminen on kuitenkin sallittu.

Tahallista surmaamista tai sen yritystä, joka ei ole tapahtunut avoimessa taistelussa, ei missään tapauksessa ole pidettävä poliittisena rikoksena.

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.2003/1287.

7 §

Luovuttamispyyntöön ei voida suostua, jos on pelättävissä luovutettavaksi pyydetyn henkilön joutuvan tällöin rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa, poliittisen katsomuksensa tai yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa vuoksi taikka poliittisista olosuhteista johtuen henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi.

8 §

Jos luovuttaminen asianomaisen henkilön ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin katsoen taikka erityisiin olosuhteisiin nähden olisi inhimillisistä syistä kohtuutonta, häntä ei voida luovuttaa.

9 §

Luovuttamispyynnön tulee pohjautua joko sellaiseen täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, jolla luovutettavaksi pyydetty henkilö on riittävänä pidettävän näytön nojalla tuomittu syypääksi pyynnössä tarkoitettuun rikokseen, taikka sellaiseen vieraan valtion asianomaisen viranomaisen antamaan vangitsemismääräykseen, joka perustuu kysymyksessä olevan henkilön todennäköistä syyllisyyttä rikokseen osoittavaan näyttöön.

Vieraan valtion kanssa tehdyllä sopimuksella voidaan määrätä, että täytäntöönpanokelpoinen tuomio taikka tuomioistuimen tai tuomarin antama vangitsemismääräys sellaisenaan on sen valtion osalta hyväksyttävä luovuttamisen perustaksi.

10 §

Jos luovuttamispyynnössä tarkoitetusta rikoksesta on Suomessa annettu tuomio taikka jos oikeus panna rikos syytteeseen tai rangaistus täytäntöön olisi Suomen lain mukaan arvosteltuna katsottava rauenneeksi, pyyntöön ei voida suostua.

2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2003/1287.

11 §

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on Suomessa syytteessä muusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, tai hänen on tuomion perusteella joko kärsittävä sanotunlainen rangaistus tai muutoin oltava vapautensa menettäneenä, häntä ei voida luovuttaa niin kauan kuin tuo este on olemassa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan erittäin painavista syistä määrätä, että luovutettavaksi pyydetty saadaan luovuttamispyynnössä tarkoitettua tekoa koskevaa oikeudenkäyntiä varten luovuttaa vieraalle valtiolle ehdolla, että hänet välittömästi oikeudenkäynnin päätyttyä luovutetaan Suomen viranomaiselle.

12 § (30.12.2003/1287)

Luovuttamispyyntöön suostuttaessa on soveltuvilta osin asetettava seuraavat ehdot:

1) luovutettua henkilöä ei saa siinä valtiossa, jolle hänet luovutetaan, ilman 32 §:ssä tarkoitettua lupaa asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta eikä luovuttaa edelleen toiselle valtiolle, paitsi siinä tapauksessa, ettei hän ole poistunut maasta 45 päivän kuluessa sen jälkeen, kun estettä ei enää ollut, taikka hän on sinne palannut sieltä poistuttuaan;

2) luovutettua ei saa ilman lupaa panna kysymyksessä olevasta rikoksesta syytteeseen tuomioistuimessa, jolle on annettu valta vain tilapäisesti tai erityisissä poikkeusoloissa tuomita sellaisissa asioissa;

3 kohta on kumottu L:lla 11.1.2008/13.

Edellä 5 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa on nimenomaan mainittava, ettei luovutettua saa rangaista sotilasrikosta tarkoittavan säännöksen nojalla.

Kun joku luovutetaan 6 §:n mukaan teosta, jota ei voida pääasialliselta luonteeltaan pitää poliittisena rikoksena, on ehdoksi pantava, ettei tekoa luovutettua rangaistukseen tuomittaessa saa katsoa poliittiseksi rikokseksi.

Luovuttamiseen suostuttaessa voidaan lisäksi asettaa tarpeellisiksi katsottuja muita ehtoja.

Luovuttaminen Suomesta. Menettely
13 §

Luovuttamista pyydetään diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu.

Pyyntöön on liitettävä jäljennös vangitsemismääräyksestä tai täytäntöönpanokelpoisesta tuomiosta. Samalla on ilmoitettava luovutettavaksi pyydetyn henkilön kansalaisuus ja asuinpaikka, rikoksen laatu, sen tekoaika ja -paikka sekä puheena olevassa vieraassa valtiossa asiaan sovellettavat rangaistussäännökset, mikäli nämä tiedot eivät muuten ilmene asiakirjoista. Tuntomerkit on, mikäli mahdollista, esitettävä.

Saapuneet asiakirjat on toimitettava oikeusministeriölle.

14 §

Oikeusministeriö ratkaisee, onko luovuttamispyyntöön suostuttava.

Jos asiakirjoista havaitaan, ettei pyyntöön voida lain mukaan suostua, tai jos ministeriö muuten katsoo, ettei pyyntöön ole syytä suostua, on se heti hylättävä.

Oikeusministeriö päättää myös 11 §:n 2 momentissa säädetystä luovuttamisesta, 12 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitusta luvasta sekä 12 §:n 4 momentissa tarkoitetuista ehdoista.

15 §

Jollei pyyntöä heti hylätä, on asiakirjat lähetettävä keskusrikospoliisille, jonka on kiireellisesti suoritettava asiassa tutkinta. Tutkinnassa on tämän lain säännösten ohella soveltuvilta osin noudatettava, mitä rikoksen esitutkinnasta on säädetty. (30.4.1987/465)

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on Suomessa syytteessä rikoksesta, on asianomaista syyttäjää ja, mikäli mahdollista, asianomistajaa kuultava luovuttamispyynnöstä.

Tutkinnan päätyttyä on siitä laaditut pöytäkirjat ja muut asiakirjat viipymättä toimitettava oikeusministeriölle.

Ministeriö voi sen perusteella, mitä tutkinnassa on käynyt ilmi, hankkia pyytävältä valtiolta tarpeelliseksi katsomansa lisäselvityksen.

16 §

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö tutkinnassa tai oikeusministeriöön ennen asian ratkaisemista toimitetussa kirjoituksessa on ilmoittanut katsovansa ettei luovuttamiseen ole laillisia edellytyksiä, ministeriön on, jollei luovuttamispyyntöä heti hylätä, ennen asian ratkaisemista pyydettävä siitä korkeimman oikeuden lausunto. Ministeriö voi muutenkin pyytää lausunnon, milloin se pitää sitä tarpeellisena.

Tutkinnassa on luovutettavaksi pyydetylle henkilölle ilmoitettava edellä 1 momentissa mainitusta oikeussuojakeinosta ja tehtävä siitä merkintä pöytäkirjaan.

17 §

Korkein oikeus tutkii, huomioon ottaen 1–10 §:n säännökset tai Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaavat määräykset, voidaanko luovuttamispyyntöön suostua.

Jos korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, pyyntöön ei voida suostua.

18 § (28.6.1993/607)

Korkein oikeus voi määrätä todisteiden esittämisen tai muun tarpeellisen toimenpiteen asiassa suoritettavaksi sopivaksi katsomassaan käräjäoikeudessa taikka, jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on otettu säilöön niin kuin siitä jäljempänä säädetään, siinä käräjäoikeudessa, joka on ratkaissut säilössä pitämistä koskevan asian. Tällöin on voimassa, mitä rikosasiain käsittelystä yleensä on säädetty. Asianomaisen syyttäjän tulee siinä valvoa vieraan valtion etua. Käsittelyn päätyttyä käräjäoikeuden tulee viipymättä toimittaa korkeimmalle oikeudelle ote asiassa laatimastaan pöytäkirjasta ja muut asiakirjat.

19 §

Tutkinnan edistämiseksi ja luovuttamisen varmistamiseksi voi pidättämiseen oikeutettu poliisimies ottaa luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilöön. Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava sen paikkakunnan käräjäoikeudelle, jossa säilössä pitäminen tapahtuu, sekä asianomaiselle syyttäjälle ja oikeusministeriölle. (28.6.1993/607)

Säilössä pitämisestä on soveltuvilta kohdin voimassa mitä tutkintavankeudesta on säädetty.

20 §

Saatuaan ilmoituksen säilöön ottamisesta käräjäoikeuden on kiireellisesti otettava asia käsiteltäväkseen siinä järjestyksessä kuin vangitsemisvaatimuksen käsittelystä säädetään ja päätettävä, onko toimenpide pysytettävä voimassa. Päätöksestään tuomioistuimen on heti ilmoitettava oikeusministeriölle. (28.6.1993/607)

Säilöön otetulla henkilöllä on aina oikeus pyynnöstä saada asia uudelleen käsiteltäväksi tuomioistuimessa kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.

21 §

Jos oikeusministeriö hylkää luovuttamispyynnön taikka jos korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, niiden on määrättävä säilöön otettu heti päästettäväksi vapaaksi.

Jos ministeriö suostuu pyyntöön, sen on asetettava määräaika, jonka kuluessa vieraan valtion on noudettava luovutettavaksi määrätty henkilö. Tätä aikaa ei ilman erityistä syytä saa määrätä yhtä kuukautta pitemmäksi siitä lukien, kun mainittu valtio on saanut tiedon luovuttamispäätöksestä, eikä missään tapauksessa kahta kuukautta pitemmäksi.

Ministeriön ja korkeimman oikeuden edellä tässä pykälässä tarkoitetusta päätöksestä on viivytyksettä ilmoitettava asianomaiselle raastuvanoikeudelle.

22 §

Asian alioikeudessa tapahtuvasta tarpeettomasta lykkäämisestä ja luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilössä pitämistä koskevasta alioikeuden päätöksestä saadaan määräajasta riippumatta kannella korkeimpaan oikeuteen toimitettavalla kirjoituksella.

23 §

Poliisimies voi suorittaa, niin kuin siitä on erikseen säädetty, takavarikon ja etsinnän myös silloin kun luovuttamispyynnössä tarkoitetunlaista tekoa, itse teon olematta Suomen lain mukaan rangaistava, Suomessa tehtynä olisi täällä pidettävä rikoksena.

Luovuttamispäätöksessään oikeusministeriöllä on valta määrätä, että takavarikoitu esine on annettava luovuttamista pyytäneen viranomaisen haltuun.

24 § (25.11.2011/1176)

Luovutettavaksi pyydetyllä on oikeus käyttää avustajaa.

Luovutettavaksi pyydetylle on määrättävä puolustaja, jos hän sitä pyytää. Puolustajan määräämisestä viran puolesta samoin kuin puolustajasta muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvussa säädetään. Puolustajan määrää säilöön ottamista käsittelevä käräjäoikeus tai muu luovuttamisasiaa käsittelevä tuomioistuin. Luovutettavaksi pyydetylle, joka on otettu kiinni tai muuten tavoitettu Suomessa, on viipymättä selvitettävä hänen oikeutensa käyttää avustajaa sekä se, että hänelle voidaan määrätä puolustaja.

Oikeusministeriö määrää valtion varoista maksettavaksi puolustajalle kohtuullisen korvauksen, joka jää valtion vahingoksi.

25 § (30.12.2003/1287)

Jos useat vieraat valtiot pyytävät samaa henkilöä luovutettavaksi, määrää oikeusministeriö, ottaen huomioon rikoksen laadun, tekoajan ja -paikan, pyyntöjen saapumisjärjestyksen, luovutettavaksi pyydetyn kansalaisuuden ja kotipaikan sekä muut asiaan vaikuttavat olosuhteet, mille valtiolle hänet on luovutettava. (21.12.2007/1384)

Milloin luovuttamispyynnöt koskevat eri rikoksia, voidaan samalla määrätä, että tietylle valtiolle luovutettava henkilö on luovutettava sieltä edelleen toiselle valtiolle niillä ehdoilla, joilla luovuttaminen kyseiseen valtioon olisi mahdollista.

Luovuttaminen Suomeen
26 §

Poliisi- tai syyttäjäviranomaisen taikka rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa rikosseuraamusviraston, joka haluaa esitettäväksi pyynnön vieraassa valtiossa oleskelevan henkilön luovuttamisesta Suomeen, on tehtävä siitä esitys oikeusministeriölle. Jos ministeriö katsoo, että esitykseen on suostuttava, ministeriö tekee luovuttamispyynnön diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu. (30.12.2003/1287)

Oikeusministeriö voi myös omasta aloitteestaan tehdä 1 momentissa tarkoitetun luovuttamispyynnön. (2.2.1979/114)

27 §

Luovuttamispyynnön yhteydessä ilmoitettavien tietojen osalta on vastaavasti sovellettava, mitä edellä 13 §:n 2 momentissa säädetään. Pyynnön perusteeksi on lisäksi esitettävä sellainen näyttö, jota vieraassa valtiossa luovuttamista varten ehkä vaaditaan.

28–29 §

28–29 § on kumottu L:lla 30.4.1987/465.

30 §

Suomeen luovutetun henkilön kohdalta on vastaavasti noudatettava 12 §:n 1 momentissa mainittuja ehtoja samoin kuin niitä ehtoja, joita luovuttamispäätöksessä on asetettu.

Jos Suomeen luovutetun henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen muuhun kuin luovuttamispäätöksessä tarkoitettuun tekoon, josta voi seurata vankeusrangaistus ja joka on tehty ennen hänen luovuttamistaan Suomeen, tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen pyynnöstä määrätä hänet vangittavaksi kyseisestä teosta henkilön syyttämistä koskevan suostumuksen saamiseksi vieraalta valtiolta. Rikoksesta epäillyltä ei kuitenkaan saa riistää vapautta tämän vangitsemispäätöksen nojalla ennen kuin vieras valtio on antanut suostumuksensa syytteen nostamiseen vangitsemispäätöksessä tarkoitetusta teosta. Vangitsemispäätös raukeaa, jos vieras valtio ei anna suostumusta syytteen nostamiseen. (19.4.2002/296)

Jos vieras valtio on antanut 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen ja epäillyltä on riistetty vapaus momentissa tarkoitetun vangitsemispäätöksen nojalla, kysymys epäillyn vangitsemisesta pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 11 §:n nojalla on saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä mainitun lain 3 luvun 4 ja 5 §:ssä säädetään. Jos epäilty on vapautensa menettäneenä muusta syystä, vangitsemispäätös on ilman viivytystä vieraan valtion suostumuksen jälkeen saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi. (22.7.2011/826)

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä vangitsemisasian käsittelystä säädetään pakkokeinolaissa. (19.4.2002/296)

Täydentäviä säännöksiä
31 §

Rikoksesta, josta tämän lain mukaan voidaan luovuttaa, saadaan henkilö, vaikka pyyntöä hänen luovuttamisestaan ei olisi vielä tullut, ottaa säilöön, jos vieras valtio on sitä pyytänyt taikka jos hänet on siellä etsintäkuulutettu sellaisesta rikoksesta. Säilöön ottamisessa on vastaavasti noudatettava mitä 19–22 §:ssä on säädetty. Mainitun pyynnön, jonka tulee perustua vangitsemismääräykseen tai täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, voi vieraan valtion asianomainen viranomainen tehdä suoraan pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle Suomessa. Näissä tapauksissa voidaan toimittaa myös takavarikko ja etsintä. Pakkokeinojen käyttämisestä on viipymättä ilmoitettava oikeusministeriölle. (30.4.1987/465)

Jos oikeusministeriö katsoo, että säilöön otetun luovuttamiselle on olemassa este, ministeriön on heti määrättävä hänet päästettäväksi vapaaksi. Jos estettä ei ole eikä käräjäoikeus ole määrännyt säilöön otettua päästettäväksi vapaaksi, vieraalle valtiolle on viipymättä ilmoitettava toimenpiteestä ja samalla määrättävä aika, enintään 30 ja erityisestä syystä 45 päivää ilmoituksen lähettämisestä, jonka kuluessa säilöön otettu on pyydettävä luovutettavaksi. Jollei näin tapahdu, hänet on päästettävä vapaaksi. Ilmoittamisesta päättää oikeusministeriö. (22.5.2015/660)

Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi pyytää suoraan sen vieraan valtion poliisilta tai muulta toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa Suomeen luovutettavaksi pyydettävä henkilö oleskelee, hänen säilöön ottamistaan sekä takavarikon ja etsinnän toimittamista, jos se on vieraassa valtiossa sopimuksen perusteella tai muuten sallittua. Pyynnöstä on välittömästi ilmoitettava oikeusministeriölle. (30.4.1987/465)

31 a § (22.7.2011/826)

Niissä tapauksissa, joissa henkilö voidaan tämän lain mukaan ottaa säilöön, hänet voidaan säilöön ottamisen sijasta määrätä matkustuskieltoon. Matkustuskiellosta on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä säädetään pakkokeinolaissa ja mitä säilöön ottamisesta säädetään tässä laissa.

32 §

Oikeusministeriö voi luovuttamisen ehtojen estämättä vieraan valtion pyynnöstä antaa luvan siihen, että luovutettu henkilö saadaan asettaa syytteeseen tai häntä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, jonka perusteella luovuttaminen on tapahtunut, taikka luovuttaa edelleen muulle valtiolle. Tällaiseen pyyntöön ja luovuttamiselle määrättäviin ehtoihin sovelletaan vastaavasti, mitä on säädetty luovuttamisesta Suomesta. (30.12.2003/1287)

Lupa voidaan antaa vain, mikäli asiakirjojen mukaan lainmukaiset edellytykset luovuttamiselle kysymyksessä olevalle valtiolle ovat olemassa.

Jos asiakirjoista todetaan, ettei pyyntöön voida lain mukaan suostua, tai jos ministeriö muuten katsoo, ettei ole syytä siihen suostua, pyyntö on heti hylättävä. Muussa tapauksessa korkein oikeus ratkaisee, onko pyydetty toimenpide lain mukainen. Jos tällöin havaitaan, että luvan antamiselle on olemassa este, pyyntöön ei voida suostua.

33 §

Oikeusministeriö voi antaa luvan siihen, että vieraasta valtiosta toiseen vieraaseen valtioon luovutettava henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, saadaan kuljettaa Suomen kautta.

Suomen kansalainen saadaan kuitenkin kuljettaa Suomen kautta, jos kysymys on hänen luovuttamisestaan muuhun Pohjoismaahan ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetussa laissa (1383/2007) säädetyt edellytykset hänen luovuttamiselleen vastaanottavalle valtiolle ovat olemassa taikka jos kysymys on hänen luovuttamisestaan Euroopan unionin jäsenvaltioon ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa (1286/2003) kauttakuljetukselle säädetyt edellytykset ovat käsillä. (21.12.2007/1384)

Pyyntö, joka koskee kuljettamista Suomen kautta muuhun kuin johonkin pohjoismaahan, on tehtävä diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu.

34 § (30.12.2003/1287)

Oikeusministeriön tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

35–48 §

35–48 § on kumottu L:lla 30.12.2003/1287.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971. Sillä kumotaan rikoksentekijäin luovuttamisesta 11 päivänä helmikuuta 1922 annettu laki (43/22) siihen tehtyine muutoksineen.

Jos vieras valtio on esittänyt luovuttamispyynnön ennen tämän lain voimaantuloa, mutta kysymystä ei ole sitä ennen lopullisesti ratkaistu, asia on ratkaistava tämän lain nojalla. Menettelyä koskevilta osin on kuitenkin aikaisempaa lakia sovellettava.

Vieraan valtion kanssa tehtyä tämän lain voimaan tullessa voimassa olevaa sopimusta on, niin kauan kuin se on voimassa, edelleen noudatettava, vaikka sen määräykset eivät vastaisi tämän lain säännöksiä.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

2.2.1979/114:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1979.

30.4.1987/465:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

HE 14/85, lvk.miet. 9/86, svk.miet. 230/86

24.8.1990/819:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 66/88, lvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90

28.6.1993/607:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

HE 79/93, LaVM 11/93

12.2.1999/182:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999. Lain säännöksiä Suomen kansalaisen luovuttamisesta sovelletaan kuitenkin vasta kun Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1996 tehty yleissopimus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä on tullut voimaan tai sitä ennen Suomen ja sellaisen valtion välillä, joka on antanut yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun julistuksen, jolloin säännöksiä sovelletaan 90 päivän kuluttua viimeksi talletetun julistuksen tallettamispäivästä.

HE 187/1998, LaVM 18/1998, EV 207/1998

16.3.2001/238:

Tämä laki tulee voimaan 25 päivänä maaliskuuta 2001.

HE 1/2001, LaVM 2/2001, EV 8/2001

19.4.2002/296:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

HE 4/2002, LaVM 4/2002, EV 31/2002

19.4.2002/298:

Tämän lain tarkoituksena on saattaa voimaan rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 32–33/1971) 2 artiklan 1 kohta sellaisena kuin Suomi on siihen sitoutunut.

Tämä laki tulee voimaan 24 päivänä huhtikuuta 2002.

HE 209/2001, LaVM 1/2002, EV 5/2002

30.12.2003/1287:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 88/2003, LaVM 7/2003, EV 128/2003, Neuvoston puitepäätös (2002/584/YOS); EYVL N:o L 190, 18.7.2002, s. 1

21.12.2007/1384:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

HE 51/2007, LaVM 8/2007, EV 101/2007

11.1.2008/13:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 2008.

HE 86/2005, LaVM 10/2007, EV 126/2007

22.7.2011/826:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010

25.11.2011/1176:

Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä joulukuuta 2011.

HE 10/2011, LaVM 4/2011, EV 23/2011, Neuvoston puitepäätös 2008/909/YOS (32008F0909) ; EUVL L 327, 5.12.2008, s. 27, Neuvoston puitepäätös 2008/947/YOS (32008F0947) ; EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102

22.5.2015/660:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 231/2014, LaVM 34/2014, EV 340/2014

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.