Seurattu SDK 848/2018 saakka.

15.12.1967/543

Maatilatalouden tuloverolaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yleiset säännökset
1 § (30.12.1992/1541)

Maatalouden tulos lasketaan valtion- ja kunnallisverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla.

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän maatalouden tuloksen jakamisesta pääomatuloksi ja ansiotuloksi sekä tappion vähentämisestä säädetään tuloverolaissa (1535/92).

Puun myyntitulojen verotuksesta säädetään tuloverolaissa.

4 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

2 § (30.12.1992/1541)

Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta.

3 § (30.12.1992/1541)

Maatalouden tulos lasketaan vähentämällä maatalouden puhtaasta tulosta maataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot.

Maatalouden puhtaaseen tuloon luetaan maatalouden harjoittajan kaikkien maatilojen maatalouden puhtaitten tulojen yhteismäärä. Metsätalouden puhtaaseen tuloon luetaan metsätalouden harjoittajan kaikkien maatilojen metsätalouden puhtaitten tulojen yhteismäärä.

Maatalouden tulokseen ei kuitenkaan lueta 5 §:n 1 momentin 5 ja 11 kohdassa tarkoitettuja maa-aineksista saatuja tuloja. Maatalouden tulosta laskettaessa ei myöskään vähennetä edellä mainittujen tulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tai niihin liittyvien velkojen korkoja.

Maatalouden puhdas tulo
4 § (24.8.1990/718)

Maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus. (30.12.1992/1541)

Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen varsinaisen maatalouden tuotteiden ja puutarhatuotteiden luovutushintaa. (30.12.1992/1541)

Verovelvollisen ottaessa 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta yksityistalouden käyttöön muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua omaisuutta katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi.

5 §

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:

1) maatalous- ja puutarhatuotteista, myös kotieläimistä, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä niistä ja sadonvarasta ynnä muusta sellaisesta saadut vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset kuitenkin niin, että milloin olennainen osa kotieläimistä myydään tai menetetään verovuoden aikana, jaetaan saadut luovutushinnat tai korvaukset verovelvollisen vaatiessa yhtä suurina erinä verovuoden ja kahden sitä seuraavan verovuoden veronalaisiksi tuotoiksi;

2) maatalouteen kuuluvasta rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset; maatilan tai sen osan luovutuksen yhteydessä kuitenkin myös rakennuksista ja rakennelmista saadut voitot verotetaan 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla; (30.12.1992/1541)

3) koneista, kalustosta ja laitteista saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että sellaisista koneista, kalustosta ja laitteista, joiden hankintamenot on vähennettävä poistoina, saadut vastikkeet ja korvaukset tuloutetaan 8 §:ssä säädetyllä tavalla;

4) maatalouteen saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenraivauspalkkioita ja muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia; koneiden, kaluston ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset kuitenkin tuloutetaan 8 §:ssä ja salaojitusavustukset 10 §:ssä säädetyllä tavalla sekä rakennusten ja rakennelmien hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista; (30.12.1992/1541)

5) tilalta otetusta sorasta, savesta, mullasta, turpeesta, jäkälästä ynnä muusta sellaisesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset;

6) tilalla olevan tuotantolaitoksen tuotteiden luovutushinnat sekä maa- tai metsätalouden yhteydessä harjoitetusta muusta toiminnasta saadut korvaukset, mikäli tuotantolaitosta tai toimintaa ei ole pidettävä eri liikkeenä;

7) kalastuksella ja metsästyksellä saatujen tuotteiden luovutushinnat;

8) koneista, kalustosta ja laitteista hevosista sekä muista tuotantovälineistä saadut vuokrat ja muut käyttökorvaukset sekä verovelvollisen ja maa- tai metsätaloutta varten palkattujen työntekijöiden työstä käyttökorvausten yhteydessä saadut palkat ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että verovelvollisen käyttäessä hevosta tai traktoria metsäajossa tai muussa työssä toisen johdon ja valvonnan alaisena, katsotaan hevosesta tai traktorista saaduksi käyttökorvaukseksi, ellei muuta näytetä, 50 prosenttia mainitusta työstä saadusta kokonaisansiosta ja muu osa kokonaisansiosta työstä saaduksi henkilökohtaisena tulona verotettavaksi palkaksi; (30.12.1970/847)

9) tilasta, sen osasta ja tilalla olevasta rakennuksesta saadut vuokrat ja muut sellaiset korvaukset;

10) ostettujen maataloustarvikkeiden luovutushinnat;

11) verovelvollisen toiseen tulolähteeseensä siirtämien maatalous- ja puutarhatuotteiden sekä tilalta otetun soran, saven, mullan, turpeen, jäkälän ynnä muun sellaisen todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä;

12) verovelvollisen toiseen tulolähteeseensä siirtämän muun kuin 11 kohdassa tarkoitetun omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa; (24.8.1990/718)

13) kohta on kumottu L:lla 30.12.1992/1541.

14) maatalouteen kuuluvan omaisuuden tuottamat korot, 25 prosenttia muusta kuin julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saadusta tuloverolain 33 e §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä tämän momentin 17 kohdassa tarkoitettua ylijäämänpalautusta lukuun ottamatta 5 000 euroon saakka siltä osin kuin verovelvollisen henkilökohtaiseen pääomatuloon kuuluva tällainen ylijäämä ei ylitä 5 000 euroa ja 75 prosenttia tämän ylittävältä osalta, 75 prosenttia muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta, 85 prosenttia julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta ja julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saadusta tuloverolain 33 e §:ssä tarkoitetusta ylijäämästä tämän momentin 17 kohdassa tarkoitettua ylijäämänpalautusta lukuun ottamatta, yhteisön saamat osingot ja mainitut suoritukset kuitenkin siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a ja 6 d §:ssä säädetään; (30.12.2014/1401)

15) tuloverolain 33 a §:n 3 momentissa ja 33 b §:n 6 momentissa tarkoitettu osinkona pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako; varojenjakoon sovelletaan tuloverolain 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tämän momentin 14 kohdassa säädetään osingosta; (30.12.2014/1401)

16) tuloverolain 33 f §:n 1 momentissa tarkoitettu ylijäämänä pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako; varojenjakoon sovelletaan tuloverolain 33 f §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin poikkeuksin, mitä tämän momentin 14 kohdassa säädetään ylijäämästä; (30.12.2014/1401)

17) osuuskunnasta saatu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 4 momentissa tarkoitettu osuuskunnalle vähennyskelpoinen ylijäämänpalautus. (30.12.2014/1401)

Mikäli verovelvollinen jatkaa tilalla maataloutta ja rakentaa uuden rakennuksen tai rakennelman taikka korjaa vahingoittunutta rakennusta tai rakennelmaa, niistä saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset tuloutetaan, hankintamenon poistamatonta osaa vastaavaa määrää lukuun ottamatta, vähentämällä ne uuden tai korjatun rakennuksen tai rakennelman hankinta- tai perusparannusmenoista. Ellei rakennuksesta tai rakennelmasta saatua luovutushintaa tai vahingon-, vakuutus- ja muuta korvausta ole tuloutettu edellä mainituin tavoin sinä verovuonna, jona rakennus tai rakennelma on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut eikä kolmena seuraavana verovuotena, luetaan luovutushinta tai korvaus taikka sen tulouttamatta jäänyt osa sen verovuoden tuotoksi, jonka aikana se olisi viimeistään pitänyt vähentää hankinta- tai perusparannusmenoista. (30.12.1970/847)

6 §

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa: (30.12.1970/847)

1) maataloudessa työskennelleille henkilöille rahana maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä pakollisesta eläkevakuutuksesta suoritetut maksut, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) perusteella suoritetut maksut ja maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut sekä verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet 7 §:ssä säädetyin rajoituksin; (24.8.1990/718)

2) maataloutta varten hankittujen siementen, lannoitteiden, maanparannus- ja kasvinsuojeluaineiden, rehujen, poltto- ja voiteluaineiden sekä sähkön hankintamenot;

3) maataloutta varten hankittujen kotieläinten hankintamenot;

4) tilalla olevien rakennusten ja rakennelmien, maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston ja laitteiden sekä salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenot 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin; (30.12.1970/847)

5) karjantarkkailusta ja -lääkinnästä sekä viljavuustutkimuksesta ja muusta sellaisesta johtuneet menot;

6) tilalla olevien rakennusten ja muun maatalousomaisuuden vakuutusmaksut 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin; (15.6.1973/509)

7) tilalla olevien rakennusten ja rakennelmien, maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston, laitteiden, ojien, siltojen, aitojen, teiden sekä muun sellaisen korjauksesta ja kunnossapidosta johtuneet menot 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin; (15.6.1973/509)

8) tilalla olevien rakennusten valaistus-, lämmitys- ja muut sellaiset menot 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin; (15.6.1973/509)

9) omasta metsästä muuhun maatalouskäyttöön kuin maatalouden tuotantorakennusten tai rakennelmien rakentamiseen tai korjaamiseen otetun puutavaran kantoraha-arvo tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä; (30.12.1992/1541)

10) maatalousmaan, rakennusten koneiden, kaluston ja laitteiden sekä muiden tuotantovälineiden vuokrat.

11) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut; sekä (24.8.1990/718)

12) verovelvollisen toisesta tulolähteestä maatalouteen siirtämän omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettu määrä, kuitenkin siten, että verovelvollisen toisesta tulolähteestä maatalouteen siirtämän metsän hankintamenoksi katsotaan metsän hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta; sekä (30.12.2008/1088)

13) kiinteistövero siltä osin kuin se kohdistuu maatalouden käytössä olevaan kiinteistöön; sekä (31.8.2012/491)

14) yleisradioverosta annetun lain (484/2012) nojalla suoritettava yhteisön yleisradiovero. (31.8.2012/491)

Edellä 1 momentissa tarkoitetut menot vähennetään sen verovuoden tuloista, jonka aikana ne on suoritettu, kuitenkin niin, että 3 kohdassa tarkoitetut kotieläinten hankintamenot vähennetään verovelvollisen vaatiessa yhtä suurin vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa ja 4 kohdassa tarkoitetut hankinta- ja perusparannusmenot sekä näihin tarkoituksiin käytetty osa 9 kohdan mukaisista oman puutavaran kantohinnoista 8–10 §:ssä säädetyllä tavalla.

Jos 1 momentissa tarkoitettujen menojen maksuksi on annettu vekseli, luetaan vekselin osoittama rahamäärä menoksi sinä vuonna, jona verovelvollinen on vekselin hyväksynyt. (27.11.1981/794)

7 §

Vähennyskelpoisia menoja eivät ole:

1) palkat, eläkkeet ja muut etuudet, mitkä verovelvollinen on suorittanut puolisolleen taikka sellaiselle lapselleen tai muulle perheenjäsenelleen, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 14 vuotta, eikä, jos verovelvollisena on kuolinpesä, eloonjääneelle puolisolle ja sellaiselle osakkaalle tai osakkaan lapselle, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 14 vuotta; (30.12.1970/847)

2) verovelvollisen tai hänen perheensä asuntona tai muuten heidän yksityistaloudessaan käytetystä rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta aiheutuneet menot, mukaan lukien hankinta- ja perusparannusmenot sekä lämmityksestä aiheutuneet menot; (15.6.1973/509)

3) maatalouden tuotteina suoritetut luontoisedut;

4 kohta on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

5) verovelvollisen tai hänen perheensä yksityistalouden hyväksi tehdystä työstä johtuneet menot; sekä (30.12.1992/1541)

6) sakot, seuraamusmaksut eivätkä muut sanktionluonteiset maksuseuraamukset. (22.12.2005/1135)

8 §

Sellaisten koneiden, kaluston ja laitteiden, joiden todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintameno vähennetään kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona se on suoritettu.

Muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenot vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.

Menojäännös on verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen sekä aikaisemmin käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä koneista, kalustosta ja laitteista verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintaan ja perusparannuksiin saaduilla avustuksilla. (24.8.1990/718)

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainitun suuruisena. (24.8.1990/718)

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa koneista, kalustosta ja laitteista saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista sekä vahingon-, vakuutus- ynnä muista sellaisista korvauksista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuloksi.

Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken tässä pykälässä tarkoitetun omaisuuden käypien arvojen yhteismäärä on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen sanottuun yhteismäärään.

Hankintamenona pidetään myös koneiden, kaluston ja laitteiden perusparannusmenoja.

9 § (30.12.1970/847)

Rakennuksen ja rakennelman hankintameno johon luetaan myös rakennuksen ja rakennelman 6 §:n 4 kohdassa tarkoitetut perusparannusmenot, vähennetään poistamatta olevan hankintamenon osan perusteella määrättävin poistoin.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään:

1) 10 prosenttia talousrakennuksen poistamattomasta hankintamenosta;

2) 6 prosenttia asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta;

3) 20 prosenttia kasvihuoneen ja muun kevyen rakennelman poistamattomasta hankintamenosta; sekä

4) 25 prosenttia vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien poistamattomasta hankintamenosta.

(12.11.1993/937)

Jos verovelvollinen osoittaa, että tässä pykälässä tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen; tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi.

Maatalouteen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman enintään 1 000 euron suuruinen poistamaton hankintameno vähennetään kertapoistona. (26.10.2001/899)

10 §

Salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot, joita ei muiden säännösten perusteella ole vähennetty, vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.

Menojäännös on verovuoden aikana tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenojen sekä aikaisemmin tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä salaojista, silloista, padoista ja muista sellaisista hyödykkeistä verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä salaojitusavustuksilla.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 10 prosenttia menojäännöksestä. Salaojien poiston suuruus saa kuitenkin olla enintään 20 prosenttia ja vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen hyödykkeiden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. (12.11.1993/937)

Hankintamenona pidetään myös salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden perusparannusmenoja.

5 momentti on kumottu L:lla 30.12.1992/1541.

10 a § (29.6.2001/575)

Verovelvollinen voi vähentää maatilan maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan tekemänsä varauksen (tasausvaraus). Tasausvarauksen suuruus on enintään 40 prosenttia maatilan maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä, kuitenkin enintään 13 500 euroa. Pienempää kuin 800 euron tasausvarausta ei kuitenkaan saa tehdä. Tasausvarauksen määrää laskettaessa jätetään täysien satojen eurojen yli menevä osa lukuun ottamatta. (26.10.2001/899)

Tasausvaraus on luettava maatilan maatalouden veronalaiseksi tuloksi tai käytettävä jäljempänä 10 b §:ssä mainitun omaisuuden hankinta- ja perusparannusmenojen kattamiseen viimeistään kolmantena verovuotena sen verovuoden päättymisestä, jolta jätetyssä veroilmoituksessa tasausvaraus on tehty. Aikaisemmin tehty varaus on käytettävä ennen myöhemmin tehtyä varausta.

Tasausvarauksella katettu meno tai sen osa ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

10 b § (24.8.1990/718)

Tasausvarausta saadaan käyttää seuraavien maatalouden käyttöomaisuushyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoihin:

1) 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut koneet, kalusto ja laitteet;

2) 9 §:ssä tarkoitetut rakennukset ja rakennelmat; sekä

3) salaojat, sillat, padot ja muut sellaiset 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut hyödykkeet.

Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintamenoihin sinä verovuonna, jona hyödyke on hankittu, ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona perusparannus on suoritettu. Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin hankinta- ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut.

10 c § (24.8.1990/718)

Jollei verovelvollinen ole esittänyt selvitystä tasausvarauksen lukemisesta tuloksi tai käyttämisestä 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, tasausvaraus luetaan maatilan maatalouden veronalaiseksi tuloksi sinä verovuotena, jona se olisi viimeistään ollut luettava tuloksi tai käytettävä. (30.12.1992/1541)

Maatalouden harjoittamisen lopettaneen verovelvollisen käyttämättömät tasausvaraukset luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona hän on lopettanut maatalouden harjoittamisen. Varauksia ei kuitenkaan lueta tuloksi verovelvollisen kuoleman johdosta, jos verovelvollisen kuolinpesä, jota verotetaan erillisenä verovelvollisena, jatkaa maatalouden harjoittamista.

10 d § (30.12.1992/1541)

Maatalouden puhtaasta tulosta vähennetään maataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot.

10 e § (21.12.2000/1169)

Maatalouden harjoittaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää:

1) Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman työmatkasta saadun verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotuksen; ja

2) Verohallinnon edellä mainitun päätöksen mukaan lasketun verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän ja maatalouden harjoittajan yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä maatalouteen liittyvästä matkasta aiheutuneiden menojen erotuksen.

(14.12.2012/790)

Työmatkalla 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan matkaa, jonka maatalouden harjoittaja tilapäisesti tekee maatalouteen liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Vähennyksen tekemisessä noudatetaan soveltuvin osin Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla antaman päätöksen perusteita. (11.6.2010/507)

Edellä 1 momentin 2 kohdassa säädetyn vähennyksen myöntäminen edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä auton käytöstä ja maatalouteen liittyvistä matkoista.

4 momentti on kumottu L:lla 30.12.2013/1251.

10 f § (30.12.2013/1259)

Työnantaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää tämän pykälän 2–4 momentin mukaan määräytyvän koulutusvähennyksen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 16 §:ssä tai taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annetun lain (1136/2013) 3 §:ssä tarkoitettuun koulutussuunnitelmaan perustuvasta maataloudessa työskennelleen työntekijän koulutuksesta, jos:

1) koulutus kestää yhtäjaksoisesti vähintään tunnin;

2) työnantaja maksaa koulutuksen ajalta työntekijälle palkkaa; ja

3) työntekijän palkkauskustannuksiin ei ole verovuonna myönnetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua palkkatukea.

Koulutusvähennyksen määrä lasketaan siten, että yrityksen työntekijöiden keskimääräinen päiväpalkka kerrotaan koulutusvähennykseen oikeuttavien koulutuspäivien määrällä, ja näin saatu tulo jaetaan luvulla 2.

Keskimääräinen päiväpalkka saadaan jakamalla työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 19 a §:n mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva verovuoden palkkasumma verovuoden keskimääräisellä työntekijämäärällä ja näin saatu osamäärä luvulla 200. Jos verovuoden pituus poikkeaa 12 kuukaudesta, suhteutetaan edellä mainittu jakajana käytettävä luku verovuoden pituutta vastaavasti.

Koulutuspäivänä pidetään päivää, jona koulutuksen kesto on ollut vähintään kuusi tuntia. Koulutuspäivä voi muodostua myös useasta koulutuksesta tai koulutusjaksosta, joiden yhteenlaskettu kesto verovuonna on vähintään kuusi tuntia. Verovuonna koulutusvähennykseen oikeuttaa enintään kolme koulutuspäivää työntekijää kohti.

Työnantajan on laadittava kirjallinen selvitys koulutusvähennyksen laskentaperusteista ja 1–4 momentissa säädettyjen koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä. Selvitys koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä on laadittava työntekijäkohtaisesti.

Koulutusvähennykseen ei ole kuitenkaan oikeutta tuloverolain (1535/1992) 20 ja 21 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä, 21 a §:ssä tarkoitetulla yliopistolla, 21 b §:ssä tarkoitetulla ammattikorkeakouluosakeyhtiöllä eikä yhdistyksillä ja säätiöillä. (24.4.2015/457)

11–14 a §

11–14 a § on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

15–15 a §

15–15 a § on kumottu L:lla 24.8.1990/718.

15 b § (22.12.2005/1156)

15 b § on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

16 § (24.8.1990/718)

16 § on kumottu L:lla 24.8.1990/718.

Erityisiä säännöksiä
17–18 §

17–18 § on kumottu L:lla 30.12.1992/1541.

19 § (13.12.1985/941)

Jos omistusoikeus maatilaan on vuoden 1967 jälkeen siirtynyt perintönä, lahjana, testamentilla tai muulla vastikkeettomalla saannolla uudelle omistajalle, on tällä oikeus tehdä rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden sekä 10 §:ssä tarkoitettujen hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoista samat poistot sekä 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuista menoista samat vähennykset kuin edellinen omistaja olisi saanut tehdä.

20 § (22.12.2005/1156)

20 § on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

21 § (30.12.1992/1541)

Maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

22 §

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta kunnallisverotukseen Ahvenanmaan maakunnassa.

Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että laki tulee voimaan myös 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa.

23 §

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

24 §

Tätä lakia sovelletaan ensi kerran vuodelta 1968 toimitettavassa valtion- ja kunnallisverotuksessa ja sillä kumotaan 11 päivänä joulukuuta 1933 annettu laki maatalouskiinteistöstä saatujen tulojen verottamisesta kaupungeissa ja kauppaloissa (305/33) sekä 22 päivänä lokakuuta 1943 annettu laki eräistä toimenpiteistä vajatuottoisten metsien uudistamiseksi (834/43) kuitenkin niin, että viimeksi mainittua lakia on sovellettava tämän lain voimaantulon jälkeenkin, milloin lain 5 §:ssä tarkoitettu verovapaus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

24.6.1968/374:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1969 toimitettavassa verotuksessa.

30.12.1970/847:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1970 toimitettavassa valtion- ja kunnallisverotuksessa kuitenkin niin, että vuodelta 1969 maksettu pinta-alalisä on veronalaista tuloa siitä riippumatta, milloin se on maksettu, ja että lain 5 §:n 1 momentin 8 kohtaa, 7 §:n 1 kohtaa ja 12 §:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1971 toimitettavassa valtion- ja kunnallisverotuksessa.

Sen estämättä, mitä maatilatalouden tuloverolain 24 §:ssä on säädetty, sovelletaan eräistä toimenpiteistä vajaatuottoisten metsien uudistamiseksi 22 päivänä lokakuuta 1943 annetun lain (834/43) 5 §:n säännöksiä vuodelta 1970 ja sen jälkeen toimitettavissa verotuksissa myös niihin sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin uudistusalueisiin, joissa uudistustyöt ovat päättyneet vuoden 1967 aikana.

12.5.1972/373:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1971 toimitettavassa verotuksessa. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa vuodelta 1971 toimitettavaa verotusta varten tulee näiden kuntien verolautakuntien tehdä heti tämän lain voimaan tultua ehdotus metsämaan tuottoperusteiksi ja on tällöin muutoinkin noudatettava, mitä verotuslain 68 a §:ssä on säädetty.

15.6.1973/509:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1973 toimitettavassa verotuksessa.

21.12.1979/975:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1980 toimitettavassa verotuksessa. Lakia ei sovelleta metsän uudistusaloihin, joilla metsän uudistuminen on tapahtunut ilman luontaisen uudistamisen tarkoituksessa tehtyä hakkuuta tai joilla luontaisen uudistamisen tarkoituksessa tehty hakkuu tai muu uudistushakkuu on tehty ennen vuotta 1975 tai metsänviljely on tapahtunut ennen vuotta 1976. Lain 15 §:ää sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa olleessa muodossa, jos mainitussa pykälässä tarkoitettu verovapaus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.

Poiketen siitä, mitä 16 §:n 1 momentissa on säädetty, myönnetään 15 a §:ssä tarkoitettu veronhuojennus sellaisille metsän uudistusaloille, joilla luontaisen uudistamisen tarkoituksessa tehty hakkuu on todistettavasti tehty vuosina 1975–1979.

19.12.1980/847:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1981 toimitettavassa verotuksessa.

27.11.1981/794:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen salaojien poistoihin sovelletaan kuitenkin 10 §:n 3 momenttia aikaisemmassa muodossaan.

HE 132/81, vvvk.miet. 60/81, svk.miet. 119/81

30.4.1982/303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1982. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa.

HE 141/81, vvvk.miet. 9/82, svk.miet. 26/82

23.12.1982/1035:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

HE 236/82, vvvk.miet. 92/82, svk.miet. 219/82

2.12.1983/900:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1984 toimitettavassa verotuksessa.

HE 70/83, vvvk.miet. 33/83, svk.miet. 67/83, svk.miet. 33a/83

24.5.1985/408:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1985.

HE 31/85, vvvk.miet. 11/85, svk.miet. 33/85

13.12.1985/941:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa valmistuneiden metsäautoteiden rakentamismenon poisto-oikeuteen sovelletaan 13 §:ää sellaisena, kuin se on 15 päivänä joulukuuta 1967 annetussa laissa (543/67).

HE 121/85, vvvk.miet. 57/85, svk.miet. 135/85

20.12.1985/1039:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran lain voimaantulovuodelta toimitettavassa verotuksessa.

HE 116/85, vvvk.miet. 88/85, svk.miet. 187/85

11.7.1986/543:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1986. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1985 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovellettaessa otetaan huomioon vuoden 1984 jälkeen tapahtunut metsätuho.

HE 72/86, vvvk.miet. 27/86, svk.miet. 71/86

13.2.1987/131:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987. Sitä sovelletaan niihin metsätuhoihin, jotka ovat tapahtuneet lain voimaantulovuonna tai sen jälkeen. Verovelvollisen vaatimuksesta tämän lain nojalla voidaan kuitenkin jatkaa sellaisen metsätuhoalueen verovapausaikaa, jolle on ennen tätä lakia voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetty 15 vuoden enimmäisverovapaus puuston vähintään 50-prosenttisen tuhoutumisen vuoksi. Verovapausajan jatkaminen näissä tapauksissa edellyttää, että verovelvollinen on ollut oikeutettu huojennukseen vielä vuonna 1986. Verovelvollisen on myös tarvittaessa annettava veroviranomaisille selvitys veronhuojennuksen myöntämiseen vaikuttavista seikoista.

HE 244/86, vvvk.miet. 101/86, svk.miet. 232/86

29.12.1988/1235:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

HE 112/88, svk.miet. 206/88, vvvk.miet. 84/88, vvvk.miet. 84a/88

29.12.1988/1250:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa. Pinta-alalisästä 19 päivänä toukokuuta 1988 annetun valtioneuvoston päätöksen (445/88) nojalla lain voimaantulon jälkeen maksettu pinta-alalisä ei ole veronalaista tuloa vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 11 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, jos metsäverolukuja tai verokuutiometrin rakennetta muutetaan vuonna 1989.

Maatilatalouden tuloverolain 15 §:n 2 momenttia ei sovelleta vuonna 1989, kuitenkin siten, että ennen tämän lain voimaantuloa ojitettuun suohon sovelletaan vuonna 1989 15 §:n 2 momentin säännöksiä ja 16 §:n säännöksiä sellaisina kuin ne ovat 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (975/79).

HE 111/88, vvvk.miet. 83/88, svk.miet. 205/88

24.8.1990/718:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin siten, että 11 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovelletaan ensimmäisen kerran, kun metsäverolukuja tai verokuutiometrin rakennetta muutetaan tämän lain voimaantulon jälkeen.

Poiketen siitä, mitä 11 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa on säädetty, verotusta varten tehtävä kasvun arvio ja verokuutiometrin rakenteen arviointi kohdistetaan veronalaiselle metsämaalle ensimmäisen kerran valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin tietojen käyttöönoton yhteydessä.

3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

4 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

5 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

6 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1156.

Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 13 §:n 4 momentin mukaan muodostunut siirtyvä vähennys otetaan huomioon tämän lain 13 §:n 1 momentin mukaisena menona.

Tätä lakia sovelletaan niihin vähintään puolen hehtaarin suuruisiin yhtenäisen alueen muodostaviin metsämaan taimikoihin, jotka on perustettu vuonna 1991 tai sen jälkeen sekä niihin ennen vuotta 1991 perustettuihin taimikoihin, joille maatilatalouden tuloverolain 14 a §:n, sellaisena kuin se on 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (718/90), ja viimeksi mainitun lain voimaantulosäännöksen 3 momentin nojalla voidaan myöntää verovapaus taimikon vakiintumisen perusteella. (30.12.1991/1674)

HE 64/90, vvvk.miet. 25/90, svk.miet. 82/90

30.12.1991/1674:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.

HE 207/91, vvvk.miet. 61/91

30.12.1992/1541:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin.

Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneisiin luovutuksiin sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä

Sellaiseen metsänomistajaan, jota verotetaan tämän lain mukaan metsätalouden puhtaasta tulosta, sovelletaan 6 §:n 1 momentin 9 kohtaa sellaisena kuin se on ennen tämän lain voimaantuloa

Vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa kertapoistoina vähennettävien maatilan maatalouden rakennusten ja rakennelmien poistamattomien hankintamenojen yhteismäärä saa olla enintään 6 000 markkaa.

HE 204/92, VaVM 77/92

12.11.1993/936:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.

HE 118/93, VaVM 37/93

12.11.1993/937:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien ja muiden hyödykkeiden poistoihin sovelletaan 9 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 3 momenttia niiden aikaisemmassa muodossa.

HE 133/93, VaVM 38/93

4.11.1994/956:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa.

HE 150/94, VaVM 41/94

27.10.1995/1204:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1995.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa.

HE 60/95, VaVM 9/95, EV 50/95

8.12.1995/1394:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja on voimassa vuoden 1998 loppuun.

HE 165/95, VaVM 32/95, EV 105/95

9.10.1998/726:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

HE 69/1998, VaVM 23/1998, EV 91/1998

29.10.1999/982:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1999.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.

HE 42/1999, VaVM 8/1999, EV 38/1999

21.12.2000/1169:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.

HE 172/2000, VaVM 39/2000, EV 204/2000

29.6.2001/575:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.

HE 27/2001, VaVM 7/2001, EV 74/2001

26.10.2001/899:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.

HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001

30.11.2001/1099:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2001.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.

Vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa uudistamisvähennyksen määrä on kuitenkin luontaisen uudistamisen alueella 900 markkaa hehtaarilta, kylvöalueilla 1 800 markkaa hehtaarilta, istutusalueilla 3 500 markkaa hehtaarilta sekä taimikkovähennyksen määrä 900 markkaa hehtaarilta.

HE 163/2001, VaVM 24/2001, EV 154/2001

24.10.2003/869:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2003.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa.

HE 36/2003, VaVM 10/2003, EV 23/2003

30.7.2004/718:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2004.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Lain 5 §:n 1 momentin 14 kohdassa tarkoitetuista osingoista ja suorituksista on kuitenkin veronalaista 57 prosenttia vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.

HE 92/2004, VaVM 12/2004, EV 117/2004

20.5.2005/335:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005.

HE 30/2005, VaVM 9/2005, EV 44/2005

14.10.2005/809:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2005.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.

HE 105/2005, VaVM 19/2005, EV 109/2005

22.12.2005/1135:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.

HE 187/2005, VaVM 40/2005, EV 190/2005

22.12.2005/1156:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

HE 212/2005, VaVM 43/2005, EV 215/2005

30.12.2008/1088:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 206/2008, VaVM 32/2008, EV 205/2008

11.6.2010/507:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010

31.8.2012/491:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 28/2012, VaVM 14/2012, EV 66/2012

14.12.2012/790:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 88/2012, VaVM 28/2012, EV 127/2012

30.12.2013/1239:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Siltä osin kuin varojenjako sisältää pääomansijoituksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa, 5 §:n 15 kohtaa sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön varojenjakoon, joka on saatu 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 185/2013, VaVM 32/2013, EV 221/2013

30.12.2013/1251:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 105/2013, HE 181/2013, VaVM 22/2013, EV 148/2013

30.12.2013/1259:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

HE 95/2013, VaVM 30/2013, EV 188/2013

30.12.2014/1401:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 130/2014, VaVM 32/2014, EV 209/2014

24.4.2015/457:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 365/2014, VaVM 47/2014, EV 349/2014

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.