Seurattu SDK 725/2014 saakka.

1.11.1963/473

Sairausvakuutusasetus

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 77 §:n nojalla:

1 LUKU

Sairaanhoidon sekä raskaus- ja synnytyskustannusten korvaaminen

1 §

Lääkärin antamana hoitona pidetään hoitoa, jonka on antanut henkilö, jolla on oikeus harjoittaa lääkärintointa Suomessa. Vastaavasti pidetään hammaslääkärin antamana hoitona hoitoa, jonka on antanut henkilö, jolla on oikeus harjoittaa hammaslääkärintointa Suomessa. (22.2.1991/413)

Lääkärin palkkiona pidetään myös sitä maksua, joka potilaalta erikseen peritään sairaalassa lääkärin antamasta hoidosta.

2 §

Sairausvakuutuslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna laitoksena pidetään yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua yksityistä palvelujen tuottajaa. (11.7.1997/684)

Sairausvakuutuslain 8 §:n 1 momentissa mainitut lääkärin samalla kertaa määräämät tutkimukset korvataan tämän määräyksen perusteella, sikäli kuin ne koskevat vakuutetun terveydentilan selvittämistä määräyksen antamisen ajankohtana. (21.1.1966/30)

Lääkärin samalla kertaa määräämä hoito tai hoidon vaikutuksen seuraamiseksi välttämätön tutkimus korvataan tämän määräyksen perusteella enintään viideltätoista hoito- tai tutkimuskerralta, sikäli kuin hoito on annettu tai tutkimus on suoritettu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä hoito- tai tutkimuskerrasta lukien. Hoito- ja tutkimuskerralla tarkoitetaan yhden päivän aikana suoritettuja hoito- ja tutkimustoimenpiteitä. (21.1.1966/30)

Mikäli ei muuta näytetä, katsotaan, jos vakuutettu on lääkärin määräyksestä otettu sairaanhoitolaitoksen vuodeosastolle, ne tutkimukset ja hoitotoimenpiteet, jotka on suoritettu viikon kuluessa ensimmäisestä tutkimus- tai hoitotoimenpiteestä lukien, korvausta laskettaessa samalla kertaa määrätyiksi. (21.1.1966/30)

Suun ja hampaiden tutkimukseen ja hoitoon liittyvät hammaslääkärin samaan määräykseen perustuvat irrallisten kokoproteesien valmistus- ja huoltotoimenpiteet korvataan siten kuin erikseen säädetään, jos ne on suoritettu kahden vuoden kuluessa hammaslääkärin antamasta hoitomääräyksestä. (21.8.1992/793)

Sairausvakuutuslain 5 b §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta hammaslääkärin suorittamasta suun ja hampaiden tutkimuksesta maksetaan korvausta taksan mukaisesta määrästä enintään 20 minuuttia kestävältä toimenpiteeltä. (28.12.2000/1294)

3 § (20.12.1996/1215)

Vakuutetun on osoitettava sairausvakuutuslain 9 §:ssä tarkoitettu sairaus ja lääkkeen tai kliinisen ravintovalmisteen tarve sairaalatutkimukseen perustuvalla tai erikoislääkärin tai potilasta pitkäaikaisesti hoitavan muun lääkärin antamalla todistuksella. Jos tällainen todistus ei ole hankaluudetta saatavissa, paikallistoimisto voi hyväksyä muunkin lääkärin antaman, perusteelliseen tutkimukseen perustuvan todistuksen.

Sairausvakuutuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettujen merkittävien ja kalliiden lääkkeiden tarve on aina osoitettava kansaneläkelaitoksen päättämällä erillisselvityksellä. (9.10.1998/734)

3 a § (22.12.1993/1492)

Sairausvakuutuslain 5 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta hapesta ja verestä sekä apteekissa valmistetuista lääkkeistä aiheutuneista kustannuksista suoritetaan korvaus peritystä hinnasta.

4 § (28.8.1970/576)

Sosiaali- ja terveysministeriö määrää sairausvakuutuslain 7 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten lääkärien yleistaksan ja erikoistaksan perusteet.

Lääkärin perimään palkkioon sovelletaan yleistaksaa, kuitenkin siten, että jos hoidon on antanut erikoislääkärin oikeudet saanut lääkäri ja hoito on kuulunut hänen erikoisalaansa, sovelletaan erikoistaksaa.

Sairausvakuutuslain 7 §:n 1 momentissa ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettujen taksojen perusteita määrättäessä ja taksoja vahvistettaessa on otettava huomioon tutkimus- tai hoitotoimenpiteen laatu sekä sen vaatima työ ja aiheuttama kustannus. Sen lisäksi perusteista on käytävä ilmi kutakin toimenpideryhmää koskevan taksan enimmäismäärä. Ennen perusteiden määräämistä ja taksojen vahvistamista on sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle sekä lääkäreitä edustavalle järjestölle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Lisäksi on kansaneläkelaitosta kuultava ennen perusteiden määräämistä. (27.11.1992/1147)

Sairausvakuutuslain 11 a §:ssä tarkoitettujen sairaanhoidon ja sairaankuljetuksen taksojen perusteet on määrättävä ja taksat vahvistettava ryhmittäin käyttäen perusteena terveyskeskuksessa perittävistä maksuista ja korvauksista annetun asetuksen (206/72) mukaista jaottelua. Ennen perusteiden määräämistä ja taksojen vahvistamista on sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle ja oikeusturvakeskukselle sekä kuntien keskusjärjestöille varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Lisäksi on kansaneläkelaitosta kuultava ennen perusteiden määräämistä. (27.11.1992/1147)

5 §

Sairausvakuutuslaissa tarkoitettuna asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneena henkilönä pidetään sitä, jonka terveydenhuollon oikeusturvakeskus on sairaanhoitajana, terveydenhoitajana, kätilönä, fysioterapeuttina, laboratorionhoitajana tai erikoishammasteknikkona merkinnyt terveydenhuoltohenkilöstöstä pitämäänsä luetteloon. (11.7.1997/684)

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on sanottu, pidetään asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneena henkilönä psykologia hänen suorittaessaan lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon liittyvänä testausta tai muuta siihen verrattavaa psykologista tutkimusta.

Psykologisen tutkimuksen suorittajan tulee olla laillistettu psykologi. (24.3.1995/420)

4 momentti on kumottu A:lla 21.1.1966/30.

6 §

Fysikaaliseksi hoidoksi katsotaan lääkärin määräämä fysikaalinen liikuntahoito ja siihen liittyvä tarpeellinen esikäsittely sekä lääkärin määräämä muu fysikaalinen hoito. Fysikaalinen hoito korvataan kuitenkin vain, mikäli hoidon on antanut lääkintävoimistelija tai hoito on annettu fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä lääketieteellisessä laboratoriossa. (24.3.1972/233)

Fysikaalisen hoidon aiheuttamista kustannuksista taikka, jos ne ylittävät kansaneläkelaitoksen vahvistaman taksan, tämän mukaisista määristä korvataan kolme neljännestä siltä osin kuin kustannukset tai taksan mukaiset määrät ylittävät sairausvakuutuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn rahamäärän hoitomääräystä kohden. Saman lääkärinmääräyksen perusteella korvataan fysikaalista hoitoa kuitenkin enintään viideltätoista hoitokerralta, sikäli kuin hoito on annettu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä hoitokerrasta lukien. (8.11.2001/958)

7 § (29.12.1994/1409)

7 § on kumottu A:lla 29.12.1994/1409.

7 a § (8.11.2001/958)

Yöpymisrahaa suoritetaan, jos vakuutettu, hänen tarvitsemansa saattaja tai sairausvakuutuslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutetun perheenjäsen, holhooja tai muu tähän verrattava henkilö on matkan aikana joutunut yöpymään majoitusliikkeessä taikka tutkimus- tai hoitolaitoksen potilaita varten järjestetyssä majoituspaikassa kello 22 ja 7 välisenä aikana vähintään neljän tunnin ajan, 20,18 euroa henkilöltä vuorokaudessa, kuitenkin enintään todellisia, tarpeellisia majoittumiskustannuksia vastaava määrä.

7 b § (9.10.1981/695)

Suoritettaessa korvausta saaristo-oloissa vesitse tehdystä matkasta aiheutuneista kustannuksista on otettava huomioon tästä ja saariston erityisolosuhteista, kuten kiinteän tieyhteyden sekä liikenne- ja kuljetuspalvelujen puuttumisesta samoin kuin sääolosuhteista aiheutuvat lisäkustannukset.

2 LUKU

Päiväraha sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä erityishoitoraha (29.12.1989/1314)

8 § (14.6.2001/511)

8 § on kumottu L:lla 14.6.2001/511.

9 § (19.12.2002/1154)

Päiväraha on määrättävä työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen ja yrittäjien eläkelain ja maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen kyseisen vuoden työtulojen perusteella. Jos kuitenkin vakuutettu sinä verovuonna, jolta työtulot edellä sanotun mukaan on otettava päivärahan määräämisen perusteeksi, on tullut oikeutetuksi sairausvakuutuslain 27 §:n 6 momentissa tarkoitettuun eläkkeeseen, päiväraha määrätään edellisen verovuoden työtulojen perusteella edellyttäen, että mainittu työtulo on suurempi kuin työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettu työtulo. Erityisäitiysrahaa, äitiysrahaa ja äidille maksettavaa vanhempainrahaa sekä osittaista vanhempainrahaa määrättäessä katsotaan erityisäitiysraha- tai äitiysrahaoikeuden alkamisajankohdan, isyysrahaa ja isän vanhempainrahaa sekä osittaista vanhempainrahaa määrättäessä isyys- tai isän vanhempainrahaoikeuden taikka isän osittaisen vanhempainrahaoikeuden alkamisajankohdan sekä erityishoitorahaa määrättäessä erityishoitorahaoikeuden alkamisajankohdan vastaavan työkyvyttömyyden alkamista.

10 § (20.4.1973/630)

Jos vakuutettu haluaa saada päivärahan työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen ja kyseisen vuoden yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisten työtulojen edellyttämää määrää suurempana, hänen on esitettävä kansaneläkelaitokselle työtulojaan koskeva selvitys kuudelta sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkamista edeltäneeltä viimeiseltä kuukaudelta, jona aikana hän on ollut Suomessa vakuutettuna sairausvakuutuslain mukaan. Yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain nojalla vakuutetun henkilön tulee esittää mainittu selvitys kyseisten lakien mukaan vahvistetusta työtulosta sekä muusta kuin omasta yritystoiminnasta saadusta työtulosta. Milloin vakuutetulla ammatin vaihtumisen vuoksi tai muusta sen kaltaisesta syystä on ollut työtuloja vain osalta edellä tarkoitettua aikaa, mutta sanottujen työtulojen on kuitenkin katsottava olleen jatkuvia kansaneläkelaitoksen on arvioitava, huomioon ottaen ajan, johon tulot ovat kohdistuneet, mitä on pidettävä vakuutetun työtuloina kuudelta kuukaudelta. Jos luotettavasti selvitetyksi katsottava työtulo, sen jälkeen kun kuuden kuukauden tulo on kerrottu kahdella, on 20 prosenttia suurempi kuin verotuksessa todettu sairausvakuutuslain 76 §:n 1 momentin mukaisesti tarkistettu työtulojen määrä, on tämä tulo pantava päivärahan määräämisen perusteeksi. (9.8.2001/710)

Jos vakuutettu sairausvakuutuslain 17 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla haluaa saada päivärahan verotuksessa todettujen 1 momentissa mainitulla tavalla määrättyjen tulojen edellyttämää määrää suurempana, hänen on esitettävä kansaneläkelaitokselle työtulojaan koskeva selvitys työkyvyttömyyden alkamisvuodelta ja sitä edeltäneeltä kalenterivuodelta, ei kuitenkaan pidemmältä ajalta kuin lähimmältä sellaiselta ajalta, jonka aikana hän on ollut työssä kuusi kuukautta. Jos luotettavasti selvitetyksi katsottava tulo kerrottuna kahdella on 20 prosenttia suurempi kuin verotuksessa todettu sairausvakuutuslain 76 §:n 1 momentin mukaisesti tarkistettu työtulojen määrä, on tämä tulo pantava päivärahan määräämisen perusteeksi. (9.8.2001/710)

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan rinnastetaan aika, jonka vakuutettu on ollut työstä poissa muusta kuin sairausvakuutuslain 17 §:n 2 momentissa mainitusta syystä.

11 § (28.12.1990/1325)

Sairausvakuutuslain 30 §:n 5 momentissa tarkoitetussa jälkitarkastuksessa on suoritettava tarpeellinen tutkimus äidin terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Lääkärin on myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että äiti osoitetaan asianmukaiseen hoitoon, jos tarkastuksessa todetaan sairaustila tai synnytysvaurio.

11 a § (19.4.1991/717)

Sairausvakuutuslain 23 g §:n 1 momentissa tarkoitettuja kemiallisia aineita ovat anestesiakaasut, lyijy, elohopea, orgaaniset liuottimet, sytostaatit, hiilimonoksidi eli häkä ja syöpäsairauden vaaraa aiheuttavat aineet sekä muut näihin verrattavat aineet. Säteilyä on ionisoiva säteily mukaan lukien radionuklidit ja muu haitalliseksi osoitettu säteily. Tarttuvia tauteja ovat toksoplasmoosi, listerioosi, vihurirokko, herpes, vesirokko, hepatiitti, sytomegalotulehdus ja HIV-tartunta sekä muut näihin verrattavat taudit.

12 § (19.12.2002/1154)

12 § on kumottu A:lla 19.12.2002/1154.

12 a § (14.11.1986/811)

Sairausvakuutuslain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korvauksena ansion menetyksestä henkilöllä on oikeus saada 8 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun työtulon ja päivärahan erotus. Korvaus määrätään sen työtulon perusteella, jonka henkilö olisi saanut, jollei häntä olisi määrätty tartuntatautilain (583/86) nojalla olemaan poissa ansiotyöstään tai eristettäväksi.

3 LUKU

Sairausvakuutuskortti

13 §

Jokaisella vakuutetulla tulee olla sairausvakuutuskortti, josta käy ilmi vakuutetun sosiaaliturvatunnus, vakuutetun suku- ja etunimet, syntymäaika ja kotipaikka. Kortin antaa vakuutetulle hänen kotipaikkakuntansa paikallistoimisto, kuitenkin siten, että 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle antaa sairausvakuutuskortin Helsingin paikallistoimisto ja työpaikkakassan jäsenelle työpaikkakassa. Saadakseen sairausvakuutuskortin vakuutetun on toimitettava paikallistoimistolle rekisteriviranomaisen antama virkatodistus, jollei kansaneläkelaitos tai sen antaman määräyksen perusteella paikallistoimisto ole hankkinut sitä vastaavaa rekisterikorttia viran puolesta. Virkatodistuksesta tai rekisterikortista tulee käydä ilmi vakuutetun henkilötiedot. (30.12.1993/1624)

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, sairausvakuutustoimiston on merkittävä korttiin, sairastaako vakuutettu 3 §:ssä mainittua vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta sekä ne muut tiedot, jotka kansaneläkelaitos määrää korttiin merkittäväksi.

Jokaisen 16 vuotta täyttäneen vakuutetun on merkittävä korttiinsa omakätinen nimikirjoituksensa.

Kansaneläkelaitos vahvistaa sairausvakuutuskortin muodon ja antaa asiassa tarvittaessa tarkempia määräyksiä.

13 a § (9.8.2002/696)

13 a § on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

4 LUKU

Etuuksien hakeminen ja maksaminen

14 §

Vakuutetun on haettava sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia kirjallisesti paikallistoimistosta. Etuutta hakiessaan vakuutetun on vaadittaessa esitettävä sairausvakuutuskorttinsa. (20.12.1996/1215)

Hakiessaan korvausta sairaanhoidosta taikka raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneista kustannuksista vakuutetun on esitettävä:

1) luotettava selvitys kustannuksista;

2) tarpeellinen selvitys sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä; sekä

3) paikallistoimiston tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.

(20.12.1996/1215)

Päivärahaa, erityisäitiysrahaa, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa ja osittaista vanhempainrahaa sekä erityishoitorahaa koskevassa hakemuksessa vakuutetun on ilmoitettava henkilötietonsa sekä ne muut tiedot, jotka kansaneläkelaitos hakemuslomaketta vahvistaessaan määrää siihen merkittäviksi. Hakemukseen on lisäksi liitettävä tarpeellinen selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta. (19.12.2002/1154)

Äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan taikka osittaisen vanhempainrahan saamiseksi vakuutetun on lääkärin tai terveyskeskuksen todistuksella osoitettava, että raskaus on kestänyt vähintään sairausvakuutuslain 21 §:n 2 momentissa säädetyn ajan. Vanhempainrahan tai osittaisen vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä lapsen äidille tai isälle on, että kansaneläkelaitoksen toimistoon on toimitettu todistus sairausvakuutuslain 30 §:ssä tarkoitetusta jälkitarkastuksesta. Erityishoitorahan saamiseksi vakuutetun on esitettävä kansaneläkelaitoksen toimiston tarpeelliseksi katsoma selvitys. (19.12.2002/1154)

Erityisäitiysrahaa koskevaan hakemukseen on liitettävä todistus raskaudesta ja työnantajan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin työpaikkaselvitykseen perustuva lausunto sairausvakuutuslain 23 g §:n 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta. Jos tällaista lausuntoa ei ole hankaluudetta saatavissa, on hakemukseen liitettävä muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin vastaava lausunto. Lisäksi hakemukseen on liitettävä työnantajan selvitys siitä, ettei työntekijää ole voitu siirtää muihin tehtäviin siten kuin työsopimuslain (320/70) 32 §:n 2 momentissa on tarkoitettu ja, että työntekijä on poissa työstä. Sairausvakuutuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä olevan on lääkärin lausunnon lisäksi esitettävä vastaava luotettava selvitys työolosuhteistaan ja työstä poissaolostaan. (19.4.1991/717)

Haettaessa korvausta sairausvakuutuslain 4 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta ansion menetyksestä on esitettävä:

1) terveyslautakunnan tai lääninoikeuden päätös työstä poissaolosta tai eristämisestä;

2) työnantajan ilmoitus tai muu luotettava selvitys palkan määrästä tai muusta 12 a §:ssä tarkoitetusta työtulosta; ja

3) paikallistoimiston tarvitsema muu selvitys.

(20.12.1996/1215)

Jollei luotettavaa selvitystä ansion menetyksestä ole saatavissa, korvaus määrätään sen työtulon mukaan, joka on vahvistettu päivärahan perusteeksi. (14.11.1986/811)

15 § (20.12.1996/1215)

15 § on kumottu A:lla 20.12.1996/1215.

16 § (29.12.1989/1314)

16 § on kumottu A:lla 29.12.1989/1314.

17 §

Päiväraha suoritetaan maksukausittain jälkikäteen siten, että ensimmäinen maksuerä käsittää kuusi ensimmäistä arkipäivää päivärahaoikeuden alkamisesta ja kukin seuraava maksuerä 25 arkipäivää. Jos työkyvyttömyys ei kestä maksukautta, päiväraha suoritetaan työkyvyttömyyden päätyttyä. (27.5.1992/471)

Vakuutetun, jolle on myönnetty päiväraha, tulee saadakseen edelleen päivärahaa esittää kultakin maksukaudelta kansaneläkelaitoksen vahvistamalle lomakkeelle kirjoitettu ilmoitus tai muu selvitys siitä, onko hän ollut sinä maksukautena poissa työstä sekä, jos paikallistoimisto niin määrää, uusi lääkärintodistus työkyvyttömyydestään. Jos vakuutetun työkyvyttömyys on ilmeinen, paikallistoimiston ei tarvitse vaatia mainittuja selvityksiä. (20.12.1996/1215)

17 a § (27.5.1992/471)

Työpaikkakassan kassankokous voi kahden kolmasosan äänten enemmistöllä tehdä päätöksen päivärahan maksamisesta palkanmaksukausittain 17 §:n mukaisesta maksukaudesta poikkeavasti.

18 § (28.12.1990/1325)

Erityisäitiysraha sekä äitiys- ja vanhempainraha suoritetaan maksukausittain jälkikäteen enintään 25 arkipäivän erissä. Äitiysrahan ensimmäinen erä on kuitenkin 30 arkipäivää. Jos raskaus on muussa kuin sairausvakuutuslain 23 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa päättynyt aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa äitiysrahan ensimmäinen erä maksetaan 30 arkipäivän kuluttua raskauden päättymisestä. Myös isyysraha maksetaan maksukausittain jälkikäteen enintään neljältä yhdenjaksoiselta 1–18 arkipäivän pituiselta kaudelta äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana, kuitenkin enintään yhteensä 18 arkipäivältä sekä lisäksi yhdeltä yhdenjaksoiselta 1–12 arkipäivän pituiselta kaudelta välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä. Samoin erityishoitoraha maksetaan maksukausittain jälkikäteen soveltaen kuitenkin mitä 17 §:ssä säädetään päivärahan maksamisesta. (19.12.2002/1154)

Vakuutetun, jolle on myönnetty erityisäitiysraha, tulee saadakseen sitä edelleen esittää kultakin maksukaudelta kansaneläkelaitoksen vahvistamalle lomakkeelle kirjoitettu ilmoitus tai muu selvitys siitä, onko hän ollut sinä maksukautena poissa työstä. Jos vakuutetun oikeus erityisäitiysrahaan on ilmeinen, paikallistoimiston ei tarvitse vaatia mainittuja selvityksiä. (20.12.1996/1215)

Jos vanhempainrahan maksaminen isälle alkaa tai päättyy kesken äidin vanhempainrahan maksukauden, vanhempainraha maksetaan äidille vajaalta maksukaudelta. Vanhempainrahaa ei makseta isälle 12 arkipäivää lyhyemmältä ajalta ilman erityistä syytä. (19.4.1991/717)

Vanhempainrahakauden jakamisesta sopiminen vanhempien kesken on selvitettävä vanhempainrahaa koskevassa hakemuksessa. Osittaista vanhempainrahaa haettaessa on molempien vanhempien hakemuksiin lisäksi liitettävä vakuutetun työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä tekemä työsopimus, josta ilmenee sovittu työaikajärjestely sekä osa-aikatyöstä maksettava palkka. Yrittäjävanhemman on esitettävä luotettava selvitys omassa yrityksessä tehdyn työn vähenemisestä 40-60 prosenttiin aiemmasta ja vastaavasta tulojen alenemisesta. Isyysrahaa tai isän vanhempainrahaa koskevassa hakemuksessa on lisäksi selvitettävä ne ajat, jotka isä hoitaa lasta eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Isän on ilmoitettava välittömästi kansaneläkelaitoksen toimistoon, jos hän ei enää osallistu lapsen hoitoon. (19.12.2002/1154)

Jos vakuutettu ryhtyy äitiysraha-, erityisäitiysraha- tai vanhempainrahakaudella ansio- tai muuhun kodin ulkopuolella suoritettavaan työhön, hänen on ilmoitettava tästä kansaneläkelaitoksen toimistoon hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä. Samoin ilmoitus on tehtävä, jos vanhempainraha maksetaan molempien vanhempien työssäoloajalta isälle. Vakuutetun on ilmoitettava välittömästi myös muista erityisäitiysrahan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä osittaisen vanhempainrahan maksamiseen vaikuttavista muutoksista. Kansaneläkelaitoksen toimisto voi myös määrätä vakuutetun esittämään näistä selvityksen. (19.12.2002/1154)

6 momentti on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

18 a § (19.12.2002/1154)

Haettaessa vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa sillä perusteella, että vakuutettu on ottanut lapsen hoitoonsa tarkoituksenaan ottaa hänet ottolapsekseen, vakuutetun on esitettävä tästä sosiaalilautakunnan tai lapseksiottamisesta annetun lain (153/85) 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun ottolapsitoimiston antama todistus. Hakemuksessa on selvitettävä ajat, jotka vakuutettu osallistuu lapsen hoitoon eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Lapsen hoidon keskeytymisestä on ilmoitettava välittömästi kansaneläkelaitoksen toimistoon. Muilta osin ilmoitusvelvollisuudesta ja vanhempainrahan sekä osittaisen vanhempainrahan maksamisesta on voimassa, mitä 18 §:ssä on säädetty.

Jos lapsen äiti luovuttaa pois lapsensa tarkoituksenaan antaa hänet ottolapseksi tai lapsi on otettu lastensuojelulain mukaisesti huostaan eikä äiti osallistu lapsen hoitoon, on sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan toimielimen tai edellä 1 momentissa mainitun toimiston maksutta ilmoitettava tästä viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon.

18 b § (28.12.1990/1325)

Jos lapsen äiti on tullut sairauden johdosta kykenemättömäksi hoitamaan lastaan sairausvakuutuslain 23 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai hän on kuollut, vanhempainraha maksetaan lapsen isälle maksukausittain jälkikäteen 25 arkipäivän erissä äidin sairastumispäivää ja sitä seuraavien yhdeksää arkipäivää seuraavasta tai äidin kuolinpäivää seuraavasta arkipäivästä lukien. Tällöin ilmoitus vanhempainrahan maksamiseksi isälle on tehtävä kirjallisesti viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon. Muilta osin ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 18 §:ssä on säädetty. (19.12.2002/1154)

Jos lapsen isä ei vastaa lapsen huollosta, on lapsen huollosta vastaavasta vakuutetusta soveltuvin osin voimassa, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty lapsen isästä. Jos sairausvakuutuslain 21 §:n 4 momentissa tarkoitettu vakuutettu kuolee vanhempainrahakauden aikana, sovelletaan vakuutetun puolisoon tai muuhun lapsen huollosta vastaavaan vakuutettuun, mitä tässä pykälässä on säädetty lapsen isästä.

Jos lapsen isä luovuttaa pois lapsensa tarkoituksenaan antaa hänet ottolapseksi, on sosiaalilautakunnan tai 18 a §:n 1 momentissa mainitun toimiston maksutta ilmoitettava tästä viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon. (19.12.2002/1154)

19 § (29.12.1989/1314)

1 momentti on kumottu A:lla 24.3.1995/420.

2 momentti on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

3 momentti on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

20 §

1 momentti on kumottu L:lla 30.12.2003/1325.

Jos korvauksen saaja kuolee, kuolinpesän hoitaja on oikeutettu kuolinpesän puolesta hakemaan ja nostamaan korvauksen.

21 § (20.7.1973/630)

Jos vakuutettu on määrätty sairausvakuutuslain 31 §:n 1 momentin mukaisesti tutkimukseen, on hänellä oikeus saada korvaus tutkimuksesta aiheutuneista kustannuksista sekä matkakustannusten korvausta, päivärahaa, yömatkarahaa ja majoittumiskorvausta sen mukaan kuin kansaneläkelaitos määrää. Jos vakuutettu välttämättä on tarvinnut saattajan, korvataan hänelle matkasta aiheutuneet kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin vakuutetulle. (20.12.1996/1215)

Sitä aikaa, jonka vakuutettu on tutkimuksia varten ollut otettuna sairaalaan, ei lueta päivärahaan, yömatkarahaan eikä majoittumiskorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi.

Paikallistoimiston on ennen 1 momentissa mainitun määräyksen antamista kuultava asiassa asianomaista asiantuntijalääkäriä. (20.12.1996/1215)

22 §

Vakuutetulla katsotaan olevan varsinaisen asuntonsa ja kotinsa siinä kunnassa, missä hän tosiasiallisesti asuu.

22 a § (24.3.1995/420)

Sairausvakuutuslain 30 b §:ssä mainitusta kunnan tilityksestä tulee käydä ilmi lain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettujen korvausten määräämiseksi tarvittavat tiedot.

5 LUKU

Paikallishallinto

23 § (13.12.1974/916)

23 § on kumottu A:lla 13.12.1974/916.

24 § (9.8.2002/696)

24 § on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

25 § (20.12.1996/1215)

25 § on kumottu A:lla 20.12.1996/1215.

26 § (13.12.1974/916)

26 § on kumottu A:lla 13.12.1974/916.

27 § (30.12.1966/741)

Kansaneläkelaitoksen tulee ennen marraskuun loppua antaa kirjallinen päätös sairausvakuutuslain 61 §:n 3 momentin mukaisesti sairausvakuutusrahaston varoista seuraavana vuonna työpaikkakassan käytettäväksi tulevan ennakon määrästä. Sen suuruutta vahvistettaessa on kassan sairausvakuutuslain mukaisien etuuksien suorittamiseen tarvittavaa määrää korotettava kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi yhdellä kymmenesosalla etuuksien määrästä. Kassan on päätöstä varten annettava tarvittavat tiedot kansaneläkelaitokselle lokakuun loppuun mennessä.

Kansaneläkelaitoksen tulee kunkin vuoden tammikuun aikana pitää huolta siitä, että työpaikkakassan käytettävänä on 1 momentin mukainen kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi tarkoitettu määrä sekä kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suorittaa kassalle sellainen määrä, että sen yhdessä kassan etuuksien suorittamista varten aikaisemmin saamien, käyttämättä olevien määrien kanssa katsotaan riittävän saman kuukauden aikana maksettaviin etuuksiin. Jos kassan saamat määrät eivät riitä sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamiseen, kansaneläkelaitos antaa kassalle viipymättä tarvittavan määrän. Jos ennakon mukainen vuotuismäärä osoittautuu liian pieneksi tai suureksi, on ennakon määrää tarkistettava vastaavasti. Lisäksi kansaneläkelaitoksen tulee kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suorittaa kassalle yksi kahdestoistaosa kassan hallintokuluja varten vahvistetusta määrästä.

Kassan on annettava 2 momentin mukaisia suorituksia ja ennakon tarkistamista varten tarpeelliset tiedot kansaneläkelaitokselle. Kassan tulee niin ikään antaa kansaneläkelaitokselle sen pitämää sairausvakuutustilastoa varten tarvittavat tiedot.

28 § (30.12.1966/741)

Työpaikkakassan tulee tehdä kultakin kalenterivuodelta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä tilitys kansaneläkelaitokselta 27 §:n mukaisesti sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamista varten saamistaan varoista ja palauttaa liikaa saamansa määrä helmikuun loppuun mennessä. Mikäli kassan saamat varat eivät ole riittäneet sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin, kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan samoin helmikuun loppuun mennessä.

Hallintokuluihin tuleva määrä tarkistetaan sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

29 §

Hyväksyessään avustuskassalain (471/42) alaisen avustuskassan sairausvakuutuslain mukaiseksi työpaikkakassaksi kansaneläkelaitoksen tulee samalla määrätä se ajankohta, jona kassan sairausvakuutuslain mukaisen toiminnan tulee alkaa. Tätä ajankohtaa ei saa määrätä kolmea kuukautta myöhemmäksi hyväksymispäätöksen antamisesta, kuitenkin siten, että kassan toiminta voi alkaa aikaisintaan siitä hetkestä, jolloin se on merkitty avustuskassalain mukaiseen rekisteriin.

Sairausvakuutuslain mukaisen toimintansa aloittavan kassan tulee saadakseen lain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetun suorituksen toimittaa kansaneläkelaitokseen ennen toimintansa alkamista 27 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Nämä saatuaan kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä antaa kirjallinen päätös kassan käytettäväksi tulevan ennakon määrästä. Ennakon suorittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 2 momentissa on säädetty. (30.12.1966/741)

6 LUKU

Aluehallinto

30-33 §

30-33 § on kumottu A:lla 13.12.1974/916.

34 §

Sairausvakuutuslautakunnan puheenjohtajan tehtävänä on:

1) kutsua kokoon sairausvakuutuslautakunta sekä huolehtia asioiden esittelystä ja pöytäkirjan pitämisestä lautakunnassa; ja

2) huolehtia siitä, että asiat lautakunnassa joutuisasti käsitellään sekä että lautakunnan päätökset viipymättä toimitetaan hakijalle ja sairausvakuutustoimistolle.

Sosiaalivakuutuslautakunnan kokouksista pidettävään pöytäkirjaan on merkittävä:

1) kokouksen päivämäärä, sen alkamis- ja päättymisaika sekä kokouspaikka;

2) kokouksessa saapuvilla olleet jäsenet;

3) kokouksessa käsitellyt asiat, siinä tehdyt päätökset ja suoritetut äänestykset sekä eriävät mielipiteet; sekä

4) esteellisyydet ja muut tarpeellisiksi katsotut seikat.

(20.12.1996/1215)

Sairausvakuutuslautakunnassa on yksi tai useampia esittelijöitä, joiden tulee olla suorittanut oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman lainopillisen tutkinnon.

Sairausvakuutuslautakunnan päätöksen allekirjoittaa esittelijä, joka myös toimii lautakunnan sihteerinä.

7 LUKU

Keskushallinto

35 § (18.4.1975/266)

35 § on kumottu A:lla 18.4.1975/266.

36 § (13.12.1974/916)

36 § on kumottu A:lla 13.12.1974/916.

37 §

Sairausvakuutusasiain neuvottelukunnan tehtävänä on:

1) edistää ja kehittää sairausvakuutuksen toteuttamiseen osallistuvien keskinäistä yhteistyötä;

2) tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa sille lausuntoja sairausvakuutusta koskevien selvitysten ja tutkimusten suorittamiseksi; sekä

3) tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa sille lausuntoja sairausvakuutuslain soveltamista ja sairausvakuutuksen kehittämistä koskevista asioista.

(28.6.1991/992)

Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa sihteeri sekä kuulla asiantuntijoita. Sihteerille ja asiantuntijoille maksettavat palkkiot vahvistaa kansaneläkelaitoksen hallitus neuvottelukunnan esityksestä.

Neuvottelukunnan toiminnasta johtuvat kustannukset suoritetaan sairausvakuutusrahaston varoista.

38 §

Sairausvakuutukseen liittyvien lääketieteellisten kysymysten käsittelyä varten kansaneläkelaitoksen hallitus asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan, jossa on puheenjohtaja ja enintään viisitoista jäsentä. Neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina sairausvakuutuksen toteuttamisen kannalta tärkeimmät lääketieteen erikoisalat sekä riittävä määrä sairausvakuutuksen käytännölliseen toteuttamiseen perehtyneitä lääkäreitä. Jäseniä määrättäessä on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Helsingin, Turun ja Oulun yliopiston lääketieteelliset tiedekunnat ja lääkäreitä edustava järjestö tulevat neuvottelukunnassa edustetuiksi. (27.11.1992/1147)

Neuvottelukunta voi jakaantua jaostoihin. Jaostojen työnjaosta päättää kansaneläkelaitoksen hallitus neuvottelukunnan esityksestä.

Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa itselleen sihteeri ja kuulla asiantuntijoita. Kansaneläkelaitoksen hallitus vahvistaa neuvottelukunnan puheenjohtajalle, jäsenille, sihteerille ja asiantuntijoille maksettavan palkkion. Neuvottelukunnan toiminnasta johtuvat kustannukset suoritetaan sairausvakuutusrahaston varoista.

39 § (17.8.2001/731)

39 § on kumottu L:lla 17.8.2001/731.

40 § (18.12.1998/1045)

Kansaneläkelaitoksen on vuosittain viimeistään kesäkuun 15 päivänä lähetettävä asianomaiselle ministeriölle arvio sairausvakuutusrahastoon seuraavana vuonna suoritettavan sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrästä. Arviota tulee tarkistaa, jos sen perusteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisena takuusuorituksen ennakkona määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa valtion kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Ennakko tulee välittömästi tarkistaa, jos sen määrä on olennaisesti muuttunut. Sairausvakuutusrahaston rahoituksen turvaamiseksi tai, jos vuotuinen ennakko olennaisesti muuttuu, ennakko voidaan jaksottaa edellä säädetystä poiketen.

Asianomaisen ministeriön tulee suorittaa 2 momentissa tarkoitettu takuusuorituksen ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ensimmäisenä päivänä.

40 a § (18.12.1998/1045)

Sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrä vahvistetaan kansaneläkelaitoksen tilinpäätöksen yhteydessä. Tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen asianomaiselle ministeriölle toimitetaan laskelma valtion takuusuorituksen määrästä. Maksettujen ennakoiden ja vahvistetun määrän erotus maksetaan tai palautetaan tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan kuukauden aikana.

41 § (18.12.1998/1045)

Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:n 2 momentin mukaisena ennakkona sairausvakuutusrahastoon kuukausittain määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvien vähimmäispäivärahakustannusten määrästä.

Asianomaisen ministeriön tulee suorittaa 1 momentissa tarkoitettu valtion osuuden ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden (maksukuukausi) ensimmäisenä päivänä.

Kansaneläkelaitoksen tulee ilmoittaa asianomaiselle ministeriölle kunakin kuukautena maksettu äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuneiden vähimmäispäivärahakustannusten määrä maksukuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivään mennessä. Tämän määrän ja suoritetun ennakon erotus otetaan huomioon maksukuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ennakon suorituksen yhteydessä.

41 a § (24.3.1995/420)

41 a § on kumottu A:lla 24.3.1995/420.

42 § (22.1.2004/47)

Verohallinto tilittää rajoitetusti verovelvollisilta perityt sairausvakuutusmaksut samoin kuin sairausvakuutuslain 34 §:n 3 momentissa tarkoitetun osuuden lähdeveron tuotosta Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutusmaksujen ja lähdeveron kertymisvuotta seuraavan vuoden kesäkuun vakuutusmaksutilityksen yhteydessä.

43 § (17.8.2001/731)

43 § on kumottu L:lla 17.8.2001/731.

8 LUKU

Erinäisiä säännöksiä

44 § (20.12.1996/1215)

Sosiaalivakuutuslautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen tulee ennen toimeen ryhtymistään vannoa yleisessä alioikeudessa säädetty virka- ja tuomarinvala sekä työpaikkakassan hallituksen puheenjohtajan ja jäsenen säädetty virkavala, jollei hän ole sellaista valaa aikaisemmin vannonut.

44 a § (18.12.1995/1511)

Paikallistoimiston tulee toimittaa sairausvakuutuslain 27 §:n 4 momentissa tarkoitettu ilmoitus muun korvauksen myöntäjälle eläketurvakeskuksen välityksellä välittömästi sen jälkeen, kun sanotussa momentissa säädetty 150 suorituspäivää on täyttynyt. Samalla tulee paikallistoimiston tiedottaa vakuutetulle annetusta ilmoituksesta sekä kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta. (20.12.1996/1215)

Kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta ei kuitenkaan tiedoteta, jos

1) työkyvyttömyys ilmeisesti päättyy kuukauden kuluessa 150 suorituspäivän päättymisestä;

2) vakuutettu on hakenut ammatillista kuntoutusta tai siihen liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta; tai

3) vakuutettu on hakenut sairausvakuutuslain 15 §:n 5 momentin mukaista kuntoutusrahaa tai ansionmenetyskorvausta.

Kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta on kuitenkin tiedotettava välittömästi, jos työkyvyttömyys jatkuu tai kuntoutusta tai kuntoutusrahaa koskeva hakemus hylätään.

45 § (9.8.2002/696)

45 § on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

46 §

Sairausvakuutuslautakunnan on, mikäli asia jää sen päätöksen varaan, palautettava asiakirjavihko takaisin asianomaiseen sairausvakuutustoimistoon siellä säilytettäväksi. Jos asia saatetaan edelleen tarkastuslautakunnan tutkittavaksi, sairausvakuutuslautakunnan tulee viipymättä lähettää asiakirjavihko ja ote pöytäkirjastaan edelleen tarkastuslautakunnalle.

47 § (15.12.1978/985)

Jos työsuojelutoimikunnan tai sen puuttuessa työsuojeluvaltuutetun sairausvakuutuslain 29 a §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto työterveyshuollon tai muun terveydenhuollon järjestämisestä tai toteuttamisesta on kielteinen, on kansaneläkelaitoksen varattava työterveyslaitokselle mahdollisuus lausunnon antamiseen asiassa ennen korvaushakemuksen ratkaisemista.

47 a § (28.6.1991/992)

47 a § on kumottu A:lla 28.6.1991/992.

48 § (9.8.2002/696)

48 § on kumottu L:lla 9.8.2002/696.

49 § (20.12.1996/1215)

Jos paikallistoimisto on päättänyt sairausvakuutuslain 68 §:n 2 tai 4 momentin nojalla hankittavaksi selvitystä sairaalalta tai muulta sairaanhoitolaitokselta taikka lääkäriltä, tulee selvityksen hankkimisen tapahtua aluetoimiston välityksellä.

49 a § (18.12.1970/788)

Sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien maksamisesta kertyneitä tilitositteita kansaneläkelaitos on velvollinen säilyttämään kolme vuotta sen tilivuoden päättymisestä, jonka tileihin tositteet kuuluvat.

50 § (20.12.1996/1215)

Mitä tässä asetuksessa säädetään kansaneläkelaitoksesta ja sen paikallistoimistosta, on soveltuvin osin voimassa myös työpaikkakassasta ja sen hallituksesta.

51 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1964, kuitenkin siten, että kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sairausvakuutuksen toimeenpanoa varten. Niiden kustannusten yleiset perusteet, jotka sairausvakuutuslain voimaantulosta annetun lain (365/63) 6 §:n 2 momentin mukaan korvataan valtion varoista, vahvistaa valtioneuvosto.

Verotoimistojen on 1 päivään elokuuta 1964 mennessä lähetettävä sairausvakuutustoimistoille 9 §:n 3 momentissa tarkoitetut luettelot vuonna 1963 toimitetusta verotuksesta.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.4.1964/229:
6.11.1964/538:

Tämän asetuksen 2 §:n 1 momentti tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1964.

21.1.1966/30:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1966.

30.12.1966/741:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.

28.8.1970/576:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1970.

18.12.1970/788:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971.

24.3.1972/233:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1972.

20.7.1973/630:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1973.

13.12.1974/916:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1975.

18.4.1975/266:
19.9.1975/743:
31.12.1975/1067:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1976, kuitenkin siten, että 8 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 9 §:n 2 momenttia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu vuoden 1977 jälkeiseen aikaan.

11.2.1977/159:
16.6.1978/493:
15.12.1978/985:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979 ja sitä sovelletaan sen voimaantulosta lukien järjestettävään tai toteutettavaan toimintaan.

23.1.1981/89:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.

18.9.1981/630:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.

Jos äidille maksettavan äitiysrahan maksukausi kohdistuu osaksi tämän asetuksen voimaantuloa edeltävään ja osaksi sen jälkeiseen aikaan, maksukausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 1981. Tällöin äidin äitiysrahan maksuerien lukumäärä ja maksukauteen sisältyvien arkipäivien lukumäärä voi poiketa siitä, mitä tämän asetuksen 18 §: ssa on säädetty.

9.10.1981/695:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1981

26.8.1983/720:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

11.1.1985/33:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1985.

Tätä asetusta sovelletaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan maksukausiin, jotka alkavat 1 päivänä helmikuuta 1985 tai sen jälkeen.

1.11.1985/835:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

14.11.1986/811:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

19.12.1986/983:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

31.12.1986/1046:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

30.10.1987/807:

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä marraskuuta 1987.

23.12.1987/1113:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

29.12.1989/1314:

Tämän asetuksen 16 § kumotaan ja 19 § tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Asetus tulee muilta osin voimaan 1 päivänä lokakuuta 1990, kuitenkin siten, että 40 §:n 2 momentin mukaisena valtion osuuden ennakkona erityishoitorahoista suoritetaan loka-, marras- ja joulukuussa 1990 yksi kolmasosa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Asetuksen 41 §:n 2 momentin säännös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 siten, että sitä sovelletaan ensimmäisen kerran tammikuussa 1991 suoritettavaa ennakkoerää maksettaessa.

28.12.1990/1325:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä asetusta sovelletaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan maksukausiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen.

22.2.1991/413:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

19.4.1991/717:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

28.6.1991/992:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

20.12.1991/1603:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992, ja sitä sovelletaan vuodelta 1990 toimitetussa verotuksessa todettuihin työtuloihin.

30.12.1991/1701:

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1991.

27.5.1992/471:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992. Asetusta sovelletaan päivärahaan, jota on haettu sanottuna päivänä tai sen jälkeen. Jos oikeus päivärahaan on alkanut ennen 1 päivää heinäkuuta 1992 ja jatkuu sen jälkeen, asetusta sovelletaan ensimmäisestä sanottuna päivänä tai sen jälkeen alkavasta maksukaudesta riippumatta siitä, milloin päivärahaa on haettu.

21.8.1992/793:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1992.

27.11.1992/1147:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1992.

22.12.1993/1492:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

ETA-sopimuksen liite II: neuvoston direktiivi (89/105/ETY)

30.12.1993/1554:
30.12.1993/1624:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

15.7.1994/650:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994.

14.12.1994/1180:
29.12.1994/1409:
24.3.1995/420:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

18.12.1995/1511:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. Asetuksen 10 §:n 2 momenttia sovelletaan, jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa asetuksen tultua voimaan.

19.12.1995/1610:
20.12.1996/1215:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

11.7.1997/684:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1997. Asetuksen 2 §:n 6 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1999.

9.10.1998/734:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

18.12.1998/1045:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

23.12.1999/1275:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2000.

28.12.2000/1294:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

14.6.2001/511:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.

Lain 33 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 määrättävään vakuutetun sairausvakuutusmaksuun. Lain 33 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä sairausvakuutusmaksua vuodelta 2003 kuitenkin siten, että ennakkoperinnässä näitä säännöksiä noudatetaan ensimmäisen kerran vuonna 2004.

Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisenä aikana, 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläkelakien mukaista työtuloa sovelletaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan perusteena arvioitaessa työtuloja sairausvakuutuslain 17 §:ssä ja sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 10 §:ssä säädetyllä tavalla.

Tällä lailla kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen 8 § ja 9 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 8 § asetuksissa 630/1973, 1067/1975 ja 650/1994 sekä 9 §:n 2 momentti asetuksessa 1215/1996.

Tämän lain 16 §:ssä säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1996 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua indeksilukua.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 55/2001, StVM 11/2001, EV 48/2001

9.8.2001/710:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2001 ja sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2001 lukien.

17.8.2001/731:

HE 10/2001, StVM 20/2001, EV 88/2001

20.9.2001/799:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2001.

8.11.2001/958:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002

Ennen tämän asetuksen voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

9.8.2002/696:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 13 a §, 18 §:n 6 momentti, 19 §:n 2 ja 3 momentti sekä 24, 45 ja 48 §, sellaisina kuin niistä ovat 13 a § asetuksessa 30/1966, 18 §:n 6 momentti ja 48 § asetuksessa 717/1991, 19 §:n 2 momentti asetuksessa 420/1995 ja 3 momentti asetuksessa 1314/1989 sekä 24 § asetuksessa 1325/1990.

HE 9/2002, StVM 16/2002, EV 96/2002

19.12.2002/1154:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

30.12.2003/1325:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 20 §:n 1 momentti.

HE 160/2003, StVM 29/2003, EV 125/2003

22.1.2004/47:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2004.

Asetusta sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2004 ja sen jälkeen suoritettaviin sairausvakuutusmaksuihin ja lähdeveroihin.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.