Seurattu SDK 476/2016 saakka.

26.6.1959/279

Liikennevakuutuslaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 17.6.2016/460, joka on voimassa 1.1.2017 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleisiä säännöksiä

1 §

Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan. Valtion omistaman ajoneuvon aiheuttama liikennevahinko korvataan valtion varoista, niin kuin valtio olisi antanut vakuutuksen.

Sellaisen moottoriajoneuvon, jonka pysyvä kotipaikka on muualla kuin Suomessa, liikennevakuutuksen perusteella ei korvata tämän lain mukaan kuljettajan tai omistajan henkilövahinkoa, ellei 15 §:stä muuta johdu. (16.4.1993/361)

Tämän lain mukaan korvataan myös Suomessa liikennevakuutettavan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä muualla Euroopan talousalueella aiheutunut liikennevahinko, jollei vahingon tapahtumamaassa voimassa oleva liikennevahingon korvaamista koskeva lainsäädäntö edellytä tätä parempaa vakuutusturvaa. Vastaavasti korvataan myös sellainen liikennevahinko, joka on sattunut läpikuljettavalla alueella välittömällä matkalla Euroopan talousalueen jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Jos mikään kansallinen toimisto ei ole vastuussa läpikuljettavasta alueesta, liikennevahinko korvataan sen jäsenvaltion voimassa olevan liikennevahingon korvaamista koskevan lainsäädännön mukaan, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka. (29.12.1994/1493)

Jos liikennevahingon on Suomessa aiheuttanut sellainen ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa, voidaan vahinko korvata tämän jäsenvaltion lain mukaan, jos sen edellyttämä vakuutusturva on Suomen lainsäädäntöä parempi. (16.4.1993/361)

Ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan tässä laissa sen valtion aluetta, jossa ajoneuvossa oleva rekisterikilpi on myönnetty. Jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan sen valtion aluetta, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu. Jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan sen valtion aluetta, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka. Jos rekisterikilpi on väärä tai laiton, ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla tarkoitetaan kuitenkin sen valtion aluetta, jossa liikennevahinko on sattunut. (29.6.2007/742)

Vastavuoroisuuden perusteella voidaan asetuksella säätää, että tietyssä valtiossa aiheutunut liikennevahinko korvataan tämän lain mukaan. (16.4.1993/361)

2 §

Moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä:

1 kohta on kumottu L:lla 16.4.1993/361. (16.4.1993/361)

2) kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään maatilatalouden työhön tai olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen; (5.12.1974/898)

3) kun se on säilytettävänä tai korjattavana autovajassa tai korjaamossa tahi muussa liikenneväylistä erillään olevassa paikassa; eikä (5.12.1974/898)

4) kun sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu-, harjoitus- tai kokeilutarkoituksiin. (5.12.1974/898)

3 §

Moottoriajoneuvo tämän lain mukaan on maata kiskoitta kulkemaan tarkoitettu konevoimainen kulkuväline tai työkone, niin myös kulkuneuvo, joka on rakennettu liikkumaan vain sellaiseen kulkuvälineeseen tai työkoneeseen kytkettynä. Asetuksella voidaan kuitenkin määrätä, ettei moottoriajoneuvona pidetä kulkuvälinettä tai työkonetta, jonka paino tai nopeus on vähäinen, eikä kevyttä hinattavaa kulkuneuvoa.

3 a § (5.12.1974/898)

Mitä tässä laissa säädetään moottoriajoneuvon omistajasta, koskee myös toisen pysyvään hallintaan luovutetun moottoriajoneuvon haltijaa.

2 LUKU

Liikennevahingon korvaaminen

4 §

Liikennevahinko korvataan, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, vaikkakaan kukaan ei henkilökohtaisesti ole vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.

5 § (16.4.1993/361)

Vahinkoa ei korvata moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, kun se on kohdistunut:

1) kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä tämän moottoriajoneuvon ollessa liikkumattomana ajoneuvon omistajaan, kuljettajaan tai muuhun henkilöön, joka suorittaa tässä tarkoitettua työtä;

2) kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä sen kohteena olevaan omaisuuteen taikka tähän toimintaan osalliseen toiseen moottoriajoneuvoon;

3) liikenneväylällä valvonnatta olleeseen muuhun eläimeen kuin poroon, ellei ajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja ole tahallisesti tai tuottamuksellaan aiheuttanut vahinkoa; tai

4) tässä moottoriajoneuvossa olleeseen omaisuuteen taikka ajoneuvon omistajan tai kuljettajan muuhunkaan omaisuuteen; siitä korvataan kuitenkin matkustajan yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittuminen.

6 §

Liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Oikeutta korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ei kuitenkaan ole, jos henkilövahinko on ollut vähäinen, eikä vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:ää sovelleta 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. (16.6.2004/510)

2 momentti on kumottu L:lla 16.6.2004/510.

Moottoriajoneuvon vahingoittumisesta omistajalla on oikeus saada korvaukseksi joko korjauskustannus tai sitä vastaava määrä tahi, kun moottoriajoneuvo on tuhoutunut tai sitä ei voida kohtuullisin kustannuksin korjata, sillä välittömästi ennen vahingon tapahtumista ollut käypä arvo, jolloin vahingoittunut tai tuhoutunut ajoneuvo on luovutettava korvauksen maksajalle.

Jos moottoriajoneuvon omistaja tai kuljettaja saa tai hänellä on oikeus saada omistamansa tai kuljettamansa ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneesta henkilövahingosta korvausta tapaturmavakuutuslain nojalla, korvataan tämän lain nojalla mainitun ajoneuvon liikennevakuutuksesta vain se osa vahingosta, jota ei korvata tapaturmavakuutuslain mukaan. (8.6.1964/310)

Liikennevahingosta johtuvan sairaanhoidon kustannusten korvaamisesta säädetään lisäksi tämän lain 6 a ja 6 b §:ssä. (30.12.2004/1360)

6 a § (30.12.2004/1360)

Vahingoittuneella on oikeus saada korvaus vamman tai sairauden johdosta tarpeellisesta sairaanhoidosta, jota annetaan tarpeettomia kustannuksia välttäen kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain (1062/1989) ja terveydenhuoltolain (1326/2010) perusteella julkisena terveydenhuoltona, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettuna palveluna tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos vakuutusyhtiö on antanut maksusitoumuksen hoidon korvaamisesta siten kuin jäljempänä säädetään. (30.12.2010/1344)

Vakuutusyhtiöllä on oikeus maksusitoumuksella valita vahingoittuneen vamman tai sairauden edellyttämä hoitopaikka. Hoitopaikan on oltava sellainen, jossa vahingoittunut saa liikennevahingon aiheuttaman vamman tai sairauden edellyttämän hoidon. Vakuutusyhtiön on viipymättä ilmoitettava antamastaan maksusitoumuksesta vahingoittuneelle tai tämän edunvalvojalle sekä julkisen terveydenhuollon toimintayksikölle, jossa vahingoittunutta hoidetaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksusitoumusta ei kuitenkaan vaadita ensimmäiseen lääkärin vastaanottokäyntiin ja siihen välittömästi liittyviin vähäisiin hoitotoimenpiteisiin. Vähäisellä hoitotoimenpiteellä tarkoitetaan tavanomaista, vastaanottokäynnin yhteydessä tehtävää röntgentutkimusta, kipsausta, sidontaa tai muuta näihin rinnastettavaa toimenpidettä. Maksusitoumusta ei vaadita myöskään kiireelliseen sairaanhoitoon, joka on välttämätöntä vammasta tai sairaudesta vahingoittuneen terveydelle aiheutuvan välittömän uhan vuoksi.

6 b § (30.12.2004/1360)

Tämän lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta julkisena terveydenhuoltona annetusta hoidosta suoritetaan vahingoittuneelle korvauksena häneltä hoidosta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) perusteella peritty asiakasmaksu. Jollei tässä laissa toisin säädetä, vakuutusyhtiön on lisäksi suoritettava sairaanhoitopalvelun järjestävälle kunnalle tai kuntayhtymälle hoidon tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 a §:n mukaan määräytyvä maksu.

Tämän lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaisena palveluna annetusta ja itsenäisenä ammatinharjoittajana annetusta hoidosta suoritetaan korvaus maksusitoumuksen mukaan.

Jos 2 momentissa tarkoitettu hoito koskee 6 a §:n 3 momentin mukaista kiireellistä hoitoa taikka ensimmäistä lääkärissäkäyntiä ja siihen välittömästi liittyviä vähäisiä hoitotoimenpiteitä, korvaus suoritetaan aiheutuneiden tarpeellisten kustannusten mukaan. Kiireellisestä hoidosta sekä ensimmäisestä lääkärissäkäynnistä ja siihen liittyvistä vähäisistä hoitotoimenpiteistä julkisessa terveydenhuollossa suoritetaan korvaus 1 momentin mukaan.

Jos vahingoittuneen hoitoa jatketaan muussa kuin maksusitoumuksen mukaisessa hoitopaikassa, vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan hoidosta sen kustannuksen, jonka vahingoittunut olisi itse joutunut maksamaan vastaavasta hoidosta julkisena terveydenhuoltona sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan.

Jos sairaanhoitoa julkisena terveydenhuoltona antava terveydenhuollon toimintayksikkö laiminlyö sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 b §:n 1 momentissa tarkoitetun hoidon aloittamista koskevan ilmoituksen tekemisen määräajassa, vakuutusyhtiö on velvollinen maksamaan mainitun lain 13 a §:n mukaan määräytyvän maksun kunnalle tai kuntayhtymälle vasta hoidosta, jota annetaan sen jälkeen, kun ilmoitusvelvollisuus on täytetty.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 a §:n 1 momentissa tarkoitettua maksua ei suoriteta liikennevahingon aiheuttaman vamman tai sairauden vuoksi annetusta pysyvästä ympärivuorokautisesta laitoshoidosta. Laitoshoitoa ei voida katsoa pysyväksi, ennen kuin hoito on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kolmen kuukauden ajan.

7 § (20.12.2002/1144)

Jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Omaisuusvahingosta suoritettavaa korvausta voidaan vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen perusteella kohtuuden mukaan alentaa tai se evätä ottaen huomioon vahinkoa kärsineen viaksi jäävä syyllisyyden määrä ja muut olosuhteet.

Jos henkilö- tai omaisuusvahinko on aiheutunut vahinkoa kärsineen ollessa luvattomasti käyttöön otetussa ajoneuvossa ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää käyttöönoton luvattomuudesta, hänelle suoritetaan korvausta sen ajoneuvon liikennevakuutuksesta vain erityisestä syystä.

Jos joku on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, suoritetaan korvausta sen ajoneuvon liikennevakuutuksesta vain erityisestä syystä.

Jos joku on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena muutoin kuin 4 momentissa mainituissa tapauksissa, voidaan henkilövahingosta hänelle suoritettavaa korvausta alentaa sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.

Jos henkilövahinko on syntynyt ajoneuvon ollessa liikkumattomana eikä se ole tapahtunut ajoneuvon pysähtymisen tai liikkeelle lähtemisen yhteydessä, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan kuin vahinkoa kärsineen osuus vahinkoon ja muut vahinkoon vaikuttaneet olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

8 §

Milloin moottoriajoneuvon aiheuttama liikennevahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan ajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, ei vahinkoa korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut sen omistajan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta taikka siitä, että ajoneuvon kulku tai sijoitus oli liikennesääntöjen vastainen tahi että ajoneuvo oli puutteellisessa kunnossa.

Jos myös sillä puolella, jolle vahinkoa tuli, oli tuottamusta tai muu 1 momentissa mainittu olosuhde, määrätköön oikeus huomioon ottaen kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, missä määrin ja kenelle korvausta on suoritettava. Henkilöön kohdistuneesta vahingosta on kuitenkin suoritettava korvaus sen mukaan, mitä 7 §:ssä säädetään.

9 §

Omaisuuteen kohdistuneesta yhdestä liikennevahingosta tai välittömästi toinen toiseensa liittyvästä useammasta liikennevahingosta yhteensä suoritetaan korvausta enintään 3 300 000 euroa kutakin vahingosta vastuussa olevaa liikennevakuutusta kohden. (30.12.1998/1211)

Jos 1 momentissa säädetty enimmäismäärä ei riitä täyteen korvaukseen, jaetaan se korvattavien vahinkojen suuruuden osoittamassa suhteessa. Milloin liikennevahinkojen johdosta tehtyjen korvausvaatimusten tultua ratkaistuksi osoittautuu, että jollakulla, joka ei ole saanut korvausta, on siihen oikeus, korvattakoon hänen vahinkonsa siinäkin tapauksessa, että korvauksen enimmäismäärä siten ylitetään, ei kuitenkaan suuremmalla määrällä, kuin hän olisi saanut, jos hän alun perin olisi ollut korvauksensaajien joukossa.

Tässä pykälässä säädettyä euromäärää voidaan asetuksella muuttaa yleisessä hintatasossa tapahtunutta kehitystä vastaavasti. (30.12.1998/1211)

10 § (16.4.1993/361)

Jos liikennevahingon sattuessa moottoriajoneuvoa varten ei ollut säädettyä vakuutusta tai jos ei ole saatu selville, mikä ajoneuvo vahingon on aiheuttanut, vahingosta vastaa Liikennevakuutuskeskus niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen. Tuntemattoman ajoneuvon aiheuttaman vahingon korvaa Liikennevakuutuskeskus kuitenkin vain, jos vahinko on henkilövahinko taikka vahinko on omaisuusvahinko, joka on aiheutunut merkittävän henkilövahingon yhteydessä, tai on kohdistunut kavio- tai sorkkaeläimeen. (29.6.2007/742)

Jos vahinko on kohdistunut vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneeseen vahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon omistajaan, ei liikennevakuutuskeskus ole siitä vastuussa. Samoin keskus ei ole vastuussa vahingosta, jos vahinko on kohdistunut vahingon aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajaan ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei ajoneuvoa varten ollut säädettyä vakuutusta.

Jos joku tieliikenteessä tapahtuneen liikenneonnettomuuden johdosta on joutunut sellaiseen tilaan, että on välttämätöntä heti kuljettaa hänet saamaan hoitoa, on liikennevakuutuskeskus, jos kuljetukseen on käytetty moottoriajoneuvoa, velvollinen suorittamaan korvauksen kuljetuskustannuksista sekä kuljettamisesta johtuneesta moottoriajoneuvon ja vahingoittunutta kuljetuksen yhteydessä auttaneen henkilön vaatteiden vahingoittumisesta ja likaantumisesta. Tämä korvausvelvollisuus ei koske ajoneuvoa kuljetuksen aikana ehkä kohdannutta muuta vahinkoa.

Liikennevakuutuskeskus vastaa vahingosta, jonka 15 §:n 4 momentin mukaisesti vakuutettu ajoneuvo on aiheuttanut. (3.12.1999/1130)

10 a § (29.6.2007/742)

Jos Suomessa sattuneen liikennevahingon on aiheuttanut moottoriajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa ja jota varten ei ole säädetty velvollisuutta ottaa liikennevakuutusta, valtio vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ajoneuvo on aiheuttanut liikennevahingon muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, Liikennevakuutuskeskus vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.

Jos Suomessa sattuneen liikennevahingon on aiheuttanut moottoriajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa ja jota varten ei kyseisessä valtiossa ole säädetty velvollisuutta ottaa liikennevakuutusta, Liikennevakuutuskeskus vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.

Tässä pykälässä tarkoitettuun korvausvastuuseen sovelletaan lisäksi, mitä 10 §:n 2 momentissa säädetään.

Tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa valtiota edustaa Valtiokonttori.

3 LUKU

Korvauksen vaatiminen liikennevahingosta

11 § (13.3.2009/146)

Tämän lain mukainen korvauskanne on pantava vireille riita-asioista voimassa olevassa järjestyksessä asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa.

Joka ei ole pannut kannettaan vireille 1 momentissa säädetyssä ajassa, menettää oikeutensa tämän lain mukaiseen korvaukseen. Sama vaikutus kuin kanteen nostamisella on kuitenkin sillä, että asianomaiselle liikennevakuutusyhtiölle mainitussa momentissa säädetyn ajan kuluessa todistettavasti tehdään liikennevahingosta kirjallinen ilmoitus, joka sisältää tiedon vahingon paikasta ja ajasta sekä vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan.

11 a § (21.12.2001/1380)

Vahingonkärsineellä on oikeus vaatia tämän lain perusteella korvausta suoraan vakuutuksenantajalta.

12 §

Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeltä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvaus vahingonkärsineelle maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista sekä korvauksen korotusta ja viivästyskorkoa siten kuin 12 a §:ssä säädetään. (21.12.1984/941)

Tässä pykälässä mainittua korvausvaatimusta älköön otettako tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kieltäytymisestään vakuutusyhtiön on annettava kirjallinen todistus.

12 a § (21.12.1984/941)

Tämän lain mukaisen henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavan korvauksen viivästyessä vakuutusyhtiön on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- ja eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. (3.3.1995/324)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu korvauksen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.

Milloin korvausta ei ole voitu vahingonkärsineestä johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutusyhtiön tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 5,5 euroa, ei ole maksettava. Määrä tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain (395/1961) 7 b §:ssä säädetyn palkkakertoimen mukaan. Tarkistettu euromäärä pyöristetään lähimpään kymmeneen senttiin. (22.12.2005/1098)

Omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta suoritettavalle korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa noudattaen vastaavasti, mitä korkolaissa (633/82) on säädetty viivästyskorosta korvausvelalle. Korkolain säännöksistä ei kuitenkaan voida poiketa viivästyskorkoon oikeutetun vahingoksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutusyhtiöille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta.

Työntekijäin eläkeL 395/1961 on kumottu L:lla 396/2006. Ks. Työntekijän eläkeL 395/2006 96 §. Palkkakerroin on 1,363 vuonna 2015. Ks. STMa työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen antamisesta 839/2014. KorkoL 633/1982 4 §:n 3 mom. ei ole enää voimassa. L 340/2002 voimaantulosäännöksen mukaan, jos muualla lainsäädännössä viitataan korkolain 4 §:n 3 momenttiin, on kyseisen säännöksen asemesta noudatettava korkolain 4 §:n 1 momenttia.

13 §

Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö, joka on kieltäytynyt suorittamasta siltä vaadittua vahingonkorvausta, on kutsuttava kuultavaksi 12 §:ssä tarkoitettuun oikeudenkäyntiin kirjallisesti niin kuin haasteen tiedoksiantamisesta on säädetty. Kutsuaika on vähintään neljätoista päivää. Kutsun tulee sisältää tieto myös vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan sekä moottoriajoneuvon omistajasta ja tunnusmerkistä.

Vakuutusyhtiöllä on muutoksenhakuoikeus.

14 §

Jos vahingonkärsineellä on saman liikennevahingon johdosta oikeus saada korvausta kahdesta tai useammasta liikennevakuutuksesta, vastaavat vakuutusyhtiöt siitä kukin omasta ja toistensa puolesta. Keskenään vakuutusyhtiöiden on otettava osaa korvauksen suorittamiseen sen mukaan kuin ilmenneeseen tuottamukseen ja muihin vahingon aiheuttaneisiin seikkoihin katsoen on kohtuullista, kuitenkin niin, että jos vahinko on johtunut yksinomaan toisen ajoneuvon puutteellisuudesta tai sen puolella olevasta tuottamuksesta sellaisten seikkojen käymättä selville toisen tai toisten ajoneuvojen osalta, korvaus jää suoritettavaksi ensiksi mainittua ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta.

3 a luku (21.12.2001/1380)

Eräiden ulkomailla tapahtuneiden liikennevahinkojen korvaaminen

14 a § (21.12.2001/1380)

Jos suomalainen vakuutusyhtiö tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettu kolmannen maan vakuutusyhtiö aikoo harjoittaa tämän lain mukaista vakuutusta Suomessa tai suomalainen vakuutusyhtiö aikoo harjoittaa muuta vahinkovakuutusluokkaan 10 kuuluvaa vakuutusta kuin rahdinkuljettajan vastuuvakuutusta muussa ETA-valtiossa, yhtiön on nimettävä korvausedustaja jokaiseen muuhun ETA-valtioon.

Korvausedustajan tehtävänä on liikennevahingoista johtuvien korvausvaatimusten käsittely ja selvittely, kun

1) liikennevahinko on sattunut muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jäljempänä ETA-valtio, kuin siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka, tai sellaisessa kolmannessa maassa, jonka moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kansallinen toimisto on liittynyt vihreän kortin järjestelmään ja vahingonkärsineellä on asuinpaikka ETA-valtiossa; tai

2) liikennevahinko on aiheutunut sellaisen ajoneuvon käytöstä, jota varten on vakuutus muussa ETA-valtiossa ja jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka.

Jäljempänä olevia 14 f–14 h ja 14 m §:n säännöksiä sovelletaan myös, kun 2 momentissa tarkoitettu liikennevahinko on aiheutunut sellaisen ajoneuvon käytöstä, jota varten on vakuutus tai jonka pysyvä kotipaikka on siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka.

Jäljempänä olevia 14 m §:n säännöksiä sovelletaan myös, kun liikennevahinko on sattunut muussa ETA-valtiossa kuin siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka, ja kun liikennevahingon on aiheuttanut ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tai muussa kolmannessa maassa.

14 b § (21.12.2001/1380)

Korvausedustajan on asuttava tai oltava sijoittautunut siihen ETA-valtioon, johon hänet on nimetty. Korvausedustaja voi toimia yhden tai useamman vakuutusyhtiön lukuun.

14 c § (21.12.2001/1380)

Edellä 14 a §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön on viipymättä toimitettava moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY, jäljempänä neljäs liikennevakuutusdirektiivi, 5 artiklassa tarkoitetuille, kaikkien ETA-valtioiden tietokeskuksille 14 a §:n perusteella nimeämiensä korvausedustajien nimet ja osoitteet sekä niiden muutokset.

14 d § (21.12.2001/1380)

Korvausedustajalla on oltava 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettujen korvausvaatimusten käsittelyä ja selvittelyä varten oikeus edustaa liikennevahingosta korvausvastuussa olevaa vakuutusyhtiötä ja suorittaa vahingosta johtuvat korvaukset.

Korvausedustajan on kyettävä suorittamaan 1 momentin mukaiset tehtävät sen ETA-valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka.

14 e § (21.12.2001/1380)

Edellä 14 a §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön tai sen korvausedustajan on kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksensa, korvattava 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettu liikennevahinko tai tehtävä perusteltu korvaustarjous, jos korvausvastuuta ei kiistetä ja jos vahinkojen suuruus on määritelty.

Jos korvausvastuu kiistetään osittain tai kokonaan tai se on epäselvä taikka jos vahinkojen suuruutta ei ole kokonaan määritelty, on vakuutusyhtiön tai sen korvausedustajan 1 momentissa mainitun ajan kuluessa annettava perusteltu vastaus korvausvaatimukseen.

Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa säädetty viivästyskorko.

Jos vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja ei noudata 1–3 momentissa tarkoitettuja säännöksiä, Finanssivalvonta voi ryhtyä Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) säädettyihin valvontatoimenpiteisiin vakuutusyhtiöitä kohtaan. (19.12.2008/902)

14 f § (21.12.2001/1380)

Liikennevakuutuskeskus toimii Suomessa neljännen liikennevakuutusdirektiivin 5 artiklassa tarkoitettuna tietokeskuksena.

14 g § (21.12.2001/1380)

Vahingonkärsineiden etujen turvaamiseksi ja tietojen nopean saatavuuden varmistamiseksi 14 a §:ssä tarkoitetuissa liikennevahinkotapauksissa Liikennevakuutuskeskus kerää ja jakaa tietoja, joilla on vaikutusta liikennevakuutuskorvauksen saamiseen, sekä avustaa näiden tietojen saamisessa siihen oikeutettuja.

Liikennevakuutuskeskuksen on 1 momentissa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi erityisesti järjestettävä seuraavien tietojen keruu ja jakelu:

1) Suomessa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisterinumerot;

2) liikennevakuutussopimusten numerot;

3) vakuutuksen päättymispäivämäärä, jos vakuutus on päättynyt;

4 kohta on kumottu L:lla 29.6.2007/742.

5) edellä 14 a §:ssä mainitut vakuutusyhtiöt ja niiden nimeämät korvausedustajat; ja

6) ajoneuvot, joita varten 15 §:n 1 momentin mukaan ei ole oltava liikennevakuutusta.

Liikennevakuutuskeskuksella on oikeus saada 2 momentissa tarkoitettujen tietojen hankinnasta tai ylläpitämisestä vastaavilta viranomaisilta tai vakuutusyhtiöiltä nämä tiedot siihen saakka, kunnes seitsemän vuotta on kulunut ajoneuvon poistamisesta rekisteristä tai vakuutussopimuksen päättymisestä.

14 h § (29.6.2007/742)

Liikennevakuutuskeskus pitää rekisteriä ETA-valtioissa toimivista vakuutusyhtiöiden korvausedustajista.

Liikennevakuutuskeskuksen on pyynnöstä annettava Suomessa asuvalle vahingonkärsineelle vahingon aiheuttaneen ajoneuvon omistajan tai rekisteröidyn haltijan nimi ja osoite.

Liikennevakuutuskeskuksen on pyynnöstä annettava Suomessa asuvalle vahingonkärsineelle tiedot vakuutusyrityksestä ja yrityksen osoitteesta, vakuutussopimuksen numerosta sekä vakuutusyrityksen Suomeen nimetystä korvausedustajasta ja tämän osoitteesta edellyttäen, että liikennevahinko on sattunut ETA-valtiossa tai vihreän kortin järjestelmään kuuluvassa valtiossa ja että liikennevahingon on aiheuttanut muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sijaitsevassa vakuutusyhtiössä vakuutettu ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa. Liikennevakuutuskeskuksella ei kuitenkaan ole velvollisuutta antaa tietoja liikennevahingosta, jonka sattumisesta on kulunut yli seitsemän vuotta.

Muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa asuvalla vahinkoa kärsineellä on oikeus saada Liikennevakuutuskeskukselta 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot, jos liikennevahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon pysyvä kotipaikka on Suomessa tai liikennevahinko on sattunut Suomessa. Lisäksi Liikennevakuutuskeskus voi edellyttää, että tässä momentissa tarkoitettu vahinkoa kärsinyt osoittaa, että hänellä on perusteltu syy 2 momentissa tarkoitettujen tietojen saamiseen.

Liikennevakuutuskeskuksen on toimittava yhteistyössä toisen ETA-valtion tietokeskuksen kanssa 2 momentissa mainittujen tietojen luovuttamiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselle tai vastaavien tietojen hankkimiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselta vahingonkärsineelle.

Jos vahingon aiheuttanut moottoriajoneuvo on vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta, Liikennevakuutuskeskuksen on vahingonkärsineen pyynnöstä toimitettava hänelle tieto siitä viranomaisesta, joka vastaa ajoneuvon aiheuttaman liikennevahingon korvaamisesta.

14 i § (21.12.2001/1380)

Liikennevakuutuskeskus toimii Suomessa neljännessä liikennevakuutusdirektiivissä tarkoitettuna korvauselimenä.

14 j § (21.12.2001/1380)

Vahingonkärsinyt, jolla on Suomessa asuinpaikka, voi 14 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa vahingoissa esittää korvausvaatimuksensa Liikennevakuutuskeskukselle,

1) jos sen ajoneuvon, jonka käytöstä vahinko aiheutui, vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja ei ole antanut perusteltua vastausta korvausvaatimuksen johdosta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt esitti korvausvaatimuksensa vakuutusyhtiölle tai sen korvausedustajalle; tai

2) jos vakuutusyhtiö on laiminlyönyt nimetä korvausedustajan Suomeen neljännen liikennevakuutusdirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti; korvausvaatimusta ei kuitenkaan voi esittää korvauselimelle, jos vahingonkärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksen suoraan vahingon aiheuttaneen ajoneuvon vakuutusyhtiölle ja saanut perustellun vastauksen kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä.

Liikennevakuutuskeskus ei voi käsitellä korvausvaatimusta, jos vahingonkärsinyt on saattanut korvausasian vakuutusyhtiötä vastaan vireille yleisessä tuomioistuimessa.

14 k § (21.12.2001/1380)

Liikennevakuutuskeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin korvausasian käsittelemiseksi kahden kuukauden kuluessa siitä, kun vahingonkärsinyt on esittänyt sille 14 j §:ssä tarkoitetun korvausvaatimuksensa. Keskus ei saa jatkaa korvausasian käsittelyä, jos vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja antaa korvauskäsittelyn aikana korvausvaatimukseen perustellun vastauksen.

Liikennevakuutuskeskuksen on välittömästi ilmoitettava korvausvaatimuksesta ja aikomuksestaan vastata siihen kahden kuukauden kuluessa:

1) vahingon aiheuttaneen ajoneuvon vakuutusyhtiölle tai sen korvausedustajalle;

2) sen ETA-valtion korvauselimelle, jossa liikennevakuutuksen myöntäneen vakuutusyrityksen toimipaikka sijaitsee; ja

3) vahingon aiheuttajalle, jos tämä on Liikennevakuutuskeskuksen tiedossa.

14 l § (21.12.2001/1380)

Liikennevakuutuskeskuksella on oikeus vaatia takaisin maksamansa korvaus sen ETA-valtion korvauselimeltä, jossa vakuutussopimuksen tehneen vakuutusyhtiön toimipaikka on.

Jos vakuutussopimuksen tehneen korvaukseen velvollisen vakuutusyhtiön toimipaikka on Suomessa ja sen ETA-valtion, jossa vahingonkärsinyt asuu, korvauselin on maksanut korvauksen, Liikennevakuutuskeskuksella on velvollisuus suorittaa hyvitys mainitun jäsenvaltion korvauselimelle. Tällöin vahingonkärsineen oikeus saada korvausta vahingon aiheuttajalta tai tämän vakuutusyhtiöltä siirtyy Liikennevakuutuskeskukselle siltä osin kuin mainitun ETA-valtion korvauselin on suorittanut korvausta kärsitystä vahingosta.

14 m § (21.12.2001/1380)

Jos 14 a §:ssä tarkoitetun liikennevahingon aiheuttanut ajoneuvo jää tunnistamatta tai jos korvausvelvollista vakuutusyhtiötä ei voida määrittää kahden kuukauden kuluessa vahingon tapahtumisesta, vahingonkärsineellä, jolla on asuinpaikka Suomessa, on oikeus hakea korvausta Liikennevakuutuskeskukselta. Keskuksella on tällöin oikeus saada maksamansa korvaus takaisin 14 l §:ssä säädetyin edellytyksin seuraavasti:

1) jos vakuutusyritystä ei saada selville, sen ETA-valtion 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulta kansalliselta takuurahastolta, jossa vahingon aiheuttaneella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka;

2) jos ajoneuvo jää tunnistamatta, sen ETA-valtion kansalliselta takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui; tai

3) jos kyse on kolmannen maan ajoneuvosta, sen ETA-valtion kansalliselta takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui.

4 LUKU

Liikennevakuutus

15 § (16.4.1993/361)

Liikenteessä käytettävää moottoriajoneuvoa varten on ajoneuvon omistajalla, ei kuitenkaan valtiolla, oltava liikennevakuutus 19 §:ssä tarkoitetussa vakuutusyhtiössä. (29.12.1994/1493)

Maahan tilapäistä käyttöä varten tuodun moottoriajoneuvon omistajalle antaa liikennevakuutuskeskus siten rajoitetun liikennevakuutuksen, että hänellä ja ajoneuvon kuljettajalla on tämän liikennevakuutuksen perusteella oikeus saada korvausta henkilövahingostaan vain silloin, kun kysymyksessä on Suomessa aiheutunut liikennevahinko. Jos keskus muutoin on sitoutunut tämän lain mukaan vastaamaan sellaisen ajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta, on sitoumuksessa tarkoitettu omistaja vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta.

Vastavuoroisuuden perusteella voidaan asetuksella säätää, että 2 momentissa tarkoitettu ajoneuvon omistajan ja kuljettajan oikeus saada korvausta henkilövahingostaan koskee myös tietystä valtiosta olevan moottoriajoneuvon liikennevakuutusta.

Liikenteen turvallisuusviraston, ajoneuvojen rekisteröintitoiminnasta annetun lain (1100/1998) 3 §:ssä tarkoitetun sopimusrekisteröijän tai tullilaitoksen myöntämään ajoneuvon siirtolupaan liitettävän vakuutuksen myöntää Liikennevakuutuskeskus. (22.12.2009/1335)

Maahantuotavan moottoriajoneuvon tämän lain mukainen vakuuttamisvelvollisuus alkaa välittömästi, kun ostaja on hyväksynyt toimituksen. Suomesta toiseen ETA-valtioon vietäväksi ostetun ja siellä rekisteröitäväksi tarkoitetun ajoneuvon liikennevakuutuksena pidetään kyseisen määränpääjäsenvaltion lainsäädännön mukaista liikennevakuutusta silloin, kun ajoneuvoa rekisteröidään Suomessa maasta vientiä varten. (29.6.2007/742)

L ajoneuvojen rekisteröintitoiminnasta 1100/1998 on kumottu L:lla ajoneuvojen rekisteröintitoiminnasta 175/2015, joka on voimassa 16.11.2015 alkaen.

15 a § (29.12.1994/1493)

Tämän lain mukaan myönnetty liikennevakuutus on voimassa yhden vakuutusmaksun perusteella kaikissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa.

15 b § (11.12.2002/1099)

Katsastuksen suorittaja on määräaikaiskatsastusta suorittaessaan velvollinen tarkastamaan, että voimassa olevan liikennevakuutuksen erääntynyt vakuutusmaksu on suoritettu.

Katsastuksen yhteydessä vakuutusmaksu katsotaan maksetuksi, jollei ajoneuvoja koskevassa rekisterissä ole merkintää maksun laiminlyönnistä. Vakuutusmaksu katsotaan myös maksetuksi, jos esitetään vakuutusyhtiön tai rahalaitoksen antama tosite tai muu luotettava selvitys maksun maksamisesta.

16 §

Moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi se pitänyt olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutuskeskukselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Vakuutusvalvontavirasto päättää tarkemmin keskimääräisen vakuutusmaksun määräytymisestä. Omistajan on vastaavasti suoritettava liikennevakuutusyhtiölle sen määräämä hyvike, jos ajoneuvoa on yhtiölle etukäteen tehdyn kirjallisen ilmoituksen vastaisesti käytetty liikenteessä sinä aikana, jona ajoneuvo on ilmoitettu pidettävän poissa liikenteestä. Hyvike määrätään koko ilmoitetulta seisonta-ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu hyvike on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä. (29.1.1999/88)

Jos moottoriajoneuvo on luovutettu toisen pysyvään hallintaan, on haltija ensisijaisesti velvollinen suorittamaan hyvikkeen siltä osin kuin se kohdistuu hänen hallinta-aikaansa ja sen suuruisena kuin se olisi voitu panna hänen maksettavakseen. (5.12.1974/898)

17 § (16.4.1993/361)

Liikennevakuutuskeskus toimii Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä IX mainitun, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaan saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin (72/166/ETY) 1 artiklassa ja sanotussa liitteessä mainitun, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 88/357/ETY muuttamisesta erityisesti moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksen osalta annetun neuvoston direktiivin (90/618/ETY) 6 artiklassa tarkoitettuna kansallisena toimistona ja kansallisena takuurahastona. Kaikkien liikennevakuutustoimintaa Suomessa harjoittavien vakuutusyhtiöiden on kuuluttava liikennevakuutuskeskukseen. Keskus voi myöntää vakuutuksia ja hoitaa korvaustointa siten kuin tässä laissa säädetään.

Liikennevakuutuskeskuksen korvaus- ja vakuuttamistoiminnassa noudatettavien menettelytapojen ja vakuutusmatemaattisten seikkojen valvonta kuuluu Finanssivalvonnalle. Liikennevakuutuskeskuksen tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä, sen hallinnosta ja vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta ja oikeudesta osallistua yhtiön täällä saaman vakuutusmaksutulon mukaisessa suhteessa tai täällä vakuuttamien riskien lukumäärän mukaisessa suhteessa keskuksen menoihin ja tuloihin määrätään keskuksen säännöissä, jotka annetaan valtioneuvoston asetuksella sen jälkeen, kun keskus on saanut tilaisuuden tehdä siitä ehdotuksen. Liikennevakuutuskeskuksen tilinpäätöksestä ja tilintarkastuksesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (19.12.2008/902)

Liikennevakuutuskeskus on ensisijaisesti vastuussa vakuuttamattoman, tuntemattoman sekä sellaisen moottoriajoneuvon Suomessa aiheuttamasta liikennevahingosta, jonka pysyvä kotipaikka on muualla kuin Suomessa. Jos vakuutuksenantaja lopulta todetaan korvausvelvolliseksi, keskuksella on oikeus saada tältä takaisin suorittamansa määrä. Lisäksi keskus huolehtii suomalaisen vakuutusyhtiön selvitystilan ja konkurssin yhteydessä korvausten maksamisesta sen jälkeen, kun vakuutuskanta ja sitä vastaava omaisuus on siirretty keskukselle, sekä muista vakuutusyhtiölain (521/2008) 23 luvun 21 §:ssä ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 49 §:ssä säädetyistä tehtävistä. Sellaisen ulkomaisen vakuutusyhtiön selvitystilan tai konkurssin osalta, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen, keskuksen velvollisuus maksaa korvaukset alkaa kuitenkin Finanssivalvonnan määräämästä ajankohdasta. Kun keskus on maksanut vahinkoa kärsineelle korvausta, hänen oikeutensa korvaukseen selvitys- tai konkurssipesästä siirtyy keskukselle siihen määrään saakka kuin tämä on korvausta maksanut. (13.12.2013/987)

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään vakuutusyhtiön kuulumisesta liikennevakuutuskeskukseen ja osallistumisesta keskuksen menoihin ja tuloihin, sovelletaan vastaavasti sellaiseen ulkomaiseen vakuutusyhtiöön, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö) ja joka ulkomaisesta toimipaikasta käsin harjoittaa Suomessa liikennevakuutusta. (29.12.1994/1493)

17 a § (31.5.2002/442)

17 a § on kumottu L:lla 31.5.2002/442.

18 § (29.12.1994/1493)

Liikennevakuutuksen yleiset ja erityiset vakuutusehdot on vakuutusyhtiön kirjallisesti kuukautta ennen niiden käyttöönottoa annettava tiedoksi Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa, että ehdot ovat tämän lain mukaiset. (19.12.2008/902)

Finanssivalvonta voi tarvittaessa vaatia, että vakuutusyhtiö toimittaa virastolle selvityksen niistä vakuutusmaksujen perusteista, lomakkeista sekä muista asiakirjoista, joita yhtiö käyttää asioidessaan vakuutuksenottajien kanssa. (19.12.2008/902)

Liikennevakuutusmaksut on laskettava silmällä pitäen vakuutettujen etujen turvaavuutta kuitenkin siten, että vakuutusmaksujen on oltava kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin ja että vakuutusmaksut yleensä ovat suuremmat niistä vakuutuksista, joista on jouduttu suorittamaan korvausta.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa määräyksiä vakuutusten ja vahinkojen tilastoinnin perusteena olevasta riskien luokittelusta sekä vahingottomien vuosien perusteella annettavien vakuutusmaksujen alennusten ja vahinkojen perusteella tapahtuvien vakuutusmaksujen korotusten määräämisestä.

Vakuutusyhtiöiden on Finanssivalvonnan määräämällä tavalla teetettävä tässä pykälässä säädettyjen tehtävien vaatimia tutkimuksia ja laskelmia. (19.12.2008/902)

18 a § (16.4.1993/361)

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä kohtuullisen maksun sellaisen toiminnan tukemiseen, jolla harkitaan olevan yleistä merkitystä liikenneturvallisuuden edistämiselle. Jokaisen 17 §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetun liikennevakuutustoimintaa Suomessa harjoittavan vakuutusyhtiön on tilitettävä ministeriön määräämä maksu liikennevakuutuskeskukselle, jonka on suoritettava maksu ministeriön määräämällä tavalla liikenneturvallisuuden edistämiseen.

Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä liikenneturvallisuuden edistämiseksi tarvittavien vahinkotietojen keräämisestä ja tilastoinnista. (19.12.2008/902)

18 b § (22.12.2006/1369)

Tämän lain mukaista vakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden on osallistuttava vuosittain niiden ja Liikennevakuutuskeskuksen kunakin kalenterivuonna maksamien

1) eräiden liikennevahinkokorvausten sitomisesta palkkatasoon annetun lain (875/1971) mukaisten korotusten,

2) sellaisten tämän lain 6, 6 a ja 6 b §:ssä säädettyjen sairaanhoidon korvausten ja maksujen, jotka maksetaan, kun liikennevahingon vuoden 2004 jälkeistä sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta, tai jotka maksetaan vuoden 2014 jälkeen ennen vuotta 2005 sattuneista vahingoista ja

3) sellaisten liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) 7 §:ssä tarkoitetun kuntoutuksen korvausten, jotka maksetaan, kun liikennevahingon vuoden 2004 jälkeistä sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta, tai jotka maksetaan vuoden 2014 jälkeen ennen vuotta 2005 sattuneista vahingoista,

rahoitukseen vakuutusmaksutulon mukaisessa suhteessa siten kuin 2–7 momentissa säädetään (jakojärjestelmä). Vakuutusmaksutulolla tarkoitetaan tässä pykälässä vakuutusyhtiön tuloslaskelmaan sisältyvää tämän lain mukaisen vakuutuksen vakuutusmaksutuloa.

Liikennevakuutuskeskus ilmoittaa vakuutusyhtiöille 1 momentissa mainittujen korotusten, korvausten ja maksujen suoritusvuotta (jakojärjestelmävuosi) edeltävän toukokuun 31 päivään mennessä suhdeluvun, joka määrittelee jakojärjestelmän rahoitusta varten tarvittavien rahoitusosuuksien (jakojärjestelmämaksut) määrän suhteessa jakojärjestelmävuoden vakuutusmaksutuloon. Suhdeluvun on perustuttava arvioon jakojärjestelmävuonna vakuutusyhtiöiden ja keskuksen maksettaviksi tulevien 1 momentin mukaisten korotusten, korvausten ja maksujen (jakojärjestelmäkorvaukset) ja vakuutusmaksutulojen määristä. Lisäksi suhdeluvussa on otettava huomioon jakojärjestelmämaksujen ja jakojärjestelmäkorvausten erotuksena syntynyt yli- tai alijäämä (jakojärjestelmäsaldo) jakojärjestelmävuotta edeltäviltä vuosilta. Tarkemmat säännökset jakojärjestelmäsaldon huomioon ottamisesta suhdelukua määrättäessä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Vakuutusyhtiökohtainen jakojärjestelmämaksu saadaan kertomalla 2 momentin mukainen suhdeluku vakuutusyhtiön jakojärjestelmävuoden vakuutusmaksutulolla. Vakuutusyhtiökohtainen jakojärjestelmäsaldo määräytyy vakuutusyhtiöiden jakojärjestelmävuoden vakuutusmaksutulojen suhteessa jakojärjestelmävuodelta ja sitä edeltäviltä vuosilta kertyneestä jakojärjestelmäsaldosta. Vakuutusyhtiökohtainen jakojärjestelmäsaldo on vakuutusyhtiön velkaa jakojärjestelmälle, jos saldo on ylijäämäinen, ja vakuutusyhtiön saamista jakojärjestelmältä, jos saldo on alijäämäinen.

Liikennevakuutuskeskus tekee jakojärjestelmävuoden toukokuun 31 päivään mennessä ennakkoarvion keskuksen ja vakuutusyhtiöiden jakojärjestelmävuonna maksettaviksi tulevista jakojärjestelmäkorvausten määristä sekä vakuutusyhtiökohtaisten jakojärjestelmämaksujen ja jakojärjestelmäsaldojen määristä. Tarkemmat säännökset ennakkoarvion perusteista annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Liikennevakuutuskeskus vahvistaa jakojärjestelmävuotta seuraavan toukokuun 31 päivään mennessä keskuksen ja vakuutusyhtiöiden maksettaviksi tulleet jakojärjestelmävuoden jakojärjestelmäkorvaukset sekä vakuutusyhtiökohtaiset jakojärjestelmämaksut ja jakojärjestelmäsaldot.

Vakuutusyhtiön on maksettava ennakkoarvion mukainen ja lopullisesti vahvistettu jakojärjestelmämaksu ja yhtiökohtaisen jakojärjestelmäsaldon muutoksesta johtuva suoritus Liikennevakuutuskeskukselle, sekä keskuksen on tilitettävä vakuutusyhtiölle ennakkoarvion mukainen ja lopullisesti vahvistettu jakojärjestelmäkorvaus ja yhtiökohtaisen jakojärjestelmäsaldon muutoksesta johtuva suoritus. Tarkemmat säännökset maksusta ja tilityksestä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Edellä 6 momentissa tarkoitettuihin lopullisiin suorituksiin sisällytetään niiden ja ennakkosuoritusten erotukselle laskettu korko vuoden pituiselta ajalta jakojärjestelmävuoden heinäkuun 1 päivästä lukien. Korkona käytetään mainittuna päivänä voimassa ollutta korkolain 12 §:n mukaista viitekorkoa.

18 c § (29.6.2007/742)

Vakuutuksenottajalla on oikeus saada vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä todistus liikennevakuutuksensa voimassaoloajasta, sen kattamista ajoneuvoista sekä vahingoista, joiden perusteella vakuutuksesta on suoritettu korvauksia. Todistus on annettava vakuutuksenottajalle tai toimitettava hänen pyynnöstään toiselle vakuutusyhtiölle 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta antaa todistusta vakuutuksesta, jonka päättymisestä on kulunut yli viisi vuotta.

19 § (29.12.1994/1493)

Liikennevakuutuksen voi myöntää ainoastaan sellainen vakuutusyhtiölaissa (1062/79) tarkoitettu vakuutusyhtiö, joka on saanut oikeuden harjoittaa tällaista vakuutusliikettä Suomessa.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti sellaiseen ulkomaiseen vakuutusyhtiöön, jolla on Suomessa edustusto tai joka harjoittaa täällä vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa niin kuin siitä erikseen säädetään.

VakuutusyhtiöL 1062/1979 on kumottu L:lla vakuutusyhtiölain voimaanpanosta 522/2008. Ks. VakuutusyhtiöL 521/2008.

19 a § (16.4.1993/361)

Jos ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö aikoo harjoittaa Suomessa liikennevakuutusta palvelujen vapaan tarjoamisen oikeuden perusteella ulkomaisesta toimipaikasta käsin, yhtiön on sen lisäksi, mitä sanotusta toiminnasta erikseen säädetään, nimettävä tänne edustaja (korvausasiamies) huolehtimaan korvausvaatimusten käsittelyn ja korvausten maksamisen asianmukaisesta järjestämisestä. Korvausasiamies on valtuutettava edustamaan yhtiötä asioissa, jotka koskevat liikennevahinkojen korvaamista ja liikennevakuutuksen voimassaoloa. (29.12.1994/1493)

Korvausasiamiehellä on oltava Suomessa pysyvä koti- tai toimipaikka. (29.1.1999/88)

Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 10 §:ssä säädetyssä ilmoituksessa on mainittava korvausasiamiehen nimi ja osoite. Ilmoitukseen on liitettävä korvausasiamiehelle annettu valtakirja sekä selvitys siitä, että yhtiö on liittynyt liikennevakuutuskeskuksen jäseneksi tai toimittanut jäsenyyttä koskevan hakemuksen liikennevakuutuskeskukselle. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhtiön on annettava myös sitoumus siitä, ettei se aloita liikennevakuutuksen harjoittamista Suomessa ennen kuin se on hyväksytty liikennevakuutuskeskuksen jäseneksi. (29.1.1999/88)

19 b § (20.12.1996/1084)

Tämän lain mukaiset vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenottaja sai tiedon vakuutusyhtiön selvitystilan tai konkurssin alkamisesta ja hänen velvollisuudestaan ottaa uusi vakuutus tässä määräajassa. Jollei vakuutuksenottaja ole tätä ennen ottanut vakuutusta toisesta vakuutusyhtiöstä, hänen katsotaan laiminlyöneen tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. Erityisen selvityspesän hallinto ja ulkomaisen vakuutusyhtiön osalta liikennevakuutuskeskus on velvollinen viipymättä ilmoittamaan kirjallisesti vakuutuksenottajille edellä mainitusta velvollisuudesta ottaa vakuutus toisesta vakuutusyhtiöstä.

19 c § (20.12.1996/1084)

Jos vakuutusyhtiön selvitystilan tai konkurssin johdosta tämän lain mukainen korvaus jää joko osittain tai kokonaan turvaamatta vakuutusyhtiölain 14 luvun 5 §:n mukaisen vakuutuksenottajalle mahdollisesti määrätyn lisämaksuvelvollisuuden toteuttamisen jälkeen, voidaan vakuutuksenottaja velvoittaa maksamaan liikennevakuutuksen lisävakuutusmaksu siten kuin tässä pykälässä säädetään. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske kuluttajaa eikä sellaista elinkeinonharjoittajaa, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. (13.12.2013/987)

Lisävakuutusmaksu voidaan määrätä sellaiselle vakuutuksenottajalle, joka on omistuksen perusteella tai muutoin käyttänyt merkittävää vaikutusvaltaa vakuutusyhtiön hallinnossa, jos liikennevakuutusta harjoitettaessa on olennaisesti jätetty noudattamatta vakuutusliikkeen harjoittamista koskevia säännöksiä tai määräyksiä tai jos liiketoiminnassa on syyllistytty rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Tämän momentin nojalla määrättävän lisävakuutusmaksun suuruus on kunkin vakuutuksenottajan osalta hänen saamansa taloudellisen hyödyn suuruinen.

Jos 2 momentin mukainen lisävakuutusmaksu ei riitä turvaamatta jääneen osuuden kattamiseen ja jos tämän lain mukaisen vakuutuksen vakuutusmaksut ovat keskimäärin olleet kohtuuttoman alhaiset vakuutuksista aiheutuneisiin kustannuksiin verrattuina ja tämän voidaan arvioida olennaisesti vaikuttaneen vakuutusyhtiön joutumiseen selvitystilaan tai konkurssiin, voidaan 2 momentin mukaisen maksun lisäksi määrätä lisävakuutusmaksu vakuutusyhtiön niille muille liikennevakuutuksenottajille, jotka ovat saaneet olennaista taloudellista hyötyä liian alhaisista vakuutusmaksuista. Tämän momentin nojalla määrättävä lisävakuutusmaksu saa kunkin vakuutuksenottajan osalta olla enintään yhtä suuri kuin se taloudellinen hyöty, jonka hän on liian alhaisten vakuutusmaksujen johdosta saanut kolmen vuoden aikana ennen vakuutusyhtiön joutumista selvitystilaan tai konkurssiin.

Päätöksen lisävakuutusmaksusta, sen suuruudesta ja tilittämisestä tekee liikennevakuutuskeskus. Ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän momentin soveltamisesta. Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle lisävakuutusmaksulle, jota ei ole suoritettu viimeistään eräpäivänä, peritään viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Lisävakuutusmaksu viivästyskorkoineen saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

L verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin 367/1961 on kumottu L:lla verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 706/2007. KorkoL 633/1982 4 §:n 3 mom. ei ole enää voimassa. L 340/2002 voimaantulosäännöksen mukaan, jos muualla lainsäädännössä viitataan korkolain 4 §:n 3 momenttiin, on kyseisen säännöksen asemesta noudatettava korkolain 4 §:n 1 momenttia.

19 d § (20.12.1996/1084)

Jos vakuutusyhtiön selvitystilan tai konkurssin johdosta tämän lain mukainen korvaus jää joko osittain tai kokonaan turvaamatta vakuutuksenottajien lisämaksuvelvollisuuden toteuttamisen jälkeen, vastaavat siitä tai sen osasta liikennevakuutusta harjoittavat vakuutusyhtiöt yhdessä. Turvaamatta jäävä osuus rahoitetaan perimällä vuosittain yhteistakuumaksu niiltä vakuutusyhtiöiltä, jotka harjoittavat liikennevakuutusta maksuunpanovuonna. Vakuutusyhtiö voi sisällyttää yhteistakuumaksusta aiheutuvan menojen lisäyksen liikennevakuutuksen erääntyviin vakuutusmaksuihin.

Maksun suuruus määräytyy vakuutusyhtiön liikennevakuutuksesta saaman taikka tällä vakuutuksella katettavien riskien perusteella arvioidun vakuutusmaksutulon mukaisessa suhteessa. Maksun suuruus voi olla vuodessa enintään kaksi prosenttia edellä tarkoitetusta vakuutusmaksutulosta. Ministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tämän momentin soveltamisesta.

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksulle ja sen ennakolle, jota ei ole suoritettu viimeistään eräpäivänä, peritään viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Maksu ja sen ennakko sekä viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään.

19 e § (20.12.1996/1084)

Liikennevakuutuskeskuksella on sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin, oikeus saada selvitys- tai konkurssipesästä tässä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat tiedot.

5 LUKU

Erityisiä säännöksiä

20 § (20.12.2002/1144)

Jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta ajettaessa luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla tai jos joku on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Sopimus, jolla yhtiö pidättää itselleen korvausvelvollista vastaan laajemman oikeuden kuin tässä pykälässä säädetään, on mitätön.

20 a § (5.2.1999/114)

Jos vahinkoa kärsineellä on oikeus saada saman vahingon johdosta korvausta sekä tämän lain että raideliikennevastuulain (113/1999) mukaan, vastuu liikennevakuutusyhtiön ja raideliikennevastuulain mukaan korvausvelvollisen kesken jaetaan sen mukaan kuin ilmenneeseen huolimattomuuteen ja muihin vahingon aiheuttaneisiin seikkoihin nähden on kohtuullista. Kuitenkin jos vahinko on aiheutunut yksinomaan toisella puolella olevasta tämän lain 8 §:n 1 momentissa tai raideliikennevastuulain 5 §:ssä mainitusta seikasta sellaisten seikkojen käymättä selville toisen puolen osalta, korvaus jää kokonaan ensiksi mainitun puolen suoritettavaksi.

Jos liikennevakuutusyhtiö on maksanut vahingonkorvausta yli oman osuutensa, sillä on oikeus saada raideliikennevastuulain mukaan korvausvelvolliselta, mitä se on tämän osalta maksanut.

21 § (16.4.1993/361)

Tämän lain säännökset liikennevahingosta vakuutusyhtiölle syntyvistä velvollisuuksista ja oikeuksista koskevat vastaavasti valtiota ja liikennevakuutuskeskusta.

Jos liikennevakuutuskeskus on suorittanut korvausta 10 §:n 3 momentin nojalla ja jos mainitussa momentissa tarkoitetulla vahingonkärsineellä on oikeus saada vastaava korvaus tämän lain mukaan liikennevahingosta vastuussa olevalta vakuutusyhtiöltä tai valtiolta taikka muun lain nojalla sellaiselta korvausvelvolliselta, joka on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella, siirtyy vahingonkärsineen mainittu oikeus liikennevakuutuskeskukselle.

21 a § (29.10.1999/990)

Vakuutusyhtiöllä on oikeus saada vastuunsa selvittämiseksi, korvauskäsittelyä varten ja muiden tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot viranomaiselta, terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalta, Eläketurvakeskukselta, eläke- tai vakuutuslaitokselta, vahinkoa kärsineen tai muun korvauksen hakijan työnantajalta, työttömyyskassalta taikka muulta etuuden myöntäjältä sen estämättä, mitä edellä mainittujen vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen luovuttamisesta muualla säädetään.

21 b § (13.12.2013/987)

Liikennevakuutuskeskuksen palveluksessa tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivan henkilön vaitiolovelvollisuuteen, vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamiseen ja vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan vakuutusyhtiölain 30 luvun 1, 3 ja 4 §:ää.

21 c § (30.12.2004/1360)

Vakuutusyhtiöllä on oikeus, vaitiolovelvollisuuden rikkomista ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamista koskevien säännösten estämättä, antaa 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluja tarjoaville terveydenhuollon toimintayksiköille ja itsenäisille ammatinharjoittajille sellaiset vahingoittunutta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettua maksusitoumusta koskevaa vahingoittuneen hoidon tarpeen ja hoidon kustannusten arviointia varten.

22 § (11.11.1988/947)

Korvausta, jota tämän lain tai autovastuulain nojalla suoritetaan kivusta ja särystä, viasta ja muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista, hautaamiskustannuksista tai muista henkilövahingosta aiheutuneista kustannuksista, ei saa ulosmitata.

23 §

Autovastuulain voimassa olon aikana otettu liikennevakuutus käy tämän lain mukaisesta vakuutuksesta, ja on moottoriajoneuvon omistajalla ja kuljettajalla oikeus saada siitä korvausta henkilövahingon johdosta, jollei omistaja ole rajoittanut sitä 15 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Vakuutusyhtiöllä, joka on saanut toimiluvan liikennevakuutuksen harjoittamiseen autovastuulain perusteella, on oikeus jatkaa toimintaansa sille tämän lain nojalla pantujen ehtojen mukaisesti.

24 § (29.12.1994/1493)

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960 ja sillä kumotaan 10 päivänä joulukuuta 1937 annettu autovastuulaki (408/37) ja siihen tehdyt muutokset (338/51).

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

8.6.1964/310:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1964. Jos liikennevahinko on tapahtunut ennen lain voimaantuloa, sovelletaan suoritettaviin korvauksiin kuitenkin aikaisemman lain säännöksiä.

23.12.1964/638:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1965.

22.3.1968/167:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1968.

31.5.1974/421:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1974, mutta ei koske korvausta sitä ennen aiheutetusta vahingosta.

5.12.1974/898:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1975.

23.6.1977/499:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1977.

23.3.1979/374:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980, mutta ei koske korvausta sitä ennen aiheutetusta vahingosta.

2.4.1982/255:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1982.

HE 258/81, lvk.miet. 1/82, svk.miet. 3/82

23.7.1982/561:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1982.

HE 95/82, sosvk.miet. 4/82, svk.miet. 104/82

21.12.1984/941:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1985.

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä taikka jossa ennen lain voimaantuloa on pantu vireille korvauksen suorittamista koskeva kanne tai esitetty oikeudenkäynnin aikana korvauksen suorittamista koskeva vaatimus. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 12 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Tämän lain 12 a §:n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1984 vahvistettua palkkaindeksilukua.

HE 16/84, sosvk.miet. 13/84, svk.miet. 153/84

11.11.1988/947:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

HE 4/88, toisen lvk.miet. 5/88, svk.miet. 97/88

16.4.1993/361:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 361/1993 tuli A:n 1645/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

Tämä laki ei koske ennen lain voimaantuloa sattuneen liikennevahingon korvaamista.

Mitä muualla laissa säädetään liikennevakuutusyhdistyksestä, sovelletaan vastaavasti liikennevakuutuskeskukseen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 340/92, LiVM 2/93, ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (72/166/ETY) (muut. neuvoston direktiivillä 72/430/ETY), neuvoston direktiivit (84/5/ETY, 90/232/ETY ja 90/618/ETY)

15.7.1994/656:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

HE 18/92, LaVM 9/94, SuVM 2/94

29.12.1994/1493:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tämä laki ei koske ennen lain voimaantuloa sattuneen liikennevahingon korvaamista.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 316/94, LiVM 18/94, ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (92/49/ETY)

3.3.1995/324:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä. Säännöksiä korvauksen korotuksesta sovelletaan kuitenkin henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavaan sellaiseen korvauserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 292/94, TaVM 58/94

20.12.1996/1084:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen alkavaan selvitystilaan tai konkurssiin.

HE 226/1996, StVM 38/1996, EV 234/1996

30.12.1998/1211:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

HE 233/1998, TaVM 31/1998, EV 204/1998

29.1.1999/88:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Ne asianomaisen ministeriön antamat luvat, määräykset, ohjeet ja muut liikennevakuutusta ja liikennevakuutuskeskuksen valvontaa koskevat päätökset, joiden antaminen tämän lain voimaan tullessa siirtyy Vakuutusvalvontavirastolle, jäävät edelleen voimaan, kunnes Vakuutusvalvontavirasto toisin päättää.

HE 163/1998, TaVM 29/1998, EV 202/1998

5.2.1999/114:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.

HE 234/1997, LaVM 23/1998, EV 249/1998

29.10.1999/990:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

HE 37/1999, TaVM 6/1999, EV 30/1999

3.12.1999/1130:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 107/1999, LiVM 3/1999, EV 65/1999

21.12.2001/1380:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Tämän lain 14 i–14 m §:n voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (Lain 14 i–14 m § tulee A:n 911/2002 mukaisesti voimaan 1.12.2002.)

Ajankohdasta, johon mennessä 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetut korvausedustajat on nimettävä ja 14 c §:ssä tarkoitetut tiedot toimitettava, säädetään valtioneuvoston asetuksella.

HE 190/2001, LiVM 11/2001, EV 149/2001

31.5.2002/442:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

HE 16/2002, LiVM 3/2002, EV 38/2002

28.6.2002/548:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.

HE 73/2002, LiVM 9/2002, EV 93/2002, Neuvoston direktiivi 72/166/ETY (31972L0166); EYVL N:o L 103, 2.5.1972, s. 1, Neuvoston direktiivi 84/5/ETY (31984L0005); EYVL N:o L 8, 11.1.1984, s. 17, Neuvoston direktiivi 90/232/ETY (31990L0232); EYVL N:o L 129, 19.5.1990, s. 33

11.12.2002/1099:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

HE 141/2002, LiVM 19/2002, EV 193/2002

20.12.2002/1144:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.

HE 223/2002, LiVM 12/2002, EV 164/2002

16.6.2004/510:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneen vahingon korvaamiseen. Viittausta vahingonkorvauslain 5 luvun 8 §:ään sovelletaan kuitenkin myös kertakorvaukseen, joka perustuu ennen lain voimaantuloa moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneeseen vahinkoon.

Ennen tämän lain voimaantuloa toistuvina suorituksina maksettavaksi määrätyn korvauksen muuttamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain 6 §:n 2 momenttia.

HE 167/2003, LaVM 1/2004, EV 60/2004

30.12.2004/1352:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2005 saakka. Tätä lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin liikennevahinkoihin.

HE 249/2004, StVM 40/2004, EV 210/2004

30.12.2004/1360:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tätä lakia sovelletaan sellaisiin liikennevahinkoihin, jotka ovat sattuneet tämän lain voimaan tultua. Tämän lain 18 b §:ää sovelletaan myös ennen lain voimaan tuloa sattuneisiin vahinkoihin.

Tällä lailla kumotaan eräiden liikennevahingon korvausten sitomisesta palkkatasoon 17 päivänä joulukuuta 1971 annetun lain (875/1971) 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 362/1993, ja eräiden liikennevahingonkorvausten sitomisesta palkkatasoon annetussa laissa tarkoitetuista korotuksista aiheutuvien kulujen jakamisesta vakuutusyhtiöiden ja Liikennevakuutuskeskuksen kesken 15 päivänä joulukuuta 2000 annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1107/2000).

HE 158/2004, StVM 28/2004, EV 169/2004

22.12.2005/1098:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Tätä lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin liikennevahinkoihin.

HE 178/2005, StVM 39/2005, EV 209/2005

22.12.2006/1369:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Tätä lakia sovelletaan vuonna 2007 ja sen jälkeen jakojärjestelmällä rahoitettaviin korotuksiin, korvauksiin ja maksuihin.

Tätä lakia sovellettaessa 18 b §:n 2 momentin mukaisena jakojärjestelmävuotta 2007 koskevana suhdelukuna käytetään 9,3 prosenttia vakuutusyhtiön tuloslaskelmaan sisältyvästä tämän lain mukaisen vakuutuksen vakuutusmaksutulosta, joka sisältää jakojärjestelmämaksun.

Tämän lain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa mainitun jakojärjestelmävuotta 2007 edeltäviltä vuosilta kertyvän jakojärjestelmäsaldon määrä on nolla.

HE 238/2006, StVM 44/2006, EV 212/2006

29.6.2007/742:

Tämä laki tulee voimaan 4 päivänä heinäkuuta 2007.

HE 20/2007, LiVM 2/2007, EV 8/2007

19.12.2008/902:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 66/2008, TaVM 20/2008, EV 109/2008

13.3.2009/146:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin asioihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 70/2008, LaVM 16/2008, EV 5/2009

22.12.2009/1335:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 208/2009, LiVM 23/2009, EV 203/2009

30.12.2010/1344:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 90/2010, StVM 40/2010, EV 244/2010

13.12.2013/987:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 83/2013, TaVM 28/2013, PeVL 24/2013, EV 146/2013

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.