Seurattu SDK 941/2014 saakka.

27.9.1919/122

Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Kumoamalla kauppakaaren 6 luvun 1 § ja maaliskuun 31 päivänä 1897 elinkeinosta annetun asetuksen 1–17, 19–22 sekä 40 §, 3, 13, 14 ja 20 § sellaisina kuin ne ovat joulukuun 7 päivänä 1888, marraskuun 11 päivänä 1889 sekä toukokuun 12 päivänä 1884 annetussa asetuksissa, säädetään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti seuraavaa:

I LUKU

Yleisiä määräyksiä

1 § (19.2.1993/228)

Tässä laissa säädetyin ehdoin saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa harjoittaa:

1) luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella;

2) suomalainen yhteisö ja säätiö; sekä

3) Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Patentti- ja rekisterihallitus voi myöntää luvan harjoittaa elinkeinoa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle. Tällainen lupa tarvitaan myös elinkeinon harjoittamiseen avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, jollei vähintään yksi avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ole 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai suomalainen yhteisö tai säätiö taikka sellainen ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. (1.11.2002/893)

Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja ei kuitenkaan sovelleta, jos niistä on määrätty toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.

2 § (22.12.1995/1717)

Sivuliikkeellä tarkoitetaan tässä laissa ulkomaisen yhteisön tai säätiön osaa, joka harjoittaa Suomessa tässä maassa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa ulkomaisen yhteisön tai säätiön nimiin ja lukuun.

Vakuutusyhtiön sekä luotto- ja rahoituslaitoksen sivuliikkeestä säädetään erikseen.

3 § (12.12.1941/858)

Seuraavien elinkeinojen harjoittamisesta säädetään erikseen lailla tai asetuksella: (14.6.1985/484)

1) kaivosten ja malmisuonten käyttämistä varten perustetut laitokset;

2) kirjakaupat, kirjain kaupusteleminen, kirja- ja sekä kivipainot, luku- ja lainakirjastot sekä aikakautisten painokirjoitusten julkaiseminen;

3) apteekki- ja rohdosliikkeet sekä myrkkyjen ja myrkynsekaisten aineiden valmistus, säilyttäminen ja myynti;

4) alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastossapito;

5) alkoholittomain juomain valmistus ja myynti;

6) ravintolan-, yömajan-, kahvilan- ja biljardinpito sekä muut senkaltaiset liikkeet;

7) margariinin ja margariinijuuston sekä muun sentapaisen ihmisravinnoksi aiotun tuotteen valmistus ja myynti;

8) keinotekoisten lannoitusaineiden ja valmistettujen rehutavarain sekä siementavarain kauppa;

9) räjähtäväin aineiden sekä tulenarkain öljyjen ja muiden niihin verrattavain tavarain valmistus, kuljetus, varastossapito ja myynti;

10) sähkölaitteiden ja -laitteistojen suunnittelu, rakentaminen, valmistaminen, korjaaminen, huoltaminen ja käyttäminen, sähkön tuottaminen ja siirto sekä sen toimittaminen muuhun kuin omaan käyttöön; (16.3.1979/320)

11) talletuspankit ja muut luottolaitokset sekä panttilainauslaitokset; (20.12.1991/1549)

12) vakuutusliikkeet;

13) kaupanvälittäjän, laivansuorijan ja yksityisetsivän ammatit; (7.5.1997/421)

14) warrantin antamiseen oikeutetut varastomakasiinit;

15) asunnonvälitysliikkeet; (26.11.1993/1036)

16) yleisön käytettäväksi aiottujen rautateiden perustaminen ja käyttäminen; (20.2.1987/184)

16 a) teletoiminnan harjoittaminen; (20.2.1987/184)

16 b) postitoiminnan harjoittaminen ja postimerkkien julkaiseminen; (29.10.1993/908)

17) moottoriajoneuvojen ja muiden omin voimin kulkevien koneiden käyttäminen, ajoneuvojen katsastukset ja niihin liittyvät tehtävät sekä ajoneuvojen katsastuksiin ja niihin liittyviin tehtäviin kuuluvien tietojen syöttö ajoneuvorekisteriin; (22.12.1993/1378)

17 a) ilma-alusten käyttäminen, ilma-alusten, niiden varusteiden ja varaosien rakentaminen tai valmistaminen ja huolto-, korjaus- tai muutostöiden suorittaminen sekä lentopaikan pito; (22.12.1993/1378)

18) sirkus, varietee- ja kinematografiesitykset ynnä muut senkaltaiset julkiset näytännöt;

19) leimattavien jalojen metalliteosten ja eräiden muiden leimattavien tuotteiden sekä virallisten ritari-, kunnia- ja ansiomerkkien sekä muistomitalien valmistus, maahantuonti ja kauppa;

20) omaisuuden tai hengen vartioimisliikkeet; (14.6.1985/484)

21 kohta on kumottu L:lla 20.11.1998/855.

22 kohta on kumottu L:lla 31.1.1995/145.

23 kohta on kumottu L:lla 28.12.2000/1298.

24) valmismatkaliikkeen harjoittaminen; (28.11.1994/1081)

25) arvonlisäverottoman matkustajamyynnin järjestäminen ja hallinnointi; (8.12.1995/1395)

26) sijoitusrahastotoiminta; (19.2.1993/252)

27) arvopaperivälitysliikkeen ja optioyhteisön toiminta, arvopaperipörssitoiminta, sopimusmarkkinatoiminta ja muun julkisen kaupankäynnin järjestäminen arvopapereilla sekä arvo-osuusrekisterin pitäminen; sekä (19.2.1993/252)

28) vakuutuksenvälitystoiminnan harjoittaminen. (19.2.1993/252)

4 § (7.4.1989/332)

Kauppamerenkulkuun Suomen vesialueella ei saa käyttää muita kuin suomalaisia aluksia, ellei kysymyksessä ole ulkomaanliikenne. Muita kuin suomalaisia aluksia ei saa käyttää myöskään sellaiseen risteilyalusliikenteeseen, jossa risteilyalus lähtee suomalaisesta satamasta ja palaa takaisin suomalaiseen satamaan.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi kuitenkin antaa luvan 1 momentissa tarkoitetun kauppamerenkulun harjoittamiseen ulkomaisella aluksella, milloin kysymyksessä on Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen välinen liikenne taikka sellainen ulkomainen alus, jonka käyttöön Suomessa on erityisiä syitä. Lupa voidaan antaa enintään vuodeksi kerrallaan. Ennen luvan myöntämistä kauppa- ja teollisuusministeriön tulee, jollei asian luonteesta tai kiireellisyydestä muuta johdu, kuulla niitä, joita asia koskee.

Asetuksella voidaan vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen johdosta ja vastavuoroisuuden ehdolla säätää, että kyseisen vieraan valtion alukset ovat oikeutettuja ilman 2 momentissa tarkoitettua lupaa harjoittamaan 1 momentissa tarkoitettua kauppamerenkulkua joko kokonaisuudessaan tai joiltakin sopimuksessa määrätyiltä osin.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden alukset ovat oikeutettuja ilman 2 momentissa tarkoitettua lupaa harjoittamaan 1 momentissa tarkoitettua kauppamerenkulkua sen mukaisesti kuin palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksessa (ETY) n:o 3577/92 ja muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- ja henkilöliikennettä annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksessa (ETY) n:o 3921/91 säädetään. (22.12.1994/1362)

5 § (10.1.1969/9)

Luvallisen elinkeinon harjoittaminen ilman muita apulaisia kuin aviopuolisoa tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiä, ja siinä liikehuoneistoa, konttoria tai erityistä myyntipaikkaa pitämättä, on sallittu ilman eri ilmoitusta tai lupaa. Tämä itsensä elättämisen oikeus on silläkin, joka ei hallitse itseään ja omaisuuttaan.

II LUKU

Oikeus elinkeinon harjoittamiseen ilmoituksen nojalla

6 § (10.1.1969/9)

Siltä, joka tahtoo harjoittaa kauppaa tai muuta samantapaista liikettä liikehuoneistossa, konttorissa tai senkaltaisessa erityisessä myyntipaikassa taikka toimia laivanisäntänä tai laivanisännistöyhtiön pääisäntänä taikka muussa elinkeinotoiminnassaan apulaisenaan käyttää muita kuin aviopuolisoaan tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiään, vaaditaan, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan.

Viimeksi mainitun ehdon estämättä on vajavaltainen oikeutettu harjoittamaan elinkeinoa, niin kuin 1 momentissa sanotaan, jos holhooja siihen suostuu, sekä, milloin holhooja vain tuomioistuimen luvalla saa holhotin puolesta harjoittaa elinkeinoa, hankkii siihen tuomioistuimen luvan.

Elinkeinonharjoittajalla on oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja elinkeinonharjoittajan puolesta. Edustajan kotipaikan on oltava Suomessa. Jos elinkeinonharjoittaja on ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, edustajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Vajaavaltainen tai konkurssissa oleva ei voi olla edustajana. Luonnollisen henkilön, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, sekä suomalaisen yhteisön ja säätiön, jolla on yhteisöstä tai säätiöstä pidettävään rekisteriin merkitty toiminimenkirjoittaja tai muu edustaja, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, ei kuitenkaan tarvitse asettaa erillistä edustajaa. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, haaste ja muu tiedoksianto katsotaan elinkeinonharjoittajalle toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi edustajalle. (23.5.2008/344)

Mitä 3 momentissa säädetään velvollisuudesta asettaa edustaja, ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää. (19.2.1993/228)

7 § (19.2.1993/228)

Luonnollisen henkilön, joka on hankkinut luvan harjoittaa 3 §:ssä mainittua elinkeinoa tai aikoo harjoittaa 6 §:ssä tarkoitettua elinkeinoa, samoin kuin ulkomaisen yhteisön ja säätiön on ennen toiminnan alkamista tehtävä kaupparekisterilaissa säädetty perusilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.

Velvollisuudesta ilmoittaa elinkeinoa harjoittava suomalainen yhteisö ja säätiö kaupparekisteriin merkittäväksi säädetään erikseen.

8-11 §

8-11 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228.

12 § (1.11.2002/893)

12 § on kumottu L:lla 1.11.2002/893.

13 §

Opetus- ja rangaistuslaitoksia sekä vaivaishoito- ja muita kuntain tahi seurakuntain laitoksia älköön kiellettäkö avonaisessa puodissa myyskentelemästä tuotteita, jotka niissä tai niiden silmälläpidon alaisina on valmistettu tai muuten kuuluvat niiden toimialaan. Ennen kaupan aloittamista on siitä kuten tehtävä ilmoitus, niinkun tässä luvussa on säädetty, ja on silloin myöskin kaupanhoitaja ilmoitettava.

14 §

Tässä luvussa olevien säännösten estämättä olkoon maalaiskansalla ja maatilain haltijoilla oikeus, ilman erityistä ilmoitusta, itse tahi muiden avulla sekä kaupungissa että maalla pitää kaupan kaikkea, mitä heidän tiloiltaan saadaan taikka mitä he tai heidän kotiväkensä kotiteollisuudella valmistavat.

III LUKU

Oikeus elinkeinon harjoittamiseen luvan nojalla

15 § (8.7.1961/389)

15 § on kumottu L:lla 8.7.1961/389.

16 § (12.12.1958/482)

16 § on kumottu 12.12.1958/482.

17-19 b §

17-19 b § on kumottu L:lla 8.7.1961/389.

20 § (10.1.1969/9)

20 § on kumottu L:lla 10.1.1969/9.

IV LUKU

Erinäisiä määräyksiä

21 §

Jos teollisuuslaitoksen käyttövoimana on vesi, höyry, kaasu, sähkö tahi muu luonnonvoima, on sekä laitoksen rakentamisessa että käyttövoimaa käytettäessä noudatettava, mitä siitä on säädetty.

Siitä, mitä ammattityössä on varteen otettava työntekijäin ja työpaikan lähellä asuvien suojelemiseksi, on erittäin säädetty.

22 § (15.2.1991/344)

22 § on kumottu L:lla 15.2.1991/344.

23 §

1 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/620.

Eri maksua maalaiskansan ja maatilain, haltijain kaupanpidosta yleisellä myyntipaikalla ei saa määrätä, paitsi milloin siinä käytetään kauppakojua, myymäläpöytää tai erotettua myyntipakkaa, jolloin siitä on suoritettava säädetyt maksut kunnalle tai muulle myyntipaikan haltijalle.

Asianomaisesti vahvistetulla järjestysohjeella voidaan jälleenmyyjiltä tarpeen mukaan rajoittaa maalaistavarain osto-oikeutta.

24 § (27.6.2003/620)

24 § on kumottu L:lla 27.6.2003/620.

25 § (19.2.1993/228)

25 § on kumottu L:lla 19.2.1993/228.

26 § (16.12.1977/961)

26 § on kumottu L:lla 16.12.1977/961.

27 §

Joka laiminlyö 6 §:n 3 momentissa säädetyn edustajan asettamisen tai siinä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen tai joka ylittää tässä laissa tai erikseen säädetyn oikeuden elinkeinon harjoittamiseen, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, elinkeinorikkomuksesta sakkoon. (19.2.1993/228)

Tämä laki tulee noudatettavaksi marraskuun 1 päivänä 1919.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.12.1941/858:
28.1.1944/72:
12.12.1958/482:
8.7.1961/388:
8.7.1961/389:
11.12.1964/597:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella määrättävänä päivänä.

12.8.1966/442:
10.1.1969/9:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1969.

16.12.1977/961:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1978.

16.3.1979/320:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

14.6.1985/484:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1985.

HE 78/85, tvk.miet. 9/85, svk.miet. 68/85

26.7.1985/653:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 125/84, sosvk.miet. 13/85, svk.miet. 79/85

20.2.1987/184:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

HE 60/86, LiV.miet. 4/86, svk.miet. 201/86

26.8.1988/774:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1988.

HE 53/88, pankkivk.miet. 2/88, svk.miet. 88/88

7.4.1989/332:

Tämä laki tulee voimaan 1989.

Ennen lain voimaantuloa myönnetyt luvat ovat voimassa niin kuin lupapäätöksissä on määrätty.

HE 200/88, tvk.miet. 1/89, svk.miet. 9/89

26.5.1989/498:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1989.

HE 157/88, svk.miet. 8/89, pankkivk.miet. 1/89

9.6.1989/533:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1989.

HE 13/89, lvk.miet. 3/89, svk.miet. 62/89

15.2.1991/344:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

HE 175/90, LiV.miet. 7/90, svk.miet. 247/90

20.12.1991/1549:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

HE 69/91, tvk.miet. 18/91

19.2.1993/228:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 228/1993 tuli A:n 1342/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan elinkeinoa harjoittava saa jatkaa elinkeinotoimintaansa sen estämättä, mitä tämän lain 1 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään.

Ennen tämän lain voimaantuloa annettu kumotun 2 §: n 1 momentissa tarkoitettu vakuus on tämän lain estämättä voimassa kumotussa 2 §:ssä säädetyllä tavalla siltä osin kuin vakuus kohdistuu tämän lain voimaantuloa edeltävään aikaan.

HE 259/92, TaVM 51/92, ETA-sopimuksen 31–39 artikla

19.2.1993/252:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 252/1993 tuli A:n 1645/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

HE 323/92, TaVM 56/92, ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (77/92/ETY)

29.10.1993/908:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 49/93, LiVM 6/93

26.11.1993/1036:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1036/1993 tuli A:n 1106/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

HE 103/93, TyVM 8/93

3.12.1993/1106:
22.12.1993/1378:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 180/93, LiVM 13/93

28.11.1994/1081:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1995.

HE 32/94, TaVM 28/94

22.12.1994/1362:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1362/1994 tuli A:n 1588/1994 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)

HE 280/94, LiVM 14/94, Neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92; EYVL N:o L 364, 12.12.1992, s. 7, Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91; EYVL N:o L 373, 31.12.1991, s. 1

31.1.1995/145:

HE 313/94, TaVM 52/94, ETA-sopimuksen liite VII: neuvoston direktiivi (75/369/ETY)

8.12.1995/1395:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 169/95, TaVM 20/95, EV 101/95

22.12.1995/1717:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 162/95, TaVM 23/95, EV 155/95

7.5.1997/421:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.

HE 259/1996, TaVM 4/199, EV 9/1997

20.11.1998/855:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1998.

HE 81/1998, TaVM 16/1998, EV 90/1998

28.12.2000/1298:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 2001.

HE 49/2000, TaVM 32/2000, EV 176/2000

1.11.2002/893:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tämän lain voimaan tullessa ratkaisematta oleva lupahakemus on siirrettävä Patentti- ja rekisterihallitukselle.

HE 58/2002, TaVM 16/2002, EV 115/2002

27.6.2003/620:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.

HE 20/2002, HaVM 28/2002, EV 295/2002

23.5.2008/344:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2008.

HE 20/2008, TaVM 6/2008, EV 39/2008

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.