Seurattu SDK 446/2016 saakka.

31.12.1734/3

Kauppakaari

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

1 LUKU

Kaupasta ja vaihdosta

1 § (13.6.1929/228)

1 § on kumottu L:lla 13.6.1929/228.

2-4 §

2-4 § on kumottu L:lla 27.3.1987/355.

5 §

Joka myy saman tavaran kahdelle, korvatkoon vahingon ja vetäköön sakkoa kymmenen talaria; ja ensimmäinen ostaja pitäköön tavaran.

6-8 §

6-8 § on kumottu L:lla 27.3.1987/355.

9 §

Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 Luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.

10 §

Tavaroita, jotka ovat kaupungin runsimiesten katsottavat ja tutkittavat, älköön ostaja luoksensa ottako, ennenkuin se on tehty, taikka vetäkööt ostaja ja myyjä sakkoa, kumpikin kymmenen talaria.

11 §

Joka merkitsee teoksensa toisen käsityöläisen merkillä, vetäköön sakkoa viisikymmentä talaria. Jos siinä on vilppiä tahi petosta, sakotettakoon lisäksi niinkuin on sanottu.

2 LUKU (31.3.1879/12)

2 luku on kumottu A:lla 31.3.1879/12.

3 LUKU (31.3.1879/12)

3 luku on kumottu A:lla 31.3.1879/12.

4 LUKU

Tukku- ja rihkamatavarakaupasta

1-3 §

1-3 § on kumottu A:lla 31.3.1879/12.

4 § (21.3.1892/13)

4 § on kumottu A:lla 21.3.1892/13.

5 § (31.3.1879/12)

5 § on kumottu A:lla 31.3.1879/12.

5 LUKU (31.3.1879/12)

5 luku on kumottu A:lla 31.3.1879/12.

6 LUKU

Maakaupasta

1 § (27.9.1919/122)

1 § on kumottu L:lla 27.9.1919/122.

2 §

Sama laki olkoon niille, jotka maalla pitävät kauppatavaroita varastossa: Olkoon kuitenkin lupa panna omat ja vuokrana saamansa tuotteet varastoon ja myydä niitä missä tahansa.

3 §

Jos maalainen toimeentuloksensa ja tarpeeksensa vaihtaa tavaraa tavaran taikka selvällä rahalla ostaa mitä toiselta hänen tuotteistansa liikenee, älköön sitä maakaupaksi luettako.

4 §

Hevoskauppiailla olkoon lupa kulkea ympäri maata hevosia ostamassa ja myymässä. Kaupungin lihakauppiailla ja kalamiehillä olkoon myös lupa ostaa maalta teuraita ja tuoreita kaloja kaupungin tarpeeksi.

7 LUKU

Markkinoista

1 §

Markkinoita pidettäköön vuosittain, määrätyllä paikalla ja ajalla.

2 §

Markkinatavaraa älköön myytäkö, ennenkuin markkinat on alkaneiksi, eikä sittenkuin ne on päättyneiksi julistettu; muutoin olkoon kauppa mitätön, ja vetäkööt myyjä ja ostaja sakkoa kymmenen talaria kumpikin.

3 §

Kaikilla oman maan asukkailla olkoon lupa vapaamarkkinoilla myydä tahi vaihtaa tavaroitansa joko laivoista ja aluksista taikka torilla tahi muilla määrätyillä paikoilla; mutta maakaupungin porvari älköön myykö tavaraansa ulkomaalaiselle älköönkä hänen kanssansa tavaraa tavaraan vaihtako, tavaran menettämisen ja kahdenkymmenen talarin sakon uhalla; vaan olkoon se ainoastaan tapulikaupungin porvareille luvallista.

4 §

Ulkomaalaisilla, jotka ulkoa tuovat tavaroita maahan, olkoon lupa myydä niitä vapaamarkkinoilla tapulikaupungeissa kaikille, sekä koti että ulkomaan asukkaille, laivoista tahi puodeista, tukuttain tai vähittäin, selvästä rahasta tahi velaksi. Heillä ei ole lupa tavaraa tavaraan vaihtaa eikä maakaupunkilaiselta tahi maalaiselta mitään ostaa tahi velaksi ottaa. Sen tapulikaupungin porvareilta, jossa markkinat ovat, saavat he vapaasti ostaa ja vaihtaa.

5 §

Maakaupunkien markkinoilla älkööt ulkomaalaiset kauppaa tehkö tahi tavaroita vaihtako. Joka sen tekee, menettäköön tavaran ja vetäköön lisäksi sakkoa sata talaria.

6 §

Jos rymäkkä, meteli ja tappelu tapahtuu, sittenkuin julkiset markkinat on alkaneiksi julistettu, rangaistakoon syypää lain mukaan ja vetäköön rauhan rikkomisesta sakkoa kymmenen talaria.

8 LUKU (14.4.1965/220)

(14.4.1965/220)

8 luku on kumottu L:lla 14.4.1965/220.

9 LUKU

Rahan tai tavaran velaksiannosta ja sen korosta

1-4 §

1-4 § on kumottu L:lla 31.7.1947/622, ks. sen voimaantulosäännös sekä L velkakirjalain voimaanpanosta 624/1947.

5 §

Jos joku on samalta mieheltä saanut useamman kuin yhden lainan ja ottanut maksaaksensa toisesta enemmän korkoa, toisesta vähemmän tahi ei ollenkaan, niin on velallisen lupa lukea suorittamansa maksu minkä lainan lyhennykseksi tahansa; ei kuitenkaan ennen erääntymispäivää. Ennen koron maksamista älköön mitään pääoman maksuksi luettako.

6-7 §

6-7 § on kumottu L:lla 15.5.1920/138.

8 § (20.8.1982/633)

8 § on kumottu L:lla 20.8.1982/633, ks. voimaantulosäännös.

9 § (17.2.1923/60)

9 § on kumottu L:lla 17.2.1923/60.

10 § (20.8.1982/633)

10 § on kumottu L:lla 20.8.1982/633, ks. voimaantulosäännös.

11 §

Joka vaatii velkaa, minkä tietää maksetuksi vetäköön sakkoa puolen siitä, mitä vaatii, asianomistajalle yksinänsä.

12 § (20.8.1982/634)

Jos joku on osoitettu saamaan maksun nimetyltä henkilöltä eikä sitä häneltä saa, on osoituskirjan antajan suoritettava maksu korkolain (633/82) 4 §:n mukaisine korkoineen, jollei osoituskirjan saajan todisteta olevan vastuussa siitä, ettei maksua ole suoritettu oikeassa ajassa.

13 § (18.5.1973/390)

Laskuvirhettä ei pidetä maksuna. Milloin sellainen erehdys havaitaan, on se ensin oikaistava ja maksu suoritettava virheettömän laskelman mukaan.

10 LUKU

Pantista (19.3.1999/362)

1 §

Joka panee pantiksi kultaa, hopeata tahi mitä irtainta tavaraa tahansa, tehköön sen kahden todistajan läsnä ollessa taikka ottakoon pantinsaajalta todistuskirjan siitä.

Mitä tässä luvussa ja muualla laissa on säädetty irtaimesta pantista, joka pantinsaajalla on hallussaan, on noudatettava myös silloin, kun irtain omaisuus, johon omistaja on jollekulle myöntänyt panttioikeuden, on kolmannella henkilöllä ja tämä on saanut panttauksesta tiedon omistajalta taikka pantinsaaja on hänelle esittänyt omistajan kirjallisen todistuksen panttauksesta. (30.12.1992/1579)

2 § (15.7.1988/687)

Panttihaltija saa myydä pantin ja ottaa saatavansa kauppahinnasta, jos

1) saatava on erääntynyt maksettavaksi;

2) pantin omistajalle on saatavana erääntymisen jälkeen ilmoitettu, että jollei saatavaa makseta tietyn, vähintään yhden kuukauden pituisen ajan kuluessa ilmoituksesta, esine myydään; ja

3) ilmoituksessa mainittu aika on kulunut, eikä saatavaa ole maksettu.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan estä pantin myymistä, jos momentin säännöksien noudattamisesta ilmeisesti aiheutuisi pantin arvon alenemisen takia olennaista vahinkoa.

Jos pantiksi on annettu osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, jota yksinomaan tai pääasiallisesti käytetään pantin omistajan asuntona, on pantin omistajalle varattava pantinhaltijan saatvan maksamiseen vähintään kahden kuukauden pituinen aika 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Sopimus, jolla lyhennetään tätä määräaikaa tai poiketaan 1 momentin säännöksistä pantiksi annettujen osakkeiden omistajan vahingoksi, on tehoton.

Panttia myytäessä on otettava huomioon myös pantin omistajan etu. (27.8.2010/752)

Pantin myymisessä noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine annetun lain (688/1988) 4 ja 8–10 §:ssä säädetään. Mainittuja lainkohtia sovellettaessa pantinhaltijaa koskee, mitä mainitussa laissa säädetään elinkeinonharjoittajasta, ja pantin omistajaa, mitä mainitussa laissa säädetään tilaajasta. Jos pantin omistaja on asetettu konkurssiin, sovelletaan konkurssilain (120/2004) 17 luvun säännöksiä. (20.2.2004/127)

3 §

Pantti pitää hyvästi säilyttää ja hoitaa eikä sitä saa omistajan luvatta ja suostumuksetta käyttää tahi muille lainata, kuuden talarin sakon ja vahingon korvaamisen uhalla.

4 §

Jos pantti turmeltuu siitä, että sen haltija ei ole sitä oikein hoitanut, korvatkoon hän sen täysin; jos se turmeltuu tapaturmasta eikä huolimattomuudesta, olkoon vahinko omistajan, ja maksakoon hän kuitenkin sen, mistä pantti on annettu.

5 §

Joka tahallansa antaa vilpinalaisen pantin, korvatkoon vahingon ja vetäköön petoksesta sakkoa kolmanneksen siitä, mitä on lainaksi saanut tahi pyytänyt.

6 §

Joka aikoo hallussansa olevan pantin toiselle pantiksi panna, ilmoittakoon asian ensin omistajalle taikka, jos tämä ei ole saapuvilla, Oikeudelle tahi kuninkaan käskynhaltijalle, älköönkä panko sitä pantiksi suuremmasta arvosta tahi muilla ehdoilla, kuin se hänellä on, taikka vetäköön sakkoa kuudenneksen pantin arvosta ja korvatkoon vahingon. Joka vastoin parempaa tietoansa kieltää saaneensa pantin, vetäköön sakkoa puolet pantin arvosta.

7 § (15.7.1988/687)

Jos pantinhaltija tahallisesti tai huolimattomuudesta laiminlyö noudattaa, mitä 2 §:ssä on säädetty pantin myymisestä, hän on velvollinen korvaamaan laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon.

8-13 §

8-13 § on kumottu L:lla 19.3.1999/361.

14 § (19.3.1999/362)

Ennen kuin panttaussitoumus annetaan, luotonantajan on selvitettävä pantin antajana olevalle luonnolliselle henkilölle ne edellytykset, joiden perusteella suoritus voidaan periä pantista, ja muut panttaukseen liittyvät olennaiset seikat. Jos selvitys annetaan kirjallisena, se on annettava viimeistään panttaussitoumuksen antamista edeltävänä päivänä. Luotonantajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, joka elinkeinotoiminnassaan myöntää luottoja tai vakuuksia.

Jos luotonantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuuden ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen panttaussitoumuksen antamiseen, pantin antajan vastuuta voidaan sovitella.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan sekä kiinteää että irtainta omaisuutta koskeviin panttaussitoumuksiin.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän pykälän säännöksistä pantin antajan vahingoksi, on mitätön.

Toisen henkilön velvoitteen suorittamisen vakuudeksi annetusta panttaussitoumuksesta säädetään takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa (361/1999).

15-16 §

15-16 § on kumottu L:lla 19.3.1999/361.

11 LUKU

Lainasta

1 §

Joka lainaa toiselta jotakin, hengetöntä tahi elävätä, antakoon sen takaisin yhtä hyvänä kuin sai. Lainakalua älköön laskettako pahenemaan.

2 §

Jos joku kieltää lainan ja hänen sitten havaitaan tieten pitävän sitä hallussansa, niin antakoon sen takaisin ja korvatkoon vahingon; vetäköön lisäksi sakkoa puolen sen arvosta.

3 §

Älköön kukaan omasta tahi toisen saamisesta pidättäkö sitä, minkä on lainaksi saanut, paitsi jos hänellä on siihen panttioikeus taikka hän on omistajan suostumuksella siihen pannut tarpeellisia kuluja. Joka sen tekee, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja antakoon lainakalun takaisin.

4 §

Joka omistajan luvatta ja suostumuksetta myy, panee pantiksi tahi antaa pois mitä on lainaksi saanut, maksakoon sen täysin lainanantajalle ja vetäköön sakkoa puolen sen arvoa. Lainanantajalla olkoon myös valta lunastaa se takaisin. Jos sen ostajassa taikka pantiksi tahi lahjaksi ottajassa havaitaan vilppiä, niin antakoon hän sen lunastuksetta omistajalle takaisin, ja vetäköön lisäksi sakkoa niinkuin tässä on sanottu. Sama olkoon laki, jos joku toisen nimeen ottaa lainan eikä sitten voi näyttää sen tapahtuneen hänen luvallansa ja suostumuksellansa.

12 LUKU

Talletetusta sekä toisen huostaan uskotusta tavarasta (18.5.1973/390)

1 §

Joka antaa toiselle talteen kultaa, hopeata, rahaa tahi muuta irtainta tavaraa, tehköön sen todistajan läsnä ollessa taikka ottakoon siitä kirjan.

2 §

Tallekalua ja uskottua tavaraa on hoidettava niinkuin omaa. Jos se hoitajan huolimattomuudesta tahi syystä pahenee tai hukkaantuu, maksakoon hän sen täysin takaisin; jos tapaturmasta, olkoon vastuusta vapaa.

3 §

Jos joku antaa toiselle talteen sinetillä tahi muutoin suljetuita arkkuja, kaappeja tahi tukkuja, ja talteenottaja ei tiedä, mitä niissä on, taikka jos tavara ei ole hänelle kappaleittain, punniten, mitaten tahi lukien talteen annettu, ja jos talteenpanija sitten sanoo panneensa enemmän kuin takaisin sai, niin olkoon ottaja vastuusta vapaa, jos hän antaa takaisin kaikki rikkomatonna ja vioittamatonna niinkuin ottikin. Jos se havaitaan rikotuksi ja omistaja kaipaa jotakin, näyttäköön todistajilla tahi vannokoon, kuinka paljon talteen pani. Jos hän sen tekee, niin vastatkoon talteenottaja kaiken vahingon, taikka näyttäköön pätevillä perusteilla tahi vannokoon, ettei se ole hänen huolimattomuudestansa ja syystänsä tapahtunut taikka ettei hänellä ole siitä tietoa eikä hyötyä ollut. Jos hänen näytetään tahallansa sen tavaran kavaltaneen, rangaistakoon niinkuin varkaudesta.

4 §

Joka kuluttaa talteenuskottua tavaraa taikka käyttää sitä hyödyksensä ilman omistajan suostumusta vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja korvatkoon vahingon. Jos se myydään, pantiksi pannaan tahi hukataan, käyköön sen niinkuin 11 Luvun 4 §:ssä lainasta on sanottu.

5 §

Jos useammat ovat toiselle antaneet talteen tavaraa, jossa heillä kaikilla on osa, älköön sitä yhden pyynnöstä annettako takaisin, ellei hänellä ole kaikilta valtakirjaa. Jos talteenottaja toisin antaa tavaran pois, vastatkoon kullekin hänen osastansa ja hakekoon siltä, jolle antoi.

6 §

Jos talteenottaja ei tahdo kauvemmin pitää tavaraa tallessaan, vaatikoon talteenpanijata hakemaan sen takaisin ja ottakoon siitä todistuksen. Jollei omistaja ota sitä takaisin, syyttäköön itseänsä kaikesta vahingosta.

7 §

Jos talteenottaja kuolee, vastatkoot hänen perillisensä tallekalusta ja antakoot täysin takaisin.

8 §

Jos talteenpannusta tavarasta on ollut tarpeellista kulua taikka sen säilytyshuoneesta maksettu vuokraa, niin korvatkoon omistaja sen, ennenkuin tavara annetaan takaisin.

9 §

Joka vastoin parempaa tietoansa kieltää tallekalun tahi uskotun tavaran, vetäköön sakkoa niinkuin 11 Luvun 2 §:ssä lainasta on sanottu.

10 §

Jos joku toisen hoitoon uskoo tulen, veden tahi vihollisen vaarasta pelastettua tavaraansa, ja jos ottaja sen kieltää ja hänen näytetään sen petollisesti salanneen, rangaistakoon kolminkertaisella sakolla niinkuin varkaudesta.

11 §

Tavaraa, joka sivullisen taakse tuomitaan, on hoidettava niinkuin muutakin tallekalua eikä sitä saa antaa pois ilman tuomarin tahi käskynhaltijan lupaa.

12 § (18.5.1973/390)

Joka on tilauksesta toiselle valmistanut tai korjannut irtaimen esineen, saa pitää mainitusta työstä johtuvan saatavansa vakuutena esineen huostassaan, kunnes saatava on maksettu. Lunastamatta jätetyn esineen rahaksi muuttamisesta on säädetty erikseen.

Jos joku, joka on velassa ravinnosta, asunnosta tai kulkuneuvon vuokrasta, tahtoo poistua paikkakunnalta, velkojalla on saatavansa vakuudeksi pidätysoikeus velallisen irtaimeen omaisuuteen, joka on velkojan huostassa tai kysymyksessä olevassa asunnossa taikka kulkuneuvossa.

13 LUKU

Vuokrasta

13 luku on osittain kumottu HuoneenvuokraL:lla 166/1925 sekä MaanvuokraL:lla 258/1966.

1 §

Jos joku vuokraa toiselle huoneen, talon, talonaseman tahi mitä tahansa, raha- tai tavaravuokrasta, määrätyillä ehdoilla tahi ilman niitä, niin se vuokra pysyköön lujana olkoonpa käsirahaa annettu tahi ei.

2 §

Jos joku vuokraa kahdelle saman, niin ensimäinen vuokraaja pitäköön sen, olipa jälkimmäinen luvannut enemmän tahi ei, ja vuokralle antaja vetäköön sakkoa kymmenen talaria sekä korvatkoon vahingon. Sama laki olkoon sille, joka vuokralle ottaa minkä tiesi toiselle vuokratuksi.

3 §

Joka antaa vuokralle toisen tavaraa, ilman omistajan tietoa ja tahtoa, maksakoon vuokran ja kaiken vahingon sekä vetäköön sakkoa kuusi talaria.

4 §

Miten tiloja maalla sekä huoneita, taloja ja talonasemia kaupungissa on vuokrattava, säädetään Maakaressa. Miten majatalosta hevosia, vaunuja ja veneitä vuokrataan, ja mitä laki määrää niiden hukkaamisesta ja turmelemisesta, siitä säädetään Rakennuskaaressa.

14 LUKU

14 luku on kumottu Palkkaussäännöllä 30.1.1865.

15 LUKU (29.4.1988/198)

15 luku on kumottu L:lla 29.4.1988/389.

16 LUKU

Miten velallisen tulee kerrassaan luovuttaa tavaransa velkojilleen; niin myös velan tähden karanneista

1–4 §

1–4 § ks. konkurssisääntö 31/1868 sekä A uuden ulosottoL:n voimaanpanemisesta ja siitä mitä sen johdosta on vaarin otettava 37/1895.

5 §

Jos velallinen karkaa velan tähden, niin on häntä heti kuulutuksella kutsuttava. Jos hän pääsee tästä valtakunnasta pois ja tahtoo hakea turvaa kuninkaalta, tehköön sen kuukauden kuluessa siitä, kuin ulkomaalle tuli. Jos hän saapi turvakirjan ja tahtoo sitä hyväksensä käyttää, niin ilmoittautukoon kahdeksan päivän kuluessa siitä, kuin kotiin tuli, kuninkaan käskynhaltijalle, taikka lähimmän kaupungin pormestarille ja raadille, ellei kuninkaan käskynhaltijaa siinä paikkakunnassa ole. Jos hän ei hae turvaa taikka vuoden kuluessa ilmoita laillista estettä, niin älköön hänellä ikänänsä olko rauhaa valtakunnan piirissä, ja tuomittakoon hänet poissa ollessaansa petturina, ja hänen nimensä pantakoon paaluun, joka petturien varalta on jokaiseen kaupunkiin pystytetty.

6 §

Kun velallinen on karannut, otettakoon hänen irtain ja kiinteä omaisuutensa heti takavarikkoon, ja merkittäköön sitten kirjaan, niinkuin 1 §:ssä on sanottu. Velkojat selvityttäkööt myös hänen kirjansa ja tililaskunsa. Jos valkojat vaativat karanneen vaimoa, täysivaltaisia lapsia tahi palkollisia, jotka tuntevat pesän tilan, valallansa vahvistamaan kirjaanpanon, niin olkoot nämä siihen velvolliset, ja velkojilla olkoon kuitenkin valta vaatia velallinen valalle, hänen kotiin tultuansa. Velkojilla olkoon myös lupa kaikissa paikoissa, missä luulevat hänellä jotakin omaisuutta tahi saamista olevan, kuninkaan käskynhaltijan kautta julkisesti kuuluttamalla niitä tiedustaa. Joka tietää hallussansa olevan hänen tavaraansa taikka olevansa hänelle velkaa ja salaa sen eikä ilmoita sitä sen ajan kuluessa, mikä hänelle määrätään, maksakoon sen kaksinkertaisesti.

7 §

Jos velallinen ei kahden kuukauden kuluessa karkaamisestansa tahi kätkeytymisestänsä tule saapuville, niin myyttäkööt velkojat hänen omaisuutensa joko julkisella huutokaupalla taikka miten omaksi ja hänen hyödyksensä katsovat parhaaksi. Jos on sellaista tavaraa jota ei käy niin kauvan säilyttäminen, myytäköön se, sittenkuin se on pantu kirjaan ja arvioitu.

8 §

Kaikki velallisen tavarasta kertyneet rahat pantakoon korkoa kasvamaan, kunnes itsekunkin oikeudesta on tuomio annettu. Jos niitä ei voida luotettavasti panna korkoa kasvamaan, niin säilytettäköön niitä yleisessä tallessa, semmoisessa paikassa, jonka useimmat velkojat taikka ne, joilla on enin saamista, varmimmaksi katsovat.

9 §

Jos velallinen on turvakirjan nojassa kotiin tullut ja ilmoittautunut, niinkuin edellä on sanottu, niin olkoon velvollinen kuuden viikon kuluessa palaamisestansa lukien antamaan tuomarille tiedon, tahtooko hakea lupaa luovuttaa omaisuutensa kerrassaan velkojilleen, päästäksensä sitten heistä vapaaksi. Jos hän sen ajan laiminlyö, niin älköön saako tätä etua, eikä turvakirjan suojaa, ja tuomari tuomitkoon asian, niinkuin edellä on sanottu.

17 LUKU

Velkojain oikeudesta ja keskinäisestä etuudesta velallisen omaisuuteen

1–4 §

1–4 § on kumottu EtuoikeusA:lla 9.11.1868.

5 §

5 §:n sijasta ks. L velkojien maksunsaantijärjestyksestä 1578/1992.

6 §

6 § on kumottu EtuoikeusA:lla 9.11.1868.

7 §

7 §:n sijasta ks. MeriL 674/1994 4 luku 4 § ja YrityskiinnitysL 634/1984 2 luku.

8–16 §

8–16 § on kumottu EtuoikeusA:lla 9.11.1868.

18 LUKU

Toimitsijoista eli asiamiehistä

1 §

Jos joku toisen pyynnöstä suostuu asioitsemaan ja toimittamaan jotakin hänen puolestansa niin ottakoon siihen valtakirjan ja pitäköön sitten siitä huolen; tehköön myös tilin ja selvän siitä, mitä haltuunsa saapi.

2 §

Mitä asiamies valtakirjan mukaan tekee ja päättää, se olkoon yhtä pätevä kuin jos päämies itse olisi sen tehnyt ja päättänyt. Jos asiamies tekee jotakin päälle sen, mitä hänelle on uskottu, niin korvatkoon itse kaiken vahingon ja vetäköön sakkoa kaksikymmentä talaria; ja päämies olkoon vastuusta vapaa.

3 §

Jos asiamies menettelee vilpillisesti ja kavalasti valtakirjan antajaa kohtaan, käyttää hänen tavaraansa omaksi hyödyksensä, lainaa hänen rahaansa muille tahi ottaa hänen nimeensä rahaa velaksi, niin vastatkoon kaiken vahingon ja vetäköön sakkoa asianhaarain mukaan. Olkoon myös valtakirjan antaja vastuuton kaikesta, mitä asiamies hänen käskemättänsä ja tahtomattansa lainaksi otti tahi toisen kanssa päätti, ellei näytetä sen tulleen hänelle hyödyksi.

4 §

Jos joku on saanut valtakirjan toimia oman mielensä mukaan toisen puolesta, ja valtakirjan antaja joutuu siitä vahinkoon, niin syyttäköön itseänsä, kun ei paremmin katsonut eteensä. Jos asiamies huolimattomuudellansa tahi petollisuudellansa on vahingon aikaansaanut, sakotettakoon häntä niinkuin on sanottu.

5 §

Asiamies saakoon kohtuullisen palkan vaivastansa sekä korvauksen toisen asioihin oikeutta myöten menneistä kuluistansa. Jos siitä ei ole sopimusta tehty, taikka he eivät siitä sovi, niin ratkaiskoon Oikeus.

6 §

Jos asiamies on antanut velaksi päämiehensä tavaraa ja omaisuutta sille, joka oli tunnettu kunnialliseksi ja oikeaksi mieheksi, mutta sitten havaitaan niin köyhäksi, ettei hän voi sitä takaisin maksaa, niin asiamies ei ole velvollinen sitä korvaamaan, ellei hän saa eri palkkiota siitä, että on ottanut sellaisen vahingon vastataksensa.

7 §

Jos joku on ottanut jotakin toisen puolesta määräajassa tehdäksensä ja toimittaaksensa taikka luvannut sen loppuun saattaa, ja jos hänelle siinä tulee esteeksi kuninkaan palvelus tahi sairaus, omat toimet tahi muu laillinen syy, niin ilmoittakoon sen päämiehellensä niin aikaiseen, että tämä ennättää panna sijaan toisen. Sitten olkoon asiamies vastuusta vapaa, tehtyänsä tilin siltä ajalta, kuin hän siinä toimessa oli.

8 §

Jos päämies kuolee, tehköön asiamies tilin hänen perillisillensä, ja saakoon sitten toimestansa eron, elleivät keskenänsä toisin sovi. Jos asiamies kuolee ja jäi velkaa jotakin, niin vastatkoon hänen perillisensä mikäli hänen tavaransa riittää.

9 § (15.8.2003/734)

9 § on kumottu L:lla 15.8.2003/734.

L 15.8.2003/734 tuli voimaan 1.1.2004. Ennen lain voimaantuloa syntynyt velka vanhentuu niin kuin velan vanhentumisesta annetun lain 728/2003 21 §:n 3 momentissa säädetään.

10 §

Jos jonkun poissa ollessa tapahtuu jotakin, johon hän ei ole voinut asiamiestä määrätä, niin saa hänen sukulaisensa tahi ystävänsä kantaa ja vastata hänen puolestaan, pantuansa, jos vaaditaan, takauksen siitä, että poissa oleva tyytyy siihen, mitä hän on tehnyt. Jos poissa oleva ei siihen tyydy, korvatkoon se, joka valtakirjatta rupesi toisen asiamieheksi, tai hänen takausmiehensä kaiken siitä tulleen vahingon.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

27.9.1919/122:

Tämä laki tulee noudatettavaksi marraskuun 1 päivänä 1919.

15.5.1920/138:
17.2.1923/60:
13.6.1929/228:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1929.

13.6.1929/237:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1930.

31.7.1947/623:

Tämä laki, jolla kumotaan takausmiehen edesvastausvelvollisuuden tarkemmasta määräämisestä 24 päivänä helmikuuta 1873 annetun asetuksen 4 §, tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1948. Ennen lain voimaantuloa tehtyihin takaussitoumuksiin sovellettakoon kuitenkin aikaisempaa lakia.

14.4.1965/220:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1965.

18.5.1973/390:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974.

20.8.1982/633:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

HE 109/81, lvk.miet. 4/82, svk.miet. 106/82

20.8.1982/634:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.

HE 109/81, lvk.miet. 4/82, svk.miet. 106/82

27.3.1987/355:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Hallituksen esitys 93/86, Lakivaliok. miet. 13/86, Suuren valiok. miet. 256/86

29.4.1988/389:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Hallituksen esitys 6/87, Lakivaliok. miet. 6/87, Suuren valiok. miet. 1/88

15.7.1988/687:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Jos panttioikeus perustuu ennen lain voimaantuloa tehtyyn sopimukseen, on kuitenkin sovellettava ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa olleita säännöksiä.

Hallituksen esitys 1/88, Lakivaliok. miet. 8/88, Suuren valiok. miet. 70/88

30.12.1992/1579:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

HE 181/92, LaVM 13/92

28.6.1994/540:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen annettaviin sitoumuksiin.

Lain 14 §:n 3 momentin ja 15 §:n 3 momentin säännöksiä luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta luottoaikana sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuihin sitoumuksiin.

Lain 15 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä yleisvakuudesta sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuhin sitoumuksiin siitä lukien, kun sitoumuksen kattamia vastuita lisätään. Jos luonnollisen henkilön antamaan sitoumukseen ei tällöin oteta määräystä vastuun ylärajasta ja sitoumuksen voimassaoloajasta, sitoumus on lisätyn uuden vastuun osalta mitätön.

HE 13/94, TaVM 16/94

19.3.1999/361:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

HE 189/1998, TaVM 36/1998, EV 224/1998

19.3.1999/362:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

HE 189/1998, TaVM 36/1998, EV 224/1998

15.8.2003/734:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Ennen lain voimaantuloa syntynyt velka vanhentuu niin kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 21 §:n 3 momentissa säädetään.

HE 187/2002, TaVM 28/2002, EV 278/2002

20.2.2004/127:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2004.

HE 26/2003, LaVM 6/2003, EV 113/2003

27.8.2010/752:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 24/2010, TaVM 10/2010, EV 89/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (308L0048); EYVL N:o L 133, 22.5.2008, s. 66, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY (309L0022); EYVL N:o L 110, 1.5.2009, s. 30

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.