Seurattu SDK 1008/2016 saakka.

1.1.1734/2

Rakennuskaari

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

1 luku (26.10.1916/82)

(26.10.1916/82)

1 luku on kumottu A:lla 26.10.1916/82.

2 luku

Miten talonasemalle on rakennettava

1-2 §

1-2 § on kumottu L:lla 13.2.1920/26.

3 §

Kun talonpoika on rakentanut huoneet niin, kuin on sanottu, pitäköön ne kunnossa. Jos on jotakin puutteellista hoidossa tahi rakentamisessa, niin korjatkoon ja vetäköön sakkoa niinkuin 27 Luvussa säädetään.

4 §

Jos sellaisessa kylässä, jossa talonpojat ovat rakentaneet liian likelle toisiansa, joku talo puretaan tahi palaa, niin osottakoot kylänmiehet sille talolle toisen, yhtä hyvän ja yhtä suuren talonaseman jakamattomasta maasta, jos siinä tilaa on, ja pantakoon entinen jälleen kylän yhteiseksi maaksi.

5 §

Jos joku tahtoo muuttaa ja rakentaa jakamattomalle kylän maalle tahi sikolaitumelle ja sen sijaan jättää talonasemansa yhteiseksi, niin olkoon se kylänmiesten suostumuksen varassa. Jos he sen häneltä kieltävät, pyytäköön jakoa käräjissä ja rakentakoon sitten osallensa; ja pellot, niityt ja muut kylässä olevat tilukset kuulukoot uuteen talonasemaan, samoin kuin ne ennen kuuluivat vanhaan asemaan.

3 luku

Autiokylästä

1 §

Jos kylä, jossa on useampia taloja, on autiona ja yksi tahtoo ottaa omansa uudestaan viljeltäväksi, mutta toiset eivät tahdo hänen kanssansa rakentaa tahi aidata, niin määrätköön kihlakunnantuomari sinne muutamia lautamiehiä erottamaan hänelle niin paljon tiluksia, kuin hänen talonsa osaksi on tuleva ja paraimmin voidaan aidata ja viljellä.

2 §

Jos hänen perattuaan ja raivattuaan pelto- ja niittyosansa, toisetkin sitten tahtovat nauttia kukin tilusosaansa, niin peratkoot ja raivatkoot, niinkuin hän on tehnyt. Ja kun kaikki ovat sen tehneet, saakoon kukin jaolla osansa pellosta, niitystä ja kaikista tiluksista, niinkuin edellä on sanottu. Joka toisin ottaa osan kylästä, vetäköön sakkoa niinkuin 10 Luvussa säädetään.

4 luku

Miten kylän tiet ja ojat ovat tehtävät, ja mikä lisä sille on tuleva, jonka pelto sattuu niiden viereen

Teksti on jätetty tästä pois. Asiasta säädetään nykyään muualla lainsäädännössä. Ks. KiinteistönmuodostamisL 554/1995, MaantieL 503/2005, L yksityisistä teistä 358/1962 sekä VesiL 264/1961 6 ja 19 luku.

5 luku

Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitaamisesta

1 §

Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. Omalle pellollensa tahi niityllensä vievän veräjän tehköön ja kunnossa pitäköön kukin itse.

2 §

Teksti on jätetty tästä pois. Tilustenrauhoittamisesta ja aitausvelvollisuudesta ks. L tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 2–11 §.

3 §

Teksti on jätetty tästä pois. Tilustenrauhoittamisesta ja aitausvelvollisuudesta ks. L tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 2–11 §.

4 §

Teksti on jätetty tästä pois. Tilustenrauhoittamisesta ja aitausvelvollisuudesta ks. L tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 2–11 §.

5 §

Teksti on jätetty tästä pois. Tilustenrauhoittamisesta ja aitausvelvollisuudesta ks. L tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 2–11 §.

6 §

Jos jollakulla on heiniä tahi viljaa korjaamatta, sittenkuin hänen naapurinsa ovat omansa korjanneet, niin käskekööt he hänenkin korjata omansa. Jos hän voipi näyttää esteen ja pakon, niin älkööt laskeko eläimiänsä sinne, vaan tarjoutukoot kohtuullisesta palkasta auttamaan häntä korjaamisessa ja talteen viemisessä taikka heinien suovaan ja viljan aumaan panemisessa ja niiden aitaamisessa. Jos hän ei sitä tahdo, taikka jos ei hätää ja pakkoa ole, niin pitäköön omanaan sen vahingon, minkä toisen eläimet hänen heinillensä tahi viljallensa tekevät, sittenkuin hän sellaisen käskyn on saanut. Jos he eivät ole toimittaneet hänelle käskyä ja heidän eläimensä ovat vahinkoa tehneet, korvattakoon se, ja olkoon sakko niinkuin 9 Luvussa säädetään.

7 §

Jos toisen leikkaamaton pelto estää toista korjaamasta viljaansa, käskeköön hänen leikata pois tieltä. Jos hän ei leikkaa, niin leikatkoon se, joka korjata tahtoo, toisen viljan pois tieltä, missä vahinko on vähin, sitokoon lyhteisiin, poimikoon tähkäpäät ja ajakoon sitten siitä vapaasti. Jos niitty on niittämättä, on silloinkin heinä tieltä sekä niitettävä että haravoitava. Joka toisin ajaa pellon tahi niittysaran yli vetäköön sakkoa talarin joka saralta ja korvatkoon vahingon.

8 §

Joka ilkeydestä ja vallattomuudesta hakkaa rikki, repii maahan taikka turmelee veräjän tahi aidan, korvatkoon vahingon ja vetäköön sakkoa kymmenen talaria. Jos hän muutoin rikkoo tahi repii, vetäköön sakkoa kolme talaria. Joka heittää aidaksia maahan toisen aidasta, vetäköön sakkoa markan jokaisesta aidaksesta. Joka hakkaa poikki seipäitä, niin että aita siitä tulee vialle, vetäköön sakkoa jokaisesta parista talarin ja korvatkoon vahingon. Sen, joka aitaa varastaa, käyköön niinkuin Rikoskaaressa säädetään. Olkoon myös kaikesta kaksinkertainen sakko siltä ajalta, jolloin pelto ja niitty ovat suljettuina pidettävät.

6 luku

Miten peltoja ja niittyjä on hoidettava ja enennetävä, aitoja pantava ja ojia kaivettava

1 § (19.6.1902/19)

Talonpoika muokatkoon ja lannoittakoon hyvin peltonsa, ja raivatkoon sekä hoitakoon niittynsä. Olkoon myös velvollinen, missä tilaa on ja metsälle tahi karjanlaitumelle ei tule vahinkoa, vähitellen ottamaan ja perkaamaan pelloksi tahi niityksi niin paljon, kuin hyvin voidaan ruokota ja viljellä, taikka vetäköön sakkoa, niinkuin 27 Luvussa säädetään.

2-3 §

2-3 § on kumottu L:lla 23.7.1902/31.

4 § (19.6.1902/19)

Vuosittain on myös, missä tarvitaan, viisikymmentä syltä uutta aitaa pantava, ja kaikkia vanhoja pidettävä sellaisessa kunnossa, kuin 5 Luvussa on säädetty.

7 luku

Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä

1 §

Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.

2 §

Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.

3 §

Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa talarin kustakin neljästäkymmenestä salosta. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja tehköön humaliston uudestaan.

8 luku

Luvattomasta pellon ja niityn viljelemisestä

1 §

Jos joku leikkaa tahi niittää naapurinsa pelto- tahi niittysaralta, korvatkoon viljan viljalla ja heinät heinillä; vetäköön myös luvattomasta viljelyksestä sakkoa talarin kultakin saralta.

2 §

Jos joku kylvää toisen peltosarkaan, ottakoon saranomistaja kasvun. Jos kylväjä korjaa viljan, vetäköön sakkoa talarin ja antakoon takaisin mitä on vienyt.

3 §

Joka aitaukseensa sulkee naapurinsa tilusosan ja saran, vetäköön sakkoa kolme talaria ja purkakoon itse. Jos hän ei pura, käskyn saatuansa, olkoon sakko kaksinkertainen. Jos hän aitaukseensa sulkee toisen miehen osan ynnä rajamerkinkin, vetäköön sakkoa kuusi talaria, ja purkakoon samoin itse aitansa, taikka sakotettakoon kaksinkertaisesti. Jos hän on rajamerkin kääntänyt, muuttanut, pois ottanut taikka peittänyt, sakotettakoon niinkuin Maakaaren 13 Luvussa on sanottu.

4 § (23.3.1979/370)

4 § on kumottu L:lla 23.3.1979/370.

5 § (19.6.1902/19)

5 § on kumottu L:lla 19.6.1902/19.

9 luku

Miten se vahinko on korvattava, jonka eläin tekee toisen tiluksilla, ja miten eläin otetaan talteen

1 §

Teksti on jätetty pois. Vahingon korvaamisesta ja eläimen talteen ottamisesta ks. L tilusten rauhottamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 37–42 §.

2 §

Jos eläimen omistaja tulee ja tarjoo vahingonkorvausta arviomiesten lausunnon mukaan, ja eläimen ottaja ei tahdo sitä antaa pois, niin pankoon omistaja, todistajain läsnä ollessa, arvattua vahinkoa vastaavan rahasumman taikka täyden pantin tahi takauksen siitä, jonkun hänen naapurinsa, lautamiehen [tahi neljännesmiehen] haltuun ja vaatikoon, samojen todistajain läsnä ollessa, eläintänsä pois. Jos ei sitä kuitenkaan anneta, turvautukoon kruununvoutiin taikka nimismieheen, ja joka eläimen pidättää, vetäköön sakkoa talarin kultakin vuorokaudelta ja korvatkoon vahingon. Jos riitaudutaan siitä, onko eläin laillisesti talteenotettu, ja jos sen kiinniottaja ei voi todistajilla, muilla perusteilla taikka valallansa vahvistaa, että hän sen eläimen sieltä tapasi ja talteen otti, niinkuin sanottu on, sakotettakoon samalla tavalla ja korvatkoon vahingon.

3 §

Teksti on jätetty pois. Vahingon korvaamisesta ja tiluksen aitaamisesta ks. L tilusten rauhottamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 3, 10 ja 37 §.

4 §

Joka salaa ottaa pois eläimensä, minkä tahansa, jonka toinen on talteen vienyt, vetäköön sakkoa kolme talaria. Jos hän väkivallalla tahi ryöstämällä sen ottaa, rangaistakoon niinkuin Rikoskaaressa säädetään.

5 § (23.3.1979/370)

5 § on kumottu L:lla 23.3.1979/370.

6 §

Joka tahallansa laskee eläimensä toisen peltoon, josta vilja on korjaamatta, tahi niittämättömään niittyyn, vetäköön sakkoa hevosesta ja vanhasta naudasta tahi siasta kolme markkaa, hehkosesta, vuohesta tahi lampaasta kaksitoista äyriä, vohlasta, vasikasta tahi karitsasta neljä äyriä, ja korvatkoon vahingon. Jos sinne hevonen tahi muu eläin pannaan liekaan, olkoon laki sama. Jos kasvu on korjattu taikka jos syöttöhaassa näin tehdään, olkoon sakko puolta vähempi. Joka ajattaa eläimensä toisen yksityiselle metsämaalle ja syöttää niitä siellä, vetäköön sakkoa neljännen osan. Jos paimen ajaa sinne eläimen, sakotettakoon niinkuin tässä on sanottu.

7 §

Jos joku kyläläinen laskee eläimensä, yhden tahi useamman, vainioon, niittyyn, hakoihin tahi saariin ennen oikeata aikaa ja naapurien suostumista, vetäköön sakkoa neljänneksen siitä, mitä 6 §:ssä on sanottu, ja olkoon naapureilla valta ajaa ne pois.

8 §

Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon. Jos hän tietää eläimellä olevan sellaisen pahan tavan, taikka jos hän, vaikka on sanan saanut, ei kuitenkaan pidä siitä vaaria eikä pane sille pidäkettä, vetäköön sakkoa talarin; jos se toisen kerran tahi useammasti tapahtuu, sakotettakoon kaksinkertaisesti ja korvatkoon joka kerralta vahingon.

10 luku

Miten kylän jakamattomia metsiä ja maita saa ottaa nautittavaksi ja viljeltäväksi; niin myös jakamattoman tai toisen miehen metsän ja maan luvattomasta viljelemisestä

1-3 §

1-3 § on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

4 §

Jos joku kylän maanomistajista tahtoo ottaa jakamatonta maata viljelläksensä, ilmoittakoon sen kaikille kylänmiehille. Jos he eivät tahdo hänen kanssansa aidata ja viljellä, hakekoon Oikeudelta laillisen jaon, ja saakoon kukin osansa kaikesta, mitä jakaa sopii. Joka toisen ottaa haltuunsa ja viljelee, menettäköön työnsä ja sen vuoden kasvun toisille maanomistajille ja vetäköön sakkoa viisi talaria sellaisesta anastamisesta ja viljelemisestä. Sama olkoon laki, milloin metsämaata on jakamattomana useamman kylän kesken.

5 § (3.9.1886/29)

5 § on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

6 §

Jos joku tekee kanteen toista vastaan maan anastamisesta taikka muusta luvattomasta viljelyksestä ja tämä sanoo ne tilukset omiksensa, tutkikoon Oikeus ensin, onko kantaja sitä metsää ja maata silloin nauttinut ja hallinnut, ja jos tämä käy ilmeiseksi, niin se, joka luvattomasti on viljellyt, luovuttakoon hallustansa mitä on aidannut ja antakoon takaisin mitä on ottanut; sakotettakoon myös niinkuin edellä on sanottu. Jos ei käy selville, niin pantakoon se, mistä riita on, takavarikkoon ja uhkasakon alaiseksi. Sitten tuomari ratkaiskoon heidän omistusoikeusriitansa. Jos se, joka on luvattomasti viljellyt, menettää asian, sakotettakoon väkivallasta taikka luvattomasta viljelyksestä, sen mukaan kuin asia on.

7-10 §

7-10 § on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

11 luku

Laidunmaasta ja karjan kaitsemisesta sekä paimentamisesta

1 §

Aitaamatonta maata ja laidunta saakoot kaikki joilla siinä on osaa, pitää syöttömaana sekä siellä käyttää sekaisin eläimiänsä. Mutta älköön kukaan toisen yksityiseen metsään taikka yksityiselle maalle ajako tahi siellä paimentako eläimiänsä, 9 Luvun 7 §:ssä sanotun sakon uhalla.

2 §

Jos yhden tahi useamman kyläkunnan asujamet ovat sopineet karjan kaitsemisesta ja paimentamisesta ja joku jättää sen täyttämättä, korvatkoon sen vahingon, jonka eläin hänen syystänsä tahi laiminlyömisestänsä tekee taikka saapi. Paimeneksi pantakoon naisia, jos mahdollista on, eikä poikia, kymmenen talarin sakon uhalla.

3 § (23.3.1979/370)

3 § on kumottu L:lla 23.3.1979/370.

4 §

Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia nurin tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari. Ottakoon myös kiinni taikka merkitköön kaikki ne siat, jotka rengastamattomina tapaa, ja lunastakoon omistaja ne häneltä takaisin, kahdella markalla kunkin. Jos omistaja ei tahdo niitä lunastaa, haastakoon siltavouti hänet Oikeuteen, ja maksakoon omistaja sitten siltavoudille kaksinkertaisesti joka siasta. Jos siltavouti sen laiminlyö, vetäköön sakoa talarin; ja rengastamattomat siat saa kiinni ottaa kuka tahtoo ja voipi, ennen muita se, joka tiluksiltansa ne tapaa ja vahinkoa kärsii, ja olkoon ottajalla sama oikeus kuin siltavoudilla.

12 luku

Miten sikoja saa terhometsään laskea

1 §

Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa markan joka sialta ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.

2 §

Joka ottaa maksusta toisen sikoja elätettäväkseen, toimittakoon ne takaisin taikka korvatkoon sen arvon, mikä niillä ottaessa oli. Jos hän voipi näyttää, että ne ovat tautiin kuolleet tahi muusta sattumuksesta hukkaan joutuneet, ja havaitaan, ettei hän ole ollut siihen syypää, niin olkoon vastuusta vapaa. Sama olkoon laki, jos karjaa otetaan maksusta laitumelle tahi ruokolle.

3 §

Jos siat juoksevat yhdestä metsästä toiseen, joka ei ole sen yhteydessä, niin käskeköön metsän omistaja ensimmäisellä ja toisella kertaa sikain omistajaa ottamaan ne pois ja pidättämään ne sieltä. Jos ne sitten siellä tavataan, saakoon metsän omistaja ottaa ne kiinni ja arvauttakoon uskottavilla miehillä, mitä niistä on maksettava, jolleivät omistajat keskenänsä siitä sovi.

4 §

Joka tahallansa laskee sikoja toisen aidattuun terhometsään, menettäköön ne metsän omistajalle. Jos sikoja taikka muita terhonsyöviä eläimiä muutoin sinne tulee, käyköön niinkuin 9 Luvussa on säädetty. Jos surmataan tahi lyödään sikoja, olkoon sakko ja korvaus niinkuin muista eläimistä 22 Luvussa säädetään.

13 luku (3.9.1886/29)

(3.9.1886/29)

13 luku on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

14 luku (3.9.1886/29)

(3.9.1886/29)

14 luku on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

15 luku (3.9.1886/29)

(3.9.1886/29)

15 luku on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

16 luku (3.9.1886/29)

(3.9.1886/29)

16 luku on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

17 luku (28.9.1951/503)

(28.9.1951/503)

17 luku on kumottu L:lla 28.9.1951/503.

18 luku (28.9.1951/503)

(28.9.1951/503)

18 luku on kumottu L:lla 28.9.1951/503.

19 luku

Siirtokylän oikeudesta

1 §

Emäkylä on vanha kylä, ja siirtokylä on se, joka on emäkylän maalle rakennettu ja jolla on tiluksensa emäkylältä, vitsasten ja seivästen sisällä.

2 §

Siirtokylä saapi emäkylän kanssa, sen takamaalta, tarpeiksensa hirsiä, aidaksia ja polttopuita, tuohia, turpeita, hietaa ja savea, laidunta ja syöttömaata eläimillensä, niin monelle, kuin sen luuvasta ja ladosta elätetään, niin myös aitaamattomia suoniittyjä, niin kauan kuin emäkylä ei tahdo tahi voi niitä itse viljellä. Sillä on myös kalavesi ja nuotta-apaja siinä rannassa, joka on sen oikeassa aitauksissa; älköön kuitenkaan emäkylää estettäkö kalastamasta ulompana selällä. Siirtokylä älköön antako mitään näistä oikeuksista toisen nautittavaksi älköönkä viljelläksensä ottako emäkylän metsää ja maata enempää kuin mitä sillä aitauksessaan ja hoidossaan tahi erinäisten rajamerkkien sisällä vanhastaan on ollut; älköön myöskään emäkylän metsämaalta tahi omista aitauksistansa mitään myykö. Jos toisin tekee, sakotettakoon luvattomasta viljelyksestä, niinkuin 10 Luvussa on sanottu.

3 §

Jos emäkylä tahtoo ottaa viljelläksensä jotakin metsästänsä ja maastansa, niin älköön sulkeko siirtokylää takamaalta, laitumelta ja vedensaannista, 25 Luvun 9 §:ssä sanotun sakon uhalla, älköönkä ottako laajempia tiluksia viljelykseen, kuin että siirtokylä saa tarpeensa, niinkuin edellä on sanottu.

4 §

Jos emäkylän miehet tahtovat jakaa metsän ja takamaan, saakoon siirtokylä, äyriveronsa tahi manttaalinsa mukaan, puolta vähemmän kuin emäkylä, ja olkoon sillä sitten emäkylän oikeus siihen; mutta siirtokylä älköön sellaista jakoa hakeko.

20 luku (23.7.1902/31)

(23.7.1902/31)

20 luku on kumottu L:lla 23.7.1902/31.

21 luku

Mehiläisistä

1 §

Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehille, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä. Jos mehiläisparvi on asettunut hedelmä- tahi rauhoitettuun puuhun, niin on se ajettava pesiin eikä puuta hakattava tahi turmeltava, 13 Luvussa sanotun sakon uhalla. Jos se on muu puu hakatkoon sen kumoon ja ottakoon vapaasti mehiläisensä.

2 §

Jos joku löytää mehiläisiä omalta maaltansa taikka missä hänellä on osa, olkoot ne löytäjän omat. Jos lampuoti löytää, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksi osaa. Joka niitä toisen aitauksesta löytää, älköön saako niistä mitään osaa; joka niitä löytää aitauksen ulkopuolelta, toisen metsästä ja maalta, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksiosaa. Jos kaksi sanoo samat mehiläiset löytäneensä, saakoon nämä löytäjäiset se, joka ensin ilmoitti. Siitä, joka toisen tiluksilta löytää eikä ilmoita, vaan vie pois, ja joka ruualla ja syötillä luoksensa viettelee toisen mehiläisiä, säädetään Rikoskaaressa.

22 luku

Toisen elukan taikka koiran haavoittamisesta tahi tappamisesta ja sairaan elukan ostamisesta tahi myymisestä; niin myös elukasta taikka koirasta, joka vahingoittaa toisen elukkaa

1 §

Joka ajaessansa pois taikka ottaessaan talteen toisen elukkaa tiluksiltansa tahi aitauksistansa lyöpi sitä pahemmin kuin aikoi, niin että se siitä kuolee, antakoon sijaan yhtä hyvän taikka sen täyden hinnan. Jos se vain haavoittuu eikä kuole, ottakoon sen kotiinsa ja parantakoon. Jos se tulee raajarikoksi ja vialliseksi, pitäköön sen itse ja antakoon omistajalle sijaan virheettomän taikka sen hinnan.

2 §

Joka talteen ottaessaan taikka muulloin tahallansa haavoittaa toisen eläintä, parantakoon haavan ja vetäköön sakkoa neljänneksen eläimen hinnasta. Jos se on hevonen, härkä tahi lehmä, pankoon myös heti sijaan yhtä hyvän eläimen hänen pitääksensä ja käyttääksensä. Jos haavoitettu eläin tulee yhtä terveeksi kuin ennen oli, ottakoon kumpikin omansa jälleen. Jos se kuolee taikka jääpi raajarikoksi tai vialliseksi, antakoon yhtä hyvän sijaan ja sakotettakoon, niin kuin on sanottu.

3 §

Joka tapaturmasta toiselta tappaa syötäväksi kelpaavan eläimen, maksakoon sen hinnan ja pitäköön itse eläimen. Muusta eläimestä, joka ei kelpaa syötäväksi, maksakoon neljänneksen sen hintaa.

4 §

Jos joku palkan edessä ottaa parantaaksensa eläimen tahi iskeäksensä siitä suonta, ja eläin hänen syystänsä kuolee taikka tulee vialliseksi, maksakoon eläimen ja pitäköön sen. Jos hän täysin voipi todeksi näyttää, ettei se hänen syynsä ollut, olkoon vastuusta vapaa.

5 § (28.1.1904/16)

5 § on kumottu A:lla 28.1.1904/16.

6 §

Joka tahallansa tappaa toisen koiran, vetäköön sakkoa kolme talaria. Jos se on karjakoira, metsäkoira taikka kahlekoira, vetäköön sakkoa kaksinkertaisesti ja maksakoon sen hinnan. Vihaista koiraa, joka puree ihmistä ja eläimiä, ei saa pitää irti.

7 §

Se, jonka eläin toiselta tappaa syötäväksi kelpaamattoman eläimen, maksakoon puolet tapetun hintaa. Jos se syötäväksi kelpaa, maksakoon neljänneksen, ja entinen omistaja pitäköön tapetun. Jos eläin eläimen haavoittaa, olkoon korvaus puoli parannuspalkkaa ja puoli vahinkoa. Jos eläimellä on tapa tehdä vahinkoa ja omistaja sen tietää taikka häntä on siitä varotettu, maksakoon kaksinkertaisesti mitä on sanottu. Sama laki olkoon koirasta, joka puree tahi repii eläimiä. Jos koira kolmannen kerran tekee vahinkoa, maksakoon sen omistaja mitä on sanottu ja tappakoon koiran.

8 §

Jos koira tahi muu eläin raivostuu, salvatkoon omistaja sen heti sisälle taikka tappakoon, tiedon siitä saatuansa. Jos hän ei sitä tee, vetäköön sakkoa kymmenen talaria. Jos vahinko tapahtuu, korvatkoon senkin. Joka usuttaa koiran toisen omistaman eläimen päälle ja tämä siten vahingoittuu, korvatkoon täysin vahingon ja vetäköön sakkoa neljänneksen eläimen arvosta. Jos jollakulla on petoeläin, karhu, susi, ilves, kettu tahi muu raateleva eläin, ja hän ei kahlehtimalla tahi salpaamalla estä sitä toisen eläimiä vahingoittamasta, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja korvatkoon vahingon. Jos se tapahtuu toisen kerran, sakotettakoon kaksinkertaisesti ja korvatkoon vahingon. Jos vihainen eläin, koira tahi muu, haavoittaa tahi tappaa ihmisen, noudatettakoon, mitä Rikoskaaressa siitä säädetään.

23 luku

Vahinkoeläinten tappamisesta, niin myös ajometsästyksestä ja sudentarhain pitämisestä

Teksti on jätetty pois. Metsästyksestä säädetään lainsäädännössä toisaalla. Ks. MetsästysL 615/1993.

24 luku

Tulipalosta kylässä

1 §

Kaikki tulisijat piippuinensa ovat niin asetettavat ja suojattavat, että tulenvaara tulee vältetyksi. Jos tuli pääsee irti tilalla, jota lampuoti viljelee, ja se johtuu hänen laiminlyömisestänsä tahi varomattomuudestansa, niinkuin: jos hän itse on ennen havainnut vaaran taikka saanut siitä varotuksen eikä ole sitä estänyt; itse viepi ulos tahi sallii toisen ulkona pidellä ja kanniskella kynttilää lyhdyttä taikka valkeata ulkohuoneissa tahi missä pellavia, hamppuja, heiniä, lastuja tahi muuta sellaista helposti syttyvää on; asettaa kynttilän likelle seinää; tekee tulen uuniin tahi liedelle eikä pidä siitä vaaria; pitää kynttilän palamassa vuoteensa vieressä ja nukkuu sen ääreen; polttaa tupakka ladossa, rehuhuoneessa tahi muualla, jossa tuli helposti saattaa syttyä; tai ampuu varomattomasti huonetta tahi kattoa kohden; taikka jos tuli pääsee irti muun sellaisten huolimattomuuden tähden, milloin vahinkoa olisi voinut ja pitänyt paremmin varoa; ja jos silloin huone ja talo palaa; rakentakoon sijaan yhtä hyvän älköönkä saako paloapua tahi veron helpotusta. Jos huone ja maa on talonpojan oma, kärsiköön niinikään itse vahingon. Jos muiden huoneita, talon tahi muita rakennuksia samassa palaa, maksakoon hän omaisuudellansa, mikäli se riittää, ja vetäköön sakkoa kaksi talaria kustakin huoneesta, maanomistajalle yksinänsä. Jos hän ei jaksa vahinkoa ja sakkoa maksaa, korvatkoon työllänsä taikka kärsiköön ruumiinrangaistuksen, kumpaista vahingonkärsinyt tahtoo. Jos ihmisiä palaa huoneisiin, vetäköön täyden henkisakon jokaisesta. Jos kirkko palaa, vetäköön sakkoa sata talaria kirkon rakentamiseksi. Jos hän on vähemmän syypää, maksakoon neljänneksen siitä, kuin on sanottu. Joka huolimattomasti pitelee tulta, sillä tavoin kuin nyt on sanottu, vetäköön sakkoa viisi talaria, vaikkei vahinkoa tapahdukaan.

2 §

Jos vahinko tulee oikeasta tapaturmasta, jota ei edeltäpäin voi arvata taikka varoa, olkoon vastuusta vapaa. Jos ei tiedetä, miten tuli on irti päässyt, vahvistakoon omalla tapaturmavalallansa ettei se hänen huolimattomuudestansa taikka syystänsä ole tapahtunut. Jos hän ei valaa tee, vetäköön sakkoa, niinkuin 1 §:ssä on sanottu.

3 §

Jos palkollinen vastoin isännän varotusta ja tahtoa on vienyt tulta ulko- ja muihin huoneisiin, taikka muutoin pidellyt sitä varomattomasti, niinkuin edellä on sanottu, olkoon isäntä vastuusta vapaa, ja palkollinen maksakoon siitä tulleen vahingon taikka kärsiköön ruumiinrangaistuksen. Jos tuli pääsee irti vieraalta tahi matkustavaiselta, ja jos majatalonhoitajan tahi jonkun muun huone palaa, olkoon sama laki.

4-6 §

4-6 § on kumottu L:lla 17.4.1908/18.

7 §

Älköön kukaan kuljeskelko paloapua kerjäämässä. Joka siihen kirjan antaa, vetäköön sakkoa kuusi talaria.

25 luku (11.10.1918/147)

Teistä ja silloista sekä niiden tekemisestä ja rakentamisesta

(11.10.1918/147)

Tämä luku on tientekorasitusta maalla koskevin osin kumottu L:lla 11.10.1918/147. Loput pykälät ovat kumoutuneet L:lla 3.5.1927/165.

26 luku

Yleisten huoneiden rakentamisesta

1 §

Kaikki pitäjässä asuvaiset ovat velvolliset rakentamaan ja kunnossa pitämään kirkkoa ja mitä siihen kuuluu, niinkuin kellotapulia, kirkonaitaa, pitäjäntupaa ja vaivaistupaa. Rakennusaineet, ajot ja muut kulut suoritetaan näihin taloluvun mukaan ja päivätyöt ruokakunnittain. Ennenkuin näissä asioissa mitään tehdään, kutsuttakoon pitäjänmiehet kokoon niistä keskustelemaan ja sopimaan.

2 §

Pappilaa pitää myös kaikkien rakentaa taloluvun mukaan, mutta säterit ja karjatalot, samoin myös sätereihin yhdistetyt piiritalot olkoot siitä vapaat. Pappilassa pitää olla tupa ynnä kaksi kamaria, kyökki, panoshuone leivinuuneineen, kaksipohjainen jyväaitta luhteineen, ruoka-aitta, kaksipohjainen lato ja luuva, navetta ja talli, kaikki sen kokoiset, kuin siitä on erittäin säädetty. Nämä huoneet, eikä useampia, kattoinensa ja sisustuksinensa, olkoot pitäjänmiehet velvolliset valmiina toimittamaan kirkkoherralle, ja olkoon hän sitten velvollinen pitämään ne omalla kustannuksellansa kunnossa. Kun ne vanhuudesta ja käyttämisestä, vaan ei papin huolimattomuudesta, johtuvat rappiolle, rakentakoot ja korjatkoon pitäjänmiehet ne kustannuksellansa, ja rakennusaineet otettakoon pappilan tiluksilta, jos sen metsästä riittää. Jos pappila tilustensa ja taloutensa vuoksi tarvitsee useampia huoneita, rakentakoon ja kunnossa pitäköön ne pappi itse, taikka maksakoon mitä puuttuu. Jos hänet muutetaan siitä seurakunnasta, ja talonkatselmuksessa havaitaan hänen rakentaneen enemmän, kuin hänen vuosikautinen rakennusvelvollisuutensa olisi vaatinut, saakoon jälkeentulijaltansa siitä maksun; kuitenkin luettakoon pappilan maalla ne huoneet viiden vuoden rakennukseksi, jotka 27 Luvun 3 §:ssä on luettu kolmen vuoden rakennukseksi, ja vähäisemmät huoneet saman laskun mukaan. Jos pappi omaksi mukavuudeksensa rakentaa useampia huoneita, kuin pappila tarvitsee, ja hänen jälkeentulijansa ei tahdo niitä ottaa pois. Jos hirret on siihen otettu pappilan metsästä, maksakoon ne katselmusmiesten arvion mukaan, ja ne rahat käytettäköön pitäjänmiesten hyödyksi, heidän rakentaessaan pappilaa.

3 §

Kaupungissa rakentakoot ja korjatkoot huoneita ja kartanoa papille ne, jotka siellä omistavat huoneen tahi maata taikka harjoittavat porvarillista elinkeinoa eivätkä erittäin ole siita vapautetut. Kun huoneet on laillisesti rakennettu, pitäköön pappi niistä huolen, etteivät turmellu ja huolimattomuudesta joudu rappiolle.

4 §

Käräjäkartanon rakentakoon kukin kihlakunta, taloluvun mukaan, tavalliseen käräjäpaikkaan taikka mihin kuninkaan käskynhaltija, kuulusteltuansa Oikeuden mieltä, tutkii sen yhteiselle kansalle sopivimmaksi. Siinä pitää olla tarpeeksi suuri tupa ja kaksi kamaria; ja pitäköön kihlakunta ne kunnossa. Kussakin käräjäpaikassa pitää myös olla vankihuone, jossa pahantekijöitä pidetään säilyssä. Tämän rakentamisesta älköön kukaan olko vapaa paitsi säterit ja karjatalot, sätereihin yhdistetyt piiritalot, niin myös papin ja lukkarin virkatalot.

5 §

Missä tihuntiaitta tarvitaan, rakentakoot sen kaikki kruununtihunnin maksajat pitäjässä tahi kaupungissa.

6 §

Jos kihlakunnan tahi pitäjän miehiä on käsketty näihin yleisiin rakennustöihin ja joku jääpi tulematta; vetäköön sakkoa miehen päivätyöstä talarin ja juhdan päivätyöstä kaksi sen vertaa. Jos rakentaminen jonkun niskoittelemisen tähden seisahtuu, vetäköön hän sakkoa kolme talaria ja tehköön kuitenkin päivätyönsä. Nämä sakot käytettäköön siihen rakennukseen.

27 luku

Miten talonkatselmus on pidettävä

1 §

Joka kolmas vuosi taikka useamminkin, jos tarvitaan, pitäköön kruununvouti taikka nimismies, kahden lautamiehen kanssa, Maakaaren 14 luvun 2 §:ssä sanotulla ajalla katselmuksen, miten talonpoika kruununmaalla on rakentanut ja viljellyt, ja veromaalla, kun siinä havaitaan viljelyksen ja rakennusten rappioita; ja käskeköön sitten talonpojan rakentaa ja korjata mitä puuttuu. Jos siinä havaitaan suuri rappio, niin he katselkoot huoneitten alushirret, seinät, katot, lattiat, tulisijat ja uunit piippuinensa, akkunat, lukot, pellit ja ovat, samoin myös pellot, niityt, ojat, aidat ja metsän; ja kirjoittakoot tarkasti, mitkä huoneet hän on rakentanut ja mitä kaikkea talosta puuttuu; ja määrätkööt paljonko rahaa sen korjaaminen ja rakentaminen maksaa, mitä hän aikanansa on laiminlyönyt.

2 §

Katselmuskirja on sitten käräjissä näytettävä ja Oikeuden tutkittava. Jos sitä, mikä riitaista on, ei voida siellä ratkaista, taikka jos joku vaatii uutta katselmusta, niin kihlakunnantuomari pitäköön puolen lautakunnan kanssa katselmuksen ja antakoon siinä heti tuomion. Jos huoneessa, joka talonpojan siihen tullessa oli kunnossa, tavataan vika, vetäköön sakkoa rappiosta; yhdestä hirrestä kaksi äyriä, toisesta ja kolmannesta neljä äyriä; useammasta, ja pilalle lahonneesta harjahirrestä ja alushirrestä kuusi markkaa sekä kelpaamattomasta ja rappeutuneesta huoneesta kaksi talaria. Jos huoneen räystäs on paljaana, vetäköön sakkoa kuusi äyriä. Jos vesi juoksee katon, seinän tahi lattian läpi, taikka jos lahoa on räystäässä, vetäköön sakkoa kolme markkaa; kelpaamattomasta ovesta markan ja savupiipusta kaksi talaria.

3 §

Kolmen vuoden rakennukseksi luetaan koko tilalla seuraavat huoneet: nurkkain sisäpuolelta kahdentoista tahi neljäntoista kyynärän pituinen ja kymmenen kyynärän levyinen tupa, jossa on liesi ja uuni, pelti piipussa, hyvä katto, akkunat, lukko ja kaikenlainen seinässä kiinni oleva sisustus; kaksi aittaa, yhteensä samankokoiset, taikka yksi puolta pienempi luhteineen kaikki sisustettuna; luuva, jossa on kaksi pohjaa, kumpikin kahdentoista tahi neljäntoista kyynärän pituinen; navetta, kuudentoista kyynärän pituinen, täysine sisustuksinensa; niin myös talli tahi muut samankokoiset huoneet taikka pienemmät useampinurkkaiset. Muut kelvolliset, asuinpihassa tahi karjapihassa olevat nelinurkkaiset huoneet luetaan yhden vuoden rakennukseksi. Pienemmillä tiloilla olkoot huoneet, tarpeen mukaan, vähäisemmät, ja luettakoon ne yhtä monen vuoden rakennukseksi kuin sanottu on. Olkoon myös asukas velvollinen panemaan joka vuosi kaksikymmentä kyynärää uutta kattoa, missä tarvitaan, ja rakennetut huoneet kunnossa pitämään. Ei kukaan ole velvollinen rakentamaan enempää kuin talo tarvitsee maan tavan ja tilaisuuden mukaan.

4 §

Jos ei uutta peltoa ole tehty, vaikka siihen on tilaisuutta, taikka jos talonpoika on viljeltävää maata kedoksi päästänyt, taikka jos niitty on metsittynyt tahi sikain penkoma, olkoon sakko kahdeksan äyriä joka panninalalta. Jos oja tahi aita on kelpaamaton, olkoon sakko yksi äyri joka kolmelta syleltä.

5 §

Mitä rakennuksessa ja viljelyksessä on puutteellista, pitää talonpojan, sakkojen lisäksi, korjata ennenkuin tilalta muuttaa, taikka maksakoon sen katselmusmiesten taho Oikeuden arvion mukaan. Jos hän siihen pyytää aikaa, pankoon siitä pantin tahi takauksen.

6 § (3.9.1886/29)

6 § on kumottu L:lla 3.9.1886/29.

7 §

Kun tila on irtisanottu, on talonkatselmus pidettävä, ennenkuin talonpoika muutta pois, ja katselmuskirjasta jäljennös annettava sijaantulevalle todistukseksi, millaisena hän sen tilan haltuunsa ottaa.

8 §

Vapaasukuinen saapi niin usein kuin tarpeelliseksi havaitsee, kahdella jäävittömällä lautamiehellä toimituttaa talon katselmuksen rälssi-verotalossansa ja ulosottaa mitä puuttuu. Jos lampuoti arvelee itsellensä tästä vääryyttä tehdyn, olkoon hänellä valta kihlakunnanoikeudessa hakea omansa takaisin.

9 §

Jos joku ei tyydy kihlakunnanoikeuden päätökseen näissä asioissa, ja jos katselmus on kruununtalossa pidetty, niin kääntyköön kuukauden kuluessa kuninkaan käskynhaltijaan, jolla on valta tutkia ja oikaista se katselmus. Jos se on rälssi- tahi veromaa, ajakoon kannettansa tuomarin luona, niinkuin Oikeudenkäymiskaaressa laillisesta vedosta sanotaan.

10 §

Talonpoika älköön talosta muuttaessansa viekö tilalta tuohia, aidaksia, turpeita, polttopuita, hirsiä eikä mitään muutakaan, mitä hän talon tiluksilta on ottanut; ei myöskään sontaa. Jos hän sen tekee, vetäköön sakkoa niinkuin 10 luvussa sanotaan, ja tuokoon takaisin mitä on vienyt. Älköön myöskään ennen lähtöpäivää tilalta viekö eläimiä tahi eläimenruokaa, kymmenen talarin sakon uhalla. Jos hänellä, lähtöpäivän tultua, on jälellä eläimenruokaa, jonka aikoo myydä, tarjotkoon sitä maanomistajalle tahi jälkeentulijallensa. Olkoon talonpoika myös velvollinen jättämään taloon nen lukot, jotka ovat ovissa ja seinissä kiinni, niin myös pellit, akkunat, pitkän pöydän ja lavitsan, seinässä kiinni olevat penkit ja vuoteensijat sekä muun kiinteän, aittaan, kotaan, latoon, talliin ja navettaan kuuluvan sisustuksen. Jos hän niistä jotakin viepi pois, vetäköön jokaisesta sakkoa kaksi markkaa ja toimittakoon sen takaisin.

28 luku (12.11.1883/34)

(12.11.1883/34)

Tämä luku on osittain kumottu A:lla 12.11.1883/34. Vielä voimassa olleet osat on kumottu L:lla 11.10.1918/140.

29 luku

Huoneiden rakentamisesta kaupungeissa

1 §

Miten huoneita on kaupungissa rakennettava ja kunnossa pidettävä, niin myös mitä muutoin kaupungin hyödyksi ja kaunistukseksi on vaarinotettava, siitä on erittäin säädetty. Kuninkaan käskynhaltija pormestarin ja raadin kanssa pitäköön siitä huolen.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.11.1883/34:

Tämä asetus tulee noudatettavaksi 1 päivästä Tammikuuta v. 1885.

3.9.1886/29:

Tämä laki pannaan käytäntöön 1 p:stä tammikuuta 1887.

19.6.1902/19:

Tämä laki tulee noudatettavaski 1 p:stä Tammikuuta 1904.

23.7.1902/31:

Tätä lakia on noudatettava Maaliskuun 1 päivästä 1903.

28.1.1904/16:
17.4.1908/18:
26.10.1916/82:

Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1917.

11.10.1918/140:

Tämä laki tulee voimaan tammikuun 1 päivänä 1920.

11.10.1918/147:

Tämä laki tulee voimaan tammikuun 1 päivänä 1921.

13.2.1920/26:
28.9.1951/503:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1952.

23.3.1979/370:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1971, mutta ei koske korvausta sitä ennen aiheutetusta vahingosta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.