HE 124/2014

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ajoneuvoverolain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoverolakia siten, että ajoneuvoveron perusveron tasoa korotettaisiin verotuottojen lisäämiseksi ja veron ohjausvaikutuksen parantamiseksi. Ajoneuvokannan keskipäästöisellä autolla, jonka hiilidioksidipäästö on 160—180 grammaa kilometriltä, vero nousisi noin 60 euroa vuodessa. Korotus painottuisi lievästi keski- ja suuripäästöisiin ajoneuvoihin. Lisäksi lakiin ehdotetaan tehtäväksi useita teknisluonteisia muutoksia.

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alusta. Korotettua veroa sovellettaisiin 12 kuukauden siirtymäajan vuoksi veroon, joka kohdistuisi 1 päivältä tammikuuta 2016 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon.


sisällys
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
1.1 Lainsäädäntö 3
Kansallinen lainsäädäntö 3
Euroopan unionin lainsäädäntö 5
1.2 Käytäntö 6
Autokanta ja liikennesuoritteet 6
Ajoneuvoveron määrä ja verotuotto 6
Nykytilan arviointi 7
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 8
2.1 Tavoitteet 8
2.2 Keskeiset ehdotukset 8
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 10
3.1 Taloudelliset vaikutukset 10
3.2 Yritysvaikutukset 10
3.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan 10
3.4 Ympäristövaikutukset 11
3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset 11
4 ASIAN VALMISTELU 11
5 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ 12
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 13
1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 13
2 VOIMAANTULO 15
3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS 15
LAKIEHDOTUS 17
Laki ajoneuvoverolain muuttamisesta 17
LIITE 20
LIITTEET 27
RINNAKKAISTEKSTI 27
Laki ajoneuvoverolain muuttamisesta 27

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila
1.1 Lainsäädäntö
Kansallinen lainsäädäntö

Liikenteen verotus koostuu ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä maksettavasta kertaluonteisesta autoverosta, vuosittain maksettavasta ajoneuvoverosta ja liikennepolttoaineista kannettavasta valmisteverosta. Liikenteen verotus kohdistuu siten ajoneuvon hankintaan, käytettävissä oloon sekä todelliseen käyttömäärään. Auto-, ajoneuvo- ja polttoainevero ovat nykyisin ympäristöperusteisia. Auto- ja ajoneuvoverossa vero määräytyy ajoneuvon ominaishiilidioksidipäästön perusteella ja liikennepolttoaineiden verotuksessa otetaan huomioon polttoaineesta aiheutuva hiilidioksidipäästö, polttoaineen energiatehokkuus sekä lähipäästöt.

Ajoneuvoverosta säädetään ajoneuvoverolaissa (1281/2003). Ajoneuvovero koostuu ajoneuvoveron perusverosta ja käyttövoimaverosta. Lisäksi ulkomailla rekisteröidyistä ajoneuvoista kannetaan eräissä tapauksissa kiinteää veroa ja kulutusveroa. Perusvero on henkilö- ja pakettiautoilta (M1-, N1, M1G- ja N1G-luokka) kannettava fiskaalinen vero. Vero kannetaan päiväkohtaisesti ja se määrätään 12 kuukauden pituisilta verokausilta ajoneuvoliikennerekisterissä, jäljempänä rekisteri, olevien auton tietojen perusteella. Veroa ei kanneta niiltä päiviltä, joilta auto on ilmoitettu liikennekäytöstä poistetuksi. Vero voidaan maksaa kerralla tai verovelvollisen pyynnöstä kahdessa taikka neljässä erässä.

Perusvero on muutettu ajoneuvon hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi ajoneuvoverolain muuttamisesta annetulla lailla (1311/2007) ja ajoneuvoverolain muuttamisesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta annetulla lailla (943/2009), jotka tulivat voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010. Perusvero määräytyy ensisijaisesti auton valmistajan EU-tyyppihyväksynnän yhteydessä ilmoittaman, yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineen ominaiskulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön (grammaa kilometrillä) perusteella. Hiilidioksidipäästöihin perustuvaan verotukseen siirtymisen jälkeen perusveron tasoa on korotettu kerran vuoden 2012 alussa voimantulleella lainmuutoksella (1317/2011).

Perusvero määräytyy tyyppihyväksynnässä määritetyn hiilidioksidipäästön perusteella henkilöautolla, jonka kokonaismassa on enintään 2 500 kilogrammaa ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2001 tai sen jälkeen, sekä henkilöautolla, jonka kokonaismassa on yli 2 500 kilogrammaa ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2002 tai sen jälkeen. Pakettiauton perusvero määräytyy hiilidioksidipäästön perusteella, jos auto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2008 tai sen jälkeen.

Jos ajoneuvo on otettu käyttöön ennen edellä mainittua ajankohtaa tai sille ei ole määritetty tyyppihyväksynnässä hiilidioksidipäästöä, perusvero määräytyy ajoneuvon kokonaismassan perusteella. Kokonaismassaa voidaan pitää parhaana käytettävissä olevana hiilidioksidipäästöjä vastaavana teknisenä veroperusteena, joka on käytettävissä kaikista rekisterissä olevista ajoneuvoista.

Ajoneuvoveron määrä on vuodessa 43 euroa, jos hiilidioksidipäästö on 0 grammaa ja 606 euroa, kun päästö on 400 grammaa kilometrillä tai enemmän. Enimmäis- ja vähimmäisveron välillä veron määrä on määritetty erikseen jokaiselle hiilidioksidigrammamäärälle. Kokonaismassan perusteella määräytyvä perusvero on 126—535 euroa vuodessa. Vero on 126 euroa, kun ajoneuvon kokonaismassa on enintään 1 300 kilogrammaa ja 535 euroa, kun kokonaismassa on 3 401 kilogrammaa tai enemmän. Kokonaismassaan perustuva vero on määritetty sadan kilogramman välein. Kokonaismassan mukaan määräytyvä vero on jonkin verran lievempi kuin todellisen hiilidioksidipäästön perusteella määräytyvä vero.

Verotaulukot ovat samat kaikille perusveron alaisille ajoneuvoille. Veromalli suosii tekniikasta riippumatta kaikkia pienipäästöisiä autoja, ja esimerkiksi dieselkäyttöiset autot hyötyvät vastaavaan bensiinikäyttöiseen malliin verrattuna. Sähköautojen perusveron määrä on alin veron määrä, eli 43 euroa vuodessa.

Ajoneuvoveron käyttövoimaveroa kannetaan henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista, jotka käyttävät polttoaineena muuta kuin moottoribensiiniä. Valtiontaloudellisen tarkoituksensa lisäksi käyttövoimaverolla tasoitetaan eri tavoin verotettuja polttoaineita käyttävien henkilöautojen erisuuruisia käyttökustannuksia autoilijoille. Henkilöautojen käyttövoimaveron taso on yhteydessä liikennepolttoaineiden verotasoon. Pakettiautojen ja kuorma-autojen käyttövoimaverolla ei ole vastaavaa verotusta tasaavaa vaikutusta. Kuorma-autojen käyttövoimaverolla pannaan täytäntöön Euroopan Unionin (EU) lainsäädännössä edellytetty raskaiden ajoneuvojen vuotuinen vero. Kuorma-autojen käyttövoimaveroa määrättäessä otetaan kokonaismassan ja akseleiden lukumäärän lisäksi huomioon se, käytetäänkö autoa perävaunun vetoon.

Ajoneuvovero kannetaan etukäteen juoksevalta 12 kuukauden mittaiselta verokaudelta. Ajoneuvoverolaissa säädetään verokauden alkamis- ja päättymisajankohdista. Vero on maksettava rahalaitokseen tai maksuja vastaanottavaan toimipisteeseen sen mukaan kuin veronkantolaissa (609/2005) tai sen nojalla säädetään. Veron maksun yhteydessä on ilmoitettava verolipun viitenumero. Maksuunpantavan ajoneuvoveron vähimmäismäärä on 10 euroa. Pienin perittävä veron määrä on 10 euroa. Jos ajoneuvoveroa tai sen erääntynyttä osaa ei suoriteta määräajassa, ajoneuvo asetetaan käyttökieltoon. Käyttökiellon aikana ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin erääntynyt vero on kokonaan maksettu.

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt omistusoikeuden siirtymistä koskevan rekisteri-ilmoituksen eikä rekisteriin ole merkitty uutta omistajaa, ajoneuvovero maksuunpannaan korotettuna. Korotus on enintään 50 prosenttia, jos verovelvollinen ei ensimmäisen verokauden maksuunpanon yhteydessä annetun kehotuksen jälkeen täytä ilmoitusvelvollisuuttaan. Jos verovelvollinen toisen verokauden maksuunpanon yhteydessä annetun kehotuksen jälkeen ei täytä edelleenkään ilmoitusvelvollisuuttaan, maksuunpannaan seuraavilta verokausilta vero enintään 100 prosentilla korotettuna. Jälkiverotuksena maksuunpantavaa veroa voidaan korottaa enintään kolminkertaiseksi, jos verovelvollisen menettelyä veron välttämiseksi voidaan pitää törkeänä.

Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai rekisteriin merkitty haltija on velvollinen suorittamaan ajoneuvosta ajoneuvoveroa rekisteriin merkityltä omistus- tai haltijuusajaltaan. Jos rekisteriin on merkitty sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen. Verovelvollisuus alkaa kun ajoneuvo ensi- tai uudelleenrekisteröidään tai otetaan liikennekäyttöön tai kun rekisteriin merkityn ajoneuvon omistaja- tai haltijatieto muuttuu siten, että vero on maksuunpantava uudelle verovelvolliselle. Verovelvollisuus voi myös alkaa silloin kun verosta vapaa ajoneuvo muutosrekisteröidään tai muutoskatsastetaan veronalaiseksi tai kun verovapautuksen edellytykset päättyvät. Verovelvollisuus päättyy kun ajoneuvon liikennekäytöstä poisto taikka lopullinen poisto merkitään rekisteriin tai kun ajoneuvon omistaja- tai haltijatieto muuttuu siten, että vero on maksuunpantava uudelle verovelvolliselle. Verovelvollisuus päättyy myös silloin kun verollinen ajoneuvo muutosrekisteröidään tai muutoskatsastetaan verovapaaksi ajoneuvoksi tai kun verovapautuksen edellytykset alkavat. Verovelvollisuuden päättymisen edellytyksenä ajoneuvon omistajan tai haltijatiedon muuttuessa tai verovapauden alkaessa on, että verovelvollisuuden päättymisen perusteesta on tehty ajoneuvojen rekisteröinnistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (893/2007) tarkoitettu rekisteri-ilmoitus. Jos voidaan luotettavasti osoittaa, että verovelvollisuuden päättymisen peruste on syntynyt ilmoituksen tekoa aikaisemmasta ajankohdasta, verovelvollisuuden voidaan katsoa päättyneen tuona ajankohtana.

Ajoneuvoveron perusverosta myönnetään vapautus vammaisuuden perusteella. Vapautus myönnetään henkilölle, jolle on myönnetty tieliikennelain (267/1981) 28 b §:ssä tarkoitettu vammaisen pysäköintilupa tai henkilölle, joka kuljettaa vammaista, jolle on myönnetty mainittu lupa. Lisäksi vapautus myönnetään henkilölle, jolle on myönnetty autoveron palautus autoverolain (1482/1994) 51 §:n perusteella tai saman lain 50 §:ssä tarkoitettu vapautus oman tai perheenjäsenen sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan vuoksi. Vapautus voidaan myöntää saman henkilön vammaisuuden perusteella vain yhdestä ajoneuvosta kerrallaan ja verovelvollinen voi saada vammaisvapautuksen vain yhdestä ajoneuvosta kerrallaan. Vapautusta vammaisuuden perusteella haetaan Liikenteen turvallisuusvirastolta kirjallisesti. Hakemuksesta on käytävä ilmi verovelvollisen sekä vammaisen henkilön nimi, osoite ja henkilötunnus sekä ajoneuvon rekisteritunnus samoin kuin hakemuksen perustelut. Hakemukseen on liitettävä jäljennös mahdollisesta autoveronpalautuspäätöksestä tai pysäköintiluvasta. Jäljennökset voidaan vaatia liitettäviksi oikeaksi todistettuina tai asiakirjat esitettäviksi alkuperäisinä. Vapautus voidaan myöntää hakemuksetta, jos vapautuksen peruste on Liikenteen turvallisuusviraston tiedossa.

Ajoneuvoveron veronkantoviranomaisena toimii Liikenteen turvallisuusvirasto. Kiinteän veron ja kulutusveron veronkantoviranomaisena toimii kuitenkin Tulli. Ahvenanmaan maakunnassa veronkantoviranomaisena on Ahvenanmaan valtionvirasto. Veronkantoviranomaiset toimittavat veron maksuunpanon ja huolehtivat veron perimisestä ja muista verotukseen liittyvistä toimenpiteistä sekä käsittelevät ajoneuvoverotusta koskevat hakemus- ja muut asiat. Veronkantoviranomainen voi tehdä sopimuksen veronkantoon liittyvän avustavan puhelinpalvelun siirtämisestä muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Avustavalla puhelinpalvelulla tarkoitetaan tiedon välittämistä verovelvollisille ajoneuvoveroa koskevan lainsäädännön ja ohjeiden sisällöstä, ajoneuvojen verotusta koskevien tietojen antamista ajoneuvoliikennerekisteristä sekä verovelvollisten ilmoitusten vastaanottamista ja välittämistä edelleen veroviranomaisille. Avustavaa puhelinpalvelua hoitava henkilö toimii tässä tehtävässä virkavastuulla. Avustavassa puhelinpalvelussa ei hoideta tehtäviä, joihin kuuluu verotusta koskevan päätöksentekovallan käyttöä. Sopimus avustavasta puhelinpalvelusta ei vaikuta veronkantoviranomaiselle kuuluviin tehtäviin eikä viranomaisen velvollisuuksiin.

Euroopan unionin lainsäädäntö

Ajoneuvovero on kansallinen vero, jota ei ole yhdenmukaistettu EU:n lainsäädännössä lukuun ottamatta raskailta ajoneuvoilta kannettavaa vuotuista käyttöveroa. Ajoneuvoverotuksessa on kuitenkin otettava huomioon EU:n lainsäädännön yleiset periaatteet, kuten syrjivien verojen kielto.

Euroopan komissio julkaisi 22 päivänä tammikuuta 2014 vuoden 2030 ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita koskevan toimenpidepaketin, jossa esitetään sitovat kasvihuonekaasupäästötavoitteet, jotka olisivat linjassa vuotta 2050 koskevan etenemissuunnitelman kanssa kohti vähähiilistä taloutta. Komissio ehdottaa, että EU-tason tavoite päästökaupan ulkopuolisella sektorilla olisi 30 prosentin kasvihuonekaasujen vähennys vuoden 2005 tasosta. Tavoite kiristyisi siten nykyisestä vuodelle 2020 asetetusta 16 prosentin vähennystavoitteesta. Liikenne on yksi suurimpia päästökaupan ulkopuolisia päästölähteitä.

EU-tason strategia henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöistä sisältyy komission helmikuussa 2007 julkaisemaan tiedonantoon (KOM(2007)19). Tavoitteisiin voidaan tiedonannon mukaan päästä kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa keinoina käytetään auton valmistajiin kohdistuvien vaatimusten lisäksi muun muassa kuluttajainformaatiota ja taloudellisia ohjauskeinoja, joilla ohjataan kuluttajia valitsemaan markkinoilla vähäpäästöisempiä ja energiatehokkaampia ajoneuvoja. Osana strategian toimeenpanoa EU:ssa on hyväksytty päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009. Asetuksen mukaan uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästö on vuoteen 2015 mennessä pudotettava keskimäärin 130 grammaan kilometrillä ja vuoteen 2020 mennessä 95 grammaan kilometrillä. Pakettiautojen päästöjen vähenemisestä säädetään asetuksen (EU) N:o 510/2011 muuttamisesta uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevien keinojen määrittelemiseksi annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 253/2014. Asetuksen mukaan uusien pakettiautojen hiilidioksidipäästö saa olla keskimäärin 147 grammaa kilometrillä vuonna 2020.

1.2 Käytäntö
Autokanta ja liikennesuoritteet

Liikenteen osuus Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidesosa. Liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on pysynyt pitkään lähes samana. Noin 80 prosenttia liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteestä. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä noin 61 prosenttia aiheutuu henkilöautoliikenteestä, 34 prosenttia paketti- ja kuorma-autoista ja loput viisi prosenttia muista ajoneuvoista. Vuonna 2011 tieliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat 11,4 miljoonaa tonnia. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen, johon vaikuttavat ajoneuvojen ominaiskulutus, ajotavat ja liikenteen määrä.

Henkilöautojen määrä ja liikennesuoritteet ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti lukuun ottamatta 1990-luvun alun taloudellista taantumaa. Tieliikenteen määrä asukasta kohti ja keskimääräinen ajosuorite henkilöautoa kohti ovat EU-maiden keskitasoa korkeampia. Vuoden 2014 maaliskuussa liikennekäytössä olevia henkilöautoja oli Suomen rekisterissä 2,59 miljoonaa. Liikennekäytössä olevia pakettiautoja oli rekisterissä 310 000. Vuonna 2013 liikennekäytössä olleiden rekisteriin merkittyjen henkilöautojen keski-ikä oli 11,2 vuotta ja pakettiautojen 11,9 vuotta. Vuonna 2013 bensiinikäyttöisellä henkilöautoilla ajettiin keskimäärin 15 300 kilometriä ja dieseliä käyttävillä henkilöautoilla noin 25 900 kilometriä. Pakettiautojen keskimääräinen liikennesuorite on noin 11 600 kilometriä vuodessa.

Vuonna 2008 otettiin käyttöön päästöperusteinen autovero, minkä jälkeen Suomessa verotettujen uusien henkilöautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on alentunut 27 prosenttia. Vuonna 2007 uusien autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö oli 177 grammaa kilometrillä, kun se vuoden 2014 toukokuussa oli noin 129 grammaa kilometrillä. Uusien bensiinikäyttöisten autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on alentunut 179 grammasta 128,5 grammaan kilometrillä ja dieselkäyttöisten autojen keskimääräinen päästö 173 grammasta 130,7 grammaan kilometrillä. Nykyiset keskimääräiset päästöt vastaavat bensiiniautolla 5,5 litran ja dieselautolla 4,9 litran yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineenkulutusta sadalla kilometrillä. Erot bensiini- ja dieselautojen polttoaineenkulutuksessa johtuvat dieselöljyn suuremmasta energiasisällöstä bensiiniin verrattuna. Jokainen ajoneuvossa käytetty bensiinilitra tuottaa hiilidioksidia 2 350 grammaa ja dieselöljylitra vastaavasti 2 660 grammaa. Dieselöljyn suurempi päästötaso aiheutuu sen suuremmasta hiilisisällöstä bensiiniin verrattuna.

Käytettynä tuotujen autojen päästöjen keskiarvo ei ole merkittävästi laskenut lainmuutosta edeltäneestä tasosta, vaan on edelleen noin 181 grammaa kilometriltä. Vuosina 2007—2013 maahan tuotiin 21 000—23 000 käytettyä henkilöautoa vuodessa. Myöskään käytettynä maahan tuotujen autojen keski-ikä ei ole muuttunut. Vuoden 2008 jälkeen maahan tuotujen dieselautojen mediaani-ikä on vaihdellut neljän ja kuuden vuoden välillä, bensiinikäyttöisillä autoilla se on pysynyt yli kymmenessä vuodessa.

Uusien pakettiautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on myös laskenut melko vähän päästöperusteisen autoveron käyttöönoton jälkeen ja oli vuoden 2013 lopussa noin 183 grammaa kilometrillä.

Ajoneuvoveron määrä ja verotuotto

Ajoneuvoveron tuotto vuonna 2013 oli 866 miljoonaa euroa, josta perusveron osuus oli noin 496 miljoonaa euroa. Tästä 414 miljoonaa euroa koostui henkilöautoilta kannettavasta verosta ja 82 miljoonaa pakettiautojen verosta. Vuoden 2014 ajoneuvoveron tuotoksi on ennustettu 873 miljoonaa euroa.

Keskimääräinen henkilöautoilta kannettava ajoneuvoveron perusvero on noin 170 euroa vuodessa. Vuonna 2014 käyttöön otettujen uusien henkilö- ja pakettiautojen keskimääräinen vero on huomattavasti alempi kuin rekisterissä olevien ajoneuvojen keskimääräinen vero. Vuonna 2014 verotettujen uusien henkilöautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on 129 grammaa kilometrillä, jolloin perusvero on noin 111 euroa vuodessa. Uusien pakettiautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on 182,6 grammaa kilometrillä, jolloin perusvero on noin 180 euroa vuodessa.

Matkailuautot kuuluvat henkilöautojen tavoin M1-luokkaan. Matkailuautojen perusvero määräytyy veromallin mukaisesti samoin kuin henkilö- ja pakettiautojen vero. Matkailuautoille ei tarvitse mitata EU-tyyppihyväksynnässä hiilidioksidipäästöjä, minkä vuoksi matkailuautojen vero määräytyy pääsääntöisesti kokonaismassan mukaan. Matkailuautojen keskimääräinen ajoneuvoveron perusvero on 530 euroa vuodessa. Matkailuautojen käyttövoimavero on sama kuin pakettiautoilla, eli muita henkilöautoja lievempi.

Perusveron alaisista henkilöautoista vero määräytyy tyyppihyväksynnässä mitattujen hiilidioksidipäästöjen perusteella noin 66 prosentilla autoista ja kokonaismassan perusteella noin 34 prosentilla autoista. Kokonaismassan perusteella määräytyvä keskimääräinen perusvero on henkilöautoilla 181 euroa ja pakettiautoilla 330 euroa vuodessa. Massan mukaan määräytyvä vero on siis keskimäärin jonkin verran korkeampi kuin hiilidioksidipäästön mukaan määräytyvä vero, vaikka massaperustein verotaulukko on mitoitettu päästöperusteista taulukkoa lievemmäksi. Kokonaismassan perusteella verotettavien ajoneuvojen määrä laskee hitaasti ajoneuvokannan uusiutuessa, mutta toistaiseksi niiden osuus on vielä melko suuri.

Nykytilan arviointi

Uusien henkilöautojen päästöjen merkittävän vähenemisen on mahdollistanut ajoneuvotekniikan nopea kehitys, mutta myös liikenteen verotuksen muuttuminen päästöperusteiseksi on vaikuttanut tähän merkittävästi. Vaikka autovero ohjaa tehokkaasti vähäpäästöisten uusien autojen hankintaan, sen ohjausvaikutus ei ulotu koko ajoneuvokantaan. Ajoneuvoveron perusverolla sen sijaan pystytään vaikuttamaan kuluttajien päätöksiin hankittaessa sekä uusia että käytettyjä ajoneuvoja. Lisäksi ajoneuvoveron perusvero ohjaa kuluttajia vaihtamaan autoja vähempipäästöisiin hinnoittelemalla autojen liikennekäytössä pitämisen ajoneuvon ominaispäästöjen mukaan. Autoveron ohjausvaikutus on myös tehonnut heikosti käytettynä tuotujen autojen päästöihin. Autovero kannetaan ajoneuvon vähittäismyyntiarvosta, jolloin vanhojen tuontiautojen autoveron määrä jää melko pieneksi korkeista päästöistä huolimatta. Tältäkin osin ajoneuvoverolla voidaan tehostaa käytettyinä tuotaviin autoihin kohdistuvaa ohjausvaikutusta, sillä auton arvo ei vaikuta ajoneuvoveron määrään.

Vaikka ajoneuvoverolla on merkittävä rooli liikenteen päästöperusteisessa verotuksessa, on ajoneuvoveron tosiasiallinen ohjausvaikutus nykyisin kuitenkin melko rajallinen. Perusveron tasoa voi pitää vuonna 2012 voimaantulleesta korotuksesta huolimatta edelleen suhteellisen alhaisena ja siten sen vaikutukset kuluttajien käyttäytymisen ohjaamisessa jäävät vähäisiksi. Muutokset ajoneuvokannassa ovat olleet hitaita, eikä ajoneuvoveron nykyisen tason voi katsoa riittävästi vaikuttaneen ajoneuvokannan uusiutumiseen. Ohjausvaikutus vähenee entisestään ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen laskiessa, jollei verotasoja tarkasteta. Ilman verotason muutoksia myös ajoneuvoveron tuotossa on pidemmällä aikavälillä odotettavissa hidasta laskua ajoneuvokannan uudistuessa vähäpäästöiseen suuntaan.

Ajoneuvoveron maksamiseen ja perintään liittyvät säännökset ovat käytännössä osoittautuneet tietyiltä osin työläiksi soveltaa ja näitä veronkantoon liittyviä säännöksiä on siten tarve täsmentää verotusmenettelyn tehostamiseksi.

Käytännössä on ilmennyt, että ajoneuvoja ilmoitetaan luovutetuksi tuntemattomalle, kun ajoneuvo on annettu tai myyty romutettavaksi virallisen kierrätysjärjestelmän ulkopuolella. Rekisteristä voi poistaa romutettuja ajoneuvoja vain virallista romutustodistusta vastaan, jonka voi myöntää auktorisoitu kierrätyslaitos. Usein myös ulkomaille luovutetut ajoneuvot ilmoitetaan luovutetuiksi tuntemattomalle, sen sijaan että niistä tehtäisiin asianmukainen rekisteri-ilmoitus liikenteestä poistosta ulkomaille. Tuntemattomalle luovutuksen tapahtumista ja sen ajankohtaa on usein vaikeaa selvittää ja siksi näissä tilanteissa ajoneuvoveroa voidaan pyrkiä välttämään ilmoittamalla luovutuspäiviksi todellista aikaisempi ajankohta. Verovelvollinen voi tällöin saada aiheetta veronoikaisuna takaisin suorittamaansa ajoneuvoveroa.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1 Tavoitteet

Esitys ajoneuvoveron korottamisesta perustuu pääasiassa pääministeri Kataisen hallituksen maaliskuussa 2014 tekemään päätökseen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta osana julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2015—2018, jonka pääministeri Stubbin hallitus on ohjelmassaan vahvistanut. Rakennepoliittisen ohjelman toimien tavoitteena on kestävyysvajeen poistaminen. Ehdotetun ajoneuvoveron korotuksen tavoitteena on lisätä valtion verotuloja.

Lisäksi esityksen tavoitteena on hallituksen ohjelman mukaisesti siirtää autoilun verotuksen painopistettä hankinnan verotuksesta käytön verotukseen ajoneuvoveroa korottamalla. Pyrkimyksenä on nopeuttaa autokannan uudistumista tieliikenteen ilmasto- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä suosia vähäpäästöistä ajoneuvoteknologiaa ja parantaa ajoneuvoveron ohjausvaikutusta veron nykyistä tekniikkaneutraalia rakennetta noudattaen. Ohjauksen tehostamisella kannustettaisiin kuluttajia valitsemaan mahdollisimman vähän polttoainetta kuluttavia automalleja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja energian säästämiseksi. Samalla nopeutettaisiin autokannan uusiutumista.

Esityksen tavoitteena on myös korjata ajoneuvoverolain soveltamisessa esille tulleita epäkohtia ja helpottaa verotusmenettelyä.

2.2 Keskeiset ehdotukset

Ajoneuvoveron perusveron verotaulukkoa ehdotetaan muutettavaksi veron ohjausvaikutuksen tehostamiseksi ja verotuottojen lisäämiseksi. Alin veron määrä nostettaisiin nykyisestä 43 eurosta 70 euroon vuodessa. Alinta veron määrää sovellettaisiin, kun ajoneuvon hiilidioksidipäästö olisi 0 grammaa kilometrillä. Ylin veron määrä nousisi 618 euroon vuodessa ja sitä sovellettaisiin, kun ajoneuvon hiilidioksidipäästö olisi 400 grammaa kilometrillä tai enemmän. Korotus olisi päästön määrästä riippuen 12—69 euroa vuositasolla. Suurimmillaan korotus olisi ajoneuvoilla, joiden päästö on noin 230 grammaa kilometrillä. Keskimääräisellä rekisterissä olevalla, 175 grammaa kilometrillä päästävällä autolla korotus olisi 61 euroa vuodessa eli noin 36 prosenttia. Verotaulukkoa muutettaisiin myös siten, että veron määrä 365 päivää kohden katkaistaisiin sentin tarkkuuteen jättämällä veron määrästä nykyisin verotaulukossa oleva kolmas desimaali pois.

Myös kokonaismassan perusteella määräytyvää veroa korotettaisiin 60 eurolla kaikissa painoluokissa. Massaperusteisen taulukon rakenne säilytettäisiin ennallaan. Alin veron määrä nostettaisiin 126 eurosta 186 euroon ja ylin veron määrä 535 eurosta 595 euroon vuodessa.

Ehdotetut muutokset toteutettaisiin ajoneuvoveron perusveron nykyisiä rakenteita noudattaen tekniikkariippumattomasti siten, että ratkaisevaa olisi edelleen ajoneuvon hiilidioksidipäästötaso riippumatta siitä ajoneuvo- tai polttoaineteknisestä ratkaisusta, jolla se saavutetaan. Lähtökohtana olisi yhä, että jokainen hiilidioksidigramma vaikuttaa veron määrään.

Hiilidioksidiperusteisen veron ehdotettu tasomuutos esitetään havainnekuvana seuraavassa kuviossa. Vaaka-akselilla on hiilidioksidipäästön määrä grammoin kilometrillä ja pystyakselilla veron määrä euroina laskettuna 365 päivän pituiselta jaksolta. Alempi viiva kuvaa veron nykyistä tasoa ja ylempi ehdotuksen mukaista tasoa.

Hiilidioksidiperusteisen perusveron nykyinen ja ehdotettu taso

Kuva

Verovelvollisuuden päättymistä koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niissä tilanteissa, joissa ajoneuvo ilmoitetaan luovutetuksi tuntemattomalle. Verovelvollisuus päättyisi sinä päivänä, jona ajoneuvon edellinen omistaja tekee Liikenteen turvallisuusvirastolle ilmoituksen tuntemattomalle luovuttamisesta. Muutoksella ehkäistäisiin väärinkäytösmahdollisuuksia tilanteissa, joissa todellisen luovutuspäivän selvittäminen on vaikeaa.

Menettelyä verovapautuksen hakemista vammaisuuden perusteella muutettaisiin siten, että hakemukseen ei enää säännönmukaisesti tarvitsisi liittää hakemuksen perusteena olevia asiakirjoja, vaan nämä olisi esitettävä ainoastaan Liikenteen turvallisuusviraston pyynnöstä. Hakemuksen liiteasiakirjoista luopumisella mahdollistettaisiin vapautuksen hakeminen sähköisesti.

Ajoneuvoverolain säännöstä verokauden päättymisestä ehdotetaan tarkennettavaksi nykykäytäntöä vastaavasti siten, että säännöksestä poistettaisiin maininta verokauden päättymisestä vammaisuuden perusteella myönnetyn vapauden alkaessa. Vapautus koskee ainoastaan ajoneuvoveron perusveroa ja siten mahdollinen käyttövoimavero kannetaan normaalisti vapautuksesta huolimatta.

Veron maksumenettelyä täsmennettäisiin siten, että puutteellisilla tai virheellisillä tiedoilla maksettu suoritus käsiteltäisiin vain pyynnöstä, sillä maksun kohdistaminen ei näissä tapauksissa ole yleensä mahdollista ilman verovelvollisen antamia lisätietoja.

Pienintä maksuunpantavaa ja pienintä perittävää veroa koskevan säännöksen sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi.

Veronkorotusta koskevan säännöksen soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että vero voitaisiin maksuunpanna korotettuna omistajan vaihdosta koskevan rekisteri-ilmoituksen laiminlyönnin lisäksi myös muun virheellisen tiedon tai asiakirjan antamisesta. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa hallinnollisen sanktion määrääminen esimerkiksi veronpalautuksen hakemiseen liittyvien selvien laiminlyöntien tai väärinkäytösten johdosta.

Veronkantoviranomaisia avustavan puhelinpalvelun tehtäviä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että viranomainen voisi siirtää sopimuksella puhelinpalvelulle rutiiniluontoisia tallennustehtäviä, joihin ei liity julkisen vallan käyttöä. Tallennustehtävien siirrolla pyrittäisiin vapauttamaan Liikenteen turvallisuusviraston asiantuntijaresursseja harkintaa vaativaan viranomaistyöhön.

3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset

Ehdotettujen muutosten ennustetaan lisäävän valtion verotuloja vuoden 2016 alusta vuosittain noin 180 miljoonaa euroa. Ajoneuvoveron perusveron korotuksen taloudelliset vaikutukset toteutuvat veron laskutusjaksojen vuoksi täysimääräisinä vasta vuonna 2016. Vuonna 2015 korotus lisäisi verotuottoa noin 80 miljoonaa euroa.

Korotuksesta huolimatta perusveron taso säilyisi edelleen kohtuullisen matalana. Keskipäästöisen rekisterissä olevan henkilöauton perusvero nousisi nykyisestä 170 eurosta 230 euroon vuodessa ja päästötiedon mukaan verotettavien pakettiautojen keskimääräinen vero nousisi noin 228 eurosta 294 euroon vuodessa. Rekisterissä olevien matkailuautojen keskimääräinen vuotuinen perusvero nousisi 535 eurosta noin 595 euroon.

Uutena hankittavien henkilöautojen keskimääräinen vero nousisi noin 112 eurosta noin 160 euroon vuodessa ja uusien pakettiautojen keskimääräinen vero 183 eurosta 246 euroon vuodessa.

Veronkorotuksen inflaatiovaikutuksen arvioidaan olevan 0,46 prosenttiyksikköä, kun veronkorotus vaikuttaa valtiontalouteen täysimääräisesti, eli kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan vuonna 2016 ehdotetun korotuksen vuoksi 0,46 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. Julkisen talouden kuluttajahintaindeksiin sidoksissa olevien menojen arvioidaan siten kasvavan korotuksen vuoksi hieman.

Muilla ehdotetuilla muutoksilla ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

3.2 Yritysvaikutukset

Liikennekäytössä on noin 184 000 henkilöautoa, joiden verovelvollisena on yritys. Lisäksi yksityisten haltijoiden käytössä olevista henkilöautoista noin 270 000 on rekisteröity yritysten omistamiksi. Näiden autojen yrityskäytön osuudeksi voi arvioida noin 70 prosenttia. Yritysautojen maksama perusvero on keskimäärin 160 euroa ja ehdotettu korotus tarkoittaisi yritysautolle keskimäärin noin 59 euron vuotuista lisäkustannusta. Yrityskäytössä olevia pakettiautoja on noin 142 000 ja niiden keskimääräinen perusvero on 305 euroa vuodessa. Noin 57 prosenttia yrityskäytössä olevista pakettiautoista verotetaan kokonaismassan mukaan. Korotus olisi siten noin 63 euroa keskimääräiselle pakettiautolle. Ehdotetusta korotuksesta aiheutuisi yhteensä noin 31 miljoonan lisäkustannus yrityssektorille.

Jos ehdotetut verotasojen muutoksen ohjaisivat kysyntää tavoitteen mukaisesti vähemmän polttoainetta kuluttaviin automalleihin, vaikuttaisi tämä jonkin verran myös autojen maahantuonti- ja jälleenmyyntiyritysten toimintaedellytyksiin. Autoalan on kuitenkin muutenkin sopeutettava toimintaansa EU:n kiristyviin ilmastopoliittisiin toimiin, joten alan toimintaedellytyksiin kohdistuvien vaikutusten oletetaan jäävän kokonaisuutena vähäisiksi.

3.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Verotason muutoksesta ei aiheutuisi Liikenteen turvallisuusvirastolle merkittäviä työllistäviä vaikutuksia, vaikka asiakkaiden yhteydenotot voivat lisääntyä. Ajoneuvoveron kantojärjestelmiä olisi muutettava, mutta kertaluonteisten muutostöiden resurssivaikutukset olisivat vähäiset. Esityksen toteuttaminen edellyttää verotasomuutosten tekemistä ajoneuvoverotuksen tietojärjestelmiin. Ajoneuvoverojärjestelmään tehtävät tietojärjestelmämuutokset maksavat Liikenteen turvallisuusviraston arvion mukaan noin 30 000 euroa. Rahoitus järjestettäisiin tältä osin Liikenteen turvallisuusviraston sisäisin toimin.

Rutiiniluontoisia tallennustehtäviä tehtiin vuonna 2013 Liikenteen turvallisuusvirastossa noin 10 000 asiassa. Tämä vastaa arviolta 1—2 henkilötyövuoden työpanosta. Näiden tehtävien siirtäminen avustavalle puhelinpalvelulle edistäisi Liikenteen turvallisuusviraston töiden tarkoituksenmukaista järjestämistä.

Muut muutokset selkeyttäisivät ja tehostaisivat verotuksen toimittamista sekä vähentäisivät veroviranomaista työllistävää lain tulkinnanvaraisuutta. Lisäksi viranomaisten edellytykset puuttua veronvälttämistilanteisiin paranisivat.

3.4 Ympäristövaikutukset

Esityksellä arvioidaan olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia. Ajoneuvoveron perusvero on osa ympäristöperusteista liikenteen verotuksen kokonaisuutta. Se kohdistuu polttoaineveron tavoin koko ajoneuvokantaan, kun ajoneuvon hankinnan yhteydessä maksettava autovero kohdistuu vain uutena tai käytettynä maahan tuotaviin ajoneuvoihin. Hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa polttoaineenkulutuksen määrään, joten päästöjen vähentäminen onnistuu tehokkaimmin polttoaineen kulutusta vähentämällä. Kokonaisuutena merkittäviä päästövähennyksiä on saavutettavissa yhdistämällä useita keinoja, joista kuluttajien valintoihin ja tottumuksiin vaikuttaminen taloudellisen ohjauksen avulla on yksi. Ehdotetulla muutoksella pyritään vaikuttamaan kuluttajien hankintapäätöksiin siten, että kysyntä ohjautuisi autoihin, joiden ominaishiilidioksidipäästöt ovat nykyistä pienemmät. Vero-ohjauksella pyritään vaikuttamaan sekä uusien että käytettyjen autojen hankintapäätöksiin. Korotuksen lievä painotus keski- ja suuripäästöisiin ajoneuvoihin tehostaisi ohjausvaikutusta. Ylintä veron määrää kohti korotus kuitenkin kasvaisi vähemmän, koska vero-ohjauksen merkitys tältä osin jää pieneksi ajoneuvojen vähäisen määrän vuoksi ja lisäksi vero ylimmissä päästöluokissa muodostuu jo muutoinkin korkeaksi.

3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Perusveron korotus kohdistuisi kaikkiin rekisteriin merkittyihin ja merkittäviin liikennekäytössä oleviin henkilö- ja pakettiautoihin. Korotus koskisi sekä mitattujen hiilidioksidipäästöjen että kokonaismassan perusteella verotettavia ajoneuvoja. Korotus olisi pienempi vähäpäästöisillä ajoneuvoilla. Kokonaismassaan perustuvan veron lievempi taso suhteessa päästöihin perustuvaan veroon säilytettäisiin edelleen.

Kuluttajat voivat vaikuttaa ajoneuvoveron määrään ajoneuvovalinnoilla. Valintoja voi tehdä hankittaessa niin uutta kuin käytettyä ajoneuvoa. Uuden auton hankkimisen lisäksi veron määrää voi alentaa vaihtamalla olemassa olevan auton käytettyyn pienempipäästöiseen tai kooltaan pienempään autoon. Ominaispäästöjen pienentyessä myös polttoaineen kulutus ja polttoainekustannukset pienenevät.

Veronkorotus kannustaisi kuluttajia hankkimaan uudempia ajoneuvoja, sillä korotus olisi tyypillisesti suurempi vanhoilla autoilla, joiden päästöt ovat yleensä suurempia. Ajoneuvokannan uudistumisella voisi olla positiivisia vaikutuksia liikenneturvallisuuden kannalta.

Ajoneuvovero voidaan maksaa haluttaessa neljässä erässä, jolloin veron korotuksen vaikutukset jakautuvat tasaisemmin vuodelle. Lisäksi ajoneuvo voidaan poistaa käyttökatkojen ajaksi liikennekäytöstä, jolloin ajoneuvoveroa ei kanneta. Liikennekäytöstä poisto sopii esimerkiksi kausittaisessa käytössä oleville ajoneuvoille, kuten matkailuautoille. Liikennekäytöstä poiston ja käyttöönoton voi tehdä katsastusasemalla ja Internetissä sähköisellä ilmoituksella.

Ajoneuvoveron korotus merkitsisi keskimäärin 60 euron korotusta autoa kohti. Muutos nostaisi tuloerojen laskemiseen käytettävän Gini-kertoimen arvoa arviolta 0,01 prosenttiyksikköä. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Ehdotettu korotus olisi siten lievästi regressiivinen eli tuloeroja lisäävä.

Ehdotetut muutokset selkeyttäisivät ja täsmentäisivät ajoneuvoveron kantomenettelyä kansalaisten näkökulmasta ja helpottaisivat asiointia vammaisia koskevaa vapautusta haettaessa.

4 Asian valmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä (yritysvaikutusarviointi), ympäristöministeriöltä, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Autoalan keskusliitto ry:ltä, Autoliitto ry:ltä, Autotuojat ry:ltä, Greenpeacelta, Veronmaksajain keskusliitto ry:ltä ja Suomen luonnonsuojeluliitolta.

Lausunnolle lähetetyssä esitysluonnoksessa ajoneuvoveron korotus olisi ollut keskipäästöillä autolla noin 50 euroa vuodessa ja korotus olisi lisännyt verotuottoa 150 miljoonalla eurolla.

Lausunnon antoivat ympäristöministeriö, Ahvenenmaan valtionvirasto, Autoliitto, Veronmaksajain keskusliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Ympäristöministeriö piti ajoneuvoveroon ehdotettua tasokorotusta perusteltuna, mutta kiinnitti huomiota siihen, että korotus on pienempi kaikkein suuripäästöisimmissä veroluokissa. Esitystä on täsmennetty lausunnon perusteella. Ahvenanmaan valtionvirasto piti tärkeänä riittävän aikaista tiedottamista muutoksista. Autoliiton lausunnon mukaan ajoneuvoveron korotus olisi suhteellisen suuri ja luonteeltaan fiskaalinen. Se nostaisi auton käytön, elämisen ja yritystoiminnan kustannuksia sekä kaikkien liikennemuotojen hintoja. Veronmaksajain keskusliiton mukaan ehdotettua 24 §:n 2 momenttia ei tule säätää, vaan ajoneuvoveron maksumenettelyä tulee parantaa ja hallinnon tulee ohjata resursseja kohdistamattomien maksujen selvittämiseen. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoi, että ehdotettu ajoneuvoveron nosto ei ohjaisi liikenteen negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentämiseen, vaan polttoaineveron kautta tapahtuva ohjaus toteuttaisi "saastuttaja maksaa" -periaatteen paremmin. Ajoneuvoverotuksessa tulisi ottaa huomion uusiutuvan energian käyttömahdollisuus polttoaineena ja käyttövoimavero tulisi suunnata fossiilisista polttoaineista riippuvaisiin autoihin. Koska veronkorotus on luonteeltaan ensisijassa valtiontaloudellinen, lausunto ei antanut aihetta muutoksiin.

5 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut

8 §.Verovelvollisuuden alkaminen ja päättyminen. Pykälän 5 momentti koskee verovelvollisuuden päättymistä niissä tilanteissa, joissa ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja- tai haltijatieto muuttuu siten, että vero on maksuunpantava uudelle verovelvolliselle samoin kuin niitä tilanteita, joissa verovelvollisuus päätyy verovapautuksen edellytysten alkaessa. Näissä tilanteissa verovelvollisuuden päättymisen edellytyksenä on rekisteri-ilmoituksen tekeminen. Jos kuitenkin voidaan luotettavasti osoittaa, että verovelvollisuuden päättymisen peruste on syntynyt ilmoituksen tekoa aikaisemmasta ajankohdasta, verovelvollisuuden voidaan katsoa päättyneen tuona ajankohtana. Tätä säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että jos ajoneuvon edellinen omistaja tekee rekisteri-ilmoituksen ajoneuvon luovuttamisesta tuntemattomalle, verovelvollisuus kuitenkin päättyy ilmoituksen tekemisen ajankohtana. Näissä tapauksissa todellisen luovutuspäivän selvittäminen on yleensä vaikeaa ja siksi rekisteri-ilmoituksen tekemisen ajankohtaa voidaan pitää perusteltuna ajankohtana verovelvollisuuden päättymiselle. Verovelvollisuuden päättyminen edellyttäisi kuitenkin myös, että verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen ajoneuvon luovuttamisesta tuntemattomalle.

14 §.Verokauden alkaminen ja päättyminen. Pykälässä säädetään verokauden alkamisesta ja päättymisestä. Pykälän 3 momentin 5 kohta ehdotetaan poistettavaksi. Säännöksen mukaan verokausi päättyy päivänä, josta alkaen 35 §:ssä tarkoitettu oikeus vapautukseen vammaisuuden perusteella on voimassa. Oikeus vapautukseen vammaisuuden perusteella koskee kuitenkin ainoastaan ajoneuvoveron perusveron osuutta. Siten käyttövoimaveron maksuunpaneminen ajoneuvolle jatkuu vapautuksesta huolimatta. Muutos vastaisi nykyistä käytäntöä.

24 §.Ajoneuvoveron suorittaminen. Pykälässä säädetään ajoneuvoveron suorittamisesta. Säännös velvoittaa maksajaa käyttämään maksun yhteydessä viitenumeroa. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin informatiivisuuden vuoksi siten, että maksun yhteydessä on käytettävä sen verolipun viitenumeroa, jolle suoritus on tarkoitettu.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan puutteellisilla tai virheellisillä tiedoilla maksettu suoritus käsiteltäisiin vain pyynnöstä. Liikenteen turvallisuusvirastolla on käytettävissään suoritusten maksutietoja vain rajoitetusti. Saaduilla tiedoilla ei voi yksilöidä, kuka maksun on suorittanut tai miltä tililtä suoritus on saapunut. Liikenteen turvallisuusvirastoon saapuu kuukausittain yli 2 000 maksusuoritusta, joissa viitenumeroa ei ole käytetty, viitenumero on virheellinen tai maksun yksilöintitiedot on kirjoitettu maksusuorituksen viestikenttään. Tietojärjestelmä kohdistaa suorituksen oikealle maksuunpanolle ainoastaan viitenumeron perusteella. Virheellisillä viitenumeroilla maksetut suoritukset jäävät kohdistumatta. Koska Liikenteen turvallisuusviraston saamat maksutiedot ovat puutteellisia, ei suorituksia voi kohdistaa ilman maksajan antamia lisätietoja. Väärillä maksutiedoilla suoritettu maksu jättää ajoneuvoverolipun maksamaton-tilaan ja ajoneuvolle aiheutuu käyttökielto. Lain 25 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi lähettää erääntyneestä verosta verovelvolliselle maksumuistutuksen. Viimeistään maksumuistutuksen saatuaan verovelvollinen tulee tietoiseksi, ettei ajoneuvoveroa ole suoritettu asianmukaisesti. Tällöin verovelvollisen tulisi olla yhteydessä Liikenteen turvallisuusvirastoon maksun kohdistamiseksi oikealle maksuunpanolle. Säännös korostaisi verovelvollisen oma-aloitteista toimintavelvollisuutta maksamiseen liittyvien laiminlyöntien selvittämisessä.

Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.

36 §.Menettely vapautusta haettaessa. Pykälässä säädetään menettelystä haettaessa vapautusta ajoneuvoveron perusverosta vammaisuuden perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksessa on käytävä ilmi verovelvollisen sekä vammaisen henkilön nimi, osoite ja henkilötunnus sekä ajoneuvon rekisteritunnus samoin kuin hakemuksen perustelut. Pykälässä mainittu vaatimus hakemukseen liitettävästä kopiosta autoveron palautuspäätöksestä tai pysäköintiluvasta poistettaisiin. Muutos mahdollistaisi vapautushakemusten lähettämisen ja käsittelemisen sähköisesti. Liikenteen turvallisuusvirastolle säädettäisiin mahdollisuus vaatia vapautuksen perusteena olevat asiakirjat nähtäväksi hakemuskäsittelyn aikana tai vapautuksen myöntämisen jälkeen.

45 §.Veronkorotus. Pykälän 1 momentti koskee ajoneuvoveron maksunpanemista korotettuna verovelvollisen laiminlyötyä omistajan vaihtumista koskevan rekisteri-ilmoituksen tekemisen.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi muiden verolakien tapaan säännös, joka laajentaisi veronkorotuksen koskemaan myös muita tilanteita, joissa ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti taikka tietojen tai asiakirjan antaminen puutteellisena, virheellisenä tai erehdyttävänä voisi johtaa siihen, että veroa jää määräämättä tai sitä palautetaan liikaa. Säännös voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun verovapautusta haetaan virheellisin perustein. Veronkorotusta ei määrättäisi lievästä huolimattomuudesta johtuvista virheistä, kuten kirjoitusvirheistä. Korotuksen määrä olisi vähintään 100 euroa mutta enintään 2 000 euroa. Korotus voitaisiin maksuunpanna myös silloin kun väärän tiedon antaminen havaitaan veronpalautushakemuksen käsittelyn yhteydessä, eikä veroa siten muutoin tulisi maksuunpantavaksi.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi muuttumattomana uudeksi 3 momentiksi. Säännös mahdollistaa jälkiverotuksena maksuunpantavan veron korottamisen enintään kolminkertaiseksi, jos verovelvollisen menettelyä veron välttämiseksi voidaan pitää törkeänä.

Veronkorotuksen määrääminen olisi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä harkinnanvaraista ja perustuisi tapauskohtaiseen arviointiin. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti niistä seikoista, joita veronkantoviranomaisen tulee ottaa huomioon veronkorotuksen määrää päätettäessä. Huomioon tulisi ottaa menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut niihin rinnastettavat seikat. Määrättäessä veronkorotusta veronkantoviranomaisen olisi varattava asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi.

56 §.Viranomaiset. Pykälän 3 momentissa säädetään avustavan puhelinpalvelun tehtävistä, joita voidaan antaa muiden kuin viranomaisen tehtäväksi. Säännöksessä nykyisin mainittujen tehtävien lisäksi muu kuin viranomainen voisi hoitaa tallennustehtäviä, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä. Tallennustehtävillä tarkoitetaan verovelvollisten ilmoitusten vastaanottamista ja tallentamista sekä välittämistä edelleen veroviranomaiselle. Tallennustehtävänä voidaan pitää esimerkiksi yrityksen ilmoittaman verkkolaskuosoitteen tallentamista tietojärjestelmään. Tallentaja ei tekisi veropäätöstä, vaan huolehtisi veropäätöksen tekemisessä vaadittavien tietojen tallettamisesta Liikenteen turvallisuusviraston tietojärjestelmään. Tallennustehtäviä suorittava henkilö ei arvioisi tallennushetkellä esimerkiksi laskutusosoiteilmoituksen oikeellisuutta, vaan tarkastaisi ainoastaan, että ilmoitus sisältää vaaditut tiedot. Tallennettuja tietoja käytettäisiin veropäätöstä tehdessä. Tallentaja ei saisi käsitellä sellaisia asioita, joihin liittyy viranomaiselle kuuluvaa harkintaa tai päätösvaltaa.

62 §.Pienin perittävä, maksuunpantava ja palautettava määrä. Pykälässä säädetään ajoneuvoveron pienimmästä perittävästä, maksuunpantavasta ja palautettavasta määrästä. Pykälän nykyinen sanamuoto on aiheuttanut epäselvyyttä maksuunpantavan ja perittävän veron välillä. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että ajoneuvoveroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa verokauden pituudesta riippumatta, lukuun ottamatta 20 §:n mukaista ajoneuvoveron lisämaksuunpanoa. Tämä vähimmäismäärä pantaisiin maksuun, vaikka ajoneuvoa käytettäisiin liikenteessä muutaman päivän ajan ja todellinen veron määrä jäisi selvästi alle 10 euron.

Pykälän 2 momentin mukaan pienin perittävä veron määrä on 10 euroa. Tätä pienempi määrä voidaan periä vain erityisestä syystä kuten maksuvirheiden tahallisuuden johdosta. Käytännössä on havaittu paljon tapauksia, joissa veroa on jätetty maksamatta sen verran, että määrä jää vähän alle pienimmän perittävän määrän. Todennäköisesti suuri osa näistä on tahallisia maksuvirheitä, jolloin maksamaton osa veroa voitaisiin periä nykyisen säännöksen perusteella, mutta asian selvittäminen on kuitenkin suhteettoman kallista perittävien summien vähäisyyteen nähden. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vero voidaan jättää perimättä vähäisen tahattoman maksuvirheen tai muun erityisen syyn johdosta. Maksamaton ajoneuvovero tai sen osa siis perittäisiin pääsääntöisesti. Säännös kuitenkin mahdollistaisi sen, että veron perintään ei ryhdytä, jos maksamattoman osuuden vähäisyyden perusteella on ilmeistä, että kyse on tahattomasta maksuvirheestä. Viranomaisella olisi harkintavaltaa olla ryhtymättä veron perimiseen esimerkiksi myös silloin kun perintää ei hallinnollisten kustannusten johdosta katsottaisi tarkoituksenmukaiseksi.

Liite. Lain liitteen verotaulukkoja muutettaisiin ehdotettujen korotusten täytäntöönpanemiseksi.

2 Voimaantulo

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alussa. Ajoneuvoveron kantojärjestelmän ja tilastoinnin selkeyden sekä siirtymäsäännöksen täsmällisyyden vuoksi lain tulisi ensisijaisesti tulla voimaan kalenterivuoden alusta.

Koska ajoneuvoveron perusvero on päiväkohtainen ja se kannetaan etukäteen 12 kuukauden pituiselta verokaudelta, uusia veroperusteita voidaan alkaa soveltaa vasta 12 kuukauden mittaisen siirtymäajan jälkeen. Tämä on perusteltua verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun takia. Jos laki tulisi voimaan ehdotuksen mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2015, lakia sovellettaisiin siirtymäajan vuoksi vasta 1 päivältä tammikuuta 2016 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan ajoneuvoveron perusveroon. Ensimmäinen päivä, jolta vero kannettaisiin uusien veroperusteiden mukaan, olisi tällöin 1 päivä tammikuuta 2016. Uusien veroperusteiden mukaista veroa sisältäviä verolippuja alettaisiin kuitenkin lähettää jo tammikuussa 2015. Vero, joka kohdistuisi 1 päivää tammikuuta 2016 edeltävään aikaan, määräytyisi lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan.

3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitykseen laiksi ajoneuvoverolain 56 §:n muuttamisesta (HE 7/2006 vp) antamassaan lausunnossa (11/2006 vp) todennut, että veronkantoon liittyvä puhelinpalvelu, johon ei sisälly verotusta koskevan päätöksentekovallan käyttöä, voitiin siirtää muun kuin viranomaisen tehtäväksi.

Ajoneuvoverolain 56 §:n 3 momenttiin ehdotetaan lisäystä, joka mahdollistaisi laissa nykyisin mainittujen puhelinpalvelutehtävien lisäksi myös tähän liittyvien tallennustehtävien siirtämisen sopimuksella muiden kuin veronkantoviranomaisten tehtäväksi. Tallennustehtävien siirto ei vaikuttaisi veronkantoviranomaisille kuuluviin tehtäviin tai viranomaisten velvollisuuksiin. Tallennustehtäviä hoitavat henkilöt toimisivat virkavastuulla, mutta he eivät saisi käsitellä sellaisia asioita, joihin liittyy viranomaiselle kuuluvaa harkintaa. Kyse on avustavasta hallintotehtävästä, johon ei liity perustuslaissa tarkoitettua merkittävää julkisen vallan käyttöä.

Tehtävien siirtoa muulle kuin viranomaiselle on arvioitava myös sillä perusteella, onko se tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Tallennustehtävät liittyvät osittain nykyisin laissa mainittuihin avustavan puhelinpalvelun tehtäviin, esimerkiksi siten, että puhelinpalvelussa toimiva henkilöstö voi vastaanottaa osoitteen muutoksia ja tallentaa näitä Liikenteen turvallisuusviraston tietojärjestelmään. Tallennustehtävien siirtäminen muiden avustavien hallintotehtävien yhteyteen parantaisi siten asiakaspalvelun sujuvuutta ja työtehtävien tarkoituksenmukaista järjestämistä.

Esitystä valmisteltaessa on katsottu, että veronkantoviranomaiselle annettavan valtuuden laajentaminen tallennustehtävien siirtämiseen sopimuksella voitaisiin säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki ajoneuvoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvoverolain (1281/2003) 8 §:n 5 momentti, 14 §:n 3 momentti, 24 §, 36 §:n 2 momentti, 45 §, 56 §:n 3 momentti, 62 § ja liite,

sellaisina kuin niistä ovat 56 §:n 3 momentti laissa 595/2006, 62 § osaksi laissa 611/2005 ja liite laissa 1317/2011, seuraavasti:

8 §
Verovelvollisuuden alkaminen ja päättyminen

Edellä 3 momentin 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa verovelvollisuuden päättymisen edellytyksenä on, että verovelvollisuuden päättymisen perusteesta on tehty ajoneuvolain nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettu rekisteri-ilmoitus. Jos voidaan luotettavasti osoittaa, että verovelvollisuuden päättymisen peruste on syntynyt ilmoituksen tekoa aikaisemmasta ajankohdasta, verovelvollisuuden voidaan katsoa päättyneen tuona ajankohtana. Jos ajoneuvon edellinen omistaja on luovuttanut ajoneuvon tuntemattomalle, verovelvollisuus päättyy kuitenkin sinä päivänä, jona Liikenteen turvallisuusvirasto on saanut ilmoituksen ja luotettavaksi katsomansa selvityksen luovutuksesta.


14 §
Verokauden alkaminen ja päättyminen

Verokausi päättyy 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta päivästä alkavan 12 kuukauden ajanjakson viimeisenä päivänä tai:

1) päivänä, jona 8 §:ssä tarkoitettu verovelvollisuus päättyy;

2) seuraavan verokauden alkamista edeltävänä päivänä;

3) päivänä, jona rekisteriin ilmoitetaan ajoneuvon muutos verovapaaksi ajoneuvoksi tai

4) päivänä, jona ajoneuvo muutoskatsastetaan tai muutosrekisteröidään verovapaaksi.

24 §
Ajoneuvoveron suorittaminen

Vero on maksettava rahalaitokseen tai maksuja vastaanottavaan toimipisteeseen sen mukaan kuin veronkantolaissa tai sen nojalla säädetään. Veron maksun yhteydessä on käytettävä sen verolipun viitenumeroa, jolle suoritus on tarkoitettu.

Jos vero on suoritettu käyttäen puutteellisia tai virheellisiä maksutietoja, suoritusta ei kohdisteta kyseisen veron maksuksi ilman erillistä pyyntöä.

Jos ajoneuvoveroa ei makseta 23 §:ssä säädetyssä määräajassa, verovelvolliselta peritään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädettyjen perusteiden mukaan laskettava viivekorko.

36 §
Menettely vapautusta haettaessa

Hakemuksesta on käytävä ilmi verovelvollisen sekä vammaisen henkilön nimi, osoite ja henkilötunnus sekä ajoneuvon rekisteritunnus ja hakemuksen perustelut. Liikenteen turvallisuusvirasto voi vaatia vapautuksen perusteena olevat asiakirjat nähtävikseen hakemuskäsittelyn aikana tai vapautuksen myöntämisen jälkeen.


45 §
Veronkorotus

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt omistusoikeuden siirtymistä koskevan rekisteri-ilmoituksen eikä rekisteriin ole merkitty uutta omistajaa, veroa korotetaan seuraavasti:

1) jos verovelvollinen ei ensimmäisen verokauden maksuunpanon yhteydessä annetun kehotuksen jälkeen täytä ilmoitusvelvollisuuttaan, maksuunpannaan seuraavan verokauden vero enintään 50 prosentilla korotettuna;

2) jos verovelvollinen ei toisen verokauden maksuunpanon yhteydessä annetun kehotuksen jälkeen täytä edelleenkään ilmoitusvelvollisuuttaan, maksuunpannaan seuraavilta verokausilta vero enintään 100 prosentilla korotettuna.

Jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut asiakirjan tai muun tiedon puutteellisena, erehdyttävänä tai vääränä ja menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että verovelvolliselle olisi voinut jäädä veroa maksuunpanematta tai veroa olisi palautettu liikaa, maksuunpannaan veronkorotusta vähintään 100 euroa mutta enintään 2 000 euroa.

Jälkiverotuksena maksuunpantavaa veroa voidaan korottaa enintään kolminkertaiseksi, jos verovelvollisen menettelyä veron välttämiseksi voidaan pitää törkeänä.

Korotuksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat seikat.

56 §
Viranomaiset

Veronkantoviranomainen voi tehdä sopimuksen veronkantoon liittyvän avustavan puhelinpalvelun siirtämisestä muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Avustavalla puhelinpalvelulla tarkoitetaan tiedon välittämistä verovelvollisille ajoneuvoveroa koskevan lainsäädännön ja ohjeiden sisällöstä, ajoneuvojen verotusta koskevien tietojen antamista ajoneuvoliikennerekisteristä sekä verovelvollisten ilmoitusten vastaanottamista, tallentamista ja välittämistä edelleen veroviranomaisille. Avustavaa puhelinpalvelua hoitavaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan tätä tehtävää. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Avustavassa puhelinpalvelussa ei hoideta tehtäviä, joihin kuuluu verotusta koskevan päätöksentekovallan käyttöä. Sopimus avustavasta puhelinpalvelusta ei vaikuta veronkantoviranomaiselle kuuluviin tehtäviin tai viranomaisen velvollisuuksiin.

62 §
Pienin perittävä, maksuunpantava ja palautettava määrä

Ajoneuvoveroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa verokauden pituudesta riippumatta, lukuun ottamatta 20 §:n mukaista ajoneuvoveron lisämaksuunpanoa. Veroa palautetaan, jos palautettava määrä on viisi euroa tai sen yli. Alle viiden euron palautus voidaan siirtää seuraavan maksuunpanon hyvitykseksi.

Ajoneuvovero voidaan jättää perimättä vähäisen tahattoman maksuvirheen tai muun erityisen syyn johdosta.

Ajoneuvoveron maksuunpanoon, perintään ja palauttamiseen ei sovelleta veronkantolain 47 §:ää.


Tämä laki tulee voimaan päivän kuuta 20 .

Päivää kohden kannettavan veron määrä lasketaan lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2015.


Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Valtiovarainministeri
Antti Rinne

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.