HE 29/2014

Hallituksen esitys eduskunnalle Maailman postiliiton yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä postilain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Maailman postiliiton yleissopimuksen.

Esitys sisältää lakiehdotuksen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan myös postilakia muutettavaksi siten, että näkövammaisilla olisi oikeus lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä postimaksutta lentolisämaksua lukuun ottamatta. Ehdotus vastaisi nykyistä käytäntöä. Velvollisuus tarjota näkövammaiselle mahdollisuus lähettää pistekirjoitustuotteita ilman postimaksua kohdistuisi postiyritykseen, jolle on toimiluvassa asetettu velvollisuus toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina.

Esityksessä ehdotetaan myös hyväksyttäväksi varauma yleissopimuksen sokeainlähetyksiä koskevaan artiklaan, mikä mahdollistaisi sen, että Suomi voisi järjestää asian edellä mainitulla tavalla. Yleissopimuksen sokeainlähetyksiä koskeva artikla on ehdotettua postilain muutosta laajempi.

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014. Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian. Laki postilain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki on hyväksytty ja vahvistettu.


SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
YLEISPERUSTELUT 3
1 JOHDANTO 3
2 NYKYTILA 3
2.1 Kansainväliset sopimukset 3
2.2 Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö 4
3 KANSAINVÄLINEN KEHITYS SEKÄ ULKOMAIDEN JA EU:N LAINSÄÄDÄNTÖ
4 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 7
5 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 10
6 ASIAN VALMISTELU 10
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 12
1 MAAILMAN POSTILIITON YLEISSOPIMUKSEN SISÄLTÖ JA SEN SUHDE SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN 12
2 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT 21
2.1 Laki Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 21
2.2 Postilaki 21
3 VOIMAANTULO 22
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA KÄSITTELYJÄRJESTYS
4.1 Arvion lähtökohdat 22
4.2 Suomen toimivaltaan kuuluvat määräykset 23
4.3 Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset 23
4.4 Käsittelyjärjestys 24
LAKIEHDOTUKSET 25
Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 25
postilain muuttamisesta 26
LIITTEET 27
RINNAKKAISTEKSTI 27
postilain muuttamisesta 27
SOPIMUSTEKSTI 28

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Suomi, Ahvenanmaa mukaan lukien, liittyi Maailman postiliittoon 12 päivänä helmikuuta 1918. Liitto on vuodesta 1948 lähtien toiminut yhtenä vanhimmista Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöistä. Liiton tavoitteena ja tehtävänä on edistää maailmanlaajuisten, laadukkaiden, tehokkaiden ja helppokäyttöisten postipalvelujen kestävää kehitystä. Maailman postiliitossa on 192 jäsenvaltiota.

Maailman postiliiton korkein päättävä elin on kongressi, jonka muodostavat liiton jäsenmaiden edustajat ja joka kokoontuu neljän vuoden välein. Kongressissa hyväksytään uudet muutokset liiton sopimuksiin. Dohassa, Qatarissa, pidettiin 25. kongressi syksyllä 2012.

Maailman postiliiton sopimusten lisäksi Suomea sitovat myös Euroopan unionin postitoimintaa koskevat direktiivit. Euroopan unionin oikeuden näkökulmasta Maailman postiliiton yleissopimus on niin sanottu sekasopimus, johon sisältyy sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Kansallisesti postitoiminnasta säädetään postilaissa (415/2011).

2 Nykytila
2.1 Kansainväliset sopimukset

Maailman postiliiton sopimukset

Suomi liittyi vuonna 1967 Maailman postiliiton perussopimukseen, jota on täydennetty muun muassa kansainvälisen postiliikenteen yhteisiä sääntöjä koskevalla yleissopimuksella. Perussopimusta on muutettu kahdeksalla lisäpöytäkirjalla (SopS 31/1972, 72/1978, 52/1986, 69/1991, 87/1995, 72/2000, 12/2007 ja 68/2011).

Maailman postiliiton perussopimus ja yleissopimus toimitusohjesääntöineen ovat merkittävimmät Suomea sitovat kansainväliset postialan sopimukset. Perussopimus on liiton pääsopimus ja se sisältää postiliiton perustavat määräykset. Maailman postiliiton yleisohjesääntö sisältää määräykset postiliiton toiminnasta ja perussopimuksen soveltamisesta.

Perussopimuksen lisäksi Maailman postiliiton toinen keskeinen sopimus on yleissopimus, joka uudistetaan neljän vuoden välein postiliiton kongressissa. Yleissopimus sisältää kansainvälisen postiliikenteen keskeiset määräykset. Maailman postiliiton yleissopimus ja liiton toimitusohjesäännöt sisältävät kansainväliseen postiliikenteeseen sovellettavat yleissäännöt sekä kirjeposti- ja postipakettiliikenteen määräykset. Liiton sopimuksiin tehdyt päättöpöytäkirjat sisältävät sopimuksiin tehdyt varaumat.

Vuonna 2008 Genevessä tehty Maailman postiliiton yleissopimus (SopS 67-69/2011, jäljempänä Geneven yleissopimus) on saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi ja sen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on saatettu voimaan 29 päivänä huhtikuuta 2011 annetulla lailla (416/2011, HE 216/2010 vp). Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella (550/2011, SopS 69/2011). Maailman postiliiton perussopimuksen kahdeksas lisäpöytäkirja on saatettu voimaan asetuksen tasoisena 13 päivänä toukokuuta 2011 annetulla tasavallan presidentin asetuksella (SopS 67/2011).

Maailman postiliiton 25. kongressi järjestettiin Dohassa, Qatarissa, 24 päivänä syyskuuta ja 15 päivänä lokakuuta 2012. Geneven yleissopimus korvattiin Dohan kongressissa kokonaan uudella yleissopimuksella. Osa Geneven yleissopimukseen sisältyneistä määräyksistä sisällytettiin muuttumattomina Dohan kongressissa neuvoteltuun yleissopimukseen ja vain osaan artikloista tehtiin Dohan kongressissa muutoksia. Kongressissa hyväksytty yleissopimus allekirjoitettiin 11 päivänä lokakuuta 2012. Yleissopimuksen lisäksi Dohan kongressissa neuvoteltiin muutokset myös Maailman postiliiton yleisohjesääntöön ja yleissopimuksen päättöpöytäkirjaan. Näistä ainoastaan yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Maailman postiliiton toimitusohjesääntöihin sisältyvät kirje- ja pakettipostia koskevat teknisluonteiset, sopimusten soveltamista koskevat ohjeet. Niihin tehtävistä muutoksista päättää kongressin antamin valtuuksin postiliiton postitoimintaneuvosto, jossa ovat edustettuina 40 jäsenmaan postioperaattorit.

Perussopimuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenmaiden edustajien tulee allekirjoittaa kongressin laatimat liiton sopimukset. Suomi ei allekirjoittanut sopimusta, koska Maailman postiliiton kongressissa hyväksyttävät sopimukset tulevat allekirjoitettaviksi välittömästi neuvottelujen päättymisen jälkeen kongressin lopuksi. Suomi ei voinut allekirjoittaa Dohan kongressissa hyväksyttyjä sopimuksia, koska sopimusneuvottelujen päätyttyä allekirjoitusvaltuuksia ei olisi ehditty esitellä ennen allekirjoittamiselle varatun ajan umpeutumista.

Perussopimuksen 27 artikla mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä yhteen tai useampaan liiton sopimukseen. Geneven kongressissa hyväksytyn kahdeksannen lisäpöytäkirjan IX artiklan 2 kohdan mukaan jäsenmaat, jotka ovat osallisena kongressin uusimmissa sopimuksissa, mutta jotka eivät ole niitä allekirjoittaneet, ovat velvollisia liittymään niihin mahdollisimman pian. Artiklan 3 kohdan mukaan liittymisasiakirjat on lähetettävä kansainvälisen toimiston pääjohtajalle, joka ilmoittaa asiasta jäsenmaiden hallituksille. Lisäpöytäkirja on X artiklan mukaan voimassa 1 tammikuuta 2010 alkaen määräämättömän ajan. Suomessa lisäpöytäkirja on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella (67/2011).

Perussopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan liittymisestä sopimukseen tulee ilmoittaa 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Perussopimuksen artiklan 11 kohdan 3 mukaan liittyminen Maailman postiliittoon tulee voimaan silloin, kun kansainvälisen toimiston pääjohtaja ilmoittaa liittymisestä jäsenmaille.

Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus

Suomi on myös allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan 30 päivänä maaliskuuta 2007. Yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointia valmistellaan parhaillaan ulkoasiainministeriössä. Yleissopimuksen 21 artiklan mukaan sopimuspuolten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt voivat käyttää oikeutta sanan- ja mielipiteenvapauteen, mukaan lukien vapaus etsiä, vastaanottaa ja välittää tietoja ja ajatuksia yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä käyttäen kaikkia valitsemiaan yleissopimuksen 2 artiklan mukaisia viestintämuotoja.

Tätä toteutetaan artiklan mukaan muun muassa hyväksymällä se, että vammaiset henkilöt käyttävät virallisessa vuorovaikutuksessaan viittomakieliä, pistekirjoitusta, puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää sekä kaikkia muita valitsemiaan saavutettavia viestintäkeinoja, -tapoja ja muotoja. Sopimuspuolten on myös helpotettava edellä mainittujen viestintämuotojen käyttöä. Yleissopimuksen 2 artiklassa määritellään viestintä siten, että se sisältää kieliä, tekstin näyttämistä, pistekirjoitusta, taktiilikommunikaatiota, isokirjaintekstiä, saavutettavaa multimediaa sekä kirjallisia, kuuloon perustuvia, selkokielisiä, ihmisääneen perustuvia sekä puhetta tukevia ja korvaavia viestintätapoja, -keinoja ja –muotoja, saavutettava tieto- ja viestintäteknologia mukaan lukien.

2.2 Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

Postilainsäädäntö ja käytäntö

Postilain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on muun muassa turvata postipalveluiden saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Postilain 8 luvussa säädetään lähetysten vastaanotosta ja jakelusta. Lain 40 §:n 1 momentin mukaan postiyrityksellä on velvollisuus vastaanottaa ja välittää jokaisen sitä haluavan kirjelähetys voimassa olevaa maksua vastaan toimilupansa sekä toimitusehtojensa mukaisesti postin saajalle.

Postilaki ei sisällä säännöksiä näkövammaisen oikeudesta lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä ilman postimaksua. Oikeus perustuu Geneven kongressissa hyväksytyn Maailman postiliiton yleissopimuksen 7 artiklaan, jossa edellytetään, että sokeainlähetykset ovat maksuttomia lentolisämaksua lukuun ottamatta.

Postilain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan toimiluvassa voidaan asettaa yritykselle velvollisuus toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina ja noudattaa Maailman postiliiton sopimuksia. Manner-Suomessa Maailman postiliiton mukaisena nimettynä operaattorina toimii 14 helmikuuta 2012 uudistetun toimilupansa mukaisesti Itella Posti Oy. Itella Posti Oy tarjoaa Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina sokeainkirjoitusta eli pistekirjoitusta sisältävät tuotteet kuljetettavaksi maksutta, kun lähettäjänä on sokea yksityishenkilö.

Näkövammaisten oikeuksia koskeva lainsäädäntö ja käytäntö

Näkövammaisen on mahdollisuus saada vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea. Vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) mukaan sokeilla on oikeus vammaistukeen, joka kattaa muun muassa vammaisuudesta aiheutuvia erityistarpeita. Lain 8 §:n mukaan oikeus vammaistukeen on 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, jonka toimintakyvyn arvioidaan olevan sairauden, vian tai vamman vuoksi yhtäjaksoisesti heikentynyt vähintään vuoden ajan. Lisäksi edellytetään, että henkilön sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu haittaa, avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta taikka erityiskustannuksia.

Ylin vammaistuki on tällä hetkellä 417,68 euroa kuukaudessa. Lain 3 momentin mukaan sokealla on oikeus saada ylin vammaistuki. Vammaisetuuden maksaa kansaneläkelaitos. Vammaistuen on tarkoitettu kattavan vammaisuudesta aiheutuvia erityiskustannuksia.

Vammaisetuuksista annetun lain mukaiseen vammaistukeen ei kuitenkaan ole oikeutettu henkilö, joka saa eläkettä saavan hoitotukea. Merkittävä osa näkövammaisista on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Näkövammaisten Keskusliitto ry:n vuoden 2012 näkövammarekisterin mukaan yli 65 vuotta täyttäneitä. Vammaisetuuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin mukaan eläkettä saava sokea on kuitenkin oikeutettu vähintään perushoitotukeen. Perushoitotuki on tällä hetkellä 62,21 euroa kuukaudessa.

Näkövammaisten kirjastosta säädetään laissa näkövammaisten kirjastosta (638/1996), jonka 4 §:n mukaan näkövammaisten kirjaston lainauspalvelut ovat kirjastonkäyttäjille maksuttomia. Lain 2 §:n mukaan näkövammaisten kirjaston tehtävänä on antaa näkövammaisille ja muille asiakasryhmille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää tavallisia kirjastoaineistoja, mahdollisuus tiedonsaantiin, opiskeluun, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen ja virkistykseen. Näkövammaisten kirjastona toimii Celia, joka tuottaa ja välittää kirjallisuutta saavutettavassa muodossa. Celia-kirjasto edistää näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten tasa-arvoa tiedon ja kirjallisuuden saannissa.

Vuoden 2012 näkövammarekisterin mukaan tarkat tiedot näkövammaisten lukumäärästä Suomessa puuttuvat toistaiseksi. Rekisterissä oli vuonna 2012 tiedot 18 324 näkövammaisesta. Rekisterin mukaan viimeisimpiin tutkimuksiin, kansainvälisiin vertailutietoihin ja muihin arvioihin viitaten oletetaan kuitenkin, että näkövammaisia on Suomessa ainakin 80 000. Tämä on noin 1,5 prosenttia väestöstä. Näkövammarekisteriin tulevien ilmoitusten ikäjakauman perusteella voidaan arvioida näkövammaisten lukumääriä ikäryhmittäin. Viime vuosina rekisteriin tulleista uusista ilmoituksista runsaat 80 - 85 prosenttia on koskenut 65 vuotta täyttäneitä, 12 - 14 prosenttia työikäisiä ja 2 - 8 prosenttia lapsia ja nuoria.

Näkövammaisten järjestöt saavat vuosittain tukea Raha-automaattiyhdistykseltä ääni- ja pistekirjoitusjulkaisujen lähettämiseksi näkövammaisille. Raha-automaattiyhdistys on avustanut Näkövammaisten Keskusliitto ry:n yhteisöjen ääni- ja pistekirjoitusjulkaisujen välitystä näkövammaisille henkilöille vuodesta 1992 lähtien. Näkövammaisten Keskusliitto ry hakee Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta toimintaan noin 50 yhteisön puolesta. Vuosina 2010-2013 avustusta on haettu ja myönnetty 792 000 euroa vuodessa ja vuonna 2009 yhteensä miljoona euroa.

Ahvenanmaan maakunta

Postipalvelut kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 20 kohdan nojalla. Ahvenanmaalla on voimassa oma postilainsäädäntö, 29 päivänä kesäkuuta 2007 annettu Landskapslag on posttjänster (Ålands författningssamling 60/2007, muutettu 38/2011).

Ahvenanmaan maakuntapäivien on Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaisesti annettava suostumuksensa yleissopimuksen voimaansaattamiseen Ahvenanmaan maakunnassa, jotta sopimuksen määräykset tulisivat voimaan myös Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakuntapäivät antoi suostumuksensa Maailman postiliiton Bukarestin kongressissa ja myöhemmin Geneven kongressissa uudistetun yleissopimuksen voimaantuloon maakunnassa (SopS 10/2007 ja 69/2011).

Ahvenanmaalla toimii itsenäinen postiyritys, Posten Åland Ab. Ahvenanmaan maakunnan hallitus on myöntänyt 16 helmikuuta 2012 antamallaan toimiluvalla Posten Åland Ab:lle oikeuden toimia Maailman postiliiton mukaisena nimettynä operaattorina.

3 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Kansainvälinen kehitys

Seuraavassa tarkastellaan eri maiden käytäntöjä siitä, millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat näkövammaisille lähettää ja vastaanottaa sokeainlähetyksiä postimaksutta.

Ruotsissa sokeainlähetyksiksi luetaan pistekirjoituksella esitetty materiaali, kuten kirjat, lehdet ja henkilökohtaiset kirjeet. Lisäksi korvattavaksi luetaan laitteet, joilla tuotetaan pistekirjoitusta. Ilman postimaksua voi lähettää ja vastaanottaa näkövammaisille tehdyt äänitallenteet, joita ovat esimerkiksi kirjoista ja sanomalehdistä puhutut nauhoitteet. Musiikkitallenteita ja audiokirjoja ei kuitenkaan lueta korvattaviksi.

Ruotsin valtio kompensoi postille sokeainlähetyksistä aiheutuvat kustannukset. Vuonna 2012 Ruotsin posti, Posten Ab, sai valtiolta korvausta noin 18 miljoonaa ruotsin kruunua, joka on hieman yli kaksi miljoonaa euroa.

Ruotsissa edellä mainitut maksuttomat lähetykset koskevat henkilöitä, jotka ovat sokeita, näkörajoitteisia tai joilla on lukemisvaikeuksia tai eivät muista syistä kykene lukemaan tavallisia kirjoja. Maksuttomuus koskee myös yksityishenkilöitä, jotka lähettävät postia edellä mainituille ryhmille. Lisäksi maksuttomuus koskee nimettyjä organisaatioita sekä kirjastoja.

Ruotsissa toimii ääni- ja pistekirjakirjasto, joka tuottaa ja lainaa kirjallisuutta lukemisesteisten henkilöiden tarpeisiin sovelletuissa muodoissa. Lainaaminen on maksutonta.

Tanskassa näkövammaisille henkilöille lähetettävän kirjallisuuden postittaminen on maksutonta silloin kun lähettäjän ja vastaanottajan välillä vallitsee ei-kaupallinen suhde. Käytettyyn kirjallisuuden määritelmään kuuluu kaikki sokeiden henkilöiden käyttöön tarkoitettu viestintämateriaali, jota kuitenkin tarkennetaan Post Danmarkin postitoimiluvassa.

Iso-Britanniassa sokeille, näkörajoitteisille ja heidän asiaansa ajaville hyväntekeväisyysjärjestöille sokeainlähetykset ovat maksuttomia. Sokeainlähetyksiin katsotaan kuuluviksi kirjat, kirjeet sekä muu kirjallinen materiaali, äänitteet ja muut elektronisen median tuotteet sekä avustavat laitteet.

Saksassa maksutta saa lähettää sokeainkirjoituksella kirjoitettuja asiakirjoja sekä audiomateriaalia, jos lähettäjä tai vastaanottaja on virallisen sokeaininstituutin tunnustama. Lisäksi postimaksutta saa lähettää myös muuta kirjallista materiaalia, jos se on tehty pistekirjoituksella ja ne on lähetetty tunnustetusta instituutista.

Sveitsissä sokeainlähetykset ovat maksuttomia, jos ne ovat pistekirjoituksella laadittuja kirjallisia materiaaleja tai äänitteitä. Lähetykset eivät saa olla sinetöityjä ja ne eivät saa palvella kaupallisia tarkoituksia. Lähetysten maksimipaino on seitsemän kilogrammaa.

Yhdysvalloissa sokeainlähetyksiksi luetaan pistekirjoituksella laaditut lukumateriaalit, välineet, jotka on tarkoitettu kyseisen materiaalin tuottamiseen ja välineet, joita käytetään pistekirjoitukseen tai opetustarkoituksiin. Lisäksi maksutta voi lähettää näkörajoitteisille suunnatut äänitteet ja laitteet, kuten pistekirjoituskellot.

Kanadassa sokeainlähetyksiin katsotaan kuuluviksi pistekirjoituksella tuotettu materiaali, pistekirjoituksen tuottamiseen vaadittavat välineet sekä sokeille suunnatut nauhoitteet.

Australiassa sokeainlähetyksiin katsotaan kuuluviksi kokonaan pistekirjoituksella laadittu kirjallisuus ja dokumentit, pistekirjoituksen opetukseen liittyvät apuvälineet, pistekirjoituksen tuottamisvälineet, pistekirjoitukseen tarkoitetut erikoispaperit ja sokeille suunnatut ääninauhoitukset. Lähettäjän tai saajan tulee olla sokea henkilö tai lähettäjän tai saajan tulee olla sokeiden tarpeita palveleva järjestö.

Norjassa sokeainlähetyksiksi katsotaan muun muassa pistekirjoitustuotteet sekä äänikirjat. Norjan valtio kompensoi postiyritykselle sokeainlähetyksistä aiheutuvat kustannukset. Norjan posti, Posten Norge, sai vuonna 2012 korvausta valtiolta 10 miljoonaa norjan kruunua, joka on noin 1,2 miljoonaa euroa. Norjassa on myös muun muassa näkövammaisten käyttöön suunnattu erikoiskirjasto, josta voi lainata maksutta pistekirjoituksella tehtyjä kirjoja ja äänikirjoja.

Irlannissa sokeainlähetyksiksi katsotaan sokeille suunnatut kirjat ja lehdet, opaskartat ja pistekirjoitusvälineet. Lisäksi erillisen sopimuksen kautta voi myös lähettää pelejä, pistekirjoituskelloja ja kävelysauvoja.

Tsekissä sokeainlähetyksiin luetaan kuuluvaksi pistekirjoitusmuodossa oleva kirjeenvaihto, sekä lisäksi sokeiden käyttöön tarkoitetut erikoispaperit, jos ne ovat sokeiden asiaa ajavan organisaation lähettämiä ja äänitteet, jotka on tarkoitettu sokean henkilön henkilökohtaiseen käyttöön, jos joko lähettäjä tai saaja on sokea henkilö tai sokeiden asiaa ajava organisaatio.

Dohan kongressissa uudistettuun sokeainlähetyksiä koskevaan artiklaan ovat jättäneet varauman Ruotsi, Tanska, Islanti, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Brasilia ja Ranska. Lisäksi artiklaan ovat aiempien kongressien yhteydessä jättäneet varauman Itävalta, Saksa, Iso-Britannia, Sveitsi, Yhdysvallat, Indonesia, Japani, Saint Vincent ja Grenadines ja Turkki.

Euroopan unionin lainsäädäntö

Yleissopimus sisältää määräyksiä myös Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvista asioista. Postilainsäädäntöä on harmonisoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/67/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (jäljempänä postidirektiivi). Direktiiviä on uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/39/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen osalta.

Postidirektiivillä pyritään postitoimialan toimintaedellytysten yhdenmukaistamiseen sekä takaamaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikille käyttäjille kohtuuhintainen ja tietyt laatuvaatimukset täyttävä postin yleispalvelu. Postidirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä postilailla. Postidirektiivin 12 artiklassa säädetään postin yleispalvelun hinnoittelusta. Postidirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää yllä tai ottaa käyttöön sokeille ja heikkonäköisille tarkoitettuja maksuttomia postipalveluja.

4 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on hyväksyä kansallisesti Suomen sitoutuminen Maailman postiliiton yleissopimukseen, joka on hyväksytty Dohan kongressissa vuonna 2012. Lisäksi tarkoituksena on saattaa kansallisesti voimaan Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Yleissopimuksen tavoitteena on parantaa kansainvälisen postiliikenteen toimivuutta, tehokkuutta sekä alan toimijoiden yhteistyötä.

Esityksen tavoitteena on myös tuoda lain tasolle näkövammaisten oikeus lähettää pistekirjoitusmateriaalia ilman postimaksua. Sokeainlähetysten postimaksuttomuuden tavoitteena on se, että näkövammaiset henkilöt saisivat helposti saataville esimerkiksi pistekirjoitusta sisältävät kirjat, joita ei välttämättä ole helposti saatavilla muutoin

Ehdotettu postilain näkövammaisen lähetystä koskeva säännös on Maailman postiliiton yleissopimuksen sokeainlähetyksiä koskevaa artiklaa suppeampi. Esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi hyväksyttäväksi varauma yleissopimuksen sokeainlähetyksiä koskevaan artiklaan, jotta Suomi voi järjestää asian yleissopimuksesta poikkeavalla tavalla.

Dohan kongressissa Maailman postiliiton yleissopimuksen sokeainlähetyksiä koskevan 7 artiklan soveltamisalaa laajennettiin siten, että mahdollisuus lähettää sokeainlähetyksiä koskee näkövammaisten ohella myös näkövammaisia edustavia järjestöjä. Lisäksi 7 artiklan mukaan kaikki sekä sokeiden että sokeainjärjestöjen lähettämät kirjeenvaihtoa ja kirjallisuutta sisältävät lähetykset sekä näkövammaiselle tarkoitetut apuvälineet olisivat postimaksuttomia. Postimaksuttomuus koskee pistekirjoitusta sisältävän materiaalin lisäksi muun muassa näkövammaisille tarkoitettuja äänikirjoja sekä näkövammaiselle tarkoitettuja laitteita ja aineistoja, joiden tarkoituksena on auttaa sokeita selviytymään sokeuteen liittyvistä ongelmista. Postimaksuttomuus koskee 13 artiklan 2 kohdan 3 alakohdan mukaan kaikkia sokeainlähetyksiksi katsottavia tuotteita seitsemään kilogrammaan asti.

Toteuttamisvaihtoehdot

Yleissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan pääsääntöisesti jäsenmaan, joka on eri mieltä kuin muut jäsenmaat, on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tyytymään enemmistön mielipiteeseen. Varaumia pitäisi kohdan mukaan esittää vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja ne on asianmukaisesti perusteltava. Ehdotettua varaumaa on tarkasteltava yleissopimuksen 39 artiklan näkökulmasta.

Hallituksen esityksen valmistelussa on arvioitu myös sitä toteuttamisvaihtoehtoa, että varaumaa ei esitettäisi hyväksyttäväksi sokeainlähetystä koskevaan 7 artiklaan. Arvioinnissa on erityisesti otettu huomioon Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisesti nimetylle operaattorille aiheutuvat kustannusvaikutukset tilanteessa, että varaumaa ei hyväksyttäisi ja postilakia muutettaisiin siten, että se vastaisi sokeainlähetyksiä koskevaa artiklaa. Tässä tapauksessa myös äänikirjat ja näkövammaisen esimerkiksi lukemista, kirjoittamista ja kuuntelua helpottavat apuvälineet tulisivat postimaksuttomuuden piiriin. Lisäksi postimaksuttomuus kohdistuisi myös näkövammaisia edustavien järjestöjen lähettämiin postilähetyksiin.

Itella Oyj:n tietojen mukaan suomalaiset kotitaloudet käyttävät kirjeiden ja korttien lähettämiseen keskimäärin hieman yli 20 euroa vuodessa ja pakettipalvelut mukaan lukien keskimäärin noin 31 euroa vuodessa kotitaloutta kohden. Jos kaikki näkövammaisten lähettämät kirjeet ja paketit kuuluisivat sokeainlähetyksiä koskevan 7 artiklan piiriin, Itella Posti Oy:n tulonmenetys voisi laskennallisesti olla noin 0,5 miljoonaa euroa, jos näkövammaisia olisi 18 324, ja laskennallinen maksimi olisi noin 2,5 miljoonaa euroa, jos näkövammaisia olisi noin 80 000.

Tällä hetkellä näkövammainen yksityishenkilö voi lähettää pistekirjoitusta sisältävät tuotteet ilman postimaksua, joten osa Itella Posti Oy:n tulonmenetyksestä toteutuu jo nykyisin. Lisäksi kaikki näkövammaisten lähettämät lähetykset eivät todennäköisesti olisi katsottavissa 7 artiklan mukaisiksi sokeainlähetyksiksi, joten tulonmenetys olisi todennäköisesti edellä esitettyä laskelmaa alhaisempi.

Edellä mainitun lisäksi laskelmassa olisi otettava huomioon näkövammaisten järjestöjen lähetykset ja niistä aiheutuvat kustannukset. Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt viime vuosina 792 000 euron verran avustusta näkövammaisjärjestöille postimaksujen suorittamiseen. Lukemaa voidaan näin ollen pitää vertailukelpoisena sille, mikä näkövammaisten järjestöjen lähetysten postimaksujen suuruus on.

Kaiken kaikkiaan Itella Posti Oy:lle aiheutuvan tulonmenetyksen voidaan siis arvioida olevan noin 1,3 miljoonasta eurosta 3,3 miljoonaan euroon siinä tapauksessa, että kaikkia näkövammaisten lähettämiä lähetyksiä pidettäisiin sokeainlähetyksen määritelmän mukaisina lähetyksinä. Edellä mainittua laskelmaa voidaan pitää teoreettisena maksimina Maailman postiliiton sopimusten mukaiselle nimetylle operaattorille aiheutuville kustannuksille siinä tilanteessa, että varaumaa ei hyväksyttäisi ja postilakia muutettaisiin vastaamaan sokeainlähetyksiä koskevaa 7 artiklaa.

Todennäköistä on, että Itella Posti Oy:lle aiheutuvat kustannukset olisivat kuitenkin merkittävästi edellä mainittua laskelmaa alhaisemmat, koska äänikirjoja on yhä enemmän saatavilla myös internetissä, minkä vuoksi niiden lähettäminen postitse tulee vähentymään. Kaikki näkövammaisten lähettämät postilähetykset eivät myöskään kuuluisi sokeainlähetyksiä koskevat artiklan määritelmän piiriin.

Ehdotettu varauma mahdollistaisi sen, että Suomi voisi järjestää asian kansallisesti nykyisen käytännön mukaisesti. Varauman hyväksyminen merkitsee, että Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisesti nimetylle operaattorille ei aiheutuisi edellä mainittuja lisäkustannuksia. Sokeainlähetykseksi katsottavan aineiston lähettäminen edellyttää myös asioimista postitoimipisteessä, jossa tarkistetaan lähetyksen kuuluminen sokeainlähetyksiä koskevan määritelmän piiriin. Myös tästä aiheutuu kustannuksia nimetylle operaattorille. Äänikirjojen lähettämistä ja esimerkiksi lukemista, kuuntelua ja kirjoittamista helpottavien apuvälineiden sisällyttäminen muutoksen piiriin mahdollistaisi myös herkemmin järjestelmän väärinkäyttämisen, sillä määritelmän piiriin kuuluisi joukko sisällöltään erilaisia aineistoja, joiden erottaminen määritelmän alaan kuulumattomista tuotteista olisi nykyistä hankalampaa.

Edellä mainitun toteuttamisvaihtoehdon lisäksi on arvioitava sen vaihtoehdon vaikutuksia, että sokeainlähetyksiä koskevaan 7 artiklaan hyväksyttäisiin varauma ja postilakia muutettaisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä, mikä tarkoittaisi, että näkövammainen voi lähettää postimaksutta pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä.

Seuraavaksi ehdotettua varaumaa ja postilakiin ehdotettua muutosta arvioidaan siitä näkökulmasta, miten ehdotetut muutokset vaikuttaisivat näkövammaisten mahdollisuuteen toteuttaa sanan- ja mielipiteenvapauttaan vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen mukaisesti.

Ehdotettu postilain muutos kohdistuisi pistekirjoitusta koskeviin tuotteisiin, eikä se koskisi äänikirjoja. Näkövammaiset voivat kuitenkin lainata postimaksutta äänikirjoja näkövammaisten kirjastosta, josta voi lainata myös pistekirjoitusta sisältäviä kirjoja ja elektronisia kirjoja.

Ehdotetun postilain muutoksen kohdistuminen vain pistekirjoitusta koskeviin tuotteisiin voidaan pitää perusteltuna myös sen vuoksi, koska äänikirjoja on saatavilla entistä enemmän sähköisesti, eikä lähettäminen postitse ole enää ainoa tapa saada äänikirja käyttöön. Tulevaisuudessa tämä on jopa todennäköisempi tapa kuunnella äänikirjoja, jolloin niiden lähettäminen postitse tulee vähentymään.

Aänikirjojen lainaaminen maksutta Celia-kirjastosta joko elektronisessa muodossa tai CD-levyllä edistää siten näkövammaisten mahdollisuutta vastaanottaa ja saada tietoa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen tarkoittamalla tavalla myös ääneen perustuvaa viestintämuotoa hyödyntäen.

Vammaisetuuksista annetun lain mukaisella tuella näkövammainen voi esimerkiksi hankkia käyttöönsä näkövammaiselle tarkoitettuja apuvälineitä. Tämän vuoksi ei voida pitää kohtuuttomana sitä, että apuvälineitä ei sisällytetä ehdotetun postilain muutoksen piiriin.

Näkövammaisia edustavat järjestöt saavat tukea Raha-automaattiyhdistykseltä postimaksuihin. Tämä seikka puoltaa sitä, että ehdotettua postilain muutosta ei ole tarpeen laajentaa koskemaan näkövammaisia edustavia järjestöjä.

Edellä mainituin perustein ehdotusta voidaan pitää perusteltuna sekä Maailman postiliiton yleissopimuksen 39 artiklan että vammaisten henkilöiden yleissopimuksen näkökulmasta. Näkövammaisten oikeus saada äänikirjoja ja lukemista ja kuuntelua helpottavia apuvälineitä tuetaan ja mahdollistetaan muilla tavoin, minkä vuoksi varauman jättäminen yleissopimuksen 7 artiklaan voidaan pitää perusteltuna. Lisäksi myös näkövammaisten järjestöt saavat tukea postimaksuihin Raha-automaattiyhdistykseltä, joten niiden oikeus on turvattu edellä mainitun avustuksen kautta.

Keskeiset ehdotukset

Maailman postiliiton yleissopimuksen keskeiset muutokset koskevat päätemaksujärjestelmän muuttamista sekä henkilötietoja koskevien määräysten sisällyttämistä sopimukseen. Dohan kongressissa tarkennettiin myös muun muassa postin turvallisuutta koskevia määräyksiä.

Dohan kongressissa laajennettiin lisäksi sokeainlähetyksiä koskevia määräyksiä. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sokeainlähetyksiä koskevaan 7 artiklaan varauman, sillä artikla on tässä esityksessä ehdotettavaa postilain sääntelyä laajempi.

Kansallinen postilaki ei tällä hetkellä sisällä sokeainlähetyksiä koskevia säännöksiä. Postilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että näkövammaisen oikeudesta lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä ilman postimaksua lentolisämaksua lukuun ottamatta säädettäisiin lain tasolla. Ehdotus vastaisi nykyistä Itella Posti Oy:n käytäntöä.

Velvollisuus tarjota näkövammaiselle mahdollisuus lähettää pistekirjoitustuotteita postimaksutta koskisi niitä postiyrityksiä, joiden velvollisuutena on toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina. Velvollisuus kohdistuisi näin ollen Itella Posti Oy:n, jolle valtioneuvosto on toimiluvassa asettanut edellä mainitun velvollisuuden.

Velvoitetta tarjota näkövammaisille pistekirjoitusta sisältävien tuotteiden lähettäminen postimaksutta ei asetettaisi niille postiyrityksille, joille ei ole asetettu velvoitetta toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina. Itella Posti Oy:n ohella valtioneuvosto on myöntänyt toimiluvan kirjepostitoimintaan Esan Kirjapaino Oy:lle ja Ilves Jakelu Oy:lle. Niille ei ole asetettu velvoitetta toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina, jolloin näkövammaisten oikeus lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä postimaksutta ei kohdistuisi niihin.

Ehdotettu postilain muutos mahdollistaa sen, että näkövammaisen olisi mahdollista lähettää pistekirjoitusta sisältävät tuotteet ilman postimaksua. Postilain muutosta ei kuitenkaan sovellettaisi näkövammaisten järjestöihin, eivätkä myöskään näkövammaisten lähettämät äänikirjat ja näkövammaiselle suunnatut apuvälineet kuuluisi postimaksuttomuuden piiriin. Esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi, että Suomi jättäisi varauman sokeainlähetyksiä koskevaan artiklaan, jotta Suomi voisi järjestää asian yleissopimuksen 7 artiklasta poikkeavalla tavalla.

5 Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esitys vaikuttaa erityisesti Maailman postiliiton sopimusten mukaisesti nimettyjen operaattoreiden toimintaan. Manner-Suomessa Maailman postiliiton mukaisena nimettynä operaattorina toimii Itella Posti Oy. Itella Posti Oy:n mukaan sokeainlähetyksiä kulkee yhtiön jakelussa tällä hetkellä suhteellisen vähäisiä määriä. Näitä lähetyksiä ei Itella Posti Oy:n mukaan erikseen tilastoida, joten niiden tarkkoja määriä tai aiheutuvia kustannuksia ei tiedetä. Esityksessä ehdotetaan nykyisen käytännön saattamista lain tasolle, joten se ei lisäisi Itella Posti Oy:lle aiheutuvia kustannuksia.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys vaikuttaa näkövammaisten mahdollisuuteen saada pistekirjoitustuotteet käyttöönsä. Esitys parantaa näkövammaisten mahdollisuutta selviytyä näkövammaisuuteen liittyvistä ongelmista luomalla heille mahdollisuuden saada helposti käyttöönsä heille suunnattua materiaalia.

Esitys parantaa myös näkövammaisten yhdenvertaisuutta valtaväestöön nähden sekä näkövammaisten alueellista yhdenvertaisuutta, sillä näkövammaisille suunnattua materiaalia ei ole usein yhtä helposti saatavilla esimerkiksi haja-asutusalueilla. Esitys helpottaa myös pienituloisten näkövammaisten asemaa.

6 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä. Esityksestä antoivat lausunnon oikeusministeriö, ulkoasiainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, tietosuojavaltuutettu, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Tulli, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Raha-automaattiyhdistys, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ja Itella Posti Oy. Lisäksi valtiovarainministeriö ilmoitti, että sillä ei ole lausuttavaa esityksestä.

Ulkoasiainministeriö esittää lausunnossaan harkittavaksi, onko sokeainlähetyksiä koskeva varauma tarpeellinen. Posti- ja logistiikka-alan unioni ja Näkövammaisten Keskusliitto ry katsovat myös, että varaumaa ei tulisi antaa ja pitävät varaumaa yleissopimuksen 39 artiklan vastaisena. Ulkoasiainministeriö ja Näkövammaisten Keskusliitto tuovat myös esille YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, jossa määrätään vammaisten henkilöiden sanan- ja mielipiteenvapauden edistämisestä. Raha-automaattiyhdistys katsoo, että postilakia tulisi muuttaa siten, että mahdollisuus lähettää sokeainlähetyksiä postimaksutta koskisi myös näkövammaisia edustavia järjestöjä.

Itella Posti Oy pitää sen sijaan perusteltuna sitä, että velvollisuutta tarjota maksutta sokeainlähetyksiä ei ehdoteta laajennettavaksi Suomessa vallitsevasta nykyisestä käytännöstä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tukee myös ehdotettua postilain muutosta, joka vastaa nykyistä käytäntöä, eikä lisää Itella Posti Oy:lle aiheutuvia kustannuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Näkövammaisten Keskusliitto pitävät hyvänä sitä, että säädöstasolla vahvistetaan näkövammaisten oikeus lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä postimaksutta.

Hallituksen esityksen perusteluja on tarkennettu lausuntokierroksen jälkeen. Varaumasta ei ehdoteta luovuttavaksi, mutta esityksen perusteluja on täsmennetty siten, että esityksestä käyvät paremmin ilmi varaumaa tukevat seikat. Lisäksi esityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, miten näkövammaiset saavat tällä hetkellä esimerkiksi äänikirjoja käyttöönsä sekä tuotu esille muun muassa näkövammaisten järjestöjen mahdollisuus saada tukea postimaksuihin.

Oikeusministeriö ja ulkoasiainministeriö esittävät hallituksen esitykseen eräitä lakiteknisiä huomioita, jotka on otettu huomioon hallituksen esityksen valmistelussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että esityksen taloudellisissa vaikutuksissa tulisi arvioida vaikutuksia siinä tilanteessa, että sopimukseen ei tehtäisi varaumaa ja postilaissa säädettäisiin sokeainlähetyksistä sopimuksen artiklan mukaisesti kokonaisuudessaan. Esitystä on täydennetty tältä osin.

Ahvenanmaan maakunnan hallitus toteaa lausunnossaan, että Maailman postiliiton yleissopimukseen tehdyt muutokset kuuluvat maakunnan toimivaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että Ahvenanmaan maakuntapäivien on annettava suostumuksensa muutoksille, jotta ne tulevat maakunnassa voimaan. Ahvenanmaan maakunnan hallitus toteaa, että varauma sokeainlähetyksiä koskevaan artiklaan voi merkitä sitä, että myös maakunta voi järjestää asian yleissopimuksen 7 artiklasta poikkeavalla tavalla. Ahvenanmaan maakunnan hallitus toteaa, että se kannattaa ehdotusta, sillä sokeainlähetyksiä koskeva määritelmä on epämääräisesti määritelty ja artiklan postimaksuttomuus koskee jopa eri organisaatioita. Ahvenanmaan maakunnan hallitus harkitsee tarvetta vastaavalle postilain säännökselle myös maakunnan postilakiin.

Tietosuojavaltuutettu kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että yleissopimuksen henkilötietoja koskeva määritelmä on henkilötietolain (523/1999) määritelmää suppeampi. Esityksen perusteluja on tarkennettu siltä osin, että esityksessä tuodaan esille, että henkilötietoja koskeva määritelmä kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan.

Yksityiskohtaiset perustelut

1 Maailman postiliiton yleissopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
Osa 1 Kansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt

1 artikla. Määritelmät.Artikla sisältää Maailman postiliiton sopimuksissa käytettävien käsitteiden määritelmiä. Kokonaan uusi käsite määritelmien listassa on henkilötiedot. Lisäksi artiklaan on tehty muutamia teknisiä muutoksia.

Henkilötiedoilla tarkoitetaan määritelmän mukaan postipalvelujen käyttäjän tunnistamiseen tarvittavia tietoja. Postilaissa ei säädetä henkilötietojen määritelmästä. Suomessa henkilötiedoista säädetään henkilötietolaissa.

2 artikla.Yleissopimuksen velvoitteiden noudattamisesta vastaavan tahon tai tahojen nimeäminen. Artiklassa velvoitetaan jäsenmaat ilmoittamaan postiliiton Kansainväliselle toimistolle kuuden kuukauden sisällä kongressin päättymisestä postitoimintaa valvovan viranomaisen sekä sen postitoiminnan harjoittajan yhteystiedot, jolle on asetettu velvollisuus noudattaa postiliiton sopimuksia toiminnassaan.

Postilain 67 §:n mukaan lain noudattamista valvovana viranomaisena toimii Viestintävirasto. Lain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan toimiluvassa voidaan asettaa yritykselle velvollisuus toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina ja noudattaa Maailman postiliiton sopimuksia.

Manner-Suomessa Maailman postiliiton mukaisena nimettynä operaattorina toimii 14 helmikuuta 2012 uudistetun toimilupansa mukaisesti Itella Posti Oy. Ahvenanmaan maakunnassa Maailman postiliiton mukaisena nimettynä operaattorina toimii Posten Åland Ab Ahvenanmaan maakunnan hallituksen 16 helmikuuta 2012 myöntämän toimiluvan mukaisesti.

Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

3 artikla.Postin yleispalvelu. Jäsenmaat velvoitetaan varmistamaan omilla alueillaan, että kaikilla käyttäjillä tai asiakkailla on oikeus yleispalveluun, johon kuuluu pysyvästi laadukkaiden ja kohtuuhintaisten peruspostipalvelujen tarjonta. Jäsenvaltiot voivat kansallisella postilainsäädännöllä määritellä, mitä postipalveluja ne tarjoavat ja millaiset laatu- ja hintojen kohtuullisuusvaatimukset postipalveluille asetetaan. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että yleispalvelun tarjoamisesta vastaavat postitoiminnan harjoittajat saavuttavat postipalveluille ja laatustandardeille asetetut tavoitteet. Jäsenmaiden tulee niin ikään varmistaa, että postin yleispalvelu on järjestetty kannattavasti, mikä takaa sen kestävyyden.

Postilain 3 luvussa säädetään yleispalvelun sisällöstä, 19 §:ssä laatustandardista sekä 26 ja 27 §:ssä hinnoittelusta. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

4 artikla.Kauttakulkuoikeus. Artiklassa säännellään sitä, miten jäsenmaiden on turvattava toisista jäsenmaista tulevien postilähetysten kuljettaminen oman maansa alueen kautta. Artiklan mukaan kauttakulkuoikeus velvoittaa jokaista jäsenmaata varmistamaan, että sen nimetyt operaattorit kuljettavat jonkin toisen nimetyn operaattorin sille luovuttamat suljetun postin sekä avopostina lähetettävät kirjelähetykset turvallisimmalla tavalla niitä nopeimpia teitä, joita ne käyttävät omia lähetyksiään varten. Kauttakulkuoikeus on yksi Maailman postiliiton keskeisimmistä perusperiaatteista, jota ilman postiliitto ei voisi täysin toteuttaa tehtäväänsä.

Kauttakulkuoikeudesta säädetään postilain 36 §:n 2 momentissa, jossa säädetään kauttakulkuoikeuden perusperiaatteesta. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

5 artikla. Oikeus postilähetyksiin.Takaisin ottaminen. Osoitteenmuutos tai oikaisu. Jälkilähettäminen. Perille toimittamattomien lähetysten palauttaminen lähettäjälle. Artikla sisältää määräyksiä siitä, kenellä on oikeus postilähetyksiin silloin, kun niitä kuljetetaan lähettäjältä vastaanottajalle. Postilähetyksen lähettäjä voi ottaa lähetyksen takaisin postista tai muuttaa tai oikaista lähetyksen osoitteen. Artikla sisältää myös määräyksen lähetysten jälkilähettämisestä sekä perille toimittamattomien lähetysten palauttamisesta lähettäjälle.

Postilain 53 §:ssä säädetään oikeudesta määrätä postilähetyksestä. Pykälän 1 momentin mukaan lähettäjällä on oikeus määrätä postilähetyksestä, kunnes lähetys on luovutettu vastaanottajan hallintaan lähetyksen ehtojen mukaisesti. Jos lähettäjä ja vastaanottaja samanaikaisesti vaativat postilähetystä, se annetaan lähettäjälle. Perille toimittamattomien lähetysten jälkilähettämisestä ja palauttamisesta säädetään postilain 54 §:ssä.

Artiklaan on tehty pieni viittauksiin liittyvä tekninen muutos. Artiklaan ei ole tehty sisällöllisiä muutoksia Dohan kongressissa.

6 artikla.Maksut. Artikla sisältää kansainvälisessä postiliikenteessä ja erityispalveluissa sovellettavia maksuja koskevat määräykset. Postilain 26 §:ssä säädetään yleispalveluun kuuluvien postipalvelujen hinnoittelun kohtuullisuudesta. Yleispalveluun kuuluvien tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua koskee myös postilain 27 § yhtenäishinnoittelua koskevat säännökset. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

7 artikla. Vapautus postimaksuista.Artikla sisältää määräyksiä, joiden mukaan tietyt lähetykset ovat postimaksuttomia.

Aiemmin artiklassa määriteltiin, että kirjallisuutta koskevat sokeainlähetykset ovat täysin maksuttomia lentolisämaksua lukuun ottamatta. Yleissopimus ei sisältänyt tarkkaa määritelmää siitä, mitä sokeainlähetyksellä tarkoitetaan. Maailman postiliiton kirjepostia koskevan toimitusohjesäännön 124 artiklassa sokeainlähetykset määriteltiin sokean henkilön pistekirjoitusta sisältäviksi tuotteiksi.

Artiklaa on Dohan kongressissa laajennettu siten, että jatkossa kaikki sokeainjärjestöjen ja sokeiden henkilöiden vastaanottamat tai lähettämät sokeainlähetykset ovat täysin maksuttomia lentolisämaksua lukuun ottamatta sikäli kun kyseiset lähetykset hyväksytään tällaisiksi lähettävän nimetyn operaattorin kotimaan liikenteessä.

Sokeainlähetys määritellään uudistetussa artiklassa siten, että sillä tarkoitetaan kirjeenvaihtoa ja kirjallisuutta, mikä pitää sisällään äänitallenteet, sekä sokeille tehtyjä tai mukautettuja laitteita tai aineistoja, joiden tarkoitus on auttaa sokeita selviytymään sokeuteen liittyvistä ongelmista, kuten kirjepostia koskevassa toimitusohjesäännössä määritellään. Kirjepostia koskevan toimitusohjesäännön 126 artiklan 5 kohdan mukaan näkövammaiselle tarkoitettuja apuvälineitä olisivat esimerkiksi Braille-pistekirjoitustuotteet, kuten kellot ja kirjoittamista helpottavat välineet, valkoinen keppi, äänitallennuslaitteet ja pistekirjoituskone.

Lisäksi artiklaan on lisätty sokean, sokeainjärjestön ja sokeainlähetyksen määritelmät. Sokea tarkoittaa henkilöä, joka on maassaan rekisteröitynyt sokeaksi tai heikkonäköiseksi, tai joka täyttää Maailman terveysjärjestön määritelmän sokeudesta tai heikkonäköisyydestä. Sokeainjärjestö tarkoittaa laitosta tai yhdistystä, joka palvelee tai virallisesti edustaa sokeita.

Artiklaan ehdotetaan hyväksyttäväksi varauma, mikä mahdollistaisi sen, että Suomi voisi järjestää asian kansallisesti toisin. Esitettävän varauman mukaan Suomi voisi periä postimaksuja 7 artiklassa määritellyistä sokeainlähetyksistä, jotka on osoitettu ulkomaille, sillä Suomi ei tarjoa kansallisesti 7 artiklan mukaisesti määritellyille sokeainlähetyksille vapautusta postimaksuista.

Itella Posti Oy tarjoaa tällä hetkellä sokeainkirjoitusta eli pistekirjoitusta sisältävät tuotteet kuljetettavaksi maksutta, kun lähettäjänä on sokea yksityishenkilö. Suomen postilaki ei sisällä sokeainlähetyksiä koskevia säännöksiä. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi postilaissa. Postilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että näkövammainen voisi lähettää alle seitsemän kilogramman, pistekirjoitusta sisältävät lähetykset ilman postimaksua lentolisämaksua lukuun ottamatta. Ehdotus vastaa nykyistä kansallista käytäntöä.

Yleissopimuksen 7 artiklasta poiketen postilakia ei kuitenkaan ehdoteta muutettavaksi siten, että postimaksuttomia olisivat myös näkövammaisen lähettämät äänitallenteet sekä näkövammaisille suunnatut apuvälineet. Ehdotettu postilain muutos ei koskisi myöskään näkövammaisia edustavien järjestöjen lähettämiä ja vastaanottamia sokeainlähetyksiä.

Artiklaan ehdotetaan hyväksyttäväksi varauma, jotta Suomi voi järjestää asian kansallisesti artiklasta poikkeavalla tavalla.

8 artikla. Postimerkit.Artiklassa luetellaan ne ehdot, joiden on täytyttävä, jotta merkistä voidaan käyttää nimitystä postimerkki. Täysivaltaisuuden osoituksena postimerkin tulee sisältää sen jäsenmaan tai –alueen nimi, jonka alainen merkin julkaiseva postihallinto on tai vaihtoehtoisesti sen jäsenmaan virallisen symbolin, jonka alainen merkin julkaiseva postihallinto on.

Artiklaan on lisätty uusi kohta, joka velvoittaa jäsenmaat toimittamaan Kansainväliselle toimistolle kaikki tarpeelliset tiedot uusien käyttöönotettavien, postimerkkien julkaisemisessa hyödynnettävien, materiaalien tai teknologioiden yhteensopivuudesta postin käsittelylaitteiden kanssa. Kansainvälinen toimisto ilmoittaa asiasta muille jäsenmaille ja niiden nimetyille operaattoreille tämän mukaisesti.

Postilaissa ei ole säännöksiä velvollisuudesta toimittaa tietoja Kansainväliselle toimistolle postimerkkien julkaisemisessa hyödynnettävien materiaalien ja teknologioiden yhteensopivuudesta postin käsittelylaitteiden kanssa. Postilain 82 §:ssä säädetään postimerkkien julkaisemisesta ja postimaksumerkinnän käyttämisestä. Liikenne- ja viestintäministeriö voi hakemuksesta myöntää postiyritykselle oikeuden julkaista kansainvälisesti hyväksyttäviä postimerkkejä tai Suomessa hyväksyttäviä postimerkkejä. Oikeus julkaista postimerkkejä on voimassa enintään toimiluvan voimassaoloajan. Viestintävirasto voi tarvittaessa antaa määräyksiä postimerkkejä vastaavan postimaksumerkinnän muodosta ja sen sijoittamisesta kirjelähetykseen sekä sen muusta käytöstä.

Artiklaan tehdyt muutokset eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

9 artikla. Postin turvallisuus.Artiklassa velvoitetaan jäsenmaita sekä niiden nimettyjä operaattoreita ottamaan käyttöön ennakoiva turvallisuusstrategia kaikilla postitoiminnan tasoilla. Artiklan mukaan tähän strategiaan sisältyy tiedonvaihto jäsenmaiden sekä niiden nimettyjen operaattoreiden välisen postin turvallisen kuljetuksen ja kauttakulkukuljetuksen ylläpitämiseksi.

Artiklaan on Dohan kongressissa lisätty jäsenmaille ja nimetyille operaattoreille velvoite noudattaa Maailman postiliiton turvallisuusstandardeissa määriteltyjä turvallisuusvaatimuksia. Lisäksi turvallisuusstrategian sisältövaatimuksia on täsmennetty. Strategian on sisällettävä erityisesti periaate sähköisen ennakkotiedon toimittamisvaatimuksen noudattamisesta Hallintoneuvoston ja Postitoimintaneuvoston hyväksymissä soveltamismääräyksissä tunnistettujen postilähetysten (mukaan lukien postilähetysten tyyppi ja kriteerit) osalta Maailman postiliiton teknisten viestistandardien mukaisesti.

Artiklaan on myös lisätty uusi kohta, jonka mukaan kansainvälisessä postinkuljetusketjussa sovellettavien turvallisuustoimien on oltava suhteessa riskeihin tai uhkiin, joihin toimet on kohdistettu, ja ne on toteutettava vaikeuttamatta maailmanlaajuisia postivirtoja tai kauppaa ottaen huomioon postiverkoston erityispiirteet. Turvallisuustoimenpiteet, joilla saattaa olla globaaleja vaikutuksia postitoimintaan, on toteutettava kansainvälisesti koordinoidulla ja tasapuolisella tavalla siten, että kaikki asiaankuuluvat toimijat otetaan mukaan.

Kansallinen lainsäädäntö ei sisällä säännöksiä postin turvallista kuljetusta koskevasta turvallisuusstrategiasta.

10 artikla.Kestävä kehitys. Artiklassa jäsenvaltiot ja/tai niiden nimetyt operaattorit velvoitetaan ottamaan kaikilla postitoiminnan tasoilla käyttöön ennakoiva strategia, joka keskittyy ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen. Niiden tulee myös edistää tietoisuutta kestävästä kehityksestä postiliikenteessä.

Kansallinen lainsäädäntö ei sisällä säännöksiä artiklassa tarkoitetun strategian käyttöönottamisesta eikä tietoisuuden edistämisestä. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

11 artikla.Rikkomukset. Yleissopimuksen 11 artiklassa on rikkomuksia koskevat määräykset. Yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot ottamaan käyttöönsä tarvittavia keinoja, joilla estetään, syytetään ja rangaistaan henkilöitä, jotka syyllistyvät artiklassa lueteltuihin tekoihin. Artiklassa tarkoitetut rikkomukset voivat ensinnäkin koskea narkoottisten tai psykotrooppisten aineiden tai räjähdysaineiden, helposti syttyvien tai muiden vaarallisten aineiden taikka luonteeltaan pedofiilisten tai pornografisen lapsiin liittyvän aineiston lisäämistä postilähetyksiin. Toisaalta rikkomukset voivat koskea postimerkkejä, etumaksumerkintöjä, posti- tai painokoneella tuotettuja merkintöjä ja kansainvälisiä vastauskuponkeja. Lisäksi rangaistavaa on edellä mainittujen rikkomusten yritys.

Rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavista teoista säädetään lailla. Postimaksumerkintärikkomusta koskee postilain 77 §. Muut artiklassa tarkoitetut rikkomukset tulevat rangaistaviksi rikoslain (39/1889) nojalla.

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaan rangaistavaa on se, että tuo tai yrittää tuoda maahan tai vie tai yrittää viedä maasta huumausainetta. Rikoslain 50 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään siinä luvussa huumausainelaissa (373/2008) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan a alakohdan mukaan myös psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/1976) tarkoitetut aineet ja valmisteet.

Räjähdysaineiden, helposti syttyvien aineiden tai muiden vaarallisten aineiden osalta kriminalisointivelvoitteeseen liittyvä menettely voi täyttää rikoslain 46 luvun 4 ja 5 §:ssä rangaistaviksi säädettyjen salakuljetusrikosten tunnusmerkistön. Kysymyksessä olevien aineiden lisäämisellä postilähetyksiin voidaan myös aiheuttaa jokin rikoslain 34 luvussa rangaistavaksi säädetty yleisvaarallinen rikos. Lisäksi lisäämisellä voidaan syyllistyä rikoslain 44 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun räjähderikokseen tai 13 §:ssä tarkoitettuun vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen.

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla rangaistavaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisenä on viedä maasta tai tuoda maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta eli alle 18-vuotiasta henkilöä.

Postimaksumerkintöihin liittyviin 11 artiklan mukaisiin tekotapoihin on sisällytetty rikoslain mukaisia väärennys- ja petosrikosten elementtejä. Lähtökohtana 11 artiklan 2.2 kohdassa on, että rangaistavaa on sen alakohdissa tarkemmin määritellyin tavoin toiminta, jonka tarkoituksena on saavuttaa laitonta hyötyä itselle tai kolmannelle osapuolelle. Rikoslain 36 luvun 1–3 §:ssä säädetään rangaistaviksi petos, törkeä petos ja lievä petos. Artiklan 2.2 kohdan alakohtien mukaisissa toimintatavoissa voi pääsääntöisesti katsoa olevan kysymys erehdyttämisluonteisesta toiminnasta. Joiltain osin voi täyttyä myös väärennysrikosten (rikoslain 33 luvun 1 – 3 §) tunnusmerkistö.

Rikoslain 36 luvun 3 §:ssä säädetyn lievän petoksen ja 33 luvun 3 §:ssä säädetyn lievän väärennyksen yritys ei ole rangaistavaa. Lisäksi 11 artiklan 2.2.2 kohdassa on tekotapoja, jotka eivät ole rangaistavia petos- tai väärennysrikoksina kuten väärennetyn tai jäljitellyn postimaksumerkinnän kuljetus, näytteille asettaminen, näyttäminen tai julkaiseminen. Kuljetusta voitaneen kuitenkin pitää rikoslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna avunantona mainittuihin rikoksiin.

Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

12 artikla.Henkilötietojen käsittely. Artikla on uusi. Artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Artiklan mukaan käyttäjien henkilötietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Henkilötietoja saa luovuttaa vain sellaisille kolmansille osapuolille, joilla sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla on oikeus saada tiedot. Jäsenmaiden ja niiden nimettyjen operaattoreiden on varmistettava käyttäjien henkilötietojen luottamuksellisuus ja turvallisuus kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Lisäksi nimettyjen operaattoreiden on ilmoitettava asiakkailleen mihin näiden henkilötietoja käytetään ja mitä tarkoitusta varten tiedot on kerätty.

Postilain 38 §:n mukaan postiyrityksellä on oikeus ylläpitää osoiterekisteriä postitoiminnan hoitamiseksi. Pykälässä säädetään myös osoiterekisterissä olevien tietojen luovuttamisesta edelleen sekä siitä, mitä tarkoitusta varten tietoja käytetään. Postilain 62 §:n mukaan postiyrityksen on turvattava luottamuksellisen viestin salaisuus. Postilain 63 §:ssä säädetään postiyrityksen palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta.

Henkilötietolain tarkoittaman rekisterinpitäjän velvollisuuksista säädetään tarkemmin henkilötietolaissa. Lain 10 §:n mukaan rekisterinpitäjän on laadittava henkilörekisteristä rekisteriseloste, josta ilmenee henkilötietojen käsittelyn tarkoitus. Lisäksi säännöksen 2 momentin mukaan rekisterinpitäjän on pidettävä rekisteriseloste jokaisen saatavilla.

Artikla ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Osa 2 Kirjepostia ja postipaketteja koskevat säännöt

1 luku Palvelujen tarjonta

13 artikla.Peruspalvelut. Artikla sisältää määräykset siitä, mitä kansainvälisen postiliikenteen peruspalveluita jäsenmaissa tulee tarjota. Artiklan mukaan jäsenmaiden on huolehdittava, että niiden nimetyt operaattorit hyväksyvät, käsittelevät, kuljettavat ja toimittavat perille artiklassa määritellyt kirjelähetykset sekä enintään 20 kilogrammaa painavat postipaketit. Artiklaan on tehty Dohan kongressissa sokeainlähetysten määritelmää koskeva muutos, joka johtuu artiklaan 7 tehdyistä muutoksista.

Postilain 15 §:ssä säädetään yleispalvelun sisällöstä.

14 artikla.Kirjelähetysten luokittelu muodon mukaan. Uusi artikla, jonka mukaan kirjelähetykset voidaan myös luokitella muodon mukaan pieniksi kirjeiksi (P), suuriksi kirjeiksi (G) tai kookkaiksi kirjeiksi (E) 13.3 artiklassa mainittujen luokittelujärjestelmien puitteissa. Koko- ja painorajat määritellään kirjelähetyksiä koskevassa Toimitusohjesäännössä.

Postilaki ei sisällä säännöksiä kirjelähetysten luokittelusta.

15 artikla.Lisäpalvelut. Artiklassa luetellaan palvelut, joita tarjotaan lisäpalveluina. Pakollisia lisäpalveluita ovat muun muassa kirjaamispalvelut. Lisäksi artiklassa luetellaan joukko lisäpalveluita, joita operaattorit voivat vapaaehtoisesti tarjota.

Artiklaan on tehty useita pieniä muutoksia. Artiklasta on poistettu velvoite tarjota kirjaamispalvelu 2. luokan ja pintapostina lähetettäville kirjelähetyksille. Myös maininnat jakelurekisteröidyistä kirjelähetyksistä on poistettu. Lisäksi valinnaiseksi lisäpalveluksi on lisätty kauppatavaran palautuspalvelu. Artiklaan on tehty myös muutamia teknisiä muutoksia.

Postilain 15 §:ssä säädetään yleispalvelun alasta. Siihen kuuluvat myös kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut. Pykälässä säädetään lisäksi, että yleispalveluun kuuluvat sekä kotimaan palvelut että ulkomaanpalvelut.

16 artikla.EMS ja integroitu logistiikka. Artikla sisältää määräyksiä siitä, miten jäsenmaat tai nimetyt operaattorit voivat sopia keskenään osallistumisesta otsikossa EMS- ja integroitua logistiikkaa koskevien palvelujen tarjontaan. Integroitu logistiikka on palvelu, joka vastaa kaikkia asiakkaiden logistisia vaatimuksia ja sisältää tavaroiden tai asiakirjojen fyysistä kuljetusta edeltävät ja seuraavat työvaiheet.

Artiklasta on poistettu elektronista postia, sähköistä varmennetta ja uusia palveluja käsittelevät kohdat. Sähköisistä postipalveluista säädetään jatkossa 17 artiklassa. Lisäksi artiklaan on tehty muutamia teknisiä muutoksia.

Postilaissa ei säädetä asiakkaille tarjottavien uusien palveluiden ominaisuuksista, vaan postiyrityksen tarjoamat palvelut määritellään postiyrityksen toimitusehdoissa.

17 artikla.Sähköiset postipalvelut. Artikla on uusi. Artikla sisältää määräyksiä siitä, miten jäsenmaat tai nimetyt operaattorit voivat sopia keskenään osallistumisesta Toimitusohjesäännöissä kuvattuihin sähköisiin postipalveluihin. Artiklassa määritellään sähköinen posti, sähköinen kirjattu posti, sähköinen postivarmennemerkintä sekä sähköinen postilaatikko.

18 artikla.Lähetykset, joita ei oteta vastaan. Kiellot. Artiklassa annetaan määräyksiä niistä lähetyksistä, joita ei oteta vastaan. Artikla sisältää kieltoja, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kansainvälisessä postiliikenteessä ei kuljeteta esimerkiksi vaarallisia aineita tai eläviä eläimiä.

Peruslähtökohtana on, että lähetyksiä, jotka eivät täytä yleissopimuksessa ja toimitusohjesäännöissä mainittuja ehtoja, ei oteta vastaan. Myöskään sellaisia lähetyksiä ei oteta vastaan, jotka on lähetetty vilpillisen toimen seurauksena tai kun tarkoituksena on ollut välttää asianmukaisen ja täyden maksun maksaminen. Poikkeukset artiklan sisältämiin kieltoihin on kuvattu toimitusohjesäännöissä. Lisäksi kaikilla postihallinnoilla on mahdollisuus laajentaa artiklan sisältämiä kieltoja.

Artiklan 3.3 kohtaa on selkeytetty määrittelemällä, että poikkeuksena sallitaan sellaiset vaaralliset aineet, jotka nimenomaisesti hyväksytään Toimitusohjesäännöissä. Aikaisemmin sallitut vaaralliset aineet lueteltiin artiklassa, mutta nyt ne siirrettiin toimitusohjesääntöihin niiden yksityiskohtaisuuden vuoksi.

Lisäksi 4.3.1 kohtaan on tehty lisäys, jonka mukaan elävien eläinten kuljettaminen postitse on sallittua jos se on sallittua kyseisten maiden postisäännösten ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaan. Artiklaan on tehty myös muutamia teknisiä muutoksia.

Postilain 40 §:ssä säädetään sellaisista sisällöistä, joiden vuoksi postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä. Vaarallisten aineiden kuljettamista säännellään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994). Artiklaan tehdyt muutokset eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

19 artikla.Tiedustelut. Artiklassa velvoitetaan jokainen nimetty operaattori ottamaan vastaan lähetyksiä koskevia tiedusteluja kuuden kuukauden ajan lähetyksen postittamisen jälkeisestä päivästä.

Artiklasta on poistettu maininta jakelurekisteröidyistä lähetyksistä. Lisäksi on täsmennetty, että tiedustelut on lähetettävä kirjattuna 1. luokan postina, EMS-postipalvelun kautta tai sähköisesti.

Postidirektiivin 19 artikla velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kaikki postipalvelujen tarjoajat tarjoavat käyttöön avoimet, yksinkertaiset ja huokeat menettelyt postipalvelujen käyttäjien valitusten käsittelemiseksi. Postilain 52 §:ssä säädetään postiyritykselle kanneoikeuden menettämisen uhalla tehtävästä muistutuksesta.

20 artikla.Tullitarkastus. Tulli- ja muut maksut. Artikla sisältää määräykset siitä, että lähtö- ja osoitemaan nimetyillä operaattoreilla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullitarkastuttaa lähetykset. Artiklaan on tehty tulliselvitysmaksua koskeva tarkennus. Uudistetun 3 kohdan mukaan nimetyt operaattorit, joilla on valtuutus tullauksen suorittamiseen asiakkaiden puolesta joko asiakkaan tai osoitemaan nimetyn operaattorin nimissä, ovat oikeutettuja perimään asiakkailta todellisiin kustannuksiin perustuvan tulliselvitysmaksun.

Asiasta ei ole säännöksiä postilainsäädännössä eikä tullilaissa (1466/1994). Tullilain 14 §:n mukaan tulliviranomaisella tai muulla toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tullitoimenpiteen suorittamiseksi tarkastaa postilähetysten kirjesalaisuutta loukkaamatta tavaraa. Itella Posti Oy:n toimitusehtojen mukaan posti hoitaa tullilain edellyttämällä tavalla saapuvien lähetysten tuontitullauksen ja lähtevien lähetysten vientitullauksen. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

21 artikla.Suljettujen postien vaihto sotilasjoukko-osastojen kanssa. Artikla sisältää määräyksiä siitä, miten suljettua kirjepostia voidaan vaihtaa sotilasjoukko-osastojen kesken käyttämällä muiden maiden maa-, meri- tai lentokuljetuksia. Suomessa ei ole asiasta kansallista sääntelyä. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

22 artikla.Palvelun laatustandardit ja tavoitteet. Artiklassa velvoitetaan jäsenmaat tai niiden nimetyt operaattorit laatimaan ja julkaisemaan kirjepostilähetyksiä ja paketteja koskevat jakelustandardit ja tavoitteet.

Postidirektiivin 16 artiklassa velvoitetaan asettamaan ja julkaisemaan yleispalvelun laatustandardi. Postilain 19 §:ssä laatustandardi asetetaan yleispalveluun kuuluville kirjeille, jotka on jätetty jättöpäivästä lukien toisena työpäivänä jaettaviksi. Pykälässä asetetaan laatustandardin myös yleispalveluun kuuluville kotimaan kirjeille, jotka on jätetty jättöpäivää seuraavana arkipäivänä jaettavaksi ja Euroopan unionin sisäiselle ulkomaan postille. Lisäksi 42 §:ssä velvoitetaan postiyritys julkaisemaan vuosittain palvelun laatua koskevat tiedot. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

2 luku Vastuu

Osan 2 luku 2 sisältää muun muassa kirjelähetysten toimittamista koskevat vastuumääräykset. Postilain 1 §:n 4 momentin mukaan postilain säännöksiä ei sovelleta kansainväliseen postiliikenteeseen siltä osin kuin Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuu muuta. Postilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 216/2010 vp.) mukaan koska kansainvälisessä postiliikenteessä saattaa olla vallalla myös muita vahingonkorvauskäytäntöjä, minkä vuoksi postilain 1 §:n 4 momentti on tarpeen. Luvun artiklat tulevat näin ollen sovellettaviksi kansainvälisessä postitoiminnassa.

23 artikla. Nimettyjen operaattoreiden vastuu. Vahingonkorvaukset. Artikla sisältää määräyksiä, joiden mukaisesti nimetyt operaattorit ovat vastuussa lähetyksen katoamisesta tai vahingoittumisesta. Lukuun ottamatta 24 artiklassa mainittuja vastuuvapautta koskevia tilanteita nimetyt operaattorit vastaavat kansainvälisessä postiliikenteessä kirjattujen lähetysten, tavallisten pakettien ja vakuutettujen lähetysten katoamisesta, anastamisesta tai vahingoittumisesta sekä sellaisten pakettien palauttamisesta, jonka perille saamattomuuden syytä ei ole ilmoitettu.

Artiklaan on tehty useita muutoksia, joista osa on teknisiä. Artiklasta on poistettu jakelurekisteröityjä lähetyksiä koskeva kohta. Artiklan 1 kohdan 6 alakohtaa on täsmennetty siten, että vastuutapauksissa maksettavissa vahingonkorvauksissa ei oteta huomioon mahdollisia välillisiä vahinkoja, liikevoiton menetyksiä tai aineettomia vahinkoja. Myös vakuutetun lähetyksen anastamiseen tai vahingoittumiseen liittyviä vahingonkorvauksia koskevaan kohtaan on tehty täsmennys, jonka mukaan välillisiä vahinkoja tai saamatta jääneitä voittoja ei oteta huomioon.

Maksettavia vahingonkorvauksia on täsmennetty myös kohdassa 9, jossa säädetään, että huolimatta kohdissa 2, 3 ja 4 sanotusta vastaanottajalla on oikeus vahingonkorvaukseen anastetusta, vahingoittuneesta tai kadonneesta kirjatusta lähetyksestä, tavallisesta paketista tai vakuutetusta lähetyksestä, jos lähettäjä kirjallisesti luopuu oikeuksistaan vastaanottajan hyväksi. Tällainen luopumisilmoitus ei ole tarpeen tapauksissa, joissa lähettäjä ja vastaanottaja ovat samat. Artiklassa määriteltiin aiemmin, että määrättyjä vahingonkorvauksia noudatetaan, jos lähettäjä on luopunut oikeuksistaan vastaanottajan hyväksi tai päinvastoin.

Postilain 49 §:ssä säädetään postiyrityksen vastuusta. Pykälän 1 momentin mukaan postiyritys vastaa vahingosta, joka aiheutuu postin lähettäjälle tai saajalle lähetyksen viivästymisestä, katoamisesta tai vahingoittumisesta. Pykälän 3 momentin mukaan jos lähetys on kadonnut, oikeus korvaukseen on lähettäjällä. Pykälän 4 momentin mukaan jos lähetys on vahingoittunut, oikeus korvaukseen on 1 kohdan mukaan postin lähettäjällä siihen saakka, kun lähetys on luovutettu vastaanottajalle tai 2 kohdan mukaan postin vastaanottajalla siitä lähtien, kun hän on ottanut lähetyksen vastaan. Kansainvälisessä postiliikenteessä korvausta ei sen sijaan 23 artiklan mukaan makseta viivästymisestä, eikä tavallisten kirjeiden katoamisesta tai vahingoittumisesta.

Artiklaan 23 vahingoittuneen lähetyksen vahingonkorvausoikeus poikkeaa siten postilain sääntelystä. Artiklan 23 mukaan oikeus vahingonkorvaukseen on aina lähettäjällä, ellei lähettäjä tee asiasta kirjallista luopumisilmoitusta. Postilain 49 §:n 4 momentin mukaan oikeus korvaukseen siirtyy vastaanottajalle, kun lähetys on luovutettu vastaanottajalle tai, kun hän on ottanut lähetyksen vastaan.

Artiklaan tehdyt muutokset eivät postilain 1 §:n 4 momentin nojalla edellytä muutoksia postilakiin.

24 artikla.Jäsenmaiden ja nimettyjen operaattoreiden vastuuvapaus. Artikla sisältää määräyksiä siitä, missä tapauksissa jäsenmaat ja nimetyt operaattorit vapautuvat vastuusta. Nimetyt operaattorit eivät ole vastuussa kirjatuista lähetyksistä, jakelurekisteröidyistä lähetyksistä, paketeista eivätkä vakuutetuista lähetyksistä, kun ne on toimitettu omien vastaavanlaisista lähetyksistä annettujen määräysten mukaan. Vastuu kuitenkin säilyy artiklassa luetelluissa tapauksissa esimerkiksi silloin, kun anastus tai vahingoittuminen on havaittu joko ennen lähetyksen luovuttamista tai sitä luovutettaessa.

Kohtaa 2.3 on muutettu siten, että jäsenmaat tai nimetyt operaattorit eivät ole vastuussa vahingoittumisen ohella myöskään katoamisesta, jos sen on aiheuttanut lähettäjän virhe tai laiminlyönti tai se johtuu lähetyksen sisällön luonteesta. Artiklasta on poistettu jakelurekisteröityjä lähetyksiä koskevat kohdat ja lisäksi on tehty muutamia viittausteknisiä muutoksia.

Postiyrityksen vastuusta vapautumisesta ja vastuun rajoittamisesta säädetään postilain 50 ja 51 §:ssä.

Artiklaan tehdyt muutokset eivät postilain 1 §:n 4 momentin nojalla edellytä muutoksia postilakiin.

25 artikla.Lähettäjän vastuu. Artiklassa määrätään lähettäjän olevan vastuussa artiklassa tarkemmin määritellyistä vahingoista, jotka ovat aiheutuneet postivirkailijoille ja muille postilähetyksille. Lähettäjä vastaa joko postivirkailijalle, muille postilähetyksille tai postikalustolle aiheutuvasta vahingosta, joka johtuu kiellettyjen esineiden lähettämisestä postitse tai siitä, että hyväksymistä koskevat ehdot on jätetty ottamatta huomioon.

Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia. Postilaki ei sisällä säännöksiä lähettäjän vastuusta.

26 artikla.Vahingonkorvauksen maksaminen. Artiklan mukaan velvollisuus vahingonkorvauksen maksamiseen ja maksujen palauttamiseen on nimetyllä operaattorilla. Maksut suorittaneella nimetyllä operaattorilla on takaisinsaantioikeus vastuulliselta postihallinnolta. Lisäksi artiklassa todetaan lähettäjän oikeus luopua oikeudestaan vahingonkorvaukseen vastaanottajan eduksi.

Artiklan toista kohtaa on täsmennetty 23 artiklan 9 kohdan aiheuttamien muutosten vuoksi. Uudistetun kohdan mukaan lähettäjä, tai luopumisilmoituksen tapauksessa vastaanottaja, voi luovuttaa vahingonkorvauksen kolmannelle osapuolelle, jos maan sisäinen lainsäädäntö sen sallii.

Postilaki ei sisällä säännöksiä vahingonkorvauksen maksamisesta.

Artiklaan tehdyt muutokset eivät postilain 1 §:n 4 momentin nojalla edellytä muutoksia postilakiin.

27 artikla.Vahingonkorvauksen määrän mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai vastaanottajalta. Artiklassa määrätään siitä, missä tapauksissa lähettäjältä tai vastaanottajalta voidaan periä takaisin vahingonkorvauksen määrä. Artikla koskee tapauksia, joissa jo korvattu lähetys löytyy myöhemmin. Artiklan mukaan vahingonkorvaus voidaan periä takaisin lähettäjältä tai vastaanottajalta, jos kadonneena pidetty kirjattu tai vakuutettu lähetys tai paketti löydetään.

Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia. Postilaki ei sisällä säännöksiä vahingonkorvauksen takaisinperinnästä.

28 artikla.Kirjelähetysten postittaminen toisessa maassa. Artiklan mukaan mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajalle kirjelähetyksiä, joita sen alueella asuvat lähettäjät postittavat tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavista edullisemmista maksuista.

Artiklaan on tehty pieniä teknisiä viittausmuutoksia. Artiklan mukaisesta asiasta säädetään postilain 36 §:n 3 momentissa.

Osa 3 Maksut

1 luku Erityisesti kirjepostia koskevat määräykset

Osan 3 luku 1 sisältää päätemaksuja koskevat artiklat. Päätemaksuilla tarkoitetaan jokaisen postihallinnon, joka vastaanottaa kirjepostilähetyksiä toiselta hallinnolta, oikeutta periä lähettävältä hallinnolta maksu korvaamaan niitä kuluja, jotka aiheutuvat vastaanotetusta kansainvälisestä postista.

Suomen kansallinen lainsäädäntö ei sisällä päätemaksuja tai kauttakulkumaksuja koskevaa sääntelyä.

29 artikla.Päätemaksut. Yleiset määräykset. Artikla sisältää päätemaksujärjestelmän, joka jakautuu kahteen alajärjestelmään. Tavoitejärjestelmä on päätemaksujärjestelmä, jota teollistuneet maat noudattavat. Siirtymäkauden järjestelmä taas on tarkoitettu kehitysmaille. Kehitysmaat voivat kuitenkin halutessaan noudattaa myös palvelutasosidonnaista järjestelmää, joka on laadittu tavoitejärjestelmää noudattaville maille.

Yleissopimuksen päätemaksuja koskevat määräykset ovat siirtymäkauden järjestelyjä, joista ollaan siirtymässä maakohtaiseen maksujärjestelmään siirtymäkauden päätyttyä. Päätemaksujen määrä ilmaistaan SDR:nä eli kansainvälisen valuuttarahaston erityisnosto-oikeuksina.

Artiklaan on tehty useita muutoksia. Jakoa tavoitejärjestelmän ja siirtymäkauden järjestelmän maihin on täsmennetty uudella ryhmällä, eli mailla ja alueilla, jotka noudattavat tavoitejärjestelmää vuodesta 2014 alkaen. M-Pusseja koskevia päätemaksuja ja kirjatuista lähetyksistä perittäviä lisämaksuja on korotettu. Korotukset on määritelty portaittaisiksi vuosille 2014-2017.

Artiklaan on lisätty uudet 9 ja 10 kohdat, jotka käsittelevät kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten päätemaksuja sekä joukkolähetyksiä. Lisäksi maininta siitä, että nimetyt operaattorit voivat vaihtaa muodon perusteella lajiteltua postia vapaavalintaisesti alennetuin päätemaksuin, on poistettu.

Artiklaan on tehty myös muutamia viittausteknisiä ja sanamuotoihin liittyviä selkeyttäviä muutoksia.

30 artikla.Päätemaksut. Tavoitejärjestelmää noudattavien maiden nimettyjen operaattoreiden väliseen postiliikenteeseen sovellettavat määräykset. Artiklassa määritellään päätemaksujen laskutavat. Päätemaksut ilmaistaan prosentteina kotimaan maksusta. Päätemaksuilla on ylä- ja alarajat. Päätemaksujen määrä ilmaistaan SDR:nä eli kansainvälisen valuuttarahaston erityisnosto-oikeuksina.

Maksuja on kauttaaltaan korotettu Dohan kongressissa. Maksut määritellään vuosikohtaisesti erikseen uusille tavoitejärjestelmän maille ja niille maille, jotka alkoivat noudattaa tavoitejärjestelmää ennen vuotta 2010. Artiklaan sisältyvää maksujen laskentajärjestelmää on tarkennettu. Lisäksi artiklaan on tehty muutamia teknisiä muutoksia.

31 artikla.Päätemaksut. Artikla sisältää määräykset niistä maksuista, joita siirtymäkauden järjestelmää noudattavien maiden nimetyt operaattorit soveltavat. Vuosikohtaisten päätemaksujen määriä on korotettu Dohan kongressissa. Määrät on määritelty erikseen sen mukaan, onko postiliikenteen kokonaismäärä yli vai alle 75 tonnia vuodessa.

Artiklaan on lisätty uusi kohta, joka määrittää, että päätemaksujen siirtymäkauden järjestelmää noudattavien maiden nimetyt operaattorit voivat vapaavalintaisesti lähettää muodon perusteella lajiteltua postia kirjepostia koskevan Toimitusohjesäännön ehtojen mukaisesti. Lisäksi artiklaan on tehty muutamia teknisiä muutoksia.

32 artikla.Palvelutasorahasto. Palvelutasorahaston tarkoituksena on tukea palvelutason parantamista sellaisissa maissa, joiden kongressi on määritellyt kuuluvan vähiten kehittyneiden maiden ryhmään. Kehittyneet maat maksavat päätemaksujen lisäksi yleissopimuksessa määritellyn suuruisen päätemaksujen korotuksen rahastoon, josta vähiten kehittyneet maat voivat hakea taloudellista tukea palvelutasonsa parantamiseksi. Artiklassa määritellään näiden maksujen laskentatavat.

Artiklaan sisältyvää maksujen laskentajärjestelmää on tarkennettu. Maksut määräytyvät kongressin ja alueiden kongressin tekemien maaluokitusten mukaisesti. Sen lisäksi maksujen määräytymiseen vaikuttaa muun muassa se, milloin maat liittyvät tavoitejärjestelmään. Lisäksi artiklaan on tehty muutamia teknisiä muutoksia.

33 artikla.Kauttakulkumaksut. Artiklan mukaan kauttakulkumaksut on maksettava silloin, jos lähetysten kuljettamisessa tarvitaan kolmannen osapuolen palveluita. Artiklaan tehdyn muutoksen nojalla kauttakulkumaksuja sovelletaan myös väärin osoitettuihin ja väärin jaettuihin lähetyksiin. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

2 luku Muut määräykset

34 artikla.Perusmaksut ja lentokuljetusmaksujen laskeminen. Artiklan mukaan nimettyjen operaattoreiden väliseen tilitykseen sovellettavan lentokuljetusten perusmaksun hyväksyy postitoimintaneuvosto. Maksujen laskutapa sekä tilitysmenetelmät määritellään kirjepostia ja postipaketteja koskevissa toimitusohjesäännöissä.

Artiklaa on muutettu täsmentämällä, että kauppatavaran palautuspalvelun välityksellä lentokuljetuksena lähetettäviin paketteihin sovellettavat maksut lasketaan pakettipostia koskevan toimitusohjesäännön määräysten mukaisesti.

Artiklaan tehtyjen muutosten hyväksyminen ei edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista. Postilaki ei sisällä sääntelyä perusmaksuista eikä lentokuljetusmaksuista.

35 artikla.Postipakettien maa- ja merimaksut. Artiklassa määritellään pakettien jakelukorvauksen laskutapa. Jakelukorvaus maksetaan kahden nimetyn operaattorin välillä kuljetettavista paketeista.

Postilaki ei sisällä sääntelyä postipakettien maa- ja merimaksuista. Artiklaan ei ole Dohan kongressissa tehty muutoksia.

36 artikla.Postitoimintaneuvoston oikeus määrätä maksuista. Artikla sisältää määräyksen siitä, mitä maksuja Maailman postiliiton postitoimintaneuvostolla on oikeus asettaa. Artiklaan on tehty lisäys, jonka mukaan postitoimintaneuvosto voi asettaa maksun myös korvauksista, jotka koskevat lähtevän kauppatavaran palautuspalvelun tarjoamista paketeille.

37 artikla.Erityisesti kansainvälisen postinvaihdon tilitystä ja maksuja koskevat määräykset. Uusi artikla, jonka mukaan yleissopimuksen mukaisesti suoritettuihin toimiin liittyvän tilityksen on perustuttava ja se on tehtävä yleissopimuksen ja liiton muiden sopimusten määräysten mukaisesti, eikä se vaadi nimetyltä operaattorilta minkäänlaisten asiakirjojen valmistelua paitsi liiton sopimuksissa määrätyissä tapauksissa. Asiasta ei säädetä postilaissa, eikä se edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Osa 4 Loppumääräykset

38 artikla.Yleissopimusta ja Toimitusohjesääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot. Artiklassa on määräykset yleissopimukseen ja toimitusohjesääntöihin tehtävien muutosehdotusten hyväksymisen edellyttämistä äänimääristä erikseen kongressissa hyväksyttävien muutosten, kahden kongressin välissä hyväksyttävien muutosten ja erikseen vielä postitoimintaneuvoston toimitusohje-sääntöjen muuttamisen osalta.

39 artikla.Kongressissa esitetyt varaumat. Artiklassa todetaan, ettei postiliiton tavoitteiden tai tarkoituksen vastaisia varaumia sallita. Varaumia tulisi esittää vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja ne on asianmukaisesti perusteltava. Varaumia käsitellään kongressissa tehtyinä ehdotuksina ja ne on hyväksyttävä sillä enemmistöllä, jota varauman koskeman artiklan muuttaminen edellyttää. Varaumia on periaatteessa sovellettava vastavuoroisesti ja ne tehneen jäsenmaan ja muiden jäsenmaiden välillä.

40 artikla.Yleissopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika. Tarkistettu yleissopimus tulee voimaan 1 tammikuuta 2014 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon asti.

2 Lakiehdotusten perustelut
2.1 Laki Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan ne yleissopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.Nämä määräykset yksilöidään sopimuksen sisältöä ja sen suhdetta lainsäädäntöön käsittelevässä luvussa 1 sekä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä luvussa 4.

2§. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

2.2 Postilaki

40 a §.Näkövammaisen lähetys. Postilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädetään Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisen nimetyn operaattorin velvollisuudesta tarjota näkövammaiselle oikeus lähettää alle seitsemän kilogramman, pistekirjoitusta sisältävä lähetys maksuttomasti lentolisämaksua lukuun ottamatta.

Ehdotetun 1 momentin mukaan postiyrityksen, jolle on asetettu postilain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen velvollisuus toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina, on tarjottava näkövammaiselle oikeus lähettää alle seitsemän kilogramman, pistekirjoitusta sisältävä lähetys maksuttomasti lentolisämaksua lukuun ottamatta. Voimassa oleva postilaki ei sisällä säännöksiä edellä mainitusta oikeudesta. Ehdotettu momentti tarkoittaa, että postiyritys, jolle on asetettu toimiluvassa velvoite toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina, olisi mahdollistettava se, että näkövammaiset voivat lähettää pistekirjoitusta sisältäviä tuotteita ilman postimaksua.

Näkövammaisella tarkoitetaan esimerkiksi näkövammarekisteriin merkittyä näkövammaista. Näkövammarekisteri noudattaa näkövammaisuuden määrittelyssä ja luokittelussa Maailman Terveysjärjestön (WHO) suositusta. Näkövammaisten Keskusliitto ry:n ylläpitämä näkövammarekisteri on yksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisista henkilörekistereistä.

Ehdotetussa momentissa tarkoitettuna pistekirjoitusta sisältävänä lähetyksenä pidetään kaikkea pistekirjoituksella laadittua materiaalia, kuten pistekirjoituksella tehtyjä kirjoja, karttoja, lehtiä taikka henkilökohtaista kirjeenvaihtoa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan näkövammaisen on 1 momentissa tarkoitetun postiyrityksen pyynnöstä esitettävä selvitys vammastaan. Erityistarpeen osoittamisessa on tarkoituksenmukaista noudattaa vastaavia lähtökohtia kuin muussa erityisryhmien tarpeita koskevassa lainsäädännössä, esimerkiksi laissa vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010). Kyseisessä laissa ei määritetä tarkemmin kynnysarvoja tai haittaluokkia, joiden perusteella voitaisiin todeta, kuka on laissa tarkoitettuun palveluun oikeutettu vammainen henkilö. Edellä mainitun lain mukaista lähtökohtaa noudatettaisiin myös postilaissa.

Postiyritys voisi vaatia henkilöä osoittamaan sosiaali- tai terveydenhuollon asiantuntijan tai muun asiantuntijan lausunnon vammastaan. Yksinomaan lääketieteelliseen haittaan perustuvaa arviointia tarkoituksenmukaisempana lähtökohtana erityistarpeiden todentamisessa tulisi kuitenkin pitää henkilön tosiasiallisia tarpeita. Palvelun myöntäminen ei vaadi lääkärinlausuntoa, vaan muunkin sosiaali- tai terveydenhuollon asiantuntijan tai palveluun perehtyneen muun asiantuntijan lausunto näkövammaisuudesta riittää. Muina asiantuntijoina voivat toimia esimerkiksi Näkövammaisten Keskusliitto ry:n erityispalveluihin perehtyneet toimihenkilöt.

Postidirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää yllä tai ottaa käyttöön sokeille tai heikkonäköisille tarkoitettuja maksuttomia postipalveluja. Ehdotetulla sääntelyllä pannaan tältä osin täytäntöön postidirektiivin 12 artikla.

Voimaantulosäännös.Pykälä sisältää tavanomaisen säännöksen lain voimaantuloajasta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun laki on hyväksytty ja vahvistettu.

3 Voimaantulo

Maailman postiliiton yleissopimus siten kuin sitä on muutettu Dohassa 11 päivänä lokakuuta 2012 tulee sopimuksen 40 artiklan mukaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon asti.

Esitykseen sisältyvä laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain. Perussopimuksen artiklan 11 kohdan 3 mukaan liittyminen Maailman postiliittoon tulee voimaan silloin, kun kansainvälisen toimiston pääjohtaja ilmoittaa liittymisestä jäsenmaille.

Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaan yleissopimuksen voimaansaattamislain voimaantulemiselle Ahvenanmaalla on pyydettävä maakuntapäivien suostumus. Jos Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta yleissopimuksen voimaansaattamista ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaasaattamisesta annetun lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1 Arvion lähtökohdat

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista tai jos se muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita. Määräys on niin ikään luettava lainsäädännön alaan, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka jos asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön pohjalta on vakiintunut tavaksi, että eduskunta hyväksyy sen suostumusta vaativat valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet kokonaisuudessaan (PeVL 24/2001 vp). Perustuslakivaliokunta on Geneven yleissopimuksen hyväksymisen yhteydessä katsonut, että Geneven kongressissa hyväksytty Maailman postiliiton yleissopimus ei koske perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla (PeVL 56/2010 vp).

4.2 Suomen toimivaltaan kuuluvat määräykset

Euroopan unionin oikeuden näkökulmasta yleissopimus on sekasopimus, johon sisältyy sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Euroopan unioni on antanut postidirektiivin 1997/67/EY, muutettu direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY, Jäsenvaltiot eivät voi käyttää omaa toimivaltaansa postidirektiivin kattamissa asioissa, koska tämä vaikuttaisi direktiivin sääntelyyn SEUT 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toimivallan voidaan katsoa olevan yksinomaan unionilla osittain 1 ja 7 artiklan sekä 6, 13, 15, 19, 22 ja 35 artikloiden osalta. Artiklan 1 henkilötietoja koskevan määritelmän voidaan katsoa kuuluvan Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, sillä henkilötiedoista säädetään henkilötietolaissa, joka pohjautuu henkilötietoja koskevaan direktiiviin 95/46/EY (tietosuojadirektiivi). Yleispalvelusta säädetään postidirektiivissä, joten myös sitä koskevan määritelmän voidaan katsoa kuuluvan Euroopan unionin toimivaltaan.

Postidirektiivi on jättänyt 12 artiklan perusteella jäsenvaltion harkintaan säätää sokeainlähetysten maksuttomuudesta. Postimaksuista vapautumista koskevan 7 artiklan 3 kohta ja sen alakohdat, jotka koskevat sokeainlähetyksiä, kuuluvat Suomen toimivaltaan. Muilta osin artikla kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

4.3 Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Dohan kongressissa tehdyssä yleissopimuksessa on myös määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Edellä jaksossa 1 (Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön) on selostettu tarkemmin yleissopimuksen artiklojen sisältöä. Yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka asettavat velvoitteita jäsenmaille ja niiden nimetyille operaattoreille. Lainsäädännön alaan kuuluville sopimusmääräyksille on tarpeen pyytää eduskunnan hyväksyntä.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määritelmät vaikuttavat välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten sisältöön ja soveltamiseen. Siksi perustuslakivaliokunta katsoo myös määritelmien kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001vp ja PeVL 24 /2001 vp). Näin ollen 1 artiklaan sisältyvien määritelmien on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Artikloista monet ovat sellaisia, joista Suomessa on voimassa lainsäädäntöä. Postilainsäädäntöön sisältyy ensinnäkin sääntelyä, jolla pannaan täytäntöön jäsenmaille asetetut velvoitteet nimetä yleissopimuksen noudattamisesta vastaava taho (2 artikla), varmistaa postipalvelujen käyttäjien oikeus laadukkaisiin ja kohtuuhintaisiin peruspostipalveluihin (3 artikla) sekä huolehtia siitä, että niiden nimetyt operaattorit pitävät huolta postilähetysten jälkilähettämisestä (5 artikla) sekä ottaa käyttöön keinoja, joilla estetään kiellettyihin postilähetyksiin sekä postimaksuihin ja postimaksumerkintöihin liittyvät rikkomukset (11 artikla). Lakiin sisältyy myös säännökset postimerkkien julkaisemisesta, joka sopimuksen mukaan voidaan tehdä jäsenmaiden luvalla (8 artikla), sekä kirjelähetysten postittamisesta toisessa maassa (28 artikla). Koska mainitut artiklat koskevat asioita, joista sääntelyä postilaissa, ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleissopimus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat kauttakulkuoikeutta (4 artikla), maksuista vapautumista (7 artikla) ja kiellettyjä lähetyksiä (18 artikla). Näissä artikloissa velvollisuudet on kohdistettu joko jäsenmaahan tai nimettyyn operaattoriin, kansallisesta lainsäädännöstä riippuen. Nimettyihin operaattoreihin kohdistuvat puolestaan sopimusmääräykset, jotka koskevat tullitarkastusta (20 artikla). Kaikki mainitut artiklat kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Artiklat 23 – 27 sisältävät määräykset nimettyjen operaattoreiden vastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta, jäsenmaiden ja nimettyjen operaattoreiden vastuuvapaudesta, lähettäjän vastuusta, vahingonkorvauksen maksamisesta ja vahingonkorvauksen määrän mahdollisesta takaisin perimisestä lähettäjältä tai vastaanottajalta. Postilain 49 - 52 §:issä säädetään postiyrityksen vastuusta, yrityksen vapautumisesta vastuusta ja sen rajoittamisesta, vastuun rajoituksista sekä muistutuksesta ja vanhentumisesta. Siten mainitut artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Maksujen perusteesta säädetään Suomessa lailla. Siten myös 27-34 artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleissopimuksen artikla 38 sisältää määräyksen, jonka mukaan kongressi voi enemmistöpäätöksellään päättää kaikkia sopimuspuolia sitovista muutoksista. Määräyksen ei voida katsoa vaikuttavan Suomen täysivaltaisuuteen, sillä Maailman postiliiton perussopimuksen 25 ja 26 artikloiden mukaan Maailman postiliiton säädöksiin voidaan soveltaa kansallisia hyväksymistoimia. Artikla 38 ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan.

Eduskunnalta pyydetään suostumusta artiklaan 1 lukuun ottamatta artiklan 1.4 ja 1.14 kohtia sekä 7 artiklaan lukuun ottamatta artiklan 3 kohtaa ja sen alakohtia. Eduskunnalta pyydetään suostumus myös artikloiden 2-6, 8-12, 18, 20, 21, 23-34, 36 ja 37 hyväksymiselle.

Lisäksi esityksessä pyydetään eduskunnan suostumus sille, että se hyväksyisi yleissopimuksen 7 artiklaan tehtäväksi 39 artiklassa tarkoitetun varauman, jonka mukaan Suomi, jolla ei ole kansallisesti käytössä sokeainlähetysten postimaksuja koskevaa poikkeusta 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla, voisi periä kansallisia maksuja toisiin valtioihin osoitetuista sokeainlähetyksistä. Koska varauma antaa oikeuden nimetylle operaattorille periä maksuja toisiin valtioihin osoitetuista sokeainlähetyksistä, varauman hyväksyminen kuuluu lainsäädännön alaan. Varaumaa puoltavia seikkoja on muutoin selostettu tarkemmin yleisperustelujen jaksossa 4.

4.4 Käsittelyjärjestys

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Esityksessä ehdotetaan, että postiyritys, joka toimii Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina, on velvollinen tarjoamaan näkövammaisille mahdollisuuden lähettää pistekirjoitusta sisältäviä lähetyksiä postimaksutta.

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan eri asemaan asettaminen muun muassa terveydentilan perusteella on mahdollista vain, jos menettelylle on hyväksyttävä peruste. Ehdotuksen tavoitteena on, että näkövammaiset saisivat käyttöönsä pistekirjoituksella tehtyä kirjallisuutta, jota ei välttämättä ole muutoin helposti saatavilla.

Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on siten saattaa näkövammaiset yhdenvertaiseen asemaan valtaväestön kanssa. Tällaiselle positiiviselle erityiskohtelulle voidaan näin ollen katsoa olevan perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Ehdotetun sääntelyn ei edellä mainituin perustein katsota olevan ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen kanssa.

Yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskevat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja lakiehdotus tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Dohassa 11 päivänä lokakuuta 2012 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan

ja että eduskunta samalla hyväksyisi sopimuksen 7 artiklaan tehtäväksi 39 artiklassa tarkoitetun varauman, jonka mukaan 7 artiklasta huolimatta Suomi, joka ei myönnä kotimaan liikenteessään sokeainlähetyksille vapautusta postimaksuista kongressin hyväksymien 7 artiklan määritelmien mukaisesti, voi periä kansallisia maksuja toisiin valtioihin osoitetuista sokeainlähetyksistä.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Dohassa 11 päivänä lokakuuta 2012 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Yleissopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


2.

Laki postilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään postilakiin (415/2011) uusi 40 a § seuraavasti:

40 a §
Näkövammaisen lähetys

Postiyrityksen, jolle on asetettu 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen velvollisuus toimia Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisena nimettynä operaattorina, on tarjottava näkövammaiselle oikeus lähettää alle seitsemän kilogrammaa painava, pistekirjoitusta sisältävä lähetys maksuttomasti lentolisämaksua lukuun ottamatta.

Näkövammaisen on 1 momentissa tarkoitetun postiyrityksen pyynnöstä esitettävä selvitys vammastaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2014

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Asunto- ja viestintäministeri
Pia Viitanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.