HE 1/2014

Hallituksen esitys eduskunnalle keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Azerbaidzhanin kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Azerbaidzhanin kanssa toukokuussa 2010 tehdyn sopimuksen.

Sopimus vastaa pitkälti muita viime vuosina Suomen ja itäisen Euroopan maiden välillä tehtyjä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia, joiden päätarkoituksena on antaa toiselle sopimuspuolelle tietoja tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu sopimuspuolten tulliviranomaisten keskinäinen avunanto tullilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja niiden vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tällaisia tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Käytännössä kyse on pääasiallisesti pyynnöstä hankittujen tai muutoin tulliviranomaisten hallussa olevien tietojen luovuttamisesta pyynnön esittäneen sopimuspuolen tulliviranomaiselle.

Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse suorittaneensa sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 3
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 4
4 ASIAN VALMISTELU 4
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 5
1 SOPIMUKSEN JA SIIHEN LIITTYVÄN LIITTEEN SISÄLTÖ JA SUHDE SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN
1.1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön 5
1.2 Liitteen sisältö 12
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 13
3 VOIMAANTULO 13
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA KÄSITTELYJÄRJESTYS
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus 13
4.2 Käsittelyjärjestys 15
5 MUITA ESITYKSEEN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA 15
LAKIEHDOTUS 16
Azerbaidzhanin kanssa keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta 16
SOPIMUSTEKSTI 17

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Euroopan unionin ja Azerbaidzhanin välillä on tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimus (EYVL L 246, 17.9.1999), johon sisältyy myös tulliyhteistyötä koskeva pöytäkirja. Pöytäkirja ei kuitenkaan ole soveltamisalaltaan yhtä laaja kuin nyt tehty kahdenvälinen sopimus. Kahdenvälinen sopimus painottuu selkeästi osapuolten tullirikosten torjuntaan liittyvään yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon, joka kuuluu Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) V osaston vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle. Tämä alue kuuluu edelleen pääasiallisesti EU jäsenvaltioiden vastuulle.

Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 1 kohdan nojalla unionilla on yksinomainen toimivalta muun muassa tulliliiton ja yhteisen kauppapolitiikan alalla ja näitä aloja koskevat toimet on suoritettava unionin tasolla, jotta toimet ovat mahdollisimman yhdenmukaisia koko unionin tullialueella. Tästä seuraa se, että keskinäiseen hallinnolliseen avunantoon (mutual administrative assistance, MAA) tulliasioissa liittyvät lainsäädäntö- ja sopimusasiat kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Kuten edellä on mainittu, jäsenvaltioilla on edelleen pääasiallinen vastuu ja toimivalta SEUT V osaston vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ja erityisesti sen 87 artiklan poliisiyhteistyötä koskevalla sektorilla, johon tullien välinen rikostorjuntayhteistyökin kuuluu. Tälle sektorille kuuluu myös keskinäistä oikeudellista apua (mutual legal assistance, MLA) koskevat sopimukset ja lainsäädäntö. Tullin poliisiyhteistyön alalle tehdyissä kahdenvälisissä tulliyhteistyösopimuksissa on kuitenkin usein hyvin vaikeaa täysin erottaa toisistaan unionin toimivaltaan kuuluvaa hallinnollista yhteistyötä ja oikeusapuun rikosasioissa liittyvää yhteistyötä ja näihin liittyvää tiedonvaihtoa. Yksittäisen tullirikosjutun käsittelyssä nämä eri yhteistyömuodot ja -menetelmät nivoutuvat yhteen asian edetessä tiedusteluvaiheen hallinnollisesta tiedonvaihdosta rikostutkintavaiheen oikeusapuun ja tiedonvaihtoon. Suomen tekemien kahdenvälisten tulliyhteistyösopimusten painopiste ja tarkoitus on kuitenkin rikos-torjunnallisen yhteistyön puolella, eikä niitä ole neuvoteltu hallinnollisen tiedonvaihdon tehostamiseksi. Sopimukset perustuvat Maailman tullijärjestön (WCO) laatimille mallisopimuksille, joita useat maailman valtiot käyttävät omien kahdenvälisten tulliyhteistyösopimustensa pohjana.

Edellä mainituin perustein kahdenvälisen rikostorjunnalliseen tulliyhteistyöhön painottuvan sopimuksen tekeminen on Suomen kannalta edelleen tarkoituksenmukaista. Euroopan unionin ja Azerbaidzhanin välillä tehdyn sopimuksen pöytäkirja ja kahdenvälinen tulliyhteistyösopimus Suomen ja Azerbaidzhanin välillä eivät syrjäytä toisiaan, vaan niitä voidaan soveltaa rinnakkain.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksen määräykset tähtäävät Suomen ja Azerbaidzhanin tulliviranomaisten väliseen yhteistyöhön tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja mainittuja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Apua annetaan myös tullilakien soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisessa. Sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää. Sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen tulliviranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja. Sopimuksen mukaan sopimuspuolten tulliviranomaiset suorittavat pyynnöstä tai oma-aloitteisesti myös konkreettisia valvontatoimenpiteitä ja pyynnöstä tutkimuksia. Sopimus sisältää myös määräykset sopimuksen nojalla saatujen tietojen ja asiakirjojen käytöstä sekä henkilötietojen suojaamisesta ja käytöstä. Koska Azerbaidzhan ei ollut sopimuksen allekirjoittamisen hetkellä yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä tehdyn yleissopimuksen (SopS 36/1992) eli niin sanotun Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen sopimuspuoli, sopimukseen on otettu erillinen liite, joka koskee henkilötietojen suojan perusperiaatteita. Liite on erottamaton osa sopimusta, ja sen määräykset perustuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen 5—11 artikloihin. Azerbaidzhan on sittemmin allekirjoittanut ja ratifioinut Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen, ja sopimus on tullut Azerbaidzhanin osalta voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Esitys sisältää lakiehdotuksen, jonka 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lain 2 § sisältää sopimuksen mukaisesti toimitettujen tietojen salassapitoa koskevat säännökset. Lain 3 §:ssä on säännös, joka koskee lain voimaantuloa. Säännöksen mukaisesti lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Sopimus ja laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti.

3 Esityksen vaikutukset

Sopimuksen mukaan tulliviranomaiset eivät vaadi toisiltaan korvausta niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta asiantuntijoille, todistajille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville tulkeille ja kääntäjille maksettavia palkkioita. Jos pyynnön täyttäminen aiheuttaa huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään määrittääkseen ne ehdot ja edellytykset, joiden puitteissa pyyntö toteutetaan, sekä kustannusten kohdistamistavan. Avunantoa koskevien pyyntöjen täyttämisestä ja muusta sopimuksen täytäntöönpanosta ei ole odotettavissa kuin vähäisiä kustannuksia, jotka ovat katettavissa tullilaitoksen toimintamenoista.

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

4 Asian valmistelu

Asiantuntijakeskustelut sopimusluonnoksesta käytiin Bakussa 25—26 päivänä syyskuuta 2008. Lopullinen yhteisymmärrys sopimustekstistä saavutettiin maaliskuussa 2010. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2010.

Esitys on laadittu valtiovarainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, tietosuojavaltuutetun toimistolta ja Tullilta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen ja siihen liittyvän liitteen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
1.1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: tullilait, tulliviranomainen, tullilakien vastainen teko, tullit ja verot, henkilö, henkilötiedot, huumausaineet, psykotrooppiset aineet, huumausaineiden lähtöaineet, valvottu läpilasku, pyynnön esittänyt tulliviranomainen ja pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen.

2 artikla. Sopimuksen soveltamisala. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta. Sen mukaan sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä ja sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi ja tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja niitä koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Lisäksi artiklan mukaan apua annetaan tapauksissa, jotka koskevat tullilakien soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamista.

Sopimuksessa on kyse kansainvälisestä rikosoikeusavusta siltä osin kuin se koskee rikosasian esitutkintaa tai syyttämistä. Kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskevat säännökset eivät tule sovellettavaksi artiklojen tarkoittaman yhteistyöhön silloin, kun kyseessä on tullirikoksen estämiseen ja paljastamiseen tai muuhun sopimuksen tarkoittamaan hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvä toiminta. Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevat yleiset säännökset sisältyvät kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994), jäljempänä rikosoikeusapulaki, ja sen nojalla annettuun asetukseen (13/1994), jäljempänä rikosoikeusapuasetus. Rikosoikeusapulain 30 §:n 2 momentissa on yleinen säännös kansainvälisten sopimusten ja lain välisestä suhteesta. Sen mukaan lain säännösten estämättä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa annetaan myös siten kuin oikeusavun antamisesta on erikseen sovittu tai säädetty.

Artiklassa määrätään, että sopimuksen puitteissa apua annetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sopimus rakentuu siten periaatteelle, että apua annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklassa määrätään myös, että apua annetaan pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Tarvittaessa tulliviranomainen voi siirtää avunannon muun toimivaltaisen viranomaisen hoidettavaksi.

Lisäksi artiklassa määrätään, että sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää. Sopimus ei myöskään vaikuta rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien kansainvälisten sopimusten tai tulliyhteistyötä koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamiseen.

3 artikla. Avunannon ala. Artiklassa määrätään avunannon alasta. Sen mukaan tulliviranomaisten on toimitettava pyynnöstä tai tarvittaessa ennakkotutkinnan suoritettuaan toisilleen kaikki tiedot, joiden avulla ne voivat varmistaa tullien ja verojen asianmukaisen kantamisen.

Sopimuspuolelle on toimitettava erityisesti sellaiset tiedot, jotka helpottavat tavaroiden tullausarvon, tariffinimikkeen ja alkuperän määrittämistä sekä kieltoja, rajoituksia ja valvontaa koskevien säännösten ja määräysten täytäntöönpanoa. Pyynnön vastaanottanut taho toimittaa sovellettavia tullilakeja ja menettelyjä koskevat tiedot, joilla on merkitystä tullilakien vastaisen teon tutkinnassa.

Tulliviranomaiset toimittavat toisilleen pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tiedot ja asiakirjat, joilla voidaan varmistaa tullilakien soveltaminen sekä näiden vastaisten tekojen estäminen, tutkinta ja torjunta. Tulliviranomaiset toimivat kuin toimiessaan omaan lukuunsa tai oman sopimuspuolensa toisen viranomaisen pyynnöstä. Tietopyynnön vastaanottanut viranomainen lähettää pyynnön asianmukaiselle viranomaiselle, jos se itse ei ole asianmukainen virasto täyttämään pyyntöä.

Suomessa tulli voi luovuttaa tietoja ulkomaille tullilain (1466/1994) 26 a ja 27 §:n mukaisesti.

4 artikla. Avunantotapauksia. Artiklan mukaan tulliviranomaisten on ilmoitettava oma-aloitteisesti tai pyynnöstä toisilleen tiedot maahantuonnin ja maastaviennin laillisuuden varmistamiseksi sekä mihin tullimenettelyyn tavarat oli mahdollisesti asetettu. Samoin on ilmoitettava onko tavarat, joille on myönnetty etuuskohtelu vietäessä ne toisen sopimuspuolen alueelta, tuotu asianmukaisesti toisen sopimuspuolen alueelle. Tällöin tietoja annetaan myös kaikista tullivalvontatoimenpiteistä, joita tavaroihin on kohdistettu. Suomessa tulli voi luovuttaa tietoja ulkomaille tullilain 26 a ja 27 §:n mukaisesti.

5 artikla. Erityisvalvonta. Artiklan mukaan pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen toimittaa pyynnöstä tietoja ja kohdistaa erityisvalvontaa henkilöihin, joiden tiedetään syyllistyneen tai epäillään syyllistyvän tullilakien vastaiseen tekoon sekä erityisesti henkilöihin, jotka liikkuvat pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen valtion alueelle tai alueelta. Lisäksi erityisvalvontaa kohdistetaan tavaroiden liikkeisiin, jotka antavat aihetta epäillä laitonta kauppaa, joka suuntautuu pyynnön esittäneen sopimuspuolen valtion alueelle sekä kulkuneuvoihin ja varastointipaikkoihin, joita epäillään käytettävän tullilakien vastaisissa teoissa.

Lähtökohtaisesti valvonnassa on kyse tullilain mukaisten hallinnollisten valvontatoimenpiteiden suorittamisesta. Tullilain 20 b §:n mukaan tulliviranomaisella on oikeus muun muassa rajanylityspaikoilla, matkustajaterminaaleissa ja tavaraliikenteelle tarkoitetuilla satama-alueilla, siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa teknistä valvontaa tullirikosten ennalta ehkäisemiseksi sekä tullirikoksesta epäillyn tunnistamiseksi. Edelleen tullilain 20 c, 20 d ja 20 e §:ssä määrätään tullimiehen oikeudesta suorittaa erilaisia valvontatoimia rikollisen toiminnan estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Jos valvonnassa havaitaan syyllistyttävän rikoksiin, voidaan ryhtyä esitutkintalain mukaisiin toimenpiteisiin. Rikosten on oltava rangaistavia Suomen lain mukaan ennen kuin oikeusapuna voidaan suorittaa pakkokeinolain (450/1987) sääntelemiä toimenpiteitä. Rikosoikeusavun osalta rikosoikeusapulain säännökset soveltuvat tietojenvaihtoon silloin, kun kyseessä on yksittäisen rikosasian käsittely. Rikosoikeusapulain nojalla voidaan antaa oikeusapua muiden kuin pakkokeinojen osalta, vaikka kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei täyttyisi.

Artiklan mukaan tulliviranomaiset myös estävät toimivaltansa rajoissa sellaisten tavaroiden viennin, joita tiedetään tai todennäköisin syin epäillään vietävän toisen sopimuspuolen valtion alueelle käytettäväksi siellä muihin tarkoituksiin kuin sopimuspuolten väliseen lailliseen kaupankäyntiin ja sekä sellaisten tavaroiden viennin, joiden tuonti sopimuspuolen alueelle on kielletty.

6 artikla. Erityisen merkittävien tavaroiden laittoman kaupan vastaiset toimet. Artiklan mukaan tulliviranomaiset toimittavat viipymättä toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot suoritetuista tai suunnitelluista toimista, jotka ovat tai ilmeisesti ovat jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia tekoja ja jotka koskevat muun muassa aseiden, ammusten ja räjähdysaineiden, erinäisten kansainvälisten sopimusten ja järjestelyjen alaisten sensitiivisten ja strategisten tavaroiden, huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja huumausaineiden lähtöaineiden, merkittävää historiallista, kulttuurista tai arkeologista arvoa omaavien taide- tai antiikkiesineiden, korkeiden tullien tai verojen alaisten tavaroiden, erityisesti alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden, tai teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden liikkumista. Suomessa Tulli voi luovuttaa tietoja ulkomaille tullilain 26 a ja 27 §:n mukaisesti. Rikosoikeusavun osalta rikosoikeusapulain säännökset soveltuvat tietojenvaihtoon silloin, kun kyseessä on yksittäisen rikosasian käsittely. Rikosoikeusapulain nojalla voidaan antaa oikeusapua muiden kuin pakkokeinojen osalta, vaikka kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei täyttyisi. Rikosoikeusapulaki ei sisällä säännöksiä tietojen oma-aloitteisesta toimittamisesta.

7 artikla. Valvottu läpilasku. Sopimuksen 1 artiklan j kohdan määritelmän mukaan valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja huumausaineiden lähtöaineiden tai muiden niitä korvaavien aineiden sekä muiden laittomasti kuljetettujen tavaroiden sallitaan kulkea sopimuspuolten alueelta, alueen kautta tai alueelle niiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa tullilakien vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden paljastamiseksi ja tunnistamiseksi. Tämä tutkintatekniikka mahdollistaa sen, että tulliviranomaiset voivat paljastaa laitonta kauppaa harjoittavat rikollisjärjestöt ja asettaa syytteeseen näissä järjestöissä toimivat keskeiset henkilöt sen sijaan, että ne esimerkiksi takavarikoisivat tavarat rajalla tai asettaisivat syytteeseen vain tavaroita kuljettaneen henkilön.

Valvottua läpilaskua koskevat päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti. Päätöstä tehtäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kesken tehdyt taloudelliset järjestelyt ja sopimukset. Artiklan mukaan laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on sovittu, voidaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella pysäyttää ja laskea eteenpäin koskematta kyseisiin tavaroihin tai poistaa ne. Tavarat voidaan myös korvata kokonaan tai osittain muilla tavaroilla. Lisäksi valvotun läpilaskun käyttöä ohjaavat ja rajoittavat pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen valtion alueella voimassa oleva lainsäädäntö sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kansallisesti valvotusta läpilaskusta säädetään uudistetun pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 41—42 §:ssä. Uudistettu pakkokeinolaki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 ja sen 41 §:n 1 momentissa säädetään esitutkintaviranomaisen oikeudesta olla puuttumatta esineen, aineen tai omaisuuden kuljetukseen tai muuhun toimitukseen tai oikeudesta siirtää tällaista puuttumista, jos tämä on tarpeen tekeillä olevaan rikokseen osallisten henkilöiden tunnistamiseksi taikka tekeillä olevaa rikosta vakavamman rikoksen tai laajemman rikoskokonaisuuden selvittämiseksi. Lain 41 §:n 2 momentissa säädetään, että valvottua läpilaskua voidaan käyttää, jos on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Lisäksi edellytyksenä on, että läpilaskua voidaan valvoa ja siihen voidaan tarvittaessa puuttua. Valvotusta läpilaskusta ei saa myöskään aiheutua merkittävää vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle eikä merkittävää huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaraa. Lainkohdan 3 momentissa säädetään, että Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea sitovaan velvoitteeseen liittyvästä kasvainvälisestä läpilaskusta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Uudistetun pakkokeinolain lisäksi valvotusta läpilaskusta säädetään laissa poliisin, Tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminasta (687/2009). Laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 4 §:ssä käsitellään PTR-viranomaisten yhteistyötä ja menettelyä valvotun läpilaskun toteuttamisessa. Lisäksi Sopimuksen valvottua läpilaskua koskevaa 7 artiklaa vastaavia määräyksiä sisältyy myös muihin voimassa oleviin Suomen tekemiin kahdenvälisiin tulliyhteistyösopimuksiin ja muun muassa Wienissä vuonna 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen (SopS 44/1994).

8 artikla. Avunpyyntöjen muoto ja sisältö. Artikla sisältää määräykset avunantopyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Pyynnöt on tehtävä kirjallisesti, ja niihin on liitettävä tarvittavat asiakirjat. Suulliset pyynnöt voidaan hyväksyä kiireellisissä tapauksissa, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti. Pyynnöistä tulee käydä ilmi pyynnön esittävä tulliviranomainen, pyydettävät toimenpiteet, pyynnön tarkoitus ja aihe, asiaan liittyvä lainsäädäntö, säännöt ja muut oikeudelliset tekijät sekä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista henkilöistä. Lisäksi pyynnössä tulee olla yhteenveto asiaa koskevista seikoista ja jo suoritetusta tutkinnasta. Pyynnöt on tehtävä englanniksi.

Jos pyyntö ei täytä muotovaatimuksia, pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen voi vaatia sen korjaamista tai täydentämistä. Varotoimenpiteitä voidaan kuitenkin toteuttaa pyynnön täyttämisen mahdollistamiseksi.

Rikosoikeusapulain 7 § sisältää vastaavat säännökset oikeusapupyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Rikosoikeusapulain 8 §:ssä säädetään oikeusapupyynnöissä käytettävästä kielestä. Sen mukaan Suomeen tuleva oikeusapupyyntö tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä taikka siihen on sisällytettävä käännös jommallekummalle näistä kielistä. Rikosoikeusapulaissa mahdollistetaan kuitenkin oikeusavun antaminen muullakin kielellä, jollei pyynnön täyttämiselle rikosoikeusapulain mukaan muutoin ole estettä. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksen 9 §:n nojalla oikeusapupyyntöjä voidaan tehdä muun muassa englannin, ranskan ja saksan kielellä. Lisäksi 8 artiklan 2 kohdan e alakohdasta voi seurata velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Azerbaidzhanin viranomaisille. Henkilötietojen suojasta säädetään henkilötietolaissa (523/1999) sekä tullilaissa.

9 artikla. Asiakirjojen tiedoksi antaminen. Artiklassa määrätään tullilainsäädännön soveltamista koskevien hallintoviranomaisten toimenpiteisiin ja päätöksiin liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisesta asianosaisille. Tiedoksiannot toimitetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, mutta niissä voidaan kuitenkin noudattaa pyynnössä esitettyä erityistä muotoa tai menettelyä, jos tämä ei ole pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lakien vastaista. Tiedoksiantotodistus voi olla asianomaisen henkilön antama vastaanottotodistus tai pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi tiedoksiantotapa ja -päivämäärä.

Rikosoikeusapulain 17 §:ään sisältyy vastaavat säännökset tiedoksiannon toimittamisesta Suomessa. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksessa on tarkempia säännöksiä tiedoksiannon toimittamisesta. Rikosoikeusapulain säännökset tiedoksiannon toimittamisesta soveltuvat ainoastaan tilanteisiin, joissa on kyse yksittäisen rikosasian käsittely. Tulliviranomaisten muuhun hallinnolliseen yhteisötyöhön liittyvään tiedoksiannon toimittamiseen rikosoikeusapulain säännökset eivät sovellu.

10 artikla. Tutkinta. Artiklassa määrätään tutkintaa koskevasta avunannosta. Sen mukaan tulliviranomaisen on toisen sopimuspuolen pyynnöstä aloitettava tutkimukset toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella voimassa olevien tullilakien vastaisia. Pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen on myös ilmoitettava näiden tutkimusten tuloksista pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle.

Artiklan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomaiset toimivat siten kuin toimisivat omaan lukuunsa, ja tutkimukset suoritetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevien lakien mukaisesti. Tutkinnassa voi tapauskohtaisesti tulla kyseeseen sekä Tullin suorittamat hallinnolliset tarkastustoimenpiteet että rikosoikeudellinen tutkinta. Tutkintamuodon valinta perustuu siihen, rikotaanko Suomen lainsäädäntöä vai ei. Jos artiklassa tarkoitetut toimet ovat ainoastaan Azerbaidzhanin lainsäädännön vastaisia, voi Suomessa tulla kyseeseen ainoastaan hallinnolliset tarkastukset. Jos tutkinnassa havaitut toimet ovat myös Suomen lainsäädännön vastaisia, voi rikostutkinta tulla sovellettavaksi. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa tavaran vienti on kielletty Suomessa ja samaan aikaan sen maahantuonti on kielletty Azerbaidzhanissa. Tällainen teko voisi olla esimerkiksi aseiden salakuljettaminen.

Artiklassa määrätään myös, että pyynnön esittäneen tulliviranomaisen erityisesti nimeämät virkamiehet voivat saada tietoja ja olla läsnä tutkinnassa, jota pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen suorittaa toisen sopimuspuolen valtion alueella ja jolla on merkitystä pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle. Rikosoikeusapulaissa ei ole vastaavia säännöksiä tutkintaa koskevasta avunannosta, mutta sen 10 §:ssä säädetään pyynnön esittäneen valtion viranomaisen läsnäolo-oikeudesta oikeusapua annettaessa. Läsnäolo-oikeus toteutettaisiin rikosoikeusapulain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, eli vieraan valtion viranomainen ei osallistuisi menettelyyn julkista valtaa käyttävänä viranomaisena, vaan olisi läsnä lähinnä asianosaiseen rinnastuvassa asemassa.

11 artikla. Tiedostot ja asiakirjat. Artikla koskee tiedostoja ja asiakirjoja. Tullilakien vastaisia tekoja koskevia tietoja voidaan toimittaa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kertomuksina, todistusasiakirjoina tai oikeaksi todistettuina asiakirjajäljennöksinä. Sopimuksessa tarkoitetut asiakirjat voidaan korvata tietokoneella tuotetulla aineistolla.

Alkuperäisiä tiedostoja ja asiakirjoja voidaan pyytää vain silloin, kun oikeaksi todistetut jäljennökset olisivat riittämättömiä. Alkuperäiset tiedostot ja asiakirjat palautetaan mahdollisimman pian sopimuspuolelle.

Suomessa Tulli voi luovuttaa tietoja ulkomaille tullilain 26 a ja 27 §:n mukaisesti. Siltä osin kuin kyseessä on kansainvälinen rikosoikeusapu rikoksen esitutkinnassa, rikosoikeusapulaki ei sisällä säännöksiä todisteiden oma-aloitteisesta toimittamisesta toiseen valtioon. Rikosoikeusapulain nojalla todisteita voidaan toimittaa toiseen valtioon oikeusapupyynnön perusteella.

12 artikla. Asiantuntijat ja todistajat. Artikla koskee asiantuntijana tai todistajana esiintymistä toisen sopimuspuolen alueella. Toisen sopimuspuolen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi valtuuttaa virkamiehensä toimimaan asiantuntijana tai todistajana toimivaltaisten viranomaisten edessä. Nämä virkamiehet antavat todistuksen virantoimituksessa havaitsemistaan seikoista. Virkamiehet voivat myös esittää todistusaineistoa. Pyynnöstä on käytävä ilmi, minkä vuoksi ja missä ominaisuudessa virkamies esiintyy. Pyynnön hyväksyvä viranomainen täsmentää tarvittaessa rajat, joissa virkamiehet voivat esiintyä.

Rikosoikeusapulain 20 ja 22 §:ssä on säännökset vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta tapahtuvasta todistajien tai asiantuntijoiden kuulemisesta ja kieltäytymisoikeudesta, mutta lakiin ei sisälly erityisiä säännöksiä vieraan valtion viranomaisen kuulemisesta asiantuntijana tai todistajana.

13 artikla. Virkamiesten käyntejä koskevat järjestelyt. Artiklan mukaan toisen sopimuspuolen virkamiesten ollessa tämän sopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella heidän on aina pystyttävä todistamaan virka-asemansa. He eivät saa käyttää virkapukua eivätkä kantaa aseita.

Rikosoikeusapulakiin ei sisälly artiklan määräyksiä vastaavia säännöksiä. Artikla selventää sopimuksen periaatetta siitä, ettei toisen sopimuspuolen virkamiehellä ole itsenäistä toimivaltaa toisen sopimuspuolen alueella. Suomessa aseenkannosta säädetään ampuma-aselaissa (1/1998).

14 artikla. Tietojen ja asiakirjojen käyttö. Artiklan mukaan sopimuksen mukaisesti saatuja tietoja, asiakirjoja ja muita ilmoituksia saa käyttää vain sopimuksessa mainittuihin tarkoituksiin. Tiedot, asiakirjat ja muut ilmoitukset saa välittää eteenpäin ainoastaan, jos tiedot toimittanut tulliviranomainen antaa etukäteen kirjallisen suostumuksen, ja niitä koskevat tämän viranomaisen asettamat rajoitukset. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tietoihin, asiakirjoihin ja muihin ilmoituksiin, jotka koskevat huumausaineisiin ja psykotrooppisiin aineisiin liittyviä rikoksia. Kyseisiä tietoja saadaan luovuttaa muille viranomaisille, jotka ovat suoranaisesti mukana huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastustamisessa. Suomessa näitä viranomaisia ovat erityisesti poliisi ja rajavartiolaitos, joille voi olla tarvetta luovuttaa edellä mainittuja tietoja rikosten estämistä ja selvittämistä varten.

Kaikki sopimuksen mukaisesti, missä tahansa muodossa toimitetut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Ne ovat virkasalaisuusvelvoitteen alaisia ja nauttivat samaa suojaa kuin vastaavat tiedot ja asiakirjat tiedot vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön nojalla.

Tietojen ja asiakirjojen julkisuudesta, salassapidosta ja luovuttamisesta säädetään tullilaissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Myös rikosoikeusapulain 27 §:ssä on selventävä säännös salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen käyttöä koskevista rajoituksista. Edellä todetut määräykset ja säännökset eivät estä käyttämästä tietoja oikeus- ja hallintomenettelyissä, jotka on jälkeenpäin pantu vireille tullilakien rikkomisen vuoksi. Tässä artiklassa on korostetusti rajoitettu asiakirjojen julkisuutta, ja siksi sopimuksen voimaansaattamislain 2 §:ään on otettu erityinen salassapitosäännös.

15 artikla. Henkilötietojen suojaaminen ja käyttö. Artiklan mukaan sopimuksen mukaisesti toimitettujen henkilötietojen käsittelyyn sekä rekisteröidyn henkilön oikeuksiin sovelletaan tiettyjä vähimmäisedellytyksiä. Henkilötietojen suojasta säädetään henkilötietolaissa sekä tullilaissa.

Henkilötietojen suojan vähimmäisedellytysten mukaisesti henkilötietoja ei saa toimittaa, jos tietojen välittäminen tai käyttö olisi vastoin jommankumman sopimuspuolen lainsäädäntöä, erityisesti tietosuojalainsäädäntöä. Artiklan mukaan tästä vaatimuksesta ei voida poiketa silloinkaan, kun tietojen luovuttamisesta ei olisi haittaa kyseiselle henkilölle. Tiedot vastaanottaneen viranomaisen on pyynnöstä ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle tietojen käytöstä sekä saavutetuista tuloksista.

Artiklan mukaan henkilötietoja vastaanottanut tulliviranomainen saa toimittaa tietoja ainoastaan tulliviranomaisille ja muille lainvalvontaviranomaisille. Lisäksi henkilötietoja voidaan toimittaa syyttäjä- ja oikeusviranomaisille syyttämistarkoituksiin. Tietoja ei saa antaa muille henkilöille kuin niille, joilta niiden käyttämistä näihin tarkoituksiin vaaditaan, paitsi jos tiedot toimittava tulliviranomainen antaa tähän nimenomaisen suostumuksensa ja tiedonvälitys on sallittua vastaanottavien viranomaisten toimintaa sääntelevien lakien mukaisesti.

Artiklassa määrätään, että pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen on varmistettava lähetettävien henkilötietojen paikkansapitävyys ja oikeellisuus. Tiedot toimittava viranomainen varmistaa tietojen virheettömyyden ja ajantasaisuuden. Pyynnön esittänyt tulliviranomainen korjaa, hävittää tai poistaa virheelliset henkilötiedot tarvittaessa.

Tiedot toimittavan tulliviranomaisen on lähetettävä yhdessä henkilötietojen kanssa ilmoitus vaaditusta tietojen poistamiselle omassa lainsäädännössään asetetusta määräajasta. Henkilötiedot on kuitenkin poistettava aina heti, kun niiden käyttötarve lakkaa.

Sopimuspuolten tulliviranomaisten on pidettävä rekisteriä lähetetyistä tai vastaanotetuista henkilötiedoista. Niiden on myös huolehdittava henkilötietojen suojaamisesta luvattomalta käytöltä, muuttamiselta, julkaisemiselta, vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Sopimuspuolet varmistavat tietosuojan tason, joka vastaa vähintään tämän sopimuksen liitteen periaatteiden soveltamisesta syntyvää tasoa. Sopimuksen mukaista henkilötietojen käsittelyä valvoo kansallinen tietosuojaviranomainen. Suomessa henkilötietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Azerbaidzhanissa tietosuojaviranomaisena toimisi ihmisoikeusvaltuutettu (Ombudsman on human rights).

Koska Azerbaidzhan ei ollut sopimuksen allekirjoittamisen hetkellä yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä tehdyn yleissopimuksen (SopS 36/1992), eli niin sanotun Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen sopimuspuoli, sopimukseen on otettu erillinen liite, joka koskee henkilötietojen suojan perusperiaatteita. Liitteellä on tarkoitus taata henkilötietojen vähimmäissuoja, eikä sopimus siten estä henkilötietojen suojaa koskevan Suomen lainsäädännön soveltamisesta niiltä osin kuin se takaa tätä sopimusta laajemman henkilötietojen suojan rekisteröidyille.

16 artikla. Tietojen ja asiakirjojen käyttö todistusaineistona. Sopimuksen mukaisesti saatuja tietoja ja asiakirjoja saavat tulliviranomaiset käyttää todisteena todistusasiakirjojaan, kertomuksiaan ja todistajanlausuntojaan sekä oikeudenkäyntejään varten. Tietojen ja asiakirjojen käyttö todistusaineistona tuomioistuimissa ja niille annettava todistusvoima määräytyvät sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

17 artikla. Poikkeukset avunantovelvollisuudesta. Sopimuspuolen tulliviranomainen voi kieltäytyä avunannosta kokonaan tai osittain tai suostua avunantoon vain tietyin ehdoin ja edellytyksin, jos avun antaminen saattaisi vahingoittaa valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja, samoin jos avunanto merkitsisi teollisten, liike- tai ammattisalaisuuksien loukkaamista tai olisi kansallisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden vastaista.

Jos toisen sopimuspuolen tulliviranomainen pyytää sellaista apua, jota se ei itse voisi pyydettäessä antaa, sen tulee huomauttaa tästä seikasta pyynnössään. Tällöin avunantopyyntöön suostuminen jää pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen harkittavaksi.

Avunantamista voidaan lykätä, jos se haittaa käynnissä olevaa tutkintaa, syyttämistä tai oikeudenkäyntiä. Tässä tapauksessa sopimuspuolten tulliviranomaiset neuvottelevat selvittääkseen, voidaanko apua antaa pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen mahdollisesti asettamin ehdoin ja edellytyksin.

Jos avunannosta kieltäydytään tai sitä lykätään, viranomaiset ilmoittavat siitä toisilleen sekä samalla yksilöivät kiellon tai lykkäämisen syyt.

Artiklan sisältämät kieltäytymisperusteet vastaavat keskeisiltä osin rikosoikeusapulain 12 §:ssä säädettyjä ehdottomia kieltäytymisperusteita. Erona on se, että rikosoikeusapulain mukaan oikeusavusta tulisi aina kieltäytyä 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Rikosoikeusapulain 13 § sisältää lisäksi säännökset harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. Myös näiden kieltäytymisperusteiden voidaan katsoa olevan käytössä sopimusta sovellettaessa. Lisäksi rikosoikeusapulain 13 §:n 2 momenttiin sisältyy säännös oikeusapupyynnön toimeenpanon lykkäämisestä, joka vastaa artiklan 3 kappaleen määräystä.

Rikosoikeusapulaki ei edellytä vastavuoroisuutta oikeusavun antamisessa. Rikosoikeusapulain 16 ja 26 § sisältävät kuitenkin säännökset oikeusavun epäämisestä puuttuvan vastavuoroisuuden perusteella sekä vastavuoroisuuden vahvistamisesta. Säännökset liittyvät artiklan 2 kappaleen soveltamiseen, jonka mukaan sopimuspuolen on ilmoitettava avunpyynnön yhteydessä siitä, ettei se vastaavan pyynnön vastaanottaessaan voisi itse vastavuoroisesti antaa apua toiselle sopimuspuolelle. Tällöin avun antaminen jää pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen harkintaan.

18 artikla. Kustannukset. Artikla koskee sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Sopimuspuolten tulliviranomaiset vastaavat itse kustannuksistaan lukuun ottamatta asiantuntijoille, todistajille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville kääntäjille ja tulkeille maksettavia palkkioita. Mikäli pyynnön täyttäminen aiheuttaisi huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään pyynnön toteuttamisen ehdoista ja edellytyksistä sekä kustannusten kohdistamistavasta.

Rikosoikeusapulain 25 §:ssä säädetään oikeusavun antamisesta aiheutuvista kustannuksista. Sen mukaan kustannuksista ei peritä korvausta pyynnön esittäneeltä valtiolta, jollei asetuksella toisin säädetä. Rikosoikeusapuasetuksen 20 §:ssä säädetään vieraasta valtiosta kuultavaksi kutsutun todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada valtion varoista korvausta kustannuksistaan.

19 artikla. Täydentävyys. Artiklassa määrätään, että rajoittamatta 14 ja 15 artiklan soveltamista sopimus ei estä soveltamasta yhteisön säännöksiä Euroopan yhteisöjen komission toimivaltaisten yksikköjen ja Suomen tasavallan tulliviranomaisten välisestä sellaisten tietojen toimittamisesta, jotka koskevat tulliasioissa saatuja, yhteisölle mahdollisesti merkityksellisiä tietoja.

20 artikla. Sopimuksen täytäntöönpano. Artiklan mukaan sopimuksen mukaista apua annetaan suoraan sopimuspuolten tulliviranomaisten kesken. Tulliviranomaiset sopivat keskenään sopimuksen yksityiskohtaisista täytäntöönpanoa helpottavista järjestelyistä.

Artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat järjestää henkilökohtaisen suoran yhteydenpidon tullilakien vastaisten tekojen tutkinnasta ja torjunnasta vastaavien virkamiestensä kesken omien sisäisten hallinnollisten menettelyidensä mukaisesti.

Artiklassa määrätään myös, että sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvät ongelmat ja epäselvyydet pyritään ratkaisemaan tulliviranomaisten välisissä neuvotteluissa. Tarvittaessa ratkaisut tehdään diplomaattiteitse.

Edelleen artiklassa määrätään, että sopimuksessa tarkoitetut tiedot toimitetaan niille virkamiehille, jotka tulliviranomaiset ovat erikseen tähän tarkoitukseen nimenneet.

Rikosoikeusapulain 4 ja 5 § sisältävät säännökset oikeusapupyyntöjen toimittamisessa noudatettavasta yhteydenpitojärjestyksestä. Säännökset sallivat suoran yhteydenpidon toimivaltaisten viranomaisten välillä.

21 artikla. Alueellinen soveltaminen. Sopimusta sovelletaan Suomen tasavallan ja Azerbaidzhanin tasavallan tullialueella. Suomessa tullialue on määritelty tullilaissa alueeksi, jonka muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet ja ilmatila, kuitenkin niin, että tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi, jollei asiasta ole kansainvälisesti muuta sovittu.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 49—50/1996) 33 artiklan mukaan rantavaltio saa lisävyöhykkeeksi nimetyllä aluemereensä liittyvällä vyöhykkeellä harjoittaa tarpeellisia valvontatoimia muun muassa estääkseen tulli- ja verolakien määräysten rikkomisen alueellaan tai aluemerellään ja rangaistakseen alueellaan tai aluemerellään tapahtuneen edellä mainittujen lakien ja määräysten rikkomisen. Suomessa ei ole varsinaista lisävyöhykettä, mutta tullialue ulottuu edellä mainituin tavoin kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi.

Azerbaidzhanin kanssa tehdyn sopimuksen soveltamisala on määritelty viittaamalla ”sopimuspuolten alueilla voimassa olevaan lainsäädäntöön”. Huomioon on siten otettava myös edellä mainitut merioikeusyleissopimuksen määräykset, jotka asettavat tiettyjä rajoituksia toimenpiteille, joihin ryhdytään Suomen aluemeren ulkorajan ulkopuolella. Merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomen aluemeren ulkorajan ulkopuolisella kahden meripeninkulman levyisellä vyöhykkeellä ei voi ryhtyä muihin kuin suomalaisiin aluksiin kohdistuviin toimenpiteisiin, jotka liittyvät tulli- ja verolakien rikkomiseen muualla kuin Suomen alueella, esimerkiksi Azerbaidzhanin alueella.

Sopimus ei estä antamasta toisilleen apua laajemmalti muiden kansainvälisten sopimusten tai järjestelyjen tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

22 artikla. Lisäykset ja muutokset. Sopimukseen voidaan tehdä muutoksia ja lisäyksiä sopimuspuolten keskinäisellä suostumuksella erillisten pöytäkirjojen muodossa. Pöytäkirjat ovat sopimuksen erottamattomia osia ja ne tulevat voimaan 23 artiklan 1 kappaleessa kuvatun menettelyn mukaisesti.

23 artikla. Voimaantulo ja päättyminen. Artikla sisältää sopimuksen voimaantuloa ja päättymistä koskevat tavanomaiset määräykset. Sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Mahdollinen irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

1.2 Liitteen sisältö

1 kappale. Kappaleessa määritellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla käsiteltävien tietojen laatu. Tietojen tulee olla asianmukaisesti ja laillisesti hankittuja ja käsiteltyjä. Niiden on myös oltava määriteltyjä ja laillisiin tarkoituksiin tallennettuja eikä niitä saa käyttää vastoin niiden varsinaista käyttötarkoitusta. Edelleen kappaleessa edellytetään, että tiedot ovat riittäviä, merkityksellisiä ja tarkoitukseensa nähden oikeasuhtaisia. Tietojen tulee olla oikeellisia ja tarvittaessa ajan tasalla, ja ne on säilytettävä niin, ettei tiedon kohteen yksilöinti ole mahdollista kauemmin kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on talletettu.

2 kappale. Kappale koskee arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely automaattisen tietojenkäsittelyn menetelmin on jo sellaisenaan omiaan vaarantamaan yksilön oikeudet ja edut. Tällaisiin tietoihin kuuluvat tiedot, joista käyvät ilmi rotu, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai muu vakaumus, terveys tai sukupuolielämä taikka jotka liittyvät rikosoikeudellisiin tuomioihin. Kappaleen mukaan kyseisiä tietoja ei saa käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, ellei kansallinen lainsäädäntö anna yksilölle riittävää oikeussuojaa.

3 kappale. Kappaleessa edellytetään ryhdyttäväksi asianmukaisiin turvatoimiin automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen suojaamiseksi luvattomalta hävittämiseltä ja tahattomalta katoamiselta. Samanlaisia toimenpiteitä tarvitaan luvattoman käytön muuttamisen tai levittämisen varalta.

4 kappale. Kappaleen sisältämät oikeusturvakeinot käsittävät rekisteröidyn suojelemiseksi tarvittavat toimet. Niiden mukaan jokaisen on voitava todeta automaattisesti käsiteltävän henkilörekisterin olemassaolo ja sen päätarkoitukset, rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja kotipaikka tai pääasiallinen toimipaikka. Edelleen jokaisen tulee voida kohtuullisin väliajoin ja ilman kohtuuttomia viivästyksiä tai kustannuksia saada vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja talletettu automaattisesti käsiteltävään rekisteriin sekä saada tällaiset tiedot ymmärrettävässä muodossa. Liitteen 1 ja 2 kappaleessa esitettyjä pääperiaatteita toteuttavan kansallisen lain vastaisesti käsitellyt tiedot tulee tarvittaessa saada oikaistuksi tai poistetuksi. Lisäksi jokaisella on oikeus oikeudellisiin toimenpiteisiin, jos vahvistusta, tiedonsaantia, oikaisua tai poistamista koskevaa pyyntöä ei noudateta.

5 kappale. Kappaleen 1 alakohdan mukaan liitteen 1, 2 ja 4 kappaleissa määriteltyihin tietosuojan perusperiaatteisiin ei sallita poikkeuksia muutoin kuin tässä kappaleessa määritellyissä rajoissa. Kappaleen 2 alakohdan mukaan rajoitukset ovat sallittuja vain, jos niistä on säädetty kyseisen sopimuspuolen laissa ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden tai valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi taikka rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Kappaleen 3 alakohta antaa mahdollisuuden lailla rajoittaa 4 kappaleen b ja d kappaleissa lueteltuja oikeuksia silloin, kun kysymyksessä ovat sellaiset automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävät henkilörekisterit, joita käytetään tilastollisiin tarkoituksiin tai tieteelliseen tutkimukseen, jos tästä ei aiheudu ilmeisesti tietosuojan loukkaamisen vaaraa.

6 kappale. Kappaleessa sopimuspuolet velvoitetaan huolehtimaan siitä, että sen lainsäädäntö sisältää tarpeelliset rangaistussäännökset ja oikeuskeinot tietosuojan perusperiaatteiden loukkauksen varalta.

7 kappale. Kappaleen mukaan rekisteröidylle voidaan myöntää laajempi suoja kuin mitä sopimus edellyttää.

Henkilötietojen suojaamista koskevien sopimusmääräysten suhteesta Suomen lainsäädäntöön on selostettu edellä sopimuksen 15 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälä sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen, asiakirjojen ja muiden ilmoitusten salassapitoa koskevan säännöksen. Sopimuksessa määrätään, että kaikki sopimuksen mukaisesti, missä tahansa muodossa toimitetut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Ne ovat virkasalaisuusvelvoitteen alaisia ja nauttivat samaa suojaa kuin vastaavat tiedot ja asiakirjat tiedot vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Näiltä osin sopimuksessa sitoudutaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännöksistä poikkeavaan menettelyyn, jossa sopimuksen määräykset edellyttävät sen puitteissa vaihdettujen tietojen osalta tehostettua suojaa. Lakiehdotuksen 2 §:n mukainen erityinen salassapitosäännös on siten tarpeen. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan siten otettavaksi salassapidosta nimenomainen säännös.

3 §. Sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Azerbaidzhan on ilmoittanut 24 päivänä marraskuuta 2010 päivätyllä nootillaan saattaneensa päätökseen valtionsisäiset menettelynsä sopimuksen hyväksymiseksi.

Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettynä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Sopimus sisältää useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan. Ensinnäkin sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyt määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta ja 21 artiklassa sopimuksen alueellisesta soveltamisalasta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos sopimuksen määräykset käsitteistä ja soveltamisalasta koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määräykset vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja kuuluvat siten itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp, PeVL 24/2001 vp ja PeVL 48/2004 vp).

Sopimuksen 5 artiklassa määrätään tulliviranomaisten velvollisuudesta valvoa henkilöitä, tavaroita, kulkuneuvoja ja paikkoja, jotka mahdollisesti liittyvät tullilainsäädännön vastaiseen toimintaan. Sopimuksen 10 artikla puolestaan koskee tulliviranomaisen velvollisuutta suorittaa tutkintaa toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä. Tällaisesta viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla. Myös sopimuksen 3 artiklan 1—3 kohdan määräykset tulliviranomaisten velvollisuuksista hankkia tietoja toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä koskevat ainakin välillisesti viranomaisten velvollisuuksia käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artikla kuuluu lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että erityisvalvontaan saattaa sisältyä pitkälle meneviä valvontatoimia, joilla puututaan valvonnan kohteen yksityisyyden suojaan ja määräykset koskevat siten perusoikeuksia (yksityiselämän suoja).

Sopimuksen 7 artikla koskee valvottua läpilaskua. Valvotussa läpilaskussa viranomainen pidättyy tietyin edellytyksin puuttumasta laittomaksi epäiltyyn kuljetukseen, vaikka virkavelvollisuus sitä edellyttäisi. Tämän vuoksi valvottua läpilaskua ja siinä noudatettavaa menettelyä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 12 artiklassa määrätään asiantuntijana ja todistajana toimimisesta toisen sopimuspuolen alueella. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artikla sisältää muun ohella määräyksen aseenkannosta toisen sopimuspuolen alueella. Aseenkannosta säädetään Suomessa lailla. Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 14 artikla koskee sopimuksessa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Artikla sisältää määräyksiä muun muassa siitä, missä rajoissa tietoja ja asiakirjoja voidaan luovuttaa edelleen, sekä siitä, että tiedot ovat luottamuksellisia ja salassapitosuojan alaisia. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä. Artiklan määräyksiä on myös muutoin pidettävä luonteeltaan sellaisina, että niiden kattamista asioista tulee säätää lailla. Artiklan määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 15 artikla sisältää henkilötietojen suojaa koskevia määräyksiä. Lisäksi sopimukseen erottamattomasti kuuluvassa liitteessä on säännökset tietosuojan perusperiaatteista henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Liitteen säännökset pohjautuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen artikloihin. Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Hallintovaliokunnan lausunnoista (esimerkiksi HaVM 26/2002 vp ja HaVM 27/2002 vp) ilmenee, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Lisäksi hallintovaliokunta on katsonut lailla säätämisen vaatimuksen ulottuvan myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Henkilötietojen suojasta säädetään tullilaissa ja henkilötietolaissa.

Sopimuksen 15 artikla sisältää muun muassa henkilötietojen käyttämistä, luovuttamista ja poistamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn perusteella lainsäädännön alaan. Sama koskee sopimuksen liitteen määräyksiä henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä. Sopimuksen 15 artiklan määräykset koskevat myös tietojen salassapitoa ja luovuttamista ja kuuluvat lainsäädännön alaan silläkin perusteella, että näistä seikoista on säädettävä lailla.

Sopimuksen 3 artiklan 1—3 kohdat, 4 artikla, 5 artiklan 1 kohta ja 6 artikla koskevat tietoja, joita sopimuspuolten tulliviranomaisten tulee sopimuksen mukaan toimittaa toisilleen. Sopimuksen 11 artikla puolestaan velvoittaa toimittamaan toisen sopimuspuolen viranomaiselle muun muassa todistusaineistoa. Tietojen luovuttamisesta ulkomaille on voimassa laintasoista sääntelyä, joten artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. On ilmeistä, että ainakin osa tällaisista tiedoista ja asiakirjoista on salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella. Mainitun lain 30 §:n mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että niistä voi seurata tulliviranomaiselle velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Azerbaidzhanin viranomaisille ja että henkilötietojen suojasta on voimassa laintasoista sääntelyä. Avunantopyyntöjen muotoa ja sisältöä koskevan 8 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla pyynnössä on esitettävä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Myös tästä määräyksestä voi asiallisesti seurata velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Azerbaidzhanin viranomaisille ja se kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 artiklan avunantopyyntöjen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sen johdosta, että rikosoikeusapulaissa ja rikosoikeusapuasetuksessa on säännöksiä oikeusapupyyntöjen muodosta ja sisällöstä.

Sopimuksen 9 artiklassa on asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat määräykset. Tiedoksi antamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä, joten artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 17 artiklassa on määräykset avunantovelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Avunantoa koskevista kieltäytymisperusteista on olemassa laintasoista sääntelyä. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä, ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

5 Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n perusteella kuuluisivat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Voimaansaattamislaille ei siten tarvitse hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Suomen tasavallan hallituksen ja Azerbaidzhanin tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Azerbaidzhanin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Suomen tasavallan hallituksen ja Azerbaidzhanin tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti tulliviranomaisen missä tahansa muodossa vastaanottamat, tuottamat tai lähettämät tiedot, asiakirjat tai muut ilmoitukset on pidettävä salassa, eikä niitä saa käyttää tai luovuttaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, jollei tietojen luovuttaja ole antanut siihen etukäteen kirjallista suostumustaan tai jollei 14 artiklassa toisin säädetä.

3 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2014

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Henna Virkkunen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.