HE 82/2013

1Johdanto

Suomen ja Intian välinen sosiaaliturvasopimus allekirjoitettiin 12 päivänä kesäkuuta 2012. Sopimus koskee pääasiassa Suomen työeläkkeitä ja Intian lakisääteisen eläkejärjestelmän eläkkeitä ja niiden maksamista sopimusvaltiosta toiseen. Lisäksi sopimuksessa on Suomen ja Intian välillä liikkuviin työntekijöihin sovellettavaa lainsäädäntöä koskevia määräyksiä. Suomesta Intiaan lähetetyille työntekijöille ja heidän työnantajilleen sopimuksella olisi erityisesti merkitystä, sillä sopimuksen perusteella työeläkevakuuttaminen ja eläkemaksut määräytyisivät yksinomaan Suomen lainsäädännön mukaan ja kaksinkertaiset eläkevakuutusmaksut vältettäisiin. Sopimuksessa on myös määräyksiä hallinnollisesta yhteistyöstä sopimusvaltioiden sosiaaliturvalaitosten kesken.

2Nykytila

Suomi on tehnyt sosiaaliturvasopimuksen Euroopan ulkopuolisista maista muun muassa Australian (SopS 35—36/2009), Yhdysvaltain (SopS 85—86/1992) ja Kanadan (SopS 5—6/1988) kanssa. Neuvotteluja Suomi käy parhaillaan Kiinan ja Japanin kanssa.

Intia on viimeisten vuosien aikana solminut sosiaaliturvasopimuksen useiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Pohjoismaista Intialla on sopimus Tanskan kanssa. Norjan ja Ruotsin kanssa Intia on allekirjoittanut sopimuksen, mutta sopimukset eivät ole vielä voimassa.

Intian eläkejärjestelmä jakaantuu kahteen osaan: maksuperusteiseen säästörahastoon (Employees´ Provident Fund) ja etuusperusteiseen työntekijöiden eläkejärjestelmään (Employees pension scheme). Lisäksi työntekijät ovat vakuutettuja kuoleman varalta erillisessä perhe-eläkejärjestelmässä (Employees´ Deposit Linked Insurance Scheme). Näihin järjestelmiin kuuluminen on pakollista työntekijöille, jotka työskentelevät yli 20 hengen yrityksissä. Myös ulkomaalaisten työntekijöiden on pitänyt kuulua eläkejärjestelmään vuodesta 2008.

Työntekijän maksu säästörahastoon on 12 prosenttia kuukausipalkasta ja työnantajan 3,67 prosenttia kuukausipalkasta. Työnantaja maksaa lisäksi 1,1 prosenttia kuukausipalkasta hallinnollisiin kuluihin. Järjestelmässä on enimmäispalkka, josta vakuutusmaksut maksetaan, mutta on mahdollista maksaa myös vapaaehtoisia maksuja. Ulkomaalaisilta työntekijöiltä vakuutusmaksu peritään koko palkasta. Säästörahastoon työntekijän tilille maksetut vakuutusmaksut ja niille kertynyt korko maksetaan yleensä kertasummana, kun rahaston jäsenenä oleva työntekijä täyttää 58 vuotta. Jos työntekijä kuolee, rahastoon karttuneet varat maksetaan omaisille. Rahastoitu pääoma korkoineen voidaan maksaa myös silloin, jos työntekijä tulee täysin työkyvyttömäksi tai muuttaa pysyvästi ulkomaille.

Työntekijöiden eläkejärjestelmään työnantaja maksaa 8,33 prosenttia palkasta. Työntekijällä ei ole maksuja. Eläkkeen saamiseksi edellytetään, että työntekijä on kuulunut järjestelmään vähintään 10 vuotta. Eläke määräytyy työntekijän viimeisen 12 kuukauden keskimääräisen palkan ja palvelusvuosien mukaan. Eläkeikä on 58 vuotta. Osan vanhuuseläkkeestä voi saada kertasuorituksena. Eläkejärjestelmästä maksetaan myös työkyvyttömyyseläkettä sekä lesken ja lapseneläkettä. Leskelle ja lapselle maksetaan eläke kertakorvauksena erillisen perhe-eläkejärjestelmän (Employees´ Deposit Linked Insurance Scheme) perusteella. Työnantaja maksaa tämän järjestelmän osalta vakuutusmaksun, joka on 0,5 prosenttia työntekijän palkkasummasta.

Intian lainsäädännön mukaan eläkettä ei makseta ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta.

Intiassa toimii 120 suomalaista yritystä ja lisäksi 100 suomalaista yritystä käy kauppaa intialaisten yritysten kanssa. Vuoden 2011 lopussa Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan Intiassa oli 55 suomalaisen työnantajan lähettämää työntekijää. Intiassa asuu noin 140 Suomen kansalaista.

Suomessa asui 2012 Tilastokeskuksen mukaan 4 030 Intian kansalaista. Intia on Suomelle merkittävä työperäisen maahanmuuton lähtömaa. Suomessa toimii 24 intialaista yritystä.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

Sopimus parantaisi Suomen ja Intian välillä liikkuvien työntekijöiden eläketurvaa, koska kummassakin sopimusvaltiossa työntekijälle karttuneet eläkkeet maksettaisiin sopimusvaltiosta toiseen. Intiassa kertynyt eläke maksetaan Suomessa asuville henkilöille. Suomessa ansaittu työeläke maksetaan Intiaan muuttaneille tai palanneille henkilöille. Suomen työeläkelainsäädännön mukaan eläke maksetaan ulkomaille rajoituksetta jo nykyään, mutta sopimus helpottaa työeläkkeen hakemista.

Sopimuksella olisi vaikutusta Suomesta Intiaan lähetettyjen työntekijöiden eläkevakuuttamiseen. Sopimuksen mukaan Suomesta lähetetty työntekijä pysyisi työeläkelainsäädännön piirissä viisi vuotta ja maksut maksettaisiin Suomeen. Tällöin työntekijästä ei perittäisi Intian eläkejärjestelmän maksuja, mikä on tärkeää Intiassa toimiville suomalaisille yrityksille ja niiden palveluksessa oleville lähetetyille työntekijöille kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi.

Sopimuksen mukaan eläkkeitä voitaisiin myöntää ja maksaa sopimuksen voimaantulopäivästä lukien.

Intiaan maksettiin 2012 työeläkettä 15 henkilölle ja eläkkeiden yhteismäärä oli noin 55 000 euroa. Eläkkeensaajien lukumäärä ja eläkemeno riippuvat tulevaisuudessa työntekijöiden liikkuvuudesta. Sopimuksen toimeenpanosta aiheutuu Eläketurvakeskukselle jonkin verran lisätyötä. Eläketurvakeskus toimii yhteyselimenä ja myöntää hakemuksesta sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat todistukset Suomesta Intiaan lähetetyille työntekijöille ja yrittäjille sekä vastaa eläkehakemuksiin liittyvistä tehtävistä Suomen ja Intian välillä.

Sopimuksen määräykset ovat sukupuolineutraaleja ja ne koskevat samalla tavoin miehiä ja naisia. Mahdolliset erot naisille ja miehille maksettavien eläkkeiden tasossa eivät johtuisi sopimuksesta tai sen vaikutuksesta eläkejärjestelmään, vaan miesten keskimääräisesti paremmista palkoista ja pidemmistä työurista.

5Asian valmistelu

Sopimushanke on ollut esillä Suomen ja Intian välisessä kaupallis-taloudellisia suhteita käsittelevässä yhteiskomissiossa vuodesta 2007 ja Intia ehdotti Suomelle sosiaaliturvasopimuksen tekemistä kesällä 2009. Sopimusneuvottelut aloitettiin lokakuussa 2010 ja niitä jatkettiin kesällä 2011. Erillisessä neuvottelussa saman vuoden marraskuussa on sovittu sopimuksen toimeenpanossa käytettävistä lomakkeista. Sopimus allekirjoitettiin New Delhissä 12 päivänä kesäkuuta 2012.

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Eläketurvakeskuksen kanssa.

1Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Artiklassa määrätään, mitä sopimuksessa tarkoitetaan muun muassa lainsäädännöllä, toimivaltaisella laitoksella, vakuutuskaudella ja etuudella. Tällaiset määritelmät, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen piiriin kuuluvasta lainsäädännöstä. Intian osalta sopimusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee työntekijöiden vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Suomen osalta sopimusta sovelletaan työeläkejärjestelmän vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä koskevaan lainsäädäntöön. Sopimuksessa ei ole määräyksiä kansaneläkejärjestelmän mukaisista eläkkeistä.

Sopimusta sovelletaan myös lainsäädäntöön, jolla muutetaan, täydennetään tai korvataan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa lainsäädäntöä.

3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet Suomen tai Intian lainsäädännön piiriin sekä henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa heistä.

4 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Suomen lainsäädäntöä sovellettaessa sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti Suomen kansalaisten kanssa.

5 artikla. Artiklassa määrätään etuuksien maastaviennistä. Sopimuksen tarkoittamat etuudet maksetaan henkilöille, jotka asuvat tai oleskelevat toisen sopimusvaltion alueella. Myös kolmannessa maassa asuville toisen valtion kansalaisille etuudet maksetaan samoin ehdoin kuin omille kansalaisille.

6 artikla. Artiklan mukaan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisia etuuksien yhteensovittamissäännöksiä sovelletaan etuudensaajiin. Yhteensovitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos kyse on samanlaisten etuuksien maksamisesta samanaikaisesti. Säännöksen perusteella on mahdollista ottaa huomioon toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan myönnetyt etuudet sekä toisessa sopimusvaltiossa ansaitut tulot tutkittaessa henkilön oikeutta eläkkeeseen. Esimerkiksi Suomen työeläkelakien mukaisen osa-aikaeläkkeen saamisen edellytyksenä on, että henkilö ei saa omaan työhönsä perustuvaa eläkettä. Jos Suomen osa-aikaeläkettä saavalle henkilölle myönnetään Intian vanhuuseläke, hänellä ei ole enää oikeutta työeläkelakien mukaiseen osa-aikaeläkkeeseen.

7 artikla. Artiklassa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä, kun kyse on työntekijästä tai yrittäjästä. Heihin sovelletaan pääsäännön mukaan työskentelyvaltion lainsäädäntöä. Kansainvälistä kuljetustoimintaa harjoittavan yrityksen matkustavaan tai lentävään henkilöstöön kuuluvaan henkilöön sovelletaan sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa yrityksellä on rekisteröity toimipaikka. Sopimusvaltion lipun alla purjehtivalla laivalla työskentelevään henkilöön sovelletaan kyseisen lippuvaltion lainsäädäntöä.

8 artikla. Artiklassa määrätään lähetettyihin työntekijöihin sovellettavasta lainsäädännöstä ja kaksinkertaisen eläkevakuuttamisen välttämisestä. Määräyksen mukaan toisen sopimusvaltion alueelle lähetetty työntekijä jää lähtömaan lainsäädännön piiriin, jos hänet on lähetty työskentelemään työnantajansa lukuun tai työnantajaan sidoksissa olevaan yritykseen enintään 60 kuukauden ajaksi. Sama määräys koskee vastaavasti yrittäjiä, jotka tavallisesti harjoittavat toimintaa sopimusvaltion alueella ja jotka siirtyvät toisen sopimusvaltion alueelle harjoittamaan siellä samaa toimintaa. Jos työskentelyn tai yritystoiminnan on tarkoitus kestää pitempään kuin 60 kuukautta, toimivaltaiset viranomaiset tai tehtävään nimetyt laitokset voivat sopia keskenään ajanjakson pidentämisestä niin, että työntekijä tai yrittäjä pysyy edelleen lähtömaansa lainsäädännön alaisuudessa. Tämän artiklan ja 7 artiklan määräykset poikkeavat eläkevakuuttamista koskevista säännöksistä.

9 artikla. Artiklan mukaan virkamiehet ja vastaava henkilöstö kuuluvat sen sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen, jonka hallinnon palveluksessa he ovat. Lisäksi artiklassa määrätään, ettei sopimus vaikuta diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen eikä konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamiseen.

10 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään sopia 7—9 artiklojen määräyksistä poikkeamisesta tietyn henkilön tai henkilöryhmän osalta edellyttäen, että henkilöt kuuluvat jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen. Tämä määräys poikkeaa työeläkevakuuttamista koskevasta lainsäädännöstä.

11 artikla. Artiklassa on yleismääräys vakuutuskausien yhteenlaskemisesta. Lisäksi artiklassa määrätään, että sopimusvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin tai niitä sitovaan lainsäädäntöön sisältyvät kausien yhteenlaskemista koskevat säännökset otetaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavien kausien yhteenlaskemisessa.

12 artikla. Artiklassa määrätään Intian lainsäädännön mukaisista etuuksista. Artiklan mukaan Suomen lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet lasketaan tarvittaessa yhteen Intian lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien kanssa, jotta oikeus Intian eläkelainsäädännön mukaiseen etuuteen saavutettaisiin. Tällöin Intian eläkkeen määrä lasketaan pro rata -etuutena eli artiklan 3 kohdan sääntöjen mukaisesti. Jos oikeus etuuteen syntyy ilman kausien yhteenlaskemista, eläke lasketaan yksinomaan Intian lainsäädännön mukaan.

13 artikla. Artiklassa määrätään Suomen lainsäädännön mukaisista etuuksista. Suomen toimivaltainen laitos ottaa tarvittaessa huomioon Intian lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet. Intiassa täyttyneet vakuutuskaudet voidaan tarvittaessa ottaa huomioon esimerkiksi ratkaistaessa henkilön oikeutta osa-aikaeläkkeeseen. Artiklan mukaan etuuden määrä lasketaan yksinomaan Suomen lainsäädännön mukaan. Artiklan 3 kohdan mukaan etuuden määrää laskettaessa huomioon otetaan vain henkilön Suomen alueella saamat ansiotulot.

14 artikla. Määräyksen mukaan muutokset eläkkeiden määrässä sen vuoksi, että ne on sidottu indeksiin, eivät aiheuta eläkkeiden uudelleen laskemista.

15 artikla. Artiklassa osoitetaan sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille valtuus tehdä toimeenpanosopimus sopimuksen soveltamiseksi ja laitosten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämiseksi. Tämä määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

16 artikla. Määräys koskee tietojen vaihtoa. Toimivaltaiset viranomaiset sitoutuvat ilmoittamaan toisilleen kaikista sellaisista muutoksista lainsäädäntöönsä, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen.

17 artikla. Artikla koskee hallinnollisen avun antamista. Apu annetaan maksuttomasti, jollei toimeenpanosopimuksessa toisin määrätä.

18 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusvaltion lainsäädännön soveltamista varten toimitettavien todistusten ja muiden asiakirjojen vapautus veroista, leimaveroista tai rekisteröinti- tai kirjausmaksuista ulotetaan koskemaan todistuksia ja asiakirjoja, jotka on toimitettava toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseksi. Tällaisista veroista ja maksuista säädetään lailla, joten määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi artiklan mukaan asiakirjoja ja todistuksia ei tarvitse todistaa oikeaksi diplomaatti- tai konsuliviranomaisilla.

19 artikla. Artiklassa määrätään hakemusten, ilmoitusten ja muutoksenhakukirjelmien jättämisestä. Artiklan 4 kohdan mukaan asiakirjoja, jotka on toimitettu sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle sopimuksen soveltamista varten, ei saa evätä sillä perusteella, että se on kirjoitettu toisen sopimusvaltion virallisella kielellä. Määräys poikkeaa kielilain (423/2003) säännöksistä ja Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) kielisäännöksistä ja sen vuoksi kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi 4 kohdan määräys vaikuttaa esityksen käsittelyjärjestykseen.

20 artikla. Määräys koskee tietojen salassapitoa. Määräyksen mukaan toisesta sopimusvaltiosta välitettyjä tietoja saa käyttää yksinomaan sopimuksen soveltamiseen ja sen lainsäädännön soveltamiseen, jota sopimus koskee. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset soveltavat saamaansa tietoon kansallista yksityisyyden suojasta ja henkilökohtaisten tietojen salassapidosta annettua lainsäädäntöä.

21 artikla. Artiklassa määrätään liikamaksujen takaisinperinnästä. Takaisinperinnästä on säännöksiä etuuslaeissa ja määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

22 artikla. Artikla koskee etuuksien maksamista ja sen tarkoituksena on varmistaa etuuksien maksaminen toisessa sopimusvaltiossa oleville etuudensaajille myös mahdollisten valuuttasäännöstelyjen ja vastaavien toimenpiteiden aikana.

23 artikla. Määräys koskee erimielisyyksien ratkaisemista. Artiklan tarkoittamalla tavalla erimielisyyksiä ratkaistaessa voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisten määräysten katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

24—27 artikla. Sopimuksen siirtymäsäännökset ja tavanomaiset loppumääräykset sisältyvät näihin artikloihin.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain ensimmäinen pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen 1 kohdassa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimusvaltiot ovat diplomaattiteitse kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen tämän sopimuksen voimaantuloa varten vaadittavien perustuslaillisten ja lainsäädännöllisten menettelyjensä loppuunsaattamisesta. Esitykseen sisältyvä laki esitetään tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä New Delhissä 12 päivänä kesäkuuta 2012 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.