HE 263/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan parannettavaksi työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi. Tämä toteutettaisiin lisäämällä perhevapaita sääntelevään työsopimuslain 4 lukuun asiaa koskeva säännös. Järjestely perustuisi työnantajan ja työntekijän keskinäiseen sopimukseen. Poissaolon ajalta työnantajalla ei olisi palkanmaksuvelvollisuutta. Säännöksessä turvattaisiin työntekijälle eräin edellytyksin mahdollisuus palata työhön kesken sovitun poissaoloajan. Lisäksi työntekijällä olisi oikeus palata ensisijaisesti entiseen työhönsä poissaolon jälkeen.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.


PERUSTELUT

1 Nykytila ja ehdotetut muutokset

Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa sen, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään työnantajan ja työntekijän keskinäisin sopimuksin. Syynä työntekijän halulle tehdä tällainen sopimus voi olla esimerkiksi työntekijän tarve jäädä pois työstä väliaikaisesti omaisensa hoidon takia. Tämän lisäksi vuorotteluvapaa ja työaikojen joustava järjestely ovat tapoja yhteensovittaa yksityiselämää ja työntekoa.

Vuorotteluvapaasta säädetään vuorotteluvapaalaissa (1305/2002). Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa työntekijä työnantajansa kanssa tekemän vuorottelusopimuksen mukaisesti vapautuu määräajaksi palvelussuhteeseen kuuluvien tehtävien suorittamisesta ja jossa työnantaja sitoutuu vastaavaksi ajaksi palkkaamaan sijaiseksi työ- ja elinkeinotoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön. Työntekijän vuorotteluvapaan aikainen toimeentulo turvataan vuorottelukorvauksella.

Työntekijä voi siirtyä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön sopimalla asiasta työnantajan kanssa. Työaikalain (605/1996) 15 §:n mukaan työnantajan on pyrittävä mahdollistamaan työntekijälle mahdollisuus osa-aikatyöhön, jos työntekijä haluaa esimerkiksi sosiaalisista syistä lyhentää työaikaansa säännöllisestä työajasta. Osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseksi voidaan vapaaehtoisesti kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön siirtyvälle myöntää työllistämistukea korvaukseksi ansioiden vähentymisestä (osa-aikalisä). Osa-aikalisän maksaminen edellyttää, että työnantaja palkkaa vastaavaksi ajaksi töihin työ- ja elinkeinotoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön. Osa-aikalisää koskevat säännökset ovat julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002), julkisen työvoimapalvelun toimeenpanosta annetussa asetuksessa (1347/2002) ja julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista annetussa asetuksessa (1346/2002).

Vuorotteluvapaaseen ja osa-aikatyön tueksi maksettavaan osa-aikalisään liittyy ehtoja, jotka rajoittavat niiden käyttömahdollisuuksia omaishoitoon. Keskeisin näistä koskee sijaiselle asetettavia vaatimuksia. Vuorotteluvapaalle jäämisen, vuorottelukorvauksen ja osa-aikalisän maksamisen edellytyksenä nimittäin on, että työnantaja ottaa palvelukseensa vastaavaksi ajaksi työttömänä työnhakijana olevan henkilön. Tällainen vaatimus työttömän työnhakijan palkkaamisesta saattaa käytännössä vaikeuttaa vuorotteluvapaalle jäämistä ja osa-aikatyöhön siirtymistä osa-aikalisän turvin osassa maata ja tietyissä ammateissa yleisemminkin.

Työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 7 §:ssä säädetään työstä poissaolosta pakottavasta perhesyystä. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen työstä poissaoloon, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perheettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Säännöksen soveltamisedellytykset ovat tiukat. Sen soveltaminen rajoittuu ennakoimattomiin ja yllättäviin tilanteisiin.

Säännöksen nojalla on mahdollista olla pois töistä vain tilapäisesti. Poissaolopäivien määrää ei ole rajattu, mutta kyseeseen voi tulla vain lyhyehkö, väliaikainen poissaolo. Tämän säännöksen nojalla ei esimerkiksi ole mahdollista jäädä hoitamaan iäkkäitä vanhempiaan useiden viikkojen ajaksi.

Voimassa olevan lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet työntekijälle jäädä pois työstä määräajaksi hoitamaan perheenjäsentään ovat riittämättömät. Tästä syystä hallitus pitää tarpeellisena, että työsopimuslain 4 lukuun lisättäisiin uusi 7 a §, jossa säädettäisiin työstä poissaolosta perheenjäsenen hoitamiseksi. Säännös merkitsisi uuden perhevapaan luomista sellaisia tilanteita varten, joissa työntekijän perheenjäsen tarvitsee apua jokapäiväisissä toiminnoissa.

Aloite poissaoloon tulisi työntekijältä. Työntekijän esitys työstä poissaolosta perheenjäsenen hoitamiseksi loisi työnantajalle velvollisuuden selvittää, minkälaisin järjestelyin työntekijän vapaa voisi toteutua. Säännöksen mukaan työnantajan olisi pyrittävä järjestämään työt työpaikalla siten, että työntekijällä olisi mahdollisuus jäädä määräajaksi pois työstä hoitamaan erityisen hoidon ja huollon tarpeessa olevaa perheenjäsentään. Työnantajan velvoitteen sisältö vastaisi työaikalain 15 §:n 1 ja 3 momentissa säädettyä työnantajan velvollisuutta pyrkiä mahdollistamaan työntekijän siirtyminen osa-aikatyöhön sosiaalisista tai terveydellisistä syistä taikka työntekijän halutessa jäädä osa-aikaeläkkeelle.

Ehdotetussa säännöksessä käytetty sanamuoto ”on pyrittävä” pitää sisällään ajatuksen siitä, että työnantajan on aktiivisesti toimittava siten, että työntekijän määräaikainen poissaolo työstä olisi mahdollinen. Koska nykyisinkin työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon ja palkanmaksun väliaikaisesta keskeyttämisestä, merkitsisi ehdotettu säännös pidemmälle menevää velvollisuutta työnantajalle. Täyttääkseen tämän velvollisuuden työnantajan olisi selvitettävä erilaiset vaihtoehdot töiden järjestämiseksi ja tarvittaessa selvitettävä työntekijälle, miksi työntekijän poissaolo ei ole järjestettävissä.

Säännöksessä tarkoitettu poissaolo olisi mahdollista vain perheenjäsenen hoitamiseksi. Perheenjäsenillä tarkoitettaisiin samassa taloudessa perheenomaisissa oloissa asuvien ihmisten lisäksi esimerkiksi takenevassa ja etenevässä polvessa olevia työntekijän tai tämän puolison, avopuolison taikka työntekijän kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön lähisukulaisia. Hoidettavien piiri määräytyisi samoin kuin työsopimuslain 4 luvun 7 §:ssä, jossa säädetään poissaolosta pakottavasta perhesyystä.

Työstä poissaolo perustuisi työntekijän ja työnantajan keskinäiseen sopimukseen. Säännöksessä ei asetettaisi sopimiselle erityisiä edellytyksiä tai säädettäisi sopimuksen tekemistä koskevista menettelytavoista. Työnantaja ja työntekijä sopisivat myös poissaolon kestosta. Lähtökohtaisesti työnantaja ja työntekijä ovat sidottuja sopimukseen koko sopimuskauden.

Sopimuksen muuttaminen edellyttäisi kummankin osapuolen hyväksyntää. Pääsääntöisesti työnantaja ja työntekijä sopisivat myös ennenaikaisesta työhön paluusta. Eräissä tilanteissa työntekijällä olisi kuitenkin oikeus palata ennenaikaisesti työhön, vaikka paluusta ei ole työnantajan kanssa päästy sopimukseen. Paluu edellyttäisi tällöin perusteltua syytä ja vähintään kuukauden ilmoitusaikaa. Perusteltua syytä arvioitaisiin samoin perustein kuin muidenkin perhevapaiden keskeyttämistilanteissa. Käytännössä perusteltuna syynä tulisivat kysymykseen lähinnä hoidettavan terveydentilassa tapahtuneet muutokset, joiden jälkeen edellytyksiä perheenjäsenen hoitamiselle kotona ei enää ole. Ennenaikainen työhön paluu olisi mahdollista myös silloin, kun hoitajan omissa edellytyksissä selviytyä hoitotehtävistä tapahtuu oleellisia muutoksia. Muutoksia hoitajan taloudellisessa tilanteessa ei kuitenkaan pidettäisi säännöksessä tarkoitettuna perusteltuna syynä eivätkä ne siis oikeuttaisi palaamaan ennenaikaisesti työhön ilman työnantajan suostumusta.

Koska työntekijän poissaolo perheenjäsenen hoitamiseksi perustuu osapuolten väliseen sopimukseen, työntekijällä ei olisi automaattista velvollisuutta toimittaa työnantajalle lääketieteellistä tai sosiaaliviranomaisen antamaa selvitystä hoidon tarpeesta. Joissakin tapauksissa työnantajalla voisi kuitenkin oikeus tarve saada tällainen selvitys. Selvityksellä voisi olla erityistä merkitystä silloin kun työntekijä hoitoedellytysten muuttumisen vuoksi haluaa palata ennen määräajan päättymistä takaisin työhön.

Perhevapaisiin liittyvästä työhönpaluuoikeudesta säädetään työsopimuslain 4 luvun 9 §:ssä. Koska ehdotettu säännös olisi yksi työsopimuslain 4 luvussa säädetyistä perhevapaista, työntekijällä olisi 7 a §:ssä tarkoitetun poissaolon päätyttyä oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei olisi mahdollista, työntekijälle olisi tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Työnantaja ja työntekijä voivat ilman erityistä säännöstäkin sopia siitä, että työntekijä jää määräajaksi pois työstä hoitamaan hoidon tarpeessa olevaa muutakin henkilöä kuin ehdotetussa 4 luvun 7 a §:ssä tarkoitettua perheenjäsentä. Tällaiseen sopimukseen ei kuitenkaan liity lakiin perustuvaa oikeutta palata aikaisempaan työhön. Näissä tapauksissa työntekijän oikeudesta palata aikaisempaan työhönsä pitäisi työnantajan ja työntekijän kesken nimenomaisesti sopia.

Perhevapaalla oleva työntekijä nauttii erityistä irtisanomissuojaa. Siitä säädetään työsopimuslain 7 luvun 9 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta sillä perusteella, että työntekijä käyttää oikeuttaan työsopimuslain 4 luvussa säädettyyn perhevapaaseen. Pykälän 1 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi, joten kielto irtisanoa työntekijän työsopimus sillä perusteella, että työntekijä on perhevapaalla, koskee myös ehdotetun 4 luvun 7 a §:n mukaista tilannetta.

Pykälän 2 momentin mukaan jos työnantaja irtisanoo perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuneen työntekijän perhevapaan käyttämisestä, ellei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta. Ottaen huomioon, että työstä poissaolo perheenjäsenen hoitamiseksi perustuu työnantajan ja työntekijän keskinäiseen sopimukseen, ei ole perusteltua ulottaa työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 2 momenttiin sisältyvää irtisanomisperustetta koskevaa olettamaa koskemaan ehdotettua 4 luvun 7 a §:n mukaista poissaoloa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että poissaolo perheenjäsenen hoitamiseksi jäisi sen ulkopuolelle.

Työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla olevan työntekijän työsopimuksen taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla vain, jos työnantajan toiminta päättyy kokonaan. Säännöksen sanamuodon mukaisesti sitä ei sovellettaisi työntekijään, joka on jäänyt väliaikaisesti pois työstä 4 luvun 7 a §:ssä tarkoitetuin tavoin.

2 Esityksen vaikutukset

Läheistensä hoitoon eriasteisesti osallistuvien omaisten määrästä ei ole olemassa täsmällisiä tilastotietoja. Omaishoitajien määrää on arvioitu Stakesin Hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksessa. Vuonna 2006 kerätyn aineiston perusteella voidaan arvioida, että läheisensä pääasiallisia auttajia on noin 280 000. Heistä kokoaikatyössä on noin 120 000 henkilöä. Suurin yksittäinen autettavien ryhmä on omat vanhemmat. Annetun avun laatu vaihtelee kodin ulkopuolisten asioiden hoidosta aina sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on neljän vuoden välein teettänyt selvityksiä omaishoidon tuesta sosiaalipalveluna ja sen vaihteluista. Viimeisin selvitys on julkaistu vuonna 2007. Selvityksen mukaan Suomessa oli tuolloin hieman yli 30 000 omaishoitajaa, jotka saavat omaishoidon tukea. Kolme neljäsosaa hoitajista oli naisia. Puolet omaishoitajista oli hoidettavien puolisoita, viidennes hoidettavien vanhempia ja niin ikään viidennes hoidettavien lapsia. Yli puolet omaishoitajista oli työikäisiä. Omaishoitajista noin viidennes oli kokopäivätoimisesti työssä. Omaishoidon tuella hoidettavien hoitoisuus oli varsin suurta. Lähes puolet hoidettavista tarvitsi hoitoa ja huolenpitoa jatkuvasti ja melko paljon ja joka kolmas ympärivuorokautisesti.

Ehdotettu työsopimuslain 4 luvun 7 a § laajentaisi työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä pois työstä määräajaksi. Tästä voisi olla seurauksena työurien kokonaiskeston lyheneminen. Toisaalta ehdotettu muutos voi edistää työssä jaksamista, sillä vapaan avulla voidaan merkittävästi helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Työsopimuslaissa ei nykyisellään turvata perheenjäsentään hoitavalle oikeutta saada palkatonta vapaata työsuhteestaan hoidon ajaksi. Tämä voi johtaa siihen, että työntekijä joutuu eroamaan työstään voidakseen hoitaa perheenjäsentään. Erityisesti ikääntyvien työntekijöiden kohdalla tämä saattaa merkitä pysyvää siirtymistä pois työelämästä. Tutkimusten mukaan ikääntyvien työntekijöiden uudelleen työllistyminen on erittäin vaikeaa. Ehdotukseen liittyvä oikeus palata poissaolon päätyttyä takaisin työhön merkitsee parannusta työntekijän asemaan turvaamalla työmarkkinoilla pysymistä ja työuran jatkumista hoidon jälkeen.

Perhevapaiden käyttö jakaantuu sukupuolten kesken epätasaisesti. Jo tällä hetkellä naiset jäävät perhevapaille huomattavasti miehiä useammin. Myös ehdotetun uuden vapaan käyttäjäkunnasta merkittävä osa tullee olemaan naisia. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen vaikuttaa osaltaan määräaikaisten työsuhteiden yleisyyteen aloilla, joilla työntekijöillä on runsaasti perhevapaita. Ehdotettu uusi perhevapaa merkinnee lisää sijaistarpeita ja määräaikaisia työsuhteita.

Ehdotetusta työntekijän perheenjäsenen hoitamiseksi tarkoitetusta palkattomasta poissaolosta ei aiheutuisi työnantajalle välittömiä kustannuksia. Sen sijaan välillisiä kustannuksia aiheutuisi muun muassa sijaisten rekrytoinnista ja perehdyttämisestä.

Toisaalta vapaalle jäävän työntekijän työpanos voidaan joissakin tapauksissa korvata töitä uudelleen järjestelemällä ja jakamalla poissaolevan tehtävät muille työntekijöille. Töiden uudelleenjärjestely ja työtehtävien jakaminen voi olla vaikeampaa erityisesti pienemmissä yrityksissä. Uudelleenjärjestelyillä voi olla seurauksia muiden työntekijöiden työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin.

Erityisesti pienissä yrityksissä työntekijän määräaikaiset poissaolot voivat aiheuttaa työnjärjestelyille ja sijaisten palkkaamiselle suurempia ongelmia kuin isoissa organisaatioissa. Tämä tulisi ottaa huomioon myös arvioitaessa työnantajan velvoitetta pyrkiä tekemään työjärjestelyjä työntekijän poissaolon mahdollistamiseksi.

3 Asian valmistelu

Yli 120 kansanedustajaa on allekirjoittanut kansanedustaja Arto Satosen (kok.) lakialoitteen (123/2007 vp), jossa ehdotetaan työsopimuslain muuttamista siten, että omaishoidon tuella omaishoitajana toimiva henkilö olisi oikeutettu enintään kolmen vuoden palkattomaan vapaaseen työsuhteestaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 23.1.2008 kolmikantaisen työryhmän selvittämään omaisten hoitamiseen ja toisaalta hoitajien työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon muun muassa työmarkkinoiden lähitulevaisuuden haasteet.

Työnsä aikana työryhmä keskusteli useista erilaisista vaihtoehdoista järjestää työntekijälle mahdollisuus jäädä pois työstä määräajaksi omaisen tai läheisen hoitamista varten. Työryhmä ei työnsä aikana päässyt yksimielisyyteen tavasta, jolla omaishoitajan mahdollisuus jäädä pois työstä pitäisi järjestää. Työryhmän työtä päätettiin jatkaa osana laajempaa kysymystä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista joustoturvatyön yhteydessä.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunta hyväksyi 14.10.2010 lakialoitetta koskevan kannanoton. Sen mukaan valiokunta pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee esityksen, jolla saadaan alulle omaishoitajien asemaa turvaavat muutokset työsopimuslakiin. Valiokunta katsoi, että kompromissin löytymiseksi on mahdollista joustaa lakialoitteessa ehdotetusta subjektiivisesta oikeudesta esimerkiksi niin, että työnantajalle säädetään velvoite pyrkiä järjestämään työt niin, että vapaa voidaan myöntää. Kannanotossaan valiokunta piti olennaisena sitä, että järjestelmä turvaa työntekijälle vapaan jälkeen oikeuden palata takaisin aikaisempaan työhönsä.

Esitystä on käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantaisessa työryhmässä, jossa olivat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi palkansaajia edustavat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry. ja Akava ry. sekä työnantajapuolta edustavat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät ry, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Valtion työmarkkinalaitos.

Esitys ei ole yksimielinen. Työnantajajärjestöt suhtautuvat uuden vapaamuodon perustamiseen kielteisesti, koska uudet vapaamuodot ovat niiden näkemyksen mukaan ristiriidassa työurien pidentämistavoitteen kanssa ja niistä aiheutuu lisäksi merkittäviä lisäkustannuksia yrityksille. Palkansaajapuolen mielestä ehdotus ei riittävällä tavalla turvaa työntekijän oikeutta jäädä pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi. Lisäksi palkansaajapuoli pitää puutteena sitä, että työntekijän toimeentuloa koskeviin kysymyksiin ei esityksessä oteta kantaa. Toimihenkilöjärjestö STTK pitää ongelmallisena myös ehdotuksen mahdollisia vaikutuksia naisten työmarkkina-asemaan.

4 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki työsopimuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 9 §:n 2 momentti ja

lisätään 4 lukuun uusi 7 a § seuraavasti:

4 luku

Perhevapaat

7 a §
Poissaolo perheenjäsenen hoitamiseksi

Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.

Työhön paluusta kesken sovitun vapaan on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Jos siitä ei voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen työhön paluuta.

Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä selvitys poissaolon ja sen keskeyttämisen perusteesta.

7 luku

Työsopimuksen irtisanomisperusteet

9 §
Raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanominen

Jos työnantaja irtisanoo raskaana olevan tai muuta kuin 4 luvun 7 a §:ssä säädettyä perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuneen työntekijän raskaudesta tai perhevapaan käyttämisestä, jollei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Työministeri
Anni Sinnemäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.