HE 229/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjoismaiden Investointipankin välisen isäntämaasopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjoismaiden Investointipankin välillä tehdyn isäntämaasopimuksen. Vuonna 1999 tehdyn isäntämaasopimuksen voimassaolo päättyy, kun uusi sopimus tulee voimaan. Sisällöllisesti sopimusta uudistettaisiin vain osittain. Sopimukseen esitetään tehtäväksi Baltian maiden jäsenyydestä ja pankin oikeudellista asemaa koskevan tulkinnan muuttumisesta aiheutuvat tarpeelliset muutokset ja tarkennukset. Lisäksi esitetään muutoksia, jotka ovat tarpeen lainsäädännön muutosten vuoksi sekä voimassa olevan sopimuksen täsmentämiseksi. Näitä ovat muun muassa pankin isäntämaakorvauksen takaisin maksamista jäsenmaille koskevat määräykset sekä sopimuksen riitojenratkaisumenettely, samoin kuin määräykset, jotka täsmentävät pankin toimitiloja sekä pankin henkilöstön ja heidän perheenjäsentensä maahanmuuttoa ja maahantuloa. Keskeiset ehdotukset koskevat pankin henkilökunnan sosiaaliturvaa, jonka osalta tavoitteena on säilyttää vallitseva käytäntö.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2010. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus on tarkoitettu tulemaan voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona Suomen hallitus on ilmoittanut pankille, että isäntämaasopimus on hyväksytty. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 JOHDANTO 3
2 NYKYTILA 3
2.1 Toimitilat 3
2.2 Henkilökunnan eläketurva 3
2.3 Henkilökunnan sosiaaliturva 4
2.4 Pankin henkilökunnan lasten koulutus 5
2.5 Pankin verotus 5
2.6 Henkilökunnan verotus ja henkilökunnan palkasta perittävien verojen saajat 5
2.7 Isäntämaakorvaus 6
2.8 Riitojenratkaisumenettely 6
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET 6
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 7
5 ASIAN VALMISTELU 7
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 8
1 SOPIMUKSEN SISÄLTÖ JA SEN SUHDE SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN 8
2 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 12
3 VOIMAANTULO 12
4 EDUSKUNNAN SUOSTUMUKSEN TARPEELLISUUS JA KÄSITTELYJÄRJESTYS
LAKIEHDOTUS 15
Pohjoismaiden Investointipankin kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 15
SOPIMUSTEKSTI 16

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Pohjoismaiden Investointipankki perustettiin vuonna 1975 yhteispohjoismaisella valtiosopimuksella (SopS 27 ja 28/1976). Pankin tehtävänä on myöntää rahoitusta käyvin pankkiehdoin ja yhteiskuntataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen investointiprojektien toteuttamiseksi, jotka ovat jäsenmaiden ja rahoitusta vastaanottavien ulkopuolisten maiden etujen mukaisia.

Pankilla on ollut täysi oikeustoimikelpoisuus perustamisestaan lähtien. Vuonna 1998 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä Pohjoismaiden Investointipankista tehdyllä sopimuksella (SopS 81 ja 82/1999) selvennettiin ja vahvistettiin pankin oikeudellista asemaa kansainvälisenä rahoituslaitoksena ja vahvistettiin pankille sama kansainvälisen oikeushenkilön asema ja oikeustoimikelpoisuus kuin mitä vastaavaa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä on. Lisäksi tässä sopimuksessa pankille sekä henkilökunnalle myönnettiin tietyt erivapaudet ja oikeudet. Vuoden 1998 sopimus tuli voimaan vuonna 21.7.1999 ja sillä kumottiin aiempi vuonna 1975 tehty sopimus.

Tanskan, Viron, Suomen, Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan ja Ruotsin välillä tehtiin vuonna 2004 uudistettu Pohjoismaiden Investointipankkia koskeva sopimus (SopS 174–175/2004), jäljempänä perussopimus, jolla kumottiin aiempi sopimus. Sopimukseen tehtiin sisällöllisesti ainoastaan Baltian maiden liittymisestä aiheutuvat välttämättömät muutokset. Sopimus tuli voimaan 1.1.2005.

Pankin toimintaa harjoitetaan siten kuin pankin säännöissä määrätään. Säännöt sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä muun muassa pankin pääomarakenteesta, toiminnasta ja hallinnosta.

Pohjoismaiden Investointipankki sijaitsee Suomessa ja sen päätoimipaikka on Helsingissä. Pankin ja Suomen hallituksen välillä on vuonna 23 päivänä lokakuuta 1998 tehty niin sanottu isäntämaasopimus (Suomen hallituksen ja Pohjoismaiden Investointipankin välinen isäntämaasopimus SopS 83/1999), joka tarkemmin määrää mitä menettelyä perussopimuksen eräiden määräysten käytännön toteuttamisessa noudatetaan. Tämä sopimus on saatettu voimaan Tasavallan Presidentin asetuksella (799/1999). Isäntämaasopimus täydentää perussopimusta. Isäntämaasopimus sisältää määräyksiä muun muassa pankin toimitiloista, pankin verotuksesta vapauttamista koskevasta menettelystä sekä henkilökunnan eläke- ja sosiaaliturvasta.

2 Nykytila
2.1 Toimitilat

Perussopimuksen 7 artiklan mukaan pankin toimitilat ovat loukkaamattomat. Voimassa olevassa isäntämaasopimuksessa on määräyksiä muun muassa siitä, missä olosuhteissa ja millä ehdoilla suomalaiset viranomaiset voivat tulla pankin toimitiloihin tehtäviään suorittaakseen. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa erilaiset hätätilanteet.

2.2 Henkilökunnan eläketurva

Nykyisen isäntämaasopimuksen mukaan pankki vastaa henkilökunnan eläketurvasta ja voi perustaa oman eläkejärjestelmän henkilökuntaansa varten tai järjestää sen jollakin muulla tavalla. Henkilökunta voidaan ottaa myös Suomen valtion eläkejärjestelmään. Jos pankki niin haluaa, henkilökunta voidaan vakuuttaa Suomen yksityisen alan työeläkejärjestelmän mukaisesti.

Alun perin Suomen valtio on vastannut pankin henkilökunnan eläkkeistä Suomessa sijaitsevien pohjoismaisten instituuttien palveluksessa olevien oikeudesta eläkkeeseen annetun lain (496/1976) perusteella. Vuodesta 1998 lähtien pankki on maksanut eläkemaksuja (Valtioneuvoston päätös valtion eläkejärjestelmän piiriin kuuluvien työnantajien eläkemaksusta 1187/1993). Nykyisellä isäntämaasopimuksella järjestelmää muutettiin niin, että pankki voi joko perustaa oman eläkejärjestelmän henkilökuntaansa varten tai järjestää sen muulla tavalla, esimerkiksi Suomen yksityisen alan työeläkejärjestelmän mukaisesti. Pankin valinta oli tuolloin pysyä valtion eläkejärjestelmässä.

2.3 Henkilökunnan sosiaaliturva

Nykyisen isäntämaasopimuksen mukaan henkilökunnan sosiaaliturvasta määrätään pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa (SopS 135–136/2004). Tämä määräys on kuitenkin jäänyt merkityksettömäksi, koska vuonna 1992 ja 2003 tehdyt sosiaaliturvasopimukset ovat luonteeltaan Euroopan unionin sosiaaliturvalainsäädäntöä täydentäviä sopimuksia eikä niissä myöskään ole erityismääräyksiä kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevien sosiaaliturvasta.

Pohjoismaiden Investointipankkia on pidetty alun perin sosiaaliturvaa järjestettäessä pohjoismaisena instituuttina ja myöhemmin rinnasteisena suomalaiseen työnantajaan, jolla on toimipaikka Suomessa. Pankin henkilökunnan on katsottu kuuluvan Suomen sosiaaliturvan piiriin. Suomessa asuva pankin palveluksessa työskentelevä henkilökunta kuuluu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan maassa asumisen perusteella. Toisista Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenmaista muuttaneisiin henkilöihin on sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 perusteella. Nämä asetukset eivät koske kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevia henkilöitä. Näin ollen unionin sosiaaliturvalainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, minkä jäsenvaltion lainsäädäntöä sovellettaisiin kansainvälisten järjestöjen palveluksessa työskenteleviin työntekijöihin. Tavanomaisesti kansainvälisen järjestön ja sen sijaintivaltion välisiä suhteita isäntämaasopimuksella järjestettäessä myös sosiaaliturvasta sisällytetään määräyksiä asianomaiseen sopimukseen.

Sen sijaan työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68 koskee myös kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevia työntekijöitä. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttää, että vapaata liikkuvuutta käyttävät työntekijät saavat muun muassa samat sosiaaliset edut kuin kotimaiset työntekijät.

Pankin palveluksessa oleva ulkomainen henkilöstö on kuulunut asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993) tarkoitetun sosiaaliturvan piiriin. Asumiseen perustuvalla sosiaaliturvalla tarkoitetaan sitä lainsäädäntöä, jonka perusteella myönnetään muun muassa seuraavia etuuksia: kansaneläke, lapsilisä, äitiysavustus, asumistuki, vammaisetuudet ja elatustuki.

Tilanne on muuttunut Pohjoismaiden Investointipankin oikeudellista asemaa koskevan tulkinnan muutoksen vuoksi, kun pankin tulkittiin olevan kansainvälinen järjestö. Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaan siinä tarkoitettua lainsäädäntöä ei sovelleta vieraan valtion kansalaiseen, jos hän Suomessa palvelee Yhdistyneissä Kansakunnissa tai sen yhteydessä toimivassa erityisjärjestössä tai muussa valtioiden välisessä järjestössä. Tämän asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle on suljettu myös samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet. Perheenjäsen voi kuitenkin kuulua Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin oman työskentelynsä perusteella.

Sairausvakuutuslain (1224/2004) 1 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan sairausvakuutettu ei ole ulkomaan kansalainen, joka Suomessa palvelee valtioiden välisessä järjestössä. Siten pankin palveluksessa olevalla muulla kuin Suomen kansalaisella ei olisi enää oikeutta sairaanhoitokorvauksiin, sairauspäivärahaan, äitiys-, isyys- eikä vanhempainrahaan.

Työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 8 §:n 5 momentin mukaan lakia ei sovelleta ulkomaan kansalaiseen, joka Suomessa palvelee valtioiden välisessä järjestössä. Näin ollen pankin ulkomaalainen henkilökunta ei kuuluisi enää Suomen työttömyysturvan piirin.

Tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) ei ole ulkomaalaisia tai kansainvälisessä järjestössä palvelevia koskevia säännöksiä, joilla henkilöt suljettaisiin tapaturmavakuutuksen ulkopuolelle.

Etuuksiin liittyy työntekijöiden ja työnantajan maksuja, joista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä. Periaatteellisena lähtökohtana on etuuksien ja maksuvelvoitteiden vastaavuus. Pohjoismaiden Investointipankki on perustamisestaan lähtien suorittanut työnantajan sosiaaliturva- ja sosiaalivakuutusmaksut Suomen valtiolle koko henkilökuntansa osalta.

Niillä, joilla on kotikunta, on oikeus myös kunnan järjestämiin sosiaali-, terveys- ja päivähoitopalveluihin. Pankin oikeudellisen aseman tulkintaa koskeva muutos merkitsee sitä, että pankin ulkomainen henkilökunta on rinnastettu kotikuntalain 4 §:n 3 momentin mukaan vieraan valtion diplomaattisen edustuston henkilökuntaan, eikä heillä näin ollen ole enää kotikuntaa Suomessa. Tämän vuoksi he eivät myöskään kuuluisi kunnan järjestämien sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin.

2.4 Pankin henkilökunnan lasten koulutus

Kunta on perusopetuslain (628/1998) 4 §:n perusteella velvollinen järjestämään alueellaan asuville lapsille perusopetusta kansalaisuudesta riippumatta.

Lukoihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin haluavat oppilaat pyrkivät haluamiinsa kouluihin ja voivat tulla valituiksi hakukriteereiden mukaisesti. Muiden maiden kansalaiset ovat hakijoina samalla viivalla suomalaisten hakijoiden kanssa. Opiskelijaksi ottamisen perusteista sekä mahdollisesti järjestettävistä pääsy- tai soveltuvuuskokeista päättää koulutuksen järjestäjä. Lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) mukaan hakijoihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.

2.5 Pankin verotus

Perussopimuksen mukaan pankki, sen tulot, varat ja omaisuus on vapautettu kaikesta verotuksesta siten kuin sopimuksen 9 artiklassa tarkemmin määrätään. Pankki on näin ollen vapautettu esimerkiksi kiinteistöjen ja arvopaperien hankkimiseen ja luovuttamiseen kohdistuvasta verotuksesta, kun kyse on pankin virallisesta toiminnasta. Tämän lisäksi sekä pankin ottolainaus ja antolainaus että ottolainaus pankilta ja pankin pääoman korottaminen on vapautettu kaikista veroista ja veronluontoisista maksuista.

Perussopimuksessa säädetään, että kun pankki tai rahastot, jotka ovat välittömässä yhteydessä pankin toimintaan ja pankin välittömän hallinnon alaisia, tekevät arvoltaan merkittäviä ja pankin viralliselle toiminnalle tarpeellisia hankintoja tai käyttävät palveluja ja kun sellaisten hankintojen tai palvelujen hintaan sisältyy veroja tai tulleja, verot tai tullit määränneen sopimusvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin myöntääkseen vapautuksen näistä maksuista tai huolehtiakseen, että ne maksetaan takaisin, jos ne on mahdollista vahvistaa. Kansainvälisen käytännön mukaisesti pankkia ei ole vapautettu veroista ja maksuista, jotka ovat ainoastaan maksuja yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Erioikeudet ja vapaudet, myös verojen ja maksujen osalta, eivät velvoita pelkästään isäntämaata, vaan ne koskevat yhtä lailla myös muita sopimusvaltioita.

Isäntämaasopimuksessa on tarkemmat määräykset siitä menettelystä, jota tulli- ja verovapauksiin sovelletaan. Vapautus veroista ja tulleista myönnetään joko hakemuksetta siten, että veroa tai tullia ei kanneta tai hakemuksesta siten, että vero maksetaan pankille takaisin. Palautukset koskevat erityisesti arvonlisäveroa.

2.6 Henkilökunnan verotus ja henkilökunnan palkasta perittävien verojen saajat

Pohjoismaiden Investointipankin henkilökunnan verotuksessa noudatetaan Suomessa voimassa olevaa verolainsäädäntöä. Pankin maksaman palkan osalta sovellettavaksi tulevat erityisesti tuloverolaki (1992/1535) ja laki Pohjoismaiden Investointipankin ja Pohjoismaiden projektivientirahaston palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta (1976/562). Lisäksi Suomen tekemät kansainväliset sopimukset kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi voivat rajoittaa Suomen sisäisen lainsäädännön soveltamista ja toisaalta velvoittavat asuinvaltion poistamaan kaksinkertaisen verotuksen.

Pohjoismaiden Investointipankin palveluksessa olevia Suomessa asuvia yleisesti verovelvollisia henkilöitä verotetaan lähtökohtaisesti tuloverolain säännöksiä soveltaen ja he maksavat kunnallis- ja kirkollisveroa sekä valtionveroa progressiivisen tuloveroasteikon mukaan. Tuloverolain mukaisesti verotettavan pankin henkilökunnan osalta verotulojen saajia ovat valtio, kunnat, seurakunnat ja kansaneläkelaitos.

Erityislain eli Pohjoismaiden Investointipankin ja Pohjoismaiden projektivientirahaston palveluksessa olevien henkilöjen verottamisesta annetun lain (562/76) mukaisesti sellainen henkilö, joka tehdessään Pohjoismaiden Investointipankin kanssa vakinaista palvelusta pankissa koskevan sopimuksen ei ole asunut Suomessa tuloverolaissa tarkoitetulla tavalla, voi valita, että hänen pankilta saamasta palkkatulostaan pidätetään 40 prosentin lopullinen palkkavero tulosta normaalisti perittävien verojen ja maksujen sijaan. Lakia sovelletaan sen 12 §:n mukaan vakinaisessa palveluksessa olevan henkilön lisäksi tällaisen henkilön sijaiseen. Erityislain nojalla perittävä vero menee kokonaan valtiolle. Erityislain soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä on joitakin kymmeniä ja he asuvat pääkaupunkiseudun kunnissa.

Isäntämaasopimuksen uudistaminen ei aiheuta muutoksia näihin säännöksiin. Koska pankin henkilökunnan verotuksesta on jo säädetty lailla, näitä säännöksiä ei ole ollut tarpeen toistaa isäntämaasopimuksessa eikä niitä ole myöskään tarpeen ottaa nyt uudistettavaan isäntämaasopimukseen.

2.7 Isäntämaakorvaus

Periaatteena on ollut, että isäntämaan ei suhteessa muihin sopimusvaltioihin tule saada taloudellista etua siitä, että pankin työntekijät maksavat pankista saamistaan tuloista veroa isäntämaavaltiolle. Tämän vuoksi Pohjoismaiden valtiovarainministerit päättivät vuonna 1997, että isäntämaan tulee palauttaa pankille se taloudellinen hyöty, jonka isäntämaa saa pankin henkilökunnan palkkatuloistaan maksamien verojen muodossa. Suomi palauttaa pankille isäntämaakorvauksena pankin henkilökunnan palkasta pidätyt ennakot ja perityt lopulliset palkkaverot. Pankille palautettavan korvauksen tulee näkyä omana kirjattuna eränä pankin kirjanpidossa ja sen tulee osaltaan vaikuttaa siihen ylijäämään, jonka pankki neuvostonsa päätöksellä voi jakaa osinkoina sopimusvaltioille.

Pankille maksettava isäntämaakorvaus on merkitty valtion talousarvioon. Momentille varattava määrä vastaa pankin pidättämiä ennakoita ja perimiä lopullisia palkkaveroja. Isäntämaakorvauksesta aiheutuvat kustannukset kantaa yksinomaan yksi veronsaaja eli valtio. Muiden veronsaajien saamia tilityksiä ei oikaista, vaikka kertyneet verotulot palautetaan isäntämaakorvauksena pankille. Isäntämaasopimuksen uudistaminen ei aiheuta muutoksia näihin säännöksiin.

2.8 Riitojenratkaisumenettely

Nykyisen sopimuksen mukaan Pohjoismaiden ministerineuvosto käsittelee isäntämaasopimusta koskevat kiistat. Tämä järjestely ei kuitenkaan enää Baltian maiden liityttyä pankin jäseniksi ole mahdollinen sillä pankin ylintä toimivaltaa käyttää pankin sääntöjen mukaan pankin neuvosto, johon kukin jäsenmaa nimittää yhden jäsenen ministereidensä keskuudesta.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Tarkoituksena on hyväksyä ja saattaa voimaan uusi isäntämaasopimus, joka korvaa vanhan sopimuksen. Isäntämaasopimus on osin vanhentunut. Siihen on tehtävä Baltian maiden jäsenyydestä ja pankin oikeudellista asemaa koskevan tulkinnan muuttumisesta aiheutuvat tarpeelliset muutokset ja tarkennukset sekä muutokset, jotka ovat tarpeen lainsäädännön muutosten vuoksi. Baltian maiden jäsenyyden vuoksi on tarpeen muuttaa pankin isäntämaakorvauksen takaisin maksamista jäsenmaille koskevia määräyksiä sekä sopimuksen riitojenratkaisumenettelyä. Sopimukseen otetaan uusia määräyksiä, jotka täsmentävät pankin toimitiloja, neuvoston, johtokunnan ja henkilöstön samoin kuin heidän perheenjäsentensä maahanmuuttoa ja maahantuloa sekä asemaa koskevia säännöksiä. Keskeisin uudistus koskee pankin henkilökunnan sosiaaliturvaa. Tavoitteena on tältä osin säilyttää tilanne ennallaan.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4 Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia, koska sopimuksella pyritään palauttamaan tilanne, joka vallitsi ennen Baltian maiden liittymistä pankin jäseniksi ja pankin oikeudellista asemaa koskevan tulkinnan muutosta.

Pankin henkilökunnan maahanmuuttoasioiden käsittely lisää jossain määrin ulkoasiainministeriön tehtäviä. Vastaavasti nämä tehtävät poistuvat ulkomaalaishallinnolta.

5 Asian valmistelu

Neuvottelut sopimuksen uudistamiseksi aloitettiin vuonna 2007. Isäntämaasopimus allekirjoitettiin 20 päivänä lokakuuta 2010.

Esitys on tehty valtiovarainministeriössä. Ulkoasiainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat ovat osallistuneet asian valmisteluun ja näin voineet vaikuttaa esityksen sisältöön. Sisäasiainministeriöltä on pyydetty lausuntoa hallituksen esityksestä maahantuloa, maahanmuuttoa ja maassa oleskelua sekä turvallisuusselvitystä koskevilta osilta. Sisäasiainministeriöllä ei ole ollut huomautettavaa esityksiin.

yksityiskohtaiset perustelut

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
Johdanto

Johdannossa todetaan pankin perustaminen vuonna 1975 Pohjoismaiden yhteiseksi kansainväliseksi rahoituslaitokseksi samoin kuin se, että pankin päätoimipaikka on sijainnut pankin perustamisesta lähtien Helsingissä. Johdannossa todetaan edelleen Baltian maiden liittyminen Pohjoismaiden Investointipankin jäseniksi sekä se, että pankin perussopimus on uudistettu vuonna 2004. Pankin voimassa olevan isäntämaasopimuksen todetaan olevan vuodelta 1999. Edellä mainituista syistä katsotaan olevan tarpeen uudistaa isäntämaasopimus, jossa otetaan huomioon muuttuneen lainsäädännön aiheuttamat tarpeet.

I artikla.Määritelmät. Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: isäntämaa, hallitus, pankki, perussopimus, toimitusjohtaja, pankin toimitilat, henkilökunta ja perheenjäsen.

Todettakoon, että sopimuksessa käytetty käsite hallitus tarkoittaa Suomen hallitusta. Asiayhteydestä riippuen sen voi kuitenkin katsoa tarkoittavan yleisemmin Suomen valtiota tai Suomen viranomaisia.

Perheenjäsenen määritelmä on ulkomaalaislain (301/2004) mukainen. Perheenjäseneksi katsotaan siten Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.

II artikla.Oikeudellinen asema. Pankin oikeudellista asemaa koskevan tulkinnan muututtua artiklassa todetaan nimenomaisesti pankin oikeudellinen asema kansainvälisenä järjestönä. Perussopimuksen 1 artiklan mukaan pankilla on kansainvälisen oikeushenkilön asema. Kansainvälinen oikeushenkilö eli kansainvälisen oikeuden subjekti on yläkäsite, joka sisältää kansainväliset järjestöt. Kunkin järjestön konkreettista asemaa määrittää perustamissopimuksen lisäksi sijaintivaltion kanssa tehtävä isäntämaasopimus, jossa järjestölle muun muassa annetaan tiettyjä oikeuksia. Kansainvälisiä järjestöjä koskeva isäntämaan lainsäädäntö ja kunkin järjestön sopimuspohja on räätälöity pitkälti järjestön tehtävän ja siitä aiheutuvien tarpeiden sekä järjestön jäsenten määrittelemien lähtökohtien mukaisesti.

Alkuperäisessä perustamissopimuksessa (SopS 27 ja 28/1976), jota vuonna 1998 muutettiin, oli todettu, että pankilla on jokaisessa sopimusvaltiossa sama oikeudellinen asema kuin mitä kotimaisilla, vastaavaa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä on. Perussopimuksella (SopS 81 ja 82/1999) selvennettiin pankin oikeudellista asemaa kansainvälisenä rahoituslaitoksena ja annettiin pankille sama kansainvälisen oikeushenkilön asema ja oikeustoimikelpoisuus kuin mitä vastaavaa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä on. Lisäksi tässä sopimuksessa pankille sekä henkilökunnalle myönnettiin tietyt erivapaudet ja oikeudet. Vuoden 2004 sopimusuudistus (SopS 174 ja 175/2004) sisälsi käytännössä vain sellaisia muutoksia, jotka johtuivat pankin jäsenyyden laajentumisesta Baltian maihin.

III artikla.Toimitilat. Perussopimuksen artikla 7 mukaan pankin toimitilat ovat loukkaamattomia. Tätä säännöstä täsmennetään isäntämaasopimuksella. Suomessa julkista valtaa käyttävällä henkilöllä, kuten virkamiehellä on pääsy pankin tiloihin virkatehtäviensä suorittamiseksi ainoastaan pankin toimitusjohtajan nimenomaisella suostumuksella. Palvelulaitoksille järjestetään kuitenkin pyynnöstä mahdollisuus palvelujen järjestämiseen pankin toimitiloissa. Hätätilanteiden sattuessa pankin oletetaan suostuneen siihen, että viranomaiset voivat ryhtyä tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin.

Tilojensa loukkaamattomuudesta huolimatta pankki ei salli viranomaismääräyksiä pakoilevien henkilöiden käyttää tilojaan pakopaikkana. Tällaisia määräyksiä ovat pidätystä tai tiedoksiantoa oikeudenkäynnistä taikka rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai karkotusta koskevat määräykset. Poikkeuksen muodostaa pankin henkilökunta siinä laajuudessa kuin sille on myönnetty vapaus lainkäyttövallasta perussopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

Pankin oletetaan suostuneen siihen, että poliisi voi yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantavissa tapauksissa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Samoin oletetaan pankin antaneen suostumuksensa sellaisissa tapauksissa, joissa joku pankista kutsuu poliisin.

Hallituksella on velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin suojellakseen pankin toimitiloja tunkeutumiselta tai vahingolta sekä estääkseen pankin rauhan häiritsemisen tai pankin arvoon kohdistuvan loukkauksen.

Koska pankki käsittelee hankkeita, joilla on merkittävää taloudellista ja poliittista merkitystä Suomelle ja muille pankin jäsenmaille, pankilla olisi oikeus pyytää turvallisuusselvityksistä annetun lain (177/2002) mukainen turvallisuusselvitys tehtävään hakeutuvasta, tehtävään tai koulutukseen otettavasta taikka tehtävää hoitavasta henkilöstä. Tämä koskisi lähinnä pankin avaintoimihenkilöitä. Turvallisuusselvityksistä peritään maksu noudattaen soveltuvin osin, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

IV artikla.Pankin veroista ja tulleista vapauttamisen yhteydessä noudatettava menettely. Isäntämaasopimukseen on otettu tarkemmat määräykset siitä menettelystä, jota tulli- ja verovapauksiin sovelletaan. Nykyiseen käytäntöön ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia. Vapautus veroista ja tulleista myönnetään joko hakemuksetta siten, että veroa tai tullia ei kanneta tai hakemuksesta siten, että vero maksetaan pankille takaisin. Palautukset koskevat erityisesti arvonlisäveroa.

V artikla.Henkilökunnan sosiaaliturva. Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvan henkilökunnan tai heidän perheenjäsentensä osalta tilanne säilyy ennallaan kansalaisuudesta riippumatta.

Ne henkilöt, jotka pankin oikeudellisen aseman tulkinnan muutoksen johdosta eivät enää kuuluisi Suomen sosiaaliturvajärjestelmään, on tarkoitus saada jatkossakin kuulumaan Suomen sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen. Tarkoituksena on säilyttää vallitseva tilanne. Nämä henkilöt kuuluisivat sairausvakuutuslain (1224/2004) sekä työttömyysturvalain (1290/2002) piiriin ja olisivat oikeutettuja Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993) tarkoitetun sosiaaliturvan piiriin. He saisivat myös kunnan järjestämät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siinäkin tapauksessa, että heillä ei ole kotikuntaa Suomessa. Sama koskee näiden henkilöiden perheenjäseniä.

Pankki olisi velvollinen maksamaan henkilökuntansa osalta työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa (366/1963) tarkoitetut sosiaaliturvamaksut. Pankin olisi myös maksettava työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) tarkoitettu työnantajan työttömyysvakuutusmaksu. Pankin olisi otettava tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) tarkoitettu tapaturmavakuutus henkilökunnalleen.

Pankin henkilökunta olisi velvollinen maksamaan työntekijän pakolliset sosiaaliturvamaksut. Näitä ovat työntekijän työeläkemaksu, työntekijän työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu. Pankki suorittaa nämä maksut henkilökuntansa puolesta jo nykyisin.

Pankin ulkomaalaiselta henkilökunnalta ja henkilökunnan perheenjäseniltä peritään kunnan järjestämistä palveluista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) tarkoitetut maksut samalla tavoin kuin kunnassa asuvilta henkilöiltä.

VI artikla.Henkilökunnan eläketurva. Pankin henkilökunta kuuluu Suomen valtion eläkejärjestelmään. Nykyistä käytäntöä, jonka mukaan pankki voi valita, järjestääkö sen henkilökuntansa eläkejärjestelmän itse vai, kuuluuko sen henkilökunta valtion taikka yksityisten alojen työeläkejärjestelmän piiriin jatkettaisiin.

VII artikla.Maahanmuutto, kauttakulku ja maassa oleskelu. Artiklassa todetaan pankin oikeudellisesta asemasta kansainvälisenä järjestönä johtuvat muutokset pankin henkilökunnan ja henkilökunnan perheenjäsenten maahanmuuttoon ja maassa oleskeluun.

Perussopimuksen 11 artiklan mukaan kaikki pankin hallituksen jäsenet, heidän varajäsenensä, henkilökunta sekä pankin nimeämät asiantuntijat, jotka suorittavat virallisia tehtäviä pankin toimeksiannosta on vapautettu maahanmuuttoa koskevista rajoituksista. Tämä koskee myös mainittujen henkilöiden puolisoita ja heistä riippuvaisia sukulaisia.

Vapautus maahaanmuuttorajoituksista tarkoittaa sitä, että kyseisille henkilöille myönnetään maassa oleskeluun tai työntekoon tarvittava lupa soveltamatta maahanmuutto- tai pakolaiskiintiöitä eikä heihin myöskään sovelleta työvoimapoliittista harkintaa. Pohjoismaiden Investointipankkia koskevan sopimuksen mukaan vapautus ei kuitenkaan koske viisumivaatimuksia. Matkustushelpotusten osalta jokainen sopimusvaltio ratkaisee tapauskohtaisesti pankin hakemuksesta onko olemassa erityisiä syitä matkustushelpotusten myöntämiselle vai ei. Heille voidaan myöntää samoja matkustamiseen liittyviä helpotuksia kuin verrattavaa toimintaa harjoittaville laitoksille myönnetään kansainvälisen käytännön mukaisesti, kun tähän on erityistä tarvetta.

Ulkomaalaislain (301/2004) 69 §:n 3 momentin mukaan ulkoasiainministeriö myöntää oleskeluluvan diplomaattikunnan tai kansainvälisen järjestön Suomessa olevan toimielimen henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen. Ulkomaalaislain säännös koskee isäntämaasopimuksen voimaantulon jälkeen myös pankin henkilökuntaa. Esityksen mukaan ulkoasiainministeriö myöntäisi oleskeluluvat pankin ulkomaalaiselle henkilöstölle, mukaan lukien toimitusjohtaja, ja henkilöstön perheenjäsenille saatuaan pankilta nimittämisilmoituksen henkilöistä. Oleskelulupa myönnetään henkilölle hänen saavuttuaan Suomeen.

Esityksen mukaan viisumit ja oleskeluluvat tulisi myöntää maksutta ja mahdollisimman nopeasti. Ulkoasiainministeriön ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksuista (872/2010) annetun asetuksen perusteella maksua ei peritä diplomaattisen edustustoon rinnastettavan edustuston palvelukseen tulevan henkilön ja hänen perheenjäsentensä viisumista, oleskeluluvasta eikä henkilökortista.

Kansainvälisten järjestöjen toimipaikkoja Suomessa koskevan vakiintuneen käytännön mukaisesti pankki lähettää ulkoasiainministeriölle luettelon perussopimuksen 11 artiklassa tarkoitetuista henkilöistä, joita ovat pankin hallituksen jäsenet ja heidän varajäsenensä, pankin henkilökunta sekä pankin nimeämät asiantuntijat. Pankki ilmoittaa ulkoasiainministeriölle myös muutoksista luetteloon. Pankin ulkomainen henkilöstö sekä heidän perheenjäsenensä saisivat esityksen mukaan pankin pyynnöstä ulkoasiainministeriöltä kuvallisen henkilökortin. Myös muille pankin henkilökuntaan kuuluville voitaisiin myöntää tällainen kortti, jos se on työtehtäviä varten tarpeen. Kortti palautetaan ulkoasiainministeriölle, kun palvelussuhde päättyy. Kortin tarkoituksena olisi osoittaa henkilön asema pankin henkilökuntaan kuuluvana tai perheenjäsenenä. Korttia ei katsottaisi Suomessa viralliseksi henkilötodistukseksi.

Henkilötietojen käsittelystä säädetään henkilötietolaissa (523/1999). Henkilötiedoilla tarkoitetaan lain 3 §:n mukaan esimerkiksi kaikenlaisia luonnollista henkilöä kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Lain 8 §:n 1 momentti säätää oikeudesta henkilötietojen käsittelyyn. Henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan muun muassa henkilötietojen keräämistä, tallettamista, siirtämistä tai luovuttamista. Ulkoasiainministeriö pitää henkilötietolain mukaista henkilörekisteriä artiklassa tarkoitetuista henkilöistä.

Artiklan mukaan pankin henkilöstöön kuuluville, jotka muuttavat Suomeen tullakseen pankin palvelukseen, ja heidän perheenjäsenilleen annettaisiin heidän pyynnöstään suomalaiset henkilötunnukset. Henkilötunnuksen tarkoituksena on helpottaa pankin henkilöstön käytännön asioiden hoitoa. Väestötietojärjestelmään talletettavista tiedoista ja henkilötunnuksen saamisesta säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009). Pääsäännön mukaan väestötietojärjestelmään talletetaan laissa määrätyt tiedot Suomen kansalaisista ja Suomessa vakinaisesti asuvista ulkomaalaisista eli niistä ulkomaalaisista, joilla on täällä kotikuntalain (201/1994) mukaan määräytynyt kotikunta ja asuinpaikka. Myös muuta ulkomaan kansalaista koskevat tiedot voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään, jos hänellä on Suomessa kotikuntalaissa tarkoitettu tilapäinen asuinpaikka ja tallettaminen on tarpeen muun muassa työskentelyyn liittyvän velvollisuuksien ja oikeuksien toteuttamisen vuoksi tai tallettaminen johtuu Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen määräyksistä. Tallettaminen voi olla mahdollista myös muun erityisen ja perustellun syyn vuoksi. Tallettaminen on tällöin harkinnanvaraista.

Väestötietojärjestelmään ei talleteta muuan muassa ulkovallan diplomaattisen edustuston palveluksessa olevan ulkomaan kansalaisen tietoja eikä tietoja kansainvälisen järjestön palveluksessa olevasta ulkomaan kansalaisesta (Väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 8 §), jos heillä ei ole Suomessa kotikuntalain mukaan määräytyvää kotipaikkaa, mikä on yleensä tilanne. Jotta pankin ulkomaalaiseen henkilöstöön ei sovellettaisi lainkohdassa mainittuja poikkeuksia ja jotta väestörekisteriin merkitseminen ei olisi harkinnanvaraista, oikeudesta saada suomalainen henkilötunnus ja sitä koskevista muodollisuuksista on otettu määräys isäntämaasopimukseen.

Väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 9 §:n mukaisesti ulkomaan kansalaisen on pyydettävä tietojensa tallettamista sen alueen maistraatilta, jonka virka-alueella hän asuu. Henkilön tulee esittää tietojensa tallettamista koskevan pyynnön yhteydessä ulkoasiainministeriön antama henkilökortti. Lain 11 §:n mukaan henkilölle on annettava henkilötunnus, kun hänen tietonsa tallennetaan väestötietojärjestelmään.

VIII artikla.Isäntämaakorvaus. Nykyisen isäntämaasopimuksen mukaan Suomi palauttaa pankin henkilökunnan maksamat verot pankille isäntämaakorvauksena. Menettelyyn ei ehdoteta muutoksia.

Isäntämaakorvauksen maksua varten pankki toimittaa ennen maaliskuun loppua valtiovarainministeriölle tarvittavat tiedot lähinnä edeltävän kalenterivuoden aikana pidätetyn ennakon ja perityn lopullisen palkkaveron määrästä. Verohallinto maksaa takaisin pankille tämän määrän hakemuksetta viimeistään sen toisen kalenterivuoden kesäkuun aikana, joka seuraa sitä kalenterivuotta, jona ennakko on pidätetty ja palkkavero peritty. Isäntämaakorvaus edellyttää vuosittain määrärahan ottamista valtion talousarvioon.

Pankille palautettavan korvauksen tulee näkyä omana kirjattuna eränä pankin kirjanpidossa ja sen tulee osaltaan vaikuttaa siihen ylijäämään, jonka pankki valtuuston päätöksellä voi jakaa osinkoina sopimusvaltioille.

Pankin nykyisten sääntöjen mukaan pankin neuvosto päättää pankille takaisin maksetun määrän ja ylijäämän jakamisesta osinkona pankin jäsenvaltioille. Artiklan nykyisen sanamuodon mukaan päätöksen tekee Pohjoismaiden Ministerineuvosto, mikä ei siis vastaa nykytilaa. Artikla ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa pankin sääntöjä.

Pohjoismaiden Investointipankki tarjoaa hallinnollisia palveluja myös pankin pääkonttorin yhteydessä toimiville Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiölle (Nefco) ja Pohjoismaiden kehitysrahastolle (NDF). Pohjoismaiden Investointipankki on siten tilittänyt henkilöstön ennakot ja lopulliset palkkaverot verohallinnolle näiden organisaatioiden puolesta. Verohallinto on palauttanut ne Pohjoismaiden Investointipankille, joka on puolestaan jakanut ne asianomaisille organisaatioille. Samaa menettelyä noudatettaisiin parhaillaan perustettavana olevan Pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikkakumppanuuden osalta, joka myös toimisi Pohjoismaiden Investointipankin pääkonttorin yhteydessä.

IX artikla.Riitojen ratkaisu. Baltian maiden liittyminen pankin jäseniksi merkitsee sitä, että Pohjoismaiden ministerineuvosto ei voi enää käsitellä isäntämaasopimusta koskevia kiistoja. Neuvottelut isäntämaan ja pankin välillä ovat ensisijainen menettely riitojen ratkaisemiseksi. Sen lisäksi riitojen ratkaisua varten tarvitaan uusi välimiesmenettely. Samantapainen järjestely on esimerkiksi Euroopan metsäinstituuttia koskevassa sopimuksessa (SopS 14 ja 15/2007).

Riitojen ratkaisemiseksi asettava välimiesoikeus on kolmijäseninen. Yhden jäsenistä nimittää valtiovarainministeriö. Toisen nimittää pankin hallitus. Kolmannen jäsenen nimittävät kaksi edellä mainittua välitystuomioistuimen jäsentä yhteisesti, mutta jos kolmannesta välimiehestä ei päästä sopuun kuuden kuukauden kuluttua kahden ensimmäisen nimityksestä, kolmannen välimiehen nimittää hallituksen tai pankin pyynnöstä Pysyvän Kansainvälisen Välitystuomioistuimen puheenjohtaja. Välimiesoikeuden päätös tehdään äänten enemmistöllä, se on lopullinen ja sitoo riidan osapuolia.

Sopimukseen ehdotetaan myös määräyksiä välitystuomioistuimen kustannusten jakamisesta. Ehdotuksen mukaisesti kumpikin sopimuspuoli vastaisi nimittämänsä jäsenen kustannuksista ja edustuksensa aiheuttamista kustannuksista välimiesmenettelyn aikana. Molemmat sopimuspuolet vastaisivat yhtä suurin osuuksin puheenjohtajan kustannuksista sekä muista mahdollisista kustannuksista. Ehdotuksen mukaan välimiesoikeus voisi tehdä myös erilaisen päätöksen kustannusten jakamisen osalta. Kaikilta muilta osin välimiesoikeus päättäisi omista menettelysäännöistään.

X artikla.Erityiset määräykset. Pankin perussopimuksen mukaisista erioikeuksista ja vapauksista johtuen pankki soveltaa omia sisäisiä säännöksiään suhteessa pankin toimintaan ja sen henkilökuntaan. Heikentämättä sopimuksen mukaisia erioikeuksia ja vapauksia on pankilla ja kaikilla erioikeuksia ja vapauksia nauttivilla henkilöillä kuitenkin artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan velvollisuus noudattaa Suomessa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä.

Toisen kappaleen mukaan sopimusta tulee tulkita sen tarkoituksen mukaisesti. Sopimuksen tarkoituksena puolestaan on antaa pankille mahdollisuus hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti ja tehokkaasti.

Kolmannessa kappaleessa säädetään sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulisi voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomen hallitus on ilmoittanut pankille hyväksyneensä sopimuksen. Heinäkuun 8 päivänä 1999 tehdyn hallituksen ja pankin välisen isäntämaasopimuksen voimassaolo päättyy, kun uusi sopimus tulee voimaan.

Neljännen kappaleen mukaan sellaiset päätökset, jotka on tehty vanhan isäntämaasopimuksen voimassaoloaikana, ovat edelleen voimassa siltä osin kuin ne ovat yhteensopivia tämän sopimuksen kanssa, jollei mainittuja päätöksiä ole nimenomaisesti kumottu tällä sopimuksella.

Viidennen kappaleen mukaan isäntämaasopimuksen muuttamista koskevat neuvottelut aloitetaan Suomen hallituksen tai pankin pyynnöstä.

Kuudennen kappaleen mukaan sopimus tehdään kahtena suomen-, ruotsin- ja englanninkielisenä kappaleena. Kaikki sopimustekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomen hallitus on ilmoittanut pankille hyväksyneensä sopimuksen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana, kun sopimus tulee voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Sopimuksen I artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset ilmaisut. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen II artiklassa todetaan pankin oikeushenkilöllisyys ja mainitaan siihen liittyvä oikeustoimikelpoisuus. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Artiklassa todetaan, että pankki on kansainvälinen järjestö. Tämä vaikuttaa lainsäädännössä määriteltyihin seikkoihin ja kuuluu täten lainsäädännön alaan.

Turvallisuusselvityksiä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska niistä säädetään turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (2002/177).

Eläke- ja sosiaaliturvasta säädetään vakiintuneen käsityksen mukaan lailla. Sopimuksen V artiklan sosiaaliturvaa koskevat määräykset koskevat Suomen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisalaa ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan ja muiden siihen liittyvien henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia artikla III mukaiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp).

Isäntämaasopimuksen maahantuloa, kauttakulkua ja maassa oleskelua koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska Suomessa ulkomaalaisten maahantulosta säädetään ulkomaalaislaissa. Maahantulon estämisestä ja Suomen alueelta poistamisesta säädetään ulkomaalaislain 9 luvussa. Maasta poistuminen puolestaan on jokaiselle kuuluva, perustuslain 9 §:n 2 momentin mukainen perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain lain säännöksellä. Tällaisia säännöksiä on muun muassa pakkokeinolaissa.

Pankin henkilökunnalle myönnettävän henkilötunnuksen sääntely kuuluu lainsäädännön alaan. Henkilötunnuksen antamisesta ja sen yhteydessä talletettavista tiedoista säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009). Henkilötietojen käsittelystä säädetään Suomessa henkilötietolaissa (523/1999).

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001). Ratkaisu voi sisältää myös uusia taloudellisia tai muita velvoitteita häviävälle osapuolelle.

Isäntämaasopimuksen X artiklan mukaan pankin perussopimuksen mukaisista erioikeuksista ja vapauksista johtuen pankki soveltaa omia sisäisiä säännöksiään suhteessa pankin toimintaan ja sen henkilökuntaan. Heikentämättä sopimuksen mukaisia erioikeuksia ja vapauksia on pankilla ja kaikilla erioikeuksia ja vapauksia nauttivilla henkilöillä kuitenkin artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan velvollisuus noudattaa Suomessa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Kappale on luonteeltaan toteava, mutta koska se kuitenkin koskee lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, se vaatii eduskunnan suostumuksen (PeVL 38/2000 ja PeVL 49/2001).

Isäntämaasopimuksen X artiklassa määrätään myös sopimuksen tulkinnasta. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen X artikla sisältää määräyksen vuoden 1999 isäntämaasopimuksen voimassaolon päättymisestä uuden isäntämaasopimuksen tullessa voimaan. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunnan hyväksyminen vaaditaan sellaisen valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen irtisanomiseen, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Hyväksymisvaatimus ulottuu lisäksi irtisanomistapauksiin, joissa velvoitetta ei ole alun perin hyväksytty eduskunnassa, mutta joissa velvoite uuden perustuslain sisällön perusteella arvioituna tulisi saattaa hyväksyttäväksi eduskunnassa (PeVM 10/1998 vp ja PeVL 18/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on jäävartiosopimuksen voimassaolon lakkauttamista koskevassa lausunnossaan todennut, että vaikka sopimuksen lakkauttamisessa ei ole muodollisesti kysymys sopimuksen irtisanomisesta, vaikutuksiltaan sopimuksen kansainvälisoikeudellisen voimassaolon lakkauttaminen rinnastuu velvoitteen irtisanomiseen (PeVL 18/2002 vp.). On katsottava, että myös vuoden 1999 isäntämaasopimuksen kansainvälisoikeudellisen voimassaolon päättäminen rinnastuu vaikutuksiltaan velvoitteen irtisanomiseen. Vuoden 1999 isäntämaasopimuksen on aikaisemman valtiosäännön mukaisesti hyväksynyt tasavallan presidentti ja se on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Koska vuoden 1999 isäntämaasopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, edellyttää sen voimassaolon päättäminen nykyisen perustuslain mukaan eduskunnan suostumusta.

Edellä sanotuilla perusteilla isäntämaasopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjoismaiden Investointipankin välillä tehdyn isäntämaasopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Pohjoismaiden Investointipankin kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Suomen tasavallan ja Pohjoismaiden Investointipankin välillä Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn isäntämaasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Tapani Tölli

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.