HE 217/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia. Ulkomaanliikenteessä tapahtuvaa alkoholijuomien myyntiä koskevat säännökset siirrettäisiin pääosin asetustasolta lakiin. Laissa säädettäisiin vesi- ja ilma-aluksissa sekä junissa harjoitettavaan alkoholijuomien vähittäismyyntiin ja anniskeluun liittyvästä ilmoitusmenettelystä, omavalvontasuunnitelmasta ja rikkomusten seuraamuksista. Alkoholijuomien vähittäismyynnistä lentokenttien verottomien tavaroiden myymälöistä säädettäisiin vastaavasti lain tasolla.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 NYKYTILA 3
2 EHDOTETUT MUUTOKSET 4
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 6
3.1 Taloudelliset vaikutukset 6
3.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset 6
4 ASIAN VALMISTELU 7
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 7
1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT 7
2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET 9
3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS 9
4 VOIMAANTULO 9
LAKIEHDOTUS 10
Laki alkoholilain muuttamisesta 10
LIITE 15
RINNAKKAISTEKSTI 15
Laki alkoholilain muuttamisesta 15

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Alkoholilain (1143/1994) 32 §:n 1 momentin mukaan alkoholijuomien myynnistä ja myynnin valvonnasta Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa liikennevälineissä säädetään asetuksella. Alkoholijuomien myynnistä ja sen valvonnasta Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa liikennevälineissä annetussa asetuksessa (1346/1994) on säädetty sekä alkoholijuomien anniskelusta että vähittäismyynnistä.

Asetus koskee vesi- ja ilmakulkuneuvoja sekä junia ja linja-autoja, jotka kulkevat Suomen ja ulkomaiden välillä. Vesi- ja ilmakulkuneuvossa alkoholijuomien anniskelua ja vähittäismyyntiä voidaan asetuksen 8 §:n mukaan harjoittaa sen jälkeen, kun liikenteenharjoittaja on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Alkoholijuomien myynti on kuitenkin asetuksen 9 §:n mukaan kielletty satamassa tai lentokentällä ja muualla Suomen alueella paitsi silloin, kun vesikulkuneuvo kulkee Suomen alueella kotimaisen ja ulkomaisen sataman välillä poikkeamatta matkallaan muussa kuin yhdessä Ahvenanmaan maakunnan alueella olevassa satamassa. Lupa- ja valvontavirasto voi erityisten syiden vaatiessa antaa luvan alkoholijuomien myyntiin vesikulkuneuvon ollessa satamassa tai sen kulkiessa Suomen alueella reittiin kuuluvan kahden kotimaisen sataman välillä. Ilmakulkuneuvossa myynti on sallittu sen kulkiessa Suomen alueella kotimaisen ja ulkomaisen lentokentän välillä.

Ulkomaille liikennöivässä junassa ja linja-autossa voidaan asetuksen 14 ja 19 §:n mukaan anniskella alkoholijuomia Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvalla. Junassa anniskelu on kuitenkin sallittu vain ravintolavaunussa.

Liikennevälineissä tapahtuvan anniskelun ja vähittäismyynnin myynti-ikärajoja ja myyntikieltoja, järjestyksen ylläpitämistä, toiminnan valvontaa ja rikkomusten seuraamuksia koskevat asetuksen säännökset vastaavat muutoin melko tarkkaan alkoholilain säännöksiä. Mainitussa asetuksessa säädetyt anniskeluajat vastaavat niitä anniskeluaikoja, jotka on säädetty yleisesti anniskelupaikoille alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 23 §:ssä.

Asetuksen mukainen myynti-ilmoitus on tehty 14 vesialuksesta. Kuusi aluksista risteilee Helsingin tai Turun ja Tukholman välisessä liikenteessä, kolme Suomen ja Saksan tai Puolan välisessä liikenteessä, kaksi Helsingin ja Tallinnan välisessä liikenteessä, yksi Vaasan ja Uumajan välisessä liikenteessä ja yksi risteilee pääosin ulkomailla. Kolme lentoyhtiötä on tehnyt myynti-ilmoituksia myynnistä ilma-aluksissa ja yksi yritys on saanut luvan Suomen ja Venäjän välisen junaliikenteen anniskeluun. Linja-autoliikenteessä edellinen tilapäinen anniskelulupa on myönnetty vuonna 1998. Myyntiä valvoo alkoholilain 41 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuutuksen nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Asetuksella ei voida antaa säännöksiä perustuslain 2 luvussa turvattujen perusoikeuksien käyttämisestä tai rajoittamisesta ja lisäksi valtuuttavan lain tulee täyttää perustuslakivaliokunnan viimeaikaisessa lausuntokäytännössä asetetut täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Vuonna 1994 uudistetun alkoholilain säännös, jonka mukaan edellä mainitusta myynnistä säädetään asetuksella, on yleisluontoinen. Valtuutuksen nojalla annetulla asetuksella on säädetty myös elinkeinon harjoittamiseen liittyvästä lupa- ja ilmoitusmenettelystä ja rikkomusten seuraamuksista. Tämä käytäntö on ollut voimassa jo ennen alkoholilain säätämistä, mutta se ei enää vastaa perustuslaissa säädettyjä vaatimuksia.

Alkoholilain 32 §:n 2 momentin mukaan alkoholijuomien myynnistä verottomien tavaroiden myymälästä säädetään erikseen. Hallituksen esityksessä (HE 119/1994 vp) viitataan siihen, että alkoholijuomien myynti erityisistä verottomien tavaroiden myymälöistä on lähinnä ulkomaan lentoliikenteen yhteydessä noudatettu kansainvälinen käytäntö. Myyntitoiminta tapahtui tuolloin tullivalvonnan piirissä ja asiaa koskevat säännökset sisältyivät tullilainsäädäntöön. Nykyisin myyntiä koskevat säännökset ovat valmisteverotuslain (182/2010) 89 § ja arvonlisäverolain (1501/1993) 70 b §, joiden mukaan verottomia tavaroita voidaan myydä lentokentällä sijaitsevassa verottomien tavaroiden myymälässä unionin ulkopuolelle matkustavalle matkatavarana mukaan otettaviksi. Luvan tällaisen verottoman varaston pitämiseen antaa Verohallinto.

Sen jälkeen, kun alkoholijuomien veroton vähittäismyynti Euroopan unionin sisäisessä liikenteessä päättyi eräin poikkeuksin 1 päivänä heinäkuuta 1999, verottomien tavaroiden myymälöistä on myyty alkoholijuomia myös verollisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut vuonna 1999 kirjeellään Ilmailulaitokselle, että verollisten alkoholijuomien myynti on uudessa tilanteessa sallittu vain Suomesta lähteville matkustajille matkatavaroina mukaan otettaviksi. Muissa tapauksissa alkoholijuomien vähittäismyynti kuuluu Suomessa alkoholiyhtiön yksinoikeuden piiriin.

Nykyisin alkoholijuomia myydään seitsemällä lentoasemalla pääasiassa Finavia Oyj:n omissa myymälöissä. Helsinki-Vantaan lentoasemalla myyntiä harjoittaa myös Finnair Oyj. Kahdella muulla lentoasemalla vähittäismyyntiä harjoittavat Finavian kanssa sopimussuhteessa olevat yritykset.

Suomen alueella tapahtuvassa alkoholijuomien myynnissä tulee joka tapauksessa noudattaa alkoholilain säännöksiä, vaikka myynti tapahtuisikin tullivalvontarajan takana. Nykytilanne on kuitenkin ongelmallinen siinä suhteessa, että alkoholilaissa ei säädetä lainkaan oikeudesta harjoittaa vähittäismyyntiä, taikka siitä, mitä seuraamuksia alkoholilain säännösten rikkomisesta voi aiheutua.

2 Ehdotetut muutokset

Alkoholilaissa olisi näin ollen tarpeen säätää sekä ulkomaanliikenteen vähittäismyynnistä ja anniskelusta että alkoholijuomien vähittäismyynnistä lentokentän verottomien tavaroiden myymälöissä. Lailla tulisi säätää erityisesti oikeudesta harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua, toimintaa koskevista tärkeimmistä velvoitteista sekä siitä, mitä seuraamuksia lainsäädännön rikkomisesta voi olla.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (SopS 50/1996) sääntelee laaja-alaisesti merioikeuteen liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä merkittävintä on, että myös aavalla merellä purjehtivat alukset ovat lippuvaltionsa lainkäyttövallan alaisia. Alkoholilain säännöksiä tulee siis noudattaa Suomen alueen lisäksi myös Suomen lippua käyttävillä aluksilla, ellei laissa toisin säädetä. Myynti voi myös olla joko verollista tai verotonta, mutta verosäännökset eivät vaikuta siihen, sovelletaanko alkoholilain yleisiä säännöksiä toimintaan.

Ulkomaanliikenteessä tapahtuvan alkoholijuomien myynnin säännökset ovat poikenneet yleisistä säännöksistä erityisesti siksi, että kilpailutilanne on kansainvälisessä liikenteessä erilainen. Käytännössä Suomen alkoholilakia sovelletaan ainoastaan Suomen lipun alla kulkevissa vesi- ja ilma-aluksissa, joten muuhun maahan rekisteröidyissä aluksissa säännöt voivat olla toiset. Matkustajat eivät välttämättä edes tiedä, minkä maan lainsäädäntöä esimerkiksi laivalla tai lentokoneessa kulloinkin noudatetaan. Matkustajille tapahtuva alkoholijuomien myynti voidaan tässä suhteessa rinnastaa ulkomailla tai ulkomaisessa aluksessa ulkomailla tapahtuvaan myyntiin. Tämän vuoksi esimerkiksi tupakkalain (693/1976) 8 §:ssä säädetty tupakkatuotteiden esilläpitokielto ei koske kansainvälisessä meriliikenteessä olevia aluksia.

On siis perusteltua, että ulkomaanliikenteessä tapahtuvaa alkoholijuomien myyntiä jatkossakin säännellään joissakin suhteissa alkoholilain yleisistä säännöksistä poiketen. Merkittäviä muutoksia asetuksessa säädettyihin alkoholijuomien myyntiä koskeviin säännöksiin ei muutoinkaan ole saatujen kokemusten perusteella tarpeen säätää. Koska esimerkiksi alkoholijuomien myynnin ja anniskelun ikärajoja koskevia säännöksiä tulee joka tapauksessa noudattaa myös ulkomaanliikenteessä, tällaisia lain säännöksiä ei ole tarpeen kirjata lakiin kahteen kertaan.

Alkoholilain 32 §:ssä ehdotetaan näin ollen säädettäväksi alkoholijuomien myynnin ilmoituksenvaraisuudesta, vähittäismyynnin myyntirajoituksista, toimintaa koskevista tärkeimmistä velvoitteista sekä rikkomusten seuraamuksista lähes yhtenevästi siihen verrattuna, mitä nykyisin on säädetty alkoholijuomien myynnistä ja sen valvonnasta Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa liikennevälineissä annetussa asetuksessa.

Ehdotuksen mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua voitaisiin ulkomaanliikenteessä siten harjoittaa alkoholilain yleisistä säännöksistä poiketen pelkän ilmoituksen perusteella. Poikkeus liittyy sekä siihen, että alkoholiyhtiöllä on lain 13 §:n mukaan yksinoikeus alkoholijuomien myyntiin, että siihen, että alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua voidaan muutoin alkoholilain 14 ja 21 §:n mukaan harjoittaa vain viranomaisen luvan perusteella. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tehtävä ilmoitus olisi riittävä myös junassa tapahtuvan anniskelun aloittamiseen. Junaa koskeva säännös koskisi vain Suomen ja Venäjän välistä henkilöjunaliikennettä. Esimerkiksi Oulusta tai Kemistä Haaparantaan kulkevaa linja-autovuoroa voidaan pitää ulkomaanliikenteenä, mutta tällaisille vuoroille anniskelulupa voidaan jo nyt tarvittaessa myöntää alkoholilain yleisten säännösten mukaan. Tämän vuoksi ehdotettu säännös ei koskisi linja-autoliikennettä lainkaan.

Laissa säädettäisiin myös niistä myyntirajoituksista, jotka nykyisin sisältyvät asetukseen. Alkoholijuomien vähittäismyynti olisi ehdotuksen mukaan sallittua Suomen alueella vain liikkeellä olevassa matkustajakäyttöön tarkoitetussa vesi- tai ilma-aluksessa silloin, kun alus on matkalla kotimaisen tai ulkomaisen sataman tai lentokentän välillä. Reittiliikenteessä oleva alus voisi kuitenkin nykysäännösten mukaisesti poiketa matkallaan Ahvenanmaan maakunnassa.

Alkoholijuomien anniskelu on nykyisin kielletty silloin, kun alus on satamassa. Anniskeluun laivan ollessa satamassa on voinut kuitenkin hakea poikkeuslupaa. Ehdotuksen mukaan anniskelua vesi- ja ilma-aluksissa ei enää rajoitettaisi sillä perusteella, missä liikenneväline on. Samoin junassa tapahtuvaa anniskelua ei enää rajoitettaisi vain ravintolavaunuun. Käytännössä alkoholijuomia voitaisiin esimerkiksi Helsingin ja Pietarin välillä kulkevissa junissa anniskella matkustajille samoin kuin ilma-aluksissa.

Alkoholilaissa on säädetty anniskelualuetta koskevia vaatimuksia, jotka tulisi kuitenkin ottaa huomioon jo ilmoitusta tehtäessä. Alkoholilain 21 c §:n mukaan anniskelualue on muun muassa rajattava selvästi ja sen tulee olla henkilökunnan valvottavissa. Ehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi rajoittaa ilmoituksessa mainittua anniskelualuetta samoin perustein, mutta sen tulisi tehdä asiaa koskeva päätös kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Nopeimmillaan alkoholijuomien anniskelu voitaisiin aloittaa heti ilmoituksen tekemisen jälkeen, jos virasto ilmoittaa, ettei se rajoita anniskelualuetta.

Ehdotuksen lähtökohtana on, että alkoholijuomien myynti järjestetään liikennevälineissä lain mukaisesti ja henkilökunta valvoo alkoholilain ja muun lainsäädännön noudattamista. Erityisen tärkeää on, että alkoholijuomia myytäessä huolehditaan ikärajojen valvonnasta ja järjestyksen ylläpitämisestä liikennevälineessä. Ennakkovalvonnan sijaan toiminnan asianmukaisuutta valvottaisiin jälkivalvonnan keinoin. Elinkeinonharjoittajan oman valvonnan ja viranomaisvalvonnan tehostamiseksi esityksessä ehdotetaan, että ilmoitukseen tulee liittää myynnin valvonnasta ja yleisestä järjestyksenpidosta laadittu omavalvontasuunnitelma, josta säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Omavalvontasuunnitelma on toiminnanharjoittajan omaa toimintaansa ja henkilökuntaansa varten laatima kirjallinen ohjeisto lain edellyttämän myynnin valvonnan ja järjestyksenpidon toteuttamisesta. Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu alkoholijuomien anniskelun ja vähittäismyynnin omavalvonta ja selkeät ohjeet toiminnasta häiriötilanteissa vähentävät riskiä lain rikkomuksiin ja lisäävät henkilökunnan ja muiden matkustajien turvallisuutta.

Ehdotus vastaisi tupakkalain 10 §:n 2 momenttia, jonka mukaan tupakkatuotteita tai tupakointivälineitä myyvän elinkeinonharjoittajan tulee kustannuksellaan laatia ja toteuttaa omavalvontasuunnitelma, jolla estetään tupakkatuotteen tai tupakointivälineen luovuttaminen kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle henkilölle. Suunnitelmasta on säädetty tarkemmin 10 §:n 3 momentin nojalla annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyynnin omavalvontasuunnitelmasta (99/2009).

Laissa säädettäisiin myös niistä rikkomusten seuraamuksista, joita viranomainen voisi määrätä. Ehdotus vastaa alkoholilain 15 ja 22 §:n säännöksiä sillä poikkeuksella, että viranomainen ei voisi lopettaa anniskelua tai vähittäismyyntiä pysyvästi. Viranomainen voisi ehdotuksen mukaan antaa huomautuksen, kirjallisen varoituksen taikka supistaa vähittäismyynti- tai anniskeluaikoja tai kieltää vähittäismyynnin tai anniskelun liikennevälineessä enintään kuukauden ajaksi, jos alkoholijuomaa on esimerkiksi myyty alaikäiselle tai selvästi päihtyneelle taikka liikennevälineessä on ilmennyt muihin matkustajiin tai henkilökuntaan kohdistuvia järjestysrikkomuksia, jotka johtuvat omavalvontasuunnitelman puutteellisuudesta tai sen noudattamatta jättämisestä. Seuraamukset vastaisivat näin ollen alkoholilain yleisten säännösten mukaista käytäntöä, joka on vakiintunut korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaiseksi. Ehdotuksessa todettaisiin myös selvyyden vuoksi, että ilmoituksen tehneen elinkeinonharjoittajan valvontaan sovelletaan lain 44 §:n säännöksiä. Pykälässä säädetään valvontaviranomaisen tarkastus-, tiedonsaanti- ja rekisterinpito-oikeudesta luvanhaltijoiden osalta.

Ehdotuksen mukaan lentokentällä tapahtuvaa vähittäismyyntiä saisi harjoittaa samanlaisen ilmoituksen perusteella kuin liikennevälineissä. Nykykäytännön mukaisesti alkoholijuomia saisi myydä matkustajille matkatavaroissa pois vietäväksi sekä EU:n ulkopuolelle että toiseen EU-maahan. Valvontaviranomainen voisi määrätä mahdollisesta rikkomuksesta seuraamuksen samoin perustein kuin liikennevälineissä.

3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset

Koska ehdotuksen tarkoituksena on siirtää nykyisin asetuksella säädettyjä oikeussääntöjä lakiin, ehdotuksella ei ole mainittavia taloudellisia vaikutuksia elinkeinonharjoittajille. Ehdotettu omavalvontasuunnitelman laatimisvelvollisuus edellyttää jonkin verran työpanosta, mutta suunnitelman hyödyt sekä elinkeinonharjoittajalle itselleen että viranomaisvalvonnalle ovat todennäköisesti suuremmat kuin laatimisesta aiheutuvat kustannukset. Suunnitelma ei itsessään sisällä uusia velvoitteita, vaan sen tarkoituksena on tukea jo nykyisin lainsäädännössä säädettyjen velvoitteiden noudattamista.

3.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Alkoholin kokonaiskulutuksen taso ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat yleensä alkoholihaittojen tasoon ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Alkoholijuomien myyntiä ulkomaanliikenteen liikennevälineissä ja lentokenttien myymälöissä pidetään tilastoimattomana kulutuksena, jonka määrää on vaikea arvioida. Suomalaisten matkoiltaan verottomina tai suomalaista verotasoa matalammin verotettuina ostamat alkoholijuomat vastaavat arvioiden mukaan jopa viidesosaa kokonaiskulutuksesta. Olisi kansanterveydellisesti perusteltua rajoittaa matkustajien matkoiltaan mukanaan tuomien alkoholijuomien määrää, mutta rajoituksia ei voida käytännössä toteuttaa vain suomalaisten alusten tai lentokenttien osalta. Matkustajat voisivat joka tapauksessa ostaa tuomisensa suoraan naapurimaista tai vastaavilla reiteillä kulkevista ulkomaalaista aluksista. Vaikka alkoholijuomien myynti ulkomaanliikenteessä ja lentokentillä on ehdotuksen mukaan edelleen vapaampaa kuin muualla Suomessa, tämä seikka ei vaikuta mainittavasti kokonaiskulutukseen tai haittoihin.

Omavalvontasuunnitelmaa koskevan uudistuksen tavoitteena on, että lainsäädännön valvonta tehostuisi nykyisestä. Liikennevälineiden henkilökunnan valmiudet huolehtia alkoholilain ja muun järjestystä ja turvallisuutta edistävän lainsäädännön noudattamisesta paranisivat.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Suomen Varustamot ry:n kanssa.

Ehdotuksesta on pyydetty lausunnot edellä mainittujen tahojen lisäksi oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, Tullihallitukselta, VR-yhtymä Oy:ltä, Finavia Oyj:ltä, Finnair Oyj:ltä, Blue1 Oy:ltä, Finnish Commuter Airlines Oy:ltä sekä Oy Air Finland Ltd:ltä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut

5 §. Pykälässä mainittu Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetulla lailla 669/2008 liitetty osaksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa. Tämän vuoksi Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 2 ja 3 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi muutettaisiin viittaus koskemaan uutta terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annettua lakia (629/2010). Kumottua erityisvalmisteasetusta koskeva viittaus muutettaisiin koskemaan ravintolisistä annettua kauppa- ja teollisuusministeriön asetusta (571/2003).

18 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

29 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi muutettaisiin viittaus valmisteverotuslakiin koskemaan uutta valmisteverotuslakia (182/2010).

30 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

32 §. Alkoholijuomia voitaisiin 1 momentin mukaan nykyiseen tapaan myydä ulkomaanliikenteessä olevassa vesi- ja ilma-aluksessa sekä junassa matkustajille, kun toiminnasta on tehty ilmoitus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Ilmoitusmenettely on nykyiseen tapaan rajoitettu poikkeus alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolia ja lupamenettelyä koskevista alkoholilain säännöksistä. Alkoholijuomien myynnillä tarkoitetaan sekä anniskelua että vähittäismyyntiä. Ilmoituksessa tulee esittää myyntialueiden sijainti ja rajaaminen ja ilmoitukseen tulee liittää myynnin valvontaa ja yleistä järjestyksenpitoa koskeva omavalvontasuunnitelma. Lupa- ja valvontavirasto ei hyväksyisi suunnitelmaa erikseen, vaan lähtökohtana olisi, että suunnitelma laaditaan esimerkiksi kyseessä olevan aluksen ominaispiirteiden mukaan.

Alkoholijuomien vähittäismyynti olisi kuitenkin 2 momentin mukaan rajoitettu nykyiseen tapaan siten, että vähittäismyynti olisi Suomen alueella sallittua vain liikkeellä olevassa matkustajakäyttöön tarkoitetussa vesi- ja ilma-aluksessa kotimaisen ja ulkomaisen sataman tai lentokentän välillä. Pääsäännön mukaan aluksessa ei siis saisi myydä alkoholijuomia mukaan otettavaksi silloin, kun alus on satamassa tai lentokentällä taikka matkalla kahden kotimaisen sataman tai lentokentän välillä. Poikkeuksena pidetään kuitenkin tilannetta, jossa Suomen ja ulkomaan välillä säännöllisellä reitillään oleva alus poikkeaa tällä matkallaan Ahvenanmaan maakunnassa.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi 3 momentin mukaan oikeus päätöksellään kieltää anniskelualueen käyttöönottamisen tai rajoittaa ilmoituksessa esitettyä anniskelualuetta, jos kieltämiseen tai rajoittamiseen on alkoholilain 21 c §:ssä säädetyt edellytykset. Lain 21 c §:ssä säädetään anniskelualueen rajaamisesta ja valvonnasta. Säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa sitä kansainvälistä käytäntöä, jonka mukaan alkoholijuomia tarjoillaan lennoilla koko matkustamossa. Viranomaisen oikeus rajoittaa ilmoitettua anniskelualuetta olisi ajallisesti rajoitettu poikkeus, sillä ehdotuksen mukaan lupa- ja valvontaviraston olisi tehtävä päätös asiasta kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Muussa tapauksessa anniskelualue voitaisiin ottaa ilmoituksen mukaisesti käyttöön.

Lentokentällä verottomien tavaroiden myymälässä tapahtuvasta alkoholijuomien vähittäismyynnistä säädettäisiin 4 momentissa. Sen lisäksi, mitä myymälästä on säädetty verolainsäädännössä, myynti edellyttäisi ilmoitusta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Alkoholijuomien vähittäismyynti suomalaisilla lentokentillä on poikkeus alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoliin ja nykyisen käytännön mukaisesti vähittäismyynti olisi sallittu vain ulkomaille matkustaville matkustajille mukaan otettavaksi. Myydyn alkoholijuoman verollisuudella tai verottomuudella ei olisi asiassa merkitystä. Omavalvontasuunnitelmassa tulisikin erityisesti ohjeistaa, miten myynnin valvonta on järjestetty. Alkoholijuomien anniskelussa lentokentillä noudatetaan alkoholilain yleisiä säännöksiä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin seuraamuksista, joita lupa- ja valvontavirasto voisi käyttää, jos liikennevälineissä tai lentokentällä tapahtuvan alkoholijuomien myynnin yhteydessä rikottaisiin laissa säädettyjä vähittäismyynti- ja anniskelukieltoja taikka liikennevälineessä olisi ilmennyt järjestysrikkomuksia, jotka johtuvat omavalvontasuunnitelman puutteista tai sen noudattamatta jättämisestä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi supistaa vähittäismyynti- tai anniskeluaikoja liikennevälineessä tai myyntipaikassa enintään kolmen kuukauden ajaksi, jos liikennevälineessä on kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta ilmennyt järjestysrikkomuksia, jotka johtuvat omavalvontasuunnitelman puutteellisuudesta tai sen noudattamatta jättämisestä. Jos alkoholijuomaa on kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta myyty 16 tai 24 §:n vastaisesti taikka edellä mainitut järjestysrikkomukset johtuvat törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi kieltää vähittäismyynnin tai anniskelun liikennevälineessä tai myyntipaikassa enintään kuukauden ajaksi. Ensisijaisesti viranomaisten käytettävissä olisivat huomautuksen ja kirjallisen varoituksen antaminen. Alkoholilain vastaavia säännöksiä koskevan oikeuskäytännön mukaan joissakin tilanteissa seuraamuksena voisi myös olla määräaikainen myyntioikeuden menettäminen. Alkoholijuomien lain vastaisesta myynnistä voidaan myös tuomita rangaistus rikoslain 50 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan. Mainitun luvun 4 §:n mukaan tekoon voidaan soveltaa oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset omavalvontasuunnitelman laatimisesta ja säädettäisiin sen sisällöstä ja toteuttamisesta. Ilmoituksen tehneen elinkeinonharjoittajan valvontaan sovellettaisiin 44 §:n säännöksiä. Säännös on tarpeen, sillä mainitussa pykälässä viitataan ainoastaan alkoholilain mukaisen luvan saaneisiin elinkeinonharjoittajiin.

33 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 4 ja 5 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

35 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 4 ja 5 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

41 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 4 ja 5 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

43 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus muutettaisiin pykälän 4 ja 5 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoksi.

2 Tarkemmat säännökset

Ehdotuksen mukaan alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun omavalvontasuunnitelman laatimisesta, sisällöstä ja toteuttamisesta säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Käytännössä alkoholijuomien myynnin omavalvontasuunnitelma vastaisi tupakkatuotteiden vähittäismyynnin omavalvontasuunnitelmaa, jota liikennevälineissä ja lentokenttien myymälöissä on tupakkatuotteiden vähittäismyynnin osalta jo sovellettu.

Alkoholijuomien myynnistä ja sen valvonnasta Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa liikennevälineissä annetussa asetuksessa on säädetty alkoholijuomien anniskeluajoista vesi- ja ilma-aluksissa sekä junissa ja linja-autoissa. Koska alkoholilain 19 ja 26 §:n mukaan alkoholijuomien vähittäismyynti- ja anniskeluajoista säädetään asetuksella, voidaan myös liikennevälineiden ja lentokenttien vähittäismyynti- ja anniskeluajoista säätää saman valtuutuksen nojalla. Siltä osin kuin liikennevälineiden ja lentokenttien käytännön tarpeet edellyttävät, ajat voivat poiketa yleisistä alkoholijuomista ja väkiviinasta annetussa asetuksessa (1344/1994) säädetyistä ajoista.

3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotuksella on liittymäkohtia perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen. Ulkomaanliikenteessä tapahtuvan alkoholijuomien myyntitoiminnan harjoittamisen edellytyksistä, toimintaa koskevista velvoitteista ja rikkomusten seuraamuksista on aiemmin säädetty asetuksella. Ehdotuksen mukaan näistä seikoista säädettäisiin nyt perustuslain mukaisesti lailla.

Toimintaa koskeva ilmoitusmenettely, ehdotuksen mukaiset velvoitteet ja rikkomusten seuraamukset ovat yleisesti joko lievennyksiä alkoholilaissa säädettyihin alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuteen ja myynnin luvanvaraisuuteen taikka vastaavat alkoholilaissa säädettyjä yleisiä velvoitteita ja seuraamuksia.

Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

4 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Lain voimaan tullessa alkoholijuomia myyvien 1 ja 4 momentissa tarkoitettujen elinkeinonharjoittajien tulisi tehdä myynti-ilmoitus ja esittää omavalvontasuunnitelma viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011.

Lain voimaan tulon jälkeen tehtävään uuteen ilmoitukseen tulisi liittää omavalvontasuunnitelma viimeistään 30 päivä huhtikuuta 2011. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on, että omavalvontasuunnitelmaa koskeva sosiaali- ja terveysministeriön asetus voitaisiin valmistella lain voimaantulon jälkeen alkuvuonna 2011, jonka jälkeen kaikille elinkeinonharjoittajille jäisi kohtuullinen aika laatia suunnitelma ja toimittaa se Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki alkoholilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan alkoholilain (1143/1994) 5 ja 6 §, 8 §:n 2 ja 3 momentti, 9, 11, 17, 18, 27—29 §, 30 §:n 2 momentti, 32 §, 33 §:n 4 ja 5 momentti, 35 ja 41 § sekä 43 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 11 § laissa 1/1999, 17 § laeissa 1477/1994 ja 226/1999, 29 §, 30 §:n 2 momentti ja 35 § laissa 1477/1994 sekä 41 § laissa 764/2002,

seuraavasti:

5 §
Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistuslupa

Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta elinkeinotoimintaansa varten taikka opetus- tai tutkimustarkoituksessa saa harjoittaa se, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt valmistusluvan. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin opetus- ja tutkimustarkoituksista, joihin lupa voidaan myöntää.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi myöntää alkoholijuoman tai väkiviinan valmistusluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi liittää valmistuslupaan rajoituksia, jotka koskevat valmistuksen laajuutta tai valmistettavia alkoholijuomia sekä asettaa valmistukselle ja valmistetun alkoholijuoman tai väkiviinan varastoinnille ja kuljettamiselle valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.

Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta saa harjoittaa vain Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymässä valmistuspaikassa, jossa valmistus ja varastointi on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen.

6 §
Seuraamukset rikkomuksista

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa valmistusluvan tai kieltää valmistuksen valmistuspaikassa, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä, rajoituksia tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

8 §
Alkoholijuomien ja väkiviinan kaupallinen maahantuonti ja väkiviinan maahantuontilupa

Väkiviinaa saa tuoda maahan:

1) elinkeinonharjoittaja, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt maahantuontiluvan; sekä

2) omaa käyttöä varten se, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan ja joka on tehnyt Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi myöntää 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun maahantuontiluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi asettaa maahantuonnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.


9 §
Seuraamukset rikkomuksista

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa maahantuontiluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

11 §
Maahantuonti- ja maastavienti-ilmoitus

Se, joka tuo maahan tai vie maasta alkoholijuomia tai väkiviinaa kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa, on velvollinen ennen toiminnan aloittamista tekemään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana tai maastaviejänä.

17 §
Erityismyynti ja käyttölupa

Se, joka harjoittaa väkiviinan ja alkoholijuoman tukkumyyntiä, saa myydä erityismyyntinä väkiviinaa tai alkoholijuomaa:

1) etikan valmistukseen;

2) lääkelaissa (395/1987) tarkoitettujen lääkkeiden tai terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa (629/2010) tarkoitettujen laitteiden ja tarvikkeiden valmistukseen;

3) elintarvikkeiden tai enintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien valmistuksessa käytettävien aromiaineiden valmistukseen;

4) alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa (1471/1994) tarkoitettujen alkoholijuomien valmistukseen;

5) ravintolisistä annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa (571/2003) tarkoitettujen ravintolisien valmistukseen;

6) elintarvikkeiden valmistukseen tai elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävien tuotteiden valmistukseen, jos valmistettava elintarvike sisältää täytteenä tai muuten enintään 5 litraa etyylialkoholia 100 kilossa elintarviketta tai, jos valmistettava elintarvike on suklaata, enintään 8,5 litraa etyylialkoholia 100 kilossa elintarviketta;

7) muiden tuotteiden valmistukseen, jos valmistettu tuote ei sisällä nautittavissa olevaa alkoholia;

8) tieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen sekä laboratoriotoiminnassa välttämättömiin kokeisiin ja analyyseihin;

9) lääkelaissa tarkoitetuille apteekeille, erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitetuille sairaaloille sekä kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitetuille terveyskeskuksille lääketieteellisiin ja lääkintätarkoituksiin;

10) yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetuille terveydenhuollon palvelujen tuottajille lääketieteellisiin ja lääkintätarkoituksiin.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun valmistukseen rinnastetaan laadunvalvonta ja muu valmistustoiminnassa välttämätön käyttö, tuotekehittely sekä koneiden ja laitteiden toiminnan kannalta välttämätön puhdistuskäyttö. Erityismyynti 1 momentin 1—8 ja 10 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin on sallittu, jos Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt ostajalle alkoholijuoman tai väkiviinan käyttöluvan.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi myöntää 2 momentissa tarkoitetun käyttöluvan sille, jolla harkitaan olevan alkoholijuoman tai väkiviinan perusteltu käyttötarve ja toimintaan tarvittavat edellytykset sekä vaadittava luotettavuus. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi liittää käyttölupaan osto-oikeutta koskevia rajoituksia sekä asettaa väkiviinan tai alkoholijuoman käytölle ja varastoinnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.

18 §
Seuraamukset rikkomuksista

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa käyttöluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä, rajoituksia tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

27 §
Alkoholijuomien ja väkiviinan tukkumyyntilupa

Alkoholijuoman tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt luvan tämän alkoholijuoman valmistukseen tai tukkumyyntiin.

Väkiviinan tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt luvan väkiviinan valmistukseen, maahantuontiin tai tukkumyyntiin.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi myöntää alkoholijuoman tai väkiviinan tukkumyyntiluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi asettaa tukkumyynnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.

28 §
Seuraamukset rikkomuksista

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa tukkumyyntiluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

29 §
Väkiviinan luovuttaminen, välittäminen ja oma käyttö

Se, joka saa harjoittaa väkiviinan tukkumyyntiä, saa myydä tai muutoin luovuttaa markkinoille taikka välittää väkiviinaa:

1) 17 §:ssä tarkoitettuun erityismyyntiin;

2) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämin ehdoin sille, jolla on perusteltu tarve käyttää väkiviinaa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa;

3) siirrettäväksi valmisteverotuslaissa (182/2010 ) tarkoitettuun verottomaan varastoon;

4) vientiin Euroopan unionin ulkopuolelle ja siirrettäväksi unionin toiseen jäsenvaltioon taikka tullilainsäädännössä tarkoitetulle vapaa-alueelle tai tullivarastoon.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa se, joka saa harjoittaa väkiviinan tukkumyyntiä, käyttää tätä väkiviinaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämin ehdoin omassa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa sekä toimittaa sitä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämin ehdoin laadunvalvontaan.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu oma käyttö on erityismyyntiä, jos Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt siihen 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan.

30 §
Verottamattoman alkoholijuoman luovuttaminen ja oma käyttö

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa se, joka saa harjoittaa alkoholijuomien tukkumyyntiä, jos Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on antanut siihen 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, käyttää alkoholijuomaa erityismyyntinä omassa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa sekä toimittaa sitä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämin ehdoin laadunvalvontaan.

32 §
Ulkomaanliikenne ja lentokentät

Sen estämättä, mitä 13, 14 ja 21 §:ssä säädetään, alkoholijuomien myyntiä saa harjoittaa Suomen ja ulkomaiden välillä tai ulkomailla kulkevassa vesi- ja ilma-aluksessa sekä junassa matkustajille se, joka on tehnyt toiminnastaan kyseisessä myyntipaikassa ilmoituksen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Ilmoituksessa tulee selvittää, missä myyntialueet sijaitsevat ja miten ne rajataan, ja siihen tulee liittää henkilökunnan tehtävistä myynnin valvonnassa ja yleisessä järjestyksenpidossa laadittu omavalvontasuunnitelma.

Vähittäismyyntiä saa harjoittaa Suomen alueella kuitenkin vain liikkeellä olevassa matkustajakäyttöön tarkoitetussa vesi- ja ilma-aluksessa, joka on matkalla kotimaisen ja ulkomaisen sataman tai lentokentän välillä. Säännöllisellä reitillään oleva alus voi tällöin kuitenkin poiketa Ahvenanmaan maakunnassa.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi kieltää anniskelualueen käyttöön ottamisen tai rajoittaa ilmoituksen mukaista anniskelualuetta, jos alue ei täytä 21 c §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Jos virasto ei ole tehnyt asiaa koskevaa päätöstä kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, anniskelualue voidaan ottaa käyttöön.

Lentokentällä verottomien tavaroiden myymälässä tapahtuvaan alkoholijuomien vähittäismyyntiin vain ulkomaille matkustaville matkustajille mukaan otettaviksi sovelletaan, mitä 1 momentissa säädetään.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi supistaa vähittäismyynti- tai anniskeluaikoja liikennevälineessä tai myyntipaikassa enintään kolmen kuukauden ajaksi, jos liikennevälineessä on kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta ilmennyt järjestysrikkomuksia, jotka johtuvat omavalvontasuunnitelman puutteellisuudesta tai sen noudattamatta jättämisestä. Jos alkoholijuomaa on kirjallisesta huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta myyty 16 tai 24 §:n vastaisesti taikka edellä mainitut järjestysrikkomukset johtuvat törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi kieltää vähittäismyynnin tai anniskelun liikennevälineessä tai myyntipaikassa enintään kuukauden ajaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset omavalvontasuunnitelman laatimisesta ja säädetään sen sisällöstä ja toteuttamisesta. Ilmoituksen tehneen elinkeinonharjoittajan valvontaan sovelletaan 44 §:n säännöksiä.

33 §
Mainonnan sääntely

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkevän alkoholijuoman mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa:

1) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymässä majoitus- ja ravitsemisalan tai vähittäismyynnin ammattijulkaisussa tai muussa alkoholijuomien myyntiin osallistuville levitettävässä painokirjoituksessa; sekä

2) alkoholijuomien anniskelupaikoissa, vähittäismyyntipaikoissa ja valmistuspaikoissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin 4 momentissa tarkoitetulle sallitulle mainonnalle ja myynninedistämiselle sekä julkaisujen ja kirjoitusten levikille ja levitystasolle asetettavista vaatimuksista.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi peruuttaa 4 momentissa tarkoitetun hyväksymisensä, jos:

1) ammattijulkaisun tai painokirjoituksen levikissä tai levitystavassa on tapahtunut muutos;

2) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ei ole ilmoitettu kaikkia hyväksymisen kannalta tärkeitä tietoja; tai

3) julkaisemisessa on tapahtunut väärinkäytöksiä.


35 §
Alkoholijuoman ja väkiviinan veroton varasto

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tulee hyväksyä valmisteverotuslaissa tarkoitettu veroton varasto ennen kuin siellä ryhdytään säilyttämään väliaikaisesti valmisteverotonta alkoholijuomaa tai väkiviinaa sen varmistamiseksi, että varasto on annettujen säännösten ja määräysten mukainen ja että

tehokas valvonta on mahdollista järjestää.

Verottoman varaston pitämiseen tarvittavasta luvasta säädetään erikseen.

41 §
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston toimivalta

Alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun lupahallinto ja valvonta, alkoholijuomien mainonnan ja myynninedistämisen valvonta sekä niiden ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön alaisena Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston toimivallasta ja valvonnasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoo:

1) alkoholipitoisten aineiden valmistusta, maahantuontia ja maastavientiä;

2) alkoholijuomien tukkumyyntiä;

3) alkoholijuomien myyntiä ja muuta luovutusta verottamattomien alkoholijuomien varastoista;

4) väkiviinan myyntiä ja alkoholijuomien erityismyyntiä sekä näiden käyttölupiin perustuvaa käyttöä;

5) alkoholijuoman ja väkiviinan luvattomaan valmistukseen soveliaiden kojeiden tai niiden osien maahantuontia, valmistusta ja myyntiä;

6) alkoholijuoman kotivalmistukseen tarkoitettujen aineiden, tuotteiden ja valmisteiden maahantuontia, valmistusta ja myyntiä;

7) Suomen ja ulkomaiden välillä liikenteessä kulkevien liikennevälineiden alkoholijuomien myyntiä.

43 §
Valmistajan ja maahantuojan vastuu

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa ja valvoo valmistajan ja maahantuojan vastuun toteutumista.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus voidaan tehdä 30 päivään huhtikuuta 2011 saakka myös liittämättä siihen omavalvontasuunnitelmaa. Suunnitelma on kuitenkin liitettävä ilmoitukseen mainittuun päivään mennessä.

Tämän lain voimaan tullessa alkoholijuomien myyntiä ulkomaanliikenteessä tai lentokentällä harjoittavan elinkeinonharjoittajan tulee tehdä 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja esittää omavalvontasuunnitelma kuitenkin viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011.


Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Peruspalveluministeri
Paula Risikko

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.