HE 12/2010

Hallituksen esitys Eduskunnalle pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta Suomen, Saksan liittotasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta

esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta Suomen hallituksen puolesta toimivan Suomen tasavallan puolustusministeriön, Saksan liittotasavallan puolustusministeriön ja Amerikan yhdysvaltojen puolustusministeriön välillä tehdyn sopimuksen sekä lain sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta.

Sopimuksella sovitaan Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen yhteisestä tutkimushankkeesta, jonka tavoitteena on kehittää simulointi- ja laskentamenetelmiä sotalaivojen suunnitteluun.

Sopimus allekirjoitettiin lokakuussa 2009. Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että Suomi ilmoittaa muille osapuolille, että Suomi on saattanut loppuun sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet. Sopimus tulee voimaan edellä mainitussa ilmoituksessa mainittuna päivänä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lakiin ehdotetaan otettaviksi säännökset sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen salassapidosta, Suomen viranomaisten oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja sekä säännökset sopimuksen vierailuja koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 3
1 JOHDANTO 3
2 NYKYTILA 4
3 ESITYKSEN TAVOITTEET 5
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 5
5 ASIAN VALMISTELU 6
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 8
1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön 8
2 Lakiehdotuksen perustelut 15
3 Voimaantulo 16
4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys 16
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus 16
4.2 Käsittelyjärjestys 19
LAKIEHDOTUS 21
Laki pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta Suomen, Saksan liittotasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta 21
SOPIMUSTEKSTI 22

yleisperustelut

1 Johdanto

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2009 (VNS 11/2009) mukaan kansallisella ja kansainvälisellä yhteistoiminnalla varmistetaan yhteensopivuus, kustannustehokas kehittäminen ja osaamisen hallinta. Laaja-alainen yhteistyö tukee suomalaisen osaamisen ja tietotaidon kansainvälistymistä. Kansainvälisellä verkottumisella mahdollistetaan muun muassa materiaalihankintojen kustannustehokkuus sekä huoltovarmuuden tehostaminen. Yhteistoimintaa kehitetään erityisesti pohjoismaiden, keskeisten EU-maiden, Yhdysvaltojen sekä Itämeren alueen maiden kanssa.

Erityisesti rajalliset puolustusbudjetit ja puolustusmateriaalin kallistuminen ovat lisänneet maiden yhteistyöhalukkuutta, sillä yhteinen kehittäminen ja hankkeet säästävät kustannuksia ja parantavat yhteensopivuutta sekä huoltovarmuutta. Puolustusmateriaalialan kahdenvälinen, eurooppalainen, transatlanttinen ja globaaliyhteistyö onkin merkittävästi lisääntynyt viime vuosina.

Puolustusmateriaalialan yhteistyötä voidaan tehdä puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa. Esimerkiksi tutkimus- ja teknologiayhteistyö luo edellytyksiä yhteisille puolustusmateriaalihankinnoille ja -hankkeille, parantaa tutkimus- ja teknologiatyön sekä hankintojen kustannustehokkuutta ja kehittää Suomen teknologista osaamista. Lisäksi tutkimus- ja teknologiayhteistyöllä voidaan parantaa puolustusmateriaalin yhteensopivuutta sekä edistää kotimaisen teollisuuden vientimahdollisuuksia.

Suomi tekee puolustusmateriaalialan yhteistyötä keskeisten kumppaneiden kanssa, joita ovat esimerkiksi Pohjoismaat, EU-maat ja Yhdysvallat. Yhteistyötä tehdään sekä kahden- että monenvälisesti. Kahdenvälisen yhteistyön perustan muodostavat puolustusmateriaalialan yhteisymmärryspöytäkirjat (Memorandum of Understanding, MOU), joita Suomi on solminut keskeisten kumppaneidensa kanssa.

Konkreettisista yhteistyöhankkeista osapuolet tekevät edellä selostetun soveltamisalaltaan yleisen yhteisymmärryspöytäkirjan lisäksi esimerkiksi niin sanotun teknisen järjestelyn (Technical Arrangement, TA) tai toimeenpanoasiakirjan (Impelementing Arrangement, IA). Nämä asiakirjat ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan oikeudellisesti sitomattomia, osapuolten keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia asiakirjoja ja niillä sovitaan yhteistyöhankkeen sisällöstä, työnjaosta, organisaatiosta sekä vastaavista muista teknisluonteisista seikoista.

Varsinkin Yhdysvaltojen kanssa tehtävää konkreettisesta yhteistyötä säännellään usein oikeudellisesti sitovalla sopimuksella. Näihin sopimuksiin sisältyy lähtökohtaisesti määräyksiä, jotka kuuluvat tai ainakin sivuavat Suomessa lainsäädännön alaa. Tällaisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ovat esimerkiksi määräykset, jotka koskevat hankkeeseen liittyvien turvallisuusluokiteltujen ja muiden tietojen suojaa, tietojen ja materiaalin luovuttamista kolmannelle osapuolelle sekä vahingonkorvausvastuuta. Tästä johtuen nämä sopimukset hyväksytään ja voimaansaatetaan Suomessa perustuslain 8 luvun mukaisesti, vaikka niiden määräysten vaikutukset rajoittuvat kyseisessä sopimuksessa tarkasti määriteltyyn ja rajattuun yksittäiseen hankkeeseen.

Esitykseen sisältyvällä sopimuksella sovitaan Suomen, Yhdysvaltojen ja Saksan puolustusministeriöiden välillä toteutettavasta pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelua koskevasta tutkimuksesta. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää simulointi- ja laskentamenetelmiä sotalaivojen suunnitteluun. Erityisenä painopisteenä on kehittää sotalaivojen alkusuunnittelutyökaluja asevaikutusten arviointiin. Tutkimus kattaa simulointia sekä koetoimintaa laboratoriossa ja merellä. Koetoiminta merellä on määrä toteuttaa käytöstä poistetulla Helsinki-luokan ohjusveneellä. Sopimuksen mukaiset yhteiset kokeet ja simuloinnit toteutetaan vuonna 2010-2011 ja niiden analysointi vuosina 2010 - 2012.

Suomen osalta hanke on osa monitoimialus 2020 tutkimusohjelmaa, jonka merivoimat on käynnistänyt vuonna 2009. Tutkimusohjelman tavoitteena on kehittää valmiudet hankkia kustannustehokas ja monikäyttöinen 2020-luvun taistelualus. Tutkimusohjelmassa selvitetään muun muassa monitoimialuksen aluskokoon, rakenteisiin ja taistelukestävyyteen liittyviä kysymyksiä.

Monitoimialus 2020 (MTA2020) on sisällytetty merivoimien vuosien 2009 - 2020 meripuolustuksen kehittämisohjelmaan. Monitoimialus 2020 on monikäyttöinen alusluokka, joka suunnitellaan torjumaan perinteisiä ja asymmetrisiä uhkia avomerellä ja rannikon läheisyydessä Itämerellä. Lisäksi aluksella voi osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Uudella alusluokalla korvataan Hämeenmaa -luokan miinalaivojen, miinalaiva Pohjanmaan ja Rauma-luokan ohjusveneiden poistumisen myötä katoavaa suorituskykyä.

2 Nykytila

Suomen ja Saksan puolustusministeriöiden välillä on solmittu puolustusmateriaalialan yhteistyöpöytäkirja 15 päivänä joulukuuta 1994. Yhteistyöpöytäkirja muodostaa perustan Suomen ja Saksan väliselle puolustusmateriaalialan yhteistyölle. Lisäksi Suomen ja Saksan välillä on voimassa turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroista suojaamista koskeva sopimus (SopS 96 ja 97/2004).

Suomen ja Yhdysvaltojen hallitukset ovat 24 päivänä lokakuuta 1991 tehneet sopimuksen puolustusmateriaalin hankintoja koskevista vastavuoroisista periaatteista (SopS 94/1991). Sopimus on saatettu Suomessa voimaan tasavallan presidentin asetuksella (1358/1991) ja se on muodostanut perustan Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle puolustusmateriaalialan yhteistyölle.

Suomen ja Yhdysvaltojen hallitukset ovat allekirjoittaneet 13 päivänä kesäkuuta 2008 (Suomi) ja 5 päivänä elokuuta 2008 (Yhdysvallat) pöytäkirjan vastavuoroisista puolustushankinnoista, joka korvaa edellä mainitun vuonna 1991 tehdyn sopimuksen. Eduskunta hyväksyi 15 päivänä kesäkuuta pöytäkirjan (HE 25/2009 - EV 93/2009). Sopimus ja sen voimaansaattamislaki tulivat voimaan 3 päivänä lokakuuta 2009 (SopS 51 ja 52/2009).

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä on myös tehty sotilastiedon turvallisuutta koskeva sopimus (SopS 95/1991) ja lisäsopimus.

Hyväksyttäväksi esitetyllä sopimuksella sovitaan Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä toteutettavasta pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelua koskevasta tutkimuksesta. Yhteisen tutkimushankkeen taustalla on merivoimien vuonna 2006 tekemä päätös poistaa käytöstä kaksi alumiinirakenteista Helsinki-luokan ohjusvenettä (ohjusveneet Helsinki ja Turku, hankittu vuosina 1981 ja 1985). Näiden alusten ikääntynyt alumiinirakenne antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia rakenteen ikääntymiseen liittyviä kysymyksiä sekä ase- ja muita vaikutuksia. Tästä johtuen merivoimat esitti vuonna 2007 Ruotsin, Norjan, Saksan, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden merivoimille yhteistä tutkimushanketta, jonka yhtenä osana olisi Helsinki-luokan ohjusveneille toteutettava koetoiminta. Saksa ja Yhdys-vallat ilmoittivat kiinnostuksestaan hankkeeseen vuonna 2008.

Neuvottelut sopimuksesta aloitettiin vuoden 2009 alussa. Tuolloin kävi ilmi, että Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen välinen sopimus tulee sisältämään muun muassa Yhdysvaltojen vientivalvontalainsäädännöstä johtuen yksityiskohtaisia määräyksiä tietojen ja materiaalin luovuttamisesta sekä turvallisuudesta. Näiden määräysten katsotaan Suomessa kuuluvan lainsäädännön alaan, mistä johtuen eduskunnan on hyväksyttävä sopimus ja sen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on saatettava voimaan lailla. Neuvotteluissa jouduttiin toteamaan, että sopimuksen voimaansaattaminen Suomen osalta ei ole mahdollista ennen kesälle 2009 suunniteltuja kokeita. Kun näiden kokeiden siirtäminen olisi aiheuttanut vuoden viiveen ja merkittäviä haasteita muun muassa rahoitusjärjestelyjen osalta, päätettiin hanke jakaa kahteen eri osaan siten, että vuoden 2009 koetoiminta toteutetaan Saksan ja Suomen välillä ja vuoden 2010 - 2011 koetoiminta sekä molempien kokeiden tulosten analysointi ja jatkotutkimus kaikkien kolmen osapuolen toimesta.

Vuoden 2009 koetoiminnasta voitiin sopia Suomen ja Saksan välillä kesällä 2009 tehdyllä teknisellä järjestelyllä (Technical Arrangement), koska koetoiminnassa vaihdettavien tietojen suojaan voitiin soveltaa Suomen ja Saksan välillä voimassa olevaa tietoturvasopimusta. Vuonna 2009 on toteutettu alustavia simulointeja, sarja merikokeita sekä laboratoriokokeita alumiinimateriaalille. Suomi ja Saksa luovuttavat tämän koetoiminnan tulokset Yhdysvalloille esitykseen sisältyvän sopimuksen 3.1.1 artiklan mukaisesti. Näiden tulosten arvo lasketaan Saksan ja Suomen hyväksi hankkeen kokonaiskustannuksissa.

3 Esityksen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa voimaan Suomen, Saksan liittotasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus, jolla sovitaan pintataistelualusten alumiinirakennussuunnittelua koskevasta tutkimustoiminnasta. Yhteisen tutkimushankkeen tavoitteena on kehittää simulointi – ja laskentamenetelmiä sotalaivojen suunnitteluun. Erityisenä painopisteenä on kehittää sotalaivojen alkusuunnittelutyökaluja asevaikutusten arviointiin.

Esitys sisältää myös ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Sopimuksen mukainen toiminta edellyttää muun ohella tietojen vaihtoa sekä vaihdettujen tietojen suojan järjestämistä. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettu laki (588/2004) ei kuitenkaan ole sovellettavissa kaikkiin sopimuksessa tarkoitettuihin toimintoihin, koska kaikki sitä varten luovutettavat tiedot eivät ole turvallisuusluokiteltuja tietoja. Vaihdettavien tietojen salassapitoon tulisi siten sovellettaviksi kansainvälistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain säännösten lisäksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslain, säännökset. Julkisuuslain säännösten avulla ei voida taata sellaista suojaa, mitä sopimukseen merkityt velvoitteet merkitsisivät. Sopimuksessa tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat olisikin pidettävä salassa eikä niitä saisi luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja olisi antanut siihen suostumustaan. Suomen viranomaisella olisi salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten sopimuksen osapuolille asiakirjoja ja tietoja. Viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovellettaisiin vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuus-velvoitteen toteuttamiseksi.

Matti Vanhasen toisen hallituksen 19 päivänä huhtikuuta 2007 antaman hallitusohjelman 1 luvun mukaan hallitus syventää transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa politiikan, talouden ja turvallisuuden aloilla niin kahdenvälisesti kuin Euroopan unionin kautta. Matti Vanhasen toisen hallituksen 5 päivänä joulukuuta 2007 antaman strategia-asiakirjan 8.2 kohdassa on tämän tavoitteen yhdeksi indikaattoriksi asetettu Suomen ja Yhdysvaltojen välisen materiaaliyhteistyötä käsittelevän yhteisymmärryspöytäkirjan kansallinen voimaansaattaminen ja yhteistyön tulokset. Esitykseen sisältyvä sopimus ja sen alla tehtävä tutkimustoiminta ovat edellä mainittuja yhteistyön tuloksia.

4 Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon. Sopimuksesta Suomelle aiheutuvat kustannukset ovat noin 2,207 miljoonaa euroa. Kustannuksiin sisältyy koetoimintaan käytettävien alusten arvo sekä muut tutkimuksen aiheuttamat kulut ja kustannukset, kuten henkilöstön palkat ja alusten polttoaineet. Kustannukset katetaan puolustusministeriön hallinnonalalle vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla.

Sopimuksesta ei aiheudu hallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita, vaan sopimuksen mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa puolustushallinnon nykyisen organisaation puitteissa nykyisillä voimavaroilla.

Yhteisen tutkimuksen kokonaiskustannukset (kattaen osapuolten panokset ja kulut) ovat yhteensä noin 6,62 miljoonaa euroa. Suomen kustannukset ovat yksi kolmasosa edellä mainitusta. Näitä kustannuksia vastaan Suomi saa käyttöönsä ja hyödynnettäväkseen yhteisen tutkimuksen tuottaman kaiken tiedon ja materiaalin. Käytännössä siten noin 2,207 miljoonan euron panosta vastaan Suomi, kuten muutkin osapuolet, saa käyttöönsä noin 6,62 miljoonan euron tutkimuksen lopputulokset.

Suomella ei ole mahdollisuutta rahoittaa ja toteuttaa yksin kaikkea sopimuksessa määriteltyä tutkimusta. Yhteisen tutkimushankkeen kautta Suomi saa käyttöönsä tietoja ja materiaalia, mitä sillä muutoin ei olisi mahdollista hankkia. Lisäksi Saksa ja Yhdysvallat luovuttavat yhteistä tutkimustoimintaa varten sellaisia resursseja ja osaamista, mitä Suomella ei ole. Suomelta puuttuu esimerkiksi alusten taistelunkestävyyttä koskevien teknisten ratkaisuiden vaatimus-, määrittely- ja laskentakykyä sekä tarvittavia koetuloksia suunnittelun ja laskennan verifioimiseksi. Esitykseen sisältyvän sopimuksen alla toteutettavan tutkimuksen kautta Suomi pystyy kehittämään tämän alan osaamistaan yhdessä Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa, jotka edustavat alan korkeinta osaamista.

Hankkeen kautta saatavia tietoja ja materiaalia voidaan hyödyntää laajasti monitoimialus 2020 -tutkimushankkeessa sekä itse monitoimialus 2020 -hankkeessa. Vaikka tutkimus keskittyy alumiinirakenteisiin, ovat kehiteltävät suunnittelu- ja analysointimenetelmät sovellettavissa helposti myös muille laivanrakennemateriaaleille.

Kaikilla edellä mainituilla seikoilla voidaan katsoa olevan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Helsinki-luokan koetoiminta tulee tapahtumaan Örön ampuma- ja harjoitusalueella. Tutkimuskohteena ovat aluksen rakenteet, joiden kestokykyä ja vaurioitumista tutkitaan. Räjähdys-kokeita toteutetaan sekä veden alla että ilmassa. Yleisimmät kokeissa käytetyt räjähdysaineet ovat TNT (trinitrotolueeni) ja PENO-muoviräjähde. Räjäytyksissä vapautuu kaasuja ja jonkin verran pienempiä partikkeleita. Räjähteen koko vaihtelee kulloinkin suoritettavasta kokeesta riippuen alle kilosta räjähdysainetta oikeaan merimiinaan. Kokeita tehdään kahtena vuonna yhteensä noin 4 – 5 viikon ajan kesäkaudella. Yleensä kokeita tehdään 1 – 2 päivässä.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 luvussa määritellään ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot, joille tarvitaan ympäristölupa. Ympäristönsuojeluasetuksella (169/2000) puolestaan säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Luvanvaraisuutta arvioitaessa ratkaisevana seikkana on se, että koetoiminta suoritetaan puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueella. Ympäristölupaa ei tarvitse hakea, jos kyseessä olevaa toimintaa on pidettävä riittävän samankaltaisena kyseisellä alueella jo muutoinkin tapahtuvan toiminnan kanssa. Helsinki-luokalla tehtävä koetoiminta ei eroa puolustusvoimien muusta ampuma- ja harjoitustoiminnasta kuin kohteensa eli Helsinki–luokan ohjusveneen osalta. Räjäytyksen aiheutuva haittaa rajoittuu pääosin ampuma-alueelle. Toiminnan vaikutukset eivät merkittävästi eroa alueen muusta toiminnasta. Toimintaa voidaan siten pitää riittävän samankaltaisena alueella jo muutoinkin tapahtuvaan toimintaan nähden, joten lupaa ei tarvitse hakea.

Sotatarvikkeiden räjäytyksiin vesistössä ei toiminnan lyhytkestoisuuden vuoksi ole lähtökohtaisesti tarvinnut hakea vesilain (264/1961) mukaista lupaa. Helsinki-luokan räjäytyskokeissa haitta ilmenee myös pääasiassa puolustusvoimien käytössä olevalla alueella. Edellä mainituista syistä sopimuksen mukaista koetoimintaa varten ei tarvitse hakea vesilain mukaista lupaa.

Koetoiminnassa käytettävät aluksen polttoainesäiliöt on tyhjennetty ja puhdistettu ja alusta tullaan valmistelemaan koetoimintaan siten, että sen uppoaminen kaikin tavoin estyisi. Koetoiminnasta ei siten katsota aiheutuvan myöskään vesien pilaantumista aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (300/1979) sekä mainitun lain kumonneen merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) tarkoittamassa mielessä. Ylimääräisenä varo-toimenpiteenä kokeiden aikana testipaikalla on myös merivoimien öljyntorjunta-alus.

5 Asian valmistelu

Suomi esitti vuonna 2007 Ruotsin, Norjan, Saksan, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden merivoimille yhteistyötä pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelua koskevan tutkimuksen osalta. Saksa ja Yhdysvallat ilmoittivat vuonna 2008 kiinnostuksestaan. Hanketta koskevat epäviralliset keskustelut ja hankkeen esisuunnittelu aloitettiin kesällä 2008. Varsinaiset sopimusneuvottelut aloitettiin vuoden 2009 alussa ja ne saatiin päätökseen kesäkuussa 2009.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous käsitteli 8 päivänä toukokuuta 2009 puolustusministeriössä valmisteltavana olevia puolustusmateriaalialanyhteistyötä koskevia valtiosopimuksia, mukaan lukien nyt kyseessä oleva sopimus. Suomen ja Yhdysvaltojen hallitusten välistä vastavuoroisia puolustusmateriaalihankintoja koskevaa pöytäkirjaa käsiteltäessä selvitettiin eduskunnan puolustusvaliokunnalle lyhyesti kyseessä olevaa sopimusta. Sopimus on myös mainittu valtioneuvoston perustuslain 97 §:n mukaisesti eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle 11 päivänä kesäkuuta 2009 toimittamassa valtiosopimusselvityksessä UTP 3/2009 vp.

Suomi allekirjoitti sopimuksen 7 päivänä lokakuuta 2009 , Saksa 28 päivänä lokakuuta 2009 ja Yhdysvallat 1 päivänä lokakuuta 2009.

Sopimusluonnoksesta ja erityisesti siitä, sisältääkö sopimusluonnos kohtia, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksymistä pyydettiin lausunto ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja työ- ja elinkeinoministeriöltä.

Lausunnoissa todettiin, että I artikla (määritelmät), VIII artikla (hanketiedon luovuttaminen ja käyttö), IX artikla (valvottu turvallisuusluokittelematon tieto), X artikla (vierailut), XI artikla (tietoturvallisuus), XII artikla (myynnit ja siirrot kolmannelle osapuolelle), XIII artikla (vastuut ja vaateet) ja XIV artikla (tullit, verot ja muut maksut) sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lausunnoissa esitetyt kannanotot ovat olleet perustana esitysluonnoksen valmistelussa.

Esitys on valmisteltu puolustusministeriössä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja ympäristöministeriöltä.

Lausunnoissa on kiinnitetty huomiota muun muassa tietoturvallisuutta, immateriaalioikeuksia sekä vierailujen ja aineiston salassapitoa koskeviin säännöksiin, käsittelyjärjestykseen, ja ympäristövaikutuksiin. Lausunnoissa esitetyt seikat ovat otettu huomioon esitysluonnosta viimeisteltäessä.

yksityiskohtaiset perustelut

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Sopimuksen johdanto sisältää toteamukset muun muassa puolustustarvikkeiden standardoinnin, järkiperäistämisen ja yhteentoimivuuden tuomista eduista, osapuolten halusta parantaa keskinäistä tavanomaista puolustuskykyään soveltamalla kehitteillä olevaa teknologiaa. Osapuolet tuovat esille keskinäisen tarpeen ymmärtää paremmin alumiinirakenteiden suunnitteluun ja materiaaliin liittyviä mahdollisuuksia.

I artikla.Määritelmät. Sopimuksen I artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. Artiklassa sovitaan muun muassa siitä, mitä sopimuksessa tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla, valvotulla turvallisuusluokittelemattomalla tiedolla, sopimuksella, hankintayksiköllä, tiedolla, patentilla sekä teollis- ja tekijänoikeuksilla.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen, ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp, PeVL 24/2001 vp ja PeVL 48/2004 vp). Sopimuksen I artiklaan sisältyvistä määritelmistä turvallisuusluokiteltua tietoa, valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa, teollis- ja tekijänoikeuksia, patenttia ja hankekeksintöä koskevat määritelmät kuuluvat edellä mainituin perustein lainsäädännön alaan.

II artikla.Tavoitteet. Sopimuksen II artiklassa sovitaan hankkeen tavoitteista. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää ja validoida Helsinki-luokan ohjusveneen testauksesta ja analysoinnista saatavien tulosten perusteella teoreettiset menetelmät, joiden avulla ennustetaan alumiinista valmistettujen alusten reagointia fyysisiin vaikutuksiin niiden käyttöiän aikana.

III artikla.Toiminnan laajuus. Artiklassa kuvataan yleisluonteisesti hankkeessa toteutettava työ, siihen sisältyvät tehtävät ja osapuolten välinen työnjako. Sopimuksen perusteella suoritettava yksityiskohtainen työ kuvataan hankesuunnitelmassa. Osapuolet vaihtavat ja jakavat hankkeessa tuotettua tietoa sopimuksen ehtojen ja määräysten mukaisesti.

IV artikla.Hallinto (organisaatio ja tehtävät). Sopimuksen IV artiklassa sovitaan hankkeen organisaatiosta ja organisaatioon kuuluvien eri elinten vastuista ja tehtävistä. Hanketta johtaa ja hallinnoi ohjauskomitea, jonka alaisuudessa työskentelevät hankejohtajat. Kukin osapuoli nimeää yhden äänivaltaisen edustajan ohjauskomiteaan ja yhden hankejohtajan. Ohjauskomitean päätökset tehdään yksimielisesti.

Artiklassa sovitaan myös ohjauskomitean tehtävistä. Näitä ovat muun muassa hankkeen valvonta johtotasolla, hankesuunnitelman hyväksyminen, hankeen taloudellisen tilanteen sekä II artiklan (Tavoitteet) ja III artiklan (Toiminnan laajuus) toteutumisen tarkastaminen. Hankejohtajilla on esisijainen vastuu hankkeen tehokkaasta toteuttamisesta ja hallinnoinnista sekä johtamisesta.

V artikla.Taloutta koskevat määräykset. Artikla sisältää hankkeen taloutta ja osapuolten kustannusvastuuta koskevat määräykset. Kukin osapuoli vastaa täysimääräisesti rahallisista kustannuksista ja muista kustannuksista, jotka sille aiheutuvat sopimuksen mukaisten toimintojen toteuttamisesta ja hallinnoinnista. Kaikki nämä kustannukset, niin rahalliset kuin muut suoritukset, katsotaan osaksi kunkin osapuolen panosta hankkeeseen.

Sopimuksen 5.2 artiklassa kuvataan keskeisimmät osapuolten muut kuin rahalliset suoritukset. Suomen puolustusministeriön keskeisin suoritus on Helsinki-luokan ohjusveneen luovuttaminen käytettäväksi hankkeen koetoiminnassa. Tämän lisäksi Suomen puolustusministeriö luovuttaa hankeen käyttöön taustatiedon, joka on syntynyt Suomen ja Saksan puolustusministeriöiden vuonna 2009 tekemissä testeissä.

Sopimuksen 5.3 artiklassa määrätään osapuolten kustannuskatot. Kustannuskatolla tarkoitetaan osapuolten rahallisten ja muiden kuin rahallisten suoritusten yhteenlaskettua arvoa. Suomen puolustusministeriön osalta kustannuskatto on 2,207 miljoonaa euroa. Kunkin osapuolen rahalliset ja muut kuin rahalliset suoritukset vastaavat kolmannesta hankkeen rahallisista ja muista kuin rahallisista kokonaiskustannuksista. Lisäksi artiklassa määrätään, että kukin osapuoli vastaa tasapuolisella osuudella hankkeen kaikista kustannuksista ja, että kukin osapuoli saa tasapuolisen osuuden hankkeen tuloksista sopimuksessa määritellyn mukaisesti.

Kolmivuotisen hankkeen kokonaiskustannukset Suomen puolustusministeriölle ovat noin 2,207 miljoonaa euroa ja niihin sisältyy vuonna 2010 - 2011 toteutettavaan koetoimintaan käytettävän Helsinki-luokan aluksen arvo noin 0,5 miljoonaa euroa (rungon käypä arvo), vuonna 2009 toteutettuun koetoimintaan käytetyn aluksen vastaava arvo sekä muut tutkimuksen aiheuttamat kustannukset, yhteensä noin 1,207 miljoonaa euroa. Näitä muita kustannuksia ovat esimerkiksi henkilöstön palkat, polttoaineet ja ulkopuoliset hankinnat. Hankkeen kustannukset katetaan puolustusministeriön hallinnonalalle vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla. Kun artiklan määräys ei siten aiheuta sellaisia huomattavia toistuvia kustannuksia tai kertamenoja, joita ei voida kattaa jo talousarviossa olevilla määrärahoilla tai budjettivarauksilla, ei määräyksen voimaansaattaminen edellytä eduskunnan suostumusta.

VI artikla.Sopimuksia koskevat määräykset. Artiklassa käsitellään sopimuksia, jotka osapuolet tekevät esitykseen sisältyvän sopimuksen mukaisen tehtävän suorittamiseksi. Näitä sopimuksia ovat lähinnä osapuolen kolmannen tahon kanssa (toimeksisaaja) tekemät tavaroiden tai palvelujen hankintaa koskevat yksityisoikeudelliset sopimukset. Tällaiset sopimukset tehdään noudattaen sopimuksen tekevän osapuolen kansallisia lakeja, määräyksiä ja menettelyitä. Kun osapuoli tekee yksin sopimuksen tämän sopimuksen mukaisen tehtävän suorittamisesta, vastaa tämä osapuoli yksin sopimuksen tekemisestä, eikä muilla osapuolilla ole tällaisesta sopimuksesta johtuvia vastuita.

Artiklassa määrätään, että osapuolen on sisällytettävä mahdollisiin sopimuksiinsa asianmukaiset määräykset, joilla turvataan 6.4 artiklassa mainittujen sopimusmääräysten täyttäminen. Osapuolen on vaadittava toimeksisaajaa sisällyttämään vastaavat määräykset omiin alihankintasopimuksiinsa. Kunkin osapuolen on myös velvoitettava toimeksisaajat oikeudellisesti olemaan siirtämättä edelleen tai muutoin käyttämättä muiden osapuolten luovuttamaa vientivalvonnan alaista tietoa muuhun kuin sopimuksessa sallittuun tarkoitukseen. Artikla sisältää myös tarjouspyyntö- ja tarjousvaihetta koskevat vastaavat määräykset mahdollisten toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta.

Sopimuskohta asettaa Suomen puolustusministeriölle velvoitteita sen hankkeessa tekemien yksityisoikeudellisten sopimusten osalta. Määräyksessä edellytetään oikeudellista sitovuutta, millä tarkoitetaan että solmittavien sopimusten on oltava sitovia ja niiden mahdollisissa rikkomustapauksissa toimeksisaaja on voitava saattaa sopimusrikkomuksesta vastuuseen.

Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin kuin ne rajoittavat tiedon luovuttamista.

VII artikla.Hankemateriaali. Sopimuksen VII artiklassa määrätään hankemateriaalin eli hankkeessa käytettäväksi luovutetun materiaalin, varusteiden, lopputuotteiden, alajärjestelmien, komponenttien, erikoistyövälineiden tai testauslaitteiden kunnossapitämisestä, luovuttamisesta, vastaanottamisesta ja palauttamisesta takaisin luovuttaneelle osapuolelle.

Osapuolet sitoutuvat pitämään hankemateriaalin hyvässä ja käyttökelpoisessa kunnossa. Hankemateriaalin vastaanottanut osapuoli palauttaa sen luovuttaneelle osapuolelle yhtä hyvässä kunnossa kuin se on vastaanotettu, lukuun ottamatta odotettavissa olevaa tavanomaista kulumista. Jos hankemateriaali on vahingoittunut tai kulunut yli edellä kuvatun, on vastaanottanut osapuoli velvollinen maksamaan kunnostamisesta aiheutuneet kustannukset. Korjauskelvottomaksi vahingoittuneesta hankemateriaalista vastaanottanut osapuoli maksaa luovuttaneelle osapuolelle jälleenhankintahinnan, joka lasketaan luovuttaneen osapuolen kansallisten lakien ja määräysten mukaan.

Sopimuksen 7.6 artiklassa todetaan, että Helsinki-luokan ohjusvenettä sekä Saksan ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden testauslaitteita ei siirretä toisille osapuolille. Vaikka osapuolten tarkoituksena ei ole hankkeen aikana vahingoittaa eikä tuhota edellä mainittua materiaalia, osapuolet toteavat olevansa tietoisia siitä, että tällainen vahingoittuminen tai tuhoutuminen voi tapahtua testin valmistelun tai suorittamisen aikana. Kaikki osapuolet hyväksyvät Helsinki-luokan ohjusveneen testauksessa käytettävien laitteidensa vahingoittumisen tai menettämisen riskin, eivätkä hae muilta osapuolilta korvausta tällaisesta vahingoittumisesta tai menetyksestä.

Vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 2 § sääntelee julkisyhteisöjen vahingonkorvausvastuuta. Hankemateriaalia koskeva 7.6 artiklan vastuurajoitus kuuluu täten lainsäädännön alaan.

VIII artikla.Hanketiedon luovuttaminen ja käyttö. Artiklassa määrätään hanketiedon luovuttamisesta ja käytöstä, tiedon siirtoon sovellettavista vientivalvontamääräyksistä, teollis- ja tekijänoikeuksien alaisen tiedon käsittelemisestä sekä hankkeessa syntyneistä keksinnöistä ja patenttioikeuksien käytöstä. Hanketietoa on hanketta varten luovutettu tai siinä tuotettu tai käytetty tieto.

Sopimuksen 8.1.2 artiklassa määritellään hanketiedon siirtoon sovellettavat vientivalvontamääräykset. Sopimuksen 8.1.2.1 artiklan mukaan hanketietoa siirrettäessä osapuolelta toiselle noudatetaan luovuttavan osapuolen sovellettavia vientivalvontalakeja ja määräyksiä. Sopimuksen 8.1.2.2 - 8.1.2.4 artikla sisältää määräyksiä siitä, milloin ja millä edellytyksillä vientivalvontamääräysten alaista tietoa voidaan luovuttaa edelleen. Määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tiedon siirtämiseen, jos siirron toisena osapuolena ei ole Yhdysvaltojen puolustusministeriö, ja tiedonvaihtoon ei sisälly Yhdysvaltojen vientivalvonnan alaista tietoa.

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta on säädetty puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/1990). Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetulla asetuksella (108/1997) ja puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annetulla puolustusministeriön päätöksellä (192/1997) on annettu tarkemmat säännökset siitä, mitä tuotteita pidetään laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona.

Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta on säädetty kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996). Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään lisäksi kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP). Neuvoston asetuksen liitteessä 1 on yksityiskohtaisesti lueteltu valvonnan alaiset kaksikäyttötuotteet mukaan lukien niihin liittyvät ohjelmistot ja teknologiat. Sopimuksen mukaisessa toiminnassa kaksikäyttötuotelainsäädännön soveltaminen voi tulla kysymykseen lähinnä siinä tapauksessa, jos kyseessä on asetuksen liitteen 1 tuoteluokan 8 (Meriteknologia) mukainen kaksikäyttö.

Hanketietoon sovellettavat vientivalvontaa koskevat sopimuksen määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Vientivalvontalainsäädäntöä käsitellään tarkemmin jäljempänä luvussa 4.1.

Sopimuksen 8.2 artikla sisältää määräykset valtion tulostiedon luovuttamisesta toisille osapuolille ja siitä, että osapuolet saavat käyttää tai antaa käytettäväksi valtion tulostietoa puolustustarkoituksiin. Sopimuksen 8.3 artikla puolestaan sisältää määräykset valtion taustatiedon luovuttamisesta toisille osapuolille ja siitä, että valtion taustatietoa saa käyttää tai antaa käytettäväksi hankkeen tarkoituksiin. Sopimuksen 8.4 - 8.5 artikla sisältää toimeksisaajan tausta- ja tulostiedon luovuttamista ja käyttöä koskevat määräykset. Sopimuksen 8.6 artikla kieltää hankkeen tausta- ja tulostiedon käytön muuhun kuin sopimuksessa sovittuihin tarkoituksiin, jolle käytölle ole kirjallisesti saatu etukäteen toisen tai toisten osapuolten suostumusta.

Julkisuuslaissa säädetään viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentissa on säädetty salassa pidettävistä asiakirjoista. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia sovelletaan puolestaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin. Näillä tarkoitetaan muun muassa salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja joiden lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen mukaisesti tehnyt niihin turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Osapuolten välisiä tietoturvallisuussopimuksia käsitellään XI artiklan yhteydessä.

Sopimuksen 8.7 artikla sisältää teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset. Kappaleen mukaan teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien luovutus- ja käyttörajoitusten alainen tieto kartoitetaan, merkitään ja sitä käsitellään turvallisuusluokituksensa mukaan joko valvottuna turvallisuusluokittelemattomana tietona tai turvallisuusluokiteltuna tietona. Tiedon salassapito- ja luokitusmerkinnän tekemisestä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa.

Sopimuksen 8.8 artiklassa määrätään hankkeissa syntyneistä keksinnöistä ja patenteista. Sopimuksen patenttia koskevat määräykset turvaavat osapuolten oikeuksia hankekeksintöihin, jos toimeksisaaja on tehnyt hankekeksinnön. Sopimuksen 8.8.1 ja 8.8.2 artiklaan sisältyy määräyksiä, jotka osapuolten on sisällytettävä toimeksisaajansa kanssa tekemiinsä sopimuksiin.

Oikeudesta patenttiin ja sen hakemisesta säädetään Suomessa patenttilaissa (550/1967). Sopimuksen 8.8.3 artiklassa määrätään osapuolen oikeudesta sellaisiin osapuolten sotilas- tai siviilihenkilöstön ja toimeksisaajien tekemien hankekeksintöjen patenttioikeuksiin, jotka sopimuksen tehnyt osapuoli omistaa tai joihin se on oikeutettu hankkimaan omistusoikeuden. Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa olevasta keksinnöstä on säädetty oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa (656/1967). Laissa maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä (551/1967) säädetään puolestaan oikeudesta keksintöön, jolla on pääasiallisesti merkitystä maanpuolustukselle ja jonka salassa pysyminen on maanpuolustuksen kannalta tärkeää. Lain 1 §:n mukaan tällainen keksintö voidaan valtioneuvoston päätöksellä pakkolunastaa valtiolle sen jälkeen kun patenttia on haettu.

Sopimuksen mukaisesti toteutettavan tutkimuksen tavoitteena on kehittää simulointi- ja laskentamenetelmiä sotalaivojen suunnitteluun. Tutkimuksen luonne ja sisältö huomioiden sen ei oleteta tuottavan patentoitavissa olevia keksintöjä. Jos kuitenkin tutkimuksen kuluessa syntyisi patentoitavissa oleva keksintö, se turvataan 8.8 artiklan määräyksillä ja toimeksiantajan kanssa tehtävillä sopimuksilla etukäteen sopien osapuolten oikeudet keksintöön ja patenttiin. Sopimuksen patenttia koskevassa 8.8.4 – 8.8.7 artiklassa olevat määräykset voivat tulla sovellettaviksi myös tilanteissa, jolloin puolustusvoimien ja suomalaisen toimeksisaajan välisessä sopimuksessa ei ole sovittu 8.8.1.1 artiklan mukaisesti siitä, että puolustusvoimat omistaa kaikki hankekeksinnöt, mutta laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin tai laki maan-puolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä oikeuttaa kuitenkin puolustusvoimat hankkimaan omistusoikeuden kyseessä olevaan keksintöön.

Sopimuksen 8.9 artiklassa määrätään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien vaateiden käsittelystä ja niihin liittyvistä korvauksista. Immateriaalioikeuksien suojasta säädetään muun muassa patenttilaissa ja tekijän oikeudesta tekijäoikeuslaissa (404/1961).

Artiklan VIII määräykset kuuluvat edellä mainituin perustein lainsäädännön alaan ja ne vaativat eduskunnan hyväksyntää.

IX artikla.Valvottu turvallisuusluokittelematon tieto. Sopimuksen IX artikla sisältää määräykset valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon käsittelystä, käytöstä, luovuttamisesta ja valvonnasta.

Sopimuksen 9.1 artiklan mukaan sopimuksen mukaisesti luovutettua tai tuotettua valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa käytetään ainoastaan sopimuksen VII artiklan perusteella sallittuihin hanketiedon käyttötarkoituksiin. Tiedon saanti rajoitetaan henkilöstöön, jonka on välttämättä saatava siitä tietoa 8.1.1 artiklan mukaista käyttöä varten ja tiedon saantiin sovelletaan XI artiklan määräyksiä. Osapuolet toteuttavat kaikki lailliset toimenpiteet, mukaan lukien kansallinen luokittelu, suojatakseen tämän tiedon luovuttamiselta. Sopimuksen 9.4 artiklan mukaisesti osapuolet varmistavat, ennen kuin luovuttavat valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa omille toimeksisaajilleen, että nämä ovat oikeudellisesti velvoitettu valvomaan tätä tietoa sopimuksen IX artiklan mukaisesti.

Sopimuksen määritelmien mukaan valvotulla turvallisuusluokittelemattomalla tiedolla tarkoitetaan tietoa, jota ei ole turvallisuusluokiteltu, mutta jonka saatavuutta tai jakelua rajoitetaan sovellettavien kansallisten säädösten tai määräysten mukaisesti Yhdysvallat käsittelee valvottuna turvallisuusluokittelemattomana tietona muun muassa tietoja, jotka eivät ole turvallisuusluokiteltuja, mutta ovat vientivalvontarajoitusten alaisia. Valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa voi olla myös tieto, johon sisältyy liike- tai ammattisalaisuuksia tai teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä julkistamis- ja käyttörajoituksia (ks. sopimuksen 8.7 artikla).

Koska sopimuksen mukaisesti Suomeen luovutettava tieto ei ole lähettäjävaltiossa turvallisuusluokiteltua tietoa, sen salassapitoon ja käsittelyyn ei voida soveltaa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia. Sopimuksen mukaisesti saadun tiedon käyttöön ja edelleen luovuttamiseen liittyy kuitenkin selkeitä rajoituksia. Suomessa asiakirjat ovat perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädetyn pääsäännön mukaan julkisia. Asiakirjan julkisuuden rajoittaminen on mahdollista välttämättömistä syistä lailla. Artiklaan sisältyvät määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

X artikla.Vierailut laitoksissa. Artiklan mukaan osapuolet sallivat muiden osallistujien työntekijöiden tai muiden osapuolien toimeksisaajien työntekijöiden vierailut valtioidensa laitoksissa, virastoissa ja laboratorioissa sekä toimeksisaajien teollisuuslaitoksissa. Vierailujen edellytyksenä on, että työntekijöillä on tarvittavat ja asianmukaiset todistukset turvallisuusselvityksistä sekä tiedonsaantitarve. Vierailijoiden on noudatettava isäntänä toimivan osapuolen turvallisuusmääräyksiä. Vierailijoille julkistettavaa tai heidän saatavilleen saatettavaa tietoa käsitellään siten kuin se olisi luovutettu vierailijat lähettäneelle osapuolelle ja siihen noudatetaan sopimuksen määräyksiä. Artikla sisältää myös määräykset vierailupyynnöistä sekä menettelystä, jota noudatetaan toistuvissa vierailuissa.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä on säädetty sekä vierailuista viranomaisten että elinkeinonharjoittajien toimitiloihin. Määräys on tyypillisesti katsottu lainsäädännön alaan kuuluviksi myös kahdenvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa.

Sopimuksen mukaan vierailuun ovat oikeutettuja henkilöt, jotka on asianmukaisesti turvallisuusselvitetty ja joilla on tehtäviinsä liittyvä tiedonsaantitarve. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002), mistä johtuen sopimuksen turvallisuus-selvityksiä koskevat määräykset kuuluivat lainsäädännön alaan.

Koska kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voitaisi soveltaa kaikkiin sopimuksessa tarkoitettuihin vierailuihin, voimaansaattamislain 2 §:n 3 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi nimenomainen säännös siitä, että viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovellettaisiin vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

XI artikla.Turvallisuus. Sopimuksen XI artiklassa määrätään tarkemmin turvallisuusluokitellun tiedon käyttämisestä ja todetaan nimenomaisesti, että näin luokiteltuja tietoja suojataan paitsi sopimuspuolten kahdenvälisten tai monenvälisten tietoturvallisuussopimusten perusteella myös XI artiklan määräysten mukaisesti. Suhteessa Saksaan tämä tarkoittaa Saksan kanssa vuonna 2004 tehtyä tietoturvallisuussopimusta (SopS 96 ja 97/2004). Yhdysvaltojen osalta kyse on puolustusministeriöiden välillä tehtyä sotilastiedon turvallisuutta koskevaa sopimusta vuodelta 1991 (SopS 95/1991) ja sen lisäsopimuksesta samalta vuodelta. Artiklan määräykset on katsottu tarpeellisiksi, koska sopimus ei tällä hetkellä sisällä riittäviä määräyksiä tämän hankkeen tiedon turvaamiseksi. Sopimusta ollaan parhaillaan uudistamassa.

Saksan, Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ei myöskään ole olemassa tietoturvallisuutta koskevaan kolmikantasopimusta. Jos nyt kyseessä oleva sopimus ei sisältäisi turvallisuutta koskevia määräyksiä, sovellettaisiin osapuolten välillä tapahtuvaan tiedonvaihtoon kahdenvälisten tietoturvallisuussopimusten määräyksiä. Tämä saattaisi johtaa tilanteeseen, että hankkeessa sovellettaisiin keskenään erilaisia tietoturvamääräyksiä. Myös tästä syystä on artiklan määräykset katsottu tarpeelliseksi.

XII artikla.Myynnit ja siirrot kolmansille osapuolille. Artikla sääntelee hankkeen tulostiedon ja taustatiedon myyntejä ja siirtoja kolmansille osapuolille. Hankkeen tulostiedolla tarkoitetaan hankkeessa tuotettua tietoa. Kolmansia osapuolia ovat muut kuin hankkeen osapuolina olevat valtiot sekä näistä valtiosta olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt. Hankkeen taustatiedolla tarkoitetaan tietoa, jota ei tuoteta hankkeessa.

Sopimuksen 12.1 artiklan mukaisesti hankkeen tulostiedon tai sen perusteella kokonaan tai osittain tuotetun tietoerän myyminen, luovuttaminen ja omistusoikeuden tai hallinnan siirtäminen kolmannelle osapuolelle edellyttää osallistujien hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta. Suostumuksen edellytyksenä on, että vastaanottajamaan hallitus vahvistaa muille osapuolille kirjallisesti, että se ei siirrä luovutettua materiaalia tai tietoa edelleen eikä salli niitä siirrettävän edelleen ja, että se käyttää tai sallii käytettävän luovutettua materiaalia tai tietoa ainoastaan osapuolten yksilöimiin tarkoituksiin. Sopimuksen 12.2 artiklan mukaan myös muiden osallistujien luovuttaman hankemateriaalin tai hankkeen taustatiedon myyminen, luovuttaminen ja omistusoikeuden tai hallinnan siirtäminen edellyttää luovuttajien hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta.

Kuten edellä on todettu, Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö.

Luottamuksellisen, suojattavan ja turvallisuusluokitellun materiaalin ja tiedon suojaamista ja luovuttamista koskevat sopimuksen määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

Puolustustarvikkeiden ja niihin liittyvän puolustusteknologian vientivalvonnasta on säädetty puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa. Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetulla asetuksella ja puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annetulla puolustusministeriön päätöksellä on annettu tarkemmat säännökset siitä, mitä tuotteita pidetään laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona.

Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta on säädetty kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään lisäksi kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP).

Materiaalin ja tiedon luovuttamista koskevat sopimuksen määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

XIII artikla.Vastuut ja vaateet. Artiklan 13.1.1 mukaan vahingonkorvausvaatimukset käsitellään noudattaen osapuolessa sovellettavia monenvälisiä tai kahdenvälisiä sopimuksia.

Suomen ja Saksan välillä sen enempää kuin Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ei ole voimassa kahden- tai monenvälistä sopimusta, jota sovellettaisiin nyt kyseessä olevassa hankkeessa tai sen yhteydessä mahdollisesti tapahtuviin vahinkoihin.

Sopimuksen 13.1.2.1 artiklan mukaan monenvälisten tai kahdenvälisten sopimusten soveltamisalan ulkopuolisiin vaateisiin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä. Näiden määräysten mukaan hankemateriaalin menettämistä tai vahingoittumista sekä Helsinki-luokan ohjusveneen ja Saksan sekä Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden testauslaitteiden menettämistä tai vahingoittumista koskevia vaateita lukuun ottamatta osapuolet luopuvat kaikista sotilas- ja siviilihenkilöstönsä henkilövahinkoja tai kuolemaa, omaisuutensa vahingoittumista tai menettämistä koskevista muihin osallistujiin kohdistuvista vaateista, jotka perustuvat muiden osallistujien sotilas- tai siviilihenkilöstön aiheuttamiin vahinkoihin. Jos osapuolet kuitenkin katsovat, että tällainen henkilövahinko, kuolema tai omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen johtuu osapuolen sotilas- tai siviilihenkilöstön piittaamattomista teoista tai piittaamattomista laiminlyönneistä, tahallisesta väärinkäytöksestä tai törkeästä huolimattomuudesta, kustannuksista vastaa kyseinen osapuoli yksin.

Sopimuksen 13.1.2.2 artiklan mukaan muun henkilön esittämät vaateet, jotka koskevat osapuolten sotilas- tai siviilihenkilöstön aiheuttamia henkilövahinkoja tai kuolemaa tai omaisuuden vahingoittumista tai menettämistä, käsittelee tarkoituksenmukaisin osapuoli siten kuin osapuolet keskenään päättävät. Kuluista, joihin vahingonkärsineen katsotaan olevan oikeutettu, vastaavat osa-puolet tasapuolisesti. Jos kuitenkin osapuolet katsovat, että tällainen henkilövahinko, kuolema tai omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen johtuu osapuolen sotilas- tai siviilihenkilöstön piittaamattomista teoista tai piittaamattomista laiminlyönneistä, tahallisesta väärinkäytöksestä tai törkeästä huolimattomuudesta, vastuukustannuksista, vastaa kyseinen osapuoli yksin.

Valtion korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 3 luvussa (työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu). Artiklan määräykset rajoittavat Suomen vahingonkorvausvastuuta sekä oikeutta vahingonkorvaukseen ja koskevat asioita, joista Suomessa säädetään lailla. Määräykset edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä.

XIV artikla.Tullit, verot ja vastaavat maksut. Sopimuksen 14.1 artiklan mukaan tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja hallinnoidaan kunkin osapuolen lakien ja määräysten mukaisesti. Jos voimassa olevat kansalliset lait ja määräykset sen sallivat, osapuolet pyrkivät varmistamaan, ettei tämän hankkeen mukaisesti suoritettavan työn yhteydessä määrätä helposti määriteltäviä tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja tai tuonnin ja viennin määrällisiä tai muita rajoituksia.

Sopimuksen 14.2 artiklan mukaisesti osapuolet varmistavat parhaansa mukaan, että tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja hallinnoitaessa edistetään tämän hankkeen mukaisen työn suorittamista tehokkaasti ja taloudellisesti. Jos tulleja, tuonti- ja vientiveroja tai vastaavia maksuja kannetaan, se osapuoli, jonka valtiossa ne kannetaan, vastaa niistä hankkeen kustannustensa lisäksi. Sopimuksen 14.3 artiklan mukaan jos on tarpeen kantaa tulleja Euroopan unionin säännösten noudattamiseksi, niiden kantamisesta vastaa se EU:n jäsenvaltio, joka on tuotteiden lopullinen saaja. Tämä osapuoli maksaa tullit hankkeen kustannustensa lisäksi.

Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tullien osalta. EU:n jäsenvaltio voi säätää tullittomuudesta tai päättää tullittomuuden myöntämisestä vain yhteisön lainsäädännön nojalla ja sen puitteissa.

Kaikkiin Euroopan unionin alueelle tuotaviin tavaroihin sovelletaan yleensä yhteisen tullitariffin tulleja EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. Tullittomuudesta on säädetty yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 sekä tiettyjen aseiden ja puolustustarvikkeiden tuontitullien suspendoimisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 150/2003. Ensin mainitussa neuvoston asetuksessa on määritelty ne tapaukset, joissa myönnetään tullittomuus tuotaessa tavaroita Euroopan unionin alueelle tai vietäessä tavaroita Euroopan unionin ulkopuolelle. Jälkimmäisellä asetuksella on vapautettu sen liitteessä luetellut aseet ja puolustustarvikkeet tuontitulleista. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan tullittomuus voi perustua edellä mainittuihin asetuksiin, jos hankinta ei ole tullitariffin mukaan tulliton.

Euroopan unionilla on toimivaltaa lisäksi arvonlisäverotuksen osalta. Puolustusmateriaalia ei voida vapauttaa arvonlisäverosta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY nojalla.

Sopimuksen tulleja ja veroja koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja ne on eduskunnan hyväksyttävä.

Vapautus ei koske kaksikäyttötuotteita. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa hankinnoissa tullien poistaminen voidaan toteuttaa vain edellä mainittujen neuvoston asetusten puitteissa.

Sopimuksen mukaiseen tutkimustyöhön ei lähtökohtaisesti liity sellaista maahantuontia Suomeen tai maastavientiä Suomesta, jonka yhteydessä tulisi kantaa tulleja, tuonti- ja vientiveroja tai vastaavia maksuja. Sopimuksen määrittelemän tutkimuksen toteuttamiseksi Saksan puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen puolustusministeriö tuovat Suomeen testauslaitteita. Näitä laitteita ei tuoda Suomeen pysyvästi, vaan ne palautetaan takaisin Saksaan ja Yhdysvaltoihin testaustoiminnan päätyttyä. Täten tuontiin sovelletaan yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 tutkimuksia, analyysejä ja kokeita varten maahan tuotavia tavaroita koskevia säännöksiä. Mainitun neuvoston asetuksen 99 artiklan mukaan tullittomia ovat tavarat, joita ei kuluteta tai hävitetä kokonaan tutkimusten, analyysien tai kokeiden aikana, jos jäljelle jäävät tuotteet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa viedään yhteisön tullialueen ulkopuolelle asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa. Jos kuitenkin tuodessa Suomeen tai viedessä Suomesta peritään tulleja, tuonti- tai vientiveroja tai vastaavia maksuja, katetaan nämä kustannukset vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla. Kun artiklan määräys ei siten aiheuta sellaisia huomattavia toistuvia kustannuksia tai kertamenoja, joita ei voida kattaa jo talousarviossa olevilla määrärahoilla tai budjettivarauksilla, ei tämän määräyksen voimaansaattaminen edellytä tältä osin eduskunnan suostumusta.

XV artikla.Riitojen ratkaiseminen. Artiklassa on määräykset riitojen ratkaisemisesta. Sopimusta täytäntöön pantaessa syntyvät tai niihin liittyvät riidat osallistujien välillä ratkaistaan yksinomaan neuvotteluilla osallistujien kesken, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä muun henkilön tai yhteisön ratkaistavaksi.

Kyse ei ole pakollisesta ja sitovasta riitojenratkaisusta. Määräykset eivät näin ollen kuulu lainsäädännön alaan.

XVI artikla.Muuttaminen, irtisanominen, voimaantulo ja voimassaolo. Sopimus tulee voi-maan Saksan ja Yhdysvaltojen välillä sinä päivänä, jolloin molemmat ovat allekirjoittaneet sen. Suomen osalta sopimus tulee voimaan, kun Suomen hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriö on kirjallisesti ilmoittanut Saksan ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöille sopimuksen voimaantulon edellyttämien kansallisten toimenpiteiden loppuunsaattamisesta. Sopimus tulee voimaan Suomen osalta kyseisessä kirjallisessa ilmoituksessa määritettynä päivänä. Ilmoitus liitetään sopimuksen allekirjoitussivulle. Sopimuksen 16.7.3 artiklan mukaisesti Saksan puolustusministeriöllä ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöllä ei ole velvoitteita Suomen puolustusministeriötä kohtaan, eikä Suomen puolustusministeriöllä ole sopimukseen perustuvia velvoitteita eikä se saa sopimukseen perustuvia etuja, ennen kuin tämä sopimus on tullut voimaan sen osalta.

Sopimus on voimassa kolme vuotta siitä päivämäärästä, jolloin Saksan puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen puolustusministeriö ovat allekirjoittaneet sen. Sopimuksen voimassaoloa voidaan jatkaa osapuolten kirjallisella suostumuksella.

Artikla sisältää myös määräykset sopimuksen muuttamisesta, irtisanomisesta ja siitä luopumisesta.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan edellä yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä ja jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa luvussa.

2 §. Pykälä sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen ja tuotettujen tietojen salassapitoa sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamista sekä vierailujen järjestämistä koskevat säännökset. Säännökset ovat tarpeen sen vuoksi, että sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot eivät kaikilta osin ole turvallisuusluokiteltuja, minkä vuoksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida suoraan soveltaa kaikkeen hankkeessa käsiteltävään tietoon.

Siltä osin, kun sopimuksen mukaisesti vaihdetut ja tuotetut tiedot sisältävät turvallisuusluokiteltua tietoa, suojataan niitä Suomen ja Saksan sekä Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä voimassa olevien turvallisuussopimusten mukaisesti.

Pykälän 1 momentin nojalla sopimuksessa tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan. Sopimuksen määräykset edellyttävät sen puitteissa vaihdettujen ja tuotettujen tietojen tehostettua suojaa, minkä vuoksi ja kun kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida soveltaa mainittuihin tietoihin, voimaansaattamislain 2 §:n 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi asiasta nimenomainen säännös. Pykälän 1 momentin säännös koskee sopimuksen IX artiklassa käsiteltyä valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa.

Pykälän 2 momentin mukaan Suomen viranomaisella on Suomen oikeusjärjestelmässä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten sopimuksen osapuolille asiakirjoja ja tietoja. Yleiset säännökset salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle sisältyvät julkisuuslain 30 §:ään, minkä lisäksi turvallisuusviranomaisten välisestä salassa pidettävien tietojen vaihdosta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 5 §:ssä.

Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovelletaan vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimuksen XVI artiklan mukaan Suomen puolustusministeriö ilmoittaa kirjallisesti Yhdysvaltojen puolustusministeriölle ja Saksan puolustusministeriölle, kun Suomi on saattanut päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteensä. Sopimus tulee Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen välillä voimaan ilmoituksessa mainittuna ajankohtana. Ilmoitus liitetään sopimuksen allekirjoitussivulle. Tarkoituksena on, että pöytäkirjan voimaantulopäivä on päivä, joka seuraa 30 päivän kuluttua Suomen ilmoituksen allekirjoittamisesta. Saksan ja Yhdysvaltojen välillä sopimusta on sovellettu jo sen allekirjoittamisesta 28 päivänä lokakuuta 2009 lukien.

Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Määritelmät

Sopimuksen I artiklassa määritellään sopimuksessa käytettyjä keskeisiä termejä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen, ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp, PeVL 24/2001 vp ja PeVL 48/2004 vp). Sopimuksen I artiklaan sisältyvistä määritelmistä turvallisuusluokiteltua tietoa, valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa, teollis- ja tekijänoikeuksia, patenttia ja hankekeksintöä koskevat määritelmät kuuluvat edellä mainituin perustein lainsäädännön alaan.

Tietojen julkisuus ja tietoturvallisuus

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Näitä säännöksiä on julkisuuslaissa sekä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa säädetään viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi. Lakia sovelletaan myös elinkeinonharjoittajan ja tämän palveluksessa olevaan, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana. Lain 2 §:n mukaan erityissuojattavalla tietoaineistolla tarkoitetaan sellaisia salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja sekä asiakirjoista ja materiaaleista saatavissa olevia tietoja sekä näiden perusteella tuotettuja asiakirjoja ja materiaaleja, jotka kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti on turvaluokiteltu. Erityissuojattava tieto on lain 6 §:n 1 momentin mukaan pidettävä salassa. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut siihen suostumustaan. Erityissuojattavaa tietoaineistoa käsittelevän viranomaisen on pidettävä huolta siitä, että tietoaineistoon on pääsy vain niillä, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa. Lakia sovelletaan myös nyt kysymyksessä olevassa hankkeessa Suomen ja Saksan sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä luovutettaessa turvallisuusluokiteltua tietoa.

Sopimuksen VIII artiklassa asetetaan rajoituksia tiedon luovuttamisella ja käytölle. Sopimuksen 8.2.2, 8.3.2, 8.4.2, 8.5.2, ja 8.6 artikla koskevat hankkeen tausta- ja tulostiedon käyttämistä ja 8.7 artikla teollis- ja tekijänoikeuden alaisen tiedon käsittelyä ja välittämistä.

Sopimuksen 8.7 artiklassa on salassapito- ja luokitusmerkintöjen tekemisestä teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen hanketietoon. Tiedon salassapito- ja luokitusmerkintöjen tekemisestä säädetään julkisuuslain 25 §:ssä ja kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain 8 §:ssä. Määräys edellyttää täten eduskunnan hyväksyntää.

Sopimuksen IX artikla sisältää määräykset valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon käsittelystä, käytöstä, luovuttamisesta ja valvonnasta. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan sisällytettäväksi nimenomainen asiasisältöinen säännös siitä, että sopimuksessa tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan. Lisäksi voimaansaattamislain 2 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että Suomen viranomaisella on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten sopimuksen osapuolille asiakirjoja ja tietoja.

Sopimuksen X:ssä artiklassa määrätään osapuolten vierailuista osapuolten laitoksiin sekä toimeksisaajien teollisuuslaitoksiin. Kaikkien vierailijoiden on noudatettava isäntänä toimiva osapuolen turvallisuusmääräyksiä. Vierailijoille luovutettavaa tai heidän saatavilleen saatettavaa tietoa käsitellään siten kuin se olisi luovutettu vierailijat lähettäneelle osapuolelle. Artiklan tarkoituksena on suojata turvallisuusluokiteltua tietoa ja valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Artiklassa määriteltyyn vierailuoikeuteen ei sisälly julkista vallan käyttöä ja tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 179/1997). Vierailuista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä. Lisäksi voimaansaattamislakiin on otettu viittaussäännös mainittuun lainkohtaan valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon suojaamiseksi. Artiklan määräys edellyttää siten eduskunnan suostumusta.

Artiklan mukaan vierailuun ovat oikeutettuja henkilöt, jotka on asianmukaisesti turvallisuusselvitetty ja joilla on tehtäviinsä liittyvä tiedonsaantitarve. Lisäksi 11.6.3 artiklasta ilmenee, että turvallisuusselvitys tehdään henkilöstölle, jonka tehtävät edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuun tietoon. Turvallisuusselvityksen tekemisessä on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Turvallisuusselvityksestä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Määräys edellyttää siten eduskunnan hyväksyntää.

Sopimuksen XI artiklassa määrätään tarkemmin turvallisuusluokitellun tiedon luovuttamisesta, suojaamisesta, käyttämisestä. Artiklassa todetaan nimenomaisesti, että näin luokiteltuja tietoja suojataan paitsi sopimusosapuolten kahdenvälisten tai monenvälisten tietoturvallisuussopimusten myös XI artiklan määräysten mukaisesti. Määräys edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Sopimuksen XII artiklassa asetetaan rajoituksia tiedon luovuttamiselle kolmannelle. Artiklassa edellytetään hankkeen tulos- ja taustatiedon luovuttamiselle kolmannelle osapuolten hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta.

Immateriaalioikeudet

Sopimuksen I artiklan määritelmässä viitataan Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijäoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn sopimuksen immateriaalioikeutta koskevaan määritelmään. Sopimuksen VIII artiklan 8.8 kappaleessa määrätään hankkeissa syntyneistä keksinnöistä ja patenteista. Immateriaalioikeuksien suojasta säädetään muun muassa patenttilaissa ja tekijän oikeudesta tekijäoikeuslaissa. Työntekijän tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa olevasta keksinnöstä säädetään oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa. Laissa maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä säädetään puolestaan oikeudesta keksintöön, jolla on pääasiallisesti merkitystä maanpuolustukselle ja jonka salassa pysyminen on maanpuolustuksen kannalta tärkeää. Edellä mainitun johdosta 8.8 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksynnän.

Vahingonkorvaukset ja vaateet

Sopimuksen 7.6 artikla ja XIII artikla sisältävät vahingonkorvauslain alaan kuuluvia määräyksiä. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä säädetään julkisyhteisöjen vahingonkorvausvastuusta. Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sopimuksen määräyksillä, jotka koskevat testauslaitteiden vahingoittumista tai tuhoutumista sekä henkilövahinkojen tai kuoleman tai omaisuuden vahingoittumista, ja joissa rajoitetaan valtion korvausvastuuta, kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä.

Tullit, verot ja muut maksut

Sopimuksen XIV artiklassa määrätään tulleista, veroista ja muista maksuista. Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tullien osalta. Euroopan unionin jäsenvaltio voi säätää tullittomuudesta tai päättää tullittomuuden myöntämisestä vain yhteisön lainsäädännön nojalla ja sen puitteissa. Näitä säännöksiä on yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisessa annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1186/2009 sekä tiettyjen aseiden ja puolustustarvikkeiden tuontitullien suspendoimisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 150/2003. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan tullittomuus voi perustua edellä mainittuihin asetuksiin, jos hankinta ei tullitariffin mukaan ole tulliton.

Euroopan unionilla on toimivaltaa lisäksi arvonlisäverotuksen osalta. Arvonlisäverojärjestelmästä säädetään neuvoston direktiivissä 2006/112/EY. Puolustusmateriaalia ei voida vapauttaa arvonlisäverosta.

Sopimuksen tulleja, veroja ja muita maksuja koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat näin ollen eduskunnan hyväksymisen.

Vientivalvontamääräykset

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta säädetään puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa. Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetulla asetuksella ja puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annetulla puolustusministeriön päätöksellä on annettu tarkemmat säännökset siitä, mitä tuotteita pidetään laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona.

Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain 2 §:n perusteella puolustustarvikkeiden maastavienti ja kauttakuljetus on sallittua ainoastaan siihen myönnetyllä luvalla. Lain 3 §:n mukaan maastavientilupaa ei myönnetä, jos lupa vaarantaisi Suomen turvallisuutta tai olisi Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen. Puolustustarvikkeiden maastavientiä, kauttakuljetusta ja välitystä koskevista yleisistä suuntaviivoista annettu valtioneuvoston päätös (1000/2002) sisältää täsmentävät, ohjeelliset soveltamissäännöt ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta siitä, milloin kyseessä on lain 3 §:ssä tarkoitettu tilanne. Käytännössä lupaa ei ole myöskään myönnetty vientiin, jonka kohteena oleva puolustustarvike on tuotu Suomeen jälleenvientirajoituksin tai -kielloin.

Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa. Kaksikäyttötuotteista vientirajoitusten kohteena ovat lain 2 §:ssä mainitut tuotteet. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään lisäksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP), jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella. Neuvoston asetuksessa liitteessä 1 on yksityiskohtaisesti lueteltu valvonnan alaiset kaksikäyttötuotteet mukaan lukien niihin liittyvät ohjelmistot ja teknologiat. Edellä mainitun lain tai neuvoston asetuksen nojalla valvonnanalaisen kaksikäyttötuotteen vienti ja yhteisötoimitus on sallittu vain luvan perusteella. Lain mukaan lupa voidaan jättää myöntämättä muun muassa jos tavara tai palvelu on tuotu Suomeen jälleenvientirajoituksin tai -kielloin.

Sopimuksen VI artiklassa rajoitetaan vientivalvonnan alaisen tiedon siirtoa ja käyttöä. Sopimuksen VIII artiklassa määrätään paitsi hanketiedon luovuttamisesta ja käytöstä myös tiedon siirtoon sovellettavista vientivalvontamääräyksistä. Myynneistä ja siirroista kolmansille osapuolille määrätään XII artiklassa. Nämä sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat näin eduskunnan hyväksynnän.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimus sisältää määräyksiä, joilla on liittymäkohtia perusoikeuksien suojaan ja perustuslain verotusta koskeviin säännöksiin.

Sopimuksen VIII artikla ja X - XII artiklat asettavat rajoituksia viranomaiskäyttöön tarkoitetun ja turvallisuusluokitellun tiedon julkisuudelle. Määräykset ovat merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa vain lailla ja vain välttämättömistä syistä. Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan pitää Suomen mainetta luotettavana sopimuskumppanina ja Suomen maanpuolustuksen etua.

Nyt kyseessä olevan sopimuksen tavoitteena on kehittää simulointi- ja laskentamenetelmiä sotalaivojen suunnittelun. Erityisenä painopisteenä on kehittää sotalaivojen alkusuunnittelutyökaluja asevaikutusten arviointiin. Muiden osapuolien Suomelle luovuttamat ja tutkimuksen kautta saatavat tiedot sekä sen kuluessa kehitetyt menetelmät ovat keskeisessä roolissa, kun tulevaisuudessa määritellään merivoimien alusten suorituskykyvaatimuksia. Suomen maine luotettavana sopimuskumppanina sekä maanpuolustuksen etu vaativat täten tietojen saamista ja salassapitoa. Lisäksi Yhdysvallat ja Saksa luovuttavat edellä mainittuja tietoja Suomelle sillä edellytyksellä, että Suomi sitoutuu pitämään saamansa tiedot salassa. Salassapidosta säädetään julkisuuslaissa ja turvallisuusluokiteltua tietoa koskeva erityissäännös on otettu myös kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:ään.

Sopimuksen IX artikla sisältää määräyksiä valvotusta turvallisuusluokittelemattomasta tiedosta. Sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot eivät kaikilta osin ole turvallisuusluokiteltuja, joten kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida suoraan soveltaa kaikkeen hankkeessa käsiteltävään tietoon. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan siten säännöksiä sopimuksen mukaisesti vaihdettujen ja tuotettujen tietojen salassapidosta sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta sekä vierailujen järjestämisestä.

Sopimuksen XIV artiklassa sopimuspuolet pyrkivät poistamaan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilta hankinnoita tullimaksut ja verot. Sopimuksen määräystä sovelletaan sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Sopimuksen määräys on merkityksellinen perustuslain 81 §:n 1 momentin kannalta, jonka mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla.

Edellä mainitut sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin ollen sopimuksen ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriön Arlingtonissa 7 päivänä lokakuuta 2009, Saksan liittotasavallan puolustusministeriön Koblenzissa 28 päivänä lokakuuta 2009 ja Amerikan Yhdysvaltojen puolustusministeriön Arlingtonissa 1 päivänä lokakuuta 2009 allekirjoittaman pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta Suomen, Saksan liittotasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Pintataistelualusten alumiinirakennesuunnittelusta Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen tasavallan puolustusministeriön Arlingtonissa 7 päivänä lokakuuta 2009, Saksan liittotasavallan puolustusministeriön Koblenzissa 28 päivänä lokakuuta 2009 ja Amerikan yhdysvaltojen puolustusministeriön Arlingtonissa 1 päivänä lokakuuta 2009 allekirjoittaman sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti siinä tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan.

Suomen viranomaisella on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten sopimuksen osapuolille asiakirjoja ja tietoja.

Viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovelletaan vastaavasti mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Puolustusministeri
Jyri Häkämies

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.