HE 192/2009

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vammaisetuuksista annetun lain sekä sosiaali- ja terveyden-huollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 b §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vammaisetuuksista annettua lakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia. Eläkettä saavan hoitotukea alettaisiin maksaa myös silloin, kun julkinen laitoshoito kestää yli kolme kuukautta. Muutos koskisi myös alle 16-vuotiaan vammaistukea, 16 vuotta täyttäneen vammaistukea sekä ruokavaliokorvausta.

Laitoshoidon vuoksi keskeytettyä vammaisetuutta alettaisiin maksaa uudelleen ilman hakemusta. Maksettavan vammaisetuuden suuruus määräytyisi keskeytetyn vammaisetuuden tukitason perusteella. Laitoshoidon asiakasmaksua ei otettaisi erityiskustannuksina huomioon vammaisetuutta myönnettäessä.

Asiakasmaksuista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pitkäaikaisen laitoshoidon maksu nousisi enintään 82 prosentista enintään 85 prosenttiin hoidossa olevan nettotuloista. Näissä nettotuloissa ehdotetaan otettavaksi huomioon myös laitoshoidossa olevalle maksettavat vammaisetuudet. Hoidettavan henkilökohtaiseen käyttöön jäävä vähimmäiskäyttövara olisi edelleen vähintään 90 euroa kuukaudessa.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eläkettä saavan korotettua ja ylintä hoitotukea alettai-siin maksaa 50 euron suuruisella veteraani-lisällä korotettuna eläkkeensaajille, joille maksetaan ylimääräistä rintamalisää.

Esitys liittyy valtion vuoden 2010 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2010 alusta.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila ja ehdotetut muutokset
1.1. Laitoshoitorajoituksen poistaminen vammaisetuuksista
1.2. Asiakasmaksun korottaminen
1.3. Veteraanilisä
2. Esityksen vaikutukset
2.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset
2.2. Vaikutukset etuudensaajien asemaan
2.3. Vaikutukset kuntatalouteen
2.4. Vaikutukset viranomaisten tehtäviin ja menettelytapoihin
3. Asian valmistelu
4. Riippuvuus muista esityksistä
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki vammaisetuuksista
1.2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset
3. Voimaantulo
LAKIEHDOTUKSET
vammaisetuuksista annetun lain muuttamisesta
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 b §:n muuttamisesta
LIITE
RINNAKKAISTEKSTIT
vammaisetuuksista annetun lain muuttamisesta
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7c ja 10 b §:n muuttamisesta

YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset
1.1. Laitoshoitorajoituksen poistaminen vammaisetuuksista

Vammaisetuuksista annetun lain (570/2007; vammaisetuuslaki) mukaisia Kansaneläkelaitoksen maksamia etuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki sekä ruokavaliokorvaus. Vammaistuet ja hoitotuki on porrastettu henkilön tuen tarpeen perusteella kolmeen tasoon, perustukeen, korotettuun tukeen ja ylimpään tukeen. Vuonna 2009 vammaistuen määrä on perustuessa 85,59, korotetussa tuessa 199,71 ja ylimmässä tuessa 387,26 euroa kuukaudessa. Hoitotuen vastaavat määrät ovat 57,32, 142, 70 ja 301,75 euroa kuukaudessa. Ruokavaliokorvausta maksetaan 21 euron suuruisena kaikille tukeen oikeutetuille.

Eläkettä saavan hoitotukea maksetaan vuonna 2009 noin 204 000 eläkkeensaajalle. Heistä noin 103 100 saa perushoitotukea, 72 800 korotettua hoitotukea ja 28 200 ylintä hoitotukea. Väestön ikääntyessä hoitotuen saajien määrä kasvaa. Vuosittain on tullut noin 5 000 uutta hoitotuen saajaa. Alle 16-vuotiaan vammaistukea sai vuonna 2008 noin 34 200 lasta. Lisäksi 16 vuotta täyttäneen vammaistukea sain noin 11 200 ja ruokavaliokorvausta noin 27 700 henkilöä.

Vammaisetuuslain 24 §:n mukaan vammaisetuutta ei makseta jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa olevalle siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta. Sen jälkeen kun laitoshoito on kestänyt kolme kuukautta, vammaisetuuden maksaminen keskeytetään seuraavan kuukauden alusta. Maksun keskeyttäminen koskee samalla lailla kaikkia vammaisetuuksia. Jos laitoshoito päättyy, keskeytettyä vammaisetuutta aletaan maksaa hoidon päättymistä seuraavan kuukauden alusta. Jos laitoshoito kuitenkin päättyy viimeistään kuukauden 15 päivänä, vammaisetuutta aletaan maksaa päättymiskuukauden alusta.

Eläkettä saavan hoitotuen maksaminen oli vuoden 2008 lopussa keskeytetty julkisen laitoshoidon vuoksi noin 22 100 eläkkeensaajalta ja alle 16-vuotiaan vammaistuki noin 100 vammaistuen saajalta. Maksamisen keskeyttämissäännös koskee myös 16 vuotta täyttäneen vammaistukea saavia. Nämä ovat kuitenkin yleensä kotona asuvia, joten heidän kohdalla säännös on tullut käytännössä harvoin sovellettavaksi.

Vammaisetuuslain 24 §:n mukaan laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä. Laitoshoito on julkista, kun hoitoa annetaan valtion, kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä laitoksessa. Silloin kun hoitoa annetaan muussa laitoksessa, hoito on julkista, jos valtio kustantaa hoidon tai jos valtion, kunnan tai kuntayhtymän hoidon tuottajalle antama tuki ylittää puolet hoidon kokonaiskustannuksista. Laitoshoito on julkista myös silloin, kun kunta hankkii tarvittavan hoidon ostopalvelusopimuksella tai maksaa jatkuvasti vähintään puolet yksityisessä hoidossa olevan hoitomaksusta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista (1507/2007; laitoshoitoasetus) säädetään tarkemmin, milloin laitoshoito on katsottava olevan julkista ja jatkuvaa. Jos laitoshoito ei ole yhdenjaksoista, se katsotaan laitoshoitoasetuksen mukaan jatkuvaksi, kun laitoshoitopäiviä on vähintään 90, kotonaoloajat kestävät yhdenjaksoisesti 15 päivää tai vähemmän ja laitoshoitojaksot ovat keskimäärin pitempiä kuin kotonaolojaksot. Kaikkien kolmen edellä mainitun ehdon tulee täyttyä, jotta hoito voidaan katsoa jatkuvaksi. Hoidon alkamispäivä lasketaan hoitopäiväksi ja hoidon päättymispäivä kotonaolopäiväksi. Hoidon jatkuvuus keskeytyy, kun etuudensaaja on kotona yhtäjaksoisesti vähintään 16 päivää. Hoitoa ei pidetä jatkuvana, jos kysymyksessä on pelkkä päivä- tai yöhoito taikka etuudensaaja on toistuvasti yhtä pitkät ajat kotona kuin laitoksessa. Tämä on mahdollistanut vammaisetuuden maksamisen intervallityyppisen hoidon aikana.

Avohoidon ja laitoshoidon palvelujen monimuotoistuminen on tehnyt niiden välisen rajanvedon vaikeaksi. On toteutettu palveluasuntoratkaisuja, joissa asukkaat vaativat ympärivuorokautista hoitoa. Samantyyppinen hoito saattaa olla määritelty yhdessä yksikössä avohoidoksi ja toisessa yksikössä laitoshoidoksi. Samassa yksikössä voidaan tarjota rinnan sekä palveluasumisen muotoista avohoitoa että laitoshoitoa. Laitoshoidon yksiköitä on myös muutettu palveluasumisyksiköiksi ilman, että hoidon sisältö ja hoitoympäristö olisi aina olennaisesti muuttunut. Laitoshoitoasetuksen liitteessä on kuitenkin todettu, että jotta laitos muuttuisi avohoitoyksiköksi, tulee myös sen toiminnan muuttua.

Laitos- ja avohoidon välinen rajanvedon tekemiseksi Kansaneläkelaitos ja kunnat voivat tarvittaessa neuvotella siitä, onko hoito julkista laitoshoitoa. Jos hoito katsotaan avohoidoksi, vammaisetuuden maksamista ei keskeytetä kolmen kuukauden hoidon jälkeen. Jos Kansaneläkelaitos ja kunta eivät pääse neuvottelussa yksimielisyyteen hoidon luonteesta, asiasta on pyydettävä sosiaali- ja terveysministeriön lausunto.

Vammaisetuutta saavan on vammaisetuuslain 18 §:n 2 momentin mukaan ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle joutumisestaan julkiseen laitoshoitoon. Ilmoitusvelvollisuus koskee lain 17 §:n 2 momentin mukaan myös vammaistukea saavan lapsen huoltajaa tai edunvalvojaa, jos lapsi joutuu julkiseen laitoshoitoon. Lisäksi julkisella laitoksella ja sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetulla toimielimellä on vammaisetuuslain 44 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot etuudensaajan joutumisesta laitoshoitoon sekä hoidon päättymisestä. Käytännössä Kansaneläkelaitos ei ole aina saanut laitoksista tietoja laitoshoidon alkamisesta ja päättymisestä.

Vammaisetuuslain 12 §:n mukaan liikenne- ja tapaturmavakuutuksen haittalisä, avutto-muuslisä tai hoitotuki voidaan vähentää vammais- tai hoitotuesta, jos niitä maksetaan saman sairauden tai vamman perusteella kuin vammaisetuutta. Kyseisiä vammaisetuuksiin nähden ensisijaisia korvauksia ei makseta jatkuvan laitoshoidon ajalta.

Oikeudet hoidettavalle maksettaviin vammaisetuuksiin ja eräisiin muihin Kansaneläkelaitoksen maksamiin etuuksiin samoin kuin hoidettavalta perittävän asiakasmaksun perusteet ovat erilaiset sen mukaan, onko henkilö avohoidossa vai laitoshoidossa. Myös julkisen ja yksityisen laitoshoidon välillä on vastaavia eroja. Sillä seikalla, katsotaanko hoidettavan olevan avohoidossa vai laitoshoidossa, voi olla asiakkaalle ja kunnalle huomattavaa taloudellista merkitystä. Avohoidon ja laitoshoidon erilaisella rahoituksella voi olla ohjausvaikutuksia kuntien palveluntarjonnan rakenteeseen ja myös asiakkaan hoitopaikan valintaan. Tämä ohjausvaikutus voi käytännössä olla vääränsuuntainen asiakkaan hoidon tarpeen näkökulmasta. Asiakkaan hoidon tarpeen tulisi kuitenkin aina olla tärkein tekijä hoitoa järjestettäessä ja hoitopaikkaa valittaessa.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan avo- ja laitoshoidon rajanveto poistetaan asteittain sosiaalivakuutuksesta. Tarkoituksena on selkeyttää kuntien vanhustenhuollon järjestämistä siten, että avo- ja laitoshoitoa koskevat erilaiset säännökset eivät vaikuta vääristävästi kunnan järjestämien vanhuspalvelujen tuottamiseen ja saatavuuteen. Rajanvedon poistaminen aloitettiin muuttamalla kansaneläkelakia (568/2007) vuoden 2008 alusta siten, että kansaneläke maksetaan vähentämättömänä myös jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa olevalle. Sitä ennen kansaneläkkeen määrää vähennettiin yli kolme kuukautta kestäneen julkisen laitoshoidon jälkeen.

Valtioneuvoston päätöksessä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010—2013 on varauduttu siihen, että eläkettä saavan hoitotukea voitaisiin vuodesta 2010 maksaa julkisessa laitoshoidossa oleville myös sen jälkeen, kun hoitoaika on kestänyt yli kolme kuukautta. Määrärahavaraus on jatkoa vuonna 2008 toteutetulle kansaneläkelain muutokselle.

Laitoshoitorajoitusten poistamisen tavoitteena on edistää hoidettavien tarpeen mukaista hoitoa. Yhdessä jo toteutetun kansaneläkeuudistuksen kanssa laitoshoitorahoituksen poistaminen vammaisetuuksista vähentäisi Kansaneläkelaitoksen maksamien etuuksien ohjaavaa vaikutusta hoitopaikan valintaan. Tavoitteena on myös selkeyttää vammaisetuusjärjestelmää sekä vähentää avo- ja laitoshoidon rajanvedon selvittämiseen liittyvää hallinnollista työtä.

Hallitusohjelman mukaisesti ehdotetaan, että avo- ja laitoshoidon rajanvedon poistamista jatkettaisiin poistamalla laitoshoitorajoitus vuoden 2010 alusta eläkettä saavan hoitotuesta. Vammaisetuusjärjestelmän selkeyttämiseksi ehdotetaan, että laitoksiin voitaisiin maksaa myös alle 16-vuotiaan vammaistukea ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea sekä ruokavaliokorvausta. Julkisen laitoshoidon kestäminen yli kolme kuukautta ei keskeyttäisi minkään vammaisetuuden maksamista. Jollei vammaistukia ja ruokavaliokorvauksia maksettaisi laitoksissa oleville, jäljempänä ehdotettu laitoshoitomaksun korottaminen heikentäisi heidän taloudellista asemaansa. Käytännössä suurin merkitys laitoshoitorajoituksen poistumisesta olisi kuitenkin eläkettä saavien hoitotuissa.

Laitoshoidon perusteella keskeytettyjä vammaisetuuksia alettaisiin maksaa uudelleen vuoden 2010 alusta. Vammaisetuutta maksettaisiin saman tukitason mukaisena kuin ennen etuuden maksamisen keskeyttämistä. Keskeytetyn vammaisetuuden uudelleen maksamista ei tarvitsisi erikseen hakea. Jos henkilö ei ole ennen laitoshoitoon joutumista saanut vammaisetuutta tai jos hänen oikeutensa keskeytettyyn tukeen on päätynyt esimerkiksi 16 vuoden iän täyttämisen vuoksi, hänen tulisi hakea etuutta normaaliin tapaan Kansaneläkelaitokselta.

Kun laitoshoitorajoitus ehdotetaan poistettavaksi, voitaisiin samalla kumota säännökset, jotka velvoittavat hoidettavaa, hoitolaitosta ja kunnan toimielintä ilmoittamaan henkilön joutumisesta laitoshoitoon ja laitoshoidon päättymisestä.

Julkisessa laitoshoidossa olevalta perittävä asiakasmaksu kattaa laitoksessa hoidettavan saaman ylläpidon, hoidon, hoivan ja asumisen sekä ruuan, vaatetuksen ja lääkkeet. Asiakasmaksu määräytyy kaavamaisesti hoidettavan nettotulojen perusteella. Tästä syystä myönnettäessä hoitotukea tai vammaistukea hyväksyttävien erityiskustannusten osuutta asiakasmaksusta olisi käytännössä hyvin vaikea eritellä. Kustannusten erittelystä ja sitä varten tarvittavien määrittelyperusteiden luomisesta aiheutuisi runsaasti lisätyötä hakijalle, hoitolaitokselle ja kunnalle. Myös Kansaneläkelaitoksen kannalta erityiskustannusosuuden selvittely olisi ongelmallista.

Julkisessa laitoshoidossa olevien asiakkaiden toimintakyky on yleisesti siinä määrin heikentynyt, että asiakasmaksujen huomioimatta jättäminen ei tulisi käytännössä estämään laitoksessa hoidettavaa saamasta hoito- tai vammaistukea. Laitoksessa hoidettavan oikeus vammaisetuuteen ja etuuden taso määräytyisi sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuvan avun tarpeen, ohjauksen ja valvonnan tarpeen tai haitan perusteella.

Vammaisetuuksien laitokseen maksamisesta aiheutuvan hallinnollisen lisätyön minimoimiseksi ehdotetaan, että julkisen laitoshoidon asiakasmaksuja ei otettaisi huomioon erityiskustannuksina myönnettäessä hoitotukea tai vammaistukea.

1.2. Asiakasmaksun korottaminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992; asiakasmaksulaki), säädetään pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksusta. Maksu määräytyy asiakkaan maksukyvyn mukaan. Lain 7 c §:n mukaan maksu voi olla enintään 82 prosenttia asiakkaan asiakasmaksulaissa määritellyistä kuukausituloista. Jos henkilö on välittömästi ennen laitoshoitoon joutumistaan asunut avio- tai avoliitossa ja hänen tulonsa ovat puolison tuloja suuremmat, laitoshoidon asiakasmaksu voi olla enintään 41 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista tuloista.

Asiakasmaksua määrättäessä tuloina otetaan huomioon hoidettavan nettotulot. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon eräitä asiakasmaksulain 10 a §:n 3 momentissa mainittuja tuloja. Vammaisetuudet ovat kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuja etuoikeutettuja tuloja, jotka eivät vaikuta asiakasmaksun suuruuteen.

Asiakasmaksu voidaan määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 90 euron suuruinen käyttövara. Lisäksi maksun suuruutta rajoittaa asiakasmaksulain 2 §, jonka mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.

Laitoshoidossa olevalta perittävää asiakasmaksua korotettiin vuoden 2008 alusta 80 prosentista nykyiseen 82 prosenttiin, kun kansaneläkettä alettiin maksaa laitoshoidossa oleville vähentämättömänä. Asiakasmaksun korottamisella ja samanaikaisesti toteutetulla kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden alentamisella pyrittiin siihen, että kansaneläkkeiden laitoshoitorajoituksen poistaminen voitiin toteuttaa kunta–valtiosuhteessa kustannusneutraalisti. Toisaalta kasvavia asiakasmaksutuottoja pyrittiin kohdentamaan kunnissa laadukkaan julkisen laitoshoidon järjestämiseen.

Laitoshoitorajoituksen poistaminen vammaisetuuksista on myös tarkoitus tehdä mahdollisimman kustannusneutraalisti siten, että laitoshoidossa olevien henkilöiden taloudellisen asema pysyy keskimäärin nykyisellä tasolla ja että kuntien ja valtion välinen rahoitusasema ei myöskään muutu.

Esityksessä ehdotetaan, että vammaisetuudet otettaisiin kansaneläkkeiden tapaan huomioon hoidettavan tuloina asiakasmaksua määrättäessä. Samalla laitoshoidon asiakasmaksua ehdotetaan korotettavaksi 85 prosenttiin asiakkaan nettotuloista vuoden 2010 alusta lukien. Suurempituloisen puolison asiakasmaksu nousisi 41 prosentista 42,5 prosenttiin puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Lisäksi kuntien saamaa peruspalvelun yleistä valtionosuutta on tarkoitus alentaa 62,2 miljoonaa euroa erikseen annettavalla hallituksen esityksellä.

1.3. Veteraanilisä

Maassamme on tällä hetkellä noin 68 300 rintamaveteraania, joilla on rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus taikka vuoden 1918 sodassa palvelleen veteraanitunnus. Henkilöllä, jolla on mainittu tunnus, on oikeus saada rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukaista rintamalisää. Sen suuruus on vuoden 2009 tasossa 45,64 euroa kuukaudessa. Rintamalisää on lisäksi maksettu henkilöille, jotka ovat osallistuneet miinanraivaustehtäviin ja jotka ovat sillä perusteella saaneet oikeuden Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetussa laissa (1039/1997) tarkoitettuun kuntoutukseen.

Ylimääräinen rintamalisä voidaan edellytysten täyttyessä myöntää rintamalisän saajalle, jolle maksetaan kansaneläkettä. Ylimääräistä rintamalisää voidaan maksaa Suomessa asuvalle Suomen tai ulkomaan kansalaiselle. Ylimääräinen rintamalisä on täysimääräisenä 45 prosenttia kansaneläkkeen siitä osasta, joka vastaa entistä kansaneläkkeen lisäosaa. Vuonna 2009 ylimääräinen rintamalisä on perhesuhteista riippuen enimmillään 190,69—220,39 euroa kuukaudessa. Miinanraivaustehtäviin osallistuneella ei ole oikeutta ylimääräiseen rintamalisään. Vuoden 2008 lopussa noin 34 300 rintamaveteraania sai ylimääräistä rintamalisää. Rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän saajien lukumäärä vähenee yli 10 prosenttia vuosittain.

Rintamaveteraanien keski-ikä on yli 86 vuotta. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan huolehditaan erityisesti veteraanien ja sotainvalidien riittävistä kotipalveluista. Tavoitteena on helpottaa rintamaveteraanien ja heidän puolisoidensa kotona selviytymistä niin pitkään kuin mahdollista.

Kotona asuvilla rintamaveteraaneilla, joiden toimintakyky on heikentynyt, on avuntarpeen tai erityiskustannusten perusteella oikeus eläkettä saavan hoitotukeen. Ylimääräistä rintamalisää saavat ovat rintamaveteraaneista pienituloisimpia. Arvion mukaan noin 6 290 ylimääräistä rintamalisää saavalle maksetaan vuoden 2009 lopussa korotettua tai ylintä hoitotukea. Korotetun ja ylimmän hoitotuen avulla voidaan tukea sellaisten sairaiden tai vammautuneiden veteraanien kotona asumista, jotka vaativat jokapäiväistä tai ympärivuorokautista toisen henkilön apua tai valvontaa taikka joilla on suuria erityiskustannuksia.

Kaikkien pienituloisimpien ja toisen henkilön apua eniten tarvitsevien rintamaveteraanien kotona selviytymisen edistämiseksi ehdotetaan, että ylimääräistä rintamalisää saavien rintamaveteraanien korotettuun ja ylimpään hoitotukeen alettaisiin maksaa 50 euron suuruista veteraanilisää. Lisä maksettaisiin ilman hakemusta, koska maksamisen edellytykset ovat Kansaneläkelaitoksen tiedossa. Veteraanilisää maksettaisiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2010.

Kun avo- ja laitoshoidon raja edellä ehdotetaan poistettavaksi vammaisetuuksista, hoitotuen osana maksettavaa veteraanilisää olisi mahdollista maksaa myös laitoshoitoon joutuvalle tai laitoksessa jo olevalle rintamaveteraanille. Veteraanilisä otettaisiin muiden vammaisetuuksien tapaan tulona huomioon laitoshoidon asiakasmaksua määrättäessä.

2. Esityksen vaikutukset
2.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset

Julkisessa laitoshoidossa arvioidaan olevan vuoden 2010 alussa noin 22 300 sellaista vammaisetuuden saajaa, joiden vammaisetuuden maksaminen on keskeytetty pitkäaikaisen laitoshoidon vuoksi. Heistä noin 5 600 on saanut alinta, 10 600 korotettua ja 6 000 ylintä tukea. Keskeytettyjä ruokavaliokorvauksia on noin 100. Lisäksi arviolta 8 000 sellaisella laitoksessa hoidettavalla, jotka eivät ole saaneet vammaisetuutta laitokseen joutuessaan, olisi oikeus vammaisetuuteen. Näistä kokonaan uusista tuensaajista 25 prosentin arvioidaan saavan alinta, 48 prosentin korotettua ja 27 prosentin ylintä tukea.

Laitoshoitorajoituksen poistamisen vammaisetuuksista arvioidaan lisäävän maksatuksen piirissä olevia tuensaajia vuonna 2010 yhteensä noin 30 300 henkilöllä. Heistä eläkettä saavan hoitotukea saavia arvioidaan olevan noin 30 000, alle 16-vuotiaan vammaistukea saavia noin 250 ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea saavia muutama kymmen. Ruokavaliokorvausta maksettaisiin noin 100 laitoshoidossa olevalle. He saisivat yleensä myös muuta vammaisetuutta.

Laitoshoitorajoituksen poistamisen arvioidaan lisäävän vammaisetuuksien maksamisesta aiheutuvia kustannuksia yhteensä noin 62,2 miljoona euroa vuonna 2010. Lisäyksestä valtaosa, 61,5 miljoonaa euroa, kohdistuisi hoitotukiin. Alle 16-vuotiaan vammaistuen kustannusten arvioidaan kasvavan vajaalla 0,7 miljoonalla eurolla. 16 vuotta täyttäneen vammaistuesta ja ruokavaliokorvauksista aiheutuva kustannusten lisäys olisi vähäinen. Kaikki vammaisetuuksien kustannukset rahoitetaan valtion varoista. Rahoitusratkaisu olisi kustannusneutraali kunta–valtiosuhteessa.

Veteraanilisää maksettaisiin syyskuun alusta 2010 arviolta noin 6 500 ylimääräistä rintamalisää saavalle. Heistä noin 1 200 olisi laitoksessa olevia. Vuonna 2010 veteraanilisästä aiheutuisi yhteensä noin 1,2 miljoonan euron lisäkustannus valtiolle. Vuonna 2011 kustannus olisi noin 3,2 miljoonaa euroa. Kotona asuvien kustannukset olisivat noin 0,9 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja 2,4 miljoonaa euroa vuonna 2011.

2.2. Vaikutukset etuudensaajien asemaan

Uudistusten merkittävimmät taloudelliset vaikutukset kohdistuvat noin 30 000 laitoshoidossa olevan eläkettä saavan hoitotukeen oikeutetun asemaan. Heistä on miehiä 28 ja naisia 72 prosenttia, joten esityksellä on erityisesti vaikutusta naisten asemaan. Kun naisten keskimääräiset eläketulot ovat pienemmät kuin miehillä, naiset hyötyvät ehdotuksesta taloudellisesti miehiä enemmän.

Taloudelliset vaikutukset eläkettä saavan hoitotukeen oikeutetuilla vaihtelevat sen mukaan, ovatko he oikeutettuja ylimpään, korotettuun vai alimpaan hoitotukeen. Hoitotuet ovat muiden vammaisetuuksien tapaan verovapaata tuloa, joten ne lisäävät täysimääräisesti korotetun asiakasmaksun perusteena olevaa nettotuloa. Ylimmän hoitotuen saajalla käteen jäävät tulot kasvaisivat, jos hänen saamansa nettokuukausitulot eivät ylitä noin 1 500 euroa kuukaudessa. Pienituloisten käteen jäävät tulot kasvaisivat eniten, täyttä kansaneläkettä saavalla nettotulojen lisäys olisi perhesuhteista riippuen noin 28—30 euroa kuukaudessa.

Korotetun hoitotuen saajan käteen jäävät tulot kasvaisivat noin 4—6 euroa kuukaudessa, jos hän saa täyttä kansaneläkettä. Noin 710 euron kuukausituloista alkaen korotettua hoitotukea saavan käteen jäävät tulot alenisivat, 1 500 euron bruttokuukausituloilla alennus olisi noin 15 euroa kuukaudessa.

Jos henkilö olisi oikeutettu vain alimpaan hoitotukeen, hänen käteen jäävät tulonsa alenisivat. Alennus olisi pelkää kansaneläkettä saavalla yksinäisellä henkilöllä noin 9 euroa ja keskimääräistä 1 220 euron bruttoeläkettä saavalla noin 23 euroa kuukaudessa. Täyttä kansaneläkettä saavilla puolisoilla 90 euron vähimmäiskäyttövara rajoittaisi käteen jäävien tulojen alenemisen noin 3 euroon kuukaudessa.

Vammaisten laitoksissa asuvista arvioidaan olevan miehiä 60 ja naisia 40 prosenttia Esityksen vaikutukset vammaistukeen oikeutettujen taloudelliseen asemaan ovat vähäiset. Vammaistuen maksaminen laitokseen parantaa laitoshoidossa olevien vammaistukeen oikeutettujen alle 16-vuotiaiden taloudellista asemaa. Asema paranee suhteellisesti eniten pienituloisimmilla. Yleensä laitoksessa olevalla alle 16-vuotiaalla lapsella ei ole myönnettävän vammaistuen lisäksi muita tuloja.

Vammaistukeen oikeutetuilla 16 vuotta täyttäneillä henkilöillä esityksen taloudelliset vaikutukset olisivat saman suuntaiset kuin hoitotuen saajilla. Laitoksessa olevalla henkilöllä, jonka tämän hetkiset tulot ovat esimerkiksi 600 euroa kuukaudessa, käteen jäävien tulojen suuruus on 108 euroa. Korotetun vammaistuen maksamisen jälkeen tulojen määrä nousisi noin 800 euroon kuukaudessa ja käteen jäävien tulojen osuus nousisi noin 12 euroa kuukaudessa asiakasmaksun korotuksesta huolimatta.

Vammaisten laitoksissa arvioidaan olevan noin 2 500 hoidettavaa. Heistä merkittävä osa on sellaisia, jotka eivät tule olemaan oikeutettuja vammaistukeen. Osa heistä on sellaisia, joiden sairaus kestää alle vuoden ja estää vammaistuen myöntämisen, osa sellaisia, jotka työkyvyttömyyseläkkeelle jäätyään ovat oikeutettuja eläkettä saavan hoitotukeen. Asiakasmaksut nousevat myös niillä laitoksissa olevilla, jotka eivät voi saada vammaistukea tai hoitotukea. Heidän taloudellinen tilanteensa heikkenee nykyisestä. Jos henkilön nykyiset asiakasmaksua määrättäessä huomioon otettavat tulot eivät ylitä 500 euroa kuukaudessa, hänelle jää käteen 90 euron käyttövara. Asiakasmaksuprosentin noustessa sama 90 euron käyttövara jää käteen 600 euron tuloista.

Vammaisetuuksien laitoshoitorajoituksen poistuessa vammaisetuuksia voitaisiin maksaa yhtäläisesti niin avo- kuin laitoshoidon asiakkaille. Laitoshoitorajoituksen poistaminen vammaisetuuksista saattaisi julkisessa laitoshoidossa olevat yhdenvertaiseen asemaan yksityisessä laitoksessa hoidettavien kanssa. Vammaisetuuksien erilainen maksukäytäntö ei olisi enää ohjaamassa hoitopaikan tarjontaa ja valintaa.

Myöskään laitoshoidon jatkuvuudella ei olisi enää merkitystä vammaisetuuksien maksamisen kannalta. Tämä helpottaisi intervallihoidossa olevien asiakkaiden tilannetta, kun koti- ja laitospäivien määrällä ei olisi enää merkitystä vammaisetuuden maksamisen kannalta.

Uudistusten voimaantulon jälkeen on tarkoitus seurata vammaisetuuksien laitoshoitorajoituksen poistamisen ja asiakasmaksu-uudistuksen vaikutuksia vammaisetuuksien myöntökäytäntöihin.

Veteraanilisän maksaminen pienituloisille korotettua tai ylintä hoitotukea saaville rintamaveteraaneille parantaisi heidän mahdollisuuksiaan jatkaa kotona asumista.

2.3. Vaikutukset kuntatalouteen

Kuntien saamien asiakasmaksutulojen arvioidaan kasvavan vuonna 2010 yhteensä noin 62,6 miljoonaa euroa, kun laitoshoitorajoitus poistuu vammaisetuuksista, vammaisetuudet otetaan asiakasmaksua määrättäessä tulona huomioon ja asiakasmaksun maksuprosenttia korotetaan. Vammaisetuudet eivät ole veronalaista tuloa, joten kuntien saamat verotulot eivät kasvaisi esityksen johdosta.

Uudistus on tarkoitus toteuttaa kunta–valtiosuhteessa kustannusneutraalisti siten, että kuntien saamaa peruspalvelun yleistä valtionosuutta (momentti 28.90.30) alennettaisiin 62,2 miljoonaa euroa.

2.4. Vaikutukset viranomaisten tehtäviin ja menettelytapoihin

Laitoshoitorajoituksen poistuminen vähentäisi avo- ja laitoshoidon rajanvedosta aiheutuvaa hallinnollista työtä Kansaneläkelaitoksessa ja kunnissa. Tämä kompensoisi tuensaajien lukumäärä kasvusta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvaa lisätyötä.

Lain voimaan tullessa Kansaneläkelaitoksen käsiteltäväksi arvioidaan tulevan noin 8 000 uutta vammaisetuushakemusta. Sen lisäksi merkittävä osa laitoksissa olevien vammaisetuuspäätöksistä jouduttaneen käymään läpi tarkistushakemusten perusteella. Kaikkia laitoshoidon vuoksi keskeytettyjä vammaisetuuksia ei voida laittaa maksuun ohjelmallisesti, vaan osa tapauksista on muun muassa puutteellisten maksuyhteystietojen vuoksi selvitettävä erikseen. Laitoshoitorajoituksen poistamisen arvioidaan vaativan Kansaneläkelaitoksessa kaikkiaan noin 30 henkilötyövuoden työpanoksen. Uudistusten ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan pysyvästi lisähenkilökunnan tarvetta Kansaneläkelaitoksessa.

Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen mukaan uutta hoitotuen veteraanilisää voitaisiin alkaa maksaa aikaisintaan syyskuussa 2010.

3. Asian valmistelu

Avohoidon ja laitoshoidon merkitystä selvittänyt sosiaali- ja terveysminiteriön työryhmä esitti vuonna 2001 julkaistussa mietinnössään (STM:n työryhmämuistioita 2001:30) muun muassa, että eläkkeensaajan hoitotuen keskeyttäminen laitoshoidon ajalta kumottaisiin ja että hoitotukea voitaisiin maksaa myös niille henkilöille, jotka ovat jo laitoshoidossa. Työryhmän mukaan eläkkeensaajan hoitotuki pitäisi ottaa huomioon tulona pitkäaikaisen laitoshoidon maksua määrättäessä. Työryhmä katsoi, että pitkäaikaisen laitoshoidon enimmäismaksua saattaisi olla tarpeen korottaa esimerkiksi 85 prosenttiin henkilön nettokuukausituloista. Työryhmän muista esityksistä kansaneläkkeen maksaminen vähentämättömänä laitoksissa oleville on toteutettu vuoden 2008 alusta.

Hallituksen esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Valmistelun yhteydessä on kuultu Suomen Kuntaliittoa ja valtiovarainministeriötä.

Esityksestä on käyty kuntalain (365/1995) 8 §:n 3 momentin mukaiset neuvottelut.

4. Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2010 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Valtionosuuden alentamista koskeva säännös sisältyy valtion talousarvioesitykseen liittyvään esitykseen laiksi kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta (HE 174/2009 vp).

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki vammaisetuuksista

2 §.Etuudet. Pykälässä säädetään vammaisetuuslain mukaisista etuuksista, jotka ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki, eläkettä saavan hoitotuki ja ruokavaliokorvaus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uutena vammaisetuutena hoitotuen osana maksettava veteraanilisä.

9 a §.Veteraanilisä. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uudesta veteraanilisästä, jota maksettaisiin henkilölle, jolle maksetaan korotettua tai ylintä hoitotukea ja myös rintamasotilaseläkelain mukaista ylimääräistä rintamalisää. Veteraanilisää voitaisiin maksaa myös laitoshoidossa olevalle veteraanille. Veteraanilisän suuruus on vuoden 2010 kansaneläkeindeksin tasossa 50 euroa kuukaudessa. Laissa lisän suuruus on vuoden 2001 indeksitasossa kuten laissa olevat muut euromäärät.

Veteraanilisä maksetaan ilman hakemusta, koska Kansaneläkelaitoksella on tiedossa edellytykset lisän maksamiselle. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Kansaneläkelaitos antaisi lisän saajalle asiasta päätöksen.

10 §.Tuet erityiskustannusten perusteella. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Ehdotetun säännöksen mukaan hoitotukea tai vammaistukea myönnettäessä erityiskustannuksina ei otettaisi huomioon asiakasmaksulain 7 c §:ssä tarkoitettuja asiakasmaksuja, joita peritään julkisessa laitoshoidossa olevilta.

17 §.Alle 16-vuotiaan vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvollisuus ilmoittaa julkisesta laitoshoidosta poistuu. Samoin pykälän 2 momentin 3 kohta, jossa säädetään lapsen huoltajan velvollisuudesta ilmoittaa lapsen joutumisesta laitoshoitoon, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska laitoshoito ei enää keskeyttäisi vammaistuen maksamista.

18 §Hoitotuen ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa säädetään hoitotukea tai 16 vuotta täyttäneen vammaistukea saavan ilmoitusvelvollisuudesta. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi laitoshoidon ilmoitusvelvollisuutta koskeva viittaussäännös.

19 §.Ruokavaliokorvauksen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi laitoshoidon ilmoitusvelvollisuutta koskeva viittaussäännös. Lisäksi säännöstä tarkistetaan sanonnallisesti.

24 §.Keskeyttäminen laitoshoidon vuoksi. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Vammaisetuuden maksamista ei enää keskeytettäisi laitoshoidon vuoksi. Myöskään pykälän 4 momentissa olevaa säännöstä avo–laitoshoidon rajanvetoon liittyvästä neuvottelumenettelystä ei enää tarvittaisi vammaisetuuksien osalta.

33 §.Vammaisetuuden lakkaaminen. Pykälässä säädetään vammaisetuuden lakkaamisen perusteista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin veteraanilisän lakkaamisesta. Kun veteraanilisän saajalle ei enää makseta korotettua tai ylintä hoitotukea taikka ylimääräistä rintamalisää, veteraanilisän maksaminen lakkaisi kyseisen kuukauden alusta. Pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi samalla uudeksi 5 momentiksi.

44 §.Tiedot vankeusrangaistuksesta. Pykälän 1 momentti, jossa säädetään laitoksen ja kunnan toimielimen velvollisuudesta ilmoittaa vammaisetuuden saajan joutumisesta laitoshoitoon sekä laitoshoidon päättymisestä, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Samalla pykälän otsikko tarkistetaan pykälän muuttunutta sisältöä vastaavaksi.

46 §.Tiedot laitoshoitoa koskevaa neuvottelumenettelyä varten. Avo- ja laitoshoidon määrittelyssä käytettävää neuvottelumenettelyä koskeva 24 §:n säännös ehdotetaan edellä kumottavaksi. Tämän vuoksi neuvotteluissa tarvittavia tietoja koskeva pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

Voimaantulosäännös. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Veteraanilisän myöntämistä koskevaa 9 a §:ää sovellettaisiin kuitenkin vasta 1 päivästä syyskuuta 2010.

Voimantulosäännöksen 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että laitoshoidon vuoksi keskeytetyn vammaisetuuden maksaminen aloitettaisiin uudelleen lain voimaan tullessa ilman hakemusta entisin perustein, ellei oikeus etuuteen ole sitä ennen lakannut esimerkiksi siksi, että lapsi on täyttänyt 16 vuotta. Etuuden määrässä otettaisiin huomioon keskeytyksen jälkeen tehdyt indeksitarkistukset sekä tasotarkistukset. Kansaneläkelaitos ilmoittaisi etuuden saajalle. etuuden maksamisen uudelleen aloittamisesta. Päätös maksamisen aloittamisesta annettaisiin erikseen vain pyynnöstä.

Edellä 2 momentissa kerrottua menettelyä noudatettaisiin myös silloin, jos laitoshoidon vuoksi keskeytetty vammaistuki tai hoitotuki on myönnetty vammaisetuuslain voimaan tullessa voimassa olleiden lakien perusteella. Vammaisetuuslain tullessa voimaan hoitotuki myönnettiin eläkkeensaajille kansaneläkelain (347/1956) nojalla ja lapsille lapsen hoitotuesta annetun lain (444/1969) nojalla sekä vammaistuki vammaistukilain (124/1988) nojalla.

Voimaantulosäännöksen 4 momentissa säädettäisiin uuden veteraanilisän indeksitasosta. Kansaneläkeindeksin muutoksiin sidottu etuus olisi vuoden 2001 indeksitasossa.

1.2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

7 c §.Pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun perusteet. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että laitoshoidon maksuprosenttia korotetaan 82 prosentista 85 prosenttiin.

Pykälän 2 momenttiin tehdään vastaava prosenttimuutos koskien niitä laitosasiakkaita, jotka ovat ennen laitoshoidon alkamista asuneet avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Näissä tilanteissa asiakasmaksu lasketaan puolisoiden yhteenlasketun tulojen mukaan käyttämällä maksuprosenttina 42,5 prosenttia.

10 b §.Pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräämisen perusteena olevat tulot. Pykälän 4 momentissa viitataan 10 a §:n 3 momenttiin. Siinä säädetään tuloista, jota ei oteta huomioon päivähoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja määrättäessä. Muun muassa vammaisetuudet ovat tällaisia etuoikeutettuja tuloja.

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vammaisetuuslain mukaiset vammaisetuudet otettaisiin huomioon tuloina, joiden perusteella pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksu määrätään.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Laitoshoitorajoituksen poistuessa vammaisetuuksista sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista tulee tehdä tästä aiheutuvat muutokset.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Vammaisetuuslain 9 a §:ää sovellettaisiin kuitenkin vasta 1 päivästä syyskuuta 2010.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki vammaisetuuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan vammaisetuuksista 11 päivänä toukokuuta 2007 annetun lain (570/2007) 17 §:n 2 momentin 3 kohta, 24 §, 44 §:n 1 momentti ja 46 §,

muutetaan2 §:n 1 momentti, 17 §:n 1 momentin 5 kohta, 18 §:n 2 momentin johdantokappale, 19 §:n 2 momentti ja 44 §:n otsikko sekä

lisätään lakiin uusi 9 a §, 10 §:ään uusi 2 momentti ja 33 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavasti:

2 §
Etuudet

Vammaisetuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki, eläkettä saavan hoitotuki sekä hoitotuen osana maksettava veteraanilisä.


9 a §
Veteraanilisä

Henkilölle, jolle maksetaan 9 §:n mukaista korotettua tai ylintä hoitotukea ja rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukaista ylimääräistä rintamalisää, hoitotuki maksetaan veteraanilisällä korotettuna. Veteraanilisän suuruus on 43,34 euroa kuukaudessa.

Kansaneläkelaitos maksaa veteraanilisän ilman hakemusta.

10 §
Tuet erityiskustannusten perusteella

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina erityiskustannuksina ei oteta huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 c §:ssä tarkoitettua pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävää maksua.

17 §
Alle 16-vuotiaan vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

Alle 16-vuotiaan vammaistukihakemuksessa on ilmoitettava:


5) tiedot lasta hoitaneista lääkäreistä ja laitoksista; sekä


18 §
Hoitotuen ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

Hoitotuensaajan ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuensaajan on ilmoitettava 17 §:n 2 momentin 1 ja 5 kohdassa mainitut tuensaajaa koskevat tiedot. Lisäksi on ilmoitettava tiedot:


19 §
Ruokavaliokorvauksen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

Ruokavaliokorvauksen saajan on ilmoitettava 17 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainitut tuensaajaa koskevat tiedot.


33 §
Vammaisetuuden lakkaaminen

Veteraanilisä lakkaa sen kuukauden alusta, jona sen saajalle ei enää makseta korotettua tai ylintä hoitotukea taikka ylimääräistä rintamalisää.


44 §
Tiedot vankeusrangaistuksesta


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 9 a §:ää sovelletaan kuitenkin 1 päivästä syyskuuta 2010.

Laitoshoidon vuoksi keskeytetyn vammaisetuuden maksaminen aloitetaan uudelleen tämän lain voimaan tullessa, jollei oikeus etuuteen ole sitä ennen lakannut. Maksamista jatketaan entisin perustein etuuden seuraavaan tarkistukseen tai etuuden lakkaamiseen saakka. Maksamisen uudelleen aloittamisesta annetaan päätös pyynnöstä.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös vammaisetuuksista annetun lain voimaan tullessa voimassa olleen lainsäädännön nojalla myönnettyä etuutta, jonka maksaminen on keskeytetty laitoshoidon vuoksi.

Tämän lain 9 a §:ssä oleva rahamäärä vastaa sitä kansaneläkeindeksin pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


2.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (734/1992) 7 c §:n 1 ja 2 momentti ja 10 b §:n 4 momentin 1 kohta, sellaisina kuin ne ovat 7 c §:n 1 ja 2 momentti laissa 1217/2007 ja 10 b §:n 4 momentin 1 kohta laissa 221/2003, seuraavasti:

7 c §
Pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun perusteet

Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan tässä laissa tarkoitetusta kuukausitulosta, jollei tässä laissa toisin säädetä. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 90 euroa.

Jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisojen yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi olla enintään 42,5 prosenttia edellä mainituin perustein yhteenlasketuista kuukausituloista. Laitoshoidossa olevan henkilökohtaiseen käyttöön tulee kuitenkin jäädä vähintään 90 euroa kuukaudessa. Jos molemmat tässä momentissa tarkoitetut puolisot ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa, maksu määräytyy kuitenkin siten kuin 1 momentissa säädetään.


10 b §
Pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräämisen perusteena olevat tulot

Tuloina ei oteta huomioon:

1) 10 a §:n 3 momentissa mainittuja tuloja lukuun ottamatta vammaisetuuksista annetun lain mukaisia etuuksia;



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


Helsingissä 9 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.