HE 200/2006

Hallituksen esitys Eduskunnalle Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen toteuttamiseksi tehtyjen Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välisen sisäisen rahoitussopimuksen ja sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Brysselissä heinäkuussa 2006 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen, vuosia 2008-2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa huhtikuussa 2006 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen täytäntöön panemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä tehdyn sisäisen sopimuksen muuttamisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä antaisi suostumuksensa sopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle.

Sisäisellä rahoitussopimuksella perustetaan kymmenes Euroopan kehitysrahasto, josta rahoitetaan AKT-EY -kumppanuus-sopimuksen puitteissa harjoitettava yhteistyö. AKT-EY -kumppanuussopimus on Euroopan unionin (EU) ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisten suhteiden perusta. Sopimuksen mukaan Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen yhteistyön päämääränä on AKT-valtioiden taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen rauhan ja turvallisuuden lisäämiseksi sekä vakaan ja demokraattisen poliittisen ympäristön vahvistamiseksi. Sopimus sisältää yhteistyön poliittista ulottuvuutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevia määräyksiä. Sisäisellä rahoitussopimuksella perustettava kymmenes Euroopan kehitysrahasto kattaa vuosien 2008-2013 rahoituksen. Sopimuksella sovitaan muun muassa EU:n jäsenmaiden maksuosuuksista rahastoon sekä äänimääristä Euroopan kehitysrahaston komiteassa ja investointikehyskomiteassa.

Sisäisellä menettelytapasopimuksella määrätään AKT-EY -kumppanuussopimuksen täytäntöön panemiseksi EU:n jäsenvaltioissa toteutettavista toimenpiteistä ja menettelyistä. Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksella sopimukseen on tarkoitus tehdä eräitä muutoksia, joilla sopimus saatetaan vastaamaan niitä muutoksia, jotka tehtiin AKT-EY -kumppanuussopimukseen vuonna 2005 sopimuksen 95 artiklan mukaisen ensimmäinen viisivuotistarkastuksen tuloksena. Sisäisen menettelytapasopimuksen muutokset koskevat muun muassa todistusvoimaisia kieliä sekä poliittisen vuoropuhelun lisäämistä ennen AKT-EY -kumppanuussopimuksen mukaiseen neuvottelumenettelyyn turvautumista eräissä sopimusrikkomustilanteissa.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Muutossopimus tulee voimaan samaan aikaan kun AKT-EY -kumppanuussopimuksen muuttamista koskeva sopimus edellyttäen, että kukin EU:n jäsenvaltio on hyväksynyt muutossopimuksen siihen mennessä valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti muutossopimuksen kanssa. Sisäinen rahoitussopimus tulee puolestaan voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeinen EU:n jäsenvaltio ilmoittaa hyväksyneensä sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta antaisi suostumuksensa sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila
1.1. Cotonoun sopimus
1.2. EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus
1.3. EU:n jäsenmaiden välisen sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus 5
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
3. Esityksen vaikutukset
3.1. Taloudelliset vaikutukset
3.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset
3.3. Ympäristövaikutukset
4. Asian valmistelu
5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
1.1. EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus
1.2. EU:n jäsenmaiden välisen sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus 16
2. Lakiehdotuksen perustelut
3. Voimaantulo
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
4.2. Käsittelyjärjestys
LAKIEHDOTUS
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä tehdyn sisäisen sopimuksen muuttamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta
(SOPIMUSTEKSTIT)

YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila
1.1. Cotonoun sopimus

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön (EY) ja sen jäsenvaltioiden välillä allekirjoitettiin 23 päivänä kesäkuuta 2000 Cotonoussa kumppanuussopimus (SopS 69/2005), jäljempänä Cotonoun sopimus. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2003. Cotonoun sopimus on Euroopan unionin (EU) ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisten suhteiden perusta. Se on sekä kehityspoliittinen instrumentti että osa EU:n ulkosuhdekehikkoa. Sopimuksen mukaan EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön päämääränä on AKT-valtioiden taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen rauhan ja turvallisuuden lisäämiseksi sekä vakaan ja demokraattisen poliittisen ympäristön vahvistamiseksi. Sopimuksen mukaisen yhteistyön tavoitteena on AKT-maiden kestävä kehitys, joustava ja asteittainen integroiminen maailmantalouteen sekä köyhyyden vähentäminen. Yhteistyön perusperiaatteet ovat osapuolten tasa-arvo ja omistajuus, osallistuminen, vuoropuhelu ja keskinäisten velvoitteiden täyttäminen sekä yhteistyön eriyttäminen ja alueellistaminen. Sopimus sisältää yhteistyön poliittista ulottuvuutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevia määräyksiä.

Cotonoun sopimus on tehty 20 vuodeksi siten, että sitä tarkistetaan sopimuksen 95 artiklan mukaisesti viiden vuoden välein. Ensimmäinen viisivuotistarkastus oli vuonna 2005. Ensimmäisen viisivuotistarkastuksen tarkoituksena ei ollut neuvotella uudelleen sopimuksen puitteista, päätavoitteista eikä periaatteista. Sen sijaan sopimuksen muutoksilla pyrittiin parantamaan sopimuksen soveltamista. Sopimukseen lisättiin määräyksiä kansainvälisen terrorismin torjunnasta, palkkasoturitoiminnan estämisestä, yhteistyöstä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi ja Kansainväliseen rikostuomioistuimeen sitoutumisesta sekä yksityiskohtaisia sääntöjä entistä suunnitelmallisemman ja säännöllisemmän poliittisen vuoropuhelun käymiseksi. Kehitysstrategioiden osalta sopimusta tarkistettiin sisällyttämällä siihen uusia määräyksiä, jotka liittyvät muun muassa vuosituhattavoitteisiin, sosiaalialaan, tieto- ja viestintätekniikoihin, valtiosta riippumattomiin toimijoihin ja alueelliseen yhteistyöhön. Täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä koskeviin määräyksiin tehtiin joukko muutoksia menettelyjen tehostamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Muutosten tavoitteena on muun muassa joustavoittaa varojen kohdentamista ja varainhoitoa kriisi- ja konfliktitilanteissa, edistää avun sidonnaisuuden purkamista, määritellä uudestaan hallinnosta ja täytäntöönpanosta vastaavien tahojen tehtävät sekä yleisesti ottaen yksinkertaistaa käytössä olevia menettelyjä.

Cotonoun sopimuksen muuttamista koskeva sopimus allekirjoitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2005, jäljempänä muutettu Cotonoun sopimus. Suomen osalta tasavallan presidentti hyväksyi sopimuksen 23 päivänä kesäkuuta 2005, samalla kun hän valtuutti Suomen edustajan allekirjoittamaan sopimuksen. Muutetun Cotonoun sopimuksen voimaantulo edellyttää, että EY, kaikki EU:n jäsenvaltiot ja AKT-maista vähintään kaksi kolmasosaa ovat sopimuksen ratifioineet. Jotta AKT-valtiot pääsisivät hyötymään muutetun sopimuksen eduista jo allekirjoittamisen ja ratifioinnin välisenä aikana, Cotonoun sopimuksen mukainen AKT-EY -ministerineuvosto päätti (päätös N:o 5/2005) sopimuksen 95 artiklan nojalla muutetun sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Näin ollen muutettua Cotonoun sopimusta on sovellettu väliaikaisesti, eräitä uutta rahoitusta vaativia määräyksiä lukuun ottamatta, 25 päivästä kesäkuuta 2005 lähtien. Tasavallan presidentti päätti sopimuksen väliaikaisesta soveltamista Suomen osalta 23 päivänä kesäkuuta 2005, samalla kun hän myönsi allekirjoitusvaltuudet Suomen edustajalle ja hyväksyi muutetun Cotonoun sopimuksen.

AKT-EY -ministerineuvosto hyväksyi muutetun Cotonoun sopimuksen liitteen Ia 3 kohdan nojalla Papua-Uudessa-Guineassa 1 ja 2 päivänä kesäkuuta 2006 vuosia 2008-2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen, jossa vahvistettiin kyseisinä vuosina AKT-maille annettavan yhteisön avun kokonaismääräksi 21 966 miljoonaa euroa.

1.2. EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus

Cotonoun sopimuksen mukaista yhteistyötä EU:n ja AKT-maiden välillä on rahoitettu EU:n jäsenmaiden sisäisellä rahoitussopimuksella perustetusta Euroopan kehitysrahastosta, jäljempänä EKR. EKR toimii erillisenä rahastona EU:n budjettiin nähden. Vuoden 2007 loppuun saakka rahoitus tulee yhdeksännestä EKR:sta, jota on täydennetty edellisistä rahastoista käyttämättä jääneillä varoilla. Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 2005, että vuosien 2008-2013 yhteistyörahoitusta varten perustetaan uusi, järjestyksessä kymmenes, EKR, jonka kokonaissuuruudeksi määriteltiin 22 682 miljoonaa euroa. Jakoperusteeksi Suomen osalta tuli 1,47 eli Suomen maksuosuudeksi tulee 333,4254 miljoonaa euroa.

Kymmenennen EKR:n perustava neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus, vuosia 2008-2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta AKT-EY -kumppanuus-sopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille, jäljempänä sisäinen rahoitussopimus, allekirjoitettiin 17 päivänä heinäkuuta 2006. Sopimuksessa määrätään eritoten kymmenennen EKR:n kokonaissuuruus, kunkin jäsenvaltion maksuosuus rahastoon ja sitä vastaava äänimäärä sopimuksella perustettavissa komiteoissa sekä muut rahoituslähteet. Sopimuksen myötä jäsenvaltiot sitoutuvat myös Euroopan investointipankin (EIP) AKT-maille myöntämien riskipääomalainojen takaamiseen. AKT-maiden kanssa tehtävän kehitysrahoitusyhteistyön lisäksi sopimuksessa sovitaan kymmenennen EKR:n hallintokulujen rahoituksesta sekä Euroopan yhteisöön assosioituneille merentakaisille maille ja alueille, jäljempänä MMA:t, annettavasta tuesta.

1.3. EU:n jäsenmaiden välisen sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus

Cotonoun sopimuksen toteuttamiseksi on tehty myös neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä jäljempänä sisäinen menettelytapasopimus. Sopimuksella määrätään Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi EU:n jäsenvaltioissa toteutettavista toimenpiteistä ja menettelyistä. Sisäinen menettelytapasopimus allekirjoitettiin 18 päivänä syyskuuta 2000 ja se tuli voimaan samanaikaisesti Cotonoun sopimuksen kanssa 1 päivänä huhtikuuta 2003. Cotonoun sopimukseen kesäkuussa 2005 tehtyjen, edellä kuvattujen muutosten johdosta oli tarpeen muuttaa myös sisäistä menettelytapasopimusta. Näin ollen 10 päivänä huhtikuuta 2006 allekirjoitettiin neuvostossa kokoontuneiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta, jäljempänä sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus. Muutossopimuksella muutetaan sisäistä menettelytapasopimusta muutettua Cotonoun sopimusta vastaavasti. Muutossopimuksessa velvoitetaan jäsenmaita esimerkiksi käyttämään eräissä sopimusrikkomustilanteissa kaikki mahdollisuudet poliittisen vuoropuhelun ennen Cotonoun sopimuksen mukaiseen neuvottelumenettelyyn turvautumista.

Neuvostossa kokoontuneiden EU:n jäsenvaltioiden hallitusten edustajat päättivät Luxemburgissa 10 päivänä huhtikuuta 2006, että muutettua sisäistä menettelysopimusta sovelletaan väliaikaisesti 25 päivästä kesäkuuta 2005 alkaen. Koska sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden väliaikaiseen soveltamiseen tarvitaan Suomen osalta eduskunnan suostumus, Suomi antoi yhdessä Itävallan kanssa lausuman, jonka mukaan ne hyväksyvät väliaikaista soveltamista koskevan päätöksen tekemisen, mutta soveltavat sopimusta väliaikaisesti vasta, kun niiden valtionsisäiset menettelyt sopimuksen hyväksymiseksi on saatettu päätökseen.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hyväksyä sisäinen rahoitussopimus ja hyväksyä ja saattaa voimaan sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus sekä saada eduskunnan suostumus muutossopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle sen kansainväliseen voimaantuloon asti. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Sisäisellä rahoitussopimuksella perustetaan kymmenes EKR, josta rahoitetaan Cotonoun sopimuksen mukaista EY:n ja sen jäsenvaltioiden sekä AKT-maiden välistä yhteistyötä sekä EU:n MMA:ille antamaa tukea. Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksella puolestaan määrätään niistä toimenpiteistä ja menettelyistä, jotka ovat välttämättömiä muutetun Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi EU:n jäsenvaltioissa. Mainittujen sopimusten voimaantulo edellyttää, että kukin EU:n jäsenvaltio on hyväksynyt ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Koska yhdeksäs EKR umpeutuu vuoden 2007 lopussa, komissio on painottanut ratifiointiprosessin mahdollisimman nopean aloittamisen tärkeyttä, jotta kymmenes EKR saadaan käynnistettyä heti vuoden 2008 alussa. Hyväksymällä sopimukset Suomi omalta osaltaan mahdollistaisi sopimusten voimaantulon.

3. Esityksen vaikutukset
3.1. Taloudelliset vaikutukset

Kymmenennen EKR:n kokonaissumma on 22 682 miljoonaa euroa. Tästä AKT-maille on varattu 21 966 miljoonaa euroa, MMA:ille 286 miljoonaa euroa ja EKR:n hallintoon 430 miljoonaa euroa. Yhdeksänteen EKR:oon verrattuna kymmenennestä EKR:sta tuleva vuosittainen tuki AKT-maille on keskimäärin 35 prosenttia suurempi johtuen muun muassa siitä, että määrässä on huomioitu inflaation vaikutukset, taloudellinen kasvu EU:ssa ja unionin laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004. Myös MMA:ille annettavan tuen määrä on noussut jotakuinkin samassa suhteessa.

Suurin maksaja kymmenennessä EKR:ssa on Saksa, jota seuraavat suuruusjärjestyksessä Ranska, Iso-Britannia ja Italia. Suomen maksuosuus on 333,4254 miljoonaa euroa eli 1.47 % rahaston kokonaissummasta. Suomen osuus maksetaan kehitysyhteistyövaroista. Vuoden 2006 ensimmäisessä lisätalousarvioissa Suomelle myönnettiin valtuudet sitoutua kymmenennen EKR:n perustamiseen ja Suomen maksuosuuteen siinä. Tämänhetkisten arvioiden perusteella Suomen maksatukset kymmenenteen EKR:oon alkavat vasta vuoden 2009 jälkeen ja osa sitoumuksista lankeaa Suomelle maksettavaksi vasta vuoden 2013 jälkeen.

Euroopan investointipankki (EIP) myöntää omista varoistaan lainoja AKT-valtioille sisäisen rahoitussopimuksen 4 artiklan mukaisesti. Tämä investointipankin omista varoista tapahtuva lainananto ei aiheuta Suomelle erillisiä maksuja, mutta sisäisellä rahoitussopimuksella EU:n jäsenvaltiot, mukaan lukien Suomi, sitoutuvat takaamaan Cotonoun sopimuksen piiriin kuuluvat EIP:n antamat riskipääomaluotot AKT-valtioille. Takuu kattaa enintään 75 prosenttia EIP:n kaikkien lainasopimusten perusteella avaamista luotoista, mutta se kattaa kaikki riskit.

Suomi osallistuu komission hallinnoimien kymmenennen EKR:n varojen hoitoa varten perustettavan Euroopan kehitysrahaston komitean, jäljempänä EKR:n komitea, työhön ja päätöksentekoon. Suomalaiset yritykset, julkiset laitokset ja luonnolliset henkilöt voivat osallistua kymmenennestä EKR:sta rahoitettavien hankkeiden tarjouskilpailuihin, joiden yhteisarvo on miljardeja euroja. Valtiosta riippumattomat toimijat voivat saada Cotonoun sopimuksen mukaista rahoitustukea maa- ja alueohjelmissa sovittujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksella ei ole taloudellisia vaikutuksia.

3.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset

Sisäisellä rahoitussopimuksella ja sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksella ei ole kansalliseen tason organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia merkittäviä vaikutuksia. Sopimusten hallinnointiin liittyvät toimet voidaan Suomen osalta hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

3.3. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Cotonoun sopimuksessa, jonka mukaista yhteistyötä sisäisellä rahoitussopimuksella rahoitetaan, määrätään kuitenkin ympäristökysymykset yhdeksi yhteistyön läpileikkaavaksi teemaksi. Cotonoun sopimuksen 32 ja 49 artiklan mukaan sopimuksen osapuolet pyrkivät yhteistyössä edistämään ympäristönsuojelua sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hallintaa. Edellä mainittujen seikkojen johdosta sisäisellä rahoitussopimuksella voidaan katsoa olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia AKT-maissa.

4. Asian valmistelu

Sisäinen rahoitussopimus ja sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Komissio antoi ehdotuksensa sisäiseksi rahoitussopimukseksi maaliskuussa 2006. Ehdotusta käsiteltiin neuvostossa pääasiassa AKT-työryhmässä, jossa esillä olivat erityisesti kymmenennen EKR:n kokonaissumma, hallintokulujen eli tukimenojen osuus siitä sekä niiden ja MMA:ita koskevien osuuksien sisällyttäminen kokonaissummaan. Myös kysymykset sopimuksen komitologiasta sekä jäsenmaiden mahdollisuuksista antaa lisärahoitusta komission tai Euroopan investointipankin käytettäväksi ja viimeksi mainittujen hallinnoimien hankkeiden yhteisrahoittamisesta herättivät keskustelua. Suomessa sisäiseen rahoitussopimukseen ja siitä käytyihin neuvotteluihin liittyviä asioita on hoitanut ulkoasiainministeriö yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa.

Komission ehdotus sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta on lähetetty eduskunnalle tiedoksi perustuslain 97 §:n perusteella valtioneuvoston kirjelmällä E 34/2006 vp. Valtioneuvoston yleisistunto myönsi sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen allekirjoitusvaltuudet 30 päivänä maaliskuuta 2006. Komission ehdotukset monivuotiseksi rahoituskehykseksi sekä sisäiseksi rahoitussopimukseksi lähetettiin eduskunnalle tiedoksi perustuslain 97 §:n perusteella valtioneuvoston kirjelmällä E 48/2006 vp. Sisäisestä rahoitussopimuksesta laadittiin eduskunnalle lisäksi perustuslain 96 §:n perusteella valtioneuvoston kirjelmä U 26/2006 vp, jossa esitettyyn valtioneuvoston kantaan myös suuri valiokunta yhtyi ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokuntien lausuntojen mukaisesti. Viimeksi eduskunnalle toimitettiin sisäistä rahoitussopimusta koskeva jatkokirjelmä 9 päivänä lokakuuta 2006.

Valtioneuvoston yleisistunto myönsi sisäisen rahoitussopimuksen allekirjoitusvaltuudet 6 päivänä heinäkuuta 2006 ja hyväksyi Suomen puolesta sopimuksen tiettyjen artikloiden väliaikaisen soveltamisen 13 päivänä heinäkuuta 2006. Suomi allekirjoitti sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen 10 päivänä huhtikuuta 2006 ja sisäisen rahoitussopimuksen 17 päivänä heinäkuuta 2006. Valtioneuvosto antoi 12 päivänä lokakuuta 2006 väliaikaista soveltamista koskevan asetuksen.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon esityksen lopullisessa muodossa.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

AKT-maiden joukossa ovat niin Afrikan maat kuin suurin osa maailman köyhimmistä maista. Nämä maat ovat EU:n kehityssitoumusten kohderyhmistä etusijalla. Sisäinen rahoitussopimus ja sitä myöten kymmenes EKR eivät kuitenkaan tule voimaan ennen kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Aikaisemman kokemuksen perusteella tämä prosessi on aikaa vievä. Yhdeksäs EKR umpeutuu vuoden 2007 lopussa ja komissio onkin vedonnut Suomeen ja muihin jäsenmaihin painottaen ratifiointiprosessin mahdollisimman nopean aloittamisen tärkeyttä, jotta kymmenes EKR saadaan käynnistettyä heti vuoden 2008 alusta.

Valtioneuvosto katsoo, että EU:n on seistävä AKT-maille antamiensa sitoumusten takana ja säilyttävä uskottavana kumppanina AKT-maiden silmissä. Suomen tulisi saattaa sisäinen rahoitussopimus omalta osaltaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Suomen velvollisuus EU:n puheenjohtajamaana vuoden 2006 loppuun saakka on seurata sisäisen rahoitussopimuksen hyväksymisprosessia tarkasti.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
1.1. EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus
I. luku Rahoitusvarat

1 artikla. Kymmenennen EKR:n varat. Artiklassa todetaan, että jäsenvaltiot perustavat kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ja määritellään rahaston kokonaissuuruus sekä kunkin jäsenvaltion maksuosuus rahastossa. Kymmenennen EKR:n kokonaissuuruus on 22 682 miljoonaa euroa ja jäsenvaltioiden maksuosuudet jakautuvat seuraavasti:

Jäsenmaa Jakoperuste Maksuosuus milj.€

Belgia 3,53 800,6746

Bulgaria* 0,14 31,7548

Tshekki 0,51 115,6782

Tanska 2,00 453,6400

Saksa 20,50 4 649,8100

Viro 0,05 11,3410

Kreikka 1,47 333,4254

Espanja 7,85 1 780,5370

Ranska 19,55 4 434,3310

Irlanti 0,91 206,4062

Italia 12,86 2 916,9052

Kypros 0,09 20,4138

Latvia 0,07 15,8774

Liettua 0,12 27,2184

Luxemburg 0,27 61,2414

Unkari 0,55 124,7510

Malta 0,03 6,8046

Alankomaat 4,85 1 100,0770

Itävalta 2,41 546,6362

Puola 1,30 294,8660

Portugali 1,15 260,8430

Romania* 0,37 83,9234

Slovenia 0,18 40,8276

Slovakia 0,21 47,6322

Suomi 1,47 333,4254

Ruotsi 2,74 621,4868

Yhdistynyt 14,82 3 361,4724

kuningaskunta

Yhteensä 22 682,000

* arvio

Suomen maksuosuus on näin ollen 333,4254 miljoonaa euroa. Koska Bulgarian ja Romanian ennakoidaan olevan Euroopan unionin jäseniä 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä sekä liittyvän Cotonoun sopimukseen ja käsillä olevaan sisäiseen rahoitussopimukseen, kokonaissummaan on laskettu mukaan myös niiden arvioidut maksuosuudet.

Kymmenennen EKR:n varat ovat käytettävissä monivuotisen rahoituskehyksen voimaantulosta lukien. Varoista 21 966 miljoonaa euroa jaetaan artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan AKT-maille, 286 miljoonaa euroa MMA:ille sekä 430 miljoonaa euroa komissiolle tukimenoihin, joita sille aiheutuu EKR:n ohjelmasuunnittelusta ja toteutuksesta.

Neuvoston 30 päivänä toukokuuta 2005 tekemän, määräajan vahvistamista yhdeksännen EKR:n varojen sitomiselle koskevan päätöksen 2005/446/EY mukaan komission hallinnoimia yhdeksännen EKR:n varoja, EIP:n hallinnoimia korkotukia ja näistä määrärahoista kertyviä korkotuloja ei enää voida sitoa 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen. Sisäisen rahoitussopimuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään kuitenkin, että kyseinen neuvoston päätös ei vaikuta Cotonoun sopimuksen liitteessä I ja 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston MMA:ita koskevan assosiaatiopäätöksen liitteessä IIA tarkoitettuihin investointikehyksen rahoittamiseen osoitettuihin varoihin. Nämä varat siirretään kymmenenteen EKR:oon ja niitä hallinnoidaan kymmenennen EKR:n toteuttamista koskevien järjestelyn mukaisesti.

Artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään ns. raukeamislausekkeesta. Raukeamislauseke tarkoittaa ensinnäkin sitä, että yhdeksännestä tai sitä edeltävistä EKR:ista myönnetyistä varoista käyttämättä jääneitä määriä ei enää sidota 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen tai sen päivän jälkeen, jona vuosia 2008-2013 koskeva monivuotinen rahoituskehys on tullut voimaan, jos tämä päivämäärä on myöhäisempi. Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin ne maatalouden perustuotteiden vientitulojen vakauttamisjärjestelmän (Stabex) varat, jotka ovat peräisin yhdeksättä EKR:a edeltävistä rahastoista, samoin kuin 1 artiklan 2 kohdan b) alakohdassa tarkoitetut investointikehyksen rahoittamiseen osoitetut varat.

Mikäli edellä mainittuja varoja sidotaan 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen, niitä voidaan käyttää yksinomaan EU:n hallinnon toiminnan varmistamiseksi sekä käynnissä olevien hankkeiden juokseviin kustannuksiin siihen saakka, kunnes kymmenes EKR tulee voimaan.

Toisaalta raukeamislauseke tarkoittaa sitä, että yhdeksännestä tai sitä edeltäneistä EKR:ista rahoitetuista hankkeista 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen vapautuvia varoja ei myöskään enää sidota, ellei neuvosto yksimielisesti komission aloitteesta päätä toisin. Tästä poiketen sellaiset mainitun päivämäärän jälkeen vapautuvat varat, jotka ovat lähtöisin yhdeksättä EKR:a edeltäviin rahastoihin kuuluvasta Stabexista tai 1 artiklan 2 kohdan b) alakohdassa tarkoitetuista investointikehyksen rahoittamiseen osoitetuista varoista, voidaan kuitenkin sitoa. Stabexin osalta varat siirretään automaattisesti sopimuksen 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin maaohjelmiin.

Raukeamislauseketta voidaan pitää olennaisena muutoksena verrattuna yhdeksänteen EKR:oon. Suomen yhdessä joidenkin muiden jäsenmaiden kanssa ajama EKR:n budjetisointi ei ole toteutunut, mutta raukeamislauseke lähentää EKR:n varojen hallintokäytäntöjä budjetista rahoitettavien ohjelmien ja hankkeiden hallintokäytäntöihin. Terveen taloushallinnon näkökulmasta raukeamislauseketta voidaan pitää edistysaskeleena. Tämä on myös linjassa Suomen neuvostossa edistämän menettelyjen harmonisoinnin kanssa.

Artiklan 5 kohta sisältää määräyksen siitä, että kymmenennen EKR:n varat on kokonaisuudessaan tarkoitettu 1 päivän tammikuuta 2008 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välistä ajanjaksoa varten. Näin ollen kyseisiä varoja ei voida enää sitoa mainitun ajanjakson jälkeen ellei neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta toisin päätä.

Artiklan 6 kohdan mukaan edellisistä EKR:ista tehtyjen sitoumusten mukaisesti rahoitetuista toimista saatavat korkotulot ja Cotonoun sopimuksen liitteessä IV olevan 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtuutettujen maksajien huostaan Eurooppaan talletettujen ja komission hallinnoimien kymmenennen EKR:n varojen korkotulot käytetään 6 artiklan mukaisesti. EIP:n varoista saatavien korkotulojen käyttö määritellään puolestaan varainhoitoasetuksessa. Sopimusta allekirjoitettaessa neuvoston pöytäkirjaan kirjattiin neuvoston lausuma, jonka mukaan kyseiset korkotulot olisi siirrettävä investointikehykseen.

Artiklan 7 kohdassa mahdollistetaan yllä lueteltujen jäsenmaiden maksuosuuksien muuttaminen tapauksessa, jossa Euroopan unioniin liittyy uusi valtio. Maksuosuuksia muutetaan tällöin komission ehdotuksesta neuvoston yksimielisellä päätöksellä. Artiklan 8 kohdan mukaan puolestaan varojen määriä voidaan mukauttaa neuvoston yksimielisellä päätöksellä Cotonoun sopimuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä mahdollistaa varojen mukauttamisen tapauksissa, joissa jokin AKT-valtio ei ratifioi Cotonoun sopimusta tai sanoo sen irti tai silloin, kun Cotonoun sopimukseen liittyy uusia AKT-valtioita tai EU laajenee uusilla jäsenvaltioilla.

Artiklan 9 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus antaa vapaaehtoista lisärahoitusta komissiolle tai EIP:lle Cotonoun sopimuksen tavoitteiden tukemiseksi. Jäsenvaltion vapaaehtoisella lisärahoituksella ei kuitenkaan ole vaikusta sopimuksen 8 artiklan mukaisen EKR:n komitean päätöksentekosääntöihin tai -menettelyihin. Lisäksi kohdassa annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus yhdessä rahoittaa hankkeita tai ohjelmia komission tai EIP:n hallinnoimien erityisten aloitteiden yhteydessä. Esimerkkinä tällaisesta erityisestä aloitteesta voidaan mainita perusteilla oleva infrastruktuurirahasto. Sopimusta koskevat erilliset täytäntöönpano- ja varainhoitoasetukset, joista on tarkemmat määräykset sopimuksen 10 artiklassa, tulevat sisältämään tarpeelliset säännökset tällaisesta EKR:sta myönnettävästä yhteisrahoituksesta sekä jäsenmaiden toteuttamista yhteisrahoitustoimista. Komission on tarkoitus antaa lokakuun alussa ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi, jota käsitellään neuvostossa syksyn aikana. Kohdassa velvoitetaan lisäksi jäsenvaltiot ilmoittamaan neuvostolle ennakolta vapaaehtoisista maksuosuuksistaan.

Artiklan 10 kohdassa määrätään neuvoston yhdessä AKT-valtioiden kanssa Cotonoun sopimuksen rahoituspöytäkirjan eli monivuotisen rahoituskehyksen 7 kohdan mukaisesti suorittamasta avun tulosten arvioinnista. Arviointi käsittää sitoumusten ja maksujen toteutumisasteen sekä annetun avun tuloksien ja vaikutusten arvioinnin ja se tehdään komission vuonna 2010 valmisteleman ehdotuksen pohjalta. Uusien varojen tarve vuoden 2013 jälkeen määritetään muun muassa tämän arvioinnin pohjalta.

2 artikla. AKT-valtioille osoitetut varat. Artiklassa määrätään AKT-valtioille sopimuksen 1 artiklassa osoitetun 21 966 miljoonan euron jakamisesta eri yhteistyöinstrumenttien kesken.

Artiklan 1 kohdan a) alakohdan mukaan maaohjelmien ja alueellisten ohjelmien rahoittamiseen osoitetaan edellä mainituista varoista 17 766 miljoonaa euroa. Näistä määrärahoista rahoitetaan sekä AKT-valtioiden maaohjelmia että AKT-valtioiden alueellista ja alueidenvälistä yhteistyötä ja yhdentymistä tukevia alueohjelmia Cotonoun sopimuksen IV liitteen mukaisesti. Kyseisessä liitteessä, joka koskee täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä, määrätään muun muassa kansallisesta ohjelmoinnista sekä alueellisesta ohjelmoinnista ja valmistelusta; määritetään esimerkiksi, mitä alueellisella yhteistyöllä käsitetään.

Artiklan 1 kohdan b) alakohdassa määrätään, että monien tai kaikkien AKT-valtioiden keskinäisen tai alueidenvälisen yhteistyön rahoittamiseen osoitetaan 2 700 miljoonaa euroa. Tähän määrärahaan sisältyy rakennetuki yhteisille toimielimille eli Cotonoun sopimuksen mukaisille yritystoiminnan kehittämiskeskukselle, maatalouden ja maaseudun yhteistyön tekniselle keskukselle sekä yhteiselle edustajakokoukselle. Kyseessä olevista määrärahoista rahoitetaan myös eräitä AKT-valtioiden sihteeristön toimintakuluja.

Artiklan 1 kohdan c) alakohdan nojalla edellä mainittuja maaohjelmien ja alueellisten ohjelmien sekä AKT-valtioiden keskinäisen tai alueidenvälisen yhteistyön rahoittamiseen tarkoitettuja varoja voidaan käyttää myös ulkoisiin kriiseihin ja ennakoimattomiin tarpeisiin vastaamiseen. Esimerkkinä tällaisista tapauksista mainitaan täydentävä, lyhytaikainen humanitaarinen apu ja hätäapu – jos tällaista tukea ei voida rahoittaa yhteisön talousarvioista - sekä vientitulojen lyhytaikaisten vaihteluiden haittavaikutusten lieventäminen.

Artiklan 1 kohdan d) alakohdassa määrätään lisäksi, että 1 500 miljoonaa euroa on tarkoitettu EIP:lle investointikehyksen rahoittamiseen. Tähän määrään sisältyy kohdan mukaan 1 100 miljoonan euron lisärahoitusosuus investointikehykseen, jota hallinnoidaan uudistuvana rahastona sekä 400 miljoonaa euroa avustuksina korkotukien rahoittamiseen kymmenennen EKR:n keston ajan.

3 artikla. Merentakaisille maille ja alueille osoitetut varat. Artiklassa määrätään MMA:ille osoitettujen varojen käyttämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan näille maille tarkoitettu 286 miljoonan euron määrä jaetaan assosiaationpäätöksen muuttamisesta tehtävän neuvoston päätöksen mukaisesti. Kyseinen päätös tehdään ennen 31 päivää joulukuuta 2007 perustamissopimuksen 187 artiklan mukaisesti. MMA:ille osoitetusta 286 miljoonan euron määrästä 256 miljoonaa euroa käytetään maaohjelmien ja alueohjelmien rahoittamiseen ja loput 30 miljoonaa euroa jaetaan EIP:lle investointikehyksen rahoittamiseen assosiaatiopäätöksen mukaisesti.

Artiklan 2 kohdassa määrätään muutoksista varojen jakautumisessa siinä tapauksessa, että jokin MMA:ista itsenäistyy ja liittyy Cotonoun sopimukseen. Tällöin sopimuksen 2 artiklan mukaista MMA:ille tarkoitettua 286 miljoonan euron määrää alennetaan ja AKT-valtioiden ryhmälle osoitettua 21 966 miljoonan euron määrää vastaavasti korotetaan neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä yksimielisellä päätöksellä.

Sisäistä rahoitussopimusta allekirjoitettaessa neuvoston pöytäkirjaan kirjattiin Espanjan lausuma koskien MMA:iden rahoitusta EKR:sta. Espanja katsoo rahoituksen korkean tulotason maille olevan ristiriidassa vuonna 2005 hyväksytyn kehityspoliittisen julkilausuman, Eurooppalaisen konsensuksen kanssa. Ruotsi on liittynyt lausumaan. Lausuman voidaan katsoa olevan jatkoa MMA:iden EKR:sta saamasta rahoituksesta aiemminkin käydylle keskustelulle. MMA:ille annettavaa rahoitusta sinänsä ei vastusteta vaan EKR:a tämän tuen kanavana.

4 artikla. Investointipankin omista varoista myönnettävät lainat. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että määriin, jotka on yhdeksännessä EKR:ssa ja kymmenennessä EKR:ssa osoitettu investointikehyksen rahoittamiseen lisätään ohjeellinen enintään 2 030 miljoonan euron määrä EIP:n omista varoistaan myöntäminä lainoina. Näistä varoista enintään 2 000 miljoonaa euroa jaetaan Cotonoun sopimuksen II liitteessä määrättyihin tarkoituksiin, joilla edistetään AKT-valtioiden talouden ja teollisuuden kehitystä EIP:n hallinnoimien varojen avulla, esimerkiksi yksityissektorin edistämiseen tähtäävin investoinnein. Enintään 30 miljoonaa euroa jaetaan puolestaan assosiaatiopäätöksen mukaisiin tarkoituksiin. Varat jaetaan EIP:n perussäännössä esitetyin ehdoin ja Cotonoun sopimuksen II liitteessä sekä assosiaatiopäätöksessä vahvistettujen investointirahoituksen ehtoja koskevien määräysten mukaisesti.

Artiklan 2 kohta sisältää määräykset jäsenvaltioiden EIP:lle myöntämistä takauksista. Kohdan mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat toimimaan suhteessa osuuksiinsa EIP:n merkitystä pääomasta ehdoitta EIP:n takaajina kaikissa rahoitussitoumuksissa, jotka koskevat EIP:n omista varoistaan AKT-maille myöntämiä riskipääomalainoja. Takaus on enintään 75 prosenttia EIP:n kaikkien lainasopimusten perusteella avaamista luotoista, mutta se kattaa kaikki riskit. Nämä jäsenvaltioiden takaussitoumukset vahvistetaan kunkin jäsenvaltion ja EIP:n välisissä takaussopimuksissa.

5 artikla. Investointipankin hallinnoimat toimet. Artiklan 1 kohdan mukaan AKT-valtioille, MMA:ille sekä Ranskan merentakaisille departementeille myönnetyistä erityislainoista EIP:lle suoritetut maksut sekä riskipääomatoimien tuotot ja tulot, jotka liittyvät yhdeksättä EKR:a edeltäviin EKR:ihin, palautetaan jäsenvaltioille suhteessa niiden osuuksiin asianomaisessa EKR:ssa. Neuvosto voi kuitenkin komission ehdotuksesta päättää yksimielisesti, että asianomaiset varat palauttamisen sijaan rahastoidaan tai jaetaan muihin tarkoituksiin. Edellä mainittujen lainojen ja toimien hallinnoinnista EIP:lle maksettavat välityspalkkiot vähennetään kuitenkin etukäteen jäsenvaltioille palautettavista määristä.

Sen sijaan tulot ja tuotot, jotka EIP saa yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n investointikehyksen puitteissa suorittamistaan toimista, käytetään artiklan 3 kohdan nojalla kyseisen kehyksen muihin toimiin sen jälkeen, kun niistä on vähennetty investointikehykseen liittyvät poikkeukselliset menot ja velat. Näistä investointikehyksen alaisista muista toimista määrätään tarkemmin Cotonoun sopimuksen II liitteen 3 artiklassa. EIP saa näiden toimien hallinnoimisesta täyden korvauksen Cotonoun sopimuksen mainitun artiklan 1 kohdan a) alakohdan mukaisesti.

6 artikla.EKR:oon liittyviin tukimenoihin varatut varat. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että EKR:n varoista katetaan tukitoimien kustannukset. Kyse on hallintokuluista ja määräykset ovat asiallisesti yhteneväiset yhdeksättä EKR:a koskevien määräysten kanssa. Tukitoimiin varatuilla varoilla, joiden suuruus on 1 artiklan mukaisesti 430 miljoonaa euroa, katetaan EKR:n ohjelmasuunnittelusta ja toteutuksesta aiheutuvat kustannukset, jotka eivät välttämättä sisälly 10 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettuihin strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maaohjelmiin.

Artiklan 2 kohdassa luetellaan menot, joihin tukitoimiin varattuja rahoja voidaan käyttää. Näitä ovat muun muassa komission hallinnoimia EKR-varoja koskevan ohjelmasuunnittelun ja sen toteutuksen kannalta välttämättömät valmistelu-, seuranta-, valvonta-, kirjanpito-, tilintarkastus- ja arviointitoimista aiheutuneet menot sekä näiden tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät menot esimerkiksi kehitysyhteistyöalan tutkimustoiminnan ja kokousten avulla. Artiklan 2 kohdassa lueteltujen menojen lisäksi varoja voidaan 3 kohdan mukaan käyttää komission päätoimipaikassa sekä lähetystöissä niihin hallinnollisiin tukitehtäviin, jotka ovat tarpeen Cotonoun sopimuksen ja assosiaatiopäätöksen nojalla rahoitettujen toimien hallinnoinnissa.

Artiklan 4 kohdassa kielletään tukitoimiin tarkoitettujen varojen käyttö EY:n hallinnollisiin perustehtäviin, kuten komission pysyvän henkilöstön rahoittamiseen.

II luku Täytäntöönpano ja loppumääräykset

7 artikla. Rahoitusosuudet kymmenenteen EKR:oon. Artiklassa määrätään jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista kymmenenteen EKR:oon. Määräyksiä on tarkennettu verrattuna yhdeksänteen EKR:oon. Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan komissio laatimaan ja toimittamaan neuvostolle vuosittain ennen lokakuun 15 päivää selostus sitoumuksista, maksuista sekä kuluvan ja kahden seuraavan varainhoitovuoden aikana esitettävien maksuosuuksia koskevien pyyntöjen vuotuisista määristä. Selostuksessa tulee ottaa huomioon myös EIP:n investointikehyksen hallinnointia ja toimia koskevat ennusteet. Määrien tulee perustua tosiasiallisiin valmiuksiin maksaa ehdotetun tasoiset varat.

Neuvosto päättää artiklan 2 kohdan nojalla komission ehdotuksesta 8 artiklan mukaisella määräenemmistöllä maksuosuuksien vuotuisista enimmäismääristä komission ehdotusta seuraavan toisen varainhoitovuoden osalta. Lisäksi neuvosto päättää edellisenä vuonna päätettyjen enimmäismäärien rajoissa maksuosuuksina pyydettävästä vuotuisesta määrästä komission ehdotusta seuraavan ensimmäisen varainhoitovuoden osalta yksilöiden samalla komissiolle ja EIP:lle kuuluvan osan.

Jos 2 kohdan mukaisesti vahvistetut maksuosuudet eivät vastaa EKR:n todellisia tarpeita asianomaisen varainhoitovuoden aikana, komissio tekee neuvostolle ehdotuksia maksuosuuksien muuttamisesta edellä tarkoitettujen enimmäismäärien rajoissa. Neuvosto tekee tämän jälkeen päätöksen asiasta 8 artiklan mukaisella määräenemmistöllä. Artiklan 4 kohdan mukaan maksuosuuksia koskevat pyynnöt eivät saa ylittää 2 kohdassa tarkoitettuja enimmäismääriä. Enimmäismääriä ei myöskään saa korottaa paitsi, jos neuvosto 8 artiklan mukaisella määräenemmistöpäätöksellä niin päättää erityistarpeita aiheuttavissa tapauksissa, jotka johtuvat poikkeuksellisista tai ennakoimattomista olosuhteista. Tällaisia olosuhteita ovat esimerkiksi kriisien jälkeiset tilanteet. Tällaisessa tapauksessa komission ja neuvoston on varmistettava, että maksuosuudet vastaavat ennakoituja maksuja.

Artiklan 5 kohdan mukaan komission tulee esittää neuvostolle vuosittain ennen lokakuun 15 päivää arvionsa sitoumuksista, maksuista ja rahoitusosuuksista kultakin kolmelta vuodelta, jotka seuraavat 1 kohdassa tarkoitettuja vuosia. Arviota antaessaan komission tulee ottaa huomioon EIP:n ennusteet. Edellisistä EKR:ista kymmenenteen EKR:oon siirrettyjen varojen osalta kunkin jäsenvaltion rahoitusosuudet lasketaan suhteessa kunkin jäsenvaltion maksuosuuteen kyseisessä EKR:ssa. Yhdeksännen EKR:n varojen ja edellisten EKR:jen sellaisten varojen, joita ei ole siirretty kymmenenteen EKR:oon, vaikutus kunkin jäsenvaltion rahoitusosuuksiin lasketaan suhteessa kunkin jäsenvaltion osuuteen yhdeksännessä EKR:ssa.

Yksityiskohtaisemmat säännöt jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien maksamisesta annetaan sopimuksen 10 artiklassa tarkoitetussa varainhoitoasetuksessa.

8 artikla. Euroopan kehitysrahaston komitea. Artiklassa määrätään komission hallinnoimien kymmenennen EKR:n varojen hoitoa varten perustettavasta Euroopan kehitysrahaston komiteasta (EKR:n komitea). Komitea perustetaan artiklan 1 kohdan mukaan komissioon ja se muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista. Komitean puheenjohtajana toimii komission edustaja ja myös sihteeristötehtävistä huolehtii komissio. Komitean työskentelyyn osallistuu myös EIP:n edustaja.

Jäsenmaiden äänimäärät komiteassa ovat seuraavat:

Jäsenmaa Äänimäärä EU-27

Belgia 35

Bulgaria* [1]

Tshekki 5

Tanska 20

Saksa 205

Viro 1

Kreikka 15

Espanja 79

Ranska 196

Irlanti 9

Italia 129

Kypros 1

Latvia 1

Liettua 1

Luxemburg 3

Unkari 6

Malta 1

Alankomaat 49

Itävalta 24

Puola 13

Portugali 12

Romania* [4]

Slovenia 2

Slovakia 2

Suomi 15

Ruotsi 27

Yhdistynyt 148

kuningaskunta

Yhteensä EU-25 999

Yhteensä EU-27* [1004]

* arvio

Kokonaisäänimäärä on näin ollen tällä hetkellä 999. Bulgarian ja Romanian liittyessä unioniin kokonaisäänimäärän arvioidaan nousevan 1004:ään, Bulgarian äänimäärän ollessa 1 ja Romanian 4.

EKR:n komitea tekee päätöksensä artiklan 3 kohdan mukaan 720 äänen määräenemmistöllä (tilanne ennen Bulgarian ja Romanian liittymistä). Lisäedellytyksenä on, että näiden äänien tulee edustaa vähintään 13:a asian puolesta äänestävää jäsenvaltiota. Määrävähemmistö puolestaan muodostuu 280 äänestä. Artiklan 4 kohdassa määrätään, että uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin edellä kuvattua äänten painotusta ja määräenemmistöä muutetaan neuvoston yksimielisellä päätöksellä. Neuvosto päättää yksimielisesti myös EKR:n komitean työjärjestyksen. Tarkemmat määräykset komiteasta on tarkoitus antaa neuvoston täytäntöönpanoasetuksella.

9 artikla. Investointikehyskomitea. Toinen sisäisellä rahoitussopimuksella perustettava, EKR-rahoitteisen avun hallintoa käsittelevä komitea on sopimuksen 9 artiklan mukainen investointikehyskomitea. Investointikehyskomitea muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista ja komission edustajasta ja sen jäsenet valitsevat keskuudestaan komitean puheenjohtajan. Neuvosto vahvistaa 9 artiklan 2 kohdan nojalla myös investointikehyskomitean työjärjestyksen. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden äänimäärät investointikomiteassa ovat samat kuin EKR:n komiteassa. Samoin päätökset tehdään vastaavalla määräenemmistöllä kuin EKR:n komiteassa.

10 artikla. Täytäntöönpanosäännökset. Artikla sisältää määräykset myöhemmin annettavista täytäntöönpanoasetuksesta sekä varainhoitoasetuksesta.

Artiklan 1 kohdan mukaan kaikki vielä voimassa olevan, yhdeksättä EKR:a koskevan, sisäisen rahoitussopimuksen 14-30 artiklan asiaankuuluvat määräykset jäävät voimaan, kunnes neuvosto tekee päätöksen kymmenettä EKR:a koskevasta täytäntöönpanoasetuksesta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta EKR:n komiteaa koskevan 8 artiklan ja sen mukaisten jäsenvaltioiden äänestysoikeuksien soveltamiseen.

Mainituissa 14-30 artiklassa säädetään sopimuksen täytäntöönpanosta, kuten tukien ohjelmoinnista ja sopimuksella perustettujen komiteoiden vastuista ja tehtävistä. Näistä asioista on nyt kymmenennen EKR:n osalta tarkoitus määrätä sisäisen rahoitussopimuksen sijasta erillisessä neuvoston hyväksymässä täytäntöönpanoasetuksessa, jotta niistä voidaan käydä perusteellista keskustelua hidastamatta kuitenkaan sisäisen rahoitussopimuksen kansallisia hyväksymisprosesseja. Täytäntöönpanomääräyksistä päätettäessä halutaan lisäksi ottaa huomioon vuosien 2007–2013 kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevien neuvotteluiden tulokset.

Komission odotetaan antavan täytäntöönpanoasetusta koskevan ehdotuksensa neuvostolle lokakuussa. Ehdotusta käsitellään neuvostossa, jonka on tarkoitus hyväksyä asetus vuoden 2006 lopulla. Ennen hyväksymistä neuvosto kuulee asiasta EIP:a. Hyväksyminen vaatii neuvoston yksimielisen päätöksen.

Täytäntöönpanoasetus sisältää 10 artiklan mukaan ohjelmasuunnittelua ja päätöksenteon menettelyjä koskevia asianmukaisia muutoksia ja parannuksia sekä harmonisoi yhteisön ja EKR:n menettelyjä mahdollisuuksien mukaan, muun muassa yhteisrahoituksen osalta. Lisäksi siinä vahvistetaan rauhanrahastoa koskevat erityiset hallintomenettelyt. Muutetun Cotonoun sopimuksen rauhan ja kansainvälisen oikeudenmukaisuuden lujittamista koskevan 11 artiklan 6 kohdan, terrorismin torjuntaa koskevan 11 a artiklan ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 11 b artiklan täytäntöönpanoon osoitettava rahoitus- ja tekninen tuki rahoitetaan erityisvälineistä, ei AKT-EY -yhteistyön rahoittamiseen tarkoitetuista rahoitusvälineistä. Näin ollen 10 artiklassa määrätään, että kyseisten määräysten nojalla kehitettävät toimet on hyväksyttävä ennalta määritettyjä budjettihallintomenettelyjä noudattaen.

Artiklan 3 kohdassa velvoitetaan neuvosto antamaan varainhoitoasetus sopimuksen 8 artiklan mukaisella määräenemmistöllä ennen muutetun Cotonoun sopimuksen voimaantuloa komission ehdotuksen perusteella. Ennen asetuksen antamista neuvoston on saatava EIP:n lausunto sitä koskevista määräyksistä ja sekä lausunto tilintarkastustuomioistuimelta. Komission odotetaan antavan esityksensä varainhoitoasetukseksi vuoden 2006 lopulla ja sen käsittely todennäköisimmin aloitetaan vuoden 2007 alussa.

Artiklan 4 kohdan mukaan komission on tehdessään ehdotuksensa täytäntöönpanoasetukseksi ja varainhoitoasetukseksi sisällytettävä niihin muun muassa mahdollisuus siirtää täytäntöönpanotoimien toteuttaminen kolmansille osapuolille.

11 artikla. Rahoituksen toteutus, kirjanpito, tilintarkastus ja vastuuvapauden myöntäminen. Komissio vastaa sisäisen rahoitussopimuksen nojalla hallinnoimiensa määrärahojen käytöstä sekä huolehtii hankkeiden ja ohjelmien taloudellisesta toteutuksesta edellä mainitun varainhoitoasetuksen mukaisesti. Komission päätökset aiheettomasti maksettujen varojen takaisinperinnästä ovat täytäntöönpanokelpoisia EY:n perustamissopimuksen 256 artiklan mukaisesti.

Artiklan 2 kohdan mukaan EIP hallinnoi yhteisön puolesta investointikehystä ja huolehtii sen toimien toteuttamisesta varainhoitoasetuksen sääntöjen mukaisesti. EIP toimii tällöin yhteisön puolesta ja sen vastuulla. Kaikki näistä toimista johtuvat oikeudet, erityisesti oikeudet velkojana tai omistajana, kuuluvat kuitenkin jäsenvaltiolle. EIP vastaa artiklan 3 kohdan mukaan perussääntönsä mukaisesti ja parhaita pankkikäytäntöjä noudattaen sellaisten toimien taloudellisesta toteutuksesta, joihin on myönnetty lainaa sen varoista sekä mahdollisesti korkotukea EKR:n avustusvaroista.

Komissio laatii artiklan 4 kohdan nojalla kunkin varainhoitovuoden osalta EKR:n tilinpäätöksen, hyväksyy sen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle. Komissio antaa 10 artiklassa tarkoitetut tiedot tilintarkastustuomioistuimen käyttöön, jotta tämä voisi kyseisen asiakirja-aineiston perusteella valvoa EKR:n varoista annetun tuen käyttöä.

Artiklan 6 kohdassa velvoitetaan EIP toimittamaan komissiolle ja neuvostolle vuosittain kertomus sen hallinnoimilla EKR:n varoilla rahoitettujen toimien toteutuksesta. Tilintarkastustuomioistuin käyttää pääsääntöisesti sille EY:n perustamissopimuksen 248 artiklalla annettua toimivaltaa EKR:n toimien suhteen. Edellytyksistä, joilla tilintarkastustuomioistuin tätä toimivaltaansa käyttää, on tarkoitus määrätä varainhoitoasetuksessa. EKR:n varainhoitoa koskevan vastuuvapauden komissiolle myöntää artiklan 8 kohdan nojalla Euroopan parlamentti EIP:n hallinnoimia toimia lukuun ottamatta. Vastuuvapaus myönnetään neuvoston suosituksesta, josta tämä päättää 8 artiklan mukaisella määräenemmistöllä. EIP:n hallinnoimista EKR:n varoista rahoitettuihin toimiin taas sovelletaan sen perussäännössä määrättyjä valvonta- ja vastuuvapausmenettelyjä.

12 artikla. Tarkistuslauseke. Artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti ja komission ehdotuksesta muuttaa 1 artiklan 3 kohtaa ja II luvun artikloja EKR:n komiteaa koskevaa 8 artiklaa lukuun ottamatta. Mikäli komission tarkistusehdotus koskee EIP:n toimia tai investointikehystä, EIP osallistuu ehdotuksen laatimiseen.

13 artikla. Sisäisen sopimuksen ratifiointi, voimaantulo ja voimassaoloaika. Artiklan 1 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio hyväksyy sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Sisäinen rahoitussopimus ei tule näin ollen voimaan ennen kuin kaikki jäsenvaltiot ovat sopimuksen hyväksyneet. Kunkin jäsenvaltion hallituksen tulee ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle sopimuksen voimaan saattamiseksi vaadittavien kansallisten menettelyjen päätökseen saattamisesta. Sopimus tulee 13 artiklan 2 kohdan mukaan voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeinen jäsenvaltio on ilmoittanut hyväksyneensä sopimuksen edellä kuvatulla tavalla.

Sisäinen rahoitussopimus on artiklan 3 kohdan mukaan voimassa yhtä kauan kuin muutetun Cotonoun sopimuksen I b liitteen mukainen monivuotinen rahoituskehys. Kohdassa määrätään myös, että sopimus on kuitenkin voimassa niin pitkään kuin on tarpeen kaikkien Cotonoun sopimuksen ja assosiaatiopäätöksen sekä monivuotisen rahoituskehyksen perusteella rahoitettujen toimien toteuttamisen kannalta. Tähän ei vaikuta 1 artiklan 4 kohdassa asetettu päivämäärätakaraja yhdeksännestä ja sitä edeltävistä EKR:ista rahoitetuista hankkeista vapautuvien varojen sitomiselle.

Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 17 päivänä heinäkuuta 2006 tekemän päätöksen nojalla sopimuksen tiettyjä määräyksiä sovelletaan kuitenkin väliaikaisesti mainitusta päätöksentekopäivästä lähtien sopimuksen voimaantuloon asti. Väliaikaisesti sovellettavia määräyksiä ovat 1 artiklan 7 kohta yhdessä 8 ja 9 artiklan kanssa siltä osin kuin neuvosto hyväksyy sisäistä sopimusta noudattaen Romanian ja Bulgarian maksuosuuksia koskevan lopullisen aikataulun ja niiden äänten lopullisen painotuksen sekä niiden EU:n liittymisen jälkeen sovellettavat uudet määräenemmistöä ja -vähemmistöä koskevat säännöt. Määräysten väliaikainen soveltaminen on tarpeen, koska Bulgarian ja Romanian ennakoidaan liittyvän unioniin ennen kymmenennen EKR:n alkamista. Lisäksi väliaikaisesti sovelletaan 10 artiklaa 8 ja 9 artiklaan liittyen täytäntöönpano- ja varainhoitoasetuksen antamiseksi sekä EKR:n komitean ja investointikehyskomitean perustamiseksi.

14 artikla. Todistusvoimaiset kielet. Artiklan mukaan sopimus on laadittu kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja jokainen näistä teksteistä on yhtä todistusvoimainen.

1.2. EU:n jäsenmaiden välisen sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus

1 artikla. Artiklassa määrätään voimassa olevaan sisäiseen menettelytapasopimukseen tehtävistä muutoksista. Artiklan 1 kohdalla muutetaan voimassa olevan sopimuksen 3 artiklaa. Kyseisen artiklan mukaan neuvosto vahvistaa jäsenvaltioiden kannan Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan täytäntöönpanemisesta sisäisen sopimuksen liitteessä vahvistetun menettelyn mukaisesti silloin, kun kyseinen kanta koskee jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Cotonoun sopimuksen 96 artiklassa määrätään ihmisoikeuksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen liittyvien sopimusvelvoitteiden rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä, 97 artiklassa puolestaan toimenpiteistä, joihin ryhdytään korruptiotapauksissa. Sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklassa tarkoitettu menettely mahdollistaa muun muassa sen, että sellaisissa rikkomustilanteissa, joihin ei ole saavutettu ratkaisua kaikista pyrkimyksistä huolimatta, neuvosto määräenemmistöllä toteuttaa Cotonoun sopimuksessa tarkoitettuja aiheellisia toimenpiteitä rikkomusten johdosta, kuten keskeyttää osittain sopimuksen soveltamisen asianomaisen AKT-valtion osalta. Voimassa olevan sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklaa muutetaan nyt laajentamalla sen soveltamisala kattamaan myös muutetun Cotonoun sopimuksen uusi 11 b artikla, jossa määrätään joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevista velvoitteista sekä näiden velvoitteiden rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä. Näin ollen neuvosto vahvistaa myös näiden 11 b artiklan mukaisten velvoitteiden rikkomiseen liittyvien toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden kannan sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Sopimuksen 3 artiklan soveltamisalan laajentaminen vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ja muutossopimuksen 1 artiklan 1 kohta kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Artiklan 2 kohdassa määrätään teknisestä muutoksesta, jonka mukaan sisäinen muutossopimus laaditaan myös uusimpien EU:n jäsenvaltioiden kielillä ja nämä sopimustekstit ovat yhtä todistusvoimaisia kuin muillakin EU:n virallisilla kielillä laaditut sopimustekstit.

Artiklan 3 kohdalla muutetaan sisäisen menettelytapasopimuksen liitettä, jossa määrätään menettely, jolla neuvosto vahvistaa jäsenvaltioiden kannan Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan ja edellä mainitun muutoksen jälkeen myös 11b artiklan mukaista neuvottelumenettelyä varten. Liitteen muutoksella yhteisö ja sen jäsenmaat velvoitetaan käyttämään kaikki poliittisen vuoropuhelun mahdollisuudet AKT-valtion kanssa muutetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti ennen kuin kumppanuussopimuksen 96 artiklan mukainen neuvottelumenettely aloitetaan. Tästä poikkeuksena ovat ainoastaan erityisen kiireelliset tapaukset. Muutos vastaa Cotonoun sopimukseen tehtyjä muutoksia. Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti käytävän poliittisen vuoropuhelun tulee liitteen mukaan olla Cotonoun sopimuksen VII liitteen 2 artiklassa esitettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti järjestelmällistä ja määrämuotoista. Kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla käytävässä vuoropuhelussa, jossa yhteinen edustajakokous on mukana, sitä edustavat puheenjohtajina toimivat henkilöt tai nimetty henkilö.

2 artikla. Artiklassa määrätään muutossopimuksen voimaantulosta. Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että kukin jäsenvaltio hyväksyy sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion hallituksen on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus tulee voimaan samaan aikaan kuin Cotonoun sopimuksen muuttamista koskeva sopimus, edellyttäen että kaikki jäsenmaat ovat siihen mennessä edellä kuvatulla tavalla hyväksyneet muutossopimuksen ja ilmoittaneet siitä neuvoston pääsihteeristölle. Muutettu Cotonoun sopimus tulee puolestaan voimaan kuukauden kuluessa siitä, kun EY, kaikki EU:n jäsenvaltiot ja AKT-maista vähintään kaksi kolmasosaa ovat sopimuksen ratifioineet.

Kuten edellä yleisperustelun jaksossa 1.1 on todettu, muutettua Cotonoun sopimusta on sovellettu väliaikaisesti 25 päivästä kesäkuuta 2005 lähtien, lukuun ottamatta tiettyjä uutta rahoitusta koskevia määräyksiä. Sen vuoksi neuvostossa kokoontuneiden EU:n jäsenvaltioiden hallitusten edustajat päättivät Luxemburgissa 10 päivänä huhtikuuta 2006, että myös muutettua sisäistä menettelysopimusta sovelletaan väliaikaisesti. Väliaikainen soveltaminen alkoi takautuvasti 25 päivästä kesäkuuta 2005. Päätös on voimassa siihen saakka, kunnes muutettu EU:n sisäinen sopimus tulee edellä selostetulla tavalla voimaan. Koska sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden väliaikaiseen soveltamiseen tarvitaan Suomen osalta eduskunnan suostumus, Suomi antoi yhdessä Itävallan kanssa lausuman, jonka mukaan ne hyväksyvät väliaikaista soveltamista koskevan päätöksen tekemisen, mutta soveltavat sopimusta väliaikaisesti vasta, kun niiden valtionsisäiset menettelyt sopimuksen hyväksymiseksi on saatettu päätökseen. Esityksessä ehdotetaan sen vuoksi, että eduskunta antaisi suostumuksensa sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen. Suomi ilmoittaisi tämän jälkeen lausumansa mukaisesti neuvoston pääsihteeristölle soveltavansa sopimusta väliaikaisesti.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 § Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 § Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus tulee voimaan. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön (PeVM 10/1998 vp, PeVL 49/2001 vp.) mukaan valtioneuvoston toimivaltaa voidaan katsoa kuuluvan unionin toimivaltaan muodollisesti kuulumattomat, mutta unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavat asiat. Tällaisia unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavia asioita ovat sopimukset tai päätökset, jotka on tehty unionin tehtävien hoitamista varten tai unioniin liittyvän syyn vuoksi. Sellaiset sopimukset, jotka on tehty neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien kesken ovat pääsääntöisesti unionissa tehtäviin päätöksiin rinnastettavia. Voimaansaattamisasetuksen antaa siten kyseessä olevassa tapauksessa perustuslain 93 §:n 2 momentin nojalla valtioneuvosto.

Lisäksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin erikseen säätää lain väliaikaisesta soveltamisesta siihen saakka kunnes kunkin EU:n jäsenvaltion sisäiset voimaansaattamistoimet on saatettu päätökseen ja sopimus tulee kansainvälisesti voimaan.

3. Voimaantulo

Sisäinen rahoitussopimus tulee voimaan sopimuksen 13 artiklan mukaisesti sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeinen jäsenvaltio ilmoittaa hyväksyneensä sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Tällä hetkellä ainoastaan Slovakia on ilmoittanut hyväksyneensä sopimuksen. Kuten edellä yleisperustelujen jaksossa 4 ja yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 1.1 on selostettu neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajat on kuitenkin päättäneet 17 päivänä heinäkuuta 2006 eräiden sopimusmääräysten väliaikaisesta soveltamisesta päätöksentekopäivästä sopimuksen voimaantuloon saakka.

Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus tulee sopimuksen 2 artiklan mukaan voimaan samaan aikaan kuin muutettu Cotonoun sopimus edellyttäen että kukin EU:n jäsenvaltio on hyväksynyt sopimuksen siihen mennessä valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Tällä hetkellä kaksi jäsenvaltiota, Puola ja Slovakia, on hyväksynyt sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen. Muutettu Cotonoun sopimus tulee puolestaan voimaan kuukauden kuluessa siitä, kun EY, kaikki EU:n jäsenvaltiot ja AKT-maista vähintään kaksi kolmasosaa ovat sopimuksen ratifioineet. Kuten edellä on todettu, muutettua sisäistä menettelysopimusta on kuitenkin sovellettu väliaikaisesti 25 päivästä kesäkuuta 2005 alkaen. Koska sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden väliaikaiseen soveltamiseen tarvitaan Suomen osalta eduskunnan suostumus, Suomi jätti allekirjoittamisen yhteydessä lausuman, jonka mukaan se soveltaa sopimusta väliaikaisesti vasta, kun sen valtionsisäiset menettelyt sopimuksen hyväksymiseksi on saatettu päätökseen. Esityksessä pyydetään eduskunnan suostumusta sopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle Suomen osalta. Suomi ilmoittaisi tämän jälkeen lausumansa mukaisesti neuvoston pääsihteeristölle soveltavansa sopimusta väliaikaisesti.

Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp sekä PeVL 31 ja 38/2001 vp.).

Sisäisen rahoitussopimuksen1 artiklan 2 kohdan a) alakohdan mukaan Suomen maksuosuus vuosina 2008-2013 kymmenennen EKR:n varoista on 333,4254 miljoonaa euroa. Sopimuksen 4 artiklassa määrätään jäsenvaltioiden Euroopan investointipankille myöntämistä takauksista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sitouduttava suhteessa osuuksiinsa Euroopan investointipankin merkitystä pääomasta toimimaan ehdoitta investointipankin takaajina kaikissa investointipankin Cotonoun sopimuksen johdosta tekemissä rahoitussitoumuksissa. Nämä määräykset sitovat eduskunnan budjettivaltaa ja vaativat siten eduskunnan hyväksymisen.

Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksella muutetaan voimassa olevan sopimuksen 3 artiklaa. Kyseisen artiklan mukaan neuvosto vahvistaa jäsenvaltioiden kannan Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan täytäntöönpanemisesta sisäisen sopimuksen liitteessä vahvistetun menettelyn mukaisesti silloin, kun kyseinen kanta koskee jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Cotonoun sopimuksen 96 artiklassa määrätään ihmisoikeuksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen liittyvien sopimusvelvoitteiden rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä, 97 artiklassa puolestaan toimenpiteistä, joihin ryhdytään korruptiotapauksissa. Sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklassa tarkoitettu menettely mahdollistaa muun muassa sen, että sellaisissa rikkomustilanteissa, joihin ei ole saavutettu ratkaisua kaikista pyrkimyksistä huolimatta, neuvosto määräenemmistöllä toteuttaa Cotonoun sopimuksessa tarkoitettuja aiheellisia toimenpiteitä rikkomusten johdosta, kuten keskeyttää osittain sopimuksen soveltamisen asianomaisen AKT-valtion osalta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi Cotonoun sopimuksen ja sisäisen menettelytapasopimuksen hyväksymistä koskevassa lausunnossaan (31/2001 vp), että sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, koska on periaatteessa mahdollista, että artiklan mukaisessa menettelyssä Suomi sidotaan osallistumaan sanktioluonteisiin toimenpiteisiin jotakin AKT-valtiota vastaan ja panemaan toimenpiteitä täytäntöön omaan toimivaltaansa kuuluvilta osilta. Sopimuksen 3 artiklan määräykset vaikuttavat siten perustuslakivaliokunnan mukaan Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen 1 artiklan 1 kohdalla laajennetaan nyt sopimuksen 3 artiklan soveltamisalaa kattamaan myös muutetun Cotonoun sopimuksen uusi 11 b artikla, jossa määrätään joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevista velvoitteista sekä näiden velvoitteiden rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä. Näin ollen neuvosto vahvistaa myös näiden 11 b artiklan mukaisten velvoitteiden rikkomiseen liittyvien toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden kannan sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Muutossopimuksen 1 artiklan 1 kohta, jolla sisäisen menettelytapasopimuksen 3 artiklan soveltamisalaa laajennetaan, vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Lisäksi esityksessä pyydetään eduskunnan suostumusta sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen. Väliaikainen soveltaminen jatkuisi sopimuksen kansainväliseen voimaantuloon asti. Suostumuksen pyytämistä pidetään tarpeellisena, koska väliaikainen soveltaminen vaikuttaa siihen ajankohtaan, mistä alkaen sopimuksen soveltaminen Suomessa aloitetaan.

4.2. Käsittelyjärjestys

Sisäinen rahoitussopimus ja sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sisäinen rahoitussopimus ja sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sisäisen menettelysopimuksen muutossopimuksen voimansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Brysselissä 17 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen, vuosia 2008-2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille;

että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 10 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä 18 päivänä syyskuuta 2000 tehdyn sisäisen sopimuksen muuttamisesta ;ja

että Eduskunta antaisi suostumuksensa viimeksi mainitun sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen.

Koska sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamista koskeva sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä tehdyn sisäisen sopimuksen muuttamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Luxemburgissa 10 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja noudatettavista menettelyistä 18 päivänä syyskuuta 2000 tehdyn sisäisen sopimuksen muuttamisesta, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.


Helsingissä 19 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paula Lehtomäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.