HE 18/2006

Hallituksen esitys Eduskunnalle Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Vuonna 1982 hyväksytyllä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksella perustettiin Kansainvälinen merioikeustuomioistuin. Sopimuksen VI liitteenä olevan merioikeustuomioistuimen perussäännön mukaan tuomioistuimen jäsenillä on tuomioistuimen tehtävissä diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet, ja tuomioistuimen jäsenten sekä tuomioistuimen pääsihteerin palkat, palkkiot ja korvaukset ovat verottomia. Tuomioistuimen, sen jäsenten ja muiden henkilöiden erioikeuksista ja vapauksista määrätään yksityiskohtaisemmin Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä sopimuksessa.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 30 päivänä joulukuuta 2001, ja siihen on tähän mennessä sitoutunut 22 valtiota. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona hyväksymiskirja on talletettu. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
3. Esityksen vaikutukset
3. Asian valmistelu
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
2. Lakiehdotuksen perustelut
3. Voimaantulo
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
4.2. Käsittelyjärjestys
LAKIEHDOTUS
Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan-saattamisesta
SOPIMUSTEKSTI

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) merioikeusyleissopimus ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus (SopS 49—50/1996) hyväksyttiin Montego Bayssa, Jamaikalla 10 päivänä joulukuuta 1982. Merioikeusyleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 16 päivänä marraskuuta 1994 ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus 28 heinäkuuta 1996, ja niihin on tähän mennessä sitoutunut vastaavasti 149 ja 122 valtiota.

Koska sopimukset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia ja muutenkin eduskunnan suostumusta edellyttäviä määräyksiä, ratifiointia edelsi eduskunnan hyväksyminen (HE 12/1996 vp; EV 79/1996 vp). Sopimusten eräät määräykset hyväksyttiin 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (524/96). Tasavallan presidentti ratifioi sopimukset niin ikään 20 päivänä kesäkuuta 1996, ja niitä koskeva ratifioimiskirje talletettiin YK:n pääsihteerin huostaan 21 päivänä kesäkuuta 1996. Merioikeusyleissopimus tuli voimaan 21 päivänä heinäkuuta 1996 ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus 28 päivänä heinäkuuta 1996.

Kansainvälinen merioikeustuomioistuin perustettiin YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten mukaisesti. Saksan Hampurissa sijaitsevan tuomioistuimen tehtävänä on käsitellä sekä sopimusvaltioiden sille antamia juttuja että erityisissä tilanteissa muiden kuin sopimusvaltioiden sille ratkaistavaksi antamia juttuja sellaisen muun sopimuksen mukaisesti, joka antaa tuomioistuimelle tuomiovallan ja jonka kaikki jutun osapuolet ovat hyväksyneet. Tuomioistuimen tuomiovalta käsittää kaikki riidat ja hakemukset, jotka on annettu sen ratkaistavaksi merioikeusyleissopimuksen mukaisesti, ja kaikki asiat, joista on nimenomaisesti määrätty muissa sopimuksissa, jotka myöntävät tuomioistuimelle tuomiovallan.

YK:n merioikeusyleissopimus sisältää yleisluontoisia määräyksiä tuomioistuimen jäsenten ja eräiltä osin tuomioistuimen pääsihteerin erioikeuksista ja vapauksista. Sopimuksessa ei esimerkiksi ole määräyksiä itse tuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista. Erioikeuksista ja vapauksista määrätään tarkemmin erillisessä sopimuksessa.

YK:n merioikeusyleissopimuksen erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset ovat Suomessa voimassa sopimuksen voimaansaattamislain ja -asetuksen säännöksinä. Virkatoimia suorittaessaan tuomarit nauttivat sopimuksen VI liitteennä olevan Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen perussäännön 10 artiklan mukaan diplomaattisille edustajille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Hallituksen esityksen (12/1996) mukaan nämä on lueteltu vuonna 1961 tehdyssä diplomaattisia suhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa (SopS 3—4/70). Lisäksi perussäännön 18 artiklan 8 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenet ja pääsihteeri ovat kansainvälisten järjestöjen henkilöstölle tavanomaisesti myönnettävän palkkojen ja palkkioiden verottomuuden lisäksi vapautetut myös korvauksista perittävistä veroista.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen tarkoituksena on luoda tuomioistuimelle sellainen oikeustoimikelpoisuus ja sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi, sekä määrätä oikeudenkäynteihin osallistuville henkilöille ja tuomioistuimen virkamiehille sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat hoitaa tuomioistuimeen liittyvät tehtävänsä riippumattomasti. Tarkoituksena on myös määritellä yksityiskohtaisesti tuomioistuimen perussäännön 10 artiklassa ja 18 artiklan 8 kappaleessa tarkoitetut tuomioistuimen jäsenten ja pääsihteerin erioikeudet ja vapaudet. Sopimus noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään pitkälti YK:n ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevia yleissopimuksia (SopS 23—24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat. Tuomioistuimen jäsenten erioikeuksien ja vapauksien osalta on kuitenkin seurattu diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3—4/1970) määräyksiä tuomioistuimen perussäännön 10 artiklan mukaisesti. Erioikeuksia ja vapauksia myönnetään tuomioistuimelle itselleen ja sen jäsenille ja virkamiehille ja näiden perheenjäsenille, merioikeusyleissopimuksen 289 artiklan nojalla nimetyille asiantuntijoille, tuomioistuimessa toimiville asiamiehille, neuvonantajille ja asianajajille, sekä todistajille, asiantuntijoille ja tuomioistuimen määräyksestä tehtäviä hoitaville henkilöille.

3. Esityksen vaikutukset

Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen tavoiteltuna vaikutuksena on täydentää YK:n merioikeusyleissopimuksen määräyksiä ja määritellä tuomioistuimelle, sen jäsenille ja virkamiehille ja näiden perheenjäsenille, merioikeusyleissopimuksen 289 artiklan nojalla nimetyille asiantuntijoille, tuomioistuimessa toimiville asiamiehille, neuvonantajille ja asianajajille, todistajille, asiantuntijoille ja tuomioistuimen määräyksestä tehtäviä hoitaville henkilöille sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia tuomioistuimeen liittyvien tehtävien riippumattomaan hoitamisen kannalta.

Sopimus sisältää joitakin vero- ja tullivapauksia, joiden julkistaloudelliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset olisivat kuitenkin hyvin vähäisiä. Merioikeustuomioistuimella ei ole Suomessa sellaista toimintaa, josta olisi odotettavissa verotuloja, joten tuomioistuimen verovapaudella ja tullivapauksilla ei olisi valtion- ja kunnallistalouden kannalta merkitystä. Tuomioistuimen jäseniä ja virkamiehiä koskeva tuloverovapaus merkitsee sitä, että tuomioistuimen suomalainen henkilökunta ei olisi tuomioistuimelta saamiensa palkkojen, palkanlisien tai kulukorvausten osalta Suomessa verovelvollinen siitä riippumatta, täyttyvätkö yleiset verovelvollisuudesta vapautumista koskevat edellytykset. Näiltä osin Suomi voi menettää vähäisessä määrin verotuloja. Tuomioistuimen palveluksessa ei tällä hetkellä ole suomalaisia. Sopimuksella ei ole vaikutusta viranomaisten tehtäviin eikä organisaatioihin. Sopimuksen erioikeudet ja vapaudet koskisivat käytännössä hyvin rajattua henkilöpiiriä. Siinä määritellyt henkilöt asetettaisiin muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden edullisempaan asemaan. Erityisasema olisi kuitenkin rajoitettu toimintaan, joka liittyy tuomioistuimen tehtävien suorittamiseen ja vastaisi muille kansainvälisissä järjestöissä toimiville henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.

3. Asian valmistelu

Merioikeusyleissopimuksen hyväksynyt YK:n III merioikeuskonferenssi (1973–1982) hyväksyi myös päätöslauselman I, jolla perustettiin sopimuksen allekirjoittaneiden ja siihen liittyneiden maiden muodostama toimikunta. Merioikeuskonferenssin loppuasiakirjan allekirjoittaneet valtiot saivat osallistua huomioitsijoina toimikunnan toimintaan. Päätöslauselman 10 kappaleen mukaan toimikunnan tehtävänä oli muun muassa laatia sopimuspuolikokoukselle toimitettava raportti, jossa ehdotettaisiin käytännön toimia tuomioistuimen perustamiseksi. Toimikunnan raportti toimi pohjana sopimuspuolten 7. kokouksessa 23 päivänä toukokuuta 1997 hyväksytylle erioikeuksia ja vapauksia koskevalle sopimukselle. Sopimus talletettiin YK:n pääsihteerin huostaan ja avattiin allekirjoitettavaksi New Yorkissa 1 päivänä heinäkuuta 1997. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 30 päivänä joulukuuta 2001, ja siihen on tähän mennessä sitoutunut 22 valtiota.

Suomi allekirjoitti sopimuksen 31 päivänä maaliskuuta 1999. Sopimuksesta pyydettiin ennen sen allekirjoittamista lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto.Sopimuksen johdannossa sopimusvaltiot ottavat huomioon, että Kansainvälinen merioikeustuomioistuin on perustettu YK:n merioikeusyleissopimuksella ja tunnustavat, että tuomioistuimella tulisi olla sellainen oikeustoimikelpoisuus ja sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi. Sopimusvaltiot palauttavat mieleen tuomioistuimen perussäännön 10 artiklan, jossa määrätään, että tuomioistuimen jäsenillä on tuomioistuimen tehtävissä diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet ja tunnustavat, että oikeudenkäynteihin osallistuvilla henkilöillä ja tuomioistuimen virkamiehillä tulisi olla sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat hoitaa tuomioistuimeen liittyvät tehtävänsä riippumattomasti.

1 artikla.Määritelmät. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: yleissopimus, perussääntö, sopimusvaltiot, tuomioistuin, tuomioistuimen jäsen, pääsihteeri, tuomioistuimen virkamiehet ja Wienin yleissopimus. Todettakoon, että käsitteellä "yleissopimus" tarkoitetaan YK:n merioikeusyleissopimusta kun taas käsitteellä "sopimusvaltiot" tarkoitetaan tähän sopimukseen sitoutuneita valtioita, joiden ei tarvitse olla merioikeusyleissopimukseen sitoutuneita valtioita.

2 artikla.Tuomioistuimen oikeushenkilöllisyys. Artiklan mukaan tuomioistuin on oikeushenkilö, jolla on kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta, sekä ryhtyä oikeudenkäyntitoimiin. Määräys on sisällytetty tähän sopimukseen, koska tähän sopimukseen sitoutuneet valtiot eivät välttämättä ole merioikeusyleissopimuksen osapuolia ja koska merioikeusyleissopimuksessa ei ole erillistä määräystä tuomioistuimen oikeushenkilöllisyydestä.

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001) ja säätiölakiin (109/1930).

Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä vaan kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen osalta oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta määrätään tuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevassa sopimuksessa.

3 artikla.Tuomioistuimen toimitilojen loukkaamattomuus. Artiklan mukaan tuomioistuimen toimitilat ovat loukkaamattomat, jollei kyseisen sopimusvaltion kanssa mahdollisesti sovittavista ehdoista muuta johdu. Artiklan määräys poikkeaa Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 luvussa.

4 artikla.Lippu ja tunnus. Artiklan mukaan tuomioistuimella on oikeus pitää esillä lippuaan ja tunnustaan toimitiloissaan sekä virkakäyttöön tarkoitetuissa ajoneuvoissaan.

5 artikla.Tuomioistuimen, sen omaisuuden, ja varojen koskemattomuus. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuin on vapautettu lainkäytöstä, mikäli tuomioistuin ei jossakin erityisessä tapauksessa ole nimenomaisesti luopunut tästä koskemattomuudesta. Koskemattomuudesta luopuminen ei kuitenkaan voi ulottua täytäntöönpanotoimiin. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen omaisuus ja varat ovat, niiden sijaintipaikasta ja haltijasta riippumatta, vapautetut etsinnästä, pakko-otosta, menetetyksi tuomitsemisesta, takavarikosta, pakkolunastuksesta sekä kaikista muista täytäntöönpano-, hallinto-, oikeus- ja lainsäädäntötoimenpiteistä. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuimen omaisuus ja varat ovat vapaat kaikenlaisista rajoituksista, valvonta- ja sääntelymääräyksistä ja maksuaikarajoituksista, siltä osin kuin se on tarpeen tuomioistuimen tehtävien hoitamiseksi. Artiklan 4 kappaleen mukaan tuomioistuimen omistamilla tai käyttämillä ajoneuvoilla tulee olla vakuutus kolmansille aiheutuvien vahinkojen varalta sen valtion lainsäädännön ja määräysten mukaisesti, jossa ajoneuvoa käytetään.

Artiklassa myönnettävät erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia mutta poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee järjestön ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimia. Takavarikosta rikosasioissa säädetään pakkokeinolain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Valmiuslaissa (1080/1991) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa (39/1889). Ulosottolaissa (32/1895) säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan 3 kappaleen rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa.

6 artikla.Arkisto. Artiklan mukaan tuomioistuimen arkisto sekä sille kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat ovat niiden sijaintipaikasta riippumatta loukkaamattomat kaikkina aikoina. Sopimusvaltiolle, jonka alueella tuomioistuimen arkisto sijaitsee, ilmoitetaan arkiston ja asiakirjojen sijainti. Artiklan määräykset poikkeavat muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta Suomen lainsäädännöstä, jota selostetaan näiltä osin myös edellä 5 artiklan perustelujen yhteydessä.

7 artikla.Tuomioistuimen tehtävien hoitaminen toimipaikan ulkopuolella. Artiklan mukaan tuomioistuin voi sopia kyseessä olevan valtion kanssa niistä palveluista, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi, mikäli tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi pitää istuntonsa tai muutoin hoitaa tehtäviään muualla kuin toimipaikassaan Hampurissa, Saksassa. Tuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen johdannossa sopimusvaltiot tunnustavat, että tuomioistuimella tulisi olla sellainen oikeustoimikelpoisuus ja sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi. Sopimuksen artikloissa määrätään yksityiskohtaisesti tuomioistuimen oikeustoimikelpoisuudesta ja erioikeuksista ja vapauksista. Tässä artiklassa tarkoitettaneenkin ensisijaisesti muita kuin tämän sopimuksen sopimusvaltioita. Mikäli artiklassa tarkoitettu järjestely kuitenkin tulisi Suomen osalta ajankohtaiseksi, on mahdollista, että siihen saattaisi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimukselle olisi siinä tapauksessa tarpeen pyytää erikseen eduskunnan hyväksyminen.

8 artikla.Viestintä. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimella on kunkin sopimusvaltion alueella, sikäli kun se on sopusoinnussa kyseisen valtion kansainvälisten velvoitteiden kanssa, virallisen viestintänsä ja kirjeenvaihtonsa osalta oikeus vähintään yhtä edulliseen kohteluun kuin kyseinen sopimusvaltio myöntää mille tahansa hallitustenväliselle järjestölle tai diplomaattiselle edustustolle postiin ja muuhun viestintään ja kirjeenvaihtoon sovellettavien etuoikeuksien, tariffien ja maksujen osalta. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin voi käyttää kaikkia tarvittavia viestintäkeinoja ja käyttää virallisessa viestinnässään ja kirjeenvaihdossaan koodeja ja salakirjoitusta. Tuomioistuimen virallinen viestintä ja kirjeenvaihto ovat loukkaamattomat. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuimella on oikeus lähettää ja vastaanottaa kirjeenvaihtoansa ja muuta aineistoa tai tiedonantoja kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä, joilla on samat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset kuin diplomaattikuriireilla ja kuriirisäkeillä.

9 artikla.Vapautus veroista, tullimaksuista ja tuonti- tai vientirajoituksista. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuin, sen varat, tulot ja muu omaisuus sekä sen toimenpiteet ja oikeustoimet on vapautettu kaikista välittömistä veroista. Vapautus ei kuitenkaan koske sellaisia veroja, jotka tosiasiassa ovat vain maksuja julkisten laitosten suorittamista palveluksista. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin on vapautettu myös kaikista tullimaksuista, tuontiveroista ja tuonti- ja vientikielloista ja -rajoituksista sellaisten tavaroiden osalta, jotka tuomioistuin tuo tai vie virkakäyttöön. Artiklan 3 kappaleen mukaan edellä mainitun vapautuksen perusteella tuotuja tai hankittuja tavaroita saa kuitenkin myydä tai muutoin luovuttaa sopimusvaltion alueella ainoastaan kyseisen sopimusvaltion hallituksen kanssa sovittujen ehtojen mukaisesti. Tuomioistuin on myös vapautettu kaikista tullimaksuista, tuontiveroista ja tuonti- ja vientikielloista ja rajoituksista julkaisujensa osalta.

Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla. Artiklan 1 kappaleen määräykset verovapaudesta poikkeavat voimassa olevasta välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä mutta vastaavat samoin kuin artiklan 2 ja 3 kappaleen tulleja koskevat erioikeudet ja vapaudet kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Asetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin toimitettava komissiolle tiedoksi tällaisen sopimuksen tullisäännökset. Tuonti- ja vientikieltojen ja -rajoitusten osalta voidaan todeta, että EY:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja että sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiuslain 14 §:ään.

10 artikla.Maksujen ja/tai verojen palautus. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimen ei pääsääntöisesti tule pyytää vapautusta maksuista tai veroista, jotka sisältyvät kiinteän tai irtaimen omaisuuden hintaan, eikä palvelumaksuihin liittyvistä veroista. Sopimusvaltioiden on kuitenkin silloin, kun tuomioistuin hankkii virkakäyttöön merkittäviä määriä omaisuutta, tavaroita tai palveluja, joista peritään tai voidaan periä maksuja ja veroja, ryhdyttävä tarvittaviin hallinnollisiin järjestelyihin tuomioistuimen vapauttamiseksi sellaisista maksuista tai suoritetun maksun ja/tai veron palauttamiseksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan vapautuksen tai palautuksen perusteella hankittuja tavaroita saa myydä tai muutoin luovuttaa ainoastaan vapautuksen tai palautuksen myöntäneen sopimusvaltion määräämien ehtojen mukaisesti. Vapautusta tai palautusta ei myönnetä maksuista, jotka liittyvät julkisten laitosten tuomioistuimelle suorittamiin palveluihin.

Harmonisoituja välillisiä veroja (arvonlisävero ja valmisteverot) koskevien yhteisöoikeuden säännösten mukaan jäsenvaltioilla on oikeus tavanomaisten erioikeuksien ja vapauksien myöntämiseen kansainvälisille järjestöille, jos ne on määritelty kyseisten järjestöjen perustamisasiakirjoissa tai päämajasopimuksissa, edellyttäen, että järjestön isäntämaana toimiva jäsenvaltio on hyväksynyt sen kansainväliseksi järjestöksi. Ottaen huomioon Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen perustamisprosessin, sen toimialan ja sen perustajaosapuolet, voidaan tuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen katsoa olevan niin olennainen osa tuomioistuimen perustamisasiakirjoja, että yhteisöoikeuden vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi. Arvonlisäverolain (1501/1993) 72 d §:n 2 momentti ja valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 kohta sisältävät vastaavat edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Sopimuksen arvonlisä- ja valmisteveroja koskevat erioikeudet ja vapaudet eivät ole laajempia kuin kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettävät erioikeudet.

11 artikla.Verotus. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenille ja virkamiehille maksetut palkat, palkkiot ja korvaukset on vapautettu verosta. Kappaleen 2 mukaan jos jokin verotusmuoto perustuu asumiseen, ajanjaksoja, jonka tuomioistuimen jäsenet tai virkamiehet ovat valtiossa hoitaakseen tehtäviään, ei katsota asumiseksi, jos näille jäsenille tai virkamiehille myönnetään diplomaattiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Kappaleen 3 mukaan sopimusvaltioilla ei ole velvollisuutta vapauttaa tuomioistuimen entisille jäsenille ja virkamiehille maksettuja eläkkeitä tai elinkorkoja tuloverosta.

Artiklan määräykset poikkeavat Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Tuloverotusta koskevat 2 kappaleen määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) säännöksistä. Artiklan 3 kappaleen määräykset liittyvät eläkkeiden verotusta koskevaan lainsäädäntöön, mutta jättävät sopimusvaltiolle mahdollisuuden soveltaa tältä osin omaa lainsäädäntöään.

12 artikla.Tuomioistuimen varat ja vapaus valuuttarajoituksista. Artiklassa määrätään tuomioistuimen varoista ja sen vapauttamisesta valuuttarajoituksista. Rahaliikennettä koskevien valvonta- ja sääntelymääräysten sekä maksuaikarajoitusten estämättä tuomioistuin voi toimintaansa liittyen pitää hallussaan varoja, mitä tahansa valuuttaa ja kultaa sekä pitää tilejä missä tahansa valuutassa. Tuomioistuin voi siirtää varojaan, kultaansa tai valuuttaansa vapaasti maasta toiseen tai jonkin maan sisällä. Tuomioistuimella on myös oikeus vaihtaa jokin hallussaan oleva valuutta mihin tahansa toiseen valuuttaan. Tuomioistuin voi toiminnassaan myös ottaa vastaan, pitää hallussaan, diskontata, siirtää, vaihtaa tai muuten käydä kauppaa velkakirjoilla ja muilla arvopapereilla. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki sopimusvaltion sille tekemät esitykset käyttäessään 1 kappaleen mukaisia oikeuksiaan, mikäli tuomioistuin katsoo sen olevan mahdollista tuomioistuimen etuja vahingoittamatta.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan määräykset poikkeavat kuitenkin ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista säännöksistä.

13 artikla.Tuomioistuimen jäsenet. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenillä on tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa samat erioikeudet, vapaudet, helpotukset ja etuudet kuin diplomaattisten edustustojen päälliköillä Wienin yleissopimuksen mukaan.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenille ja heidän kanssaan asuville perheenjäsenille myönnetään kaikki maasta poistumiseen liittyvät helpotukset siinä maassa, jossa he ovat, sekä maahantuloon ja maasta poistumiseen siinä maassa, jossa tuomioistuin kokoontuu. Virkatehtäviinsä liittyvien matkojen aikana tuomioistuimen jäsenillä on kaikkien niiden maiden alueilla, joiden kautta he joutuvat kulkemaan, kaikki ne erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, jotka nämä maat myöntävät vastaavissa olosuhteissa diplomaattikunnan edustajille. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenelle, joka oleskelee jossakin muussa maassa kuin siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on tai jossa hän asuu pysyvästi, ollakseen tuomioistuimen käytettävissä, myönnetään oleskelun ajaksi diplomaateille kuuluvat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Mainitut erioikeudet, vapaudet ja helpotukset myönnetään myös tuomioistuimen jäsenen kanssa asuville perheenjäsenille. Artiklan 4 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenille ja heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille myönnetään edelleen kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 5 kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenten omistamilla tai käyttämillä ajoneuvoilla tulee olla vakuutus kolmansille aiheutuvien vahinkojen varalta sen valtion lainsäädännön ja määräysten mukaisesti, jossa ajoneuvoa käytetään.

Artiklan 6 kappaleen mukaan artiklan 1—5 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuomioistuimen jäseniin myös sen jälkeen, kun heidän tilalleen on tullut toinen jäsen, jos he jatkavat tehtäviensä hoitamista perussäännön 5 artiklan 3 kappaleen mukaisesti. Mainitun kappaleen mukaan tuomioistuimen jäsenet jatkavat tehtäviensä hoitamista, kunnes heidän paikkansa täytetään. Tämänkin jälkeen he käsittelevät loppuun asiat, joiden käsittelyyn he jo ovat ryhtyneet.

Artiklan 7 kappaleen mukaan sen varmistamiseksi, että tuomioistuimen jäsenillä on tehtäviään hoitaessaan täydellinen sananvapaus ja riippumattomuus, heille myönnetään edelleen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtäviensä yhteydessä antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja kaikkien virkatehtävien yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, vaikka kyseiset henkilöt eivät enää olisi tuomioistuimen jäseniä tai hoitaisi tuomioistuimeen liittyviä tehtäviä.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 3 ja 5—12 artiklan perustelujen yhteydessä. Artiklan 1—6 kappaleen määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen lailla hyväksyttyjen määräysten soveltamisalaa. Artiklan 7 kappaleessa määrätty oikeudellinen koskemattomuus merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä.

14 artikla.Virkamiehet. Artiklan 1 kappaleen mukaan pääsihteerille myönnetään tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa diplomaattiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Artiklan 2 kappaleen mukaan muilla tuomioistuimen virkamiehillä on niissä maissa, joissa he ovat tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa, tai niissä maissa, joiden läpi he joutuvat näissä asioissa kulkemaan, heidän tehtäviensä riippumattoman hoitamisen kannalta tarvittavat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Kappaleessa eritellään kahdeksassa kohdassa ne erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, joita heille erityisesti myönnetään. Muille tuomioistuimen virkamiehille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan sekä henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan, oikeus tuoda maahan huonekalunsa ja henkilökohtaiset tavaransa tullivapaasti, kun he ensimmäisen kerran tulevat kyseiseen maahan ottaakseen tehtävänsä vastaan, ja viedä ne tullivapaasti takaisin pysyvään kotimaahansa. Muille tuomioistuimen virkamiehille myönnetään myös vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, tai joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty kyseisen sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti; tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan kyseisen virkamiehen läsnä ollessa. Muille virkamiehille myönnetään myös oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja virkatehtävien yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, mikä jatkuu vielä senkin jälkeen, kun he ovat lopettaneet tehtäviensä hoitamisen, koskemattomuus kansallisten palvelusvelvoitteiden osalta, vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista, samoin kuin heidän kanssaan asuville perheenjäsenille sekä samat erioikeudet valuuttaa ja valuutanvaihtoa koskevien helpotusten osalta kuin kyseisessä maassa olevien diplomaattisten edustustojen vastaavantasoisille virkamiehille myönnetään. Lisäksi muille virkamiehille, samoin kuin heidän kanssaan asuville perheenjäsenille, myönnetään kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuimen virkamiesten omistamilla tai käyttämillä ajoneuvoilla tulee olla vakuutus kolmansille aiheutuvien vahinkojen varalta sen valtion lainsäädännön ja määräysten mukaisesti, jossa ajoneuvoa käytetään. Lisäksi artiklan 4 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa kaikille sopimusvaltioille tiedoksi ne virkamiesluokat, joihin tämän artiklan määräyksiä sovelletaan. Näihin luokkiin kuuluvien virkamiesten nimet annetaan ajoittain tiedoksi kaikille sopimusvaltioille.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 13 artiklan yhteydessä. Artiklan 1 kappaleen määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen lailla hyväksyttyjen määräysten soveltamisalaa. Artiklan 2 kappaleen a kohdassa määrätään vangitsemista ja pidättämistä koskevasta vapautuksesta. Määräys poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitettu tulli- ja verovapaa maahantuonti ja maastavienti poikkeaa tullilain (1466/1994) säännöksistä. Kappaleen c kohdassa vapautetaan lähtökohtaisesti henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta. Myös tämä määräys poikkeaa tullilain säännöksistä. Saman kappaleen d kohdassa määrätty oikeudellinen koskemattomuus merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Kappaleen e kohdassa määrätään myös kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapauksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä. Määräyksen on katsottava koskevan myös maanpuolustusvelvollisuutta ja merkitsevän poikkeusta myös asevelvollisuuslaista (452/1950). Perustuslain 127 §:n 1 momentti edellyttää, että maanpuolustusvelvollisuudesta säädetään lailla. Artiklan 2 kappaleen f kohdan määräykset koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan maahantulon yhteydessä ei sovelleta erityisiä rajoituksia tai esimerkiksi kiintiömenettelyä eikä myöskään mitään varsinaista rekisteröintivelvoitetta. Ulkomaalaislain (301/2004) 130 §:n 3 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maahantulon jälkeisestä ilmoittautumisvelvollisuudesta. Tällaista asetusta ei ole vielä annettu. Asetuksen valmistelussa tulee ottaa huomioon kansainväliset sopimusvelvoitteet, joiden vuoksi ei ole perusteltua edellyttää ilmoittautumista tietyiltä henkilöiltä. Kappaleen g—h määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen lailla hyväksyttyjen määräysten soveltamisalaa.

15 artikla.Yleissopimuksen 289 artiklan nojalla nimetyt asiantuntijat. Artiklan mukaan yleissopimuksen 289 nojalla nimetyille asiantuntijoille myönnetään heidän tehtäviensä aikana, mukaan lukien tehtäviin liittyvät matkat, sellaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä riippumattomasti. Erityisesti heille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan sekä henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan, vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön tai joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty kyseisen sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti; tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan kyseisen asiantuntijan läsnä ollessa. Asiantuntijoille myönnetään myös oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja virkatehtävien yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, mikä jatkuu myös sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet tehtäviensä hoitamisen. Lisäksi heille myönnetään asiakirjojen loukkaamattomuus, vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista, samat erioikeudet valuuttaa ja valuutanvaihtoa koskevien helpotusten osalta kuin tilapäisissä virkatehtävissä oleville vieraiden valtioiden hallitusten edustajille myönnetään, sekä kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13 ja 14 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

16 artikla.Asiamiehet, neuvonantajat ja asianajajat. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimessa toimiville asiamiehille, neuvonantajille ja asianajajille myönnetään heidän tehtäviensä aikana, mukaan lukien tehtäviin liittyvät matkat, heidän tehtäviensä riippumattoman hoitamisen kannalta tarvittavat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Erityisesti heille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan sekä henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan, vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön tai joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty kyseisen sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti; tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan kyseisen asiamiehen, neuvonantajan tai asianajajan läsnä ollessa. Heille myönnetään myös oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja virkatehtävien yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, mikä jatkuu myös sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet tehtäviensä hoitamisen. Lisäksi heille myönnetään asiakirjojen loukkaamattomuus, oikeus ottaa vastaan asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä, vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista, samat erioikeudet henkilökohtaisten matkatavaroiden ja valuuttaa ja valuutanvaihtoa koskevien helpotusten osalta kuin myönnetään tilapäisissä virkatehtävissä oleville vieraiden valtioiden hallitusten edustajille, sekä samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kansainvälisen kriisitilanteen aikana kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen nojalla.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen saatua tuomioistuimessa olevan oikeudenkäynnin osapuolelta ilmoituksen nimetystä asiamiehestä, neuvonantajasta tai asianajajasta, tämän asemasta annetaan pääsihteerin allekirjoittama todistus, joka on voimassa rajoitetun, oikeudenkäynnin edellyttämän kohtuullisen ajan. Kappaleen 3 mukaan kyseisen valtion toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tässä artiklassa mainitut erioikeudet, vapaudet ja helpotukset 2 kappaleessa tarkoitetun todistuksen esittämisen perusteella. Kappaleen 4 mukaan jos jonkin veromuoto perustuu asumiseen, ajanjaksoa, jonka asiamiehet, neuvonantajat tai asianajajat ovat valtiossa hoitaakseen tehtäviään, ei katsota asumiseksi.

Artiklan määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 11, 13 ja 14 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

17 artikla.Todistajat, asiantuntijat ja tuomioistuimen määräyksestä tehtäviä hoitavat henkilöt. Artiklan 1 kappaleen mukaan todistajille, asiantuntijoille ja tuomioistuimen määräyksestä tehtäviä hoitaville henkilöille myönnetään heidän tehtäviensä aikana, mukaan lukien tehtäviin liittyvät matkat, 15 artiklan a—f kohdassa tarkoitetut erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Kappaleen 2 mukaan heille myönnetään myös kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kansainvälisen kriisitilanteen aikana.

Artiklan määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 11, 13 ja 14 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

18 artikla.Kansalaiset ja pysyvät asukkaat. Artiklan mukaan asianomaisen sopimusvaltion mahdollisesti myöntämiä ylimääräisiä erioikeuksia ja vapauksia lukuun ottamatta, ja ottaen huomioon 11 artiklan määräykset, tämän sopimuksen nojalla erioikeuksia ja vapauksia nauttivalla henkilöllä on sen sopimusvaltion alueella, jonka kansalainen tai pysyvä asukas hän on, koskemattomuus oikeudenkäynnin osalta ainoastaan siltä osin kuin kyse on tämän tehtävien hoitamisen yhteydessä annetuista suullisista ja kirjallisista lausunnoista ja niiden yhteydessä suoritetuista toimenpiteistä. Koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun kyseinen henkilö ei enää hoida tuomioistuimeen liittyviä tehtäviä. Artiklan määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13 ja 14 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

19 artikla.Lakien ja määräysten noudattaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen 13—17 artiklan mukaisia erioikeuksia, vapauksia, helpotuksia ja etuuksia ei myönnetä henkilökohtaisen edun vuoksi, vaan sen varmistamiseksi, että kyseessä olevat henkilöt voivat hoitaa tuomioistuimeen liittyvät tehtävänsä riippumattomasti. Kappaleen 2 mukaan heidän erioikeuksiaan ja vapauksiaan loukkaamatta, kaikilla 13—17 artiklassa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus noudattaa sen sopimusvaltion lainsäädäntöä ja määräyksiä, jonka alueella he ovat tai jonka alueen läpi he kulkevat tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa. Kyseisillä henkilöillä on myös velvollisuus olla puuttumatta kyseisen valtion sisäisiin asioihin.

20 artikla.Koskemattomuudesta luopuminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet on myönnetty hyvän lainkäytön varmistamiseksi eikä henkilökohtaisen edun vuoksi, ja siksi toimivaltaisella viranomaisella on oikeus ja velvollisuus luopua koskemattomuudesta silloin, kun koskemattomuus tämän viranomaisen käsityksen mukaan haittaisi lainkäyttöä ja siitä voidaan luopua lainkäyttöä vahingoittamatta. Artiklan 2 kappaleessa on yksityiskohtaiset määräykset siitä, mikä taho on oikeutettu päättämään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta kunkin niihin oikeutetun henkilöryhmän osalta.

21 artikla.Laissez-passer -todistukset ja viisumit. Artiklan 1 kappale velvoittaa sopimusvaltiot tunnustamaan ja hyväksymään laillisiksi matkustusasiakirjoiksi YK:n laissez-passer todistukset, jotka on myönnetty tuomioistuimen jäsenille ja virkamiehille tai yleissopimuksen 289 artiklan nojalla nimetyille asiantuntijoille. Kappaleen 2 mukaan tuomioistuimen jäsenten ja pääsihteerin viisumihakemukset (silloin kun viisumia edellytetään) on käsiteltävä mahdollisimman nopeasti. Muiden artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden, joilla on laissez-passer -todistus tai joilla on siihen oikeus, sekä 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden viisumihakemukset, joiden mukana on todistus siitä, että he matkustavat tuomioistuimen tehtävissä, on käsiteltävä mahdollisimman nopeasti.

Artiklan 1 kappaleen määräys liittyy perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen, josta säädetään lailla. Ulkomaalaislain 11 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Passin korvaavasta asiakirjasta säädetään ulkomaalaislain 15 §:n 1 ja 2 momentissa. Passin asemesta maahantuloon ja maassa oleskeluun oikeuttavaksi asiakirjaksi voidaan hyväksyä myös muu tietyt vaatimukset täyttävä asiakirja mainitun pykälän mukaisesti. Käytännössä asiasta säädetään ulkoasiainministeriön asetuksella. Artiklan 2 kappaleen määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

22 artikla.Liikkumisvapaus. Artiklan mukaan tuomioistuimen jäsenten ja muiden 13—17 artiklassa mainittujen henkilöiden vapaalle liikkumiselle tuomioistuimen toimipaikkaan tai sen istuntopaikkaan tai muuhun paikkaan, jossa se hoitaa tehtäviään, ja tällaisesta paikasta pois liikkumiselle ei saa asettaa hallinnollisia tai muita rajoituksia.

23 artikla.Turvallisuuden ja yleisen järjestyksen säilyttäminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan jos asianomainen sopimusvaltio katsoo tarpeelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen kyseisen sopimusvaltion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen säilyttämiselle kansainvälisen oikeuden mukaisesti, tämän vaikuttamatta tuomioistuimen riippumattomaan ja asianmukaiseen toimintaan, sen on otettava yhteyttä tuomioistuimeen niin pian kuin olosuhteet sen sallivat, jotta nämä voivat päättää keskinäisellä sopimuksella tarvittavista toimenpiteistä tuomioistuimen suojelemiseksi. Kappale 2 velvoittaa tuomioistuinta toimimaan yhteistyössä sellaisen sopimusvaltion hallituksen kanssa välttääkseen toimenpiteistään aiheutuvaa haittaa sopimusvaltion turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle.

Artikla sisältää yleisen molemminpuolisen velvollisuuden sopimuksen osapuolelle ja tuomioistuimelle konsultoida toisiaan mahdollisista varotoimenpiteistä turvallisuusasioissa.

24 artikla.Yhteistyö sopimusvaltioiden viranomaisten kanssa. Artikla velvoittaa tuomioistuinta toimimaan yhteistyössä sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa kaikkina aikoina helpottaakseen näiden lakien täytäntöönpanoa ja estääkseen tässä sopimuksessa tarkoitettujen erioikeuksien, vapauksien, helpotusten ja etuuksien väärinkäytön.

25 artikla.Sopimuksen suhde erityissopimuksiin. Artiklan mukaan siltä osin kuin tämän sopimuksen määräykset ja mahdollisen tuomioistuimen ja sopimusvaltion välisen erityissopimuksen määräykset liittyvät samaan asiaan, määräykset katsotaan mahdollisuuksien mukaan toisiaan täydentäviksi siten, että molempia määräyksiä voidaan soveltaa eivätkä kummankaan määräykset heikennä toisen oikeusvaikutuksia, mutta ristiriitatapauksessa erityissopimuksen määräykset ovat ensisijaisia.

26 artikla.Riitojen ratkaiseminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa tarkoituksenmukaiset määräykset yksityisoikeudellisista sopimuksista johtuvien riitojen ja muiden sellaisten yksityisoikeudellisten riitojen ratkaisemiseksi, joiden osapuolena tuomioistuin on sekä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, joissa on mukana tässä sopimuksessa tarkoitettu henkilö, jolla on virallisen asemansa takia lainkäytöllinen koskemattomuus, jollei koskemattomuudesta ole luovuttu. Kappaleessa 2 määrätään riitojenratkaisumenetelmistä sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen osalta. Kappaleen mukaan kaikki sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat saatetaan välimiesoikeuden ratkaistaviksi, elleivät osapuolet ole sopineet muusta riitojenratkaisumenettelystä. Jos tuomioistuimen ja sopimusvaltion välillä ilmenee riita, jota ei ole ratkaistu neuvotteluilla tai muulla sovitulla ratkaisutavalla kolmen kuukauden kuluessa jonkin riidan osapuolen sitä pyydettyä, se annetaan jommankumman riidan osapuolen pyynnöstä kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden lopullisesti ratkaistavaksi. Yhden välimiehen valitsee tuomioistuin, toisen sopimusvaltio ja kolmannen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana, valitsevat kaksi ensin mainittua välimiestä. Jollei jompikumpi osapuoli ole nimittänyt välimiestä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen osapuoli on nimittänyt oman välimiehensä, YK:n pääsihteeri suorittaa nimittämisen. Elleivät kaksi ensin mainittua välimiestä onnistu sopimaan kolmannen välimiehen nimeämisestä kolmen kuukauden kuluessa heidän nimittämisensä jälkeen, YK:n pääsihteeri valitsee kolmannen välimiehen tuomioistuimen tai sopimusvaltion pyynnöstä.

27 artikla.Allekirjoittaminen. Sopimus oli artiklan mukaan avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 1 päivästä heinäkuuta 1997 lukien 30 päivään kesäkuuta 1999 saakka YK:n päämajassa New Yorkissa.

28 artikla.Ratifiointi. Artiklan mukaan sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden on ratifioitava sopimus. Ratifioimiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan.

29 artikla.Liittyminen. Artiklan mukaan sopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille. Myös liittymiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan.

30 artikla.Voimaantulo. Sopimus tulee artiklan 1 kappaleen mukaisesti voimaan 30 päivän kuluttua kymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 30 päivänä joulukuuta 2001. Kappaleen 2 mukaan kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi sopimuksen tai liittyy siihen kymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä kyseisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen.

31 artikla.Väliaikainen soveltaminen. Artiklan mukaan valtio, joka aikoo ratifioida tämän sopimuksen tai liittyä siihen, voi milloin tahansa ilmoittaa tallettajalle, että se soveltaa sopimusta väliaikaisesti korkeintaan kahden vuoden ajan.

32 artikla.Soveltaminen yksittäistapausta varten. Artiklan mukaan kun riita on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi sen perussäännön mukaisesti, riidan osapuolena oleva valtio, joka ei ole tämän sopimuksen sopimusvaltio, voi kyseessä olevaa tapausta varten ja sen keston ajaksi, tilapäisesti tulla tämän sopimuksen sopimusvaltioksi tallettamalla hyväksymiskirjan. Hyväksymiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan ja ne tulevat voimaan tallettamispäivänä.

33 artikla.Irtisanominen. Sopimusvaltio voi 1 kappaleen mukaan irtisanoa sopimuksen YK:n pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamispäivästä, jollei ilmoituksessa määrätä myöhempää voimaantulopäivää. Artiklan 2 kappaleessa täsmennetään, että irtisanominen ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla sopimusvaltioiden velvollisuuteen täyttää sellaiset tähän sopimukseen sisältyvät velvoitteensa, jotka sillä olisi kansainvälisen oikeuden nojalla sopimuksesta riippumatta.

34 artikla.Tallettaja. Artiklan mukaan sopimuksen tallettajana toimii YK:n pääsihteeri.

35 artikla.Todistusvoimaiset tekstit. Artiklassa määrätään, että sopimuksen arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia. Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen. Sopimus avattiin allekirjoittamista varten New Yorkissa 1 päivänä heinäkuuta 1997 yhtenä ara-bian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan Suomen osalta.

3. Voimaantulo

Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen 30 artiklan mukaan sopimus tulee kansainvälisesti voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona kymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi sopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu.

Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 30 päivänä joulukuuta 2001 ja sen on tähän mennessä ratifioinut tai hyväksynyt kaikkiaan 22 valtiota. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun hyväksymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artiklassa on määräys tuomioistuimen oikeushenkilöllisyydestä ja mainitaan erityisesti siihen liittyvät tietyt oikeuskelpoisuudet. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp.) Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan ja muiden siihen liittyvien henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen 3, 5—6 ja 8—12 sekä 13—17 artiklaan sisältyy lukuisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka tähän joukkoon kuuluvina vaativat eduskunnan hyväksymisen.

Mainittujen artiklojen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 3 artiklassa määrätty tuomioistuimen tilojen ja 6 artiklassa määrätty arkiston ja asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa paikkaan kohdistuvan etsinnän ja takavarikon osalta Suomen lainsäädännöstä. Sopimuksen 5 artiklassa tarkoitettu lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee tuomioistuimen ja sen omaisuuden ja varojen vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Takavarikosta rikosasioissa säädetään pakkokeinolain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa. Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta. Valmiuslaissa säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa. Ulosottolaissa säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan 5 kappaleen 3 samoin kuin 12 artiklan rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa. Näillä perusteilla 3, 5, 6 ja 12 artikla kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklan määräykset poikkeavat voimassa olevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Määräys kuuluu näiden seikkojen vuoksi lainsäädännön alaan. Tullimaksujen osalta Suomella ei ole enää pääsääntöisesti lainsäädäntövaltaa, koska asia kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan. EY:n lainsäädännön sallimissa rajoissa kansallisesti myönnettävät tullivapautukset koskevat asioita, joista on Suomessa säädettävä lailla, joten 9 artiklan määräykset kuuluvat myös näiltä osin lainsäädännön alaan. Tuomioistuimen vapauttaminen tuonti- ja vientikielloista ja -rajoituksista poikkeaa ainakin valmiuslain 14 §:stä ja kuuluu sen vuoksi lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artiklan määräykset koskevat vapautusta valmisteveroista ja arvonlisäveroista tuomioistuimen virkakäyttöön tulevien merkittävien omaisuushankintojen osalta. Määräys kuuluu perustuslain 81 §:n nojalla lainsäädännön alaan.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Sopimuksen 12 artiklan määräykset poikkeavat kuitenkin ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista säännöksistä ja kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Viestintään liittyvät 8 artiklan mukaiset määräykset koskevat perustuslain 10 §:n 2 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa säädettyjen perusoikeuksien käyttämistä ja kuuluvat sellaisina lainsäädännön alaan. Lisäksi artiklan määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Määräykset kuuluvat myös tämän vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 14 artiklan 2 kappaleen a kohdassa, 15 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 16 artiklan 1 kappaleen a kohdassa ja 17 artiklan 1 kappaleessa myönnetty koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Pakkokeinolain säännöksistä poikkeaa myös 14 artiklan 2 kappaleen a kohdan, 15 artiklan 1 kappaleen a kohdan, 16 artiklan 1 kappaleen a kohdan ja 17 artiklan 1 kappaleen mukainen henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikointia koskeva kielto.

Sopimuksen 14 artiklan 2 kappaleen d kohdan, 15 artiklan 1 kappaleen c kohdan, 16 artiklan 1 kappaleen c kohdan, 17 artiklan 1 kappaleen ja 18 artiklan mukainen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus poikkeaa niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjojen loukkaamattomuus, josta määrätään 15 artiklan 1 kappaleen d kohdassa, 16 artiklan 1 kappaleen d kohdassa ja 17 artiklan 1 kappaleessa poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta.

Sopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen e kohta laajentaa lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa.

Sopimuksen 13 artiklan 2 kappale, 14 artiklan 2 kappaleen f kohta, 15 artiklan 1 kappaleen e kohta, 16 artiklan 1 kappaleen f kohta ja 17 artiklan 1 kappale koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen, ja kuuluvat lainsäädännön alaan perustuslain 9 § nojalla. Palvelusvelvoitteita koskeva koskemattomuus 14 artiklan 2 kappaleen e kohdassa poikkeaa muun muassa Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä.

Sopimuksen 13 artiklan 1—4 kappale, 14 artiklan 1 kappale, 14 artiklan 2 kappaleen g ja h kohta, 15 artiklan 1 kappaleen f ja g kohta, 16 artiklan 1 kappaleen g ja h kohta ja 17 artiklan 1 kappale laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

Sopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen mukainen verovapaus tuomioistuimen maksamien palkkojen, palkkioiden ja korvausten osalta poikkeaa tuloverolain säännöksistä ja määräykset kuuluvat myös perustuslain 81 §:n mukaan lainsäädännön alaan. Verolainsäädännön soveltamista koskevat myös 11 artiklan 2 kappale ja 16 artiklan 4 kappale.

Sopimuksen 14 artiklan 2 kappaleen c kohdassa, 15 artiklan 1 kappaleen b kohdassa, 16 artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 17 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta merkitsee poikkeusta tullilain säännöksistä samoin kuin 14 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukainen tulli- ja verovapaa maahantuonti ja maasta vienti. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla.

Sopimuksen 20 artiklassa määrätään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta. Yksilön oikeusaseman perusteita koskevina niiden määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Matkustusasiakirjoja ja viisumeita koskevan 21 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa, josta säädetään lailla.

Sopimuksen 22 artikla koskee liikkumisvapautta ja kieltoa asettaa siihen kohdistuvia rajoituksia. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan perustuslain 9 § nojalla.

Sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen määräykset jättävät riitojenratkaisukeinojen valinnan tuomioistuimen harkintaan ja vastaavat YK:n erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen VIII artiklan määräyksiä. Artiklassa tarkoitetut riidanratkaisukeinot merkitsevät lähinnä sovitteluratkaisua, joka ei olisi riidan toista sopimuspuolta tai Suomea sitova. Määräys ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan. Sen sijaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen osalta sisältyy 26 artiklan 2 kappaleeseen tietyissä tilanteissa pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti riidan osapuolia. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava tai sovellettava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

4.2. Käsittelyjärjestys

Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen määräykset ovat tavanomaisia kansainvälisessä käytännössä eikä niiden voida katsoa olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen tai perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Sopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen määräykset välimiesmenettelystä kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana tavanomaisena järjestelynä ne eivät ole ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä sen voimaansaattamislaki sisällä säännöksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

New Yorkissa 31 päivänä maaliskuuta 1999 Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 31 päivänä maaliskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.