HE 239/2001

Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pretoriassa 11 päivänä lokakuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden hallitusten sekä Etelä-Afrikan tasavallan hallituksen välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen.

Sopimus kattaa vapaakaupan ohella poliittisen vuoropuhelun Etelä-Afrikan ja Euroopan unionin välillä. Se sisältää myös määräyksiä muun muassa kaupan liitännäistoimista, taloudellisesta yhteistyöstä ja yhteistyöstä tieteen, ympäristön, kulttuurin, sosiaalisten kysymysten ja muiden sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien alojen parissa.

Sopimus sisältää edelleen kehitysyhteistyöhön liittyviä määräyksiä. Se on osa laajempaa poliittista prosessia, jolla halutaan tukea Etelä-Afrikan ja koko eteläisen Afrikan taloudellista ja poliittista muutoskehitystä. Sopimus edistää sopimusosapuolten läheisten suhteiden kehittymistä ja yhteistyön syvenemistä kaikilla sopimukseen kuuluvilla aloilla.

Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka aikana osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta. Osapuolet voivat ennen sopimuksen voimaantuloa kuitenkin päättää soveltaa sitä väliaikaisesti, jolloin kaikkien sen voimaantulopäivään tehtyjen viittausten on katsottava tarkoittavan päivää, jona väliaikainen soveltaminen on alkanut.

Esitys ei liity valtion talousarvioesitykseen. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat hyväksyneet sen omien menettelyjensä mukaisesti.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila ja sopimuksen merkitys
1.1. Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tausta ja valmistelu
1.2. Sopimuksen pääasiallinen sisältö
1.3. Sopimuksen poliittinen merkitys
1.4. Sopimuksen kauppapoliittinen merkitys
2. Esityksen vaikutukset
2.1. Taloudelliset vaikutukset
2.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset
2.3. Ympäristövaikutukset
2.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan
3. Asian valmistelu
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotuksen perustelut
2. Sopimuksen sisältö
I osasto: Yleiset tavoitteet, periaatteet ja poliittinen vuoropuhelu
II osasto: Kauppa
A jakso: Yleistä
B jakso: Teollisuustuotteet
C jakso: Maataloustuotteet
III osasto: Kaupan liitännäistoimet
A jakso: Yhteiset määräykset
B jakso: Sijoittamisoikeus ja palveluiden tarjoaminen
C jakso: Juoksevat maksut ja pää-omien liikkuvuus
D jakso: Kilpailupolitiikka
E jakso: Julkinen tuki
F jakso: Muut kauppaa koskevat määräykset
IV osasto: Taloudellinen yhteistyö
V osasto: Kehitysyhteistyö
A jakso: Yleistä
B jakso: Täytäntöönpano
VI osasto: Yhteistyö muilla aloilla
VII osasto: Yhteistyön taloudelliset näkökohdat
VIII osasto: Loppumääräykset
Sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat
3. Voimaantulo
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
5. Käsittelyjärjestys
LAKIEHDOTUS
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
LIITTEET

YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja sopimuksen merkitys

1.1. Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tausta ja valmistelu

Etelä-Afrikka astui keväällä 1994 uuteen aikakauteen, kun maassa toteutettiin huhtikuussa ensimmäiset demokraattiset vaalit. Suuret poliittiset muutokset loivat tarpeita Etelä-Afrikkaa koskevien suhteiden uudelleenmäärittelylle. Euroopan unionin neuvosto päätti 19 päivänä huhtikuuta 1994 uusista linjauksista, jotka koskevat Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan välisiä suhteita. Tehdyn päätöksen mukaisesti komissio neuvotteli Etelä-Afrikan kanssa hyvin yksinkertaisen, tulevan yhteistyön suuntaviivat asettavan yhteistyösopimuksen, johon sisällytettiin vahva, ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva klausuuli. Etelä-Afrikan ja Euroopan yhteisön välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin 10 päivänä lokakuuta 1994. Samanaikaisesti Etelä-Afrikalle myönnettiin oikeus GSP-järjestelmän mukaisiin etuihin. Yhteistyösopimuksen perimmäisenä tavoitteena oli lähinnä toimia viitekehyksenä siihen asti, kunnes Etelä-Afrikka saisi vakiinnutettua uuden poliittisen johtonsa ja pystyisi neuvottelemaan Euroopan yhteisön kanssa laajemmasta, pidemmän aikavälin sitoumuksia asettavasta sopimuksesta.

Neuvosto valtuutti 19 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyllä päätöksellä komission neuvottelemaan Etelä-Afrikan kanssa Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välisestä laajasta yhteistyösopimuksesta. Mandaatti kattoi Etelä-Afrikan liittymisen Lom‚n sopimukseen erityisehdoin sekä kahdenvälisen kauppa- ja yhteistyöosuuden. AKT-EY-ministerineuvosto hyväksyi 24 päivänä huhtikuuta 1997 pöytäkirjan Etelä-Afrikan liittymisestä Mauritiuksessa 4 päivänä marraskuuta 1995 allekirjoitetulla sopimuksella tarkistettuun neljänteen AKT-EY-yleissopimukseen. Neuvottelumandaatin kauppa- ja yhteistyöosuutta laajennettiin maaliskuussa 1996 lisämandaatilla käsittämään vapaakauppaneuvottelut Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan välillä. Berliinissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen 24 päivänä maaliskuuta 1999.

Yleisten asian neuvosto päätti 29 päivänä heinäkuuta 1999 sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta ja sopimuksen osittaisesta väliaikaisesta soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen. Euroopan parlamentti antoi 6 päivänä lokakuuta 1999 puoltavan lausuntonsa sopimuksen tekemisestä. Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus ja sen osittaista väliaikaista soveltamista koskeva kirjeenvaihto allekirjoitettiin 11 päivänä lokakuuta 1999 Pretoriassa.

Lokakuussa allekirjoitettu sopimus on ensimmäinen Euroopan unionin tekemä vapaakauppasopimus, jonka sopimusosapuoli voidaan tietyillä kriteereillä luokitella kehitysmaaksi. Se on myös ensimmäinen Marrakechin sopimuksen jälkeen WTO-sääntöjen mukaisesti neuvoteltu sopimus. Päätökseen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen väliaikaiseksi soveltamiseksi (1999/753/EC) liittyvät läheisesti jo solmitut tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus (97/763/EY) ja Lom‚n sopimus (97/535/EY) sekä vielä keskeneräiset viini- ja alkoholisopimus ja kalastussopimus, jotka saataneen päätökseen vuoden 2000 aikana.

Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus on EY:n perustamissopimuksen 310 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehty sopimus. Se on jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus. Sopimus sisältää sekä Euroopan yhteisön että sen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Sopimuksessa itsessään ei ole määräystä, joka osoittaisi, miten tämä toimivalta jakautuu. Sopimus on saatettu väliaikaisesti sovellettavaksi yhteisön ja Etelä-Afrikan tasavallan välillä 1 päivästä tammikuuta 2000 lukien. Väliaikaisesti sovellettavaksi tulivat 1―3 artikla (tavoitteet, ihmisoikeuksia koskeva määräys ja sopimuksen täyttämättä jättämistä koskeva määräys), 5―28 artikla (vapaakauppa-alueeseen ja tulleihin liittyvät määräykset), 65―82 artikla (yhteisön ja Etelä-Afrikan kehitysyhteistyötä koskevat määräykset) ja 93―97 artikla (sopimuksen loppumääräykset). Lisäksi sovelletaan väliaikaisesti sopimuksen liitteitä, I―VII, jotka sisältävät erilaisia tuoteluetteloita, liitettä X, joka on yhteisön ja Etelä-Afrikan viinejä ja alkoholijuomia koskevaan sopimukseen liittyvä kirjeenvaihto, pöytäkirjaa 1, joka sisältää alkuperäistuotteen määrittelyt ja tähän liittyvät hallinnolliset menettelyt, ja pöytäkirjaa 2, joka koskee keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa.

1.2. Sopimuksen pääasiallinen sisältö

Yhteistyösopimus sisältää kahdeksan osastoa, joissa käsitellään sopimuksen yleisiä tavoitteita, periaatteita ja poliittista vuoropuhelua, teollisuustuotteiden ja maataloustuotteiden vapaakauppaa, kaupan liitännäistoimia, taloudellista yhteistyötä, kehitysyhteistyötä, yhteistyötä muilla aloilla sekä yhteistyön taloudellisia näkökohtia. Sopimuksen kattamista muista yhteistyöaloista voidaan mainita muun muassa tiede ja teknologia, ympäristö, kulttuuri, sosiaaliset kysymykset, tiedonvaihto, lehdistö ja audiovisuaalinen ala, inhimilliset voimavarat, huumeiden ja rahanpesun torjunta sekä tietosuoja ja terveys. Edellä mainittuja yhteistyöaloja koskevat määräykset ovat pääasiassa varsin väljiä ja luonteeltaan tavoitteellisia. Niillä pyritään osaltaan tukemaan kyseisten alojen instituutioiden luomista ja toimintaa. Sopimukseen sisältää lisäksi erilaisia, muun muassa sopimuksen voimaantuloon ja alkuperäiskieliin liittyviä loppumääräyksiä.

Sopimuksella luodaan sen toimeenpanoa varten erityinen toimielin, yhteistyöneuvosto, joka muun muassa tarkastelee sopimuksen asianmukaista toimintaa, osapuolten välisen kaupan ja yhteistyön kehitystä sekä tekee ehdotuksia tarvittavista toimenpiteistä. Yhteistyöneuvosto harjoittaa sitovaa päätösvaltaa osapuolten riitojen ratkaisuissa.

1.3. Sopimuksen poliittinen merkitys

Sopimuksen tavoitteena on luoda asianmukaiset puitteet säännölliselle poliittiselle vuoropuhelulle ja edistää osapuolten läheisten suhteiden kehittymistä ja syvenemistä. Se luo näin ollen entistä paremmat institutionaaliset puitteet poliittisten suhteiden kehittämiselle Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan välille.

Suomen ja Etelä-Afrikan välisissä suhteissa alkoi uusi kehitysjakso vuoden 1994 vaalien jälkeen. Etelä-Afrikka astui tuolloin uuteen aikakauteen ja on nyt, jos ei koko maanosan, niin ainakin Saharan eteläpuolisen Afrikan tärkein poliittinen ja taloudellinen vaikuttaja. Maan keskeisimpiä prioriteetteja ovat Afrikan demokratisoituminen ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta ja taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen. Suomen ja Etelä-Afrikan väliset suhteet ovat eläneet aktiivista jälleenrakentamisen aikaa. Suomi on vahvasti tukenut Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan välisen yhteistyösopimuksen solmimista, koska katsoo sopimuksen olevan osa laajempaa poliittisluonteista prosessia, jolla halutaan tukea Etelä-Afrikan ja koko eteläisen Afrikan taloudellista ja poliittista muutoskehitystä.

1.4. Sopimuksen kauppapoliittinen merkitys

Vapaakauppasopimus kattaa 90 % Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan nykyisestä kaupasta. Kattavuus toteutuu epäsuhtaisesti eli Etelä-Afrikan Euroopan unionin alueelle suuntautuvasta tuonnista 95% vapautuu tulleista kymmenen vuoden kuluessa ja Euroopan unionin viennistä Etelä-Afrikkaan 86% kahdentoista vuoden kuluessa. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan perusteella Euroopan unionin puolelta noin 300 vaikutteille altista maataloustuotetta jää sopimuksen ulkopuolelle tässä vaiheessa. Maataloustuotteiden siirtymäkausien jälkeenkin Etelä-Afrikan markkinat ovat avoimemmat Euroopan unionin tuotteille kuin Euroopan unionin markkinat Etelä-Afrikan tuotteille.

Sopimuksella tuetaan Etelä-Afrikan asteittaista liittymistä maailmantalouteen. Se edistää koko eteläisen Afrikan alueellista yhteistyötä ja taloudellista yhdentymistä, ja tukee alueen sopusointuista ja kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

2. Esityksen vaikutukset

2.1. Taloudelliset vaikutukset

Sopimus ei johda yhteisön uuden erityisen talousarvion laatimiseen, vaan sen täytäntöönpanossa käytetään Etelä-Afrikkaa koskevaa erityistä budjettikohtaa: B7-3200 Etelä-Afrikan jälleenrakentamisen ja kehittämisen Eurooppa-ohjelma. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteistyön helpottamiseksi voidaan lisäksi käyttää kaikki muitakin yhteisön talousarvion kohtia, joista voidaan tällä hetkellä tai tulevaisuudessa osoittaa varoja Etelä-Afrikan hyväksi.

Sopimuksella on selviä taloudellisia vaikutuksia. Tullien poistamissuunnitelmien noudattaminen ja tariffikiintiöiden myöntäminen Etelä-Afrikalle vähentää yhteisön tullituloja arviolta 93 miljoonaa euroa 10 vuoden siirtymävaiheen kuluessa.

Suomi osallistui vuodesta 1984 lähtien muiden pohjoismaiden mukana YK:n Etelä-Afrikkaa koskevaan kauppasaartoon. Kauppakielto kumottiin heinäkuussa 1991 ja investointikielto toukokuussa 1993. Maiden välinen kauppa on kehittynyt kauppapakotteista luopumisen jälkeen varsin suotuisasti. Sanktioita edeltäneen kaupan volyymi saavutettiin jo vuonna 1994. Suomen vienti on kasvanut tasaisesti ollen 1.680 miljoonaa markkaa vuonna 1999. Etelä-Afrikan osuus Suomen kokonaisviennistä on kuitenkin edelleen hyvin pieni, 0,7 prosenttia. Omassa viiteryhmässään Etelä-Afrikka on kuitenkin yksi Suomen merkittävimmistä vientimarkkinoista; kehitysmaihin suuntautuvasta viennistä Etelä-Afrikka on toisella sijalla heti Kiinan jälkeen. Kauppa on Suomelle selvästi ylijäämäistä, sillä tuonti Etelä-Afrikasta oli 283 miljoonaa markkaa vuonna 1998. Sopimus poistaa kaupan esteitä ja edistää taloudellista vuorovaikutusta ja kaupan edelleen kehittymistä Suomen ja Etelä-Afrikan välillä. Se vapauttaa pääomien liikkuvuutta ja edistää palveluiden ja niiden kaupan edelleen vapauttamista.

Suomen vienti Etelä-Afrikan tasavaltaan on hyvin pitkälle jalostettua. Vientituotteista puhelin- ja radiolaitteet (56,4 % viennistä 1998), teollisuuden koneet ja laitteet, kaivosteollisuuden koneet ja laitteet sekä monet kemiantuotteet ovat jo nyt pääosin tullittomia. Loputkin teollisuustuotteita koskevat tullit poistuvat 3―12 vuoden kuluessa ja erityisesti sopimus tuo parannusta metsä- ja paperi-teollisuustuotteiden vientiin, jossa tullit poistuvat asteittain 2―5 vuodessa.

Suomen tuonti Etelä-Afrikasta on ollut viime vuosina laskussa. Vuonna 1998 tuonnista noin 204 miljoonaa markkaa muodostui teollisuustuoteryhmiin kuuluvista tavaroista, jotka ovat valtaosaltaan tullivapaita raaka-aineita ja mineraaleja. Maataloustuoteryhmiin kuuluvien tuotteiden tuonti oli noin 80 miljoonaa markkaa. Tullikannon kokonaismäärä oli 1998 arviolta yli 2 miljoonaa markkaa, josta Suomen osuudeksi jäi 10% eli noin 200 000 markkaa. Sopimukseen sisältyvien tullitulojen odotettu menetys on siten vähäinen.

Suomalaiset suorat sijoitukset Etelä-Afrikkaan olivat vuosina 1994 ja 1995 alle 60 miljoonaa markkaa, vuonna 1996 yli 40 miljoonaa markkaa ja vuonna 1997 yli 20 miljoonaa markkaa. Etelä-Afrikka ja Suomi solmivat 14 päivänä syyskuuta 1998 sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista turvaamista koskevan sopimuksen. Suomalaisyrityksillä on Etelä-Afrikassa parisenkymmentä tytäryhtiötä, ja yli sadalla suomalaisfirmalla on maassa edustaja. Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen taloudellista yhteistyötä koskevat artiklat teollisuuden, investointien edistämisen ja turvaamisen, kaupan kehittämisen, tietoyhteiskunnan, energian, kaivostoiminnan ja kaivostuotteiden sekä matkailun kehittämiseksi edistävät suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuuksia Etelä-Afrikan markkinoilla.

2.2. Organisaatio- ja henkilövaikutukset

Sopimuksella ei ole kansallisen tason organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaatimuksia. Sopimuksen hallinnointiin liittyvät yhteistyöneuvoston ja mahdollisten komiteoiden kokoukset voidaan hoitaa tavanomaisen kansainvälisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

2.3. Ympäristövaikutukset

Sopimuksen tavoitteena on muun muassa edistää eteläisen Afrikan kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Sopimuksen olennaisessa osassa osapuolet vahvistavat sitoutuneensa moitteettoman hallinnon periaatteisiin. Vaikka sopimuksen lähtökohdissa ei nimenomaisesti mainita ympäristöllisesti kestävää kehitystä, osapuolet ovat liittäneet sopimukseen erilliset julistuksensa sopimuksen olennaisesta osasta. Niissä todetaan, että moitteettomalla hallinnolla tarkoitetaan muun muassa luonnonvarojen sekä taloudellisten voimavarojen vastuullista hallintoa kestävän kehityksen tukemiseksi. Samoin taloudellista yhteistyötä koskevassa johdantoartiklassa (50 artikla) todetaan yhteistyön edesauttaminen muun muassa edistämällä kestävää kehitystä osapuolten talouksissa sekä suojelemalla ja parantamalla ympäristöä. Lisäksi sopimuksen ympäristöosassa (84 artikla) todetaan osapuolten pyrkivän yhteistyössä kestävään kehitykseen uusiutumattomien luonnonvarojen järkevällä käytöllä ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä. Tämän todetaan edesauttavan ympäristönsuojelua sekä ympäristön pilaantumisen ja saastumisen leviämisen estämistä. Artiklassa luetellaan lukuisia yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Näitä ovat: kaupunkien kehittäminen, maan käyttö, aavikoituminen, jätehuolto mukaan lukien vaaralliset ja ydinjätteet, vaarallisten kemikaalien käsittely, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, metsävarojen kestävä hallinto, vesivarojen hallinto, teollisuuden ja muiden saasteiden valvonta, merien suojelu sekä kasvihuonekaasujen vähentäminen.

Sopimuksen taloudellista yhteistyötä koskevassa osassa on pyritty yhdentämään ympäristönäkökulmaa lukuisille relevanteille sektoreille esimerkiksi teollisuutta, energiayhteistyötä, kaivostoimintaa, liikenneyhteistyötä, matkailuyhteistyötä, maataloutta, kalastusyhteistyötä, kuluttajapolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä koskevien määräysten parissa. Määräykset ovat kuitenkin luonteeltaan varsin yleisiä, tavoitteellisia ja suuntaviivaa antavia.

Ympäristönäkökulman ja kestävän kehityksen periaatteiden yhdentämisellä taloudelliseen yhteistyöhön voidaan esimerkiksi vahvistaa osapuolien yhteisiä valmiuksia osallistua kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanoon ja edelleen kehittämiseen.

2.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Sopimus sisältää syrjimättömyyttä koskevan määräyksen (100 artikla), joka sisällöllisesti kattaa kaikki syrjintäperusteet. Sen mukaan sopimusjärjestelyt eivät saa johtaa syrjintään jäsenvaltioiden kansalaisten tai yritysten välillä eivätkä myöskään Etelä-Afrikan kansalaisten tai yritysten välillä.

Sopimuksen mukaan Euroopan yhteisö keskittyy Etelä-Afrikan kehitysyhteistyöohjelmissaan erityisesti aikaisemmin huonossa asemassa olleiden yhteisöjen perustarpeisiin sekä kehityksen sukupuoliulottuvuuksiin. Sopimuksen mukaisesti osapuolet käyvät lisäksi vuoropuhelua muun muassa rotuerottelujärjestelmän jälkeisen yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista, köyhyyden vähentämisestä, sukupuolten välisestä tasa-arvosta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja lasten oikeuksista (86 artikla).

3. Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä virkatyönä. Sopimuksesta on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenneministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, kilpailuvirastolta ja tullihallitukselta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 §:n mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lain tasoisina siten kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Pykälän mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä tasavallan presidentin asetuksella. Tällaisen valtuutuksen nojalla voidaan antaa lain asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta välttämättömiä säännöksiä. Koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole tarpeen antaa lain täytäntöönpanon tavanomaiset rajat ylittäviä säännöksiä, esitetään mahdolliset tarkemmat säännökset annettavaksi 3 §:ssä tarkoitetulla tasavallan presidentin asetuksella eikä voimaansaattamisasetuksesta erillisellä valtioneuvoston asetuksella

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2. Sopimuksen sisältö
I osasto: Yleiset tavoitteet, periaatteet ja poliittinen vuoropuhelu
1 artikla

Artiklassa luetellaan sopimuksen tavoitteet. Sopimus luo asianmukaiset kehykset osapuolten vuoropuhelulle ja edistää läheisten suhteiden kehittymistä ja yhteistyötä kaikilla sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Sopimus tukee Etelä-Afrikan siirtymäkehitystä sekä maan liittymistä maailmantalouteen.

2 artikla

Artiklan mukaan demokratian periaatteiden, perusluonteisten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen on olennainen osa sopimusta.

3 artikla

Artiklassa on määräykset siltä varalta, että toinen osapuoli jättää sopimuksesta johtuvia velvoitteita täyttämättä. Toinen osapuoli voi tällöin toteuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti käyttöön otettuja aiheellisia toimenpiteitä.

4 artikla

Artiklassa sopimusosapuolet sitoutuvat aloittamaan säännöllisen poliittisen vuoropuhelun kaikista osapuolten yhteistä etua koskevista kysymyksistä. Vuoropuhelulla edistetään keskinäistä ymmärrystä ja tuetaan demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kahdenvälisen poliittisen vuoropuhelun lisäksi osapuolet osallistuvat AKT-maiden ja Euroopan unionin väliseen vuoropuheluun.

II osasto: Kauppa
A jakso: Yleistä
5 artikla

Artikla sisältää vapaakauppa-alueen perustamista koskevan määräyksen. Vapaakauppa yhteisön kanssa alkaa asteittain sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta alkavan siirtymäkauden aikana. Siirtymäkausi kestää Etelä-Afrikan osalta enintään 12 vuotta ja yhteisön osalta enintään 10 vuotta.

6 artikla

Artiklassa määrätään, että yhteisö käyttää Etelä-Afrikasta tuotavien tavaroiden luokittelussa yhdistettyä tavaranimikkeistöä. Etelä-Afrikka soveltaa yhteisöstä tuotavien tavaroiden luokittelussa harmonoitua järjestelmää.

7 artikla

Artiklassa määrätään, että perustulli, johon peräkkäiset alennukset tehdään, on kunkin tuotteen osalta sopimuksen voimaantulopäivänä tosiasiallisesti sovellettava tulli. Mikäli tullien poistamista ei aloiteta sopimuksen voimaantulon yhteydessä, se tulli, johon sopimuksessa määrätyt peräkkäiset vähennykset tehdään, on joko edellä mainittu perustulli tai tulli, jota sovelletaan yleisesti sinä päivänä, jolloin kyseisten tullien poistaminen aloitetaan, sen mukaan, kumpi tulleista on alhaisempi.

8 artikla

Artiklassa määrätään, että tuontitullien poistamista koskevia määräyksiä sovelletaan myös fiskaalisiin tulleihin lukuun ottamatta syrjimättömiä valmisteveroja.

9 artikla

Artiklan mukaisesti yhteisö ja Etelä-Afrikka poistavat kaikki tuonnissa soveltamansa vaikutukseltaan tuontitulleja vastaavat maksut sopimuksen tullessa voimaan.

B jakso: Teollisuustuotteet
10 artikla

Artiklassa määritellään luvun "Teollisuustuotteet" soveltamisala.

11 artikla

Artiklassa määrätään, että liitteessä II lueteltuja Etelä-Afrikan teollisuustuotteita koskevat tullit poistetaan asteittain kolmesta kymmeneen vuodessa sopimuksen voimaantulosta artiklan aikataulujen ja lueteltujen poikkeustapauksien mukaisesti. Sopimuksen voimaan tullessa poistetaan tullit niiltä teollisuustuotteilta, joita ei ole lueteltu liitteessä II.

12 artikla

Artiklassa määrätään, että liitteessä III lueteltuja yhteisön teollisuustuotteita koskevat tullit poistetaan asteittain kolmesta kahteentoista vuodessa sopimuksen voimaantulosta artiklan aikataulujen ja lueteltujen poikkeuksien mukaisesti. Sopimuksen voimaan tullessa poistetaan tullit niiltä teollisuustuotteilta, joita ei ole lueteltu liitteessä III.

C jakso: Maataloustuotteet
13 artikla

Artiklassa määritellään luvun "Maataloustuotteet" soveltamisala.

14 artikla

Artiklassa määrätään, että liitteen IV luetteloissa 1, 2, 3 ja 4 lueteltuja Etelä-Afrikan maataloustuotteita koskevat tullit poistetaan asteittain kolmesta kymmeneen vuodessa sopimuksen voimaantulosta artiklan aikataulujen ja lueteltujen poikkeuksien mukaisesti. Sopimuksen voimaan tullessa poistetaan tullit niiltä maataloustuotteilta, joita ei ole lueteltu liitteessä IV. Liitteessä V lueteltuja kalataloustuotteita koskevia tullimyönnytyksiä sovelletaan liitteessä mainituin edellytyksin.

15 artikla

Artiklassa määrätään, että liitteessä VI lueteltuja yhteisön maataloustuotteita koskevat tullit poistetaan kolmesta kahteentoista vuodessa sopimuksen voimaantulosta artiklan aikataulujen ja lueteltujen poikkeuksien mukaisesti. Sopimuksen voimaan tullessa poistetaan tullit niiltä maataloustuotteilta, joita ei ole lueteltu liitteessä VI. Liitteessä VII lueteltuja kalataloustuotteita koskevia tullimyönnytyksiä sovelletaan liitteessä mainituin edellytyksin.

16 artikla

Artiklassa määrätään maatalouden suojatoimenpiteistä. Tilanne, jossa toisen osapuolen alueelta peräisin olevien tuotteiden tuonti aiheuttaa vakavan häiriön toisen osapuolen markkinoille, viedään yhteistyöneuvoston käsiteltäväksi. Asianomainen osapuoli voi toteuttaa häiriön rajoittamiseksi tai korjaamiseksi tarvittavia väliaikaisia toimenpiteitä, kunnes yhteistyöneuvosto on tehnyt asiasta päätöksen.

17 artikla

Artiklan mukaisesti Etelä-Afrikka voi esittää ehdotuksia koskien yhteisön maataloustuotteisiin sovellettavien tullien nopeutettua poistamista ja vientitukien poistamista. Jos yhteisö vastaa pyyntöön myöntävästi, uusia aikatauluja sovelletaan samanaikaisesti osapuolten sopimasta päivästä alkaen. Jos yhteisö vastaa pyyntöön kieltävästi, tullien poistamista jatketaan sopimuksen määräysten mukaisesti.

18 artikla

Artiklan mukaan yhteisö ja Etelä-Afrikka tarkastelevat viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta keskinäisen kauppansa lisätoimenpiteitä ja sopimuksen liitteissä lueteltuihin tuotteisiin sovellettavia tulleja.

III osasto: Kaupan liitännäistoimet
A jakso: Yhteiset määräykset
19 artikla

Artiklassa määrätään, että sopimuksen voimaan tullessa poistetaan kaikki yhteisön ja Etelä-Afrikan välisen kaupan määrälliset rajoitukset ja vaikutuksiltaan vastaavat toimenpiteet. Uusia määrällisiä rajoituksia, tuonti- tai vientitulleja ja vaikutuksiltaan vastaavanlaisia maksuja ei saateta voimaan.

20 artikla

Osapuolet voivat neuvotella säännöllisesti yhteistyöneuvostossa maatalouspoliitikkojaan koskevista strategioista ja käytännön soveltamissäännöistä. Yhteistyöneuvosto päättää mahdollisista sopimuksen alaan kuuluvista muutoksista ja sopii tarvittavista, molempien osapuolien edut huomioon ottavista mukautuksista.

21 artikla

Osapuolet pidättäytyvät kaikista sisäistä verotusta koskevista toimenpiteistä ja käytännöistä, joilla luodaan suoraan tai epäsuorasti syrjintää toisen osapuolen tuotteiden ja toisen osapuolen alueelta peräisin olevien tuotteiden välille. Toisen osapuolen alueelle vietyihin tuotteisiin ei voida soveltaa välillisen sisäisen veron palautusta tuotteille suoraan tai epäsuorasti määrätyn välillisen veron määrää ylittävältä osalta.

22 artikla

Artiklassa todetaan, että sopimus ei estä osapuolten ja kolmansien maiden välisten tulliliittojen, vapaakauppa-alueiden tai muiden järjestelyjen ylläpitämistä ja perustamista. Järjestelyistä neuvotellaan yhteistyöneuvostossa.

23 artikla

Artiklan mukaan osapuolet voivat ottaa käyttöönsä GATT 1994 -sopimuksen ja WTO:n perustavan Marrakechin sopimuksen mukaisia polkumyynti- tai tasoitustulleja.

24 artikla

Artiklassa määrätään, että mikäli tietyn tuotteen tuonti aiheuttaa vakavaa haittaa kotimarkkinatuottajille, sopimusosapuolet voivat toteuttaa WTO:n Marrakechin sopimuksen ja tämän sopimuksen 26 artiklan mukaisia suojatoimenpiteitä. Sopimusosapuolet voivat niin ikään poikkeuksellisesti toteuttaa valvonta- ja suojatoimenpiteitä 26 artiklan mukaisesti mikäli tietyn tuotteen tuonti aiheuttaa joko Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden tai eteläisen Afrikan tulliliiton jäsenmaiden taloudellisen tilanteen huomattavan heikkenemisen.

25 artikla

Artiklan mukaan Etelä-Afrikka voi siirtymäkauden aikana määräaikaisesti korottaa tai ottaa uudestaan käyttöön tulleja aloilla, joille on aiheutunut suuria vaikeuksia yhteisöstä peräisin olevan tuonnin tullien alentamisen seurauksena. Etelä-Afrikan tulee ilmoittaa yhteistyöneuvostolle toimenpiteistään ja samalla esittää aikataulu käyttöön otettavien tullien poistumisesta. Toimenpiteistä tulee yhteisön pyynnöstä neuvotella ennen niiden käyttöönottoa.

26 artikla

Artiklassa määrätään, että mikäli yhteisö tai Etelä-Afrikka ottaa käyttöön 24 artiklan mukaisen valvontamenettelyn, se ilmoittaa tästä toiselle osapuolelle ja aloittaa pyynnöstä neuvottelut yhteistyöneuvostossa sen kanssa. Suojatoimenpiteistä ja niiden poistamisesta neuvotellaan yhteistyöneuvostossa. Yhteistyöneuvosto tutkii vaikeuksia, jotka johtivat valvontamenettelyn käyttöönottamiseen ja tekee päätöksiä tilanteen korjaamiseksi.

27 artikla

Artiklan mukaan sopimus ei estä sellaisten tuotteiden tuontia, vientiä, kauttakuljetusta tai käytettyjen tavaroiden kauppaa koskevien kieltojen tai rajoitusten soveltamista, jotka ovat perusteltuja muun muassa julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai muiden artiklassa lueteltujen syiden vuoksi. Kiellot ja rajoitukset eivät kuitenkaan saa johtaa keinotekoiseen tai mielivaltaiseen syrjintään tai osapuolten välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

28 artikla

Artiklassa todetaan, että sopimuksessa määrättyjen tullietuuksien soveltamista koskevat alkuperäsäännöt ovat pöytäkirjassa N:o 1. Alueellisen integraation edistämiseksi alkuperäsääntöihin on sisällytetty mahdollisuus käyttää alkuperätuotteiden valmistuksessa myös AKT-maiden raaka-aineita.

B jakso: Sijoittamisoikeus ja palveluiden tarjoaminen
29 artikla

Artikla edellyttää sopimusosapuolten tunnustavan palvelukaupan merkityksen talouskehitykselle. Osapuolet korostavat palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen (GATS) ja erityisesti sen suosituimmuuskohtelun periaatteen sekä soveltuvien yleissopimuksen pöytäkirjojen ja niihin liitettyjen sitoumusten noudattamista. Osapuolet vahvistavat lisäksi GATS-sopimuksen pöytäkirjojen neljä ja viisi liitteinä olevat perusteleviestintää ja rahoituspalveluja koskevat sitoumuksensa.

Suomi suo jo nykyisen käytäntönsä nojalla Etelä-Afrikan kansalaisille, jotka tarjoavat palveluitaan Suomeen, GATS-sopimuksen mukaisen oikeuden suorittaa Suomessa palvelujen tarjontaan liittyviä, määräajan kestäviä asiantuntija- ja avainhenkilöstön tehtäviä. Sekä Suomi että Etelä-Afrikka ovat GATS-sopimuksen osapuolina jo nyt velvollisia soveltamaan kyseisen sopimuksen määräyksiä toisesta sopimusmaasta toiseen maahan saapuviin palveluiden tarjoajiin sekä heidän työntekijöihinsä.

30 artikla

Artiklan mukaan palvelujen tarjonnan edelleen vapauttamisen tulee kattaa kaikki palvelun toimittamisen muodot, jotka ovat rajanylitse myynti, rajanyliostaminen, kaupallinen läsnäolo sekä luonnollisten henkilöiden läsnäolo palvelun tarjoamiseksi. Sopimuksessa viitataan erikseen GATS-sopimuksen V artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiseen mahdollisuuteen suoda tiettyjen, laajempien taloudellista yhdentymistä koskevien sopimusneuvottelujen yhteydessä kehitysmaille GATS-sopimusta edullisempikin kohtelu ilman, että GATS-sopimuksen suosituimmuuslauseke tulisi sovellettavaksi. Näin ollen mahdollisesti myöhemmin hyväksyttäviä, edullisempia määräyksiä ei tarvitsisi soveltaa automaattisesti kaikkiin GATS-sopimuksen osapuoliin. Yhteistyöneuvosto tekee tarvittavat suositukset mainitun tavoitteen täytäntöönpanemiseksi ja tarkastelee vapauttamisprosessia viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta.

31 artikla

Artiklan mukaan osapuolet painottavat tehokasta ja rajoittamatonta markkinoille pääsyä kansainvälisissä merikuljetuksissa ja meriliikenteessä. Kohdassa 2 luetellaan toimintoja, joissa asianomaisten maiden aluksille annetaan suosituimmuuskohtelu muun muassa satamiin pääsyssä ja infrastruktuurin käytössä. Sama suosituimmuuskohtelu kuuluu myös infrastruktuurin ja liitännäisten meriliikennepalvelujen käyttöön kuuluviin maksuihin.

C jakso: Juoksevat maksut ja pää-omien liikkuvuus
32 artikla

Artiklassa määrätään, että kaikki yhteisössä ja Etelä-Afrikassa kotipaikkaansa pitävät voivat suorittaa juokseviin suorituksiin perustuvat maksunsa vapaasti vaihdettavassa valuutassa. Etelä-Afrikka voi toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että siellä kotipaikkaansa pitävät eivät käytä määräystä luvattomaan pääoman maastavientiin.

33 artikla

Artiklassa taataan pääoman vapaa liikkuvuus maksutaseen pääomatasetta koskevien suoritusten, investointien ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamisen ja kotiuttamisen osalta yhtiöiden suorissa investoinneissa Etelä-Afrikkaan. Osapuolet neuvottelevat keskenään pääomien liikkuvuuden edelleen vapauttamisesta pyrkien mahdollisesti vapauttamaan sen täydellisesti.

34 artikla

Artiklassa määrätään, että osapuolet voivat toteuttaa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen ja Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen mukaisia juoksevia maksuja rajoittavia, määräaikaisia toimenpiteitä, jos osapuolille uhkaa aiheutua vakavia maksutaseeseen liittyviä vaikeuksia. Kyseinen osapuoli ilmoittaa asiasta heti toiselle osapuolelle ja toimittaa sille mahdollisimman nopeasti toimenpiteiden poistamista koskevan aikataulun.

D jakso: Kilpailupolitiikka
35 artikla

Artiklassa määritellään ne kilpailua rajoittavat toimenpiteet, joiden katsotaan olevan soveltumattomia sopimuksen moitteettoman toiminnan kannalta. Tällaisia ovat muun muassa sellaiset yritystoimintaan liittyvät sopimukset, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää kilpailua sekä yhden tai useamman yrityksen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

36 artikla

Artiklan mukaan osapuolten tulee, mikäli ne eivät vielä ole hyväksyneet tarpeellisia lakeja ja asetuksia 35 artiklan täytäntöönpanemiseksi lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella, hyväksyä ne viimeistään kolmen vuoden kuluessa.

37 artikla

Artiklassa määrätään, että mikäli tietty käytäntö yhteisön tai Etelä-Afrikan kotimarkkinoilla on kilpailunvastainen, kyseessä oleva osapuoli voi toteuttaa omien lakiensa mukaiset aiheelliset toimenpiteet neuvoteltuaan ensin asiasta yhteistyöneuvostossa.

38 artikla

Artikla sisältää kansainvälistä kohteliaisuutta koskevat määräykset. Osapuoli voi pyytää toisen osapuolen kilpailuviranomaista toteuttamaan aiheellisia korjaavia toimenpiteitä mikäli kilpailunvastaisia käytäntöjä esiintyy kyseisen kilpailuviranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella. Osapuolet neuvottelevat keskenään asiasta jommankumman pyynnöstä ja pyrkivät löytämään molempien hyväksyttävissä olevan ratkaisun.

39 artikla

Yhteisö toimittaa Etelä-Afrikalle teknistä apua maan kilpailulakien ja -politiikan uudelleenjärjestämiseksi muun muassa asiantuntijoiden vaihdon, seminaarien järjestämisen ja koulutustoiminnan merkeissä.

40 artikla

Artiklan mukaan osapuolet vaihtavat tietoja keskenään salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden sallimissa rajoissa.

E jakso: Julkinen tuki
41 artikla

Artiklassa määrätään, että julkista tukea ei saa myöntää tietyille yrityksille tai tiettyjen tavaroiden tuottamiseen, mikäli se vääristää tai uhkaa vääristää yhteisön ja Etelä-Afrikan välisen kaupan kilpailua ja mikäli se ei ole kummankaan osapuolen yleistä politiikkaa koskevan erityistavoitteen mukainen. Julkista tukea myönnetään oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja avoimella tavalla.

42 artikla

Artiklassa käsitellään korjaavia toimenpiteitä tilanteessa, jossa osapuolen mielestä tietty käytäntö aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa sen eduille tai kotimarkkinatuotannonalalle. Artiklan mukaisesti osapuolet ryhtyvät neuvotteluihin, jos ongelmaa ei voida ratkaista voimassa olevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Osapuolet voivat kutsua yhteistyöneuvoston koolle tarkastelemaan asiaa.

43 artikla

Artiklassa osapuolet varmistavat avoimuuden julkisen tuen alalla. Osapuolet toimittavat pyynnöstä tietoja tukijärjestelmistä, yksittäisistä tukitapauksista tai myönnetyn tuen kokonaismäärästä ja jakautumisesta salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden sallimissa rajoissa.

44 artikla

Artiklan mukaan valtion tukiin sovelletaan GATT ja WTO -sopimuksia. Yhteistyöneuvosto tarkastelee määräajoin tässä suhteessa tapahtunutta edistymistä ja jatkaa yhteistyön kehittämistä.

F jakso: Muut kauppaa koskevat määräykset
45 artikla

Artiklassa määrätään, että mahdollisuutta osallistua osapuolten julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin hallinnoidaan oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja avoimella järjestelmällä. Yhteistyöneuvosto tarkastelee määräajoin edistymistä.

46 artikla

Artikla käsittelee henkistä omaisuutta. Osapuolet varmistavat teollis- ja tekijänoikeuksille kansainvälisten normien mukaisen suojan ja sitoutuvat tarpeen vaatiessa parantamaan kyseistä suojaa sekä neuvottelemaan, mikäli teollis- ja tekijänoikeudet vaikeuttavat kaupankäyntiä. Artiklassa luetellaan teollis- ja tekijänoikeuksia sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia, joiden merkityksen osapuolet vahvistavat sekä sopimuksia, joiden merkityksen yhteisö ja sen jäsenvaltiot vahvistavat ja joihin Etelä-Afrikka voisi harkita liittyvänsä. Yhteisö voi toimittaa pyynnöstä teknistä apua Etelä-Afrikalle muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua ja täytäntöönpanoa koskevien lakien ja asetusten laatimiseksi. Artiklassa määritellään teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisala tässä sopimuksessa.

47 artikla

Artiklan mukaisesti osapuolet toimivat yhteistyössä standardoinnin, metrologian, sertifioinnin ja laadunvarmistuksen alalla vähentääkseen osapuolten välisiä eroavaisuuksia, poistaakseen esteitä ja helpottaakseen kahdenvälistä kauppaa.

48 artikla

Artikla sisältää määräykset sopimusosapuolten tulliviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten hallintoviranomaiset antavat toisilleen apua sopimuksen pöytäkirjan 2 mukaisesti. Kyseessä on pöytäkirja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa.

49 artikla

Artiklassa osapuolet sopivat yhteistyöstä tilastojen alalla. Yhteistyö kohdistuu pääasiassa tilastollisten menetelmien ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseen.

IV osasto: Taloudellinen yhteistyö
50 artikla

Artiklassa todetaan, että osapuolet harjoittavat taloudellista ja teollista yhteistyötä keskinäiseksi edukseen ja koko eteläisen Afrikan alueen eduksi. Artiklassa on lueteltu erilaisia keinoja tämän toteuttamiseksi. Viimeisenä luettelossa on maininta, joka sisältää yleisluonteisen velvoitteen työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeuksien edistämisestä.

51-59 artikla

Osapuolet harjoittavat taloudellista yhteistyötä teollisuuden, investointien edistämisen ja turvaamisen, kaupan kehittämisen, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, tietoyhteiskunnan - televiestinnän ja tietotekniikan, postiyhteistyön, energian, kaivostoiminnan ja kaivostuotteiden sekä liikenteen parissa. Määräykset ovat pääsääntöisesti väljiä ja luonteeltaan yleisiä ja tavoitteellisia.

60 artikla

Artiklan mukaan osapuolet harjoittavat yhteistyötä vahvistaakseen kilpailukykyisen matkailualan kehittämistä. Artiklan 1 kappaleen f kohdassa osapuolet velvoittautuvat edistämään matkailijoiden vapaata liikkuvuutta.

61 artikla

Artiklan mukaan osapuolet harjoittavat yhteistyötä maatalouden parissa tavoitteenaan maaseudun integroidun, sopusointuisen ja kestävän kehityksen edistäminen Etelä-Afrikassa muun muassa taitotiedon siirron, yhteisyritysten perustamisen ja kapasiteetin kasvattamista koskevien ohjelmien kautta.

62 artikla

Artiklan mukaan osapuolet harjoittavat yhteistyötä kalastuksen parissa erillisen kalastussopimuksen mukaisesti. Osapuolet sitoutuvat saattamaan kyseisen sopimuksen päätökseen mahdollisimman pian.

63 artikla

Artiklan mukaan osapuolet harjoittavat yhteistyötä palvelualalla ja erityisesti pankki- ja vakuutusalalla sekä muilla rahoituspalvelualoilla.

64 artikla

Artikla sisältää kuluttajapolitiikkaa ja kuluttajien terveyden suojelua koskevia määräyksiä. Artiklan mukaan osapuolet perustavat kotimarkkinoilla kiellettyjä ja vaarallisia tuotteita koskevan vastavuoroisen tietojenvaihtojärjestelmän. Sopimusmääräyksen velvoite on varsin yleinen eikä vaihdettavien tietojen sisältöä yksilöity.

V osasto: Kehitysyhteistyö
A jakso: Yleistä
65 ja 66 artikla

Artikloissa asetetaan tavoitteet yhteisön ja Etelä-Afrikan väliselle kehitysyhteistyölle. Kehitysyhteistyöllä torjutaan köyhyyttä, edistetään Etelä-Afrikan taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä maan liittämistä osaksi maailmantaloutta ja lujitetaan demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion perusteita. Kehitysyhteistyöllä edistetään lisäksi viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välistä vuoropuhelua. Kehitysyhteistyöohjelmissa otetaan huomioon aiemmin huonossa asemassa olleiden yhteisöjen perustarpeet sekä kehityksen sukupuoli- ja ympäristöulottuvuudet.

67 artikla

Artiklassa määrätään tukikelpoisista edunsaajista. Näitä ovat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä julkiset elimet, kansalaisjärjestöt ja paikalliset järjestöt, alueelliset ja kansainväliset järjestöt, laitokset ja julkiset tai yksityiset toimijat sekä osapuolten halutessa myös muut toimijat.

68 artikla

Artiklassa määrätään niistä keinoista ja menetelmistä, joita voidaan käyttää kehitysyhteistyössä. Kehitysyhteistyötä harjoitetaan tutkimuksen, teknisen tuen, koulutuksen, tarvikkeiden, työsuoritusten arvioinnin ja virkamatkojen puitteissa. Yhteisön rahoitus voi kattaa valtion talousarvion menot uudistusten ja politiikan täytäntöönpanon tukemiseksi, sijoitukset ja laitteet sekä toistuvat menot tietyissä tapauksissa. Kumppanit ovat periaatteessa velvoitettuja osallistumaan kunkin yhteistyötoimen rahoitukseen omien mahdollisuuksiensa ja kulloinkin kyseessä olevan toimen luonteen mukaan.

69 artikla

Artiklan mukaan yhteisö ja Etelä-Afrikan hallitus neuvottelevat kehitysyhteistyön tavoitteisiin perustuvista monivuotisista maaohjelmista, jotka toteutetaan yhteistyössä osapuolten kesken Euroopan investointipankin osallistuessa rahoitukseen.

70 artikla

Artiklan mukaan hankkeiden erittely, valmistelu ja arviointi on kansallisen valtuuttavan viranomaisen ja/tai muiden tukikelpoisten edunsaajien vastuulla.

71 artikla

Artiklassa määrätään rahoitusehdotukseen ja rahoituspäätökseen liittyvistä valmisteluista.

72 artikla

Artiklan mukaan kaikki yhteisön hyväksymät hankkeet tai ohjelmat katetaan joko komission tai Etelä-Afrikan valtuuttaman viranomaisen taikka tukikelpoisen edunsaajan tekemällä rahoitussopimuksella tai sopimuksella muiden ohjelman toteuttamisesta vastuussa olevien toimijoiden kanssa. Kaikissa rahoitussopimuksissa määrätään komission ja Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen paikan päällä suorittamista tarkastuksista.

B jakso: Täytäntöönpano
73 artikla

Artiklan mukaan osallistuminen tarjouskilpailuihin on avoin tasapuolisesti kaikille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille Euroopan unionin jäsenvaltioissa, Etelä-Afrikassa ja AKT-maissa. Osallistumisoikeutta voidaan laajentaa koskemaan muita kehitysmaita perustelluissa tapauksissa. Tavarahankintojen on oltava peräisin jäsenvaltioista, Etelä-Afrikasta tai AKT-maista, poikkeustapauksissa myös muista maista.

74 artikla

Artiklan mukaan tukikelpoinen edunsaaja toimii yhteistyössä komission kanssa tavarahankintoja ja palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa.

75 artikla

Artiklassa määrätään, että yhteisön rahoittamia hankintoja ja sopimuksia koskevat menettelyt vahvistetaan rahoitussopimuksiin liitetyissä yleisissä sopimusehdoissa.

76 artikla

Artiklan mukaan yhteistyöneuvoston rahoittamien urakoita, tavarahankintoja ja palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja yhteistyöneuvostossa hyväksyttyjä yleisiä sopimusehtoja.

77 artikla

Artiklan mukaan riidat ratkaistaan yhteistyöneuvoston päätöksellä.

78 artikla

Artiklassa määrätään, että Etelä-Afrikan valtio soveltaa kaikkiin yhteisön rahoittamiin sopimuksiin täyttä vapautusta veroista ja tulleista ja/tai vaikutukseltaan vastaavista maksuista. Järjestelyjen yksityiskohdat vahvistetaan Etelä-Afrikan hallituksen ja komission välisellä kirjeenvaihdolla.

79 artikla

Artiklan mukaan komissio nimittää valtuuttavan pääviranomaisen, joka on vastuussa Etelä-Afrikan kanssa tehtävään kehitysyhteistyöhön myönnettyjen varojen hallinnoinnista.

80 artikla

Etelä-Afrikka nimittää kansallisen valtuuttavan viranomaisen edustamaan sitä kaikissa rahoitussopimukseen kuuluviin hankkeisiin liittyvissä toimissa. Valtuuttavan pääviranomaisen, kansallisen valtuuttavan viranomaisen ja maksajan velvollisuudet ja tehtävät määritetään Etelä-Afrikan hallituksen ja komission välisellä asiakirjojen vaihdolla.

81 artikla

Artiklan mukaisesti komissiota edustaa Etelä-Afrikassa edustuston päällikkö, jolle Etelä-Afrikan valtio myöntää vuoden 1961 diplomaattisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet. Samat vapaudet ja oikeudet myönnetään komission virkamiehille.

82 artikla

Artiklan mukaan Etelä-Afrikka ja yhteisö suorittavat yhdessä kehitystoimien ja yhteistyön valvonnan ja arvioinnin.

VI osasto: Yhteistyö muilla aloilla
83 artikla

Artiklassa määrätään, että osapuolet sitoutuvat vahvistamaan tieteellistä ja teknologista yhteistyötä marraskuussa 1997 voimaan astuneen erillisen sopimuksen mukaisesti.

84 artikla

Artiklan mukaisesti osapuolet harjoittavat yhteistyötä lukuisissa ympäristöön liittyvissä kysymyksissä edistääkseen ympäristönsuojelua ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemista.

85 artikla

Osapuolet sitoutuvat toimimaan yhteistyössä kulttuurin alalla.

86 artikla

Artikla edellyttää osapuolten välistä vuoropuhelua sosiaalisesta yhteistyöstä sekä sen tunnustamista, että talouskehityksen on liityttävä sosiaaliseen kehitykseen. Osapuolet tunnustavat velvollisuuden taata sosiaaliset perusoikeudet, joihin kuuluvat muun muassa muun muassa yhdistymisvapaus, työntekijöiden järjestäytymisoikeus, oikeus työehtosopimuksiin, pakkotyön ja lapsityön poistaminen sekä syrjinnän kiellon tunnustaminen. Sopimusmääräyksessä todetaan, että kyseisiä oikeuksia kehitetään ILO:n asiaa koskevien normien perusteella.

87 artikla

Artiklan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehokkaan molemminpuolisen Etelä-Afrikan ja yhteisön välistä yhteistyötä koskevan tiedonvaihdon edistämiseksi ja rohkaisemiseksi.

88 artikla

Artiklan mukaan osapuolet harjoittavat yhteistyötä lehdistön ja audiovisuaalisen alan puitteissa.

89 artikla

Artiklan mukaan osapuolet toimivat yhteistyössä työvoiman kehittämiseksi ja inhimillisten voimavarojen lisäämiseksi Etelä-Afrikassa kaikilla sopimuksen kattamilla aloilla.

90 artikla

Artiklan kohta a koskee yhteistyötä, joka käsittää Etelä-Afrikan huumevalvonnan yleissuunnitelman laatimisen edistämisen sekä Etelä-Afrikan ja eteläisen Afrikan alueen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden torjuntaohjelmien tehokkuuden lisäämisen YK:n kansainvälisiin huumevalvontaa koskeviin yleissopimuksiin perustuen.

Kohdan b mukaan sopimuspuolet sitoutuvat torjumaan rahalaitostensa käyttöä rikollisessa toiminnassa, muun muassa rahanpesussa. Lähtökohdaksi otettaneen G7 maiden rahoitusalan rahanpesutyöryhmän (FATF) kansainväliset suositukset.

Kohdan c perusteella sopimuspuolet sitoutuvat toimimaan tehostaakseen esiastekemikaalien ja muiden huumausaineiden alkuaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa tuotannossa tarvittavien aineiden käytön estämistä. Lähtökohdaksi otetaan erityisesti kemikaaliryhmän (CATF) hyväksymät suositukset.

91 artikla

Artikla velvoittaa osapuolet toimimaan yhteistyössä tietosuojan parantamiseksi henkilötietojen käsittelyn osalta ottaen huomioon kansainväliset normit.

92 artikla

Artiklan mukaan osapuolet toimivat yhteistyössä väestön henkisen ja fyysisen terveyden parantamiseksi edistämällä terveydenhuoltoa ja estämällä tautien esiintymistä kansanterveyden, työterveyden ja -turvallisuuden sekä farmaseutiikan parissa.

VII osasto: Yhteistyön taloudelliset näkökohdat
93 artikla

Artiklassa määrätään, että yhteisön on myönnettävä Etelä-Afrikalle taloudellista ja teknistä apua avustuksina ja lainoina sen taloudellisten ja sosiaalisten kehitystarpeiden tukemiseksi ja sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

94 artikla

Artiklassa määrätään, että avustuksien muodossa annettava taloudellinen apu katetaan erityisellä rahoitusvälineellä, B7-3200/Etelä-Afrikan jälleenrakentamisen ja kehittämisen Eurooppa-ohjelma, ja muilla yhteisön talousarvion muista budjettikohdista myönnetyillä varoilla.

95 artikla

Artiklan mukaan Euroopan investointipankki voisi harkita Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä sen Etelä-Afrikassa olevien investointihankkeiden rahoituksen laajentamista pitkäaikaisilla lainoilla.

96 artikla

Artiklan mukaan yhteisön taloudellinen tuki voidaan käyttää kansallisten tai paikallisten hankkeiden ja ohjelmien rahoittamiseen Etelä-Afrikassa sekä Etelä-Afrikan osallistumiseen alueelliseen yhteistyötoimiin muiden kehitysmaiden kanssa.

VIII osasto: Loppumääräykset
97 artikla

Artikla sisältää institutionaalisia määräyksiä. Artikla velvoittaa osapuolet perustamaan yhteistyöneuvoston, jonka tehtävät luetellaan artiklassa. Näihin kuuluvat muun muassa sopimuksen asianmukaisen toiminnan varmistaminen, osapuolten välisen kaupan ja yhteistyön kehityksen tarkastelu sekä ehdotusten tekeminen tarvittavista toimenpiteistä. Yhteistyöneuvoston tehtäviä käsitellään myös muissa artikloissa (77 ja 104 artikla). Artiklan mukaan yhteistyöneuvostolla on valta tehdä kaikkia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä koskevia päätöksiä.

98 artikla

Artikla käsittelee verotusta koskevaa poikkeuslauseketta. Artiklan 1 kappaleessa järjestetään sopimusmääräysten mukaisesti myönnetyn suosituimmuuskohtelun ja muiden sopimuksen mukaisten järjestelyjen suhde muun muassa Euroopan unionin jäsenvaltioiden "nykyisiin tai tuleviin veroetuisuuksiin, joita ne voivat myöntää kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verotusjärjestelyjen tai osapuolten verolainsäädännön perusteella". Artiklan 2 kohdan mukaan mikään sopimusmääräys tai sopimuksen mukaan toteutettu järjestely ei estä sellaisen toimenpiteen toteuttamista, jonka tarkoituksena on estää veronkierto ja veron välttäminen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verotusjärjestelyjen tai sopimuspuolen sisäisen verolainsäädännön verotusta koskevien määräysten mukaisesti. Artiklan 3 kohdassa todetaan, etteivät sopimuksen määräykset tai sen mukaisesti toteutetut toimenpiteet estä jäsenvaltioita verolainsäädännön soveltamistoiminnassa tekemästä eroa eri tilanteessa olevien veronmaksajien välillä sen mukaan, mikä on heidän asuinpaikkansa tai minne he ovat sijoittaneet pääomansa.

99 artikla

Artiklan mukaan sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan. Kumpikin osapuoli voi irtisanoa sen ilmoittamalla kirjallisesti toiselle osapuolelle. Sopimuksen voimassaolo päättyy kuuden kuukauden kuluttua tällaisen ilmoituksen antamisesta.

100 artikla

Artikla sisältää syrjimättömyyttä koskevan määräyksen. Sen mukaan sopimusjärjestelyt eivät saa johtaa syrjintään yhteisön ja sen jäsenvaltioiden, niiden kansalaisten tai yritysten eivätkä myöskään Etelä-Afrikan kansalaisten tai yritysten välillä. Artikla sisältää kaikki syrjintäperusteet.

101 artikla

Artikla sisältää maantieteellistä soveltamisaluetta koskevan määräyksen. Sopimusta sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta soveltaviin alueisiin ja Etelä-Afrikan perustuslaissa määriteltyihin alueisiin.

102 artikla

Artiklan mukaan sopimusosapuolet voivat yhteisestä sopimuksesta laajentaa sopimusta ja täydentää sitä erillisillä erityisaloja koskevilla sopimuksilla.

103 artikla

Artiklassa määrätään, että osapuolet tarkastelevat sopimusta uudelleen viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Uusista uudelleentarkasteluista sovitaan yhteisesti.

104 artikla

Artiklan mukaan yhteistyöneuvostolla on sitovaa päätösvaltaa, joka liittyy riitojen ratkaisuun. Artiklan 1 kohdan mukaan kumpikin osapuoli voi saattaa yhteistyöneuvoston käsiteltäväksi kaikki sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat asiat. Artiklan 2 kohdan mukaan yhteistyöneuvosto voi ratkaista minkä tahansa riidan päätöksellään. Tästä seuraa sopimuksen osapuolille artiklan 3 kappaleen mukainen velvoite toteuttaa kaikki yhteistyöneuvoston päätöksen soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Artikla sisältää myös määräyksen erityisestä välimiesmenettelystä. Myös välimiesten päätös on sitova, koska osapuolten on artiklan 7 kappaleen mukaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet välimiesten päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Koska yhteistyöneuvoston ja välimiesten päätösvallasta ei ole erotettu mitään sopimuksen alaan kuuluvaa asiaa, näiden riitojen ratkaisuun liittyvä päätösvalta koskee myös sellaisia asioita, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä toimivallan jaossa jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut olevan tärkeää, että kansainvälisen yhteistoiminnan aloilla luodaan kansainvälisen tason mekanismit yhteistoimintaan osallistuvien valtioiden välillä mahdollisesti syntyvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoittavan ratkaisuvallan uskomista riippumattomalle kansainväliselle toimielimelle valiokunta on lähtökohtaisesti pitänyt kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana (PeVL 10/1998 vp). Vastaavasti voidaan luonnostaan kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana pitää yhteistyöneuvoston 104 artiklan mukaisen päätösvallan hyväksymistä ja siinä tarkoitettua sitoutumista välimiesmenettelyyn. Näin ollen tällaisen sopimusmääräyksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa Suomen perustuslain 1 §:ssä tarkoitetun valtion täysivaltaisuuden kanssa.

105 artikla

Artiklassa määrätään, että sopimus ei vaikuta osapuolia sitoviin olemassa oleviin sopimuksiin, paitsi siinä tapauksessa, että sopimuksessa annetaan asianomaisille osapuolille vastaavat tai laajemmat oikeudet.

106 artikla

Artiklan mukaisesti osapuolet voivat antaa muutosehdotuksia sopimuksesta yhteistyöneuvoston käsiteltäväksi.

107 artikla

Artiklassa määrätään, että sopimuksen pöytäkirjat ja liitteet ovat erottamaton osa sopimusta.

108 artikla

Artiklassa määrätään sopimuksen kielistä ja alkuperäiskappaleista.

109 artikla

Artiklan mukaan sopimus astuu voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka aikana osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta. Osapuolet voivat soveltaa sopimusta väliaikaisesti, jolloin kaikkien sopimuksessa tehtyjen voimaantulopäivää koskevien viittausten on katsottava tarkoittavan sitä päivää, jona väliaikainen soveltaminen on alkanut.

Sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat

Sopimuksessa on kaikkiaan 10 liitettä ja kaksi pöytäkirjaa, jotka artiklan 107 mukaisesti ovat erottamaton osa sopimusta. Liitteet ovat: I luettelo sovituista vallitsevan tilan säilyttämistä ja rajoitusten asteittaista poistamista koskevista poikkeuksista (artiklat 7,8,9 ), II yhteisön Etelä-Afrikan teollisuustuotteita koskevat tullimyönnytykset (artikla 11), III Etelä-Afrikan yhteisön teollisuustuotteita koskevat myönnytykset (artikla 12), IV yhteisön Etelä-Afrikan maataloustuotteita koskevat myönnytykset (artikla 14), V Etelä-Afrikan kalataloustuotteita koskevat myönnytykset (artikla 14), VI Etelä-Afrikan yhteisön maataloustuotteita koskevat tullimyönnytykset (artikla 15), VII yhteisön kalataloustuotteita koskevat myönnytykset, VIII kilpailupolitiikka (35), IX julkinen tuki (III osasto, E jakso, artiklat 41-44), X viinejä ja alkoholijuomia koskevaan sopimukseen liittyvä kirjeenvaihto.

Yhteisö, sen jäsenvaltiot ja Etelä-Afrikka ovat lisäksi antaneet sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyt seuraavat julistukset: Yhteinen julistus sopimuksen täyttämättä jättämisestä, Yhteinen julistus vientitullista, Yhteinen julistus tullien nopeutetusta poistamisesta Etelä-Afrikassa, Yhteinen julistus maataloustuotteiden kiintiöistä, Yhteinen julistus julkisesta tuesta, Yhteinen julistus kalastuksesta, Yhteinen julistus kahdenvälisistä sopimuksista ja Yhteinen julistus laittomasta maahanmuutosta.

Etelä-Afrikka ilmoittaa päätösasiakirjassa ottavansa huomioon seuraavat yhteisön antamat julistukset: Yhteisön julistus olennaisesta osasta, Yhteisön julistus yhteistyön taloudellisista näkökohdista ja Euroopan investointipankin (EIP) julistus yhteistyön taloudellisista näkökohdista. Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ottavat puolestaan huomioon seuraavat Etelä-Afrikan antamat julistukset: Etelä-Afrikan julistus olennaisesta osasta, Etelä-Afrikan julistus eläinten ja kasvien terveyttä koskevista toimenpiteistä ja Etelä-Afrikan julistus yhteistyön taloudellisista näkökohdista.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka aikana osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta. Osapuolet voivat ennen sopimuksen voimaantuloa kuitenkin päättää soveltaa sitä väliaikaisesti, jolloin kaikkien sen voimaantulopäivään tehtyjen viittausten on katsottava tarkoittavan päivää, jona väliaikainen soveltaminen on alkanut.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Sopimus edellyttää Suomessa tapahtuvaa erillistä hyväksymistä ja voimaansaattamista vain siltä osin kuin sopimusmääräykset kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole selväpiirteinen, eikä sopimus sisällä määräystä, joka osoittaisi toimivallan jakautumisen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan edellä esitetyistä syistä kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.

Sopimuksen 48 artikla käsittelee tulliviranomaisten välistä yhteistyötä. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten hallintoviranomaiset antavat toisilleen apua sopimuksen pöytäkirjan 2 mukaisesti. Kyseessä on pöytäkirja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa. Se noudattaa Euroopan unionin oman mallisopimuksen muotoa. Soveltamisalasta määrätään pöytäkirjan nro 2 2 artiklassa siten, että tulliasioissa annettu apu koskee kaikkia sopimuspuolen viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia pöytäkirjan soveltamisessa. Pöytäkirjan 2 artiklassa tarkoitettu toimivalta määräytyy pöytäkirjan toimeenpanosta annetun 13 artiklan mukaisesti. Siten toimivaltuus annetaan yhtäältä Etelä-Afrikan tulliviranomaiselle ja toisaalta EY:n komission toimivaltaisille yksiköille ja tarvittaessa jäsenvaltioiden tulliviranomaisille. Pöytäkirjan nro 2 3 artikla koskee pyynnöstä annettavaa apua. Sen 1 kappaleen mukaan pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on toimitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle tämän pyynnöstä kaikki asiaa koskevat, kappaleessa tarkemmin määritellyt tiedot. Näihin kuuluvat myös tiedot havaituista tai suunnitelluista toimista, jotka ovat tai voivat olla tullilainsäädännön vastaisia. Pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitettua virka-avun antamista ei ole rajoitettu osapuolen lakeihin. Tullilain (1466/1994) 27§:n 2 kohdan mukaan tulliviranomainen saa luovuttaa ulkomaille tullilaitoksen henkilörekistereihin tallennettuja ja muita tietoja ulkomaan tulliviranomaiselle rikosten ehkäisemistä, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista varten.

Sopimuksen 48 artikla ja pöytäkirjan 2 2―4 artiklat sisältävät siis oikeusapua koskevia määräyksiä sekä määräyksiä tiedonantamisesta, josta Suomessa on voimassa laintasoista sääntelyä. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 4 artiklan määräys kattaa myös sellaiset tiedot, jotka asiakirjaan merkittyinä voivat olla viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, 24 §:n 3 tai 15 kohdan mukaan salassa pidettäviä. Kyseisen lain 23 §:n 1 momentin nojalla viranomaisten palveluksessa oleva on tällaisen seikan osalta vaitiolovelvollinen. Salassa pidettävästä asiakirjasta viranomainen voi julkisuuslain 30 §:n mukaan antaa tiedon ulkomaan viranomaiselle muun muassa silloin, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa ja tieto voitaisiin julkisuuslain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle. Viimeksi mainitusta asiasta säädetään julkisuuslain 29 §:ssä. Sen 1 momentin 1 kohdan mukaan tieto salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa nimenomaisesti säädetty. Julkisuuslain 29 ja 30 § osoittavat, että kyse on asiasta, josta Suomessa säädetään lailla.

Pöytäkirjan nro 2 4 artikla sisältää myös määräyksen, jonka mukaan sopimuspuolen tulee oma-aloitteisesti toimittaa toiselle osapuolelle tietoja luonnollisista tai oikeushenkilöistä, joiden voidaan perustellusti uskoa olevan tai olleen osallisina tullilainsäädännön vastaisissa toimissa. Pöytäkirjan 6 artiklassa edellytetään, että pyydettäessä apua pyyntö sisältää muun muassa mahdollisimman tarkat ja täydelliset tiedot tutkimusten kohteina olevista luonnollisista tai oikeushenkilöistä. Tällaisiin tietoihin pätee se, mitä edellä on lausuttu tietojen salassapidosta. Tämän lisäksi mainitut tiedot ovat ainakin osaksi henkilötietoja. Henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan lailla. Henkilötietolain (523/1999) 22 §:n mukaan henkilötietoja voidaan siirtää Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueen ulkopuolelle ainoastaan, jos kyseisessä maassa taataan riittävä tietosuojan taso. Tähän vaatimukseen voidaan katsoa liittyvän pöytäkirjan nro 2 10 artiklan 2 kappaleen määräyksen, jonka mukaan henkilötietoja saa vaihtaa ainoastaan, jos sopimuspuoli, joka voi ottaa tiedot vastaan, sitoutuu suojelemaan tällaisia tietoja vähintään vastaavalla tavalla kuin niitä suojeltaisiin vastaavassa tapauksessa sen sopimuspuolen alueella, joka voi ne toimittaa.

Pöytäkirjan nro 2 3 artiklan 3 kappale koskee pyynnön vastaanottaneen viranomaisen velvollisuutta kohdistaa valvontaa henkilöihin, paikkoihin ja tavaroihin. Useissa pöytäkirjan artikloissa, ainakin 4, 5, 7, ja 10 artiklassa, korostetaan kuitenkin osapuolen omien lakien ja säädösten noudattamista tai toimimista olemassa olevan toimivallan puitteissa. Lisäksi 9 artiklassa on lueteltu perusteet, joilla avunannosta voi kieltäytyä. Omien lakien noudattamista korostetaan myös 3 artiklan 3 kappaleessa. Vaikka pöytäkirjan määräyksillä ei näin ollen sinänsä laajenneta viranomaisten olemassa olevaa asiallista toimivaltaa, niillä kuitenkin useissa kohdin luodaan peruste, jonka nojalla ne voivat kansallisen lainsäädännön mukaisen toimivaltansa puitteissa antaa ulkomaan viranomaisille apua sopimuksen päämäärän saavuttamiseksi.

50 artikla luettelee erilaisia keinoja taloudellisen yhteistyön toteuttamiseksi. Viimeisenä luettelossa on maininta, joka sisältää yleisluonteisen velvoitteen työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeuksien edistämisestä. Julkiseen valtaan kohdistuvasta perusoikeuksien turvaamisvelvollisuudesta säädetään perustuslain 22 §:ssä. Sisällöllisesti sopimusmääräyksellä on läheinen liityntä myös perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen.

60 artikla koskee yhteistyötä matkailun parissa. Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kannalta kyse on kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksistä. Ulkomaalaisten oikeudesta tulla maahan säädetään perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan lailla. Matkailijoiden vapaan liikkumisen helpottaminen on mahdollista artiklassa mainituin edellytyksin. On kuitenkin otettava huomioon, että Etelä-Afrikan kansalaiset ovat ainakin tällä hetkellä viisumivelvollisia Euroopan unionin alueelle.

90 artikla käsittelee huumeiden ja rahanpesun torjuntaa. Rahanpesun estämistä tarkoittavista toimenpiteistä säädetään Suomessa lailla. Pääosin tätä tarkoittavat säännökset sisältyvät rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin (68/1998). Tämän lisäksi rahoitus- ja sijoituspalvelumarkkinoilla toimivia laitoksia koskevissa erityislaeissa on asiakkaiden tunnistamista koskevia erityissäännöksiä. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993) 95 §:ään, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 49 §:ään ja sijoitusrahastolain (48/1999) 144 §:ään. Vastaavasti huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa tuotannossa tarvittavien aineiden käytön estämisestä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy etenkin huumausainelakiin (1289/1993). Koska 90 artiklassa tarkoitetuista asioista säädetään Suomessa lailla, kuuluvat kyseiset määräykset lainsäädännön piiriin.

Verotusta koskevaa poikkeuslauseketta käsittelevä 98 artikla järjestää sopimukseen sisältyvien muiden määräysten ja niiden nojalla toteutettujen toimenpiteiden suhdetta muun muassa jäsenvaltion verolainsäädäntöön. Määräykset rajoittavat muiden sopimusmääräysten soveltamisalaa jäsenvaltioiden verolainsäädännön hyväksi ja vaikuttavat tällä tavoin jäsenvaltion verolainsäädännön asialliseen soveltamisalaan.

104 artikla käsittelee riitojen ratkaisua. Perustavalla yhteistyöneuvostolla ei ole sopimusmääräysten valossa norminantovaltaa vaan sen toimivalta on luonnehdittavissa lähinnä sopimuksen tavoitteita toteuttavien keinojen tarkasteluksi. Artiklan mukaan yhteistyöneuvostolla on kuitenkin sitovaa päätösvaltaa, joka liittyy riitojen ratkaisuun. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut olevan tärkeää, että kansainvälisen yhteistoiminnan aloilla luodaan kansainvälisen tason mekanismit yhteistoimintaan osallistuvien valtioiden välillä mahdollisesti syntyvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoittavan ratkaisuvallan uskomista riippumattomalle kansainväliselle toimielimelle valiokunta on lähtökohtaisesti pitänyt kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana (PeVL 10/1998 vp). Ottaen huomioon nyt kyseessä olevan sopimuksen sisältö riitojenratkaisumenettelyssä saattaa osapuolia sitovasti tulla ratkaistuksi useita lainsäädännön alaan kuuluvia asioita. Tällaisen riitojenratkaisumenettelyn järjestämistä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 105 artiklassa on kahdenvälisiä sopimuksia koskeva lauseke. Sen mukaan sopimus ei vaikuta oikeuksiin, jotka sisältyvät yhtä tai useampaa jäsenvaltiota ja Etelä-Afrikkaa sitoviin olemassa oleviin sopimuksiin paitsi siinä tapauksessa, että sopimuksessa annetaan asianomaisille osapuolille vastaavat tai laajemmat oikeudet. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (ks. PeVL 6/2001 vp).

5. Käsittelyjärjestys

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkittäviä ovat pöytäkirjan 2 7 artiklan määräykset, jotka koskevat pöytäkirjan mukaisesti esitettyjen pyyntöjen täytäntöönpanemista. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuolen valtuutetut virkamiehet voivat "toisen sopimuspuolen suostumuksella ja sen määräämin edellytyksin" olla läsnä pyynnön vastaanottaneen tai muun artiklassa tarkoitetun viranomaisen toimipaikassa. Vastaavin edellytyksin artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolen valtuutetut virkamiehet voivat olla läsnä toisen sopimuspuolen alueella suoritettavissa tutkimuksissa.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa tulkintakäytännössä on ennen perustuslakiuudistusta katsottu, että perustuslaissa tarkoitetun valtion täysivaltaisuuden kanssa ovat ristiriidassa sellaiset sopimusmääräykset, joissa muille kuin suomalaiselle viranomaiselle annetaan oikeus käyttää Suomen alueella julkista valtaa itsenäiseksi katsottavalla tavalla (ks. esim. PeVL 10/1998 vp, PeVL 2/1985 vp ja PeVL 13/1978 vp). Nyt kyseessä olevissa pöytäkirjamääräyksissä kyse on kuitenkin vain läsnäolo-oikeudesta joko toisen sopimuspuolen viranomaisen toimipaikassa tai tämän sopimuspuolen alueella suoritettavissa tutkimuksissa. Tämä edellyttää kyseisen sopimuspuolen suostumusta, minkä lisäksi sopimuspuoli voi asettaa tälle läsnäololle tarkemmin määrittelemättömiä edellytyksiä. Tällaisessa läsnäolo-oikeudessa ei ole kyse sellaisesta itsenäisestä oikeudesta julkisen vallan käyttöön, joka perustuslakiuudistusta edeltäneenkään käytännön mukaan olisi ristiriidassa valtion täysivaltaisuuden kanssa. Koska uudemmassa käytännössä esimerkiksi kansainväliselle järjestölle annetun itsenäisenkään tarkastustoimivallan ei ole katsottu olevan ristiriidassa täysivaltaisuuden kanssa (ks. PeVL 11/2000 vp), sama arvio kuin ennen perustuslakiuudistusta on vielä suuremmalla syyllä tehtävissä suhteessa uuteen perustuslakiin.

Näin ollen sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Pretoriassa 11 päivänä lokakuuta 1999 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Pretoriassa 11 päivänä lokakuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Kimmo Sasi

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.