HE 104/2001

Hallituksen esitys Eduskunnalle Luxemburgin kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Luxemburgin välisen sosiaaliturvasopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu marraskuussa 2000. Sopimuksen tarkoituksena on täydentää sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä, joka on annettu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä ja sen täytäntöönpanomenettelystä annetulla asetuksella (ETY) N:o 574/72 (jäljempänä EY-säädökset).

Sopimuksessa määrätään niiden henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksista, joihin ei sovelleta EY-säädöksiä. Eräissä erityistilanteissa sopimus koskee myös EY-säädösten piiriin kuuluvia henkilöitä. Sopimusta sovelletaan samaan sosiaaliturvalainsäädäntöön kuin EY-säädöksiä. Sopimuksessa on erityismääräyksiä muun muassa Suomen kansaneläkejärjestelmästä ja työeläkejärjestelmästä.

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta toisena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä sopimuksen voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset.

Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Luxemburgin välillä on voimassa vuonna 1988 tehty sosiaaliturvasopimus (SopS 25―26/1991). Sopimus on kuitenkin korvautunut suurelta osin EY-säädöksillä. Kahdenvälinen sopimus on jäänyt vielä koskemaan henkilöitä, joihin EY-säädöksiä ei sovelleta. Tällaisia henkilöitä ovat muut kuin Euroopan unionin jäsenmaiden tai Euroopan talousalueeseen kuuluvien maiden kansalaiset eli niin sanotut kolmansien maiden kansalaiset sekä henkilöt, jotka eivät ole lainkaan olleet työelämässä. Sosiaaliturvan koordinaation ulottaminen myös EY-säädösten ulkopuolelle jääviin henkilöihin on yleensä katsottu tarpeelliseksi ja vanhoja sopimuksia on uusittu koskemaan juuri näitä henkilöitä.

Voimassa oleva Suomen ja Luxemburgin välinen sopimus kattaa vastavuoroisesti sairausvakuutuksen, julkiset terveydenhuoltopalvelut, tapaturmavakuutuksen, eläkkeet, työttömyysturvan ja lapsilisät. Uudessa sopimuksessa asiallinen soveltamisala on sovittu samaksi kuin EY-säädöksissä. Näitä ovat sairaus- ja äitiysetuudet, työkyvyttömyysetuudet, vanhuusetuudet, jälkeen jääneiden etuudet, työtapaturma- ja ammattitautietuudet, työttömyysetuudet ja perhe-etuudet.

Uuden sopimuksen mukaan sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöiden osalta sosiaaliturvaoikeudet suurelta osin määräytyvät samoin periaattein kuin EY-säädöksiä sovellettaessa. Tämän vuoksi useissa määräyksissä viitataan EY-säädöksiin.

1.1. Luxemburgin sosiaaliturvalainsäädäntö

Luxemburgin lainsäädännössä erotetaan seitsemän sosiaaliturvan alaa: sairaus- ja äitiysvakuutus, hoitovakuutus, eläkevakuutus, työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, toimeentulotukijärjestelmä, perhe-etuudet ja työttömyysetuudet.

Lakisääteinen eläketurva perustuu työskentelyyn ja vakuutusmaksuihin. Eläke muodostuu ansiosidonnaisesta osasta ja vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvästä osasta. Tulevan ajan osuus määrätään 25 ikävuoden ja työkyvyttömäksi tulon välillä ansaittujen keskimääräisten vuositulojen perusteella. Näistä ansioista karttuu tulevan ajan eläkettä 1,78 prosenttia vuodessa työkyvyttömäksi tulon ja 55 ikävuoden väliseltä ajalta. Eläkejärjestelmän hallinnosta huolehtii neljä eläkekassaa. Yleisestä eläkejärjestelmästä erillinen eläkejärjestelmä on valtion virkamiehillä ja muilla julkisissa laitoksissa työskentelevillä. Varsinaista vähimmäiseläkettä ei ole, vaan vanhuuseläkeikäiset ja työkyvyttömät voivat saada yleistä toimeentulotukea, jos toimeentulo ei muutoin ole riittävä.

Luxemburgissa asuvalla lapsella on yksilöllinen oikeus lapsilisään. Sitä maksetaan yleensä 18-vuotiaaksi ja opiskeleville tai ammatillisessa koulutuksessa oleville 27 ikävuoteen saakka. Ikärajaa ei ole, jos lapsella on vakava vamma tai sairaus. Lapsilisän määrä on porrastettu perheen lapsiluvun mukaan sekä lapsen iän mukaan.

1.2. Taloudelliset vaikutukset

Pääosin sosiaaliturvan yhteensovittaminen Suomen ja Luxemburgin välillä liikkuvien henkilöiden osalta tapahtuu EY-säädösten perusteella, joten sopimuksen taloudelliset vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Sopimuksessa on kysymys suurimmaksi osaksi kolmansien maiden kansalaisten sosiaaliturvaoikeuksista. Lisäksi Suomella ja Luxemburgilla on jo ennestään kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

Kustannusvaikutuksia voi jonkin verran aiheutua sairaanhoitomääräyksistä. Voimassa olevaan sopimukseen sisältyy määräykset oikeudesta sairaanhoitoon tilapäisen oleskelun aikana. Uudessa sopimuksessa oikeus sairaanhoitoon laajenee samaksi kuin EY-säädöksissä.

2. Asian valmistelu

Asia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Neuvottelut sopimuksesta käytiin vuonna 1999 ja saatiin päätökseen kirjeenvaihdolla huhtikuussa 2000. Neuvotteluihin ovat osallistuneet kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen edustajat. Sopimus allekirjoitettiin 10.11. 2000. Keskusteluja uudesta sopimuksesta on kuitenkin käyty jo ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Luxemburgin kanssa tehdyn sopimuksen sisältö

Sopimus koostuu viidestä osasta, joista ensimmäinen käsittää yleiset määräykset (1―6 artikla). Toisessa osassa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä (7―8 artikla). Kolmannessa osassa on eri etuusryhmiä koskevia erityissäännöksiä (9―13 artikla). Neljännessä osassa on sopimuksen muut määräykset (14―16 artikla), jotka koskevat sopimuksen toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Sopimuksen viidennessä osassa on siirtymä- ja loppumääräykset (17―20 artikla).

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.

2 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan samaan lainsäädäntöön kuin EY-säädöksiä.

3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piirissä sekä henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa tällaisista henkilöistä, jollei heihin sovelleta EY-säädöksiä. Erikseen määrätään, että eräissä tapauksissa sopimus koskee myös EY-säädösten piiriin kuuluvia henkilöitä.

4 artikla. Artiklassa määrätään oikeudesta päästä vapaaehtoisen tai jatkuvan valinnaisen vakuutuksen piiriin riippumatta siitä, asuuko henkilö sopimusvaltion alueella. Edellytyksenä kuitenkin on, että työntekijä tai yrittäjä on aikaisemmin työelämässä olleena kuulunut sopimuspuolen lainsäädännön piiriin. Vakuutuskaudet, jotka on täytetty toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, otetaan tarpeen mukaan huomioon. Tällaisia vakuutusjärjestelmiä on Luxemburgissa.

5 artikla. Artiklassa määrätään työkyvyttömyyden, vanhuuden tai perheenhuoltajan kuoleman johdosta suorittavien rahaetuuksien sekä työtapaturman tai ammattitaudin perusteella myönnettyjen eläkkeiden ja hautausavustusten maksamisesta ulkomaille. Niiden maksamista ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella.

Artiklan toisen kappaleen mukaan myös kolmannessa valtiossa asuville toisen sopimuspuolen kansalaisille maksetaan edellä tarkoitetut etuudet samoin edellytyksin kuin siellä asuville sopimuspuolen omille kansalaisille. Tällaista määräystä ei ole EY-säädöksissä, joten tämä on ulotettu koskemaan myös niitä henkilöitä, jotka kuuluvat EY-säädösten soveltamispiiriin.

Näistä periaatteista on kuitenkin poikkeuksia. Sopimuksen 11 artiklassa määrätään, että sopimuksen perusteella kansaneläkettä ja perhe-eläkelain mukaista eläkettä voidaan maksaa vain Suomessa tai Luxemburgissa asuville Suomen tai Luxemburgin kansalaisille.

6 artikla. Artiklassa määrätään toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan maksettavien etuuksien yhteensovittamisesta. Määräys vastaa voimassa olevan kahdenvälisen sopimuksen 6 artiklan määräystä.

7 artikla. Artiklassa määrätään yleissääntönä, että sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöiden osalta sovellettava lainsäädäntö määräytyy EY-säädösten mukaisesti.

8 artikla. Artikla koskee tilapäisesti toisen sopimuspuolen alueelle työskentelemään lähetetyn henkilön mukana seuraavia perheenjäseniä. Tämän määräyksen mukaan heihin sovelletaan saman sopimuspuolen lainsäädäntöä kuin lähetettyyn henkilöön. Edellä mainittua ei kuitenkaan noudateta, jos perheenjäsen oman työskentelynsä perusteella kuuluu toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.

9 artikla. Artiklan mukaan kausien yhteenlaskemisessa noudatetaan pääsääntöisesti asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännöksiä. Artiklan 2 kappaleen mukaan eläkeoikeuden saamiseksi on mahdollista saada hyväksi myös kausia, jotka on täytetty sellaisen kolmannen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka kanssa molemmat sopimuspuolet ovat solmineet sosiaaliturvasopimuksen. Tätä ei kuitenkaan sovelleta Suomen kansaneläkkeisiin.

Artiklan 4 kappale koskee oikeutta Suomen lainsäädännön mukaiseen sairaus- tai vanhempainetuuteen silloin kun oikeus syntyy kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaisten kausien yhteenlaskemisen perusteella. Tällöin edellytetään lisäksi että henkilö on kuulunut vähintään neljän viikon ajan ennen etuuskauden alkua Suomen lainsäädännön piiriin. Suomen lainsäädännössä sairausetuuksille ei ole säädetty odotusaikaa, mutta sen sijaan oikeus vanhempainetuuksiin edellyttää vähintään 180 päivän asumista Suomessa.

10 artikla. Artiklan 1 kappaleen määräyksellä on merkitystä erityisesti määrättäessä Suomen työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä, jolloin voidaan ottaa huomioon aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttämiseen (tuleva aika). Tulevan ajan eläkkeen saamiseksi edellytetään aina, että henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.

Artiklan 2 kappaleen määräyksen tarkoituksena on poistaa tulevaan aikaan perustuvien eläkkeiden päällekkäisyys. Suomen lainsäädännön mukaisessa eläkkeessä tuleva aika otetaan huomioon siinä suhteessa kuin henkilöllä on vakuutusaikaa Suomessa suhteessa Suomessa ja Luxemburgissa täytettyyn kokonaisvakuutusaikaan. Tätä määräystä sovelletaan myös EY-säädösten piiriin kuuluviin henkilöihin.

11 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa tai Luxemburgissa asuvan sopimuspuolen kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen ja tällaisen eläkkeen maksamisesta. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Samoin henkilöllä on oikeus leskeneläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen, jos sopimuksen määräämät kansalaisuus- ja asumisaikavaatimukset täyttyvät.

12 artikla. Artiklan mukaan työttömyysetuuksiin sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 työttömyysetuuksia koskevia säännöksiä lukuun ottamatta oikeutta mennä enintään kolmen kuukauden ajaksi toiseen maahan etsimään työtä siten, että lähtömaa maksaa edelleen työttömyysetuutta.

13 artikla. Artiklan mukaan perhe-etuudet maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka alueella lapsi asuu.

14 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuksen toimeenpanossa sovelletaan EY-säädöksiä. Artiklan mukaan asianomaiset viranomaiset voivat tarvittaessa tehdä sopimuksia toimeenpanosta, kuten sopia kustannusten korvaamista koskevista järjestelyistä.

15 artikla. Artiklassa määrätään sopimuspuolten tuomioistuinten päätösten sekä laitosten ja viranomaisten sosiaalivakuutusmaksuja koskevien asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta toisen sopimuspuolen alueella. Lisäksi artiklassa määrätään erääntyneiden vakuutusmaksujen etuoikeudesta. Artiklan määräyksiä sovelletaan myös EY-säädösten soveltamispiirin kuuluviin henkilöihin.

16 artikla. Määräys koskee erimielisyyksien ratkaisemista sopimuspuolten välillä.

17―19 artikla. Siirtymä- ja loppumääräyksissä määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä. Sopimuksen voimaantullessa lakkaa olemasta voimassa 15.9.1988 tehty sosiaaliturvasopimus (SopS 25―26/1991).

2. Voimaantulo

Sopimus tulee 20 artiklan mukaan voimaan sitä kuukautta toisena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä sopimuksen voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset.

Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitus saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Tällaisia ovat sopimuksen 5, 7―11 ja 15 artiklan määräykset. Sopimuksen 10 artikla sisältää tulevan ajan laskentasäännöstä määräyksiä, jotka poikkeavat Suomessa voimassa olevista työeläkelakien säännöksistä. Sopimuksen 11 artiklan mukaan tietyin edellytyksin myönnetään Suomen kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaisia etuuksia Luxemburgissa asuville sopimuspuolten kansalaisille.

Lisäksi 7 artiklan määräys asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sairautta ja äitiyttä koskevien erityismääräysten soveltamisesta sopimuksen piiriin kuuluviin henkilöihin merkitsee sellaisten uusien velvoitteiden asettamista kunnille, joista kuntalain 2 §:n mukaan on säädettävä lailla.

Sopimuksen 15 artiklassa on määräykset sopimuspuolten tuomioistuinten päätösten sekä laitosten ja viranomaisten sosiaalivakuutuksen vakuutusmaksuja koskevien asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Lisäksi artiklassa määrätään erääntyneiden vakuutusmaksujen etuoikeudesta. Nämä määräykset merkitsevät poikkeusta Suomessa voimassa olevasta tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä etuoikeutta koskevasta lainsäädännöstä.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on Eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 10 päivänä marraskuuta 2000 Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Luxemburgin kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Luxemburgissa 10 päivänä marraskuuta 2000 Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa niin kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Naantalissa 29 päivänä kesäkuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Peruspalveluministeri
Osmo Soininvaara

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.