HE 93/2001

Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Belgian, Tanskan, Saksan, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Suomen, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä tehdyn Nizzan sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta. Sopimus ja siihen liittyvä päätösasiakirja allekirjoitettiin Nizzassa 26 päivänä helmikuuta 2001. Päätösasiakirjaan sisältyy 27 julistusta, jotka allekirjoittajavaltioiden konferenssi on hyväksynyt tai ottanut huomioon.

Nizzan sopimuksen määräykset liittyvät pääosin yhteisön toimielin- ja päätöksentekojärjestelmän mukauttamiseen laajentumisen mahdollistamiseksi. Keskeisimmät määräykset koskevat ääntenpainotusta neuvostossa päätettäessä asioita määräenemmistöllä, Euroopan parlamenttiin jäsenvaltioista valittavien edustajien määrää, komission kokoonpanoa, nimittämismenettelyä ja sisäisen työn organisointia ja komission puheenjohtajan asemaa. Päätöksentekojärjestelmää muutetaan laajentamalla määräenemmistöpäätösten ja yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa.

Kauppapolitiikassa yhteisön toimivaltaa laajennetaan sisällyttämällä palvelut sekä henkisen omaisuuden kaupalliset näkökohdat tietyin rajauksin yhteisön yhteiseen kauppapolitiikkaan.

Tiiviimmän yhteistyön eli joustavuuden käyttöä helpotetaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen sekä oikeus- ja sisäasioiden alalla ja mahdollistetaan sen käyttö ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanossa.

Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rakenteeseen, kokoonpanoon ja toimivaltaan liittyvillä muutoksilla pyritään tehostamaan tuomioistuimien toimintaa ja nopeuttamaan siellä käytäviä oikeudenkäyntejä.

Euroopan parlamentin asemaa vahvistetaan antamalla parlamentille yleinen kanneoikeus yhteisön tuomioistuimessa ja mahdollisuus hankkia lausunto suunniteltujen kansainvälisten sopimusten yhteisön oikeuden mukaisuudesta.

Vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteiden suojaa vahvistetaan luomalla näiden periaatteiden vakavaa rikkomista koskevia vaaratilanteita varten menettelyt.

Nizzan sopimuksen voimaantulo edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki allekirjoittajavaltiot ovat tallettaneet ratifioimiskirjansa.

Esitykseen liittyy ehdotus laiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella tarkemmin säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti Nizzan sopimuksen kanssa.


SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
2. Nykytila ja asian valmistelu
2.1. Hallitustenvälisen konferenssin tausta, asialista
ja valmistelut
2.2. Valmistelut Suomessa
2.3. Suomen pääneuvottelutavoitteet
2.4. Konferenssin kulku
2.4.1. Neuvottelujen eteneminen
2.4.2. Kantojen muodostaminen Suomessa
2.5. Konferenssin lopputulokset
2.5.1. Nizzan sopimus
2.5.2. Päätösasiakirja
2.6. Suomen neuvottelutavoitteiden toteutuminen
3. Nizzan sopimuksen keskeinen sisältö
3.1. Neuvoston ääntenpainotus
3.2. Komissio
3.3. Euroopan parlamentti
3.4. Määräenemmistöpäätöksenteon ja yhteispäätösmenettelyn
käyttöalan laajentaminen
3.4.1. Syrjinnän vastaiset toimenpiteet, ihmisten
vapaa liikkuminen, sosiaalipolitiikka
3.4.2. Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka sekä
muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen
liittyvä politiikka
3.4.3. Kauppapolitiikka
3.4.4. Teollisuuspolitiikka
3.4.5. Rakennerahastot
3.4.6. Nimitykset
3.4.7. Muut artiklat
3.5. Tiiviimpi yhteistyö
3.6. Euroopan yhteisön tuomioistuinta ja ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta koskevat määräykset
3.7. Tilintarkastustuomioistuin
3.8. Talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea
3.9. Euroopan investointipankki
3.10. Euroopan keskuspankki
3.11. Muita muutoksia
3.11.1. Unionisopimuksen 7 artiklan täydentäminen
3.11.2. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
3.11.3. Eurojust
3.11.4. Sosiaalisen suojelun komitea
3.11.5. Euroopan tason poliittisten puolueiden
säännöt ja rahoitus
3.11.6. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön
perustamissopimuksen lakkaaminen
3.11.7. Nizzan jälkeinen työ
4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
5. Taloudelliset vaikutukset
5.1. Vaikutukset unionin tasolla
5.2. Vaikutukset kansallisella tasolla
6. Ympäristövaikutukset
7. Vaikutukset kansalaisten asemaan
8. Esityksen riippuvuus muista esityksistä ja
kansainvälisistä sopimuksista
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Hallitusten välisessä konferenssissa hyväksytyt asiakirjat
1.1. Asiakirjojen rakenne ja suhde niihin sopimuksiin,
joihin unioni perustuu
1.2. Nizzan sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin
liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta
Nizzan sopimuksen ensimmäinen osa: Nizzan sopimuksen
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan
yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien
tiettyjen asiakirjojen sisältöä koskevat muutokset
Nizzan sopimuksen 1 artikla: Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen tehtävät muutokset
Nizzan sopimuksen 2 artikla: Euroopan yhteisön
perustamissopimukseen tehtävät muutokset
Nizzan sopimuksen 3 artikla: Euroopan atomienergiayhteisön
perustamissopimukseen tehtävät muutokset
Nizzan sopimuksen 4 artikla: Euroopan hiili- ja
teräsyhteisön perustamissopimukseen tehtävät muutokset
Nizzan sopimuksen 5 artikla. Pöytäkirja Euroopan
keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin
perussäännöstä
Nizzan sopimuksen 6 artikla. Pöytäkirja Euroopan yhteisöjen
erioikeuksista ja vapauksista
Nizzan sopimuksen toinen osa: Siirtymä- ja loppumääräykset
Pöytäkirjat
A. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan
yhteisöjen perustamissopimuksiin liitetty pöytäkirja
Pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta
B. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan
yhteisön perustamissopimukseen sekä Euroopan
atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetty
pöytäkirja
Pöytäkirja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä
C. Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyt
pöytäkirjat
1. Pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon
päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja
terästutkimusrahastosta
2. Pöytäkirja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
67 artiklasta
1.3. Hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirja
Julistukset
Konferenssin hyväksymät julistukset
1. Julistus Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta
2. Julistus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
artiklan 2 kohdasta
3. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
10 artiklasta
4. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
21 artiklan kolmannesta kohdasta
5. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
67 artiklasta
6. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
100 artiklasta
7. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
111 artiklasta
8. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
137 artiklasta
9. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
175 artiklasta
10. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
181 a artiklasta
11. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
191 artiklasta
12. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
225 artiklasta
13. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
225 artiklan 2 ja 3 kohdasta
14. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
225 artiklan 2 ja 3 kohdasta
15. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
225 artiklan 3 kohdasta
16. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
225 a artiklasta
17. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
229 a artiklasta
18. Julistus tilintarkastustuomioistuimesta
19. Julistus Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja
Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklasta
20. Julistus Euroopan unionin laajentumisesta
21. Julistus määräenemmistöön tarvittavasta
vähimmäismäärästä ja määrävähemmistön muodostavasta
äänimäärästä laajentuneessa unionissa
22. Julistus Eurooppa-neuvoston kokouspaikasta
23. Julistus unionin tulevaisuudesta
24. Julistus EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon
päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili-
ja terästutkimusrahastosta tehdyn pöytäkirjan
2 artiklasta
Konferenssin huomioonottamat julistukset
1. Luxemburgin julistus
2. Kreikan, Espanjan ja Portugalin julistus Euroopan
yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta
3. Tanskan, Saksan, Alankomaiden ja Itävallan julistus
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta
2. Lakiehdotuksen perustelut
3. Voimaantulo
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
5. Säätämisjärjestys
LAKIEHDOTUS
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen
perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen
asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta
LIITE
NIZZAN SOPIMUS
PÄÄTÖSASIAKIRJA

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan unionin (EU) perustana olevien sopimusten tarkistamisen edellytyksenä on jäsenvaltioiden hallitusten välinen konferenssi (jäljempänä hallitustenvälinen konferenssi, HVK), jossa yksimielisesti sovitut perussopimusten muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.

Brysselissä 14 päivänä helmikuuta 2000 avattu hallitustenvälinen konferenssi saatiin poliittiseen päätökseen 11 päivänä joulukuuta 2000 Nizzassa, kun jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät osaltaan sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta (jäljempänä Nizzan sopimus). Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit allekirjoittivat Nizzan sopimuksen ja siihen liittyvän päätösasiakirjan Nizzassa 26 päivänä helmikuuta 2001.

2. Nykytila ja asian valmistelu
2.1. Hallitustenvälisen konferenssin tausta, asialista ja valmistelut

Vuoden 2000 hallitustenvälisen konferenssin ensisijaisena tavoitteena oli yhteisön toimielin- ja päätöksentekojärjestelmän mukauttaminen laajentumisen mahdollistamiseksi.

Amsterdamin sopimuksen allekirjoittamiseen johtaneessa vuoden 1996 HVK:ssa institutionaaliset kysymykset olivat keskeisellä sijalla. Amsterdamin sopimuksella laajennettiin muun muassa määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa neuvostossa, vahvistettiin komission puheenjohtajan asemaa sekä Euroopan parlamentin toimivaltaa ja asetettiin sen jäsenmäärälle katto.

Kaikkia, ja ehkä vaikeimpia, laajentumisen edellytyksenä pidettäviä toimielimiä koskevia kysymyksiä eli komission kokoa ja kokoonpanoa sekä äänten painottamista neuvostossa ei kuitenkaan onnistuttu ratkaisemaan. Tällöin päädyttiin ratkaisuun, joka mahdollisti tästä huolimatta laajentumisneuvottelujen aloittamisen. Amsterdamin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa n:o 11 määrätään, että unionin ensimmäisen laajentumisen voimaantulopäivänä komissiossa on kansalainen kustakin jäsenvaltiosta edellyttäen, että ääntenpainotusjärjestelmää neuvostossa on muutettu kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyttävissä olevalla tavalla. Pöytäkirjan 2 artiklan mukaan viimeistään vuosi ennen sitä, kun Euroopan unionin jäsenten määrä ylittää kaksikymmentä, kutsutaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi koolle toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa koskevien perussopimusten määräysten perusteellista uudelleentarkastelua varten.

Kölnin Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa 1999 kutsua koolle hallitustenvälisen konferenssin, jonka olisi saatettava työnsä päätökseen vuoden 2000 loppuun mennessä. Eurooppa-neuvosto totesi nimenomaan, että konferenssissa olisi tarkasteltava komission kokoa ja kokoonpanoa, äänten painottamista neuvostossa, määräenemmistöpäätöksenteon käytön mahdollista lisäämistä sekä muita unionin toimielimiä koskevia perussopimusten muutoksia, jotka liittyvät edellä mainittuihin asioihin ja Amsterdamin sopimuksen täytäntöönpanoon. Toisin sanoen HVK:n tuli ratkaista laajentumisen edellyttämät Amsterdamissa avoimiksi jääneet institutionaaliset kysymykset.

Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti puheenjohtajavaltio Suomi laati itsenäisesti Helsingin Eurooppa-neuvostolle kattavan selvityksen (HVK-selvitys; 13636/99 POLGEN 4) HVK:ssa tarkasteltaviksi tulevista institutionaalisista kysymyksistä eri ratkaisuvaihtoehtojen selvittämiseksi ja arvioimiseksi sekä asialistan tarkentamiseksi. Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmissä lueteltujen aiheiden lisäksi muina unionin toimielimiä koskevina liitännäisinä asioina selvityksessä mainittiin komission jäsenten vastuu, Euroopan parlamentin paikkajako ja yhteispäätösmenettelyn käytön mahdollinen lisääminen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toiminnan tehostaminen sekä muutokset mahdollisesti myös muissa toimielimissä, erityisesti tilintarkastustuomioistuimessa.

Selvityksensä valmisteluvaiheessa esiin tulleita muita institutionaalisia kysymyksiä ei ehdotettu otettavaksi HVK:n asialistalle neuvottelujen saamiseksi päätökseen asetetussa aikataulussa. Näihin kuuluivat HVK:n kanssa rinnakkaiset, mutta erilliset prosessit koskien Euroopan unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä ehdotusta Euroopan unionin perusoikeuskirjaksi.

Helsingissä joulukuussa 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti HVK:n tulisi tarkastella HVK-selvityksessä määriteltyjä institutionaalisia kysymyksiä. Konferenssin olisi saatettava työskentelynsä päätökseen ja sovittava tarvittavista perussopimusten muutoksista viimeistään joulukuussa 2000. Seuraavalle puheenjohtajavaltiolle Portugalille annettiin tehtäväksi selvittää Eurooppa-neuvostolle konferenssin etenemistä ja tarkastella, pitäisikö konferenssin käsiteltäväksi esittää vielä muitakin asioita.

2.2. Valmistelut Suomessa

Valtioneuvosto antoi 11 päivänä heinäkuuta 1999 suurelle valiokunnalle valtiopäiväjärjestyksen 54 e §:ssä tarkoitetun selvityksen Suomen valmistautumisesta Euroopan unionin vuoden 2000 hallitustenväliseen konferenssiin (E 32/1999 vp). Samasta asiasta annettiin 2 päivänä helmikuuta 2000 valtioneuvoston selonteko (VNS 1/2000 vp). Suomen kantojen täsmentämiseksi valtioneuvosto antoi neuvottelujen edetessä lisäselvityksiä. Eduskunta vastasi valtioneuvoston selontekoon (UaVM 2/2000 vp ― VNS 1/2000 vp, SuVL 1/2000 vp ― VNS 1/2000 vp ja PeVL 2/2000 vp ― VNS 1/2000 vp) ja neuvottelujen kuluessa annettuihin lisäselvityksiin.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan 25 päivänä helmikuuta vuonna 2000. Valtuuskuntaa johti ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja ja sen varapuheenjohtajana toimi ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi. Neuvotteluvaltuuskuntaan kuului neljä virkamiesjäsentä, joista suurlähettiäs Antti Satuli toimi Suomen edustajana hallitusten edustajien ryhmässä.

2.3. Suomen pääneuvottelutavoitteet

Valtioneuvosto asetti hallitustenväliselle konferenssille seuraavia päätavoitteita: Asialistan tulisi keskittyä laajentumisen edellyttämiin välttämättömiin institutionaalisiin uudistuksiin. Tavoitteena tulisi olla kattavien ja kestävien institutionaalisten uudistusten tekeminen, jotta unionin laajentuminen olisi mahdollista ja unioni voisi vastaanottaa kaikki laajentumisprosessissa mukana olevat valtiot. HVK:ssa olisi pyrittävä tasapainoiseen ja poliittisesti perusteltavissa olevaan lopputulokseen, jonka jäsenvaltioiden kansalaiset ymmärtäisivät ja hyväksyisivät. HVK:n pitäisi saada työnsä päätökseen vuonna 2000, jotta laajentumisprosessi ei viivästyisi. Suomen lähtökohtana oli Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukainen asialista.

2.4. Konferenssin kulku
2.4.1. Neuvottelujen eteneminen

Hallitustenvälinen konferenssi avattiin Brysselissä yleisten asiain neuvoston yhteydessä 14 päivänä helmikuuta 2000. Ennen konferenssin avaamista neuvosto kuuli Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaisesti Euroopan parlamenttia ja komissiota ja sai näiltä myönteiset lausunnot. Komissio antoi lausuntonsa 26 päivänä tammikuuta 2000 (CONFER 4701/00) ja Euroopan parlamentti 3 päivänä helmikuuta 2000 (A5―0018/2000).

Yleisten asiain neuvoston jäseninä toimivilla ministereillä oli poliittinen kokonaisvastuu konferenssista. Ministereiden kokouksia valmisteli hallitusten edustajista koostunut ryhmä. Ministerit kokoontuivat kuukausittain. Hallitusten edustajat kokoontuivat konferenssin alkupuolella noin kahdesti kuukaudessa ja loppupuolella lähes viikoittain. Työ perustui asiakirjoihin, jotka puheenjohtajavaltio laati keskustelun jäsentämiseksi, sekä jäsenvaltioiden ja toimielinten ehdotuksiin. Tietoja konferenssin etenemisestä annettiin hakijavaltioille ja Euroopan talousalueeseen kuuluville EFTA-valtioille.

Komission edustaja osallistui sekä ministereiden että hallitusten edustajien kokouksiin. Kaksi Euroopan parlamentin tarkkailijaa osallistui valmisteluryhmän kokouksiin ja HVK:n ministerikokouksia ja valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa pidettäviä kokouksia edelsi näkemysten vaihto Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa.

Portugalin puheenjohtajuuskaudella vuoden 2000 alkupuolella neuvotteluissa keskityttiin pääosin Amsterdamin sopimuksessa ratkaisematta jääneisiin kysymyksiin, eli määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentamiseen, neuvoston ääntenpainotukseen ja komission kokoonpanoon. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kehittämistä varten perustettiin helmikuussa niin sanottu puheenjohtajan ystävät -ryhmä, jonka puheenjohtajan selvityksiä käsiteltiin edellä selostetuissa HVK-kokouksissa.

Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti puheenjohtajavaltio Portugali toimitti Santa Maria da Feiran Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 2000 selvityksen konferenssin edistymisestä (CONFER 4750/00). Asiakirjassa esitettiin yhteenveto konferenssin kulusta ja hahmoteltiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Eurooppa-neuvosto toivotti tervetulleeksi puheenjohtajavaltion selvityksen ja hyväksyi lisäksi tiiviimmän yhteistyön eli joustavuuden HVK:n asialistalle puheenjohtajan ehdotuksesta.

Ranskan puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2000 neuvottelutahti tiivistyi ja neuvotteluissa siirryttiin kysymysten yksityiskohtaisempaan käsittelyyn. Yleisten asiain neuvoston yhteydessä pidettyjen ministereiden sekä hallitusten edustajien kokousten lisäksi järjestettiin myös muutamia epävirallisia ministeritapaamisia eli konklaaveja, jotka eivät kuitenkaan vieneet neuvotteluja merkittävästi eteenpäin.

Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa Biarritzissa lokakuussa 2000 keskityttiin HVK:n osalta neljään keskeisimpään kysymykseen: määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen, joustavuus, komission kokoonpano ja neuvoston ääntenpainotus. Tässä kokouksessa valtion- tai hallitusten päämiehet käsittelivät ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisesti konferenssin asialistalla olevia kysymyksiä. Päämiehet myös vahvistivat aiemman päätöksensä siitä, että HVK tulisi saattaa päätökseen Nizzan Eurooppa-neuvostossa.

Puheenjohtajavaltio jakoi jäsenvaltioille ensimmäisen artiklakohtaisen tekstiluonnoksen kuukautta ennen Nizzan Eurooppa-neuvostoa (CONFER4790/00). Asiakirjassa ei kuitenkaan ollut ehdotuksia komission kokoonpanosta, neuvoston ääntenpainotuksesta eikä parlamentin paikkajaosta. Juuri ennen Nizzan Eurooppa-neuvostoa 6 päivänä joulukuuta 2000 puheenjohtajavaltio jakoi ehdotuksen Nizzan sopimukseksi, joka ei kuitenkaan sisältänyt ehdotuksia edellä mainituista kolmesta kysymyksestä (CONFER 4816/00).

Hallitustenvälinen konferenssi saatiin poliittiseen päätökseen 7-11 päivänä joulukuuta 2000 pidetyssä Nizzan Eurooppa-neuvostossa, joskin saavutetun neuvottelutuloksen yksityiskohdista oli vielä erilaisia tulkintoja. Varsinaisia neuvotteluja seurasi vielä sopimusten tiettyjen osien tulkintaa koskeva neuvoston pysyvien edustajien komitean (Coreper) käsittely 20 päivänä ja 21 päivänä joulukuuta 2000 ja 17 tammikuuta 2001, sekä sopimustekstin tekninen viimeistelyvaihe juristi-lingvistiryhmässä. Jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit allekirjoittivat sopimuksen ja siihen liittyvät asiakirjat Nizzassa 26 päivänä helmikuuta 2001 (CONFER 4820/01). Sopimus tulee voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti. Joissakin jäsenvaltioissa sopimuksen hyväksyminen edellyttää sen hyväksymistä kansanäänestyksessä.

2.4.2. Kantojen muodostaminen Suomessa

Suomessa hallitustenvälisessä konferenssissa käsiteltyjä kysymyksiä koskeneet kannat hyväksyttiin EU- ministerivaliokunnassa ja soveltuvin osin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Esitykset Suomen kannoiksi valmisteltiin HVK- neuvotteluvaltuuskunnassa ennen EU-ministerivaliokunnan käsittelyä. Virkamiestason valmistelut tehtiin institutionaalisessa työryhmässä ja joissakin kysymyksissä myös EU-asioiden komiteassa. Ministeriöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus nimesivät HVK-yhdyshenkilöt yhteydenpidon helpottamiseksi.

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle tietoja konferenssin kulusta perustuslain 97 §:n nojalla. Valtioneuvosto toimitti eduskunnalle valiokuntien lausunnoissaan edellyttämät selvitykset sekä muut tarpeelliset lisäselvitykset. Eduskunnalle toimitettiin myös kaikki viralliset konferenssiasiakirjat. Ulkoasiainministeri antoi selvityksen neuvottelujen etenemisestä ennen jokaista ministeritason HVK-kokousta samassa yhteydessä, kun eduskunnan suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle annettiin selvitys yleisten asiain neuvoston valmisteluista. Myös HVK-neuvotteluvaltuuskunnan virkamiesjäsenet ja valtuuskunnan työskentelyyn osallistuneet virkamiehet olivat valiokuntien kuultavina. Eduskunta sai tietoja konferenssin etenemisestä perustuslain 97 §:n nojalla myös pääministerin esitellessä Eurooppa-neuvostossa esille tulevia asioita sekä Eurooppa-neuvostojen tuloksia.

Valtioneuvosto toimitti eduskunnalle lisäselvityksiä seuraavista konferenssin asialistalla olevista kysymyksistä:

― määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentaminen (erityisesti SEU 24 ja 38, SEY 93, 94, 133 ja 175 (2) artikla sekä määräenemmistöpäätöksenteko EMU artikloissa,

― joustavuus,

― yhteispäätösmenettelyn soveltamisen lisääminen,

― keinot yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi,

― Euroopan parlamentti, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja muut toimielimet,

― EMU-artiklat,

― kaavoitus ja maankäyttö: Euroopan yhteisön toimivalta ja päätöksentekomenettely,

― unionisopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen mukaisten sanktiomääräysten mahdollinen täydentäminen,

― II pilarin joustavuus,

― ääntenpainotus neuvostossa,

― Euroopan Investointipankin hallinnon uudistus,

― yhteisöjen tuomioistuimet, EY:n perustamissopimuksen 229 a artikla, tuomioistuinkäsittely immateriaaliriidoissa, oikeusperustan luominen,

― Euroopan tason poliittisten puolueiden ohjesääntö sekä

― CESDP (YUTP:a koskeviin määräyksiin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, CESDP, vuoksi tehtävät muutokset), Ahvenanmaa-pöytäkirja, Eurojust, Euroopan investointipankki ja Euroopan keskuspankki.

Suomi toimi konferenssissa aktiivisesti ja oli aloitteellinen monessa kysymyksessä. Neuvotteluissa Suomi tuki erityisesti määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentamista laajentuneen unionin tehokkuuden turvaamiseksi. Suomi teki konferenssin aikana kolme virallista aloitetta: EY:n liittymisen mahdollistaminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen (CONFER 4775/00), palvelujen, henkisen omaisuuden ja investointien sisällyttäminen tietyin poikkeuksin ja rajoituksin EY:n perustamissopimuksen 133 artiklaan (CONFER 4807/00) sekä ympäristö- ja energiaveron ottaminen mukaan EY:n perustamissopimuksen 93 artiklaan muiden verotusta koskevien määräysten rinnalle (CONFER 4814/00).

2.5. Konferenssin lopputulokset
2.5.1. Nizzan sopimus

Nizzan sopimuksen sisältämät keskeiset määräykset koskevat seuraavia kysymyksiä:

― määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentaminen,

― tiiviimpää yhteistyötä koskevien yleisedellytysten (SEU 43, 43 a, 43 b, 44, 44 a ja 45 artikla) sekä EY:n perustamissopimuksen (SEY 11 ja 11 a artikla) ja oikeus- ja sisäasioiden alan (SEU 40, 40 a ja 40 b artikla) määräysten muuttaminen,

― tiiviimmän yhteistyön mahdollistaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanossa (SEU 27 a-e artikla),

― Euroopan parlamentin jäsenten enimmäismäärän muuttaminen (SEY 189 artikla),

― komission puheenjohtajan ja jäsenten nimittämismenettelyjen muuttaminen (SEY 214 artikla),

― komission puheenjohtajan toimivaltuuksien vahvistaminen ja vastuun korostaminen (SEY 217 artikla),

― yhteisöjen tuomioistuinta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta koskevien määräysten muuttaminen (SEY 220-225, 225 a, 229 a, 230 ja 245 artikla),

― tilintarkastustuomioistuimen koko, edustajien nimittäminen ja mahdollisuus muodostaa jaostoja tietynlaisten kertomusten ja lausuntojen hyväksymistä varten (SEY 247 ja 248 artikla),

― talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean koko, kokoonpano ja edustajien nimittäminen (SEY 258 ja 263 artikla),

― unionin perusperiaatteiden rikkomisen vaaraan liittyvien menettelyjen luominen (SEU 7 ja 46 sekä SEY 309 artikla),

― vanhentuneiden Länsi-Euroopan unionia (jäljempänä myös WEU) koskevien määräysten poistaminen sekä unionin poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (jäljempänä myös COPS) oikeusperustan kirjaaminen (SEU 17 ja 25 artikla),

― oikeudellisen yhteistyön yksikön (jäljempänä myös EUROJUST) asema ja tehtävät (SEU 29 ja 31 artikla),

― oikeusperustan luominen sosiaalisen suojelun komitean perustamiseksi (SEY 144 artikla),

― taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö kolmansien maiden kanssa (SEY 181 a artikla),

― Euroopan parlamentin mahdollisuus hankkia yhteisön tuomioistuimen lausunto siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa (SEY 300 artikla),

― muutos Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin (jäljempänä myös EKP) perussääntöä koskevaan pöytäkirjaan (perussäännön 10.6 artikla) sekä

― Euroopan investointipankin (jäljempänä myös EIP) perussäännön muuttaminen (SEY 266 artikla).

Sopimuksen siirtymä- ja loppumääräyksissä määrätään sopimuksen todistusvoimaisista alkuperäiskappaleista, ratifioimisesta, ratifioimisasiakirjojen tallettamisesta ja sopimuksen voimaantulosta. Niissä määrätään myös Euroopan hiili- ja teräsyhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan kumottavista artikloista ja yhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan määräysten soveltamisesta silloin, kun tuomioistuin käyttää Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (jäljempänä myös EHTY) perustamissopimuksen määräysten mukaista toimivaltaansa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyt pöytäkirjat määrätään korvattaviksi Nizzan sopimukseen liitetyllä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyllä pöytäkirjalla.

Sopimukseen on liitetty seuraavat neljä oikeudellisesti sitovaa pöytäkirjaa:

Pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta

Pöytäkirja sisältää laajentumista varten tehtävät muutokset, jotka koskevat jäsenvaltioista Euroopan parlamentiin valittavien edustajien määrää ja jäsenten kokonaismäärää, neuvoston ääntenpainotusta sekä komission kokoa ja kokoonpanoa.

Pöytäkirja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä

Yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön tehdään muutoksia, joilla pyritään turvaamaan tuomioistuimen toimintaedellytykset ja lisäämään tuomioistuinmenettelyn joustavuutta laajentuneessa unionissa. Lisäksi toteutetaan teknisiä muutoksia sen vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyt pöytäkirjat yhdistetään yhdeksi asiakirjaksi. Myös yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta annettu neuvoston päätös yhdistetään samaksi asiakirjaksi tuomioistuimen perussäännön kanssa.

Pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta

Pöytäkirjassa määrätään Euroopan hiili- ja teräsyhteisön varojen siirtämisestä Euroopan yhteisölle sen perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen 23 päivänä heinäkuuta 2002 ja varojen käyttämisestä hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen.

Pöytäkirja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklasta

Pöytäkirjassa määrätään määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymisestä 1 päivästä toukokuuta 2004 alkaen EY:n perustamissopimuksen 66 artiklassa tarkoitetuissa toimenpiteissä.

2.5.2 Päätösasiakirja

Konferenssin päätösasiakirjassa luetellaan hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksytyt asiakirjat: Nizzan sopimus sekä sitä täydentävät neljä pöytäkirjaa. Asiakirjassa luetellaan myös 24 konferenssin hyväksymää julistusta sekä kolme julistusta, jotka konferenssi on ottanut huomioon. Julistukset on liitetty päätösasiakirjaan.

Julistus Euroopan unionin laajentumisesta (n:o 20) täydentää laajentumista koskevaa pöytäkirjaa. Julistus sisältää liittymiskonferensseissa esitettävän yhteisen kannan, joka koskee jäsenyysneuvottelunsa aloittaneista hakijavaltioista valittavien edustajien määriä Euroopan parlamentissa, talous- ja sosiaalikomiteassa ja alueiden komiteassa sekä näiden hakijavaltioiden äänimääriä neuvostossa.

Konferenssi hyväksyi myös päätösasiakirjaan liitettävän julistuksen unionin tulevaisuudesta (n:o 23). Julistuksessa hahmotellaan Euroopan unionin tulevaisuustyötä koskeva laajapohjainen valmistelutapa ja tulevaisuustyössä käsiteltäviä kysymyksiä. Keskustelu huipentuu vuonna 2004 hallitustenväliseen konferenssiin, joka kokoontuu tekemään tarpeelliset muutokset perussopimuksiin.

2.6. Suomen neuvottelutavoitteiden toteutuminen

Suomen näkökulmasta päätavoitteena oli sellaisen sopimuksen syntyminen, joka mahdollistaisi unionin laajentumisen. Tässä mielessä konferenssi oli onnistunut, vaikka lopputulos ei vastaakaan kaikilta osin Suomen tavoitteita.

Neuvoston ääntenpainotusten muuttaminen oli konferenssin vaikein kysymys. Hyväksytty ääntenpainotusmalli ei sellaisenaan vastaa Suomen tavoitetta tasapainoisesta kokonaisratkaisusta: äänten jakautuminen ei perustu objektiivisiin kriteereihin eikä lopputulosta voida päätöksenteon tehokkuuden ja järjestelmän selkeyden kannalta pitää hyvänä. Suomen tavoite toteutui kuitenkin siltä osin, että määräyksiin sisällytetään erillinen vaatimus siitä, että määräenemmistöpäätösten edellytyksenä on jäsenvaltioiden enemmistö. Lisäksi Suomen saamaa seitsemän äänen määrää voidaan pitää tyydyttävänä.

Komission puheenjohtajan toimintamahdollisuuksien vahvistaminen ja vastuun korostuminen komission työn tuloksellisuudesta vastaa hyvin Suomen tavoitteita. Myös komission kokoonpanon muutosta ja tasapuolisen vuorottelun soveltamista komission jäsenten valinnassa voidaan pitää tyydyttävänä ratkaisuna. Komission ja sen puheenjohtajan nimittäminen määräenemmistöllä vastaa Suomen muita nimityksiä koskeneita tavoitteita, vaikka asia tulikin esille vasta neuvottelujen viime vaiheessa.

Euroopan parlamentin edustajapaikkojen jakamisessa Suomen tavoitteena oli järjestelmä, joka olisi läpinäkyvä, yksinkertainen ja sovellettavissa laajentumisen kaikissa vaiheissa. Euroopan parlamentin paikkajako kytkettiin kuitenkin Nizzassa osaksi neuvoston ääntenpainotusratkaisua eikä siitä neuvoteltu itsenäisenä kysymyksenä. Euroopan unionin laajennuttua 27 jäsenvaltion unioniksi Suomesta valitaan 13 Euroopan parlamentin jäsentä. Tämä on Suomen tavoitteiden mukaista.

Määräenemmistöpäätöksenteon käyttöä laajennetaan yhteensä 37 artiklassa. Määräenemmistöpäätösten käyttömahdollisuuden lisääminen kauppapolitiikan alueella (SEY 133 artikla) vastaa tietyin poikkeuksin Suomen alkuperäisiä tavoitteita. Muissa poliittisesti merkittävimmissä ja myös vaikeimmissa artikloissa määräenemmistöpäätöksentekoa ei kuitenkaan olennaisesti tai ollenkaan laajenneta. Tällaisia kysymyksiä ovat sosiaaliturvan koordinaatio (SEY 42 artikla), esillä olleet verotukseen liittyvät kysymykset, sekä yhteisön toimivaltaan siirretyt oikeus- ja sisäasiat (SEY 67 artikla), ja näissä erityisesti maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat.

Joustavuutta koskevaa neuvottelutulosta voidaan Suomen näkökulmasta pitää hyvänä. Tiiviimmän yhteistyön aloittamista helpotetaan ja yhteistyötä koskevia määräyksiä selkeytetään. Yhteistyön yleisiin ehtoihin, joilla turvataan unionin yhtenäisyys, ei kuitenkaan tehdä merkittäviä sisällöllisiä muutoksia.

Lähtökohtaisesti kaikki Suomen ennalta tärkeinä pitämät yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmää koskevat tavoitteet toteutuivat. Yhteisöjen tuomioistuimessa tulee jatkossakin olla tuomari jokaisesta jäsenvaltiosta ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vähintään yksi tuomari jokaisesta jäsenvaltiosta. Tuomioistuinmenettelyyn luodaan myös lisää joustavuutta. Sen sijaan tuomioistuimen jaostojen puheenjohtajien aseman vahvistaminen, Euroopan parlamentin yleinen kanneoikeus yhteisön toimielinten päätösten pätevyyden kiistämiseksi sekä oikeus pyytää tuomioistuimen lausuntoa EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan tarkoittamissa sopimusasioissa eivät vastaa Suomen tavoitteita.

Muita toimielimiä eli tilintarkastustuomioistuinta, alueiden komiteaa, talous- ja sosiaalikomiteaa, Euroopan keskuspankkia sekä Euroopan investointipankkia koskevat muutokset vastaavat Suomen tavoitteita.

Konferenssin hyväksymä julistus unionin tulevaisuudesta on kokonaisuutena Suomen tavoitteiden mukainen. Suomelle oli tärkeää valmistelun laajapohjaisuus mahdollistaen eri intressiryhmien osallistumisen tulevaisuuskeskusteluun, asialistan avoimuus ja se, ettei Nizzan konferenssissa sovitun tulevaisuustyön loppuun saattaminen ole ehto laajentumiselle.

3. Nizzan sopimuksen keskeinen sisältö
3.1. Neuvoston ääntenpainotus

Neuvoston tehdessä päätöksensä määräenemmistöllä jäsenvaltioiden äänimäärät on painotettu niiden väestömäärän mukaisesti kuitenkin niin, että pienillä ja keskisuurilla jäsenvaltioilla on väestömäärään nähden enemmän ääniä. Neuvoston ääntenpainotus on välimuoto yhtäältä järjestelmästä, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni ja toisaalta järjestelmästä, jossa äänet ovat suorassa suhteessa väestömäärään.

Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan (n:o 11) mukaan komission kokoa muutetaan edellyttäen, että samalla neuvoston ääntenpainotusta muutetaan joko painottamalla äänet uudelleen tai ottamalla käyttöön kaksinkertainen enemmistö. Tällöin tulee ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, erityisesti hyvityksen antaminen niille jäsenvaltioille, jotka luopuvat toisen komission jäsenen nimeämismahdollisuudesta.

Vuoden 2000 konferenssissa taustalla oli hyvityksen antamisen lisäksi kysymys siitä, tulisiko jäsenvaltioiden väestömäärät ottaa nykyistä paremmin huomioon. Laajentumisten myötä äänien määräenemmistön muodostamiseen tarvittava väestön vähimmäismäärä on asteittain laskenut. Suurin osa nykyisistä hakijavaltioista on pieniä tai keskisuuria, joten niiden liittymisen myötä määräenemmistöpäätösten taakse vaadittava väestömäärä tulisi edelleen huomattavasti laskemaan. Väestön parempaan huomioon ottamiseen kytkeytyi suurien jäsenvaltioiden suhteellisen äänimääräosuuden kasvattamisen lisäksi kysymys siitä, tulisiko nykyistä jäsenvaltioiden äänimääriin perustuvaa ryhmittelyä muuttaa.

Nizzan sopimuksella muutetaan neuvoston ääntenpainotusjärjestelmää 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen. Määräykset sisältyvät Euroopan unionin laajentumista koskevaan pöytäkirjaan ja julistukseen.

Kaikkien jäsenvaltioiden äänimäärä kaksinkertaistetaan, jotta äänimääräasteikolla olisi tilaa uusille äänimääräryhmille laajentumista silmällä pitäen. Kaikille jäsenvaltioille Luxemburgia lukuun ottamatta, annetaan myös lisä-ääniä, jotka jakautuvat niin, että suurempien jäsenvaltioiden suhteellinen osuus äänistä kasvaa. Konferenssin päätösasiakirjaan liitetty julistus Euroopan unionin laajentumisesta (n:o 20) sisältää liittymiskonferensseissa esitettävän yhteisen kannan, joka koskee liittymisneuvottelunsa aloittaneiden 12 hakijavaltion äänimääriä neuvostossa.

Nizzan sopimuksella muutetaan myös määräenemmistön muodostamiseen vaadittavaa ääniosuutta, joka on nykyisin 71,26 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta äänimäärästä (kokonaisäänimäärä). Mikäli uuden järjestelmän tultua voimaan unioniin ei ole liittynyt uusia jäseniä, määräenemmistön edellytyksenä on 169 ääntä eli 71,31 prosenttia kokonaisäänimäärästä. Ensimmäisen laajentumisen yhteydessä määräenemmistöön edellytettävä äänikynnys laskee alle nykyisen ja nousee laajentumisten myötä vaiheittain niin, että 27 jäsenen unionissa se on 255 ääntä eli 73,91 prosenttia kokonaisäänimäärästä.

Neuvoston määräenemmistöpäätöksentekoon lisätään äänien määräenemmistön lisäksi kaksi uutta edellytystä. Kun tehdään päätös komission ehdotuksesta tulee puoltavien äänien edustaa jäsenvaltioiden enemmistöä. Tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden estää päätöksenteko joissain tapauksissa, joissa niiden äänimäärä ei siihen riittäisi. Tämä tasapainottaa ääntenpainotuksiin tehtyjä muutoksia ja turvaa pienten jäsenvaltioiden painoarvon. Nykyisillä äänenpainotuksilla edellytys jäsenvaltioiden enemmistöstä toteutuu automaattisesti, mutta uusien ääntenpainotusten tultua voimaan määräenemmistön voisi laajentuneessa unionissa muodostaa myös jäsenvaltioiden vähemmistö.

Lisäksi neuvoston määräenemmistöpäätöksen edellytyksenä on erillinen väestökynnys. Neuvoston jäsen voi pyytää tarkistusta siitä, edustavatko määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot vähintään 62 prosenttia unionin koko väestöstä. Jos ehto ei täyty, kyseistä päätöstä ei tehdä. Tämä kriteeri lisää jonkin verran väkiluvultaan suurimpien jäsenvaltioiden mahdollisuuksia estää päätöksen syntyminen.

Todennäköisesti sekä uuden jäsenvaltiokriteerin että väestökriteerin merkitys tulee käytännössä jäämään melko pieneksi. Tilanteita, joissa äänten määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot eivät edusta jäsenvaltioiden enemmistöä tai 62 prosenttia väestöstä, syntyy ainoastaan ryhmittymien muodostuessa jäsenvaltioiden koon pohjalta. Toistaiseksi ryhmittymät ovat muodostuneet asiakysymysten mukaan, jolloin suurten ja pienten jäsenvaltioiden vastakkainasettelua ei ole juurikaan esiintynyt.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen tavoitteena oli ääntenpainotusjärjestelmä, jossa otettaisiin huomioon Euroopan unionin kaksijakoinen luonne sekä valtioiden että kansojen muodostamana liittona. Suomi piti päätöksenteon hyväksyttävyyden vuoksi tärkeänä, että määräenemmistöpäätösten takana tulisi aina olla vähintään puolet unionin väestöstä ja vähintään puolet jäsenvaltioista. Suomen tavoitteena oli ääntenpainotusjärjestelmä, joka ei vaarantaisi päätöksenteon tehokkuutta ja olisi yksinkertainen ja sovellettavissa laajentumisprosessin joka vaiheessa. Yksinkertainen kaksoisenemmistö, jossa määräenemmistöpäätökseen edellytettäisiin vähintään puolet jäsenvaltioista ja unionin kokonaisväestöstä, noudattaisi parhaiten johdonmukaisuuden, tehokkuuden ja selkeyden periaatteita.

Suomen tavoite toteutui siltä osin, että Nizzan sopimus sisältää vaatimuksen jäsenvaltioiden enemmistöstä päätöksen edellytyksenä. Myös Suomen äänimäärää (7) voidaan pitää tyydyttävänä. Nizzan sopimuksella uudistetussa järjestelmässä päätöksen tekeminen edellyttää kolmen eri kriteerin täyttymistä. Tätä ei voida pitää tehokkuuden ja selkeyden kannalta parhaana mahdollisena ratkaisuna. Suurten jäsenvaltioiden painoarvo kasvaa jonkin verran äänten uudelleen painotuksen ja 62 prosentin väestökynnyksen kautta. Kun kuitenkin otetaan huomioon vaatimus jäsenvaltioiden enemmistöstä päätösten takana, suurten painoarvon voidaan katsoa kasvavan lähinnä päätösten estämisen kautta.

3.2. Komissio

Konferenssin tavoitteena oli turvata komission työskentelyn tehokkuus kollegiona laajentumisen edetessä. HVK hyväksyi komission sisäiseen organisaatioon, sen puheenjohtajan toimivaltuuksien vahvistamiseen sekä komission kokoonpanoon liittyviä sopimusmuutoksia. Muutokset sisältyvät Euroopan yhteisöjen perustamissopimusta muuttaviin määräyksiin sekä pöytäkirjaan Euroopan unionin laajentumisesta.

Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan (n:o 11) mukaisesti komissiossa tulisi olla yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta ensimmäisen laajentumisen toteutuessa. Nizzan sopimuksella komission kokoa muutetaan tämän mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2005, jonka jälkeen muodostettavassa uudessa komissiossa on enää yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta.

Nizzan sopimuksessa asetetaan komissiolle myös enimmäisjäsenmäärä. Sopimuksen siirtymäjärjestelyn mukaisesti komission jäsenmäärää vähennetään jäsenvaltioiden lukumäärää pienemmäksi, kun unionin jäsenmäärä nousee 27:ään. Samalla aletaan soveltaa tasapuolista vuorottelua, jota koskevat yksityiskohtaiset säännöt neuvosto tuolloin yksimielisesti vahvistaa. Jo nyt sovittiin, että kahden eri jäsenvaltion kansalaisten toimikausien kokonaismäärien ero ei saa olla suurempi kuin yksi. Jollei tästä muuta johdu, kunkin muodostettavan kollegion kokoonpanon tulee ilmentää tyydyttävällä tavalla unionin kaikkien jäsenvaltioiden väestöllistä ja maantieteellistä moninaisuutta. Uusille jäsenvaltioille taataan oikeus saada kansalaisensa komission jäseneksi kunnes unionin jäsenvaltioiden lukumäärä nousee 27:ään.

Amsterdamin sopimuksen mukaan komissio voi nimittää keskuudestaan varapuheenjohtajan tai kaksi varapuheenjohtajaa. Nizzan sopimuksella määräyksiä muutetaan siten, ettei varapuheenjohtajien määrää ja valintaa määritellä, vaan se jätetään kollegion päätettäväksi. Puheenjohtajan vastuuta komission työskentelystä kokonaisuudessaan korostetaan ja toimivaltuuksia selkeytetään antamalla puheenjohtajalle oikeus kollegion hyväksynnän jälkeen erottaa komission jäsen.

Komission muodostamismenettelyä muutetaan siten, että valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto nimeää määräenemmistöllä komission puheenjohtajan. Neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä ja yhteisellä sopimuksella puheenjohtajaksi nimetyn henkilön kanssa luettelon muista jäsenistä kunkin jäsenvaltion tekemien ehdotusten mukaisesti. Voimassa olevan sopimuksen mukaan päätökset tehdään yksimielisesti jäsenvaltioiden hallitusten välillä.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Komission puheenjohtajan toimintamahdollisuuksien vahvistaminen ja vastuun korostuminen komission työn tuloksellisuudesta samoin kuin yksittäisen komission jäsenen vastuun vahvistaminen sekä jäsenten keskinäisen samanarvoisuuden säilyttäminen komission kollegiaalisessa päätöksenteossa vastasivat hyvin Suomen tavoitteita.

Suomen lähtökohtainen neuvottelutavoite oli, että komissiossa tulisi unionin laajentuessa olla yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta, koska tämä turvaisi parhaiten komission legitimiteetin ja jäsenvaltioiden tasavertaisen aseman vaarantamatta kollegion työskentelyn tehokkuutta laajentumisten jälkeenkin. Tältä osin tavoite ei täysin toteutunut, koska jäsenmäärä voi jossain vaiheessa olla pienempi kuin jäsenvaltioiden lukumäärä, jolloin kaikilla jäsenvaltioilla ei ole kansalaistaan kollegiossa. Toisaalta komissiossa on yksi jäsen jokaisesta jäsenvaltiosta varsin pitkään, koska kokoonpanoa rajoitetaan vasta silloin, kun unionissa on 27 jäsenvaltiota. Merkittävää on lisäksi se, että jo nyt sopimukseen kirjataan ehdoton tasapuolisen vuorottelun periaate.

Komission ja sen puheenjohtajan nimittäminen määräenemmistöllä vastaa Suomen muita nimityksiä koskeneita tavoitteita. Rinnasteinen esimerkki on neuvoston pääsihteerin/korkean edustajan ja apulaispääsihteerin nimittäminen määräenemmistöllä (SEY 207 artikla).

3.3. Euroopan parlamentti

Konferenssin tavoitteena oli päättää Euroopan parlamentin edustajapaikkojen jakautumisesta laajentuneessa unionissa. Amsterdamin sopimuksella Euroopan parlamentin jäsenten enimmäismääräksi asetettiin 700. Jäsenmäärän rajoittamista pidettiin tarpeellisena parlamentin toimintakyvyn turvaamiseksi unionin jäsenmäärän lisääntyessä. Samanaikaisesti haluttiin kuitenkin myös huolehtia kaikkien jäsenvaltioiden asianmukaisesta edustautumisesta.

Euroopan parlamenttia koskevat määräykset sisältyvät Nizzan sopimuksen EY:n perustamissopimusta muuttaviin määräyksiin sekä Euroopan unionin laajentumista koskevaan pöytäkirjaan ja julistukseen.

Uusi paikkajako tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004 ja sitä sovelletaan vuonna 2004 alkavasta vaalikaudesta lukien. Mikäli 732 jäsenen enimmäismäärää ei vielä tämän vaalikauden alkaessa saavuteta, korjataan nykyisistä jäsenvaltioista ja 1 päivänä tammikuuta 2004 mennessä liittymissopimuksensa allekirjoittaneista uusista jäsenvaltioista valittavien edustajien määrää tilapäisesti neuvoston päätöksellä suhteellisesti niin, että se nousee mahdollisimman lähelle 732 paikkaa ylittämättä kuitenkaan minkään jäsenvaltion osalta sille vaalikaudelle 1999-2004 vahvistettua paikkamäärää. Tätä korjausta sovelletaan myös vaalikauden aikana liittyneiden uusien jäsenvaltioiden osalta. Enimmäisjäsenmäärä 732 voidaan siirtymävaiheessa 2004-2009 ylittää tilapäisesti. Uusien jäsenvaltioiden pysyvistä paikkaluvusta sovitaan liittymisneuvottelujen yhteydessä.

Euroopan parlamentin asemaa päätöksentekomenettelyyn tehtävien muutosten kannalta tarkastellaan kohdassa 3.4.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomi tuki Euroopan parlamentin jäsenten enimmäismäärän säilyttämistä 700:ssa ja kannatti parlamentin paikkojen jakamista niin, että kaikilta jäsenvaltioilta vähennettäisiin jäseniä suhteellisesti yhtä paljon. Tämä laskentatapa merkitsisi sitä, että 27 jäsenvaltion unionissa Suomesta valittaisiin parlamenttiin 13 edustajaa. Suomen näkemyksen mukaan ratkaisun tuli olla sellainen, että se takaisi kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden asianmukaiseen edustautumiseen.

Nizzan sopimuksella vahvistettu Suomesta valittavien edustajien määrä (13) on Suomen tavoitteiden mukainen ja mahdollistaa asianmukaisen edustautumisen. Konferenssissa sovittua paikkajakoratkaisua voi pitää epäoikeudenmukaisena niitä hakijavaltioita kohtaan, joille on annettu vähemmän paikkoja kuin väkiluvultaan vastaavan suuruisille nykyisille jäsenvaltioille. Uusista jäsenvaltioista valittavien edustajien määrää on kuitenkin mahdollista muuttaa liittymissopimuksissa.

3.4. Määräenemmistöpäätöksenteon ja yhteispäätösmenettelyn käyttöalan laajentaminen

Nizzan sopimuksella yksimielisyysvaatimus korvataan määräenemmistöpäätöksenteolla 37:ssä EY:n perustamissopimuksen tai unionisopimuksen artiklassa. Näistä 22 artiklassa siirrytään määräenemmistöpäätöksentekoon Nizzan sopimuksen voimaan tullessa. Muissa artikloissa määrätään määräenemmistöpäätöksenteko otettavaksi käyttöön sopimuksen nojalla tiettynä myöhempänä ajankohtana tai neuvoston yksimielisellä päätöksellä. Määräenemmistöpäätösten laajentaminen on tietyissä tapauksissa yhdistetty asiallisen soveltamisalan rajaukseen, jolloin artiklassa siirrytään tekemään päätöksiä määräenemmistöllä vain tietyiltä osin.

EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisen menettelyn (jäljempänä yhteispäätösmenettely) käyttö määrätään koskemaan kuutta uutta artiklaa, joista viidessä menettely otetaan käyttöön heti sopimuksen voimaan tullessa. Tietyissä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kysymyksissä menettelyn käyttöön siirrytään myöhempänä ajankohtana neuvoston yksimielisellä päätöksellä. Yhteispäätösmenettelyssä päätökset neuvostossa tehdään määräenemmistöllä.

Yhteispäätösmenettelyä ei ryhdytä soveltamaan kaikissa niissä kysymyksissä, joissa siirrytään soveltamaan määräenemmistöpäätöksentekoa. Sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä merkittävimpiä ovat EY:n perustamissopimuksen 133 artikla (kauppapolitiikka), 279 artikla (varainhoitoasetukset), 300 artikla (yhteistyösopimusten sisäinen täytäntöönpano) sekä 161 artikla (rakenne- ja koheesiorahastot).

Hyväksymismenettelyä määrätään sovellettavaksi unionisopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa (menettely unionin perusperiaatteiden rikkomista koskevissa vaaratilanteissa) ja EY:n perustamissopimuksen 11 artiklassa (tiiviimmän yhteistyön soveltaminen alaan, jolla sovelletaan yhteispäätösmenettelyä).

3.4.1. Syrjinnän vastaiset toimenpiteet, ihmisten vapaa liikkuminen, sosiaalipolitiikka

Sopimuksessa laajennetaan määräenemmistöpäätöksenteon ja yhteispäätösmenettelyn soveltaminen koskemaan yhteisön edistämistoimenpiteitä, joilla tuetaan jäsenvaltioiden toimia syrjinnän torjumiseksi, mutta jotka eivät kuitenkaan merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista (SEY 13 artikla uusi 2 kohta). Sen sijaan yhteisön toimenpiteistä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi tulee päättää edelleenkin yksimielisesti Euroopan parlamentin kuulemismenettelyä noudattaen.

Määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa laajennetaan myös määräyksiin, joilla pyritään helpottamaan unionin kansalaisten liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella (SEY 18 artikla). Työ- ja sosiaalipolitiikassa määräenemmistöpäätösten ja yhteispäätösmenettelyn käyttöalan laajentaminen mahdollistetaan tietyillä aloilla neuvoston yksimielisellä päätöksellä (SEY 137 artikla).

3.4.2. Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka

EY:n perustamissopimuksen IV osasto sisältää määräykset viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta sekä muusta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvästä politiikasta. Osaston alaan kuuluvissa asioissa noudatettavista päätöksentekomenettelyistä määrätään EY:n perustamissopimuksen 67 artiklassa. Päätöksentekomenettelyä koskee määräys, jonka mukaan viiden vuoden kuluttua Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta päätetään yhteispäätösmenettelyyn siirtymisestä 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Artiklaan lisätään Nizzan sopimuksella uusi 5 kohta, jossa tarkistetaan yhteispäätösmenettelyyn siirtymisen edellytyksiä ja aikaistetaan siirtymistä eräiltä osin.

EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan nojalla annetaan turvapaikkaa ja tilapäistä suojelua koskevia säädöksiä. Yhteispäätösmenettelyyn siirtyminen mahdollistetaan jo ennen siirtymäkauden päättymistä, mikäli neuvosto on ensin yksimielisesti antanut yhteisön säädökset, joissa on määritelty näitä asioita koskevat yhteiset säännöt ja keskeiset periaatteet. Jos neuvosto ei siirtymäkauden kuluessa (viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2004) ole antanut näitä säädöksiä, noudatetaan 67 artiklan 2 kohdan määräyksiä.

Yhteispäätösmenettelyyn siirtymistä aikaistetaan myös EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisissa yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevissa asioissa, lukuun ottamatta perheoikeutta koskevia kysymyksiä. Yhteispäätösmenettelyä ryhdytään soveltamaan Nizzan sopimuksen tullessa voimaan.

EY:n perustamissopimuksen 67 artiklasta tehdyssä pöytäkirjassa säädetään siirtymisestä määräenemmistöpäätöksentekoon 1 päivästä toukokuuta 2004 alkaen neuvoston vahvistaessa jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välisen yhteistyön varmistamista koskevassa 66 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

Konferenssin päätösasiakirjaan on liitetty julistus (n:o 5), jossa ilmoitetaan, että eräillä muilla julistuksessa mainituilla IV osaston aloilla siirrytään yhteispäätösmenettelyyn toukokuun 1 päivänä 2004.

3.4.3. Kauppapolitiikka

Euroopan yhteisö perustettiin alunperin talousyhteisönä ja tulliliittona. Yhteinen kauppapolitiikka, joka kattoi tavarakaupan, kuului perustamissopimuksen mukaan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Palvelujen ja henkisen omaisuuden oikeuksien kaupan sekä investointien merkityksen kasvu kansainvälisissä taloussuhteissa on johtanut siihen, että tavarakauppaa silmällä pitäen laaditut EY:n perustamissopimuksen kauppapoliittiset määräykset eivät enää ole olleet ajan tasalla. Yhteisen kauppapolitiikan toteuttamista vaikeuttavina tekijöinä on pidetty toimivallan kuulumista palveluihin ja henkiseen omaisuuteen liittyvissä kysymyksissä osin jäsenvaltioille ja osin yhteisölle sekä jaetun toimivallan edellyttämään yksimielistä päätöksentekoa ja sopimusten voimaansaattamista yhteisön lisäksi kaikissa jäsenvaltioissa.

Jo Amsterdamin sopimuksessa pyrittiin parantamaan yhteisön kykyä tehokkaampaan toimintaan taloudellisten ulkosuhteiden alalla lisäämällä EY:n perustamissopimuksen 133 artiklaan uusi 5 kohta, jolla tehtiin mahdolliseksi yhteisön sopimustoimivallan tapauskohtainen laajentaminen neuvoston yksimielisellä päätöksellä koskemaan palveluita sekä tekijän- ja teollisoikeuksia. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole käytetty.

Nizzan sopimuksella yhteisön toimivaltaa laajennetaan sisällyttämällä yhteisen kauppapolitiikan piiriin palvelut - lukuun ottamatta kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palveluita sekä koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluita - sekä henkisen omaisuuden kaupalliset näkökohdat. Liikenteen alan kansainvälisissä sopimuksissa noudatetaan aiempia määräyksiä, jotka sisältyvät EY:n perustamissopimuksen V osastoon ja 300 artiklaan. Samoin investoinnit jäävät edelleen yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolelle.

Yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvat päätökset on voitu tähän asti tehdä määräenemmistöllä. Palveluihin ja henkiseen omaisuuteen liittyvästä sopimuksesta päätetään kuitenkin tietyissä tapauksissa yksimielisesti.

3.4.4. Teollisuuspolitiikka

Määräenemmistöpäätöksenteko ja yhteispäätösmenettely laajennetaan koskemaan päätöksiä yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn kannalta tarpeellisten edellytysten turvaamiseksi. EY:n perustamissopimuksen 157 artiklan päätöksentekomenettelyä koskevaa 3 kohtaa muutetaan niin, että samalla rajataan osaston määräysten soveltamisalan ulkopuolelle toimenpiteet, jotka käsittävät verotusta tai palkattujen työntekijöiden oikeuksia ja etuja koskevia säännöksiä tai määräyksiä.

Artiklaa on käytetty oikeusperustana verrattain harvoin. Ei ole odotettavissa, että muutettua artiklaa sovellettaisiin nykyistä useammin.

3.4.5. Rakennerahastot

Rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon sovellettavia sääntöjä (SEY 161 artiklan 3 kohta) muutetaan siten, että määräenemmistöpäätöksenteko laajennetaan koskemaan rakennerahastojen tehtäviä, ensisijaisia tavoitteita ja rakenteita koskevia päätöksiä. Vuonna 2007 alkavaa rahastokautta koskevat päätökset tehdään kuitenkin vielä yksimielisesti.

Asiaan liittyy kaksi konferenssin huomioon ottamaa julistusta (n:o 2 ja 3).

Määräenemmistöpäätöksentekoa ryhdytään soveltamaan myös päätettäessä rakennerahastojen ulkopuolisista erityistoimista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi (SEY 159 artikla).

3.4.6. Nimitykset

Neuvostoa avustavan pääsihteeristön pääsihteeri, joka toimii myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana, ja häntä avustava varapääsihteeri nimitetään muutoksen voimaantulon jälkeen neuvostossa määräenemmistöllä (SEY 207 artiklan 2 kohta). Määräenemmistöpäätösten käyttöalaa laajennetaan koskemaan myös komission puheenjohtajan ja komission jäsenten (SEY 214 ja 215 artikla), tilintarkastustuomioistuimen (SEY 247 artiklan 3 kohta), talous- ja sosiaalikomitean (SEY 259 artiklan 1 kohta) ja alueiden komitean (SEY 263 artikla) jäsenten sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityisedustajien (SEU 23 artiklan 2 kohta) nimittämisessä.

Sopimusmuutoksilla pyritään helpottamaan nimittämismenettelyjä. Voimassa olevien määräysten perusteella yksikin jäsenvaltio on voinut estää päätöksenteon. Nimittämispäätöksen viipyminen, varsinkin korkeimpien virkojen kohdalla, olisi haitallista koko unionin toiminnalle ja uskottavuudelle.

3.4.7. Muut artiklat

Myös seuraavissa asioissa määräenemmistöpäätöksentekoon siirrytään joko heti tai erilaisten siirtymäjärjestelyjen kautta:

― kansainvälisten sopimusten tekeminen niillä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tai oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön aloilla, joilla sisäisten päätösten hyväksyminen edellyttää määräenemmistöä (SEU 24 artikla),

― tietyin ehdoin myönnettävä yhteisön taloudellinen apu sellaiselle jäsenvaltiolle, jolle poikkeukselliset tapahtumat, joihin se ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa suuria vaikeuksia (SEY 100 artikla),

― päätökset yhteisön edustamisesta kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliiton kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä (SEY 111 artiklan 4 kohta),

― muut euron käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet (SEY 123 artiklan 4 kohta),

― taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö kolmansien maiden kanssa (SEY uusi 181 a artikla),

― merentakaisten maiden ja alueiden ja yhteisön välinen assosiaatio (SEY 187 artikla),

― Euroopan parlamentin jäsenten ohjesäännön hyväksyminen (SEY 190 artiklan 5 kohta),

― ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jäsenten ja kirjaajan palkat, korvaukset ja eläkkeet (SEY 210 artikla),

― yhteisön tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistaminen (SEY 223 artiklan kuudes kohta),

― ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistaminen (SEY 224 artiklan viides kohta)

― tilintarkastustuomioistuimen työjärjestyksen hyväksyminen (SEY 248 artiklan 4 kohta),

― varainhoitoasetukset ja varainhoidon valvojia, tulojen ja menojen hyväksyjiä ja tilinpitäjiä koskevien sääntöjen ja heidän vastuunsa määrittely (SEY 279 artikla) sekä

― assosiaatiosopimukset aloilla, joita koskevat sisäiset säännöt vahvistetaan määräenemmistöllä (SEY 300 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta).

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen keskeisenä tavoitteena oli määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan tuntuva laajentaminen, jotta voitaisiin turvata päätöksenteon tehokkuus laajentuvassa unionissa. Valtioneuvoston selonteossa ja selvityksissä eduskunnalle keskeisimpinä aloina mainittiin muun muassa:

― tietyt yhteisöpolitiikat (teollisuus, kulttuuri ja ympäristö),

― palveluita, aineettomia oikeuksia ja investointeja koskeva kauppapolitiikka tietyin rajauksin,

― yhteisön toimivaltaan kuuluvat oikeus- ja sisäasiat (erityisesti maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat sekä oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa),

― tietyt institutionaaliset kysymykset (kuten tuomioistuimen työjärjestyksen hyväksyminen sekä nimitykset),

― moitteetonta varainhoitoa ja yhteisön talousarviota koskevat kysymykset sekä

― läheisesti sisämarkkinoiden toimintaan liittyvät unionin kansalaisuutta, henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja lainsäädäntöjen lähentämistä (tietyt verotukseen liittyvät kysymykset) koskevat kysymykset.

Suomi ei ollut valmis määräenemmistöpäätöksenteon laajentamiseen kysymyksissä, jotka liittyivät unionin perusluonteeseen. Tällaisina kysymyksinä pidettiin perussopimuksia ja muuta primäärioikeutta, jäsenvaltioiden erillistä hyväksymistä edellyttäviä neuvoston päätöksiä, yhteistä toimielinjärjestelmää, eräitä talousarvion ulkopuolisia rahoitusjärjestelyjä sekä unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa koskevia muutoksia. Tavoitteena oli myös yksimielisyysvaatimuksen säilyttäminen päätettäessä sisämarkkinoiden keskeisistä periaatteista poikkeamisesta, puolustuspolitiikasta unionisopimuksen V osastossa sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä pakkovallan käyttöön liittyvistä kysymyksistä unionisopimuksen VI osastossa.

Suomen tavoitteiden mukaan yhteispäätösmenettely tuli ulottaa pääsääntöisesti niihin lainsäädäntökysymyksiin, joissa siirrytään määräenemmistöpäätöksentekoon.

Määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentaminen yhteensä 37 artiklassa vastaa kohtuullisen hyvin Suomen tavoitteita. Erityisesti määräenemmistöpäätöksenteon laajentaminen kauppapolitiikan alalla (SEY 133 artikla) oli tärkeä saavutus. Sen sijaan Suomen tavoitteita ei vastaa se, että monilla yhteisöpolitiikan toteuttamisen kannalta merkittävillä aloilla ei määräenemmistöpäätöksentekoa laajenneta olennaisesti tai ollenkaan. Yksimielisesti päätettäviksi jäävät edelleenkin sosiaaliturvan koordinaatio (SEY 42 artikla), tietyt verotukseen liittyvät kysymykset (SEY 93 artikla) sekä useimmat yhteisön toimivaltaan siirretyt oikeus- ja sisäasiat (SEY 67 artikla).

3.5. Tiiviimpi yhteistyö

Euroopan unionin perusajatuksena on, että kaikki jäsenvaltiot etenevät yhdentymisessä samaan tahtiin. Unionisopimukseen ja EY:n perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksella lisätyillä tiiviimpää yhteistyötä eli joustavuutta koskevilla määräyksillä luotiin kuitenkin mahdollisuus tiiviimpään yhteistyöhön unionin toiminta-aloilla niille jäsenvaltioille, jotka sitä haluavat ja siihen kykenevät, tiettyjen edellytysten täyttyessä, käyttäen hyväkseen unionin toimielimiä, menettelyjä ja järjestelyjä. Taustalla oli ajatus siitä, että unionin ei tulisi edetä aina hitaimman jäsenvaltion mukaan, sekä se, että jäsenvaltioryhmien välinen tiiviimpi yhteistyö - sen mahdollisesti syntyessä - tulisi pitää unionin toimintana.

Voimassa olevan sopimuksen mukaan tiiviimpi yhteistyö on mahdollista EY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla sekä unionisopimuksen IV osaston kattamissa oikeus- ja sisäasioissa. YUTP-asioita koskeva unionisopimuksen V osasto ei sisällä tiiviimmän yhteistyön menettelyä, vaan rakentavan pidättäytymisen (SEU 23 artikla). Tiiviimmän yhteistyön on koskettava ainakin suurinta osaa jäsenvaltioita. Joustavuudesta päätetään määräenemmistöllä, johon kuitenkin kytkeytyy niin kutsuttu hätäjarru (eräänlainen veto-oikeus). Tällöin jäsenvaltio voi estää asiasta äänestämisen neuvostossa tärkeään kansalliseen politiikkaan liittyviin syihin vedoten. Neuvosto voi määräenemmistöllä pyytää, että asia saatetaan Eurooppa-neuvostoon yksimielisesti ratkaistavaksi. Unionissa ei ole vielä sovellettu voimassa oleviin joustavuussääntöihin perustuvaa yhteistyötä.

Nizzan sopimuksella tehtävien muutosten tavoitteena on laajentuvan unionin yhtenäisyyden, vaikutusvallan ja toimintakyvyn turvaaminen. Muutoksilla pyritään turvaamaan yhdentymiskehitys sekä varmistamaan se, että tiiviimpää yhteistyötä sovelletaan unionin sisällä, yhteisesti sovittujen sääntöjen pohjalta.

Nizzan sopimuksella vähennetään joustavuuden aloittamiseen vaadittavaa jäsenvaltioiden määrää. Sopimuksessa määritellään nykyisen enemmistön sijasta jäsenvaltioiden vähimmäismääräksi kahdeksan, jolloin on mahdollista, että jäsenvaltioiden määrän kasvaessa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuu tietyillä erityisaloilla jäsenvaltioiden vähemmistö. Nizzan sopimuksella poistetaan myös mahdollisuus niin sanottuun hätäjarruun EY:n perustamisopimuksen soveltamisalalla ja oikeus- ja sisäasioiden yhteistyössä. Muutoksen jälkeen tiiviimpään yhteistyöhön siirtyminen voidaan esitellä Eurooppa-neuvoston keskusteltavaksi, ei sen sijaan enää yksimielisesti ratkaistavaksi.

Nizzan sopimuksella lisätään myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalle määräys, joka mahdollistaa tiiviimmän yhteistyön yhteisen toiminnan tai kannan täytäntöönpanossa. Myös joustavuusmääräysten rakennetta selkeytetään kokoamalla joustavuuden yleiset edellytykset yhteen. Edellytykset eivät sisällöllisesti poikkea merkittävästi voimassa olevista määräyksistä.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen tavoitteena oli löytää ratkaisuja, jotka tekisivät joustavuudesta houkuttelevamman unionin toimielinjärjestelmän puitteissa kuin jäsenvaltioiden välillä sen ulkopuolella. Suomi kannatti niin kutsutun hätäjarrun poistamista EY:n perustamissopimuksen ja oikeus- ja sisäasioiden alalla ja oli valmis pienentämään joustavuuden aloittamiseen vaadittavien jäsenvaltioiden vähimmäismäärää tietyin yleisiin joustavuuden ehtoihin liittyvin edellytyksin.

Suomi tuki ratkaisuja, jotka korostaisivat institutionaalisen järjestelmän yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä vahvistaisivat toimielinten roolia joustavuuden valvojana. Suomen tavoitteena oli myös joustavuutta koskevien määräysten selkeyttäminen.

Suomi kannatti tiiviimpää yhteistyötä yhteisen strategian, toiminnan tai kannan täytäntöönpanossa tietyin edellytyksin unionin arvojen ja etujen turvaamiseksi ja unionin kansainvälisen aseman vahvistamiseksi. Suomi piti myös mahdollisena tiiviimpää yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tiiviimmän yhteistyön katsottiin soveltuvan hyvin puolustusmateriaaliyhteistyöhön. Suomelle oli keskeistä, että kaikissa vaihtoehdoissa varmistettaisiin ulkopuolelle jättäytyvien jäsenvaltioiden asema päätöksenteossa.

3.6. Euroopan yhteisön tuomioistuinta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta koskevat määräykset

Euroopan yhteisön tuomioistuimella ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella (jäljempänä myös tuomioistuimet) on keskeinen asema yhteisön oikeuden noudattamisen valvonnan, sen yhdenmukaisen tulkinnan sekä kansalaisten oikeusturvan kannalta. Tuomioistuimissa vuosittain vireille saatettujen asioiden lukumäärä on lisääntynyt jatkuvasti ja käsittelyajat ovat pidentyneet.

Nizzan sopimuksella muutetaan tuomioistuimia koskevia EY:n perustamissopimuksen sekä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön määräyksiä. Perussäännössä ratkaistaan periaatteellisimpia kysymyksiä ja yksityiskohtaisista määräyksistä on eräiltä osin päätettävä vielä myöhemmin.

Yhteisön tuomioistuimen rakenteeseen, kokoonpanoon ja toimivaltaan liittyvien muutosten tarkoituksena on tehostaa tuomioistuimen toimintaa ja nopeuttaa siellä käytäviä oikeudenkäyntejä. Muutoksilla pyritään turvaamaan yhteisön tuomioistuimen toimintaedellytykset laajentuneessa unionissa.

Sopimuksella tunnustetaan aikaisempaa selvemmin yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (jäljempänä myös ensimmäisen asteen tuomioistuin) asema yhteisön tuomioistuimen ohella. Samalla kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa vahvistetaan, luodaan yhteisön tuomioistuimelle paremmat mahdollisuudet keskittyä periaatteellisiin institutionaalisiin kysymyksiin. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen yhteyteen voidaan myös asettaa lainkäyttölautakuntia, joilla on lainkäyttöä koskevia toimivaltuuksia tietyillä erityisaloilla.

Sopimukseen vahvistetaan Suomen tärkeänä pitämä periaate, jonka mukaan jokaisesta jäsenvaltiosta on tuomari yhteisön tuomioistuimessa ja vähintään yksi tuomari ensimmäisen asteen tuomioistuimessa.

Yhteisöjen tuomioistuin kokoontuu tulevaisuudessa jaostoissa tai uudessa yhdentoista tuomarin suuressa jaostossa, joka sopimuksessa perustetaan käsittelemään periaatteellisesti merkittäviä asioita. Suuren jaoston perustamisen tarkoituksena on vähentää asioiden käsittelemistä täysistuntokokoonpanossa, kun laajentumisen myötä yhteisöjen tuomioistuimen tuomareiden määrä kasvaa. Eräitä poikkeuksellisia asioita varten säilytetään kuitenkin mahdollisuus täysistuntokokoonpanoon.

Sopimuksella muutetaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallanjakoa. Ensimmäisen asteen tuomioistuin on vastaisuudessa lähtökohtaisesti toimivaltainen suorissa kanteissa. Myös ennakkoratkaisupyyntöjen käsittely mahdollistetaan ensimmäisen asteen tuomioistuimessa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä rajatuilla aloilla. Ensimmäisen asteen tuomioistuin ratkaisee lisäksi tulevaisuudessa lainkäyttölautakuntien päätöksistä tehdyt muutoksenhaut.

Yhteisöjen tuomioistuinta koskevien määräysten muutoksilla pyritään yksinkertaistamaan menettelyjä oikeudenkäyntien kulun nopeuttamiseksi. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus vaaditaan ainoastaan niissä asioissa, jotka yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat julkisasiamiehen myötävaikutusta. Sopimuksella yksinkertaistetaan myös eräiden kanneryhmien menettelyjä luomalla erityismenettelyjä sekä oikeusperusta lainkäyttölautakunnille. Näin mahdollistetaan esimerkiksi virkamieskanteiden käsittely erillisessä lautakunnassa.

EY:n perustamissopimuksen uudella 229 a artiklalla luodaan oikeusperusta teollisoikeuksia koskevien riitojen käsittelyä varten. Artiklassa ei ennakoida sitä, minkälainen tuomioistuinjärjestelmä näille tapauksille tulee luoda.

Sopimuksella muutetaan lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön ja tuomioistuinten työjärjestysten hyväksymismenettelyä joustavammaksi.

Tuomioistuinuudistusten yhteydessä laajennetaan myös Euroopan parlamentin kanneoikeutta antamalla parlamentille yleinen kanneoikeus yhteisön toimielinten päätösten pätevyyden kiistämiseksi (SEY 230 artikla). Myös parlamentin oikeutta pyytää tuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen kanssa, laajennetaan koskemaan kaikkia EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan tarkoittamia sopimusasioita.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen tavoitteena oli yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmää koskevien määräysten muuttaminen siten, että ne turvaisivat tuomioistuimen toimintakyvyn tuomioistuimen työmäärän kasvaessa. Joustavuuden lisääminen olisi tarpeen niin tuomioistuinta koskevien menettelysäännösten hyväksymisessä kuin oikeudenkäyntimenettelyssäkin. Ennen kaikkea Suomi piti tärkeänä, että jäsenvaltioiden yhdenvertaisuus yhteisön lainkäyttöelimissä säilyisi. Suomen tavoitteet toteutuivat pääosin.

3.7. Tilintarkastustuomioistuin

Nizzan sopimuksen tilintarkastustuomioistuinta koskevat muutokset liittyvät toimielimen kokoonpanoon, jäsenten nimittämismenettelyyn sekä sisäisen työskentelyn kehittämiseen. EY:n perustamissopimukseen kirjataan selkeä määräys siitä, että tilintarkastustuomioistuimessa on kansalainen kustakin jäsenvaltiosta. Jäsenvaltiot tekevät ehdotuksensa jäsenistä, joiden perusteella tehdään luettelo valittavista jäsenistä. Neuvosto hyväksyy luettelon määräenemmistöllä. Voimassa olevan määräyksen mukaan tilintarkastustuomioistuimessa on 15 jäsentä, jotka neuvosto nimittää yksimielisesti.

Tilintarkastustuomioistuimen antamaa lausumaa tilien luotettavuudesta ja tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta tarkennetaan siten, että lausumaa voidaan täydentää yhteisön jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla.

Tilintarkastustuomioistuin voi perustaa jaostoja tilintarkastustuomioistuimen työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin. Uudella määräyksellä pyritään tehostamaan tilintarkastustuomioistuimen työskentelyä. Nizzan sopimuksella annetaan tilintarkastustuomioistuimelle myös oikeus hyväksyä työjärjestyksensä, joka on kuitenkin hyväksyttävä neuvostossa määräenemmistöllä.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomi piti tärkeänä, että tilintarkastustuomioistuimessa tulisi jatkossakin olla yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta ja että perussopimuksissa mahdollistettaisiin tilitarkastustuomioistuimen toimintatapojen ja organisaation kehittäminen. Neuvottelutulos vastaa näitä tavoitteita.

3.8. Talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea

Talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa koskevia määräyksiä muutetaan niin, että kummankin komitean jäsenten enimmäismäärä laajentumisen jälkeen on 350. Neuvosto hyväksyy jäsenvaltioiden ehdotusten mukaisen luettelon jäsenistä määräenemmistöllä. Voimassa olevassa sopimuksessa edellytetään yksimielisyyttä. Lisäksi alueiden komitean jäsenyyden edellytyksiä täsmennetään määräyksellä, jonka mukaan jäsenenä tai varajäsenenä voi olla vain henkilö, joka on alue- tai paikallisvaaleissa valittu luottamushenkilö tai poliittisesti vastuussa vaaleilla valitulle elimelle.

Konferenssissa hyväksytyssä Euroopan unionin laajentumista koskevassa julistuksessa (n:o 20) määritellään liittymiskonferensseissa esitettävä yhteinen kanta, joka koskee uusien jäsenvaltioiden paikkamääriä.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomi ei tavoitellut talous- ja sosiaalikomitean eikä alueiden komitean nykyiseen asemaan ja jäsenmäärän määräytymisen perusteisiin olennaisia muutoksia. Lopputulos on Suomen tavoitteiden mukainen.

3.9. Euroopan investointipankki

Euroopan investointipankki toimii EY:n perustamissopimuksen sekä perussääntönsä antaman toimivallan rajoissa (SEY 9 artikla). Investointipankkia koskevat määräykset sisältyvät EY:n perustamissopimuksen 266 ja 267 artiklaan ja pankin perussääntö on liitetty pöytäkirjana perustamissopimukseen. Pöytäkirjat ovat erottamaton osa perustamissopimusta (SEY 311 artikla). Euroopan investointipankin perussääntöä voidaan siten muuttaa ainoastaan perustamissopimuksen muuttamismenettelyllä.

Euroopan investointipankin perussäännön muuttamismenettelyä muutetaan Nizzan sopimuksella antamalla neuvostolle oikeus muuttaa perussäännön 4, 11 ja 12 artiklaa sekä 18 artiklan 5 kohtaa yksimielisesti Euroopan investointipankin pyynnöstä ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission pyynnöstä ja Euroopan parlamenttia ja Euroopan investointipankkia kuultuaan.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Muutoksen jälkeen Euroopan investointipankin perussääntöä voidaan muuttaa ilman, että edellytettäisiin muutoksen ratifiointia jokaisessa jäsenvaltiossa. Helpotettu menettely koskee tiettyjä artikloita ja muuttamispäätös tehdään neuvostossa yksimielisesti. Tämä oli Suomen tavoitteiden mukaista.

3.10. Euroopan keskuspankki

Nizzan sopimuksella muutetaan Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston päätöksentekomenettelyä, päätösvaltaisuutta ja sen jäsenten äänioikeutta koskevien perussäännön määräysten muuttamismenettelyä. Sen sijaan neuvoston kokoonpanoa ei lisäyksen nojalla ole mahdollista muuttaa.

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä perussääntö) 10 artiklaan lisätään uusi 10.6 artikla. Sen mukaan valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto voi joko EKP:n suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja EKP:ia kuultuaan yksimielisesti muuttaa 10.2 artiklan määräyksiä. Neuvosto suosittaa jäsenvaltioille näiden muutosten hyväksymistä. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntöjensä mukaisesti. Jos suosituksen tekee EKP, edellytetään Euroopan keskuspankin neuvoston yksimielistä päätöstä.

EKP:n neuvoston muodostavat EKP:n johtokunnan jäsenet ja euroalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Tällä hetkellä neuvostossa on 18 jäsentä, kuusi johtokunnan jäsentä ja 12 kansallisten keskuspankkien pääjohtajaa. Euroopan unionin laajentuessa ja uusien jäsenvaltioiden osallistuessa euroalueeseen EKP:n neuvoston jäsenten määrä kasvaa. Uusi määräys mahdollistaa EKP:n neuvoston päätöksentekomenettelyjen tarkistamisen tarvittaessa.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen tavoitteena oli, ettei EKP:n neuvoston kokoonpanoa, päätöksentekomenettelyä ja jäsenten äänioikeutta koskevia perustamissopimuksen ja perussäännön määräyksiä olisi mahdollista muuttaa neuvoston päätöksellä, ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää. Kokonaisuudessaan lopputulos vastaa Suomen tavoitteita.

3.11. Muita muutoksia
3.11.1. Unionisopimuksen 7 artiklan täydentäminen

Nizzan sopimuksella muutetaan unionin perusperiaatteiden rikkomistapauksiin sovellettavia menettelyjä. Unionisopimuksen 7 artiklaan lisättävän uuden määräyksen nojalla voidaan todeta, onko olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti unionisopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainittuja jäsenvaltioille yhteisiä vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita. Samassa yhteydessä jäsenvaltiolle voidaan myös antaa aiheellisia suosituksia. Artiklassa määrätään tarkemmin menettelyistä, mukaan lukien jäsenvaltion kuuleminen.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomi piti perusteltuna 7 artiklan täydentämistä. Näin vähennettäisiin sitä mahdollisuutta, että jäsenvaltiot reagoisivat periaatteiden rikkomiseen unionin toimielinjärjestelmän ulkopuolella. Suomi katsoi, että uusi menettely korostaisi unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoutumista unionin perustana oleviin unionisopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainittuihin periaatteisiin sekä vahvistaisi unionin toiminnan johdonmukaisuutta niiden toteuttamisessa. Ennakoivan menettelyn olemassaolo vähentäisi myös tarvetta tulkita artiklan 2 kohdan sanktiomenettelyä laajasti.

3.11.2. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Nizzan sopimuksella unionisopimuksen 17 artiklasta poistetaan osuudet, jotka koskevat Länsi-Euroopan unionin (WEU) mahdollista sulauttamista Euroopan unioniin ja sen asemaa unionin kriisinhallinnassa.

Amsterdamin sopimuksessa unionille siirrettiin WEU:ssa vuonna 1992 hyväksytyt niin sanotut Petersbergin kriisinhallintatehtävät ja sovittiin, että unioni käyttää WEU:ta niitä koskevien unionin päätösten valmistelussa ja toteuttamisessa. Unionin kriisinhallintaa ryhdyttiin vuosikymmenen lopulla vahvistamaan unionijohtoisen toiminnan kautta. Se nojautuisi Pohjois-Atlantin liiton (Nato), monikansallisten eurooppalaisten tai kansallisten sotilaallisten voimavarojen käyttöön.

Kölnin Eurooppa-neuvostossa todettiin unionin pyrkivän hoitamaan Petersbergin tehtävistä johtuvat uudet vastuunsa. Samalla katsottiin, että WEU on organisaationa täyttänyt tehtävänsä.

Uudet YUTP:n alalla asetetut vastuut edellyttivät myös uusia valmiuksia päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon. Brysselissä sijaitsevia toimielimiä oli vahvistettava vastaavasti pysyvältä pohjalta.

Nizzan sopimuksella YUTP:a koskevat määräykset muutetaan vastaamaan unionin kriisinhallintakykyä kehitettäessä käytännössä jo toteutettuja muutoksia. Sopimus ei muuta jäsenvaltioiden puolustusratkaisuja eikä unionin yhteisen puolustuksen kehittämistä, vaan näitä koskevat Amsterdamin sopimuksen määräykset jäävät voimaan. Unionin tukeutumista Naton voimavaroihin sotilaallisessa kriisinhallinnassa ei nimenomaisesti sopimuksessa mainita, koska yhteistyötä kehitetään asteittain erillisin sopimuksin, työryhmin, vuoropuheluin ja harjoituksin rajoittamatta kummankaan järjestön itsenäistä päätöksentekoa.

Perustamalla Brysselissä kokoontuva pysyvä poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea tehostetaan unionin päätöksentekoa ja toimintakykyä YUTP:n alalla (SEU 25 artikla). Komitea korvaa pääkaupunkiedustajista koostuneen poliittisen komitean (COPO).

Sopimukseen liitetyssä julistuksessa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (n:o 1) todetaan, että unionin kriisinhallintakykyä voidaan kehittää edelleen odottamatta Nizzan sopimuksen voimaantuloa. Tavoitteena on taata, että unioni olisi tällä alalla toimintakykyinen mahdollisimman nopeasti.

Myös unionisopimuksen 24 artiklassa, joka koskee yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa tehtäviä sopimuksia on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan liittyvä muutos. Voimassa olevan artiklan mukaan sopimuksista päätetään neuvostossa yksimielisesti. Artiklan määräyksiä sovelletaan myös unionisopimuksen VI osastoon, joka koskee poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. Nizzan sopimuksella mahdollistetaan päätöksenteko määräenemmistöllä, jos sopimus koskee asiaa, jota koskevat sisäiset päätökset ja toimenpiteet edellyttävät määräenemmistöä sekä YUTP:n alalla, jos sopimus koskee yhteisen toiminnan tai kannan täytäntöönpanoa. Lisäksi artiklan määräystä sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta tilanteissa, joissa sopimus ei sido kaikkia jäsenvaltioita, tarkennetaan. Artiklaan sisällytetään myös uusi määräys, jonka mukaan artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tehdyt sopimukset sitovat unionin toimielimiä.

Artiklaa ei ole sovellettu käytännössä ennen hallitustenvälistä konferenssia. Unioni on keväällä 2001 tehnyt unionisopimuksen 24 artiklan mukaisen hallinnollisen sopimuksen Jugoslavian liittotasavallan kanssa EU:n tarkkailuvaltuuskunnan toimista Jugoslavian liittotasavallassa.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomen alkuperäisenä tavoitteena ei ollut saada aikaan muutoksia yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Tehdyt muutokset vastaavat kuitenkin kehitystä, joka on tapahtunut etenkin YUTP:n päätöksenteon tehostamisessa ja unionin kriisinhallintakyvyn vahvistamisessa. Suomi on tukenut tätä kehitystä ja pitää tärkeänä unionin operationaalisen kriisinhallintakyvyn mahdollisimman nopeaa saavuttamista.

3.11.3. Eurojust

Unionisopimuksen poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevaan VI osastoon tehdyt muutokset liittyvät järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen toimintaan.

Tampereella lokakuussa 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston erityiskokouksessa päätettiin perustaa vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi yhteistyöyksikkö. Sen tehtävänä on kansallisten syyttäjäviranomaisten keskinäisen yhteistyön koordinoinnin edistäminen ja rikostutkinnan tukeminen. Väliaikainen oikeudellisen yhteistyön yksikkö on jo aloittanut toimintansa Brysselissä. Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan neuvoston päätös pysyvän Eurojust-yksikön perustamisesta tulisi tehdä vuoden 2001 loppuun mennessä.

Unionisopimukseen sisällytetään Nizzan sopimuksella määräykset, joissa viitataan Eurojust-yhteistyöhön yhtenä unionissa harjoitettavan rikollisuuden ehkäisyn ja torjunnan muotona sekä määritellään Eurojustin kautta tapahtuvan yhteistyön luonne (SEU 29 ja 31 artiklat).

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Eurojustin toiminnan vahvistaminen muun muassa kirjaamalla Eurojustin asema unionisopimukseen oli Suomen tavoitteiden mukaista. Suomi ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena sisällyttää unionisopimukseen Eurojustin asemaa ja toimivaltaa koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä.

3.11.4. Sosiaalisen suojelun komitea

Nizzan sopimuksella luodaan oikeusperusta neuvoa-antavalle sosiaalisen suojelun komitealle (SEY 144 artikla). Sen tehtävänä on edistää jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä sosiaalisen suojelun alalla.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Suomi ei pitänyt oman oikeusperustan luomista sosiaalisen suojelun komitealle tarpeellisena, koska sosiaalisen suojelun komitean perustamispäätös oli jo tehty neuvostossa. Asiasta määrääminen perustamissopimuksessa on toisaalta selkeyttävää.

3.11.5. Euroopan tason poliittisten puolueiden säännöt ja rahoitus

Euroopan tason poliittisten puolueiden asema tunnustetaan EY:n perustamissopimuksen 191 artiklassa. Artiklaan ei kuitenkaan sisälly toimivaltaperustetta puolueita koskevalle yhteisön tason sääntelylle, minkä vuoksi se on jäänyt sisällöltään julistusluonteiseksi. Nizzan sopimuksella artiklaan lisätään uusi toinen kohta, jonka mukaan neuvosto vahvistaa yhteispäätösmenettelyä noudattaen Euroopan tasolla toimivia poliittisia puolueita ja erityisesti niiden rahoitusta koskevat säännöt.

Artiklaan liittyy konferenssin päätösasiakirjaan liitetty julistus (n:o 11).

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Euroopan tasolla toimivien puolueiden oikeusasemaa ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä selkeyttävän oikeusperustan kirjaaminen perustamissopimukseen on Suomen tavoitteiden mukaista. Oikeusperusta ei kuitenkaan merkitse sitä, että tietty osa Euroopan parlamentin paikoista varattaisiin Euroopan tason puolueiden käyttöön, eikä eurooppalaisten listojen käyttöönottoa. Tämä oli Suomelle tärkeää.

3.11.6. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen lakkaaminen

EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy 23 päivänä heinäkuuta 2002. Nizzan sopimukseen liitetään pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta.

Pöytäkirjassa sovitaan EHTY:n varojen ja vastuiden siirtämisestä Euroopan yhteisölle sekä varoista kertyvien tulojen käytöstä hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen. Pöytäkirjassa määrätään myös menettelystä, jolla neuvosto antaa pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämät säännökset. Komission tiedonannossa KOM(2000) 518 EHTY:n varojen arvioidaan olevan EHTY:n perustamissopimuksen päättyessä noin 1,6 miljardia euroa. Varojen hoidosta saatavien nettotulojen kokonaismäärän arvioidaan olevan noin 45 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Lopputulosta voidaan pitää Suomen kannalta hyvänä.

3.11.7. Nizzan jälkeinen työ

Konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn unionin tulevaisuutta koskevan julistuksen (n:o 23) mukaan tarkoituksena on edistää laaja-alaista keskustelua unionin tulevaisuudesta yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa. Hakijavaltioiden osallistumistavasta päätetään myöhemmin.

Julistuksen mukaan tulevaisuustyössä tarkastellaan muun muassa seuraavia asioita:

― toimivallan jaon tarkentaminen jäsenmaiden ja unionin välillä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja sen noudattamisen valvonta

― perusoikeuskirjan aseman määrittely

― perussopimusten yksinkertaistaminen ja niiden tekeminen ymmärrettävämmiksi muuttamatta kuitenkaan niiden sisältöä

― kansallisten kansanedustuslaitosten asema eurooppalaisissa rakenteissa

Uusi hallitustenvälinen konferenssi kutsutaan koolle vuonna 2004 käsittelemään työn tuloksia ja tekemään vastaavat muutokset perustamissopimuksiin.

Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ja vaikutukset Suomen kannalta

Lopputulosta voidaan pitää Suomen näkemyksiä vastaavana.

4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Sopimuksen organisaatio- ja henkilöstövaikutusten kannalta merkittävimmät määräykset liittyvät unionin toimielimien ja muiden elimien kokoonpanon muutoksiin sekä toimielinten sisäisen työskentelyn tehostamiseen ja joustavoittamiseen.

Euroopan komission, Euroopan parlamentin, talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean kokoonpano ja kokonaisjäsenmäärät muuttuvat sopimuksen määräysten mukaisesti. Muutosten aikataulu on sidoksissa laajentumisen etenemiseen. Jos laajentumisen ensimmäinen vaihe toteutuu esimerkiksi 1 tammikuuta 2005 jälkeen, komission kokonaisjäsenmäärä pienenee ensin nykyisestä 20:sta 15:een ja kasvaa laajentumisen edetessä enintään 26:een. Euroopan parlamentin enimmäisjäsenmäärä kasvaa 700:sta 732:een edustajaan. Määrä on mahdollista tilapäisesti ylittää. Komiteoiden kokonaisjäsenmäärä kasvaa uusien jäsenvaltioiden liittyessä näiden jäsenvaltioiden edustajien määrällä. Nykyisten jäsenvaltioiden edustajien määrät pysyvät entisellään.

Sopimuksen komissiota koskevien määräyksien nojalla mahdollistetaan myös komission sisäisen organisaation muuttaminen nykyistä joustavammin. Uusilla määräyksillä korostetaan komission työskentelyn johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja kollegiaalisuutta.

Sopimukseen sisältyy yhteisöjen tuomioistuinten rakenteeseen ja kokoonpanoon liittyviä muutoksia. Tarkoituksena on tehostaa tuomioistuinten toimintaa, nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja turvata yhteisön tuomioistuimen toimintaedellytykset laajentuneessa unionissa. Tällaisia joko suoraan sopimuksen nojalla tehtäviä tai myöhemmin sen mahdollistamia muutoksia ovat muun muassa yhteisöjen tuomioistuimen suuren jaoston ja erityisasioissa nostettuja kanteita ensimmäisenä asteena ratkaisevien lainkäyttölautakuntien perustaminen sekä julkisasiamiehen tehtävien ja tuomioistuinten välisen työnjaon kehittäminen.

Tehostamiseen pyritään myös sopimukseen sisältyvällä oikeuttamislausekkeella, joka mahdollistaa toimivallan antamisen yhteisöjen tuomioistuimelle sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka liittyvät yhteisön säädöksiin teollisoikeudellisesta suojasta.

Sopimukseen lisätään määräykset neuvoa-antavasta sosiaalisen suojelun komiteasta ja Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksiköstä. Lisäksi poliittinen komitea korvataan Brysselissä kokoontuvalla pysyvällä poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealla (COPS). Sosiaalisen suojelun komitea on jo perustettu ja aloittanut toimintansa Myös väliaikainen oikeudellisen yhteistyön yksikkö on aloittanut toimintansa ja sen on määrä toimia siihen saakka, kunnes päätös pysyvän Eurojust-yksikön perustamisesta tehdään vuoden 2001 loppuun mennessä. COPSin perustaminen ei muuta jo käytössä olevaa järjestelyä, jossa Suomen edustaja toimii Suomen pysyvästä edustustosta käsin. Sopimukseen lisätyt määräykset eivät muuta nykytilaa eikä niillä ole mainittavia organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Päätösasiakirjaan liitetyllä pöytäkirjalla, jolla järjestetään EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisia seurauksia, ei ole välittömiä organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Sillä siirretään omistusoikeus EHTY:n varoihin Euroopan yhteisölle ja määrätään varojen käytöstä hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen. Tuomiovallan käytön järjestämistä koskevia määräyksiä lukuun ottamatta Nizzan sopimus ei sisällä muita määräyksiä päättymisen johdosta.

Euroopan keskuspankin neuvoston työskentelyä koskevan perussäännön uudella 10.6 artiklalla saattaa olla myös organisaatiovaikutuksia. Artiklan määräykset mahdollistavat Euroopan keskuspankin neuvoston päätöksentekoa koskevien perussäännön 10.2 artiklan määräyksien muuttamisen. Näin voidaan tarvittaessa tehostaa neuvoston työskentelyä muuttamatta kuitenkaan neuvoston kokoonpanoa. Sopimuksessa on vastaava määräys koskien Euroopan investointipankin perussäännön muuttamista.

Kokonaisuudessaan Nizzan sopimuksen organisaatio- ja henkilöstövaikutukset Euroopan unionin toimielinjärjestelmään ovat vähäiset. Sopimuksen hyväksymisellä ei ole myöskään kansallisesti merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Kuten esityksen perusteluista ilmenee, Suomen tai Suomen kansalaisten edustus ei toimielimissä muutu merkittävästi. Suomen edustajien määrä talous- ja sosiaalikomiteassa ja alueiden komiteassa pysyy ennallaan. Euroopan parlamentissa siirtymäkauden päätyttyä Suomesta valittavien edustajien määrä laskee 16:sta 13:een.

5. Taloudelliset vaikutukset
5.1. Vaikutukset unionin tasolla

Nizzan sopimus valmistaa unionia laajentumiseen ja koskee erityisesti toimielinjärjestelmän uudistamista ja päätöksentekomenettelyjen tehostamista. Sopimuksella muutetaan toimielinten kokoonpanoa ja päätöksentekomenettelyjä sekä joiltakin osin oikeusperustoja. Tästä aiheutuvat kustannukset riippuvat määräysten pohjalta tehtävien säädösten ja muiden päätösten sisällöstä. Kokonaisuudessaan välillisten tai välittömien taloudellisten vaikutusten suuruutta ei voida tässä vaiheessa kuitenkaan täsmällisesti arvioida.

Merkittävimmät toimielinten kokoonpanomuutoksiin liittyvät taloudelliset kustannukset ovat laajentumisen kustannuksia ja niiden muotoutuminen riippuu laajentumisen etenemisestä. Kustannuksia on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida.

Edellä jaksossa 4 kuvatuista tiettyjen elimien perustamisesta tai vakiinnuttamisesta perussopimuksissa voi aiheutua hallinnollisia kuluja. Toisaalta toiminnan tehostuminen säästää kuluja.

Sopimuksella laajennetaan määräenemmistöpäätöksentekoa ja yhteispäätösmenettelyä. Yhteispäätösmenettelyn laajentamisesta aiheutuu lähinnä hallinnollisia kustannuksia yhteisölle. Määräenemmistöpäätöksenteon käytön lisääminen tietyillä aloilla taas parantanee unionin päätöksenteko- ja toimintakykyä, minkä voi odottaa aikaansaavan säästöjä.

Nizzan sopimuksella yhteisön toimivaltaa laajennettiin sisällyttämällä yhteisen kauppapolitiikan piiriin palvelut - lukuun ottamatta kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palveluita sekä koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluita - sekä henkisen omaisuuden kaupalliset näkökohdat. Näitä aloja koskevien sopimusten osalta säilytettiin osittain yksimielisyysvaatimus. Muutoksella pyritään unionin parempaan toimintakykyyn taloudellisissa ulkosuhteissa. Tällä voi olla myönteisiä taloudellisia vaikutuksia unionissa.

Seuraavilla aloilla määräenemmistöpäätöksenteko laajennetaan koskemaan asioita, joilla tehdään rahoitusta koskevia päätöksiä:

― EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan muutoksella laajennetaan määräenemmistöpäätöksentekoa edistämistoimissa, jotka tähtäävät rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseen. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan soveltaa syrjinnän torjuntaa koskeviin toimintaohjelmiin ja muihin vastaaviin yhteisön toimiin, jotka eivät kuitenkaan merkitse lainsäädännön yhtenäistämistä;

― Taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö kolmansien maiden kanssa kirjataan EY:n perustamissopimuksen uudeksi 181 a artiklaksi. Aiemmin tällaista yhteistyötä koskevat päätökset on tehty EY:n perustamissopimuksen 300 ja 308 artiklan perusteella;

― Jäsenvaltioiden teollisuusalan toimien tukemista koskevat toimenpiteet (SEY 157 artikla) sekä

― Rakennerahastojen ulkopuoliset erityistoimet taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi (SEY 159 artikla) sekä rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevat säännöt (SEY 161 artiklan 3 kohta).

Sopimuksella vahvistetaan Euroopan tason poliittisia puolueita koskevaa oikeusperustaa EY:n perustamissopimuksen 191 artikla luomalla oikeudellinen perusta yhteisön varoista myönnettävälle rahoitukselle. Neuvostossa on käsittelyssä EY:n perustamissopimuksen 308 artiklaan perustuvan komission ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan poliittisten puolueiden säännöistä ja rahoituksesta (KOM (2000)898 lopullinen). Ehdotuksen mukaan rahoitus olisi, ainakin ensi vaiheessa, varsin vähäisellä tasolla (7 miljoonaa euroa vuodessa).

EHTY:n varat siirretään yhteisölle ja varoista kertyvillä tuloilla perustetaan hiili- ja teräsalojen tutkimusrahasto. Rahasto lisää Euroopan yhteisön käytettävissä olevaa tutkimusrahoitusta. Rahoitusta myönnetään neuvoston päättämien periaatteiden, monivuotisten taloudellisten suuntaviivojen ja tutkimusohjelman teknisten suuntaviivojen mukaisesti.

Kokonaisuudessaan Nizzan sopimuksen aikaansaamat muutokset eivät vaikuta yhteisön talousarvion kokonaismäärään eikä jäsenvaltioiden maksuosuuksiin. Sikäli kuin muutoksia tapahtuu, ne pysyvät yhteisön talousarviolle asetetuissa rajoissa.

5.2. Vaikutukset kansallisella tasolla

Kokonaisuudessaan Nizzan sopimuksessa on varsin vähän määräyksiä, joilla olisi edes välillisiä taloudellisia vaikutuksia Suomen julkistalouden, elinkeinoelämän tai kotitalouksien kannalta.

Välillistä taloudellista merkitystä voi olla niillä määräyksillä, joilla uudistetaan edellytyksiä, joiden nojalla yhteisö voi tukea yhteisön politiikkaan liittyvää tiettyä kansallista toimintaa. Tällaisia ovat edellä mainitut EY:n perustamissopimuksen 13 ja 157 artiklaa muuttavat määräykset. Samoin uusi hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen suunnattu rahasto voi tarjota Suomessa uusia tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksia.

Yhteisön toimivallan laajentaminen yhteisen kauppapolitiikan alalla on Suomelle tärkeää, koska sen ulkoisissa taloussuhteissa immateriaalioikeuksilla, palveluilla ja osaamisen siirrolla on yhä ratkaisevampi merkitys. Välillisesti yhteisön kauppapolitiikan tehostuminen voi siten hyödyttää Suomen elinkeinoelämää, kotitalouksia ja julkistaloutta.

Sosiaalipolitiikkaa koskevia määräyksiä muutetaan luomalla mahdollisuus laajentaa yhteispäätösmenettelyn käyttöalaa. Sosiaalipolitiikan alalla oikeusperustaa syrjäytymisen torjuntaa koskevalle yhteistyölle vahvistetaan. Sopimukseen lisätään nimenomaisiksi yhteistyöaloiksi sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen. Uusilla määräyksillä voidaan arvioida olevan välillisiä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Euroopan tason poliittisia puolueita koskeva oikeusperusta (SEY 191 artikla) ja sen nojalla annettava rahoitus voivat hyödyttää puolueita tai puolueryhmiä, joilla on liittymä Suomeen.

6. Ympäristövaikutukset

Nizzan sopimuksen vaikutus ympäristöä koskeviin määräyksiin unionisopimuksessa on vähäinen. EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 2 kohtaan tehtiin lähinnä sanamuotoa selventäviä muutoksia. Ympäristökysymyksiin liittyy myös konferenssin hyväksymä julistus EY:n perustamissopimuksen 175 artiklasta (n:o 9). Julistuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat poliittisesti edistämään ympäristönsuojelua sekä unionissa että kansainvälisellä tasolla.

Välillisesti unionin ympäristöpolitiikkaa vahvistaa myös EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan muutos, jonka mukaan neuvoston ja komission tehtävänä on huolehtia, että neuvotellut sopimukset ovat yhteisön politiikkojen ja sisäisten sääntöjen mukaisia. Tällä pyritään varmistamaan se, että taloudellisten ulkosuhteiden alalla tehtävillä järjestelyillä ei heikennetä yhteisön sisäistä sääntelyä, muun muassa ympäristöpolitiikassa.

Muutoin Nizzan sopimuksen määräykset koskevat päätöksentekomenettelyn tehostamista ja oikeusperustan vahvistamista, millä ei sinänsä ole ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutukset riippuvat kulloinkin tehtävien päätösten sisällöstä ja luonteesta.

7. Vaikutukset kansalaisten asemaan

Nizzan sopimuksessa on varsin vähän uusia määräyksiä kansalaisia suoraan koskettavista kysymyksistä. Välillisesti määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisestä seuraava unionin päätöksentekokyvyn parantuminen ja tehokkuuden lisääntyminen voi hyödyttää kansalaisia heidän etuaan läheisesti koskevilla politiikan aloilla. Tällaisina voidaan mainita syrjinnän vastaiset toimet (SEY 13 artikla), ihmisten vapaa liikkuvuus (SEY 18 artikla), sosiaalinen ulottuvuus (SEY 137 artikla), maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka sekä henkilöiden vapaa liikkuvuus (SEY 62 ja 63 artikla) ja oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla (SEY 65 artikla).

Euroopan parlamentin asemaa vahvistetaan lisäämällä yhteispäätösmenettelyä sekä antamalla parlamentille kanneoikeus (SEY 230 artikla) ja oikeus pyytää tuomioistuimelta lausuntoa kansainvälisten sopimusten yhteensopivuudesta perustamissopimuksen kanssa (SEY 300 artikla). Parlamentin aseman vahvistamisella voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia kansalaisten asemaan.

Konferenssi kehottaa (julistus n:o 4) Euroopan parlamenttia, Euroopan oikeusasiamiestä, neuvostoa, komissiota, Euroopan yhteisöjen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta, tilintarkastustuomioistuinta, talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa huolehtimaan, että kaikkiin unionin kansalaisten esittämiin kirjallisiin pyyntöihin vastataan kohtuullisessa ajassa. Julistuksella ei ole sellaisenaan oikeudellisesti sitovaa merkitystä, mutta se kuvastaa konferenssin pyrkimystä kohentaa kansalaisten asemaa unionin toimielinten ja muiden elinten hallinnossa.

Konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa unionin tulevaisuudesta (n:o 23) korostetaan seuraavan hallitustenvälisen konferenssin laajapohjaista valmistelua, johon myös kansalaisyhteiskunnan edustajat voisivat osallistua. Julistuksessa määriteltyjä ja muita kysymyksiä on tarkoitus käsitellä vuonna 2004 koolle kutsuttavassa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssissa muutosten tekemiseksi perussopimuksiin. Konferenssin tarkoituksena on parantaa unionin ja sen toimielinten demokraattista legitiimiyttä ja avoimuutta. Tavoitteena on myös tuoda toimielimet lähemmäksi jäsenvaltioiden kansalaisia.

8. Esityksen riippuvuus muista esityksistä ja kansainvälisistä sopimuksista

Hallituksen tarkoituksena ei ole antaa eduskunnalle muita esityksiä, jotka liittyisivät Nizzan sopimuksen voimaansaattamiseen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksytyt asiakirjat
1.1. Asiakirjojen rakenne ja suhde niihin sopimuksiin, joihin unioni perustuu

Vuoden 2000 hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksyttiin Nizzan sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta sekä Nizzan sopimukseen liittyvä päätösasiakirja, johon on liitetty hallitustenvälisen konferenssin hyväksymät ja huomioonottamat julistukset.

Nizzan sopimuksessa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä on unionin perussopimusten ja niihin liittyvien asiakirjojen sisältöä koskevat muutokset ja toisessa siirtymä- ja loppumääräykset.

Ensimmäisessä osassa on muutoksia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (1 artikla), Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (2 artikla), Euratomin perustamissopimukseen (3 artikla), Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen (4 artikla), pöytäkirjaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä (5 artikla) sekä pöytäkirjaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista (6 artikla). Artiklat koostuvat useasta numeroidusta kohdasta, joilla muutetaan mainittujen asiakirjojen artikloja.

Toiseen osaan sisältyvissä loppumääräyksissä (7-13 artikla) on tavanomaiset voimaantuloa, ratifioimiskirjojen tallettamista ja kielitoisintoja koskevat määräykset. Siirtymämääräykset liittyvät yhteisöjen tuomioistuimia koskevaan sääntelyyn eri perussopimuksissa.

Päätösasiakirjassa luetellaan hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksytyt asiakirjat, joita ovat Nizzan sopimus sekä sitovat oikeudellisesti sitovat ja ratifioitaviksi tulevat neljä pöytäkirjaa. Päätösasiakirjassa luetellaan myös 24 konferenssin hyväksymää sekä kolme konferenssin huomioonottamaa julistusta.

1.2. Nizzan sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta
Johdanto-osa

Nizzan sopimuksen johdanto-osassa palautetaan mieleen Manner-Euroopan jaon päättymisen historiallinen merkitys. Toisessa johdantokappaleessa viitataan sopimuksen merkitykseen Amsterdamin sopimuksella aloitetun prosessin täydentäjänä Euroopan unionin toimielinten valmistelemiseksi toimimaan laajentuneessa unionissa. Kolmannessa johdantokappaleessa sitoudutaan etenemään liittymisneuvotteluissa Nizzan sopimuksen pohjalta neuvottelujen saamiseksi menestyksellisesti päätökseen Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrättyä menettelyä noudattaen.

Nizzan sopimuksen ensimmäinen osa: Nizzan sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen sisältöä koskevat muutokset
Nizzan sopimuksen 1 artikla: Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen tehtävät muutokset

7 artikla. Artiklassa määrätään jäsenvaltioon kohdistuvista sanktioista ja niiden määräämistä koskevasta menettelystä. EY:n perustamissopimuksessa vastaavat määräykset jäsenyydestä johtuvien oikeuksien pidättämisestä sisältyvät 309 artiklaan.

Nizzan sopimus täydentää sanktiojärjestelmää siten, että 7 artiklaan lisätään uusi 1 kohta, jolloin voimassa oleva 1 kohta muuttuu 2 kohdaksi ja muut kohdat saavat vastaavasti uuden numeroinnin. Artiklan muut kohdat pysyvät sisällöltään muuttumattomina.

Artiklan uudessa 1 kohdassa luodaan Euroopan unionin toimielinjärjestelmään uusi menettely. Sen nojalla unionissa voidaan käsitellä jäsenvaltion toimia jo siinä vaiheessa, kun on olemassa selvä vaara, että se rikkoo vakavasti unionisopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainittuja periaatteita.

Artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi jäsenvaltioiden yhden kolmasosan, Euroopan parlamentin tai komission perustellusta ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan todeta jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä, että on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti 6 artiklan 1 kohdassa mainittuja periaatteita. Neuvosto voi silloin antaa jäsenvaltiolle aiheellisia suosituksia. Ennen tämän toteamista neuvosto kuulee kyseistä jäsenvaltiota ja voi samaa menettelyä noudattaen pyytää riippumattomia henkilöitä esittämään kohtuullisessa ajassa selvityksen kyseisen jäsenvaltion tilanteesta.

Päätökset 7 artiklan 1 kohdan nojalla tehdään neuvostossa tavanomaisessa, eli ministereiden kokoonpanossa. Varsinaisista sanktioista päätetään jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvassa neuvostossa.

Sopimus velvoittaa neuvostoa tarkistamaan säännöllisesti, ovatko perusteet 1 kohdan nojalla aloitetuille toimille edelleen olemassa.

Samassa yhteydessä muutetaan unionisopimuksen 46 artiklaa siten, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin saa toimivaltaa 7 artiklan 1 kohdassa, mutta yksinomaan menettelyä koskevissa kysymyksissä. Tuomioistuimen toimivalta liittyy siten esimerkiksi päätöksentekomenettelyn tai asianomaisen jäsenvaltion oikeuteen tulla kuulluksi, mutta ei itse rikkomisvaaran toteamiseen tai suositusten aiheellisuuteen.

17 artikla. Artiklaan tehdään ne muutokset, joita WEU:n aseman muuttuminen yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja erityisesti unionin kriisinhallinnassa edellyttää.

Artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, joka koskee yhteisen puolustuspolitiikan ja yhteisen puolustuksen määrittelemistä, säilyy ennallaan. Sen sijaan kohdan toinen alakohta, jossa käsitellään WEU:n sulauttamista unioniin, poistetaan.

Kohdan toinen ja kolmas alakohta, jotka ovat voimassa olevan sopimuksen kolmas ja neljäs alakohta säilyvät muuttumattomina. Kolmas alakohta koskee eräiden jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonnetta, ja neljäs jäsenvaltioiden välistä puolustusmateriaaliyhteistyötä. Unionin kriisinhallintatehtäviä käsittelevä artiklan 2 kohta on muuttumaton.

Artiklan 3 kohdasta poistetaan sen kolme ensimmäistä alakohtaa, joissa on määrätty unionin ja WEU:n välisestä suhteesta. WEU:ta ei enää käytettäisi unionin sellaisten päätösten ja toimien valmisteluun tai toimeenpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla, mukaan lukien kriisinhallinta. Käytännössä WEU:n kriisinhallintatehtävät on jo siirretty unionille ja EU-johtoisessa kriisinhallinnassa on tarkoitus toimia sotilaallisissa asioissa yhteistyössä Naton kanssa.

Artiklan 3 kohta vastaa sisällöllisesti voimassa olevan artiklan 3 kohdan neljättä alakohtaa. Sen mukaan tässä artiklassa tarkoitetuilla puolustuksen alalla merkityksellisillä päätöksillä ei rajoiteta 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittujen politiikkojen ja velvoitteiden soveltamista.

Artiklan 4 kohta on säilynyt ennallaan. Vaikka WEU:n sulauttamistavoite poistuu, WEU mainitaan edelleen Naton ohella kahden tai useamman jäsenvaltion välisenä kiinteämmän yhteistyön järjestelynä, mikä pitää asianomaisten jäsenvaltioiden keskinäisen puolustusvelvoitteen edelleen voimassa.

Artiklan 5 kohta, jonka mukaan artiklan määräyksiä voidaan tarkistaa unionisopimuksen 48 artiklan mukaista menettelyä (HVK) noudattaen, on myös säilynyt ennallaan.

23 artikla. Artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan lisätään uusi, kolmas luetelmakohta, jolla määräenemmistöpäätöksenteko laajennetaan koskemaan myös unionisopimuksen 18 artiklan 5 kohdassa määrätyn erityisedustajan nimittämistä tiettyjä poliittisia erityistehtäviä varten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

Päätös tehdään 23 artiklan 2 kohdassa määrätyssä menettelyssä, jolloin siihen soveltuvat samassa kohdassa olevat päätöksentekoon liittyvät erityiset rajoitukset. Näitä ovat kohdan toisen ja kolmannen alakohdan määräykset niin sanotusta hätäjarrusta ja kiellosta soveltaa määräenemmistöpäätöksentekoa päätöksiin, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla. Artiklan 2 kohdassa määrätyllä hätäjarruksi kutsutulla varotoimenpiteellä tarkoitetaan menettelyä, jonka mukaan jäsenvaltio voi estää neuvostossa tärkeään kansalliseen politiikkaan liittyviin syihin vedoten asiasta äänestämisen. Neuvosto voi määräenemmistöllä pyytää, että asia saatetaan Eurooppa-neuvostoon yksimielisesti ratkaistavaksi. Määräenemmistöpäätöksenteossa sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 205 artiklassa määrättyä menettelyä tapauksissa, joissa päätöstä ei tehdä komission ehdotuksesta. Tällöin puoltavien äänien tulee edustaa ainakin kahta kolmasosaa neuvoston jäsenistä.

24 artikla. Artiklassa on oikeusperusta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa tehtäville sopimuksille. Näihin sopimuksiin voi unionisopimuksen 38 artiklan mukaan sisältyä myös määräyksiä unionisopimuksen VI osastoon kuuluvista poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa. Nizzan sopimuksella 24 artiklaan tehtävän muutoksen tarkoituksena on tietyissä tapauksissa mahdollistaa päätöksenteko neuvostossa määräenemmistöllä.

Artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi valtuuttaa puheenjohtajavaltion neuvottelemaan unionisopimuksen V osaston soveltamisesta, jonka jälkeen neuvosto tekee sopimuksen puheenjohtajavaltion suosituksesta.

Artiklan uuden 2 kohdan mukaan sopimuksen koskiessa asiaa, jota koskevien sisäisten päätösten tekeminen edellyttää yksimielisyyttä, neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti. Voimassa olevan artiklan mukaan päätökset tehdään yksimielisesti.

Artiklan uusi 3 kohta mahdollistaa päätöksenteon määräenemmistöllä, jos sopimus tehdään yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanemiseksi. Kohdassa on viittaus 23 artiklan 2 kohdassa määrättyyn määräenemmistöpäätöksentekomenettelyyn, joka sisältää niin kutsutun hätäjarrun. Sopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa on myös nimenomaisesti rajattu ulkopuolelle mahdollisuus tehdä päätöksiä, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla.

Uuden 4 kohdan mukaan artiklan määräyksiä sovelletaan myös VI osastossa määrättyihin asioihin. Neuvosto tekee päätökset määräenemmistöllä 34 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos sisäiset päätökset tai sisäiset toimenpiteet edellyttävät määräenemmistöä. Tämä on mahdollista päätettäessä tietyistä unionissa tehtävistä täytäntöönpanoa koskevista päätöksistä (SEU 34 artiklan 2 kohdan c alakohta).

Artiklan uuden 5 kohdan määräys, jonka mukaan sopimus ei sido sellaista jäsenvaltiota, joka ilmoittaa neuvostossa, että sen on noudatettava valtiosääntönsä edellyttämiä menettelyjä, siirretään voimassa olevan artiklan 1 kohdasta. Määräystä muutetaan siten, että muut neuvoston jäsenet voivat tällaisessa tilanteessa sopia, että sopimusta sovelletaan kuitenkin väliaikaisesti. Nykyisen määräyksen mukaan muut neuvoston jäsenet voivat sopia, että sopimusta sovelletaan niihin väliaikaisesti. Muutoksen jälkeen soveltamista ei siten ole enää rajattu niihin jäsenvaltioihin, joita sopimus sitoo.

Uudessa 6 kohdassa määrätään, että artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tehdyt sopimukset sitovat unionin toimielimiä. Tämä lisäys selventää unionin toimielimien sidonnaisuutta artiklan mukaisesti tehtyihin sopimuksiin.

25 artikla. Artiklan muutokset liittyvät poliittisen komitean korvaamiseen poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealla sekä uuden komitean tehtäviin ja asemaan kriisinhallintaoperaatioissa.

Artiklan ensimmäistä kohtaa muutetaan siten, että poliittisen komitean sijasta kohdassa mainitaan uusi elin eli poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea. Kohdassa määriteltävät uuden komitean tehtävät ovat samat kuin poliittisen komitean tehtävät voimassa olevan sopimuksen mukaan.

Artiklan uuden toisen kohdan mukaan komitea huolehtii neuvoston johdolla kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sovellettaessa. Unionisopimuksen V osastoa sovellettaessa komitea on keskeinen osa järjestelmää, jonka avulla siviili- ja sotilasalan kriisinhallintavälineet voidaan sovittaa yhteen.

Artiklan uuden kolmannen kohdan mukaan neuvosto voi kriisinhallintaoperaatioiden toteuttamiseksi ja sen keston ajaksi, joista neuvosto päättää, valtuuttaa komitean tekemään asianmukaisia, operaation poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevia päätöksiä. Komitea tutkii kriisitilanteissa unionin toimien kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja yhteisessä toimielinjärjestelmässä tämän kuitenkaan rajoittamatta unionisopimuksen 47 artiklan soveltamista. Tämän mukaisesti unionisopimuksen määräykset eivät vaikuta EY:n perustamissopimusten määräyksiin.

Tiiviimpi yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Unioniopimuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaan V osastoon lisätään uudet määräykset tiiviimmästä yhteistyöstä. Ne mahdollistavat tiiviimmän yhteistyön soveltamisen yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanossa.

27 a artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimmän yhteistyön tavoitteena on vaalia koko unionin arvoja ja toimia sen etujen mukaisesti vahvistamalla unionin asemaa yhtenäisenä voimana kansainvälisissä yhteyksissä. Tiiviimmässä yhteistyössä on otettava huomioon: (a) yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan periaatteet, tavoitteet, yleiset suuntaviivat ja johdonmukaisuus sekä tämän politiikan alalla tehdyt päätökset, (b) Euroopan yhteisön toimivalta, ja (c) unionin kaikkien politiikkojen ja sen ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuus. Määräysten tavoitteena on tiiviimpää yhteistyötä sovellettaessakin säilyttää ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuus ja jatkuvuus yhteisön säännöstöä noudattaen ja kehittäen.

Artiklan 2 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön sovelletaan V osaston määräyksiä, ellei 27 c artiklasta (tiiviimmän yhteistyön aloittaminen) tai unionisopimuksen 43-45 artiklasta (joustavuuden yleiset edellytykset) muuta johdu.

27 b artikla. Artiklassa rajataan tiiviimmän yhteistyön soveltamisalaa V osaston alaan kuuluvissa asioissa. Artiklassa on nimenomaisesti todettu, että yhteistyö koskee yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanoa (SEU 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta). Artiklassa on myös erikseen todettu, ettei tiiviimpi yhteistyö voi koskea asioita, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla (SEU 23 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta).

27 c artikla. Artikla sisältää määräykset menettelystä tiiviimmän yhteistyön aloittamiseksi. Ne jäsenvaltiot, jotka aikovat aloittaa 27 b artiklan mukaisen tiiviimmän yhteistyön, esittävät asiasta pyynnön neuvostolle. Pyyntö toimitetaan komissiolle ja annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille. Komissio antaa lausunnon erityisesti siitä, onko suunniteltu tiiviimpi yhteistyö yhdenmukainen unionin politiikkojen kanssa. Neuvosto myöntää oikeuden tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen unionisopimuksen 23 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan ja unionisopimuksen 43-45 artiklan mukaisesti. Määräenemmistöpäätöksenteossa sovelletaan täten menettelyä, joka koskee tapauksia, joissa päätöstä ei tehdä komission aloitteesta (SEY 205 artikla 2 kohta) ja niin kutsuttua hätäjarrua.

27 d artikla. Artiklan mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtii erityisesti siitä, että Euroopan parlamentti ja kaikki neuvoston jäsenet pidetään täysin selvillä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta puheenjohtajavaltion ja komission toimivaltaa.

Määräyksen tarkoituksena on korostaa korkean edustajan vastuuta tiedottamisesta, tietojen keruusta ja analysoinnista, mutta toisaalta selventää, ettei määräyksellä muuteta komission asemaa tai puheenjohtajan vastuuta. Unionisopimuksen 18 artiklan mukaan korkean edustajan tehtävänä on avustaa puheenjohtajavaltiota, joka V osaston alalla edustaa unionia ja vastaa tehtyjen päätösten toteuttamisesta. Komissio osallistuu täysimääräisesti näiden tehtävien hoitamiseen.

27 e artikla. Artiklassa määrätään menettelystä, jota sovelletaan, kun uusia jäsenvaltioita hyväksytään tiiviimpään yhteistyöhön. Jäsenvaltio, joka haluaa osallistua tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön, ilmoittaa aikomuksestaan neuvostolle ja antaa sen tiedoksi komissiolle. Komissio toimittaa neuvostolle lausunnon kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Neuvosto päättää asiasta sekä tarpeellisina pitämistään erityisjärjestelyistä neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Päätös katsotaan tehdyksi, jollei neuvosto määräenemmistöllä tämän saman ajan kuluessa päätä sen lepäämään jättämisestä. Tällöin neuvosto perustelee päätöksensä ja asettaa määräajan uutta käsittelyä varten. Artiklaa sovellettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä soveltaen menettelyä, joka koskee tapauksia, joissa päätöstä ei tehdä komission ehdotuksesta (SEY 205 artiklan 2 kohta.

Koska päätös tehdään määräenemmistöllä, yksittäinen jäsenvaltio ei voi estää toista jäsenvaltiota liittymästä yhteistyöhön. Toisaalta liittymistä hakeva jäsenvaltiokaan ei voi määrätä osallistumiselleen ehtoja. Asiaan liittyy unionisopimuksen 43 b artikla, jonka mukaan yhteistyö on perustettaessa avointa kaikille jäsenvaltioille ja siihen voi liittyä milloin tahansa tietyin edellytyksin. Saman artiklan mukaan yhteistyöhön pyritään saamaan mukaan mahdollisimman monta jäsenvaltiota.

29 artikla. Artiklassa määritellään unionisopimuksen poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevan VI osaston yhteistyön tavoitteet ja alat. Artiklan toisen kohdan toiseen luetelmakohtaan, joka koskee jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä, lisätään viittaus Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikön (Eurojust) kautta tapahtuvaan yhteistyöhön yhtenä unionissa harjoitettavan rikollisuuden torjunnan muotona. Vastaavanlainen viittaus Europol-yhteistyöhön sisällytettiin poliisiyhteistyötä koskevaan ensimmäiseen luetelmakohtaan Amsterdamin sopimuksella. Luetelmakohtaa muutetaan myös siten, että voimassa olevan sopimuksen viittaus unionisopimuksen 31 artiklaan muutetaan koskemaan koko artiklaa sen uudessa muodossa.

Artiklaan tehtävät muutokset selkeyttävät Eurojustin toiminnan oikeusperustaa.

31 artikla. Artikla sisältää unionisopimuksen 29 artiklaa täsmentävät määräykset oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa. Artiklan 1 kohdan a alakohtaan, joka koskee jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön helpottamista ja nopeuttamista rikosasioiden käsittelyssä ja tuomioiden täytäntöönpanossa, lisätään viittaus Eurojust-yhteistyöhön.

Tämän lisäksi artiklaan lisätään uusi 2 kohta, jossa kuvataan Eurojustin kautta tapahtuvan yhteistyön muodot. Kohdan a alakohdan mukaan neuvosto edistää Eurojust-yhteistyötä mahdollistamalla Eurojustin osallistumisen kansallisten syyttäjäviranomaisten toiminnan yhteensovittamiseen. Alakohdassa b mainitaan Eurojustin tukeminen sen avustaessa, erityisesti Europolin suorittamien analyysien pohjalta, vakavaan, erityisesti järjestäytyneeseen, rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvien tapausten tutkinnassa. Edelleen c alakohdan mukaan Eurojust-yhteistyötä edistetään helpottamalla Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston välistä yhteistyötä varsinkin oikeusapupyyntöjen ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien pyyntöjen täyttämisen helpottamiseksi.

Artiklaan liittyy konferenssin päätösasiakirjaan liitetty julistus (n:o 2).

Tiiviimpi yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa. Nizzan sopimuksella unionisopimuksen VI osaston määräyksiä tiiviimmästä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa muutetaan korvaamalla voimassa oleva 40 artikla uusilla määräyksillä yhteistyön tavoitteista (40 artikla), aloitusmenettelystä (40 a artikla), sekä menettelystä, jolla muut jäsenvaltiot voivat liittyä yhteistyöhön (40 b artikla). Merkittävin muutos on niin kutsutun hätäjarrun poistaminen päätettäessä tiivimmän yhteistyön aloittamisesta.

40 artikla. Artiklassa määrätään tiiviimmän yhteistyön tavoitteista. Määräys vastaa sisällöllisesti voimassa olevan artiklan 1 kohtaa. Oikeus- ja sisäasioiden alalla toteutettavan tiiviimmän yhteistyön tavoitteena on mahdollistaa unionin kehittyminen nopeammin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi siten, että otetaan huomioon Euroopan yhteisön toimivalta. Tiiviimmän yhteistyön tulee myös olla VI osaston tavoitteiden mukaista.

Artiklan 2 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön sovelletaan myös VI osaston muita määräyksiä, ellei 40 artiklasta tai tiiviimpää yhteistyötä koskevista yleisistä edellytyksistä (SEU 43-45 artiklat) muuta johdu.

Artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä yhteisön tuomioistuimen toimivallasta ja sen käyttämisestä sovelletaan 40 a ja 40 b artiklaan.

40 a artikla. Artiklassa määrätään tiiviimmän yhteistyön aloittamismenettelystä. Voimassa olevassa sopimuksessa menettelystä määrätään 40 artiklan 2 kohdassa. Uuden artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka aikovat perustaa tiiviimmän yhteistyön, esittävät asiasta pyynnön komissiolle, joka voi tehdä tästä ehdotuksen neuvostolle. Jos komissio ei tee ehdotusta, se ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille perustelunsa. Nämä voivat silloin tehdä neuvostolle aloitteen saadakseen oikeuden kyseiseen tiiviimpään yhteistyöhön. Voimassa olevan määräyksen mukaan komissiolta pyydetään ainoastaan lausunto jäsenvaltioiden aloitteesta toteuttaa keskenään tiiviimpi yhteistyö.

Artiklan 2 kohdan 1 alakohdan mukaan päätös tiiviimmän yhteistyön aloittamisesta myönnetään määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tai vähintään kahdeksan jäsenvaltion aloitteesta. Päätös on tehtävä unionisopimuksen 43-45 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti. Euroopan parlamenttia kuullaan. Määräenemmistöpäätöksenteossa sovelletaan menettelyä, joka koskee tapauksia, joissa päätöstä ei tehdä komission ehdotuksesta (SEY 205 artiklan 2 kohta). Tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden vähimmäismäärä pienenee jäsenvaltioiden enemmistöstä vähintään kahdeksaksi jäsenvaltioksi. Vaatimus parlamentin kuulemisesta on uusi. Voimassa olevan määräyksen mukaan yhteistyön aloittamista koskeva pyyntö toimitetaan parlamentille. Voimassa olevassa sopimuksessa jäsenvaltioiden vähimmäismäärää koskeva määräys sisältyy 43 artiklan 1 kohdan d alakohtaan.

Kohdan 2 alakohdan mukaan neuvoston jäsen voi pyytää, että asia esitellään Eurooppa-neuvostossa. Kun asia on esitelty Eurooppa-neuvostossa, neuvosto voi tehdä ratkaisunsa ensimmäisessä alakohdassa määrätyllä menettelyllä. Se ei vastaa voimassa olevan 40 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista hätäjarrua, koska uuden määräyksen mukaan muodollinen päätös tehdään neuvostossa määräenemmistöllä. Eurooppa-neuvoston käsittely tai päätös ei estä asian päättämistä neuvostossa. Käytännössä asian esittelyllä Eurooppa-neuvostossa voi kuitenkin olla olennaista poliittista merkitystä.

40 b artikla. Artikla määrää menettelystä, jolla muut jäsenvaltiot voivat liittyä tiiviimpään yhteistyöhön. Artikla vastaa sisällöllisesti voimassa olevan sopimuksen 40 artiklan 3 kohdan määräystä. Jäsenvaltio, joka haluaa osallistua aloitettuun tiiviimpään yhteistyöhön, ilmoittaa aikomuksestaan neuvostolle ja komissiolle, joka antaa neuvostolle kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta lausunnon sekä mahdollisen suosituksen niistä erityisjärjestelyistä, joita se pitää tarpeellisina, jotta kyseinen jäsenvaltio voi osallistua kyseiseen yhteistyöhön. Neuvosto tekee asiasta päätöksen neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Päätös katsotaan tehdyksi, jollei neuvosto määräenemmistöllä tämän saman ajan kuluessa päätä sen lepäämään jättämisestä. Tällöin neuvosto perustelee päätöksensä ja asettaa määräajan uutta käsittelyä varten. Menettely mahdollistaa alussa yhteistyöstä ulkopuolelle jättäytyneiden jäsenvaltioiden osallistumisen.

Kun päätös tehdään määräenemmistöllä, yksittäinen jäsenvaltio ei voi estää toista jäsenvaltiota liittymästä yhteistyöhön. Toisaalta liittymistä hakeva jäsenvaltiokaan ei voi määrätä liittymiselleen ehtoja.

Tiiviimmän yhteistyön yleisedellytykset. Tiiviimmän yhteistyön edellytyksistä määrätään unionisopimuksen tätä koskevassa VII osastossa. Määräyksiä sovelletaan unionisopimuksen V ja VI osastossa sekä EY:n perustamissopimuksen alalla.

43 artikla. Artiklassa luetellaan kymmenen edellytystä, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat ryhtyä tiiviimpään yhteistyöhön ja käyttää siihen EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä toimielimiä, menettelyjä ja järjestelyjä. Voimassa olevan sopimuksen 43 artiklan edellytyksiin on lisätty unionisopimuksen 40 artiklan 5 kohdan sisältämä edellytys ja EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan edellytykset, lukuun ottamatta b alakohdan määräystä, jonka mukaan yhteistyö ei vaikuta yhteisön politiikkaan, toimiin tai ohjelmiin ja c alakohdan kansalaisuutta ja heidän yhdenvertaisuuttaan koskevaa määräystä.

Artiklan a alakohdassa mainitut tiiviimmän yhteistyön tavoitteet vastaavat voimassa olevan 43 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä tavoitteita. Tiiviimmällä yhteistyöllä tulee pyrkiä edistämään unionin ja yhteisön tavoitteiden saavuttamista, suojelemaan ja palvelemaan niiden etuja sekä vahvistamaan niiden yhdentymiskehitystä. Määräyksen tavoitteena on varmistaa, ettei unionia kehitetä unionin tavoitteiden vastaisella tavalla ja ettei unionin perussopimuksia muuteta muuten kuin sitä koskevan unionisopimuksen 48 artiklan nojalla. Voimassa olevaan määräykseen lisätään edellytys siitä, että tiiviimmällä yhteistyöllä on pyrittävä vahvistamaan yhdentymiskehitystä.

Artiklan b alakohta edellyttää, että tiiviimmässä yhteistyössä tulee ottaa huomioon unionisopimus ja EY:n perustamissopimus sekä unionin yhteinen toimielinjärjestelmä. Määräyksellä korostetaan unionin perusperiaatteiden, rakenteen ja toimielinjärjestelmän turvaamisen merkitystä. Sisällöllisesti sama määräys on voimassa olevan artiklan 1 kohdan b alakohdassa.

Artiklan c alakohdan mukaan tiiviimmässä yhteistyössä tulee ottaa huomioon yhteisön säännöstö ja mainittujen perussopimusten muiden määräysten nojalla hyväksytyt toimet. Tiiviimpää yhteistyötä sovellettaessa on tärkeää, että unionin toiminnan perustavoitteet säilyvät ja ettei yhteistyö vaaranna voimassaolevaa yhteisön säännöstöä. Määräys vastaa voimassa olevan artiklan 1 kohdan e alakohtaa. Sitä muutetaan kuitenkin niin, että tiiviimmässä yhteistyössä tulee enää vain ottaa huomioon yhteisön säännöstö ja muut perussopimusten määräysten nojalla hyväksytyt toimet. Voimassa oleva määräys edellyttää sen sijaan, ettei yhteistyö vaikuta yhteisön säännöstöön ja perussopimusten määräysten nojalla hyväksyttyihin toimiin.

Artiklan d alakohta kieltää unionin tai yhteisön toimivallan ylittämisen tiiviimmässä yhteistyössä sekä toimimisen aloilla, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Toimielinjärjestelmää ei voida käyttää, jos unionilla tai yhteisöllä ei ole siihen toimivaltaa. Toimivaltaa luovutetaan ainoastaan perussopimuksia muuttamalla. Määräyksessä yhdistetään voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdat.

Artiklan e alakohdan mukaan yhteistyö ei saa vahingoittaa EY:n perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä sisämarkkinoita eikä perustamissopimuksen XVII osaston mukaista taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tiiviimpää yhteistyötä sovellettaessa on tärkeää, ettei sisämarkkinoita eikä yhteisön sisäistä koheesiota vaaranneta. Edellytys on tässä muodossaan uusi, joskin voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyy yleinen vaatimus siitä, ettei yhteistyö saa vaikuttaa yhteisön politiikkaan, toimiin tai ohjelmiin. Nizzan sopimuksessa tätä edellytystä ei sellaisenaan ole, sisällöllisesti vastaava määräys on unionisopimuksen uudessa 45 artiklassa.

Artiklan f alakohdan mukaan tiiviimpi yhteistyö ei saa luoda esteitä tai aiheuttaa syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä saada aikaan kilpailun vääristymistä näiden välillä. Määräys korvaa voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan, joka on sisällöllisesti vastaava.

Artiklan g alakohdassa edellytetään tiiviimmän yhteistyön soveltamiselta tiettyä jäsenvaltioiden vähimmäismäärää, joka on kahdeksan jäsenvaltiota. Voimassa olevan artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan yhteistyön on koskettava jäsenvaltioiden enemmistöä. Muutos helpottaa yhteistyön aloittamista.

Artiklan h alakohdan mukaan tiiviimmässä yhteistyössä tulee kunnioittaa niiden jäsenvaltioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu yhteistyöhön. Määräys vastaa voimassa olevan artiklan 1 kohdan f alakohtaa. Vaatimusta on kuitenkin lievennetty. Voimassa olevan sopimuksen mukaan yhteistyö ei saa vaikuttaa ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden toimivaltaan, oikeuksiin, velvoitteisiin ja etuihin.

Artiklan i alakohta suojaa Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan määräysten soveltamista. Tiiviimpi yhteistyö ei saa vaikuttaa tämän säännöstön soveltamiseen. Määräys siirretään unionisopimuksen 40 artiklan 5 kohdasta tähän alakohtaan vähäisin kielellisin muutoksin.

Artiklan j alakohta edellyttää, että tiiviimpi yhteistyö on avointa kaikille jäsenvaltioille unionisopimuksen 43 b artiklan mukaisesti. Tällä periaatteella halutaan varmistaa se, että kaikki jäsenvaltiot, jotka kykenevät ja haluavat, voivat osallistua tiiviimpään yhteistyöhön. Tämä vastaa sisällöllisesti voimassa olevan artiklan 1 kohdan g alakohta.

43 a artikla. Unionisopimukseen lisätään uusi 43 a artikla, jonka mukaan tiiviimpää yhteistyötä voidaan toteuttaa vasta viimeisenä keinona neuvoston todettua, että yhteistyölle asetettuja tavoitteita ei voida saavuttaa kohtuullisessa ajassa soveltamalla perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä. Määräyksen tavoitteena on varmistaa, että ennen tiiviimmän yhteistyön soveltamista yritetään saavuttaa ratkaisu unionin tavanomaisen päätöksentekojärjestelmän puitteissa, jolloin toiminnassa olisi mukana kaikki jäsenvaltiot. Määräys vastaa voimassa olevan unionisopimuksen 43 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jota muutetaan kuitenkin siten, että neuvoston tulee nimenomaisesti todeta, ettei asetettuja tavoitteita voida kohtuullisessa ajassa muutoin saavuttaa.

43 b artikla. Unionisopimukseen lisätään uusi 43 b artikla, jonka mukaan tiiviimpi yhteistyö on sitä perustettaessa avoinna kaikille jäsenvaltioille. Siihen voi myös liittyä milloin tahansa unionisopimuksen 27 e ja 40 b artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 11 a artiklan mukaisesti, edellyttäen että peruspäätöstä ja yhteistyön yhteydessä jo tehtyjä päätöksiä noudatetaan. Määräys vastaa sisällöllisesti voimassa olevan unionisopimuksen 43 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

Artiklassa määrätään myös, että komissio ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot pyrkivät saamaan mahdollisimman monta jäsenvaltiota mukaan yhteistyöhön. Määräys on uusi ja sen tarkoituksena on korostaa yhteistyön avointa luonnetta.

44 artikla. Voimassa oleva unionisopimuksen 44 artikla jaetaan 44 artiklaan ja uuteen 44 a artiklaan. Uudessa 44 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että tiiviimmän yhteistyön toteuttamisen edellyttämät säädökset ja päätökset hyväksytään unionisopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen toimielimiä koskevien määräysten mukaisesti. Artiklaviittauksiin tehtäviä muutoksia lukuunottamatta määräys vastaa voimassa olevan unionisopimuksen 44 artiklan 1 kohtaa.

Toiseen alakohtaan sisältyy uusi määräys, jossa todetaan, että tiiviimmän yhteistyön säädökset ja päätökset eivät kuulu yhteisön säännöstöön. Ne eivät silloin ole unionisopimuksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 5 luetelmakohdan tarkoittamaa yhteisön säännöstöä, jonka ylläpitäminen on unionin keskeisiä tavoitteita.

Artiklan 2 kohdan määräyksen mukaan jäsenvaltiot soveltavat niitä koskevin osin säädöksiä ja päätöksiä, jotka on hyväksytty sen tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseksi, johon ne osallistuvat. Tiiviimpään yhteistyöhön osallistumattomat jäsenvaltiot eivät estä kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia valtioita toteuttamasta yhteistyötä. Määräys vastaa voimassa olevan unionisopimuksen 43 artiklan 2 kohtaa. Sitä kuitenkin täydennetään täsmennyksellä, jonka mukaan säädökset ja päätökset sitovat ainoastaan kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita, ja niitä sovelletaan sellaisenaan vain näissä valtioissa.

44 a artikla. Artiklassa todetaan, että tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta aiheutuvista muista kuin toimielinten hallintomenoista huolehtivat yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot, jos kaikki neuvoston jäsenet eivät Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti toisin päätä. Määräys vastaa sisällöllisesti voimassa olevan unionisopimuksen 44 artiklan 2 kohtaa. Vaatimus parlamentin kuulemisesta on kuitenkin uusi.

45 artikla. Artiklassa määrätään unionin politiikkojen johdonmukaisuudesta. Neuvosto ja komissio varmistavat, että tiiviimmän yhteistyön nojalla toteutetut toimet ovat johdonmukaisia keskenään sekä unionin että yhteisön politiikkoihin nähden, ja toimivat tätä varten yhteistyössä. Tällä korvataan voimassa olevan 45 artiklan määräys, jonka mukaan neuvosto ja komissio ilmoittavat säännöllisesti parlamentille tiiviimmän yhteistyön edistymisestä. Määräys muuttuu Nizzan sopimuksen myötä tarpeettomaksi. koska Euroopan parlamentin asema turvataan muilla määräyksillä (SEU 27 d artikla, SEU 40 a artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, 44 a artikla ja SEY 11 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta).

46 artikla. Artiklan c kohdassa EY:n perustamissopimuksen 11 artiklaa koskevaa viittausta muutetaan, koska artikla jaetaan uudeksi 11 ja 11 a artiklaksi.

Artiklaan lisätään uusi e kohta ja voimassa oleva e kohta siirtyy sellaisenaan uudeksi f kohdaksi. Uudessa e kohdassa annetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle toimivaltaa unionisopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa, mutta yksinomaan menettelyä koskevissa kysymyksissä. Tuomioistuimen toimivalta liittyy siten esimerkiksi 7 artiklan 1 kohdassa määrättyyn päätöksentekomenettelyyn tai asianomaisen jäsenvaltion oikeuteen tulla kuulluksi, muttei itse rikkomisvaaran toteamiseen tai suositusten aiheellisuuteen. Kohdassa määrätään, että asianomaisella jäsenvaltiolla on oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi ja että tuomioistuin tekee ratkaisun kuukauden kuluessa 7 artiklan 1 kohdassa määrätystä neuvoston toteamuksesta.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve

Unionisopimukseen tehtävät muutokset eivät pääsääntöisesti muuta määräysten asiallista soveltamisalaa, vaan koskevat unionin päätöksenteko- ja toimielinjärjestelmän muuttamista sekä neuvoston ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa. Ne eivät sellaisenaan aiheuta tarvetta muuttaa Suomen lainsäädäntöä. Sopimuksen nojalla myöhemmin tehtävät päätökset voivat aiheuttaa muutostarpeita.

Unionisopimuksen 7, 24, 29 ja 31 artiklan vaikutuksia on arvioitava Nizzan sopimuksen voimaansaattamista koskevan lain säätämisjärjestyksen kannalta. Tätä käsitellään esityksen jaksossa 5.

Nizzan sopimuksen 2 artikla: Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tehtävät muutokset

Tiiviimpi yhteistyö EY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla. EY:n perustamissopimuksen 11 artiklassa määrätään tiiviimmän yhteistyön soveltamisesta EY:n perustamissopimuksen alalla. Voimassa oleva 11 artikla korvataan uudella 11 ja 11 a artiklalla. Sopimuksen 11 artiklassa määrätään tiiviimmän yhteistyön aloittamismenettelystä ja 11 a artiklassa menettelystä, jolla muut jäsenvaltiot voivat liittyä yhteistyöhön

11 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka aikovat perustaa keskenään tiiviimmän yhteistyön, esittävät asiasta pyynnön komissiolle, joka voi tehdä siitä ehdotuksen neuvostolle. Jos komissio ei tee ehdotusta, se ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille perustelunsa. Määräys vastaa sisällöllisesti voimassa olevan 11 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa.

Artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä komission ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan. Tiiviimmällä yhteistyöllä ei voida sivuuttaa EY:n perustamissopimukseen perustuvaa muiden toimielinten asemaa. Tämän vuoksi kohtaan lisätään määräys, jonka mukaan yhteistyön koskiessa alaa, jolla sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, edellytetään Euroopan parlamentin puoltavaa lausuntoa.

Voimassa olevan artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen niin kutsuttu hätäjarru poistetaan. Uuden määräyksen nojalla neuvoston jäsen voi pyytää, että asia esitellään Eurooppa-neuvostolle. Kun asia on esitelty Eurooppa-neuvostossa, neuvosto voi tehdä ratkaisunsa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti määräenemmistöllä. Käytännössä asian esittelyllä Eurooppa-neuvostossa voi kuitenkin olla olennaista poliittista merkitystä.

Artiklan 3 kohdassa vahvistetaan EY:n perustamissopimuksen määräysten soveltaminen tiiviimmässä yhteistyössä tässä artiklassa ja unionisopimuksen 43-45 artiklassa (joustavuuden yleisedellytykset) määrätyin poikkeuksin. Määräys vastaa sisällöllisesti voimassa olevan artiklan 4 kohtaa.

11 a artikla. Voimassa olevan 11 artiklan 3 kohta siirretään sisällöllisesti muuttumattomana uudeksi 11 a artiklaksi. Artiklassa määrätään menettelystä, jolla muut jäsenvaltiot voivat liittyä yhteistyöhön.

Jäsenvaltio, joka haluaa osallistua 11 artiklan nojalla perustettuun tiiviimpään yhteistyöhön, ilmoittaa aikomuksestaan neuvostolle ja komissiolle, joka antaa neuvostolle lausunnon kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Komissio päättää asiasta sekä tarpeellisina pitämistään erityisjärjestelyistä neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

13 artikla. Artikla sisältää oikeusperustan sille, että neuvosto voi yksimielisesti ja Euroopan parlamenttia kuultuaan toteuttaa toimenpiteitä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi.

Artiklaan lisätään uusi 2 kohta, joka mahdollistaa sen, että neuvosto voi yhteispäätösmenettelyä noudattaen hyväksyä yhteisön edistämistoimenpiteitä, jotka eivät merkitse jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista, tukeakseen jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään myötävaikuttamaan artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen syrjinnän torjuntaa koskevien tavoitteiden toteuttamiseen.

Neuvoston yksimielisyyttä ja parlamentin kuulemista edellytetään kuitenkin edelleenkin neuvoston päättäessä syrjinnän torjuntaa koskevasta lainsäädännöstä. Sen sijaan esimerkiksi tätä koskeva toimintaohjelma voidaan hyväksyä yhteispäätösmenettelyssä.

18 artikla. Nizzan sopimuksella muutetaan menettelyä päätettäessä unionin kansalaisten oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Voimassa olevan sopimuksen mukaan neuvosto voi antaa vain yksimielisesti asiaa koskevia säännöksiä, vaikka muutoin sovelletaan yhteispäätösmenettelyä.

Artiklan 2 kohtaa muutetaan siten, että neuvosto voi hyväksyä määräenemmistöllä päätöksiä toimista, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi eikä EY:n perustamissopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista.

Uuden 3 kohdan mukaan artiklan 2 kohdan nojalla ei kuitenkaan voida antaa määräyksiä passeista, henkilötodistuksista, oleskeluluvista tai muista näihin rinnastettavista asiakirjoista. Kohdan mukaan artiklan 2 kohdan nojalla ei myöskään voida antaa sosiaaliturvaa tai sosiaalista suojelua koskevia määräyksiä.

67 artikla. Artikla sisältää EY:n perustamissopimuksen IV osastossa sovellettavia päätöksentekomenettelyjä koskevat määräykset. Voimassa olevan sopimuksen 67 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto tekee ennen toukokuun 1 päivää 2004 päätöksensä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa koskevissa asioissa yksimielisesti komission tai jäsenvaltion aloitteesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan. Tämän siirtymäkauden jälkeen komissio saa näissä kysymyksissä yksinoikeuden tehdä aloitteita. Siirtymäkauden jälkeen neuvosto päättää yksimielisesti siirtymisestä 251 artiklan mukaiseen yhteispäätösmenettelyyn kaikissa näissä asioissa tai osassa niistä.

Artiklaan lisätään uusi 5 kohta, jonka ensimmäisen luetelmakohdan mukaan EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 1 kohdassa ja 63 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa asioissa siirrytään yhteispäätösmenettelyyn sen jälkeen kun neuvosto on ensin yksimielisesti hyväksynyt säädökset, joissa on määritelty näitä asioita koskevat yhteiset säännöt ja keskeiset periaatteet. Muutos koskee turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavan maan määrittelyä sekä vähimmäisvaatimuksia turvapaikanhakijoiden vastaanotosta jäsenvaltioissa, pakolaisaseman myöntämisessä, menettelyistä pakolaisaseman myöntämisessä ja peruuttamisessa ja tilapäisen suojelun antamisessa.

Voimassa olevan sopimuksen 63 artiklan mukaan neuvosto hyväksyy yhteisön säädökset näillä aloilla viiden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta eli toukokuun 1 päivään 2004 mennessä. Nizzan sopimuksella tehtävä muutos mahdollistaa siirtymisen yhteispäätösmenettelyyn näissä asioissa jo ennen 67 artiklan 1 kohdassa määrätyn siirtymäkauden päättymistä. Yhteispäätösmenettelyyn voidaan siirtyä ennen siirtymäkauden päättymistä, jos neuvosto on hyväksynyt näitä asioita koskevat yhteiset säännöt ja keskeiset periaatteet. Jos neuvosto ei ole näitä hyväksynyt, siirtymäkauden päätyttyä aloja koskee 67 artiklan 2 kohdan mukainen menettely eli neuvosto voi yksimielisesti päättää yhteispäätösmenettelyyn siirtymisestä.

Uuden 5 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevassa EY:n perustamissopimuksen 65 artiklassa mainituissa asioissa, perheoikeudellisia asioita lukuun ottamatta, siirrytään Nizzan sopimuksen tullessa voimaan yhteispäätösmenettelyyn. Artikla koskee yhteistyön kehittämistä ja yksinkertaistamista rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä eräillä erikseen mainituilla aloilla, lainvalintaa ja tuomioistuinten toimivallan määräytymistä koskevien sääntöjen yhteensopivuuden lisäämistä sekä esteiden poistamista riita-asioiden moitteettomalta sujumiselta edistämällä tarvittaessa jäsenvaltioissa sovellettavien riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien säännösten yhteensopivuutta.

100 artikla. Voimassa olevan sopimuksen artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi päättää yksimielisesti taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä erityisesti, jos esiintyy suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa. Nizzan sopimuksella menettely neuvostossa muutetaan määräenemmistöpäätöksenteoksi.

Artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto voi tietyin edellytyksin myöntää jäsenvaltiolle yhteisön taloudellista apua, mikäli kyseiselle jäsenvaltiolle on aiheutunut vaikeuksia luonnonkatastrofeista tai poikkeuksellisista tapahtumista, joihin se ei voi vaikuttaa, tai mikäli tällaisten vaikeuksien uhka on vakava. Voimassa olevan sopimuksen mukaan neuvosto tekee päätöksensä yksimielisesti lukuunottamatta tapauksia, joissa suuret vaikeudet aiheutuvat luonnonmullistuksista. Tällöin neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä.

111 artikla. Voimassa olevan 111 artiklan 4 kohdan mukaan neuvosto päättää määräenemmistöllä kannasta, joka yhteisöllä on kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliiton kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä. Nizzan sopimuksella määräenemmistöpäätöksenteko laajennetaan koskemaan myös päätöksiä yhteisön edustamisesta kansainvälisellä tasolla näissä kysymyksissä. Määräys soveltuu yhteisön edustamiseen kansainvälisissä järjestöissä ja suhteessa kolmansiin valtioihin noudattaen EY:n perustamissopimuksen 99 ja 105 artiklassa määrättyä toimivallanjakoa. EY:n perustamissopimuksen 99 artikla koskee talouspolitiikkaan liittyviä menettelytapoja ja 105 artikla EKP:n tavoitteita ja tehtäviä.

Sopimuksen tarkoittamia kansainvälisiä järjestöjä, joissa yhteisön edustaminen talous- ja rahaliittoa koskevissa asioissa voi tulla kysymykseen, ovat tällä hetkellä kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD). Muodollisesti euroalueen yhteistyö on neuvoston ulkopuolista ja epävirallista niiden jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joilla on yhteinen valuutta. Euroalueen edustamisessa ei ole siten kyse tämän artiklan tarkoittamasta yhteisön edustamisesta. Euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden asemaa pyritään turvaamaan tätä koskevassa julistuksessa (n:o 7).

123 artikla. Nizzan sopimuksella artiklan 4 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen tehdään vähäisiä kielellisiä tarkistuksia. Voimassa oleva 4 kohta liittyy talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkamiseen. Sen mukaan neuvosto antaa niiden jäsenvaltioiden yksimielisyydellä, joita ei koske poikkeus, komission ehdotuksesta ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan ne lopulliset vaihtokurssit, joilla jäsenvaltioiden valuutat vahvistetaan sekä lopullisesti vahvistetun kurssin, jolla ecu korvaa nämä valuutat.

Voimassa olevan 4 kohdan viimeinen virke koskee toimenpiteitä talous- ja rahaliittoon kuulumattomien nykyisten jäsenvaltioiden (Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Ruotsi) sekä tulevaisuudessa uusien jäsenvaltioiden liittyessä euroalueeseen. Tällöin määräyksen perusteella annetaan tarvittavia säädöksiä. Määräys on myös oikeusperusta neuvoston toteuttaessa muita toimia, jotka ovat tarpeen otettaessa ecu (nyttemmin euro) nopeasti käyttöön näiden jäsenvaltioiden yhteisvaluuttana. Nämä voivat koskea sekä euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita että poikkeusvaltioita. Nizzan sopimuksella tätä koskeva päätöksentekomenettely muutetaan yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksenteoksi.

Kohtaan lisätään myös uusi virke, jossa on määräys 122 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen soveltamisesta. Virkkeessä on kuvattu poikkeusvaltioiden asema päätöksenteossa.

133 artikla. Artiklaa muutetaan sisällyttämällä palvelut ja henkisen omaisuuden kaupalliset kysymykset yhteisen kauppapolitiikan alaan ja yhteisön yksinomaisen sopimustoimivallan alaisuuteen. Tämä toteutetaan muuttamalla artiklan 5 kohtaa sekä lisäämällä artiklaan uusi 6 ja 7 kohta. Artiklan 5 ja 6 kohta on sisällöllisesti uusi, mutta 7 kohta vastaa voimassa olevan artiklan 5 kohtaa. Aiemmat tavarakauppaa koskevat määräykset jätetään pääosin ennalleen, lukuun ottamatta 3 kohtaan tehtäviä menettelyä koskevia muutoksia.

Artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan lisätään uusi virke, jonka mukaan neuvoston ja komission tehtävänä on huolehtia, että neuvotellut sopimukset ovat yhteisön politiikkojen ja sisäisten sääntöjen mukaisia. Tällä tehostetulla yhteensovittamisvelvoitteella pyritään varmistamaan se, että taloudellisten ulkosuhteiden alueella tehtävillä järjestelyillä ei missään yhteydessä aseteta kyseenalaiseksi yhteisön sisäistä sääntelyä esimerkiksi ympäristöpolitiikan alalla. Kohdan toiseen alakohtaan lisätään uusi virke, joka puolestaan velvoittaa komission antamaan säännöllisesti tietoja käynnissä olevien neuvottelujen kulusta EY:n perustamissopimuksen 133 artiklassa mainitulle neuvoston erityiskomitealle eli 133-komitealle. Tietojenantovelvoite antaa jäsenvaltioille paremmat mahdollisuudet seurata neuvottelujen etenemistä.

Artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sopimukset palvelukauppaa sekä henkisen omaisuuden kauppaa koskevien näkökohtien aloilla siirtyvät yhteisön yksinomaiseen sopimustoimivaltaan ja näitä koskevissa asioissa päätökset voidaan neuvostossa tehdä määräenemmistöllä, jollei kohdan muista alakohdista tai kohdasta 6 muuta johdu. Lähtökohtana on, että henkisen omaisuuden oikeuksien kauppaa koskevilla näkökohdilla tarkoitetaan henkisen omaisuuden kauppaan ja niiden täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä. Sen sijaan kyse ei ole näiden oikeuksien sisällöstä, joka on määritelty muissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten esimerkiksi Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) yleissopimuksessa ja maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS). TRIPS-sopimus koskee lähinnä henkisen omaisuuden sisältöön liittyviä kysymyksiä. Konferenssissa oli myös yhtenä vaihtoehtona esillä 133 artiklassa tarkoitetun henkisen omaisuuden käsitteen nimenomainen sitominen TRIPS-sopimukseen, mutta tämä vaihtoehto hylättiin.

Artiklan 5 kohdan toinen ja kolmas alakohta sisältää poikkeuksia määräenemmistöpäätösten käyttömahdollisuuteen neuvostossa palvelukauppaa ja henkisen omaisuuden kauppaa koskevia näkökohtia sisältäviä sopimuksia neuvoteltaessa tai hyväksyttäessä. Neuvoston yksimielinen päätös vaaditaan, jos sopimus sisältää määräyksiä, joiden osalta sisäisten sääntöjen antaminen edellyttää yksimielisyyttä tai kun se koskee alaa, jolla yhteisö ei ole vielä käyttänyt toimivaltaansa antamalla sisäisiä sääntöjä. Näin voidaan estää se, että ulkosuhteissa päätöksenteko olisi helpompaa kuin sisäisten määräysten osalta sekä se, että määräenemmistöllä tehtävillä päätöksillä ulkosuhteissa voitaisiin ennakoida yhteisön sisäisen sääntelyn kehittymistä. Lisäksi yksimielisyys on välttämätön, jos tehdään laajoja sopimuksia, joiden jokin osa edellyttää yksimielistä päätöksentekoa.

Artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaan jäsenvaltioilla säilyy palveluita ja henkisen omaisuuden kaupallisia näkökohtia koskevasta yhteisön yksinomaisen sopimustoimivallan laajentamisesta huolimatta oikeus ylläpitää ja tehdä näitä aloja koskevia sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa, jos tällaiset sopimukset ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten sopimusten kanssa. Tällä määräyksellä on merkitystä esimerkiksi sellaisissa koko yhteisön kannalta vähemmän tärkeissä kysymyksissä, joissa kaikkia jäsenvaltioita koskevan sopimuksen neuvottelemista ei katsota tarpeelliseksi.

Artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kielletään sellaisten sopimusten tekeminen, joiden seurauksena olisi jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen alalla, jolla tällainen yhdenmukaistaminen ei EY:n perustamissopimuksen mukaan ole mahdollista.

Kohdan toisessa alakohdassa luetellaan palvelut, jotka tässä suhteessa kuuluvat yhteisön ja jäsenvaltioiden jaettuun sopimustoimivaltaan ja edellyttävät siten niin sanottua sekasopimusta eli yhteisön ja jäsenvaltioiden yhdessä tekemää sopimusta. Jaetun sopimustoimivallan piiriin kuuluvina aloina mainitaan kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palvelut, koulutuspalvelut sekä sosiaali- ja terveysalan palvelut.

Kohdan kolmannessa alakohdassa tehdään liikennealaa koskeva poikkeus. Alakohdan mukaan liikenteen alan kansainvälisten sopimusten neuvottelemisessa ja tekemisessä noudatetaan vastaisuudessakin V osaston ja 300 artiklan mukaisia määräyksiä. Liikennealan sääntely kauppapolitiikan kannalta säilyy siten entisellään.

Artiklan 7 kohta oikeuttaa neuvoston yksimielisesti laajentamaan yhteisen kauppapolitiikan alaa ja yhteisön yksinomaista sopimustoimivaltaa sisällyttämällä niiden piiriin henkistä omaisuutta koskevia kysymyksiä siltä osin kuin niitä ei nyt päätetyillä sopimusmuutoksilla vielä siirretä yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Määräys on samantyyppinen kuin Amsterdamin sopimuksella artiklaan lisätty palveluita ja henkistä omaisuutta koskeva voimassa olevan artiklan 5 kohta. Määräys ei merkitse suoraa toimivallan siirtoa yhteisölle vaan neuvostolle annettavaa valtuutusta tulevaisuudessa yksimielisesti muuttaa yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä sopimustoimivallan jakoa kauppapolitiikan alalla.

137 artikla. Artiklaa muutetaan sisällyttämällä siihen mahdollisuus laajentaa joiltain osin määräenemmistöpäätöksenteon ja yhteispäätösmenettelyn käyttöalaa. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan päättää yhteispäätösmenettelyn soveltamisesta seuraavilla aloilla: työntekijöiden suojelu työsopimuksen päättyessä (artiklan 1 kohdan d alakohta), artiklan 5 kohdan rajauksin työntekijöiden ja työnantajien edustaminen ja heidän etujensa kollektiivinen turvaaminen, mukaan lukien yhteistoiminta työpaikalla (artiklan 1 kohdan f alakohta), sekä laillisesti yhteisön alueella oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palvelussuhteen ehdot (artiklan 1 kohdan g alakohta). Työntekijöiden sosiaaliturvaa ja sosiaalista suojelua (artiklan 1 kohdan c alakohta) koskevaa päätöksentekomenettelyä ei kuitenkaan ole edelleenkään mahdollista muuttaa neuvostossa.

Voimassa olevaa oikeusperustaa syrjäytymisen torjuntaa koskevalle yhteistyölle vahvistetaan lisäämällä sopimukseen nimenomaisiksi yhteistyöaloiksi sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen (artiklan 1 kohdan j alakohta) ja sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen (artiklan 1 kohdan k alakohta). Näillä aloilla sovelletaan yhteispäätösmenettelyä.

Artiklan 2 kohdan a alakohta koskee toimenpiteitä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi artiklan 1 kohdassa mainituilla aloilla. Määräys siirretään voimassa olevan artiklan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta. Siihen lisätään nimenomainen maininta siitä, että yhteistyön tarkoituksena ei ole jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen. Kohdan b alakohdassa määrätään neuvoston direktiivein säädetyistä vähimmäisvaatimuksista 1 kohdan a-i alakohdassa tarkoitetuilla aloilla. Määräys siirretään voimassa olevan artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja muutetaan vastaamaan artiklan uutta rakennetta. Määräyksen nojalla sosiaalisen suojelun yhteistyö (uusi j ja k alakohta) on ei-lainsäädännöllistä yhteistyötä.

Voimassa olevan artiklan 3 kohdasta poistetaan viides luetelmakohta. Se koskee työllisyyden ja työpaikkojen luomisen edistämisen rahoitukseen osallistumista.

Artiklan 4 kohtaan, joka vastaa voimassa olevan sopimuksen 5 kohtaa, lisätään uusi määräys. Sen mukaan artiklan nojalla annetut säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusperiaatteita, eivätkä ne saa vaikuttaa olennaisesti näiden järjestelmien rahoituksen tasapainoon.

139 artikla. Artiklassa määrätään, että hyväksyessään yhteisön tason työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin perustuvia direktiivejä neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöpäätöksellä niissä kysymyksissä, joista EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan nojalla päätetään määräenemmistöllä ja vastaavasti yksimielisesti, kun 137 artikla edellyttää neuvoston yksimielistä ratkaisua. Artiklan viittauksia muutetaan 137 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti.

144 artikla. Artikla muutetaan uuden sosiaalisen suojelun komitean oikeusperustaksi. Voimassa olevassa sopimuksessa artikla on sosiaaliturvan koordinointia koskeva oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 42 artiklan ohella. Koska sosiaaliturvan koordinoinnin pääasiallisena oikeusperustana on käytetty 42 artiklaa, 144 artikla on osoittautunut sosiaaliturvan koordinoinnin oikeusperustana tarpeettomaksi.

Neuvoa-antavan komitean tehtävänä on seurata sosiaalialan tilannetta sekä sosiaalisen suojelun politiikkojen kehittymistä jäsenvaltioissa ja yhteisössä, edistää tietojen, kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken ja komission kanssa sekä laatia selvityksiä, antaa lausuntoja tai suorittaa muita toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä joko neuvoston tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Komitea on myös aiheellisella tavalla yhteydessä työmarkkinaosapuoliin. Komiteassa on kustakin jäsenvaltiosta ja komissiosta kaksi jäsentä.

157 artikla. Teollisuuspolitiikkaa koskevan artiklan nojalla voidaan tehdä päätöksiä yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn kannalta tarpeellisten edellytysten turvaamiseksi. Artiklan 3 kohta käsittelee päätöksentekomenettelyä.

Voimassa olevan 3 kohdan mukaan neuvosto voi tehdä päätöksiä yksimielisesti komission ehdotuksesta sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan. Nizzan sopimuksella muutetaan päätöksentekomenettelyä siirtymällä yhteispäätösmenettelyyn.

Voimassa olevan kohdan toisen alakohdan mukaan EY:n perustamissopimuksen teollisuuspolitiikkaa koskevan XVI osaston määräykset eivät anna yhteisölle perusteita toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat johtaa kilpailun vääristymiseen. Nizzan sopimuksella tätä alakohtaa täsmennetään rajaamalla osaston määräysten soveltamisalan ulkopuolelle myös toimenpiteet, jotka käsittävät verotusta tai palkattujen työntekijöiden oikeuksia ja etuja koskevia säännöksiä tai määräyksiä.

159 artikla. Artiklassa määrätään toimenpiteistä, jotka liittyvät EY:n perustamissopimuksen 158 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisesta sekä eri alueiden välisten kehityserojen vähentämisestä. Artiklan 1 kohdassa mainitaan tällaisina keinoina rakennerahastot (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto), Euroopan investointipankki ja muut rahoitusvälineet. Artiklan 3 kohtaa muutetaan siten, että rahastojen ulkopuolisista erityistoimista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi voidaan päättää yhteispäätösmenettelyssä. Voimassa olevan määräyksen mukaan näistä erityistoimista päätetään neuvostossa yksimielisesti

161 artikla. Rakennerahastojen tehtäviä, ensisijaisia tavoitteita ja rakenteita koskevat päätökset tehdään voimassa olevan artiklan mukaan komission ehdotuksesta neuvostossa yksimielisesti. Edellytyksenä on myös Euroopan parlamentin puoltava lausunto sekä talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean kuuleminen.

Artiklaa muutetaan siten, että mikäli 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen sovellettavat monivuotiset rahoitusnäkymät ja niihin liittyvä toimielinten välinen sopimus on hyväksytty, nämä päätökset tehdään vuoden 2007 alusta lähtien neuvostossa määräenemmistöllä. Jos näin ei ole tapahtunut, ryhdytään edellä mainittua menettelyä soveltamaan siitä ajankohdasta lukien, jona ne hyväksytään.

Artiklaan liittyy kaksi konferenssin huomioon ottamaa julistusta (n:o 2 ja 3). Julistukset liittyvät monivuotisten rahoitusnäkymien kestoon. Julistuksen n:o 2 antaneet Kreikka, Espanja ja Portugali katsovat monivuotisuuden viittaavan samaan kestoon kuin nykyiset rahoitusnäkymät. Julistuksen n:o 3 tehneet Tanska, Saksa, Alankomaat ja Itävalta katsovat, että julistus n:o 2 ei rajoita komission toimintaa, erityisesti sen aloiteoikeuden käyttöä.

175 artikla. Artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa muutetaan tekemällä siihen vähäisiä kielellisiä tarkistuksia. Artiklan 2 kohta on poikkeus 1 kohdassa määrätystä yhteispäätösmenettelystä.

Voimassa olevan artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan neuvostossa edellytetään yksimielisyyttä päätettäessä toimenpiteistä, jotka koskevat maankäyttöä, kaavoitusta tai vesivarojen hoitoa. Nizzan sopimuksella kohdan toinen luetelmakohta muuttuu b luetelmakohdaksi. Sitä muutetaan siten, että yksimielistä päätöksentekoa edellyttävät toimenpiteet, jotka vaikuttavat kaavoitukseen, vesivarojen määrän hallintaan tai maankäyttöön jätehuoltoa lukuun ottamatta.

Vesivaroja koskevaa määräystä muutetaan siten, että yksimielisyysvaatimus ulottuu toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat vesivarojen määrän hallintaan tai jotka koskevat suoraan tai välillisesti vesivarojen saatavuutta.

181 a artikla. EY:n perustamissopimukseen lisätään uusi XXI osasto, joka koskee taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Osasto käsittää ainoastaan uuden 181 a artiklan.

Tässä artiklassa tarkoitettujen yhteistyösopimusten oikeusperustana on käytetty EY:n perustamissopimuksen 308 artiklaa. 181 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa on oikeusperusta kolmansien maiden kanssa tehtäville taloudellisille, teknisille ja rahoitusyhteistyösopimuksille tämän rajoittamatta kuitenkaan EY:n perustamissopimuksen muiden määräysten ja varsinkaan kehitysyhteistyötä koskevien (SEY:n XX osasto) määräysten soveltamista. Tällaisella yhteistyöllä täydennetään jäsenvaltioiden toimia ja sen on oltava yhdenmukaista yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa.

Artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetetaan yhteistyön tavoitteeksi kansanvallan ja oikeusvaltion kehittäminen ja lujittaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen.

Artiklan 2 kohta määrää menettelyn sen nojalla tehtäviin yhteistyösopimuksiin. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Kun sopimus on EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitettu assosiaatiosopimus tai jäsenehdokasvaltion kanssa tehtävä sopimus, neuvosto päättää siitä yksimielisesti.

Artiklan 3 kohdassa määrätään yhteisön ja jäsenvaltioiden välisen jaetun toimivallan käytöstä. Kohdan mukaan määräys ei vaikuta yhteisön ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon yhteistyössä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Se ei myöskään rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tehdä kansainvälisiä sopimuksia.

Artiklaan liittyy julistus (n:o 10).

189 artikla. Artiklan 2 kohdassa määrätään Euroopan parlamentin jäsenten enimmäismäärä. Voimassa olevan sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin jäsenten lukumäärä saa olla enintään 700. Nizzan sopimuksella Euroopan parlamentin jäsenten enimmäismäärä muutetaan 732:ksi.

Euroopan parlamentin jäsenmäärästä on määräyksiä myös Nizzan sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa Euroopan unionin laajentumisesta.

190 artikla. Artiklan 5 kohdassa määrätään Euroopan parlamentin jäsenten ohjesäännön hyväksymismenettelystä. Voimassa olevan sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti vahvistaa komission lausunnon ja neuvoston yksimielisesti antaman suostumuksen saatuaan jäsentensä tehtäviä ja velvollisuuksia koskevat säännöt ja yleiset ehdot. Nizzan sopimuksella päätöksentekomenettelyä muutetaan siten, että neuvosto antaa suostumuksensa määräenemmistöllä. Kohtaan lisätään uusi virke, jossa rajataan määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa. Sen mukaan jäsenten tai entisten jäsenten verotusjärjestelmää koskevien sääntöjen tai ehtojen osalta edellytetään neuvostossa edelleenkin yksimielisyyttä.

191 artikla. Euroopan tason poliittisten puolueiden asema tunnustetaan voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen 191 artiklassa. Artiklaan lisätään Nizzan sopimuksella uusi toinen kohta, jonka mukaan neuvosto vahvistaa yhteispäätösmenettelyä noudattaen Euroopan tasolla toimivia poliittisia puolueita ja erityisesti niiden rahoitusta koskevat säännöt.

Uusi määräys ja sen nojalla annettavat säädökset vahvistavat ja selkeyttävät Euroopan tason poliittisten puolueiden asemaa. Määräys muodostaa selkeän oikeudellisen perustan yhteisön toimille, joilla säännellään puolueiden järjestäytymistä Euroopan tasolla ja niille yhteisön varoista myönnettävää rahoitusta.

Tällä hetkellä parlamentissa on kahdeksan poliittista ryhmää, joissa on edustajia yli sadasta kansallisesta poliittisesta puolueesta. Nämä ryhmät ovat vaihtelevin tavoin järjestäytyneet eurooppalaisiksi puolueiksi ja rahoittavat Euroopan tason poliittisia puolueita Euroopan parlamentin talousarviosta saamistaan määrärahoista. Yhteisölainsäädännössä ei ole toistaiseksi puolueita koskevia sääntöjä eikä niiden rahoituksella ole nimenomaista varainhoitoa koskevaa oikeusperustaa.

207 artikla. Nizzan sopimuksella muutetaan neuvoston pääsihteerin, joka toimii myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana, ja varapääsihteerin nimittämismenettelyä artiklan 2 kohdassa. Uuden määräyksen mukaan pääsihteeri ja apulaispääsihteeri nimitetään neuvostossa määräenemmistöllä aiemman yksimielisyyden sijaan.

210 artikla. Artiklaan lisätään maininta yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomarien ja kirjaajien palkkojen vahvistamisesta. Voimassa olevan artiklan mukaan neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission puheenjohtajan ja jäsenten, yhteisön tuomioistuimen presidentin, tuomareiden, julkisasiamiesten ja kirjaajan palkat.

Muutos on tekninen ja johtuu yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn päätöksen yhdistämisestä yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön.

214 artikla. Sopimuksella muutetaan artiklan 2 kohdassa määrättyä komission muodostamismenettelyä siirtymällä määräenemmistöpäätöksentekoon ja siirtämällä muodostamispäätökset tapahtuviksi neuvostossa. Voimassa olevan sopimuksen mukaan päätökset on tehty yksimielisesti. Euroopan parlamentin asema ei muutu: nimityksille vaaditaan parlamentin hyväksyntä.

Kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komission puheenjohtajan nimeämispäätös tehdään valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvassa neuvostossa määräenemmistöllä. Voimassa olevan määräyksen mukaan nimeäminen tehdään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella.

Kohdan toisen alakohdan mukaan neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä ja yhteisellä sopimuksella puheenjohtajaksi nimetyn kanssa kunkin jäsenvaltion tekemien ehdotusten mukaisesti luettelon muista henkilöistä, jotka neuvosto nimittää komission jäseniksi. Käytännössä siis jäsenvaltioiden asema kansalaistensa asettamisessa jäseniksi komissioon ei muutu merkittävästi. Voimassa olevan määräyksen mukaan jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät yhteisellä sopimuksella puheenjohtajaksi nimetyn kanssa muut henkilöt, jotka ne aikovat nimittää komission jäseniksi.

215 artikla. Artiklan määräyksiä komission puheenjohtajan ja jäsenen tehtävien päättymisestä sekä heidän seuraajiensa nimittämisestä täsmennetään. Myös päätöksentekomenettelyä muutetaan.

Artiklan toista kohtaa täsmennetään mainitsemalla komission jäsenen tehtävien eri päättymistilanteet, joita ovat eroaminen, erottaminen ja kuolema. Uuden jäsenen nimittämismenettelyä jäljellä olevaksi toimikaudeksi muutetaan siten, että päätös tehdään neuvostossa määräenemmistöllä. Voimassa olevan määräyksen mukaan päätös tehdään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella. Kohdan jälkimmäistä määräystä, jonka mukaan neuvosto voi kuitenkin yksimielisesti päättää olla nimittämättä uutta jäsentä, ei muuteta.

Artiklan kolmannen kohdan puheenjohtajaa koskevaa määräystä täsmennetään erottelemalla toimikauden päättymistilanteiksi kuoleman lisäksi nimenomaisesti erottaminen ja vapaaehtoinen eroaminen. Muutos kohdistuu joihinkin muunkielisiin toisintoihin (esimerkiksi ranska). Suomen- ja ruotsinkieliset sopimustoisinnot eivät tältä osin muutu.

Voimassa olevan artiklan neljännen kohdan mukaan komission jäsen jatkaa tehtävässään uuden jäsenen nimittämiseen saakka, ellei komission jäsentä eroteta EY:n perustamissopimuksen 216 artiklan mukaisesti vakavan rikkomuksen vuoksi. Nizzan sopimuksella 4 kohtaa täsmennetään mainitsemalla myös 215 artiklan toisen kohdan mukainen vaihtoehto. Neuvosto voi päättää, ettei uutta jäsentä nimitetä.

217 artikla. Artiklan uusilla määräyksillä vahvistetaan puheenjohtajan toimivaltuuksia ja joustavoitetaan komission työn organisointia.

Artiklan 1 kohdan komission puheenjohtajan poliittista vastuuta koskeva määräys siirretään voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen 219 artiklan ensimmäisestä kohdasta. Sitä täydennetään komission työn sisäistä organisaatiota koskevalla määräyksellä. Puheenjohtaja päättää komission sisäisestä organisaatiosta. Puheenjohtajan vastuuta komission työn tuloksellisuudesta korostetaan. Puheenjohtajan tulee varmistaa, että komission toiminta on johdonmukaista, tehokasta ja kollegiaalista. Nämä vaatimukset ovat toisiaan tasapainottavia: johdonmukaisuus ja tehokkuus tulee saavuttaa, mutta kollegiaalisuudesta ei voi tinkiä.

Artiklan uusi 2 kohta sisältää määräyksiä komission työn sisäisestä järjestämisestä. Tällaisia määräyksiä ei ole voimassa olevassa sopimuksessa. Määräykset heijastavat puheenjohtajan aseman ja vastuun korostumista. Puheenjohtaja ryhmittelee komissiolle kuuluvat tehtävät ja jakaa ne komission jäsenten kesken. Hän voi jakaa vastuualueet uudelleen toimikauden aikana. Puheenjohtaja voi tehdä ratkaisunsa työn järjestämisestä itse eikä tarvitse siihen kollegion myötävaikutusta. Kohdan viimeisen virkkeen perusteella puheenjohtaja voi antaa jäsenille myös projektiluontoisia tehtäviä. Jäsenet hoitavat tehtäviä omalla vastuullaan ja puheenjohtajan valvonnassa.

Artiklan uuden 3 kohdan mukaan puheenjohtaja nimittää kollegion hyväksynnän saatuaan komission jäsenten keskuudesta varapuheenjohtajia. Kollegio tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä. Varapuheenjohtajien määrä ja valinta jätetään siis kollegion ja puheenjohtajan yhdessä päätettäväksi. Voimassa olevan artiklan mukaan varapuheenjohtajien enimmäismäärä on kaksi ja nimittämisen tekee komissio.

Artiklan uuteen 4 kohtaan kirjataan mahdollisuus tosiasialliseen komission jäsenen erottamiseen ja sitä koskeva menettely. Määräyksen mukaan komission jäsen esittää eronpyyntönsä, jos puheenjohtaja kollegion hyväksynnän saatuaan sitä häneltä pyytää. Eroamisen jälkeen sovelletaan 215 artiklan toisen ja neljännen kohdan määräyksiä. Varsinaisesta erottamisesta, jonka yhteisön tuomioistuin tekee, määrätään voimassa olevassa 216 artiklassa. Tätä koskeva määräys ei muutu.

219 artikla. Artiklan ensimmäinen kohta kumotaan. Se koskee komission puheenjohtajan asemaa komission toiminnan poliittisessa ohjauksessa. Määräys siirretään EY:n perustamissopimuksen 217 artiklan 1 kohtaan.

220 artikla. Artikla sisältää määräyksiä yhteisön lainkäyttöelimen rakenteesta. Artiklaa muutetaan siten, että siinä tunnustetaan aikaisempaa selvemmin ensimmäisen asteen tuomioistuimen asema yhteisön tuomioistuimen ohella. Voimassa olevan artiklan mukaan yhteisön tuomioistuin varmistaa, että EY:n perustamissopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia. Määräykseen lisätään maininta siitä, että myös ensimmäisen asteen tuomioistuimella on tämä tehtävä - kummankin tuomioistuimen toimiessa toimivaltuuksiensa mukaisesti. Tämä täydennettävä määräys muodostaa artiklan ensimmäisen kohdan.

Artiklan uuden toisen kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen yhteyteen voidaan asettaa lainkäyttölautakuntia EY:n perustamissopimuksen 225 a artiklassa määrätyin edellytyksin. Lainkäyttölautakunnilla on lainkäyttöä koskevia toimivaltuuksia tietyillä erityisaloilla. Artiklaan liittyy Luxemburgin yksipuolinen julistus (n:o 1), jota selostetaan asianomaisessa kohdassa.

221 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen kokoonpanosta ja työskentelyrakenteesta. Artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan yhteisön tuomioistuimessa on yksi tuomari jäsenvaltiota kohden.

Artiklan toisen kohdan mukaan yhteisön tuomioistuin kokoontuu jaostoissa tai suuressa jaostossa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä tätä varten määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Yhdentoista tuomarin suuri jaosto luodaan merkittävien ja periaatteellisten asioiden käsittelyä varten. Suuren jaoston perustamisella vähennetään asioiden käsittelyä täysistuntokokoonpanossa, kun yhteisön tuomioistuimen tuomareiden määrä unionin laajentuessa kasvaa. Artiklassa pyritään joustavuuteen siten, että jaostot määritellään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä. Näin esimerkiksi suuren jaoston kokoonpano on mahdollista määrittää suhteessa kulloiseenkin jäsenvaltioiden lukumäärään.

Artiklan kolmannen kohdan mukaan yhteisön tuomioistuin voi lisäksi edelleen kokoontua täysistunnossa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä määrätyissä tapauksissa. Asiat käsitellään täysistuntokokoonpanossa ainoastaan poikkeuksellisesti.

Voimassa olevasta 221 artiklasta poistetaan sen kolmas kohta, jonka mukaan neuvosto voi yhteisön tuomioistuimen pyynnöstä yksimielisesti lisätä tuomareiden määrää ja tehdä mukautuksia tähän artiklaan.

Artiklaan liittyvää yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 16 artiklaa selostetaan asianomaisessa kohdassa.

222 artikla. Artikla sisältää julkisasiamiehiä koskevia määräyksiä. Voimassa olevan määräyksen mukaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotus vaaditaan kaikissa yhteisön tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa. Artiklan muutoksen myötä ratkaisuehdotusta ei edellytetä kaikissa asioissa, vaan artiklan toisen kohdan mukaan ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä määritellyissä asioissa. Muutos lisää joustavuutta tuomioistuinmenettelyihin ja nopeuttaa oikeudenkäyntejä yhteisön tuomioistuimessa.

Artiklaan liittyvää perussäännön 20 artiklaa selostetaan asianomaisessa kohdassa.

223 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen jäsenten valinnasta ja yhteisön tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistamisesta. Artiklaan tehdään useita teknisiä muutoksia, joiden johdosta EY:n perustamissopimusta ei tarvitse muuttaa jokaisen laajentumisen toteutuessa. Tuomarien valintamenettely tai toimikausi ei kuitenkaan muutu.

Artiklan kuudennessa kohdassa määrätty yhteisön tuomioistuimen työjärjestyksestä päättäminen muutetaan tapahtuvaksi määräenemmistöllä. Aloiteoikeus työjärjestyksen muuttamiseksi säilyy tuomioistuimella. Määräenemmistöpäätösmenettelyllä työjärjestyksen määräyksiä voidaan nopeammin mukauttaa muuttuneisiin olosuhteisiin.

224 artikla. Artikla sisältää määräykset ensimmäisen asteen tuomioistuimen kokoonpanosta sekä ensimmäisen asteen tuomioistuimen työjärjestyksen hyväksymismenettelystä. Artiklaan otetaan tiettyjä voimassa olevan ensimmäisen asteen tuomioistuinta koskevan EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan määräyksiä, joita samalla muutetaan siten, että ne ovat mahdollisimman pitkälle yhdenmukaisia yhteisön tuomioistuinta koskevien määräysten kanssa. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen perustamisesta annetun neuvoston päätöksen integroiminen yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön aiheuttaa myös teknisiä muutoksia.

Artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari jäsenvaltiota kohden. Saman kohdan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä voidaan määrätä, että ensimmäiseen tuomioistuimeen voidaan nimetä myös julkisasiamiehiä. Voimassa olevan määräyksen mukaan yhteisön ensimmäisen oikeusasteen jäsen voidaan määrätä toimimaan julkisasiamiehenä. Tätä määräystä ei kuitenkaan ole sovellettu. Uusi määräys voi olla tarpeen ensimmäisen asteen tuomioistuimen uusien lainkäyttötehtävien vuoksi esimerkiksi, jos ennakkoratkaisupyyntöjä käsitellään jatkossa myös ensimmäisen asteen tuomioistuimessa.

Artiklan toisen kohdan määräykseen yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomarien pätevyysvaatimuksista lisätään maininta pätevyydestä "korkeaan" tuomarin virkaan. Tuomareiden valintatapa säilyy entisellään ja tuomareiden toimikausi kuuden vuoden pituisena.

Artiklan viidennessä kohdassa ensimmäisen asteen tuomioistuimen työjärjestyksen hyväksymismenettely neuvostossa muutetaan yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksenteoksi.

Artiklaan liittyvää yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 50 artiklaa selostetaan jäljempänä.

225 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen toimivallanjaosta. Yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa vahvistetaan. Toimivallanjako edellyttää kuitenkin vielä tarkempaa määrittelyä perussäännössä.

Artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena EY:n perustamissopimuksen 230, 232, 235, 236 ja 238 artiklassa tarkoitetut suorat kanteet. Ne voidaan kuitenkin antaa lainkäyttölautakunnan ratkaistavaksi tai sisällyttää perussäännön määräyksin yhteisön tuomioistuimen toimivaltaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan lainkäyttölautakuntien antamista päätöksistä valitetaan ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Muutoksen myötä yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimesta tulee muutoksenhakuaste.

Artiklan 3 kohtaan tehdyllä muutoksella lisätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen toimivaltaa siten, että yhteisön tuomioistuimen lisäksi myös ensimmäisen asteen tuomioistuin voi ratkaista EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla esitettyjä ennakkoratkaisupyyntöjä perussäännössä määrätyissä erityisasioissa. Artiklan 3 kohdan 2 alakohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuin voi kuitenkin siirtää ennakkoratkaisuasian yhteisön tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos se katsoo, että asian edellyttämä periaatepäätös voi loukata yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Ennakkoratkaisupyyntöjen käsittely ensimmäisen asteen tuomioistuimessa voi olla perusteltua ennen kaikkea sellaisilla selvästi erottuvilla aloilla, joita koskevia kanteita ensimmäisen asteen tuomioistuin muutoinkin ratkaisee.

Artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdan kolmannessa alakohdassa on määräykset rajoitetusta uudelleen käsittelystä niissä asioissa, joissa ensimmäisen asteen tuomioistuin on ratkaissut lainkäyttölautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen tai kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnön. Menettely on poikkeuksellinen ja tulee kyseeseen silloin, jos asia voi vakavasti vahingoittaa yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Tältä osin muutokset edellyttävät vielä yksityiskohtaisempia määräyksiä.

Konferenssi on hyväksynyt useita artiklaan liittyviä julistuksia (n:o 12 - 15).

Artiklaan liittyvää perussäännön 62 artiklaa selostetaan jäljempänä.

225 a artikla. Uudessa 225 a artiklassa määrätään lainkäyttölautakuntien perustamisesta. Artiklalla on tarkoitus lisätä tarvittavaa joustoa tuomioistuinmenettelyyn siten, ettei kaikkia asiaryhmiä tarvitse käsitellä samoja menettelyjä noudattaen. Artiklaan liittyvässä julistuksessa (n:o 16) kehotetaan yhteisöjen tuomioistuinta ja komissiota laatimaan mahdollisimman pian päätösehdotus henkilöstöasiainlautakunnista.

Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta sekä Euroopan parlamenttia ja yhteisön tuomioistuinta kuultuaan tai yhteisön tuomioistuimen pyynnöstä sekä Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan päättää perustaa lainkäyttölautakuntia, joiden tehtävänä on ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena tietynlaiset erityisasioissa nostetut kanteet.

Artiklan toisen kohdan mukaan lainkäyttölautakunnan kokoonpano ja toimivaltuudet vahvistetaan lainkäyttölautakunnan perustamispäätöksessä.

Artiklan kolmannen kohdan mukaan lainkäyttölautakuntien päätöksiin voidaan hakea muutosta ensimmäisen asteen tuomioistuimelta vain oikeuskysymysten osalta. Lautakunnan perustamispäätöksessä voidaan kuitenkin määrätä muutoksenhausta myös asiakysymysten osalta.

Artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että lautakuntien jäseniltä edellytetään kiistatonta riippumattomuutta ja pätevyyttä tuomarin virkaan. Heidät nimitetään neuvoston yksimielisellä päätöksellä.

Artiklan viidennen kohdan mukaan lainkäyttölautakunnat vahvistavat työjärjestyksensä yhteisymmärryksessä yhteisön tuomioistuimen kanssa. Työjärjestykselle tarvitaan neuvoston määräenemmistöllä antama hyväksyminen.

Artiklan kuudennen kohdan mukaan lainkäyttölautakuntiin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön määräyksiä, jollei lainkäyttölautakunnan perustamispäätöksestä muuta johdu.

229 a artikla. Uusi artikla sisältää määräyksen, jolla mahdollistetaan toimivallan antaminen yhteisön tuomioistuimelle sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka liittyvät yhteisön säädöksiin teollisoikeudellisesta suojasta. Kyseessä on merkittävä muutos yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmässä, sillä se mahdollistaa kahden yksityisen oikeussubjektin välisten riitojen ratkaisemisen yhteisön tuomioistuimessa.

Artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan antaa säännöksiä, joilla se antaa haluamassaan laajuudessa yhteisön tuomioistuimelle toimivallan ratkaista riitoja, jotka liittyvät sellaisten tämän sopimuksen nojalla annettujen säädösten soveltamiseen, joilla luodaan teollisoikeudellinen suoja. Artiklassa todetaan lisäksi, ettei sillä rajoiteta EY:n perustamissopimuksen muiden artiklojen soveltamista ja että neuvosto suosittaa jäsenvaltioille, että ne hyväksyisivät kyseiset säännökset valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti. Artiklassa ei ole haluttu ennakoida sitä, minkälainen tuomioistuinjärjestelmä teollisoikeuksia koskeville riidoille tulee luoda.

230 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen toimivallasta ratkaista kanne, jonka perusteena on toimivallan puuttuminen, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, EY:n perustamissopimuksen tai sen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen tai harkintavallan väärinkäyttö. Yleinen oikeus pätemättömyyskanteen nostamiseen on voimassa olevan sopimuksen mukaan jäsenvaltiolla, neuvostolla ja komissiolla.

Artiklan toista kohtaa muutetaan siten, että Euroopan parlamentti saa yleisen oikeuden nostaa artiklassa tarkoitettuja pätemättömyyskanteita. Maininta parlamentista lisätään toiseen kohtaan jäsenvaltion, neuvoston ja komission rinnalle. Voimassa olevan artiklan kolmannen kohdan nojalla parlamentilla on oikeus nostaa kanne silloin, kun sen oikeuksien turvaaminen sitä vaatii. Saman kohdan määräys tilintarkastustuomioistuimen ja EKP:n kanneoikeudesta säilyy entisellään.

245 artikla. Artiklaa muutetaan siten, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön hyväksymismenettelyä yksinkertaistetaan. Osasto sisältää tuomioistuimen organisaatioon liittyviä määräyksiä, kuten määräykset tuomioistuimen kirjaajasta ja virkamiehistä, jaostoista sekä tuomiovoipaisuudesta. Voimassa olevien määräysten mukaan perussäännön I ja II osastojen muuttaminen edellyttää hallitustenvälistä konferenssia. Artiklan uuden muotoilun mukaisesti perussäännön muuta kuin I osastoa voidaan muuttaa neuvoston yksimielisellä päätöksellä yhteisön tuomioistuimen tai komission pyynnöstä. Parlamenttia ja komissiota kuullaan, jos neuvosto muuttaa määräyksiä tuomioistuimen pyynnöstä ja parlamenttia ja tuomioistuinta kuullaan, jos neuvosto muuttaa määräyksiä komission pyynnöstä. Komission aloiteoikeus on muutos voimassa olevaan määräykseen.

247 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan tilintarkastustuomioistuimessa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta. Voimassa olevan määräyksen mukaan tilintarkastustuomioistuimessa on 15 jäsentä. Muutos merkitsee sitä, että tilintarkastustuomioistuimessa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta myös laajentumisen jälkeen.

Artiklan 3 kohdan määräystä tilintarkastustuomioistuimen jäsenten nimittämismenettelystä muutetaan. Uuden määräyksen mukaan jäsenet nimitetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan ja neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä Euroopan parlamenttia kuultuaan kunkin jäsenvaltion ehdotusten mukaisesti laaditun luettelon jäsenistä. Päätöksenteossa siirrytään neuvoston yksimielisestä päätöksenteosta määräenemmistöpäätöksentekoon, kuitenkin niin, että päätös perustuu kunkin jäsenvaltioiden ehdotusten mukaisesti laadittuun luetteloon jäsenistä.

Samalla 3 kohdan alakohtien määräysten ryhmittelyä tarkistetaan teknisesti siten, että kolmen alakohdan sijasta artiklan 3 kohdassa on kaksi alakohtaa.

248 artikla. Artiklan 1 kohdan toinen alakohta koskee tilintarkastustuomioistuimen antamaa lausumaa tilien luotettavuudesta ja tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Toisen alakohdan loppuun lisätään määräys, jonka mukaan lausumaa voidaan täydentää yhteisön jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla.

Artiklan 4 kohdan kolmanteen alakohtaan lisätään määräys, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuin voi perustaa keskuudestaan jaostoja tietynlaisten kertomusten ja lausuntojen hyväksymistä varten tilintarkastustuomioistuimen työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin. Määräyksellä, joka mahdollistaa asioiden käsittelyn jaostoissa, pyritään tehostamaan tilintarkastustuomioistuimen työskentelyä.

Kohtaan lisätään uusi viides alakohta, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuin vahvistaa työjärjestyksensä. Työjärjestykselle tarvitaan neuvoston määräenemmistöllä antama hyväksyminen. Voimassa olevassa EY:n perustamissopimuksessa ei ole asiasta määräyksiä.

Artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevaa määräystä tilintarkastustuomioistuimen eräiden asiakirjojen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tarkistetaan siten, että asiakirjat julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

254 artikla. Artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään neuvoston ja komission asetusten ja tiettyjen direktiivien julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Lehden nimi muutetaan Euroopan unionin viralliseksi lehdeksi.

257 artikla. Artiklan toisen kohdan määräyksiin talous- ja sosiaalikomiteassa edustettuina olevista tahoista tehdään vähäisiä muutoksia. Kohtaa täydennetään vaatimuksella siitä, että komitean muodostavien talous- ja yhteiskuntaelämän eri edustajien tulee kuulua järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi järjestöjä. Esimerkkiluetteloon talous- ja yhteiskuntaelämän eri alojen edustajista lisätään kuluttajat. Kohdan loppuun tehdään kielellinen muutos vaihtamalla "yleinen yhteiskunnallinen etu" "yleiseksi eduksi". Muuttamalla sekä-sana ja-sanaksi, asetetaan yleisen edun edustajille samat vaatimukset kuin muillekin.

258 artikla. Artiklaan lisätään uusi määräys talous- ja sosiaalikomitean jäsenten enimmäisjäsenmäärästä. Komiteassa on nyt 222 jäsentä. Enimmäismääräksi vahvistetaan 350 jäsentä. Artiklan määräystä jäsenvaltioiden edustajien määrästä ei muuteta. Suomen ehdottamia jäseniä on edelleen yhdeksän. Sopimukseen liitettyyn julistukseen Euroopan unionin laajentumisesta (n:o 20) on sisällytetty taulukko jäsenvaltioiden edustajien määrästä talous- ja sosiaalikomiteassa 27 jäsenvaltion unionissa. Taulukon mukaan komitean jäsenten kokonaismäärä olisi tällöin 344.

259 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan komitean jäsenet nimetään jäsenvaltioiden ehdotuksesta neljäksi vuodeksi kerrallaan. Neuvosto hyväksyy jäsenvaltioiden ehdotusten mukaisesti laaditun luettelon jäsenistä määräenemmistöllä. Voimassa olevien määräysten mukaan päätös tehdään yksimielisesti (SEY 258 artiklan 2 kohta) ja komitean jäsenten nimeämiseksi kukin jäsenvaltio antaa neuvostolle luettelon ehdokkaista, joita on kaksi kertaa niin monta kuin jäsenvaltion kansalaisia nimetään jäseniksi (SEY 259 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta).

263 artikla. Alueiden komitean perustamista ja kokoonpanoa koskevaa artiklan ensimmäistä kohtaa muutetaan niin, että komitean jäsenenä tai varajäsenenä toimivien alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajien tulee olla alue- tai paikallisvaaleissa valittuja luottamushenkilöitä tai poliittisesti vastuussa vaaleilla valitulle elimelle. Voimassa olevan sopimuksen mukaan komitean muodostavat alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajat.

Artiklassa tarkoitettuja vaaleja Suomessa ovat kunnallisvaalit sekä Ahvenanmaan maakuntapäivävaalit. Suomessa uuden määräyksen tarkoittamina henkilöinä voidaan pitää kunnanvaltuutettujen lisäksi kunnanvaltuustolle poliittisessa vastuussa olevia kunnanhallituksen jäseniä sekä kunnanjohtajaa. Koska maakunnan liittojen yhtymävaltuustoihin voidaan valita vain kunnanvaltuutettuja, myös yhtymävaltuustojen jäsenet voivat toimia alueiden komitean jäseninä.

Artiklan toiseen kohtaan lisätään uusi määräys komitean jäsenten enimmäismäärästä. Komiteassa on nyt 222 jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Edustajien enimmäismääräksi määrätään 350. Artiklan kolmannessa kohdassa määrättyjä jäsenvaltioiden edustajien määriä ei muuteta. Sopimukseen liitettyyn julistukseen Euroopan unionin laajentumisesta (n:o 20) on sisällytetty taulukko alueiden komitean kokoonpanosta 27 jäsenvaltion unionissa. Taulukon mukaan komitean jäsenmäärä on tällöin 344.

Artiklan neljännen kohdan mukaan neuvosto hyväksyy jäsenvaltioiden ehdotusten mukaisesti laaditun luettelon jäsenistä ja varajäsenistä määräenemmistöllä. Voimassa olevan artiklan kolmannen kohdan mukaan päätös tehdään yksimielisesti. Jäsenen ja varajäsenen tehtävä päättyy kuitenkin ilman eri toimenpiteitä, kun hänen ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu kansallinen luottamustoimensa päättyy. Tällöin hänen tilalleen valitaan uusi jäsen tai varajäsen samaa menettelyä noudattaen.

266 artikla. Artiklan kolmanteen kohtaan lisätään määräys, jonka nojalla neuvosto voi yksimielisesti muuttaa Euroopan investointipankin perussäännön tiettyjä artikloja. Nämä koskevat jäsenvaltioiden osuuksia pankin merkitystä peruspääomasta (4 artikla), pankin hallintoneuvoston kokoonpanoa (11 artikla), hallintoneuvoston jäsenten äänioikeutta ja päätöksenteossa vaadittavaa enemmistöä (12 artikla) sekä myönnettyjen lainojen suhdetta pankin merkittyyn peruspääomaan (18 artiklan 5 kohta). Määräyksen perusteella näistä kysymyksistä voidaan päättää neuvostossa noudattamatta perussopimusten muuttamisesta unionisopimuksen 48 artiklassa määrättyä menettelyä (HVK). Aloitteen perussäännön muuttamiseksi voivat tehdä sekä komissio että Euroopan investointipankki. Euroopan parlamenttia sekä aloitteentekijästä riippuen komissiota tai Euroopan investointipankkia on kuultava.

279 artikla. Nizzan sopimuksella muutetaan artiklan tarkoittamien tiettyjen säädösten antamiseen liittyvää päätöksentekomenettelyä 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Määräenemmistöpäätöksentekoon siirrytään varainhoitoasetuksen antamisessa ja varainhoidon valvojien, tulojen ja menojen hyväksyjien ja tilinpitäjien vastuuta koskevien sääntöjen vahvistamisessa sekä heidän toimintansa valvonnan järjestämisessä.

Voimassa olevan artiklan mukaan neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta ja tilintarkastustuomioistuimen lausunnon saatuaan antaa artiklan a alakohdassa tarkoitetut varainhoitoasetukset sekä vahvistaa b alakohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset säännöt ja tietyn menettelyn sekä määrittelee tietyt toimet. Artiklan c alakohdan mukaan neuvosto vahvistaa säännöt varainhoidon valvojien, tulojen ja menojen hyväksyjien ja tilinpitäjien vastuusta sekä järjestää heidän toimintansa valvonnan.

Artiklaa muutetaan siten, että b alakohdan tarkoittama määräys siirretään artiklan uudeksi 2 kohdaksi. Tältä osin päätöksentekomenettelyä ei muuteta. Sen sijaan a ja c alakohdan tarkoittamat määräykset otetaan artiklan uuteen 1 kohtaan a ja b alakohdaksi ja neuvoston päätöksentekomenettelyä muutetaan 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen siten, että neuvosto tekee ratkaisunsa a ja b alakohdassa tarkoitetuissa asioissa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan ja tilintarkastustuomioistuimen lausunnon saatuaan.

290 artikla. Voimassa oleva artikla sisältää oikeusperustan yhteisön toimielimissä käytettäviä kieliä koskevalle sääntelylle. Nizzan sopimuksen nojalla yhteisön tuomioistuimen työjärjestyksestä päätetään määräenemmistöllä. Muuttamalla artiklan viittaus kohdistumaan yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön työjärjestyksen sijasta ja siirtämällä oikeudenkäyntikieliä koskevat määräykset perussääntöön säilytetään yksimielisyysvaatimus niistä päätettäessä.

300 artikla. Artiklassa määrätään menettelyistä tehtäessä sopimuksia yhteisön ja yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön välillä. Päätöksentekomenettelyä muutetaan artiklan 2 kohdassa. Lisäksi artiklan 6 kohdassa laajennetaan Euroopan parlamentin oikeutta pyytää tuomioistuimen lausuntoa suunnitellun sopimuksen yhdenmukaisuudesta EY:n perustamissopimuksen kanssa.

Neuvoston käyttäessä voimassa olevan artiklan mukaista toimivaltaansa se tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä lukuun ottamatta 2 kohdan ensimmäisen alakohdan tapauksia. Tämän mukaisesti päätös tehdään yksimielisesti, jos sopimus koskee alaa, jolla sisäisten sääntöjen antamisen edellytyksenä on yksimielisyys, tai jos on kysymys EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitetuista assosiaatiosopimuksista.

Voimassa olevan artiklan 2 kohdan toinen alakohta luo poikkeuksen artiklan 3 kohtaan, joka koskee Euroopan parlamentin kuulemista. Artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan menettelyjä sovelletaan toisen alakohdan mukaan, kun päätös liittyy sopimuksen väliaikaisen soveltamisen keskeyttämiseen. Vastaavia menettelyjä sovelletaan myös määriteltäessä yhteisön kantoja 310 artiklaan perustuvalla assosiaatiosopimuksella perustetussa elimessä, kun kyseisen elimen on tehtävä oikeusvaikutuksia sisältäviä päätöksiä, lukuun ottamatta päätöksiä kyseisen sopimuksen institutionaalisten rakenteiden täydentämisestä tai muuttamisesta. Artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan on tarkoitus turvata Euroopan parlamentin asema. Euroopan parlamentille on viipymättä annettava täydelliset tiedot artiklan 2 kohdan mukaisesta päätöksestä, joka koskee sopimuksen väliaikaista soveltamista tai soveltamisen keskeyttämistä, tai yhteisön kannan määrittelystä 310 artiklan nojalla tehdyllä assosisaatiosopimuksella perustetussa elimessä.

Artiklan 2 kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta poistetaan viittaukset EY:n perustamissopimuksen 310 artiklaan. Erot 300 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan soveltamisessa 310 artiklan mukaisilla assosiaatiosopimuksilla perustettujen elinten ja muilla yhteisön tekemillä sopimuksilla perustettujen elinten välillä poistuvat.

Artiklan 6 kohdassa laajennetaan Euroopan parlamentin oikeutta pyytää tuomioistuimen lausuntoa suunnitellun sopimuksen EY:n perustamissopimuksen mukaisuudesta koskemaan artiklan tarkoittamia sopimuksia riippumatta siitä, onko sen lausunto tarpeen asian hyväksymiseksi.

309 artikla. Artiklaan tehdään unionisopimuksen 7 artiklaan lisättävästä uudesta määräyksestä johtuvat muutokset viittaussäännöksiin. Viittaus 7 artiklan 1 kohtaan muutetaan siten viittaukseksi 7 artiklan 2 kohtaan ja vastaavasti viittaus 7 artiklan 2 kohtaan muutetaan viittaukseksi 7 artiklan 3 kohtaan.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve

EY:n perustamissopimukseen tehtävät muutokset eivät edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Muutokset koskevat unionin päätöksentekomenettelyjä ja toimielinjärjestelmää sekä toimivaltaa unionin ja jäsenvaltioiden välillä. Näillä muutoksilla ei ole vaikutusta Suomen lainsäädännön kannalta. Sopimukseen sisältyvät oikeusperustamuutokset eivät myöskään vaikuta välittömästi Suomen lainsäädäntöön. Vasta jotkut neuvoston Nizzan sopimuksen nojalla tekemät päätökset aiheuttavat muutostarpeita.

EY:n perustamissopimuksen 133 ja 229 a artiklan vaikutuksia on kuitenkin arvioitava Nizzan sopimuksen voimaansaattamista koskevan lain säätämisjärjestyksen kannalta. Tätä käsitellään esityksen jaksossa 5.

Nizzan sopimuksen 3 artikla: Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen tehtävät muutokset

Nizzan sopimuksen 3 artiklalla muutetaan Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen toimielimiä koskevia määräyksiä. Muutokset vastaavat EY:n perustamissopimukseen ja unionisopimukseen tehtäviä muutoksia, joiden asiasisältöä on tarkasteltu Nizzan sopimuksen 1 ja 2 artiklan yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.

107 artikla. Artiklassa määrätään Euroopan parlamentin enimmäisjäsenmäärästä. Artiklaan tehdään vastaava muutos kuin EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan toiseen kohtaan.

108 artikla. Artiklassa määrätään Euroopan parlamentin vaaleista. Sen 5 kohtaan tehdään vastaava muutos kuin EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan 5 kohtaan.

121 artikla. Artiklassa määrätään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin ja varapääsihteerin nimittämisestä. Artiklan 2 kohtaan tehtävä muutos vastaa EY:n perustamissopimuksen 207 artiklan 2 kohdan muutosta.

127 artikla. Artiklassa määrätään komission puheenjohtajan ja komission jäsenten nimittämisestä. Artiklan 2 kohtaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 214 artiklan 2 kohtaan.

128 artikla. Artiklassa määrätään komission jäsenten tehtävien päättymisestä ja uusien jäsenten nimittämisestä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan muutoksia.

130 artikla. Artiklassa määrätään komission toiminnan ohjauksesta ja sisäisestä organisaatiosta. Artiklaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 217 artiklaan.

132 artikla. Artiklassa määrätään komission sisäisestä päätöksenteosta ja päätösvaltaisuudesta. Artiklan ensimmäinen kohta koskee komission puheenjohtajan vastuuta komission toiminnan poliittisesta ohjauksesta. Kohta kumotaan. Määräys lisätään 130 artiklaan. Muutos vastaa EY:n perustamissopimuksen 219 artiklaan tehtävää muutosta.

136 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävistä. Artiklaan lisätään uusi kohta, jolla mahdollistetaan lainkäyttölautakuntien asettaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhteyteen. Vastaava lisäys tehdään EY:n perustamissopimuksen 220 artiklaan.

137 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen tuomareiden lukumäärästä ja sen työskentelytavoista. Artiklaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 221 artiklaan.

138 artikla. Artiklassa määrätään julkisasiamiesten lukumäärästä ja tehtävistä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 222 artiklaan tehtäviä muutoksia.

139 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten valintakriteereistä ja toimikausien pituudesta sekä yhteisön tuomioistuimen presidentin nimittämisestä. Artiklaan lisätään määräykset tuomioistuimen kirjaajan nimittämisestä sekä tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistamisesta. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 223 artiklaan tehtyjä muutoksia.

140 artikla. Artiklassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomareiden valintakriteereistä ja toimikausien pituudesta, sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin nimittämisestä. Artiklaan lisätään määräykset tuomioistuimen kirjaajan nimittämisestä sekä tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistamisesta. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan tehtyjä muutoksia.

140 a artikla. Artiklassa määrätään yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallasta. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 225 artiklaan tehtäviä muutoksia.

140 b artikla. Artiklassa määrätään lainkäyttölautakuntien perustamisesta yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhteyteen, sekä niiden jäsenten valitsemisperusteista ja nimittämisestä. Artikla vastaa EY:n perustamissopimukseen lisättävää uutta 225 a artiklaa.

146 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen toimivallasta. Artiklan neljänteen kohtaan tehdään vastaava Euroopan parlamentin kanneoikeutta laajentava muutos kuin EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan kolmanteen kohtaan.

160 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen perussäännön hyväksymisestä ja muuttamismenettelystä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 245 artiklaan tehtäviä muutoksia.

160 b artikla. Artiklassa määrätään tilintarkastustuomioistuimen jäsenten kansallisuudesta ja nimittämisestä, sekä tilintarkastustuomioistuimen presidentin nimittämisestä ja tämän toimikauden pituudesta. Artiklan 1 ja 3 kohtaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 247 artiklan 1 ja 3 kohtaan tehtäviä muutoksia.

160 c artikla. Artiklassa määrätään tilintarkastustuomioistuimen tehtävistä. Artiklan 1 ja 4 kohtaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 1 ja 4 kohtiin tehtäviä muutoksia.

163 artikla. Artiklassa määrätään asetusten julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen ensimmäiseen kohtaan tehtävä muutos vastaa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 ja 2 kohtaan tehtävää muutosta.

165 artikla. Artiklassa määrätään talous- ja sosiaalikomitean perustamisesta ja sen jäsenistä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 257 artiklaan tehtäviä muutoksia.

166 artikla. Artiklassa määrätään talous- ja sosiaalikomitean jäsenten enimmäismäärästä, tehtävien hoidosta ja palkkiosta. Siihen tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 258 artiklaan tehtäviä muutoksia.

167 artikla. Artiklassa määrätään talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimittämisestä ja heidän toimikautensa pituudesta. Artiklan 1 kohtaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 259 artiklan 1 kohdan muutoksia.

183 artikla. Artiklassa määrätään varainhoitoasetuksen antamisesta sekä varainhoidon valvojien, tulojen ja menojen hyväksyjien ja tilinpitäjien vastuuta koskevista säännöistä ja toiminnan valvonnasta. Lisäksi artiklassa määrätään omia varoja koskevan sääntelyn mukaisesti talousarvioon otettujen tulojen antamisesta komission käyttöön, sekä toimenpiteistä joita tarvittaessa sovelletaan käteisvarojen saamiseksi. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 279 artiklaan tehtäviä muutoksia.

190 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön toimielimissä käytettävistä kielistä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 290 artiklaan tehtäviä muutoksia.

204 artikla. Artikla sisältää määräykset sanktiomenettelystä, jos jonkin jäsenvaltion todetaan rikkoneen unionisopimuksen artiklan 1 kohdassa mainittuja periaatteita. Artiklaa muutetaan vastaamaan unionisopimuksen 7 artiklaan tehtäviä muutoksia. Lisäksi siinä huomioidaan voimassaolevan sopimuksen sisältämä artiklojen uudelleennumerointi, jota koskevaa muutosta ei edellisen perustamissopimuksen muuttamisen yhteydessä tehty Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen.

Nizzan sopimuksen 4 artikla: Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen tehtävät muutokset

Nizzan sopimuksen 4 artiklalla muutetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen toimielimiä koskevia määräyksiä. Määräykset vastaavat asiasisällöltään Nizzan sopimuksella muutettavia EY:n perustamissopimuksen toimielimiä koskevia määräyksiä. Muutosten asiasisältöä on tarkasteltu EY:n perustamissopimuksen muutosten yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.

10 artikla. Artiklassa määrätään komission puheenjohtajan ja sen jäsenten nimittämisestä. Artiklan 2 kohtaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 214 artiklan 2 kohtaan.

11 artikla. Artiklassa on määräykset komission puheenjohtajan asemasta ja komission sisäisestä organisaatiosta. Artiklaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 217 artiklaan.

12 artikla. Artiklassa määrätään komission jäsenten tehtävien päättymisestä ja uusien jäsenten nimittämisestä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 215 artiklaan tehtäviä muutoksia.

13 artikla. Artikla sisältää määräykset komission sisäisestä päätöksenteosta ja päätösvaltaisuudesta. Artiklan ensimmäinen kohta koskee komission puheenjohtajan vastuuta komission toiminnan poliittisesta ohjauksesta. Kohta kumotaan. Määräys siirretään 11 artiklaan. Muutos vastaa EY:n perustamissopimuksen 219 artiklan ensimmäiseen kohtaan tehtävää muutosta.

20 artikla. Artiklassa määrätään Euroopan parlamentin enimmäisjäsenmäärästä. Artiklaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan toiseen kohtaan.

21 artikla. Artiklassa on määräys Euroopan parlamentin vaaleista. Artiklan 5 kohtaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan 5 kohtaan.

30 artikla. Artiklassa määrätään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin ja varapääsihteerin nimittämisestä. Artiklan 2 kohtaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 207 artiklan 2 kohtaan.

31 artikla. Artiklassa on määräykset yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävistä. Artiklaan tehdään vastaavat muutokset kuin EY:n perustamissopimuksen 220 artiklaan.

32 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen tuomareiden lukumäärästä ja sen työskentelytavoista. Artiklaan tehdään vastaava muutos kuin EY:n perustamissopimuksen 221 artiklaan.

32 a artikla. Artikla sisältää määräykset julkisasiamiesten lukumäärästä ja tehtävistä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 222 artiklaan tehtäviä muutoksia.

32 b artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten valintakriteereistä ja toimikausien pituudesta sekä yhteisön tuomioistuimen presidentin nimittämisestä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 223 artiklaan tehtäviä muutoksia.

32 c artikla. Artiklassa on määräykset ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomareiden määrästä, valintakriteereistä ja toimikausien pituudesta, sekä ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin nimittämisestä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan tehtäviä muutoksia.

32 d artikla. Artiklassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen toimivallasta, lainkäyttölautakuntien perustamisesta ja toimivallasta ennakkoratkaisupyynnöissä. Artiklaan tehtävät muutokset vastaavat menettelyllisesti EY:n perustamissopimuksen 225 artiklaan tehtäviä muutoksia. Ensimmäisen asteen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan EHTY-sopimuksen 33, 34, 35, 36, 38, 40 ja 42 artiklassa tarkoitetut kanteet ja 41 artiklan nojalla esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt tuomioistuimen perussäännössä määrätyissä erityisasioissa.

32 e artikla. Artiklalla määrätään lainkäyttölautakuntien perustamisesta yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhteyteen, sekä niiden jäsenten valitsemisperusteista ja nimittämisestä. Artikla vastaa EY:n perustamissopimukseen lisättävää uutta 225 a artiklaa.

33 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen toimivallasta. Artiklan ensimmäiseen ja neljänteen kohtaan tehtävillä muutoksilla Euroopan parlamentin kanneoikeus laajennetaan yleiseksi. Muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan ensimmäiseen ja kolmanteen kohtaan tältä osin tehtäviä muutoksia.

45 artikla. Artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen perussäännön vahvistamisesta ja muuttamisesta. Artiklaa muutetaan siten, että neuvosto voi yksimielisesti yhteisön tuomioistuimen pyynnöstä sekä Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission pyynnöstä sekä Euroopan parlamenttia ja yhteisön tuomioistuinta kuultuaan muuttaa perussäännön määräyksiä. Voimassa olevan artiklan mukaan menettelyllä on voitu muuttaa ainoastaan III osaston määräyksiä ja pyynnön on voinut esittää vain yhteisön tuomioistuin.

45 b artikla. Artiklassa määrätään tilintarkastustuomioistuimen kokoonpanosta, jäsenten nimittämisestä ja tilintarkastustuomioistuimen presidentin nimittämisestä sekä tämän toimikauden pituudesta. Artiklan 1 ja 3 kohtaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 247 artiklan 1 ja 3 kohtaan tehtäviä muutoksia.

45 c artikla. Artiklassa määrätään tilintarkastustuomioistuimen tehtävistä. Artiklan 1 ja 4 kohtaan tehtävät muutokset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 1 ja 4 kohtaan tehtäviä muutoksia.

96 artikla. Artikla sisältää määräykset sanktiomenettelystä, jos jonkin jäsenvaltion todetaan rikkoneen unionisopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainittuja periaatteita. Artiklaa muutetaan vastaamaan unionisopimuksen 7 artiklaan tehtäviä muutoksia.

Nizzan sopimuksen 5 artikla. Pöytäkirja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä

10 artikla. Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10 artiklaan lisätään uusi 10.6 artikla. Kokonaisuudessaan 10 artikla koskee Euroopan keskuspankin neuvoston kokoonpanoa ja päätöksentekoa ja se jakautuu muutoksen jälkeen 10.1-10.6 artiklaan.

Uuden 10.6 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto voi joko Euroopan keskuspankin suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja EKP:a kuultuaan yksimielisesti muuttaa artiklan 2 kohdan (so. 10.2 artiklan) määräyksiä. Ne koskevat EKP:n neuvoston päätöksentekomenettelyä, päätösvaltaisuutta ja jäsenten äänioikeutta koskevien perussäännön määräysten muuttamista yksinkertaistetulla menettelyllä. Neuvosto suosittaa jäsenvaltioille näiden muutosten hyväksymistä ja ne tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti.

Uuden 10.6 artiklan toisen kohdan mukaan EKP:n tämän artiklan mukaisesti antama suositus edellyttää Euroopan keskuspankin neuvoston yksimielistä päätöstä.

Sen sijaan neuvoston kokoonpanoa ei lisäyksen nojalla ole mahdollista muuttaa. Kokoonpanosta on määrätty 10.1 artiklassa ja EY:n perustamissopimuksen 112 artiklan 1 kohdassa.

Asiaan liittyy konferenssin hyväksymä julistus (n:o 19).

Nizzan sopimuksen 6 artikla. Pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista

Pöytäkirjassa Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista määrätään muun muassa Euroopan parlamentin jäsenten, jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sekä yhteisöjen toimielinten virkamiesten ja muun henkilökunnan erioikeuksista ja vapauksista.

Nizzan sopimuksella pöytäkirjaa muutetaan korvaamalla pöytäkirjan 21 artikla siten, että siinä määrätään, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomareihin, julkisasiamiehiin, kirjaajaan sekä avustaviin esittelijöihin sekä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jäseniin ja kirjaajaan sovelletaan pöytäkirjan 12-15 artiklaa sekä 18 artiklaa. Muutoksella pöytäkirjan määräykset laajennetaan koskemaan myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jäseniä ja kirjaajaa.

Pöytäkirjan 12-15 artiklan määräykset koskevat Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön lainkäytöllistä koskemattomuutta, maahanmuuttoa, tulleja, verotusta ja sosiaalietuuksia. Pöytäkirjan 18 artiklassa määrätään erioikeuksien, vapauksien ja helpotusten rajauksista ja kumoamisesta.

Pöytäkirjaan tehtävä muutos ei kuitenkaan rajoita yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä koskevan pöytäkirjan 3 artiklan soveltamista. Perussäännön 3 artiklassa säädetään tuomareiden ja julkisasiamiesten lainkäytöllisestä koskemattomuudesta.

Nizzan sopimuksen toinen osa: siirtymä- ja loppumääräykset
Nizzan sopimuksen 7 artikla.

Artiklan määräyksellä kumotaan voimassa olevat Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyt yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä koskevat pöytäkirjat ja korvataan ne uudella Nizzan sopimuksella perustamissopimuksiin liitetyllä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyllä pöytäkirjalla.

Nizzan sopimuksen 8 artikla.

Artiklassa kumotaan EHTY:n tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan tietyt artiklat. Pöytäkirja jää voimaan muilta osin. Voimassaolo lakkaa 23 päivänä heinäkuuta 2002, jolloin EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy.

Nizzan sopimuksen 9 artikla.

Artiklassa määrätään EHTY:n tuomioistuimen perussäännön voimaan jäävien artiklojen sekä 7 artiklassa määrätyn, muita perussopimuksia koskevan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan suhteesta. Yhteisöjen käyttäessä EHTY:n perustamissopimuksen määräysten mukaista toimivaltaansa sovelletaan 7 artiklassa mainittua pöytäkirjaa , tämän kuitenkaan rajoittamatta EHTY:n tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan voimaan jäävien artikloiden soveltamista.

Nizzan sopimuksen 10 artikla.

Artiklalla kumotaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehty neuvoston päätös 88/591 EHTY, ETY, Euratom, sellaisena kuin se on muutettuna, lukuun ottamatta sen 3 artiklaa siltä osin kuin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kyseisen artiklan nojalla käyttää Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksella yhteisöjen tuomioistuimelle siirrettyä toimivaltaa. Päätöksen kumoaminen johtuu sen integroimisesta yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön.

Nizzan sopimuksen 11 artikla.

Määräyksen mukaan Nizzan sopimus on tehty rajoittamattomaksi ajaksi. Artikla vastaa sanamuodoltaan EY:n perustamissopimuksen 312 ja Euratomin perustamissopimuksen 308 artiklan määräyksiä.

Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen (SOPS 32-33/1980) V osan 3 osasto sisältää määräykset kansainvälisen sopimuksen voimassaolon päättymisestä. Rajoittamattomaksi ajaksi tehdyn kansainvälisen sopimuksen voimassaolo voi päättyä kaikkien sopimuspuolten suostumuksella. Nizzan sopimuksen osalta tämä merkitsisi unionisopimuksen 48 artiklan eli unionin perussopimusten muuttamista koskevan menettelyn soveltamista.

Nizzan sopimuksen 12 artikla.

Artikla sisältää Nizzan sopimuksen ratifiointia ja voimaantuloa koskevat määräykset. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusosapuolet ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Ratifiointiasiakirjat talletetaan Italian tasavallan hallituksen huostaan.

Artiklan 2 kohdan voimaantulomääräyksen mukaan sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki allekirjoittajavaltiot ovat tallettaneet ratifioimiskirjansa.

Nizzan sopimuksen 13 artikla.

Artikla sisältää Nizzan sopimuksen eri kielitoisintoja ja tallettajaa koskevat määräykset. Sopimus on tehty 12 kielellä, kullakin kielellä tehdyn tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen. Unionin perussopimukset tehdään unionin 11 virallisen kielen lisäksi iirin kielellä. Sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Italian tasavallan hallituksen huostaan. Tallettaja toimittaa sopimuksesta oikeaksi todistetun jäljennöksen allekirjoittajavaltioiden hallituksille. Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen mukaan tallettaja myös vastaanottaa kaikki sopimusta koskevat asiakirjat, tiedotukset ja ilmoitukset ja ilmoittaa niistä allekirjoittajavaltioille.

Pöytäkirjat

A. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin liitetty pöytäkirja

Pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta

Pöytäkirjan määräyksillä muutetaan sekä Euroopan unionista tehtyä sopimusta että Euroopan yhteisöjen perustamissopimusta. Pöytäkirjaan liittyy myös julistus (n:o 20) Euroopan unionin laajentumisesta.

1 artikla. Määräyksellä kumotaan Amsterdamin sopimukseen liitetty pöytäkirja toimielimistä silmällä pitäen Euroopan unionin laajentumista (pöytäkirja n:o 11).

2 artikla. Artiklassa on Euroopan parlamenttia koskevat määräykset.

Artiklan 1 kohdassa vahvistetaan nykyisistä jäsenvaltioista valittavien edustajien määrä. Muutos tehdään EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan ja Euratom-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

Muutos tehdään 1 tammikuuta 2004 lukien ja uusi paikkajako tulee voimaan vaalikauden 2004-2009 alusta. Kohdassa vahvistetaan kustakin jäsenvaltiosta valittavien edustajien määrä. Saksaa ja Luxemburgia lukuun ottamatta kustakin jäsenvaltioista valittavien edustajien määrä on pienempi kuin vaalikaudeksi 1999-2004 vahvistettu määrä.

Artiklan 2 kohta sisältää määräyksiä Euroopan parlamentin edustajien kokonaismäärästä vaalikautena 2004-2009. Kokonaismäärä on nykyisten jäsenvaltioiden yhteenlaskettu paikkamäärä uusien määräysten mukaisesti (eli 535) lisättynä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2004 allekirjoitettavista liittymissopimuksista johtuvilla uusien jäsenvaltioiden edustajien määrällä. Uusien jäsenvaltioiden edustajien määrästä määrätään liittymissopimuksissa. Nykyisten jäsenvaltioiden yhteinen kanta uusien jäsenvaltioiden edustajamäärästä on julistuksessa n:o 20.

Artiklan 3 kohta on poikkeus 2 kohdasta. Jos 2 kohdassa tarkoitettu jäsenten edustajamäärä on pienempi kuin Nizzan sopimuksella vahvistettu enimmäispaikkamäärä 732, jäsenvaltioista valittavien edustajien määrää lisätään suhteellisesti siten, että edustajamäärä on mahdollisimman lähellä tätä enimmäismäärää. Nykyisistä jäsenvaltiosta valittavien edustajien määrä ei kuitenkaan saa ylittää niistä vaalikautena 2004-2009 valittavien edustajien määrää.

Kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvosto tekee päätöksen korjauksen tarkemmasta soveltamisesta. Kohdassa ei ole mainittu erityistä päätöksentekotapaa, joten EY:n perustamissopimuksen 205 artiklan 1 kohdan nojalla neuvosto tekee ratkaisunsa yksinkertaisella enemmistöllä.

Artiklan 4 kohdan mukaan 732 edustajan enimmäismäärä voidaan väliaikaisesti ylittää. Tämä on mahdollista, jos uuden jäsenvaltion liittymissopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun neuvoston päätös vaalikautta 2004-2009 koskevasta korjauksesta on tehty. Kohdan viimeisen virkkeen määräyksen mukaan kyseisten uusien jäsenvaltioiden edustajamäärää korjataan samalla tavoin neuvoston päätöksellä kuin jo aiemmin on muiden jäsenvaltioiden osalta tehty. Järjestelyllä pyritään välttämään tilanne, jossa uuden jäsenvaltion liittyessä kesken vaalikauden ei voitaisikaan uuteen jäsenvaltioon soveltaa muiden tavoin paikkamäärää lisäävää korjausta, koska parlamentin kokonaispaikkamäärä ylittyisi.

Kokonaisuudessaan artiklassa pyritään hahmottamaan erilaisia laajentumiseen liittyviä vaiheita ja vaihtoehtoja. Artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisen virkkeen määräyksestä seuraa, että jollei 1 päivänä tammikuuta 2004 ole allekirjoitettu yhtään jäsenvaltioiden liittymissopimusta, pysyy nykyisistä jäsenvaltioista valittavien edustajien määrä nykyisellään siirtymäkauden ajan eikä Euroopan parlamentin kokonaispaikkamäärä nouse tällä hetkellä voimassa olevasta.

Jos sopimuksia taas on allekirjoitettu, riippuu nykyisten jäsenvaltioiden paikkamäärä liittyneiden jäsenvaltioiden määrästä ja koosta. Jos hyvin moni uusista jäsenvaltioista liittyy jo ennen 1 päivää tammikuuta 2004, suurta korjausta ei tarvita lähelle 732 paikkaa pääsemiseksi. Tässä tapauksessa nykyisten jäsenvaltioiden edustajamäärä olisi lähempänä uusia kuin nykyisiä paikkamääriä.

Jos uusia jäsenvaltioita liittyy vaalikauden 2004-2009 aikana, voidaan artiklan 4 kohdan mukaan 732 paikkamäärä ylittää ja uudet jäsenvaltiot saavat aiemman korjauspäätöksen mukaisesti määrätyn paikkamäärän. Kaikkien jäsenyysneuvotteluja käyvien hakijavaltioiden liityttyä ja siirtymäkauden päätyttyä nykyisistä jäsenvaltioista valittavien edustajien jakauman tulisi olla artiklan 1 kohdan mukainen.

3 artikla. Artiklassa määrätään äänten painottamisesta neuvostossa. Muutokset neuvoston ääntenpainotusjärjestelmään tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään muutoksista EY:n perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohtaan ja Euratom-sopimuksen 118 artiklan 2 kohtaan. Neuvoston ääntenpainotuksia muutetaan kaksinkertaistamalla jäsenvaltioiden äänimäärät ja antamalla jäsenvaltioille, Luxemburgia lukuunottamatta, lisä-ääniä siten, että suurempien jäsenvaltioiden suhteellinen osuus äänistä kasvaa.

Myös määräenemmistön vähimmäisäänimäärää muutetaan ja lisätään uusi jäsenvaltioiden lukumäärää koskeva edellytys. Kun neuvosto tekee päätöksen komission ehdotuksesta, edellytyksenä on vähintään 169 puoltavaa ääntä, jotka edustavat jäsenvaltioiden enemmistöä. Muissa tapauksissa ratkaisun edellytyksenä on vähintään 169 puoltavaa ääntä ja ainakin kaksi kolmasosaa jäsenistä. Artiklaan liittyvästä julistuksesta Euroopan unionin laajentumisesta (n:o 20) seuraa, että tätä määräenemmistön vähimmäisäänimäärää tullaan soveltamaan ainoastaan siinä tapauksessa, että uusi ääntenpainotusjärjestelmä tulee voimaan ennen seuraavaa laajentumista. Äänikynnys tullaan laskemaan uudelleen jokaisen uuden jäsenen liittymisen yhteydessä.

EY:n perustamissopimuksen 205 artiklaan ja Euratom-sopimuksen 118 artiklaan lisätään uusi 4 kohta. Neuvoston tehdessä päätöksen määräenemmistöllä sen jäsen voi pyytää tarkistusta siitä, edustavatko määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot vähintään 62 prosenttia unionin koko väestöstä. Jos ehto ei täyty, kyseistä päätöstä ei tehdä. Ehto ei ole automaattinen edellytys ratkaisulle, vaan siihen tulee erikseen vedota. Erillinen väestökriteeri lisää jossain määrin suurimpien maiden painoarvoa päätöksenteossa.

Artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa määrätään unionisopimuksen 23 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan ja 34 artiklan 3 kohtaan tehtävistä muutoksista. Määräenemmistöpäätöksenteossa sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 205 artiklassa määrättyä uutta äänten painottamista ja myös 62 prosentin väestökriteeri lisätään. Edellytys jäsenvaltioiden enemmistöstä ei koske unionisopimuksen V ja VI osastoon kuuluvia kysymyksiä. Näissä ratkaisun edellytyksenä on nykyisten määräysten mukaisesti äänten määräenemmistön lisäksi kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista.

Artiklan 2 kohdan mukaan jokaisen laajentumisen yhteydessä lasketaan määräenemmistöön vaadittava äänien vähimmäismäärä siten, että se ei ole suurempi kuin Euroopan unionin laajentumista koskevassa julistuksessa olevan taulukon pohjalta laskettu vähimmäismäärä. Nizzan Eurooppa-neuvoston jälkeen tehdyn jäsenvaltioiden yhteisen Nizzan sopimuksen tiettyjä kohtia koskeneen tulkinnan mukaisesti äänikynnys tullaan kuitenkin laskemaan liittymisten yhteydessä julistuksen määräenemmistöön tarvittavasta vähimmäismäärästä ja määrävähemmistön muodostavasta äänimäärästä laajentuneessa unionissa (n:o 21) pohjalta.

4 artikla. Artiklassa on komission kokoonpanon muuttamista koskevat määräykset.

Muutokset tehdään kahdessa vaiheessa. Artiklan 1 kohdan mukaiset muutokset tehdään 1 päivänä tammikuuta 2005 ja ne tulevat voimaan tuon ajankohdan jälkeen valittavan ensimmäisen komission toimikauden alkaessa. Pöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan siirtymämääräyksen mukaan 2 kohdan muutos tehdään, kun Euroopan unionissa on 27 jäsentä.

EY:n perustamissopimuksen 213 artiklan 1 kohdan ja Euratom-sopimuksen 126 artiklan 1 kohdan korvaavassa 1 kohdan määräyksessä korostetaan komission jäsenten riippumattomuutta ja poistetaan maininta komission jäsenten kokonaislukumäärästä. Uuden määräyksen mukaan komissiossa on kustakin jäsenvaltiosta yksi kansalainen. Uudessa 1 päivänä tammikuuta 2005 jälkeen nimitettävässä komissiossa ne jäsenvaltiot, joilla on kaksi kansalaistaan komissiossa, luopuvat toisen kansalaisensa nimittämisestä. Neuvosto voi yksimielisesti muuttaa komission jäsenten määrää. Uuden vuonna 2005 muodostettavan komission jäsenmäärä on 15 jäsentä lisättynä uusien jäsenvaltioiden kansalaisilla.

Artiklan 2 kohta sisältää määräyksen komission kokonaisjäsenmäärän rajoittamisesta. Artiklan 2 kohdassa oleva teksti korvaa edellä selostetun 4 artiklan 1 kohdan tekstin, kun unionissa on 27 jäsentä. Artiklan 2 kohdan nojalla komission jäsenten määrä on jäsenvaltioiden määrää pienempi, toisin sanoen 26 jäsentä tai vähemmän. Tarkka määrä jätetään avoimeksi ja neuvoston erikseen yksimielisesti päätettäväksi. Komission jäsenet valitaan soveltamalla tasapuolista vuorottelua neuvoston yksimielisesti vahvistamien sääntöjen pohjalta.

Artiklan 3 kohdassa määrätään tarkemmin neuvoston komission kokoonpanoa koskevasta päätöksestä 27:nnen jäsenvaltion liittymissopimuksen tultua allekirjoitettua. Kohdassa vahvistetaan komission jäsenten määräytymisessä noudatettava tasapuolinen vuorottelu ja siihen liittyen tietyt periaatteet, joiden mukaisesti neuvosto vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt 27 jäsenvaltion liityttyä unioniin. Jäsenvaltioita kohdellaan ehdottoman tasapuolisesti sen suhteen, mikä on niiden kansalaisten toimikauden määräytymisjärjestys ja kesto komissiossa. Kahden eri jäsenvaltion kansalaisten toimikausien kokonaismäärien ero ei saa milloinkaan olla suurempi kuin yksi. Näitä periaatteita noudattaen kukin kollegio muodostetaan siten, että sen kokoonpano ilmentää tyydyttävällä tavalla unionin kaikkien jäsenvaltioiden väestöllistä ja maantieteellistä moninaisuutta.

Artiklan 4 kohdassa taataan vielä kaikille unioniin liittyville uusille jäsenvaltioille oikeus saada liittymishetkellä yksi kansalainen komission jäseneksi siihen saakka, kunnes 2 kohtaa aletaan soveltaa. Määräys turvaa uusien jäsenvaltioiden asemaa, koska liittymissopimuksissa ei voida tästä poiketa muuttamatta tätä määräystä.

B. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetty pöytäkirja
Pöytäkirja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä

1 artikla. Artiklaa muutetaan viittaamalla EY:n perustamissopimuksen lisäksi unionisopimukseen ja Euratom-sopimukseen. Yhteisön tuomioistuimen perussääntö, atomienergiayhteisön tuomioistuimen perussääntö sekä neuvoston päätös 88/591 EHTY, ETY, Euratom ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta yhdistetään yhdeksi asiakirjaksi. EHTY:n tuomioistuimen perussääntöä ei sisällytetä asiakirjaan, sillä sen voimassaolo päättyy 23 päivänä heinäkuuta 2002. EHTY:n tuomioistuimen asemasta on määräykset Nizzan sopimuksen 7-9 artiklassa.

Yhdistämisen vuoksi perussäännön artikloihin tehdään teknisiä muutoksia, kuten artiklojen uudelleen numerointia ja viittauksia muihin artikloihin. Tämän lisäksi joihinkin artikloihin tehdään kielellisiä korjauksia.

2 artikla. Määräystä ei muuteta.

3 artikla. Artiklassa määrätään tuomareiden lainkäytöllisestä koskemattomuudesta. Artikla pysyy muuten muuttumattomana, mutta siihen lisätään neljäs kohta. Sen mukaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomareihin, julkisasiamiehiin, kirjaajaan sekä avustaviin esittelijöihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 12-15 artiklaa sekä 18 artiklaa. Tämä ei kuitenkaan rajoita muiden 3 artiklan kohtien soveltamista. Vastaava määräys on Nizzan sopimuksen 6 artiklassa, jolla muutetaan pöytäkirjaa Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista.

4 artikla.Määräystä ei muuteta lukuun ottamatta vähäisiä kielellisiä muutoksia.

5 artikla. Määräystä ei muuteta.

6 artikla. Määräystä ei muuteta lukuun ottamatta vähäisiä kielellisiä muutoksia.

7 ja 8 artikla. Määräyksiä ei muuteta.

9 artikla. Määräys on perussäännössä uusi ja mahdollistaa laajentumisen edellyttämien muutosten tekemisen tuomioistuimen kokoonpanoon ilman EY:n perustamissopimuksen muutosta.

Artiklassa määrätään tuomarien ja julkisasiamiesten vaihtumisesta. Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan osa tuomareista vaihtuu joka kolmas vuosi. Tämä koskee vuoroin kahdeksaa ja vuoroin seitsemää tuomaria. Myös osa julkisasiamiehistä vaihtuu artiklan toisen kohdan mukaan joka kolmas vuosi. Tämä koskee joka kerta neljää julkisasiamiestä. Määräykseen ei tehdä sisällöllisiä muutoksia.

10-15 artikla. Voimassa olevan perussäännön 9-14 artiklassa on vastaavat määräykset. Määräyksiä ei muuteta.

16 artikla. Artikla sisältää uudet määräykset jaostojen perustamisesta, kokoonpanosta ja käytöstä. Siinä määritellään myös se, koska täysistuntokokoonpano on mahdollinen.

Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat valitaan aikaisempaa pidemmäksi ajaksi eli kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja sama henkilö voidaan valita kerran uudelleen. Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat osallistuvat aina tuomioistuimen presidentin ohella uuden yhdentoista tuomarin suuren jaoston kokoonpanoon. Lisäksi siihen kuuluvat muut työjärjestyksen ehtojen mukaisesti nimetyt tuomarit. Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajien osallistumisella pyritään takaamaan oikeuskäytännön yhtenäisyys jaostojen välillä.

Suuri jaosto kokoontuu artiklan kolmannen kohdan mukaan silloin, kun oikeudenkäynnissä asianosaisena oleva jäsenvaltio tai yhteisöjen toimielin sitä pyytää. Täysistuntokokoonpano on pakollinen artiklan neljännessä kohdassa mainituissa tapauksissa. Se on lisäksi mahdollinen, silloin kun yhteisöjen tuomioistuin siitä julkisasiamiestä kuultuaan erikseen päättää, jos se pitää asiaa poikkeuksellisen merkittävänä.

17 artikla. Artiklassa määrätään yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovoipaisuudesta. Asian käsittelyyn osallistuvien tuomareiden määriin tehdään muuttuneiden jaostokokoonpanojen edellyttämät muutokset. Muilta osin perussäännön 17 artikla vastaa voimassa olevaa 15 artiklaa.

18 artikla. Määräys vastaa voimassa olevaa 16 artiklaa.

19 artikla. Artikla vastaa voimassa olevaa 17 artiklaa ja siihen tehdään vähäisiä kielellisiä muutoksia.

20 artikla. Artiklan uudessa viidennessä kohdassa määritellään EY:n perustamissopimuksen 222 artiklan edellyttämin tavoin, koska julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on tarpeen. Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että asiassa ei tule esiin uutta oikeuskysymystä, se voi päättää, että asia ratkaistaan ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. Yhteisöjen tuomioistuimen on kuitenkin kuultava julkisasiamiestä ennen kuin se tekee edellä mainitun päätöksen. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei ole enää välttämätön kaikissa yksinkertaisimmissa asioissa. Muutos on omiaan lyhentämään käsittelyaikoja. Määräys vastaa muutoin voimassa olevaa 18 artiklaa.

21 artikla. Lukuun ottamatta vähäisiä kielellisiä muutoksia artikla vastaa voimassa olevaa 19 artiklaa.

22 artikla. Määräys koskee Euratomin perustamissopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua välityslautakunnan päätökseen kohdistuvaa kannetta. Se sisältää kannetta koskevat menettelysäännökset ja siirretään sellaisenaan Euratomin perussäännön 20 artiklasta.

23 artikla. Määräys vastaa yhteisön tuomioistuimen perussäännön voimassa olevaa 20 artiklaa ja siihen tehdään ne tekniset muutokset, jotka ovat välttämättömiä perussääntöjen yhdistämisen johdosta. Artikla sisältää yhteiset menettelymääräykset, joita noudatetaan unionisopimuksen 35 artiklan 1 kohdan, EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan ja Euratom-sopimuksen 150 artiklan tarkoittamissa ennakkoratkaisupyynnöissä.

24-26 artikla. Määräykset vastaavat voimassa olevaa 21-23 artiklaa.

27 artikla. Määräys vastaa muutoin voimassa olevaa 24 artiklaa, paitsi että sakkorangaistus muutetaan paremmin määrättävän seuraamuksen luonnetta kuvaavasti maksuseuraamukseksi.

28-38 artikla. Voimassa olevan 25-35 artiklan määräyksiä ei ole muutettu lukuunottamatta joitakin vähäisiä kielellisiä muutoksia.

39 artikla. Määräys vastaa voimassa olevaa 36 artiklaa lukuun ottamatta ensimmäiseen kohtaan lisättävää viittausta Euratom-sopimukseen.

40 artikla. Määräys vastaa voimassa olevaa 37 artiklaa, mutta sitä täydennetään uudella kolmannella kohdalla, joka sisältää viittauksen ETA-sopimukseen.

41-45 artikla. Määräykset ovat joitakin vähäisiä kielellisiä muutoksia lukuun ottamatta, samat kuin voimassa olevassa 38-42 artiklassa.

46 artikla. Artiklaa täydennetään viittauksella Euratom-sopimukseen. Muilta osin se vastaa voimassa olevaa 43 artiklaa.

47 artikla. Artiklassa mainitaan ne yhteisöjen tuomioistuinta koskevan perussäännön artiklat, joita sovelletaan myös yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Kyseisten artiklojen muuttamisesta aiheutuu joitakin välillisiä muutoksia tähän artiklaan.. Artiklassa ajantasaistetaan ne yhteisöjen tuomioistuinta koskevat artiklat, joita sovelletaan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Muutoin artikla vastaa voimassa olevaa 44 artiklaa.

48 artikla. Artiklassa vahvistetaan yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomareiden lukumäärä 15 tuomariksi. Koska määräys sijaitsee perussäännössä, tuomareiden lukumäärä voidaan joustavalla tavalla muuttaa unionin laajentuessa. Artikla liittyy EY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan, jonka mukaan yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on tuomari jokaisesta jäsenvaltiosta.

49 artikla. Artiklan mukaan yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jäseniä voidaan pyytää hoitamaan julkisasiamiehen tehtäviä. Julkisasiamiesten nimeämisestä määrätään työjärjestyksessä.

50 artikla. Artiklan mukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kokoontuu, yhteisöjen tuomioistuimen tavoin, kolmen tai viiden tuomarin jaostoissa. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajien toimikausi pidennetään kolmen vuoden mittaiseksi. Jaostojen kokoonpanosta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.

Yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kokoontua tietyissä tapauksissa myös täysistunnossa tai yhden tuomarin kokoonpanossa. Artiklalla mahdollistetaan lisäksi suuren jaoston perustaminen työjärjestyksen muutoksella, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi. Työjärjestyksessä voidaan määrätä niistä ehdoista ja tapauksista, jolloin suuri jaosto kokoontuu.

51 artikla. Artikla määrittää EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla toimivallanjakoa suorissa kanteissa. Jäsenvaltioiden, yhteisöjen toimielinten ja Euroopan keskuspankin nostamat kanteet käsitellään yhteisöjen tuomioistuimessa. EY:n perustamissopimuksen 225 artiklaan ja perussäännön 51 artiklaan liittyvää julistusta (n:o 12) selostetaan jäljempänä.

52 artikla. Määräys vastaa voimassa olevan 45 artiklan toista kohtaa. Artiklan ensimmäinen kohta siirretään EY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan.

53 artikla. Voimassa olevaa 46 artiklaa muutetaan siten, että perussäännön ennakkoratkaisumenettelyä koskeva uusi 20 artikla soveltuu myös ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Asiaan liittyy EY:n perustamissopimuksen 225 artikla

Artiklasta jätetään myös pois viittaus työjärjestyksen vahvistamismenettelyyn. Menettelystä määrätään EY:n perustamissopimuksessa. Uusilla määräyksillä annetaan mahdollisuus poiketa työjärjestyksessä perussäännön 40 artiklan neljännestä kohdasta ja 41 artiklasta.

54-56 artikla. Määräykset vastaavat joitakin vähäisiä kielellisiä muutoksia lukuun ottamatta voimassa olevaa 47-49 artiklaa.

57 artikla. Määräys on muuten sama kuin voimassa oleva 50 artikla, mutta siihen lisätään viittaukset Euratom-sopimukseen.

58 ja 59 artikla. Määräykset ovat samat kuin voimassa olevassa 51 ja 52 artiklassa.

60 artikla. Määräys on muuten sama kuin voimassa oleva 53 artikla, mutta artiklan ensimmäiseen ja toiseen kohtaan lisätään viittaukset Euratom-sopimukseen.

61 artikla. Määräys on sama kuin voimassa oleva 54 artikla.

62 artikla. Artiklassa on määräyksiä EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesta uudelleen käsittelystä. Artiklassa määritellään se menettely, jota noudatetaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen toisena muutoksenhakuelimenä antamien tuomioiden sekä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen ennakkoratkaisupäätösten uudelleen käsittelyyn.

Se käsittely tulee kyseeseen silloin, jos päätös voi vakavasti vahingoittaa yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Julkisasiamiehen on tehtävä ehdotuksensa päätöksen uudelleen käsittelemiseksi kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Yhteisöjen tuomioistuin puolestaan päättää kuukauden kuluessa julkisasiamiehen ehdotuksesta, onko aihetta käsitellä päätös uudelleen.

63 artikla. Määräys on sama kuin voimassa oleva 55 artikla.

64 artikla. Artiklassa on määräys kieliä koskevan järjestelyn soveltamisesta siihen asti, kunnes perussäännössä annetaan määräykset yhteisöjen tuomioistuimessa ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sovellettavasta kieliä koskevasta järjestelystä. Oikeudenkäyntikieliä koskevia määräyksiä voidaan muuttaa ainoastaan yksimielisesti.

C. Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyt pöytäkirjat
1. Pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta

Nizzan sopimukseen liitetyllä pöytäkirjalla EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta luodaan oikeusperusta päätöksille, jotka koskevat toimintaa EHTY:n perustamissopimuksen päätyttyä 23 päivänä heinäkuuta 2002.

1 artikla. Artiklan mukaan kaikki varat ja vastuut, joita EHTY:llä on 23 päivänä heinäkuuta 2002, siirretään 24 päivänä heinäkuuta 2002 Euroopan yhteisölle. Nettovarallisuus muodostaa hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen tarkoitetut varat. Näistä varoista kertyvät tulot käytetään yksinomaan hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen.

2 artikla. Artiklan mukaan neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämät säännökset, mukaan lukien keskeiset periaatteet ja aiheelliset päätöksentekomenettelyt, erityisesti hiili- ja terästutkimusrahaston varojen hoitoa koskevien monivuotisten taloudellisten suuntaviivojen ja tutkimusohjelman teknisten suuntaviivojen antamiseksi.

3 artikla. Artiklan mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan, jollei pöytäkirjassa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä toisin määrätä.

4 artikla. Artiklassa on voimaantulosäännös, jonka mukaan pöytäkirjaa sovelletaan 24 päivästä heinäkuuta 2002.

2. Pöytäkirja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklasta

Pöytäkirjalla määrätään, että neuvosto tekee päätöksensä EY:n perustamissopimuksen 66 artiklan mukaisissa asioissa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja kuultuaan Euroopan parlamenttia toukokuun 1 päivästä 2004 alkaen. Päätöksentekomenettelyä IV osastossa koskevan voimassa olevan 67 artiklan mukaan neuvosto tekee päätöksensä yksimielisesti komission ehdotuksesta tai jäsenvaltion aloitteesta kuultuaan Euroopan parlamenttia.

EY:n perustamissopimuksen 66 artiklan mukaan neuvosto toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen sekä näiden viranomaisten ja komission välisen yhteistyön viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa koskevan IV osaston alalla.

Artiklan tarkoittamina viranomaisina kyseeseen voivat tulla Suomessa ainakin viisumeja myöntävät viranomaiset, turvapaikkapäätöksiä tekevät viranomaiset, pakolaisten vastaanotosta vastaavat viranomaiset, turvapaikkakuulusteluja hoitavat viranomaiset, rajavalvonnasta ja -tarkastuksista vastaavat viranomaiset sekä oleskelulupia myöntävät viranomaiset. Lisäksi 66 artikla voi tulla sovellettavaksi eräisiin oikeusviranomaisiin yksityisoikeudellisissa asioissa. Näitä ovat kansainvälisistä tiedoksiannoista, siviilioikeudellisesta oikeusavusta sekä siviilioikeudellisesta täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset. Määräys koskee nykyisin lähinnä kansallisten oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä, mutta Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien täytäntöönpanemisen edetessä yhä enemmän myös niiden ja komission välistä yhteistyötä.

1.3. Hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirja

Päätösasiakirjassa todetaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin koolle kutsuminen Brysseliin 14 päivänä helmikuuta 2000 päättämään yhteisellä sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sekä Euroopan yhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksiin sekä niihin liittyviin tiettyihin asiakirjoihin tehtävistä muutoksista.

Päätösasiakirjassa todetaan konferenssin hyväksyneen Nizzan sopimuksen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten sekä niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta. Sopimukseen liittyviä asiakirjoja ovat pöytäkirjat. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen liitetään pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetään pöytäkirja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä. Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetään pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta sekä pöytäkirja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklasta.

Konferenssi hyväksyi myös päätösasiakirjaan liitetyt 24 yhteistä julistusta ja otti huomioon kolme julistusta. Julistukset eivät ole oikeudellisesti sitovia eivätkä osa sopimusta. Siten ne eivät myöskään tule kansallisesti ratifioiduiksi. Niiden poliittinen merkitys vaihtelee.

Julistukset

Konferenssin hyväksymät julistukset ovat:

1. Julistus Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta

2. Julistus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 2 kohdasta

3. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklasta

4. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 21 artiklan kolmannesta kohdasta

5. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklasta

6. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 artiklasta

7. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 111 artiklasta

8. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklasta

9. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklasta

10. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 181 a artiklasta

11. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artiklasta

12. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklasta

13. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdasta

14. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdasta

15. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 3 kohdasta

16. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 a artiklasta

17. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 229 a artiklasta

18. Julistus tilintarkastustuomioistuimesta

19. Julistus Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklasta

20. Julistus Euroopan unionin laajentumisesta

21. Julistus määräenemmistöön tarvittavasta vähimmäismäärästä ja määrävähemmistön muodostavasta äänimäärästä laajentuneessa unionissa

22. Julistus Eurooppa-neuvoston kokouspaikasta

23. Julistus unionin tulevaisuudesta

24. Julistus EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklasta

Konferenssin huomioon ottamat julistukset ovat:
1. Luxemburgin julistus

2. Kreikan, Espanjan ja Portugalin julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta

3. Tanskan, Saksan, Alankomaiden ja Itävallan julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta.

Konferenssin hyväksymät julistukset
1. Julistus Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta

Konferenssi viittaa Nizzan Eurooppa-neuvoston hyväksymiin, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeviin asiakirjoihin. Niiden mukaisesti Euroopan unionin tavoitteena on, että unioni olisi nopeasti toimintakykyinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Konferenssin mukaan Nizzan sopimuksen voimaantulo ei ole edellytyksenä Eurooppa-neuvoston tätä asiaa koskeville päätöksille ja unionin kriisinhallintakykyä voidaan kehittää unionisopimuksen voimassa olevien määräysten perusteella.

2. Julistus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 2 kohdasta

Konferenssi palauttaa mieleen, että päätös perustaa Eurojust-yksikkö on Tampereen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien mukainen. Julistuksessa palautetaan mieliin, että Eurojust-yksikkö muodostuu kunkin jäsenvaltion lähettämistä syyttäjistä, tuomareista tai vastaavaa toimivaltaa käyttävistä poliiseista ja että sen tehtävänä on kansallisten syyttäjäviranomaisten toiminnan yhteensovittaminen ja avustaminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien tapausten tutkinnassa. Julistuksessa viitataan myös Euroopan oikeudellista verkostoa koskevaan yhteiseen toimintaan (98/428/YOS (EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.)

3. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklasta

Julistus koskee EY:n perustamissopimuksen 10 artiklasta johtuvaa vilpittömän yhteistyön velvoitetta.

Julistuksessa tuodaan esiin periaate, jonka mukaan perustamissopimuksen 10 artiklasta johtuva vilpittömän yhteistyön velvoite koskee jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten suhteiden lisäksi myös kyseisten toimielinten välisiä suhteita.

Konferenssi rohkaisee Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota tekemään toimielinten välisiä sopimuksia, jos osoittautuu tarpeelliseksi helpottaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräysten soveltamista vilpittömän yhteistyön velvoitteen puitteissa. Konferenssi muistuttaa vielä, että näillä sopimuksilla ei voida muuttaa eikä täydentää perustamissopimuksen määräyksiä, ja niitä voidaan tehdä vain näiden kolmen toimielimen suostumuksella.

4. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 21 artiklan kolmannesta kohdasta

Konferenssi kehottaa 21 artiklan kolmannessa kohdassa tai 7 artiklassa tarkoitettuja toimielimiä ja elimiä huolehtimaan, että kaikkiin unionin kansalaisten esittämiin kirjallisiin pyyntöihin vastataan kohtuullisessa ajassa. Määräysten tarkoittamia toimielimiä ovat Euroopan parlamentti, Euroopan oikeusasiamies, neuvosto, komissio, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen asteen tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin, talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea.

5. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklasta

Julistuksen mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat päättämään siirtymisestä yhteispäätösmenettelyyn 62 artiklan 3 kohdan sekä 63 artiklan 3 kohdan b alakohdan aloilla toukokuun 1 päivästä 2004 alkaen. Kyseiset alat sisältävät edellytyksiä, joilla kolmansien valtioiden kansalaiset voivat vapaasti matkustaa jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan sekä toimenpiteitä laitonta maahantuloa ja laitonta oleskelua ja laittomasti maassa oleskelevien palauttamista koskevissaasioissa.

Julistuksessa todetaan, että neuvosto päättää yhteispäätösmenettelyn soveltamisesta ulkorajoilla tehtäviä henkilötarkastuksia koskevien säännösten osalta sen jälkeen, kun on päästy sopimukseen niiden säädösten soveltamisalasta, jotka koskevat henkilöiden liikkumista jäsenvaltioiden ulkorajojen yli. Kyse on ulkorajoja koskevien säädösten soveltamisesta Gibraltarin ja Espanjan väliseen rajaan.

Lisäksi neuvosto ilmoittaa pyrkivänsä siihen, että yhteispäätösmenettelyä sovellettaisiin 1 päivästä toukokuuta 2004 alkaen tai mahdollisimman pian sen jälkeen muihinkin IV osastoon kuuluviin aloihin tai joihinkin niistä.

6. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 artiklasta

Nizzan sopimuksella laajennetaan määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa EY:n perustamissopimuksen 100 artiklassa. Konferenssi muistuttaa siitä, että 100 artiklassa tarkoitettujen ja 103 artiklassa määrätyn avustamiskiellon eli "no bail-out" -säännön kanssa sopusoinnussa olevien taloudellista apua koskevien päätösten on oltava vuosien 2000-2006 rahoitusnäkymien mukaisia ja erityisesti talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 6 päivänä toukokuuta 1999 tekemän toimielinten välisen sopimuksen 11 kohdan sekä tulevien toimielinten välisten sopimusten ja rahoitusnäkymien mukaisia.

7. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 111 artiklasta

Sopimuksella muutetaan EY:n perustamissopimuksen 111 artiklan 4 kohtaa laajentamalla artiklassa määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa koskemaan päätöksiä yhteisön edustamisesta kansainvälisissä yhteyksissä talous- ja rahaliiton kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä.

Konferenssi pyrkii turvaamaan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden asemaa korostamalla, että menettelyjen on oltava sellaisia, että kaikki euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot voivat täysin osallistua kaikkiin vaiheisiin yhteisön valmistellessa kansainvälisissä yhteyksissä esitettävää kantaansa.

8. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklasta

Julistuksessa todetaan konferenssin olevan yhtä mieltä siitä, että kaikki 137 artiklan nojalla aiheutuvat menot katetaan yhteisön menokehysten otsakkeesta 3 eli yhteisön politiikkoja koskevista menoista.

9. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklasta

Julistus liittyy ympäristöasioita koskevaan EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan. Julistuksen mukaan päätetään huolehtia, että Euroopan unioni toimii vauhdittajana edistääkseen ympäristönsuojelua unionissa samoin kuin kansainvälisellä tasolla. Tähän tavoitteeseen pyrittäessä olisi hyödynnettävä kaikki perustamissopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, joihin kuuluvat myös markkinasuuntautuneiden ja kestävää kehitystä edistävien kannustimien ja välineiden käyttö.

10. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 181 a artiklasta

Julistus tarkentaa perustamissopimuksen uuden 181 a artiklan soveltamisalaa. Konferenssi vahvistaa, että kolmansien maiden maksutaseiden tasapainottamista varten annettava apu ei kuulu 181 a artiklan soveltamisalaan. Tämä ei kuitenkaan rajoita EY:n perustamissopimuksen muiden määräysten soveltamista.

11. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artiklasta

Julistus liittyy Euroopan tason poliittisia puolueita koskevaan EY:n perustamissopimuksen 191 artiklaan. Konferenssi muistuttaa, että artiklan määräykset eivät merkitse toimivallan siirtoa Euroopan yhteisölle eivätkä vaikuta jäsenvaltioiden valtiosääntöjen asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Julistuksessa asetetaan lisäksi vaatimuksia tavalle, jolla Euroopan tasolla toimivia poliittisia puolueita rahoitetaan yhteisön varoilla. Siinä edellytetään, että Euroopan yhteisöjen talousarviosta Euroopan tasolla toimiville puolueille annettavaa rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää poliittisten puolueiden rahoittamiseen kansallisella tasolla. Lisäksi edellytetään, että poliittisten puolueiden rahoitusta koskevia sääntöjä sovelletaan samoin perustein kaikkiin Euroopan parlamentissa edustettuina oleviin poliittisiin voimiin.

12. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklasta

Konferenssi kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta ja komissiota laatimaan mahdollisimman pian kokonaisselvityksen toimivallan jakaantumisesta yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välillä, erityisesti suorien kanteiden osalta, ja tekemään asianmukaisia ehdotuksia, jotta toimivaltaiset tahot voisivat tarkastella niitä heti Nizzan sopimuksen tultua voimaan.

EY:n perustamissopimuksen 225 artiklassa määrätään yhteisön tuomioistuimen ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallanjaosta ja vahvistetaan yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa. Toimivallanjaosta on tarkempia määräyksiä myös yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä.

13. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdasta

Konferenssi katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun uudelleenkäsittelyä koskevan menettelyn keskeiset edellytykset olisi määriteltävä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä. Erityisesti olisi täsmennettävä osapuolten asema yhteisöjen tuomioistuimen menettelyssä niin, että varmistetaan eri osapuolten oikeuksien suoja, uudelleen käsittelyä koskevan menettelyn vaikutus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen sekä yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen vaikutus osapuolten väliseen riita-asiaan.

Artiklan 2 kohdassa on määräyksiä lainkäyttölautakuntien antamien päätösten muutoksenhausta yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Artiklan 3 kohdan nojalla yhteisön tuomioistuimen lisäksi myös yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla esitettyjä ennakkoratkaisupyyntöjä perussäännössä määrätyissä erityisasioissa. Kohdat sisältävät myös määräykset rajoitetusta uudelleen käsittelystä niissä asioissa, joissa ensimmäisen asteen tuomioistuin on ratkaissut lainkäyttölautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen tai kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnön. Menettely on poikkeuksellinen ja tulee kyseeseen silloin, jos asia voi vakavasti vahingoittaa yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

14. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdasta

Konferenssi katsoo, että neuvoston tulisi ottaa käyttöön sellainen menettely EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi tarvittavia perussäännön määräyksiä hyväksyessään, jolla varmistetaan, että näiden määräysten käytännön soveltamisesta tehdään arviointi kolmen vuoden kuluttua Nizzan sopimuksen voimaantulosta.

15. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 artiklan 3 kohdasta

Konferenssi katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen olisi päättäessään poikkeuksellisesti käsitellä uudelleen yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen ennakkoratkaisuasiassa antaman päätöksen tehtävä ratkaisunsa kiireellistä menettelyä noudattaen.

16. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 225 a artiklasta

Konferenssi pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ja komissiota laatimaan mahdollisimman pian ehdotuksen päätökseksi, jolla perustetaan lainkäyttölautakunta, joka on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena yhteisön ja sen henkilöstön välisiä riita-asioita.

Uudessa EY:n perustamissopimuksen 225 a artiklassa määrätään lainkäyttölautakuntien perustamisesta.

17. Julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 229 a artiklasta

Konferenssi katsoo, ettei 229 a artikla rajoita sen lainkäyttömenettelyn valitsemista, joka voidaan perustaa käsittelemään teollisoikeudellista suojaa koskevia riitoja.

Artiklalla mahdollistetaan toimivallan antaminen yhteisöjen tuomioistuimelle sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka liittyvät yhteisön säädöksiin teollisoikeudellisesta suojasta.

18. Julistus tilintarkastustuomioistuimesta

Konferenssi kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ja kansallisia tilintarkastuselimiä parantamaan yhteistyönsä puitteita ja edellytyksiä kukin riippumattomuutensa säilyttäen. Tätä tarkoitusta varten tilintarkastustuomioistuimen presidentti voi perustaa kansallisten tilintarkastuselinten puheenjohtajien kanssa yhteyskomitean.

19. Julistus Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklasta

Konferenssi luottaa siihen, että perussäännön 10.6 artiklassa tarkoitettu suositus annetaan mahdollisimman pian.

Artikla sisältää määräyksen, jolla mahdollistetaan Euroopan keskuspankin neuvoston päätöksentekoa koskevien perussäännön 10.2 artiklan määräysten muuttaminen ilman HVK:ta. Määräyksiä voidaan muuttaa valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston yksimielisellä päätöksellä joko EKP:n tai komission suosituksesta. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti.

20. Julistus Euroopan unionin laajentumisesta

Julistus sisältää yhteisen kannan, jonka jäsenvaltiot esittävät liittymiskonferensseissa Euroopan parlamentin paikkojen jakautumisesta, äänten painottamisesta neuvostossa, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean kokoonpanosta. Kanta on esitetty taulukoissa, jotka koskevat 27 jäsenvaltion unionia. Julistuksessa on otettu huomioon vain ne ehdokasvaltiot, joiden kanssa liittymisneuvottelut on tosiasiallisesti aloitettu. Sitovasti julistuksen tarkoittamista kysymyksistä päätetään liittymissopimuksissa.

Ensimmäinen taulukko koskee Euroopan parlamentin paikkajakoa, toinen äänten painottamista neuvostossa, kolmas talous- ja sosiaalikomitean paikkajakoa ja neljäs alueiden komitean paikkajakoa.

Julistuksessa esitetyt nykyisistä jäsenvaltioista Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien määrä sekä äänimäärät neuvostossa ovat Nizzan sopimuksen laajentumista koskevan pöytäkirjan mukaiset. Niin ikään julistuksessa esitetty nykyisistä jäsenvaltioista valittavien talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean jäsenten määrä on Nizzan sopimuksella muutettavan EY:n perustamissopimuksen 258 ja 263 artiklan mukainen.

Julistuksen 2 taulukon yhteydessä toistetaan pöytäkirjan mukaisesti uusi erillinen vaatimus jäsenvaltioiden enemmistöstä neuvoston tehdessä päätöksensä komission ehdotuksesta sekä mahdollisuus pyytää tarkistusta siitä, että määräenemmistön muodostavat maat edustavat 62 prosenttia unionin väestöstä. Määräenemmistön edellytyksenä on 258 puoltavaa ääntä 27 jäsenmaan unionissa. Nizzan Eurooppa-neuvoston jälkeen tehdyn jäsenvaltioiden yhteisen Nizzan sopimuksen tiettyjä kohtia koskeneen tulkinnan mukaisesti äänikynnys tullaan kuitenkin liittymisten yhteydessä laskemaan määräenemmistöön tarvittavaa vähimmäismäärää ja määrävähemmistön muodostavaa äänimäärää laajentuneessa unionissa koskevan julistuksen (n:o 21) pohjalta.

21. Julistus määräenemmistöön tarvittavasta vähimmäismäärästä ja määrävähemmistön muodostavasta äänimäärästä laajentuneessa unionissa

Äänikynnys tullaan liittymisten yhteydessä laskemaan tämän julistuksen pohjalta. Mikäli kaikki Euroopan unionin laajentumista koskevassa julistuksessa mainitut hakijavaltiot eivät ole liittyneet unioniin silloin, kun uutta äänten painottamista aletaan noudattaa, ensimmäisen liittymisen yhteydessä määräenemmistöön tarvittava vähimmäismäärä tulee olemaan prosenttiosuudeltaan nykyistä, eli 71,26 prosenttia, pienempi. Tämän jälkeen vähimmäismäärä kasvaa liittymisten myötä vaiheittain 73,4 prosentin enimmäismäärään unionin jäsenmäärän ollessa pienempi kuin 27. Kun kaikki julistuksessa mainitut hakijavaltiot ovat liittyneet, päätösten estämiseen tarvittava määrävähemmistö kasvaa 27 jäsenvaltion unionissa 91 ääneen. Määräenemmistön vähimmäismäärä tulee siis olemaan 255 ääntä eli 73,91 prosenttia kokonaisäänimäärästä.

22. Julistus Eurooppa-neuvoston kokouspaikasta

Vuodesta 2002 alkaen yksi Eurooppa-neuvoston kokous kunakin puheenjohtajakautena pidetään Brysselissä. Kun unionissa on 18 jäsentä, kaikki Eurooppa-neuvoston kokoukset pidetään Brysselissä.

Kokouspaikan siirto toteutetaan, jo tehdyt järjestelyt huomioon ottaen, vuoden 2002 aikana. Vuoden 2002 ensimmäisen puoliskon aikana kaikki Eurooppa-neuvoston kokoukset järjestetään vielä puheenjohtajavaltiossa.

23. Julistus unionin tulevaisuudesta

Konferenssin hyväksymässä julistuksessa todetaan konferenssin lopputulos ja kehotetaan jäsenvaltioita ratifioimaan Nizzan sopimus viipymättä. Konferenssi on yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin lopputulos tasoittaa tietä Euroopan unionin laajentumiselle, ja korostaa, että Nizzan sopimuksen ratifioinnin myötä Euroopan unioni on saattanut päätökseen uusien jäsenvaltioiden liittymisen edellyttämät toimielimiä koskevat muutokset.

Konferenssi hahmottelee Euroopan unionin tulevaisuudesta käytävää perusteellista ja laaja-alaista keskustelua sekä vuonna 2004 koolle kutsuttavan uuden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin koollekutsumista. Konferenssissa käsitellään käydyssä keskustelussa ja konferenssin valmistelussa esillä olleita asioita muutosten tekemiseksi perussopimuksiin.

Konferenssi toivoo, että vuonna 2001 puheenjohtajavaltiot Ruotsi ja Belgia edistävät yhteistyössä komission ja yhdessä Euroopan parlamentin kanssa laaja-alaista keskustelua kaikkien asianosaisten eli kansallisten kansanedustuslaitosten ja kaikkien julkista mielipidettä edustavien tahojen, poliittisten piirien, talouselämän ja yliopisto- ja tiedemaailman sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Siitä, kuinka ehdokasvaltiot liitetään mukaan tähän prosessiin, päätetään myöhemmin.

Konferenssi esittää, että Göteborgissa kesäkuussa 2001 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston saatua selvityksen asiasta, Eurooppa-neuvosto antaisi Laekenissa Brysselissä joulukuussa 2001 pidettävässä kokouksessaan julistuksen, joka sisältäisi prosessin jatkon kannalta tarpeellisia aloitteita.

Konferenssi hahmottelee julistuksessa käsiteltäviä asioita. Vaikka luettelo on hyvin laaja, se ei kuitenkaan ole tyhjentävä:

― kuinka Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako voidaan tarkentaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja kuinka sen noudattamista voidaan valvoa;

― Nizzassa julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan aseman määrittely Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti;

― perussopimusten yksinkertaistaminen niiden selkeyttämiseksi ja niiden tekemiseksi helpommin ymmärrettäviksi muuttamatta niiden sisältöä;

― kansallisten kansanedustuslaitosten asema eurooppalaisissa rakenteissa.

Nämä tarkasteltavat aiheet esittämällä konferenssi tähdentää, että unionin ja sen toimielinten demokraattista legitiimiyttä ja avoimuutta parannetaan ja seurataan jatkuvasti, jotta toimielimet tuotaisiin lähemmäksi jäsenvaltioiden kansalaisia.

Konferenssi korostaa vielä, että vuoden 2004 jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi ei muodosta millään tavoin estettä laajentumiselle tai ole edellytyksenä sille. Lisäksi ne ehdokasvaltiot, jotka ovat saattaneet liittymisneuvottelunsa unionin kanssa päätökseen, kutsutaan osallistumaan konferenssiin. Ne ehdokasvaltiot, jotka eivät ole saattaneet liittymisneuvottelujaan päätökseen, kutsutaan konferenssiin tarkkailijoina.

24. Julistus EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklasta

Konferenssi kehottaa neuvostoa huolehtimaan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti siitä, että EHTY:n tilastojärjestelmä säilytetään EHTY:n perustamissopimuksen päättymisen jälkeen 31 päivään joulukuuta 2002 asti, sekä pyytämään komissiota tekemään asiasta asianmukaiset suositukset.

Julistuksella pyritään huolehtimaan siitä, ettei EHTY:n tilastojärjestelmän mukainen tilastointi katkea kesken vuotta 2002, kun EHTY-sopimus päättyy 23 päivänä heinäkuuta 2002.

Konferenssin huomioonottamat julistukset
1. Luxemburgin julistus

Luxemburg sitoutuu julistuksessaan olemaan vaatimatta sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston valituslautakuntien siirtämistä Alicantesta Luxemburgiin. Valituslautakunnat pysyvät Alicantessa myös siinä tapauksessa, että niistä tulee EY:n perustamissopimuksen 220 artiklan mukaisia lainkäyttölautakuntia. Julistuksen mukaan tämä ei kuitenkaan rajoita 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehtyä päätöstä ja siinä olevia tulevia toimielinten, elinten ja laitosten sijaintia koskevia määräyksiä ja mahdollisia vaihtoehtoja.

2. Kreikan, Espanjan ja Portugalin julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta

Kreikan, Espanjan ja Portugalin julistuksessa todetaan, että näiden valtioiden suostumus määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymiseen EY:n perustamissopimuksen 161 artiklassa tarkoitetuissa kysymyksissä on annettu sillä edellytyksellä, että vuoden 2007 alusta sovellettavien rahoitusnäkymien kesto on sama kuin nykyisin.

3. Tanskan, Saksan, Alankomaiden ja Itävallan julistus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 161 artiklasta

Tanska, Saksa, Alankomaat ja Itävalta toteavat puolestaan omassa EY:n perustamissopimuksen 161 artiklaa koskevassa julistuksessaan, ettei Kreikan, Espanjan ja Portugalin julistuksella voida rajoittaa komission toimintaa, erityisesti aloiteoikeutta.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää tavanomaiset säännökset Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

2 §. Pykälään sisältyy tavanomainen valtuutussäännös.

3 §. Lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin asetuksella siten, että laki ja Nizzan sopimus tulisivat voimaan samanaikaisesti. Menettely on tavanomainen kansainvälisiä sopimuksia voimaan saatettaessa.

3. Voimaantulo

Nizzan sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki allekirjoittajavaltiot ovat tallettaneet ratifioimiskirjansa. Esitykseen liittyvä laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti Nizzan sopimuksen kanssa.

Kansainvälisen sopimuksen voimaantulosta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:ssä. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos kansainvälinen sopimus sisältää määräyksen Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan.

Nizzan sopimuksessa käsitellään asiaryhmiä, joihin liittyen Ahvenanmaan maakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan toimivaltaa. Näitä ovat ympäristöpolitiikka, sosiaalipolitiikka sekä alue- ja rakennepolitiikka. Nizzan sopimuksella muutetaan EY:n perustamissopimuksen 144, 175 ja 263 artiklan määräyksiä.

EY:n perustamissopimuksen uusi 144 artikla koskee uutta neuvoa-antavaa sosiaalisen suojelun komiteaa ja sen tehtäviä. Itsehallintolain 18 §:n 13 kohdan mukaan sosiaalihuolto kuuluu maakunnan toimivaltaan. Komitea on luonteeltaan neuvoa-antava ja sen tehtävänä on seurata sosiaalialan tilannetta sekä sosiaalisen suojelun politiikkojen kehittymistä jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Lisäksi komitean tulee edistää tietojen, kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken ja komission kanssa sekä laatia selvityksiä, antaa lausuntoja tai suorittaa muita toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä joko neuvoston tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 207 artiklan soveltamista.

EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 2 kohtaan tehtävät muutokset liittyvät päätöksentekomenettelyihin ympäristöpolitiikassa. Itsehallintolain 18 §:n 10 kohdan mukaan luonnon- ja ympäristönsuojelu kuuluu maakunnan toimivaltaan. Koska 175 artiklan muutos koskee vain päätöksentekomenettelyä, sen voimaantulo ei hallituksen käsityksen mukaan edellytä maakunnan hyväksymistä.

Nizzan sopimuksella täsmennetään EY:n perustamissopimuksen 263 artiklan määräystä alueiden komiteaan jäseniksi nimettäville asetettavista vaatimuksista. Itsehallintolain 59 c §:n mukaan yhdeksi Suomen edustajista alueiden komiteassa on ehdotettava maakuntahallituksen nimeämää ehdokasta. Muutos sivuaa Ahvenanmaan toimivaltaa itsehallintolain 59 c §:n kannalta merkityksellisellä tavalla.

Edellä esitetyn johdosta esitykseen sisältyvän lain voimaantulemiselle Ahvenanmaan maakunnassa olisi hallituksen käsityksen mukaan tässä tilanteessa pyydettävä Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus. Jos maakunta hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta siihen tasavallan presidentin asetukseen, jolla säädetään voimaansaattamislain voimaantulosta.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Sopimuksessa muutetaan useita määräyksiä, joiden voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan. Näitä ovat EY:n perustamissopimuksessa 18 artikla (ihmisten vapaa liikkuminen; asiallisen soveltamisalan rajaus), 67 artikla (maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka; asiallisen soveltamisalan rajaus), 123 artiklan 4 kohta (euron käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet), 137 artikla (sosiaalipolitiikka), 157 artiklan 3 kohta (teollisuuspolitiikka; asiallinen soveltamisalan rajaus), 190 artiklan 5 kohta (Euroopan parlamentin jäsenten ohjesäännön hyväksyminen), 210 artikla (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomareiden virkasuhteen ehdot), 220-225, 225 a ja 290 artikla sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen vastaavat määräykset (lainkäyttölautakunnat, yhteisön tuomioistuimen kokoonpano, julkisasiamiehet, toimikaudet ja nimitykset, ensimmäisen oikeusasteen tuomarit), 263 artikla (alueiden komitean jäsenyyden vaatimukset), Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 165 artikla (asetusten julkaiseminen) sekä unionisopimuksen 7 artikla (toimenpiteet jäsenvaltion rikkoessa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien periaatteita), 29 ja 31 artikla (Eurojust-yhteistyö), 46 artikla (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta unionisopimuksen osalta), Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 21 artikla sekä pöytäkirja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä.

Sopimuksentekovallan kannalta merkityksellisiä lainsäädännön alaan kuuluvia muutoksia tehdään EY:n perustamissopimuksen 133 artiklaan (palveluiden ja henkisen omaisuuden kaupallisten kysymysten sisällyttäminen yhteisen kauppapolitiikan ja yksinomaisen sopimustoimivallan alaan) ja 181 a artiklaan (taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä koskevat toimet).

Budjettivallan kannalta merkitystä voi olla uusilla määräyksillä EY:n perustamissopimuksen 100 artiklassa (tietyin ehdoin myönnettävä taloudellinen apu sellaiselle jäsenvaltiolle, jolle poikkeukselliset tapahtumat, joihin se ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa suuria vaikeuksia), 159 ja 161 artiklassa (rakennerahastojen ulkopuoliset toimet sekä rakenne- ja koheesiorahastoja koskevat oikeusperustat), 181 a artiklassa (taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö kolmansien maiden kanssa) sekä 279 artiklassa (varainhoitoasetukset ja varainhoidon valvojia, tulojen ja menojen hyväksyjiä ja tilinpitäjiä koskevien sääntöjen ja heidän vastuunsa määrittely). Sopimuksesta ei kuitenkaan seuraa välittömiä vaikutuksia eduskunnan budjettivaltaan. Tästä syystä sopimukselle ei voida katsoa tarvittavan eduskunnan hyväksymistä budjettivaikutustensa vuoksi.

Esityksestä ilmenee, ettei Nizzan sopimus välittömästi edellytä tarvetta muuttaa Suomen lainsäädäntöä, koska siinä ei ole määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa voimassa olevan kansallisen lain säännöksen kanssa. Sopimuksessa on kuitenkin määräyksiä, joista perustuslain perusoikeussäännöksen tai perustuslain jonkin muun nimenomaisen säännöksen perusteella olisi säädettävä lailla ja jotka koskevat lain tasolla toteutettavaa yksilön oikeusasemaan vaikuttavaa sääntelyä. Näistä syistä se kuuluu lainsäädännön alaan.

Nizzan sopimuksella muutetaan myös olennaisella tavalla unionin perustana olevia sopimuksia, jonka vuoksi se on merkitykseltään huomattava valtiosopimus. Perustuslain 94 §:n 1 momentin nojalla Nizzan sopimuksen hyväksyminen edellyttää eduskunnan suostumusta.

5. Säätämisjärjestys
Yleistä

Laki Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (1540/1994) sekä laki Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Amsterdamin sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (505/1999) säädettiin valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa tarkoitetussa niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Siten voimaansaattamislait olivat luonteeltaan niin sanottuja poikkeuslakeja, koska niissä poikettiin perustuslain säännöksistä tai laajennettiin aiemmin tehtyjä poikkeuksia. Tällaisia perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyjä lakeja, jotka ovat valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan poikkeuslakeja, voidaan muuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos muuttava laki ei laajenna sitä poikkeusta, joka muutettavalla lailla tehtiin perustuslakiin. Tavallisen lain säätämisjärjestyksessä voidaan toteuttaa lisäksi sellaiset kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät perustuslakipoikkeuksen vähäistä laajentamista, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ja asiallista merkitystä ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi. Nämä periaatteet koskevat myös Suomea sitovaa kansainvälistä sopimusta muuttavaa lakiehdotusta (PeVL 21/1995 vp, PeVL 10/1998 vp ja HE 1/1998 vp).

Nizzan sopimuksen hyväksyminen ei merkitsisi liittymissopimuksella ja Amsterdamin sopimuksella tehtyjen perustuslakipoikkeusten laajentamista. Sopimuksessa ei ole muitakaan määräyksiä, joiden voisi katsoa olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. Lakiehdotus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta voidaan tämän vuoksi käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Unionisopimuksen 7 artiklan muutos

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 26/2000 vp) valtioneuvoston selvityksestä valmistautumisesta vuoden 2000 hallitustenväliseen konferenssiin ja erityisesti unionisopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen mukaisten sanktiomääräysten mahdollisesta täydentämisestä pidettiin unionisopimuksen 7 artiklan (ja vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 309 artikla) täydentämistä Suomen valtiosäännön kannalta lähtökohtaisesti ongelmattomana. Valiokunnan mukaan tämä pätee erityisesti, jos sääntelyssä ilmaistaan todettava vaara samoin sanoin kuin varsinaisen sanktiomenettelyn edellytykset ("rikkoo vakavasti ja jatkuvasti") on 7 artiklassa ilmaistu. Tämän lisäksi noudatettavat menettelymuodot tulisi kirjata tarkasti ja toimenpiteiden kohteena olevan jäsenvaltion asema esimerkiksi kuulemismenettelyn ja monitorointijärjestelmän avulla asianmukaisesti turvaten.

Nizzan sopimuksella muutetun 7 artiklan 1 kohdan määräys vastaa pääosiltaan valiokunnan esittämiä huomioita: artiklassa todetaan vaara, asetetaan artiklan 1 kohdassa määrätyn menettelyn edelletykset samoin kuin sanktiomenettelyn edellytykset 7 artiklan 2 kohdassa, määrätään menettelyistä ja turvataan kohteena olevan jäsenvaltion asema, samoin kuin velvoitetaan neuvostoa tarkistamaan, ovatko menettelyn perusteet edelleen olemassa.

Uuden 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn edellytyksiä ei ole kuitenkaan asetettu samoin sanoin kuin varsinaisen sanktiomenettelyn edellytyksiä: 1 kohdassa ei edellytetä, että vaaran 6 artiklan 1 kohdassa mainittujen periaatteiden rikkomisesta tulisi olla jatkuva. Artiklan 1 kohdan mukaan riittää, että rikkominen on vakavaa. Artiklan 1 kohdan rikkomuksen kestoa koskeva edellytys on siis lievempi kuin 7 artiklan 2 kohdassa. Yksikin rikkomus täyttää edellytyksen, kunhan se on vakava. Jäsenvaltioilla on siten mahdollisuus aloittaa neuvostossa keskustelut odottamatta 6 artiklan 1 kohdan periaatteita vaarantavan vakavan tilanteen toistumista tai vakiintumista jäsenvaltiossa. Toisaalta artiklan "vaaraa koskeva edellytys" on ankarampi kuin perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu: pelkkä vaara ei riitä, vaan edellytetään, että se on "selvä".

Amsterdamin sopimuksella hyväksyttyjen sanktiomenettelyjen katsottiin edellyttävän supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä (PeVL 10/1998 vp) Uusi 7 artikla ei lopullisessakaan muodossa merkitse jäsenvaltioihin kohdistuvan varsinaisen sanktiomenettelyn muuttamista tai sen edellytysten väljentämistä Suomen perustuslain kannalta merkityksellisellä tavalla. Vaikka ennakoiva menettely ei olekaan varsinaisen sanktiomenettelyn nimenomainen edellytys, sen voi katsoa myös olevan omiaan täsmentämään varsinaisen sanktiomenettelyn verraten avoimia edellytyksiä. 7 artiklan 2 kohdan sanamuodon avoimuuteen kiinnitettiin huomiota Amsterdamin sopimusta voimaan saatettaessa (HE 245/1997 vp, s. 168).

Määräenemmistöpäätöksenteon laajentaminen

Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvataan niitä muutoksia, joita Nizzan sopimuksella tehdään päätöksentekomenettelyihin. Säätämisjärjestyksen kannalta on syytä kiinnittää huomio muutoksiin, joissa yksimielisyyttä edellyttävästä päätöksenteosta siirrytään määräenemmistöpäätöksentekoon. Joissakin näissä kysymyksissä siirrytään samalla myös yhteispäätösmenettelyyn.

Määräenemmistöpäätöksenteon laajentamisen valtiosääntöoikeudellista merkitystä käsiteltiin Amsterdamin sopimuksen hyväksymistä koskeneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 245/1997 vp). Amsterdamin sopimuksella osassa näistä artikloista muutettiin ainoastaan oikeusperustan määräämää päätöksentekomenettelyä. Joukoissa oli myös artikloja, joilla luotiin täsmällinen oikeusperusta säännösten antamiseen sellaisilla aloilla, joilla aikaisemmin oli turvauduttu muihin oikeusperustoihin, kuten EY:n perustamissopimuksen 308 artiklaan. Tuolloin katsottiin, että päätöksentekomenettelyjen muuttamisen voimaansaattaminen ei edellyttäisi niin sanotun supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttöä (HE 245/1997 vp s.170-171 ja PeVL 10/1998 vp).

Nizzan sopimuksen päätöksentekosääntöjä koskevat muutokset eivät muuta jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä toimivallanjakoa, vaan lähinnä niitä menettelyjä, joiden mukaan yhteisössä tehdään päätöksiä. Muutokset eivät ole myöskään erityisen oleellisia, koska ne tarkoittavat ennestään jo käytetyn menettelyn soveltamisen laajentamista yhteisön asiallisen toimivallan alalla. Tietyissä tapauksissa määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalaa laajennetaan, mutta eri tavoin rajoitettuna. Näin tehdään muun muassa EY:n perustamissopimuksen 13, 18, 67, 133, 137, 161 ja 190 artiklassa.

Nizzan sopimuksessa määrättyjen päätöksentekomenettelyjen muutosten ei voida katsoa merkitsevän sellaisia asiallisia muutoksia Suomen liittymissopimuksen yhteydessä hyväksyttyyn ja voimaansaatettuun kokonaisjärjestelyyn, joiden vuoksi muutosten voimaan saattaminen edellyttäisi niin sanotun supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä.

Määräenemmistöpäätöksenteon laajentamisen yhteydessä on syytä käsitellä erikseen vielä unionisopimuksen 24 artiklan uusia määräyksiä. Unionisopimuksen muutettavan 24 artiklan mukaan artiklassa tarkoitetut sopimukset yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ja poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevissa asioissa voidaan tehdä tietyissä tapauksissa määräenemmistöllä, kun ne voimassa olevan 24 artiklan mukaan edellyttävät aina yksimielisyyttä. Artiklan uuden 5 kohdan mukaan sopimus ei sido sellaista jäsenvaltiota, joka ilmoittaa neuvostossa, että sen on noudatettava valtiosääntönsä edellyttämiä menettelyjä. Määräystä on muutettu siten, että muut neuvoston jäsenet voivat tällaisessa tilanteessa sopia, että sopimusta sovelletaan kuitenkin väliaikaisesti. Voimassa olevan määräyksen mukaan muut neuvoston jäsenet voivat sopia, että sopimusta sovelletaan niihin väliaikaisesti.

Perustuslakivaliokunta katsoi Amsterdamin sopimuksen vastaavaa määräystä käsitellessään, että Suomen valtiosäännön kannalta ratkaisevaa on, että artikla uskoo sopimuksentekovaltaa valtiosäännön ulkopuolisille toimielimille liittymissopimukseen nähden uusilla aloilla. Perustuslakivaliokunta katsoi määräyksen olevan sen vuoksi ristiriidassa silloisen hallitusmuodon 33 §:n kanssa ja vaativan asian käsittelemisen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä (PeVL 10/1998 vp).

Unionisopimuksen 24 artiklalla ei anneta valtiosäännön ulkopuolisille toimielimille sopimuksentekovaltaa uusilla aloilla. Vaikka päätöksentekomenettelyä muutetaan siten, että se mahdollistaa tietyissä tapauksissa päätöksen tekemisen määräenemmistöllä, 24 artikla sisältää edelleen erillisen ratifiointimahdollisuuden, eikä määräyksen voida siten katsoa laajentavan poikkeusta perustuslain 94 §:n mukaisesta kansainvälisten velvoitteiden hyväksymismenettelystä. Määräys ei edellytä supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä.

Muut määräykset

Määräykset oikeus- ja sisäasioista ja tuomioistuimen toimivallasta (julkisasiamiehen asema, lainkäyttölautakunnat, teollisoikeuksia koskeva toimivalta) koskevat lainsäädäntöä, julkisen vallan ja tuomiovallan käyttöä. Niiden ei kuitenkaan voida katsoa merkitsevän poikkeusta perustuslain säännöksistä tai laajentavan Amsterdamin sopimuksessa sitä voimaan saatettaessa todettuja poikkeuksia perustuslain säännöksistä.

Oikeus- ja sisäasioiden määräykset koskevat Eurojust -yhteistyöyksikön tehtävien nimenomaista kirjaamista perussopimuksiin. Unionisopimuksen 29 ja 31 artiklan muutetut määräykset ovat sidoksissa sopimuksen 32 artiklaan, jossa määrätään niistä edellytyksistä ja rajoituksista, joiden mukaisesti poliisiyhteistyön tai rikosasioissa harjoitettavan oikeudellisen yhteistyön alalla toimivaltaiset jäsenvaltion viranomaiset voivat toimia toisen jäsenvaltion alueella. Eurojust-yksikölle ei sinänsä siirretä julkista valtaa eikä se ole unionisopimuksen 32 artiklan tarkoittama viranomainen, vaan yhteistyömuoto. Määräyksillä ei näin ollen laajenneta unionisopimuksen 32 artiklaan perustuvaa muiden kuin Suomen viranomaisten toimivaltaa toimia ja käyttää julkista valtaa Suomen alueella.

EY:n perustamissopimuksen muutettavalla 133 artiklalla siirretään yhteisön yksinomaisen sopimuksentekotoimivallan piiriin palveluita ja henkisen omaisuuden kaupallisia kysymyksiä koskevat asiat sopimuksen mukaisin edellytyksin. Nizzan sopimuksella toteutetaan toimivallan siirto, joka olisi jo Amsterdamin sopimuksen 133 artiklan 5 kohdan määräysten nojalla ollut mahdollista ilman perussopimusten muutosta.

Yhteisön tuomioistuimiin ja tuomiovallan käyttöön liittyvillä määräyksillä järjestetään tuomioistuinten sisäistä työskentelyä, niiden välistä suhdetta sekä toimivaltasuhteita toimielinten välillä. Sopimukseen sisältyvillä määräyksillä ei tältä osin puututa unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivaltasuhteeseen.

EY:n perustamissopimukseen liitettävällä uudella 229 a artiklalla mahdollistetaan teollisoikeuksia koskevia riitoja käsittelevän erikoistuomioistuimen perustaminen osaksi yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmää. Tämä edellyttää kuitenkin neuvoston yksimielisen päätöksen lisäksi ratifiointimenettelyä. Erikoistuomioistuimen perustamisen aiheuttamien muutosten arviointia yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän kannalta ei ole vielä mahdollista tehdä Nizzan sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä.

Edellä esitetyillä perusteilla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehty Nizzan sopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta voidaan hallituksen käsityksen mukaan käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin tarpeellisena, että ehdotuksesta hankitaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Nizzassa 26 päivänä helmikuuta 2001 Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Portugalin tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Nizzassa 26 päivänä helmikuuta 2001 Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Portugalin tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.