HE 159/1998

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi jäteverolain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan jäteverolakia muutettavaksi siten, että hyödynnettävää ja käsiteltävää jätettä voitaisiin varastoida verotta erillisellä varastoimisalueella kolmen vuoden ajan. Varastoimisalueen pitäjälle säädettäisiin kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus. Jos jätettä säilytettäisiin alueella yli kolmen vuoden ajan, sinne varastoituja jätteitä verotettaisiin kuten kaatopaikalle toimitettuja jätteitä. Varastoimisalueeseen sovellettaisiin soveltuvin osin myös muita jäteverotusta koskevia säännöksiä.

Samalla ehdotetaan muutettavaksi lakia siten, että jäteveroa ei kannettaisi jätteestä, joka hyödynnetään jäteveron piirissä olevan kaatopaikan välttämättömissä rakenteissa ja rakennuksissa tai joka hyödyntämistarkoituksessa sijoitetaan maan päälle tai maahan muualla kuin varsinaisella kaatopaikalla. Kaatopaikalla tapahtuvan hyödyntämisen verottomuus ei koskisi lasijätettä. Jäteverolakiin ehdotetaan tehtäviksi myös eräitä muita veronalaisen kaatopaikan määritelmään liittyviä lähinnä teknisluonteisia täsmennyksiä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu, kuitenkin aikaisintaan seuraavan jäteverotuksessa sovellettavan verokauden alusta. Muutettavia jätteen väliaikaista säilytystä koskevia säännöksiä ehdotetaan kuitenkin sovellettavaksi siten, että lain voimaan tullessa väliaikaisesti säilytettynä olevien jätteiden osalta kolmen vuoden veroton säilytysaika laskettaisiin taannehtivasti siitä, kun jätteen säilytys on aloitettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila
1.1. Yleistä

Kaatopaikalle toimitettavan jätteen verosta säädetään jäteverolaissa (495/1996), joka tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996. Jätevero otettiin käyttöön uutena valtiolle suoritettavana verona, jolla on sekä valtiontaloudellista merkitystä että ympäristöpoliittisia tavoitteita. Jäteverolla halutaan vaikuttaa siihen, että jätteiden hyödyntäminen lisääntyy ja kaatopaikalle sijoittaminen vähenee. Jäteveron piirissä ovat yleisille kaatopaikoille ja niihin rinnastettaville, pääasiassa toisten tuottamien jätteiden vastaanottamista varten perustetuille kaatopaikoille toimitettavat jätelaissa (1072/1993) tarkoitetut jätteet. Veroa ei kanneta jätteistä, joita toimitetaan yksityisille, lähinnä teollisuuden ja muun tuotantotoiminnan omille kaatopaikoille. Verolain soveltamisalan ulkopuolella ovat myös sellaiset jätteiden käsittelypaikat, joille sijoitetaan yksinomaan ympäristölle vaaratonta maa- ja kiviainesta.

Eräät veronalaiselle kaatopaikalle toimitettavat jätelajit on vapautettu verosta. Kaatopaikalle sijoitettu maa- ja kiviaines on verotonta, koska sitä hyödynnetään kaatopaikkojen rakenteissa, kuten eristämisessä ja päällystämisessä. Myös saastunut maa-aines on verotonta, jos se voidaan sijoittaa kyseessä olevalle kaatopaikalle. Veroa ei myöskään ole suoritettava ongelmajätteen ja hyödynnettävän jätteen enintään vuoden kestävästä välivarastoinnista kaatopaikalla eikä erilliskerätystä biojätteestä ja jäteveden puhdistamon lietteestä, jotka tuodaan kaatopaikalle kompostoitavaksi tai muuten biologisesti käsiteltäväksi tätä varten varatulla erillisellä alueella. Verosta on lisäksi vapautettu keräyspaperin puhdistuksessa syntyvä siistausjäte ja voimalaitoksen rikinpoistojäte ja lentotuhka. Vuoden 1997 loppuun saakka myös rakennusjäte oli siirtymäsäännöksen perusteella vapautettu verosta.

Vero perustuu kaatopaikalle toimitetun jätteen painoon, ja veron määrä on 90 markkaa tonnilta jätettä. Jos jätettä ei kaatopaikalle tuotaessa voida punnita, lasketaan veron perusteena oleva paino jätteen tilavuuden perusteella kertomalla jätteen tilavuus lain liitteenä olevassa muuntokerrointaulukossa mainitulla jäteryhmän kertoimella. Velvollinen suorittamaan veroa on kaatopaikan pitäjä. Vero määrätään kultakin neljännesvuoden mittaiselta verokaudelta siitä jätteestä, joka sen verokauden aikana on toimitettu kaatopaikalle. Verosta on oikeus vähentää saman verokauden aikana kaatopaikalta pois viedystä jätteestä suoritettava tai suoritettu vero. Näin vero kohdistuu siihen jätemäärään, jolla kaatopaikka on kasvanut verokauden aikana.

Jäteverolaissa tarkoitetun verotuksen toimittamisesta ja sen valvonnasta huolehtii tullilaitos. Verovelvollisen kaatopaikan pitäjän on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy selville verotuksen toimittamista ja sen valvontaa varten tarvittavat tiedot. Verotusmenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin valmisteverotuslain (1469/1994) valmisteverotusmenettelyä koskevia säännöksiä.

1.2. Hyödynnettävän ja käsiteltävän jätteen välivarastointi

Voimassa olevan jäteverolain mukaan kaatopaikalla tarkoitetaan sellaista jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan. Kaatopaikkojen yhteydessä on usein varsinaisen jätepenkereeseen sijoittamisen ohessa samalla alueella muita jätehuoltoon liittyviä toimintoja. Jätteitä sekä esikäsitellään ennen lopullista penkereeseen sijoittamista että välivarastoidaan kaatopaikka-alueella, josta ne toimitetaan pois muualla tapahtuvaa käsittelyä tai hyödyntämistä varten. Kaatopaikkojen yhteydessä sijaitsee esimerkiksi ongelmajätteiden pienerien vastaanottopisteitä, joista kerätyt ongelmajätteet toimitetaan sopivin väliajoin ongelmajätteen käsittelylaitokselle. Kaatopaikoilla välivarastoitavia hyödynnettäväksi tarkoitettuja jätteitä puolestaan ovat esimerkiksi paperi-, lasi- ja rakennusjäte.

Nykyisessä jäteverolaissa kaatopaikalle välivarastoitavat ongelmajätteet ja hyödynnettävät jätteet on säädetty verottomiksi, jotta vältyttäisiin verottamiselta ja sen jälkeen veronvähennysmenettelyltä niissä tapauksissa, joissa jätteen säilytys kaatopaikka-alueella tiedetään jo jätettä sinne tuotaessa väliaikaiseksi. Tällaisesta jätteestä ei suoriteta jäteveroa, kun se toimitetaan kaatopaikalle, eikä verovelvollisella myöskään ole oikeutta tehdä vähennystä, kun jäte viedään pois kaatopaikalta. Verottomuuden ehtona on, että jätteet toimitetaan kaatopaikalle muista jätteistä eroteltuna ja välivarastointi tapahtuu tätä varten varatulla erillisellä alueella. Verottomuus koskee enintään vuoden pituista välivarastointia kaatopaikalla. Jollei jätteitä ole tässä ajassa toimitettu pois kaatopaikalta, ne muuttuvat verolliseksi jätteeksi.

Jäteverolakia sovellettaessa on käynyt ilmi, että verottoman varastoinnin vuoden enimmäisaika on liian lyhyt joidenkin jätteiden taloudellisesti kannattavan hyödyntämisen kannalta. Vuoden aikana jätettä ei aina ehdi kertyä riittävää määrää, jotta esimerkiksi sen murskaus tai muu prosessointi esimerkiksi hyödyntämistä varten olisi taloudellisesti kannattavaa, ja jätteelle olisi lisäksi varattava myyntiaikaa. Ongelma on korostunut vuoden 1998 alusta, jolloin kaatopaikalle toimitettava rakennusjäte muuttui verolliseksi. Nykyinen laki tosin mahdollistaa sen, että hyödyntämistä odottavasta jätteestä maksetaan jätevero, kun jätettä on varastoitu yli vuoden ajan, ja vero hyvitetään, kun jäte viedään pois kaatopaikalta. Tämä menettely voisi kuitenkin tehdä jätteen hyödyntämisestä taloudellisesti kannattamatonta, sillä jäteveron sitoma koroton pääoma jätettä kaatopaikalla varastoitaessa voisi olla suurempi kuin hyödynnettävän jätteen arvo. Lisäksi hyvitys ei aina kohdistuisi oikein, sillä jätettä pois vietäessä vero hyvitetään verovelvolliselle eli kaatopaikan pitäjälle, kun taas jätettä voi hyödyntää erillinen kierrätysalan yritys.

1.3. Jätteen hyödyntäminen
Jätteen hyödyntäminen kaatopaikalla

Nykyisen jäteverolain lähtökohta on, että kaikki yleiselle tai siihen rinnastettavalle kaatopaikalle toimitettu jätelaissa tarkoitettu jäte on veronalaista, jollei sitä ole erikseen vapautettu verosta. Lain mukaan jätettä ei voi verottomasti hyödyntää jäteveron alaisella kaatopaikalla. Ainoastaan muista jätteistä eroteltua jätemaata ja -kiveä ja eräitä näihin rinnastettuja jätteitä on voitu toimittaa kaatopaikalle verotta ja käyttää siellä kaatopaikan eristämiseen ja rakentamiseen.

Jätevero on ympäristöpoliittisten tavoitteidensa mukaisesti muuttanut jätteen ja neitseellisten raaka-aineiden hintasuhdetta ja osaltaan kannustanut jätteiden hyödyntämiseen ja alan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) täsmennetyt kaatopaikkojen kiristyneet laatuvaatimukset ovat myös nostaneet jätteen käsittelyn hintaa ja ohjaavat näin jätteen määrän vähentämiseen ja jätteiden hyödyntämiseen. Ympäristöhaittojen estämiseksi kaatopaikat on eristettävä aikaisempaa paremmin, ja suuret määrät materiaaleja kuluu pohja- ja pintarakenteisiin, joissa voitaisiin jätemaa- ja kiviaineksen ohella hyödyntää myös muita suurivolyymisia jätteitä. Jätealalla on viime vuosina tapahtunut muutenkin kehitystä, ja yhä enemmän tutkitaan jätteiden sellaisenaan tapahtuvan hyödyntämisen ohella niiden jalostamista uusiksi tuotteiksi.

Useat jätelajit ovat ominaisuuksiensa puolesta sellaisia, että niillä voitaisiin kaatopaikan rakenteissa korvata ensikäytössä olevia raaka-aineita. Tällaisia jätteitä ja niiden hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi asfalttijäte kaatopaikkateissä, piharakentamiseen kelpaamaton kompostituote kaatopaikan verhoilussa ja tiilimurska kaatopaikan pintarakenteissa. Kaatopaikan rakenteissa hyödyntämiskelpoiset, nykyisen jäteverolain ja sen soveltamiskäytännön mukaan verolliset jätteet ovat usein veron johdosta neitseellisiä raaka-aineita kalliimpia. Jätteen verollisuus ei tältä osin kannusta sen hyödyntämiseen.

Jätteen hyödyntäminen muualla kuin kaatopaikalla

Jäteverolain ympäristöpoliittisena tavoitteena on kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrän vähentäminen ja jätteen hyödyntämisen lisääminen. Veronalaisen kaatopaikan määritelmä on lakia sovellettaessa osoittautunut tältä osin tulkinnanvaraiseksi. Veronalaiseksi kaatopaikkatoiminnaksi on saatettu joissakin tapauksissa katsoa jätteen sijoittaminen maan päälle tai maahan myös muualla kuin varsinaisella kaatopaikalla silloinkin, kun se tapahtuu jätettä hyödyntäen. Jätettä voidaan hyödyntää useissa kohteissa kuten teissä, kenttärakenteissa, meluvalleissa ja tukipenkereissä. Hyödyntämisen veronalaisuus ei kannusta tähän, ja muun jätteen sijasta rakennuskohteissa saatetaan käyttää joko verotonta maa- ja kiviainesjätettä tai neitseellistä maata ja kiviainesta ja muita ensikäytössä olevia materiaaleja, jotka ovat halvempia kuin verollinen jäte.

1.4. Veronalaisen kaatopaikan muu määrittäminen
Toisten tuottamien jätteiden vastaanottamista varten ylläpidettävät kaatopaikat

Nykyisen jäteverolain soveltamisala on yleiset ja niihin rinnastettavat kaatopaikat. Sen estämiseksi, että jätteitä ei veron kiertämiseksi sijoitettaisi veron soveltamisalan ulkopuolisille yksityisille kaatopaikoille, nykyisessä laissa säädetään verolliseksi myös kaatopaikka, jota pidetään yllä pääasiassa toisten tuottamien jätteiden vastaanottamista varten.

Säännöksen maininta toisen tuottamasta jätteestä on lakia sovellettaessa osoittautunut joiltain osin tulkinnanvaraiseksi. Lakia sovellettaessa jäteverolaissa tarkoitettuna kaatopaikkana ei ole pidetty aluetta, jonne sijoitetaan samaan konserniin kuuluvien yritysten tuottamaa jätettä, vaikka kyse onkin toisen laitoksen tuottaman jätteen vastaanottamisesta. Perusteena on ollut samaan konserniin kuuluvien yritysten selkeä oikeudellinen ja taloudellinen yhteys sekä se, että luonteeltaan nämä kaatopaikat vastaavat yksityisiä teollisuuden kaatopaikkoja, jotka ovat jäteverolain soveltamisalan ulkopuolella. Konsernisuhdetta löyhempää taloudellista yhteyttä tai kaatopaikan pitäjän ja jätteen tuottajan yhteistyötä, esimerkiksi kaatopaikan ylläpitokustannusten maksamista, ei ole katsottu sellaiseksi seikaksi, että kaatopaikka jäisi jäteverolain kaatopaikkakäsitteen ulkopuolelle.

Maa- ja kiviaineksen verottomuus

Muista jätteistä erillään sijoitettu maa- ja kiviaines on vaarattomana, pysyvänä jätteenä rajattu kokonaan jäteveron soveltamisalan ulkopuolelle. Muista jätteistä eroteltuna kaatopaikalle toimitettu maa- ja kiviaines on säädetty verottomaksi, koska se erillään sijoitettuna olisi joka tapauksessa verotonta ja koska sitä hyödynnetään kaatopaikan rakenteissa. Kaatopaikalle muista jätteistä erillään toimitettu saastunut maa- ja kiviaines puolestaan on säädetty verottomaksi, koska saastuneiden maa-alueiden puhdistus jo sinällään vaatii huomattavia kustannuksia ja saastunut maa-aines tulisi ympäristöhaittojen vähentämiseksi käsitellä asianmukaisesti sellaisella kaatopaikalla, jonne se voidaan sijoittaa.

Verolain soveltamiskäytännössä verottomaan maa- ja kiviainekseen on rinnastettu joitain maa- ja kiviainesperäisiä jätteitä, esimerkiksi eräitä rakennusjätteitä. Betoni ja laasti on tämän perusteella katsottu verottomiksi, jos ne täyttävät tietyt edellytykset, joita ovat muun muassa jätteen puhdistaminen muista materiaaleista kuten raudasta, puusta, tiilistä ja eristeistä sekä sen murskaaminen siten, että se on halkaisijaltaan enintään 150 millimetriä. Toisaalta on todettu, että maa- ja kiviainesperäinen, muista jätteistä eroteltu rakennusjäte voi joissain tapauksissa sisältää epäpuhtauksia kuten rakennusmateriaali-, asbesti- ja PCB-jäämiä. Tällöin sitä ei voitaisi pitää vaarattomana, verottomuuteen oikeutettuna jätteenä.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1. Yleistä

Esityksen tavoitteena on täsmentää ja selkeyttää jäteverolakia siten, että se entistä paremmin kannustaisi lain ympäristötavoitteen mukaisesti jätteen hyödyntämiseen ja kaatopaikalle sijoittamisen vähentämiseen. Täsmennysten tavoitteena olisi lähinnä välttää edellä kuvatun kaltaisia lain soveltamiskäytännössä ilmenneitä yksittäisiä lain ympäristötavoitteen kannalta ristiriitaisia tilanteita, joissa jätettä on saatettu pitää veronalaisena. Muutoksella kannustettaisiin osaltaan jätealan tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kierrätysalan yritystoimintaan. Ympäristötavoitteiden mukaiseen jätteen hyödyntämiseen kannustaminen myös lisäisi jäteverolain yleistä hyväksyttävyyttä.

Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi ehdotetaan, että jäteverolain piiriin kuuluvaksi kaatopaikkatoiminnaksi rajattaisiin vain jätteen lopullinen sijoittaminen jätepenkereeseen tai vastaavaan paikkaan. Jätteen hyödyntämiseen kannustettaisiin mahdollistamalla muista jätteistä erotellun jätteen veroton varastointi erillisellä varastoimisalueella kolmen vuoden ajan. Informatiivisuuden vuoksi lakia selkeytettäisiin samalla lisäämällä säännös siitä, että jätteen hyödyntäminen olisi jäteveron soveltamisalan ulkopuolella. Myös lain soveltamisalaan kuuluvan kaatopaikan määritelmää ehdotetaan täsmennettäväksi eräiltä muilta osin.

2.2. Väliaikainen veroton varastoimisalue

Jäteverolaissa tarkoitetuksi kaatopaikaksi ehdotetaan rajattavaksi vain varsinainen jätteen loppusijoituspaikka. Jätteen varastoimisalueet, joissa jätettä säilytetään selvästi väliaikaisesti, ennakoitavissa olevaa hyödyntämistä tai käsittelyä varten, sen sijaan rajattaisiin kaatopaikkakäsitteen ulkopuolelle. Tällaista paikkaa ei pidettäisi kaatopaikkana, jos jätettä säilytettäisiin siellä kolmea vuotta lyhyemmän ajan.

Kolme vuotta olisi riittävän pitkä enimmäisaika tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen järjestämiseksi. Kolmen vuoden enimmäisaika koskisi yksittäistä jäte-erää. Tätä pitempää säilytysaikaa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi valvonnallisista eikä ympäristöllisistä syistä. Sen sijaan varastoimisalue paikkana voisi olla käytössä pitempäänkin. Jos varastoimisalue sijaitsee veronalaisen kaatopaikan yhteydessä, sen olisi valvonnan mahdollistamiseksi oltava selkeästi erotettu kaatopaikasta. Valvonnallisista syistä varastoimisalueelle myös säädettäisiin kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus ja alueeseen sovellettaisiin soveltuvin osin muita jäteveroa koskevia säännöksiä. Ennalta ehkäisevistä syistä säädettäisiin, että aluetta verotettaisiin kaatopaikkana, jos yksittäistä jäte-erää säilytetään siellä yli kolmen vuoden ajan.

2.3. Jätteen hyödyntämisen verottomuus

Kaatopaikalla hyödynnettävät jätteet ehdotetaan säädettäväksi verottomiksi. Jäteverolakia muutettaisiin siten, että kaatopaikalla sen koko elinkaaren aikana välttämättömissä rakenteissa ja rakennuksissa hyödynnettävä jäte olisi verotonta. Käsitteellisesti kaatopaikalla tapahtuva rakentaminen erotettaisiin kaatopaikan varsinaisesta toiminnasta, eli jätteen sijoittamisesta jätetäyttöön.

On epäiltävissä, että kaatopaikalla tapahtuva jätteen veroton hyödyntäminen voi johtaa siihen, että jätettä hyödynnetään rakenteissa tarpeettoman suuria määriä veron välttämiseksi. On kuitenkin huomattava, että noin 90 prosenttia kaatopaikan rakenteisiin käytettävästä materiaalista menee pohja- ja pintarakenteisiin, jotka on kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkasti yksilöity. Pohjarakenteet myös rakennetaan pääosin ennen, kuin kaatopaikan varsinainen jätteiden vastaanottotoiminta on alkanut, ja pintarakenteet toiminnan päättymisen jälkeen, mikä pienentää riskiä hyödynnettävän ja käsiteltävän jätteen sekaantumisesta. Tulkinnanvaraisempaa sen sijaan olisi jätteiden käyttäminen kaatopaikan ylläpidossa tarvittavissa rakenteissa kuten ajoteissä ja välipeittämisessä. Kaatopaikan toiminta on luonteeltaan nopearytmistä ja vain pieni osa jätetäytöstä on kerrallaan käytössä. Suljetun osan rakenteiden selvittäminen jälkeenpäin on hankalaa. Kun kokemus veron soveltamisesta lisääntyy, tulliviranomaiset yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa pystyisivät kuitenkin arvioimaan kaatopaikan ylläpidossa tarvittavat normaalit materiaalimäärät, jolloin jätteen liika sijoittaminen rakenteisiin veron välttämiseksi ei olisi mahdollista.

Selkeyden vuoksi lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan jätteen hyödyntäminen muualla kuin varsinaisella kaatopaikalla rajattaisiin veron soveltamisalan ulkopuolelle. Kyseessä olisi informatiivinen lisäys, sillä nykyiselläkään lailla ei lähtökohtaisesti ole verotettu jätteen hyödyntämistä vaan ainoastaan jätteen kaatopaikkakäsittelyä. Jätelain mukaan jätteen hyödyntämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia, ja jätteen käsittelyllä toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen. Jäteverolakiin lisättäisiin tätä vastaavat määritelmät ja laissa täsmennettäisiin, että jäteveron alaisella kaatopaikalla tarkoitettaisiin vain jätteen käsittelypaikkoja ja jätteen hyödyntämispaikat jäisivät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Täten veroa ei perittäisi, jos kohteen ympäristöluvassa sallittaisiin jätteen hyödyntäminen eikä luvan mukaan kyse olisi kaatopaikasta. Myös muualla kuin kaatopaikalla tapahtuvan jätteen hyödyntämisen rajaamisen veron ulkopuolelle voidaan epäillä johtavan jätteen tarpeettomaan sijoittamiseen veron välttämiseksi. Jätteen hyödyntäjän tulisi kuitenkin osoittaa, että hyödyntäminen on luonteeltaan sellaista, että sillä korvataan neitseellistä raaka-ainetta.

Ehdotettavan hyödyntämistä koskevan lisäyksen jälkeen jäteverolailla verotettaisiin selkeästi kaatopaikalle sijoitettavia jätteitä, ja hyödyntäminen jäisi verotuksen ulkopuolelle. Näin ollen jäteveron alaisuuden kannalta ratkaisevaa olisi, hyödynnetäänkö jäte vai käsitelläänkö se sijoittamalla kaatopaikalle. Ympäristötavoitteensa mukaisesti jäteverolaki kannustaisi jätteen hyödyntämiseen, joka olisi verotonta. Jotta kotitaloudet pystytään edelleen motivoimaan lasijätteen lajittelemiseen erilleen sekajätteestä, lasijätteen verotonta hyödyntämistä kaatopaikalla ei kuitenkaan sallittaisi.

Verolaissa ei otettaisi kantaa jätteen hyödyntämishierarkiaan, eli siihen, kuinka korkealaatuista jätteen hyödyntäminen olisi. Hyödynnettävän jätteen olisi luonnollisesti aina täytettävä hyödyntämiskohteessa materiaalilta vaadittavat edellytykset, esimerkiksi rakennustekniset, terveys- ja ympäristövaatimukset.

2.4. Kaatopaikan määritelmän muu täsmentäminen

Jäteverolaissa tarkoitetun kaatopaikan määritelmää täsmennettäisiin myös eräiltä muilta osin. Muiden kuin kunnallisten kaatopaikkojen osalta soveltamiskäytäntö kirjattaisiin lakiin, eli verolaissa tarkoitettuna kaatopaikkana ei pidettäisi aluetta, jonne sijoitetaan samaan konserniin kuuluvan yrityksen tuottamaa jätettä. Säännös olisi kuitenkin tarpeellista säilyttää laissa ennalta ehkäisevistä syistä, jotta veron piiriin kuulumattomia yksityisiä kaatopaikkoja ei käytettäisi yleisten kaatopaikkojen sijaan.

Veroton maa- ja kiviaines rajattaisiin tarkoittamaan yksinomaan maan ja kallioperän aineksia. Tällöin esimerkiksi kiviainesperäistä rakennusjätettä ei enää voitaisi sijoittaa pysyvästi verottomasti. Valvonnallisista ja ympäristöllisistä syistä maan ja kallioperän sijoitusalueille ei voisi hyödyntämistarkoituksessa sijoittaa mitään muuta jätettä, esimerkiksi rakennusjätettä, edes tukirakenteiksi.

3. Esityksen vaikutukset
3.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä lähinnä täsmennettäisiin nykyistä jäteverolakia, eikä sillä toteutuessaan olisi mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Vuonna 1997 jäteveron tuotto oli noin 150 miljoonaa markkaa. Ehdotettujen täsmennysten johdosta jätettä siirtyisi jonkin verran verollisesta kaatopaikalle sijoittamisesta verottoman hyödyntämisen piiriin, mikä vaikuttaisi laskevasti jäteveron tuottoon. Hyödynnettävien jätteiden määrissä ja siten verokertymässä tapahtuvia muutoksia on kuitenkin vaikea tässä vaiheessa täsmällisesti arvioida.

Jätealalla ehdotetut muutokset kannustaisivat osaltaan jätteen hyödyntämiseen ja täten taloudelliseen toimeliaisuuteen.

3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Ehdotuksella ei veronalaisten kaatopaikkojen osalta ole mainittavia organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Väliaikaisten varastoimisalueiden perustaminen sen sijaan lisäisi jonkin verran tullilaitoksen työmäärää. Työtä aiheuttaisivat lähinnä alueiden tarkastukset, jotka kuitenkin pyrittäisiin hoitamaan nykyisin voimavaroin.

Väliaikaisen varastoimisalueen pitäjille kirjanpitovelvollisuus aiheuttaisi ylimääräistä työtä ja jonkin verran lisäkustannuksia.

3.3. Ympäristövaikutukset

Ehdotetulla muutoksella ei ole mainittavia ympäristövaikutuksia. Jäteverolain täsmennyksellä voitaisiin yksittäistapauksissa kannustaa aikaisempaa paremmin ympäristötavoitteiden mukaiseen toimintaan.

4. Asian valmistelu
4.1. Valmisteluvaiheet ja ―aineisto

Vastauksessaan hallituksen esitykseen jäteverolaiksi (HE 48/1996 vp) eduskunta edellytti hallituksen huolehtivan jäteverolain jatkovalmistelusta siten, että verotus kohtelee tasapuolisesti kaikkia kaatopaikkoja. Eduskunta edellytti myös, että hallitus selvittää välittömästi lain tultua voimaan sen vaikutukset jätehuoltoon, työllisyyteen ja ympäristöön sekä ryhtyy pikaisesti toimiin lain muuttamiseksi vastaamaan paremmin sen tarkoitusta.

Valtiovarainministeriö on 28 päivänä heinäkuuta 1997 asettanut jäteverolakiin liittyviä kysymyksiä selvittävän työryhmän (jäteverotyöryhmä). Työryhmässä on edustajat valtiovarainministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ympäristöministeriöstä ja Tullihallituksesta. Työryhmän tehtävänä on selvittää mahdollisuudet laajentaa jäteverolain soveltamisala koskemaan myös muita kuin kunnallisia ja niihin verrattavia kaatopaikkoja. Samalla työryhmän on tarkasteltava eri jätelajien verollisuutta. Lisäksi työryhmän tehtävänä on arvioida, miten voimassa oleva jäteverolaki on toiminut sekä tehdä tarvittaessa ehdotuksia sen toimivuuden parantamiseksi. Työryhmän on otettava työssään huomioon jätehuollon kustannukset kilpailijamaissa eri teollisuuden aloilla, sekä jätealan kansainvälinen kehitys ja Euroopan yhteisössä vireillä oleva neuvoston direktiivi jätteiden käsittelystä kaatopaikoilla. Määräaika työryhmän työlle on 15 päivänä maaliskuuta 1999.

Jäteverotyöryhmä on aloittanut työnsä selvittämällä jäteverolain toimivuutta. Työryhmä on tiedottanut nykyisessä jäteverolaissa havaitsemistaan epäkohdista valtiovarainministeriölle 9 päivänä huhtikuuta 1998 lähetetyllä kirjeellä, jossa se yksimielisesti ehdottaa lain pikaista muuttamista sen toimivuuden parantamiseksi. Työryhmä ei kirjeessään ota kantaa jäteverolain soveltamisalan laajentamiseen ja eri jätelajien verollisuuteen, vaan jatkaa tältä osin selvitystään toimeksiannon mukaisesti.

Hallituksen esitys on valmisteltu työryhmän ehdotuksen perusteella virkatyönä valtiovarainministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tullihallituksen kanssa.

4.2. Lausunnot

Esityksestä pyydettiin lausunnot Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Ekokem Oy Ab:ltä, Energia-alan Keskusliitto ry Finergyltä, Fort James Suomi Oy:ltä, Helsingin Energia Oy:ltä, jäteasiain neuvottelukunnalta, Jätehuoltoyhdistys ry:ltä, Jätelaitosyhdistys ry:ltä, Kaupan Keskusliitolta, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, Kiviteollisuusliitto ry:ltä, Kuluttajat-Konsumenterna ry:ltä, Kuluttajavirastolta, liikenneministeriöltä, Lohja-Rudus Ympäristöteknologia Oy Ab:ltä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry:ltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, Matti Ettala Oy:ltä, Rakennusteollisuuden keskusliitolta, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Suomen Kiinteistöliitto ry:ltä, Suomen Kuluttajaliitolta, Suomen Kuntaliitolta, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä, Suomen Rakennuttajaliitto ry:ltä, Suomen Romukauppiaiden Liitto ry:ltä, Suomen ympäristökeskukselta ja alueellisilta ympäristökeskuksilta, Suomen Yrittäjiltä, Suunnittelukeskus Oy:ltä, Säkkiväline Oy:ltä, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Tilastokeskukselta, Tullihallitukselta, Vesi- ja viemärilaitosyhdistykseltä, Viatek Oy:ltä, ympäristöministeriöltä ja Ympäristöyritysten liitto ry:ltä.

Pääosin lausunnoissa pidettiin ehdotettuja muutoksia perusteltuina, jäteverolakia selkeyttävinä ja jätteen hyödyntämiseen kannustavina. Useissa lausunnoissa hyödynnettäväksi ja käsiteltäväksi tarkoitetun jätteen erillisten varastoimisalueiden ja verottoman varastoinnin enimmäisajan pidentämisen vuodesta kolmeen vuoteen katsottiin edistävän jätteen hyödyntämisen taloudellisia edellytyksiä ja tarkoituksenmukaista järjestämistä. Jätteen hyödyntämisen verottomuutta pidettiin lausunnoissa pääosin jäteverolakia selkeyttävänä ja hyödyntämiseen kannustavana. Toisaalta todettiin, että jätteen hyödyntäminen kaatopaikalla tai muissa kohteissa ei saisi heikentää jätteiden kierrätystä var- ten luotujen tai rakenteilla olevien erilliskeräysjärjestelmien toimintaa eikä kannustaa jätteen hyödyntämiseen toisarvoisissa hyödyntämiskohteissa. Lausunnoissa esitettiin selkeyden vuoksi jätteen käsittelyn ja hyödyntämisen määritelmien muuttamista sanamuodoltaan yhdenmukaisiksi jätelain vastaavien määritelmien kanssa. Lausunnoissa todettiin lisäksi muun muassa, että ehdotetut muutokset lisäisivät valvonnan tarvetta sekä edellyttäisivät tulli- ja ympäristöviranomaisten yhteistyön tiivistämistä.

Lausuntojen johdosta jäteverolain ulkopuolelle jäävät maan ja kallioperän ainesten sijoitusalueet ehdotetaan rajattavaksi tarkoittamaan alueita, joille ei edes hyödyntämistarkoituksessa saisi sijoittaa mitään muuta jätettä, kuten kiviainesperäistä rakennusjätettä. Jätteen käsittelyn ja hyödyntämisen määritelmät ehdotetaan muutettavaksi yhdenmukaisiksi jätelain vastaavien määritelmien kanssa. Lausunnoissa esitetyt teknisluonteiset korjausehdotukset on pyritty ottamaan huomioon.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

2 §. Pykälän 1 momentin jätteen määritelmään sisällytettäisiin jätelain (1072/1993) vastaava määritelmä. Viittaus jätelakiin poistettaisiin. Sisällöltään jätteen määritelmä ei kuitenkaan muuttuisi nykyisestä. Jätteellä tarkoitettaisiin ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on siihen velvollinen. Jätteen määritelmä vastaisi edelleen jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan jätteen määritelmää. Eräät jätteet rajattaisiin jätteen määritelmän ulkopuolelle. Näistä jätteistä räjähdystarvikkeen jätteellä tarkoitettaisiin räjähdysvaarallisista aineista annetussa laissa (263/1953) tarkoitettua räjähdystarvikkeen jätettä, ydinjätteellä ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettua ydinjätettä ja radioaktiivisella jätteellä säteilylaissa (592/1991) tarkoitettua radioaktiivista jätettä. Vastaavat jätteet on suljettu myös jätelain soveltamisalan ulkopuolelle lain 2 §:n 2 momentin nojalla.

Momenttiin lisättäisiin jätteen käsittelyn ja hyödyntämisen määritelmät, jotka vastaisivat jätelain määritelmiä.

Lisäksi momentin 4 kohdassa veronalaisen kaatopaikan määritelmää täsmennettäisiin muiden kuin kunnallisten ja niihin rinnastettavien kaatopaikkojen osalta kirjaamalla lain soveltamiskäytäntö lakiin. Kohdan b alakohdassa veronalaisen kaatopaikan määritelmän ulkopuolelle rajattaisiin kaatopaikat, joihin sijoitetaan samaan konserniin kuuluvien yritysten tuottamaa jätettä. Näitä ei ole pidetty jäteverolaissa tarkoitettuina kaatopaikkoina. Perusteena on ollut samaan konserniin kuuluvien yritysten selkeä oikeudellinen ja taloudellinen yhteys ja se, että luonteeltaan nämä kaatopaikat vastaavat yksityisiä teollisuuden kaatopaikkoja, jotka ovat jäteveron soveltamisalan ulkopuolella. Samaan konserniin kuuluvalla yrityksellä tarkoitettaisiin tässä säännöksessä kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettua konserniyritystä.

Sen varmistamiseksi, ettei yleisille kaatopaikoille toimitettavia jätteitä ohjautuisi veron ulkopuolella oleville yksityisten perustamille kaatopaikoille, lain soveltamisalaan kuuluvalla kaatopaikalla tarkoitettaisiin momentin 4 kohdan b alakohdassa edelleen sellaista kaatopaikkaa, jolle toimitetaan pääasiassa muiden tuottamia jätteitä. Muiden tuottamia jätteitä tulisi tällöin olla yli puolet kaatopaikalle toimitetuista jätteistä. Säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa lähinnä tuotantojätteen veroton sijoittaminen muun laitoksen kuin konserniyrityksen kaatopaikalle silloin, kun se on tarkoituksenmukaista esimerkiksi kuljetussyistä tai laitoksen kaatopaikalla olevien jätteen käsittelymahdollisuuksien vuoksi.

Pykälän 2 momentissa mahdollistettaisiin käsiteltäväksi tai hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen väliaikainen varastoiminen verotta kolmen vuoden ajan. Nykyisen lain mukaan hyödynnettävän jätteen ja ongelmajätteen veroton välivarastointi on sallittua kaatopaikalla sijaitsevalla erillisellä alueella vuoden ajan. Ehdotettavassa säännöksessä väliaikainen varastointi suoritettaisiin varsinaisesta jäteverolaissa tarkoitetusta kaatopaikasta erillään. Vastaavat yhden vuoden verottomuudet voitaisiin poistaa nykyisen lain 5 §:stä.

Valvonnallisista syistä jäte olisi toimitettava varastoimisalueelle lajiteltuna ja säilytettävä siellä muista jätteistä erotettuna. Tämä lajitteluvaatimus vastaisi myös käytännön tarvetta, kun jäte väliaikaisen säilyttämisen jälkeen käsitellään tai hyödynnetään. Jäte-erän käsittely- tai hyödyntämistarkoitus tulisi olla tiedossa jo jätettä varastoimisalueelle tuotaessa. Varastoimisalueella tarkoitettua väliaikaista säilytystä olisi esimerkiksi hyödyntämiseen riittävän suuren lasi-, paperi- tai rakennusjätemäärän kerääminen sekä ongelmajätteen varastointi käsittelylaitokselle toimittamista varten.

Varastoimisalue olisi jäteveron soveltamisalan ulkopuolella, vaikka se alueena olisi olemassa yli kolme vuotta. Sitä vastoin yksittäisiä jäte-eriä saisi säilyttää enintään kolmen vuoden ajan. Kolme vuotta olisi vain verottoman varastoinnin enimmäisaika, ja varastointi olisi luonnollisesti toteutettava ympäristösäädösten mukaisesti. Säilytysajan toteamiseen sovellettaisiin niin sanottua FIFO-periaatetta (first in-first out) eli samanlajinen jäte katsotaan poistetuksi alueelta siinä järjestyksessä, jossa se on hankittu. Jos yhtäkin jäte-erää säilytettäisiin yli kolmen vuoden ajan, alueesta tulisi kaatopaikka, ja kaikki siellä olevat jätteet verotettaisiin ehdotettavan 6 §:n 2 momentin nojalla. Varastoimisaluetta koskisi ehdotettavan 11 §:n mukainen kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus valvontaa ja tarkastusta varten. Varastoimisalueella olisi myös oltava jätelain 42 §:ssä tai jäteasetuksen (1390/1993) 11 §:ssä tarkoitettu jätelupa, mikä helpottaisi valvontaa, sillä ympäristö- ja tulliviranomaiset voisivat vaihtaa jäteverotukseen liittyviä tietoja.

Jäteverolaissa tarkoitettuna kaatopaikkana ei 3 momentin mukaan pidettäisi aluetta, jonne sijoitetaan yksinomaan maan ja kallioperän aineksia. Kyseessä olisi terminologinen täsmennys, joka selkeyttäisi lain tulkintaa. Maan ja kallioperän ainekset jätettäisiin tämän säännöksen perusteella edelleen veron soveltamisalan ulkopuolelle, koska ne ovat vaaratonta, pysyvää jätettä. Muista jätteistä erotettu puhdas maan ja kallioperän aines olisi verotonta, vaikka sitä olisi mekaanisesti käsitelty, esimerkiksi murskattu tai lajiteltu. Säännöksen perusteella verottomia olisivat esimerkiksi teollisuuden sivukivet, hiekka ja kivipöly ja muut vastaavat ainekset. Sen sijaan eräitä nykyisen lain nojalla verottomiksi tulkittuja jätteitä, kuten betonimursketta, ei voisi sijoittaa jäteverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävän maan ja kallioperän ainesten sijoitusalueelle. Ehdotettavan säännöksen perusteella verolain tarkoittamia maan ja kallioperän aineksia eivät olisi esimerkiksi betoni-, tiili-, kivennäislaatta-, keramiikka- ja kipsijätteet. Varsinaiselle kaatopaikalle hyödynnettäväksi tuotavan 3 momentissa tarkoitetun maan ja kallioperän aineksen sekä muun maa- ja kiviaineksen ja muun jätteen verottomuus määräytyisi 5 §:n mukaan.

Pykälän 3 momentissa tarkoitetulle alueelle, jonne sijoitetaan yksinomaan maan ja kallioperän aineksia, ei edes hyödyntämistarkoituksessa saisi sijoittaa muuta jätettä. Myös verottoman sijoitusalueen mahdollisten rakenteiden tulisi näin ollen olla ympäristölle vaaratonta maan ja kallioperän ainesta. Verolain ulkopuolelle jäävän sijoitusalueen rajaaminen tarkoittamaan ainoastaan puhtaan maan ja kallioperän ainesten aluetta olisi tarkoituksenmukaista sekä jäteveron valvonnallisista että ympäristöllisistä syistä.

Pykälän 3 momenttiin sisällytettäisiin informatiivinen säännös, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi alueeseen, jossa ainoastaan kompostoidaan tai muutoin biologisesti käsitellään erilliskerättyä biojätettä ja jäteveden puhdistamon lietettä. Vastaava verottomuus voitaisiin poistaa nykyisen lain 5 §:stä.

Lisäksi pykälän 3 momenttiin sisällytettäisiin selkeyden vuoksi informatiivinen säännös, jonka mukaan kaatopaikkana ei pidettäisi paikkaa, jossa jäte hyödynnetään. Tällainen paikka olisi esimerkiksi tie, tukipenger tai ajoliuska, johon sijoitettaisiin hyödynnettäväksi kelpaavaa jätettä. Tulkittaessa sitä, onko jäte hyödynnetty, nojauduttaisiin kohteen ympäristölupaan. Jos jätteen hyödyntämiselle tietyssä kohteessa olisi myönnetty ympäristölupa, jätteen sijoittaminen katsottaisiin verolain soveltamisalan ulkopuolelle jääväksi jätteen hyödyntämiseksi. Jätteen olisi aina oltava lajiltaan ja laadultaan sellaista, että sitä voidaan kyseessä olevassa kohteessa hyödyntää. Verolaissa ei edellytettäisi hyödynnettävän jätteen esikäsittelyä, mutta hyödyntämisen tulisi täyttää rakennustekniset, terveys-, ympäristö- ja muut vastaavat vaatimukset.

Pykälän 4 momentti olisi tarpeen valvonnallisista syistä. Usein olisi tarkoituksenmukaista sijoittaa 2 momentissa tarkoitettu väliaikainen varastoimisalue jätteiden veronalaisen sijoituspaikan yhteyteen. Jätehuolto voidaan järjestää keskukseksi, jossa yhdessä paikassa on useita käsittely- ja varastointitoimia, jotta esimerkiksi valvonta, vastaanotto, lajittelu ja muut toimet toteutetaan sekä käytännöllisesti että kustannustehokkaasti. Verollisen kaatopaikan ja varastoimisalueen tulisi kuitenkin aina olla selkeästi erotettavissa. Erottelu voitaisiin toteuttaa esimerkiksi maisemoinnin, aidan tai tien avulla. Myös 3 momentissa tarkoitetun maan ja kallioperän ainesten läjitysalueen, biojätteen ja lietteen käsittelyalueen tai jätteen hyödyntämispaikan tulisi vastaavasti olla jäteverolain tarkoittamasta kaatopaikasta selkeästi erotettu. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettu alue tai paikka voisi sijaita myös varsinaisen kaatopaikka-alueen sisäpuolella, jolloin jäteverolain tarkoittamaksi kaatopaikaksi rajattaisiin kaatopaikka-alueella sijaitseva jätteen loppusijoituspaikka. Tällainen kaatopaikka-alueen sisäpuolella sijaitseva alue vastaisi alueena nykyisen lain 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettua kaatopaikalla sijaitsevaa erillistä välivarastoimiseen tarkoitettua aluetta tai 3 kohdassa tarkoitettua biojätteen ja lietteen käsittelyaluetta.

5 §. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisesti saastunut maa-aines voitaisiin edelleenkin tuoda kaatopaikalle ilman veron aiheuttamaa lisäkustannusta. Maan ja kallioperän ainekset voitaisiin muista jätteistä eroteltuna edelleen sijoittaa verotta varsinaisesta kaatopaikasta erillään 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla alueella. Varsinaisella kaatopaikalla maan ja kallioperän aineksia voitaisiin edelleen hyödyntää verotta ehdotettavan 5 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin keräyspaperin puhdistuksessa syntyvän siistausjätteen verottomuudesta ja 3 kohdassa voimalaitoksen rikinpoistojätteen ja lentotuhkan verottomuudesta. Näiden osalta lain sisältö säilyisi entisellään.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaisesti kaatopaikalla sen koko elinkaaren aikana välttämättömissä rakenteissa ja rakennuksissa hyödynnettävä jäte tulisi verottomuuden piiriin. Rakenteilla ja rakennuksilla tarkoitettaisiin myös kaatopaikkakaasun hyödyntämiseen tarvittavia rakenteita ja rakennuksia. Säännöksessä kaatopaikalla hyödynnettävä jäte erotettaisiin siellä tapahtuvasta verollisesta jätteen käsittelystä eli lähinnä jätteen sijoittamisesta jätetäyttöön. Hyödynnettäviä jätteitä olisivat esimerkiksi kierrätetty asfalttimurske kaatopaikkateissä, tiilimurska kaatopaikan pintarakenteissa ja piharakentamiseen soveltumaton kompostituote kaatopaikan verhoilussa. Jätteen hyödyntämisen olisi oltava suunnitelmallista, eli hyödyntämiskohde olisi tiedettävä jo jätettä kaatopaikalle toimitettaessa, ja tarkoitukseensa sopivaa. Kaatopaikalla hyödynnettävän jätteen mahdollinen esikäsittely ennen hyödyntämistä olisi tehtävä ennen jätteen tuomista verolliselle kaatopaikalle. Jätteen olisi aina oltava lajiltaan ja laadultaan sellaista, että sitä voidaan kyseessä olevassa kohteessa hyödyntää. Verolaissa ei edellytettäisi hyödynnettävän jätteen esikäsittelyä, mutta hyödyntämisen tulisi täyttää rakennustekniset, terveys-, ympäristö- ja muut vastaavat vaatimukset.

Myös kaatopaikalle toimitettavan maan ja kallioperän ainesten ja muiden maa- ja kiviainesten verottomuus määräytyisi 4 kohdan mukaan. Maan ja kallioperän ainekset olisivat kaatopaikalla verottomia vain, kun ne hyödynnetään. Tällä pyrittäisiin ohjaamaan maan ja kallioperän ainesten sijoittamista 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin verollisen kaatopaikan ulkopuolisiin erillisiin maa-ainespankkeihin.

Pykälän 2 momentin perusteella kaatopaikalla tapahtuvan jätteen verottoman hyödyntämisen ulkopuolelle rajattaisiin lasijäte. Jos erilliskerätyn lasijätteen veroton käyttäminen kaatopaikan rakenteisiin sallittaisiin, kuluttajat voisivat mieltää keräyspisteisiin toimittamansa lasijätteen päätyvän kaatopaikalle. Vaarana voisi olla, että kuluttajat eivät tekisi eroa kaatopaikan rakenteiden ja varsinaisen jätetäytön välillä. Virheellinen mielikuva voisi heikentää erityisesti kotitalouksien halukkuutta lajitella lasijäte erilleen sekajätteestä, mikä ehdotettavalla rajauksella pyrittäisiin välttämään. Tämä olisi tärkeää esimerkiksi siksi, että lasijätteen osuuden lisääntyminen muun jätteen joukossa haittaisi jätteen kompostointia ja käyttöä energiatarkoituksiin.

Ehdotettava jätteen veronalaisella kaatopaikalla tapahtuvan hyödyntämisen verottomuus lisäisi valvonnan tarvetta hyödyntämisen asianmukaisuudesta varmistumiseksi. Valvonnan toteuttaminen edellyttäisi tiivistä yhteistyötä tulli- ja ympäristöviranomaisten kesken.

6 §. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka avulla 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jätteen väliaikaisesta varastoimisalueesta tulisi veronalainen kaatopaikka, jos jätettä säilytetään siellä yli kolmen vuoden määräajan. Säännös olisi tarpeen ennalta ehkäisevistä syistä, jotta varastoimisalueesta ei muodostuisi jätteen lopullista sijoituspaikkaa. Viimeistään kolmen vuoden enimmäisajan täyttyessä alueen pitäjän tulisi toimittaa jäte-erä pois varastoimisalueelta joko hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi.

Jos varastoimisalueen pitäjä ei toimittaisi jätettä pois varastoimisalueelta muualla hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi ja kolmen vuoden enimmäisaika ylittyisi yhdenkin jäte-erän osalta, kaikesta sillä hetkellä alueella olevasta jätteestä määrättäisiin vero muiden erien säilytysajasta riippumatta. Veroa määrättäessä sovellettaisiin, mitä jäteverolaissa säädetään kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Kaikki alueella oleva jäte katsottaisiin toimitetuksi kaatopaikalle sinä päivänä, jona kolmen vuoden säilytysaika päättyi. Alueeseen voitaisiin soveltaa ehdotettavan 5 §:n verovapaussäännöksiä, jos siellä olisi verottomuuden edellytykset täyttävää jätettä, ja 7 §:n vähennyssäännöstä, jos jätettä viedään sieltä pois.

Vero määrättäisiin varastoimisalueen pitäjän oman ilmoituksen perusteella heti, kun kolmen vuoden määräaika on umpeutunut. Tämän jälkeen kaatopaikka tekisi normaalisti veroilmoituksen alueelle verokausittain toimitettavista jätteistä. Jos oma-aloitteista ilmoitusta ei ole tehty, mutta tarkastuksessa käy ilmi, että jätettä on säilytetty yli kolme vuotta, toimitettaisiin jälkiverotus veronkorotuksineen. Jos varastoimisalueesta ei ole pidetty 11 §:ssä tarkoitettua kirjanpitoa, vero voitaisiin määrätä arvion perusteella. Jälkiverotusaika olisi kolme vuotta, ja se laskettaisiin sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin vero olisi pitänyt määrätä eli kolmen vuoden veroton säilytysaika on ylittynyt varastoimisalueelle toimitetun jäte-erän osalta.

11 §. Pykälän 1 momentissa säädetty verovelvollisen eli kaatopaikan pitäjän velvollisuus pitää kirjanpitoa, josta käy selville verotuksen toimittamista ja valvontaa varten tarvittavat tiedot, säilyisi entisellään.

Pykälän 2 momentissa kirjanpitovelvollisuus ulotettaisiin koskemaan myös 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun varastoimisalueen pitäjää. Kirjanpidosta olisi käytävä selville alueelle toimitetun jätteen laji, määrä ja säilytysaika. Kirjanpito olisi vaadittaessa esitettävä tarkastusta varten tulliviranomaiselle. Säännöksellä ulotettaisiin jäteverolain 12 §:ssä säädetyt valmisteverotuksen menettelysäännökset koskemaan myös jätteen väliaikaiseen verottomaan varastointiin tarkoitettua aluetta. Alueen pitäjällä ei kuitenkaan olisi velvollisuutta antaa lain 10 §:ssä tarkoitettua veroilmoitusta. Jos jätettä säilytetään alueella yli kolme vuotta, siihen sovellettaisiin 6 §:n 2 momentin säännöksiä.

Pykälän 3 momentissa laajennettaisiin jäteverovelvollisen velvollisuus säilyttää 1 momentissa tarkoitettu kirjanpitoaineisto koskemaan myös väliaikaisen varastoimisalueen pitäjän velvollisuutta säilyttää 2 momentissa tarkoitettu kirjanpitoaineisto. Väliaikaisen varastoimisalueen kirjanpitoaineisto olisi säilytettävä neljä kalenterivuotta 2 momentissa tarkoitetun säilytysajan päättymisestä lukien.

2. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen tultua hyväksytyksi ja vahvistetuksi, hallinnollisista syistä kuitenkin vasta seuraavan jäteverotuksessa sovellettavan verokauden alusta. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin kuitenkin ryhtyä ennen lain voimaantuloa.

Siirtymäsäännöksellä 2 §:n 2 momentin kolmen vuoden määräaika verottomalle säilytykselle laajennettaisiin taannehtivasti koskemaan myös ehdotetun lain voimaan tullessa väliaikaisesti läjitettynä olevaa, hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi tarkoitettua jätettä. Lain voimaan tullessa varastoimisalueelle väliaikaisesti läjitetyn jätteen osalta kolmen vuoden säilytysaika laskettaisiin taannehtivasti siitä, kun säilytys on aloitettu. Olemassa olevia varastoimisalueita koskisi inventaariovelvoite. Säännösten avulla olemassa olevat ja perustettavat väliaikaiset varastoimisalueet saatettaisiin tasavertaiseen asemaan, eli kolmen vuoden säilytysaika laskettaisiin aina siitä, kun säilytys on tosiasiallisesti aloitettu. Varsinainen 11 §:n mukainen kirjanpitovelvoite alkaisi luonnolli- sesti vasta, kun lain muutos olisi tullut voimaan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki jäteverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun jäteverolain (495/1996) 2, 5 ja 11 § sekä

lisätään 6 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä, ei kuitenkaan räjähdystarvikkeen jätettä, ydinjätettä eikä radioaktiivista jätettä;

2) käsittelyllä toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen;

3) hyödyntämisellä toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia; sekä

4) kaatopaikalla jätteen käsittelypaikkaa, jonne jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan ja:

a) jota pitää yllä kunta tai joku muu kunnan lukuun; tai

b) jota pidetään yllä pääasiassa toisten tuottamien jätteiden sijoittamista varten; ei kuitenkaan milloin on kyse samaan konserniin kuuluvan yrityksen tuottamasta jätteestä.

Kaatopaikkana ei pidetä aluetta, jossa säilytetään muista jätteistä erotettuna jätettä väliaikaisesti kolmea vuotta lyhyemmän ajan ennen sen käsittelyä tai hyödyntämistä.

Tätä lakia ei sovelleta alueeseen, jonne sijoitetaan yksinomaan maan ja kallioperän aineksia. Tätä lakia ei sovelleta alueeseen, jossa muista jätteistä erotettuna kompostoidaan tai muutoin biologisesti käsitellään erilliskerättyä biojätettä ja jäteveden puhdistamon lietettä. Lakia ei sovelleta myöskään paikkaan, jossa jäte hyödynnetään.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetun alueen tai paikan on oltava selkeästi erotettu 1 momentissa tarkoitetusta kaatopaikasta.

5 §

Veroa ei ole suoritettava kaatopaikalle muista jätteistä eroteltuna toimitettavasta:

1) saastuneesta maa-aineksesta, joka voidaan sijoittaa kyseiselle kaatopaikalle;

2) keräyspaperin puhdistuksessa syntyvästä siistausjätteestä;

3) voimalaitoksen rikinpoistojätteestä ja lentotuhkasta; eikä

4) jätteestä, joka hyödynnetään kaatopaikalla sen perustamisen, käytön, käytöstä poistamisen tai jälkihoidon kannalta välttämättömissä rakenteissa tai rakennuksissa.

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna verottomana jätteenä ei pidetä lasijätettä.

6 §

Jos jätettä säilytetään 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla alueella yli kolme vuotta, vero määrätään kaikista alueella olevista jätteistä. Veroa määrättäessä kaikki jätteet katsotaan toimitetuiksi kaatopaikalle sinä ajankohtana, jona kolmen vuoden määräaika täyttyy. Veroa määrättäessä jätteisiin sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään kaatopaikalle toimitetusta jätteestä.

11 §

Verovelvollisen on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy selville verotuksen toimittamista ja sen valvontaa varten tarvittavat tiedot.

Sen, joka pitää yllä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua aluetta, on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy selville alueelle toimitetun jätteen laji, määrä ja säilytysaika. Kirjanpito on vaadittaessa esitettävä tarkastusta varten tulliviranomaiselle. Tietojenantovelvollisuudesta, tarkastuksesta, salassapitovelvollisuudesta ja muutoinkin on soveltuvin osin voimassa, mitä 12 §:ssä säädetään.

Tässä pykälässä tarkoitettu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään neljä kalenterivuotta verokauden tai 2 momentissa tarkoitetun säilytysajan päättymisestä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain 2 §:n 2 momenttia sekä 6 §:n 2 momenttia sovelletaan myös sellaiseen alueeseen, jossa jätteitä säilytetään väliaikaisesti lain tullessa voimaan. Tämän lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika lasketaan tällöin siitä ajankohdasta, jona jätteen säilytys on alkanut.

Tämän lain 2 §:n 4 momenttia ja 11 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan 3 momentissa tarkoitettuun alueeseen tämän lain tultua voimaan. Sen, joka pitää yllä edellä tarkoitettua aluetta, on laadittava alueella tämän lain voimaan tullessa olevista jätteistä tarkastusta varten luettelo, josta käy ilmi vastaavat tiedot kuin 11 §:n 2 momentissa säädetään.


Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Jouko Skinnari

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.