HE 153/1998

Hallituksen esitys Eduskunnalle 84. Kansainvälisen merityökonferenssin hyväksymän merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) yleiskokous, Kansainvälinen merityökonferenssi hyväksyi vuonna 1996 yleissopimuksen nro 178, joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia. Samalla työkonferenssi hyväksyi myös yleissopimusta täydentävän suosituksen nro 185.

Yleissopimuksessa on määräykset merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastusten järjestämisestä säännöllisin väliajoin, tarkastusten seurannasta ja tarkastajien valtuuksista. Suositus sisältää yksityiskohtai- sempia suosituksia muun muassa tarkastusten järjestämiseen liittyvästä yhteistyöstä, koordinaatiosta sekä tarkastajien asemasta ja toimivallasta.

Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen edellytykset. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen nro 178. Samalla suositus nro 185 saatetaan eduskunnan tietoon otettavaksi huomioon vastaisessa lainvalmistelutyössä siltä osin kuin sitä pidetään tarkoituksenmukaisena.


YLEISPERUSTELUT

1. Asian valmistelu

Sopimus ja suositus on valmisteltu Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO). Niitä on käsitelty alustavasti merenkulkualan kolmikantakokouksessa marras-joulukuussa vuonna 1994. Lopullisesti yleissopimus (nro 178), joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia sekä siihen liittyvä suositus (nro 185) hyväksyttiin 84. Kansainvälisessä työkonferenssissa lokakuussa 1996. Yleissopimuksella ja suosituksella uudistettiin ILOn suositus nro 28, joka koskee merimiestarkastuksen yleisiä periaatteita. Yleissopimuksen hyväksymisen puolesta äänesti 205 edustajaa, vastaan 1 ja 10 edustajaa pidättäytyi äänestyksestä.

Suomesta sopimuksen ja suosituksen valmisteluun työkonferenssissa osallistuivat työministeriön, Suomen Varustamoyhdistyksen, Ålands Redarföreningin, Suomen Merimies- Unionin, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton edustajat.

Lausunnon tämän hallituksen esityksen laatimista varten ovat antaneet sosiaali- ja terveysministeriö, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Valtion työmarkkinalaitos, Merenkulkulaitos ja merimiesasiain neuvottelukunta. Kukaan lausunnonantajista ei ole vastustanut sopimuksen ratifiointia. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä merimiesasiain neuvottelukunta ovat katsoneet, ettei yleissopimuksen ratifiointi edellytä lainsäädäntömuutoksia ja Suomen tulisi ratifioida sopimus. ILO-neuvottelukunta puoltaa yleissopimuksen ratifiointia.

2. Nykytilanne ja yleissopimuksen merkitys

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on hyväksynyt vuonna 1926 suosituksen nro 28, joka koskee merimiestyön tarkastuksen yleisiä periaatteita. Suositus nro 28 uusittiin laatimalla merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia koskevat yleissopimus nro 178 ja sitä täydentävä suositus nro 185.

Yleissopimus asettaa jäsenvaltioille puitteet tarkastustyön järjestämiseksi ja suosituksessa annetaan yksityiskohtaisempia ohjeita. Yleissopimus edellyttää, että lippuvaltion on tarkastettava alukset vähintään kolmen vuoden välein. Sopimuksen mukaan tarkastukset suorittaa lippuvaltio, ei satamavaltio.

Kansainvälisesti tarkasteltuna tarkastusmäärät saattavat kasvaa huomattavasti, mikäli yleissopimus ratifioidaan laajasti. Toisaalta yleissopimus ei sisältäne sellaisia määräyksiä, jotka estäisivät suuria merenkulkuvaltioita sitä ratifioimasta. Euroopassa satama- valtioiden suorittamat tarkastukset ovat jo vakiintunutta käytäntöä ja niitä säädellään myös yhteisölainsäädännössä. Satamavaltioiden suorittamat tarkastukset ovat lisääntymässä sitä mukaan kun turvallisuuteen sekä inhimillisiin ja kaupallisiin tekijöihin kiinnitetään enenevästi huomiota.

Suomelle yleissopimus ei tuo merkittäviä käytännön muutoksia ja Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimuksen vaatimuksia. Alusten tarkastustiheys pystytään pitämään suurempana kuin sopimus edellyttää.

Suomen kannalta on kuitenkin edullista, että yleissopimus on sen tasoinen, että monet jäsenvaltiot voivat sen ratifioida ja järjestää oman tarkastusjärjestelmänsä sopimuksen edellyttämälle tasolle.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Yleissopimuksen ja suosituksen sisältö

Yleissopimuksen I osa sisältää soveltamisalan ja eräiden yleissopimuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmiä. Artiklan 1 mukaan sopimusta sovelletaan kaikkiin yksityisessä tai julkisessa omistuksessa oleviin merenkulkuun käytettäviin aluksiin, jotka on rekisteröity sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa yleissopimus on voimassa, ja joita käytetään kaupalliseen lastin tai matkustajien kuljettamiseen tai muuhun kaupalliseen tarkoitukseen, ellei tässä artiklassa toisin määrätä. Sopimuksessa kahden jäsenvaltion rekisterissä oleva alus katsotaan rekisteröidyksi siinä jäsenvaltiossa, jonka lipun alla se purjehtii. Yleissopimusta sovelletaan merihinaajiin. Yleissopimusta ei sovelleta aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 500 eikä esimerkiksi öljynporauslauttoihin ja porausasemiin silloin kun niitä ei käytetä merenkulkuun. Sopimusta sovelletaan ammattimaista merikalastusta harjoittaviin aluksiin siinä määrin kuin koordinoiva viranomainen katsoo mahdolliseksi neuvoteltuaan kalustusalusten omistajien ja kalastajien edustavimpien järjestöjen kanssa. Samoin koordinoiva viranomainen ratkaisee asian, mikäli on epäselvää, katsotaanko joidenkin alusten harjoittavan kauppamerenkulkua tai ammattimaista merikalastusta yleissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. Käsitteellä "koordinoiva viranomainen" tarkoitetaan ministeriä, valtion virastoa tai muuta viranomaista, jolla on oikeus antaa ja valvoa säännöksiä, määräyksiä tai muita ohjeita, jotka on sitovia tarkastettaessa merenkulkijoiden työ- ja asuinoloja jäsenvaltiossa rekisteröidyssä aluksessa. Käsite "tarkastaja" tarkoittaa valtion virkamiestä tai muuta julkisen viran haltijaa, joka vastaa merenkulkijoiden työ- ja elinolojen tai niiden osan tarkastuksesta. Tarkastajaksi määritellään myös henkilö, jolla on koordinoivan viranomaisen valtuuttaman laitoksen tai järjestön antama valtakirja tarkastusten suorittamiseen. "Säännöksillä ja määräyksillä" tarkoitetaan lakeja ja asetuksia sekä välitystuomioita ja työehtosopimuksia, jotka ovat oikeudellisesti velvoittavia. Käsite "merenkulkijat" on määritelty henkilöiksi, jotka työskentelevät jossakin tehtävässä sellaisella merenkulkuun käytettävällä aluksella, johon yleissopimusta sovelletaan. Epäselvissä tapauksissa koordinoiva viranomainen ratkaisee kuuluuko jokin työntekijäryhmä tämän sopimuksen puitteissa merenkulkijoihin. Käsitteellä "merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteet" tarkoitetaan olosuhteita ja ehtoja, jotka liittyvät aluksella olevien asuin- ja työtilojen huoltoon ja siisteyteen, vähimmäisikään, työsopimukseen, ruokaan ja ruokahuoltoon, miehistön majoitukseen, työhönottoon, miehitykseen, pätevyysvaatimuksiin, työaikaan, lääkärintarkastuksiin, työtapaturmien ehkäisyyn, terveydenhoitoon, sairaus- ja tapaturma-avustukseen, sosiaaliturvaan ja siihen liittyviin asioihin, kotiinpalauttamiseen, kansallisen lainsäädännön alaisiin työsuhteen ehtoihin sekä yhdistymisvapauteen.

Yleissopimuksen II osa sisältää tarkastusten järjestämistä koskevia määräyksiä. Artiklan 2 mukaan jokainen jäsenvaltio, jota yleissopimus sitoo, ylläpitää merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastusjärjestelmää. Koordinoiva viranomainen koordinoi tarkastuksia ja määrittelee niissä noudatettavat periaatteet. Koordinoiva viranomainen on kaikissa tapauksissa vastuussa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastamisesta, mutta se voi valtuuttaa päteviä ja riippumattomia julkisia laitoksia tai muita järjestöjä suorittamaan puolestaan tarkastuksia.

Artiklan 3 mukaisesti jokainen jäsenvaltio huolehtii kaikkien sen alueella rekisteröityjen alusten tarkastamisesta määräajoin sen varmistamiseksi, että merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteet aluksella noudattavat kansallista lainsäädäntöä. Tarkastuksia suoritetaan vähintään kolmen vuoden ja mikäli mahdollista yhden vuoden välein. Lisäksi jäsenvaltion on ryhdyttävä tarkastustoimenpiteisiin, jos sille tehdään valitus tai esitetään näyttöä siitä, ettei sen alueella rekisteröity alus ole merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden osalta kansallisen lainsäädännön mukainen. Huomattavien rakenteellisten tai majoitusjärjestelyjä koskevien muutosten jälkeen alus on tarkastettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua muutosten tekemisestä. Jokainen jäsenvaltio nimittää 4 artiklan nojalla tehtäviin pätevät tarkastajat ja huolehtii, että tarkastajia on riittävä määrä sopimuksen vaatimusten täyttämiseksi.

Artiklan 5 mukaan tarkastajille taataan riippumattomuus hallituksen vaihdoksista ja asiattomista ulkopuolisista vaikutteista. Tarkastajilla on oikeus nousta jäsenvaltion alueella rekisteröityyn alukseen ja päästä tarkastuksen kannalta tarpeellisiin tiloihin. Tarkastajilla on oikeus suorittaa tarpeellisia tutkimuksia, kokeita ja tiedusteluja ja vaatia puutteiden korjaamista. Mikäli puute saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa merenkulkijoiden terveydelle ja työturvallisuudelle, tarkastajilla on oikeus kieltää aluksen lähtö satamasta kunnes tarpeelliset toimenpiteet on suoritettu. Tällöin alusta ei kuitenkaan saa tarpeettomasti viivyttää tai pidättää ja kiellosta on oikeus valittaa oikeus- tai hallintoviranomaiselle.

Muutoinkin alusta tarkastettaessa tai toimenpiteisiin ryhdyttäessä on 6 artiklan nojalla pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin välttämään aluksen kohtuuton pidättäminen tai viivyttäminen. Laivanvarustaja tai laivanisäntä on oikeutettu korvauksiin kärsimistään menetyksistä ja vahingoista, jos alusta on kohtuuttomasti pidätelty tai viivytetty. Todistustaakka pidättämisen tai viivyttämisen kohtuuttomuudesta on laivanvarustajalla tai laivanisännällä.

Yleissopimuksen III osa koskee rangaistuksia. Artiklan 7 mukaan kansallisessa lainsäädännössä on määrättävä riittävät rangaistukset tarkastajien antamien määräysten rikkomisesta ja tarkastajien työn estämisestä. Tarkastajat voivat myös harkintansa mukaan antaa varoituksia ja neuvoja sen sijaan, että ryhtyisivät oikeudellisiin toimiin tai suosittelisivat niihin ryhtymistä.

Yleissopimuksen IV osa sisältää määräyksiä yleissopimuksen perusteella laadittavista kertomuksista. Artiklan 8 nojalla koordinoiva viranomainen pitää kirjaa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksista ja julkaisee vuosittain tarkastuskertomuksen. Tämä kertomus on julkaistava kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa kuudessa kuukaudessa käsiteltävän vuoden päättymisestä.

Artiklan 9 mukaan tarkastajat esittävät jokaisesta tarkastuksesta kertomuksen koordinoivalle viranomaiselle. Kertomuksesta toimitetaan englanninkielinen tai aluksen työkielellä laadittu kappale aluksen päällikölle ja toinen kappale tiedoksi merenkulkijoille.

Yleissopimusta täydentävä suositus nro 185 sisältää tarkempia suosituksia yhteistyöstä ja koordinaatiosta sekä tarkastusten järjestämisestä. Suositus sisältää myös suosituksia tarkastajien asemasta, tehtävistä ja toimivallasta sekä tarkastuksista laadittavista kertomuksista.

2. Yleissopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

Työntekijöiden työolosuhteiden valvonta määräytyy olennaisesti seuraavien säädösten mukaan; laki työsuojeluhallinnosta (16/1993), asetus työsuojeluhallinnosta (176/1993), laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa (171/1993, jäljempänä työsuojelun valvontalaki) ja asetus työsuojelun valvonnasta (954/1973).

Yleissopimuksen 2 artikla edellyttää, että jäsenvaltiot ylläpitävät merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia. Koordinoivan viranomaisen tulee huolehtia tarkastusten koordinoinnista ja määritellä niissä noudatettavat periaatteet. Suomessa työ- ja elinolosuhteiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle työsuojeluhallinnolle. Tarkempia ohjeita ja määräyksiä työsuojelun valvonnasta antaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Yleissopimuksen mukaan koordinoiva viranomainen on kaikissa tapauksissa vastuussa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastamisesta, mutta se voi valtuuttaa päteväksi ja riippumattomaksi katsomiaan julkisia laitoksia tai muita järjestöjä suorittamaan puolestaan edellä mainittuja tarkastuksia. Myös Suomessa työsuojeluviranomaisilla on työsuojelun valvontalain 1 §:n mukaan oikeus käyttää asiantuntijoita tarkastusten suorittamiseen.

Artiklan 3 mukaan kaikki jäsenvaltion alueella rekisteröidyt alukset on tarkastettava vähintään kolmen vuoden määräajoin ja mikäli mahdollista vuoden välein. Kun aluksella on tehty huomattavia rakenteellisia tai majoitusjärjestelyjä koskevia muutoksia, alus on kuitenkin tarkastettava kolmen kuukauden kuluessa muutosten tekemisestä. Lisäksi artiklassa edellytetään jäsenvaltion ryhtyvän tarkastustoimenpiteisiin mahdollisimman pian, kun jäsenvaltiolle on tehty valitus tai esitetty näyttöä, ettei sen alueella rekisteröity alus vastaa lainsäädännön vaatimuksia merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden osalta. Työsuojelun valvontalain 3 § mahdollistaa, että työsuojelua koskevia tarkastuksia toimitetaan niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista. Myös työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 6 ja 7 §:t sisältävät yleissopimuksen mukaisia tarkempia määräyksiä tarkastusten toimittamisesta. Valtioneuvostonpäätös työympäristöstä aluksella (417/1981) edellyttää työsuojeluviranomaisten hyväksyvän ennakkoon uuden tai olennaisesti muutetun aluksen työympäristön.

Artikla 4 edellyttää, että jäsenvaltio nimittää pätevät tarkastajat, joita on tehtävien hoidon kannalta riittävä määrä. Suomessa todistuksen tarkastajan toimivaltuudesta antaa työsuojelun valvonta asetuksen 8 §:n nojalla työsuojeluviranomainen ja asetuksen 10 §:ssä edellytetään työsuojelun virkamiesten perehtyvän työsuojeluun yleensä sekä erityisesti oman toimialueensa oloihin.

Yleissopimuksen 5 artiklan nojalla tarkastajilla on oltava riippumattomuus hallituksen vaihdoksista ja ulkopuolisista vaikutteista. Työsuojeluhallinnosta annetun lain 2 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että työsuojeluhallinto on riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan. Myös sosiaali- ja terveysministeriöstä (991/1994) annettuun asetukseen sisältyy vastaava säännös. Artiklassa 5 luetellaan tarkastajien valtuudet. Suomen lainsäädännössä oikeus nousta tarkastettavaan alukseen, pääsy tarkastettaviin tiloihin ja oikeus suorittaa tarkastuksia on varmistettu työsuojelun valvontalain 1 §:n 2 momentissa ja 4 §:ssä.

Artiklassa 5 tarkastajille annetaan myös oikeus vaatia puutteiden korjaamista ja oikeus kieltää aluksen lähtö satamasta tietyissä tapauksissa. Yleissopimuksen mukaiset oikeudet tältä osin taataan työsuojelun tarkastajille työsuojelun valvontalain 15 ja 16 §:issä.

Artiklassa 6 todetaan, että tarkastuksia suoritettaessa tai muutoin ryhdyttäessä yleissopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin, on vältettävä aluksen kohtuutonta pidättämistä tai viivyttämistä. Mikäli alusta kuitenkin kohtuuttomasti pidätetään tai viivytetään, laivanvarustaja tai laivaisäntä on oikeutettu korvauksiin kärsimistään vahingoista ja menetyksistä. Työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 34 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että kieltäessään laitteen tai työmenetelmän käytön tai työnteon jatkamisen työsuojelun valvontalain 16 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, tarkastajan on toimittava siten, ettei kielto rajoita toimintaa työpaikalla laajemmalti kuin on tarpeellista työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta. Yleissopimuksen korvausvelvollisuutta vastaavat säännökset sisältyvät Suomen lainsäädännössä vahingonkorvauslakiin (412/1974). Lain 3 luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon.

Sopimuksen 7 artikla velvoittaa lainsäädännössä säätämään riittävät rangaistukset annettujen määräysten rikkomisesta ja tarkastajan työn estämisestä. Työturvallisuusrikoksista ja muista työsuojelua koskevista vakavista aineellisten säännösten rikkomisista säädetään rikoslain 47 luvussa vankeusrangaistukset. Työsuojelun valvontalain 24 § velvoittaa työsuojeluviranomaisen tekemään ilmoituksen viralliselle syyttäjälle, mikäli on todennäköisiä perusteita epäillä, että työsuojelua koskevassa laissa tai rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetty rikos on tehty. Rikoslaissa säädetään asianmukaiset rangaistukset virkamiehen työn estämisestä. Työsuojelun valvontalain 17 §:n nojalla työsuojeluviranomainen voi tarvittaessa saada poliisilta virka-apua.

Artiklassa 7 todetun tarkastajien harkinnanvaraista neuvontavelvollisuutta vastaa työsuojelun valvonnasta annetun lain 15 §, jonka mukaan tarkastuksen toimittajien tulee ensi sijassa ohjein ja neuvoin edistää työsuojelua työpaikalla sekä työsuojeluhallinnosta annetun lain 1 §, joka sisältää työsuojeluhallinnon yleiset tehtävät.

Yleissopimuksen 8 ja 9 artiklat koskevat tarkastuskertomuksia, koordinoivan viranomaisen velvollisuutta pitää kirjaa tarkastuksista sekä tarkastustoiminnan vuosikertomuksia. Vastaavat säännökset tarkastuspöytäkirjan pitämisestä sisältyvät lakiin ja asetukseen työsuojelun valvonnasta. Vuosikertomus sisältyy hallinnon yleiseen toimintakertomukseen.

Edellä esitetyn mukaisesti Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen nro 178 vaatimukset eikä lainsäädännön muutostarpeita ole.

3. Yleissopimuksen suhde yhteisölainsäädäntöön

Euroopan yhteisöjen neuvosto on antanut direktiivin toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 89/391/ETY. Direktiivin tarkoituksena on toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä. Direktiivissä on yleisiä periaatteita koskien mm. työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua sekä yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöön panemiseksi. Työsuojelutarkastusten osalta direktiivin 4 artiklassa on todettu, että erityisesti jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset työsuojelutarkastukset ja valvonta. Yleissopimuksen määräykset ja yhteisölainsäädäntö eivät ole ristiriidassa keskenään.

4. Yleissopimuksen voimaantulo ja irtisanominen

Yleissopimus tulee voimaan sen ratifioivan valtion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt yleissopimuksen ratifioinnin.

Yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen 10 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan ilmoittamalla irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua ilmoituksen rekisteröintipäivämäärästä. Jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa mainitun 10 vuoden määräajan päättymisestä käytä irtisanomisoikeuttaan, saa irtisanoa yleissopimuksen aina 10 vuoden välein.

5. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymien yleissopimusten ja suositusten eduskuntakäsittely

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artikla edellyttää kunkin jäsenvaltion saattavan yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset määräajassa yleiskokouksen päättymisestä toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi lainsäädäntö- ja muita toimia varten. Tämän vuoksi yleissopimus ja suositus tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Yleissopimus nro 178 ei sisällä määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa tai jotka edellyttävät lainsäädäntötoimia.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 päivänä lokakuuta 1996 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 178, joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia, ja

että Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 lokakuuta 1996 hyväksytty Kansainvälisen työjärjestön suositus nro 185, joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia, otetaan huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Työministeri
Liisa Jaakonsaari

(Suomennos)

YLEISSOPIMUS

(nro 178),

joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 84. istuntokautensa 8. päivänä lokakuuta 1996,

toteaa merenkulkualan luonteen muuttumisen ja tämän seurauksena merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteissa vuoden 1926 merimiesten ammattientarkastuksia koskevan suosituksen hyväksymisen jälkeen tapahtuneet muutokset, ja

ottaa huomioon yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat ammattien tarkastuksia, 1947; suosituksen, joka koskee ammattientarkastusta kaivos- ja kuljetusyrityksissä 1947; ja yleissopimuksen, joka koskee kauppa-aluksissa noudatettavaa vähimmäistasoa, 1976, ja

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, 1982, voimaantulon 16. marraskuuta 1994, ja

päättää hyväksyä eräät merimiestarkastuksen yleisiä periaatteita koskevaan suositukseen, 1926, tehtäviä muutoksia koskevat ehdotukset, jotka ovat ensimmäisenä kohtana istunnon esityslistalla, ja

päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen, vain liputusmaissa sovellettavan yleissopimuksen muotoon;

hyväksyy tänä 22 päivänä lokakuuta vuonna 1996 seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä Merenkulkijoiden ammattientarkastuksia koskeva yleissopimus, 1996:

OSA I.
SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla

1. Ellei tässä artiklassa toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin yksityisessä tai julkisessa omistuksessa oleviin merenkulkuun käytettäviin aluksiin, jotka on rekisteröity sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa yleissopimus on voimassa, ja joita käytetään kaupalliseen lastin tai matkustajien kuljettamiseen tai muuhun kaupalliseen tarkoitukseen. Tässä yleissopimuksessa alus, joka on kahden jäsenvaltion rekisterissä, katsotaan rekisteröidyksi siinä jäsenvaltiossa, jonka lipun alla se purjehtii.

2. Tässä yleissopimuksessa merenkulkuun käytettäviksi aluksiksi katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaan merenkulkuun käytettäviksi aluksiksi määritellyt alukset.

3.Yleissopimusta sovelletaan merihinaajiin.

4. Yleissopimusta ei sovelleta aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 500, eikä esimerkiksi öljynporauslauttoihin ja porausasemiin silloin kun niitä ei käytetä merenkulkuun. Päätöksen siitä, mitkä alukset luetaan tämän kohdan piiriin, tekee koordinoiva viranomainen neuvoteltuaan laivanvarustajien ja merenkulkijoiden edustavimpien järjestöjen kanssa.

5. Tämän yleissopimuksen määräykset koskevat ammattimaisia merikalastusaluksia siinä määrin kuin koordinoiva viranomainen katsoo mahdolliseksi kalastusalusten omistajien ja kalastajien edustavien järjestöjen kanssa neuvoteltuaan.

6. Mikäli on epäselvää, voidaanko joidenkin alusten katsoa harjoittavan kauppamerenkulkua tai ammattimaista merikalastusta tämän yleissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä, asian ratkaisee koordinoiva viranomainen neuvoteltuaan ensin asianomaisten laivanvarustajia, merenkulkijoita ja kalastajia edustavien järjestöjen kanssa.

7. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) ''koordinoivalla viranomaisella'' ministeriä, valtion virastoa tai muuta viranomaista, jolla on oikeus antaa ja valvoa säännöksiä, määräyksiä tai muita ohjeita, joilla on sitova vaikutus tarkastettaessa merenkulkijoiden työ- ja asuinoloja jäsenvaltiossa rekisteröidyssä aluksessa;

b) ''tarkastajalla'' valtion virkamiestä tai muuta julkisen viran haltijaa, joka on vastuussa merenkulkijoiden työ- ja elinolojen tai niiden osan tarkastuksesta, sekä henkilöä, jolla on koordinoivan viranomaisen 2 artiklan 3 kohdan nojalla valtuuttaman laitoksen tai järjestön antama valtakirja tarkastusten suorittamiseen;

c) ''säännökset ja määräykset'' lakien ja asetusten lisäksi välitystuomioita ja työehtosopimuksia, jotka ovat oikeudellisesti velvoittavia;

d) ''merenkulkijat'' henkilöiksi, jotka työskentelevät jossakin tehtävässä sellaisella merenkulkuun käytettävälle aluksella, johon yleissopimusta sovelletaan. Mikäli on epäselvää, voidaanko jokin työntekijäryhmä tämän yleissopimuksen puitteissa katsoa kuuluvaksi merenkulkijoihin, asian ratkaisee koordinoiva viranomainen neuvoteltuaan ensin laivanvarustajien ja merenkulkijoiden asianomaisten järjestöjen kanssa.

e) ''merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteilla'' olosuhteita ja ehtoja, jotka liittyvät aluksella olevien asuin- ja työtilojen huoltoon ja siisteyteen, vähimmäisikään, työsopimukseen, ruokaan ja ruokahuoltoon, miehistön majoitukseen, työhönottoon, miehitykseen, pätevyysvaatimuksiin, työaikaan, lääkärintarkastuksiin, työtapaturmien ehkäisyyn, terveydenhoitoon, sairaus- ja tapaturma-avustukseen, sosiaaliturvaan ja siihen liittyviin asioihin, kotiinpalauttamiseen, kansallisen lainsäädännön alaisiin työsuhteen ehtoihin, sekä yhdistymisvapauteen niin kuin se on määritelty vuoden 1948 Kansainvälisen työjärjestön sopimuksessa, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua.

OSA II.
TARKASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN
2 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio, jota yleissopimus sitoo, ylläpitää merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastusjärjestelmää.

2. Koordinoiva viranomainen koordinoi merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteita osittain tai kokonaan koskevia tarkastuksia ja määrittelee niissä noudatettavat periaatteet.

3. Koordinoiva viranomainen on kaikissa tapauksissa vastuussa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastamisesta. Se voi valtuuttaa päteväksi ja riippumattomaksi katsomiaan julkisia laitoksia tai muita järjestöjä suorittamaan puolestaan merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia. Näistä laitoksista ja järjestöistä koordinoivan viranomaisen on ylläpidettävä luetteloa, jonka on oltava yleisön saatavilla.

3 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio huolehtii, että kaikki sen alueella rekisteröidyt alukset tarkastetaan vähintään kolmen vuoden määräajoin ja mikäli mahdollista yhden vuoden välein sen varmistamiseksi, että merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteet aluksella noudattavat kansallista lainsäädäntöä.

2. Jos jäsenvaltiolle tehdään valitus tai esitetään näyttöä siitä, ettei sen alueella rekisteröity alus ole kansallisen lainsäädännön mukainen merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden osalta, jäsenvaltion on ryhdyttävä tarkastustoimenpiteisiin mahdollisimman nopeasti.

3. Kun aluksella on tehty huomattavia rakenteellisia tai majoitusjärjestelyjä koskevia muutoksia, alus on tarkastettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua muutosten tekemisestä.

4 artikla

Jokainen jäsenvaltio nimittää tehtävien hoitamiseen pätevät tarkastajat ja huolehtii siitä, että tarkastajia on riittävä määrä tämän yleissopimuksen vaatimusten täyttämiseksi.

5 artikla

1. Tarkastajien asema ja palvelusehdot takaavat riippumattomuuden hallituksen vaihdoksista ja asiattomista ulkopuolisista vaikutteista.

2. Asianmukaisen valtakirjan saaneilla tarkastajilla on valtuudet:

a) nousta jäsenvaltion alueella rekisteröityyn alukseen ja päästä tarkastuksen kannalta tarpeellisiin tiloihin;

b) suorittaa tarpeelliseksi katsomiaan tutkimuksia, kokeita tai tiedusteluja selvittääkseen, että säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan tarkasti;

c) vaatia, että puutteet korjataan; ja

d) silloin, kun on aihetta uskoa, että puute aiheuttaa huomattavaa vaaraa merenkulkijoiden terveydelle ja työturvallisuudelle, kieltää aluksen lähtö satamasta ennen kuin välttämättömät toimenpiteet on suoritettu, kuitenkin sillä edellytyksellä että alusta ei kohtuuttomasti viivytetä eikä pidätetä; kiellosta on oikeus valittaa oikeus- tai hallintoviranomaisille.

6 artikla

1. Kun suoritetaan tarkastus tai ryhdytään tämän yleissopimuksen edellyttämiin toimenpiteisiin, pyritään kaikin kohtuullisin keinoin välttämään aluksen kohtuuton pidättäminen tai viivyttäminen.

2. Jos alusta on kohtuuttomasti pidätetty tai viivytetty, laivanvarustaja tai laivanisäntä on oikeutettu korvauksiin kärsimistään menetyksistä tai vahingoista. Todistustaakka väitteestä, että pidättäminen tai viivyttäminen on ollut kohtuutonta, on laivanvarustajalla tai laivanisännällä.

OSA III.
RANGAISTUKSET
7 artikla

1. Kansallisessa lainsäädännössä määrätään riittävät rangaistukset tarkastajien toimivaltaan kuuluvien säännösten ja määräysten rikkomisesta ja tarkastajan työn estämisestä, ja rangaistukset pannaan tehokkaasti täytäntöön.

2. Tarkastajat voivat harkintansa mukaan antaa varoituksia ja neuvoja sen sijaan, että he ryhtyvät oikeudellisiin toimenpiteisiin tai suosittelevat niihin ryhtymistä.

OSA IV.
KERTOMUKSET
8 artikla

1. Koordinoiva viranomainen pitää kirjaa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksista.

2. Koordinoiva viranomainen julkaisee tarkastustoiminnasta vuosittain kertomuksen, johon sisältyy luettelo tarkastuksia tekemään valtuutetuista laitoksista ja järjestöistä. Vuosittainen kertomus on julkaistava kohtuullisen ajan kuluttua käsiteltävänä olevan vuoden päättymisestä, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

9 artikla

1. Tarkastajat toimittavat jokaisesta tarkastuksesta kertomuksen koordinoivalle viranomaiselle. Aluksen päällikölle toimitetaan kertomuksesta joko englanninkielinen tai aluksen työkielellä kirjoitettu kappale, toinen kappale toimitetaan aluksen ilmoitustaululle merenkulkijoiden tiedoksi tai lähetetään heidän edustajilleen.

2. Huomattavan tapahtuman jälkeen tehtävästä tarkastuksesta on annettava kertomus mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua tarkastuksen loppuun saattamisesta.

OSA V.
LOPPUMÄÄRÄYKSET
10 artikla

Tämä yleissopimus korvaa suosituksen joka koskee merimiestyön tarkastuksen yleisiä periaatteita, 1926.

11 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

12. artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun sen ratifiointi on rekisteröity.

13 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, kun yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

14 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.

15 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

16 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uusimisesta osittain tai kokonaan.

17 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrätä, niin

a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen 13 artiklan ehdoista huolimatta jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan,

b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.

18 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

(Suomennos)

(Liite 2)

SUOSITUS

(nro 185)

joka koskee merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastuksia

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 84. istuntokautensa 8. päivänä lokakuuta 1996, ja

päättää hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien muutoksia merimiestyön tarkastuksen yleisiä periaatteita koskevaan suositukseen, 1926, joka on istunnon ensimmäisenä kohtana esityslistalla, ja

päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia suosituksen muotoon täydentämään merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteiden tarkastusta koskevaa yleissopimusta, 1996,

hyväksyy tänä 22 päivänä lokakuuta vuonna 1996 seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Merenkulkijoiden ammattientarkastusta koskeva suositus, 1996:

I. YHTEISTYÖ JA KOORDINAATIO

1. Koordinoivan viranomaisen tulisi sopivin järjestelyin edistää julkisten laitosten ja muiden merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteita käsittelevien järjestöjen tehokasta yhteistyötä.

2. Varmistaakseen tarkastajien, laivanvarustajien, merenkulkijoiden ja heidän järjestöjensä välisen yhteistyön sekä ylläpitääkseen tai parantaakseen merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteita koordinoivan viranomaisen tulisi neuvotella järjestöjen edustajien kanssa säännöllisin väliajoin keinoista, joilla nämä tavoitteet parhaiten saavutetaan. Neuvottelutavan päättää koordinoiva viranomainen neuvoteltuaan ensin laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjen kanssa.

II. TARKASTUSTEN JÄRJESTÄMINEN

3. Koordinoivalla viranomaisella ja muulla taholla tai viranomaisella, joka suorittaa merenkulkijoiden työ- ja elinolojen tarkastuksiin kokonaan tai osittain liittyviä toimia, tulisi olla riittävät resurssit tehtäviensä täyttämiseen.

4. Tarkastajien määrän tulisi olla tehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta riittävä ja siitä päätettäessä on otettava huomioon:

a) tarkastajien tekemän työn tärkeys, etenkin tarkastettavaksi tulevien alusten lukumäärä, luonne ja koko sekä toimeenpantavien säännösten ja määräysten lukumäärä ja monimutkaisuus,

b) tarkastajien käyttöön varatut aineelliset edellytykset, ja

c) tarkastuksen tehokkaan suorittamisen edellyttämät käytännön olosuhteet.

5. Merenkulkijoiden työ- ja elinolojen tarkastusjärjestelmän tulisi antaa tarkastajille mahdollisuus:

a) kiinnittää koordinoivan viranomaisen huomio kaikkiin puutteisiin tai väärinkäytöksiin, joita voimassaolevat säännökset ja määräykset eivät kata ja tehdä koordinoivalle viranomaiselle ehdotuksia säädösten ja määräysten parantamiseksi, ja

b) nousta laivaan ja päästä tarkastuksen kannalta oleellisiin tiloihin vapaasti ja ilman ennakkoilmoitusta mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

6. Koordinoivan viranomaisen tulisi:

a) laatia yksinkertaisia menettelytapoja, joiden avulla merenkulkijat tai heidän edustajansa voivat luottamuksellisesti ilmoittaa säännösten ja määräysten mahdollisista rikkomuksista ja tarkastajat pystyvät tutkimaan asian viipymättä,

b) varmistaa, että aluksen päällikkö, miehistön jäsenet tai merenkulkijoiden edustajat voivat pyytää tarkastusta aina kun katsovat sen tarpeelliseksi, ja

c) tarjota laivanvarustajille, merenkulkijoille ja heidän järjestöilleen teknistä tietoa ja neuvoja tehokkaasta tavasta toteuttaa säännöksiä ja määräyksiä ja parantaa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteita.

III. TARKASTAJIEN ASEMA, TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA

7. (1) Kansalliseen lainsäädäntöön mahdollisesti sisältyvien julkisten virkojen muiden pääsyvaatimusten lisäksi tarkastajilla tulisi olla tehtävien hoitamiseen vaadittava pätevyys ja koulutus, ja mikäli mahdollista, merenkulkualan koulutus tai alan kokemusta. Heillä tulisi olla riittävästi tietoa merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteista sekä riittävä englannin kielen taito.

(2) Koordinoivan viranomaisen tulisi päättää pätevyyden toteamistavasta.

8. Työsuhteen aikana tarkastajille tulisi tarjota sopivaa jatkokoulutusta.

9. Jokaisen jäsenvaltion tulisi järjestää tarkastajille mahdollisuus käyttää avustajina teknisiä ja muita erikoisalojen asiantuntijoita, joilla on tarvittava pätevyys.

10. Tarkastajille ei tulisi antaa tehtäviä, jotka lukumääränsä tai luonteensa vuoksi voivat haitata tehokasta tarkastusta tai millään tavoin heikentää heidän arvovaltaansa tai puolueettomuuttaan suhteessa laivanvarustajiin, merenkulkijoihin tai muihin asianosaisiin.

11. Kaikille tarkastajille tulisi järjestää sopivassa paikassa sijaitsevat toimitilat, sopivat välineet ja kulkuneuvo, jotka mahdollistavat tehtävien tehokkaan hoidon.

12. (1) Asianmukaisen valtakirjan saaneilla tarkastajilla tulisi olla valtuudet:

a) kuulustella aluksen päällikköä, merenkulkijaa tai ketä muuta tahansa, laivanvarustaja tai varustamon edustaja mukaan lukien, mistä tahansa säännösten ja määräysten soveltamiseen liittyvästä asiasta; kuulusteltavan henkilön pyynnöstä kuulustelu on suoritettava todistajan läsnäollessa,

b) vaatia nähtäväkseen kirjoja, lokikirjoja, rekistereitä, todistuksia tai muita asiakirjoja tai tietoja, jotka suoraan liittyvät tutkittavana oleviin asioihin tarkastaakseen, että säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan,

c) vaatia, että säännösten ja määräysten edellyttämät ilmoitukset pannaan nähtäville, ja

d) ottaa tai poistaa aluksesta tutkimustarkoituksia varten näytteitä tuotteista, lastista, juomavedestä, ruokatarvikkeista sekä käsitellyistä materiaaleista ja aineista.

(2) Laivanvarustajalle tai varustamon edustajalle ja tarpeen vaatiessa merenkulkijalle tulisi ilmoittaa 1 kohdan d alakohdan mukaisesta näytteiden ottamisesta tai aluksesta poistamisesta, tai mainitun henkilön tulisi olla paikalla näytettä otettaessa tai poistettaessa. Tarkastajan tulisi kirjata muistiin näytteen määrä.

13. Aloittaessaan aluksen tarkastuksen tarkastajien tulisi ilmoittaa läsnäolostaan aluksen päällikölle tai vastuussa olevalle henkilölle, ja tarpeen mukaan merenkulkijoille tai heidän edustajilleen.

14. Koordinoivalle viranomaiselle tulisi ilmoittaa kaikista merenkulkijoiden työtapaturmista tai ammattitaudeista sellaisissa tapauksissa ja sellaisella tavalla kuin kansallinen lainsäädäntö edellyttää.

15. Tarkastajille tulisi:

a) asettaa kielto saada suoraa tai epäsuoraa hyötyä toiminnasta, jota heidät kutsutaan tutkimaan,

b) asettaa velvollisuus asianmukaisten rangaistusten tai kurinpitotoimien uhalla vielä palveluksesta lähdettyäänkin olla paljastamatta liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia työmenetelmiä tai luonteeltaan henkilökohtaisia tietoja, joita he työtehtäviä suorittaessaan saavat tietoonsa,

c) asettaa velvollisuus pitää luottamuksellisena tieto siitä, kuka on tehnyt valituksen merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteissa esiintyvistä vaaroista tai puutteista tai säännösten ja määräysten rikkomisesta ja olla antamatta laivanvarustajalle, varustamon edustajalle tai laivanisännälle pienintäkään vihjettä siitä, että tarkastus tehtiin valituksen vuoksi, ja

d) asettaa velvollisuus harkintansa mukaan saattaa laivanvarustajan, laivanisännän tai aluksen päällikön tietoon puutteet, jotka voivat vaikuttaa aluksella olevien terveyteen ja turvallisuuteen.

IV. KERTOMUKSET

16. Yleissopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisen, koordinoivan viranomaisen julkaiseman vuosittaisen kertomuksen tulisi sisältää myös:

a) luettelo voimassaolevista säädöksistä ja määräyksistä, jotka liittyvät merenkulkijoiden työ- ja elinolosuhteisiin, sekä kaikista muutoksista, jotka ovat tulleet voimaan vuoden aikana,

b) yleissopimuksen 2 kohdassa tarkoitetun tarkastusjärjestelmän organisaatiota koskevat yksityiskohdat;

c) tilasto aluksista ja muista tiloista, jotka on tarkastettava ja niistä, jotka on tarkastettu,

d) tilasto merenkulkijoista, jotka ovat tämän kohdan a) alakohdassa tarkoitettujen säädösten ja määräysten alaisia,

e) tilastoja ja tietoja lainrikkomuksista, määrätyistä rangaistuksista ja alusten pidättämistapauksista, ja

f) tilastoja merenkulkijoiden työtapaturmista ja ammattitaudeista.

17. Yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitetut raportit tulisi laatia siten ja sen sisältöisinä, kuin koordinoiva viranomainen määrää.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.