HE 97/1993

1.Nykytila ja esityksen tavoitteet

Lauhanvuoren kansallispuisto perustettiin lokakuun 2 päivänä 1981 annetulla lailla (674/81) . Se on metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa. Kansallispuiston pinta-ala on noin 2 600 hehtaaria, ja sen rajaus perustuu maa- ja metsätalousministeriön vuonna 1979 asettaman kansallis- ja luonnonpuistojen rajaustyöryhmän tekemään esitykseeen. Työryhmä totesi kuitenkin jo tuolloin, että runsaasti yksityismaita sisältävien puistojen lopullinen rajaus muotoutuu vasta valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin tapahtuvan ostotoiminnan päätyttyä. Lauhanvuoren kansallispuiston nykyinen rajaus on sekä puiston perustamistarkoituksen että sen suojelutavoitteen saavuttamisen kannalta epätyydyttävä.

Lauhanvuoren kansallispuistoa ehdotetaan laajennettavaksi liittämällä siihen yhteensä noin 1050 hehtaaria valtion Lauhan alueella omistamia maita. Tästä noin 630 hehtaaria on kansallispuiston perustamisen jälkeen luonnonsuojelutarkoituksiin hankittua aluetta ja noin 420 hehtaaria niin sanottua vanhaa valtionmaata. Runsas 280 hehtaaria laajennusalueen maista sisältyy valtioneuvoston vuonna 1979 hyväksymän valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kahteen kohteeseen. Toisen, Majaleton alueen, rauhoitus toteutuu laajennuksen yhteydessä lähes kokonaan. Toisesta, Siioninkeitaan-Mustakeitaan alueesta jää myöhemmin toteutettavaksi noin 100 hehtaaria. Pohjois-Lauhan vanhasta valtionmaasta noin 170 hehtaaria sisältyy mainittuun Majaleton soidensuojelualuevaraukseen. Loppuosa on vahvistetun seutukaavan mukaista metsätalous- ja ulkoilualuetta.

Laajentamalla Lauhanvuoren kansallispuistoa parannetaan ennen kaikkea perustetun suojelualueen luonnonsuojelullista edustavuutta sekä lisätään sen toimivuutta ja merkitystä perustamistarkoituksen mukaisena opetus-, tutkimus- ja retkeilykohteena. Valtion Lauhan alueella omistamista alueista muodostetaan suojeluasteeltaan yhtenäinen, hallinnoinnin ja hoidon kannalta aiempaa tarkoituksenmukaisempi kokonaisuus.

Lauhanvuoren kansallispuiston laajennusalueet sijaitsevat eri puolilla Lauhanvuoren hiekkakivialuetta. Merkittävin yhtenäinen laajennusalue on kansallispuiston pohjoispuolella Pohjois-Lauhassa. Sen maisemalle ovat leimaa-antavia karut, loivasti kumpuilevat, valoisat männikkökankaat ja niiden väliset soistumat tai suot. Metsät ovat enimmäkseen joko luonnontilaisia rämemänniköitä tai eri-ikäisiä talousmetsiä. Kangasmailla on paikoin yli 125- ja 135-vuotiaita petäjiköitä. Vanhimmat puuyksilöt kasvavat kuitenkin rämeillä, missä ne antavat suomaisemalle koskemattoman ja erämaisen tunnun.

Suotyyppien kirjo on Pohjois-Lauhan laajennusalueella moninainen. Vanhimpia ovat keidassuot, joissa turvekerros saattaa olla jo useita metrejä paksu. Likolamminsuo on seudun parhaiten kehittynyt keidassuo, jonka veroista ei ole tämänhetkisessä kansallispuistossa. Se on vetinen kermikeidas, jonka maisemalle on ominaista lakkapäämäntyjä kasvavien kermien ja niiden välisten lampien ja lampareiden vuorottelu. Helppo saavutettavuus tekee Likolamminsuosta opetuksen ja tutkimuksen kannalta otollisen havaintokohteen. Lajiston suojelun, erityisesti linnustonsa puolesta, suo on erittäin merkittävä. Majaletto on Likolamminsuota huomattavasti laajempi keidasräme. Sen pohjoisosassa on useita pikku lampia eli allikoita käsittävä keidaskeskusta. Suolle purkautuu runsaasti lähteisiä vesiä, joista saa alkunsa kirkasvetinen taimenpuro, Majaluoma. Majaleton itäpuolelle on syntynyt laaja korpivyöhyke. Majaletolla on myös eteläisessä Suomessa harvinainen rinnesuo. Suo on pieni, mutta suotyyppinsä hyvä edustaja. Soiden synnyn nuorinta vaihetta Pohjois-Lauhassa edustavat painanteisiin eli laksoihin syntyneet soistumat. Alavilla kankailla tapahtuu lisäksi jatkuvasti metsämaan soistumista, jota nopeuttaa soilta ja puroista keväisin tulvivat vedet.

Lauhanvuoren kansallispuistoon liitettäväksi ehdotettavat muut alueet joko eheyttävät nykyistä suojelualuetta tai sisältävät Lauhan alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta erityisen merkittäviä erilliskohteita. Suojelun piiriin tulisi muun muassa luonnontilaisena säilynyt osa Majaluomaa, jossa elää uhanalainen purotaimenkanta. Geologisista muodostumista merkittävimpiä ovat kaksi pirunpeltoa eli kivijataa sekä laskuojaton, dyynin patoama Ahvenlampi.

2.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksen kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat vähäiset. Laskennallisesti vanhan valtionmaan kangasmaiden metsistä jää vuosittain saamatta kestävää hakkuutuloa noin 90 000 markkaa. Mainittu alue on kuitenkin käytännössä ollut metsätalouden ulkopuolella vuodesta 1981, jolloin se Vaasan läänin seutukaavaliiton 1. vaihekaavassa osoitettiin suojelualueeksi.

Metsähallituksessa 1 päivänä toukokuuta 1992 toteutetussa organisaatiouudistuksessa siirtyi metsätaloudesta vapautuvaa henkilöstöä luonnonsuojelualueiden hoidon tehtäviin. Tästä henkilöstölisäyksestä on osa kohdennettavissa Lauhanvuoren kansallispuiston suunnittelu-, hoito- ja valvontatehtäviin. Puiston laajentaminen ei siten edellytä lisähenkilöstön palkkaamista.

Laajennusalueen hoidon ja käytön suunnitteluun, valvontaan ja yleisöpalveluiden rakentamiseen käytetään etupäässä valtion talousarviossa luonnonsuojelualueiden hoitoon vuosittain osoitettua määrärahaa. Lauhanvuoren kansallispuiston peruspalvelut sijoittuvat etupäässä jo perustetun puiston alueelle. Laajennusalueelle saattaa olla tarpeen kunnostaa ja rakentaa retkeilypolustoa ja levähdys- tai tulentekopaikkoja sekä sijoittaa alueen luonnosta kertovia opasteita. Osalla laajennusaluetta on tarpeen tehdä luonnonhoitotöitä ja edistää luonnontilan palautumista. Mainitut työt voidaan tehdä lisäämättä suojelualueen hoitoon nykyisin käytettävissä olevia määrärahoja.

Kuntien metsäverotuloihin lain hyväksyminen ei vaikuttaisi, sillä laajennusalueen tultua osaksi kansallispuistoa valtio korvaa kunnille luonnonsuojelulain 5 a §:n nojalla alueiden metsäntuottoa vastaavan metsäverotulon vähentymisen. Sen vuotuiseksi määräksi on arvioitu 50 000 markkaa.

3.Asian valmistelu

Ympäristönsuojelun neuvottelukunta ehdotti vuonna 1973 Suomen kansallispuistoverkon kehittämisohjelmassaan muun muassa 5060 hehtaarin laajuisen Lauhanvuoren kansallispuiston perustamista. Kansallispuistokomitea puolestaan esitti (Komiteanmietintö 1976:88) samaiselle alueelle 5550 hehtaarin laajuista kansallispuistoa. Valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet sisältyvät suurimmaksi osaksi ja Pohjois-Lauhan vanha valtionmaa kokonaan mainittuihin kansallispuistoehdotuksiin.

Ympäristöministeriö vahvisti kesäkuun 15 päivänä 1990 muun ohella Pohjois-Lauhan vanhan valtionmaan seutukaavavarauksen. Osa vanhasta valtionmaasta on seutukaavan mukaista suojelualuetta, osa metsätalous- ja ulkoilualuetta. Lauhanvuoren kansallispuiston laajennushankkeen takia lisättiin metsätalous-ja ulkoilualuevarausaluetta koskemaan seutukaavamääräys, jolla rakennuslain 135 §:n perusteella kielletään neljäksi vuodeksi vahvistamispäivästä lukien puuston hakkuu ja muut metsää muuttavat toimenpiteet.

Esityksestä on pyydetty lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, metsähallitukselta, maanmittaushallitukselta, Vaasan lääninhallitukselta, Vaasan läänin seutukaavaliitolta, Isojoen ja Kauhajoen kunnilta sekä Suomen luonnonsuojeluliitolta. Osa lausunnonantajista on ehdottanut korjattavaksi luonnoksessa olleita teknisiä virheitä. Missään lausunnossa ei vastusteta kansallispuiston laajentamista esityksen mukaisesti.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälässä säädetään, että lailla (674/81) perustettuun Lauhanvuoren kansallispuistoon liitetään noin 1050 hehtaarin suuruiset valtion omistamat alueet. Laajennusalueen rajat on merkitty esityksen liitteenä olevaan karttaan.

2 §. Pykälään on otettu viittaussäännös edellä mainitun perustamislain 6, 8 ja 9 §:n säännöksiin, jotka tulisivat sovellettaviksi kansallispuistoon nyt liitettävällä uudella alueella.

Lain 6 §:ssä on säännökset kansallispuiston rajojen merkitsemisestä. Maa- ja metsätalousministeriö on jo aiemmin antanut päätöksen eräiden valtion omistamille alueille perustettujen luonnonsuojelualueiden rajojen merkitsemisestä (449/82) , jonka mukaisesti Lauhanvuoren nykyisen kansallispuiston rajat on merkitty.

Lain 8 §:ssä on säännös luonnonsuojelua valvovan viranomaisen ns. haltuunotto-oikeudesta, joka koskee luvattomia metsästys-, keräily- tai muita välineitä sekä alueelta luvattomasti pyydystettyjä eläimiä tai luvatta otettuja kasveja.

Lain 9 §:ssä ovat puolestaan säännökset valtiolle hankittujen alueiden liittämisestä kansallispuistoon. Kansallispuiston ympäröimä yksityinen alue luetaan lain säännöksen mukaan, jos se on siirtynyt valtion omistukseen, suoraan puistoon kuuluvaksi ja vastaavasti puistoon rajoittuva edellä tarkoitettu alue voidaan ympäristöministeriön päätöksellä liittää puistoon. Näin on tarkoitus menetellä myös Lauhanvuoren kansallispuiston laajennusalueeseen rajoittuvien alueiden kohdalla.

3 §. Lauhanvuoren kansallispuiston laajentamisen tarkoituksena on turvata puistoa varten hankittujen alueiden luonnontila ja ohjata alueelle suuntautuvaa retkeilyä. Lauhanvuoren kansallispuiston rauhoitusmääräykset on annettu luonnonsuojelulain 2 §:n 2 momentin nojalla erillisellä asetuksella (932/81) . Asetukseen otettujen kansallispuiston rauhoitusmääräysten perusta on, että puiston alueella on kielletty kaikki sellaiset toimet, jotka saattavat muuttaa alueen luonnontilaa tai vaikuttaa epäedullisesti sen kasvillisuuuden tai eläimistön säilymiseen. Näistä määräyksistä on kuitenkin samassa asetuksessa säädetty useita, lähinnä kansallispuiston hoitoon ja käyttöön liittyviä poikkeuksia. Tarkoitus on, että samat rauhoitusmääräykset ja poikkeukset näistä tulisivat voimaan myös puistoon nyt liitettävällä alueella.

4 §. Pykälässä on tavanomainen asetuksenantovaltuutus.

5 §. Pykälässä on lain voimaantulosäännös.

2.Voimaantulo

Ehdotettu laki on tarkoitus saattaa voimaan heti kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi annetulla lailla (674/81) perustettua Lauhanvuoren kansallispuistoa lajennetaan siten, että kansallispuistoon liitetään alue, johon kuuluu noin 1050 hehtaaria valtion omistamia alueita Isojoen ja Kauhajoen kunnissa. Laajennusalueen rajat on merkitty punaisella katkoviivalla tämän lain liittenä olevaan karttaan.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun kansallispuiston laajennuksen osalta on vastaavasti voimassa, mitä eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi annetun lain 6, 8 ja 9 §:ssä on säädetty kansallispuiston rajojen merkitsemisestä, valvontaviranomaisen haltuunotto-oikeudesta sekä kansallispuistoalueen sisällä olevan tai siihen rajoittuvan alueen siirtymisestä valtion omistukseen.

Kansallispuiston laajennusalueen rauhoitusmääräyksistä on voimassa, mitä Lauhanvuoren kansallispuiston rauhoituksesta on erikseen säädetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .